torstai 12. syyskuuta 2013

462. Nuuksiosta kävellen Nummelaan

Sunnuntaikävely 8.9.2013

Bussi 85A lähti Espoon asemalta klo 8:52. Yksi mies sekä tätipari muoviämpäreineen jäivät matkan varrelle. Aasialaisnainen tuli levottomaksi Solvallan uuden luontotalon Haltian kohdalla ja meni karttansa kanssa kyselemään kuljettajalta. Hän jäi kohta jylhän metsän keskelle Nuuksionpäähän, josta bussi jatkoi enää kapeaa, vain kesällä liikennöitävää hiekkatietä Kattilaan. Perille asti (klo 9:19) ajoi lisäkseni eläkeläispariskunta sekä USA:n ulkoministerin John Kerryn näköinen harmaapää.

Pääkaupunkiseudun liikuntakarttaan on karkeasti merkitty pari punaista kävelyreittiä Kattilasta joko etelään Siikajärvelle tai länteen - lounaaseen kohti Tervalampea. Reittien haarassa oli selkeä puinen tienviittaryväs. Valitsin viitan länteen, "Valklammentielle".

Maastokengät ja epätasainen kaarteleva hiekkatie. Siltä erkani multapolkuja. Auringonvalo paistoi sitkeästi takaani idästä, sain odottaa kauan sen siirtymistä vasemmalle puolelleni eli tärkeintä mutkaa vastapäivään lännestä etelään.

Isoimmassa risteyksessä oli välimatkaviitat: 1,9 km Kattila - Valklammentie 2,7 km (yht 4,6 km). Olin kartalta arvioinut matkan 4 km:ksi, mutta kävelyyn käytetyn runsaan tunnin ajan (9:25 - 10:30 perusteella se tuntui pikemminkin 5 km:ltä.

Ainoa näkyvä lammenranta oli Liukoi, vasemmalla . Esimerkiksi Ruuhilampi oikealla jäi piiloon metsän taakse, sen rannalle olisi ohjannut viitta Oravankolon kämpälle. Hiekkatien varsi oli yksitoikkoista, mutta päämääräni oli vasta Nummelan taajamassa eikä nyt metsäluonnossa.

Vastaani tuli vain kolmen nuorukaisen erävarusteinen rinkkaporukka. TV-uutisten mukaan Nuuksiossa järjestettiin viikonloppuna retkeilypäivät. Sekä lauantain että sunnuntain TV-uutiskuvissa parveili ihmisiä paljonkin. Olin pelännyt jopa ruuhkaa bussiin...

Kurjolammen mökkitiellä oli muutama pihaliittymä länteen. Pysäköintialue. (Itään Valklammentie.) Jatkoin luoteeseen Vanhaa Myllytietä, Tervalammen eteläpuolelle, 3 km, klo 10:30-11:00. Tasaista hiekkatietä normaalia kävelynopeutta 6 km/h.

Ojakkalantie, kestopäällystetty autotie etelään Vanhalle Turuntielle asti, 3 km. Pysähdyin erään tilan portin levennykselle juomaan tilkan vettä, kun vapaana ollut koira juoksi sieltä pari sataa metriä keskelle tietä haukkumaan minua ja häiritsemään yhden auton liikennettä, joka pysähtyi koiraa väistelemään. Omistajarouva torui: "Nappe! Hyi tuhma Nappe!"

Vilkkaan Turuntien vasenta eteläreunaa kävelin 2,5 km länteen. Pienempää tietä olisi voinut kiertää pitkästi Palojärven kautta, mikä toi mieleeni Eeva Palojärven ja Jaana "Musti" Palojärven nimet. Autoja pyrähti vastaan usein, muttei sentään koko ajan. Etelässä peltojen takana humisi äänekkäästi Turun moottoritien liikenne.

Juuri ennen Porintien ylittävää siltaa näin tien pohjoispuolella Kar-Printin ruskean vanhanaikaisen vaatimattoman yksikerroksisen painotalon, "hyvin liikenneyhteyksin", Vihdissä. Poika nousi juuri Helsinkiin menevään bussiin 280 ja pohjoispuolen pysäkillä istui partainen ukko kai odottamassa länteen menevää bussia. Hän huusi jotakin mitä en kuullut.

Porintien (Kakkostien) liittymäkaistojen väliin oli liikennemerkitetty asvaltoitu kävelytie, mutta vain bussipysäkille asti! Moottoriväylän pientareet eivät houkutelleet kävelemään. Jalankulkijoille ei ollut mitään opasteita! Autoilijoille "Nummela 5 km".

Onneksi mukanani oli vanhan puhelinluettelon kartta. Palasin joitakin satoja metrejä takaisin itään ohi KarPrintin lehtitalon jaTuruntien bussipysäkkien ja käännyin sitten luoteeseen Pihtisillantielle, jota pitkin 2 km ohi koulun Porintien ylittävälle sillalle.

Juuri ennen siltaa lähti itään epämääräinen, hiekkainen Torhonsuontie. Nimi ei kuulostanut lupaavalta? Päättyisikö jollekin suolle metsän keskelle? Siltä näytti vuosia vanhassa kartassani, joka ei kyllä lännessäkään luvannut rinnakkaistietä Nummelaan. Silta oli vasta vuodelta 2008.

Kiersin autiota asvalttitietä kolmisen kilometriä lännen kautta vanhassa kartassanikin näkyneelle Nummelan Vanhan-Sepän tielle. Uusi autio tie laskeutui etelästä mäeltä poikittaiselle asutuksen itä-länsikadulle ja tarjosi näköalat matalien harjakattojen yli tiheään rakennettuun yhteinäiseen pientalojen ja paritalojen lähiöön, jossa oli ehkäpä 10 x 10 tonttia eli sata pientaloa.

Saavuin Nummelaan, sen keskeiselle Meritielle (?? Missä meri?) klo 13 ja laskin kävelleeni (3,5 tunnissa) 4,6 + 3 + 3 + 2,5 + 6 km, yhteensä ainakin 19 km.

Nummelan keskeisimpään risteykseen oli rakenteilla 7-kerroksinen asuintalo. Se nousi aivan yksiraiteisen junaradan (Hyvinkää - Karjaa) ja sen ylittävän autotiesillan viereen. En edes huomannut ylittäneeni junarataa ennen kuin kuljin sen myötä lounaaseen Asematietä.

Lidl-kauppa oli junaradan varressa, siinä kohdassa raiteita oli neljä paria. Ostin puoli litraa ananaslimonadia ja kylläpä maistuikin janoiselle hyvältä syyskuun harvinaisessa 22 asteen auringonpaahteessa.

City-Market (K) komeili jo aiemmin kauppatien varressa ja etäämmällä häämötti Prisma (S). Keskustan sivukadulla oli pienempi K-Market. Valaisinpylväisiin oli kiinnitetty lehtiruotokuviot, joihin "lehviin" voitiin varmaankin sytyttää pimeään vuodenaikaan "joulukadun valot"...

Nummelan keskustan monumentaalirakennuksiin kuului myös Linja-portti, bussiasema, jossa oli muutama laituri. Helsinkiin lähtivät bussit laiturilta 1 ja 2, toiset moottoritien ja toiset vanhan Turuntien kautta. Sunnuntaina näytti bussia lähtevän Helsinkiin 45 minuuttia yli täyden tunnin.

Rasvainen ruoankäry lehahti kenties Nummelan AG:n yksittäisrakennuksessa. Autogrilli? Muitakin moderneja liikerakennuksia oli tarjoamassa tavanomaisia palveluita kioskeista kampaamohin ja tilitoimistoihin.

***

Hanna Galtat'in kokoama Helsingin seudun kulttuuriympäristöopas "Maalle!" (Rakennustaiteen Seura, 2012) mainitsee Nummelan keskustan merkkirakennuksia, joista osan huomasinkin:
* Asemarakennus 1917 Bruno Granholm, siirtymävaihetta jugendista klassismiin
* Osuuskauppa Aura (SOK) 1937 Erkki Huttunen, funkista eli funktionalismia
* Huoltoasema
* Autokorjaamo Autola 1920-luvun lopulta
* Työväenyhdistyksen talo Rientola 1908, jatkettu 1916, rakennusmestari Edvard Helle
* Venäläisten linnoituslaitteita 1914-17 mm. Kalkkimäellä ja Nummelanharjulla
* Geodeettisen laitoksen perusviiva (1 km) 1947 Nummelanharjulla.

***

Nummelanharju kohosi luoteessa, ylempänä keskustaajaman takana, koillisesta lounaaseen. Mukava kävelypolku kulki harjumaisesti autotietä ylempänä ja huiman korkealla verrattuna idänpuoleiseen koulukeskukseen. Siltä pääsi liikunta-alueelle, mutta ennen kaikkea kuivan mäntymetsän polkuja pitkin Nummelan lentokentän laidalle.

Taivaalla olin huomannut useammankin pienen pörisijän, mutta kentällä ehdin muutamassa minuutissa nähdä kaksi laskeutumista. Jälkimmäinen taisikin olla purjelentokone ja ensimmäisen perässä roikkui köysi, jolla se oli aiemmin vetänyt toista. Tunnelma oli varsin miellyttävä ja taivas kirkas, aurinkoinen.

Laskeuduin harjulta takaisin keskustaan kulkien Sentraalipolkua ohi tyhjän kappatorin, liikerakennusten, työvoimatoimiston, seurakunnan rakennuksen. Komea moderni kirjasto oli auki arkisin klo 20 asti, mutta sunnuntaisin suljettu.

Suuntaviittapylväs osoitti lapsellisesti välimatkoja Nummelasta maailman suurkaupunkeihin... Lähemmäs näytti viitta mm. "Veikko Hellen torille?" Olipa kummallinen taivutusmuoto "Helteelle", eduskunnan puhemiehelle ja pitkäaikaiselle demari-puusepälle?

Meritie vei junaradan yli kaakkoon, lopulta sillalle itään yli Porintien ja Enäjärven rannalle, Enärannan lähiöön. Porintien sillalle nousevilla rampeilla oli pikavuoropysäkit, joilla Porin ja Helsingin väliä kulkevat Satakunnan Liikenteen sinivalkoiset autot poikkesivat.

Minä poikkesin heti Sahankulmasta kävelyteille, jotka myötäilivät Enäjärveä, mutta harmillisen kaukana rannasta. Uusia pientaloja oli rakenteilla. Ryteikköisiä polkuja olisi ehkä päässyt järven rantaan asti; yksi ilmeinen turistimies tuli sellaiselta polulta ainakin yrittämästä.

Tienviitta alas etelään pienelle uimarannalle tuli vastaani. Veden äärellä oli nuori äiti pienen tyttärensä kanssa. Ohittamani turistimies päätyi sinne myös ja kyseli pikkuäidiltä, oliko Nummelan "pääuimaranta" siinä? Tuletteko muualta, uteli nainen? Vedessä käynyt pikkutyttö sai kertoa myönteisen mielipiteensä uimisesta rannassa. Rantapolulla länteen päin oli kaislikossa ja puiden seassa maihin vedettyinä paljon soutuveneitä.

Enäranta oli tiheästi ja varmastikin halvalla rakennettu tasainen uusi pientaloalue. Oli ensinnäkin iso rykelmä keltaisia kaksikerroksisia puutaloja. Viereisellä Nissointiellä oli myös hyvin vaatimattomia yksikerroksisia punaisia puutaloja, asunto-osakeyhtiömuodossa.

Kolmanneksi Nissointiellä oli valkoisia yksikerroksisia tiiltä muistuttavia seiniä loivan harjakattoisissa "kenkälaatikoissa". Tien varrelle näkyi 2 ellei 3 ikkunaa vasemmalla ja saman verran laatikon oikealla puolella, kun puolivälissä paritalon jakoi väliseinä. Molemmissa lyhyissä päissä oli pelkkä ulko-ovi ilman ikkunoita. Länsiseinällä olivat paritalojen pienet kotipuutarhat.

Hanna Galtat'in kulttuuriympäristöoppaassa mainittiin Enärannan alueelta historiallinen ja vauras Härköilän kylämaisema sekä sen vanhat alkuperäiset maalaistalot, joihin nykyiset teiden nimet viittasivat. Ridalin tilan päärakennus oli 1850-luvulta ja pehtorin asunto ehkä 1700-luvulta.

Nissolan päärakennus oli vuodelta 1911 ja tilanhoitajan asunto sata vuotta vanhempi. Lisäksi mainittiin 1800-luvulta Hemmilä, Ali-Rosti (Toimela), Ylöstalo (Yli-Lankela) sekä Ali-Lankela.

Kierreltyäni Nummelan taajamaa pari tuntia klo 13-15 ajattelin aloittaa paluumatkan, ensin yli Porintien sillan ja sitten takaisin etelään ja itään, mutta Nuuksion sijasta Kirkkonummen Veikkolan kautta Espoon Kolmirantaan, josta bussilla 87 klo 19:15 Espoon rautatieasemalle.

Huomasin kuitenkin vielä Enärannan puolella Porintietä viitan "Lintutorni 900 metriä", enkä voinut vastustaa ehdotusta. Parin autotienpätkän ja uuden viitan jälkeen alkoi hiekkapolku, joka haarautui kahteen suuntaan ilman viitoitusta. No, molemmat haarat veivät tornille, olivat kosteikon luontopolun päät, ja tulin koko alueen kiertäneeksi.

Havainnoimista varten oli mataliksi rakennettuja puroja tai ojia. Paljon sudenkorentoja. Vanhuspari kiertämässä reittiä. Jokunen silta ja penkki. Pariskunta istumassa vaatimattoman matalan "yksikerroksisen" lintutornin askelmilla. Toivoin että olisin löytänyt polun, joka olisi seurannut Porintietä itäpuolella etelään kohti Vanhaa Turuntietä, mutta tarjolla oli vain umpikierros.

