Syyskuun kolme bongausta Toijalan takana, sivussa ja edessä.
Lauantaina 4.9.2010 sää tuntui kolealta kävellessäni kahdeksan maissa Pasilan asemalle. Aurinko pilkotti vain pieniä hetkiä harmaiden pilvien takaa. Satanut ei kuitenkaan. Iltapäiväksi lämpeni ainakin 14 asteeseen.
Ajoin Pasilasta Viialaan taajamajunalla "H" klo 9:24 - 11:04. Lippu maksoi 19 euroa.
Viialasta ainoa mielikuvani junan ikkunasta on ollut tiilimuuriteollisuus korkeine punatiilisine piippuineen. Tehdaslaitos (Schauman Wood?) lieneekin vasta aseman pohjoispuolella. Näin savupiipun metsän puiden ylitse.
Juna-asema oli melkoinen anti-elämys. Asemalaituri, heinikkoa, joutomaata. Pohjoispäästä asvaltoitu kävelytie autotielle, tunneliin, radan ali, länsipuolelle. Muitakin matkustajia jäi, pieni koira isäntineen, keski-ikäinen paikallinen pariskunta, pari nuorta naista. Vilkasta matkustamista?
Radan länsipuolella jatkui joutomaa ja pusikko, vain jokin talo pilkotti etäämpänä. Kas, moderni keltatiilinen kirjastopalatsi seisoi yksinäisyydessään radan ja ryteikön jälkeen ensimmäisenä rakennuksena. Sivuovi eteishalliin radan puolelta, ei tarvinnut kiertää talon ympäri. Avoinna to-pe-la 10-15, mutta ma-ti-ke 12-19. Palautusluukku. Wc. Näyttelyhuone. Lehtisali. Kirjahyllysali.
Kirjasto on pienen kunnan kulttuuripalatsi (kuin kirkko ennen). Siisti, valoisa, runsaskirjainen. Lastenhyllyiltä tarkistin, ettei Buckeridgen Jenningsejä 1960-luvulta valitettavasti ollut enää esillä (kuten Parkanossa). Pistäydyin internetissä.
Asiakkaina klo 11:11 oli kaksi alakoulutyttöä sekä lapsiperhe tutkimassa poistokirjoja. Tusinan valikoima L. Ron Hubbardin skientologisia (hum)bookeja hämmästytti perheenäitiä lupauksella "Ikuiseen terveyteen". Lapsia hillittiin: "Ei kovin resuja kuvakirjoja kannata ostaa".
Kokoelman erikoisuuksia oli tuhatsivuinen värikuvateos, jonka sivuilla noin 8000 omakotitaloa alueelta "Valkeakoski, Toijala, Viiala." Kuvatekstejä taloista tyyliin: "Nyk. asukkaat autoilija Kari ja siistijä Tiina Mäkinen. Kari osti talon 1986. Edellinen omistaja rakensi 1979..." Asukkaat siis haastateltu? Millä hinnalla kirjaa on myyty ja montako kappaletta käynyt kaupaksi?
Kirkon (vuodelta 1949) poikkesin katsomassa. Blondi teinityttö odotteli portilla, ehkei minua.
Ainoa pääkatu vei etelään Viialan keskustan liikenneympytään, jossa neljän tien kulmissa liikerakennukset: 1) K-Market, 2) S-Market, 3) Siwa-Market, 4) "Seurahuone" - komeimpana luoteessa kolmikerroksinen vaalea hotelli (huoneet 55 eur/1hh, 75 eur/2hh, 105 eur/3hh, 135 eur/4hh, kertoi pieni kyltti ovipielessä).
Pääkadun liikemakasiinin rivistöstä erottui "Herkkukeidas: lihaa, kalaa, salaatteja", menneen ajan kaakelisten lihakauppojen tai kauppahallien tyyliin.
Ratavarren ryteikköön luvattiin rakentaa kaksi 6-kerroksista asuintaloa, seudun pilvenpiirtäjät. Viiala oli 2-kerrostalojen kylä, muutama 3-krs, jopa 4-krs-talokin. "Asematie", "Rientotie", "Kunnankuja", osoitteita.
Pientalon toisen kerroksen ikkunassa mainostettiin yhä "Lääkintävoimistelua". Kaupungissa sellainen olisi ollut "Fysioterapiaa" jo kauan. Ihmettelen kotimaisten taajamien eksoottisuutta siinä kuin kreetalaisen kylän.
Kävelin etelään, omakotialueita, teollisuusrakennus. Käännyin oikealle tavoitellakseni pääteitä Kylmäkoskelle, ohi vanhainkodin. Havainnoin kunnan palveluita. Kiiruhdin liiankin nopeasti ulos keskustasta. Tunti lisäaikaa, niin olisin nähnyt kaiken.
Päätietä länteen, valtatietä etelään, tien laitaa. Joitakin kävelyteitä lähti peltojen halki, mutta en uskaltanut oikoa, etten päätyisi umpikujiin, ja aivan oikein, en nähnyt niiden toisten päiden saavuttavan koskaan valtatietä.
***
Kävelin Viialasta Kylmäkoskelle noin klo 12:30 - 14:30. "Kylmäkoski 6 km. Viiala 2 km" luki piankin maantien varressa lupaavasti, mutta kävellen jouduinkin pitemmille kiertoteille.
Karttakirjani GT-Tiekartasto oli vuodelta 1995, 2. painos. Tiet muuttuvat.
Oikealla lännessä olin huomaavinani entistä asfalttitien pohjaa, mutta en ajatellut pitemmälle. Nykyinen tie tuli eritasoristeyksen ylikukusillalle. Alla kulki "9-tie" Tampere - Turku, joka näytti mahdottomalta ja jopa kielletyltäkin kävellä vieruksia pitkin.
Sillalla oli jalkakäytävä, mutta suuntana "Sontula". Jatkoin yhä 500 metriä eteenpäin, kunnes tajusin kartan ja kompassin avulla oikovani Jalantijärven pohjoispuolta kaakkoon Toijalaan niin että Kylmäkoski lounaassa jäisi sivuun. Aurinko oli pilvessä, suuntavaistoni oli sekaisin tien kaarteista, vain kompassi pelasti.
Palasin Jalantijärven luoteispäähän ja lähdin kokeilemaan pikkutietä "Järviöön". Päädyin aivan sopivasti "9-tietä" seurailevalle kävelytielle. Mitään opasteita kävelijöille ei ollut, muttei kaiketi tarvitakaan, koska lauantainakin olin ainoa kävelijä! Ja minähän harrastan urbaanisuunnistusta. Pitäisikö siitä liian helppoa tehdä?
Kävelytien loputtua näytti olevan pakko kiertää lenkki itään myötäpäivään Tipurin niemen kautta. Siellä vastaan tuli keskiaikaisten linnojen moderni vastine: jylhä valkoinen vartioitu tiilimuurinen linnake. Korkeine muureineen ja edeltävine teräsvekkoaitoineen. Oleskelukieltoineen. Kaipa tietä sai edes ohitse kulkea?
Kylmäkosken vankila kohosi niemellä vasemmalla siis. Oli kohta hassua kävellä reppuineen Tipurista pois ihmisten ilmoille autoteille, aivan kuin joku vankilasta päässyt asiakas? Mietin katsoivatko ohi ajavat paikalliset autoilijat sillä silmällä Tipurista pois astelevia?
Kylmäkoski 3 km... En ollut edennyt paljon pitkään aikaan, mutta nyt alitin 9-tien länsipuolelle. Ensin tuli vastaani hautausmaa ja sen eteläpäässä kirkonmäki. Helinin tiilikirkko vuodelta 1900 oli mainio tummatiilinen pitkänomainen makasiini, kuin Helsingissä Kaartin maneesi. "Kylmäkosken kappeliseurakunta" mainosti tolpassaan myös Toijalan ja Viialan kirkkoja.
Seuraavaksi vastaani tuli Kumeran harmaa teollisuushalli kirkonkylän tien varrella. Toimistonurkka oli erikoisella tavalla vihreä. Kohta poikkesin sivutienpätkälle, joka vei peruskoulun ala-asteelle, kirjastoon (kiinni lauantaina) sekä terveyskeskukselle.
Sitten Tarpianjoki alitti päätien ja vasemmalla idässä näkyikin mainio, pieni, vilkas, pirteä koski, Kylmäkoski! Samalla tapahtui nousu mäelle, kummulle, josta näkyi ensin kauppatalo, K-Extra sekasikiöisessä talossa. Perinteinen kaksikerroksinen harjakattotalo, johon oli tökerösti liitetty matala yksikerroksinen halliosa. Tienristeyksen takaa näkyi toinen tasakattoinen liikehalli, jonka katolla oli julkinen kello sekä lämpömittari: 14 astetta.
Piirsin näkymän, se oli tarpeeksi erikoinen! On ihan huippuhetki tulla paikalle jonka haluaa piirtää!
Kylmäkosken keskus: kolmen pienen tien (ja lisäksi yhden kävelytien) risteyksen saarekkeen keskellä oli vanhan kirkon sijaintipaikka (muistolaatta), kummun korkein kohta. Sivuilla jo mainitut liikerakennukset. Ruokakauppa oli auki vain klo 10-18, la 10-14, mutta tuloaikani oli jo 14:30.
Osuuspankin kello näytti katolla vain 13:30 - se oli jäänyt talviaikaan, kun pankki oli "yhdistetty Toijalan konttoriin tammikuussa". "Myös pankkiautomaatti on poistettu". "Asiakkaiden ei tarvitse tehdä mitään, tilinumerot säilyvät" luvattiin näyteikkunassa. - Paitsi että asiakkaiden pitää alkaa kävellä 12 km Toijalaan ja saman verran takaisin päästäkseen pankkiasioilleen! Muistelen, että Kylmäkoskella ryöstettiin joskus takavuosina pankki, olipa kai niin syrjäinen paikkakunta.
Uutta käyttöä pankin huoneistolle ei ollut löytynyt. Vieressä oli suljettuna ruokapaikka, viereisessä perinnetalossa oli kiinni toinen vastaava, pubi ja kebabi. Olin mäellä ainoa kulkija. Ei kun yksi vanhus sauvakäveli lenkillä.
Keskusristeyksen neljännellä sivulla kaakossa oli pitkä L-muotoinen yksikerroksinen kunnantalo vuodelta 1966. Tasakattotalo, jonka seinämuurit oli muurattu liuskekivistä! joilla puutarhojen kävelypolkuja yleensä kivetään. Kapea nauhaikkuna valaisi katonrajassa. Ovien vieressä kohosi iso ikkuna lattiasta kattoon. Sen takaa näkyi rivi irtotuoleja odottaville asiakkaille.
Olipa mainio pieni kunta! Olin suppealla alueella nähnyt kaiken julkisen Kylmäkoskelta!
Turku-Tampere -tien alitse vei bussipysäkkikatosten kohdalla kävelytie maantielle kohti Sotkian kylää ja Toijalaa. Lähdin sille tielle. Välillä näin kauniita näköaloja Jalantijärvelle. Piipahdin metsässäkin asioilla.
Sotkialla (7 km myöhemmin) piristi junarata Toijala-Turku. Tiivis kylä. Pari junaakin näin, mutta useampia kuulin. Talotehtaiden tuotteita pystytettiin teiden varsille. Lehmiä, lampaita, koiria, kissoja ja hevosia näin ja kuulin. Pari lehmää ja pari hevosta kiinnostuivat minusta ja seurasivat hetken mukanani aitojensa ja sähköpaimentensa takana. Kesy oravakin kävi kerjäämässä minulta Kylmäkoskella.
Hiekkateiden pitkien tarpomisten jälkeen saavuin vihdoin Toijalan kulmille. Korkeita kerrostaloja näkyi ensin puiden ylitse. Asfaltoitu pientaloalueen Orapihlajantie oli nimenä minulle muistuma lapsuuteni Haagasta, joten valitsin sen. Vanha puukirkon torni tuli hauskasti näkyviin kerrostalon katon yläpuolelta. Olin toivonut aikaa tutustua Toijalaan, mutta jäi vain puoli tuntia, jos aioin edes junalla ehtiä vielä Iittalaan. Toijalan liikekadut eivät tuntuneet ulottuvan hiljaiselle juna-asemalle asti. Odotushalli, mutta ei lipunmyyntiä. Kolme ihmistä nousi junaan klo 18:00 laiturilta kolme.
***
Matkustin 9 minuuttia Iittalaan, yhden pysäkinvälin verran, klo 18 - 18:09. Konduktööri saapui kolmen minuutin kuluttua. Matkalippuni hinta oli 3,20 euroa.
Iittala oli samalla tavalla näkymätön asema kuin Viiala aamupäivällä, ei minkäänlaista asemarakennusta, kunhan vain junalaituri ja alikulkukäytävä radan alitse. Puita, metsää, pensaikkoa ja ruohikkoa ympärillä.
