keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

596. Interraililla Bordeauxiin

Yöjunamme kohti La Rochellea on sunnuntaina 21.8. klo 23:30 jo laiturissaan kaakkois-Pariisin Gare d'Austerlitzilla, mutta muita matkustajia ei näy vielä. Pääsemme ensimmäisinä valitsemaan paikkojamme. Yritämmekin vallata kokonaisen tupakkaosaston hytin pelkästään meille kahdelle.
.
Ripustamme hyttiin kaikkialle vaatteitamme. Minulla on erityinen syy, sillä mukanani on aamulla pesemääni märkää pyykkiä! Olen yrittänyt hetkittäin kuivatella sitä päivällä, mutta aikaa ei ole riittänyt. Nyt laitan pyykit kuivumaan junassa!
.
Asetumme pitkäksemme kumpikin omalle penkillemme. Peittelemme itsemme nenistä varpaisiin. Olemme vetäneet kaikki verhot kiinni, sekä ulkoikkunaan että käytävänpuoleisiin laseihin. Tässä täydessä hytissä siis näytetään nukkuvan...
.
Muitakin matkustajia alkaa tulla junaan. Kohta näemme suljettujen silmäluomiemme raosta melkoisen kavalkadin erilaisia ihmisiä, läskejä ja laihoja, isonenäisiä ja kuivahtaneita.
.
Hyttimme ovi temmataan vähän väliä auki. Taas uusi tympeä pää työntyy sisään ja arvioi nopeasti hytin, näkee roikkuvat pyykit, suljetut verhot ja kahden ihmisruumiin kokonaan peittämät penkit. Tunkeutujien päät vetäytyvät ja ovi nykäistään takaisin kiinni. Kunnes joku uusi tulokas toistaa operaatio mulkaisun.
.
Hyvin sujuu: vaikuttaa, että saamme pitää hyttimme kaksin. Kunnes eräs mustaihoinen mies kurkistaa hyttiin. Hänkin vetäytyy ensin hämmentyneenä poispäin, mutta sitten hän katsoo hyttiin uudelleen. Hän harkitsee ja tulee sisään. Hän on fiksun näköinen, kaunis afrikkalainen kivoissa vaatteissa. Hän menee ikkunan ääreen, nojaa pöytään ja juttelee hiljakseen ulos saattajalleen, silmälasipäiselle toiselle älykkäännäköiselle mustalle miehelle.
.
Mitähän tästä seuraa? Kaikki ulkoa junaan kiiruhtavat afrikkalaiset näkevät minkä ikkunan takana on rotuveljiä! Kaikki mustat alkavat tunkeutua meidän hyttiämme, kun taas aiemmat kurkistajat olivat olleet valkoisia ranskalaisia.
.
Uudet mustat tulevat kohta turhaan, sillä toisena mustana hyttiimme tullut musta sotilas sanoo heille, että paikat ovat varatut. Pidämmeköhän hytin siis neljälle ihmiselle?
.
Olen tehnyt virheen vetäytymällä kohtuullisempaan tilaan penkilläni. En voinut jättää ensimmäisenä hyttiin tullutta afrikkalaista ilman istumapaikkaa, niin että hänen täytyisi seisten nojailla ikkunaan. Ehkäpä istumapaikoista on jo pulaa junassa? Mutta minulta jalkopäästä vapautuvan ovipään istumapaikan ottaakin vasta toisena tuleva neekerisotilas, eikä ensimmäisenä tulleella afrikkalaisella siviilimiehellä ole vieläkään istumapaikkaa.
.
Kun junamme on lähtenyt liikkeellä, hyttiimme pelmahtaa yhtäkkiä kolme mustaa sotilasta lisää, yksi tupakoidenkin. He ovat toisena tulleen sotilaan kolme kaveria! Heille hän on varannut paikkoja. Nyt hytissämme on siis jo seitsemän ihmistä! Saksalaisen junan kuuden hengen osastossa se olisi jo ylikansoitusta, mutta kahdeksan hengen ranskalaisessa yhtä vaille täysi.