Tulin kierrelleeksi Nummelan taajamaa 2,5 tuntia. Mittailin kartalta kävelleeni alueella varovaisesti laskien 8 km. Pämäärätietoisella matkalla 150 minuutissa olisi taittunut 15 kilometriä, mutta poikkeillen ja katsellen ottaa lyhtyempiä askelia.

Paluumatkani Nummela - Vanha Turuntie - Veikkola - Kolmiranta vei aikaa klo 15:30 - 19:10, mutta poikkesin 10 minuuttia Veikkolan K-Supermarketissa klo 17:50 ja söin jäätelön, joten kävelyaikaa käytin 3,5 tuntia.

Pikavuoropysäkkien sillalta pyrin kävelemään nyt Porintien länsilaidan tuntumassa etelään. Tie päättyi pienen lähiön jälkeen taas umpikujaan bussipysäkille. Palasin pätkän verran pohjoiseen ja pääsin sitten jalankulkusiltaa Porintien yli itäpuolelle. Siellä tulikin vastaan menomatkalta tuttu tien nimi "Torhonsuontie", joten uskalsin valita sen reitikseni ja päädyin muutaman kilometrin päässä seuraavan sillan pieleen. Sieltä jatkoin jo tuttua Pihtisillantietä koulun ohi Vanhalle Turuntielle. Muutamat henkilöautot ajoivat koulun urheilukentälle klo neljän jälkeen.

Vanhalla Turuntiellä viitta ilmoitti välimatkaksi Veikkolaan 7 km. Kävelin matkan klo 16:30 - 17:50. Taajamamerkki tuli vastaan jo melko aikaisin ja mietin, että mikä taajama? Mitään nimeä ei näkynyt. K-kaupasta poimimassani Kirkkonummen Sanomat -ilmaislehden numerossa oli valokuva samasta taajamamerkistä ja ihmeteltiinkin nimen puuttumista.

Veikkola tuntui olevan varsin pitkä nauhataajama. Mitään erityistä se ei jättänyt mieleeni. Olin käynyt toki ennenkin. Standardinomaisia liikerakennuksia tarjoamaan tavallisia palveluita tien varrelle. Sekä vielä teollisuusalue. Jossakin vielä pätkä järvenrantaakin näkyi.

Arvioin kävelleeni kuutisen kilometriä Veikkolan keskustasta Espoon Kolmirantaan tai jonkin verran Kolmirannan ohi, seuraavalle pysäkille. Jatkoin kauemmaskin itään, mutta palasin ohittamalleni pysäkille. Reitin vilkkain? Samalle pysäkille tuli vanha rouva koiraa taluttavan ystävättärensä saattamana. Eikä ketään muuta bussin 87 vuorossa Espoon rautatieasemalle sitten matkustanutkaan.

Espoon keskustassa oli pientä alkoholipitoista levottomuutta ja monikansallista kirjavuutta sunnuntai-iltana. Turusta tuli juna korvaavan kaluston vaunuin lähes 10 minuuttia myöhässä raiteelle 2 ja lykkäsi lähiliikenteen junaa vastaavasti myöhemmäksi.

***

Päivän aikataulu:
Espoon Nuuksiosta Vihdin Nummelaan klo 9:20 - 13:00 (3,5 h) 19 km.
Vihdin Nummelassa klo 13:00 - 15:30 (2,5 h) 8 km.
Nummela - Kirkkonummen Veikkola - Kolmiranta klo 15:30 - 19:10 ( 3,5 h) 19 km.
Yhteensä 19 + 19 + 8 = 46 km.

lauantai 17. elokuuta 2013

461. Kunnat joissa en ole vielä käynyt (95 kpl)

Kuntabongarin Puutelistalla on 95 kuntaa,
joista vielä itsenäisiä pitäjiä 59
ja toiseen kuntaan liitettyjä 36 kuntaa.

Lapista on käymättä kuntia kaarena koillisesta myötäpäivään (8):
Savukoski 1' (1'=1'000 asukasta eli kokoluokkia pyöreästi)
Pelkosenniemi 1'
Salla 5'
Posio 5'
Ranua 5'
Simo 4'
Tervola 4'
Ylitornio 5'

Ouluun (190'000 asukasta!) liitetyistä kunnista puuttuu (4):
Haukipudas - OULUUN-2013
Yli-Ii - OULUUN-2013
Kiiminki - OULUUN-2013
Yli-Kiiminki - OULUUN-2009

Suur-Oulun ympäriltä myötäpäivään pohjoisesta lounaaseen puuttuu (5):
Kuivaniemi - IIN KUNTAAN-2007
Utajärvi 3'
Muhos 8'
Tyrnävä 5'
Liminka 6'

Siikajoen varrelta puuttuu (5):
Siikajoki 1'
Ruukki - SIIKAJOKEEN -2007
Kestilä - SIIKALATVAKSI -2009
Piippola - SIIKALATVAKSI -2009
Pyhäntä 2'

Raahesta etelään puuttuu (7):
Pattijoki - RAAHEEN -2003
Pyhäjoki 4'
Vihanti 4'
Merijärvi 1'
Alavieska 3'
Sievi 5'
Reisjärvi 3'

Puuttuva pikkukaupunkiryväs (4):
Oulainen 8'
Haapavesi 8'
Haapajärvi 8'
Nivala 11'

Kainuusta Kajaanin koillispuolelta puuttuu (2):
Ristijärvi 2'
Hyrynsalmi 3'

Pohjanmaalta Kokkolasta etelään puuttuu (11):
Lohtaja - KOKKOLAAN-2009
Ullava - KOKKOLAAN-2009
Kruunupyy 7'
Evijärvi 3'
Veteli 4'
Halsua 2'
Perho 3'
Ylihärmä - KAUHAVAAN-2009
Kauhava
Maksamaa - VÖYRIIN-2007
Vöyri

Seinäjoen korkeudelta puuttuu (5):
Peräseinäjoki - SEINÄJOKEEN-2005
Ylistaro - SEINÄJOKEEN-2009
Lehtimäki - ALAJÄRVEEN-2009
Jurva - KURIKKAAN-2009
Teuva 7'

Satakunnasta pohjoisesta etelään puuttuu (6):
Karvia 3'
Siikainen 2'
Jämijärvi 2'
Kullaa - ULVILAAN-2005
Kiukainen - EURAAN-2009
Kodisjoki - RAUMAAN-2007

Pirkanmaalta pohjoisesta etelään puuttuu (4):
Kihniö 2'
Sahalahti - KANGASALAAN-2005
Kiikoinen - SASTAMALAAN-2013
Punkalaidun 4'

Varsinais-Suomesta puuttuu (3):
Mellilä - LOIMAASEEN-2009
Kuusjoki - SALOON-2009
Iniö - PARAISIIN-2009

Keski-Suomesta puuttuu (4):
Pylkönmäki - SAARIJÄRVEEN-2009
Konnevesi 3'
Hankasalmi 6'
Längelmäki JÄMSÄÄN ja Oriveteen-2007

Pohjois-Savosta Iisalmen ympäriltä puuttuu (6):
Kiuruvesi 10'
Vieremä 4'
Sonkajärvi 5'
Rautavaara 2'
Varpaisjärvi - LAPINLAHTEEN-2011
Lapinlahti

Pohjois-Savosta Kuopion ympäriltä puuttuu (8):
Karttula - KUOPIOON-2011
Maaninka 4'
Tervo 2'
Keitele 3'
Vesanto 3'
Kaavi 4'
Rautalampi 4'
Tuusniemi 3'

Etelä-Savosta puuttuu (3):
Jäppilä - PIEKSÄMÄKEEN-2007
Savonranta - SAVONLINNAAN-2009
Haukivuori - MIKKELIIN-2007

Pohjois-Karjalasta puuttuu (5):
Kiihtelysvaara - JOENSUUHUN-2005
Pyhäselkä JOENSUUHUN-2009
Kontiolahti 12'
Liperi 11'
Rääkkylä 3'

Etelä-Karjalasta puuttuu (5):
Saari - PARIKKALAAN-2005
Ruokolahti 6'
Rautjärvi 5'
Taipalsaari 5'
Ylämaa - LAPPEENRANTAAN-2010

***

Ennen heinäkuuta 2013 olisivat listalla olleet vielä myös tuoreet 10 uutta kohdetta: Virolahti, Miehikkälä, Vehkalahti, Viljakkala, Lappi TL, Eurajoki, Luvia, Lemi, Houtskari ja Rantasalmi.
Täydensin samalla myös kohteita Hämeenkyrö, Ikaalinen, Valkeala ja Savitaipale. Näiden 14:n lisäksi vierailin heinäkuussa 2013 myös 14 muussa kunnassa eli kaikenkaikkiaan 28:ssa.

perjantai 16. elokuuta 2013

460. Bussipassilla Rantasalmelle

Sunnuntai-aamu Helsingin Kampissa. Paljon roskia. Nukkujia linja-autoaseman lattialla.

Kuopion Liikenteen pikavuoro Ouluun lähtee klo 6:30 laiturista 7. Savon Sanomat luettavaksi, eilinen. Autoon nousee vähän tillin-tallin oleva parivaljakko menossa Lahteen ja 3-4 yksittäistä matkustajaa.

Ihmettelen Helsingin uusia rakennuksia ja arkkitehtuuria kallioilla ennen Malmia ja Malmin hautausmaan jälkeen Lahdentien luoteispuolella ennen Porttipuiston Ikeaa ja Tikkurilaa. Pitäisi käydä kävellen katsomassa.

***

VARKAUS klo 11:55-13:20. Katson ensin linja-autoaseman seinältä aikataulut ja hermostun, kun näkyvissä ei ole kaipaamaani vuoroa Rantasalmelta klo 16:25-17:10 Savonlinnaan. Myöhemmin selviää, että se tuleekin Pieksämäeltä eikä Varkauden kautta.

Kävelen pari kilometriä Relanderinkatua luoteeseen, sitä bussikin jatkaa kohti Kuopiota. Koillispuolella on yleensä rivistö halpoja matalia asuintaloja ja vasemmalla lounaispuolella liikkeitä ja varastoja, mm. City-Market. Oikealla kuitenkin Lidl ja talotehtaan mallitalo. Kävelen samaan suuntaan 20 minuuttia, taloon numero sata asti.

Käännyn koilliseen Kisatielle ja metsäpoluille, Kisapuistoon, urheilu- ja tenniskentille, joiden reunoja sivuten palailen kaakon suuntaan. Puistikkokin tulee vastaan ennen vesitornia.

Korkea kulmikas vesitornin möhkäle kohoaa maamerkkinä ja Varkauden tunnuksena kaiken yllä ja haluan nähdä sen läheltä. Vesisäiliö taitaa olla pattina tai pahkana asuinkerrostalon, yksiportaisen pistetalon, pilvenpiirtäjän, yläkyljessä. Tornin huipulla on näkötornin maisemia tarjoava kahvila. Päästäkseen lukitusta alaovesta hissi- ja porraskäytävään on soitettava napista jollekulle talon asukkaalle taikka kahvilaan.

Radiokätkö-nimisessä ohjelmassa annettiin kesällä vihjeitä, minne Yleisradion edustaja piilotti "aarteen", jonka ensimmäinen löytäjä palkittiin riippumatolla ja muilla lahjoilla. Varkaudessa kätkijä kertoi olevansa veden alla ja nousevansa ylös hissillä. Pitkään aikaan kukaan varkautelainen ei soittanut radiolähetykseen, kunnes eräs helsinkiläinen turisti oli käynyt kysymässä aarretta vesitornin kahvilan tiskiltä eikä joutunut kilpailemaan muitten kanssa. Laiskanpulskeita piällysmiehiäkö savolaiset?

Kaakkoon yhä kävellessäni tulen torin jälkeen puolittaiselle kävelykadulle, Kauppakadulle, jossa kuitenkin hidas yksisuuntainen ajomahdollisuus autoillekin. Liikerakennuksia molemmin puolin, parin kerroksen korkuisia. Pikkukaupungin tunnelma. Itsepalvelu-Kirpputori mainostaa: kokeiluviikko ensikertalaiselle myyjälle vain 15 euroa.

Käännyn koilliseen alas kohti järveä, Huruslahtea. Jalkakäytävä on täynnä värikkäitä piirroksia, kuin tilkkutäkki. Aluksi en uskalla tallata niitä, etteivät vain kulu pois, mutta kadun toisella puolella ei ole jalkakäytävää ja muutama auto ohittaa minut. Jokainen kuvatilkku näkyy olevan jonkun pienen lapsen, alkaen 2-vuotiaasta (Ada, Iisa, Nea...) piirtämä, edelliskesänä, kesäkuussa 2012. Kuvat ovat säilyneet hyvin talven yli. Mukava keksintö, lisää tällaista!

Järven rannassa on mukava, viehättävä puisto, toriterassiaukio, kioski, kahvila, laituri, penkkejä ja vihreä idyllinen puisto jatkuu järven partaalla luoteeseen. Ei mitään erikoista, mutta pikkukaupungin rauhallista viehätystä.

Käydessäni edellisen kerran Varkaudessa, 20 vuotta sitten, Taiteiden Yönä 1993, tutustuin museoihin ja Ahlströminkatuun sillan koillispuolella Päiviönsaaressa. Tällä kertaa en ehdi sinne vaan palaan linja-autoasemalle.

Matkakeskus yhdistää junat ja bussit. Odotussali on kiinni sunnuntaina. Talon kaakkoispäästä voi kulkea luiskaa pitkin junalaiturille. Hyvin vaatimattoman ja mitättömän näköistä, kuin pienen kylän seisake. Linja-autojen torilla on sentään tulolaituri ja useampikin lähtölaituri.

Bussin ovelle kertyy yllättävänkin paljon jonoa. Pari nuorta neitosta on hyvin keveissä pikkuhepenissä, blondilla korkokengät, tummalla ballerinat jalassa. Tatuointi paistaa olkainten alta puolipaljaasta selästä. He nousevat bussiin mutta palaavat välittömästi takaisin ulos. Samoin pari poikaa. Kuljettaja ajaa pois kaikki Mikkeliin menijät.

Joku mummo kysyy kuljettajalta Helsingin bussista? "On myöhässä, tulee varmaan kohta!"

"Savonlinnaanko?" tiukkaa kuljettaja minulta ovella. "Rantasalmelle!" kelpaa, Mikkeli ei.

Bussi odottaa 7 minuuttia yliaikaa klo 13:20-13:27, kunnes toinen linja-auto saapuu (Helsingistä?), jolloin kuljettaja käy tulolaiturilta hakemassa ja opastamassa äidin ja pienen tyttären tähän bussiin. He kiittelevät kovasti. Heitä siis odotettiin, myöhästyvä kuljettaja oli soittanut.

Tienvarsi Rantasalmelle on metsäinen. Harvoin on peltotilkkuja eikä juuri järviäkään näy.

***

RANTASALMELLA  poiketaan valtatieltä lounaaseen kylätielle, joka kääntyy kaakkoon. Linja-autoasemalla ajetaan kierros rakennuksen ympäri. Kylätie on koillispuolella. Matkahuollon ovi ja aikataulut ovat talon lyhyellä seinällä kaakkoispuolella. Matkustajien odotuspenkki ja bussilaituri ovat talon pitkällä takasivulla lounaispuolella. Päädystä tarjotaan vuokrattavaa liiketilaa.

Kävelen aluksi Kylätietä eteenpäin kaakkoon, minne bussikin jatkaa Savonlinnaa kohti, kunnes Kylätie päättyy kääntyen koilliseen valtatielle ja taajama loppuu. Ihmettelen, ettei järven äärelle pääse, kun se häämöttää vasta kaukana peltosarkojen ja metsän takana. Tällä suunnalla.

Lähden lounaaseen tielle, joka vie ilmeisesti kohti reuna-asutuksia, mutta käännyn oikealle luoteeseen ja sivuutan urheilukentän. Pari paikallista teinityttöä kokeilee ensimmäistä kertaa kunnan hankkimia uusia kuntoiluvälineitä, kentän laidalle ulos sijoitettuja. Jäähallikin on.

Kirkon torni näkyy korkealla puiden yllä, kirkko on mäellä metsän takana. Seurakuntakeskus ja vanhusten palvelutaloja ja terveyskeskus tulevat vastaan. "Ikälä" on yhden talon nimi, vanha mies käy pihalla keinumassa. Mummoilla on rollaattori tai potkukelkka. Ohitan paloaseman. Kunnan keskusta tarkoittaa kunnallisten palveluiden keskittymää, erityisesti vanhuksille.

Kunnantalon virastoihin mennään sisään yhdestä vaatimattomasta kapeasta ovesta, joka on melkein huomaamaton sisänurkassa. Viitta näyttää. Kirjasto sen sijaan leveilee isoin ikkunoin saman talon toisessa siivessä, sisäpihan perällä, ja on auki arkisin 10-19.

Nousen ylös mäen suurelle kirkolle, joka on punatiilinen. Seinillä on suuria, pyöreitä ja monenlaisia ikkunoita, myös taitekatossa kattoikkunoita. Vaikuttaa ulkoa pääteltynä hyvin valoisalta, ja onkin, kun käyn sisällä. Kirkko on auki ja siellä on opas, kertoo ilmoitus ulkona.

Menen sisään tornin alta länsipäädystä, myös pohjoisesta pääsisi. Ensiksi tulen jonkinlaiseen valoisaan, suureen, valkoseinäiseen eteistilaan tai ehkäpä monikäyttöiseen toiminta-aulaan. Hämmästyn tilan uudenaikaisuutta, ulkoa ei voinut päätellä sitä. Mietin minkä ikäinen kirkko voisi olla? Eikö olekaan vanha? Miksei olisi? (Kirkko paloi 1984, rakennettu uudelleen.)

Sisäovista päästään peremmälle suureen, hyvin valoisaan kirkkosaliin. Kirkko tuntuu yllättävän pitkältä eteisjatkeineen, jos toki muihinkin suuntiin tilavalta, ja uutuudenhohtavalta. Moderni alttariveistos. Tekstimonisteita jaossa. Opasta tai ketään muutakaan ihmistä ei näy. Kunnes poistuessani, ovesta josta tulinkin, luon jäähyväissilmäyksen saliin ja huomaan hiljaisen olennon ilmestyneen kuin enkelin sakastista alttaripäädyn nurkalle.

Kuljen mäkeä alas, koilliseen, ja päädyn valtatien yli järven rantaan. Täältä alkaa rantapuisto, joka jatkuu pitkälle itään, uimarannalta toiselle uimarannalle ja venelaiturille asti. Varusteina on kaksi uimakoppia kummallakin uimarannalla ja useita puistonpenkkejä (joista kaksi on kaadettu nurin). Jokin penkki on vesirajassa ja pari muuta on ryhmitelty pensaiden rajaamaksi keitaaksi omaan rauhaansa juttelevaa seuruetta varten.

Lännessä on venevalkama pienen salmen suussa. Salmi yhdistää pienen Kosulanlammen Suureen Raudanveteen ja alittaa Varkaudesta Savonlinnaan vievän valtatien (tie 464 vain). Salmen jokimaisema on idyllisempi tien länsipuolella.

Järven länsirannalta ihmettelen idässä rannalla näkyvää valkoista rakennusta. Kävelen sinne, se on Linnansaaren kansallispuiston opastuskeskus Oskari. Muutamat turistit poikkeavat sinne, ainakin saksalainen pariskunta. Vieressä rantapeltotontilla on kotiseutumuseo harmaanruskeine luonnollisine puutaloineen ja tuulimyllyineen, n. 7 rakennusta.

Mainio puinen, ruskea, elämää suurempi Pekka Lipposen patsas ilahduttaa. Joviaali naama, pottunokka, leveä leuka, sympaattiset silmat, vino viivamainen hymy, hieman juntti puku yllä. Sen on veistänyt paikallinen taiteilija Kontturi mm. viereisen yksikerroksisen motellin "Rinssieverstin" tukemana.

Tunnetuin rantasalmelainen on ollut ainakin minun mielestäni Pekka Lipposten ja Kalle-Kustaa Korkkien luoja, jännitysviihteen kirjailija Aarne Haapakoski eli nimimerkki "Outsider". Entäpä mistä kertoo täällä osoite "Yrjö Maunu Sprengtportenin polku"? Paikkakunnan toisesta pojasta? Myös maailmankuulu arkkitehti Eliel Saarinen syntyi Rantasalmella.

Rantasalmi tekee oikein miellyttävän kesäpaikkakunnan vaikutelman, mutta pieni ja syrjäinen se toki on, palvelukeskus vanhuksille, vanhainkoti.

Ajoin Pieksämäeltä tulevalla Pohjolan Liikenteen bussilla klo 16:20-17:05 Savonlinnaan. Useita matkustajia saapui ja perheitä lähti, Linja-auto ajoi myös 10 km Rantasalmen juna-asemalle, mutta sieltä ei tullut ketään kyytiin. Matkaa pidentävä mutka voi olla perua junan korvaamisesta, mutta samalla päästiin myös ajamaan enemmän valtatietä 14 (Juva - Savonlinna).

***

SAVONLINNASSA luulin ohitustien ja vastaavan kävelytien jo valmistuneen Haapaveden rantaan, mutta se oli paikoin kesken. Osin kävelykelpoinen, mutta karun näköinen ja auringonpaahteinen ilman istutuksia.

Heti linja-autoaseman nurkilta koilliseen alkoivat katutyömaat. Rautatien linjaus on siirretty rantaan, entisen paikalle tulee kävelytie Helsingin satamaradan korvanneen Baanan tavoin.. Rautatieasema on siirretty Kauppatorin seisakkeen paikalle.

Kävelin kapeaa siltaa Kauppatorilta pohjoiseen Vääräsaareen, puiselle ruskealle Casinolle, uudemmalle kylpylälle, Vuorilinnoille sekä läntiselle luonnontilaiselle pikkusaarelle. En ollut ennen käynyt noilla saarilla.

Löysin Savonlinnan toisen vanhan elokuvateatterin "Olavin" sisäpihalta, samannimisen pääkadun pohjoisreunalta, läheltä linja-autoasemaa. Toisen, "Killan", muistan saman kadun eri päästä, eteläpuolelta, läheltä rautatiesiltaa ja Olavinlinnaa.

Pysäkkiaikatauluista huomasin Pohjolan Liikenteen hoitavan Savonlinnan kaupunkiliikenteen. Pohjolan Liikenteen pikavuorolla ajoin myös 18:35-23:50 Helsinkiin Juvan ja Mikkelin kautta.

********
Päivän aikataulu:
Varkaudessa (klo 11:55-13:27) 1,5 tuntia.
Rantasalmella (14:05-16:20) 2 tuntia 15 min.
Savonlinnassa (17:05-18:35) 1,5 tuntia.

Busseissa 12 tuntia (aikavälillä klo 6:30-23:50), perillä 5 h 15 min.

Päivän bussikilometrit:
Hki 322 Varkaus 46 Rantasalmi 42 Savonlinna 336 Hki = 746 km

Kuuden päivän bussikilometrit:
n. 400 km + 466 km + 566 km + 486 km + 497 + 746 = 3161 km

Kilometrihinta: 149/3161 = 0,05 euroa (4,7 centiä)
Eurolla ajettiin 21,2 km.

459. Bussipassilla Houtskariin ja Turkuun

Heinäkuisena lauantaina lähden Kampista klo 7:00 Vainion pikavuorolla kohti Turkua. Pitkä hidas jono bussiin, kesäisiä nuoria univelkaisia tyttöjä keveissä vaatteissa. Oopperan pysäkiltä joku lisää, Munkkiniemestä pari, Espoon Ikean pysäkillä klo 7:30 odottaa paljon matkustajia tulossa lentokentältä. Tyttö nukkuu poikittain penkillä, pää käytävälle, paljaat ruskeat sääret polvet koukussa. "Muistutan myös turvavyön käyttöpakosta", kuuluttaa ajaja.

Ajetaan vanhaa valtatietä 1. Saukkola, Landen K-kauppa, pikavuoropysäkki n. klo 8:03. Sitä ennen Saukontalo. Meijerimuseo. Klo 8:07 tienviitta "Nummi 1 km".

Lahnajärvi pikavuoropysäkki n. 8:15. Kuuluisa Motelli ja Matka-Manna 50 vuoden takaa on nyt surkeassa tilassa, autiona, suljettu. "Tervetuloa viihtymään!" mainostaa kuitenkin. Pihalla hylätty ja runneltu autonromu ovet auki repsottaen. Tulee mieleen Norman Batesin motelli.

Suomusjärvi, joku vaalea rastaparta jää. Sale-kauppa, Osuuspankki. Tienviitat Kiikala (p) ja Kisko (e). Sitä ennen ihmeellinen pyöreä puinen katettu areena. Joku Grilli on "Open" klo 8:22, korvaamassa Matka-Mannaa.

Päämääräni Piispanristi n. 9:25, Kaarinan betonilaatikkolähiön jälkeen, Turun rajalla. Kuljettaja kuuluttaa viimeinkin! Useita ihmisiä poistuu etuovesta, vain minä ja toinen takaovesta. Monet ottavat tavaroitaan auton ruumasta. Minä painelen nopeimman lähtijän perässä takaisin itään ja tien alitse, edelleen itään, vastakkaisen suunnan pikavuoropysäkille. Siellä on jo ennestään 3-4 odottajaa ja kaukana perässäni laahustaa matkatavaroitaan raahaten lisää väkeä.

Kello 9:35 pysähtyy Skärgårdslinjenin bussi kohdalleni, joten nousen ensimmäisenä sisään.
"Korppooseen Galtbyhyn Houtskarin bussille!"
"Se bussi tulee perässä, keltainen Vainion bussi, pääset sillä perille vaihtamatta!"

Astun ulos ja autoon pyrkii jono muita, jotka vuorostaan palaavat ulos. Kuljettaja tulee itse ulkopuolelle selittämään bussiasian. Hän jää jopa odottamaan Vainion keltaisen bussin saapumista, mihin kuluu aikaa vielä runsas minuutti.

Sitten matkatavaroita laitetaan ruumaan, molemmat kuljettajat ovat ulkona, uudet matkustajat rynnivät sisään istumaan, minä viimeisenä ennen kuljettajaa.

"Hei mites maksu!" huutaa Vainion kuljettaja noustessaan sisään.
Minä olen lähimpänä: "Houstskarin Nässby Bussipassilla".
Sitten pujottelen käytävää taakse vasten ihmisvirtaa, joka tungeksii eteen maksamaan.

Bussin jokainen rivi täyttyy matkustajista. On vilkas kesälauantai. Istun vasemmalle, keskioven taakse. Oikealla puolella istuu tyttö, joka kuljettaa mukanaan isoa neonvärisen kirjavaa rengasta, hula-hula-vannetta. Hän on menossa joogakurssille Houtskarin kansanopistoon.

