maanantai 24. heinäkuuta 2017

607. Raahe ja Siikajoki Onnibussilla

Tarkastan Onnibussin paikkatilanteen Internetistä maanantaina 17.7.2017. Yöbussi linjalla F8 Helsingistä klo 19:15 Turun kautta Ouluun (klo 7:05) on varattu lähes täyteen! Lippuhinnat Raaheen nyt neljäkymppiä, kun varatessani 16.6.2017 vain kymmenesosan, neljä euroa! Järjestelmä tarjoaa uudelle varaajalle suoraan 2 euron lisämaksullista keulaikkunapaikkaa.
.
Kampissa Onnibussin ovi avataan klo 19:05. Jono etenee lipuntarkastukseen rauhallisesti, paikkanumerojärjestelmän ansiosta. Vieruspaikallani 11 istuu jo täyteläinen neitonen, mutta hän siirtyy tyttökaverinsa viereen käytävän toiselle puolelle paikalle 13 ja ajaa vain Turkuun Hämeenkadulle asti. Espoon Ikean eli Lommilan pysäkiltä viereeni istuu paikan 13 oikea varaaja, tupakoiva blondi matkalla Poriin.
.
Huolellinen kuljettaja pysäytti Meilahdessa Tukholmankadulla, vaikka pysäkillä istuja oli keskittynyt tuijottamaan kännykkäänsä. Yllättäen bussi pysähtyi myös Tarvon moottoritien reunaan ennen Gallen-Kallela-museon Tarvaspäätä, kun kuski kävi ulkona läimäyttämässä tavarasäiliön luukkua.
.
Turussa klo 21:30-40 bussi väljenee jopa puoliksi. Röökimuija vierestäni siirtyy tyhjentyneelle riville. Aiemmin takanamme istunut mies valitti, etteivät jalkansa mahdu, kun nainen laski penkkinsä makuuasentoon. Blondi ei silloin tinkinyt asennosta, vaan perusteli selkänsä olevan kipeä.
.
Viron-risteilyltä Helsingistä palanneet raumalaiset pariskunnat ovat pulisseet koko matkan ajan ja käyvät ulkona tupakalla Turussa sekä heti Mynämäen jälkeen klo 22:10 bussin poiketessa kylmäasemalla. - Bussi tankkaa vielä uudelleen jo ennen Vaasaa. Onkohan tankkaus rationalisoitu matka-ajon sisään? Seuraavatko kuskit hintatarjouksia? Kevennetäänkö auton painoa puolityhjillä tankeilla?
.
Keskiyöllä kotikaupunkiinsa Poriin jää vilkkaasti jutellut tyttönelikko 14-vuotiaita kahdeksasluokkalaisia: "Pojan kanssa on kiva mennä elokuviin, jos ei ole paljon juteltavaa", avautui Viivi tai Marita kavereilleen.
.
Merikarvian Tuorilassa klo 0:30 on matkani puolivälissä. Kuljettajat lausuvat aina epäselvästi pysäkin "Lålby" (klo 1). Vaasassa pysähdytään 20 minuuttia klo 2:15-35. Kokkola klo 4:20 on märkä sateesta. Kalajoelta nousee bussiin neljä aamupirteää nuorta tyttöä klo 5:15.
.
*
RAAHE, tiistaina 18.7.2017 klo 6.05. Olen ainoa Onnibussista poistuva, mutta 3 uutta matkustajaa nousee kyytiin punaista mökkiä muistuttavalta sadekatokselta. Valtatie 8:n laidassa oli juuri valtava harmaaseinäinen varastohalli yritysten logoin. Pysäkin hyvä tuntomerkki on myös ufomainen vesitorni valtatien 8 eteläpuolella (Raahen junaradan ylitettyään 8-tien Oulun-suunta on juuri vaihtunut koillisesta suoraan kohti itää!)
.
Onnibus kuvailee pysäkkinsä "Raahe" näin: Jokelanperä, Siikajoentien ja Jokelantien liittymien välissä. Nuo tiet nyt etsinkin idästä ja lännestä. Käyn valmiiksi katsomassa paluupysäkin, joka on vaatimaton bussipysäkin tolppa valtatien 8 levennyksellä, ilman sadekatosta, aivan Oulun-suunnan katoksen kohdalla, tien vastakkaisella puolella.
.
**
PATTIJOKI. Todellisuudessa Onnibussin Raahen-pysäkki on Pattijoella, 5 km Raahesta itään, mutta Pattijoki on toki liitetty Raaheen vuonna 2003, vaikka kuntien yhdistymisneuvottelut olivatkin välillä pattitilanteessa, Pattijoen kieltäytyessä liitoksesta.
.
Alitan leveässä kävelytunnelissa valtatien 8. Jalankulkuväylä seuraa pohjoispuolella 8-tietä ja opasviitta neuvoo länteen - 5 km Raaheen! Jatkan kuitenkin eri kävelytietä pohjoiseen, kohti S-Marketia. Lännessä on kilpaileva suuri hallimyymälä Tokmanni, jonne kävelytieni kääntyy ja alkaa seurata Siikajoentietä koilliseen. Kilometrin päässä muodostaa K-Marketin tontti kiilan autotien ja kävelytien väliin.
.
"Keskustassa Paras", mainostaa Pattijoen K-Market, koska S-Market ja Tokmanni ovat reunemmalla valtatien varressa. Tulen Pattijoentielle ja alan seurata tätä, vaistoamatta, että käännyin oikealle itään ja kaakkoon. Poikkean jopa Kuuselantielle ja ylitän pikkusiltaa Pattijoen (joen), kävellen takaisin etelään! (kaivan taskustani kompassin). Pattijoentie päättyy kaakossa valtatie kahdeksaan. Palaan takaisin K-kaupan toiselle kulmalle, nyt Siikajoentien risteykseen.
.
Hannunvaakuna mainostaa museosiltaa yli Pattijoen. Odottelen hetken sateen taukoamista fysioterapeutin ym. liiketalon katoksen alla, mutta sitten kävelen pienessä sateessa historialliselle sillalle. Sillanpielestä voisi kuivemmalla säällä lähteä rantapolulle seuraamaan jokivartta pikku koskelle.
.
Museosillan länsipuolella alkaa Koulutie. Tästä on kulkenut valtatie 8:n edeltäjä Vaasasta Ouluun. Mäellä kohoaa Pattijoen kirkko (J. Stenbäck 1912), länsipuolella seurakuntatalo ja eteläpuolella mahdollisesti pappila - kauniisti hoidettu piha vanhoine puurakennuksineen ja jossakin niistä myös Partiolaisten "Kolo".
.
Palaan Siikajoentien varteen ja alan odottaa klo 8:47 saapuvaa, Raahesta klo 8:40 lähtenyttä Karhun Liikenteen bussia, joka kuljettaisi minut 20 km Siikajoen keskustaan Keskikylään eli "Siikajoenkylään". Pysäkillä ei odota muita, vaikka hieman odotan viereisestä rivitalosta ulos tulevaa tyttöä, joka kuitenkin kävelee pohjoiseen.
.
Valkoinen pikkubussi punaraitalivreessä pysähtyy. Kyljessä lukee Oulaisten Liikenne, joka yhtiö onkin ostanut Karhun Liikenteen. Liukuovi oikeassa kyljessä, edessä kuljettaja ja yksi matkustajapaikka oikealla, sitten pari-kolme penkkiriviä vasemmalla, joille mahtuu 3 ihmistä, sekä peräriville 4, eli tusinan verran matkustajapaikkoja.
.
Ystävällinen kuljettaja pyytää ensin 6,10 euroa, mutta "jäänytkin vanha hinta" myöntää, kun ehdotan 5,50 euroa, jonka katsoin Internetistä ja joka minulla on jo lantteina kourassani. Saan matkalipun, jossa lukee 20 km, Käkelän Liikenne, Raahe (jonka senkin on Oulaisten Liikenne ostanut, samoin kuin bussiyhtiöt Kamusen Liikenne, J.E. Klemetti sekä K. Hollanti).
.
"Tuli sade! - Mukavaa ettei tarvitse aina yksin ajaa", kiittelee kuljettaja. "Talvella kulkee koululaisia paljon, kesällä tyhjää." Reipasta vauhtia ajetaan Siikajoentietä, nopeusrajoitus 80 km, yli Olkijoen (ja ohi Olkijoen Rauhanpirtin? jonne asti tien ja peltojen välissä kulkee myös kävelytie).
.
***
SIIKAJOKI, kunnanraja. Peltoja, välillä metsiä, ajetaan ohi Tauvon (kalasatama) ja Merikylän tienhaarojen sekä golfkentän! Taajama-alue. Käännytään oikealle itään tai kaakkoon taajaman keskustielle ja pysähdytään klo 8:05 Sale-myymälän eteen. Kuljettaja vie tavaralähetyksiä sisälle kauppaan.
.
Minä jään seisomaan osuuskaupan eteen sadekatokseen, sillä sataa juuri rankasti. Räplään kännykkääni. Pihalla seisoo pari-kolme henkilöautoa; joku asiakas lähtee ja toinen saapuu, kolmas tulee polkupyörällä.
.
Käkelän pikkubussi jatkaa matkaansa kohti Ruukkia ja Paavolaa. (Paavola ja Revonlahti on yhdistetty Ruukiksi ja Ruukki on yhdistetty Siikajokeen - Siikajoki on kaikille kunnille yhteinen joki ylä- tai alajuoksulla.
.
Kävelen ensin itään katsomaan vanhaa siltaa yli Siikajoen. Tienpätkällä on maalaismainen liikerakennus, sisältäen baarin "Huitsin Nevada" ja yksityisyrittäjien palveluja. Lähden kävelemään 3-4 km pohjoiseen Siikajoen kirkolle. Ylitän tien 813, joka vie uudelle sillalle Siikajoen yli kohti Lumijokea, n. 25 km, ja jolla on yllättävän paljon liikennettä, kuorma-autojakin lasteineen.
.
Siikajoen kirkonkylään vievän tien varrella on varsin hyvinvoivan näköisiä maataloustiloja. Henkilöautoja kulkee toisinaan. Tulen risteykseen, josta tienpätkä viitoin Kirkko 1 km, Muistomerkki 0.7 km. Joku nuorimies rakentaa parhaillaan uutta taloa vanhan talon viereen.
.
Kirkon pysäköintialueella on kolmekin erilaista selostustaulua Siikajoen taistelusta 18.4.1808. Havupuun tuuhea oksa laskeutuu katokseksi Matti Visannin v. 1934 veistämälle muistomerkille, joka on betonista pyöräytetty luonnonkivillä täytetty suuri raskas pallo. Vanhan puukirkon (1701) edessä on kellotapuli, jonka läpi on tapana kulkea kirkkoon, sekä hautausmaa rauta-aitoineen.
.
Läheistä kustavilaistyylistä pappilaa en huomaakaan. Sataa vettä, koira haukkuu, enkä etsiydy pikkuteille hakemaan jokirantaa, vaan alan kävellä takaisin etelään kohti Pattijokea (23 km). Historiapolun neljäs selostustaulu kertoo Siikajoen aiemmasta kulku-uomasta (satojen vuosien takaa), joka näkyy leveänä painaumana peltojen ja tien poikki.
.
En palaa enää Siikajoen kyläkeskuksen Sale-kaupalle asvalttitietä 8120 (Merikyläntie) vaan lähden oikaisemaan hiekkatietä "Vanha Maantie", joka on yksityistie metsän ja peltojen halki. Siikajoen monitoimitalon kirjaston olisin halunnut nähdä, jos se olisi ollut auki (kuten vain maanantaina).
.
Ennen pitkää päädyn asvalttitielle 813, jota bussilla ajoin toiseen suuntaan. Pattijoelle tulee Siikajoen kirkolta kävelyä noin 21 km, ja sitten Pattijoelta Raaheen edestakaisin 5+5 km. Kunnanrajalle asti Siikajoen postilaatikoiden numerot ovat nousseet runsaaseen 1100:een ja sitten Pattijoen eli Raahen puolella numerointi alkaa laskeutua myös noin 1100:n nurkilta. Vesisade harmittaa, mutta erityisesti rajut, kieppuvat tuulenpuuskat, jotka kääntävät sateenvarjon nurin tai tekevät sen hyödyttömäksi.
.
****
PATTIJOKI uudelleen. Vesi Olkijoen vanhan sillan alla on tavattoman ruskeaa, kuten oli Pattijoenkin. Olkijoen puisen koulun eteläpuolella kyhjöttävän vanhan, erikoisen näköisen punaisen puurakennuksen oletan Olkijoen Rauhanpirtiksi, vaikka en havaitse mitään kylttiä. Itsenäisen Pattijoen aikaan pirtti on ollut museona avoinna sunnuntaisin klo 12-14. Ruotsin majuri Adlercreutz ja Venäjän kenraaliluutnantti Kamenski sopivat talossa 19.11.1808 Suomen sodan sotatoimien lopettamisesta. Olkijoelta on Pattijoelle vielä 5 km, mutta jo kävelytietä kapean tienpientareen sijasta.
.
Pattijoella istun puoli tuntia sateelta suojassa. Lepuutan jalkojani ja pitkällä kävelyllä jäykistyvää alaselkää. Näen Oulaisten Liikenteen päivän toisen bussivuoron klo 14:07 sujahtavan ohitseni Siikajoentietä kohti Siikajoenkylää. - Raahen paikallisliikenne ilmoittaa liimatuin lappusin olevansa kesälomalla koululaisten kesäloman ajan; aikataulujen sijasta toivotetaan "Aurinkoista kesää!" bussikatoksien seinillä.
.
Kävelen iltapäiväksi ja illaksi Pattijoelta edestakaisin Raaheen, 5 km suuntaansa. Kuljen taas Pattijoen kirkon ohi, sitten koulun, jonka yhteydessä olisi myös Pattijoen sivukirjasto, muttei auki. Kävelytie seuraa autoteitä metsikköjen ohi länteen. Teiden nimet: Koulutie, Sotaplassintie, Oulunväylä, Ratakatu. Kävelijöiden tienviittoja on varsin usein, enkä eksy kartattakaan (saan Raahen alueen kartan vasta illalla kirjastosta).
.
*****
RAAHE, Ennen Raahen kaupungin keskustaa alkavat teiden laidalla kohota erilaiset varasto- tai teollisuushallit. Laitakaupungin yleisvaikutelma on varsin ruma. Näen Ouluntien varressa myös pari päivää aikaisemmin palaneen bussivarikon: Käkelän Liikenteen bussit täyttävät pihakenttää. Bussit onnistuttiin ajamaan ulos ja pelastamaan, lukuun ottamatta yhtä täysin palanutta ja toista pahoin vaurioitunutta.
.
Kulkemani tie alkaa sivuta rautatietä! Poikkean vanhalla entisellä juna-asemalla. Luen seinälehtisestä, että juuri edellisenä kesäsunnuntaina olisi ollut tarjolla juna-ajeluja kiskobussilla eli lättähatulla Oulusta Tuomiojan kautta Raaheen!
.
Juna-aseman jälkeen on linja-autoasema. Vaihdan lounaaseen kääntyvältä Ratakadulta länteen vievälle Fellmanin puistokadulle, jonka varrella suuri Prisma-tavaratalo, varmaan kaupungin paras ostoparatiisi, sekä Lidl.
.
Raahessa on jonkin aikaa poutasää, kreivin aikaan, juuri kun valokuvaan kaupungin perustajan Pietari Brahen patsasta (1888) Pekkatorilla, pohjoiseen vievän Kirkkokadun varrella. Etsin lännestä Pikkulahden merenrannan, mutta rannassa tuulee hyytävän kylmästi, vaikkei sada. Näen mm. vesitornin Tornitalon, vanhan Porvari- ja kauppakoulun, Merikadun koulun ja lukion, harmaan graniittikirkon (1912) sekä "Suomen vanhimman museon (1862) rakennuksen.
.
Raahen Rantakadulla on arkkitehti Saara Juolan suunnittelema mainio kirjastotalo vuodelta 1980. Kirjastosalin peräseinältä riittää tilaa "vanhentuneenkin" aineiston varastokokoelmalle! Avohyllyisestä varastosta voisi helposti lainata vaikkapa Anthony Buckeridgen Jennings-sarjaa 1960-luvulta (4 osaa esillä).
.
Mennessäni kirjastoon alkaa sataa entistäkin rankemmin. Illalla lisäksi rajut vaakasuorat tuulenpuuskat vaihtelevista suunnista raivostuttavat tavallista sateenvarjon käyttäjää ulkona ja rajoittavat kaupunkiin tutustumista.
.
Raahen keskustan puukaupunginosa viehättäisi kuivalla ja tyynellä säällä. Entinen elokuvateatterirakennus Huvimylly jää sateen vuoksi etsimättä. Onneksi olin nähnyt Raahea kerran aikaisemminkin: vuonna 1994 kävin Raahen Museossa katsomassa maailman vanhinta sukelluspukua.
.
Käveltyäni takaisin Pattijoelle Onnibussin pysäkille arvelen kävelyä kertyneen kesän sadepäivälle noin 40 km. Pattijoella aamulla 3 km, Siikajoenkylästä kirkolle 4 km, Siikajoen kirkolta Pattijoelle 21 km, Pattijoelta Raaheen 5 km, Raahessa 2 km ja takaisin Pattijoelle 5 km.
.
Raahen Pattijoelta lähti minun lisäkseni Onnibussilla Helsinkiin kaksi 18-vuotiasta tyttöä vetolaukkuineen. Väljästä paluubussista jäi mieleeni neljä vilkkaasti jutellutta rouvaa Laitilasta (huvimatkalla Helsinkiin, aikoen päiväkäynnille Porvooseen), joiden puheenparsi kuulosti aivan Laitilan murrerunoilijalta Heli Laaksoselta, jota olen kuunnellut Malminkartanon kirjastossa.
.
Onnibus-matkani Helsinki-Raahe-Helsinki maksoi 4 euroa meno, 4 euroa paluu (1 euron varausmaksu jakautui kahdelle muullekin reissulle, Pyhäjoelle ja Lapinlahdelle).

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

606. Lapinlahti Onnibussilla

Bussimatkalla Jyväskylästä Kuopioon ilahduttavat Vaajakosken kaunis kanavamaisema sekä Nokkakiven pieni huvipuisto, josta valtatielle asti näkyvät houkuttelevasti maailmanpyörä ja vuoristorata. Huoltoasemaketju Jari-Pekka alkaa mainostaa kymmeniä kilometrejä ennen Hankasalmen toimipistettään - rouva Helsingistä painaa yhtä aikaisin pysähtymisnappia.
.
Onnibus pysähtyy maanantaina 10.7.2017 Lapinlahden kunnan eteläiseen tienristeykseen, Nesteen taukopaikan 'Matin ja Liisan aseman' kohdalle, 10 minuuttia aikataulustaan myöhässä klo 13:35. Olen ainoa Lapinlahdelle poistuva. Tien itäpuolella näkyy olevan mikroautorata ja pieni järvi.
.
Lapinlahden valtaväylä Asematie lähtee Matin ja Liisan asemalta luoteeseen, seuraten Kuopiosta Iisalmeen vievää junarataa itäpuolelta, kuten valtatie 5 seurasi rataa Siilinjärveltä alkaen. Nousen kuitenkin ensin lyhyitä rautaportaita ja jyrkkää mäkipolkua pienelle harjunpätkälle, joka erottaa Asematien ja valtatie viitosen.
.
Harju ei osoittaudukaan lyhyeksi pätkäksi, vaan näköjään jatkuu aina Lapinlahden kirkolle asti, kolmisen kilometriä. Katselen näköaloja itäkoilliseen, kaunista järvi- ja peltomaisemaa sekä harjun juurella puiden peittoon kätkeytyvää valtatietä. 'Paavon polku' viitannee kunnassa syntyneeseen Paavo Ruotsalaiseen.
.
Erilaatuisten kävelypolkujen lisäksi harjulle on laadittu kiekkogolf-rata maalikoreineen, heittopaikkoineen ja ohjeistuksineen. Hiihtolatupohjien risteyksiin on rakennettu puisia siltoja eli alikulkuja. Harjuun rajautuu alhaalla länsipuolella urheilukenttä koulun vieressä. Kaunis rakennus harjun huipulla lienee vesitorni. Pari-kolme kävelijää tulee vastaani aurinkoisena heinäkuun päivänä.
.
Laskeudun harjulta Oikopolku-nimiselle kestopäällystetylle tielle, joka kulkee suorana koillisen hautausmaan vierestä luoteeseen kohti kirkkoa. Pärinäpoika huristelee moottori remuten muutoin tyhjää asvalttitietä edestakaisin kaakkoon ja luoteeseen, tyttö vyöruusuna kiinni selässään.
.
Lapinlahden kaupallinen keskus on kauniin nikkarityylisen puukirkon (1880) liepeillä: ensin K-kauppa ja pikkuliikkeitä risteyksessä, sitten kirjasto isossa melko modernissa toimitalossa ja pihan kulmalla patsas. Kirkon jälkeen lännessä on veistoksella koristettu liikenneympyrä, josta tiet eroavat neljään pääilmansuuntaan, länteen siltaa junaradan yli kohti Taidemuseota ("500 metriä") ja kuvanveistäjä Eemil Halosen museota. Helteen uuvuttamana en jaksa lähteä kävelemään museoille asti.
.
Käyn viiden minuutin verran istumassa kirkossa. Ulko-oven lupaaman kameravalvonnan sijasta kirkkosalissa päivystää kesäapulaistyttö, joka tervehtii reippaasti ja seisoskelee esitepöydän luona pääoven vieressä odotellen. Alttaritaulun aiheena on 'Kristuksen kirkastuminen'.
.
Vanhahtavassa isossa maalaiskirjastossa ei näy jaossa Lapinlahden esitettä, jossa olisi kartta. Katselen keskustan karttaa vuoden 2013 puhelinluettelosta lehtisalissa. Paikallisen lehden 'Matti ja Liisa' tuoreimman numeron saa vain tiskiltä. "Varkauksia seurataan tehostetusti". Pikakoneella saa käyttää 15 minuuttia Internetiä.
.
Poistokirjoja on Lapinlahdellakin myynnissä 'kassillinen eurolla', kuten Pyhäjoella. Mistä lie muoti levinnyt maaseudulla, ei ole yhtä halpaa pääkaupunkiseudulla? Asiakkaiden kierrätyskirjojakin on pari hyllyllistä, mutta suomenkielinen VS Naipaul surkean rumassa kunnossa.
.
Liikenneympyrä lienee Lapinlahden keskus. Kirkko koillisessa, Osuuspankki ja kunnantalo kaakossa, S-Market lounaassa, silta radan yli luoteessa. Juhani Ahon tiellä S-Marketin eteläpuolella on lisää liikkeitä ja ensimmäinen kolmesta näkemästäni jalankulkijoiden tunnelista radan alitse länteen. Paikalliset joutilaat istuvat torin kulmalla.
.
Lapinlahti on kirjailija Juhani Ahon (1861-1921) syntymäpaikka. Olisiko syntymäpappila Juhani Ahon tien varrella, radan länsipuolella, en osaa lähteä etsimään. Maalaispariskunta 'Matti ja Liisa' ovat junaa ihmettelemään lähteneet 'Rautatien' (1884) päähenkilöt.
.
Kävelen Asematietä etelään. Itään eroaa kujanpätkiä, jotka päättyvät korkean harjun jyrkkään rinteeseen. Lännessä tontin verran vieressä kulkee junarata.
.
Lapinlahden vanha rautatieasema tulee vastaan monine vanhoine punaisine puisine sivurakennuksineen. Juna Iisalmeen myöhästyy: lähtöaika siirtyy puoli viidestä viiteen, mutta ensimmäinen junan odottaja saapuu jo neljältä. Asemarakennuksen ovessa lukee "ei lipunmyyntiä", ja seinällä mainostetaan kyltissä Hotellihuoneita vanhalla asemalla.
.
Linja-autoasema on juna-aseman eteläisenä naapurina. Kolme bussilaituria matkakohdekyltteineen. Linja-auto käväisee juuri pysähtymässä. Näin kolme odottajaa jo keskustan pysäkillä, ja kävellessäni ehdin nähdä kolme bussia ajamassa etelään ja yhden pohjoiseen, yhtenä liikennöitsijänä Kuopion Liikenne.
.
Kävelen Koulukujan lukiolle ja monitoimitalolle, koska jossakin pitäisi olla elokuvaesityksiä, Kino Siren. Kirjastossa nopealla Internet-haulla sain esiin vain helmikuisia ohjelmatietoja. Monarinkuja vie takaisin Asematielle ja sen varrella kokoontuu pelipukuisia urheilijoita kentällään.
.
Harjusta on eräässä kohdin paljastettu ruskean keltaisena loistava, esiin kaivettu irtohiekkarinne ja kentällä sen alapuolella on varastoitu sahanpurua korkeiksi keoiksi. Rautakettinki sulkee ajotien kentälle. 'Ensilumen' latureitti on myös rakennettu alhaalle harjun länsipuolelle. Viisivaunuinen juna kohti Kajaania ajaa ohi klo 17.
.
Katoksellisella pysäkillä Valtatie viiden ja Asematien risteyksen eteläpuolella seisoo henkilöauto ja ensimmäisiä bussin odottajia jo klo 17:10, kun perheenisä on tuomassa matkalle lähtevät äidin ja pari varhaisteiniä matkakasseineen. Minun jälkeeni katokseen tulee vielä nuorukainen ison repun kanssa. Onnibus saapuu 10 minuuttia aikataulustaan jäljessä vasta 17:35. Onneksi aikataulu on väljä ja Jyväskylään tullaan jo etuajassa 20:15.
.
Jyväskylästä Lahteen ajaa bussissa nainen, joka setvii kovalla matalalla äänellä käsipuhelimeensa parisuhdeongelmaansa: "Sä silmästä silmään valehtelit mulle, kun erottiin asemalla, että haet vain limun ja meet kotiin, mutta lähditkin Sannin kanssa kahville. Päätä ollaanko yhdessä, mä en haluu että koko loma menee v-tuiksi. Mä tiedän oman vastaukseni. Et säkään tykkäis jos mä menisin jonkun vanhan hoidon kanssa. Poistanko numeros puhelimesta, laitanko eston päälle vai ollaanko me yhdessä. Lupasit jo kuukausi sitten, että vastaat viikon päästä. Että ollaan kavereita vain?" Äkillinen lopetus, sitten loppumatka kuluu niiskutukseen, paitsi välillä reippaita vastauksia viereiselle tyttökaverille, ja sadattelua, kun ei tullut otettua mitään takkia mukaan Lahteen, kun ilta viilenee.

perjantai 7. heinäkuuta 2017

605. Liminka ja Pyhäjoki Onnibussilla

Ostan 4 eurolla Onnibus.comin heinäkuisia tarjousmatkoja, mm. Helsingistä Liminkaan, peläten kuitenkin, että yöllinen bussimatka klo 19:15-06:35 olisi uneton ja väsyttävä, kuten sitten onkin. Bussin kuljettaja näköjään vaihtuu Turussa klo 21:25-35, Porissa 23:45-55 ja Vaasassa klo 2:15-35.
.
Uusi automaattinen paikanvarausjärjestelmä tuo ulkomaalaisen vierustoverin ikkunapaikalleni 12 yläkerrassa, mutta paikkatilanteen salliessa iso mies siirtyy keulaan etupenkille. Turusta eteeni istuu kaksi venakkoa tulossa Tukholman-risteilyltä ja he posmittavat neljä tuntia katkotta venättä keskenään, kunnes klo 1 toinen vetäytyy tyhjälle penkkiriville lepäämään.
.
Närpiössä klo 1:25 kuljettaja viipyy hetken ulkona. Kello 2 herää bussissa nainen, jonka piti jäädä Närpiöön. Kuljettaja:
"No minä vähän Närpiössä mietinkin, pitääkö alkaa huuteleen, kun 2 vain jäi, vaikka kolmen piti? Monet ostaa lipun eikä tulekaan, niin en alkanu huuteleen. Melkein kannattais kännykkään laittaa herätys? Kohta tullaan jo Vaasaan, sieltä lähtee toinen bussi takaisin..."
(Nainen haluaa kuitenkin jäädä heti lähimmälle bussipysäkille.)
.
Vaasasta bussiin nousee kolme arabia, halailtuaan tai käteltyään blondeja saattajiaan. Kokkolassa klo 4:20 arabit käyvät ulkona tupakalla. Raahen pysäkille valtatie 8:n varrella saavutaan etuajassa klo 6. Vaasasta aloittanut kuljettaja valittaa:
"Kaksi lähti pois, kolmen piti... Tarkastetaan matkaliput uudelleen! Jotku ostaa halvat liput pikkuväleille, vaikka ajaakin Ouluun!"
Venakoille "Tickets, please!" tulee yllätyksenä, mutta hekin kaivavat koodinsa esille kassiensa sivutaskuista. Vaasan arabeille kuski sanoo vain: "Your tickets I remember." Lippupinnareita ei löydy.
.
LIMINKA klo 6:37, kuljettaja muistaa kuuluttaa. Lumijoentien pysäkillä olen ainoa poistuja. Alitan Valtatie 8:n ja alan kävellä luoteeseen. Esillä vasta Halpa-Halli ja metsätaipale, sivuteitä erkanee. Hyttyset hyökkäävät kimppuuni heti kun poikkean metsähallituksen puolelle ja pysyvät tukassani vielä asvalttitielläkin.
.
Pian Lumijoentie ylittää junaradan, jonka kävelytie alittaa. Käännyn seuraamaan radanvartta itään ja tulen Asemakylään, kunnan kaupalliseen keskustaan. Nykyaikaisia, aivan persoonattomia valkoisia liiketaloja K- ja S-kauppoineen, apteekkeineen, Kelan toimistoineen, poliisi- ja paloasemineen. Linja-autojen odotuskatoksessa istuu kaksi ihmistä klo 7. Limingan Lukiolle kuuluu iso nykyaikainen rakennus.
.
Nurmikentällä seisoo kivilinnan pienoismallilta näyttävä muistomerkki sakaraharjoineen ja kunnanvaakunoineen. "Linnukkapatsas" varmaankin (Niilo Kokko 1934). Julisteet kehuvat: "Liminka 540 vuotta". Emäpitäjästä on erotettu niin Oulu kuin Kajaanikin!
.
Seuraan tienviittaa pohjoiseen kohti kirkkoa, ohi nykyaikaisten pientalojen. Mäellä komeilee yksinään kookas keltainen puusta rakennettu uusklassinen avoin ristikirkko keskustorneineen (1826). Länsimetsässä piilottelee erillään keltainen pohjalainen renessanssityylinen tapuli (1733). Pohjoisessa avautuu heti peltolakeus.
.
Lähden kirkolta hiekkapolkua länteen, aikoen oikotietä Liminganjoelle ja sitten seuratakseni jokea Vanhaan Liminkaan. Eksyn modernien pientalojen kujille, jotka päättyvät umpikujaan peltolakeuden reunaan.
.
Osunpa sittenkin kapean, synkän jokipahasen ylittävälle kävelysillalle, joka johtaa Alapääntieltä Kärpänkujalle. Tuomikoskentieltä käännyn Krankantielle, jonka nimi tuntuu historialliselta ja tutulta haagalaiselle.
.
Punaisen puusta rakennetun työväentalon kulmalta saavun taas valtatielle 813 eli Lumijoentielle, jota seuraan luoteeseen etsien Vanhaa Liminkaa, mutta tulen taajaman rajalle: "Lumijoki 11 km". Joitakin vanhoja taloja kyyröttää sivutien varrella, jonne poikkean.
.
Palaan länteen ja löydän Liminganjokea seurailevan vanhan Rantatien. Maalaistalot joen kummallakin rannalla ovat muodostaneet nauha-asutuksen ja samoissa taloissa ovat ennen toimineet paikkakunnan palvelut, ilman erillisiä liike- tai virastotaloja. Pari kävelysiltaa ylittää vaatimattoman joen.
.
Pappilan, taidekoulun, kivinavettojen ja yksityistalojen jälkeen saavun Museoalueelle (avoinna ti-su klo 12-17, pääsyliput 2 euroa). Entisessä kansakoulun renessanssipiirteisessä rapatussa tiilitalossa (1863) sijaitsee vuodesta 1972 alkaen kuvataiteilija Vilho Lammen (1896-1936) museo.
. Naapurissa on Aappola (1912), oopperalaulaja Abraham Ojanperän (1856-1916) nikkarityylinen muistokoti. Alueelle v. 1958 siirretyssä entisessä jyvämakasiinissa toimii kotiseutumuseo. Perinnehalliin (1977) on koottu vanhoja maatalouskoneita ja työkaluja. Pihassa näen patsaita ja vanhan ajan puisen tuulimyllyn.
.
Palaan koilliseen, kohti Uutta Liminkaa. Omakoti-kadulla pyöräilevä pikkupoika huikkaa minulle: "Terve!" Pientä seurakuntataloa juhlistavat tyylikkäät ikkunat.
.
Uusi monumentaalirakennus osoittautuu Kirjastoksi (auki 11-19, pe 8-16), mutta nyt kokonaan suljettu 3 viikoksi heinäkuussa! Lasinen julkisivu avautuu itään pihalle, jossa on vesiallas ja Työn patsas eli Oskari Jauhiaisen Niittäjä (1977). Kenttä jatkuu tien pohjoispuolella puistona, jossa pirskottaa vettä suihkulähde sekä komeilee Nuijasodan liminkalaisen päällikön Hannu Krankan (kuoli noin 1630) näköispatsas.
.
Liminka näyttää jakaantuvan kahteen osaan, joista uusi puoli on hengetön ja historiaton, kuin lähiö Yhdysvalloista. Vanha puoli on liian nuutunut ja väsähtänyt. Ympärillä Lakeus kuin tyhjä erämaa. En ehdi merenrantaan asti, jossa ehkä Liminganlahti niittyineen ja lintuineen pelastaisi tunnelman?
Palaan hyvissä ajoin klo 9:30 Valtatie 8:n varteen bussikatokseen. Toiseksi odottajaksi saapuu monien kassien kanssa nuorukainen, jonka takissa lukee suurin kirjaimin "Pirkanmaan Perussuomalaiset Nuoret".
.
Onnibussi saapuu Oulusta Liminkaan klo 9:47, vain pari minuuttia aikataulustaan myöhässä. Menomatkalta Vaasasta alkaen tuttu kuljettaja sanoo: "Tervetuloa!"
.
Kävelen perussuomalaisen perässä bussin alemman kerroksen puoliväliin istumaan. Huomaankin, että alakerrasta on paljon helpompaa kuin yläkerrasta seurata ohi vilahtavia tienvarren kylttejä!
.
Kovaa vauhtia ajava kuljettaja muistaa kuuluttaa pysäkit: "Raahe!" klo 10:25 sekä "Pyhäjoki" klo 10:45, jonne minä jään. Tunnin kestänyt bussimatkani Liminka-Pyhäjoki maksoi etukäteen nettikaupassa ostettuna 3 euroa.
.
**
PYHÄJOKI. Valtatie 8 sivuaa mukavan läheltä kunnan nauhamaista keskustaa, joka onkin rakentunut entisen valtatie-linjauksen "Vanhatien" varteen. Heti pysäkiltä näen ensimmäisinä kunnan kaksi keskeisintä parikerroksista kauppakorttelia, joissa K-Market, Osuuspankki, Pyhäjoelle ydinvoimalaa rakentavan yhtiön konttori, useita ravitsemusliikkeitä ja yläkerrassa varmaan asuntojakin.
.
Kolmas rakennus on jo Kunnantalo Vanhatien länsipuolella. Sen naapureita ovat pohjoisessa jäyhä vanhanaikainen keltainen paloasema ja etelässä vaatekauppa "Perkiömäki" yöksi syttuvine neonvaloineen. Ytimekäs keskusta Pyhäjoella, pidän!
.
Kunnantalon edustan aukiolla huomioni kiinnittyy pyhäjokisen kuvanveistäjän Kari Juvan tekemän veistoksen ja lipputankojen sijasta pylvään kohottamaan punaiseen kaappiin, jossa lukee: "Kaappikirjasto, Little Free Library", ja venäjäksi kaiketi samat sanat. Parilla hyllyllä on pari tusinaa kierrätyskirjaa, joista kolmannes venäjänkielisiä. Kaappikirjastoja olen nähnyt aiemmin vasta Saksassa.
.
Kello ylittää juuri 11:n, jolloin Kunnanviraston ovesta tulee ulos kolme virkanaista, jotka marssivat kadun yli suoraan lähimpään Kahvila-Ravintolaan ruokatunnilleen. Vaihtoehdoiksi olisi kaksi muutakin ruokalaa kahdessa lähimmässä liiketalossa, sekä parinsadan metrin päässä pizzeria Marmaris. Kunnantalon ovessa lukee käyntiajoiksi arkisin 9-11, 12-15.
.
Aloitan kuntakierroksen kävelemällä nauhakeskustan pääkatua Vanhatietä pohjoiseen, Oulun suuntaan. Vastaani tulee hyvin varustettu leikkikenttä Kirkkopuisto. Arvaan viereisen sivutien vievän kirkolle, joka sitten onkin metsän ja hautausmaan takana moderni moniulotteinen rakennus (arkkit. Karvala ja Silvennoinen 1977). Ovenpielessä seisoo vanha vaivaisukko ja lähistöllä vanha tapuli.
.
Kiertelen pikkuteitä umpimähkään ilman karttaa ja päädyn kohta tapulin taakse, johon olisin äsken voinut kävellä suoraankin. Kuvittelen meren lähemmäs kuin se on ja rannikon saavutettavaksi, mutta päädyn umpiperiin, niin vanhoille navetoille pellon laitaan kuin uusille puisille parikerroksisille tai lattean tasakattoisille yksikerroksisille kunnan vuokrataloille, mutta voin palata uusia raitteja Pizzeria Marmariksen ohitse Vanhatielle.
.
Lähden kävelemään Vanhatietä nyt etelään Kokkolan suuntaan. Ylitän pohjoisen jokihaaran ja valokuvaan pientä koskimaisemaa. (Idempänä Pyhäjoen ylittää Valtatie 8:n liikenne.) Sillankorvassa on kirkonkylän toinen ruokakauppa, S-ryhmän Sale, jossa käyn eväsostoksilla. Hyllyjä järjestää kaksi koululaisharjoittelijaa, päiväystuotteisiin laitetaan tarra -50 % (Helsingissä -30 %).
.
Salen risteyksestä Vanhatie kaartaa lenkin länteen, mutta minä päädyn itään Valtatie 8:n varteen kävelytielle. Risteyksessä on ikääntynyt huoltoasema Matkahuollon bussiasemineen, jossa nyt 4H-järjestö pitää kahvilaa ja kierrätyskauppaa. Pihassa seisoo myös kunnan opaskarttataulu.
.
Lähden valtatie 8:n itäpuolelle, omakotiasuntojen kadulle, tavoittelemaan Hourunkosken puistoa. Kosken partaalla on kylän ainoa rakennustyömaa, jossa tehdään juuri kunnan korkeinta kerrostaloa. Jatkan työmaan ohi luontoon, jossa on lupaavia nuoli-kylttejä: Koskipuisto!
.
Löydän metsäisessä luonnonpuistossa kävelypolun, ohitse entisaikaisten vesivoimalan rakenteiden, patojen, koskien ja putousten, puurakenteisia kävelysiltoja kosken saareen, lankkuteitä, kolme alueen teollisuuden historiasta kertovaa opastaulua, kiviportaat näköalakukkulalle (näkymä Hourunkoskelle, kerrostalotyömaalle ja valtatie 8:n sillalle) sekä useita maalaamattomia puistonpenkkejä siistein roskakorein ja pelastusrenkain kosken partaalla. Miellyttävä yllätys näin hyvä varustautuminen pienessä maalaiskunnassa!
.
Istuskelen penkillä Koskipuiston saaressa runsaan tunnin, kirjoitellen, katsellen ja syöden eväitä. Sadepisarat uhkailevat välillä. Pari pikkupoikaa saapuu alueelle, jättää polkupyöränsä ja lähtee seikkailemaan kosken saaren metsäpoluille. Pohjoiselta vastarannalta, jossa näen huvimajan ja maalattuja siistejä puistonpenkkejä, lähtee neljä hälisevää pikkupoikaa uiskentelemaan joen poukamassa.
.
Koskipuiston ohi jatkuu itään hiekkatie, Penkkatie, joka kiertää Pyhäjoen kahden jokihaaran väliin jäävän ison niemen, jonka keskellä on puiden reunustamia peltoja. Lähden suorittamaan Penkkatien lenkin. Niemen kaakkoiskärjessä, jossa joki jakaantuu kahdeksi, on muovisessa (posti-)laatikossa A5-kokoinen ruutupaperivihko, jonka riveille on keväästä alkaen tehty jo noin 1136 suoritusmerkintää, jakautuen "kä" tai "py", kävellen tai pyöräillen. Lisään seuraavalle riville nimeni, "kä", 4.7.2017.
.
Penkkatie kaartaa myötäpäivään Valtatie 8:lle, eteläisen jokihaaran sillan pieleen. Kävelytien silta Eteläkylään on remontissa ja kiertotieksi osoitetaan lännempi Vanhatie sekä Museosilta. Kävelen länteen, ohi ensin omakotitalojen, sitten urheilukentän ja kolmen Bajamajan.
.
Saavun Kielosaaren leirintäalueen portille, jossa on asiakkaitten vilinää ja toimistorakennus. En tiedä saisinko leirintämaksua maksamatta tai ilmoittautumatta kävellä houkuttelevan näköistä pikkusiltaa Kielosaareen, olisiko pieni saari avoin kaikille? Myöhemmin näen kartassa Kielosaareen merkityn luontopolunkin ja lintutornin.
.
Etelään lähtee ainakin Museosilta, lankkukantinen Etelänkylän Isosilta (1837) eli Suomen vanhin liikennöity puusilta, "kaksoistukiansassilta", jonka ylitän. Neliaukkoisen sillan pituus on 77 metriä, leveys 5,8 metriä, ajoradan ylittävän tukikaaren korkeus 2,7 metriä, painoraja 3 tonnia, nopeusrajoitus 30 km. Sillalta näkee Ruukinkosken.
.
Palaan kunnan keskustaan Vanhatietä, ja kävelymatka Sale-kaupalle tuntuu nyt yllättävän lyhyeltä. Greenpeace on ostanut mainostilaa urheilukentän laidalta vaatimaan Ydinvoimatonta Pyhäjokea. Ohitan monitoimitalon ja Koulutien.
Koulukeskuksessa on elokuvaesityksiinkin käytettävä Yrittäjyyslukion 150-paikkainen auditorio Pauhasali (Koulutie 8). Torstaina 6.7. klo 14 esitetään "Itse ilkimys 3" (8 euroa) ja klo 16 "Spiderman 5" (10 euroa).
.
Alkaneen sateen takia lueskelen pari tuntia lehtiä kirjastossa, Ruukintie 1, joka on avoinna klo 11-20! (ma ja to 11-16). Poistomyynnissä on tarjolla "kassillinen kirjoja yhdellä eurolla, kirjasto tarjoaa kassin". Laskeskelen pöydille levitetyn noin 40 kirjalaatikkoa, joissa kussakin noin 40 kirjaa, mikä tekisi yhteensä 1600 poistokirjaa? Mm. Paul Therouxin Suuri junamatka. Monet asiakkaat miettivät viedäkö Antti Tuuria ukolleen tai ukilleen, mutta eniten kirjoja hamstrataan lapsille.
.
Kirjaston näyttelysalia täyttää heinäkuun ajan Pyhäjoella 38 vuotta sitten syntyneen Niina Kestilän yksityisnäyttely "Labyrintti". Hän on liimannut vanerinpaloja puulevylle rakentaen jännittäviä, kulmikkaita sokkelokäytäviä, jotka viehättävät katsojaa ainakin jonkin aikaa.
.
Keskustassa huomaan vasta illemmalla, että valtatien 8 alittaa kolme kävelytunnelia itään, Annalan ja Penkkateiden suuntaan. Kävelen Annalantie 20:een, Annalan kotiseutumuseolle.
.
Katselen risuaidan ympäröimää suurta ulkomuseoaluetta avoimelta portilta, jossa pääsymaksuksi ilmoitetaan peräti 15 euroa. Pyhäjoen Lukion toimittamassa, parin viikon välein ilmestyvässä paikallislehdessä "Pyhäjoen Kuulumiset" sanotaan museoon olevan vapaa pääsy. Rakennusten määräksi kerrotaan 22 ja esineluvuksi 8000. Pyhäjoen Näyttelijät esittävät museolla Pentti Haanpään "Kolmen töröpään tarinaa", kantaesitys, klo 18-20:30, liput 15 euroa, kymmenenä iltana jaksolla 26.6.-9.7.2017.
.
Kävelen Pohjoispenkkatietä aina sinne asti, missä joen haarat ovat vasta yhtä yhtenäistä Pyhäjokea, ja vielä kauemmaskin koilliseen. Vehreä ja hiljainen jokimaisema on varsin idyllinen pimentymättömässä kesäillassa.
.
Jälkikäteen tutkin kirjaston jakamasta Pyhäjoen esitteestä, mitä minulta jäi Pyhäjoen kirkonkylässä näkemättä: ainakin Kaukon Kalaranta meren rannalla, jonne ei olisi ollut liian pitkä matka Kaukontietä, Vanhatieltä Kirkkotien pohjoispuolelta. Missähän olisi Rantapuoji? Kaukana Parhalahdessa olisi ollut Pähkinäsaaren rajamerkiksi joskus oletettu Hanhikivi.
.
Pyhäjoki osoittautui mielestäni kelpo päivämatkakohteeksi ja voitti monipuolisuudessaan, jossa luontoa ja kulttuuria, selkeästi Limingan.

maanantai 3. heinäkuuta 2017

604. Kiikasta Vammalaan kävellen

Kiikka ja Keikyä yhdistyivät Äetsän kunnaksi vuonna 1981. Äetsä ja Vammala muodostivat Mouhijärven kanssa Sastamalan kaupungin vuonna 2009. (Vammala erotettiin Tyrväästä kauppalaksi 1912, kaupungiksi 1965. Tyrvää ja Karkku yhdistettiin Vammalaan 1973.)
.
Kiikan kirkonkylän keskus lienee vilkas Sale-kauppa, pitkän valkean kolmikerroksisen talon alakerrassa. Toisen kerroksen pohjoispäässä tavalliset asuntojen ikkunat vaihtuvat nauhaksi kapeita pystyikkunoita, joiden takana saattaisi olla vaikkapa juhlasali.
.
Tien toisella puolella on hautausmaa ja punainen puukirkko (1806), jonka länsitornissa on neljä ikkunakerrosta, joiden yläpuolella korkeuden melkein kaksinkertaistava harmaa kapeneva suippokärki. Hautausmaan kaakkoisnurkalla on pieni punainen hirsirakenteinen Makasiini, jossa järjestetään taidenäyttelyitä, viimeksi Tuomo "Tumpin" 29.6. asti.
.
Kävelen pienenevää tietä Makasiinin ohi hetken itään, kunnes tie kääntyy laajan pellon nurkalla metsään pohjoiseen. Eteläpuolella on vanha kerrostalo, jonka tarkoitusta en selvitä. Vanhat kerrostalot ovat Kiikassa siellä täällä hajallaan.
.
Lähden kävelemään kirkolta etelään, ensin siltaa yli tien 249 (Keikyä - Kiikka - Vammala - Karkku - Häijää - Hämeenkyrö), sitten ruskeaa rautakaarista siltaa yli Kokemäenjoen. Bussipysäkillä istuu paikallinen röyhtäilijä aurinkoisena kesäpäivänä 30.6.2017 klo 10:50.
.
Tien itäpuolella on pitkässä moniulokkeisessa rapistuvassa valkeassa puutalossa yhteisöllisiä toimitiloja, Kiikan kyläseuran toimisto, kudonta-asema sekä Kiikan kirjasto. Tienviitta osoitti sivutietä pitkin kirjastolle, mutta oikealle ovelle en osunut. Ympäristössä on hajanaisia taloja, huoltoasema, pienteollisuutta.
.
Kokemäenjoen eteläpuolelta lähtee Sarkiantie itään, Hoipolasta 4 km Tyrväänkylään. Turhan paljon autoliikennettä, kuorma-autojakin. Polkupyöräilijät voivat rekisteröidä ajosuorituksiaan A5-vihkoon muovisessa postilaatikossa. Avaran peltomaiseman yli näkyy eteläpuolella valtatie 12 (Tampere - Rauma).
.
Vastaani tulee runoilija Kaarlo Sarkian (1902-45) museo (1960-) eli 14-vuotiaan orpopojan lapsuudenkoti kumminsa kutoja Hilda Runnin harmaassa hirsimökissä, aivan tien varrella. Avaimen sisälle saisi tiedotteen mukaan naapurista Reunaselta, Sarkiantie 196. Vapaaehtoinen pääsymaksu.
.
Lähistölle on Sarkian (Aleksandra Sulinin pojan) syntymäkodin (Aadolfi Mäkelän mökin) paikalle v. 1960 pystytetty muistopatsas (Kauko Räike 1959), mutten ehdi etsiä. Metsikköön ja niemelle kohti Kokemäenjokea on v. 1989 rakennettu Sarkia-polku, jonka runorasteilla Sarkian säkeitä:
"On ehtoo hämäräinen,
ja saunat sauhuaa.
Ruislintu yksinäinen,
vain jossain narahtaa."
.
"Rukkipitäjä" Kiikan nähtävyyksiä pitäisi olla raittiasutus, en tiedä millä kulmalla kuntaa. Sarkiantiellä on jonkin verran peräkkäin omakotitaloja. Lapsille on pystytetty pihaan trampoliini suojakaitein. Pohjoiseen erkaantuu tie joen sillalle ja pienemmälle rinnakkaistielle, mutten lähde pidentämään 10 km:n kävelymatkaani Sastamalan Vanhojen Kirjojen Päiville.
.
Sarkiantie yhdistyy kahvilan jälkeen valtatiehen 12, mutta Pesurinkatu on kävelijälle ystävällisempi oikotie Vammalan Hoppuun. Poliisiauto ajaa ohitseni, näen sen myöhemmin pysäköitynä Kiitolinja-aseman kentälle. Pesurinkadun varrella on Tyrvään teollisuusalue, Epstra Oy ja jäteveden puhdistamo. Silta yli Pesurinojan.
.
Hopunkadun risteyksestä siirryn sivukujaa pohjoiseen, kävelytielle, joka seuraa Kokemäenjokea. Tulvavallin yli on rakennettu portaita laitureille. Kävelytie kaartaa Liekoveden Roismalanlahtea luoteeseen. Äiti ja pikkutyttö pohtivat rannalla: "Sinulle se on järvi, minulle joki." Puistonpenkillä istuva vanhus kysyy hoitajaltaan äänekkäästi ohikulkijasta: "Kuka tuo oli?" "En minä tunne."
.
Rajakatua kävelen Ojansuunkadulle ja lähestyn Sylvään koulua. Vastaani tulee läpinäkyviä muovikasseja kantavia vanhoja ihmisiä, kassit täynnä kirjoja, palaamassa "Vanhan kirjallisuuden päiviltä".
.
Parin päivän ajan myyvät noin 40 antikvaarista kirjakauppaa käytettyjä kirjoja Sylvään koulun ala- ja yläkerrassa sekä pihalla isossa valkoisessa teltassa. Myyjät vaikuttavat kovin harmaantuneilta, yhä pitkätukkaisina partanaamoinakin. Ostajissa havaitsen iäkkyyttä ja ylipainoisuutta.