torstai 30. marraskuuta 2017

616. Brugge ja Gent junilla Brysselistä

Olemme keskiviikkoaamuna ensimmäiset aamiaisvieraat klo 7:10. Ruokasalin ovi eteisaulaan on vielä avaamatta. Nuori mies kattaa buffet-pöytää, tuo viimeisinä lämpimiä ruokia. Kourallinen muitakin ruokailijoita saapuu pian jäljessämme.
.
Matkatoverini jää koko päiväksi Brysseliin tekemään edullisia ostoksia kirpputorilta tai kaupoista minun matkustaessani sillä välin Bruggeen. Gare du Midiltä lähtee IC-juna Bruggen kautta Knokkeen kello 8:51, mutta moottorivika pysäyttää junan jo Gentin remontissa olevalle asemalle, jossa joudun vaihtamaan laitimmaiselle laiturille 12 odottamaan seuraavaa, 15 minuuttia myöhemmin kohti Oostendea menossa olevaa junavuoroa.
.
*
1) BRUGGE
.
Tultuani perille Bruggen asemalle klo 10:10 käyn ensiksi vilkaisemassa aseman tylsän puolen, joka on vanhasta kaupungista poispäin, lounaaseen. Tämähän on oikeastaan kalliin ajan tuhlausta, aluksi luulee aikaa riittävän enemmän. Sitten vasta lähden koilliseen kohti vanhaa keskustaa.
.
Asematorilla odottelee arkisesti busseja. Seuraan turisteja idän kautta pohjoiseen kaartavalle tielle, jonka varrella on puistometsikköön piiloutuva kanava. Kanavat ovat joskus kuin satukirjasta, autioituneen hiljaisia ja luontoon tai historian hämärään häviäviä.
.
En muista aikomustani käydä aluksi idässä katsomassa Minnewaterparkin puistoa ja kuljenkin suoraan keskustaan vanhanaikaisten pienten punatiilitalojen välistä kapeaa kivikatua. Ohitan korkeatornisen kirkon Onze Lieve Vrouwekerkin ja näen muidenkin torneja.
.
Tulen pian Markt-torille, jonka laidalla on korkea Belfort-kellotorni ja ravintoloiden ulkoterasseja. Keskiosiin on pystytetty valmiiksi joulutorin puumökkejä, vielä suljettuja. Hevosvaunut odottavat tarjotakseen turistikyytejä. Historiallisesta Bruggen miljööstä tulee mieleeni elokuvanteon jälkeen jäänyt teatterilavastus turistien ihmeteltäväksi. Enemmän kauniita taloja kuin alkuperäistä (turistitonta) arkielämää.
.
Korttelin päässä Marktilta on 1300-luvulla rakennettu Stadhuis, jonka edessä Burg-tori monine myyjineen - keskiviikkoisin on Bruggessa markkinapäivä. Kuja vie kolmannelle torille Vismarkt, jossa myydään ulkona pylväikkökatoksessa kalaa. Vis onkin fisu.
.
Jatkan eteenpäin Dijverjoen tai kanavien varsille ja niitä ylittäville erilaisille silloille, joiden ali kulkee pieniä veneitä lastattuina täyteen tusinalla turistilla kukin. Vanhoja talonseiniä nousee suoraan vedestä, kun taas vastarannalla saattaa olla puita, niittyä, puistoa tai tie.
.
Kun kävelen idemmäs, kohtaan arkisemman ja käytännöllisemmän leveän kanavan, jonka molemmille rannoille on kiinnitetty isohkoja veneitä. Mitä kauemmas Bruggen historiallisesta ytimestä etääntyisin, sitä tavallisemmaksi ja nykyaikaisemmaksi kaupunki muuttuisi.
.
Kaakossa tulen pienelle kaksikerroksiselle kaupunginportille, Gentport, jota kiertää aivan arkinen autotie, liikennevaloihin syntyy jopa muutaman auton jono! Bruggessakin näyttää olleen joskus kaupunginmuuri, jonka paikalla on nyt maavallin harjalla kapea puisto ja ulkopuolella vallihautana entistäkin leveämpi kanava, jonka takana alkaa moderni betonikaupunki, joka voisi olla vaikka Suomestakin.
.
Kävelen lounaaseen vallin tunnelmallista syksyistä rauhallista hämärää puistikkoa pitkin. Yksi kävelytie, kummallakin puolella puurivi ja rinne alas. Vastaan tulee pari korkeaa pyöreää linnoitustornia. Näen viitan oikealle Minnewaterparkiin ja seuraan nuolta.
.
Kohtaan ensin umpimielisen köyhän puistoalueen, kunnes villiintyneiden pensaiden takaa löytyy idyllisen näköinen kapea järventapainen tai vaihtoehtoisesti hyvin leveä kanavanpätkä: Tässä onkin joskus ollut Bruggen satama!
.
Viereisen kanavan rantanurmella lojuu pari tusinaa joutsenta ja yhtä monta sorsaa ja laumoja ohittaa juuri tusinaa turistia kuljettava kiertoajeluvene. Joutsenet tuotiin Minnewateriin alunperin jo v. 1448, luin opaskirjasta.
.
Pohjoisempana näen viitan Begijnhof, joka tarkoittaa Hollannissa ja Belgiassa luostarintapaista asuntolaa, jonka vitivalkeiksi kalkituissa taloissa asuivat begiinit, yksinäiset maallikkonaiset, jotka eivät olleet tehneet luostarilupausta jäädä loppuelämäkseen, vaan voivat halutessaan muuttaa pois ja avioitua. Begiinien sisarkunta perustettiin v. 1245.
.
Begijnhofin valkeat rivitalot kiertävät neliömäisenä muurina suurta syvänvihreää puistomaista sisäpihaa, jonne sillan yli vie yksi kävelytie portille. Kuvankaunis piha isoine puuvanhuksineen ja kalkinvalkoisine seinineen herättää mieleeni muistikuvia jostakin maalauksesta tai valokuvasta, jonka olen kauan sitten nähnyt joku tästä samasta tai hyvin samanlaisesta Begijnhofista.
.
Turisteja yksittäisinä pariskuntina tai japanilaisina ryhminä vaeltaa sisään portista, jossa kyltti kehottaa hiljaisuuteen, jota turistit hyvin noudattavatkin. Äänekkäimmät pihalla ovat kentän poikki synkkään ruskeaan kirkkoon matkalla olevat kaksi iäkästä nunnaa, jotka keskustelevat keskenään melkein normaaliäänellä, kun kukaties eivät toistensa kuiskauksia kuulisikaan?
.
Menen nunnien perässä sisälle yllättävästi valoisaksi osoittautuvaan, sisältä valkoseinäiseen kirkkosaliin. Me turistit jäämme seisomaan takaosiin, josta katselemme alttarille ja edempänä oleville penkeille, joilla istuskelee muutamia nunnia rukoilemassa (he ovatkin nykyään benediktiini-nunnia, eivätkä enää begiini-maallikkoja).
.
Lähden kävelemään Bruggen rautatieasemalle jo puolilta päivin, koska minulla on enää tämän keskiviikon iltapäivä aikaa käydä myös Gentissä. Asematorilla koululaiset muodostavat ruuhkan, he ovat menossa jonnekin, kenties syömäänkö vai urheilutunnille? Kello on 12:40, olen katsellut Bruggea kaksi ja puoli tuntia.
.
Ostan automaatista kolikoilla 6,70 euroa maksavan junalipun Gentiin. Junia kulkee usein, jopa neljä tunnissa, Bruggesta kun haarautuu ratoja rannikolle neljään kaupunkiin: Oostende, Blankenberge, Zeebrugge ja Knokke. Minulla on RailPassissa jäljellä enää yksi matka, jonka aion käyttää pitempään ja kalliimpaan väliin Gent-Bryssel.
.
Naapuriautomaatilla asioiva turistinainen kysyy minulta, onko Brysselin Centraal-asema sama kuin Midi-asema? Tiedän kertoa, että Brysselin asemia on kolme, järjestyksessä pohjoisesta Nord, Centraal ja Midi, joista Midi on kyllä suurin.
.
**
2) GENT
.
Saavun Gentin asemalle klo 13:10. Englantilaiset kirjoittavat kaupungin nimen "Ghent" ja siinä on se juju, että hollanninkieliset lausuvat Gentin "Hent", esimerkiksi junan kuulutuksissa. Koulun historiankirjasta muistankin Vincent van Goghin nimen ääntämisohjeeksi: "Hog".
.
Päässäni muistelemani kartan mukaan minun pitäisi kävellä lounaiselta juna-asemalta koilliseen keskustaan kiertämällä kaarta joko a) myötäpäivään vasemmalta Albertlaania tai b) vastapäivään oikealta Astridlaania. Nimet ovat kuninkaan ja kuningattaren. Kun lähden itään, näen jonkin eri kadunnimen, ja yrittäessäni uudelleen koilliseen, olenkin Elisabetlaanilla.
.
Umpimähkään pohjoiseen edetessäni näen pian idässä sivukadun päässä ison metsäisen puiston, jonne halusinkin: Citadelpark, jossa vanha esiintymislava ja Casino. Erikoisuutena on luontokäytävä kävelytien yli. Kävelytie kulkee luolamaisissa tunneleissa (3 vierekkäin), joiden yläpuolella on puita kasvava tuuhea metsikkö.
.
Puiston jälkeen etsin Leie-kanavan ja seurailen sitä pohjoiseen kohti vanhaa keskustaa. Gentin kanavaverkko on miellyttävän selkeä. Yksi kanava jatkuu vaihtelevin rantamaisemin vaikka kuinka kauas pohjoiseen ja siitä haarautuu vain pari sivukanavaa, länteen Coupure, itään Scheldt, myöhemmin pohjoisessa Y-haara.
.
Aluksi kanavan rantamaisemissa on työmaita ja rumilus-rakennuksia, mutta talomiljöö paranee pohjoiseen mennessä. Kadun ja kanavan välissä saattaa olla kapea luonnonpuisto, jossa kulkee yksinkertainen tallattu rantapolku, jota kävelen. Kaduilla on polkupyöräilijöitä riesaksi asti, kuten Amsterdamissa.
.
Sillat ylittävät kanavan ja raitiovaunut ylittävät siltoja. Rantakadun varrella on taidekoulu ja myöhemmin antikvaarinen kirjakauppa, joka ilmoittaa kyltillä ostavansa englanninkielisiä kirjoja! Olisikohan Gent varsinkin brittituristien suosima kaupunki, kun vain Englannin Kanaali erottaa?
.
Siltoja pitkin poikin, kävelykatuja, raitiovaunuja, ihmisten vilinää, pieniä toreja, korkeita kirkkoja, kauniita vanhoja rakennuksia. Romanikerjäläinen sillan kulmassa. Kun seuraan uskollisesti kanavaa pohjoiseen, huomaan idässä talojen taakse jäävän kirkon korkean tornin, jota menen etsimään paluumatkalla.
.
Jos aikaa olisi koko päivä, haluaisin kävellä pohjoiseen vaikka kuinka kauan, mutta nyt iltapäivällä teen päätöksen kääntyä. Lähden kanavalta pieniä kujia pitkin ensin länteen ja käännyn etelään. Tulen komean vanhan linnan luo, josta en etukäteen tiennytkään. Het Gravensteen. Porttikäytävän hämärässä nousen kreivin linnan korkealle sisäpihalle, jossa on turisteja ja lasiovi museoon, jonne on pääsymaksu, enkä ehtisikään.
.
Torilla linnan juurella on meneillään opiskelijarieha tai penkkiurheilujuhla, jossa paljon äänekkäitä, metelöiviä ja innokkaita värikäsasuisia nuoria hillumassa. Kun kävelen kanavalta itään, löydän uusia isoja toreja upeine rakennuksineen, suuria kirkkoja ja korkeita kellotorneja ja ohi ajavia raitiovaunuja.
.
Gent tuntuu paljon runsaammalta kuin Brugge ja toki onkin väkirikkaampi yliopistokaupunki, jossa elinkeinoelämä kukoistaa muutenkin kuin pelkästä turismista. Gentissä riittää paljon paikallisia ihmisiä joka torille ja kadulle. Ja paljon pitkiä raitiovaunuja, joissa lukee De Lijn.
.
Yleisvaikutelma Gentistä ja samalla koko Belgiasta: Koristeellisten kapeiden vanhojen talojen upeita toreja on runsaasti, useita. Brysselin Grand Place ei ole ainutlaatuinen vaan yksi hyvä esimerkki monista muista.
.
Tullessani seuraamani kanavareitti ei ollut yksinkertaisen helppo vaan hyvinkin vaihteleva, mutta kanava toimi kuitenkin punaisena lankana. Kun yritän palata asemalle eri reittiä, koen eksyväni. Aseman luona pitäisi näkyä maamerkkinä korkea moderni pilvenpiirtäjä, mutta se jää toisinaan peittoon.
.
Tavoittelen lännestä Albertlaania, koska minun ei enää tarvitsisi palata jo näkemääni Citadel-puistoon idässä. Yritän seurata kanavaa etelämmäs kuin missä sen tullessani kohtasin. Kanava ei kulje suoraan vaan kaartaa.
.
Tarkistan suunnan kompassista ja hämmennyn, koska huomaan kulkevani uudelleen pohjoiseen, uutta kanavanpätkää seuraten, vaikka luulin olevani palaamassa etelään. Minulla ei ole muuta karttaa kuin repussa kulkevan matkaopaskirjan, enkä helposti hahmota siitä missä olen tai olenko edes enää kartan alueella. Joudun palaamaan takaisin risteykseen, jonka muistan tulomatkaltani, ja aiempiin jalanjälkiini.
.
Pian päädyn taas Elisabetlaanille ja sitten näen edessäni rautatieaseman sekavan torin raitiovaunuineen. Huomaan käyttäneeni Gentissä aikaa 2,5 tuntia kello 13:10-15:40. Yhtä pitkän ajan kuin Bruggessa.
.
Gent on ylittänyt odotukseni. Vielä pari päivää sitten suunnittelin käyväni Oostendessa ja Bruggessa samana päivänä, enkä Gentissä ollenkaan. Sen sijaan olisin kuluttanut keskiviikon Brysselin itäosissa, EU-parlamentin ympäristössä, jonne haluaisin nyt kiirehtiä ennen kuin ilta pimenee.
.
Kirjoitan RailPass-sarjalippuni viimeiselle 10. riville Gent-Sint-Pieters - Brussel-Zuid. Junassa konduktööri hiipii hiljaa ja yllättää. Kaivan lipun taskustani.
.
***
3) BRYSSEL
.
Junani saapuu Brysseliin klo 16:10. Auringonlaskuun ei ole enää tuntiakaan. Midi-asemalta lähtien aion kiertää selkeästi kaupunginmuurin paikalla kulkevaa bulevardien kehää etelän kautta itään, josta kävelisin toista päätietä Rue Belliard Straatia itään kohti EU-parlamenttia ja Juhlapuistoa, josta palaisin Rue de la Loi - Westraatia.
.
Ensimmäinen nähtävyys on läheltä katsoen yllättävän valtava Porte de Hal eli Hallepoort, entisen kaupunginmuurin säilynyt eteläinen portti, jonka kohdalla kehäbulevardi kääntyy kaakosta itään ja kohta koilliseen. Olin aiemmin nähnyt sen vain etäältä.
.
Bulevardien meno- ja vastaantulokaistojen väliin on jäänyt vihreä puisto, johon on sijoitettu pieniä leikki-, palloilu- ja petanque-kenttiä. Myöhemmin välivyöhyke kapenee, jolloin puisto poistuu, ja tilalle tulee henkilöautojen pysäköintialue.
.
Joudun siirtymään sisemmälle jalkakäytävälle. Huomaan ohittavani luksus-liikkeitä, Gucceja, Bulgareita ja urheiluautokauppoja. Ovien sisäpuolella seisoskelee vartijoita pareina ja pukeutuneina herrasmiehen tummiin pukuihin, kuin brittien "Gentleman to Gentleman" Jeeves. Miksi vartiointiliikkeiden univormut ovat Suomessa kuin roskakuskeilla, likaiseen työhön varustetut?
.
Keskustan etelänurkan ulkopuolella piti tosiaan olla kaakkoon vievä kallis kauppakatu Avenue Louise, jonka vetovoima säteillee Bulevardeillekin. Toisaalta näen myös talon vieressä katetun jalkakäytäväosuuden, johon on asettumassa kodittomia nukkumaan pahvilaatikkoihin ja peitteisiin. Pahvilaatikoita on pitempi rivi kuin käyttäjiä, mistä arvelen, että osa porukasta ei ole vielä kotona, vaan saapuu myöhemmin.
.
Bulevardin varsi tuntuu minusta levottoman epämääräiseltä alueelta ja ruuhkaisemmalta kuin aiemmin tuntemani Bryssel. Vilkas autoliikenne kävelykatujen sijasta saattaa osaltaan vaikuttaa tunnelmaan. Joskus liikennevaloja, joskus kadunylitys valoitta; autot välillä ruuhkassa, välillä harvemmassa. Kävelymatkani Belliardille tuntuu pitemmältä kuin odotin ja marraskuussa aurinko laskee jo viideltä.
.
Belliard on paljon odottamaani kapeampi, yksisuuntainen katu. Autot hurjastelevat kuin moottoritiellä kolmea kaistaa pelkästään kohti itää. Jalankulkijoitakin on. Jossakin keskikaistat painuvat tunneliin, ehkä sieltä pääsee pysäköintihalleihinkin.
.
Saavutan Leopoldinpuiston kadun eteläpuolella. Puisto on varsin pimeä, mutta tavallisia ihmisiä kävelee sinne ja sieltä pois määrätietoisesti, matkalla jonnekin, rakennuksiin. Puiston eteläpäässä on Luonnontieteiden museo ja länsilaidalla Euroopan Parlamentin valtava lasipalatsi, jonka olen nähnyt televisiokuvissa ja käyn nyt valokuvaamassa. Ikkunat hehkuvat valoa.
.
Yhtä innokkaasti olisin halunnut nähdä idempänä Jubelparkin, Juhlapuiston, mutta se on saapuessani aivan pimeä ja autio. Ehkäpä pohjoisempana kohti riemukaarta kulkeva Kennedylaan olisikin ollut valaistu, mutta sen unohdan käydä katsomassa.
.
Oikaisen luoteeseen kohti pyöreää Schumannin liikenneympyrää ja otan valokuvan valtavasta valoikkunaisesta lasisesta toimistorakennuksesta, joka on pohjakaavaltaan lepakkotuolin tai topatun X-kirjaimen tai tähden muotoinen EU-palatsi Berlaymont. Rakennuksen neljällä pitkällä sivuilla on kovera keskiosuus, kun taas tähden kärjet kurottavat ulos terävinä ulokkeina.
.
Kävelen länteen yksisuuntaista Rue de la Loi Wetraat -katua takaisin keskustaan, yli kehäbulevardin ja ohi Parc de Bruxellesin. Kävisin taas Muntpleinin kaupunginkirjastossa, mutta se on suljettu jo 18:20, vaikka pitäisi olla auki klo 20 asti. Liittyisikö siihen, että Brysselissä on tänään liikkeellä paljon poliiseja ja sotilaita, sotilailla kivääri rintakehän päällä poikittain.
.
****
4) JUNA-LENTO
.
Aamulla menemme Midi-asemalla KLM / Air Francen "Air+Rail"-toimistoon, jossa iäkäs miesvirkailija tulostaa meille Thalys-junaliput, A4-paperin kummallekin, kunhan on nähnyt passimme ja matkavarauksemme internet-tulosteet. "Vaunu 18, paikat 95 ja 96".
.
Istuskelemme kaikessa rauhassa juna-aseman penkillä kunnes 10-15 minuuttia ennen junan tuloa pyrimme lähtölaiturille 5a, jonka ovea yllättäen vartioidaankin tänään tiukasti. Puolet matkustajista käännytetään sivuhuoneeseen turvatarkastukseen, periaatteessa aivan samanlaiseen kuin lentokentällä. Reppu ja takki, nesteet ja metallit kulkevat läpivalaisun kautta, ihmiset portin läpi, joka ei minun kohdallani hälytä.
.
Thalys-juna saapuu Pariisista klo 9:52. Vaunun 18 ovella näytämme mustalle naiskonduktöörille lippumme. Jonkun japanilaisen virkailija käännyttää ovelta toiseen, oikeaan vaunuun. Junan vielä tyhjiksi jääneet paikat täyttyvät Antwerpenistä. Ikkunan takana näkyy maisemana vihreitä peltoja ja vesikanavia. Spielhouse Rotterdam mainostaa seinässä radan varressa.
.
Juna saapuu Schipholin lentoasemalle klo 11:20. Lähtöselvitys tapahtuu helposti automaatilla, kirjoitan vain 6-merkkisen koodin. Istumapaikoiksi automaatti arpoo 32A ja 32B, lentokoneen viimeiseltä takariviltä. Emme halua niitä vaihtaa.
.
Lähtöalueemme kentällä on 10a, jonne on pitkä kävely suuresta keskiaulasta käytävää pitkin kaukaiseen C-siipeen, jossa vasta tapahtuu turvatarkastus, johon automaattiportista pääsee sisään näyttämällä lipun koodikuvion.
.
Tavarat läpivalaistaan tavalliseen tapaan, mutta ihmisten portilla on eräänlainen suihkukoppi, jossa henkilön pitää kääntyä sivuttain, nostaa kätensä irralleen vartalosta ylös sekä levittää jalkansa lattiaan merkittyjen kengänpohjakuvien mukaan. Naisvirkailija neuvoo ja kyselee: Onko taskuissa mitään? Kampakin hihnalle ja paperinenäliina taskusta käteen. Kone skannaa hitaasti. Eikä tässä kaikki, miesvirkailija tekee sittenkin vielä ruumiintarkastuksen taputtelemalla lahkeet, ettei vain mitään ylimääräistä ole mukana. Vasta sitten tarkastus selvä.
.
Istuskelemme puolitoista tuntia C-siiven päädyssä lähtöporttien 14, 16 ja 18 lähistöllä, kunnes kävelemme jonon hännille omalle lähtöportillemme C10. Jonoja on järjestetty kolme vierekkäin: invalidit, economy ja priority.
.
Henkilökunta ei tee muuta kuin valvoo sivusta, kun jokainen matkustaja näyttää itse lippunsa neliömäisen koodikuvion portin automaatille. Ramppia pitkin kävellään lentokoneen etuovelle, jossa emännät tervehtimässä, ja hitaasti matkustamon läpi viimeiselle peräriville.
.
Lentokoneen nousu viivästyy 25 minuuttia klo 13:50:stä, mutta lento kestää vain kaksi tuntia päättyäkseen Vantaalle klo 17:15 Suomen aikaa, kuten pitikin. Matka kuluu nopeasti.
.
Ateriaksi tarjotaan polttavan kuuma laatikko lihatäytteisiä makaroneja ja kasviksia. Juomaksi voisi ottaa vettä, colaa, kahvia, appelsiinimehua, tomaattimehua tai valkoviiniä. Jälkiruoaksi tuodaan pieni kuivakakkupala.
.
Perärivin oikeanpuoleisella ikkunapaikalla istuu yksin intialainen mies, joka saa matkan aikana seuraa 21-vuotiaasta italialaisesta naisesta. Stuertit ihastuvat syntyneeseen pariskuntaan, joka voi saada mitä ylimääräistä vain haluaa tilata, kasvisruoan lisäksi. Takarivillä on lehtijuttujenkin mukaan lentokoneen paras palvelu ja se on myös onnettomuuksissa turvallisin istumapaikka.
.
Vantaan lentokentällä kävelymatka lentokoneesta käytävien ja hallien läpi tuntuu minusta uskomattoman pitkältä, ennen kuin pääsen liukuportaisiin, jotka vievät syvälle maanalaiselle juna-asemalle.
.
Luulen tulleeni metroasemalle ja hermostun, kun en ole huomannut missään lipun leimauslaitetta! Käyn jopa uudelleen ylhäällä lentoasemalla etsimässä, kunnes muistan, että lippujen leimauslaite on vasta VR:n junanvaunun eteisessä. Samalla ihmettelen, neuvotaanko turisteja tarpeeksi ostamaan lippu ajoissa kioskilta yläkerrassa, kun syvällä maan alla on enää korttiautomaatti?

615. Oostende - Knokke raitiovaunulla

"Mun intressissä on kirpputori", sanoo matkatoveri hotellin aamiaisella kello 7:15 ja katselee ikkunasta ulos pimeälle torille Place du Jeu de Balle, jossa kojut ovat jo pystyssä ja aikaiset asiakkaat vaeltelevat. Hän kiirehtii torille neljäntenä aamua entistä aikaisemmin, kun minä vielä jatkan syömistä.
.
Ehdimme Brysselin eteläasemalle kello 9:30. Belgian rannikolle Oostenden kylpyläkaupunkiin kulkisi hidas juna klo 9:39-12:15, pysähtyen jopa 12 väliasemalla. Meren rannalle Knokken kylpyläkaupunkiin lähtisi laiturilta 16 juna 9:51, tullakseen perille 11:15, ja Oostendeen laiturilta 15 kello 10:06, ollakseen perillä 11:20. Valitsemme viimeisen. Kirjoitan Brussel-Oostende yhteisen RailPass-lippumme seuraaville tyhjille riveille 5 ja 6.
.
Käytämme puolen tunnin odotusajan etsimällä ylihuomista Amsterdamiin paluuta varten Thalys-luotijunan lähtölaiturin (tänään laituri 3a luoteessa, lähtö klo 9:52) sekä KLM:n Air+Rail-toimiston, lasiseinäisen toimistoeriön, pitkien käytävien takaa, autonvuokraamojen ym. palveluliikkeiden naapurista.
.
Vaihteeksi IC-junamme saapuu asemalle tänään pohjoisesta ja jatkaa etelään. Kohdallemme laiturilla osuu I luokan vaunu, joten juoksemme II luokan vaunun päähän noustaksemme kyytiin. Tilaa riittää. Japanilainen seurue istuu naapurissamme, 3 naista ja yksi mies.
.
Pian saamme nähdä junan ikkunasta vihreitä peltoja, lehmiä, pientaloja ja rivitaloja. Ensimmäinen pysähdys Gent Sint-Pieters n. 10:40. Väkeä vaihtuu, japanilaiset poistuvat. Brugge n. klo 11 ja Oostende n. 11:20.
.
*
1) OOSTENDE
.
Oostenden ensivaikutelma: sekavaa transit-miljöötä, tavaransiirtoa meren (laivojen) ja maan (junien, konttien, rekka-autojen) välillä, vesialtaita, maavalleja, rakennelmia, kulkuramppeja laivalle, autojen pysäköintejä, nostokurkia. Oostendella on iso rautatieaseman rakennus, jossa kaksi jylhää tornia, joiden välissä kaarikattoinen halli. Jostakin täältä olen ennen Kanaalin-tunnelin valmistumista kävellyt Englannin-laivalle 1980-luvulla.
.
Kävelemme asemalta ja satama-alueelta vasemmalle torin yli kohti pienen kaupungin kivitalokatuja pienine kivijalkaliikkeineen. Satoja polkupyöriä seisoo katoksessa aseman vieressä. Torin laidalla ikonisen tyylikäs kaksitorninen kirkko, tornien välissä pääoven yllä pyöreä ruusuikkuna.
.
Meren ranta tulee vastaan korttelin päässä. Laakea leveä vaaleanruskea hiekkaranta kohoaa veden ääreltä vain hieman ennen rantavallia ja katua. Avara meri pyyhkii aaltoineen vesirajaa.
.
Hiekkarantaa jatkuu pitkin rantaa silmänkantamattomiin kohti etelää, pohjoiseen jää satama. Belgialla pitäisi olla 70 km hiekkarantaa Ranskan rajalta Hollannin rajalle, vain rakennetut satamat välillä katkaisemassa.
.
Kuljemme rantakatua, jota kivimuuri erottaa hiekkarannasta. Paikoitellen on kieltokylttejä, joissa esiintyy B-kirjain ja ruksi yli uivan hahmon. Rannalta erkaantuu kauemmas merelle L:n muotoinen aallonmurtaja, jota pitkin näen monien ihmisten kävelevän.
.
Rantakadun autiolle meren puolelle on rakennettu Akvaarion pienehkö rakennus, pääsymaksu vain 2 euroa. Jatkamme kävelyä Akvaarion ohi melko pitkälle etelään. Pohjoisessa näkyy sataman rakennelmia. Paikoitellen on torneja, merimerkkejä, majakoita, patsaita, altaita, vesisuihkuja ja puisia valkoisia laiturirakennelmia.
.
Kadun sisämaan puolella on korkea moderni yhtenäinen betonitalojen lasi-ikkunamuuri, noin 8-kerroksisia asuntotaloja, joiden näköalaikkunat avautuvat Pohjanmerelle päin. Siellä täällä monessa ikkunassa näkyy yhtenäinen punainen ilmoitusjuliste: "Te Koop". Ostettavaksi. Huoneistot ovat myynnissä, ehkä ovat lomaosakkeitakin? Talojen pohjakerroksissa on vieri-vieressä puisten laitojen välissä ja markiisikatosten alla ravintoloiden kesäterasseja, joista jotkin valaistuina lamppusarjoin ja toiminnassa vielä näin syksylläkin.
.
Palaamme rannalta sisempään kaupunkiin pitkin modernien talojen välisiä pikkukatuja. Jouluvalosarjoja on jo viritelty katujen yli. Katselemme postimerkkiliikkeen näyteikkunaa. Lomailu- ja kylpyläkaupungissa voivat kukoistaa harrastukset. Vieressä elokuvateatteri "Cinema" näkyykin esittävän pornoelokuvia seksikaupan yhteydessä.
.
**
2) KUSTTRAM, rannikon raitiotie
.
Yllättäen kadun päässä kauempana merestä näkyy vilahtavan ohitse pitkä raitiovaunu! Näin pienessä kaupungissa? Pikaraitiovaunulinja onkin rakennettu yhdistämään toisiinsa Belgian kaikkia rantakaupunkeja. Kymmenien kilometrien pituinen rata alkaa De Pannesta läheltä Ranskan rajaa ja jatkuu Knokkeen, lähelle Hollannin rajaa.
.
Menemme isolle kadulle raitiovaunupysäkille, joka on "Oostende Marie Joseplein, perron 2". Linja: "Kusttram Knokke - Oostende - De Panne".
.
Aikataulun mukaan ensimmäiset vuorot aloittavat arkisin jo viideltä aamulla, sunnuntaisin seitsemältä, ja seitsemän jälkeen vuoroväli on säännöllinen 20 minuuttia. Näyttötaulu ilmoittaa valokirjaimin seuraavat 4 vuoroa.
.
Reittikartta esitetään selkeänä kaaviona:
De Panne: 7 pysäkkiä, joista isoimmat 1. Station ja 6. Centrum.
Koksijde: 4 pysäkkiä, isoimpana Bad.
Oost Duinkerke: 4 pikkupysäkkiä, mm. Bad.
Nieuwpoort: 5 pysäkkiä, isoimpana Stad.
Lombaardsijde-Westende: 6 pikkupysäkkiä, mm. YMCA.
Middelkerke: 5 pikkupysäkkiä, mm. Casino.
Oostende: 10 pysäkkiä, isoimmat tämä Marie Joseplein ja Station.
Bredene: 3 pysäkkiä, mm. Campings.
De Haan: 5 pysäkkiä, isoin Aan Zee.
Wenduine: 5 pysäkkiä, isoin Centrum.
Blankenberge: 5 pysäkkiä, isoin Station, myös Pier.
Zeebrugge: 4 pysäkkiä, mm. Kerk ja Zeesluis.
Heist: 3 pysäkkiä, mm. Dijk.
Knokke: 2 pysäkkiä, Duinbergen Watertoren ja Station.
Lasken yhteensä 68 pysäkkiä, joista tältä
Marie Josepleinin pysäkiltä 37 etelään ja 30 pohjoiseen.
.
Pysäkillä on kummankin suunnan laiturilla useita ihmisiä odottamassa seuraavaa raitiovaunua. Lippuja myy sadekatoksessa sekä automaatti että kioski, jonka myyntiluukuista toinen on miehitetty. Ostamme automaatista, johon kelpaavat setelit ja kolikot. Koko päivän voimassa oleva lippu Dagkart maksaa vain 6 euroa henkilöä kohti. (Mahdollisesti sillä saisi ajaa koko päivän ajan myös kaikissa De Lijn -yhtiön linja-autoissa.)
.
Lähdemme klo 12:44 kohti pohjoista menevällä kaksivaunuisella pikaraitiovaunulla. Pitkässä kapeassa vaunussa on käytävän vasemmalla puolella vain yksi penkki ja oikealla kaksi, mikä tuttua Helsingistäkin. Mutta 30 pysäkin pituinen matka päätepysäkille Knokken rautatieasemalle kestää yli tunnin. Pysäkkiväli on siis keskimäärin pari minuuttia, mutta pitkät ja lyhyet osuudet vaihtelevat.
.
Lippuautomaatti muistutti ostaessamme englanniksi, että päiväkortti pitää ottaa käyttöön työntämällä se raitiovaunussa keltaiseen leimauslaitteeseen. Teen niin. Lippu painuu alas ja pompahtaa ylös. Alan matkan aikana miettiä, olisiko pitänyt myös painaa vihreää nappulaa? Vai onko nappi muita lippuja varten? Kun työnnän lippuni uudelleen laitteeseen, diginäyttöön ilmestyy teksti: "Problem". Lippuja ei tarkasteta tällä matkalla.
.
Raitiovaunun matkustajakunta vaikuttaa suureksi osaksi eläkeläisiltä, senioreilta, harmailta vanhuksilta, ainakin näin syksyllä, tiistaina klo 12-14. Useimmat tekevät lyhyitä matkoja. Jokaisella pysäkillä vaihtuu paljon väkeä.
.
Ensin ajetaan katua pitkin Oostenden rautatieasemalle. Sitten raiteet kiertelevät jyrkän mutkikkaasti satama-alueella. Pari kertaa ylitetään silloilla satama-altaita, Oostendessa ja Zeebruggessa, jossa vaunu hidastelee rakoilevan puusilllan yli.
.
Toivoin, että koko matkan ajan ikkunasta olisi näkynyt meri ja hiekkaranta, mutta raitiotie kulkee sisempänä, autotien vieressä, rantatöyrään peittäessä meren. Paljon tavallista sekametsämaisemaa. Välillä rantaluontoon kohti merta, yli maavallin, näyttää lähtevän luontopolkuja, opastusmerkeistä päätellen. Sisämaassa on vihreitä peltomaisemia, viivasuoraa tasaista lakeutta, joskus kirkko, joskus kyliä tai toisistaan persoonallisesti erottuvia yksittäisiä pientaloja tai uusvarakkaiden nykynousukkaiden ökyileviä McKartanoita.
.
Toisinaan ajetaan jonkin rantakaupungin keskustaan, korkeiden kerrostalojen kauppakaduille ja keskustoreille julkisine rakennuksineen. Tai vanhanaikaisen näköisiksi tehtyjä, vanhoja, kapeita, kulmikkaita, punatiilisiä harjakattoisia, kattoikkunaisia 3-4-kerroksisia taloja. Vasemmalla länteen menevien kadunpätkien päästä kurkottaa aavistus avarasta merestä ja valtavasta hiekkarannasta.
.
Uskomattomin taajamista on Blankenberge, jossa aution kentän takana, lännessä meren äärellä, levittäytyy valtava 10-12-kerroksisten talojen yhtenäinen betoniseinien ja ikkunoiden elementtimuuri, jolle nostokurjet rakentavat yhä lisää pituutta.
.
***
3) KNOKKE
.
Knokke Station klo 13:55. Saavumme 70 minuutin matkan jälkeen raitiovaunun pääteasemalle, jossa isoon ympyrään, kiertolenkkiin, näyttää seisahtuneen peräkkäin viisi muuta raitiovaunun vaunuparia.
.
Knokken rautatieasemaa ei pysäkin nimestä huolimatta paikalla heti näy, mutta sellainen löytyy kyllä helposti läheltä, hieman idempää sisämaasta. Näyttötaulu kertoo junia lähtevän tunnin välein klo 14:36, 15:36 jne. ja kaikki laiturilta 1. Rautatien ja raitiotien välissä on linja-autoasemakin.
.
Ehtisikö Knokken kylpyläkaupungin nähdä 40 minuutissa? Yritämme. Lähellä on kirkko, mutta ykkösnähtävyydeksi otaksun merenrannan. Pääkatu länteen kulkee kai merta kohti, mutta kadun pituus saattaa olla pari kilometriä... Kadun varrella on monenlaisia liikkeitä ja välillä myös tori kaupungintaloineen ja patsaineen. Aika ei riitä, lisätään vielä tunti!
.
Knokken hiekkaranta on kauniimpi kuin Oostenden, sillä täällä ei ole satamaa rikkomassa yhtenäistä rantaviivaa etelästä pohjoiseen. Vesirajaa pitkin ravaa juuri kolme hevosta ratsastajineen. Pari ihmistä ulkoiluttaa koiriaan ja jotkut puolisoitaan leveällä hiekkakaistaleella, jolle mekin menemme aaltojen ääreen, etsimään meren tuomia aarteita, mutta näemme vain pari kotilon kuorta ja muutaman levärihman. Tusina kahlaavia lokkeja ei pelkää meitä.
.
Veden tuntumassa on ensin kiinteän kostea aivan alava hiekkaranta, jota valkoiset mereltä vyöryvät aallot nuolevat. Sitten erottuu pieni töyräs, jonka yläpuolella kuivaa hiekkaa, jolle aallot eivät normaalisti koskaan yllä. Sisämaassa on korkeampi töyräs ennen katujen ja kivijalkojen matalaa ylätasankoa.
.
Palaamme Knokken rautatieasemalle kiertäen toisia katuja kuin tullessa. Asemarakennus on täällä vain yksinkertainen, puolitoistakerroksinen, harjakattoinen kenkälaatikko, jonka pitkiä sivuja on piristetty sisäänkäyntien yläpuolella pienellä poikittaisella harjakatolla, harjan alla koristeena kello.
.
Junamme Brysseliin (klo 15:36-n.17:00) on kaksikerroksinen ja yllättävän pitkä. Knokkessakin on paljon junan odottajia ja sitten seuraavat isommat kaupungit Brugge ja Gent.
.
Kiroan suomeksi, kun lyön otsani kipeästi junan toisen kerroksen sivuun vedettävään, läpinäkyvään välioveen, jota en nähnyt. Otsaani kasvaa kuhmu vasemman kulmakarvan yläpuolelle. Seuraavana päivänä minulle sattuu sama vahinko Bruggessa, en huomaa enkä muista! "Virhe tahtoo toistua", filosofoi aikoinaan lukion matematiikanopettaja Hannu Salimäki.
.
Konduktööri lukee pitkään läpi RailPass-lippumme käsin kirjoitettuja rivejä, uteliaisuudestako merkittyjä matkareittejämme kohtaan vai epäilyksin mahdollisista väärinkäytöksistä.
.
****
4) BRUXELLES
.
Brysselissä käyn illalla uudelleen isossa antikvaarisessa kirjakaupassa - Evasions Bruxelles, Rue du Midi 89 - jossa on paljon eurooppalaisia sarjakuva-albumeita, mutta Donald Duckia en näe ollenkaan. Kympillä saisi Tintin-lehden vanhan vuosikerran. Intialainen perhe tulee sisään paperilappu kädessä, tiedustelemaan jotakin osoitetta. Parin muun lähistön kaupan näyteikkunoissa on paljon Tintti-sarjakuvaan liittyviä lelu- tai keräilyesineitä, figuurit 20 euroa ja isot autot montakin sataa euroa.
.
Matkakumppanin saatua toisaalla syötyä kebabin vietämme runsaan tunnin klo 18:30-19:40 Brysselin kaupunginkirjastossa, osoitteessa Place de la Monnaie 6 / Muntplein 6, valtavaa pyöristetyn X-kirjaimen muotoista virastotaloa vastapäätä. Suomalaista tasoa vastaava moderni lainakirjasto, monessa kerroksessa, alimmassa luetaan eurooppalaisia sanomalehtiä monilla kielillä.
.
Toisessa kerroksessa otan lastenhyllystä näytteille yhden monista (Suomen Filin rahallisella tuella) hollanniksi käännetyistä Muumeista, mutta huomaan toisenkin Muumikirjan olevan jo korostetusti esillä. Luen Sanoman hollanniksi julkaiseman "Donald Duckin parhaiden" toiseksi viimeisen osan 134, jossa on minulle uusia Barks-sarjakuvia. Paluumatkalla hotelli Galiaan näemme iltavalaistuksessa kolmannen kerran Brysselin Grand Placen.

614. Brysselistä juna Antwerpeniin

Matkatoverini viettää pari tuntia maanantai-aamusta kirpputorilla hotellimme edessä, minäkin tunnin. Vettä sataa vähän väliä. Tällöin jotkut myyjät, joilla ei ole telttakatosta, alkavat levittää muovipeitteitä tavarakasojensa tai romulaatikoidensa ylle. Kirjat, lehdet ja taulut ovat yleisesti hieman kosteita, osa jo vesivahinkoisia. Näen yksinäisen Larousse-tietosanakirjasarjan osan, ostaisiko joku sellaisen?
.
Yritämme suunnistaa kävellen Brysselin keskustaan, vaihteeksi Centraal Stationille. Alitamme junaradan ja aiomme seurata kiskoja, mutta kauppakatu erkaantuu aina vain lännemmäs ja ratakin katoaa jossakin maan alle.
.
Ohitamme ennestään tuttuja aukioita, patsaita ja kauppoja, poiketenkin musiikki- ja kirjakaupoissa. "Vain kaksi asiakasta kerrallaan sisälle!" ilmoittaa soitinkauppa lapulla ovessaan. Näemme Grand Placen uudelleen päivänvalossa. Keskusaseman toria täytyy jonkin verran haeskella, kun ratakin kulkee keskustassa piilossa maan alla.
.
Ostamme 10 matkan RailPass-lipun 77 eurolla, puoliksi kummallekin. Lipussa on ahtaasti 10 tyhjää riviä, joihin on tarkoitus kynällä täyttää matka kerrallaan päivän nimi, päivämäärä, lähtöasema ja pääteasema. Kahdelle matkustajalle täytetään 2 riviä samanlaisin tiedoin. Junassa kiertää aikanaan hassuhattuinen (virkahattu ja virkapuku) konduktöörityttö, joka leimaa sarjalipusta kaksi kirjoittamaani riviä.
.
Matkustamme noin klo 12-13 Antwerpeniin. 50 minuutin matkan varrella Mechelenin kaupungissa on kaksi asemaa ja samoin on Antwerpenissa, jossa jäämme jälkimmäiselle. Nousemme liukuportaita kaksi kerrosta kellarista maan pinnalle. Asemarakennus on uusklassinen palatsi vuodelta 1905. Valokuvaan liukuportaiden tyylikkään päätyseinän ja upean lasikattoholvin.
.
Lähdemme kävelemään asemalta katua suoraan länteen, aivan kuin eilen Maastrichtissa. Antwerpenin asemakaavaa kuvataan osuvasti jouseksi nuolineen. Jänteenä vasemmalla on Schelde-joki. Nuoli oikealle kohti asemaa on Meir-katu jatkeineen (De Keyserlei). Jousen kaaren muodostavat leveät bulevardit (peräkkäiset Italielei, Frankrijklei, Britselei ja Amerikalei), jotka kaartavat luoteesta idän kautta alas lounaaseen.
.
Schelde-joelle asemalta vievällä kauppakadulla on vieri vieressä timantteja myyviä liikkeitä, 10-20 kpl, ja kuljemme vain kadun etelälaitaa, tietämättä mitään pohjoislaidasta. Jätimme myös kiertämättä aivan aseman vieressä olleen juutalaisten ja timanttien korttelin, sekä katsomatta timanttimuseon.
.
Jousenkaari-bulevardien länsipuoli on pitkänä työmaana, sillä rakenteilla on maanalainen metrorata pohjoisesta etelään. Idästä länteen metro kulkee jo, aseminaan ainakin Astrid ja Diamant rautatieaseman kulmilla, Meir ja Groenplaats lähempänä jokea.
.
Antwerpenin talot ovat komeita ja patsaat koristavat pääkatuja. Pitkäksi aikaa pysäkille seisahtuvat raitiovaunu ja bussi haittaavat, kun valokuvaan eteläpuolelta suurta toria Groenplaatsia, jonka takana pohjoisessa näkyy valtava tuomiokirkko Onze Lieve Vrouwe Kathedraal, jonka takaa löytyy kaupungin kaunis keskustori Grote Markt, jonka varrella on kaupungintalo ja muita upeita rakennuksia.
.
Käymme sisällä katedraalissa. Kirkkoa saa katsella ilmaiseksi ovien jälkeisestä takaosasta, mutta edemmäs kirkkosaliin on lipputiskillä 11 euron pääsymaksu. Näytteillä on kaupungin oman pojan Rubensin maalauksia. Matkapuhelimella saa valokuvata, salamavalotuksella ei.
.
Belgiassa hämmästyn usein siitä, miten yhdessä kaupungissa on, ei vain yksi, vaan useita toinen toistaan koristeellisempien palatsirakennusten reunustamia upeita toreja! Antwerpeniakin pommitettiin rajusti toisessa maailmansodassa. Grote Marktin ja Schelde-joen välissä on sokkeloinen kortteli uusia rakennuksia, jotka on rakennettu punatiilistä olemaan erottumatta häiritsevästi entisöidyistä vanhoista taloista. Rantakadun kortteliin kuuluu myös teurastajien ammattikunnan vanha kiltatalo Vleeshuis - Lihatalo, joka on korkea kuin kirkko ja komea kuin linna.
.
Tulemme leveän Schelde-joen rantaan, joka ei ole täältä itäpuolelta erityisen kaunis. Käymme linnamaisessa rantarakennuksessa, joka kuuluu Merihistorian museoon, ja kävelemme rantaviivan yläpuolelle rampeiksi rakennettuja kävelyteitä ensin pohjoiseen ja myöhemmin etelään. Paalujen yllä kulkevien kävelyteiden alla voivat jokisataman toiminnot jatkua entisellään varastomakasiineineen kaikkineen.
.
Kartan mukaan siltä kohdin, missä rannan kävelytie päättyy, pitäisi alkaa pitkä, ainakin 600-metrinen Sint Annan kävelytunneli Schelde-joen toiselle puolelle. Ahaa, rantakadun sisämaan puolella onkin koripallokentän puistikossa erillinen porrasrakennus varta vasten tunnelille. Tilava hissi, johon mahtuvat polkupyörätkin. Vaihtoehdoksi on portaikkoon eri ovet sisään meneville ja ulos tuleville henkilöille, liukuportaisiin alas tai ylös, jotka on jaettu välitasanteella kahteen pitkään osuuteen, joista ylempi laskeutuu sisämaan ja alempi joen suuntaan.
.
Matka liukuportaita alas ja takaisin ylös kestää kumpikin kaksi minuuttia ja tunnelin läpi käveleminen koko pituudeltaan kuusi minuuttia. Mittaan aikaa, kun käyn kävellen Schelde-joen länsipuolella: 10 minuuttia koko menomatka ja saman verran paluumatka. Seurailen pienperhettä isä, äiti ja innokas pikkutyttö. Muutama polkupyöräilijä sujahtaa ohitse. Kävelijöitä kulkee harvakseen yksinään tai pieninä kahden-kolmen seurueina.
.
Valokuvaan keskikaupunkia joen yli itään, puolen kilometrin päästä Sint Annan puolelta, jossa jokea myötäilee kaunis vihreä rantapuisto rantavallin päällä kulkevine kävelyteineen ja puistonpenkkeineen. Korkeina näyttävät idässä kohoavan erityisesti katedraali sekä art-deco-tyylinen KBC-tornitalo vuodelta 1931, jolloin se oli valmistuessaan Euroopan korkein pilvenpiirtäjä.
.
Matkatoverini on puolen tunnin yksinäisen tunnelimatkani aikana löytänyt Antwerpenista ison antikvaarisen kirjakaupan, jota palaamme penkomaan yhdessä. Politiikan hakuteos: Belgian natsi-miehitysajan kollaboraattorit aakkosjärjestyksessä. Iso pöydällinen sarjakuva-albumeitakin laatikoissa, 7 euroa, 25 euroa ja kalliimpiakin. Olemme ainoat asiakkaat, mutta emme keksi mitään ostettavaa. Hiljainen kauppias laittaa taustamusiikin soimaan ja lueskelee itsekseen.
.
Kävelemme katuja takaisin itään sisämaahan ja uusia katuja etelään. Iso kaupunki, jossa erilaisia kauppoja ja kortteleita ja toreja ja kirkkoja riittää. Vastaamme kävelee kahden juutalaismiehen seurue perinteisissä ortodoksijuutalaisten puvuissa.
.
Kaaribulevardien liepeiltä löytyy myös Lidl, jossa monet hinnat halvempia kuin Suomessa. Suklaakeksit 0,99 euroa /500 grammaa eikä 1,39 euroa. Puolen litran pantittomissa muovipulloissa vesi maksaa 19 senttiä ja colajuoma 29 senttiä (Suomessa cola 59 senttiä, josta pullon palauttamalla saa 20 senttiä takaisin). Belgian kassatyttö ei tervehdi asiakasta, ainakaan ensimmäisenä. Saan 2 sentin lanttia vaihtorahaa maksaessani 48 sentin ostokset 50 sentin kolikolla.
.
Meir-kadun ja bulevardien kulmassa ohitamme kahdesti tai kolmesti intialaisen soittajan, kerjäläismiehen, joka osaa vinguttaa vain paria ikävää nuottia yksitoikkoisesti ja laulaa jollottaa päälle. Mieleeni palautuu säkkipillinsoittaja Dublinista, joka kiersi kaupasta toiseen kuin "kiristämässä" lahjusta, jonka saatuaan siirtyi soittamaan hirveää ääntä jonkin toisen kaupan eteen, asiakkaiden kiusaksi.
