tiistai 27. tammikuuta 2015

491. Mustasaareen vesibussilla


Seurakuntien jäsenlehti 'Kirkko ja Kaupunki' on kai useimpina kesinä mainostanut aukeamankin jutulla Seurakuntayhtymän Mustasaaren toimintakeskusta ja ulkoilupuistoa, pienen mukavan venematkan päässä Helsingin Töölöstä länteen. Kerran nähtävä sekin?
*
Taiteiden yön perjantaina 22.8. lähden Taivallahteen, jossa Eteläinen Hesperiankatu jatkuu vielä Mechelininkadun jälkeen länteen ja luoteeseen niemelle. Mustasaareen kuljettavan vesibussin laituri löytyy niemen pohjois- tai koillisrannalta. Laivaa odottavia onkin juuri rannassa jonkin verran. Olen aiempana vuotena käynyt kerran katsomassa veneen lähdön, jääden silloin itse vielä mantereelle. Huiskuttamattakaan lähtijöille.
*
Perinteinen, tai vanhanaikainen, puunruskea vesibussi 'Walhalla' saapuu mereltä, lähteäkseen klo 13:15. Matka-aika Mustasaareen on 20 minuuttia, pitempi kuin Pihlajasaareen 10 minuuttia tai Suomenlinnaan 15 minuuttia? Edestakainen maksu 4 euroa. Miehistöstä poika rahastaa, kun tyttö ohjaa venettä.
*
Vesibussissa on alakansi takaosassa, yläkansi etuosassa ohjaamon jälkeen, sekä ulkokansi takana alakannen yläpuolella, siis kuin kerrokset 1, 1½ ja 2. Ulkokannen reunat tulevat täyteen matkustajista. Päädyn itse alakannelle. Reitti kulkee pitkin Seurasaaren selkää, Lauttasaaren ja Seurasaaren välistä.
*
Mustasaaren sijainti on Lauttasaaren Katajaharjunniemen koillispuolella sekä aivan Kaskisaaren itäpuolella, josta katsoen välissä on vain kapea salmi. Lauttasaaren pohjoiskärjestä kulkee kävelytie siltaa pitkin Kaskisaareen ja Kaskisaaresta jatkuu autotie siltoineen luoteeseen Lehtisaaren eteläkärkeen. Kaskisaaren kävelytien rakentamista vastustivat lähistön asukkaat Lauttasaaressa, tunnetuimpina Lenita Airisto ja Spede Pasanen, peläten liikaa ohikulkijoiden vilinää nurkilleen.
*
Veneen tultua Mustasaareen kaikki matkustajat lähtevät kulkemaan jonossa peräkanaa kahvilarakennukseen, tai mikä lienee päärakennus muutenkin, paitsi minä. Mahdollisiin tapahtumiin en ole aikeissa osallistua, olkoonpa päivärukous, Taize-rukoushetki, Jumalanpalvelus tai vaikka pallopeli.
*
Kävelen yksin lounaaseen, kartalta katsoen kiinnostavimpaan paikkaan, lähes saareen kiinnikasvaneeseen, aivan sen viereiseen Hevossaareen! Ylitän sinne kuitenkin sillan ja avaan lammasportin! Nähtävyytenä on myös iso siirtolohkare.
*
Lampaita laidunnetaan Hevossaaressa ja maasto on täynnä mielenkiintoisen näköisiä lampaiden papanoita (kun ei niitä tavallisesti näe). Britanniassa olen kuljeksinut aitojen ja porttien sisäpuolella lampaiden laitumilla, mutta Suomessa vain ohittanut lampaita aitojen ulkopuolelta ja hyvin harvoin.
*
Kiviä pitkin pääsee edelleen jatkamaan lounaaseen, kolmanteenkin saareen, edellisiä yhä vielä pienempään Haapasaareen. Siellä joku nuori kundi lojuskelee keskellä saarta. Olkoon omassa rauhassaan.
*
Kierrän ympäri koko Mustasaaren. Rannalle on varusteltu erityisiä "muistelupaikkoja".ym. Puihin on kiinnitetty kysymyksiä vaikkapa karhusta tai esim. "Minne matkustaisit jos...? Uimarannalla on nyt sinilevävaroitus. Joutsenpari ui luokseni.
*
Mustasaaren länsikärki kurottaa pitkälle kohti Kaskisaarta, salmessa on leveyttä arviolta 30 metriä ja venelaiturit kummallakin puolella. Nähtävyytenä veden yli näkyvät hyvin vaikkapa kilpa-autoilija Kimi Räikkösen makkaramiljonäärin perijältä ostaman erittäin kalliin yksityistalon ja sen parin naapuritalon ruohokentät. Käyneekö paparazzeja?
*
Katselen seuraavan venevuoron klo 14 - 14:20 saapumisen, se tuo saareen vain 7 matkustajaa. Veneen tytöllä on kuulemma pissahätä, lastenratasnainen jää odottamaan häntä.
*
Kello 14:40 lähden täydestä kahvilasta poistuvan venetytön perässä vesibussille. Laiva on pitänyt 20 minuutin taukonsa Mustasaaressa ja lähtee paluumatkalle Taivallahteen klo 15:ksi noutamaan uusia matkustajia saareen.
*
Jatkan mantereella Taiteiden Yön kohteisiin, käyn Ruoholahdessa Valokuvamuseossa ja Ravintolamuseossa, jonka vieraskirjasta lasken vain noin 3 kävijänimeä /päivä. Nytkin lisäkseni on vain yksi pariskunta. Opin että etnisistä ravintoloista Fen Kuan aloitti jo 1950-luvulla. Muistan 1970/1980-luvulla sarjakuvakaupan nuoren myyjän tunnelmoineen lounasseteli-lounaistaan Fen Kuanissa. El Greco on myös vanha. Eniten minua kiinnostavat museoon sisustetut pari hotellihuonetta.
*
Kansallismuseon korkean "kirkontornin" ikkunoissa näyttää vilisevän ihmisiä, mutta "torniryhmät ovat jo täynnä!" myös klo 19 ja 19:30, vain suljetulle sisäpihalle pääsisi - klo 20. Ortodoksien pikkukirkossa Senaatintorin takana Unioninkadulla käyn, sen pihalla jonotetaan Borsch-keittoa 5 eurolla. Tennispalatsin kaksi museota katson taas läpi. Jaskan Grillillä ooppera-aarioita klo 22, 23.
*
Mustasaaressa kertakäyntini yksin 22.8.2008 on toistaiseksi riittänyt, vaikkei liene hullumpi ajanviettopaikka sopivassa seurassa kauniina kesäpäivänä.

490. Pihlajasaaret vesibussilla


Kävelin Konalasta "Kaivopuistoon" eikun Ullanlinnan Merisatamaan klo 7:15 - 9:20. Otin ilmaislehti 'Satasen' (100) Pitäjänmäeltä, lueskelin sitä liikennevaloissa, palautin kiertoon Lasipalatsin kulmalla. Otin ilmaislehti 'Metron' mukaan Pihlajasaariin asti. Erottaja, Johanneksen kirkko, Viiskulma Meranoineen (lapsuuden leffateatteri), alempi Laivurinkatu, Cafe Carousel tai Caruselli merenrannassa, olin kävellyt perille!
*
Puunruskea perinteinen vesibussi saapui laituriin klo 9:20. Laiturilla istui seitsemän eläkeikäistä kimpsuineen. Kippari ja pitkä tyttömatruusi kiinnittivät veneen laituriin. Matkustajat rahastettiin vasta merellä. Vielä viime hetkellä saapui nuoria, mutta matkatoverini ei. Jäin rantaan odottamaan, kun vene lähti klo 9:31.
*
Matkatoveri näkyi kaukaa saapuvan klo 9:40. Hän otti loppumatkasta pienen juoksuspurtin laiturille ja kysyi: "Onko vene vielä?" Kun odotusaikaa kerran oli, palasimme laiturilta maihin, istuskelemaan puistoon. Kuulumisia vuonna 2006: kaverin omainen työmatkalla pari viikkoa Tokiossa.
*
Seuraavaan laivavuoroon tunnin päästä klo 10:27 menimme istumaan yläkannen, ulkokannen etuosaan. Pari paikkaa styyrpuurin ja pari paapuurin puolella rivissä keskikäytävän molemmin puolin.
*
Matka-aika Pihlajasaareen kesti vain 10 minuuttia. Tasaista menoa. Viileä tuuli. Näkemistä: työmaa, hiekkaa kasattiin mereen. Laiturista lähti pikaveneeseen 8 hengen seurue. Sirpalesaareen kulki pieni vene, jossa vain keskipenkki, jolla matkustettiin kylki edellä, ja matkan hinta oli 3,50 euroa. Pihlajasaaren meno-paluu-lippu maksoi 5 euroa.
*
Pihlajasaarten koko on 26 hehtaaria, pituus idästä länteen 700 metriä ja pohjoisesta etelään 500 metriä. Saariin alettiin rakentaa huviloita 1800-luvulla ja linnoituslaitteita ennen ensimmäistä maailmansotaa. Keskellä itäsaarta on ison bensiinisäiliön raunio 1900-luvun alkupuolelta.
*
Perillä kävelimme Länsisaaren ympäri vastapäivään. Hienohiekkaisia rantoja. Kioski, ravintola. sileitä kallioita ja muita kallioita. Matkatoveri kahlasi vedessä. Luin lehden. Aurinkoa ottava nainen. Mökkejä, porukka, puhekielenä hoono soomi. Yksinäinen vanha pappa.
*
Menimme kävelysiltaa Itäsaareen. Sen eteläniemessä oli naturistialue. Keskellä saarta oli bunkkeri (bensiinisäiliön jäänne). Löytöpullo 20 senttiä. Linnake koillisessa. Telttailualue. Nudistien alueen raja: polvenkorkuinen aita, jossa kuvamerkkinä alaston pari. Näinkin etäällä kulkevan ilkialastoman henkilön, joka vain kantoi mukanaan kädessään laukkua tavaroilleen. Keittokatos. Löytöpullo 10 senttiä. Lehtiä, omani oli sijoitettu jo roskasäiliöön. Kanava pohjoisessa. Tuttava soitti matkapuhelimeen klo 12:15, ei 'pahaan paikkaan', mutta erikoisempaan.
*
Kolmen tunnin saariretki. Pihlajasaaressa oli Helsingin saarten lapsuudesta asti tuttu yleistunnelma, vähän linnoituslaitteita, kuin Suomenlinnan ja Seurasaaren välimuoto.
*
Paluuvene lähti klo 13:15. Istuimme nyt veneen sisälle alakertaan. Siellä oli kahdeksassa rivissä 3 + 3 paikkaa, keskikäytävän molemmin puolin, siis noin 50 mahtuisi sinne. Paluumatkalla veneessä ei ollut lipuntarkastusta. Menopaluuliput vain käytössä.
*
Eira näytti taas kauniilta! Kuin tulisi aivan uuteen kaupunkiin. K-Extrassa pullot vaihtuivat jäätelötuutiksi. Johanneksen kirkko oli auki klo 12-15. Siellä on 2600 istumapaikkaa, Suomen suurin kivikirkko. Komeat holvit. Kirkon pihalla oli kaksi korealaista paria, joista toinen meni sisään. (Kerimäen puukirkkoon mahtuu 3000 istumaan ja lisäksi vielä 2000 seisomaan.)
*
Jatkoimme Senaatintorille, Helsingin Yliopiston päärakennuksen aulaan, jossa oli alkamassa opastettu turistikierros. Osallistujia kertyi 15. Komea juhlasali heti seinän takana. Konsistorisali oli kai remontissa. Ylhäällä kokoussali sekä lehtisali, jossa Turun Sanomat ym. Opettajien ruokala. Muotokuvia seinällä: Arabian tutkimusmatkailija G.A. Wallin, Topelius, Juva, Tommila... Pari pikkupoikaa juoksenteli ympäriinsä. Vanhus tyttärineen. Katselukierros kesti 50 minuuttia.
*
Päätimme turistiretken vasta Hakasalmen huvilan näyttelyyn 'Kunnon kansalainen', jossa oli esillä viinakortteja, pelikortteja, lehtikärryt, äänestyskoppi, videolta mainoksia 1960-80-luvuilta. - Tämäkin muistikirjasta muisteltu kesäpäivä tuntuu mielessäni kuin vasta eiliseltä, mutta on päivätty 15. kesäkuuta 2006.

489. Pentala, laivalla saaristomuseoon


Lauantaina 18.8.2012 koitti jokavuotinen "Pentala-päivä". Lähdin bussilla 23V Painiitystä klo 9:05, vaihdoin bussiin Jokeri 550 Leppävaarassa klo 9:22 ja bussiin 12 Tapiolassa klo 9:55. Perillä Kivenlahdessa 10:30 ensin kirjasto, sitten kävelytietä rantaan, josta laituri olikin vähän etelämpänä.
*
Minulle aiemmin vielä käyttämättömäksi jäänyt vesibussi 'Espoo 1' saapui vähän ennen klo 11:tä. Laiturilla olikin jo pitkä jono, n. 60-65 ihmistä, laiva täyttyi äärimmilleen, sallitussa määrin. Istuin penkille sisätilojen etuosaan, kipparin vasemman olan taakse. Vastapäätäni istui 2,5-vuotias Lumia-tyttönen ja potkiskeli lenkkareillaan polveani, kiemurteli levottomana eväsnakki suussakin ja kävi välillä ohjaamossakin, minkä kippari kielsi turvallisuussyistä.
*
Tanakka keski-ikäinen matruusi toivoo "mahdollisimman tasarahaa, vaikka porukoilta, mutta kaikki valuutta käy." Lippu maksaa 4 euroa aikuisilta taikka 2 euroa lapsilta 7-16, eläkeläisiltä ja työttömiltä.
*
Soukan edustalla Klobbenin laituri näkyy olevan mustanaan väkeä! Emme kiinnity sinne. Matruusi vain huutaa kannelta turvallisen matkan päästä: "Seuraava vuoro tulee tunnin päästä ja sitten kahden tunnin päästä!". Väki alkaa valua tiehensä.
*
Pentalaan saavutaan n. 11:35. Merimatkan pituus noin 30-40 minuuttia. Kiinnitymme laituriin, joka sijaitsee rantaravintola Pavenia pohjoisempana. "Aarne Alligaattori ja Viidakkorumpu" esiintyy lapsille pehmoeläimiksi naamioituneena rantaniityn aukiolla par'aikaa klo 11:30-12. Rannassa on 5-6 myyntikojun rivi markkinameininkiä.
*
Kävelen rantaa etelään. 1) Ranta-aitta, näyttely 2) lankuista rakennettua laituripolkua pitkin pursiseura Esbo Segelföreningenin perustamalle kesäravintola Pavenille, 3) tyttöjen bikiniuimarannan laitaa, 4) villin luonnon ryteikköjen läpi rannalta sisämaahan, päästäkseni 5) pääpolulle.
*
Kello 12:15 opastaa Espoon museomies Timo Tuomi saaren museoalueen tupiin. Näemme Gurli Nyholmin entisen olohuoneen. Elsa Nyholmin tuvalla askarrellaan viikinkiveneitä. Pihalla keitetään punamultaa maaliksi. Kävelemme turistijoukolla navetalle asti sisämaahan. Nyholmit myivät museota varten tilansa, talonsa ja kalusteensa.
*
Olen lukenut Timo Tuomen matkakirjan "Jalkaisin halki Ranskan". Kiinnostava ja kadehdittava patikkareitti, mutta mitään kirjallisesti lumoavia tunnelmamaalauksia ei ole jäänyt mieleeni, harmi kyllä. Mistä syttyisi huikein tunnevire matkakuvaukseen? Theroux ja Naipaul osaavat valita yksityiskohtia ja sanojaan muita paremmin?
*
Kello 13 menetän päällekkäisen Sanna Jokisen pitämän esitelmän "Huvilaelämää". Kesäasukkaista tuli uusi tulonlähde saarelaisille kalastajille 100 vuotta sitten, kuten myös salakuljetuksesta. "Hyvät kalavuodet" rikastuttivat.
*
Itsekseni yksikseni kävelen klo 13:15 - 14 punaisilla nauhoilla merkityn pitkän polun ison saaren läpi. Nähtävyyksiä saaren sisällä oleva, merestä eronnut Pentala-järvi, joka saa uuden vetensä lähteistä. Järvestä laskee joki mereen Diksandin kautta. Diksand löytyy saaren eteläkärjestä, siellä on luonnonhiekkainen hiekkaranta ja par'aikaa 6 venettä, koko joukko ihmisiä. Vesi on äkkisyvää.
*
Palaan eri polkuja takaisin pääpolulle ja Pentala-järvelle. Joku rouva ui järvessä "tunnin", kehuu toisille. Odotan laivarannasta jokin aika sitten lähteneen opastetun kierroksen saavuttavan minut järven rannalla? Ja tuleehan ennenpitkää tuhatjalkainen tai ehkä satajalkainen jono polkua tömistellen.
*
Hieman harmaantunut, Korkeasaaren sympaattista intendenttiä Ilkka Koivistoa miellyttävästi muistuttava Tommi Heinonen vetää retkeä klo 13:30-15. Itse ehdin mukaan ajalle 14:15 - 15:05. Kertomuksia: Kuuden hehtaarin kokoisessa järvessä on saarikin (0,15 ha)! Eläimiä: ahvenia, haukia, peuroja. kyyt asuvat aitassa. Kettu ja laiska mäyrä asuvat kimpassa luolassa. Päädymme polkua kävellen järveltä etelään Diksandiin.
*
Lähden saaren eteläkärjestä takaisin itään laivarantaan oikopolkuja, käymättä kolmatta kertaa järvellä. Ja eksymättä kuitenkaan. Myrskyn kaatoja on esteinä paikoin. Tuuhean ja rehevän metsän epätasaisia polkuja. Saaren koko on 130 hehtaaria ja se on pääosin luonnonsuojelualuetta, vaikka kymmeniä kesämökkejäkin on.
*
Istuskelen elokuun auringossa Pentalan laivalaiturilla 1,5 tuntia, klo 15:15 - 16:50. Pentala-päivä on jokavuotinen elokuinen traditio, jolloin veneettömätkin pääsevät saareen vesibusseilla. Saaristolaisten elämää esittelevä 'Saaristomuseo' on rakenteilla, ehkäpä sen valmistuttua alkavat ulkoilusaarten laivavuorot pysähtyä säännöllisesti ohittamassaan Pentalassakin?
*
Vesibussi 'Tuulikki' saapuu 15:30 matkallaan Espoon ulkoilusaarille Stora Herrö, Rövaren, Gåsgrund, joiden jälkeen mannermaalle. Miehistönä tumma tyttö ja androgyyni (kirjoitin päiväkirjaan, muistikuva kadonnut). "Vasikassa vaihto Haukilahteen", "Seuraavaan veneeseen mahtuu vain 65", he houkuttelevat mukaansa. Mutta puolityhjänä, arviolta vain 20 matkustajan kanssa, Tuulikki lähtee laiturista.
*
'Espoo 1' saapuu yliruuhkaiseen laituriin klo 15.45. Matruusi alkaa neuvotella puhelimella. Tommi Heinonen saapuu laiturille neuvottelemaan. "Tilaaja päättää?" matruusi kyselee häneltä. Suunnitelmaksi tulee 1) pikaisesti reitille Soukka - Kivenlahti, vie 30 minuuttia, sitten 2) ajetaan Nokkalaan ja Haukilahteen. Laiva täyttyy klo 15:50.
*
Suvisaariston ystävällinen rantaruotsalainen vanha pappa saapuu leveällä puuveneellä ja tarjoaa kyytiä, ottaa mukaansa 10-15 ihmistä Suinonsalmeen asti, ensiksi pelastusliivilliset. "Voitte Hufvudstadsbladetista huomenna lukea kuin kävi!" hän rohkaisee naureskellen.
*
'Espoo 1' saapuu takaisin vasta tunnin päästä, 16:50. "Ei auttanut vaikka käsilläkin kauhoin!" vitsailee matruusi. Laivan nopeus on 9 solmua, noin 15 km tunnissa. Laiva tulee melko täyteen, kuin sillit purkkiin, minä sulloudun istumaan selkä ohjaajanhyttiä vasten, vastapäätä isiä, äitejä, tyttöjään ja poikiaan. Perheretkikohde.
*
Suinonsalmessa laivamme jäi ensin odottamaan vastaantulijaa. Se oli 'Tuulikki', klo 17:15. Matkamme kesti runsaan tunnin klo 16:50 - 18 Haukilahteen, jonne jäin. Kävelin sieltä Westendin kautta Tapiolaan, jossa oli menossa Espoo Cine. Ajoin elokuvajuhlien ilmaisella Åbergin Linjan bussilla Helsinkiin Kamppiin. Sieltä menin Kiasman ohi Musiikkitalon itäpuolelle Töölönlahden kentälle katsomaan japanilaisen Hayao Miyazakin elokuvan 'Prinsessa Mononoke' (1997) ulkoilmanäytöstä.
*
Muita Kuntabongarin vesibussimatkoja Espoossa:
447. Ryövärin saari, Espoon Rövaren
486. Iso Vasikkasaari, Espoo
487. Gåsgrund, Espoon ulkoilusaari
488. Stora Herrö, Espoon ulkoilusaari

488. Stora Herrö, Espoon ulkoilusaari


Ajoin bussilla 550 Otaniemeen, jäin ensimmäisellä, Innopolin pysäkillä, kävelin eteenpäin, poikkesin hiekkakuopalle, olin eksyksissä ajoteistä. Sitten Konemiehentie. Poikkesin Laajalahden luontopolulle pohjoiseen ja katsoin onko muistojeni Otaniemen lintutornilla nytkin ihmisiä, oli kolme.
*
Kuljin rantapolkua, poikkesin teekkarien rantasaunan pitkälle puulaiturille. Näin sieltä jo 'Auroran' laiturinsa päässä ja matkustajiksi aikovia ihmisiä tusinan verran lukitun portin ulkopuolella, klo 8:45.
*
Portti avattiin klo 8:55-9:05 väliseksi ajaksi. Kapteeni tervehti tulijoita. Matruusilla oli puuhaa kiinnittää köysillä, nostaa ja laskea mastoa alittamiemme Lehtisaaren ja Länsiväylän siltojen mukaan. Silloista päästyämme hän rahasti matkasta 4 euroa Sinebrychoffin huvilan kohdalla.
*
Istuin avonaisella takakannella, toisessa tuolirivissä peräpäästä. Takanani kaksi nelikymppistä rouvaa jutteli, toinen oli sijaisopettaja pienille ekaluokkalaisille, aviomiehet Jukka ja Pekka, eilen polkupyöräilivät, Italian matkasta juttua.
*
Pari-kolme uutta matkustajaa tuli Haukilahdesta ja Nokkalasta. Vasikan saarella pitkä pysähdys ja tauko. Vaihdoin sisätiloihin, jossa kovin kapeat pöytien ja penkkien välit, pitkät penkkirivit. Uusi esite vesibussimatkoista. Svinösund eli Suinonsalmi ajetaan taas läpi, aiemmilla reissuilla kuvattua.
*
Stora Herrö, kuulutus siitä, klo 10:45. Minä ja tyttöpari jäämme laiturin luona olevaa karttaa tutkimaan, kun taas 5 muuta matkustajaa alkaa nousta korkeaa paljaskallioista mäkeä ylös. Ei turhan tasainen vaan ulkoilusaarista jyrkin.
*
Stora Herrö on 44-hehtaarinen saari, suorakaiteena sellainen vastaisi 600 m kertaa 700 metrin ulottuvuuksia. Rannat ovat kallioisia, mutta itärannalla on myös matalia, hiekkaisia lahdelmia rantaniittyineen. Saaren metsät ovat pääosin männikköjä kallioilla, mutta kallioiden painanteissa ja rannoilla kasvaa kuusiakin. Saaren eteläosan Södervikenissä on pienehkö suo, saraneva. Osalla rannoista on mökkejä, mutta suurin osa pohjois- ja itärannoista on kaikille avointa ulkoilualuetta.
*
Saaren varustuksiin kuuluu vuokrasauna seuroille, keittokatokset polttopuineen, käymälä, tulentekopaikkoja, veneiden kiinnityslenkkejä, saaristoveneen laituri ja reittiliikenne, näköalatorni. Telttailu on sallittua ja alueella on valvonta.
*
Kaksi polkureittiä on merkitty raitanauhoilla puiden ympärille. Niistä pitempi, 800 metriä, vie saaren toisen puolen rannalle, jossa on keittokatoksia. Lyhyempi, 200 metriä, kääntyy itään, jossa on näköalatorni ja veneiden laituri.
*
Syön mustikoita, joita on runsaasti. Rannalla näkyy olevan joku pariskunta. Myöhemmin perässäni kulkee polkua meluisa seurue vuokrasaunan laiturille. Siirryn pienemmille mustikkapoluille. Rannoilla tulee vastaani kesämökkejä. Eksyn pikkupoluilta metsässä, aina en tiedä missä polku jatkuu, vai jatkuuko? Kohtaan myös saaren suon.
*
Istun auringossa rantakalliolla, allani ilmaisjakelulehti Munkinseutu.Syön kolme karjalanpiirakkaa puolilta päivin, klo 12. Palattuani ensin alkupisteeseen laivalaiturille lähden sieltä toiselle, näköalatornille vievälle merkitylle polulle.
*
Tornista avautuu merinäköala koillisesta etelään asti, mutta muissa ilmansuunnissa näkyy vain saaren sankkaa metsää. Myöhemmin katson rantakalliolta Auroran saapumisen myöhässä laituriin, sen piti tulla klo 14:05. En kuitenkaan aio palata Otaniemeen vaan Espoonlahteen.
*
Heti Auroran perään tuleekin Tuulikki ajallaan, klo 14:15. juuri kun vasta kapuan jyrkkää kalliota alas laitutille. Joku pariskunta on jo valmiina laiturilla. "Minne?" kysyy matruusityttö. "Soukkaan!" vastaan.
*
Istun sisälle peräpenkkiin. On väljästi tilaa, päivä on 9. elokuuta vuonna 2012. Venäläinen pikkupoika leikkii pikkuautollaan ja lelutankillaan.
*
Saavumme Klobbenin laituriin 14:45. Siitä onkin muistamaani pitempi kävelymatka Soukkaan. Onko Mikkolan palanut Alakartano Soukanpohja jo rakennettu uudelleen? Ja Yläkartano purettu, tilalle uusia taloja? Soukan Fidan kirpputorilla olisi lautapelejä 5 eurolla.
*
Kävelen Kaitamäkeen, Riilahdentien varteen on tullut uutta, mutta J. Karjalaisen lapsuuden punatiilitalo on säilynyt. Sammentien entinen Elanto (myöhempi Jehovan Todistajien Valtakunnansali, tukkuvarasto ja kylätalo kirpputoreineen) on purettu, paikalla on monttu auki, kalliota räjäytettävänä, Basso-kivitalo tulossa.
*
Iivisniemessä vuokratalo rapistuu. Käyn katsomassa kesän uinuvaa Kaitaan lukiota isoista ikkunoista. Käytävän avonaulakkojen tilalla on nyt vaatekaapit. Räikeää oranssia väriä.
*
Kävelen lopuksi koko matkan 20 km kotiin Konalaan, jonne ehdin klo 21:05. Reittiä Suomenoja - Merituulentietä 5,5 km Tapiolaan - Oravannahkatorin kautta WeeGeelle, jossa Futuro-talo aidatulla pihalla. Pohjantorin ohi pohjoiseen, bussin 106 reittiä. Grilli Toro yhä. Laajalahden kirjaston risteys. Kävelysilta Tarvontien yli Säteriin. Poikkeaminen Leppävaaran Sellon kirjastossa ja Prismassa. Polkua Kehätien tunnelin päällä ja bussin 23 reittiä Painiityn halki. Kesällä 2012.
*
Muita Kuntabongarin vesibussimatkoja Espoossa:
447. Ryövärin saari, Espoon Rövaren
486. Iso Vasikkasaari, Espoo
487. Gåsgrund, Espoon ulkoilusaari
489. Pentala, laivalla saaristomuseoon

487. Gåsgrund, Espoon ulkoilusaari


Esinäytös: aamulla ensin ajoin bussilla 510 Otaniemeen, jäin Tiedolle klo 8:20 ja kävelin eteenpäin Konemiehentietä. Polku pohjoiseen, "Lintutorni 400 m", jossa näkyi olevan kuusi ihmistä (joskus olin ollut siellä aamuvarhain kaksin teekkaritytön Elinan kanssa). Pyöräilijöitä poluilla. Kiersin Otaniemen rantoja, Espoon Rantaraittia. Niemiä ja nuotiopaikkoja, vehmasta luontoa, vain kaksi nostokurkea näkyi vastarannoilta. Kalliossa maalattuina keltaisia nimiä vuodelta 1983. Pysäköintialueella teekkarien tai ulkopuolisten autonromuja, myös asuntovaunu ja asuntoauto. Rantapolun sauna.
*
Otaniemen reittivenelaiturin lukittu portti avattiin klo 8:50, havaitsin sen ollessani vielä kaukana. Näin rannassa 10 vierasta matkaanpyrkijää sekä matkatoverini, jonka kanssa nousimme viimeisinä laivaan nimeltä 'Aurora'.
*
Tervehdys univormupukuiselle kapteenille. Muu miehistö oli tukeva laivatyttö mustine lyhyine polkkatukkineen ja korvalävistyksineen.
*
Tuulille avoin peräkansi oli pieni, istuimme toiseen riviin vastapäätä taskukirjaa lukevaa polvihousumiestä. Rahastajatyttö kysyi saarta? "Gåsgrund!" Hän neuvoi vaihtamaan laivaa Vasikassa eli Isossa Vasikkasaaressa, jos haluamme säästää ajassa tunnin ja päästä nopemmin perille, sillä Aurora kiertäisi kaikki muut saaret ensin, vasta viimeiseksi Gåsgrundille.
*
Mutta juuri sitä halusimme: Suurta saarikierrosta! Vasikkasaaren jälkeen läpi Suinonsalmen, ohi Suvisaaren, Pentalan, Stora Herrön, Ryövärinsaaren. 8 eurolla, menomatkan hinta 4 euroa, paluumatka maksaisi aikanaan myös 4 euroa. Gåsgrundille siis vasta klo 11:25 eikä jo 10:35. Kerralla kahden ja puolen tunnin eikä vain puolentoista tunnin merimatka.
*
Laiva lähti Otaniemestä klo 9. Ensin Lehtisaaren ja Länsiväylän siltojen alitse. Sinebrychoffin kaunis keltainen huvila rannalla. Westendin rantoja ökytaloineen, mm. Marimekon Kirsti Paakkasen.
*
Haukilahden laiturissa oltiin 10 minuuttia klo 9:40 asti. Vesibussi 'Ilves' lähti siitä ensin klo 9:30. Yksi matkustaja meillekin. Nokkalan laituriin ei kiinnitytty ollenkaan, kun ei ollut tulijoita. Vasikkasaaren laituriin jäätiin 5 minuutiksi klo 10, Alkoi pieni tihkusade. Vaihdoimme laivan sisätiloihin, eturivien kahvilaan, aivan ohjaamon taakse. Kaakaon hinta oli 2 euroa.
*
(Yksi vaihtoehtoinen retkimahdollisuus olisi ajaa vesibussilla esim. klo 12:20 - 13:45 Otaniemestä rantoja pitkin vain Suinonsalmeen asti (mantereella), jossa on nähtävyytenä Hanikan luontopolku, joka nousee Soukan Kasavuorellekin. Paluumatka Soukan tai Suvisaariston bussilla. Laivan menolippu olisi 4 euroa, eikä laivan paluulippua tarvitsisi ostaa.)
*
Suvisaariston mantereesta erottava Suinonsalmi on mukavan kapea, mutkan tekevä, ruovikkoisen rehevä ja vehreä, jossa ajetaan hiljaa mahdollista vastaantulijaa varoen. Suinonsalmen laiturin vieressä on rantakioski sekä paikalle Soukanniemestä siirretty vanha puinen seurantalo Vikingaborg, entinen äänestyspaikka, erityisesti Rkp:n ja Kokoomuksen. Yksi retkeilijäpari lisää nousi laivaan.
*
Stora Herrö, 44-hehtaarinen, suorakaiteena 600 m kertaa 700 metriä laaja saari, 10:45, joitakuita matkalaisia jäi. Sitten Rövaren n. 10:55, ja sieltä suoraa reittiä joutuisasti Gåsgrundiin, johon laiva pysähtyi 15 minuutiksi tasaamaan aikataulua klo 11:25 asti. Joku äiti ja pari lastaan, joista toinen itsepäinen, kävivätkin maissa vain jaloittelemassa ennen paluumatkaa heti samalla laivalla.
*
Gåsgrund. Pientä sateentihkua, mutta sateenvarjo torjuu sen hyvin. Kuljemme ensin itään. Näemme katoksia, keittokatoksenkin, jonka isä ja tytär juuri valtaavat. Bakteerikaivo - jonka vesi on keitettävä! Puilla lämpiävä julkinen sauna, kävijöiden käytettäväksi! Uimaranta, matkatoveri käy myöhemmin uimassa klo 13. Itäpään laituriin on kiinnittynyt kaksi venettä ja itärannan keittokatokseen on asettunut meluisaa porukkaa.
*
Gåsgrund on valvottu, "suosittu telttailusaari", 9,8 hehtaarin kokoinen (esim. 250 metriä kertaa 400 metriä). Saaren luonto ja geologia ovat mielenkiintoisia. "Maasto on tasaista ja vaihtelevaa silokallioista reheviin niittyihin ja kuivaan kangasmetsään, puusto on joitakin saaria vähäisempää. Lapsillekin sopivia hiekkarantoja on saaren pohjoisrannalla. WC, keittokatoksia polttopuineen, kiinnityspoijuja ja lenkkejä, saaristovenelaituri, reittiliikenne, valvonta."
*
Saari on hauskasti perhosen tai tiimalasin muotoinen. Idän ja lännen isojen siipien välissä on kapea keskikohta, jossa pystyy jotenkuten näkemään, päätään kääntäen, samasta seisomapaikasta sekä saaren pohjoisrantaa että etelärantaa, tai meren edessään ja takanaan. Etelärannoilla on meren tai jään tasaisiksi hiomia paljaita, laakeita kallioita, kaunista punaista graniittia. Tutkimme leviä.
*
Kierrämme saarta myötäpäivään länteen. Länsiosassa onkin telttoja pystyssä ja seurueita. Tulemme kiertäneeksi saaren kahdesti, paitsi länsipuolen vain kerran. Syön eväitä, kotitekoisia sandwichejä täytteineen.
*
Vesibussi Tuulikki tuo Gåsgrundille uutta väkeä klo 13:35 ja lähtijöitäkin on lisäksemme joitakuita. Vettä sataa hiljakseen yhä. Asetumme laivan sisäosiin, alakannelle, eturiveille. Myyntitiski on täälläkin ohjaamon niskassa, mutta kaupattavia artikkeleita on vain noin 5 eikä 15, kuten Auroralla. Olisi kylmiä juomia vain.
*
Tuulikki on matkalla Espoon Lounaisrannikolle. "Soukka vai Kivenlahti?" kysyy lipunmyyjä, 4 euroa pitää maksaa kumminkin. Miehistöllä on työnjako: perämiespoika saa ajaa helpot reittiosuudet, kun sillä aikaa kippari lukee Helsingin Sanomia ja juo kahvia.
*
Ryövärinsaaren edustalla vain kellutaan paikallaan ensin, odotellen ilmestyisikö laiturille yhtään asiakasta? Saapuukin rantaan lopulta isä ja poika, joten vene ajetaan ja kiinnitetään laituriin.
*
Aamuinen isompi laivamme Aurota tulee vastaamme Stora Herrön edustalla. Lännessä on sitten Pentalan suuri saari ja idässä kohoaa Soukanniemen Kasavuori. Kauniita taloja klassinen Villa Miniato ja mäellä arkkitehti Tasan moderni Villa Into. Sivuutamme Espoon Soukan vain katsellen mereltä 'kerrostalomerta', Klobbenilla poikkeamatta, kun sinne jääviä ei ole, ja saavumme valkoisina betoniseininä loistavaan Kivenlahteen noin klo 14:50.
*
Kävelykierros Kivenlahdessa: katsottiin Amfin puoliympyrän muotoon rakennetut terassittalot sekä Hyökyvuoren kesäteatteri mäellä metsässä. Katsottiin 'Porkkalan Parenteesin' muistomerkki, Neuvostoliitolle Kirkkonummelta vuoteen 1956 asti vuokratun tukikohta-alueen rajan muistoksi.
*
Alitimme täällä päättyvän Länsiväylän moottoritien, Jorvaksentien ja kävelimme Saunalahteen, jota rakennettiin juuri voimaperäisesti. Aivan hieno uusi asuinalue mäkimaastossa, Kurttilan tien varressa. Tietöitä. Kävelypolkuja merenrannassa ja rantaan. Kunnes uudisrakennukset loppuivatkin ja vanha omakotitalojen mökkiasutus alkoi. Bastvikin kartano marjapuuron punaruskeana. Ravintola mainostaen aukioloa jokaisen kuukauden ensimmäisenä viikonloppuna. Kirpputori.
*
Löytyi myös vanha ruokakauppa, jota yhä pitivät pystyssä kaksi sisarusta, kuten jo 1970-luvulla, silloin nuorempina. Pieniä ostoksia perinteen tukemiseksi, itselle jäätelöpuikko Kingis 1,50 euroa, matkakumppanille Portin 4 lihapiirakkaa 2,50 euroa. elokuussa 2010. Jatkoimme kävelyä Kauklahdenväylälle, Kivenlahden teollisuusalueen läpi; vanhaa siltaa Jorvaksentien yli, Sammalvuon kansakoululle, sitten bussilla Tapiolaan.
*
Muita Kuntabongarin vesibussimatkoja Espoossa:
447. Ryövärin saari, Espoon Rövaren
486. Iso Vasikkasaari, Espoo
488. Stora Herrö, Espoon ulkoilusaari
489. Pentala, laivalla saaristomuseoon

486. Iso Vasikkasaari, Espoo


Reittiveneiden helpoin ja suosituin saarikohde Espoossa on Vasikka eli Iso Vasikkasaari. Siitä voi aloittaa käynnit saarissa - vaikkapa jo vauvana lastenvaunussa?
*
Ajoin Espoon bussilla 10 Haukilahden keskustaan, josta kävelin venesatamaan. Runsas kirjo yksityisiä veneitä. Lähellä ravintola Viiriä oli vuoroveneiden laituri. Oikean paikan erotti katsomalla missä päin seisoskelee odottavia ihmisiä tai minne heitä menee.
*
Ruskeapuinen vesibussi saapui laituriin noin klo 13:30. Sitä odotti runsas tusina tai lähes parikymmentä ihmistä. Paksu mies, pariskunta, isä ja tytär, minä, kaksi pikkupoikaa ramppasivat aurinkokannella, jossa 3 + 3 muovituolia rivissä. Miehistöä kippari ja laivapoika, joka kiinnitti veneen köydellä laituriin ja rahasti. Vain 4 euroa menopaluu, lyhyt matka. Viiden euron setelistä sain takaisin 50+20+10+10+5+5 senttiä, taisivat vaihtorahaeurot olla jo vähissä.
*
Vasikkaan on tiheä liikenne Haukilahdesta, josta ensin 15 min. Nokkalan laituriin, sitten 15 min. saarelle, eli yhteensä puoli tuntia. Tuulta oli jopa 12 metriä sekunnissa, mutta ei se tuntunut matkanteossa. Oli mukavaa katsella oikealle sivulle Espoon rantoja.
*
Nokkalasta klo 13:45 tuli kymmenkunta matkustajaa. Monet asettuivat aurinkokannen sijasta sisälle ulkokannen alle, erityisesti lapsiperheet. Ylös nousi ruskettunut blondi olassaan tatuointina 2 japanilaista merkkiä. Tatuoinnin hankkiminen ei vaadi älyä, pikemminkin päinvastoin. Puolella ikäluokasta on tatuointi, puolella ylioppilaslakki, joillakuilla molemmat.
*
Vasikkasaaressa olin klo 14 - 14:45. Laiturin rannassa oli kartta ja kahvila. Lähdin kiertämään rakennettua, osittain pengerrettyä rantapolkua myötäpäivään. Helppo reitti työnnellä lastenvaunuja tai rattaita, ohitin joitakin äitejä pienokaisineen. Uimarannat 1 ja 2 näkyivät olevan käytössä, 3. hiekkaranta oli typötyhjänä kauempana etelässä.
*
Saaren luonto on monipuolista ja rehevää ja luoteisnurkkaa lukuun ottamatta kokonaan ulkoilualuetta. Tilaa on 24 hehtaaria, eli 500 metriä kertaa puoli kilometriä voisivat olla neliön sivut. Rantoja kiertävät rantaniityt, jotka ovat monipuolisimmillaan saaren eteläosissa. Vanha kalastaja-asumus toimii kioskina. Saaren kesäravintola on Gula Villan. Lisäksi kesäkahvio.
*
Keittokatokset ja polttopuut ovat käytössä talvisinkin. Kesällä saatavilla vettä. WC, invalideillekin. Polusto sopii osittain liikuntaesteisillekin. Lasten leikkivälineitä. Nurmikkoalueita. Uimaranta. Näköalatorni. Saaristovenelaituri ja reittiliikenne. Veneille kiinnityspoijuja ja lenkkejä. Saarella on valvonta. Telttailu ei ole sallittua.
*
Tienviitta osoittaa näköalatornille, huonompi polku ylös sisämaahan. Korkea torni, kävin ylhäällä. sieltä näkyivät puiden yli mantereella kohoavat tornitalot. Ei paljon muuta näkyvissä kuin metsää. Mummo ja aikuinen poika nousivat torniin ja minä laskeuduin.
*
Mustikoita löysin metsästä olemattoman vähän, vain pari maistoin, liian paljonko ollut poimijoita. Kuljin uutta kinttupolkua itään. Seurasi jyrkkä kapuaminen alas rantapolulle, jota kiersin sitten uudelleen - länteen. Eteläniemi, toinen laituri, vartijan koti, grillauspaikat (kolme). Portaat rantakalliolle. Luonnonpolkuja hiekkapolulle. Ravintola.
*
Lännessä on saaren yksityisalue. Siellä sijaitsee mm. Poseidonin temppeli, antiikin Kreikan rakennustyyliä pylväineen (2 kpl) edustava puinen huvimaja, jonka professori Ivar Heikel sai joskus 120 vuotta sitten lahjaksi apeltaan.
*
Kiersin äkkiä saaren ympäri, vain 45 minuutissa, koska halusin ehtiä sellaiselle venevuorolle, joka veisi Nokkalan tai Haukilahden sijasta 15 minuutin matkan länteen, Suomenojan satamaan. Helle oli vähän hellittänyt, pilvistyi. Kiirehdin, juoksin.
*
Laivapoika tai merimies istuskeli laiturissa. "Suomenoja!" hän huusi. "Joo!". Lapsiperheitä asettui alakannelle. Minä olin nyt ainoa yläkannella. Näköaloja, kuljettiin länteen juuri Salamiin salmesta, ohi rannan yläpuolella kohoavan pikkuisen kreikkalaisen temppelin.
*
Suomenojan korkean voimalaitoksen varjossa, isojen kenttien eteläpuolella oli laivalaituri, jolle hyppäsin jo ennen laivan kiinnittymistä. Kävelin länteen ja pohjoiseen Espoon Rantareitille, jota pitkin olisi 9 km Kivenlahteen. Kuljin ohi Marjaniemen, eksyen metsään ennen Rullaniemeä, Rulluddenia, jatkoin Ankeriaantielle.
*
Iivisniemen vuonna 1968 valkoisuutta hehkunut betonilähiö oli (vuonna 2010) harmaantunut ja rusahtanut, tukirautojen värikökin tihkui elementtien sisältä. Mieleeni tuli jokin venäläinen asuinalue. Kaipaisiko saneerausta ellei purkamistako. Ostari, lähikauppana K-Extra, pubista melua. Poikkesin sattumalta kokeeksi yhteen porraskäytävään. Sattuikin olemaan Soinin kotirappu, vielä heinäkuussa 2010, ennen voittojytkyä 2011, jota seurasi muutto lähimpään vanhaan rivitaloon Iivisniemen laidalla.
*
Kaitaan lukio oli remontissa, vanhimman eteläsiiven päähän oli rakennettu uusi auditorio-siipi. Historiallinen mahtava kuusiaita, jonka takana tupakoitiin, oli kaadettu. Tilalle oli istutettu rivi polvenkorkuisia kuusia odottamaan tulevaisuutta.
*
Kaitamäen pitkän valkoisen rivitalon perusasukkaat ja uudemmatkin olivat entiset. Talonmiehen asunnon oven uusi nimi kuulosti puolalaiselta. Venelaiturin portin listassa oli legio vanhastaan tuttuja kaitaalaisnimiä. Espoon Rantaraitin uusi osuus oli valmistunut. Kävin Hanikassa luontopolulla ja lintutornissa. Katsoin ohimennessä vanhan Suvisaarentien eli nykyisen Riilahdentien varrelta muusikko J. Karjalaisen punatiilisen entisen lapsuudenkodin.
*
Muita Kuntabongarin vesibussimatkoja Espoossa:
447. Ryövärin saari, Espoon Rövaren
487. Gåsgrund, Espoon ulkoilusaari
488. Stora Herrö, Espoon ulkoilusaari
489. Pentala, laivalla saaristomuseoon

485. Kävely Malmin hautausmaalle

Sinä päivänä myöhästyin Tallinnan-laivasta Viking XPRS. Lähdin kotoa liian myöhään, katsoin bussiaikataulun väärin, bussi juuttui joka ikiseen liikennevaloon, kuski vaihtui Ruskeasuolla, nainen juoksi pysäkille kaukaa ja bussi odotti, vanhus laahusti hitaasti ja bussi odotti. Ennätyshidas matka!
*
Sitten ratikka 4T kulkee 5 minuutin välein, olisiko nyt tuuria: joo 2 vaunua tulossa peräkkäin vasta 9 minuutin päästä. Tullessani Katajanokan terminaaliin laiva Oli vielä rannassa, hallit tyhjiä, ramppikäytävä tyhjä ja puomitettu ja kääntyessäni näinkin ikkunasta laivan uivan jo kaukana merellä kohti Kustaanmiekkaa.
*
Tuli tyhjä olo: mitäs nyt tekisi? Pienessä repussa oli Tallinnan karttaa ja vesipulloa. Lähdin kävelemään Katajanokalta vaikkapa Sompasaareen tai Kalasatamaan, jonne entisen sataman paikalle on tehty kävelyreittejä, tulossa asuinalue. Kuljin Pohjoisrannat T- eli Halkolaitureineen, kiersin Merihaan rantoja pitkin, katselin taideteoksia, merta ja lintuja. Minulla ei ollut Helsingin karttaa enkä lopulta osannutkaan Suvilahden voimaloiden luona oikealle reitille. Yliruksitut opasteet autoille Sompasaareen osoittivat Hermannin rantatielle pohjoiseen ja lähdin kiertämään sieltä kautta... enkä viitsinyt enää palata etelään. En viitsinyt poiketa kierrätyskeskukseenkaan tällä kertaa.
*
Lähdin kulkemaan kävelypolkuja Arabianrantaa pitkin, etelämpää kuin aiemmin. Myöhemmin kartasta huomasin, että Kyläsaaresta olisi voinut alkaa rantareitin etelämpääkin, se pätkä jäi tulevaan kertaan. Maisemathan tuolla on kauniit, veden yli kohti vihreää Viikkiä ja lähinnä Lammassaarta. Vesilintuja paljon. Lännessä uudisrakennukset ja työmaat. Kannattaa ainakin kerran käydä! Mulle jo muutamas kerta.
*
Tultuani Vanhaankaupunkiin eli Annalaan päädyin päämäärättä umpimähkään kuljeskelemani pienen metsämutkan jälkeen alittamaan Lahden moottoritien kohti vanhaa punatiilistä vedenpuhdistamoa ja sitten Vantaanjoen länsirantaa pitkin pohjoiseen. Reitti ei tuntunut ennestään tutulta. Hyvin rehevää luontoa, joki peittyi joskus näkymättömiin.
*
Uusi kävelysilta oli rakennettu ennen Pikkukosken uimarantaa ja Pirunkalliota. Vaihdoin joen itäpuolelle, jossa melkoiset kukkulat, joille rakennetaan kävelysiltoja ja uusia teitä, Viikinmäen puhdistettavan ampumaradan paikalle. Kiintoisa retkikohde. Joen rannassa taukopaikkoja, nuotiopaikkakin, se oli maakuoppa, jonka yllä rautainen ritilä.
*
Joenmutka Pikkukosken kohdalla korkeine kukkuloineen, Pirunkallioineen, on kiehtova! Kannattaa käydä katsomassa kerran, parikin.
*
Otin päämääräkseni käydä ensimmäisen kerran Malmin hautausmaalla, jonka ohi oli vain tullut ajettua monesti. Kiersin Savelaa etelästä ja päädyin Pihlajamäkeen. Kartta olisi vapauttanut turhilta umpikujilta, mutta toisaalta myös opastanut oikealle oikopolulle Suomen vanhimpien hiidenkirnujen luota suoraan itään, sen sijaan että kaarsin kaukaa etelästä ostarin ja kirkon kautta.
*
Malmin hautausmaa on aika valtava, autotiet halkovat... Komeita vanhoja puita ja varsin avoimia kuolleiden kenttiä, montakin hautarivistöä voi nähdä jo yhdella katseella. Etsin tuttuja nimiä tai julkkiksia? Lopulta löydin vain yhden: Laulajatar Laila Kinnunen eli Laura Misic, sukuhaudassa myös hänen isänsä ja sisaruksia. Ihailijoiden tuomia kukkia ja kortteja.
*
Malmin hautausmaalle kaipaisi opasta, kirjallista tai jotakuta Aarne Laurilaa (tunnetuin malmilainen kotiseutuihminen). Kiertelin ja kaartelin Malmilla muutenkin, Markkinatietä ym. ja kävelin sitten kaupungin halki länteen, Konalaan. Laskin kartasta huolellisesti kävelymatkaa kertyneen lopulta runsaat 30 km.
*
***
*
Seuraavana vuonna (15.8.2011) osallistuinkin parin tunnin opastetulle kierrokselle Malmin hautausmaalla, klo 17 - 18;45, oppaana Kansanvalistusseurasta eläköitynyt professori Aarne Laurila.
*
Saavuin bussilla 74 Malmin Hautausmaan Pihlajamäentien puoleiselle portille klo 16:50. Portin pielessä, sisäpuolella, odotti jo tusinan verran ihmisiä, pääasiassa vanhoja rouvia. Kävelin odotellessani hetken eteenpäin. Tuuhea kuusikuja kappelille vievän päätien sivussa. Satoi hiukan, sontsa auki ja kiinni vuorotellen.
*
Sitten hieman jo kumarainen vanhus käveli päätietä etelään, meitä vastaan, oppaamme? Liityin joukkoon kasvaneeseen, jo noin 30 ihmisen. Sadeviitta oli monen päällä, osa kertakäyttöisiä, toisilla sateenvarjoja. Filosofian tohtori Aarne Laurilalla oli paperinippu kädessään, hän oli avopäin, harmaantunut, lähes 82-vuotias, syntynyt 16. marraskuuta 1929. Mukaamme liittyi toiseksi oppaaksi seurakunnan puutarhuri.
*
Hautausten määrällä (2000/vuosi) mitattuna Suomen suurimman hautausmaan koko on 54 / 65 hehtaaria (hautakorttelit / pinta-ala) (esim. 800 metriä kertaa 800 metriä?) ja siellä on noin 50'000 hautaa, joihin on aikaa myöten haudattu jo 200'000 ihmistä.
*
Julkisuuden henkilöitä haudatuista:
kohumannekiini Tabe Slioor, "1. salarakas" (kortteli 8, linja 1)
laulaja Armi Aavikko (kortteli 16, linja 23)
laulaja Tapio Rautavaara (kortteli 60, linja 9)
laulaja Olavi Virta (kortteli 90, linja 52)
näyttelijä Ansa Ikonen (kortteli 3, linja 12)
näyttelijä Tauno Palo (kortteli 1, linja 32)
näyttelijä Matti Pellonpää (kortteli 89, linja 30)
ohjaaja Mikko Niskanen (kortteli 12, linja 4)
patriootti Eugen Schauman (kortteli 12) patsas Stigell
sanoittaja Pertsa Reponen.
(Käsin piirtämäni kartta ja lista, lähdettä en muista)
*
Schauman on siirretty sukuhautaan Porvoon Näsinmäelle,
Robert Stigellin tekemä muistomerkki on jäljellä Malmilla.
Mannerheim-ristin ritarin Lauri Törnin nimi on Törnin sukuhaudassa (kortteli 10), mutta Larry Thornen jäännökset siellä missä John F. Kennedyn, Arlingtonissa, Washingtonissa.
Sankarihaudat (520 ihmisen) ovat korttelissa 71.
*
Lisää Malmille haudattuja:
ennustaja Aino Kassinen,
jääkiekkopomo Aimo Mäkinen,
kirjailijat Martti Larni, Pekka Lounela,
laulajat Matti Jurva, Auvo Nuotio, J. Alfred Tanner,
liikemies Kalle Hagert,
muusikot Matti ja Pirjo Bergström, Kullervo Linna,
nyrkkeilijät Elis Ask, Sten Suvio,
näyttelijät: Ossi Elstelä, Kauko Helovirta, Ansa Ikonen,
Armas Jokio eli Pekka Puupää -filmien talonmies Pikkarainen,
Martti Kuningas, Toivo Mäkelä, Tapio Nurkka, Erkki Pajala,
Pertti Palo, Irma Seikkula, Oke Tuuri, Reino Valkama.
taiteilijat Mikko Hovi, Birger Kaipiainen, Unto Koistinen,
toimittaja (Zavidovo-vuoto) Tor Högnäs,
upseeri ('Marokon kauhu') Aarne Juutilainen.
*
Erikoinen Åbergin alue (korttelit 101-104) oli yksityinen, Åbergin kivi ainoana poikittain. Sankarihaudat ja vuoden 1946 miinanraivajat. Erityinen kommunistitasanne, jossa Yrjö Sirolan kivi, pienissä laatoissa Tuure Lehen, Armas Äikiä, Ville Pessi (kortteli 23).
*
Siunauskappeli on vuodelta 1923 (Selim A. Lindqvist),
sen ohessa 3 pienempää kappelia 1950, 1953 ja 1956.
*
Viimeisenä henkilönä vastaamme tuli Laura Misic (kortteli 34, linja 46), jota nimeä joku rouva ihmetteli. Aarne Laurila luki hiljaisella äänellä listan nimiä ja kertoi myös ruumisjunia tuoneesta 2 km pitkästä rautatiestä, jonka raiteet on purettu. (Niiden paikalla kulkee erittäin suora kävelytie kohti Malmin keskustaa, olen kulkenut.) Junavuoroja oli aikoinaan keskiviikkona ja sunnuntaina, vuoteen 1954 asti. Junissa oli kaksi ruumisvaunua sekä neljä henkilövaunua saattoväelle, papeille ja vierailijoille! Jäljellä on yhä hautausmaan soma asemarakennus eli odotussali!
*
Portilla odotti taas tusinan verran ihmisiä seuraavaa, toista kierrosta. Laurila kauppasi "Malmin Kuvalehteä" salkustaan. "3 markkaa" hän niistä pyysi. Minulla oli vain euroja, joita oli käytetty rahana jo 10 vuotta. Mukava opastettu kierros, toivottavasti vuosittainen traditio jatkuu.
*
Hietaniemen hautausmaasta on muuten olemassa (ja lainattavissa Helsingin kirjastoista) yli tuhat hautaa kuvin ja sijaintitiedoin esittelevä CD-rom 'Hietaniemi'.