Paraisten korkeat sillat. Bussit ajavat peräkkäin ja vaihtavat järjestystä toisen pysähtyessä pysäkille. Lyhytmatkalaisiakin tulee kyytiin, vaikkapa maalaisukko Nauvon kirkolle. Paraisten syrjäkulman linja-autoasemalla Vainion bussi jää odottamaan Skärgårdslinjenia.

Ensimmäinen lossi vie Nauvoon. Bussit ajavat peräkkäin lautan kannen keskikaistalle, kolmaskin, Förbomin bussi. Reunakaistat pikkuautoineen eivät täyty perään asti. 10 minuutin merimatka, vain 1 matkustaja poistuu bussista kannelle. Aluksen korkeat laidat estävät harmillisesti näkemästä bussin ikkunoista merelle.

Nauvon kirkonkylässä seisahdutaan useaksi minuutiksi. Kaksi bussia menossa länteen, yksi bussi palaamassa sieltä itään.

Televisiosarjan Edith Bunkerin näköinen permanenttipäinen ikärouva nousee avoimesta keskiovesta sisään hymyillen hämillisen ystävällisesti:
"Olikos se tämä minun bussini? Mutta missähän minun kassini on?"

Rouva etsii rivi riviltä eikä löydä.
"Ai mutta jos ei minulla nyt ollutkaan kassia mukana? Yleensä kyllä on!"

"Minä en ole nähnyt teitä aikaisemmin tässä bussissa!" sanoo partiolaistytöltä vaikuttava musiikkitoimittaja Minna Lindgrenin näköinen nainen.
"Olettekohan te nyt varmasti oikeassa autossa? Tämä bussi menee Galtbyhyn ja toinen bussi Houtskariin!"

Partiolaisnainen erehtyy luulemaan noin, koska matkustaa itse vain Galtbyn satamaan asti, josta vaihtaa Ahvenanmaalle menevään lauttaan.

Edith Bunker kertoo menvänsä Houtskariin. Hän katoaa kohta ja partiotyttö ihmettelee ääneen, minne hän meni? Hänet nähdään vastakkaiseen suuntaan Turkuun menevässä bussissa, joka on pysäköitynä toisinpäin. Partiolaisnainen käy hakemassa hänet takaisin. Bussimme lähtee taas liikkeelle.

"Pitikö teidän tavata joku henkilö Houtskarissa?"
"Kyllä, Simo Kallio, Perniöstä".

Partiotyttö soittaa noilla tiedoin numeropalveluun, joka yhdistää - naisen veljelle.

Edith Bunker nauraa: "Olin niin hajamielinen, että nousin vahingossa bussiin, vaikka minun piti odottaa henkilöautokyytiä Houtskariin, Hah hah!"

"Tunnetteko sen henkilöauton, jota odotatte, jos se olisi vaikka seuraavalla lossilla?"
"No en minä varsinaisesti sitä autoa tunne. Mutta tunnen erään henkilön, joka on siinä."

Toisen lossin merimatka Korppooseen kestää vain 5 minuuttia. Lautalla on matalat laidat, joiden yli näkee hyvin merelle bussissakin istuen.

Korppoossa ajetaan 7 km Galtbyn satamaan, jossa bussimme tyhjenee ja jää odottamaan.
Melkein kaikki matkustajat lähtevät kävelemään Ahvenanmaan lautalle. Sen opaskyltissä näkyy hintoja: auto 30 euroa, polkypyörä 5 euroa.

Houtskariin menevään bussiimme jää vain 5 matkustajaa, minun lisäkseni hula-rengas-tyttö, joku poika takana, Edith Bunker sekä yksi nuorehko nainen, jolle partiolaisnainen testamenttasi Edithistä huolehtimisen. Hänkin soittaa numerotiedusteluun, tällä kertaa Edithin siskolle.

Houtskarin lossilla avustava nainen kiertää Edith Bunkerin kanssa etsimässä tämän veljen seurueen autoa, mutta turhaan.

"Osaatteko liikkua Houtskarin kirkolla? Minä voin jäädä aikaisemmin saattamaan teitä? Siellä on pankki ja kauppa..."

"Juuri sen pankin takia sisareni muuttikin, kun sai sieltä työpaikan aikoinaan..."

Lauttamatka Korppoon Galtbystä Houtskarin Kittuisiin kestää puoli tuntia n. 11:30-12:05. Kuljettaja avaa tällä kertaa heti bussin ovet ja kaikki matkustajat liikkuvat ulkona kannella, myös henkilöautojen. Merellä on tänään kovin tuulista ja kylmää.

Lautalla ulkoportaat nousevat sekä etukannelta että takakannelta 4. kannelle, joka on keskellä lauttaa kuin korkeana siltana avoimen, katottoman autokannen yllä. Siellä yläkannella mainostaa ikkunoistaan CAFE, vilkas kahvila, jossa istuu sisällä monia asiakkaita. Masi-sarjakuvan "Lotinan" serkku miehittää myyntitiskiä myyden kahvia ja munkkeja.

Kolmas kansi on vain pienenä välitasanteena ylemmän ja alemman porrasjakson välissä, ja toinen kansi on autokansi. Kaikkein ylimmällä 5. kannella on brygga, komentosilta, josta laivaa ohjataan. Pääsy kielletty!

Otan kahvilan telineestä Ison ja Pienen Saaristokierroksen matkailuesitteet. Käyn wc:ssä. Vielä katselen 4. kannen ulkoparvekkeelta merta ja saaria. Rannan lähestyessä palaan viimeisenä bussiin, kuskinkin ollessa jo taas ratin ääressä.

Houtskarissa ajetaan suunnilleen luoteeseen 10 km mutkittelevaa tietä, jonka varrella on usein paikoin asutusta. Kittuis, Medelby, Träsk.

Tulee risteys, jossa tienviitta osoittaa oikealle itään: "Houtskari kko 2 km". Vasemmalle puolestaan viitataan Mossalaan, jonne tämä bussivuoro tulee jatkamaan Houtskarin jälkeen, mutta vain lauantaisin, kuten tänään.

Tulemme (klo 12:15) kirkonkylään, näkyy olevan pankki ja K-kauppa. Bussi ajaa edelleen, kunnes saavutaan Saariston Kansankorkeakoulun pihaan. Kaikki matkustajat jäävät autosta koulun eteen, minäkin. Bussi jatkaa vielä eteenpäin mäen yli venesatamaan, jossa käy kääntymässä. Minä kävelen sinne vähän myöhemmin, 300 metriä. Missään ei ole bussipysäkkimerkkejä!

Turisteja varten on suunniteltu ja opaskyltitetty Kulttuurikierros. Sen rasteina ovat mm. terveyskeskus, pappila, nuorten talo...

Puinen kirkko on punainen, sen ovi auki. Kivoja kuvia. Vieraskirjassa ehkä 10 nimeä päivää kohti, yleensä seurueita, kuten kolme peräkkäistä nimeä St. Petersburgista. Myynnissä olisi 4 erilaista postikorttia, euron kappale. Kellotapuli sijaitsee kirkosta erillään.

Istun hautausmaan penkillä kirjoittamassa klo 13:15. Useita ihmisiä kulkee ohi, turisteja. Terva tuoksuu. Kova ja kylmä tuuli puhaltaa. Aurinko ei riitä lämmittämään.

Jatkan kirkolle vienyttä sivutietä eteenpäin. Näen pitäjäntuvan, jossa pidettiin kunnallisia kokouksia 1800-luvulla. Se tuntuu tuskin Aleksis Kiven kuolinmökkiä suuremmalta... Valtavan korkeassa Juhannussalossa pyörii ylhäällä 4 purjelaivaa ympäri.

Palaan etelään päätielle, jonka varrella on Saariston Säästöpankki, K-Market Boden, kirpputori, päiväkoti, hiekkainen toriaukeama. Bussimme on palannut jo Mossalasta takaisin ja seisoo täällä! Kuljettaja kuluttaa vapaa-aikaansa ulkosalla, mutta laittaa siltikin välillä ruumaan jonkun tavaroita. Kuljettajan työvuoro kestänee Turusta Turkuun klo 9:00-17:20, välillä tunnin tauko (ruokatunti?) täällä Houtskarissa.

Jatkan kaupan ohi alas pohjoisrantaan, jossa on iso tai vilkas venelaituri sekä saaristolaismuseo, johon kuuluu useita pieniä puisia rakennuksia. Katselen taloja vain ulkopuolelta. Sisäänpääsymaksu 3 euroa. Yllättävänkin monia pieniä turistiseurueita liikkeellä. Eräs kolmikko pyöriskelee museon edessä ja valokuvaa vuorotellen toisiaan.

Kävelen itään päätietä osuuden, jonka olin tähän asti ohittanut kulkiessani pohjoisempaa Kirkkotietä. Matkan varrella on entinen kunnantalo, joka on nyt jokin aluetalo. Houtskarikin kun on Nauvon ja Korppoon tavoin liitetty Paraisiin (aluksi yhteisnimellä Länsi-Turunmaa.)

Kävelen kohti Folkshögskolania. Bussi ajaa ohitseni itään yllättävästi jo klo 13:55, mutta jäänee viipymään kääntöpaikalleen venerantaan. Aivan turhaan hätäillen alan kiirehtiä omaa kulkuani kohti opiston pysäkkiä, sitä ainoaa jonka tiedän.

Kouluruokalan, ulkoportailla istuu vetelehtijöitä kuin milläkin rippileirin tauolla. "Miten menee?" kysyy ohimennessään ilmeinen kurssin opettaja. Jokin hippiperhe Gloria & Mike Stivic kahden pikkutyttönsä ja matkalaukkujensa kanssa odottelee ilmeisesti bussia. Pikkutyttö hoputtaa sisällä käyvää isää: "Bussi tulee pian!"

Ja bussi tulee rannasta (klo 14:10). Nousen kyytiin ekana, kun muut täyttävät laukuillaan ruumaa. Tahdon Turkuun, mutta kuljettaja onnistuu rahastamaan vain Galtbyn satamaan asti, kun "vuoro vaihtuu siellä, tule sitten uudelleen!"

Joogaaja-poika mainitsee olevansa opiskelija vasta kun kuljettaja on jo lyönyt koneeseen täyden hinnan.
"Se pitä sano ensin, ajoissa! Ei voi mitä enä!"
"Onpa hyvää asiakaspalvelua!"
"Mun pomo haukkuu mut..."

Perässä tuleva nainen ehdottaa, että hän ottaa täysihintaisen lipun ja opiskelijapoika ostaa uudelleen opiskelijalipun.
"OK, selvittäkä sit keskenän raha. Oonks mä ny huono kuski, tä?!"
"Et enää!"

Istun 4. rivillä ja katselen oikealla puolellani "hippiperhettä", jonka kaulaliinainen rimpsumekkoinen äiti hieroo puoli tuntia miehensä, pipopäisen partajeesuksen, selkää. Molemmat istuvat poikittain, oikea kylki penkin selkämystä vasten. Lapset, kaksi pikkutyttöä, istuvat edellisellä rivillä. Myöhemmin kun nainen ja mies istuvat peräkkäisillä riveillä, he pitävät toisiaan kädestä selkänojan ylitse. Mies kävelee bussin vessaan avojaloin.

Kittuis lauttaranta aikataulun mukaan n. klo 14:30. Puolen tunnin lauttamatka Houtskarista Korppooseen. Bussi pysähtyy 15 minuutiksi (klo 15:00-15:15) Galtbyn satamaan tasaamaan lossin ja omaa aikatauluaan.

Äreä n. 60-v. ruotsinkielinen kuljettaja, kuin Pulteri-sarjakuvan Kutri, tupakoi ulkona, kuten tekevät monet kuljettajat. (Lääkäreistä polttaa 2 prosenttia, mutta ammattikoululaisista 50 % ja kaikki muut siltä väliltä koulusivistyksensä pituuden mukaisessa järjestyksessä, tutkimukseni mukaan.)

Hattupäinen 3 lapsen perheenisä katsoo tablettitietokoneeltaan bussiaikataulut ja tulee näyttämään kuvaruutua kuljettajallekin. Näyttäisi että pikavuoro Turusta Helsinkiin ja tämä bussi Turkuun olisivat Piispanristissä samaan aikaan, ei ehtisi vaihtaa bussia? Kuljettaja ehdottaa vaihtoa vähän aikaisemmin Kaarinassa, jossa on lyhyt, ehkä 100 metrin välimatka toiselle pysäkille, oikealle viistoon valtatielle poikkisuuntaan. Hän osoittaa reittiä vielä pysäkillä Kaarinassa. Kello 17 Turusta lähtevä bussi on eri yhtiön (Pohjolan Liikenteen) ja vaihtoyhteydet on rukattu vain Vainion bussista Vainion busseihin.

Turussa klo 17:20-18:20 kävelen Tuomiokirkon itäpuolisissa Aurajoen rantakortteleissa, jossa monet vanhat talot henkivät historiaa. Tuomiokirkon eteisessä suntionainen sallii vain jumalanpalvelukseen tulijat ja käännyttää turistit ulos. Puista sataa kirvojen eritettä. Ohitan Sibelius-museon ja Åbo Akademin Hankenin. Lounaskahvilan tunnuksena on hauska kysyntäkäyrä päivän ajalta! Voisiko se olla oikea? Tasoittaisiko tieto ruuhkahetkistä kävijöiden ajallista jakautumaa?

Haluan palata Turusta Helsinkiin Express-vuorolla 18:30 pysähtymättä, nähdäkseni moottoritien monine pitkine tunneleineen. Näen jo etäältä pitkän jonon laiturissa 1. Kuljettaja pakkaa ruumaa. En jää jonon viimeiseksi, mutta löydän vapaan ikkunapaikan vasta peräriviltä, jossa on 3 istuinta wc.n vieressä. Nuoripari tulee viereeni. Istumapaikat loppuvat ja viimeisinä bussiin tulleet joutuvat seisomaan.

Kuljettaja pahoittelee kuulutuksessaan "yllättävän suosittua matkustuspäivää" (lauantai), "muutkin vuorot ovat olleet ruuhkaisia". Hän sanoo soittaneensa ja tilanneensa toisen bussin, mutta se saadaan apuun vasta Suomusjärvelle, matkan puoliväliin!

"Jos ei jaksa seistä, seuraava bussivuoro lähtee puolen tunnin päästä!"
Niinhän se lähtee, mutta sanomatta jää, että se on perillä Helsingissä vasta tuntia myöhemmin, koska ajaa vanhaa tietä pysähdellen Lahnajärvellä ym. Kukaan ei jätä bussia, Turun pikavuoropysäkeiltä tulee lisääkin seisojia, kunnes Suomusjärvellä seisojat ja muutama istuja vaihtavat vara-autoon.
Minulla on hyvä ikkunapaikka Munkkiniemeen (klo 20:35) asti.

******
Päivän aikataulu:
Houtskarissa (klo 12:15-14:10) 2 tuntia
Turussa (klo 17:20-18:30) runsas 1 tunti

Busseissa 10,5 tuntia (aikavälillä klo 7:00-20:35)
Losseilla 6 matkaa: 2x (10 min + 5 min + 30 min) = 1 tunti 30 min.

Bussikilometrit:
Hki 226 Galtby 9 Kittuis 11 Nässby 86 Turku 165 Hki = 497 km

Viiden päivän bussikilometrit:
n. 400 km + 466 km + 566 km + 486 km + 497 = 2415 km

keskiviikko 14. elokuuta 2013

458. Bussipassilla Elimäelle ja Lemille

Heinäkuun neljäntenä Bussipassi-päivänä torstaina 17.7. lähdin Kampista vasta klo 8:50 kohti Elimäkeä (Kouvolaa). Bussissa istui näinkin inhimilliseen aikaan vain 3-4 muuta matkustajaa. Pohjolan Liikenteen bussi vaikutti ikääntyneeltä, taitettavia pöytiä puuttui, oli rikki tai irrotettu pois useista penkkien selkämyksistä, eikä matkustajien turvavöitä ollut lainkaan.

Elimäelle saavuttiin klo 10:40 ja viivyin siellä vajaat 2 tuntia klo 12:25 asti.

Bussi poikkesi koilliseen vievältä valtatieltä 5 pienelle tielle etelään ja itään, 2 km Elimäen kirkonkylään, ohittaen kasvihuonemaisen puutarha-alan myymälän, Mustilan Arboretumin mainoksen, koristeellisia variksenpelättimiä ja ulkomuseon, jossa oli kymmenkunta rakennusta.
Bussimatkan aikana oli alkanut sataa.

Bussi kaartoi liikerakennuksen ympäri varastomaiselle takasivulle, jossa oli lastauslaiturilla ulkona mm. hammaslääkärin potilastuoli, vastaanoton peräoven pielessä. Talon länsipäässä oli Kahvila Pysäkki, sadekatos ja ulkopenkki matkustajille, sekä seinällä bussiaikataulut.

Lähdin kävelemään tietä eteenpäin itään. Oikealla Osuuspankki, vasemmalla S-Market. Sitten oikealla kirkon tapuli ja vasemmalla kirkko, jonne näkyi suunnistavan 3-henkinen turistiseurue.
"Kirkkokahvila avoinna klo 9 alkaen."

Lasivitriinissä ulkona kerrottiin Elimäen erinomaisesta kunnallisesta historiasta. Suomen ensimmäinen itsenäinen kunta 1865, kun maalliset kunnat erotettiin seurakunnista! Varhainen kansakoulu, yhteinen tytöille ja pojille.

Jatkoin eteenpäin. Oikealla oli kirjasto, avoinna torstaina klo 9 alkaen. Sisällä oli yksi virkailija, ei asiakkaita. Hyvin äkkiä taajama loppui, vain tie jatkui metsään ilman mökkiä isompia rakennuksia. Ulkosalla liikkui muutamia ihmisiä kauppamatkoillaan. Sadetta pisaroi.

Kävelin klo 11 alkaen 2 km länteen ja myötäpäivään kaartaen pohjoiseen, tuuheassa metsässä, kävelytietä autotien lounaispuolella, alamäkeä mutkassa (Elimäen kirkonkylä on metsässä mäellä?), ohi ulkomuseon ja lopulta peltojen, kunnes saavuin Valtatie 5:n varteen, puutarhaliikkeen pihalle. Katselin ulos pysäköintialueelle pystytettyä karttaa ja päättelin Mustilan Arboretumin sijaitsevan valtatien luoteispuolella.

Ulkomuseossa oli noin 7 rakennusta, pimeät oviaukot auki ammottaen, tuulimylly ja aittoja, talonpoikasitupa, savusauna ja paja, pääsymaksu 4 euroa, alennusryhmille 3 euroa. Asiakkaita vain kerran henkilöautonsa portin pieleen pysäköinyt pariskunta.

Pellonlaitojen farmariasuisten variksenpelättimien toinen tai joskus molemmat kädet sojottivat aina jonnekin, joten luulin niitä opasteiksi, mutta en saanut reitistä selvää.

Kävelin valtatien yli jossakin autoliikenteen välissä ja sen jälkeen kahlasin peltopientareen yli päästäkseni luoteessa valtatien suuntaisesti kulkevalle kävelytielle. Vasta palatessani tiesin, että idempänä oli alikulkutie autoille ja kävelijöille.

Pihapolut veivät kahvilaan ja antiikkikauppaan, "Piikaan ja Renkiin", mutta ei ollut viittaa Mustilan Arboretumiin. Kiersin sinne autotien kautta lenkin koillisesta, kunnes opin, että suora kaävelytie olisi mennyt aiemmin mainittujen liikkeiden ohi.

Peremmällä oli Mustilan myymälärakennus. Lounaaseen jatkaen tulin puiden korkuisen pensasaidan portille luoteeseen. Edempänä puistossa olisi kahvila, joka myisi pääsylippuja 7 eurolla. Ehdin vain kurkistella portilta, sillä halusin ehtiä bussille klo 12:25. Komeita puita, mutta vaikeaa sanoa miten kauan ja laajalle alueelle vaikuttavuutta riittäisi? Pöyheitä pyöreitä lehtipuu-pensaita.

Palasin etelään alikulkutien kautta. Kuljin postiauton ohi ja toinen postiauto tuli vastaan. Myös vakiovuoro Helsinki - Kouvola, bussilinja 860, ajoi jossakin vaiheessa ohitseni.

Linja-autoaseman ohitin jo hyvin ajoissa ja kävelin sieltä ensin metsäpolkua lounaaseen ja omakotitalojen tietä luoteeseen, niin että osuinkin kylän päätielle seurakuntakeskuksen ja kirkon kohdalle.

Puukirkko näytti ulkoa arkisen harmaalta, mutta sisällä oli outoja veistettyjä ja maalattuja koristeita seinässä paikkapaikoin laudoituksen sijasta. Upeimmalta minusta näytti hieno puusta veistetty kuoriaitaus, joka oli kotoisin jo aiemmasta kirkosta! Saarnastuoleja näkee niin paljon, etten ehkä kiinnittänyt siihen riittävästi huomiota. Viivyin vain runsaat 5 minuuttia klo 12:10-12:15.

Ristikirkkoon tultiin sisään sivusakarasta etelästä, joten alttari oli oikealla idässä. Esitemonisteen mukaan tämä oli Suomen arvokkaimpia puukirkkoja, vuodelta 1638! Kirkon eteisessä seurusteli keskenään neljä mummoa, jotka hoitivat kahvilaa.

Bussi saapui Elimäen kirkonkylän linja-autoasemalle jo n. 12:22 ja pysähtyi siihen 3 minuutiksi, ajaakseen Kouvolaan klo 12:55-13:45.

Edelleen Elimäen alueella tultiin Korian Porttiin, jossa bussi teki täyskierroksen linja-autoaseman liikerakennuksen ympäri. Samassa talossa oli myös kirjasto. Korian kirkon ja Korian kasarmit näki myös bussin ikkunasta. Korian rautatiesillan kaarta olisi vaikeaa olla huomaamatta. Olisiko kaikki näin jo nähty vai kannattaisiko Korialla pysähtyäkin?

KOUVOLASSA satoi kovasti. Istuin isossa Matkakeskuksessa, jossa lääniä riittää. Viivyin pitkään Anttilan kirjaosastolla ja etsin ilman karttaa jälleen Kouvolan kirjaston.

***

Linja-auton vakiovuoron Kouvolasta Savitaipaleen ja Lemin kautta Lappeenrantaan piti lähteä kello 15:50 laiturista H1. Sellainen löytyi linja-autoaseman laituririvistön sijasta vasta kadun varresta. H = Hallituskatu?

Reitin liikennöitsijä on Matkahuollon aikatauluhaussa (2013) "Joutsenon Auto ja Kuljetuspalvelu". Vuoden 1996 aikataulukirjassa "Kesäturistissa" reittiä ajoi Saimaan Liikenne.

Pidin sadetta sisällä, kunnes lähdin kuitenkin hyvissä ajoin pysäkille, siltä varalta että bussi tulisi etuajassa. Laituriin olikin pysäköity tuskin tilataksia isompi pienoisbussi! Liukuovi avoinna. Istumapaikkoja n. 15, vaikka näytti pienemmältä ja matalammalta kuin Vuorelan oikean bussin muotoinen linja-auto Haminassa (kolme päivää aiemmin), johon piti nousta ovesta portaita.

Kysyin Juha Watt Vainion mieleen tuovalta kuljettajalta, käykö Matkahuollon Bussipassi? Kyllä, mutta: "Lappeenrantaan asti?!!" hän päivitteli ja neuvoi, että pääsen tuntia nopeammin pikavuorolla! Halusin matkustaa tällä "ellei tule täyteen, etten vie tarvitsevalta paikkaa",

Istuin 3. riville. Vasemmalla oli 2 penkkiä ja oikealla 1, Taempana oli kai vielä 2 riviä, jonka mukaan laskin paikkamääräksi 3x5 = 15. Ovensuuhun oli asettunut opiskelijatyttö, jota luulin alkuun kesätyöntekijäksi tai kuljettajan sukulaiseksi, kun hän avasi ja sulki asiakkaille ovea, mutta matkustajaksi osoittautui jäädessään myöhemmin matkan varrelle.

Liikkeelle lähdettiin bussia pienemmän auton surinoilla. Kaupungin välipysäkeiltä astui kyytiin äitinsä saattama 10-v. tyttö, joka oli matkalla ratsastustunnille maaseudulle. Molemmat tytöt alkoivat jutella keskenään ratsastuksesta. Sitten takapenkille tuli he-man-tyyppinen keski-ikäinen mies, jonka silmä näytti olevan mustana, ellen erehtynyt. Hän oli matkalla Vekaranjärvelle, armeijan kantahenkilökunnan asuinalueelle!

Ensin ajettiin Valkealaan (n. 16:05). Tien varrella oli mm. mielenkiintoisia museorakennuksia ja kirkko! Palomuseo? Kannattaisi ehkä pysähtyä joskus katsomaan. Lappalanjärvikin taisi välillä siintää lännessä.

Kiemurtelevaa tietä jatkettiin pohjoiseen jossain kaukana lännessä kulkevan Mikkelin rautatien suuntaisesti, kohti Vuohijärveä, mutta ennen sitä kääntyen itään Tuohikotin suuntaan. Pienemmän tytön jäätyä kyydistä hevostilalle jäi muutaman kilometrin päästä isompikin.

Tienviitta Vekaranjärvelle pohjoiseen. Sinne ajettiin muutaman kilometrin poikkeama edestakaisin. Mustasilmäinen mies poistui kiittäen kyydistä Vekaranjärven portilla (n. 16:45) ja lähti pienen tienviitan osoittamia henkilökunnan asuntoja kohti.

Itään, itään: Tuohikotti (n. 16:55) ja Heituinlahti. Tie 377. Auto kiiti kovaa vauhtia pomppien tyhjiä, sateisia ja märkiä maanteitä pitkin. Tuntikausia. Olin välillä ainoa matkustaja. Pari nuorta kundia oli kyydissä matkan eri vaiheissa, syrjäkylältä kirkolle.

Savitaipaleen reunoilta lähti suurhiihtäjä Juha Miedon näköinen partaturri kirkolle. Hän jutteli etupenkiltä kuljettajan kanssa. Kuski kertoi odottavansa aamuvuorolla metsään mustikoita poimimaan lähtenyttä hyvin puheliasta karjalaisrouvaa jostain matkan varrelta kyytiin.

Savitaipaleella (17:40) oli aivan mielenkiintoisen näköinen runsastaloinen kirkonkylä, jossa tehtiin pieni (kolmionmuotoinen?) kierros eri teitä. Nuori kundi jäi autosta jonnekin ja partamies toisaalle. Auto kiiti koko ajan harmillisen kovaa vauhtia paikasta toiseen! Isosta jähmeämmästä bussista tuntuu näkevän paljon enemmän ympäristöä?!

Savitaipaleelta lähdettiin ensin kaakkoon (tie 13) ja sitten etelään (tie 380) kohti Lemin kirkonkylää. Sadetta ja kiirettä, paljon jää näkemättä ja huomaamatta. Tiet ovat yhtä paitsi parempia kuin Haminan ja Virolahden välillä Klamilassa.

Yhtäkkiä pyörähdetään jonkin matalan liikerakennuksen eteen. Sade sumentaa ja pimentää havaintoja. Lemin liikekeskus, apteekki, K-kauppa, taxi, linja-autoasema klo 18. Ihmishahmoja odottamassa.

Kyytiin nousee rehevän puhelias keski-ikäistä vanhempi karjalaisrouva täysien mustikkaämpärien kanssa sekä hiljainen vanha mies. Rouvan kieli alkaa kalkattaa, eikä vaikene ennen kuin Lappeenrannan Helsingintiellä, jossa poistuu kyydistä. Vanha mieskin jää jo seuraavalla pysäkillä, mutta ehtii sitä ennen päivitellä: "No siinäpä oli rouvasihminen joka ei jää suustaan kiinni!!" (Sanontaa taidetaan tosin käyttää tavallisesti toisinpäin?)

Jäin viimeiseksi matkustajaksi. Tieosuus Lemiltä Lappeenrantaan oli tylsin. Kuljettaja kysyi minulta, rouvan poistuessa, samalla kun vanhalta ukoltakin: "Ja mihin sie meet?" "Matkakeskukseen, mielellään", ehdotin. Yllättäen kaarrettiinkin (18:35) puisen hiljaisen rautatieaseman pihaan, kaupungin syrjälaidalle. Uinuvaa. Rankka vesisade.

Aseman odotushuone on auki, tyhjillään, vain kahvilan puolelta kuuluu jonkun juopon rähjäystä. Ulkona on elektroninen näyttö bussivuoroista. Bussilaiturit ovat aseman lounaispuolella. Rautatien suuntaisella pitkällä laiturilla 1 (mm. Helsinkiin) on sadekatos.

Sateesta huolimatta lähdin katua ylös kohti Lappeenrannan keskustaa. Vesi valui katua pitkin ja autot räiskyttivät. Minulle riitti saavuttaa lähin uudenaikainen kauppakeskus Galleria, jonka sisäkäytävissä vietin vähän aikaa.

Palatessani asemalle nukkui joku odotushuoneen penkillä, kahvilasta karkotettuko? Joku T-paitaan pukeutunut mies juoksenteli täydet pullottavat kassit kummassakin kädessään ulkona sateessa yhteen aikaan itään, toiseen kertaan länteen, katsoi välillä aikataulutkin, muttei tullut bussilaiturille, vaikka olisin luullut. Herttainen nuori neito, jolla oli pitkät silmäripset, tuli saattavan mummon kanssa laiturille 1.

Linja-Karjalan bussi ajoi klo 19:50 rahtitavaran makasiinien eteen ja klo 20 laituriin. Autoa täyttivät vain kaksi matkustajaa. Tähyilin bussin ikkunasta alati mielenkiintoista Taavetin kylää Luumäellä. Kouvolassa oltiin klo 21:20-30 ja Helsingissä n. 23:40.

Päivän aikataulu:
Elimäki klo 10:40-12:25, 1 h 45 min.
Kouvola klo 13:45-15:50, 2 h
Lappeenranta klo 18:35-20:00, 1 h 25 min.
Vierailuaikaa n. 5 tuntia, busseissa n. 10 tuntia aikavälillä klo 8:50-23:40.
Bussikilometrit: Hki 114 Elimäki 24 Kouvola 123 Lappeenranta 225 Hki = 486 km.
Neljän päivän bussikilometrit n. 400 km + 466 km + 566 km + 486 km = 1918 km.

457. Bussipassilla Raumalle, Eurajoelle, Luvialle

Heinäkuun 3. keskiviikkona odotin Munkkiniemessä klo 6:12 asti Satakunnan Liikenteen pikavuoroa Poriin ja Tarvontien suuntaan. Vainion pikavuoro Turkuun ohitti vähän aikaisemmin pysähtymättä, senkin lähtöaika Kampista oli klo 6. Satakauntaan muutama matkustaja, toinenkin Munkasta, joku Espoon Ikean pysäkiltä klo 6:25, Nummelan tienhaarasta klo 6:45 kolme naista. Ensimmäinen poistui klo 6:50 Vihdin kirkonkylään.

Pirkanmaan Punkalaitumen tienhaaran pysäkki "Kanteenmaa" ohitetaan klo 8:31. Maamerkkinä iso punainen majakkatötterö. Pysäkkikatos idässä jo ennen kuin lähtee sivutie pohjoiseen: "Punkalaidun 12 km". Aion kävellä tuon jonakin toisena päivänä.

***

HUITTISIIN  (ennen sanottiin "Lauttakylään") saavutaan aikataulun mukaisesti klo 8:50. Autot Turkuun lähtevät laiturista 1, Raumalle laiturista 2 (klo 9:05) ja bussi Poriin jatkaa laiturista 3 (klo 9). Neljäs suunta Kankaanpäähän, viides Tampereelle. Munkkiniemestä tullut tyttö menee näköjään aseman kahvilaan. Isossa odotussalissa kolme paikallista miestä pelaamassa kaikilla kolmella raha-automaatilla. Matkahuollon palveluita tarjoaa kioski. Muita palveluita ovat kampaamo ja taxi.

Huittisissa on hauska patsas, enkä tarkoita paikkakunnan Suurinta Suomalaista Risto Rytiä kunnioittavaa yksinkertaista pikkupuku-ukkeli-patsasta vaan teosta, jossa äijähahmo katselee ihmeissään ylös puoliväliin korkeaa pylvästä kivunnutta toista samanlaista.

Rauman bussi lastaa rahtia ja lähtö viivästyy klo 9:10 asti. Matkustajat voivat mennä sisälle istumaan, liehupartainen kuljettaja on kesän ainoa, joka kiertää matkustamossa rahastuslaitteen kanssa. Laite on paksun tietosanakirjan kokoinen musta mötikkä, mutta näköjään irrotettavissa ohjaamosta. Muilla matkustajilla taitaa olla Satakunnan Liikenteen vaihtolippu, Huittinen on kuuden suunnan vaihtoasema.

Huittisten eli Lauttakylän jälkeen vasta 5 km:n päässä Rauman-tie erkaantuu Porin-tiestä (luoteeseen) vasemmalle suoraan länteen.

Köyliön (etelään) ja Kokemäen (pohjoiseen) tienristeyksessä klo 9:27-30 on huoltoasemalla Matkahuolto. "Onko ne kumpaan suuntaan?" kysyy kuljettaja rahdista. Matkahuollon mies vastaa viittaamalla kädellään oikealle länteen. Pikavuoro-pysäkki on vasta erikseen tienvarressa huoltoaseman kohdalla. Kebab-pitseria.

"Biolan"-yhtiön erikoisen muotoinen puurakennus ohitetaan klo 9:31. Tienvarrella seuraavat Euran kunta ja Naarjoki, Turajärvi.

***

LAPPI TL (Turun läänin Lappi) on kohdekuntani (tosin se on jo liitetty Raumaan vuonna 2009). Kirkonkylää varten on vain pikavuoropysäkki Raumalle vievän valtatien 12 varressa. Ensimmäinen lähestymismerkki on karttani mukaan Lapinjoen ylitys. Sillalla on korjaustyömaa.

Lapinjoki laskee luoteeseen mereen Eurajoen Olkiluodon luona. Välissä on Saarnijärvi, jonka koillispuolella olisi pronssikautinen hautaröykkiö, hiidenkiuas Kirkonlaattia. Alajuoksulla on myös Lapijoki -niminen kylä, keskimmäinen "n" puuttuu.

Kuljettaja taitaa nähdä rahastuslaitteesta mille pysäkeille on ostettu matkoja, sillä nyt hän kuuluttaa Lapin, vaikkei suinkaan kaikkia pysäkkejä. Lapin pysäkillä on kaksi läpinäkyvää sadekatosta. Tien vastakkaisella puolella samaten, välillä alikulkutunneli kävelijöille.

Minulla on Lapille aikaa tasan kaksi tuntia, klo 9:55 - 11:55. Sitten on tulossa saman reitin seuraava pikavuoro Raumalle, enää 16 km:n päähän.

Lähden kävelemään pohjoiseen tietä, joka kaartaa luoteeseen. Jo puolen kilometrin päässä vastaani tulee moderni liikerakennus, jossa palvelevat osuuspankki, apteekki, K-kauppa sekä kellariin portaita laskeutuva kunnankirjasto, joka on avoinna klo 13-19, paitsi perjantaisin 10-16.

Mopoilijan lähtö pihasta saa kaupan automaattiovet rävähtämään auki. Samoin käy kun vain lukaisen sivusta etäältä iltalehtien lööpit: Kansanedustaja Anna Kontula (vas) on kotonaan piilotellut poliisilta turvapaikanhakijoita. Paula Koivuniemi sanoo ihailevansa Katri Helenan rohkeutta. Kepun toivon Juha Sipilän keuhkoveritulppa on paljastunut lenkillä. (Hänen kaimansa kaupunkineuvos Juha Sipilä (1935-2002) oli näkyvä liberaalipoliitikko, onko tutusta nimestä apua? Mieleeni tulevat tämän päivän toimittajat Eino Leino ja Paavo Nurmi.)

Kolmen tien Y-risteyksessä vasemmalle länteen jatkuu kauppojen tie, lähellä olisi mm. Sale (näen sen myöhemmin). Oikealle pohjoiseen vie autosilta ja kävelysilta Lapinjoen yli kohti kunnantaloa ja kirkkoa. Valitsen jälkimmäisen.

Lapinjoen pohjoisrantaa seuraamaan on raivattu luontoon kävelytie, jota pitkin aion vielä palata. Rannassa vesirajassa on ravintola Joki-Pub. Valkaistuun betonimuuriin ylärinteeseen on taiteiltu mustilla viivoilla harvinaisen hieno graffiti-maalaus, jossa veturi syöksyy sillalle tunnelista vuoren uumenista. Perspektiivi on hyvin voimakas, ääriviivat luonnosmaisen karkeasti hahmottelevat, mutta vahvat ja virheettömät. Teos kelpaisi sisällekin salin seinälle.

Näen sotamuistomerkin ja vaatimattoman puisen kunnantalon. Ulkoseinän ilmoitustaululle on levitetty erään yksityistien kokouksen päätökset ja kunkin tiemaksut jonkun Liisan 5 eurosta Antin 150:aan. 136 euroa maksamaan joutuva Olli on vastustanut kokouksen päätösvaltaisuutta.

Hiljaisen kylätien varrella vastaani tulee edelleen liikuntahalli, koulu ja pappilan tilitoimisto.

Saavun kirkolle klo 10:30. Seinät punaista puuta, valkoisin koristepielin. Koristeina on paljon valkoisia risteja ja aurinkoja. Epämääräiset siipiulokkeet joillekin sivuille pilaavat kirkon ulkomuotoa. Alttaritauluna itäpäässä on lasimaalaus, jota käyn katsomassa. Sisällä siivooja pysäyttää imurinsa ja toljottaa vaikuttaen vajaakykyiseltä (ellen tulkitse väärin). Pihalla työskentelee kaksi miestä kaivurin kanssa ja kolme kesätyttöä leikkaa ruohoa. Istuskelen metelistä huolimatta ulkopenkillä ja kirjoitan. Pysäköintialueella on kuusi henkilöautoa. Mummo kastelee hautausmaalla kukkia.

Jatkan kulkuani länteen ja sitten etelään, palaten eri tietä Lapinjoen yli. Täällä on palvelutalo vanhuksille. Tienviitta itään mainostaa näyttelykeskus "Pyörniä" jossakin isossa kivinavetassa jossa myös myydään mansikoita ja hunajaa.

Sammallahdenmäkeäkin mainostetaan, sinne olisi 3,5 kilometriä. Kiipeän parin lepopenkin luota lähtevää kapeaa metsäpolkua Linnavuorelle, jonka korkeimmalta kallionnyppylältä löytyy lipputanko ja kohtalaisia näköaloja alas pelloille joenvarteen. Mäeltä on helpompi tulla alas kuin kavuta ylös. Kokeilin ensin vääriäkin polkuja, joilta en kuitenkaan kehdannut tunkeutua naapurien pihoihin.

Palaan itään vievälle tielle. Vastaani tulee Sale-kauppa, aukioloajat pitkät, arkisin 8-21, la 8-20, su 11-21, samoin kuin K-kaupallakin. Kelloliike on myös. Juomista ja syömistä varten on Joki-Pubin lisäksi Lappari. Viitta osoittaa pohjoiseen joen suuntaan Partiolaisten majalle. Joen varrella on suuri hiekkakenttä, jolle sirkuskin mahtuisi, mahdollinen kylän kauppatori, laidallaan kunnan kierrätyspiste lajitteluastioineen.

Palaan entisille jäljilleni, ensimmäiselle sillalle, ohi rantaravintolan ja graffitin, jokea seuraavalle kävelypolulle, jota pitkin päädyn ruohokentälle, koulun eteläpuolelle. Sieltä pääseekin mukavaa kävelysiltaa joen yli kauppatorin ja kierrätyspisteen hiekkakentälle. Joessa on myös patoallas ja vanha pieni voimalaitos! Kiinnostavaa.

Kiiruhdan ja ehdin hyvin bussipysäkkini katokseen klo 11:50. Rauman valtatien eteläpuolella näkyy olevan kenttä linjurien pysäköintialueeksi, olisiko siellä lie joskus ollut Lapin linja-autoasemakin.

Bussikatoksen läpinäkyvään lasi- tai muoviseinään on kirjoitettu liimatuilla irtokirjaimilla: "Usko vielä satuihin. Ero kosta.fi". Muutamasta sanasta on raaputettu irti kirjaimia, 1) "tko", 4) "a" ja 5) "kir". Eroamisessa koetaan kesän tilastopiikki heti sisäministerin avauduttua eli "räsähdeltyä" jälleen: Koraania, Kalevalaa... ei vaan: Raamattua tulee totella ennemmin kuin Suomen Lakia... !!

***

RAUMALLE menevä bussi (klo 11:55) saapuu hieman myöhässä ja on Raumallakin vasta 12:17 eikä 12:15, joten en ehdi vaihtaa linja-autoasemalla heti suoraan klo 12:15 Poriin lähtevään bussiin. (Seuraava lähtee tasan tunnin päästä.) En tiennyt bussien kulkevan siten, että keskustasta tuli bussi tätä Raumalle menevää bussia vastaan, päästäkseen itäpuoliselle ohitustielle, valtatielle 8 (Turku-Pori).

Rauman linja-autoasema on keskustasta pohjoiseen. Rauman kanaalille ja vanhaan kaupunkiin osaa suunnistaa, kun huomaa ruman marketin ajorampin vierestä jotenkuten pilkottavan nikkarityylisen puutalon romanttisen tornin. Se kuuluu kaupungintaloon, joka on entinen VPK-talo vuodelta 1900. Rauman kanaalia koristaa kolmen kylpevän naisen hauska patsasryhmä.

Kierrettyäni taas kerran vanhaakaupunkia palasin linja-autoasemalle ja tein lenkin luoteeseen. Tehtaankadunkin varrella oli puutaloja neljä ja niiden jälkeen kohtalaisen vilkas kirpputori sisätiloissa.

Bussi Eurajoen suuntaan (Poriin) oli ajoissa laiturissa jä lähti heti klo 13:15. Pysähtynyt rekka jouduttiin matkan varrella ohittamaan ahtaassa paikassa, vasemmalla sivulla kaide.

***

EURAJOEN taajamassa (valtatieltä 8 käännös oikealle itään) klo 13:30 tai 13:33 kirkko tuli vastaan heti. Kaksi vanhaa rouvaa pohti ääneen: "Pitää painaa, jos kukaan muu ei!" Jäimme kirkon pysäkille, jossa bussiin jonotti 4 uutta matkustajaa.

Naiset ylittivät kadun pohjoiseen hautausmaalle, mutta minä lähdin etelään pikkutien siltaa yli joen, Eurajoen. Jokivartta seuraili etelässä itään Ketunpesäntie, jonka varrella kauempana aidattua puutarhaa. Kaukana etelässä häämötti Space-Needlen-mallinen vesitorni.

Tylsännäköinen keltainen puinen ristikirkko oli 210 vuotta vanha, ympärillään hautausmaa. Ovi ei ollut avoinna, koska tiekirkko toimi tänä kesänä Irjanteella. Kirkkopuisto oli Eurajoen keskustaajaman keidas, jota ympäröivät isot rumat marketit ja kerrostalojen rakennustyömaat. Muutama asuinkerrostalo ja vanhoja isoja öky-maalaistaloja.

Bussipysäkillä klo 14:30 odotti pariskunta, jolla oli muovikasseja jokaiselle kädelle, ja pari muutakin matkustajaa. Bussin etupenkillä jutteli kuljettajan kanssa syyrialaismies: "Suomessa helppo ajaa, tasaiset tiet". "Oletko käynyt Porissa?" "Autolla." Kuljettaja kertoi ajaneensa bussia 16 kk ja sitä ennen kuljetusliikkeessä, jolla oli 15'000 työntekijää kaikkialla maailmassa.

Kaunis kylä IRJANNE reitin varrella (klo 14:38). Hieno kaarteleva kylätie, viehättävä miljöö. Huomaan puiset museorakennukset, mutta en kirkkoa, se taitaa ollakin koillisempana, ei aivan ajoreitin varrella. Irjanteella kannattaisi turistin pysähtyä eikä Eurajoen kirkolla. Seuraan ajoreittiä kartaltani.

***

LUVIA klo 14:55. Valtatieltä 8 käännytään luoteeseen kirkonkylälle menevälle tielle. Jään varovaisesti oikeastaan liian aikaisin bussista, kun kylätien varressa kerran näkyy olevan oikein katoksellinen pysäkki ja sillä odottaa kaksi bussiin haluavaa. Kävelen eteenpäin luoteeseen. Kohta oikealla on hautausmaa ja puinen kappeli, jota luulen ensin kunnan kirkoksi. Kivikirkko onkin vasta kilometrin päässä.

Luvialla on mukava nauhamainen kylämiljöö ympäri kiertävän päätien varrella. Isoja vanhoja vaaleita uusklassisia puutaloja. Kirkko on rakennettu suurista kivenjärkäleistä. Ainakin ulkoseinät antavat sellaisen vaikutelman. Tornin ympärillä on rakennustelineitä korjaustöiden vuoksi.

Kirkko on kuitenkin avoinna klo 18 asti. Sisällä kaksi rouvaa juttelee vilkkaasti keskenään, tervehtii kävijää ja pyytää nimen vieraskirjaan, että voidaan laskea kävijämäärä. Tällä päivämäärällä ennen minua on kirjassa yksi nimi. Alttaritaulu on aivan mukavan näköinen. Kalastajat tyhjentävät verkkoaan, Jeesus on taustahahmona. Sivuseinien pylväitten hyllyillä on kaksi vanhaa tai vanhanaikaista uskonnollista veistosta.

Tien sivussa on matala liikekiinteistö, jossa mm. K-Market. Päivän toinen jäätelötuutti Eurajoen jälkeen. Kunnanvirasto on suljettu heinäkuuksi 1.-28. päivä. Kuljeskelen hautausmaalla.

Palaan ajoissa varmuuden varalta samalle pysäkille, jolle tullessani jäin. Ja hyvä onkin niin: bussi ohittaa paikan jo 15:55 eikä klo 16:00. Vasta kirkon edessä on pääpysäkki, jolla pidetään 5 tai 4 minuutin tauko. Luvian kirkonkylän ympäri kierretään lenkki myötäpäivään, kunnes tullaan valtatie 8:lle, kohti Poria, jonne on 20 km.

***

PORI klo 16:20. Poistumispysäkki on linja-autoaseman rakennusta vastapäätä, jonkin oleskelutorin itälaidassa. Lähtevät laiturit ovat piilossa rakennuksen toisella puolella. Hoksaan alkaa poistua vasta kun kuljettaja on kerta kaikkiaan pysäyttänyt auton ja avannut oven, sanomatta mitään. Samoin reagoivat myös pari peremmällä istunutta naismatkustajaa.

Porin Bepopin kauppakeskuksen kulkuhallissa näyttää olevan menossa Suomi-Areenan paneelikeskustelu, Pöydän äärellä taitaa olla istumassa pari ministeriäkin, sivummalla avustajia ja poliisimiehiä. Yleisön penkit ovat täynnä kuulijoita. Ulkona sataa puista kirvojen eritettä!

Linja-autoaseman odotussalissa joku tyttö lataa hätäisesti pistorasiasta kännykkäänsä, kun kaverinsa kiiruhtavat jo klo 17:n busseille, joita on lähdössä Helsinkiin laiturista 1 ja Turkuun laiturista 2.

***

Ajan HARJAVALTAAN klo 17:00-17:30. Sinne jää kaksi matkustajaa, mutta Helsingin-bussiin on useita tulijoita. Kävelen arkkitehtuuriltaan latomaisen linja-autoasematalon pihalta itään tien varteen, jossa on opaskartta.

Seuraan tietä suoraan tai vähän kaartaen pohjoiseen ja saavun Kokemäenjoen ylittävälle sillalle. Kartta mainostaa kaunista näköalaa: komea, leveä joki, vihreitä rantoja, ainoa silta! Sillalle vievän tien varrella on itäpuolella kaksikerroksinen Hotelli Marilyn ja lähempänä jokea moderni kirjastotalo.

Kirjasto näyttää olevan auki klo 19 asti (keskiviikkona). Isossa, avarassa tilassa muutama asiakas, joista yksi vaivaa kysymyksillään ilmeisesti ainoaa virkailijaa, kesäapulaistyttöä.

Katselen lastenosastoa, jossa omana ryhmänään Lasten jännityskirjat: monta hyllyriviä Enid Blytonia. Minua kiinnostavaa Anthony Buckeridgen Jennings-sarjaa en näe.

Luen Turun Sanomista Juha Föhrin sääennusteen lähipäiville, sillä minun täytyy miettiä minne matkustan huomenna, torstaina. Parille internet-päätteelle pääsee turistikin ainakin 15 minuutiksi vierailemaan. Laitteet ovat vain harmillisesti länsinurkassa, johon aurinko paistaa jätti-ikkunoista häikäisevästi.

Minulle tulee kiire linja-autoasemalle, jonne tosin on vain 700 metriä juoksumatkaa. Ehdin kuitenkin ennen bussin tuloa klo 18:30. Odotussali on kiinni, aikataulut kuitenkin ulkona. Olen ainoa bussia odottava.

Työnnän taas vaihteeksi itse Bussipassi-korttini rahastuslaitteeseen. Korttia pitää työntää kauempaa ylhäältä viistosti alas itseen päin. Ehkä samassa kulmassa oikea käsi työntäisi miekan mahaan, jos olisi tekemässä japanilaista seppukua tai harakiriä. Kullanvärinen pikkusormenpään kokoinen siru on esillä matkustajaan päin kortin siniviivaisen puolen alareunassa, kun taas kuljettajan suuntaan näkyy valkoinen ohjetekstipuoli mahdollisine voimassaoloaikoineen (jota en ole kirjoittanut).

Kuljettaja pitää tauon ennen kuin näppäilee tietoja laitteeseen ja kysyy ensin: "Oletko varma että Helsinkiin asti?" Jään lopulta tosiaankin Munkkiniemeen, mutta päätän siitä vasta paikanpäällä, saapumisajan (varttia vaille 22) ja Helsingin bussin 39 aikataulun mukaan.

Sittenkin yksi ja vieläpä toinenkin matkustaja kiiruhtaa Harjavallassa minun jälkeeni bussiin n. klo 18:30. Huomioin bussin ikkunasta klo 18:50 laajoja viljelyksiä, ennen kuin Huittisissa
pysähdytään klo 19:00-19:05. Punkalaitumen Kanteenmaa punaisine "majakoineen" ohitetaan klo 19:23. On hyvä saada arvioitu aika pelkällä x:llä aikatauluun merkitylle pysäkille tulevaa käyntiä varten.

***

Päivän aikataulu:
Huittinen 15 min, kävelyä n. 0,5 km.
Lappi TL UUSI kaksi tuntia n. klo 10-12, kävelyä n. 9 km.
Rauma yksi tunti 12:15-13:15 kävelyä n. 3 km.
Eurajoki UUSI yksi tunti 13:30-14:30 kävelyä n. 3 km.
Luvia UUSI yksi tunti n. 15-16, kävelyä n. 4 km.
Pori 40 min 16:20-17, kävelyä n. 2 km.
Harjavalta yksi tunti 17:30-18:30, kävelyä n. 2 km.
Yhteensä n. 23 km.

Seitsemän vierailtua kuntaa (joista 3 uusia)
Vierailuaikaa n. 7 tuntia, busseissa n. 9 tuntia klo 6-22.
Bussikilometrit: Helsinki 256 Rauma 57 Pori 253 Helsinki = 566 km.
Kolmen päivän bussikilometrit n. 400 km + 466 km + 566 km = 1432 km.

keskiviikko 7. elokuuta 2013

456. Kyröskoski, Viljakkala, Ikaalinen Bussipassilla

Heinäkuun 3. tiistaina lähdin "Mad Men"-TV-sarjan kahden yöllisen jakson verottamien yöunien (kolme tuntia unta) jälkeen puoli kuudelta bussilla Kamppiin ja sieltä klo 6:05 pikavuorolla kohti "Vaasaa", mutta vain Ikaalisiin asti.

Tampereen Länsilinjojen bussiin nousi Helsingissä ennen minua ainoastaan mustaihoinen perhe, jossa äiti ja kolme lasta, jotka (lapset) valitsivat pitkään istumapaikkojaan etuosasta.

Keimolanportissa, valtavalla tietyömaalla, pysähdyttiin klo 6:28 rahtitavaran vuoksi. Vasta Hämeenlinnasta tuli kolme naismatkustajaa lisää. Sääksmäen silta ylitettiin klo 8.

Tampereella vaihtui kuljettaja nuorempaan. Eri mies ajaa sieltä auton Helsinkiin ja takaisin sekä Vaasaan ja takaisin. Rahdin he lastasivat yhteisvoimin tavarasäiliöön. "Apupoika laittaa matkalaukkunne säiliöön", vitsaili uusi kuljettaja puhuessaan Tampereelta lähtevälle runsastavaraiselle matkustajalle. Taitava ja miellyttävä nuori mies matkustajia kohtaan, mutta kuljettajien kesken pihalla hänen puheenpartensa pärisi turhan paljon turhia kirosanoja.

Tampereelta jatkettiin runsaan vartin tauon jälkeen myöhässä klo 9:n jälkeen ja sitten Ylöjärven ja Hämeenkyrön keskustan perästä Kyröskoskellekin saavuttiin 10 minuuttia myöhässä vasta klo 9:50. Pysäkki oli Kyröskosken itsepalvelu-bensiiniaseman taka- tai etupihalla. Aikataulut oli kiitettävästi kiinnitetty Matkahuollon rahtitavaravaraston ikkunalasiin.

Lähden kävelemään takaisin tulosuuntaan. Päätien vartta reunustavat nauhana lukuisat eri liikkeet ja palvelut, kirjakauppa, kirpputori, R-kioski, avara tyhjä kauppatori, K-Market, urheilukenttä, koulu, motelli... Ison kylän tai kauppalan tuntua!

Serlan hirvenpäätunnuksinen aidattu tehdasalue pistoteineen tulee vastaan idässä, umpikuja. Eksyn tunnin hukkakierrokselle kaakkoon, omakotialueen pikkuteille ja ohi luultavasti sosiaalisen asuntotuotannon vaatimattomien rivitalojen. Sitten palaan Serlan tonttien ruohoakin talloen päätielle ja lähden seuraamaan tietä pohjoiseen (ohi linja-autoaseman), jonne minun olisi heti pitänyt lähteä.

Liikenneympyrästä käännyn itään kohti Viljakkalaa, jonne tienviitan mukaan on matkaa 8 km. Iskee pieni sadekuuro, joka taukoaa kohta.

Tulen sillalle, josta on näköala padottuun koskeen. Kalevalan muinainen Hämeen Hälläpyörä! Tehtaat ovat kosken partaalla. Autotiesillan alitse kulkee virran suuntaisesti pohjoisesta etelään tukkiränni, joka avautuu kouruna nähtäväksi. Tukki toisensa perästä siirtyy kourua pitkin kohti tehdasta.

Kuntaraja tulee kohta vastaan, Hämeenkyrö vaihtuu Ylöjärveksi (johon Viljakkala on liitetty 2007). Kolme kilometriä liikenneympyrästä itään on risteys, josta Viljakkalaan (6 km) vievä tie haarautuu pohjoiseen.

Kevyen liikenteen väylä loppuu risteyksessä. Tien itäpuolella on vain tallattu, kapea kinttupolku, jota seurailen kilometrin, käpyineen, mutkineen ja epätasaisuuksineen, kunnes tien länsipuolella alkaa jälleen kestopäällystetty kävelytie. - Maaseudun ratkaisuja: paikalliset polkupyöräilijät tietävät oikaista risteyksen pienen lähiökylän hiljaisten pihateiden kautta, mutta turisti ei halua erehtyä mahdollisille umpikujille.

Maisemana on metsää, mäntyjä. Jossain kohti pilkottaa alhaalla järvikin, Kyrösjärvi, ja tienviitta osoittaa uimarannalle. Paikoitellen nykyaikaisia, kookkaita puisia valmistaloja. Suuri, ehkä 3-4 kerroksen korkuinen lintutorni tulee vastaan pienellä kentällä tien laidalla. Kiipeän pari kerrosta, kunnes tajuan, ettei minulla ole ehkä aikaa eikä kannata kuluttaa vielä liikaa energiaa. Koira haukkuu minut jostain pihasta.

Kävelytie loppuu taas. Autot kaahaavat varsin tiheästi ja tien laita on kapea kulkea. Paikoitellen on bussipysäkkejä, vaan onko liikennettä? Kouluaamuinako? Valtava viljelylakeus avautuu välillä ja laskeutuu rinteenä kohti Kyrösjärveä. Tie nousee ja laskee ja aina vähän mutkittelee.

Mukavalta tuntuu kävellä taas suomalaisessa maalaismaisemassa! Sateen uhka on taas väistynyt ja on kesäistä. Ennen pitkää alkaa Viljakkalan kylätie, sen merkkinä tien molempia laitoja koristavat ja rajaavat porttina valkoiset aidanpätkät.

Tienristeys mallia Y, kaakkoon kauas Ylöjärvelle tai pohjoiseen kirkonkylään ja edelleen Luhalahdelle, Sisättöön, Seitsemisen kansallispuistoon, Aurejärvelle tai vaikkapa Parkanoon. Risteyksessä bensiiniasema St-1 ja mansikanmyyjä odottamassa mahdollisia asiakkaita sekä vilkas, täysi ilmoitustaulu.

Pohjoisempana ja alempana Keskustie haarautuu itään. Joillakuilla on pari suurta kivinavettaa ja kymmeniä lehmiä laitumella aivan Viljakkalan ydinkeskustassa! Lanta haisee voimakkaasti!

Navettojen vieressä on Kievari, josta kaikuu välillä deekujen alkoholisoituneita rähinä-mölyjä. Lähellä tien varressa on myös keltainen puinen seurojentalo ja samanlainen entinen puolitoistakerroksinen kunnantalo. Modernissa punatiilitalossa taitaa olla tyhjillään Valinta-Riika, vieressään hyvin pieni, kioskin kokoinen POP-pankki ja kukkakauppa. Tien pohjoispuolella on suuria peltoja.

Kirkkokuja lähtee ensin laskeutumaan ja sitten nousemaan peltojen välistä. Alhaalla puolivälissä tietä on leikkipuisto ja pieni yhtenäinen valmistalojen lähiö, jolla on Kultaan liittyvä nimi.

Keltainen puinen kirkko mäellä peltojen yllä, kirkontorni läntisen oven päällä, hautausmaan ympäröimänä. Haudoissa Hanhijärvi ja Plihtari ja muita. Useita penkkejä istuttavaksi ulkona. Punamultainen aitta lännessä, samoin vanhempi hautausmaa ylempänä. Kujatie jatkuu vielä vähän kirkon ohi koilliseen.

Lähden paluumatkalle samaa reittiä klo 13:10. Tavoittelen klo 15 Kyröskoskelta Ikaalisiin lähtevää bussia. Paluumatka tuntuu joutuisalta ja ehdinkin perille tuon aikataulun mukaan, mutta kiirekin kerkiää tulla loppumatkasta, joudun jopa juoksemaan, enkä ehdi kiivetä lintutorniin! Juon vettä pullostani ja syön suklaata. Aurinko paistaa taas välillä sadepilvien jälkeen, mutta myös tuulee kylmästi.

Hämeen Hälläpyörän koskella jään liiankin pitkäksi aikaa lukemaan opastustekstejä ja katselemaan näkymiä eri suunnilta. Koskinäytöksiä järjestetään harvoin, joitakin, heinä- ja elokuun 2. ja 4. sunnuntai. Tukkiränni näkyy vaienneen nyt kello 14:45, puita ei kulje enää.

Havahdun, että kävelymatkaa on jäljellä vielä enemmän kuin muistin. Hieman juostenkin ehdin kuitenkin bensiiniaseman Matkahuollolle klo 15, ja bussi vaikuttaa olevan myöhässä. Lapsiperhe matkalaukkuineen odottaa katoksessa bussia, jonka täytyy olla Ikaalisiin (kylpylään) menevä, sillä Tampereen suunnan bussi tulee vasta 25 minuuttia myöhemmin, 25 yli jokaisen täyden tunnin. Tunnin välit busseilla, Ikaalisiin aina tasalta.

Bussi tulee 15:05 etelästä, kaartaa itään pihaan. Kaksi matkustajaa poistuu. Odotan, että lapsiperhe lähtee ennen minua pihan poikki bussille, mutta se ei lähdekään. "Se ei ole meidän bussi!" sanoo äiti innokkaille lapsille.

Minä lähestyn bussia, mutta se ampaisee kiireesti liikkeelle, jatkaa itään, kiertää rakennuksen ympäri vastapäivään ja kaasuttaa päätietä pitkin kohti pohjoista. Minä luulin bussin jopa ehkä kääntyvän pihalla bussikatoksen eteen. Toista on täällä lännessä kuin oli eilen Etelä-Karjalassa Virolahdella!

Kohta tulee pohjoisesta "Ikaalisten Matkatoimiston" bussi, menossa kai Tallinnan-laivalle, ja siihen nousee matkalaukkuperhe. Sen jälkeen klo 15:25 tulee Ikaalisista Tampereelle menevä bussi. Pohjoisesta tulevat autot kaartavat rakennuksen myötäpäivään, pysähtyen katoksen eteen, päinvastoin kuin etelästä tulevat.

Kävelen pääkatua pohjoiseen ja poikkean itään K-Markettiin. Istun tyhjälle kauppatorille ja syön jogurtin, Valion Hedelmäpommin, koska repussani on varalta lusikka, ja huomasin kaupassa jäätelötötteröiden hintojen nousseen valtavasti (Pirkka ennen 32 centiä, nykyään 59 centiä). eikä ollut toivomaani makuakaan, joka oli loppunut.

Seuraava bussi Kyröskoskelta Ikaalisiin saapuu klo 16:02 ja matka kestää 20 minuuttia.

Ikaalisten vanhan kauppalan sijaintipaikka on muodoltaan paksu, leveä, ameebamainen niemi. Bussi tekee jonkinlaisen kierroksen, mm. keskustan hotellin ohi, pysähtyen sitten urbaanin keskustan bussilaiturille Välikadulle. Joku tyttö jää bussista minun lisäkseni, ja toinen tyttö on vastassa, ei minua joka kävelen häntä kohti ensimmäisenä, vaan tyttökaveria.

Vanhan kauppalan keskusta on harjulla. Tiet laskeutuvat alaspäin kohti siintävää Kyrösjärveä sekä länteen että pohjoiseen, vaikeata valita kumpaan suuntaan lähtisin. Välikadulla houkuttelee myös antikvariaatti tai divari.

Ikaalisissa on paljon tienviittoja ja karttoja turisteja varten. Kauppala tuntuu melkein liiankin kiiltakuvamaisen puleeratulta sievine puistoineen. Lähden länteen Satama-viitan vuoksi, koska näen julisteen aikataulusta, että aina puolelta lähtee laiva tai 12 matkustajan vene "Ella" järven yli Ikaalisten kylpylään (ja täysin tunnein lähtee sieltä takaisin). Haluan vain nähdä saapumisen ja lähdön, en ehtisi enempää.

Matkan varrella kivikadun alamäessä on puinen kunnantalo tai ainakin virastotalo ja kirjastoonkin on tienviitta, mutta en löydä perille. Alhaalla rannassa on urheilupuisto ja autojen pysäköinti satamaa varten, mutta itse satama taitaa ollakin pohjoisessa. Joudun kiertämään rantapuistoja pitkin, mutta tarkoituksenikin on kiertää. Luoteeseen menee pengertie Toivolansaareen, leirintäalueelle, mutta en ehdi käydä siellä asti.

Järvellä käy kova ja kylmä tuuli. Ehkä laivavuoro on peruttu tuulivaroituksen vuoksi, koska en laivaa näe, pienvenesataman laitureineen ja veneineen vain. Nousen pohjoisesta pitkiä ja raskaita portaita takaisin ylös harjulle.

Harjulla lehmusten varjostama bulevardi kulkee hämärän puiston läpi itään. Portti mainostaa Suomen ensimmäistä ja vanhinta kauppalaa. Puiston soittolava julistaa, että "Sata-Häme soi!" Idempänä on suuri puinen yli 200 vuotta vanha Fredrika Sofian kirkko ja 150 vuotta vanha tapuli. Kadun laidalla on joitakin myymälöitä ja liikkeitä. On puinen pappila ja kotiseutumuseo puisessa pikkumakasiinissa.

Kauppala on minulle hieman pettymys. Odotin jotenkin suurempaa ja selkeämpää ja vaikuttavampaa ihannekylää, en pikkusievää ja toisaalta sekavaa asemakaavaa. Vanhaa ja uutta on sekaisin. Maalaistaloja tuntuu olevan keskellä kaupunkia, ja toisaalta hylättyjä, rapistuvia liiketaloja, kuten lopetettu, slummiutuva Sale-kauppa.

Risteilen epämuotoisessa kujien ja teiden, puistojen, pihojen ja puutarhojen verkossa takaisin kohti Välikadun bussiasemaa. Huomaan eräällä kivikadulla etelään vievässä rinteessä Ikaalisten Matkatoimiston mainosvärit. Ulospäin suurelta näyttävä toimisto sijoittuu erikoisesti rinteeseen kaivautuneen kivitalon kellariin, vaikkakin sisäänkäynti on kadulta. Kello lyö juuri 17, sulkemisaika.

Välikadulla on kolme ihmistä odottamassa bussia, mutta Länsilinjojen auton tullessa klo 17:10 vain yksi nousee siihen lisäkseni, Kuljettaja on sama, jonka kyydissä ajoin aamulla Tampereelta Kyröskoskelle, palaamassa työpäivänsä lopuksi Vaasasta Tampereelle, jossa kuski vaihtuu taas.

Istun bussissa mustaihoisen perheen takana. Pieni lapsi kitisee, äiti suuttuu lopulta ja lyö sitä kolmella eri kerralla, jolloin aina alkaa oikea suurparku. Isä puolestaan keksii pikkuiselle vaikka mitä tekemistä, avaimilla leikkimistä tai Expressbussien mainoslehden selailemista. Lapsi tulee uteliaaksi ja hiljenee joksikin aikaa. - Onko Suomessa alkanut sama kehitys kuin USA:ssa, jossa Greyhound-bussit täyttyvät vähemmistöistä, mustista, latinoista, maahanmuuttajista, vähintäänkin köyhistä ja autottomista, sekä kiertolaisista ja vanhoista vankilavenkuloista?

Päivän kävelyt: Kyröskoskea ympäriinsä tunti, 5-6 km, sitten Viljakkalaan edestakaisin 2 x 8 km, Viljakkalassa kirkolle 2 x 1,5 km, Ikaalisissa 3-4 km, yhteensä 27-29 km.

Linja-auton kilometrit Helsinki - Ikaalinen edestakaisin 2 x 233 km = 466 km. Kahden päivän bussikilometrit n. 400 km + 466 km = 866 km. Melkein olisi kulunut jo entinen 1000 km:n lipukkeiden Bussilomalippu, jonka hinta oli n. 300 mk (50 euroa), eli kolmannes Bussipassista 149 euroa.