maanantai 28. heinäkuuta 2014

468. Hartolassa Onnibussilla


Saavun yhden euron lipullani Oulusta Hartolaan aamulla klo 6:40. Päästäkseni ulos bussista pitää herättää pariskunta, joka nukkuu kumpikin omalta puoleltaan poikittain keskikäytävän yli, neljä jalkaansa yhtenä kimppuna, pojan vasemmalta, tytön oikealta. Jotkut muut ovat harpponeet koipien yli mennessään vessaan, mutta minulla on kantamuskin.
*
Onnibussin pysäkki on valtatien Nelostien laidassa suunnilleen Jari-Pekan huoltamon kohdalla, jonka pihassa on Hartolan Matkahuolto. Pysäkin pohjoispuolella on Kustaantien alikulku, muttei liikenne aamulla estä tietä ylittämästäkään. Minulla on aikaa 12 tuntia, sillä 4 euroa maksava Onnibus Helsinkiin lähtee 18:40. Edellinen vuoro 14:40 oli loppuunmyyty.
*
Hartolan keskusta on metsävyöhykkeen takana, 1 km itään. Jo puolivälissä tulee vastaan Kuninkaantie, kunnantalo ja kirjasto (auki ti 15-19). Pääkatu etelästä pohjoiseen on Keskustie, jonka varrella on melkein kaikki, harmaalohkareinen graniittikirkko (auki 11-18, käyn klo 16), S-Market, Osuuspankki, R-kioski, muita liikkeitä ja ammatinharjoittajia.
*
Neljän kilometrin päässä idässä olisi Jääsjärvi ja venesatama, mutta tuntuvat liian kaukaisilta. Kaksi kilometriä etelään on joki, Tainionvirta, jonne vie juuri Keskustie.
*
Poikkean Keskustieltä yläkoulun jälkeen itään Kaikulantielle, joka veisi Itä-Hämeen opistolle ja Linna-hotellille asti, mutta jään jo pienelle uimarannalle joen varteen. Pohjoisessa on golfkenttä ja lännessä vanhan kirkon kivijalka. Entinen puukirkko siirrettiin 1928 talkoilla Pertunmaalle.
*
Jalankulkuun sopivan hiljaisen Koskipääntien ja Keskustien kulmassa on Itä-Hämeen museo sekä kirjailija Maila Talvion Salonki. Pellon keskellä perinnemiljöötä mainostaa vanha punainen puinen tuulimylly.
*
Keskustie päättyy Nelostiehen Tainionvirran sillan huoltoaseman luona, jonka rantaan on kunnostettu kahvilan lepokeidas. Aikaisemmin erkanee kuitenkin Iisulantie vanhalle puusillalle, jonka kaiteisiin on lisätty lepopenkit. Joki mutkittelee metsässä hieman synkän näköisenä.
*
Niementie vie urheilukentälle, uimalaiturille (hyppytorni, josta hyppääminen kielletty, vedensyvyys 4 metriä), ja luontopolulle ("esittelee aivan tavallista luontoa" ei ole houkutteleva mainos). Rehevän lehvästön sisään kätkeytyy punainen tienviitta, jota en huomaa kuin vasta kolmannen kerran ohi kulkiessani: vasemmalle "museosilta", oikealle "riippusilta".
*
Parhaiten Niementie viekin kapealle kävelijöiden riippusillalle, jota pitkin pääsee (takaisin) Itä-Hämeen museon viereen! "Mopolla ajo kielletty! Jalankulkuväli vähintään 5 metriä! Kiikuttaminen kielletty!" käskevät sillanpään liikennemerkin lisäkilvet. Venäjää puhuva perhe (vain pikkulapsella pelastusliivit) ajaa veneellä sillan alitse joen reunasta, sillä silta roikkuu alimpana joen keskellä.
*
Palatessani riippusiltaa pitkin takaisin etelään yritän laskea askeleitani, saisinko joen leveydeksi vaikkapa 50 metriä. Silta alkaa täristä oudon voimakkaasti, ovatko liian säännölliset askeleeni aiheuttaneet resonanssin? Ei, vaan paikallinen keskikehonrakentaja, kesähelteellä punanahkaisena ilman paitaa, harppoo juuri raskain askelin 5 - 4 - 3 metriä perässäni. Sillan kiikuttaminen tulee koettua ilman omaa syytäni.
*
Palaan kunnan keskustaan, käyn kirpputorilla sekä "Tavarataivaan" osto- ja myyntiliikkeessä, jossa on vanhoja Suomen Kuvalehtiä ja Kotiliesiä 50 vuoden takaa sekä Nuorten Toivekirjastoa 1950-luvulta, pari euroa kappale, ei silti jotakin juuri minulle. Piipahtava asiakas pohtii pienen kunnan hiipuvia ostosmahdollisuuksia, "pitääkö Sysmään asti mennä?"
"Jari-Pekalla voi vielä olla, kaikkialta jo kysynyt."
*
Huomaan ainoan päivittäiskaupan S-Marketin vieressä tyhjäksi riisutun K-kaupan liiketalon raadon. Jäljellä on Keskolta enää pieni K-kaupan soppi huoltoasemalla Nelostien varressa.
*
Kunnankirjasto on miellyttävä, moderni kulttuurikeidas Hartolassakin. Hyvin pienimuotoinen näyttely vanhoja piirroskuvia antiikin Roomasta. Asiakkaita käy harvoin, yksi virkailija. Vieras pääsee muodollisuuksitta 15 minuutin tietokoneelle. Miestenhuone on samalla invalidi-wc, ollenkin suurin yhden asiakkaan vessakoppi mitä olen koskaan nähnyt. Anthony Buckeridgen Jennings-sarjaa lähes 50 vuoden takaa ei tunnu enää löytyvän nuortenkirjojen hyllyistä maalaiskunnissakaan, toisin kuin vielä kymmenen vuotta sitten.
*
Taksiauto tuo Onnibussin pysäkille rouvan ja vakuuttaa, että on oikea paikka! Linja-auto (Jyväskylästä) tulee 18:43 tuskin paria-kolmea minuuttia myöhässä. Kiipeän toiseen kerrokseen, näen kaikki ikkunapaikat varatuiksi, mutta peräpenkin viidestä istuimesta on käytössä vasta 1 + 2, joten istun keskimmäiseksi, on hyvät jalkatilat ja hyvä näkyvyys kautta koko yläkerran. Oikealla kaksi nuorta tyttöä valitsee ja kuuntelee yhdessä kannettavasta musiikkia. Toinen kikattaa jokaiselle toisen kertomalle jutulle. Lahdesta bussi täyttyy edelleen, vaikka joitakuita jää pois. Helsinkiin saavutaan 5 minuuttia myöhässä 21:05.