Kävelin ensin kohti itää, sillä aioin Päijänteen rannalle, mutta matka olikin liian pitkä 2 tunnin käynnille. Mutkittelin pikkuteitä sekä autoilijoiden päätietä 2 km Tampereen moottoritien ylittävälle sillalle, jolta vielä 2 km olisi tullut Heinuun tai Päijänteen rantaan. Pikavuorojen pysäkit. Alitse vanhan valtatien ja ohitse "Kivipubin" palasin pari kilometriä suoraan keskustaan, jota radan länsipuolella merkitsivät Osuuspankki, S-Market ja Siwa.
Sitten kävelin 2 km Kalvolan kirkolle länteen-pohjoiseen. Ohitin Iittalan Lasikeskuksen näyteikkunoineen ja karttoineen, Kultasuklaan, keltaisen museon - Naivistien näyttelytalon, sekä keltaisen valtavan vanhan koulurakennuksen möhkäleen, jossa 4 kerrosta mäellä. Yhteen kulmaan oli ympätty moderni tumma auditoriosiipi. Kolme koirien ulkoiluttajaa käveli vastaani. Pari nuorta vietti meluisaa aikaa Lasikeskuksen pihalla.
Kalvolan kirkko oli Ilmari Launiksen töitä vuodelta 1921, seinät harmaista lohkotuista kivenjärkäleistä (n. 1 metri x 50 cm), toiset särmät sileämpia, toiset karkeammin lohkottuja - varsinkin pyöristyvät kulmapalat. Kirkko oli kuusiaidan takana piilossa, mutta torni näkyi etäälle. Viereisellä tontilla oli ruma kotiseutumuseo viljamakasiinissa, mutta "Suljettu". Vuoden 1918 muistomerkkipaateen oli listattu kuolonuhreja 6+6+7 kolmelle sivulle.
Palasin asemalle ohi Lasitehtaan sekä remontissa olleen kirjakaupparakennuksen, joka näytti rapistuvalta vielä kaksi päivää ennen luvattua uutta avautumista maanantaina 6.9.
Iittala-City kiehui elämää klo 18:09 ja 20:09. Ekalla kerralla junapysäkin nurkilla pyöri noin 8 nuoren 12-15-v. teinitytön lauma pärpättämässä keskenään, kuluttamassa vapaa-aikaansa. Henkilöjuna eli taajamajuna pysähtyy 2-3 tunnin välein, sekö ainoa tapahtuma Iittalan illassa tai viikonlopussa? Kuin laivan saapuminen satamaan jossakin rannikolla.
Klo 20 saapui asemalle 6 pärinäpoikaa mopoineen, ajelivat edestakaisin kävelytunnelin läpi ja odottelivat junan saapumista klo 20:09. Tapahtuisiko kenties silloin jotakin Iittala-Cityssä? Junapysäkin sadekatos ui pikaruoan pakkausroskissa ja oli ehkä Iittalan ellei koko Hämeen roskaisin paikka.
Olin ainoa junaan nousija, eikä kukaan jäänytkään junasta. Vaikka pari henkilöautoakin käväisi aseman parkkipaikalla päivystämässä.
Ostin junalipun Helsinkiin, Pitäjänmäelle, hintaan 16,80 euroa. Pääradan varrella ehdoton huippukohta pohjoisesta palatessa on Hämeen linnan tuleminen näkyviin lännessä - kun linna näkyy pitkään Vanajaveden yli, kaksi torniakin etualalla. (Toki Olavinlinna Kyrönsalmen rautatiesillalta on komein ja Turunlinna kakkonen.)
Tunsin kokeneeni Iittalan/Kalvolan, vaikken sisälle päässytkään illalla minnekään. (Grillikioski olisi ollut auki klo 21 asti.) Tunnen Iittalan asemakaavan, kunnan näyttävimmän rakennetun kulttuurimaiseman. Samoin tunteja aiemmin koin Kylmäkosken! Näin kaiken - paitsi eräitä luonnonnähtävyyksiä, kuten "Laonnut vuori". Viialastakin näin melkein kaiken. Mittapuullani oikein onnistunut retkipäivä. Kävellyksi tuli yhteensä 40-43 km. Tällaisia retkiä voin tehdä vain yksin.
torstai 9. syyskuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti