595. Interraililla Seinen rannoilla

Nukun makeasti edellisen unettoman yön jälkeen ja herään lauantaihin 20.8. pariisilaisessa "Luxembourg"-nuorisohotellissa, Rue St. Jacques 270. Yöpymishintaan kuuluu myös aamupala, jonka menen syömään. Se tarkoittaa puolikasta patonkia, voita, marmeladia ja kahvia (jonka valitsin kuumien juomien vaihtoehdoista).
.
Kerään matkatavarani ja heitän hyvästit hotelli Luxembourgille. Kahden päivän metrolippuni ei ole enää voimassa, joten ostan kertalipun Gare du Nordille. Maksan 4 frangia, enkä voi enää matkustaa kuin junan toisessa luokassa. Mutta ei kakkosluokka tunnu kummemmalta, ehkä jopa vähemmän tungosta, ja suhteellisesti enemmän valkoisia matkustajia.
.
Jattaa ei näy kohtaamispaikallamme, eikä häneltä ole viestiäkään. Kirjoitan omani, ja lupaan käydä paikalla jopa puolen tunnin välein, mikä on typerää, sillä en ehdi niin lyhyessä ajassa käydä paljon missään. Suosin nyt kävelyä, kun minulla ei ole bussilippua.
.
Kävelen, koska lähellä olen, pohjoisasemalta luoteeseen Montmartren kukkulalle, Sacre-Coeur -kirkon juurelle. Ylämäkeen nouseminen on rankkaa, mutta mutkaiset, historialliset kadut ovat tunnelmallisia. Lopulta kapuan mäelle pitkiä portaita. Rinnettä nouseva maksullinen hissikin on olemassa, mutten käytä. Ostan vain hissin lipunmyynnistä kymmenen matkan lipun, "carnet", metroon ja busseihin, hintaan 24 frangia.
.
Kirkon edustan terasseilta avautuu näköala etelään yli Pariisin, kauas Seinen toiselle puolelle, missä Montparnassen kukkulalla kohoaa 56-kerroksinen Tour Montparnasse tummana hahmona ilman utuisuuden keskeltä. Täältäpä näkeekin Pariisin jalkojensa juuressa ilmaiseksi, tarvitsematta nousta Eiffelin torniin.
.
Käväisen sokerikakkumaisen makeassa Sacre-Coeurin kirkossa, mutta kiinnostavinta on näköala kirkon edestä. Paikalla onkin bussilasteittain turisteja, kuten Notre Damen katedraalin edessäkin. Nuoret mustat miehet lennättävät keskellä turistivilinää mekaanisia, viritettäviä lintuja. Yrittävätkö myydä niitä vai leikkivätkö vain, tai onko se sama asia, en ainakaan näe kenenkään ostavan.
.
Valokuvaan: Pariisi näyttää kauniilta valkoiselta kaupungilta etelässä alapuolellani ja keinolintu räpyttelee ilmassa kuvan etualalla. En tiedä miksi Pariisi näyttää ylempää ja kauempaa aina hyvin vaalealta? Vaikka monet katot ovat mustia, ja katutasolta katsoen talojen seinien värit näyttävät yleensä vahvemmilta ja tummemmilta keltaisen ja ruskean sävyiltä.
.
Sacre-Coeurista korttelin päässä länteen on taiteilija-aukio Place du Tertre. Siveltimellä sutijoita on riveittäin paikalla, mutta töittensä laatu ei vakuuta. Pahimmillaan nuori söpö tyttö tehtailee kankaalle tusinatyönä värikkäitä, taustattomia peikkotytön sarjakuvamaisia satukuvia. Tarvitseeko hän mihinkään tätä historiallista ympäristöä, kuten Sacre-Coeurin kirkon hahmon yhä uudet ja tuoreimmat jäljentäjät? Nätein tyttö myy turisteille parhaiten.
.
Joudun taas juoksemaan ehtiäkseni asettamaani määräaikaan takaisin Pohjoiselle asemalle, mutta nyt kohtaan viimein Jatan. Hän kertoo eilisestään. Tavattuaan mustan miehensä he olivat lähteneet yhdessä Eiffelin tornia katsomaan. Mies ei halunnut nousta torniin, koska oli mielestään käynyt siellä jo tarpeeksi monta kertaa. Hän antoi kuitenkin Jatalle sadan frangin setelin, josta tämä maksoi hissimaksunsa 20 frangia.
.
Kun Jatta palasi tornista maan pinnalle, mustaa miestä ei näkynyt enää missään, vaikka tämä oli luvannut odottaa alhaalla. Jatta päätteli, että satanen taisikin olla maksu edellisestä yöstä, ja uutta yhteistä hotelliyötä ei ollut tulossa.
.
Illemmalla Jatta oli kulkenut taas pitkin Champs-Elysees'tä ja löytänyt uuden miehen. Guy Gleisier oli alkuperäinen ranskalainen opiskelija, joka asui jossakin kurjassa talorähjässä. Guy kehui etunimensä tarkoittavan jotakin ylvästä tai uljasta, mutta Jatta väitti sen tarkoittavan Suomessa homoa.
.
Guy Gleisier kulki kaasupistooli taskussaan, Pariisi on hänen mukaansa niin vaarallinen kaupunki. Pariisissa on vaarallisia alueita, joille hän ei uskaltaisi mennä. Hän näytti niitä kartalta. Minulle tutuksi tullut tyttökadun päässä oleva arabi-aukio oli eräs niistä. Sinne eurooppalaiset eivät Guyn mukaan mene.
.
Jatta oli täksi päiväksi sopinut uuden tapaamisen Guyn kanssa, mutta vasta illaksi. Hän antaa minulle puhelinnumeron 7556465 huomisaamun varalle. Lauantaina päivällä Guy käy harrastamassa jalkapalloa, ja Jatalla on omaa aikaa.
.
Opettelemme ostamaan metrolippuja automaatista. Olen huolellinen ja hidasoppinen. Jatta hoputtaa. Iäkäs musta setä ryhtyy näyttämään miten laite toimii. Hän ottaa Jatan rahan ja pudottaa sen laitteeseen. Epäilen miestä huijariksi, mutta Jatta on mielinkielin. Metrolipun Jatta kyllä saa, vieläpä vaihtorahaakin. Herra pariisilaisella oli tilaisuus näyttää mitä osasi.
.
Lähdemme kirpputorille pohjoiseen Porte de Clignancourtiin. Metrossa on taskuvaras, joka avaa Jatan repun sivutaskun, jossa tosin on vain roskia. Mies häipyy seuraavalla asemalla. Luulin Jatan hymyilleen miehelle, naama suloisesti punehtuneena, mutta Jatta väitti jälkeenpäin irvistäneensä kiukusta.
.
Suuri kirpputori löytyy aivan hivenen kehätien ympäröimän varsinaisen (20-kaupunginosaisen) Pariisin ulkopuolelta. Siellä myyntialue levittäytyykin pitkin useita pitkiä kävelylle varattuja katuja lauantaista maanantaihin. Jossakin on vesiposti, josta voin saksalaisten tapaan täydentää juomavesipullonikin taas kerran.
.
Jatta etsii kenkiä, joista 80 frangia maksaisivat jotkut. Marokkolainen kauppamies tarttuu Jattaa kädestä ja arvuuttelee tämän kansallisuutta: - Saksalainen? - Non! - Suomalainen? Vain kaksi siis arvausta riitti!
.
Jattaa halutaan jatkuvasti olettaa eksoottiseksi ulkomaalaiseksi naiseksi hänen vaaleutensa ja malli-pituutensa vuoksi. Veikkaus on yleensä ensimmäiseksi amerikkalainen, koska hän pukeutuu kuin jenkki, toisin kuin ranskalainen. Hänellä on yllään yhdistelmänä hame ja lenkkitossut. Toinen vaihtoehto on saksalainen.
.
Minua kai luullaan aina saksalaiseksi. Tosin amerikkalaiset kysyvät minulta useasti opastusta, mutta he ovatkin suulaita ketä tahansa kohtaan.
.
Suuri kirpputori tuntuu väsyttävän laajalta. Jatta löytää Wsoy:n "pienen punaisen" Suomi-Ranska -sanakirjan vain parin Suomen markan hintaan. Mikähän kirjan tarina on, miksi tänne "varkaiden markkinoille" päätynyt?
.
Jatta tuskin sanakirjaa tarvitsee, sillä hän puhuu kauppatoreilla mielellään selvää suomea, ja saa kuitenkin ostoksensa tehtyä...
- Hei! Minä ottaisin tämän, paljonko maksaa? Kiitos!
.
Vastaukset eivät tule suomeksi, mutta hinnat kyllä kerrotaan, ja ostamisesta kiitetään ranskaksi.
.
Iltapäivällä käymme ruokakaupassa Samaritaine-tavaratalon kellarissa. Muutama jenkkituristi tulee heti nähdessään ruokakassimme kysymään, että missä, missä on Super-Market? He kun ovat etsineet ja etsineet!
- Samaritaine löytyy ensimmäisestä kaupunginosasta, läheltä Louvrea ja Pont Neufia, Ile de la Citen luoteiskärjessä, Rue de Rivolin ja Rue du Pont Neufin kulmilta.
.
Samaritaine täytyykin merkitä kaikkiin karttoihin, se on niin kallisarvoinen ja hyödyllinen kauppa, ja tavaratalona kansainvälisesti arvostetuin Pariisin "stockmann", vaikka kilpailija Galeries Lafayette kuinka mainostaisi turistikartoissa.
.
Kaikissa kaupungeissa tarvitaan turistikarttaa, ja sellaisiin on aina merkitty nähtävyydet, niin että mukana kaupungilla ei muita oppaita tarvitakaan. Mutta RUOKAKAUPAT puuttuvat kartoista! Tiedot niistä säästäisivät matkailijan vaivaa ja ehkä rahaakin.
.
Yksikin elintarvikekauppa riittää minulle... (Sunnuntaihin on aina muistettava varautua), mutta Rue Lafayetten ja Gare du Nordilta tulevan Boulevard de Denainin risteyksessä on toinen, suuri Aufrere. Ruokatoreja: Rue Mouffetard (metro: Place Monge) sekä Rue Lepic (metro: Blanche).
.
Kuljemme pitkälti Seinen rantoja ja tunkeudumme lauta-aidan raosta sillanrakennuksen työmaalle aivan joen rantaan. Työt ovat keskeytyneet, koska on lauantai. Toinen pariskunta tulee alueelta ulos juuri ennen kuin me menemme sisälle.
.
Seinen kiertoajelua tekevä vesibussi valaisee meidät valonheittäjällään ohi kulkiessaan. Laivan kaiuttimet paasaavat selostusta Pariisin romanttisista silloista ja siltojen alla elävistä ihmisistä. Turistit tuijottelevat meitä hyväksi esimerkiksi.
.
Todellisia siltojen alla asujia emme näe. Joitakin nuoria ja rakastavaisia pareja tapaa joen rannoilta, mutta heitäkään ei ole liiaksi, vaan tilaa riittää rannoilla kenelle tahansa olla omassa rauhassaan.
.
Illemmalla lähdemme metrolla itään tutustumaan hieman suureen Bois de Vincennes - metsäpuistoon. Alkaa kuitenkin sataa ja vetäydymmekin takaisin metroon. Jatta on tuuminut hotelliyötä minunkin kanssani, mutta soittaa Guy Gleisierille ja sopii tapaavansa tämän klo 20 jälkeen.
- Guy ei vain kuulosta puhelimessa kovinkaan innostuneelta enää, saapa nähdä... Jatta valittaa.
.
Erottuamme toisistamme menen kello 20 metrolla taas Gare du Nordille ja varaan uuden yön hotelli Luxembourgista. Virkailija on tänään sama nainen, joka eilen virnuili miesvirkailijan vieressä. Taas maksan 60 frangia vuoteesta kolmen hengen huoneessa, joka on nyt numero 621.
.
Edessäni jonotti huolestuneen ja herkänkin näköinen noin 30-vuotias mies, jolla mukanaan noin 5-vuotias poika. Heidät tulen näkemään myöhemmin.
.
Osaan tänä iltana helposti kulkea hotelliini, jonne menen yhdentoista aikaan. Alhaalla receptionissa, kirjoittaessani nimeäni hotellin vieraskirjaan, tulen lukeneeksi mitä edelleni, saman huoneen kohdalle, on kirjoitettu:
"M. Wolf + garcon"...
Se ei kerro minulle mitään, ennen kuin hotellikerroksessa avaan huoneeni oven. Huolestuneen näköisen miehen ja hänen pikkupoikansa kasvot tuijottavat minua. Tervehdimme: - Bonsoir! - Bonsoir!
.
- I've seen him before, sanoo pikkumies puoliääneen isälleen. Vastaan, vaikka keskustelu olikin heidän keskistään: - Yes, I have also seen you in the station...
.
Mies kyselee, olenko saksalainen? Kerron olevani suomalainen, vaikka mieleni tekisikin keksiä jotakin erikoisempaa, olla vaikkapa venäläinen... Hän kysyy myös, puhunko saksaa? Entä ranskaa? Kun kiellän toista osaavani, he keskustelevat sen jälkeen keskenään ranskaksi. "Pikku-Hukka" tuntuukin olevan monikielinen viisivuotias!
.
Tullessani ovesta monsieur Wolf oli ollut juuri peseytymässä huoneen pesualtaassa. Samoin kuin minä olin ollut eilen Josen ja Stephenin tullessa. Nyt on minun vuoroni kertoa uutinen, että käytävältä löytyisivät suihkutkin. Perimätieto saa näin kiertää.
.
Mies ilahtuu tiedosta kovasti. Hän menee suihkuun ja kehuu palatessaan, tukka märkänä ja pyyhkeeseen kietoutuneena:
- The shower was good, good!
.
**
PARIISI, sunnuntaina 21.8.
.
Aamulla herättyämme Monsieur Wolf tarjoaa minullekin juotavaa kahden litran mehupullostaan. Hän kysyy myös, voikohan vesijohtovettä juoda? Kerron juoneeni sitä Pariisissa jo monena päivänä.
- Ja yhä olet hengissä, ha-ha ha-ha, Wolf nauraa...
.
Käyn aamupalalla. Marmeladinappi on eri lajia kuin eilen, muu tuttua samaa. Sitten pesen pyykkiäni huoneeni pesualtaassa, kun Wolfitkin palaavat aamiaiselta. Mies ihmettelee, missä aion kuivata vaatteet? En tiedä. Arvelen löytäväni päivän kuluessa sopivan paikan...
.
On sunnuntai-aamu, elokuun 21. Taas lähden Pohjoiselle rautatieasemalle tapaamaan Jattaa. Häntä ei näy sovittuun aikaan. Tunnit vain kuluvat.
.
Huolestun: edellisinä päivinähän meillä ei ollut sovittua aikaa, mutta nyt on. Soitan Guy Gleisierin numeroon, josta ei vastata. Mietin, pitääkö minun jossakin vaiheessa ottaa yhteyttä poliisiin, antaa heille puhelinnumero...
.
Kello on jo 12. Istun siinä samassa kirkkopuistossa, jossa Jatan kanssa olimme saapumispäivänämme, syön eväitäni.
.
Kello 12:30 näen tutussa lokeromme ovessa viimein Jatan viestin: "Olin täällä 12:20", ja odoteltuani aikani, Jatta tulee paikalle uudelleen. Hän oli nukkunut Guyn luona lähes puoleen päivään ja lähtenyt heti herättyään tänne asemalle. Hän kertoo pelästyneensä turhaan eilen Guyn muuttunutta ulkonäköä - tämä oli palannut hurjan näköisissä kamppeissa katsomasta jalkapallo-ottelua, kun taas edellisenä päivänä oli pukeutunut siististi.
.
Lähdemme Seinen rannoille, Citen saarelle taas. Katselemme häkkilintujen markkinoita saaren pohjoisella rantakadulla, Quai de Corsella. Eksoottista, Pariisin olennaisimpia tunnelmia, eläinkauppa ulkosalla. Lintuja myydään vain sunnuntaisin, mutta muuten kukkamarkkinat täyttävät alueen joka päivä. Täällä täytämme taas kerran vesipullomme. Tämä on Pariisin rehevä, vihreä, värikäs, kostea, kukantuoksuinen, linnunlauluinen paratiisi, ainakin turistille, keskellä historiallista kaupunkia.
.
Ohittamamme kirkko, Sainte-Chapelle, kiinnostaa lasimaalaustensa ja turistiryntäyksensä vuoksi, mutta menee juuri kiinni nenämme edestä. Kuljemme sitten joen vasenta rantaa, jatkettuamme saarelta etelään, ja istumme alhaalla Seinen rantapuistossa.
.
Kello 15 menemme viimein Louvreen, koska se on ilmainen sunnuntaisin. Jono on sen mukainen, kiemurrellen kiinanmuurin pituisena pitkin ulkoseiniä. Mutta jono etenee, ja pääsemme sisäänkin. Eksymme heti eteisessä toisistamme, kun minua kehotetaan jättämään kassini naulakkoon, Jattaa ei, kun hänellä on reppu selässään.
.
Louvren seinät ovat täynnä historiankirjoistakin tuttuja kuuluisia maalauksia. Niitä kohtaa liikaa kerralla. Suureen määrään olisi parasta tutustua etukäteen kuvakirjojen avulla, ja käydä museossa etsimässä muutama valikoitu teos lähempää tarkastelua varten, niin arvelen.
.
Käytävillä on opasteviittoja kohti Mona-Lisaa, mutta en löydä tällä kertaa, kenties pieni maalaus jäi väkijoukon taakse piiloon? Arkkitehti I. M. Pei'n suunnittelema lasipyramidi ei ole vielä valmistunut pihalle, ja niinpä Louvren kulkureitit ovat ahtaat. Kaikkien täytyy kulkea läpi samojen salien.
.
Käyn museon ilmaisessa ja siistissä wc:ssä, sellainen kannattaa hyödyntää. Toisaalta Pariisissa käyn kerran kokeeksi myös kadunvarren kolikoilla toimivassa automaattivessassa, musiikkia viihteeksi soittavassa ja itse itsensä puhdistavassa, ennen kuin samaa mallia tuodaan myöhemmin Suomeenkin.
.
Olemme viimeistä päivää Pariisissa, aiomme jatkaa yöjunalla etelään. Illalla kirjoitamme ensin postikortteja, joihin saamme postimerkit automaatista. Sitten seikkailemme kaakkoisessa Pariisissa, 13. arrondissementissa, vietnamilais-indokiinalaisessa kaupunginosassa.
.
Aasialaiset pitävät pieniä kauppapuotejaan auki sunnuntai-iltanakin klo 20:een asti. Illan pimetessä seutu hieman pelottaa minua hämyisyydessään, mutta Jattaa ei. Tänne on rakennettu niin korkeita, monikymmenkerroksisia asuintaloja, että aidot ranskalaiset eivät suostu asumaan niissä, ja niinpä niihin keskittyy siirtolaisasutus.
.
Junamme La Rochelleen on lähdössä puolilta öin. Jattaa alkaa väsyttää kesken kaiken kaupungilla, mutta pääsemme hyvin Gare d'Austerlitziin, Pariisin kaakkoiskulmalla sijaitsevalle rautatieasemalle, puoli kahdeltatoista.
.
***
(589. Interrailin valmistelut
(590. Interraililla ensin Tanskaan
(591. Interraililla Luxemburgiin
(592. Pari yötä Luxemburgissa
.
(593. Yöksi Tuileries-puistoon
(594. Interraililla eksyen Pariisissa
(595. Interraililla Seinen rannoilla
JATKUU:
596. Interraililla Bordeauxiin