maanantai 26. elokuuta 2019

665. Elokuvateatterini 103) Itis, 102) Mariella

- Nyt olen katsellut 591 elokuvaa 103 eri salissa.
Viimeisin: 'Yesterday', Itäkeskuksen Finnkinossa.
Edellinen: 'Avengers: Endgame', Mariellan auditoriossa.
.
**
103) Finnkino Itis 1-9, sali 5, Itäkeskus, Helsinki.
'Yesterday', Danny Boyle 2019 Britannia.
.
Pienehkö Finnkinon logo näkyy Itäkeskuksen kauppakeskuksen useammankin ulko-oven yllä. Saavuttuani jokeribussilla 550 lähdin kävelemään sisäkäytäviä itään. Kuulemani mukaan uusi elokuvateatteri oli rakennettu lopetetun Anttilan tavaratalon paikalle, en vain enää muistanut missä sellainen olikaan sijainnut.
.
Nousin toiseen kerrokseen saadakseni paremman näköalan myös alakertaan. Kävelin Stockmannin päätyyn asti ja huolestuin jo, ehtisinkö enää ensimmäiseen näytökseen. Huomasin pohjapiirroskartan ja löysin Finnkinon käytävän puolivälistä.
.
Karkkihyllystö ja lipunmyynti oli kaksikerroksisen teatterikompleksin alemmassa kerroksessa. Parin asiakkaan jono kahdelle kassalle. Vaihdoin joulukuussa ostamani ja viimeisiä päiviä vanhenemassa olevan sarjalippuni viimeisen lipukkeen (hinnaltaan 9,95 euroa).
.
Valitsin näyttöruudulta istuimen 8, tyhjältä riviltä 2 (rivi 3 olisi ollut ehkä parempi). Ystävällinen kassamyyjä neuvoi pyytämättä: "Sali 5 onkin ensimmäisessä kerroksessa suoraan eteenpäin". Näytin lipun koodin automaattisesti avautuvan portin lukijalaitteelle.
.
Käveleskelin tyhjässä aulassa ja näin vierekkäin ovet saleihin 6, 7, 8, 9, sekä portaat ylempään kerrokseen, jossa olisivat Luxe-salit ja suurin sali Imax. Sitten vasta huomasin salin 5 oven heti rivin alussa ennen salia 6. Ovi oli auki ja sisällä istui jo muutama asiakas. (Salit 5-9 ovat 74-paikkaisia.)
.
Valkokankaalla alkoi odotteluaikana tietokonepeli, jossa katsojat saattoivat (aulassa kännykkään lataamansa sovelluksen avulla) siepata putoavia palloja. Pelikierroksia oli 10, joista kahdeksalla ensimmäisellä vain yksi osanottaja, varma voittaja. Peliajan lopuksi luvattiin suklaanappipötköjä palkinnoksi kahdellekin voittajalle.
.
Toisten ihmisten pelaamista on pitkästyttävää katsella uutuudenviehätyksen kadottua parin erän jälkeen ja kaivoin repustani hyvän uutislehden 'The Economist'. Pian seurasi muutama näyte tulevista filmeistä, kunnes alkoi 'Yesterday', ohjaus Danny Boyle 2019 Britannia.
.
Päähenkilö Jack Malik on pakistanilaista sukua oleva kaupan varastomies englantilaisessa pikkukaupungissa. Naispääosassa on tämän osapäivämuusikon manageri, alakoulun opettaja. Sivuosissa kavereita, brittiläistä nuorisoa, pakistanilaista perhettä.
.
Polkupyöräonnettomuuden ja maailmanlaajuisen sähkökatkon jälkeen Jack Malik huomaa kaikkien muiden maailman ihmisten unohtaneen tyystin Beatles-yhtyeen tekemät kappaleet, joita Malik alkaa esittää ja levyttää ominaan, nousten kuuluisuuteen! Jolloin toiseksi miespäähenkilöksi tulee Ed Sheeranin esittämä muusikko Ed Sheeran ja toiseksi naispäähenkilöksi viileän-vaalean häikäilemätön ja ahne amerikkalainen manageri.
.
Elokuvassa on muutamia hauskoja vitsejä, muttei yritystäkään loogiseen selitykseen tapahtuneelle. Beatlesin lisäksi maailmasta katosivat sähkökatkon aikana Coca Cola, Harry Potter ja savukkeet! Ihmiset ja Wikipedia eivät enää muista näitä olleenkaan, mutta mitähän on tapahtunut kaupoissa ja kotona levyille, kirjoille, lehdille ja savukkeille - tai tupakkatehtaille?
.
"Yesterday" kärsii mielestäni siitä, että on toisaalta hyvin realistinen, henkilöt uskottavia ja arkipäiväisen tavallisia, joten sitä haluaisi pitää tositarinana! Sitten tapahtuu jokin liian mahdoton, jota ei osata selittää siten, että sen voisi kuvitella mahdolliseksi. Jos vain Malikin kaveripiiri olisi unohtanut Beatlesin ja Malik voisi väittää heille tehneensä laulut itse, katsoja uskoisi helpommin?
.
(Supersankari-elokuvissa lähdemme siitä, että ei ollakaan realistisessa maailmassa, vaan Gotham Cityssä, jonka ihmiset eivät ole tavallisia naapuri-ihmisiämme. Jos alkaisin katsoa täysin realistiselta vaikuttavaa rikoselokuvaa, ja yllätyksenä paikalle liihottaisi ylivoimainen supersankari ratkaisemaan tilanteen, pettyisin. Kun taas eriskummalliset rikolliset (Jokeri, Pingviini, Arvuuttaja) epärealistisine rikoksineen sopivat täydellisesti Batmanin Gothamiin.)
.
Yesterdayn pituus: 116 minuuttia. 591. teatterissa katsomani elokuva, nähty keskiviikkona 20.8.2019.
.
Poistuminen Kino Itiksestä tapahtui toisesta kerroksesta, nousemalla portaat yläkertaan. Päätin taas yrittää välttää ulkomaalaista viihdelaitosta Finnkinoa ja etsiä parempia, yleensä vanhempia elokuvia vaihtoehtoisista elokuvateattereista.
.
***
.
102) Kino Viking Mariella, Auditorio AUS, kansi 8
'Avengers: Endgame', Anthony & Joe Russo 2019 USA
.
Pitkästä aikaa huomasin elokuvaesityksen Viking Linen laivalla, melkein heti satamasta lähdön jälkeen, eli valitettavasti parhaaseen kesäisten merimaisemien katseluaikaan, elokuussa 2019.
.
Edellisen kerran katsoin laivalla filmin 22,5 vuotta sitten (1997), joten teki mieli uudistaa kokemus, nyt ystävän kanssa. Laivana oli Mariella, viimeksi Isabella.
.
Helsingistä laivan irtaannuttua klo 17:15 emme vielä ihan klo 18:ksi elokuviin ehtineet, mutta Tukholmasta sunnuntaina klo 16:30 lähdettäessä pidettiin varamme ennen klo 17...
.
Elokuvien osoitteeksi kerrottiin kuutoskannen näyttöruudulla vain "Conference-tilat kannella 8". Kokousvieraille on siellä oma palvelu- ja myyntitiski, jolta elokuvaliputkin myytiin, edulliseen 6,50 euron kappalehintaan.
.
Ennen lipun ostoa henkilökuntaan kuuluva mies kysyi, kuin kokousta suunnittelevilta: "Haluatteko katsoa tilat ensin?" Hän avasi oven oikeanpuoleiseen kahdesta amfiteatterista tai auditoriosta (AUB paapuurin ja AUS styyrpuurin puolella). Melko jyrkästi laskeutuvassa katsomossa oli istumapaikkoja jopa 150! Tila kelpasi kyllä!
.
Elokuvan alkamiseen oli vielä parikymmentä minuuttia, joten poistuimme väliajaksi. "Tulen avaamaan viittä vaille!" sanoi vahtimestari. Ja palattuamme klo 16:55: "Teillä on naisseuraa!" Näytökseen oli myyty peräti 3 lippua!
.
Ruotsalainen tyylikäs nuori nainen istui jo yksinään leffaeväineen rivillä kaksi. Ystäväni asettui riville kolme, mutta minä päätin kokeilla kerrankin ensimmäistä riviä. Ehkä se oli kuitenkin liian lähellä kangasta, joten siirryin sittenkin hyvälle paikalle riville kaksi.
.
'Avengers: Endgame', ohjaajina veljekset Anthony ja Joe Russo 2019 USA.
Sunnuntaina 18.8.2019, klo 17-20, Viking Mariella, Tukholman saaristossa.
.
Filmin aluksi jousiampujan tytär, vaimo ja poika katosivat. Sitten Marvelin supersankarit, kuten Iron Man ja Kapteeni Amerikka, kokoontuivat aikoen kostaa pahalle Thanokselle. Sankareista Thor oli alkoholisoitunut. Hulkilla oli silmälasit. Sankarinaisiakin oli, sekä Ant Man. Kun tuntui puuttuvan enää Hämähäkkimies, saapui Peter Parkerkin.
.
Elokuva oli jokin 22. osa Avengers-sarjaa, mukamas sarjan viimeinen, jatkuvine viittauksineen entisiin osiin (kuten oli kai "Uuno Turhapuro, this is your life").
.
Lopuksi Kapteeni Amerikka "hankki elämän", tavallisen tylsän elämän, naimalla tavallisen naisen, jättäen trikoonsa seuraajalle: mustalle nuorukaiselle. Thor jätti valtakuntansa tytölle. Jotkut sankarit kuolivat välillä, mutta palautettiin sittenkin henkiin, kunnes jonkun pikkutytön isä jätettiin kuolleeksi. Isän mieliruoka oli ollut - juustohampurilainen! Vaatimattoman yleisön kosintaa.
.
Filmin pituus: noin 3 tuntia. 590. teatterissa katsomani elokuva, nähty sunnuntaina 18.8.2019, klo 17-20.
.
En ymmärtänyt Avengersien väkivaltaisesta rymistelystä paljon mitään! Toiseksi huonoin koskaan näkemäni elokuva. - Kolmanneksi huonoin on Joss Whedonin ohjaama "Avengers 2, Age of Ultron", joka taisi olla hiukan selkeämpi. Näin Ultronin Raaseporin Karjaalla, Bio Pallas, lauantaina 25.4.2015.
.
(Huonoin filmi on ehkä "Mad Max: Fury Road" (ohjaaja George Miller 2015), joka saattaa olla tympein näkemäni elokuva ikinä, post-apokalyptinen toimintaleffa, dystopia, väkivaltarymistely pahasta tulevaisuudesta, kuvattu edes Namibiassa hiekka-aavikolla. Näin Mad Maxin Seinäjoella, Bio Marilyn, kesäkuussa 2015.)
.
****
.
Vertailun vuoksi muistelen edellisen ja laadukkaamman laivalla näkemäni elokuva-esityksen, tiistaina 15.4.1997 klo 21.
.
54) Kino Viking Isabella, 9. kansi.
'Michael Collins', Neil Jordan 1996 Irlanti.
.
Näin huhtikuussa 1997 Viking Isabellan (Helsinki-Tukholma) infoaulassa ständi-mainoksen elokuvista. Liput saisi kannelta 10, esityspaikkana kabinetti kannella 9. Olin AINOA, joka osti 28 markan elokuvalipun virkapukunaiselta, joka avasi lukosta kabinetin oven, laittoi videon pyörimään ja häipyi. Tilaa olisi ollut 16:lle, neljällä rivillä oli edestä laskien 3, 4, 4 ja 5 istumapaikkaa. Vaihdoinkin takarivistä kakkosrivin keskelle.
.
Elokuvana klo 21-23:10 oli "Michael Collins", nimiosassa Liam Neeson. Irlannin itsenäistymiskamppailun terroria noin vuonna 1920. Michael Collins vaihtoi sotansa rauhaan, mutta omat ampuivat nuoren, vasta 31-vuotiaan. Hänen poliittinen kilpailijansa oli Eamon de Valera. Filmin pituus 2 tuntia 12 minuuttia eli 132 minuuttia. (354. katsomani.)
.

664. Ylöjärvi ja Jämsä Onnibussilla

Onnibus laittoi vasta heinäkuun lopulla myyntiin bussilippunsa koulujen alkamispäiviltä (elokuulta) vuodenvaihteeseen, joten aluksi oli tarjolla paljon yhden euron lippuja! Äkkiä ostettava muutama, ennen kuin loppuvat. Muistelin mitä kuntia käymättä? Ylöjärven kaupunki, joskus pelkkä pysähdys automatkalla?
.
Onnibus lähti Helsingistä klo 8:20. Tampere 10:35-45 ja Ylöjärvi klo 11. Minulla vasemmalla laidalla vakiopaikkani 30, joka yleensä varjon puolella ilman porottavaa aurinkoa aamuin ja illoin. Isosta ikkunasta hyvä näkyvyys ulos ilman lasiin liimattua varjostusta, joka häiritsee peräosan penkeillä.
.
Tullessani rouvashenkilö väisti käytäväpaikalta 29 parempaan tilaan oikean laidan penkeille, joita Onnibus säästelee Matkahuollosta ilman paikkavarausta lipun ostaneille (keskioven portailta muutaman rivin eteenpäin). Tässä bussissa riitti hyvin tilaa.
.
Stop-nappi ei toiminut (maahanmuuttajalta kuulostavan kuljettajan mukaan), joten hän lupasi pysähtyä jokaiselle pysäkille. Entäpä Tampereella vaihtuva uusi kuljettaja? En ollutkaan ainoa Ylöjärvelle jäävä, vaan tyttö alakerrasta myös.
.
**
YLÖJÄRVI, Valtatie 3, Urheiluhallin pysäkki. Alikulku joko itään junaradan alitse tai länteen autotien alitse - ison Urheilu- ja uimahallin sekä "Yhtenäiskoulun" pihaan. Koulun länsipuolella kauppatori (yksi marjamyyjä) ja kaupallinen keskus: mm. Lidl sekä K-Supermarket. Luen pylväästä torikaupan ohjeet: myyntipaikat ilmaisia, pitää olla asianmukaiset luvat ja pitää pukeutua asiallisesti. Valokuvaan kartan, mutta kirkkaassa auringonvalossa on hankala nähdä kännykän kuvia.
.
Kierrän autotiesillan kautta valtatien ja junaradan itäpuolelle. Koillisessa tulee pian vastaan vasemmalla komea keltainen puinen kirkko, jonka takana hautausmaa. Vanhan Kuruntien oikealla eli itäpuolella on kunnantalo ja eri rakennuksessa sosiaalivirasto, sekä kolmantena vanha keltainen puutalo, näiden rajaamalla aukiolla abstrakti julkinen taideteos.
.
Kävelen koillisemmaksi kohti tyylikästä uutta Leija-nimistä kirjastotaloa. Itään iso tienviitta Talvisodan muistomerkille. Lähden vähän turhaan asuntokatua seuraamaan. Periltä löytyy pelkkä tekstitolppa: "Tältä paikalta Ylöjärven miehet lähtivät Talvisotaan 1939". Koululuokka juoksee vastaan liikuntatunnilla tai biologian luontoretkeltä. Etelämpänä on Keijärvi, uimaranta ja leikkilinna pikkulasten kiipeilyä varten.
.
Kierrän toista kautta takaisin päätielle ja menen isoon ja monipuoliseen kirjastoon. Katson Omanin arabivaltiosta kertovan valokuvanäyttelyn. Kuljen vähän ristiin rastiin kävelyteitä metsiköissäkin. Aion pohjoisempana rautatien yli lähelle Kierrätyskeskusta. Ei kuitenkaan selvästi ilmene, olisiko sivutien päässä myymälä, vaiko vain kierrätystavaran vastaanotto, sekä "Rantajätkät ry:n" tilat ja kahvila, en viitsi lähteä katsomaan.
.
Muistelen karttaa, pääsikö Pallotietä takaisin etelään? Ainakin palloiluhallille, ja sen jälkeen jatkuu kävely- ja pyörätie Onnibusin Ylöjärven pysäkin kävelytunnelille. Muutama turha kierros tulee aina ilman karttaa tehtyä.
.
Ylöjärvellä on paljon korkeitakin 8-kerroksisia taloja. Yli 30'000 asukkaan lähiökaupunki Tampereen ja Nokian vieressä. Kello 13:n jälkeen lähden kävelemään 12 km kohti Tamperetta. Aluksi metsäpolkua isojen kerrostalojen tonttien välissä, sitten Mikkolantietä. Ohi Teivon raviradan. Bussejakin kulkee. Tampereen kaupungin raja tulee vastaan.
.
***
TAMPERE. Paras matkaosuus alkaa, kun kinttupolku nousee ylös harjulle, ilmeisestikin Epilänharjulle! Sepä ei pitkään aikaan lopukaan. Lännessä on näköaloja Tohlopin järvelle, jonka rannassa jää käymättä, kun ei viitsi alas ja ylös vuoroin kavuta.
.
Harjulla on muistomerkkejä ilmatorjuntatykeille ja sotilaspojille, jotka niitä käyttivät. Vain yksi vastaantulija metsässä! Harju päättyy jyrkähköön laskuun kohti voimalaitosta, jonka portilta on alikulku rautatien alitse. Saavun jo niinkin tutulle tielle kuin Pispalan Valtatie, jonnekin itälaidan talonumeron 90 kohdalle. Länsilaidalla talonumerot jo paljon suuremmat.
.
Laskeudun Pispalan valtatieltä portaat sen pohjoispuolella junaradan vieressä kulkevalle pikkutielle 'Rantatielle', jota pääsee autoillakin talojen pihoihin. En muista koskaan kulkeneeni sillä tiellä, vaikka useita päiviä asuinkin tyttöystävän kanssa Vallikadun varressa (etelärinteessä) kesällä 1989.
.
Kun palaan Pispalan Valtatielle, se muuttuukin jo Pirkantieksi, jonka numerossa 37 on Tredun tai liikennelaitoksen 'Rollikkahalli', jossa esitellään loppuviikon päivinä, kuten torstaina, Tampereen tulevaa raitiovaunua. Esittelijän lisäksi vieraita on paikalla yksi aikuinen mies ennen minua, sitten tulee vuorostaan isä ja 2 pikkupoikaa sekä äiti ja pikkupoika, jotka kaikki ovat nopeampia katsojia kuin minä, vaikka vain hetken istahdan malliraitiovaunun sisällä. - Paljon leveämpi kuin Helsingin ratikka, tuntuu enemmänkin metrolta!
.
Tutkin pikaratikan reittikarttaa, tulisiko pysäkkejä lopulta lähes 30? Kaakossa Hervantaan ja itään pikkuhaara TAYS-sairaalalle. Ensin rata valmistuu Pyynikin nurkille 2021, mutta jatkuu parin vuoden päästä länteen Lentävänniemen suuntaan.
.
Tampereen kaduilla, kuten Hämeenkadulla, jatkuvat raitiotien rakennustyömaat, kovin keskeneräisinä, vain paikoin jo melkein siisteinä. Onnibussikin ja Paunun linja-auto kulkivat poikkeusreittiä Hämeenkadun pohjoispuolelta, antikvariaatti Lukulaarin ohi, jossa tekisi mieleni poiketa. Tänään kävelen kuitenkin työmaita välttäen Pyynikinrinteessä eteläpuolelle keskustaa, harvoin jos vielä koskaan kulkemillani kaduilla, ihastellen monia kauniita asuttuja puutaloja, joista erään yläkerran ikkunasta kuuluu äidin riitelyä lapsensa kanssa.
.
Istuskelen Ratinanniemellä Viinikanlahden rannalla syöden savustettua kirjolohta yllättävänkin maistuvan salaatin kanssa. Viimeiseksi kävelen tuuheissa rantapuistoissa Hatanpään suuntaan linja-autoaseman eteläpuolella. En ole tainnut ennen kiinnittää huomiotani Iidesjärveltä idästä Viinikanlahteen tulevaan kanavaan. Etsin eteläisimmän bussilaiturin 1, jolta lähtee Onnibus Helsinkiin, kuljettajana suomea puhuva maahanmuuttaja. Menomatka 1 euro, paluumatka 1 euro, varausmaksu 1 euro, mutta samalla varauksella pari muutakin matkaa.
.
****
.
JÄMSÄ, tiistaina 20.8.2019.
.
Jämsässä en ollut käynyt 30 vuoteen. Sinä aikana Leo-setäni rintamamiestalo keskustan Joonaantien alussa on purettu ja tontille rakennettu pienkerrostalo. Harkitsin käyntiä Jämsässä jo Paunun Museokortti-tarjouksella (10 euroa/suunta), mutta varsinkin sitten Onnibus-lipuilla Helsinki-Tampere 1 euro ja Tampere-Jämsä 1 euro, aikaisin varatessa.
.
Onnibus lähti Helsingistä vasta 10:20. Tampere 12:35-45, bussin vaihto. 'Jämsän Portti' klo 14, valtatien pohjoislaidalla, jossa poiketaan ja pysähdytään pariksi minuutiksi Shellin huoltoasemalle, missä pysäköi monta rekka-autoa. Liikerakennuksessa pizzeria ja Kauhkialantien toisella puolella matalahko Hotelli Jämsä.
.
Kauhkialantie vie pari kilometriä pohjoiseen kohti Jämsän keskustaa, tekee mutkan itään, alittaa junaradan, kaartaa taas vasemmalle, pohjoiseen. Kävelytie eroaa autotiestä puistoalueelle, päättyy pikkuteiden solmuun, jossa täytyy skarpata, että kääntyy Seppolantielle itään, ensin ohi Kivipankin ja sitten siltaa yli Jämsänjoen. Laiturissa jokilaiva Tuulikki IV.
.
Vanha Sokos-tavaratalo Seppo on laajentunut kauppakeskus Forumiksi. Sen edessä Keskuskadulla on suuri katutyömaa. Tilapäinen liikennevalo määrää autoliikenteen suunnan vuoroin itään, vuoroin länteen. Lähden Koskentietä joen suuntaisesti pohjoiseen (kohti Jämsänkoskea) Liikerakennuksia senkin tien varressa.
.
Vitikkalan kartano on komea vanha puurakennus (nyt kauppa), jota en entuudestaan muistakaan! Siltakatu tulee lännestä, toiselta joen ylittävältä sillalta. Joonaantie lähtee itään vähän pohjoisempaa, ja Leo-sedän (1913-92) talon paikalla on tosiaan pienkerrostalo, enkä erota enää tonttien rajoja, saati että olisi karviais- ja viinimarjapensaita.
.
Lamminsuon puistossa idässä on kanavan yhdistämä sarja pieniä lampia ja niiden takana Haasiapolun rivitalot. Jämsän kirkko näkyy komeana mäellä pohjoisessa ja sinne pääsee kävelytietä lintulammikoiden pohjoispäästä. Lähdenkin kirkolle, kiertelemään hautausmaata, mutta löytämättä tällä kertaa sukulaisten hautoja. Jaakko Vihijärvi (1922-2009) hautakivessä, isä-vainaan tuttuja.
.
Palaan kävelyteitä Lamminsuon kautta linja-autoaseman nurkille. Aikaa on enää niukasti, mutta yritän Pukinvuorelle koilliseen, mahdolliselle vanhalle linnavuorelle. Pääsen ylämäkeen kohoavia teitä ylämäkeen lähtevien kävelyteiden alkuun, mutta joudun liian pian kääntymään paluumatkalle kohti Jämsän Portin Onnibus-pysäkkiä. Jos en olisi tuhlannut aikaa kirkolla ja hautausmaalla, olisin päässyt linnavuorelle, minulle ennestään vieraaseen kohteeseen! Joudunko sen takia tulemaan vielä toiste uudelleen?
.
Osaan vanhaa reittiä Jämsän Porttiin, kunhan en eksy kääntymään Yhdystielle itään, vaan Keskuskadulle ja Seppolantielle lounaaseen, sitten kävelytietä etelään ja Kauhkialantietä Shellille. Väljä Onnibus saapuu aikataulun tarkasta ajasta 17:15 pari minuuttia myöhässä. Tampereella minulle jää vähän vaihtoaikaa kävellä Ortodoksikirkon ohi ratavarren rakennustyömaalle ja pohjoisempaa Makedonian sarjakuvakaupan ohi takaisin linja-autoasemalle. Maahanmuuttaja kuskina Tampereelta Helsinkiin. Jään bussista Ruskeasuolla, josta kävelen kotiin Konalaan.
.