467. Bussi Haapavedelle ja Oulaisiin

Onnibus eurolla Kärsämäelle, 1 euro Ouluun, eurolla Hartolaan ja 4 euroa Helsinkiin, yhteensä 7 euroa, laskin tulevan matkani hinnaksi lauantaina, mutten viitsinyt varata ennen sunnuntaita, "sillä kukapa muu Kärsämäelle menisi". Vaan ehtipä yön yli nukkuessa kokonaishinta nousta 11 euroa 18:aan (ollen 10 euroa Kärsämäelle, 3 euroa Ouluun).
*
Matkahuollon normaaliliput olisivat vieläkin maksaneet 10 kertaa enemmän. Vaan seuraavalla viikolla Onnibussin hinnat ovat räjähtäneet, ehkä jo puoleen Matkahuollon hintatasosta.
*
Tällä kertaa Oulun yöbussin (klo 23:59 - 8:15) kuljettaja kuulutti kaikki välipysäkit ja kehotti painamaan stop-nappia, muuten hän ajoi pysähtymättä ohi. Aiemmat kuljettajat pysähtyivät ääneti hetkeksi jokaiselle pysäkille, Helsingin Viikkiä lukuunottamatta.
*
Lahden rautatieaseman tavarapihan sijaan oli keksitty uusi käännösmahdollisuus hotellin ympäri kiertäen. Bussin wc:n lukko oli rikki. Jyväskylässä klo 4 Onnibussiin nousi monien muiden ohella nuori neitonen, jota itketti. Hän näperteli älypuhelimensa kuvien kanssa ja nyyhkytti yhä kaksi tuntia myöhemmin.
*
Kärsämäen pysäkillä, "toisen ja kolmannen liikenneympyrän välissä", klo 6:35 kolme ihmistä nousi kyytiin, kun minä poistuin. Laskin kirkonkylässä olevan nelostien varrella ainakin viisi huoltoasemaa. Matkahuollon linja-autoasema on nyt lounaassa Paanulinnan liiketalon Nesteen pihalla, kahdesta Teboilista eteläisemmän takana, länteen S-Marketin ABC-asemasta.
*
Hollannin ja Suomen suhteita juhlisti asfalttipihan laidalla pieni punainen tuulimylly, jonka toisen kerroksen parvekkeen ovi oli lukittu, portaat ahtaat, koneisto rikki. Kirjoittauduin vieraskirjaan.
*
Pankin ikkunassa oli asuntomainoksia. Hintataso kyläkeskustoissa 1000 euroa neliömetriltä, mutta voipa 1970-80-luvun 65 m2:n asunnon saada vain 40'000 eurollakin.
*
Rytkönen & Co. -yhtiön 6-rivinen, 25-paikkainen pikkubussi saapui Pyhäsalmen kautta Iisalmesta Kärsämäen Nesteen ja "Paanulinnan" takapihalle ja jatkaa klo 7:15 Kärsämäeltä Raaheen. Olen ainoa matkustaja, maksan 7,40 euroa 32 kilometristä Haapavedelle. Ajoreitti kulkee 5 minuuttia alussa ja lopussa asfalttiteitä, mutta puolisen tuntia hiekkateitä peltojen halki, Alajoki, Koirikivi, Aittokylä, Kytökylä, myötäillen itäpuolelta Pyhäjokea.
*
Haapaveden kaupungissa klo 7:50 käännytään 90 astetta vasemmalle ja taas vasemmalle Urheilutie 49:n yksikerroksisen liiketalon pihaan, taksiaseman viereen (4-5 kuljettajaa autoineen rupattelemassa). Tien toisella puolella on iso urheilu- ja uimahalli sekä autogrille, joka vetää päivällä rakennusmiehiä aterialle.
*
Kävelen etelään kohti keskustaa ja Haapajärveä. Tärkeimmässä risteyksessä on jalankulkijain alikulku. Oikealla lännessä näkyy torin ympärillä Kaupungintalon (jossa Kela), kahden pankin, paikallislehden ja Haapakannel -hotellin rakennuksia, valtava raivattava tyhjä tontti sekä S-Market, joka vastaa tässä kaupungissa tavarataloa. Siellä on isot vaate- ja kirjaosastot kuin Helsingissä Prismassa tai Sokoksessa. Pitkät jonot kahdelle kassalle ennen kuin kolmas avautuu.
*
Maantie 793 Nivalaan laskeutuu jyrkästi Haapajärveä kohti. Vasemmalla jököttää Hiihtäjän patsas koulumuseon pihassa, hautausmaan ja palossa säästyneen tapulin yläpuolella. Silta ylittää Haapajärven. Kylpyläsaaren länsipuoli on varattu leirintäalueelle (myös 2 talviasuttavaa mökkiä). Saaren itäpuoli on vapaata luontoa ilmaisin telttapaikoin laihialaisille.
*
Kaukana idässä häämöttää tehdasrakennuksen profiili korkeine piippuineen, olisiko siellä Euroopan suurimman turvetruotantoalueen turvevoimala?
*
Järven pohjoisranta sillalta länteen muodostaa kauniin nurmikkoisen puiston, jossa sopii istua isoilla kivillä puiden varjossa ja katsella maisemaa ja leirintäalueen touhuja lahden yli. Onneksi omakotitalojen tontit eivät ulotu rantaan asti. Haapavesi -Opisto on lännempänä minimaalisine uima-hiekkarantoineen.
*
Sillan itäpoulella levittäytyy mäellä suuri valkoinen moderni kirkko seurakuntatiloineen. Sen alapuolella on pieniä punatiilisiä luhtikäytävällisiä kerrostaloja ja rannassa vanha puupappila, jossa taidenäyttely. Tienviitta kotiseutumuseolle terveyskeskuksen lähellä.
*
Kävelen Urheilutietä itään kohti kirjastoa, ohi nuorisotalon, urheilukentän, päiväkodin ja koulun. Ystävä soittaa, kertoo äitinsä kuolleen, eilen aamulla. Hän kuulostaa järkyttyneeltä. Aika kuluu, joka hetki. "Kesä jatkuu. Kesä", siteerasi rehtori Reino Nieminen Lauri Viitaa oppilaidensa kuollessa.
*
Kirjasto on portaiden yläpäässä toisessa kerroksessa. Pari äänekästä lasta, keski-ikäinen ja vanha lehdenlukija sekä minä edessäni alueen valtalehti "Kaleva", joka on yhä suuri sanomalehti, broadsheet.
*
Haapaveden "Kauppa-Matti" -liiketalon Matkahuollon asiamiespisteen edessä odottaa kolme naista Rytkösen pikkubussia, joka saapuu tyhjänä Kärsämäeltä. Kaikki ostavat lipun (normaalihinta 7,40 euroa) päätepysäkille Oulaisiin, jonne ajetaan 34 km peltolakeuksien halki klo 12:05 - 12:50, lopuksi junaradan ali. Matkahuolto toimii rautatieasemalla.
*
Oulaisten juna-asemalla tehdään ratatöitä, raiteista 1-3 kakkonen ei ole käytössä, junat Ouluun on korvattu bussilla.
*
Kävelen parissa minuutissa etelään Pyhäjoelle, jossa on kaupungin koristeeksi pieni koski. Rantamäen pensaikoista on aitaamaton vapaa pääsy rautatiesillalle, eikö mahda aiheutua onnettomuuksia? Ylitän joen lännempänä maantiesiltaa vain katsoakseni näköalan vastarannalta keskustaan.
*
Pääkadun varrella Osuuspankin torilla on Tukinuittajien patsas, jota pieni betoninen porsas katselee uteliaasti. Kesäkioskin myyjätär paistattelee päivää ulkona asiakkaita odotellessa. Toisen kaksikerroksisen liiketalon päässä on "Kulmakino". Leveät betoniportaat sen kellarista ylös lukitulle rautaportille. Tienrakennusmies utelee mitä valokuvaan? Maaseudun harvinaisia elokuvateattereita.
*
Kävelen autotunnelin kautta radan itäpuolelle. Ravustajankatu (kaupungin vaakunassa on rapu) vie kauniiseen rantapuistoon. Pyhäjoen rantanurmelle on jo kokoontunut aikaansa viettävä, meluisa seurue. Haen K-kaupasta jäätelötuutin. Kaupat eivät olekaan täällä vierekkäin, vaan K-kauppa ja Siwa ovat radan itäpuolella ja S-Market länsipuolen urbaaneimmassa ydinkeskustassa rautakauppahallien vieressä.
*
Odotan rautatieasemalla klo 14:n bussia. Raahesta palaa nyt sama Rytkösen linja-auto, jolla ajoin seitsemän ja kahdeksan välillä Kärsämäeltä Haapavedelle. Kuljettaja vie ja tuo tavaraa Matkahuollosta, 10 minuutin pysähdys, pari matkustajaa jaloittelee ulkona auringon paahteessa.
*
Lippuni Oulaisista Kärsämäelle klo 14:05 - 15:35 maksaa 13,70 euroa, 66 km. Neljä muuta matkustajaa jää matkan varrelle, viimeistään Haapavedelle, jossa on muutaman minuutin pysähdys. Sen jälkeen olen taas ainoa matkustaja.
*
Kärsämäellä käyn kirkossa (auki klo 16 asti) ja vietän loppuajan kirjastossa. Bussipysäkin jätesäkkiarvoitus ratkeaa. 2 viikkoa sitten pysäkille näytti jäävän ulkomaalaiselta turistilta iso musta laukku, jonka totesin viikko sitten mustaksi jätesäkiksi ojassa. Nyt säkki on taas ylempänä jalkakäytävän laidalla, hieman repeilleenä, jolloin sisältä paljastuu vaahtomuovipatja, joka ei kai mahtunut (lisämaksutta) Onnibussin kyytiin.
*
Ouluun menevän Onnibussin piti saapua klo 17:50, mutta se tulee vasta klo 19:10. "Jo Jyväskylään bussi oli tullut 45 minuuttia myöhässä..." (joku matkustaja jutteli nähneensä ensimmäisen kerran bussinkuljettajan eksyneen!). Kuljettaja pahoittelee myöhästymistä moneen kertaan ennen Oulua.
*
Istun etupenkille toiseen kerrokseen kuljettajan yläpuolelle, mutta nelostien maisemat eivät ole matkaosuudella kummoiset. peltolakeuksia, kaistale Liminkaa, Zeppelinin liikekeskus. Tuulilasin pyyhkimillä varustettu etuikkuna on harmillisen tahrainen.
*
Bussimatkalle sattuu yllättävää dramatiikkaa, kun alakerrasta kuuluu kolinaa. Kuski pysäyttää yllättäen Nelostien laitaan (aiemmin ohittamamme rekat pääsevät ohitsemme) ja huutaa: "Mitä tapahtui?" Sitten hän alkaa huutaa "naama punaisena" (äänensävystä päätellen) käskien istuttaa lapsen ikkunapenkille! Turvavyö kiinni! Lapsi ei saa juoksennella pitkin käytävää! Lapsi oli melkein avannut ulko-oven ja pudonnut autosta! Syvä hiljaisuus. Matka jatkuu hetken päästä.
*
Ouluun saavutaan aikanaan rekkojen perässäkin köröteltyä 1 tunti 15 minuuttia myöhässä, klo 20:45 eikä 19:30. En ehdi elokuviin Plazaan, viimeinen näytös 20:45, enkä edes Isokatu 51:n Lidliin, auki klo 21 asti, mutta Raksilan Sale on auki 24 tuntia vuorokaudessa. Oulussa on valoisaa yölläkin ja 25 astetta lämmintä vielä klo 24! Ihmiset ovat joukoittain ulkona, rannoilla, puistoissa, kuten minäkin Kiikelin lounaispuolella Sonnisaaressa. Onnibus Helsinkiin lähtee Oulun linja-autoasemalta klo 0:30.

torstai 17. heinäkuuta 2014

466. Onnibussi "Vaskikellolle"

Varasin taas Onnibus-matkan, joka maksoi yhden (1) euron, Helsingistä Pyhäjärven kaupungin ABC-huoltamon pihalle asti, nelostien nähtävyyden "Vaskikellon" kohdalle. Myös paluumatka oli euron, Kärsämäeltä Helsinkiin. Olin pysäkkivälien ensimmäinen ja ainoa matkustaja.
*
Helsingin Postitalon edessä odotteli sunnuntaina parikymmentä matkalaista, kun klo 23:30:n bussi Kuopioon oli lähtenyt. Oulun-autoon pääsimme jo noin 23:40. Valitsin yläkerrasta vasemman eli lännen puolen, välttyäkseni idän auringon häikäisyltä, kunhan yötön yö tulisi vastaan.
*
Jyväskylässä kello 04 pari turistia yritti vielä ostaa lippua Ouluun, mutta eivät enää voineet maksaa yöllä edes verkkopankissa. "Täytyy odottaa seuraavaa bussia pari tuntia".
*
Pyhäjärvellä, Vaskikellon pihalla klo 06:15 katselin monia Saksasta tuotuja kirkonkelloja, mutten viitsinyt soittaa niitä. Kahvilan avautumiseen oli parisen tuntia. Lähdin kävelemään kaakkoon 5 km Pyhäsalmen kirkonkylään.
*
Valtatien 27 varrella näin kukkatarhan ja Pyhäsalmen Suurlavan (viihteelle). Vähäistä liikennettä, rekkojakin. Klo 6:50 vastaani ajoi pikkubussi suuntanaan "Raahe".
*
Vaihdoin hiekkaiselle Köpsintielle, joka jopa oikaisi hieman. Rekkoja ei enää, mutta henkilöauto nostatti pölyä. Valtatie näkyi yhä peltojen takana koillisessa. Valokuvasin risteyksen, jossa kolme tienviittaa osoitti Köpsintietä kolmeen eri suuntaan, eikä tavalliseen maksimiin yksi tai kaksi.
*
Köpsintien varrella oli palveluasuntoja vanhuksille ja aamuvirkku rouva ylittikin jo tietä asuintalolta päärakennukselle. Klo 7:40 kuulin puisesta omakotitalosta karjuntaa: "Älä jumal'auta aina valehtele mulle!" sekä pari pamahdusta kuin laukausta.
*
Asvaltti ja taajama. Ajosilta yli Iisalmi - Ylivieska -junaradan. Uimahallin risteyksessä puistossa suihkulähde ja kivenlohkareita. Puistojen kesätyöntekijät surisuttivat koneitaan. Tie länteen laskeutui asemakylään, kaupungin keskustaan. Punaisen Ristin kirpputori "Lasitalo" isoine näyteikkunoineen, "Lähin Pizza" alakerrassaan. S- ja K-Marketit, joista toisessa kävin ostamatta mitään, näkemättä ketään, kassassakaan.
*
Etelään haarautui Vanha Pyhäjärventie (kirkonkylään ja sen "Hunninkoon", jonne ajoin heinäkuussa 2008). Varrella jylhä keltainen meijeri, jäätelökioski, Hierontapiste ym. palveluita.
*
Lännessä Ollintie, Asematie, Antintie ja "pikkukaupungin" liiketaloja eri vuosikymmeniltä (kelloja, optiikkaa, osuuspankki). Sekavaa rakennusmiljöötä, ehkä silti jopa kodikastakin, ei liian isoa.
*
Tyhjällä kauppatorilla katettu esiintymislava (Kihupäivät -tapahtuma ohi) ja kolme ikämiestä penkillä istumassa ja turisemassa klo 8, katsesuuntanaan puistikon alaston pronssinkiiltävä naisvartalo, olympiahiihtäjä Helena Takalon näköispatsas (2006 Antonio da Cudan).
*
Rautatieaseman löysin pohjoisesta. Matkustajille penkillinen sadekatos, aikataulu ja laituri 1, mutta itse asemarakennus myyty pois. Vähän etelämpänä linja-autoasema, Matkahuolto, kahvila, taksiasema.
*
Kaksi Rytkönen ja Co:n pikkubussia saapui, kylteissään "Iisalmi" ja "Pyhäsalmi". Rahtia puretaan ja lastataan. Muutama matkalainen odottaa ulkona. Sitten tulee vielä normaalipituinen Rytkösen pikavuoro "Kokkolaan". Maksan 17 euroa Nivalaan asti, jonne ajetaan tunti, klo 8:50 - 9:50.
******
Linja-auto ajeli länteen Haapajärvelle ja edelleen koilliseen Nivalaan. Valtatien 27 varrella isoja peltolakeuksia. Kuulemma Nivalan Kyösti Kalliolla oli aikanaan Oulun läänin suurin maatila.
*
Nivalaan saavuttaessa huomaan ennen vesitornia puisen keltaisen työväentalon Kinevan. Elokuvia? Palaan myöhemmin valokuvaamaan. Nettihaun perusteella elokuvaesitykset loppuneet viitisen vuotta sitten. Tien varrella paloasema. koulu, jopa kivannäköinen hotelli Puustelli.
*
Käännytään keskustaan. Lidl näkyy saaneen kauppaliiterilleen parhaan tontin. Vieressä ruma Halpa-Halli, joka uhkaa tarkastaa asiakkaiden kassit ja reput, turistina jätän käymättä. K- ja S-Marketit. Linja-autoaseman katosvälikössä notkuu nuoriso koko päivän mopoin tai ilman, satoi tai paistoi.
*
Nivala tuntuu hyvin amerikkalaiselta pikkukaupungilta. Yksi tai enintään kaksi kerrosta. Keskusta täynnä uudenhohtoisia liikerakennuksia. Vanhaa vain kirkko, hautausmaa, ja turistellle kitsiä: tuulimylly, jonka edessä lypsäjän ja lehmän patsas. Komea kirjastorakennus aukeaa maanantaina jo klo 10, muulloin klo 12.
*
Joen rannoille on rakennettu puisto polkuineen ja kaksine kävelysiltoineen, joiden korkeat kaiteet haittaavat näkyvyyttä. Neuletaiteen ulkoilmanäyttely, mm. Martat ovat kutoneet ja pajustakin on väkerretty koreja kummempaa. Kaksi erikokoista tyttöstä ihastelee teoksia.
*
Joki ja puisto jatkuvat jylhän ruman tehdasrakennuksen ohi. Rautatieasemalle on vajaat pari kilometriä, asematie ohi tekniikkaa myyvien hallien. Entinen VR:n asemarakennus toimii "mopoautojen" myymälänä. Matkustajille samat palvelut kuin Pyhäsalmella. Päivän aikana kaksi taajamajunaa kumpaankin suuntaan. Lisäksi tavarajunia. Valtava tukkivarasto.
*
Joki on idyllisin keskustan itäpuolella, alitettuaan valtatien 27, ennen kuin alittaa junaradan. Sinne on juuri rakennettu liikuntapuisto kuntolaitteineen sekä laituri penkkeineen. Istun laiturilla käytyäni Lidlissä ja katsottuani julkista karttaa. Ei muita ihmisiä.
*
Kyösti ja Kalervo Kallion museo oli kiinni maanantaina. Kyösti Wilkunan työhuoneen museota (kirjaston alakerrassa) en huomaa käydä katsomassa! Puukirkko (1803) on avoinna ja siellä on vohvelitarjoilu, mehu on laimeaa kuin oltaisiin Laihialla. Vieraskirjaa on täytetty nimellä tai parilla viimeksi kaksi päivää ennen minua. Kalervo Kallion isälleen ja äidilleen veistämän hautamonumentin katson, löytyi muita isomman koon ja aitauksensa perusteella.
***
Juna Nivalasta klo 14:13 saapui Haapajärvelle klo 14:30. Matkustajia lähti Nivalasta kaksi nuorta naista, nuori pariskunta - ei kun mies vain saatteli, asemalle saatetut kaksi 10-12-v. tyttöstä Iisalmeen sekä kuudentena minä. Ylivieskan ja Iisalmen välinen juna oli yksivaunuinen monoliitti, kaksi ovea. Viimeiset käytäväpaikat täyttyivät. En voinut nähdä maisemia kuin vilaukselta. Junalipun hinta oli 4,40 euroa (bussin vakiovuorossa 6,80), kahden euron palvelumaksua ei konduktööri perinyt.
*
Haapajärvelle jäi muutama matkustaja, jotka jatkoivat autoilla tai pyöräillen. Juna-asema oli jossain huitsin nevadassa. Omakotitalojen autioita teitä, osa vain hiekkaisia. Koulutie sentään ja koulun rakennus, mutta taas vain mökkejä. Uudempi opistokeskus ja leikkipuisto, mutta edelleen ei merkkiäkään keskustasta kauppoineen.
*
Suuntasin aurinkoon etelään, muistelin järven tulevan vastaan siellä. Kohtasin valtatien 27, ensin sitä myötäilevän leveän ja aution puistokadun. Alikulku. "Kauppatie" kuulosti lupaavalta, mutta oli vain päällystystöiden katkoma pätkä. Kaakkoon kävellen tulin kuitenkin Linja-autoasemalle, jonka vieressä kohosi kaupungin korkein 6-kerroksinen pilvenpiirtäjä ravintoloineen.
*
Haapajärvestä ruiskutti vettä suihkulähde, rannassa oli autio puistikko ja pieni venelaituri. Vieressä kohosi korkealla mäellä kirkko, tapuli ja hautausmaa. "Tiekirkon" kesävartijatyttö mainosti mehutarjoilua; sekamehu olikin sakeampaa ja parempaa kuin Nivalassa! Särpimeksi vohveleita ja suklaakeksejä, suklaa vain suli kesähelteellä sormiin, ei hyvä valinta.
*
S-market oli kallis, virvoitusjuomia vain puolen litran ja puolentoista, eikä sopivasti litran. K-Market toisaalla eikä vierellä, eikä ollut löytyä ollenkaan. Kaupungin pienet liikerakennukset hajosivat eri kaduille. Kaupungintalon edessä oli mitättämän näköinen "rauhanveistos".
*
Kaupungin päänähtävyys oli ensimmäisen presidentin Plootuvuoren, Kaarlo Juho Ståhlbergin, lapsuudenkoti, punamultainen pappila, ei auki maanantaisin. Oven edessä jalustalla miehen rintakuva.
*
Kaupunginkirjasto oli vanhassa monikerrostalossa, jonka seinän laatassa muisteltiin menneisyyttä suojeluskuntineen. Eteisessä oli jaossa esitteitä, muutama kierrätyskirja (Kaupunki nimeltä Peyton Place houkuttelisi), vessat lukossa toisin kuin Nivalassa. Internettiin ei tainnut päästä pistäytymiskoneellekaan ilman varausta, toisin kuin Nivalassa.
*
Haapajärven linja-autoasemalla oli 4-5 otsikoitua laituria, kuten "Nivalaan". Tyhjän odotussalin ovessa luki sulkeutumisaika klo 17, mutta suljettiin näköjään vasta 17:30, Jyväskylän Liikenteen vakiovuoro tuli puoli kuuden jälkeen ja vei minut (6,80 eurolla) ukkosmyrskyn läpi puolessa tunnissa Nivalaan, jossa satoi hetken, mutta sade taukosi hakiesani jäätelön ja juotavaa Lidlistä.
*
Nivalan linja-autoasemalla kohtasi kolmekin bussia klo 18:20-30, kuten Pohjolan Turistiautot vastakkaisiin suuntiin. Pikavuoro Kajaaniin lähti vasta 18:40 eikä 18:25, saapuen Kärsämäelle
19:10 (jossa pysähtymisajaksi oli merkitty 19:00-15). Matka 42 km maksoi 9,30 euroa.
***
Kärsämäen Matkahuolto oli rekka-autojen huoltoaseman jylhän hallin takapihalla, hieman keskustan lounaispuolella. Vieressä idässä mainosti motelli isosti 55 euron yöpymishintaa, internetissä maksamalla saisi ovikoodin.
*
Kärsämäellä nelostietä E75 hiljentää kolme liikenneympyrää. Eteläisimmän kohdalla erkanee valtatie 58 lounaaseen Haapajärvelle ja itäpuolella on S-Market, länsipuolella Matkahuolto.
*
Keskimmäisen ympyrän luona on puinen kunnantalo, Pomojentie, Konttilan ulkomuseopiha vanhoine aittarakennuksineen, Osuuspankki, K-Market (auki -23), Frosteruksentie.
*
Pohjoisimmassa ympyrässä kohdataan valtatie 28 Kokkolasta Kajaaniin, jonka alittaa jalankulkutunneli, hyvä sadesuoja, kuten myös Osuuspankin talon kattolippa, joka jatkuu ohi apteekin, kirpputorin ja hautaustoimiston.
*
Pienen sateen tauottua kiersin lähiteillä idässä katsomassa Engelin puisen ristikirkon. Sitten lähdin kävelemään kohti päänähtävyyttä: rakenteilla olevaa Paanukirkkoa, kopiota kunnan hävinneestä vanhimmasta kirkosta Kärsämäenjoen rannalla ja sattumalta aivan Suomen keskipisteessä.
*
Viitat Paanukirkolle 2 km:n päähän olivat selkeät. Haapajärventien yli, asvalttitietä ohi peltojen ja joidenkin talojen (kaksi kävelijää vastaan klo 20:30, harvinaista!), sitten pitkä pihatie kohti vanhaa puista pappilaa (turistien auto ajoi ohitseni).
*
Kahvilan pihalta lähti lankkupolku tapulille, jonka kirkonkelloa sai soittaa yhden euron maksamalla. Autoturistit soittivat monesti. Naapuritalon koira haukkui vastaukseksi.
*
Paanukirkko tuli näkyviin metsän mutkan takaa. Se oli jyhkeä musta monoliitti, yhtä korkea kuin leveä. Terva haisi ja tervaan oli syytä varoa sotkemasta kenkiään. Aurinko paistoi kauniisti, vaikka juuri päivitetty sääennuste kännykässäni kertoi, että "Kärsämäellä jatkuvaa sadetta".
*
Jatkoin polkua kirkon ohi Kärsämäenjoen kohisevan ja solisevan kosken rantaan. Autoilevat turistiseurueet käväisivät valokuvaamassa kirkon ja häipyivät äkkiä samaa tietä katsomatta ympäristöä, josta oli löydettävissä ennen kaikkea kaunis jokimaisema koskineen sekä historiallisia kohteita: hävinneen kirkon paikka, kanttorin hauta 1800-luvulta, vuoden 1918 sodan hautoja sekä hännänhuippuna kopio joen toisella puolella yksityisellä pihalla olevasta Suomen painopiste-keskipisteen merkistä!
*
Ylitin joen vuonna 1933 valmistunutta maantiesiltaa pitkin, mutta eteläpuolella en nähnyt mahdollisuutta päästä rantaan loukkaamatta yksityisiä pihoja. Palasin pohjoisrannalle, jossa muuten viihtyisä, hämyisä luontoidylli vesiäänineen, paitsi hyttysillä turhan hyvät olot.
*
Palailin hyvin hitaasti pari kilometriä Kärsämäen keskustaan puolille öin. Hieman usvaa pelloilla. Aurinko laski hetkeksi. Kahdeksan jälkeen en ollut nähnyt pisaraakaan sadetta. Rekkoja kulki tiuhaan pohjoiseen ja etelään nelostiellä E75, jonkin verran henkilöautojakin. Kärsämäki oli kiinni klo 23 alkaen.
*
Bussipysäkeillä etelään ja pohjoiseen, keskimmäisen liikenneympyrän pohjoispuolella, oli pylväisiin kiinnitetty Onnibussin punaiset mainostarrat. Puiston ja läntisen pysäkin kohdalla lojui ojassa suorakaiteen muotoiseksi sidottu musta jätesäkki, jonka ulkomaalainen turisti tasan viikko sitten mahdollisesti hylkäsi pysäkille, kun ei saanut bussiin mukaan muiden laukkujensa lisäksi. Siellä ei ollut kai mitään tärkeää, vai unohtuiko sekaannuksen vuoksi? Kukaan ei ollut avannut jätesäkkiä.
*
Istuin Onnibussissa vaihteeksi alakertaan, kun kohtasin vapaan rivin ikkunapaikan. Se oli vasemmalla, idässä, auringon puolella, mutta enimmäkseen pilvessä, vain joskus haittasi. Nukuin useita tunnin pätkiä 7 tunnin matkalla Helsinkiin. Joutsasta tai Hartolasta sain vierustoverin ja auto täyttyi lopullisesti Lahden rautatieaseman edestä.

torstai 10. heinäkuuta 2014

465. Onnibus, eurolla Ouluun

Onnibus aloitti heinäkuun alussa 2014 liikennöinnin 15:llä punaisella kaksikerrosbussilla. Kunkin 89 istumapaikkaa pyritään myymään huokealla täpötäyteen.

Aikataulun mukaan Helsingin Kiasman edestä, Mannerheimin ratsastajapatsaalta, on yhteensä 26 Onnibussin lähtöä vuorokaudessa, Turkuun, Tampereelle, Ouluun, Kuopioon, Kotkaan. klo 7:00, 7:20, 8:30, 8:45, 9:20, 10:15, 10:45, 11:20, 11:30,
12:45, 13:00, 14:45, 15:05, 15:20, 16:30, 16:45, 17:20,
18:00, 18:45, 19:20, 20:30, 20:45, 21:20, 22:45, 23:30 ja 23:59!
Lisäksi Jätkäsaaren Länsisatamasta Poriin klo 11:30, 17:30 ja 21:45.
Noihin aikoihin voi helsinkiläinen käydä ihailemassa busseja tai hakemassa aikatauluvihon.

Perjantaina 4.7.2014 olin valmis tilaamaan Onnibus-matkoja internetistä, verkkopankista maksaen. Meno Helsingistä Siikalatvan kunnan Pulkkilaan (Suomen keskipisteeseen) maksoi 1 euron yövuorolla su 23:59 - ma 7:00. Olin ainoa Pulkkilaan jäävä maanantai-aamuna.

Jatkomatka Pulkkilasta Ouluun ma klo 18:20-19:30 kulutti myös 1 euron, mutta paluu Oulusta Helsinkiin ti klo 0:30-9:00 vei jo 20 euroa. Varhaisin varaaja olisi saanut senkin eurolla.
Maksettuani verkkopankissa sain kuusikirjaimisen tunnussanan, esimerkiksi SYNAPU tai NERARY tai POHILO, jollainen tuli kertoa kuljettajalle päästäkseen bussiin, suullisesti tai kirjoitettuna. Minulla se oli pienellä Post-It-muistilapulla.

Sunnuntaina ennen puoltayötä Mannerheimin patsaan luona odotteli noin 16 lähtijää. Pysäkkipylvääseen oli liitetty Onnibussin aikataululevy.

Onnibussi saapui n. 23:45. Kuljettaja avasi ovet ja nuorukaiset rynnistivät portaita toiseen kerrokseen, nopeimmat varaamaan eturivin. Myöhemmin nämä 4 ensimmäistä vetivät verhot alas molempiin etuikkunoihin pimentämään etunäköalan muiltakin. Aurinko toki paistoi kirkkaasti yöllä 04:40 Äänekosken pohjoispuolella.

Oulusta lähtenyt kuljettaja puolestaan tarkasti lippukoodit keskiovella, kannettavalla tabletillaan. Lahdessa ulos muodostunut jonojärjestys kohti etuovea hajosi ja ensimmäiset jäivät viimeisiksi. Saattoi jotakuta ottaa aivoon.

Oulussa Onnibussi tuli linja-autoaseman laituriin ("Helsinki, Jyväskylä") jopa 20 minuuttia ennen lähtöä. Pulkkilassa, Sale-kauppaa vastapäätä, jouduin odottamaan puoli tuntia yli aikatauluajan ja Ouluunkin saavuttiin niin ollen vasta klo 20 eikä 19:30.

Kierreportaikkoja oli kahdet, etuovelta ja keskiovelta. Ne näyttivät jyrkiltä, mutta eivät olleet vaikeat kulkea alaspäinkään.

Istumapenkkien pinta ei ollut ylellistä kangasta vaan pehmustettua puna-valkoista liukasta muovia. - Eikun nahkaa, sanoo yhtiön nettisivu, täytyypä katsoa tarkemmin ensi kerralla (viikon päästä!)
Isot näköalaikkunat, välipuita harvassa. Turvavyö oli vedettävissä esiin tuolien välistä. Tehokas kohdevalo lukemista varten. Painonappulat Stop ja Service. Ilmavirtaventtiilit. Pistoke kännykän lataamiseen (kuulemma). Selkänojaa sai kallistettua, ei kuitenkaan paljon. Alakerrassa wc.


Onnibussi pysähtyi kaiketi kaikilla harvoilla pysäkeillään ilman merkkisoittoa. Kuljettajat esittelivät itsensä matkan aluksi, mutta eivät yleensä kuuluttaneet pysäkkejä.

Matkan maisemat: paljolti sekametsää, isot männyt takana, pienet lehtipuut edessä. Vesistöjä ja siltoja. Roskaisia levähdyspaikkoja. Tukkirekkoja ajoi vastaan. Jotkin yksityisautot ohittivat bussin huimaa vauhtia. Olisiko erikoisin tienvarsinäkymä Pyhäsalmen "Vaskikello" yöllä?

Oulusta lähtenyt ajaja mainosti Lakeuden maisemia Limingassa ja käytti myös englantia: "bad English" miellyttävän itseironisesti. "Jyväskylässä pidetään lain määräämä 45 minuutin lepotauko, yökahvila on auki."

Välipysäkit olivat yleensä valtatie 4:n varrella, mutta Viitasaarella poikettiin linja-autoasemalle, Pyhäjärvellä Vaskikellon vieressä ABC-huoltoasemalle, Lahdessa rautatieasemalle ja Pulkkilassa ajettiin kylän raittia pikavuorojen pysäkille, hyvin näkyvän Sale-kaupan kohdalle.

Sunnuntai-illan bussi jäi väljäksi, ikkunapaikkoja riitti kaikille halukkaille. Maanantaina Pulkkilassa istuin käytäväpaikalle, joita oli useita jäljellä. Tiistain vastaisena yönä Jyväskylästä sekä aamulla Lahdesta tuli jopa 20 matkustajaa. Bussi ajoi täpötäynnä Lahdesta Helsinkiin.

Tyypillinen matkustaja oli parikymppinen opiskelijaikäinen nuori. Edessäni matkusti myös nelihenkinen perhe Tallinnan-risteilylle. Takanani puhui kännykkäänsä keski-ikäinen nainen, jota kiinnostivat Helsingin monet museot, kiire remonttiin pian sulkeutuviin.

Pulkkilasta tullut rouva kertoi, että heillä lähtijöitä Helsinkiin olisi ollut 4, mutta vain 3 mahtui samalle vuorolle, ensimmäinen eurolla, toinen kahdella. Paikat eri väleille lienee kiintiöity: Pulkkilan osuus vain kolme. Minäkään en ehtinyt saada paluumatkaa Pulkkilasta, vaan jouduin Ouluun kääntymään. Aikomani 1 + 1 = 2 euron matka kallistui siten 1 +1 + 20 = 22 euroksi.

Paikallislehti "Siikalatva" kehui juuri heinäkuun alussa, että nytpä Pulkkilasta pääsee eurolla Helsinkiin asti!

Ensimmäisenä yönä nukuin vasta Pihtiputaan ohi, mutta toisena yönä, väsyneempänä, monia tunnin pätkiä. Saatoin herätä yhtäkkiä Viitasaarella. Menovuorolla oli pulisijoita ja pölisijöitä, paluuvuorolla ei juurikaan. Toki jonkun rööki-röörisen Rouva Rempseän piti Jyväskylässä tupakalta palatessaan kiljua nauraen kaverilleen römäkkää "Herätystä!", muita huomioimatta.

Näin jonkun Huutonetissä tarjoavan lukuisia Kotka-Helsinki-matkoja alkaen hintaan 9,90. Lieneekö joku kotkalainen ostanut joka vuorolle ensimmäisen 1 euron matkan ja trokaa niitä? Toinen myy ainoaa Kuopion-lippuaan hyvin kohtuullisesti viitosella. Liput näkyvät olevan nettisivulla varattavissa toistaiseksi elokuun loppuun, alle pari kuukautta etukäteen. Hintaluokat Oulusta Helsinkiin olivat 1 euro, 2, 10, 15 ja 20 euroa, halvimmat paikat kai jo tyystin loppuneet.

Pulkkilassa Sale-kaupan edustan pikavuoropysäkin viittaan oli liimattu pieni punainen tarra "Onnibus.com", vahvistamaan oikean pysäkin. Kirkkaan punaista 16-sivuista aikatauluvihkosta "Onnibus.com" oli jaossa ikkunalaudalla bussien etuovella.

464. SIIKALATVA

464. SIIKALATVA
Piippola, Pulkkila, Rantsila ja Kestilä yhdistyivät Siikalatvan kunnaksi v. 2009.
*
Milloin kävin? Maanantaina 7.7.2014 (Piippola ja Pulkkila).
Torstaina 17.7.2008 (Rantsila).
Perjantaina 18.7.2008 (Pulkkila).
Kestilässä en ole vielä käynytkään.
*
Miksi? Suomen keskipiste! Pulkkilan taistelu (Venäjä hävisi) 1808.
*
Väkiluku 5983 asukasta (vuoden 2012 lopussa). Pinta-alasta 70 % on suota. EU-kannatus oli keskimäärin 30 % (1994)
*
Piippolan asukkaita 1 tuhat (2120 vuonna 1962), EU-kannatus 34,4 %
Pulkkilan asukkaita 2 tuhatta (2473 vuonna 1962), EU-kannatus 31,0 %
Rantsilan asukkaita 2 tuhatta (3579 vuonna 1963), EU-kannatus 29,7 %
Kestilän asukkaita 1 tuhat (3436 vuonna 1961), EU-kannatus 27,2 % (prosentit 1994)
*
Kuntakeskus on Pulkkilan kirkonkylässä Nelostien E75 varrella, Suomen keskiössä.


***
Saavuin Pulkkilan kirkonkylään Onnibussilla klo 7:05. ABC-huoltamon kohdalla bussi poikkesi nelostieltä 88-tielle länteen ja kääntyi heti pohjoiseen kylänraitille, kunnes pysähtyi kilometrin päässä Sale-kaupan edustalle.
*
Kävelin puukirkolle, joka aukeaa kävijöille vain keskiviikosta sunnuntaihin. Kiviaidatussa metsikössä kirkon pohjoispuolella oli Suomen sodan Pulkkilan taistelussa 1808 kaatuneiden joukkohauta muistomerkkeineen. Länsipuolella oli koulukeskus ja kirjasto, joiden länsipuolella virtaa Lamujoki, Siikajoen sivujoki.
*
Kylänraitilla K-Market kilpaili postipalveluillaan osuuskaupan Salen kanssa, joka puolestaan hoiti Matkahuollon palvelut, ovipielessään bussien aikataulut. Edempänä etelässä oli taloustavarakauppa "IKH". Vaatimaton yksikerroksinen Kunnantalo toi mieleeni Lidl-kaupan standardiparakin (mutta Lidliä täällä ei ollut vertailukohteeksi).
*
Sandelsin taisteluvoiton kunniaksi (1808) oli pystytetty luonnonkivistä kivikasa kylänraitin varteen. Vieressä oli havainnollinen selostustaulu.
*
Etelämpänä ABC-huoltamon kohdalla nelostien ylitti tie n:o 88, jota lähdin seuraamaan kaakkoon 12 km kohti Piippolan kirkonkylää. Nopeusrajoitus oli 100 km, joten rekat pyyhälsivät lujaa ohitseni, eräät keskiviivaa pitkin, toiset melkein minua hipoen, kun väistin pientareelle. Rekan toisella puolella saattoi olla häijy ohittava henkilöauto!
*
Aluksi 88-tien lounaispuolella oli Pulkkilan ulkomuseo muutamine hirsirakennuksineen. Museon pihan läpi pääsi hiekkatielle, jota saattoi seurata kolmisen kilometriä etelään. Varrella omakotitaloja, vesilaitos ja hautausmaa.
*
Kun hiekkatie kääntyi viimeisen kerran asvalttitielle lännestä, niin jo toinen hiekkatie kaarsi itäpuolelle. Kartassa siellä lukee "Parviainen". Vuoden 1995 tiekarttakirjaan nämä hyvin vaatimattomat tiet oli vielä merkitty, muttei enää 2010, joten onneksi mukanani oli vanha painos (irtoarkkina). Ohitin maatilan patinoituneita rakennuksia sekä sodan jälkeen rakennetun päätalon.
*
Itäisen hiekkatien itäpuolella oli syvä rotko tai hautavajoama, jonka pohjalla pilkotti vettä ja kasvoi vesakkoa. Vastaava syvänne oli läntisen hiekkatien länsipuolella. Vanhat tiet ja valtatie 88 niiden välissä kulkivat harjulla, jota pitkin Sandelsin sotajoukot olivat perääntyneet 1808 venäläisten edetessä.
*
Asvalttiin kyllästyneenä kokeilin paria muutakin erkanevaa metsätietä ja kärrypolkua. Jouduin rämpimään risukkojen ja suomättäiden yli takaisin valtatielle. Toisen kerran jouduin palaamaan viistosti taaksepäin toista polkua, enkä ollut voittanut metsässä montakaan sataa metriä asvalttitaivalta. Viittoja ja kylttejä: "Ampumarata". "Metsästys kielletty".
*
Matkan puolivälissä kulki aikoinaan Pulkkilan ja Piippolan raja. Siitä en nähnyt enää vanhoja vaakunoita tai muita merkkejä. Uudessa komeassa vaakunassa kohoaa neljä lintua jonossa lentoon.
*
Pari linja-autoa ajoi ohitseni, Käkelän Liikenteen vakiovuoro, jolla olisi maksanut 3,90 euroa ajaa 14 km Pulkkilasta (Sale) Piippolaan (Piippolan vaarin Shell). Kuopion Liikenteen pikavuoron näin myös, se olisi maksanut runsaat 7 euroa pikavuoro-lisineen.


***
Tien varrella Piippolan puolella tuli vastaan toinen, isompi kotiseutumuseo hirsisine ulkorakennuksineen ja tuulimyllyineen, mutta auki vasta keskiviikosta sunnuntaihin.
*
Laitumella märehti 19 lehmää, joista yksi katseli minua ja asteli lähemmäs sähköpaimenen luo töllistelemään. Lähes kaikki muutkin ottivat mallia ensimmäisestä ja lähestyivät minua uteliaina. Maatila oli mutkassa, jossa tie kaarsi jyrkästi itään ja Piippolan kirkontorni alkoi näkyä 2-3 km:n viivasuoran tien päästä.
*
Piippolan Vaarin Shellin edessä nurmikenttällä pyöri yksinään Husqvarnan automaattinen ruohonleikkuri, jota varten oli kentällä kiinteä laturi maahan upotettuna. Valokuvasin ihmevehkeen niin, että sain taustalle Piippolan vanhan puukirkon. Tämäkin "tiekirkko" oli avoinna vain keskiviikosta sunnuntaihin, eikä ovi auennut minulle.
*
Kävelin kirkon ohi kylänraittia etelään. Piippolan kivinen kunnantalo oli hienompi ja komeampi kuin Pulkkilassa. Silta ylitti hiljaisen, kapean ja vähän synkähkön Lamujoen, sama Siikajoen sivujoki täällä kuin Pulkkilassa. Vanha rouva oli liikkeellä rollaattorin kanssa. Tien yli vastakkain olivat ruokakaupat Sale ja K-Market, joista kävin ostoksilla osuuskaupassa. Liikeyrityksiä parturi-kampaamo Pirkko. Pankkikin taisi olla, tai pankkiautomaatti muistona seinässä.
*
Kaksi suurta julkista karttaa oli pystytetty turistien informaatioksi. Huomasin puistopolun seurailevan lyhyen pätkän verran Lamujokea, ohi urheilukentän ja yli puisen jalankulkusillan. Kävin sillan kaarella, mutta joen toinen puoli oli arkisen näköinen omakotitalokatuineen.
*
Piippolan sivukirjasto, jossa on Pentti Haanpään museo, aukeaisi maanantaina vasta klo 15. En malttanut odottaa, vaan lähdin kävelemään paluumatkaa Pulkkilaan. Kokeilin pieniä taajaman teitä valtatien 88 eteläpuolella, mutta jouduin umpikujaan hoitokodille, enkä osannut Anttilantieltä poiketa Jarvankujallekaan, vaan päädyin takaisin suorastaan Piippolan Shellille asti, josta lähdin pohjoispuolista Riihitietä uudelleen länteen, onnistuneemmin.


***
Paluumatkalla Piippolasta Pulkkilaan klo 13:30 - 16:30 keskipäivän aurinko porotti takaani. Joskus pilvenhattaroita suojaksi tai pitkien puiden varjoja metsästä. Sinnikkäät paarmat piirittivät minua, niiden varjot kuvastuivat asvalttiin edessäni.
*
Puolentoista litran juominen Piippolassa ja kävellessä ei riittänyt, palasin janoisena Pulkkilaan. Kävin K-marketissa ja istuin ulkoseinustalle pöydän ääreen. Olvi oli keksinyt 0,95 litran juomapullot, joiden pantti vain 20 senttiä 99 sentin hinnasta. Juomalitra (vajaa) maksoi siten 79 eikä 59 senttiä.
*
Kävin kirjastossa lukemassa Kalevan (kelpo broadsheet-koossa), pikkuisen tabloidin Helsingin Sanomat, sekä viikoittaiset paikallislehdet "Haapaveden" ja "Siikalatvan". Siisti wc oli käytettävissä. Katselin vanhoja nuortenkirjojen sarjoja, mutten nähnyt Anthony Buckeridgen "Jenningsejä", valitettavasti. Kirjastovirkailija askaroi, muutama tuttu asiakas käväisi, sekä pari maataviistäviin tummiin perinnehameisiin pukeutunutta tyttöä, jotka halusivat kirjastokortin.
*
Kello 18:10 menin Salen kohdalle pikavuoropysäkille vartomaan Onnibussia, jota sainkin odottaa 40 minuuttia, kun se tuli vasta puoli tuntia myöhässä. Pysäkillä istui toinenkin lähtijä. Bussissa oli jäljellä enää käytäväpaikkoja, matkustajien kassien ja laukkujen alla.


*****
Pulkkilan kirkonkylän raitin ajoin autossa jo 18.7.2008. Ikkunasta vertailtuna kylänraitti ei ollut yhtä hieno kuin Rantsilassa.
*
Rantsilassa kävin torstaina 17.7.2008. Ajoimme kolmen kaverin porukalla kuurosateessa Rantsilan upean vanhan kylänraitin läpi - kaksi kertaa. Vanha raitti kulki pohjois-eteläsuuntaisesti (tai luode-kaakko), kun taas moderni kauppakatu oli muodostunut sen kanssa poikittain lännestä itään (tai lounaasta koilliseen, jos tarkkoja ollaan).

*** NÄHTÄVYYDET ALUEITTAIN:
K: Piippolan puukirkko 1770 Simo Jylkkä
K: alttaritaulu 'Jeesus kolkuttaa ovelle' 1910 Kaarlo Metsävainio
P: Piippolan sankaripatsas 1921 G. Paaer
P: Piippolan Esipolvien paasi 1946
P: Piippolan Pentti Haanpään hautapatsas 1972 M. Tarvainen
M: Piippolan Metsämuseo
M: Piippolan Kotiseutumuseo Viitainaho, Pappila 1777 Gerh. Snellman
M: Piippolan Hätämaan tietäjän (Juho Luomajoki 1843-1914) museo-osasto aitassa
M: Piippolan Kotimuseo Ikolan talossa
E: Piippolan Leskelän kylässä (nelostiellä) Suomen keskipisteen patsas
***
K: Pulkkilan puukirkko 1909 Josef Stenbäck
K: Pulkkilan alttaritaulu 'Kristus ristillä' Mikael Toppelius
K: Pulkkilan kellotapuli 1843 C.L. Engel
P: Pulkkilassa Suomen sodassa 1808 kaatuneiden joukkohaudat, muistomerkki
P: Pulkkilassa Sandelsin voiton 1808 muistom. 1933 O. Junttola, Haapaveden tie
R: Pulkkilan pappila, Ilmari Kiannon syntymäkoti
R: Pulkkilan Kirkonkylän kyläraitti, vanhaa rakennuskulttuuria
L: Lamujoen laakso, muualla hiekkakankaita ja soita
L: Lehtomäki 145 m, jättiläiskuusi
L: Haapavuoren kalliomuodostelma
V: Uljuan tekojärvi (28km2), kalastuspaikka, näkötorni, luontopolku
V: Vornan koski
H: 'Savolaisten suolatie' kauppatie harjureittiä
***
K: Rantsilan Puukirkko 1785 Simo Matinpoika Jylkkä-Silven
K: Rantsilan Saarnastuolin ja kuorin maalaukset 1788 Mikael Toppelius
M: Rantsilan Kirkkomuseo kellotapulissa, mm. jalkapuu
M: Rantsilan Pitäjänmuseo, vanhassa srk-talossa
P: Rantsilan Kristfrid Gananderin muistolaatta 1956 Ilmari Wirkkala
P: Rantsilan Kristfrid Gananderin patsas 1982, Kirkkopuisto
P: Rantsilan 1. kirkon muistokivi Sipolankylässä
P: Rantsilan Vanhan kirkon (1671-1785) muistomerkki 1 km Siikajoen sillalta alavirtaan
V: Siikajoki
***
K: Kestilän Puukirkko 1855 E. Lohrmann
K: Kestilän Alttaritaulu 'Jeesus ristillä' 1946 P. Leinonen
M: Kestilän Ilmari Mannermaan kotiseutumuseo, sanomalehti- ja rahakokoelmia
M. Kestilän Kotiseutumuseo vanhassa jyvämakasiinissa
P: Kestilän Pähkinäsaaren rauhan 1323 rajapyykki Kilkakalliolla
L: Kestilän Kilkakallio
L: Pelson suo
V: Rivinlampi Mulkuanjoessa
V: Siikajoki, Neittävänjoki




keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

463. Riippusiltoja kävelijöille, Kokemäki, Punkalaidun

Helatorstain (29.5.2014) autoajelu Helsinki - Karkkila - Noormarkku - Kokemäki, tutustuen kahteen kuntabongarille aivan uuteen kuntaan: PUNKALAIDUN ja KULLAA, sekä Kokemäen (-joen) Säpilän 164-metriseen jalankulkijoiden riippusiltaan, "polkusiltaan" (vuodelta 1950).


Humppilan, ysitien risteyksen ja Urpolan jälkeen käännymme kakkostieltä pohjoisemmas, luoteeseen, Jalasjokea myötäilevälle tielle n:o 232, jota pitkin ajomatkaa kirkonkylään tulee 19 km. - Vaurasta eteläsuomalaista maalaismaisemaa parhaimmillaan, joelle viettäviä, avaria, viljavia peltoja, kaunista kevään vihreyttä. Kylmä helatorstai, 6-11 lämpöastetta, sadepisaroita.


Jos kulkisin kävellen, olisin lähtenyt Porin pikavuorojen "Kanteenmaa" -nimiseltä sadekatoksin varustetulta pysäkiltä, jonka maamerkkinä on iso punainen majakkamainen koriste. Kävelymatkaa olisi silloin tullut 12 km yhteen suuntaan kirkolle. Olisin ylittänyt Palojoen.


"Taikayön tie" mainostavat kyltit. Muistan "Urjalan taikayön". Pässistään Gunnaristakin muistettu naivistitaiteilija Martti "Huuhaa" Innanen lauloi 1960-luvulla Urjalan kuntakartalle ja sai kai palkkiokseen kesämökkitontin.


Punkalaitumen kirkonkylässä tie n:o 232 ylittää Punkalaitumenjoen T-risteykseen, päättyen nimikkojokea idästä länteen myötäilevälle tielle n:o 230. Tässä "Taikayön tie" näkyy kääntyvän lähes ympäri, jotain 330 astetta, jatkuakseen edelleen itäkaakkoon (25 km) naapurikuntaan Urjalaan. Jatkammepa mekin itään, mutta vain pari kilometria, Yli-Kirran ulkomuseolle asti.


Asutus muodostaa nauhakylän Punkalaitumen päätien varteen. Vaihtelevia parikerroksisia kotitaloja, pieniä liikerakennuksia eri vuosikymmeniltä, funkista, uusfunkistakin puutalokuutio, ei liian uusia eikä liian suuria, ei liian harvassa eikä liian tiheässä, ei nykylähiöiden betonilaatikkoisia liiketaloja. Vanhan maalaiskylän tunnelma on säilynyt! Tällaisiin kirkonkyliin haluan tulla! Alaviistossa etelässä peltojen takana valuu hiljakseen parikymmentä metriä leveä Punkalaitumenjoki. Kaunis maisema.


Pätkä "Koiramäentietä" vie pohjoiseen ulkomuseolle. Mauri Kunnas on kuulemma piirtänyt Koiramäki-sarjan kuvakirjojensa talomiljöön Yli-Kirran pohjalta.


Maapohjaiselle piha-aukiolle, parille hirsiseinustalle, on pysäköity tiun tai runsaan tusinan verran henkilöautoja, mutta (yhtä miestä lukuunottamatta) muita ihmisiä ei kuulu eikä näy. Kummallista, sillä maaseudun heinähatut eivät yleensä pysäköi kauas itsestään, eivätkä kaupungista tulleet urpot - urbanuksetkaan. Missä ihmiset piileksivät, sisällä hirsitaloissako?


Puurakennusten ovet on lukittu lujin metallisalvoin. On vasta toukokuu. Seinäkartassa, nimikylteissä ja tienviitoissa luetellaan mm. koulumuseo, mäkitupa, vartijantupa, parinkerroksen korkuinen puinen sähkömuuntajakoju, tervahauta eli tervanpolttomiilu hanoineen, sudenkuoppa...


Aihe sarjakuvastrippiin: "Onpa iso ulkomuseo, 22 rakennusta, eikä tarvinnut maksaa pääsymaksua!" "Katsotaanko vielä tuo viimeinen, vartiotupa?" "Ja pääsymaksu 10 euroa!"


Minulle uusinta ovat riistan pyydystykseen tehdyt ansat eri eläimille kuten oraville, ketuille, linnuille, metsäsioille eli mäyrille jne.


"Käpälälauta": Kettu voi yrittää hypätä siepatakseen haaskan pylvään päästä tietämättä, että pirullisen ovela ihminen on viiltänyt kolmen pylvään väleihin veitsenterävät V-aukot, joihin käpälä helposti lipsahtaa ja kettu-parka jää kiinni ranteestaan roikkumaan satimeen. Missä olivat kettutytöt?


Palaamme kylätietä länteen. Puisesta 1770-luvun kirkosta purkautuu juuri ulos lauma kesäisen iloisesti pukeutuneita ihmisiä. Hautausmaa sijaitsee päätien molemmin puolin ja laskeutuu eteläpuolella alarinnettä kohti jokea vaikkei sentään joelle asti.


Sodassa kaatuneiden hautojen polvistuvalta sankaripatsaalta nousee ylös kohti päätietä pienimuotoinen valkoinen monumentaaliportaikko, alapäästään leveä, mutta ylempää vaatimattoman kapea. Punkalaidun antaa jatkuvasti vaikutelman vauraasta pitäjästä, joka on pysynyt yhä itsenäisenäkin vain runsaan 3000 asukkaan voimin.


Valkoinen, puinen, teräsköytinen riippusilta ylittää Punkalaitumenjoen. Kävelijät pääsevät kirkolta ja hautausmaalta vastarannalle mm. (Suomen suurimpaan puurakenteiseen) pappilaan. Joella on leveyttä parikymmentä, sillalla pituutta kolmisenkymmentä metriä. Sana "Punka" tarkoittaa syvännettä.


***


Huittisten Lauttakylän lounasruokailun ja Harjavallan keskustan (Kokemäen-) joenylityksen jälkeen edessämme on 20 km tietä n:o 2460, mutkitellen pohjoiseen kohti Kullaan kirkonkylää.


Kullaan kirkonkylää halkoo lännestä itään valtatie n:o 11. Tien pohjoispuolelta pilkottaa puiden seasta kirkon torni. Kierrämme autolla keltaisen 1760-luvun puukirkon ympäri, sillä palaamme toista, pienempää, suurten kuusten varjostamaa ja vanhojen rakennusten reunustamaa hiljaista ja hämyistä kylätietä takaisin valtatielle 11, jonka (hieman lännempänä) ylitettyämme jatkamme pikkutietä viitisen kilometriä lounaaseen kohti Leineperin ruukkia.


Leineperi tekee hajanaisen vaikutelman ilman vaikuttavuutta. Kaasmarkunjoki on kapea, vain tien pohjoispuolella levennetty padotuksi altaaksi. Runsaasti tienviittoja, jotka mainostavat vaikkapa taideseppiä. Odotin enemmän, vai pitäisikö pyöriä ympäristössä ja etsiä, tai jatkaa tietä eteenpäin länteen ja luoteeseen, Fatiporia kohti? Helatorstaina on hiljaista kuin huopatossutehtaalla, ei ristinsieluakaan näy liikkeellä.


Palaamme kirkolle, josta jatkamme luoteeseen teitä n:o 2550, 2556 ja 2560 kohti Noormarkkua. Jokin Vapaussodan muistomerkki ohitetaan vahaingossa huomaamatta (kartassa oli).


***


Noormarkusta (mm. Villa Mairea) palatessa poikkeamme kakkostieltä Kokemäen keskustaan Tulkkilaan, ajamme siitä itään Riste-nimiseen risteykseen, josta käännymme pohjoiseen, Kokemäenjoen kolmelta suunnalta ympäröimälle 7 km pitkälle niemelle, Säpilän kylään.


Kartassa kiinnostavat eniten kolme L-merkintää Kokemäen jokea ylittävistä lautoista tai losseista. Joitakin pikkuteitä haarautuu päätieltä, mutta ilman mitään tienviittoja losseille, ja usein näyttäisivätkin vievän talojen pihoihin.


Vastaan tulee sentään valkoinen, mustapohjainen tienviitta "Riippusilta". Pikkutie mutkittelee itään joen rantaan. Yksi auto mahtuu jotenkuten pysäköimään polun varteen, muita ei olekaan.


Komea riippusilta, vain jalankulkijoille, enintään pyöräilijöille! Runsaan metrin vain leveä, mutta 164 metriä pitkä! Rakennettu jo vuonna 1950. Pienessä sateessa kävelemme vedestä kiilteleviä lankkuja joen yli vastarannalle. Siellä päässä maissa haarautuu kohta pikkuteitä kolmeen eri suuntaan. Ei ketään muita kulkijoita. Silta mukavasti hieman huojuu ja notkuu kannatinvaijeriensa varassa ihmisten kävellessä.


Kokemäenjoella kulkee hiljakseen rautainen alus pohjoisesta etelään, mikä lie ruoppaaja, hinaaja tai kaapelin laskija? Yhdelle autolle kannella keskellä näyttäisi olevan tyhjä tila, mutta ei lautalla ole kuin kolmisen ihmistä. Sivulla kohoaa kuin porttikaari, jossa lukee teksti: "Lossi".


Hain Googlesta tietoa Kokemäenjoen losseista, ovat "sosiaalisen median" mukaan "maajussien yksityisiä". Voinevatko kulkea vapaita reittejäkin? Eivät pelkästään suoraan joen poikki vaan jokea pitkinkin? Mielenkiintoinen erikoisuus tämäkin, kuten komea riippusilta.


Lieneekö Kokemäenjoen polkusillalla enää käyttäjiä? Sillanpielessä on kyllä postilaatikossa polkupyöräilijöiden kirjautumisvihko, johon voivat harrastajat ja lenkkeilijät kehua tai tilittää urheilusuorituksiaan. En tule avanneeksi vihkoa.


Ruuhka-Suomessa noin kapeaa ja pitkää siltaa ei voisi olla, koska se ruuhkaantuisi, ei riittäisi mihinkään. Kävelijämassa ahtauttaisi tai romahduttaisi.



torstai 12. syyskuuta 2013

462. Nuuksiosta kävellen Nummelaan

Sunnuntaikävely 8.9.2013

Bussi 85A lähti Espoon asemalta klo 8:52. Yksi mies sekä tätipari muoviämpäreineen jäivät matkan varrelle. Aasialaisnainen tuli levottomaksi Solvallan uuden luontotalon Haltian kohdalla ja meni karttansa kanssa kyselemään kuljettajalta. Hän jäi kohta jylhän metsän keskelle Nuuksionpäähän, josta bussi jatkoi enää kapeaa, vain kesällä liikennöitävää hiekkatietä Kattilaan. Perille asti (klo 9:19) ajoi lisäkseni eläkeläispariskunta sekä USA:n ulkoministerin John Kerryn näköinen harmaapää.

Pääkaupunkiseudun liikuntakarttaan on karkeasti merkitty pari punaista kävelyreittiä Kattilasta joko etelään Siikajärvelle tai länteen - lounaaseen kohti Tervalampea. Reittien haarassa oli selkeä puinen tienviittaryväs. Valitsin viitan länteen, "Valklammentielle".

Maastokengät ja epätasainen kaarteleva hiekkatie. Siltä erkani multapolkuja. Auringonvalo paistoi sitkeästi takaani idästä, sain odottaa kauan sen siirtymistä vasemmalle puolelleni eli tärkeintä mutkaa vastapäivään lännestä etelään.

Isoimmassa risteyksessä oli välimatkaviitat: 1,9 km Kattila - Valklammentie 2,7 km (yht 4,6 km). Olin kartalta arvioinut matkan 4 km:ksi, mutta kävelyyn käytetyn runsaan tunnin ajan (9:25 - 10:30 perusteella se tuntui pikemminkin 5 km:ltä.

Ainoa näkyvä lammenranta oli Liukoi, vasemmalla . Esimerkiksi Ruuhilampi oikealla jäi piiloon metsän taakse, sen rannalle olisi ohjannut viitta Oravankolon kämpälle. Hiekkatien varsi oli yksitoikkoista, mutta päämääräni oli vasta Nummelan taajamassa eikä nyt metsäluonnossa.

Vastaani tuli vain kolmen nuorukaisen erävarusteinen rinkkaporukka. TV-uutisten mukaan Nuuksiossa järjestettiin viikonloppuna retkeilypäivät. Sekä lauantain että sunnuntain TV-uutiskuvissa parveili ihmisiä paljonkin. Olin pelännyt jopa ruuhkaa bussiin...

Kurjolammen mökkitiellä oli muutama pihaliittymä länteen. Pysäköintialue. (Itään Valklammentie.) Jatkoin luoteeseen Vanhaa Myllytietä, Tervalammen eteläpuolelle, 3 km, klo 10:30-11:00. Tasaista hiekkatietä normaalia kävelynopeutta 6 km/h.

Ojakkalantie, kestopäällystetty autotie etelään Vanhalle Turuntielle asti, 3 km. Pysähdyin erään tilan portin levennykselle juomaan tilkan vettä, kun vapaana ollut koira juoksi sieltä pari sataa metriä keskelle tietä haukkumaan minua ja häiritsemään yhden auton liikennettä, joka pysähtyi koiraa väistelemään. Omistajarouva torui: "Nappe! Hyi tuhma Nappe!"

Vilkkaan Turuntien vasenta eteläreunaa kävelin 2,5 km länteen. Pienempää tietä olisi voinut kiertää pitkästi Palojärven kautta, mikä toi mieleeni Eeva Palojärven ja Jaana "Musti" Palojärven nimet. Autoja pyrähti vastaan usein, muttei sentään koko ajan. Etelässä peltojen takana humisi äänekkäästi Turun moottoritien liikenne.

Juuri ennen Porintien ylittävää siltaa näin tien pohjoispuolella Kar-Printin ruskean vanhanaikaisen vaatimattoman yksikerroksisen painotalon, "hyvin liikenneyhteyksin", Vihdissä. Poika nousi juuri Helsinkiin menevään bussiin 280 ja pohjoispuolen pysäkillä istui partainen ukko kai odottamassa länteen menevää bussia. Hän huusi jotakin mitä en kuullut.

Porintien (Kakkostien) liittymäkaistojen väliin oli liikennemerkitetty asvaltoitu kävelytie, mutta vain bussipysäkille asti! Moottoriväylän pientareet eivät houkutelleet kävelemään. Jalankulkijoille ei ollut mitään opasteita! Autoilijoille "Nummela 5 km".

Onneksi mukanani oli vanhan puhelinluettelon kartta. Palasin joitakin satoja metrejä takaisin itään ohi KarPrintin lehtitalon jaTuruntien bussipysäkkien ja käännyin sitten luoteeseen Pihtisillantielle, jota pitkin 2 km ohi koulun Porintien ylittävälle sillalle.

Juuri ennen siltaa lähti itään epämääräinen, hiekkainen Torhonsuontie. Nimi ei kuulostanut lupaavalta? Päättyisikö jollekin suolle metsän keskelle? Siltä näytti vuosia vanhassa kartassani, joka ei kyllä lännessäkään luvannut rinnakkaistietä Nummelaan. Silta oli vasta vuodelta 2008.

Kiersin autiota asvalttitietä kolmisen kilometriä lännen kautta vanhassa kartassanikin näkyneelle Nummelan Vanhan-Sepän tielle. Uusi autio tie laskeutui etelästä mäeltä poikittaiselle asutuksen itä-länsikadulle ja tarjosi näköalat matalien harjakattojen yli tiheään rakennettuun yhteinäiseen pientalojen ja paritalojen lähiöön, jossa oli ehkäpä 10 x 10 tonttia eli sata pientaloa.

Saavuin Nummelaan, sen keskeiselle Meritielle (?? Missä meri?) klo 13 ja laskin kävelleeni (3,5 tunnissa) 4,6 + 3 + 3 + 2,5 + 6 km, yhteensä ainakin 19 km.

Nummelan keskeisimpään risteykseen oli rakenteilla 7-kerroksinen asuintalo. Se nousi aivan yksiraiteisen junaradan (Hyvinkää - Karjaa) ja sen ylittävän autotiesillan viereen. En edes huomannut ylittäneeni junarataa ennen kuin kuljin sen myötä lounaaseen Asematietä.

Lidl-kauppa oli junaradan varressa, siinä kohdassa raiteita oli neljä paria. Ostin puoli litraa ananaslimonadia ja kylläpä maistuikin janoiselle hyvältä syyskuun harvinaisessa 22 asteen auringonpaahteessa.

City-Market (K) komeili jo aiemmin kauppatien varressa ja etäämmällä häämötti Prisma (S). Keskustan sivukadulla oli pienempi K-Market. Valaisinpylväisiin oli kiinnitetty lehtiruotokuviot, joihin "lehviin" voitiin varmaankin sytyttää pimeään vuodenaikaan "joulukadun valot"...

Nummelan keskustan monumentaalirakennuksiin kuului myös Linja-portti, bussiasema, jossa oli muutama laituri. Helsinkiin lähtivät bussit laiturilta 1 ja 2, toiset moottoritien ja toiset vanhan Turuntien kautta. Sunnuntaina näytti bussia lähtevän Helsinkiin 45 minuuttia yli täyden tunnin.

Rasvainen ruoankäry lehahti kenties Nummelan AG:n yksittäisrakennuksessa. Autogrilli? Muitakin moderneja liikerakennuksia oli tarjoamassa tavanomaisia palveluita kioskeista kampaamohin ja tilitoimistoihin.

***

Hanna Galtat'in kokoama Helsingin seudun kulttuuriympäristöopas "Maalle!" (Rakennustaiteen Seura, 2012) mainitsee Nummelan keskustan merkkirakennuksia, joista osan huomasinkin:
* Asemarakennus 1917 Bruno Granholm, siirtymävaihetta jugendista klassismiin
* Osuuskauppa Aura (SOK) 1937 Erkki Huttunen, funkista eli funktionalismia
* Huoltoasema
* Autokorjaamo Autola 1920-luvun lopulta
* Työväenyhdistyksen talo Rientola 1908, jatkettu 1916, rakennusmestari Edvard Helle
* Venäläisten linnoituslaitteita 1914-17 mm. Kalkkimäellä ja Nummelanharjulla
* Geodeettisen laitoksen perusviiva (1 km) 1947 Nummelanharjulla.

***

Nummelanharju kohosi luoteessa, ylempänä keskustaajaman takana, koillisesta lounaaseen. Mukava kävelypolku kulki harjumaisesti autotietä ylempänä ja huiman korkealla verrattuna idänpuoleiseen koulukeskukseen. Siltä pääsi liikunta-alueelle, mutta ennen kaikkea kuivan mäntymetsän polkuja pitkin Nummelan lentokentän laidalle.

Taivaalla olin huomannut useammankin pienen pörisijän, mutta kentällä ehdin muutamassa minuutissa nähdä kaksi laskeutumista. Jälkimmäinen taisikin olla purjelentokone ja ensimmäisen perässä roikkui köysi, jolla se oli aiemmin vetänyt toista. Tunnelma oli varsin miellyttävä ja taivas kirkas, aurinkoinen.

Laskeuduin harjulta takaisin keskustaan kulkien Sentraalipolkua ohi tyhjän kappatorin, liikerakennusten, työvoimatoimiston, seurakunnan rakennuksen. Komea moderni kirjasto oli auki arkisin klo 20 asti, mutta sunnuntaisin suljettu.

Suuntaviittapylväs osoitti lapsellisesti välimatkoja Nummelasta maailman suurkaupunkeihin... Lähemmäs näytti viitta mm. "Veikko Hellen torille?" Olipa kummallinen taivutusmuoto "Helteelle", eduskunnan puhemiehelle ja pitkäaikaiselle demari-puusepälle?

Meritie vei junaradan yli kaakkoon, lopulta sillalle itään yli Porintien ja Enäjärven rannalle, Enärannan lähiöön. Porintien sillalle nousevilla rampeilla oli pikavuoropysäkit, joilla Porin ja Helsingin väliä kulkevat Satakunnan Liikenteen sinivalkoiset autot poikkesivat.

Minä poikkesin heti Sahankulmasta kävelyteille, jotka myötäilivät Enäjärveä, mutta harmillisen kaukana rannasta. Uusia pientaloja oli rakenteilla. Ryteikköisiä polkuja olisi ehkä päässyt järven rantaan asti; yksi ilmeinen turistimies tuli sellaiselta polulta ainakin yrittämästä.

Tienviitta alas etelään pienelle uimarannalle tuli vastaani. Veden äärellä oli nuori äiti pienen tyttärensä kanssa. Ohittamani turistimies päätyi sinne myös ja kyseli pikkuäidiltä, oliko Nummelan "pääuimaranta" siinä? Tuletteko muualta, uteli nainen? Vedessä käynyt pikkutyttö sai kertoa myönteisen mielipiteensä uimisesta rannassa. Rantapolulla länteen päin oli kaislikossa ja puiden seassa maihin vedettyinä paljon soutuveneitä.

Enäranta oli tiheästi ja varmastikin halvalla rakennettu tasainen uusi pientaloalue. Oli ensinnäkin iso rykelmä keltaisia kaksikerroksisia puutaloja. Viereisellä Nissointiellä oli myös hyvin vaatimattomia yksikerroksisia punaisia puutaloja, asunto-osakeyhtiömuodossa.

Kolmanneksi Nissointiellä oli valkoisia yksikerroksisia tiiltä muistuttavia seiniä loivan harjakattoisissa "kenkälaatikoissa". Tien varrelle näkyi 2 ellei 3 ikkunaa vasemmalla ja saman verran laatikon oikealla puolella, kun puolivälissä paritalon jakoi väliseinä. Molemmissa lyhyissä päissä oli pelkkä ulko-ovi ilman ikkunoita. Länsiseinällä olivat paritalojen pienet kotipuutarhat.

Hanna Galtat'in kulttuuriympäristöoppaassa mainittiin Enärannan alueelta historiallinen ja vauras Härköilän kylämaisema sekä sen vanhat alkuperäiset maalaistalot, joihin nykyiset teiden nimet viittasivat. Ridalin tilan päärakennus oli 1850-luvulta ja pehtorin asunto ehkä 1700-luvulta.

Nissolan päärakennus oli vuodelta 1911 ja tilanhoitajan asunto sata vuotta vanhempi. Lisäksi mainittiin 1800-luvulta Hemmilä, Ali-Rosti (Toimela), Ylöstalo (Yli-Lankela) sekä Ali-Lankela.

Kierreltyäni Nummelan taajamaa pari tuntia klo 13-15 ajattelin aloittaa paluumatkan, ensin yli Porintien sillan ja sitten takaisin etelään ja itään, mutta Nuuksion sijasta Kirkkonummen Veikkolan kautta Espoon Kolmirantaan, josta bussilla 87 klo 19:15 Espoon rautatieasemalle.

Huomasin kuitenkin vielä Enärannan puolella Porintietä viitan "Lintutorni 900 metriä", enkä voinut vastustaa ehdotusta. Parin autotienpätkän ja uuden viitan jälkeen alkoi hiekkapolku, joka haarautui kahteen suuntaan ilman viitoitusta. No, molemmat haarat veivät tornille, olivat kosteikon luontopolun päät, ja tulin koko alueen kiertäneeksi.

Havainnoimista varten oli mataliksi rakennettuja puroja tai ojia. Paljon sudenkorentoja. Vanhuspari kiertämässä reittiä. Jokunen silta ja penkki. Pariskunta istumassa vaatimattoman matalan "yksikerroksisen" lintutornin askelmilla. Toivoin että olisin löytänyt polun, joka olisi seurannut Porintietä itäpuolella etelään kohti Vanhaa Turuntietä, mutta tarjolla oli vain umpikierros.

Tulin kierrelleeksi Nummelan taajamaa 2,5 tuntia. Mittailin kartalta kävelleeni alueella varovaisesti laskien 8 km. Pämäärätietoisella matkalla 150 minuutissa olisi taittunut 15 kilometriä, mutta poikkeillen ja katsellen ottaa lyhtyempiä askelia.

Paluumatkani Nummela - Vanha Turuntie - Veikkola - Kolmiranta vei aikaa klo 15:30 - 19:10, mutta poikkesin 10 minuuttia Veikkolan K-Supermarketissa klo 17:50 ja söin jäätelön, joten kävelyaikaa käytin 3,5 tuntia.

Pikavuoropysäkkien sillalta pyrin kävelemään nyt Porintien länsilaidan tuntumassa etelään. Tie päättyi pienen lähiön jälkeen taas umpikujaan bussipysäkille. Palasin pätkän verran pohjoiseen ja pääsin sitten jalankulkusiltaa Porintien yli itäpuolelle. Siellä tulikin vastaan menomatkalta tuttu tien nimi "Torhonsuontie", joten uskalsin valita sen reitikseni ja päädyin muutaman kilometrin päässä seuraavan sillan pieleen. Sieltä jatkoin jo tuttua Pihtisillantietä koulun ohi Vanhalle Turuntielle. Muutamat henkilöautot ajoivat koulun urheilukentälle klo neljän jälkeen.

Vanhalla Turuntiellä viitta ilmoitti välimatkaksi Veikkolaan 7 km. Kävelin matkan klo 16:30 - 17:50. Taajamamerkki tuli vastaan jo melko aikaisin ja mietin, että mikä taajama? Mitään nimeä ei näkynyt. K-kaupasta poimimassani Kirkkonummen Sanomat -ilmaislehden numerossa oli valokuva samasta taajamamerkistä ja ihmeteltiinkin nimen puuttumista.

Veikkola tuntui olevan varsin pitkä nauhataajama. Mitään erityistä se ei jättänyt mieleeni. Olin käynyt toki ennenkin. Standardinomaisia liikerakennuksia tarjoamaan tavallisia palveluita tien varrelle. Sekä vielä teollisuusalue. Jossakin vielä pätkä järvenrantaakin näkyi.

Arvioin kävelleeni kuutisen kilometriä Veikkolan keskustasta Espoon Kolmirantaan tai jonkin verran Kolmirannan ohi, seuraavalle pysäkille. Jatkoin kauemmaskin itään, mutta palasin ohittamalleni pysäkille. Reitin vilkkain? Samalle pysäkille tuli vanha rouva koiraa taluttavan ystävättärensä saattamana. Eikä ketään muuta bussin 87 vuorossa Espoon rautatieasemalle sitten matkustanutkaan.

Espoon keskustassa oli pientä alkoholipitoista levottomuutta ja monikansallista kirjavuutta sunnuntai-iltana. Turusta tuli juna korvaavan kaluston vaunuin lähes 10 minuuttia myöhässä raiteelle 2 ja lykkäsi lähiliikenteen junaa vastaavasti myöhemmäksi.

***

Päivän aikataulu:
Espoon Nuuksiosta Vihdin Nummelaan klo 9:20 - 13:00 (3,5 h) 19 km.
Vihdin Nummelassa klo 13:00 - 15:30 (2,5 h) 8 km.
Nummela - Kirkkonummen Veikkola - Kolmiranta klo 15:30 - 19:10 ( 3,5 h) 19 km.
Yhteensä 19 + 19 + 8 = 46 km.