.
Viimeksi tulleet sotilaat ovat uteliaita valkoisesta naisesta. He yrittävät kokeilla neljääkin erilaista romaanista kieltä, kuten Habla espanjol? Jatta ei halua puhua suomeakaan, vaan haluaa nukkua.
.
Konduktööri tulee tarkastamaan matkaliput. Jatta ja minä ojennamme IR-korttimme. Reittimme on Pariisi - La Rochelle, Ranskan länsirannikolle.
.
Ainoa tupakoiva musta sotilas kysyy kohteliaasti konduktööriltä, "Excusez moi, mais... minkä maalainen tyttö on...?" Konduktööri keskittyy lipuntarkastukseen ja vaikenee arvokkaasti, kunnes poistuessaan hytistä lausahtaa tauotaen hitaan juhlallisesti: "Elle... est... une... fille... Finlandaise!"
.
Jatta haluaisi nukkua ja on vihainen siitä, että hytti on tullut täyteen. Hän kiemurtelee ärtyisänä etsien siedettävämpää asentoa. Mutta hän on tehnyt vaikutuksen ainakin tupakkamieheen: "Une fille Finlandaise! Quelle Fille!" tämä päivittelee puoliääneen.
.
Vasta nyt selviää, mitä ensimmäinen musta oli tullessaan tuumannut. Hän ei aikonutkaan kaventamaan Jatan ja minun makuusijoja, vaan suunnitteli nukkuvansa tavara- tai hattuhyllyllä. Sinne katon rajan verkkohyllylle oli siviilimusta katsellut, ja sinne hän nyt kiipeää ja käy pitkäkseen, heti kun junailija vain on poistunut.
.
Aina junan pysähdellessä harvoilla asemillaan siviili kapuaa verkkohyllyltä alas, kunnes konduktööri on kulkenut käytävällä hytin ohitse, vaikka ei tällä olekaan meidän täyteen hyttiimme asiaa, kun ei sinne tule enää uusia matkustajia.
.
Mutta viimein eräällä asemalla hyllyllä nukkuja on laiska tai myöhästyy, ja tulee alas vasta juuri sillä hetkellä kun junailija kulkee ohitse käytävällä.
.
Silloin konduktööri poikkeaa heti hyttiimme, ja tiedustelee arvokkaasti:
- Nukkuiko herra tuolla ylhäällä matkatavarahyllyllä?!
.
Konduktööri alkaa hitaasti kirjoittaa lomaketta. Hän pyytää nähdä siviilimustan henkilöpaperit ja merkitsee tiedot ylös. Lopulta miehen pitää allekirjoittaa teksti. Saatuaan paperityönsä valmiiksi junailija antaa kaavakkeesta kopion mustalle - sakkolapun kaiketi - ja poistuu.
.
Yksinäinen siviilimusta jää istumaan penkille ja lukee saamaansa kopiota synkän näköisenä. Hänen naamansa näyttää punertuvan ja tummentuvan harmista. Sitten hän äkkiä kiukkuisesti repii paperin pienen pieniksi palasiksi, syöksähtää ikkunan ääreen ja heittää silpun ulos taivaan tuuliin.
.
Sen jälkeen siviilimusta kiipeää arvokkaan päättäväisesti taas takaisin verkkohyllylle. Hänelle tuntemattomat neljä mustaa sotilasta osoittavat kätten taputuksilla hillitysti suosiotaan!
.
Loppumatkansa ajan siviilimusta on entistä varovaisempi, tullen asemilla heti nopeasti alas. Hän on hyvin taitava hyppäämään hyllyltä tyhjään kohtaan lattialla. Konduktööri ei kuitenkaan enää käy hytissämme.
.
Torkahtelen yöllä toisinaan. Aina herättyäni avaan ikkunan, sillä hytissä on kuumankostea ilma kuin kasvihuoneessa. Ja aina herätessäni ikkuna on taas suljettu! Lopulta tuntia ennen La Rochellea kaikki mustat jäävät pois junasta, ja saamme nukkua hytissä Jatan kanssa kaksistamme.
.
Yhdestä mustasta jää jäljelle matkamuisto, jonka otan talteen. Junaan on pudonnut herra M.D.R. Rousseaun "virkistyslomalappu", "permission de detente, C.M.F.P.:n sotilasyksiköstä 3ere F.P.A., valable du 16.8. au 22.8., kello 06:een..." Matkakohteena Pariisi 13ere. "Sairastumisesta tai onnettomuudesta matkan aikana on ilmoitettava seuraaville: 1) la gendarmerie 2) le medicin des armees." Lapun allekirjoittajana on "L'Officier Adjoint du C.M.F.P."
.
**
LA ROCHELLE, maanantaina 22.8.
.
Junan saapuessa pääteasemalleen on ulkona vielä pimeää, hyvin pimeää. Taivas on synkissä pilvissä. Näyttää tulevan sadepäivä. Ja Jatta kun on niin kovasti halunnut aurinkoon, etelään, merelle, uimarannalle...
.
Jatta on pyytänyt herätystä puoli tuntia ennen asemalle tuloa, mutta hän reagoi vihamielisesti herättelyyn, niin ainakin luulen. Annan sitten hänen nukkua, kunnes hän nousee vasta pääteasemalla ja kiirehtii junan vessaan. Junasta poistumisesta tulee ikävän kiireinen.
.
Kävelemme aamun synkässä hämäryydessä kohti La Rochellen merenrantaa ja aubergea, retkeilymajaa. Jatta on raivona: - Tänne en jää! Tännehän en jää! Sä voit jäädä, jos haluat, mutta mä en! Jatta alkaa heitellä silmälasejaan pitkin tietä. Minusta sellainen näyttää huolestuttavalta, mutta hän sanoo tehneensä niin Suomessakin ollessaan turhautunut.
.
Istumme leikkipuiston karusellin vieressä. Kaupunki on aivan aution hiljainen, ja on kovin pimeää, juuri mitään en näe, kaikki on harmaan hämäryyden verhoamaa. Tuntuu synkältä kuin Suomen syksy, mutta on kuitenkin lämpimämpää. Jatta raivoaa jälkikäteen junan mustille, koska ei saanut nukuttua!
.
Puolentoista tunnin päästä on La Rochellesta lähdössä juna etelään Bordeaux'hon. Palaamme asemalle ja lähdemme junalla. Jään kaipaamaan valokuvissa näkemiäni La Rochellen vanhan hugenottikaupungin sataman linnoituslaitteita. Ne olisivat olleet aivan lähellä, mutta sitä emme tienneet sumussa ja ilman karttaa.
.
Mutta ehkä La Rochelle onkin liian pieni ja hiljainen ja maalaismainen meille uusille turisteille? Reilaamisemme on vasta niin aluillaan ja opettelua, että en vielä tiedä, millaisissa kaupungeissa viihtyy, mitä kriteerejä niillä pitäisi olla?
.
Junamatka La Rochellesta Bordeaux'hon kestää kaksi tuntia ja vaikuttaa arkiselta. Vaikka rata kulkee rannikkoa pitkin, siitä ei tallennu mieleeni mitään erityistä, kun en kirjoita muistiinpanoja.
.
Jatta oli keskikesällä haaveillut, tutkimatta aikatauluja, rataverkkoa ja muita yksityiskohtia, että voisi olla kiehtovaa kiertää Ranska junalla rannikoita pitkin... Minä olin epäillyt huonojen aikataulujen turhauttavan matkantekoa, mikäli yleensä sopivaa rataa on, ja olisiko radalta näkymiä merelle, vai pitäisikö meri vain kuvitella muutamien kilometrien päähän?
.
Olinpa sitten kuitenkin innostunut piirtämään reittimahdollisuutta Bretagnen kärjestä Quimperista Bordeaux'hon tai jopa Biarritziin asti, ympäri Biskajan lahtea. Reittimme oli lyhentynyt väliksi La Rochelle - Bordeaux, eikä se käytännössä nyt tuntunut yhtään miltään, kuten olin alunperin pelännytkin.
.
***
BORDEAUX, maanantaina 22.8.
.
Bordeaux'n rautatieaseman seinustalla herättää ensimmäiseksi kiinnostustani jo junan ikkunasta näkemäni suuri ja selkeä kyltti: "Eau potable", vesihanan yläpuolella. Minun täytyy varmistaa sanakirjastakin, että sehän tarkoittaa juomakelpoista vettä? (Eau NON potable olisi juomakelvotonta!) Täytämmekin heti juomapullomme!
.
Jätämme matkatavarat säilöön asemalle. Säilytyslokerot ovat Ranskassa halpoja, Pariisissakin vain 3 frangia, muualla halvimmillaan vain 1 frangin!
.
Ilman karttaa lähdemme kulkemaan jotakin katua. Ostamme pikkukaupoista ruokaa. Jatta hankkii oikein ison patongin, mikä tuntuu minusta hieman harkitsemattomalta: paljon syömistä kahdelle, kuljettamista pitkään, ehtii vanheta... mutta on se kuitenkin tuoreena hyvänmakuista. Löydämme puiston, johon asetumme syömään. Super-market on kiinni maanantai-aamuna! Aukioloajat ovat Ranskassa sellaisia.
.
Jatta on kyllästynyt lenkkitossuihinsa ja hylkää ne jollakin aution hiljaisella kadulla jonkun oven eteen. (Kuljen iltapäivällä yksikseni uudelleen paikan ohi, ja näen kengät edelleen siellä.) Myöhemmin kun tapaan Jatan, hänellä on kuitenkin taas tossut jalassaan. Hän on käynyt hakemassa ne takaisin, sillä vastaostetut sandaalitkaan eivät tuntuneet hyviltä jaloissa.
.
Korkeatornisen kirkon juurella on kohtalainen kirpputori. Jatta ehdottaa, että eroaisimme taas joksikin aikaa omille teillemme. Teemme niin, mutta kohtaamme sattumalta keskustan kaduilla, ja olemme sitten jälleen yhdessä.
.
Bordeaux'n kaupunki ei ilman karttaa vaikuta kovin suurelta, mutten oikein hahmota sille ydintä, en mitään keskipiste-aukiota tai tärkeintä kauppakatua. En ole etukäteen valmistautunut tähän kaupunkiin.
.
Ehkä yksinkertaisesti emme olekaan kaupungin keskustassa? St. Jean-asema on kyllä vain 800 metrin päässä retkeilymajasta, mutta "Foyer des Jeunes"-majan sijainnin, 22 Cours Barbey, ilmoitetaan hostellien luettelossa olevan peräti 7 km koilliseen keskustasta.
.
Valokuvaan Garonne-joen yli kulkevan vanhan sillan. Joki ei herätä minussa kummempia tunteita, se vain virtaa ohitse samean näköisenä ja yhdentekevänä. Bordeaux'ta pidetään äärimmäisen pääkaupunkikeskeisessä Ranskassa jopa poikkeuksellisen persoonallisena kaupunkina, jonakin joka on varmimmin erilainen kuin Pariisi, mutta se ei avaudu minulle ainakaan näin äkkipäätä.
.
Erehdyn vahingossa liian pieneen kauppaan (minulle), sen yksinäinen kauppias tervehtii heti minua, ainoaa asiakasta, sydämellisen aurinkoisesti: - BONJOUR, MONSIEUR!... Poistun äkkiä, ettei tarvitsisi jutella ranskaksi tai millään kielellä.
.
Pariisissa eilisaamuna pesemäni pyykki on edelleen märkää. Kuivattelen sitä eräässä puistossa rautatien eteläpuolella. Noin vietän aikaani, en etsi nähtävyyksiä. Valokuvaan kirkkoa, jonka korkea torni ei kuitenkaan mahdu mukaan kuvaan. Luen myöhemmin, että kirkko on kuuluisa juuri siitä tornistaan, maan korkeimmasta!
.
Retkeilymaja on lähellä rautatieasemaa. Käymme hostellissa jo iltapäivällä, mutta englantia hyvin taitava punahousuinen poika sanoo majapaikan avautuvan vasta klo 18. Tilaa siellä kyllä riittää, vuoteita on 150 kappaletta. Odottelemme pihapenkeillä istuen puiden siimeksessä. Yöpyminen maksaa 15 markkaa ja lakanan vuokraus 7 markkaa.
.
Jatan kanssa kulkiessamme näen puistossa pienoisen kulkueen: nuori mies ja nuori nainen kävelevät varsin vakavina ja muodollisina ja muodollisesti pynttäytyneinä hiljakseen keskenään keskustellen. Heidän perässään kulkee kaksi nuorta tyttöä heitä selvästi seuraten, koko ajan saman välimatkan päässä pysytellen. Jatta valistaa minua tietämätöntä, että siinä kulkee kaksi nuorta seurustelevaa muslimia. Tytöt eli pikkusisaret ovat esiliinoina vahtimassa, ettei nuorten välillä tapahdu mitään sopimatonta.
.
Illalla käyn supermarketissa ostamassa jäätelöä. Yksi kauppa sulkee ovensa klo 19:15 juuri ennen minua, mutta kiiruhdan seuraavaan, joka on auki klo 19:30 asti. Eksyn kaupungin pikkukujille, mutta löydän niiltä juna-asemalle, josta osaan suunnistaa uudelleen hostelliin. Alkaa sataa vettä ja kastun hieman. Huoneessani huomaan sotkeneeni housuni suklaajäätelöön, joka oli jo vähän sulanut pinnaltaan. Jäätelö osoittautuu ihanan makuiseksi.
.
Joku miesten makuusalin asukkaista virittelee keskustelua muiden kanssa, yhden kerrallaan, kysellen minne kukin on matkalla. Hän on itse menossa Senegaliin. Sillä hän on värväytynyt Ranskan muukalaislegioonaan. Joku innostuu hänen kanssaan sitten maailmankatsomukselliseen keskusteluun, puhuen Albert Schweitzerista ja uskonnosta ja toisten auttamisesta... Sellaistakin retkeilymajoissa tapahtuu.
.
- Ca va?, muukalaislegioonalainen aloittaa aina kunkin kanssa ranskaksi keskustelunsa, vaihtaen tarvittaessa kieltä. Minäkin ehdin tulla vuoroon, - Ca va? - Ca va! vaihdamme tervehdykset, mutta olen kiiruhtamassa ulos juuri silloin.
.
Jätämme meitä kiinnostamattoman Bordeaux'n aamulla. Hakiessamme retkeilymajakorttimme receptionista huomaan tiskillä kohdallani bussilipun. - Se on sinulle! sanoo virkailija, joten otan sen.
.
Joku ystävällinen juuri hostelliin bussilla saapunut on jättänyt lippunsa vaihtooikeuden jonkun toisen käytettäväksi. Lippuun on leimattu kellonaika, ja siinä on paikat vielä kahdelle vaihtoleimalle, jotka on käytettävä tunnin kuluessa ensimmäisestä leimauksesta. Tutustun mielelläni Bordeaux'n joukkoliikenteen systeemiin, ainakin teoreettisesti, sillä kävelen vain kuitenkin Jatan kanssa läheiselle rautatieasemalle.
.
****
(589. Interrailin valmistelut
(590. Interraililla ensin Tanskaan
(591. Interraililla Luxemburgiin
(592. Pari yötä Luxemburgissa
.
(593. Yöksi Tuileries-puistoon
(594. Interraililla eksyen Pariisissa
(595. Interraililla Seinen rannoilla
(596. Interraililla Bordeauxiin
JATKUU:
597. Interraililla Biarritziin

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti