torstai 21. helmikuuta 2019

657. Sadas elokuvateatteri (ja 96-99)

Olen nähnyt elokuvia jo sadassa (100) eri esityssalissa (588 eri filmiä)! Kuvailen vielä tuoreeltaan viisi viimeisintä salia vuosilta 2017-2019.
.
Kaikki SATA elokuvateatterien salia löytyvät vuoroillaan aiemmista kirjoituksistani, viimeksi numerot 91-100 blogikirjoituksessa:
"516. Elokuvateatterini 91-100 (Lahti, Kirkkonummi)",
päiväyksellä 15. kesäkuuta 2016 (myöhemmin päivitetty).
.
.
**********
.
100) Cinamon Kino Redi 3 (1-5), Kalasatama, Helsinki
.
Virolainen elokuvateatteriketju Cinamon tai Cinamonkino lupaili Fnnkinoa halvempia esityshintoja aloittaessaan Kalasataman kauppakeskus Redissä syksyllä 2018. Keskiviikkona 13.2.2019 liput maksavat vain 5 euroa koko päivän, mutta normaalisti peruslippu 8 euroa arkena ennen klo 17 tai 9 euroa illalla sekä 9,95 perjantai-illasta sunnuntaihin.
.
(Hintoja onkin näköjään reippaasti halpuutettu viime syksyn alkuajoista, jolloin ne olivat vastaavasti 11 euroa, 12 euroa ja 14 euroa!)
.
Kauppakeskus Redi on saanut huonon maineen vaikeasta löydettävyydestä, mutta oman ensikokemukseni mukaan hiukan kohtuuttomastikin:
.
Kalasataman metroaseman laiturilta laskeudutaan talon 3. kerroksen korkeudelta ensin kakkoskerrokseen. Kakkosessa kävelen umpimähkään käytävää jompaan kumpaan suuntaan. Esillä ei ole karttoja. Muutamat tienviitat neuvovat risteyksissä tai mutkissa Cinamonia kohti, kunnes en niitä enää näe.
.
Aion jossakin vaiheessa kääntyä takaisin, mutta yllätyksekseni huomaan kävelleenikin käytävää täyden ympyrän ja palaavani automaattisesti lähtöpisteeseen metron laitureille nousevien liukuportaiden alapäähän. Tämähän oli hyvä yllätys!
.
Aloitan uuden kierroksen, jolla huomaan nyt toiset liukuportaat ylös 3. kerroksen käytävälle - jossa suoraan Cinamonin suljettujen ovien eteen! Siellä alle 10 ihmistä odottelee klo 10:50 teatterin avautumista klo 11. Avaamisen jälkeen kuljen osaavampien perässä ja päädyn kolmanneksi ja viimeiseksi kassajonoon.
.
Joillakuilla asiakkailla on internetistä ostettuja ja valmiiksi tulostettuja lippuja tai he käyttävät itsenäisesti lippuautomaatteja. Minä valitsen näyttöruutua sormella painaen vapaan istumapaikan elokuvaan 'Stan & Ollie' ja maksan kassamyyjälle käteisellä 5 euroa. Sama neitonen kävi noin klo 11:03 avaamassa rautakalterit ovien edestä, muuta henkilökuntaa ei ole näkyvissä paikalla.
.
Cinamon Redin elokuvasaleja on viisi, joissa on yhteensä 700 paikkaa. Isoimmassa lienee tilaa lähes 300:lle, sillä salit n:o 2, 3, 4 ja 5 ovat parittain toistensa peilikuvia, kaikki noin sata-paikkaisia. Minun lippuni on kolmoseen.
.
Salin 3 ovella ei ole lipunrepijää, vaan lukuautomaatti, jolle näytän lippuni QR-koodin, jolloin portti aukeaa. Saliin tullaan sisään valkokankaan vasemmasta reunasta. Katsomon vasemman käden seinustalla nousee ainoa portaikko jyrkästi porrastetuille penkkiriveille, joita on kaikkiaan 7.
.
Kuudella alimmalla rivillä on kullakin 15 istumapaikkaa, mutta takarivillä enää 12, jotka on jaettu kuudeksi kahden hengen sohvaksi. Parisenkymmentä katsojaa hajaantuu 102 paikalle, kaksi ykkösriville, minä kakkosrivin ainoana paikalle 13, muttei kukaan 7. riville, jota käväisen uteliaisuuttani katselemassa ennen esityksen alkua.
.
**
Aluksi useat mainosfilmit esittelevät tulevia elokuvia yhteensä 20 minuuttia, kunnes "Stan ja Ollie" alkaa. Ohjaus Jon S. Baird 2018 Englanti, USA. Käsikirjoitus Jeff Pope. Pääosissa britti Steve Coogan ja amerikkalainen John C. Reilly.
.
Ensiksi eletään vuotta 1937 Hollywoodissa. Ohukainen ja Paksukainen saapuvat studiolle ja tervehtivät ystävällisesti James Finlaysonin kanssa, joka on elokuvissa heidän vakiovihollisensa, pienikokoinen, kaljuuntuva, kierosilmäinen ja ilkeä! Tekeillä on koominen lännenelokuva 'Way Out West'.
.
Stanin filmisopimus on päättymässä ja hän pyytää tuottaja Hal Roachilta parempaa palkkaa, mutta tämä ei suostu. Sovinnollisemman Ollien sopimus jatkuu vielä, ja Hardy tekee ilman Laurelia, Stanin tilalla Harry Langdon, floppaavan "Elefanttifilmin": Zenobia / Elephants Never Forget (1939).
.
Tarina jatkuu 16 vuotta myöhemmin 1953 Englannissa, jonne Stan Laurel (1890-1965) ja Oliver Hardy (1892-1957) matkustavat tehdäkseen vielä yhdessä viimeisen elokuvan: "Robin Hood". Filmauksen alkua odotellessaan koomikkopari kiertää näyttelemässä roolejaan pikkukaupunkien pienissä teattereissa, jotka jäävät vajaiksi olemattoman mainonnan takia. Vähitellen maine leviää ja teatterit täyttyvät! (Filmisivuston mukaan tosiasiassa kiertue menestyi suurin ja täysin salein alusta loppuun).
.
Parivaljakon aktiivinen toimija ja käsikirjoittaja Stan ei uskalla pariin viikkoon kertoa näyttelemiseen keskittyvälle Ollielle, että filmihanke onkin peruuntunut, koska siihen ei ole saatu rahoitusta. Ollie sanoo tyynesti tienneensä asian jo kauan sitten. Miksei hän sitten sanonut mitään Stanille? Koska hän uskoi Stanin tietävän, että hän tietää... Hauskaa ja samalla liikuttavaa.
.
Kuullessani ensimmäisen kerran uudesta Stan & Ollie -elokuvasta 60 vuotta tähtien kuoleman jälkeen aloin odottaa ratkiriemukasta farssia? Mutta on toki helpompaa esittää huippukoomikkoja vanhuksina kuin yrittää matkia heidän parhaiden päiviensä saavutuksia. Hattutemppu - kahden erikokoisen knallin vaihtaminen tuplasti keskenään - sujuu hiukan aiempaa hitaammin.
.
Hauskassa kohtauksessa brittilordi vähättelee understatement-hengessä lähinnä vain vaimonsa katsoneen Laurelin ja Hardyn filmejä. Sitten ylimys ei maltakaan olla itse kertaamatta ääneen ja hohotellen koko juonta pianon kuljetuksesta pitkien ulkoportaiden yläpäähän.
.
Muutamaa naurattavaa kohtausta lukuunottamatta elokuvan tunnelma on surumielinen. Koomikotkin vanhenevat. Paksukainen on 61-vuotias ja sairastuu, saa sydänkohtauksen. Lyhyen sairaalalevon jälkeen hän haluaa sittenkin hoitaa kiertueen loppuun, Irlantiin asti. Elokuva päättyy koomikkoparin viimeiseen iloiseen Käkien tanssiin teatterin lavalla, elävän yleisön edessä. He palaavat Amerikkaan, eivätkä koskaan enää näyttele.
.
Lopputekstien ohessa esitetään runsaasti oikeita mustavalkoisia valokuvia (1953) Stan Laurelista ja Oliver Hardysta elämäkerta-elokuvaan mukaan otetuissa tilanteissa. Niitä olisin katsellut mielelläni vieläkin pitempään ja hitaammin. Kukaan muukaan katsoja ei kiirehtinyt ulos salista lopputekstien kuvituksen aikana.
.
Elokuvan pituus oli 97 minuuttia ja se oli 588. teatterissa näkemäni, nyt 100. esityssalin penkiltä.
.
.
*********
.
99) Kino Bio KIRKKONUMMI 1-2, Munkinmäentie 17
.
Lähdin elokuviin Kirkkonummelle asti, kun huomasin että siellä esitettiin 'Stalinin kuolemaa', vuosikymmenen parasta brittikomediaa, perjantaista maanantaihin klo 19:30.
.
Äitienpäivän sunnuntaina 13.5.2018 saavuin Kirkkonummelle kävellen Kauklahdesta. Ensin kävelin Kauklahden juna-asemalta klo 14 radanvarren Hansatietä länteen uudelle Lidlille ja Kauklahden väylälle. Lapinkyläntietä pohjoiseen yli Kehä III:n. Mankintietä lounaaseen kohti Luoman VPK:ta ja Hvitträskin tienhaaraa. Masalan halki, jossa on yhä uusia 6-kerroksisia taloja rakenteilla ratavarteen. (Masalan palveluita kirkko, Sale, K-Market, kirjasto, juna-asema.)
.
Jorvaksessa poikkesin ohimennen kilometrin luoteeseen Autioniityntietä Vasikkahakaan vilkaisemaan emeritusprofessori Jukka Kemppisen blogissa toisinaan mainostettua asuntoyhtiötä vuodelta 1972. Yksityisalue, jota katsoin vain etäältä Vasikkahaantieltä.
.
Kirkkonummen kirkonkylässä levähdin auringonpaahteen jälkeen keskiaikaisen kirkon varjossa. Kirjastotalo oli remontissa. Kävin vilkaisemassa ulkomuseoita 1) Gesterby (pohjoiseen vajaa kilometri) ja 2) Ragvalds (länteen 1,5 km). Näistä jälkimmäinen olisi katsomisen arvoinen (avoinna kesälauantaisin, pääsymaksu 2 euroa). Museoiden välin kävellessäni eksyin Volsintielle, jolta oikaisin Lindalsvägeniä Ravalsintielle ja Överbyntielle. Viime vuosisadan 1900-luvun laatikkomaisia 3-kerrostaloja sekä viime vuosikymmenten pientalojen tötteröarkkitehtuuria.
.
Rantaradan alittavan Kirkkonummen Asematunnelin eteläsuulta näkyy heti Munkinmäentien toisella puolella mainoskyltti "Kino Bio Kirkkonummi" valkoisen puutalon seinässä. Sisäänkäynti tapahtuu itäsivun puolivälistä ja poistumisovet kahdesta elokuvasalista ovat vierekkäin eteläsivulla.
.
Hiljaista oli elokuvateatterin liepeillä! Yksi naisasiakas tuli ulos ovesta, ettei vain ollutkin edellisen näytöksen ainoa katsoja?
.
Sisällä talossa mutkikas käytävä ohitti lippuluukun päättyäkseen elokuvasalin ovelle. Keski-ikäinen mies myi minulle lipun 11 eurolla (perinteisen Suomen elokuvateatterinomistajien liiton SEOL:in punaisen paperilapun, johon oli lyöty violetti leima "Kino Kirkkonummi"). Iäkäs mies repäisi ovella laidan pois lipusta. Ehkäpä perheyrityksen kaksi sukupolvea töissä?
.
Käytössä oli 112- ja 68-paikkaisista elokuvasaleista isompi. Yhdellätoista penkkirivillä oli kullakin 10-11 istumapaikkaa. Rivillä 8 tai 9 istui jo kolmen hengen seurue. Kunhan minä olin istuutunut keskelle riviä neljä, muita katsojia ei enää saapunut! Alkufilmeinä esiteltiin Timo Koivusalon uutuutta "Olavi Virta", (tulossa 5 kk:n päästä lokakuussa 2018), sekä ulkomaalaista filmiä pullukasta, joka löytää itseluottamuksen ulkonäköönsä, saatuaan iskun päähänsä.
.
"Death of Stalin" kuvaa kommunistimafiaa, joka tanssii Teräsmiehen pillin mukaan vuonna 1953. Katsojan voisi olla hyvä kerrata historiasta muutama kommunisti: 1) Berija, salaisen poliisin johtaja, joka hoitaa sadistisia kuulusteluja omin nyrkein; 2) Nikita (Hrustshov), nurkuva toverikiusattu pelle, joka juonii Berijan pikaisen teloituksen; 3) Zukov, raaka sotamarsalkkapelle rintamus täynnä kunniamitaleja; 4) Malenkov, poseeraava johtajan varamiespelle, 5) Molotov, tuulenhaistelija joka ei tiedä kannattaako vaimonsa teloituttamista vai ei; 6) Mikojan, metkan näköinen juonikas armenialainen; 7) Kaganovitsh, Stalinin vävy; 8) Bulganin. Naisista isoimmissa rooleissa ovat uskolliset vaimot kotosalla tai kuulusteluselleissä, Stalinin tytär Svetlana sekä pianisti, jonka kirje aiheuttaa Teräsmiehelle kohtalokkaan nauru- ja sydänkohtauksen.
.
Elokuvan pituus oli 107 minuuttia ja se oli 586. teatterissa näkemäni, nyt 99. esityssalin penkiltä.
.
.
********
.
98) MARTINUS Kulttuuritalo, Martinlaaksontie 36, Vantaa
.
Vantaan Martinlaakson lukion ja Kauppiaitten kauppaoppilaitos Mercurian rakennusten yhteyteen valmistui vuonna 1987 kulttuuritalo Martinus, jolla on 444-paikkainen konserttisali.
.
Torstaina 15.2.2018 kävelin (!) Helsingin keskustasta luoteeseen Konalaan (reittiä Nervanderinkatu, Töölönkatu, Minna Canthin katu, Messeniuksenkatu, Topeliuksenkatu, Tukholmankatu, Pihlajatie, Mannerheimintie, Vihdintie, Pitäjänmäentie, Konalantie) ja sitten yhä edelleen pohjoiseen Vantaalle (Malminkartanontie, Naapuripellontie, Vantaan raja, Raappavuorentie, Martinlaaksontie).
.
Sisäänkäynti Martinlaaksontie 36:ssa vei pohjoisesta etelään, matalaan yhdysosaan korkeiden mähkäleiden välissä. Oikealla lännessä avautui sadalle ihmiselle mitoitettu lämpiö, jonka yhteydessä vartioitu naulakko, pöytiä ja nojatuoleja.
.
Torstaina 15.2.2018 kello 18-19:30 esitettiin "DocPoint-jatkoilla" ilmaiseksi dokumenttielokuva "The Fifth Sun" (2017), ohjaajana (paikalla) italialainen Matteo Maggi. Filmin pääosassa oli suomalainen maailmanmatkaaja Panu Heikkurinen, joka muistutti kasvoiltaan Vihreiden puheenjohtajaa Touko Aaltoa.
.
Katsojia kertyi vain tusinan verran valtavaan saliin, jossa oli arviolta 20 penkkirivillä kullakin 22 istuinta. Asetuin itse optimaalisesti rivin 5 keskelle. Valkokangas levittäytyi vasta näyttämöareenan takana ja katsomo kohosi voimakkaasti takaseinää kohti. Muut katsojat sijoittuivat taakse tai keskiriveille, jolleivät suorastaan kauimmaisille "piippuhyllyille".
.
Nähtiin Road Movie, matkaelokuva, matkustushimosta eli "Wanderlustista". Päähenkilö Panu osti Helsingissä romanipariskunnalta pakettiauton 2000 eurolla. Sitten entinen palomies Heikkurinen lähti, kyydissään kolmen italialaisen kuvausryhmä, ajamaan itään, yli valtiorajojen, Venäjä, Kirgisia, Kiina, Hongkong, Indonesia, kohti Australiaa, jossa päämääränä oli nähdä parin kuukauden päästä auringonpimennys!
.
Kuvatussa filmimateriaalissa on hienoja, harmillisen lyhyiksi jääviä maisemapätkiä, sekä eloisia henkilökuvauksia kohdatuista kiinnostavista ihmisistä. Katsoisin mielelläni uudelleen! Rajoilla syntyy vaikeuksia byrokratian kanssa, viisumia joutuu odottamaan viikon, huonot tiet muuttuvat lumisiksi ja jäisiksi. Autoa ei päästetäkään Kiinaan, vaan se joudutaan lahjoittamaan Kirgisiaan. Panu kyllästyy ahtaaseen joukkomatkailuun junilla ja katoaa kuvausryhmältä, joka suorittaa keskenään matkan loppuun Cairnsiin. Lieneekö Panu jäänyt Australiaan?
.
Elokuvan pituus oli 79 minuuttia ja se oli minulle 585. teattereissa näkemäni, nyt jo 98:nnen esityssalin penkiltä.
.
.
*******
.
97) KARASALI, Karatalo, Espoon Karakallio, Kotkatie 4
.
Espoon Karakallion ostoskeskuksen länsipuolella on arkkitehtitoimiston Nurmela, Raimoranta ja Tasa suunnittelema pieni kulttuurin monitoimitalo vuodelta 1987. Ulkoportaat vievät lasiovelle, jonka takana on pikkuinen aula tuoleineen ja näyttelysoppineen, naulakko sekä kirjojen kierrätyshyllykin.
.
Etuvasemmalla aulassa on lipunmyyntitiski, jonka vieressä ovi 137-paikkaiseen, jyrkästi alas laskeutuvaan auditorioon (noin 9 penkkiriviä, kullakin n. 15 paikkaa). Alimpana edessä on pieni näyttämö, jonka peräseinällä valkokangas.
.
Sunnuntaina 11.2.2018 klo 15:30 kävin "DocPoint-jatkoilla" katsomassa ilmaiseksi elokuvan tutkimusmatkailija ja diplomaatti John Ramstedtista (1873-1950). Dokumenttifilmin "G.J. Ramstedtin maailma" (2017) kahdesta ohjaajasta Martti Kaartinen oli poissa, mutta Niklas Kullström oli paikalla vastaamassa katsojien kysymyksiin.
.
Elokuva oli kuvattu 9 viikon aikana matkareitillä Japani, Etelä-Korea, Kiina, sekä junalla Mongoliaan, mutta paikat esitettiin valmiissa filmissä Ramstedtin matkojen järjestyksessä Mongolia, Japani, vähän Kiinaa ja Koreaa. Etelä-Korean osuus oli filmattu yhdessä päivässä, Mongolia kuukaudessa.
.
Parasta ja minulle tuoreinta katsottavaa oli Mongolian vihreiden puuttomien arojen maisema, jota näytettiin paljon yläilmoista, nykyaikaisesti dronella eli automaattisesti etä-ohjatulla mini-helikopterilla kuvattuna! Myös Mongolian kaupunkimaisemaa olen onnistunut näkemään mediassa paljon harvemmin kuin Kiinan, Korean tai Japanin.
.
Filmin molemmat tekijät tunsivat entuudestaan hyvin Itä-Aasiaa asuttuaan siellä, toinen jopa vuodenkin Japanissa. Tietämys oli helpottanut kuvauspaikkojen valintaa jo etukäteen.
.
Altailaisten kielten tutkija, professori Gustaf John Ramstedt (22.10.1873-25.11.1950) oli etevä historian merkkimies päähenkilöksi. Hänen vanhoja matkakertomuksiaan luettiin ääneen tuoreen kuvamateriaalin oheen. Hän oli ollut kirjaamassa muistiin Mongolian suullista kansanperinnettä vuosina 1898-1901, 1909 ja 1912.
.
Suomen itsenäistyttyä 1917 Ramstedt lähetettiin vuosiksi 1919-30 Suomen asiainhoitajaksi Japaniin. Hän opetteli japanin kielen pitkällä laivamatkalla! Kun Kansainliitto vuonna 1920 ratkaisi Ahvenanmaan kuulumisen Suomelle eikä Ruotsille, diplomaatti Ramstedtin hankkima Japanin tuki Suomelle osoittautui ratkaisevaksi.
.
Elokuva on valkokankailla katsomieni listalla 584. (40 vuoden ajalta). Aionpa vielä lukea Ramstedtin kirjoista "Seitsemän retkeä itään" (1944) sekä "Lähettiläänä Nipponissa" (1950). Jälkimmäisen muistelin muka jo lukeneenikin, mutten löydäkään sitä 7000 kirjan listaltani. Sotkenkohan johonkin toiseen vai olenko unohtanut aikanaan tehdä kirjauksen? Kirja täytyy ainakin selata nähdäkseni tuntuuko tutulta.
.
.
******
96) KANNUKINO, Kannusali, Kannusillankatu 4, Espoon keskus
.
Lasiovirivin takaa, Kannukadun itäpuolelta, lähtee alas kellariin tai pommisuojaan viettävä tilava betonikäytävä, jonka varrella on ovia liikuntatiloihin. Kellarissa on pari aulatilaa, joiden välissä leveät kierreportaat alempaan kellaritilaan. Ala-aulassa on lipunmyyntikoppi ja ovet käymälöihin.
.
Siistin, nykyaikaisen elokuvasalin iso valkokangas on pohjoisseinällä. Katsomossa on noin 11-12 riviä, jokaisella ehkä parikymmentä istuinta.
.
Lauantaina 2.9.2017 klo 16 kävin katsomassa Lasse Naukkarisen (s.1942) omaelämäkerrallisen elokuvan "Olipa kerran utopia" (2004). Ohjaaja oli itse paikalla kertomassa filmistään. Katsojia oli runsaat 30, joista melkein kaikki 75 vuotta täyttävän Naukkarisen ystäviä ja tuttavia elokuva-alalta, mm. dokumenttiohjaaja Jarmo Jääskeläinen, toimittaja Eeva Järvenpää, valokuvamalli Eija Pokkinen sekä entinen kommunistipoliitikko Esko Seppänen.
.
Naukkarinen oli yhdistellyt vanhoista filminpätkistä tarinaa elämänsä varrelta, alkaen opinnoista ja opettajistaan 1962, sitten Tshekkoslovakian miehitystä vastustavasta mielenosoituksesta ja Helsingin vanhan ylioppilastalon valtauksesta 1968, Chilen sotilasvallankaappauksesta 1974.
.
"Puolueeseen en liittynyt", toteaa Naukkarinen elokuvassa, yksikkömuodossa. Ajattelin itse, että Suomessa on monipuoluejärjestelmä, jossa minä en ole liittynyt mihinkään monista puolueista, en edes Vihreisiin tai Kokoomukseen. Naukkarinen esiintyi aikoinaan 1970-luvulla laitavasemmiston Ei-EEC-listoilla.
.
Naukkarisen ystävät ja tuttavat taputtivat ja kiittelivät esityksen jälkeen, kuinka tunsivat käyvänsä läpi omankin elämänsä, katsellessaan elokuvaa. Yhteinen sukupolvikokemus. 90 minuutin elokuvan ja 45 minuutin keskustelun jälkeen kaikki paitsi pari katsojaa viivyttelivät vielä aulassa jäädäkseen kahville keskustelemaan lisää. Esitys oli maksuton ja kuului Espoon "Suomi 100 vuotta" -ohjelmistoon. Elokuva oli esitetty televisiossa viimeksi vuonna 2012.

perjantai 4. tammikuuta 2019

656. Sakari Topeliuksen ulkomaanmatkat, 1843 ja 1856

Nykyajan interreilaajana 2000-luvulla on hauska katsoa, missä kulkivat kerran 1800-luvun kulttuuri-matkailijat. On yhteisiä ja erilaisia kaupunkikohteita.
.
Kirjailija Zachris Zacharias Sakari Topelius (14.1.1818-12.3.1898) kävi 25-vuotiaana ensimmäisen kerran Ruotsissa ja 38-vuotiaana Saksan ja Belgian halki Pariisissa asti.
.
1856 Topelius Eurooppaan (touko-heinäkuu 1856)
.
Hengist-höyrylaivalla Lyypekkiin
Travemünde
Lyypekki, Düffken hotelli
Hampuri ("maailman siveettömin kaupunki")
Harburg (höyrylaivalla)
Hannover (junalla)
Düsseldorf (taidemaalari Werner Holmberg)
Köln (tuomiokirkko), Hotel Bellevue
Bryssel (junalla, tunnelit!) Hotel de Flandre
.
Pariisi 6.-28.6. Hotel des deux Mondes, rue d'Ant
Köln
Koblenz-Boppard-Mainz, Rein höyrylaivalla
Wiesbaden
Frankfurt
Eisenach
Gotha
Erfurt
Weimar
Leipzig
Dresden
Berliini (pettymys...)
.
Kööpenhamina (pyöreä torni, Thorvaldsenin museo)
Helsingborg
Göteborg
Halmstad
Götan kanavaa Tukholmaan
Turku
.
.
Topeliuksen Ruotsin-matka kesä-heinäkuu 1843.
.
11.6.1843 Helsinki-Raasepori-Turku
Tukholma 13.6.1843
Asuu Gamlastanissa Köpmanstorgin varrella
Djurgården, Bellmanin rintakuvapatsas
Söderin Mosebacken ja Riddarholmenin kirkko
Ooppera, Rossinin Harakka, pääosassa Jenny Lind
Kuninkaallinen kirjasto
Carlberg, Drottningholm, Rosendal,
Haga, Järva, Ulriksdal.
Solnan hautausmaa, Värtan, Fiskartorpen,
Danviken, Ladugårdsgärdet, Skuggan, Ropsten.
.
28.6.1843 Upsalaan höyrylaivalla, ylioppilaskokous
Alsiken kestikievari
Skoklosterin linna
Tukholma
.
8.7.1843 laivalla Strängnäsiin, tuomiokirkko
Åkerin tykkivalimo, Rockestan ruutitehdas
Mariefred
Gripsholman linna
Tukholma, Ryssholmen, Alphyddan, Strömparterren
.
19.7.1843 lähtö Tukholmasta
Uumajaan höyrylaiva Nordlandilla
Gävle, Hudiksvall, Sundsvall, Härnösand
Uumaja, Björkö, Vaasa
.
Lähde:
Nyberg, Paul: Z. Topelius. I osa. Elämäkerrallinen kuvaus (Zachris Topelius, en biografisk skildring) suom. Lauri Hirvensalo / runot Elina Vaara.
(1949) Wsoy 1950 S 384 s. O (34 liitekuvaa) lk.9
.
.

perjantai 23. marraskuuta 2018

655. Ulm ja Tübingen junilla Stuttgartista

Vielä kaksi kaupunkia tunnin junamatkan päässä Stuttgartista, vaikea valita kumpi, ehkäpä molemmat? Aamukävely hotellista asemalle klo 8:05-8:30, aamukahvi ja päivälipun osto kahdelle 30 eurolla.
.
Juna Ulmiin lähtee klo 9 viimeiseltä raiteelta 16, äärimmäiseltä laiturilla idässä, josta lähdössä vain 6 minuuttia aikaisemmin ensin juna Nürnbergiin, siksi tarkennus raideosuudelle G-E. Ehkä kahden junan ahtaminen äärireunaan johtuu rakennustyömaasta, jossa laiturien suunnat vaihdetaan poikittaisiksi entisiin verrattuna, jotta ne saadaan laituriin päättyvistä raiteista aseman poikki kulkeviksi. Kuten pisararata-ratkaisu toimisi Helsingissä.
.
Matkasuunnitelma: "Maanantaina Itään"
0900 Stuttgart, IRE raiteelta 16 G-E
1003 Ulm (ja Neu-Ulm Baijerin puolella)
1254 Ulm, raide 3 (IRE Stutt)
(1318 Geislingen, 1329 Göpplingen, ohi)
1339 Plochingen, (raiteelle 1) (tai 1539 raiteelle 3)
1344 Plochingen, raiteelta 10 (RE Tübi) (tai 1544 r.9)
1423 Tübingen (tai 1623)
1602 Tübingen, raiteelta 2 (tai 1700 r.3 IRE /1802 r.3)
1708 Stuttgart (tai 1743 /1907)
.
Tarkkailen matkalla väliasemia, koska paluumatkalla tulee olemaan junanvaihto Plochingenissa. Aamu on hieman sumuinen.
.
**
.
ULM. Saavumme perille klo 10 jälkeen. Jo junan ikkunaan näkyy maailman korkein katedraalin torni, vaikkakin sumun ja monien talojen takaa. Aseman edessä idässä on suuri rakennustyömaa. Ulmissa syntyneen neron Albert Einsteinin muistomerkkiäkään ei nyt näy Bahnhofstrassen alkupäässä, vaan se on suojattu puiseen koteloon.
.
Aiomme ensimmäiseksi naapurikaupunkiin Neu-Ulmiin, koska se on Baijerissa ja koska matkatoveri on listannut sieltä antikvariaatteja ja kirpputoreja.
.
Lähdemme pujottelemaan työmaan kaventamaa kauppakatua kaakkoon. Poikkeamme pienemmälle kadulle etelään ja pääsemme seuraamaan kanavaa. Olemme siis jo pittoreskissa kalastajakorttelissa Fischerviertelissä, jossa on vanhoja puuristikkoisia taloja.
.
Kävelemme kaupunginmuurin portista joen rantaan, jotta voisimme seurata jokea Neu-Ulmiin vievälle sillalle asti. Ulmin ja Neu-Ulmin rajajoki on Tonava, täällä vasta alkupäässään, kapeampana ja pienempänä kuin vaikkapa Budapestissa.
.
Silta näkyy hyvin ja kulkee kaupunginmuurin yli. Ongelmaksi muodostuu vain, ettei muurin takaa ole portaita sillalle eikä edes muurissa aukkoa rannalta asutuksen puolelle. Joudumme kävelemään rantaa jonkin matkaa koilliseen, kunnes pääsemme portista kaupungin puolelle ja sieltä muurin harjalle ja edelleen pihaterasseja pitkin sillalle.
.
Tonava-joessa on ensin Inseln-niminen saari, jonka jälkeen vielä toinen silta-osuus Neu-Ulmin puolelle, jossa kohoaa maamerkkinä valtava noin 20-kerroksinen talo. Ensimmäinen kirpputori löytyy helposti, mutta on maanantaina suljettu, ainakin tänään. Toinen paikka löytyy läheltä ja on auki.
.
Eroamme omille retkille, sovimme tapaamisen viimeistään rautatieasemalla. Minä kuljen Inseln-saaren läpi, palaan Ulmiin Baden-Württembergin osavaltion puolelle ja nousen kaupunginmuurin päälle kävelemään länteen. Otan valokuvia joesta, kanavista ja vanhoista kalastajakorttelin taloista. Sumu on hälvenemässä.
.
Siirryn muurin päältä puistoon kukkulalla, josta kävelen alas pohjoiseen. Valokuvaan kokonaisen talokuution täyttävän moninäyttämöisen elokuvateatterin Xineman. Lähden koilliseen kohti kirkkoa. Keskustan vilkkailla kaduilla on jonkin verran odoteltava liikennevaloissa päästäkseen ajotien yli.
.
Suurkirkkokin on osittain remontissa. Lounaiskulman työmaaseinissä lukee: Pääsy kauppaan. Päähänpistosta seuraan turistiseuruetta sisään. Tosiaan matkamuistomyymälä kirkon kulmassa, mutta sieltä pääsee edelleen myös valtavaan kirkkosaliin (Saksan toiseksi suurimpaan, heti Kölnin jälkeen). Kokoa jään joksikin aikaa ihmettelemään ja valokuvaamaan. Isot sivulaivat suuren keskiosan molemmin puolin. (Torniin voisi ainakin joskus päästä 5 eurolla.) Poistun ulos luoteisimmasta ovesta.
.
Etsin raatihuoneen toria, jonne vanhojen talojen keskelle on rakennettu kirjasto lasisen pyramidin sisään. Välähdyskin lasiseinästä tai lasipyramidin huipusta jonkin tien päässä riittää opastukseksi oikeaan suuntaan. Harmikseni kirjasto on maanantaisin kiinni! Yritän ensin sisään sekä idän pääovesta että lännestä, jossa pieni amfiteatterin katsomo laskeutuu kellarikerroksen ovelle, mutta siinä ovessa lukeekin vain "Personal".
.
Katselen toriympäristön kauniita vanhoja kivitaloja ja lasiseinäistä taidemuseota. Yritän etsiä kansallissosialismia vastaan toimineiden nuorten sisarusten Sophie ja Hans Schollin nimeä kantavaa aukiota, mutta en tiedä onko jokin löytämistäni toreista oikea, ainakaan en huomaa mahdollista muistomerkkiä.
.
Kolmisen tuntia saa riittää Ulmille. Tapaamme klo 12:50 asemalla ja lähdemme suunnitelman mukana kohti Plochingenia. Junaosaston päädyssä on näyttö reitistä ja tulevista asemista sekä kellonaika. Huolestuttavasti näyttö ilmoittaa junan olevan kolme minuuttia myöhässä! Plochingenissa olisi nimittäin tiukka vaihtoaikataulu, vain 5 minuutissa pitäisi ehtiä tunnelin kautta raiteelta yksi peräti raiteelle 10 asti.
.
Junan pysähdyttyä Plochingenissa klo 13:42 alkaakin useiden matkustajien kilpajuoksu 2 minuutissa portaita alas, tunnelia pitkin ja portaita ylös, samaan suuntaan kuin mekin haluamme.
.
Ehkä Tübingenin juna odottaa jonkin minuutin, sillä ehdimme siihen niukasti. Juna on niin täynnä, että saan vain seisomapaikan toisen ja ensimmäisen kerroksen portaikon luota. Joillakuilla on tosin isoja laukkuja vieruspaikoillaan. Väkeä jää väliasemalle, jonka jälkeen penkkirivi vapautuu minulle alemmassa kerroksessa.
.
***
.
TÜBINGEN klo 14:30-18:00. Rautatieasema on hieman ahdas ja ruuhkainen. Heti aseman edessä ruuhkaisuus jatkuu vilkkaan linja-autoaseman johdosta. Katukuva on vielä tässä kohtaa hyvin arkinen, kuin mistä tahansa nykyajan kaupungista.
.
Kävelemme itään ja koilliseen kohti Neckar-joen ylittävää siltaa. Ruuhkaiselta sillalta avautuvat ensimmäiset kauniit näköalat. Useat ihmiset pysähtyvät valokuvaamaan, minä myös.
.
Sillan länsireunalta laskeutuvat portaat kapealle ja kasvillisuudesta tuuhealle puistosaarelle, jonka Plataanipolulta voi katsella kaunista rakennusrivistöä vastarannoilla, varsinkin pohjoisessa vanhassa kaupungissa. Näkymät eteläänkin olisivat kelvolliset jollekin vähäisemmälle kaupungille!
.
Neckar-joen pohjoispuolella kohoaa kukkulalle yhtenäinen kaunis vanhakaupunki. Kirkko sijaitsee korkealla mäellä ja Linna muureineen lännempänä vielä korkeammalla kukkulalla.
.
Tübingenin vanhassa osassa on paljon antikvariaatteja, kirjakauppoja ja antiikkiliikkeitä, joita tulee vastaan monella kadulla. Matkakumppani on etsinyt niitä jo etukäteen älypuhelimen hakukoneella. Eroamme kolmelta ja sovimme tapaamisen kuudeksi asemalla.
.
Yritän ensimmäiseksi päästä korkealle linnaan, mutta käyttämäni nouseva tie kääntyykin laskeutumaan hyvin matalalle linnan kukkulan juurelle. Koska tulen Neckar-joen saaren länsipäässä ylittävälle sillalle, käyn ensin kävelemässä kauniin puistoreitin "Platanen Allee" pitkulaisen kapean saaren päästä päähän. Saarella luonnonrauhassa istuskelee ihmisiä ja toiset ulkoiluttavat koiria tai pikkulapsiaan. Itäisen sillan juurella on jonkinlainen kyyhkyslakka, monien suuaukkojen kerrostalo, jonne lintuja lentää sisään ja ulos.
.
Rantakadulta jokirannasta löydän yrittämisen jälkeen Hölderlinin Tornin, jossa runoilija vietti viimeiset vuosikymmenensä tultuaan mielisairaaksi. Katutelineen kartta on sitten taas kerran avuksi ja löydän toisen kahdesta kapeasta polusta tai tiestä, joita pitkin pääsee kävelemään ylös kukkulalle linnan luo.
.
Ylhäällä linnanmuurien juurella katselen ensin talojen kattoja ja valokuvaan "ilmavalokuvia" kaupungin yläpuolelta eri suuntiin. Mentyäni muurin portista sisäpihalle selviää, että linna on Tübingenin Yliopiston hyötykäytössä. Esimerkiksi lähimmästä pyöreästä tornista pääsee pyöreitä portaita pitkin filosofian laitokselle. Toiselta kulmalta voi mennä egyptologian osastolle.
.
Keskelle pihaa on pystytetty Rooman keisaria Augustusta esittävä "elämää suurempi" valtava marmoripää. Pihan länsilaidalla näen Viapori-Suomenlinnan mieleeni tuovan käytävän muurin läpi. Kunhan sieltä on ensin tullut ulos kolme iloista ja äänekästä italialaista nuorta miestä, lähden löytöretkelle. Tulen pikkupihalle, josta pääsen edelleen portaita alas toisen muurin läpi. Lopulta olen kiertämässä linnan muureja ulkopuolelta ja päädyn laskeutumaan alas kahdesta linnaan polusta sitä toista pitkin, jota en aikaisemmin tullut ylös.
.
Kello 16:55 pääsen kirkon eteen torille ja mietin, olisiko kirkon ovi vielä viiteen asti auki? Kyltissä sanotaan, että talvella suljetaan jo klo 16 eikä 17, mutta eipä olekaan suljettu. Käyn kirkossa ja olen sisällä yksin. Hyvän tuurini vahvistaakseni tulen myöhemmin kokeilleeksi ovea myös klo 17:20 - ja ulko-ovi on edelleen auki! Jonkin verran improvisointia määräajoissa? Kirkon torninkin sanottiin olevan auki vaihtelevasti.
.
Kuljeskelen idyllisillä kaduilla ja kauniilla toreilla. Katukuvat ovat keskustassa hyvin yhtenäisiä, kaikki talot ovat vanhoja ja kauniita, ei lainkaan riitasointuja. Toisaalta mielestäni näkymä ei ole liian kiiltokuvamainenkaan, kuin turisteja varten, vaan aidon rosoinen kuin arkinen elämä.
.
Pimeys alkaa haitata uusia löytöretkiä. Taidan löytää vanhan-kaupungin rajankin, jossa kauneus loppuu. Valaistu hedelmien ja vihannesten kauppatori näyttää hyvältä. Katselen myytäviä postikortteja, mutta en halua maksaa yhdestä kortista 1,30 euroa, enpä edes 80 senttiä. Maksimini on 50 senttiä, jonka yli en aio mennä, vaan jään vielä odottamaan rautatieaseman kioskien hintoja (jotka vain 50 senttiä toden totta! Ostan 4 korttia.) Palaamme klo 18:02-19:07 junalla Tübingenistä Stuttgartiin.
.
****
.
Etukäteen laatimani vaihtoehtoinen järjestys, jossa Tübingen olisi ollut ennen Ulmia. Tulos olisi ollut huonompi kuin toteuttamani!
.
TOISINPÄIN "Maanantaina Itään":
0922 Stuttgart, raiteelta 2
1023 Tübingen, kävele koilliseen, silta pohjoiseen
1023 Tübingen, raiteelta 2
(1210 Wendlingen, edellinen asema)
1217 Plochingen, raiteelle 7
1229 Plochingen, raiteelta 3, RB suunta Ulm
1333 Ulm, kävele itään keskustaan
1654 Ulm, raiteelta 3, IRE (tai 1754)
1756 Stuttgart (tai 1856)
.
Kartoista: Hakemalla esim. "Tübingen Hbf" ja valitsemalla:
"Tübingen Hbf Deutsche Bahn AG www.bahnhof.de/bahnhof... jne.
sain (Suomessa) vanhaan Lumia-puhelimeenikin hyvin toimivan kartan aseman ympäristöstä. Suurentamalla ja pienentämällä karttaa sekä siirtämällä aluetta sormenpäilläni saatoin tutkia aseman seudun lisäksi kaupungin keskustaa. Suurennettaessa kartassa tulee yhä enemmän esiin sanallista informaatiota: kauppojen ja hotellien nimet, kuten katujen, torien, raatihuoneiden ja kirkkojenkin.
.
Kaikki matkat tein Baden-Württenbergin osavaltion päivälipulla, joka on voimassa arkisin klo 09-03, viikonloppuisin aikaisemminkin. Lipun hinta on yhdelle matkustajalle 24 euroa ja kahdelle vain 6 euroa enemmän (eli 30/2= 15 euroa/hlö).
.
Pitemmällä matkalle osavaltion ulkopuolelle olisi voinut ostaa "Across the Country" eli "Queer-durchs-Land" -päivälipun, joka maksaa 44 euroa yhdelle, ja kahdelle vain 8 euroa enemmän (eli 52/2= 26 euroa/hlö). Viikonloppuisin nimenä on "Schönes Wochenende", jolloin matkaan saa lähteä jo ennen kello yhdeksää eli arjen aamuruuhkan päättymistä.
.

654. Stuttgart - Schwarzwald - Konstanz junilla

Sunnuntai-aamuna katu on märkä, yöllä on satanut. Kävelen yksin puoli tuntia hotellilta pääasemalle klo 08:15-45. Ehdin katsella Königstrassen alussa turisti-infon ikkunoita, joissa on esillä Stuttgartissa valmistettujen Mercedes-Benz -autojen pienoismalleja (avautui arkisin klo 8, lauantaina klo 9 ja sunnuntaina klo 10, sulkeutui klo 16 tai 17).
.
Matkasuunnitelma: "Sunnuntaina Kaakkoon"
0900 Stuttgart, raide 6 (IRE Karlsruhe)
0953 Karlsruhe, junanvaihto
1009 Karlsruhe, raide 7 (tai 1109...) (RE Konstanz)
1056-59 Offenburg ohi, Schwarzwaldin Näköalareitti, juna joka tunti,
voisi jopa poiketa tunniksi Hornberg 1128- /Triberg 1142- /St.Georgen 1156-)
1316 Konstanz, keskusta, järvi idässä, Sveitsi etelässä (tai 1416)
1552 Konstanz, raide 2a, suunta Engen (tai 1649 r.1a /1752 r.2a)
1626 Singen, nopea junanvaihto (tai suora1712) /1826 vaihto
1635 Singen, raiteelta 1 (tai suora 1712/1835 r.1)
1717 Rottweil, keskusta luoteessa (tai 1756)
1816 Rottweil, raiteelta 5 (tai 1756 r.5 /1917 r.5)
1932 Stuttgart (tai 1916/2043)
.
Junalla jälleen aluksi klo 9 kohti Karlsruhea. Aurinko alkaa paistaa. Kuuntelen takanani olevalta penkkiriviltä naista, joka soittelee koko matkan ajan kännykällä tuttavilleen: "Hallo Sabine! Kiitos ihanasta yllätyksestä!" Joskus hän aloittaa tervehdyksen, mutta puhelu katkeaakin kesken. Sitten hän kertoo toisille ihmisille niistä, joiden kanssa jutteli hetkeä aikaisemmin.
.
Karlsruhessa junanvaihto klo 9:53-10:09. Käväisen lyhyesti aseman ulkopuolella kuvaamassa portilta eläintarhaa sekä kadunvarren tupakka-automaattia monine merkkeineen Camelista Lucky Strikeen. Hinnat 6-7 euroa askilta.
.
Tulee kiire junalle, jolla ajaisin kolme tuntia yhtäjaksoisesti Konstanziin saakka. Menen keskimmäiseen vaunuun, jossa ei olekaan enää valinnanvaraa istuimissa. Etupuoli vaunusta on varattu ykkösluokalle, joka on sunnuntaina melkein tyhjä (ehkä arkisin liikematkustajia?). Väen vähetessä pääsen kakkosluokassa kokeilemaan peräti viittä eri istuinta, katse eteenpäin tai taaksepäin, auringon tai varjon puolella.
.
Istun ensin yhden tuolin riville, jossa on ikkunan vieressä matkatavarapaikka, jolloin olen käytävän vieressä liian kaukana ikkunasta! Vaihdan oikealle kahden ihmisen penkille, mutta juuri sille riville on merkitty invalideille tarvittaessa luovutettava paikka. Jenkkipariskunnan jäädessä Baden-Badeniin saan laajan 2+2 istuttavan välikön, mutta se on häikäisevästi auringon puolella, istuinpa joko katse tai selkä eteenpäin. Erään tytön jäädessä Offenburgiin saan varjon puolelta takaperoisen paikan, jossa hyvä näköalaikkuna takaviistoon. Selkäni on vasten ykkösluokan erottavaa väliseinää.
.
**
.
SCHWARZWALD. Offenburgin jälkeen alkaa Schwarzwaldin ylittävä näköalareitti. Havupuiden peittämät vuorenrinteet näyttävät tummilta, jos eivät sentään sananmukaisesti mustilta. Valokuvailen minkä kerkeän, mutta toisinaan puut, risukot tai rumat betoniaidat ehtivät tulla väliin.
.
Hornbergin kylä yllättää minut äkkiä jo puolen tunnin päästä! En huomaa junan kulkemaa viaduktia, mutta kylän alaviistossa laaksossa kylläkin. Aidattu pääsymaksullinen vesiputous olisi liian kaukana, jotta tunnin vaihtoajassa kunnolla ehtisin sinne. Lisäksi junan ikkunassa näkyy muutamia vesipisaroita, enkä haluaisi jäädä kylään sateeseen.
.
Schwarzwaldin rata kulkee yli 30 tunnelin läpi. Niitä on laskemattakin paljon. Kompassista seuraan kulkusuunnan vaihtelemisia  etelästä pohjoiseen, mutten fyysisesti havaitse junan tekemiä silmukoita. Vartin välein Hornebergin jälkeen tulevat muut kaksi tärkeää kyläasemaa Triberg ja St.Georgen. Tyhjiä asemia ohitellaan, vain jossakin joku matkustaja jää.
.
Rouva konduktööri leimaa päivälippuni vasta klo 12:40. Engenin jälkeen noin 12:55 olen näkevinäni linnan muurin korkealla kukkulalla. Seuraavaksi tulee Singen.
.
Olen jäänyt jo melkein viimeiseksi osastooni. Yksinäinen suurikokoinen nuori matkamies reppuineen on näyttänyt amerikkalaiselta Schwarzwaldin ihailijalta ja vaihtanut ikkunapaikkoja paremmiksi, mutta hän on jäänyt huomaamattani pois tai vaihtanut osastoa. Hänkin kävi alkumatkasta tutkimassa ykkösluokkaa, kuten minäkin. Tilalle tulee väliasemalta vanha pariskunta, joka puhua kälättää keskenään.
.
Ehkäpä kaunein matkaosuus alkaakin vasta klo 13 Radolfzellistä! Suuri Bodenjärvi tulee nimittäin näkyviin etelän puolella ja juna seuraa läheltä rantaa! Tuntuu rantalomakohteen tunnelmalta, kuin olisin taas Ranskan Rivieralla Juan-les-Pinsin ja Nizzan ja Monacon rantaviivalla. Aurinko paahtaa ikkunasta kuumasti!
.
Roskakoreja tyhjentävä mies kulkee osaston läpi kesken junamatkan. Hän työntää kumikäsineisen kämmenensä minunkin polvieni ylitse ikkunan alla olevaan roskakoriin ja nostaa sieltä esiin tyhjäksi syömäni Lidlin kolmiovoileipien muovikotelon, jonka hän siirtää kantamaansa roskapussiin.
.
Allensbach klo 13:06, ranta jatkuu edelleen, samoin aurinkolomakohteen tunnelma! Tekisi mieleni jo jäädä pois junasta ja ajella päivälipullani edestakaisin, mutten kuitenkaan ryhdy improvisoimaan harkitsemattomasti.
.
KONSTANZ, matkan päämäärä, klo 13:16. Rautatieaseman raiteet ovat rantaviivan suuntaisesti, täällä ranta on idässä eikä etelässä. Rata jatkuu edelleen kohti etelää. Saksasta tulevat junat pysähtyvät pohjoispäähän raiteille 1a tai 2a, mutta 50 metriä rataa etelään odottavat Sveitsiin menevät Sveitsin junat kohdissa 1b ja 2b. Kävelenkin ensin laituria etelään ihmettelemään sveitsiläisiä.
.
***
.
KREUZLINGEN on pieni Sveitsin rajakaupunki Konstanzin eteläkyljessä. Katselen kadunkalusteena esillä olevaa katukarttaa. Saksan ja Sveitsin valtioiden raja on merkitty aivan lähelle ja sen pystyy ylittämään helposti katuja tai kävelyteitäkin pitkin. Kävelen läheiselle aukiolle, jonka varrella tavaratalo.
.
Aikomani autotien sijasta lähden päähänpistosta sittenkin kävelytietä etelään. Apteekin valkoisessa umpinaisessa sivuseinässä on aukkona vain pieni luukku, jolle jonottaa kuusi ihmistä. Sunnuntaina palvellaan Saksassa tällä tavalla rajoitetusti. Kävelytiellä valtioiden rajalla kulkee vain äiti pikkulapsineen ja lapsenrattaineen. Arkisen pienimuotoista elämää.
.
Tulen Sveitsin puolelle, jossa on hiljaisia sivukatuja, joita puista syksyllä pudonneet lehdet peittävät. Kiinnitän huomiota autoihin, jotka näyttävät hienommilta kuin Suomessa. Mercedes-Benz on yleinen, mutta Volkswagenin, ranskalaisten, japanilaisten ja muiden tavallisten merkkien autot näyttävät erikoisemmilta ja kalliimmilta malleilta kuin Suomessa.
.
Pientalojen ja pienkerrostalojen keskelle on jostakin syystä rakennettu myös 20-kerroksinen talojätti. Tulen sen ohi pääkadun risteykseen, joka on huolellisesti varustettu opaskartalla ja monilla tienviitoilla. Valitsen ensin kadun länteen Kreuzlingenin päärautatieasemalle. Idässä on erikseen myös rannan juna-asema ja etelässä linja-autoasema.
.
Rautatieasemalla on sunnuntainakin avoinna pieni ruokakauppa Minimarket. Ohi kulkevalla tiellä ajaa autoja peräkkäin sen verran, että on vaikea ylitse päästä. Talojen kivijaloissa on liikeyrityksiä.
.
Asemalaiturilla on telineissä jaossa kolme erilaista ilmaisjakelulehteä, joista yksi on Sveitsin rautatieyhtiön (SBB/CFF/FFS) aikakauslehtipaperinen kuukausilehti "Via" (32 sivua, esittelyssä mm. Basel). Kaksi muuta ovat Metro-lehteä sivukooltaan pienempiä päivälehtiä:
.
"Blick am Abend" St. Gallen, Nr. 216 /9.11. (24 sivua) Ulkomaanuutisia, urheilua (jääkiekkoa, F1-kilpa-ajoa), neuvoja, ihmisiä, matkailua, juttu teinien nettiriippuvuudesta, sinkkujen seuranhakupalsta valokuvin (23-v. tyttö ja 21-v. poika), horoskooppi, 4 tehtävän sivu: Sanaristikko, Flottenmanöver, Binario (1/0) sekä Sudoku.
.
Toinen: "20 minuten", St. Gallen, 9.11. (44 sivua) Uutisjaottelu: Sveitsi, Ulkomaat, Talous, Yhteisö, Urheilu, Ihmiset, Sää, TV, Kino, Yöelämä, Tapahtumat, Lepotauko: sanaristikko, sudoku, horoskooppi, 4 sarjakuvaa: Calvin & Hobbes (Lassi ja Leevi), Garfield (Karvinen), Sherman, Beule. (Lisäksi 1 sivun mainossarjakuva robotti-pölynimurista.)
.
Lähden juna-asemalta kaartavaa tietä etelään kohti linja-autoasemaa, joka koostuu parista peräkkäisten bussien laiturista pääkadun sivussa, sadekatoksin, penkein, aikatauluin ja muutamin odottajinkin. Läheisyydessä on raatihuone ja pieni kauppakeskus kahviloineen, jonka eteen on katukäytävälle pystytetty pieni muutaman pöydän kirpputori, jolla parveilee paljon yleisöä.
.
Etelämpänä näen valkoisen kirkon hautausmaineen ja kävelen vielä sitä kohti valokuvaamaan. Kirkolta aion oikaista puistoalueen halki itään Bodenseen rannalle.
.
Ohittaessani Kulttuuri- ja urheiluhallia huomaan mainoksen suuresta sisähalli-kirpputorista tänään sunnuntaina. Nousen portaat pihalle ja menen lasiseinäiseen halliin, jossa on eteinen ja suuri sali täynnä kirpputoripöytiä. Osa tulijoista astelee leveitä portaita kellariinkin, jossa voi olla toinen halli tai vessa, en käy katsomassa. Vaatteita on paljon myynnissä. Kirjapuolelta jollakulla näyttää olevan tarjolla kaikki saksaksi julkaistut Lucky Luke -albumit ja suuri osa Asterixeista. Minulla ei ole Sveitsin frangeja. Tosin paikalliset käyvät mielellään euro-ostoksilla halvemmassa Saksassa...
.
Kävelen pikkuteitä junaradan itäpuolelle järven rantaan puistoon ja otan valokuvia. Paljon ihmisiä rannalla viettämässä sunnuntaita. Laiva- ja venesatamia. Kävelytie pohjoiseen kohti Saksaa. Valtioiden raja on merkitty veistoksella ja maahan piirretyllä viivalla. Vietin Sveitsissä 1,5 tuntia klo 13:20-14:45.
.
****
.
KONSTANZ. Järven yli näen Friedrichshafenin suuntaan, jossa taivaalla lentää juuri zeppeliini, siellä järjestetään lennätyksiä, ilmalaivojen kotikaupungissa. Heti Konstanzin puolella rajalla on myös SeaLife akvaario. Pohjoisempana tulen rantatorille, jonka länsipuolella on Konsiilirakennus, itäpuolella laituri järvelle, Ikaroksen kaltainen kreivi Zeppelinin muistomerkki sekä Konstanzin kirkolliskokouksen muistoksi pyörivä Imperia-patsas, jossa kurtisaani pitelee kätösissään niin paavia kuin kuningasta tai ruhtinasta.
.
Rautatie erottaa ranta-alueen Konstanzin keskikaupungista. Puomi on sulkeutunut jalankulkijoiden tasoristeyksessä, juna tulossa juuri, paljon ihmisiä odottaa ylipääsyä. Koko ihmisjoukko näyttää suuntaavan kohti luoteessa näkyvää kirkontornia, minäkin. Vanhojen rakennusten katuja. Torni onkin vasta pienemmän kirkon osa. Suurempi katedraali löytyy pohjoisempaa torilta.
.
Ulkopuolelta valtavan kokoiselta näyttävä Münster ei ole minusta sisältä kovin ihmeellinen, vaikka onkin koristeellinen. Huomaan kaksi rippituolia, joissa kummassakin kaksi puolta ripittäytyjille, joiden keskellä pappi kopissaan.
.
Kirkossa järjestettiin kuuluisa Konstanzin kirkolliskokous 1414-18. Kilpailevat kolme paavia korvattiin yhdellä uudella. Kerettiläisoikeudenkäynnissä Jan Hus tuomittiin kuolemaan ja poltettiin roviolla.
.
Kirkon torilla on ulkona lasien alla näytteillä jäännöksiä muinaisten roomalaisten ajasta, mutta eivät näy kovin hyvin kuin enintään yhdeltä suunnalta heijastusten tai lasin huuruisuuden takia, mistä jotkut uteliaat pikkulapsetkin valittavat.
.
Kävelen keskustan historiallisia katuja pohjoiseen joelle, jossa on vanhoja puolustustorneja ja nätti uusi kävelysilta, jolta käyn katselemassa näköaloja. Kävelen etelään bulevardia, jonka puistikossa on veistosryhmä alastomista kylpijöistä. Etsin kovasti raatihuonetta, mutta en onnistu paikantamaan sitä. Löydän etelästä pätkän vanhaa kaupunginmuuria, jonne melkein pääsen ylös kävelemään, mutta vähän portaita noustuani eteeni tulee lukittu rauta-aita.
.
Kuljen ostoskatuja ristiin rastiin raatihuonetta etsiessäni. Paljon perheitä kulkee ikkunaostoksilla, kun sunnuntaina kaikki kaupat ovat kiinni, mikä kyllä tekee kaupungista hiukan yksitoikkoisen.
.
Päätän lähteä pois jo klo 16:49 lähtevällä, suoraan ilman vaihtoja Stuttgartiin ajavalla junalla. Ehdin laiturille melko tiukalla aikataululla. Veturimies juttelee asemamiehelle ja ensimmäiseen vaunuun on ovi auki. Kävelen kuitenkin pitemmälle seuraavaan vaunuun. Siellä ovet ovatkin lukossa! Lähden palaamaan ensimmäiseen vaunuun, mutta juna lähteekin ennen aikojaan tyhjänä.
.
Sitten kuulutukset kertovat, että lähtöraide Stuttgartiin vaihtuu 1a:sta (jolla olen) 2a:ksi. Koko joukko ihmisiä kiirehtii heti alikulkutunneliin, minä joukon hännillä.
.
Juna kakkosraiteella on vain yksikerroksinen. Ehdin saada keskivaunusta ikkunapaikan vielä tyhjästä vastakkaisten penkkien 2+2 -ryhmästä. Viereeni tulee japanilainen nuori mies ja vastapäätäni kaksi japanilaista tyttöä, mutta mies vaihtaa käytävän toiselle puolelle kaverinsa luo.
.
Ikkunapaikasta ei ole kauan iloa, kun ilta pimenee. Japanilaiset neitoset näyttävät toisilleen kuvia matkapuhelimistaan ja hihittelevät lapselliselta kuulostavaa tyttömäisen herttaista naurua, kunnes välillä yrittävät torkkua. Välipysäkiltä tulee viereeni rouvashenkilö. Konduktööri vierailee vaunussa klo 17:30.
.
Pimeyden takia en viitsi poiketa (koirarodusta tunnettuun) Rottweiliin, vaan ajan suoraan Stuttgartiin (19:16), jossa kiertelen illalla 1,5 tuntia paikkoja, joihin en ole lauantaina ehtinyt, yrittäen ensiksi Staatsgalerielle. Monumentaalisen keskustapuistonkin valaistus on kovin vähäistä ja tietyöt haittaavat jalankulkua.
.
Hotellini Regan läheltä löydän vielä elokuvateatterin "Atelier Arthouse Kino", Hohe Strasse 26. Käyn lännempänä katsomassa menneiden vuosikymmenten konserttitaloa "Liederhalle", mutten saa siitä pimeässä paljonkaan käsitystä.
.

653. Karlsruhe - Offenburg - Kehl - Strasbourg

Ensimmäisenä yönä Saksassa, Stuttgartin Novum Hotel Regassa, nukuin hyvin klo 23:40-06:00. Läheisen Feuerseen lampipuiston Johanneksen kirkon kellot yllättivät tasan klo 7 soittamalla parin minuutin ajan herätystä. Kellonlyöntejä taisi kertyä jopa 60. Ehkei Baden-Württembergissä svaabien moraali salli unikekojen nukkuvan arkena seitsemän jälkeen?
.
Puolen tunnin kävely pääasemalle: Ludwigstrasse, Silberburgstrasse, Herzogstrasse, Rotebühlstrasse, Theodor-Heuss-Strasse... jolta unohdimme kääntyä mutkan oikaisevalle Lautenschlagerstrasselle. Jouduimme palaamaan Heuss-katua aiemmalle suojatielle, mutta ehdimme vielä hyvissä ajoin asemalle, jossa matkatoverini kerkesi juoda aamukahvinkin.
.
Yritin sillä aikaa ostaa Stuttgartin automaatista junalippua Saksan Kehlistä Ranskan Strasbourgiin. Sain tulostettua vain aikataulun ja hinnat. "Weiter"-nappula ei toiminutkaan enää viimeisessä vaiheessa, niin että olisin voinut maksaa liput. Päätin jättää yrittämisen Kehliin, rajakaupunkiin Reinin varrelle.
.
Perjantaille olin suunnitellut seuraavanlaisen aikataulun:
0900 Stuttgart, raide 6 (IRE Karlsruhe)
(916 Vaihingen, 922 Mühlacker, 930 Pforzheim, 947 K-Durlach)
0953 KARLSRUHE, kävely asemalta pohjoiseen linnalle
1109 Karlsruhe, raide 12 (RE Engen)
(1123 Rastatt, 1130 Baden-Baden, Bühl, Achern, Renchen)
1151/1240 Appenweier, ohitetaan, vaihtomahdollisuus
1156 OFFENBURG, vanha keskusta asemalta etelään
1235 Offenburg, raide 4 (tai 1305 raide 3)
1252 Kehl ohitetaan (tai 1322 raide 4) (lippu Ranskaan 4,30 euroa)
1304 STRASBOURG (tai 1334), keskusta asemalta itä-kaakkoon.
1822 Strasbourg, raide?, (lippu Saksaan 4,30 euroa)
1845/1917 Appenweier, vaihtomahdollisuus
1852 Offenburg, raiteelle 2, junanvaihto
1902 Offenburg, raiteelta 6
1949 Karlsruhe, junanvaihto
2005 Karlsruhe, raiteelta 10
2058 Stuttgart
.
Karlsruheen olisi alle tunnin junamatka ja kaupungin katseluun jäisi aikaa 1 tunti 15 minuuttia ennen seuraavaan junaan siirtymistä. Matkakumppani oli etsinyt kännykällä Internetistä neljä kirpputoria tai antikvariaattia Karlsruhen keskustasta. Aloimme kiireesti etsiä niitä.
.
Kävelimme asemalaiturilta asematunnelin kaltaista kapeaa käytävää pohjoiseen kadulle, jolla oli bussien ja raitiovaunujen pysäkkejä sekä pohjoispuolella sisäänkäynti eläintarhaan (pääsymaksu 11 euroa). Kiiruhdimme länteen ja kuljimme katuja ristiin rastiin. Päädyimme kännykän kartan opastamana hienon asuintalon eteen, joka ei mitenkään näyttänyt kirpputorin osoitteelta. Silloin matkakumppani päätti palata suoraan takaisin asemalle.
.
Aikaa Karlsruhelle oli jäljellä 50 minuuttia. Lähdin yksin tavoittelemaan näkymää Karlsruhen linnasta kävellen Karlsstrassen valtaväylää pohjoiseen. Minulla ei ollut mitään karttaa, mutta joissakin kadun infopylväissä oli esillä julkisia karttoja.
.
Ylittäessäni katua ajoi hurjaa vauhtia kiitänyt polkupyörä päälleni, päin vasenta jalkaani. Pyöräilijä kaatui, mutta alkoi heti nousta tolpilleen. Autoilijat varovat jalankulkijoita, pyöräilijät eivät! Mieleeni muistui Amsterdamin pyöräilijöiden terrori. Toisella Karlsruhen kadulla pyöräilijä huusi minulle: "Vorsicht! Vorsicht!" Varoin sitten kyllä.
.
Vaihdoin Herrenstrasselle, joka lähestyi linnaa viistosti lounaasta kaakkoon ollen osa Karlsruhen kuuluisaa viuhkamaisesti levittäytyvää asemakaavaa. Pääsin hyvälle näköetäisyydelle valokuvaamaan linnan. Jouduin lähtemään heti paluumatkalle asemalle, nyt keskeisintä ja suorinta tietä etelään, nimeltään ensin Friedrichsstrasse ja sitten Etterlingsstrasse.
.
Ylitin toriaukean ja ohitin Karlsruhen vaaleanpunaisesta kivestä hiotun, suorasivuisen, pienen pyramidin. Aurinko paistoi häiritsevästi. Kuljin myös eläintarhan laitaa myöten, kunnes rautatie tuli poikittaisena esteenä vastaani. Käännyin oikealle länteen ja tulin aseman kohdalle. Kävelin etelään laiturille 12 ja tapasin matkatoverin, kunhan olin tekstannut ja soittanut hänelle, että olin laiturilla 12.
.
**
.
Ehdimme vielä klo 11:09 lähtevään junaan. Seuraava vaihto oli kolmen vartin päästä Offenburgissa. Lähdin aseman länsisivulta yksin kävelemään suoraan etelään katsomaan pikkukaupungin historiallista keskustaa.
.
Offenburgin pääkadun varrella oli ensin linja-autoasema ja kirkko ja sitten raatihuone, välillä tyylikkäitä vanhoja taloja sekä liikerakennuksia. Lisäksi kolme jalkakäytävällä jalat suorina istunutta ulkomailta tullutta kerjäläistä, joista eräs silitteli pienen lemmikkikoiran turkkia vaikuttaakseen herttaiselta sedältä.
.
Olisin halunnut nähdä Offenburgin kaupunginmuurin, mutten ehtinyt, se ei tullut vastaani. Raatihuoneen torille oli jo tuotu joulukuusi, vielä koristelematon. Silmäilin jalkakäytävälle aseteltua kirjakaupan tarjontaa. Kaarsin takaisinpäin sivukatua itään ja koilliseen, kunnes palasin pääkadulle pohjoiseen.
.
Juna-asemalle tullessani minulla oli vielä runsas viitisen minuuttia aikaa ennen junan lähtöä 12:35, joten kokeilin taas ostaa lippuautomaatista pilettiä Kehlistä Strasbourgiin, mutta en onnistunut. Täytyisi jäädä Kehliin ostamaan lippua.
.
Junayhtiö oli nyt SWE ja junavuoro ajoi väliä Offenburg - Strasbourg. Junan muodosti kaksi vaunuyksikköä, joista ainakin valitsemamme oli hyvin täynnä, kaikille ei riittänyt istumapaikkoja. Junan ikkunasta näin rautatieltä päin kai osan Offenburgin kaupunginmuuria.
.
Ensimmäinen välipysäkki oli 5 minuutin päästä Appenweier, jossa rata haarautui länteen, pääradalta, jota olimme tulleet Karlsruhesta Offenburgiin. Välipysäkkejä sivuradalla mm. Kork. Paikallisia matkustajia jäi pois.
.
***
.
Jäimme junasta Kehlissä klo 12:52. Asemalla oli lippuautomaatin lisäksi lippumyymälä, jossa parhaillaan yksi asiakas. Ovensuuhun erityisesti aseteltu ständi eli ilmoitusteline kehotti ostamaan Strasbourgiin raitiovaunulipun suoraan raitiopysäkiltä aseman länsipuolelta!
.
Lähdimme ulos ja näimme raitiovaunun, joka juuri lähti liikkeelle. Ratikkapysäkillä, juna-asemaa ohittavan tien keskisaarekkeella, oli kahdessa sadekatoksessa kummassakin yksi lippuautomaatti, mutta ensimmäinen ilmoitti olevansa epäkunnossa.
.
Kaukaisemman automaatin tarjoama valikoima lippuja oli hämmentävä! Esimerkiksi "Eurooppa-lippu"? Arvelin sen liittyvän johonkin Eurail-junapassiin? Emme siis osanneet ostaa lippua. Muutama itäaasialainen turistikin tuli kyselemään meiltä neuvoja automaatin käyttöön, mutta emme osanneet heitä paremmin.
.
Menimme uudestaan lipputoimistoon ja odotimme muutaman minuutin naishenkilön asian hidasta edistymistä. Puolen tunnin odotus seuraavaan junaan oli vaarassa kulua umpeen.
.
Kysyimme vapautuvalta ainoalta myyjältä edestakaista junalippua Strasbourgiin. Keski-ikäinen miesvirkailija selitti vähän ranskalta vivahtavalla englannilla, että junalipun sijasta kannattaa ostaa pysäkiltä raitiovaunulippu! Kerroimme, että automaatti oli osoittautunut hankalaksi...
.
"Voin kyllä myydä teille päivälipun Strasbourgiin! Kahdelle henkilölle? Maksaa 11,20 euroa koko päivältä!"
.
Kaivoin kympin setelin ja kakkosen kolikon ja sain ripeästi lipun sekä vaihtorahat. (Junaliput olisivat Deutsche Bahin nettisivun mukaan maksaneet 4 x 4,30 euroa eli edestakainen kahdelle 17,20 euroa. Säästömme 6 euroa kahdelta, 3 euroa yhdeltä.)
.
"D-raitiovaunuko?"
"Kaikki raitiovaunut pysäkiltä menevät Strasbourgiin!"
"Kiitoksia hyvin paljon!"
.
Kiiruhdimme taas raitiopysäkille. Yritin katsella näkyisikö neuvottavia aasialaisia turisteja, mutta en ainakaan tunnistanut. Seuraava pitkä raitsikka tuli pian ainoalta eteläisemmältä (Kehlin Raatihuoneen) pysäkiltä ja mahduimme hyvin istumaan. Aloin kiireesti kirjoittaa nimiämme päivälipun kääntöpuolelle. Myös syntymäaikaa ja katuosoitetta kysyttiin, ei kuitenkaan isän nimeä.
.
Sitten havahduin kysymään kaverilta:
"Joko mentiin Reinin yli?"
"Joo."
.
Voi harmi, olisin halunnut nähdä Reinin! Paluumatkalla olisi jo pimeää! Olin lukenut joen yli avatusta uudesta kävelysillastakin, Eurooppa-sillasta. Olin harkinnut kävelemistä Strasbourgiin! Tiekartan mukaan välimatka vain 6 km Kehlin keskustasta Strasbourgin keskustaan! Molemmat kaupungit ulottuvat jokirantaan.
.
Kohta ratikalle tuli toinenkin silta jokihaaran tai kanavan ja joutomaan yli, mutta ensimmäistä paljon lyhempi. Sitten välipysäkkejä ranskalaisten kuuluisuuksien nimillä, kuten "Jean Jaures" (sosialisti-poliitikko, s. 1859, murhattu 1914).
.
****
.
Strasbourgin vanha keskusta on Ill-joen ja sen kanavoidun toisen haaran väliin jäävällä saarella. Kaverini seurasi raitiovaunun etenemistä kännykkänsä karttapohjalta. Matkustajia vaihtui ja reitti mutkitteli. Sitten ylitettiin Ill-joki, ajettiin keskustassa ja seurailtiin vähän matkaa jokea tai sen kanavaa.
.
Ajattelimme ajaa keskustan länsipuolelle, päärautatieasemalle (Gare Centrale) asti, josta alkaisimme kävellä katuja ja toreja itään. Yllättäen raitiovaunu sukelsi tunneliin maan alle ja muuttui maanalaiseksi metrojunaksi. Seuraava pysäkki oli Gare, rautatieaseman alapuolella. Sieltä ratikka jatkaisi luoteeseen lähiöihin.
.
Jäimme kyydistä ja nousimme liukuportaat maan päälle. Vanhan rautatieaseman eteen torialueelle oli rakennettu kaartuva lasinen seinä. Etsimme turisti-informaatiota, mutta löysimme vain rautateiden informaation, joka ei meitä kiinnostanut.
.
Lähdimme kävelemään avaran toriaukion yli itään. Kirjaston piti olla lähellä asemaa, mutta en nähnyt sitä. Kaarsimme etelään pienemmille kaduille ja kujille, joilla oli kauniita vanhoja rakennuksia, pian yhä enemmän ristikkorakenteisia, puuristikoin.
.
Tulimme itään-etelään-länteen-etelään mutkitellen "Petit France" -nimiselle kauneudestaan kuuluisalle alueelle keskustan lounaisosissa. (Strasbourgin omistus on vaihdellut Saksan ja Ranskan välillä ja kaupunki on saanut tyylivaikutteita molemmista maista.) Oli paljon valokuvattavaa!
.
Matkatoverini oli hakenut kännykkäänsä antikvariaattien osoitteita Strasbourgistakin. Hän jäi ensin vartiksi ja uudelleen puoleksi tunniksi vanhoihin postikortteihin erikoistuneeseen liikkeeseen, muttei tainnut lopulta ostaa mitään.
.
Löysin patoaltaan ja sen sulkurakennuksen, jonka kolmannessa kerroksessa katolla oli laaja näköalapaikka, jossa vietti aikaa ehkä parikymmentä ihmistä kerrallaan. Pari parikymppistä tyttöä istuskeli rohkeasti leveän kivikaiteen päällä, jalat pari kerrosta veden yllä, tai välillä kivireunuksella poikittain, toinen kylki vesialtaalle päin. Eivät pudonneet. Rakennuksen pohjakerroksessa kulki pitkä hämärä käytävä, jonka varrella oli rautaverkolla suojatuissa kammioissa esillä vanhoja marmorisia kuvapatsaita.
.
Jatkoimme Katedraalin aukiolle, jossa erosimme pariksi tunniksi klo 15-17. Tapaisimme aikanaan torilla kirkon eteläpuolella. Kaverini kiertäisi useita antikvariaatteja. Minä halusin kävellä muutaman kilometrin pohjoiseen nähdäkseni Euroopan parlamentin ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen nykyaikaiset rakennukset.
.
Minulta puuttui kunnon kartta, mutta kadulla pylväässä näkemästäni kartasta tiesin kuitenkin seurata kanavaa tai Ill-jokea pohjoiseen, kompassinikin avulla, vaikka aurinko paistoi. Rauhallisia ja vihreitä jokimaisemia. Jouduin joitakin aikoja seurailemaan nuorten miesten kolmikkoa, joka vaelsi myös pohjoiseen. Sitten he kaikki menivät erään liikkeen ovesta sisään - parturiin!
.
Lopulta mahtavat lasiseinäiset palatsit joen rannalla tulivat vastaan. Vartijan koppi esti portilta sisäänpääsyn ilman sopimusta. Muita ihmisiä ei paljon ollut, joku istuskeli joen laiturilla. Viereisellä kaartuvalla kadulla oli ainakin muutaman vuosikymmenen ikäinen yhtenäinen kaari-rivi arvokkaita omakoti-pientaloja, joista joidenkin porteilla varoitettiin vahtikoirasta. Yhden hurtan jossain joskus haukuttua piti muidenkin pihojen koirien haukahtaa ainakin kerran tiedottaakseen olemassaolostaan.
.
Läheiseltä urheiluareenalta saapui tiivis joukko nuorehkoja ihmisiä, jotka taisivat kulkea kohti raitiovaunupysäkkiä. Otin kuvia raitiovaunuista aikomatta kyytiin. Huomasin kuitenkin klo 16:10 ajan kuluneen jo niin paljon, että minun täytyi jouduttaa E-ratikalla paluutani keskustaan. Katsoin ensin pysäkiltä reitin ja laskin välipysäkit, jäädäkseni Place Republiquella, aivan vesiväylien rajaaman saaren koillispuolella. Sieltä oli merkitty tienviittoja katedraalille, jonka torni paikoin näkyi kattojen ylitse.
.
Löysin tuomiokirkon torin laidalta kohtuullisen hintaisia postikortteja, 40 senttiä kappale tai kolme kappaletta eurolla. Ostin yhdeksän erilaista, mielestäni parhaita ilmakuvia tai usean kuvan yhdistelmiä. Ulkona telineissä esillä olleet kortit maksettiin sisälle pieneen kivijalkapuotiin.
.
Tavattuani torilla kaverini ehdotin käyntiä sisällä katedraalissa. Kaveri huomautti reppuihin kohdistuvasta tarkastuksesta ovella. Vartioin hänen reppuaan, kun hän kävi sisällä, mutten vuorostani viitsinyt itse mennä.
.
Etsiskelimme edelleen joitakin Vintage-kauppoja, joissa vaatteita, kunnes menimme raitiovaunu D:n lähimmälle pysäkille ja ajoimme klo 17:20 alkaen takaisin itään Saksan Kehliin. Pimeni jo niin, etten nähnyt paljon muuta kuin tavaratalojen valaistuja julkisivuja enkä juuri mitään Rein-joestakaan siltaa ylitettäessä.
.
*****
.
Kehlissä päätepysäkki oli nyt jo juna-aseman edessä, jossa kaikkien oli poistuttava, vaikka olisin halunnut ja ehtinyt ajaa etelämmäs Raatihuoneelle asti.
.
Kehlissä kello 17:50 jäi vielä odotusaikaa, kunnes Strasbourgista kello 18:22 lähtevä juna saapuisi puoli seitsemältä. Lähdin yksin kävellen käymään Reinin ylittävällä sillalla, Samaan aikaan kaverini katselisi kauppoja tai ruokapaikkoja aseman ympäristössä.
.
Pimeässä ja tunnelmallisessa valaistuksessa katselin jalkakäytävällä varustetun raitio- ja autotiesillan puolivälistä leveää Reiniä sekä muita siltoja, jotka olivat junia ja pelkkiä kävelijöitä varten. Muutama polkupyöräilijä ja jalkamieskin ohitti minut.
.
Palattuani maihin Kehliin minulla oli vielä aikaa seurata raitiolinjaa etelään kohti raatihuonetta. Kehlin Lidl-kaupan huomasin kadun itäpuolella, mutten enää ehtinyt.
.
Paluumatkalla Stuttgartiin seurasivat taas junanvaihdot Offenburgissa ja Karlsruhessa. Stuttgartin ja Karlsruhen väliä kulkeva IRE-juna (Inter-Regional-Express) saapui Karlsruheen 10-15 minuuttia myöhässä, jolloin junasta äkkiä purkautui ja siihen nousi paljon matkustajia. Tilaa riitti silti meillekin istua toisessa kerroksessa.
.
Tässä junassa oli vastakkaisten penkkien välissä pikkupöytä ikkunan alla, jolle sijoitin vihkoni ja kirjoitin muistiinpanoja. Edellisessä junassa penkkien välissä oli iso pöytä ikkunalta keskikäytävälle asti. Saksan junanvaunuissa on monenlaisia penkkejä: jotkut bussin tapaan kaksi vierekkäin tuijotellen edellisen rivin selkänojaa, joko katse kulkusuuntaan päin tai katse taaksepäin.
.
Juna-asemien roskasäiliöissä oli lajittelu useaan jakeeseen, ainakin lasia, muovia, metallia ja sekajätettä. Tiuhaan ihmiset kävivät tuomassa pakkausjätteitään ja lajittelivat ne; seurasin katseellani odotellessani junia. Kaverini löysi junasta puolen litran muovipullon, jonka loppusijoitti roskakoriin pois ajelehtimasta, katsomatta, että se oli 25 sentin palautuspullo, jonka joku oli kai tarkoituksella jättänyt esiin pullonkerääjää varten?
.
Stuttgartissa ajelimme vielä S-junalla (mikä vain niistä kävi, nyt S6) pari pysäkinväliä maan alla Hauptbahnhofilta Feuerseen pysäkille, josta kävelimme Feuerseen lammen ohi hotelliin. Lammen pimeiltä rannoilta kuului perjantai-illan huuman ääniä, ilmeisesti pussikalja-nuorison ajanviettoa.
.

652. Stuttgartista junalla Heidelbergiin

Deutsche Bahn tarjoaa Internetissä saksaksi ja englanniksi aikatauluhaun, joka toimii erinomaisesti vanhassa Lumia-puhelimessakin. Rautatiekartasta voi katsoa Stuttgartin lähikaupungit ja suunnitella etukäteen päiväaikatauluja.
.
Lentokoneemme olisi pitänyt laskeutua Stuttgartiin klo 09:30, mutta olikin puoli tuntia myöhässä. Olin aikatauluttanut ensimmäiseksi:
.
Lentoasemalta 10:08 raide 2, juna s2 - Stuttgartin pääasemalle 10:35 raiteelle 102 (tief) (=maan alla). Tai 1018 juna s3, tai 1038 s2, tai 1048 s3, tai 1108 s2,
saapuen Stuttgartiin 27 minuuttia myöhemmin 1045, 1105, 1115, 1135.
.
(Taulukoituna näin:
Lentoasema 1008 r.2 s2 / 1018 s3 / 1038 s2 / 1048 s3/ 1108 s2
Stuttgart as. 1035 r.102 / 1045 tief / 1105 r.102 / 1115/ 1135)
.
Stuttgartista junat Heilbroniin joko 1045 raiteelta 7, tai 1107 r.5, tai 1115 r.3.
Heilbronissa vaihtoaikaa 1127-1206 r.3, tai 1144-1206, tai 1201-1206.
.
(Taikka taulukoituna näin:
Stuttgart 1045 / 1107 r.5 Würz / 1115 r.3 Hb / 1145r.8 / 1215 r.3
Heilbron 1127 / 1144 (r.2) ///// 1201 (r.2) / 1229 Os-bu /1301 (r.2)
Heilbron 1206 / 1206 r.3 /1206 r.3 /1306 r.3
Heidelberg 1309 / 1309 / 1309 ///////1409)
.
Ehdimme lentoasemalla vasta S2-junaan klo 1038, josta päärautatieasemalla vaihtaen klo 1105-1115 Heilbronniin menevään junaan. Meillä oli lentoaseman automaatista ostettu päivälippu, joka maksoi 30 euroa kahta matkustajaa kohti.
.
Ensimmäinen S2-juna oli melko täysi, mutta toinen RE-juna väljä. Asemat kuulutettiin. Konduktöörit tarkastivat ja leimasivat päivälipunkin, johon oli pitänyt käsin kirjoittaa molempien matkustajien nimet. Nimiä ei kuitenkaan koskaan tarkastettu passeista.
.
Heilbronnissa tarvitsi vaihtaa (5 minuutissa) samalla laiturilla raiteelta 2 raiteelle 3. Jos olisin päässyt Heilbroniin aikaisemmin, olisin halunnut kävellä Neckar-joen saarelta, jolla asema sijaitsi, sillan yli itään vanhaan kaupunkiin, ainakin Raatihuoneen torille. Heilbronnista on lähtöisin kaikkiin EU-maihin levinnyt huokeahintainen kauppaketju Lidl.
.
Heilbronnista oli tunnin junamatka klo 1206-1309 Heidelbergiin, jonka asema sijaitsi lännessä kaupungin uudessa osassa. Alku kaupungissa ei näyttänyt hohdokkaalta: oli rakennustyömaita ja muutenkin arkista. Turisti-informaation pikkutalo löytyi asema-aukiolta valtavan pysäköidyn polkupyörämäärän takaa. Ilmaiseksi saatu kartta oli pieni ja vaikeaselkoinen, enkä yleensä löytänyt siltä sijaintiamme!
.
Lähdimme kävelemään vuorotellen itään (kohti vanhaa-kaupunkia ja yliopistoa) ja pohjoiseen (kohti Neckar-jokea) eli sik-sakkia katu kadulta, seuraillen joitakuita muita turisteja. Matka tuntui pitkältä. Välillä kadulla oli esillä taulukarttoja, jolloin harmittelin, miten pienen matkan olimme vasta kulkeneet!
.
Ohitimme kirjastotalon ja raitiovaunuja (joita olisi voinut käyttää ilmaiseksi jo ostetulla päiväkortilla) ja monia kauppaliikkeitä ja kirkon.
.
Osuimme pääkadulle Hauptstrasse, jolla oli mm. elokuvateatteri Gloria sekä kirja-antikvariaatti, Antiquariat T. Hatry, Hauptstrasse 119, jonne matkatoverini jäi pariin otteeseen yhteensä tunniksi penkomaan ja ostamaan - englanninkielisiä kirjoja. Minä kiersin sillä aikaa yliopistokorttelin. Toriaukealle oli merkitty kohta, jossa natsit olivat polttaneet roviolla kirjoja.
.
Kävelyä sinnikkäästi jatkaen tulimme vanhoille toreille ja myös joen vanhalle sillalle "Alte Brücke". Silta on kaikkien turistien pääkohde ja mieluisin maisemien valokuvauspaikka. Sillalta avautuu upea näköala etelän suuntaan vuorenrinteeseen, jossa näkyy valtava harmaanruskea romanttinen linnanraunio, jota on romantisoitu matkailukohteena jo pari-kolmesataa vuotta, Pfalzin vaaliruhtinaiden vanha linna (1225-1720).
.
Kornmarkt-torilta pääsisi rinnehissillä nousemaan linnanraunion tasolle sekä siitä vielä ylemmäs Königstuhlille, mutta tänään meillä ei riittänyt aikaa ja intoa etsiytyä vuorille Filosofin polullekaan. Raatihuone, goottilainen Heiliggeistkirche sekä Haus zum Ritter jäivät vähälle huomiolle.
.
Ohitettu pieni kauppatori oli nätti, koska sen taustalla kohosivat vihreät vuorenrinteet! Joenrantaan saattoi viedä jokin pikkukuja, jonka päässä oli tornirakennus. Saksan Heidelbergistä mieleeni tuli usein Skotlannin Edinburgh linnoineen. Olin pitänyt Edinburghista paljon enemmän!
.
Poikkesimme kaupungin uudella puolella julkiseen kirjastoon. Tutkin valikoimaa esimerkkinä matkailu. Suomea esitteleviä kirjoja oli noin 11 erilaista, joitakin useana kappaleena, täyttäen puoli hyllymetriä. Ruotsista oli kirjoja kolme kertaa enemmän, samoin Norjasta. Tanskasta oli kaksi kertaa Suomea enemmän ja Islannistakin 1,5 kertaa. Baltian maista oli yhteensä enemmän kuin Suomesta.
.
Kirjastossa oli myynnissä poistokirjoja, jotka maksoivat euron kappale. Asiakas sai itse pudottaa maksun säästölippaaseen. Lehtien hinta oli 50 senttiä. Ranskaa esittelevässä lehdessä olisi ollut hyvin kauniita yksittäisiä suuria värivalokuvia, jotka olisin mielelläni irrottanut, mutta en viitsinyt.
.
Kävelimme asemalle eri tietä kuin tullessa. Jo 3,5 tuntia tuntui tänään riittävältä Heidelbergille, joten lähdimme junista ensimmäisellä vaihtoehdolla, vielä valoisaan aikaan. Pimeällä ei näkisi ikkunoista maisemia.
.
1649 Heidelberg, raiteelta 4 (tai 1749/1849) (RE Heilbronn)
1751 Heilbronn, (tai 1851, 1951), junanvaihto
1812 Heilbronn, r.5 (tai 1857 r.5 RB /2012 r.5) (RE Stutt)
1853 Stuttgart (tai 1945, 2053)
.
Heilbronnissa näkyi jo 17:51 raiteella jokin Stuttgartiin menevä juna, jota ei ollut laatimassani aikataulussa? Ehkä olin ajatellut vaihtoaikataulun muodostuvan liian tiukaksi?
.
Istuuduimme vaunun toiseen kerrokseen. Juna lähti heti, mutta oli hidas, mateli ja seisoi pitkään monta kertaa matkan aikana. Saavuimme Stuttgartiin vasta klo 19:10, eikä 18:53, kuten aikatauluttamassani myöhemmin lähteneessä junassa. Pitäisi luottaa huolella harkittuihin suunnitelmiin, eikä alkaa turhaan improvisoida.
.
**
.
STUTTGART ja Bad Cannstatt lauantaina.
.
Lauantai on Stuttgartissa ja muuallakin Saksassa viikoittainen kirpputoripäivä. Alkamisaika kello 8 Stuttgartin Karlsplatzilla. Harmiksemme nukuimme liian pitkään, puoli kahdeksaan. Odotimme Feuerseen Johanneksenkirkon kellojen soittoa herätykseksi seitsemältä, mutta kellot soivatkin vain arkisin.
.
Suunnistimme katuverkossa pujotellen hotellilta länteen tai koilliseen Karlsplatzille, johon ehdimme klo 8:30. Puistikko patsaan ympärillä oli varsin täynnä tilapäisiä myyntitiskejä. Joku kirjakauppias levitteli tavaroitaan vasta myöhässäkin, mutta muut olivat aloittaneet.
.
Kiersimme järjestyksessä: ensin ulkokehä, sitten sisempänä rivi riviltä edeten. Alkupäässä noin neljännellä myyjällä oli keräilykansioita 80 vuoden takaa. Kansion tyhjät paikat oli täytetty järjestykseen liimatuilla värikuvilla. Aiheina mm. seikkailukirjailija Karl May sekä Kolmas valtakunta paraatikuvineen ruskeapaidoista. Tympein oli Aatun idolikuva alkulehdellä, kuin itse paholainen poseeraamassa tarmokkaan näköisenä esikuvaksi nuorille.
.
Micky Maus -lehtiä olisi ollut 50 vuoden takaa, mutta ehkä hieman kosteina. Matkailuaiheiset kuvatietoteokset kiinnostivat minua, esim. länsisaksalainen hakuteos Itä-Saksan kaupungeista 1980-luvulta. Kivoja olivat myös vanhat leluautot, viidelläkin eurolla olisi saanut aidon näköisiä pienoismalleja tunnetuista automerkeistä. En huomannut etsiä persoonallisen näköistä Citroenia!
.
Kaverini tinki (englanniksi) hienoa autokirjaa viidestä eurosta neljään. Myyjä oli ensin taipumaton, mutta myöntyi sitten: "Päivän Ensimmäisen Asiakkaan täytyy voida lähteä onnellisena!"
.
Erkanin omille teilleni, kävin viereisessä Kauppahallissa sekä Lidlissä ruokaostoksilla. Kävelin rautatieaseman itäpäähän ja jonotin hissille, jolla pääsin viiden muun turistimiehen mukana 9. kerrokseen ja edelleen portaita 10. kerroksen näköalatasanteelle. Hyvin turvallisen oloinen torni rautaverkkoineen. Otin valokuvia eri suuntiin.
.
Lähdin kävelemään tornin portaita alaspäin ja poikkesin eri kerroksissa oleviin näyttelyihin. Pienoismalleilla ja videoesityksellä selitettiin rautatieaseman uudistustyötä. Vanhojen ratojen päälle on tulossa asuntoja ja puistoja. Sekä "Ökologia" että "Ökonomia" otetaan huomioon, vakuutettiin filmillä.
.
Kävelin rautatieaseman länsipäästä pohjoiseen loivaa rinnettä ylöspäin. Vasemmalla lännessä olisi ollut kiinnostavia pientalojen rinneteitä, mutta minulla ei ollut vielä aikaa. Katselin suuria moderneja erikoisen näköisiä liikerakennuksia (suomalaiselle Pöyryllekin oli viitta). Poikkesin kiertelemässä valtavassa Milaneon liikekeskuksessa.
.
Ennen kaikkea kohteenani oli arpakuution mallinen Stuttgartin kirjastotalo. Yhdeksän kerrosta ja yhdeksän vierekkäistä ikkunaa joka kerroksessa, jokaisella sivulla. Täydellinen symmetria. Ulko-ovi joka sivun keskellä. (Huoltoliikenne kulkee kellariin terassitason alle.)
.
Pohjakerroksessa saapasteli vartija vuoroin eri oville, hän vaikutti olevan koko ajan jalkojensa päällä vailla istumapaikkaa ja monitoria, jota tarkkailisi. Sivuhuoneessa oli valikoima saksalaisia ja ulkomaisia sanomalehtiä. Kävin myöhemmin illalla lukemassa joitakin.
.
Useita ihmisiä jonotti vähän jo ärtyneinä kolmelle hissille, jotka viipyivät? Hissi-systeemi ei ole toimiva! Kävelin sovinnolla portaat ykköskerrokseen musiikkiosastoa katselemaan. Illalla tulin uudelleen ja kävelin jopa 5. kerrokseen lukemaan maantiedettä ja Stuttgartin karttoja. Portaikko teki mutkan symmetrisesti joka kulmassa.
.
Aioin kävellä päivällä Neckar-joelle, Bad Cannstattiin ja Wilhelman eläintarhaan. Jatkoin kirjaston jälkeen radan länsipuolella pohjoiseen, kun muistelin ilman karttaa oikean tien menevän sieltä. Heilbronner Strasse. Odotin pitkään joen sillan tulevan lopulta vastaani, muttei tullutkaan kummempaa kuin lopulta silta junaradan yli.
.
Näin sentään kauniita kukkulan rinteitä ja nyppylälle rakennetun näköalapaikan, jossa kävin syömässä eväitä ja kuvaamassa maisemia. Vanha pariskunta ja nuoret pyöräilijät istuivat penkillä näkötornin alapuolella.
.
Tajusin, että minun olisi päästävä rautateiden itäpuolelle. En uskaltanut kartattomana yrittää kokeilla etsiä poikkiteitä täältä kaukaa, vaan lähdin paluumatkalle kohti pääasemaa. Poikkesin uudelleen varmistamassa kirjaston symmetrisyyden takapuoleltakin ja huomasin silloin rautateiden alikulun, pitkän tunnelin autoille ja kävelijöille.
.
Ratapihan ja rinnakkaisten ratojen itäpuolelle oli jätetty miellyttävä yhtenäinen puistovyöhyke mutkittelevin kävelypoluin ja satunnaisin leikkikentin. Jatkoin mielelläni kävelyä uudelleen pohjoiseen Cannstatter Strassen suuntaisesti ja saavuin ennen pitkää pienen rautatieasemankin jälkeen sillalle Neckar-joen yli, Bad Cannstattiin, aikanaan itsenäiseen, nykyisin Stuttgartiin liitettyyn kylpyläkaupunkiin.
.
Kuljin pitkin joen rantatietä ja rantapuistoa, kunnes pääsin toista siltaa takaisin joen eteläpuolelle. Siellä tulin pian Wilhelman eläintarhan portille, mutta kello oli jo 16, lipunmyynti (11 euroa talvella) oli suljettu eikä vahtimestari päästänyt enää ihmisiä sisään. Pian puistossa kuulutettiin poistumisajasta klo 16:30.
.
Jatkoin kävelyä takaisin etelään ja nousin rankan rinteen korkealle mäelle, jossa oli vanhassa Schloss Rosensteinin palatsissa luonnonhistorian museo. Kuljin edelleen Rosensteinin puistossa etelään, ohi tekolampien ja jossakin vaiheessa päätyen takaisin samalle reitille, jota olin aiemmin kävellyt pohjoiseen.
.
Kirjaston läheisen alikulkutunnelin ohittamisen jälkeen polkuni etelään oli taas minulle aivan uusi ja tuntematon. Reitissä oli rautatien rakennustyömaan aitojen vuoksi joitakin mutkia. Observatorion ohitettuani päädyin lopulta rautatieaseman itäisimmälle ulko-ovelle.
.
Ilta pimeni. Palasin illaksi vielä kolmannen kerran kirjastoon lukemaan seudun sanomalehtiä ja tutkimaan Stuttgartin karttoja.
.
***
.
Toteutumatta jäänyt junaretki: "Lauantaina Etelään"
0900 Stuttgart, raide 6 (tai 1059 raide 8)
0953 Karlsruhe, junanvaihto (tai 1153)
1009 Karlsruhe, raiteelta 7 (tai 1209 raide 6)
1056 Offenburg, junanvaihto (tai 1256)
1107 Offenburg, raiteelta 2 (tai 1307 raide 2)
1155 Freiburg, keskustaan kävele itään (tai 1355)
1403 Freiburg, raiteelta 2 (tai 1603/1803 raide 2)
1450 Offenburg (tai 1650/1850)
1502 Offenburg, raiteelta 6 (tai 1702/1902 raide 6)
1549 Karlsruhe (tai 1749/ 1949)
1605 Karlsruhe, raiteelta 9 (tai 1805 r.9/2005 r.10)
1658 Stuttgart (tai 1858/2058)
.

651. Finnairin / Norran lento Stuttgartiin

Saksaa väitetään Euroopan monipuolisimmaksi matkailumaaksi. Kun olin jo lentänyt idän Berliiniin, lännen Frankfurtiin, etelän Müncheniin, sekä ajanut junilla pohjoisen Lyypekin, Hampurin, Kölnin kautta, alkoi kiinnostaa Finnairin suorien lentojen kohde Stuttgart, maan lounaiskulmassa lähellä Ranskaa, Sveitsiä ja Schwarzwaldin vuoriston tummaa havumetsää.
.
Edullisia hotelleja selatessa valikoitui pari viikkoa ennen lähtöä Novum Hotel Rega, pari kilometriä Stuttgartin päärautatieasemalta lounaaseen. Suorien lentojen ja 5 hotelliyön yhteishinnaksi tuli 405 euroa henkilöä kohti, josta noin 200 euroa Finnairille, 40 euroa yöltä hotellille, ja 5 euroa Ebookersin luottokortti-kuluihin. (Kahdelta matkustajalta vastaavasti 810 yhteensä / 400 lennot / 80 yöltä / 10 kuluja.)
.
Vaihtoehtoisia hotelleja: Novum Hotel Rieker olisi ollut aivan päärautatieaseman kulmalla ja kun sen ohi myöhemmin kävelin, olisin toivonut sen valinneenikin. Vaatimattomat Hotel Lamm ja Hotel Hottmann houkuttelivat hintaan sisältyvillä buffet-aamiaisilla: 79 euroa/2 hengen huone, mutta kaukana asemalta. Pienemmät majapaikat Gasthof Traube ja Pension am Heusteig kiinnostivat aamiaisineen, mutta harvoin huoneita vapaina. Paljon tyrkytetty Hotel Espenlaub ei oikein kiinnostanut arvostelujen perusteella.
.
*
.
Saavuin Vantaan lentoasemalle P-junalla klo 06:15. Lähtöselvitys etukäteen tehtynä pääsin (koodin ruudulle näyttämällä) portista turvatarkastuksen pitkään, pylväiden välisten nauhojen lomassa kiemurtelevaan jonoon. Otin kaksi vatia, joista toisen täytin päällystakilla ja toisen repulla, jonka sivutaskuissa tyhjä vesipullo ja pieneksi taittuva sateenvarjo. Repun viereen erikseen esille hammastahnan sisältävä muovipussi (litran pusseja oli ilmaiseksi jaossa), lompakko, avainnippu, kännykkä, sekä virkailijan vaatimuksesta myös passi ja lentolippu.
.
Päällystakin taskussa oli matkalla hyödyllinen kompassi. Jotakin etukäteen esille aikomaani, kuten lantteja, on eri matkakerroilla voinut unohtua takin taskuun, mutta Vantaan kentällä ei ole tullut ongelmia. Housuntaskuissa ei ollut mitään, edes nenäliinaakaan. Ruumiintarkastusta ei suoritettu. (Paluumatkalla Saksassa aina taputellaan vartalo ja housunlahkeet.)
.
Turvatarkastuksen jälkeen etsimme matkatoverin kanssa rauhallisen loosin tunnin odotusajaksi. Käytävän varrella jaettiin ilmaiseksi päivän Helsingin Sanomia, mutta samalla olisi kyselty monta kysymystä. Täytin käymälässä vesipulloni. Laitimmaisen lavuaarin yllä oli sopivan pitkä hana, jonka alle mahtui puolen litran muovipullo, ja josta sai kylmää vettä.
.
Lentokoneeseen siirtyminen portilta 12 alkoi 15 minuuttia myöhässä, pitkin ramppia, joka viimeisessä vaiheessa kääntyi sivulle ja laskeutui loivasti alaspäin matalan koneen etuovelle. Lentokone oli nimittäin tavallisinta 180-paikkaista kapeampi ja matalampi, vain 100-paikkainen brasilialainen Embraer ERJ-190. Lentoa operoi Finnairille "Norra" eli Nordic Regional Airlines (vuoteen 2015 Flybe Finland Oy), jonka omistavat Finnair ja Danish Air Transport.
.
Aiemmin olin lentänyt Flyben "Emppu-koneella" Müncheniin. Pidän tästä pienemmästä konetyypistä! Penkkirivejä on 25 ja keskikäytävän jakamina on bussin tavoin vain 2+2 istumapaikkaa, jotka on numeroitu vasemmalta esim. 16a ja 16c, sitten 16d ja 16f. On siis vain ikkuna- ja käytäväpaikat eikä niiden välisiä keskipaikkoja, kuten 3+3-riveillä olisivat 16b ja 16e.
.
Lentoonlähtö myöhästyi 20-30 minuuttia "ruuhkan takia". Lentoemäntiä oli kaksi. Ensin toinen kuljetti käytävää pitkin sanomalehtikärryn valikoimineen, lehden hinta 3 euroa. Sitten jaettiin ilmaiseksi juotavaa, vaihtoehtoina kahvi, tee, vesi sekä litran pahvitölkistä kaadettu appelsiini-tuoremehu. Useammankin sai valita kerralla. Otin mehun ja kahvin. Kaikki purtava olisi ollut maksullista. Tilauksia tuliaisostoksista olisi saanut jättää lomakkeella paluulentoa varten. Koneen kapteeni on J. Kakko ja kuuluttava lentoemäntä M. Jokinen.
.
Saavuimme Stuttgartiin 30 minuuttia myöhässä klo 10 paikallista aikaa. En muuten viitsi koskaan ulkomailla siirtää kellon osoittimia yhtä tuntia taaksepäin. Annan kellon olla tunnin edellä! Muistan päässänikin vähentää yhden tunnin Suomen ajasta.
.
Poistuimme takaovesta siirrettävää portaikkoa pitkin alas lentokentän asfaltille. (Vantaalla olimme tulleet portaattomasti rampilta etuovelle). Kenttäbussi odotti lentokoneen vieressä täyttymistään. Oli paljon seisomapaikkoja, vain muutama istuin. Pikainen kiertoajelu kentällä Terminaali 3:n ovelle, muita eri yhtiöiden pysäköityjä lentokoneita ohimennen katsellen.
.
Kävelimme ohi pyöreän matkalaukkujen jakeluhihnan ja nopeasti ohi tullin, vihreästä portista "Ei tullattavaa". Sitten heti välioven takana alkoikin jo lentokentän kaikille vapaa alue, jossa odottivat tiiviinä rivistönä eräiden matkustajien paikalliset vastaanottajat?
.
Kiersimme avaraa terminaalia, erilaisine myymälöineen ja palveluineen. Etsimme olisiko jaossa kaupungin karttoja, muttei löytynyt. (Myöhemmin: Stuttgartin pääasemalta kannattaa poimia VVS:n junaratakartta, jonka kääntöpuolella on myös hyvä keskustan katukartta).
.
Lentokentän kolmos-terminaali on neljästä terminaalista keskeisin. Sen alla kellarissa on seutujunien S2 ja S3 laituri, jolta pääsee puolessa tunnissa päärautatieasemalle: "Stuttgart Hauptbahnhof".
.
Laskeuduimme S-jnnien kellariin ja vasta sieltä, sivuhuoneesta, löysimme neljä suurta punaista junalippuja myyvää automaattia. Edellämme klo 10:15 ei ollut jonossa kuin 6 ihmistä, neljä par'aikaa käyttämässä automaatteja ja kaksi odottelemassa vuoroaan.
.
Lippuautomaatissa saa vaihtaa kielen saksasta englanniksi, ranskaksi, italiaksi, turkiksi, hollanniksi ym. mutta usein juuri englannin valinta ei toimikaan, tai kieli vaihtuu jossakin vaiheessa yllättäen takaisin saksaksi!
.
Ensimmäiseksi kysytään lähtöasema, joka on lentokentällä "Stuttgart Flughafen /Messe (Messuhallit ovat aivan vieressä, yhteinen juna-asema). Sitten päämäärä, kuten "Stuttgart Hbf" (pääasema), "Stuttgart Mitte" (keskusta), tai hotelliamme lähin asema "Stuttgart Feuersee", tai vaikkapa saapumispäivän matkakohteemme "Heidelberg Hbf", eri kaupunki.
.
Muutaman käsin naputetun alkukirjaimen perusteella näyttö alkaa tarjota jo vaihtoehtojakin valittaviksi. Automaatin jatkokysymyksiä: luokka I vai II? Matkustatteko jo tänään (Heute) vai huomenna (Morgen) vai minä päivänä, ja mistä kellonajasta lähtien, kuten 10, 11, 12, 13, 14, jne. Montako matkustajaa aikuisia / montako lapsia? (Keräättekö bonuspisteitä? Ei.)
.
Automaatin näyttö ehdottaa vihreällä pohjalla oletusarvoja: 2. luokka, 0 lasta, jne. joko vaihdettaviksi tai hyväksyttäviksi sellaisinaan. Oikeassa alakulmassa "Weiter" - eteenpäin seuraavalle sivulle! Lopulta voi joko painattaa itselleen aikataulun (3 osuvinta junavuoroa) hintoineen tai siirtyä maksamaan luottokortilla tai pienillä seteleillä 20, 10, 5 euroa sekä kolikoilla 2, 1 euroa, 50, 20, 10 tai 5 senttiä! (50 euron seteli ei yleensä kelpaa).
.
Kuitenkin jos haluaa matkustaa vain Stuttgartin sisällä paikallisliikenteessä, saa junavuorojen hausta ensin ainoastaan tiedon montako vyöhykettä (Tarifzonen) pitää maksaa, sekä halutessaan printattua (3 lähimmän sopivan junan) aikataulun. Sitten pitää erikseen palata automaatin näytön alkuasetelmaan ja napauttaa näkyvää isoa paikallisliikenteen VVS-kuviota, jolloin voi helposti maksaa esim. "3 vyöhykettä = 4,20 euroa", tulostaen paikallisliikenteen lipun. (VVS= Verkehrs- und Tarifverbund Stuttgart).
.
Paikallisliikenteen liputuksen opin vasta paluumatkalla lentokentälle, sillä saapumispäivänä ostin yksinkertaisesti "Baden-Württembergin osavaltion päivälipun" joka kelpaa valittuna päivänä (jopa 18 tuntia) aamusta klo 09 - 03 seuraavaan yöhön, kaikissa paikallisjunissa (S, U, RB, RE, IRE) sekä busseissa, muttei pikajunissa kuten IC tai EC jne. Päiväkortti maksaa 24 euroa yhdelle henkilölle ja vaatii vain 6 euroa lisämaksua toisesta matkustajasta, jolloin 30 euroa / 2 matkustajaa = 15 euroa/hlö. (Käyttämäni laite torjui ja palautti 50 euron setelin, mutta 20+10 euroa kelpasivat.)
.
Ehdimme lentoaseman junalaiturille klo 10:28, jolloin S3-juna klo 10:18 oli mennyt, mutta seuraava juna S2 tuli klo 10:38 raiteelle 2. (Vuoroväli lentoasemalta kaupunkiin vaihtelee 10-20 min, junia kulkee 4 /tunti). Useita väliasemia matkalla, ensin maan päällä, sitten maan alla, Matka-aika 27 minuuttia, kunnes 11:05 pääaseman Hauptbahnhofin pysäkki, maan alla (="tief"). (Junat jatkavat pääaseman jälkeen vielä pohjoiseen lähiöihin.)
.
Nousimme maanalaiselta rautatieltä liukuportaita asematunneliin ja vielä parit liukuportaat ylös maan pinnalle ja sitä ylempään kerrokseen. Kävelimme asemahallin ja rautatieaseman lankkuseinäisen työmaatunnelin läpi päätelaitureille, joilla olivat (Helsingin tavoin) vierekkäin: raiteet 1-16.
.
Stuttgartin asemarakennus halleineen ja kaarineen muistuttaa Eliel Saarisen suunnittelemaa kuuluisaa Helsingin rautatieasemaa, joka onkin toiminut esikuvana. Emil Wikströmin "Kivimiehiä" ei ole kuitenkaan koristeina. Itäpään korkean tornin 10. kerros toimii ilmaisena näköalatasanteena, joka on suojattu rautaverkolla. Hissi nostaa kävijät 9. kerrokseen asti. Välikerroksissa on mm. näyttelyhuoneita ja videoesityksiä.
.
Lähdimme Stuttgartista ensimmäiseksi päiväksi Heidelbergiin. Ehdimme 10 minuutissa alhaalta metrosta klo 11:15 lähtevään junaan, vaikka lähtöraide oli vaihtunut kolmosesta yhdeksäksi, ja raiteelta 3 saimme juosta äkkiä raiteelle 9. Tosin pari minuuttia saattoi juna odottaakin useita juoksijoita.
.
**
.
Palasimme Heidelbergistä Stuttgartin asemalle klo 19:15 ja sitten kävelimme puolessa tunnissa hotelliimme "Novum Rega" suorinta reittiä lounaaseen:
1) Lautenschlagerstrasse, 2) Theodor-Heuss-Strasse, 3) Rotebühlstrasse, 4) Herzogstrasse, 5) Silberburgstrasse, 6) Ludwigstrasse 22-24. Nopea sisäänkirjautuminen, englanniksi.
.
Tutustuminen modernin hotellirakennuksen siistiin, tilavaan 24 neliömetrin huoneeseen (3. kerros, hidas hissi, pikemmin käveli portaat) ja sen tilavaan kylpyhuoneeseen. Oma parveke Ludwigstrasselle. Vastapäätä nykyaikaisia asuintaloja, joiden pohjakerroksessa afrikkalaisten suosima baari, josta kuului öisin (tupakoivien) ääniä, muuten hiljaista. Huoneessa jääkaappi eli minibaari. Vaatekaapisto ja televisio. Tilava kirjoituspöytä tuoleineen sekä lisäksi nahkainen lepotuoli.
.
Huoneen raskasperäinen avain pitää jättää aina ulos mennessä Rega-hotellin 24 tuntia auki olevaan receptioniin, vaikka voisi ulos livahtaa huomaamattakin, koska tiski on hiukan sivussa, aamiaishuoneessa, kun taas pääportaikko ja hissi avautuvat suoraan ulko-ovelle.
.
Iltakävely kaupungille. Silberburgstrassea itään Marienstrasselle (Silberburgstrassea lyhyempi oikaiseva reitti olisi ollut Herzogstrasse - Paulinenstrasse). Marienstrasse on pohjoisempana kauppakatu, numerossa 12 ruokakauppa Lidl, lisäksi esim. McDonalds, Eurokauppa, ym. Katu jatkuu Stuttgartin vilkkaimpana ostos- ja kävelykatuna "Königstrasse" pohjoiseen pääasemalle saakka.
.
Lidl oli auki kello 08-22 asti, kuutena päivänä viikossa, maanantaista lauantaihin. Sunnuntaina kaikki myymälät ovat kiinni! Torstai-iltana klo 21 Marienstrassen Lidl oli hiljainen kuin jokin kyläkauppa. Ainoa miehitetty kassa rahasti pari asiakasta edeltäni ja minun jälkeen jätti tuolinsa tyhjäksi alkaakseen järjestellä hyllyjä.
.
Huomioita Lidlin hintatasosta: Suomessa 49 sentin hintaan nousseet 100 gramman suklaalevyt maksoivat saman 49 senttiä myös Saksassa. Samoin 25 sentin 150 gramman jogurttipurkit 25 senttiä. Saksassa ei myyty litran jogurtteja. Mutta Suomessa ei kai myydä kirsikka-jogurttia?
.
Sen sijaan "Marie-keksit", joiden välissä on suklaatäyte, maksoivat vain 0,99 euroa (Suomessa 1,39). Vohvelivalikoima 400 grammaa tai keksivalikoima 500 grammaa maksoivat Saksassa vain 0,99 euroa ja Suomessa paljon enemmän (poistuneet valikoimasta). Kolmiovoileivät 185 grammaa Saksassa 1,59 ja Suomessa 1,99 euroa.
.
Buffet-aamiainen on Novum-hotelleissa hinnoiteltu kalliiksi: 13 euroa, eikä ruokailijoille ole varattu pöytiäkään kuin puoli tusinaa ikkunan alle yhteen riviin, vaikka huoneita on sentään 5x11+5 = 60. Aamupalan voisi ostaa erikseen vain haluaminaan aamuina, mutta eipä tule kokeiltua. Aamuisin klo 8 mennessäni ulos näen pari-kolme ruokapöytää kerrallaan varattuina.
.
Arkiaamuisin herätyksestä huolehtivat läheisen Feuerseen ("Palojärven") (kolmelta puolelta lammikon ympäröimän) Johanneskirchen kirkonkellot, jotka moikuvat kello 7 peräti parin minuutin ajan, kymmeniä kumauksia! Schwabenin svaabilaiset asukkaat eli svaabit lienevät perinteisesti ahkeraa väkeä, joka ei unikekoja helli. Viikonloppuisin (lauantai-sunnuntai) kello 7 lyöntejä ei kuulukaan.
.
Kävimme viiden päivän aikana Stuttgartista
1) Heidelbergissä, vaihtaen junia Heilbronnissa;
2) Ranskan Strasbourgissa sekä Saksan Karlsruhessa, Offenburgissa ja Kehlissä;
3) Karlsplatzin lauantaisella kirpputorilla (Lohmarkt), Milaneon liikekeskuksessa ja arpakuution muotoisessa kirjastossa; Neckar-joen rannalla Bad Cannstattissa ja Rosensteinin puistossa, Wilhelman eläintarhan luona;
4) Bodenseen rannalla Konstanzissa ja Sveitsin rajakaupungissa Kreuzlingenissä, junalla Schwarzwaldin vuorten poikki (mm. 30 tunnelin läpi);
5) Ulmin ja Tübingenin historiallisissa kaupungeissa.
.
Matkatoverini jätti sunnuntaina Schwarzwaldin junan väliin käyden neljässä museossa: Mercedes-Benzin automuseo, historiallinen Landesmuseum Würzburg sekä taidemuseot Staatsgalerie ja Kunstmuseum. Hänen museokorttinsa StuttCard maksoi 27 euroa ja toimi myös vuorokauden paikallisliikenteen lippuna Stuttgartissa, mm. kauas pohjoiseen Mercedes-Strasselle asti.
.
***
.
Paluumatkan päivänä jätimme hotellin kello 7 aamulla, heti kirkonkellojen soitua. Yöllä oli satanut, kadut olivat märät. Onneksi koskaan kuuteen päiväsaikaan ei satanut! Kävelimme Ludwigstrasselta Feuerseen katua Feuerseen juna-asemalle. Oli vielä hämärää, enkä nähnyt sitten kolmannellakaan ohituskerralla Feuerseen lampea ja kirkkoa päivänvalossa. Perjantai-iltana lammenranta oli kuulostanut äänineen teininuorten pussikaljapaikalta.
.
Junalippuautomaatteja oli Feuerseen aseman eteläpäässä kaksi vierekkäin. Paikallislipun oston opettelu oli tehty eilen illalla (maksamista vaille, sillä lippu tulisi voimaan heti tai ostopäivälle). Kolme vyöhykettä lentoasemalle maksoi 4,20 euroa, ja kolikot kelpasivat hyvin: 2 e, 1 e, 50 c, 20 c, 10 c, vieläpä 5 c, kaikkia käytin, pienimpiä useamman. (Muistoiksi taskuun jäivät kauppojen vaihtorahoista 1 c ja 2 c, joita Suomessa ei hyväksytä.)
.
S2-juna "Vaihingen" meni ohi, S3: "Flughafen/Messe" tuli 10 minuutin päästä klo 07:19. Sain vain seisomapaikan oikeanpuoleiselta ovelta, kunnes Yliopiston pysäkillä vapautui istumapaikkojakin. (Kaikilla muilla pysäkeillä kuin Yliopistolla junan ovet avautuivat "Links" eikä "Rechts".) Juna tuli pari minuuttia myöhässä pääteasemalleen lentoasemalle klo 07:44. (Kaupunkiin päin haluavat pyrkivät heti junaan).
.
Tienviitat julistivat vain "Messe" eikä "Flughafen", mutta kävelimme takaisin laiturin toista päätä kohti ja nousimme portaat jonnekin lentoaseman ala-aulaan. Terminaali 1? Pienen kävelyn päässä saman katon alla oli Terminaali 3.
.
Lähtöselvityksen pika-automaatit tarjoavat seitsemisen kuvaketta, mm. KLM ja Turkish Air, muttei Finnair? Finnairilla on lähellä tiski ja kaksi virkailijaa, joista vain toisella asiakas. Lähtöselvitys (passit katsoen) käy virkailijalta yhtä nopeasti kuin automaatilta. Matkatoverini jättää ruumaan matkalaukun, jossa on 10 kg antikvaarisia kirjaostoksia.
.
Jono turvatarkastukseen ei ole pitkä. Henkilökuntaa on Saksassa enemmän kuin Vantaalla. Laitan eri vadeille takin ja repun, jonka viereen hammastahnan muovipussin, lompakon ym. (Hotelli tarjosi suihkushampoon kylpyhuoneessa, en kuljettanut sellaista mukanani). Tarkastusportilla pitää levittää jalat ja kädet. Vihreä valo syttyy. Silti miesvirkailija taputtelee vartalon ja lahkeet, ettei ole kätkettynä mitään.
.
Pääsen portista läpi, odotan tavaravateja läpivalaisusta. Takkini tuleekin jo, muttei reppua? Kun liukuhihnalla tulee seuraava vati, tempaan sen itselleni, sillä siinä on musta reppuni. Vadin toiseen päähän tarttuu ulkomaalainen mies, joka repii sitä käsistäni. Tosiaan, vadilla onkin vieras siniharmaa passi, ei minun passini, eikä minun reppunikaan. Väärinkäsitys. Missä on minun reppuni?
.
Naisvirkailija liukuhihnan takaa näyttää reppuani toiselta, peremmältä liukuhihnalta ja kysyy onko minun? Hän haluaa penkoa reppua käsin, laittaa ensin kertakäyttöiset kumikäsineet käteensä. (Joka laukulleko sitten eri käsineet?) Hän vetää ulos kankaiset vierastossuni ja työntää käsiään jonkin matkaa vaatepyykin muovipussien sekaan sekä kokeilee, että sivutaskun läpinäkyvä muovinen juomapulloni on tyhjä. Sitten hän luovuttaa repun minulle.
.
Laitan tossut takaisin reppuun, otan sieltä vyön ja pujotan vyötärölleni, laitan lompakon ja avaimet housuntaskuihin. Matkatoverini selvisi vähemmällä tarkastuksella.
.
Lähtöporttimme numero on 312. Kävelemme porttien 311-312 välimaastoon odotuspenkeille. Ensimmäiseltä lähtisi ramppi kentälle, mutta toiselta lähtee vain portaat alakertaan: sieltäkö sitten kenttäbussilla eteenpäin? Jollekin koneille, mm. Turkish, vie hyvin pitkä ramppi etäälle lentoaseman seinästä. Iäkäs suomalainen mies, jonka lentolaukussa on Suomen lippu isona tarrana, istuskelee yksinään. Myöhemmin tulee myös erimaalaisia odottajia, juutalaisia ja saksalaisia. Matkatoverini käy puoli tuntia kahvilla. Lentokentällä näkyy sumua.
.
Kuulutus: Finnairin lento Helsinkiin 10:15, lähtö siirtyy 10:30. (Vasta koneeseen siirtyminen alkaa silloin ja nousu 10:45.) Puoli yksitoista virkailija skannaa hyvin nopeasti ja tehokkaasti lippujen koodikuviot. Laskeudumme portilta portaat alas, menemme lentokenttäbussiin, joka vie meidät Finnairin / Norran pienen lentokoneen Embraer ERJ-190 viereen, jossa nousemme kentällä liikuteltavat portaat matkustamon etuovelle. Lentoemännät tervehtivät saksaksi / suomeksi.
.
Istumapaikkani on nyt 18a, vähän siiven takana. Koneeseen jää tyhjiä rivejä, matkatoverini voikin siirtyä käytävän yli paikoille 18 d-f. Eteneminen koneen käytävällä käy hieman hitaasti ja vaiheittain, kun matkustajat laittavat tavaroitaan ylälokeroon tai asettuvat istumaan. Nousun aikana ehdin katsella vihreitä kumpuja ja peltotilkkuja, mutten pysty tunnistamaan yhtään asutustiivistymistä.
.
Koneen päällikkö T. Saranpää kertoo myöhästymisen syyksi kovan vastatuulen. Mutta paluumatkalla myötätuuli auttaa kirimään aikataulua kiinni. Konetta lentää Helsinkiin J. Mattila. (Helsingissä sataa, lämpötila 6 astetta.) Tasaista lentoa. Tarjoiluna taas ilmainen kahvi ja appelsiinimehu.
.
Laskeudumme Vantaalle noin klo 14 ja kone ajetaan maassa rampin suulle portille 24. Vain muutaman matkustajan tarvitsee mennä lentoaseman alakertaan odottelemaan hetken aikaa matkalaukkujensa saapumista liukuhihnaa pitkin. Suuri enemmistö matkustajista kulkee pelkkien käsimatkatavaroiden kanssa. Ulkona maa on märkä, mutta sade on tauonnut. I-juna kuljettaa Helsinkiin.
.