.
Palaamme Antwerpenin rautatieasemalle kello 16:30. Aseman itäpuolella on eläintarha, jonka pitäisi sulkeutua klo 16:45. Menemme avoimesta portista sisään. Muita vierailijoita on harvakseen poistumassa. Lipunmyyntikojua ei näy heti missään, mutta emme ala etsiäkään kauempaa.
.
Auringon ollessa laskemassa lähdemme vielä etsimään Antwerpenin kaupunginkirjastoa rautatieasemalta koilliseen. Kartta on matkakumppanin käsipuhelimessa. Kävelemme ensin ohi upean ruusuikkunaisen vanhan kirkon ja sitten kilometrikaupalla, runsaan puoli tuntia, pitkin hyvin arkipäiväisiä 1900-luvulla rakennettuja katuja, ohi työläisten korttelien ja erirotuisten siirtolaisten asumamiljöiden. Kartan mukaan perillä ollessamme löydämme toimistorakennuksen, jossa saattaisi parhaimmillaan toimia laitoskirjasto opiskelijoille, jos edes sellaistakaan.
.
Palaamme lounaaseen keskustaan eri katuja pitkin kuin koilliseen menimme. Juuri ennen Kiinalaisten kaupunginosan korttelia huomaan vasemmalla pihan syvennyksessä kaupunginkirjastolta näyttävän tyylikkään modernin rakennuksen, joka tosiaan kirjasto onkin. Käymme sisällä tutustumassa. Belgian ja Hollannin kirjastot vaikuttavat Suomen kirjastojen veroisilta kaupunkilaisten yhteisiltä olohuoneilta.
.
Sarjakuva-albumeita on taaskin esillä aakkosjärjestyksessä kymmenissä laatikoissa pitkällä pöydillä. Lisään joukkoon lahjoitukseni, Suomesta tuomani Aku Ankan, ensin aikuisten osaston Asterixien sekaan, kunnes keksin lasten osastolta Donald Duck -albumien kokoelman ja siirrän Akun näköistensä seuraan. - Matkakumppanini etsii samaan aikaan myytäviä kirjoja, löytämättä sellaisia, sekä yleisövessaa, jonne pääsy tuntuu vaativan paikallisen kirjastokortin.
.
Palaamme lyhyen parin korttelin matkan Antwerpenin rautatieasemalle kiinalaiskaupunginosan läpi ja valaistun eksoottisen kiinalaisen portin alitse. Kadun varrella on kiinalaisia ravintoloita ja muita kiinalaisia palveluja. Painoin kirjaston kulmilta mieleeni kadunnimet Van Weter ja Goudinha.
.
Rautatieaseman hississä voi valita neljä kerrosta, numerot 1, 0, -1 ja -2. Brysseliin näyttää menevän tiheästi junia vaihtelevilta laitureilta. Yritämme ensimmäistä junaa, jonka lähtöaika on jo koittanut, mutta joka on aikataulun mukaan 8 minuuttia myöhässä. Emme kuitenkaan löydä ajoissa oikeaa laituria. Sitten katson lasivitriinin painetusta keltaisesta seinäaikataulusta vahingossa viikonlopun vuoroja, vaikka on maanantai. Pari junaa perutaan yllättäen!
.
Nousemme junaan, joka lähtee päätylaiturista 4, maanpinnan tasolta, eikä kellarista. Toisen luokan ulko-ovi on rikki ja kiinni, mutta menemme vierestä sisään 1. luokan vaunuun ja kävelemme vaunusillan ja vaunujen välisten ovien läpi. Asetumme 2-kerroksisen vaunun ylempään kerrokseen.
.
Olen asemalla kirjoittanut RailPassin riveille 3 ja 4 paluulippumme tiedot, päivämäärän ja reitin Antwerpenista Brysseliin, mutta konduktööriä ei tällä matkalla näy. Belgian systeemin mukaan junalipun voisi ostaa vielä junassakin konduktööriltä, mutta kalliilla 7 euron lisämaksulla, joka lyhyellä matkalla melkein kaksinkertaistaisi hinnan.
.
Joku on jättänyt junaan sanomalehden "Het Nieuwsblad" Mechelen-Lier-aluepainoksen, johon tutustun. Tänä maanantaina lehden kolmessa niskassa on 24 + 8 + 24 = 56 sivua. Viimeisessä osiossa on viikonlopun urheilutuloksia kattavina tuloslistoina lajeittain. Aamulla poimin juna-asemalta Metro-lehden molemmat painokset, hollannin- ja ranskankieliset, kummassakin on maanantaina (ja tiistaina) 24 sivua (sekä perjantaina ja keskiviikkona 20 sivua).

613. Brysselistä juna Maastrichtiin

Sateinen sunnuntai-aamu Brysselissä. Hotelli Galian sänky on pehmeä. Nukun sikeästi klo 23-5, valvon 7:ään, kuuntelen mielelläni kirkonkellojen vartinmerkkejä (klo 6 alkaen). Runsas hotelliaamiainen maistuu 7:30-8:15...
.
Matkakumppani kaipaa tänäänkin ikkunasta näkyvälle kirpputorille, kuten joka aamu tunniksi-pariksi tekemään löytöjä. Aito jade sanoo kiveen kolauttaessa ehkä kling! mutta väärä sanoo ehkä klang!? Internetin avulla asiantuntijaksi 15 minuutissa.
.
Gare du Midin automaateista on helppo ostaa Weekend-liput, 22,60 euroa henkilöltä, Hollannin Maastrichtiin asti, Liegessä vaihtaen. Arkena pelkkä meno maksaa melkein yhtä paljon kuin menopaluu viikonloppuna.
.
Aikaa ennen seuraavaa junavuoroa jää sen verran, että ehdimme kiertää katselemassa Midi-aseman ympäristön viikonloppuista torikauppaa. Paljon hedelmiä, vihanneksia ja kemikaliotavaraa, hammastahnaa, hehkulamppuja. Joillakin myyjillä on näppärä tapa käyttää säännöllisen kokoisia (sinisiä) muovikoreja vinoon kallistetuilla myyntipöydillään. Jokaisessa korissa on vain yhtä myyntiartikkelia. Tavarat pysyvät järjestyksessä. Myyntitiskin asettelu aamulla ja purkaminen illalla yksinkertaistuu.
.
Intercity-juna Saksan rajalle lähtee Brysselin eteläaseman laiturilta 14 klo 9:56, säännöllisin minuutein kerran tunnissa. Junavaunussamme kiertää Brysselin asemien välillä musta kerjäläispoika, joka jakaa jokaiselle pöydälle keltaisen lappusen, jota minä tai kukaan muukaan ei lue eikä lappuun edes koske. Poika palaa keräämään laput takaisin. Vastapäätäni istuva jalkaansa nilkuttanut vanha mies antaa lantin. Poika poistuu junasta pohjoisella asemalla, josta hän voinee kätevästi ottaa heti toisen junan takaisin eteläasemalle.
.
Brysselin jälkeen junan väliasemia ovat Louvain, Ans, Liege Verviers ja Liege Guillemins, jossa vaihtoaikaa pitäisi olla muutama minuutti Maastrichtiin kerran tunnissa lähtevään paikallisjunaan. IC-junamme myöhästyy kuitenkin jo tullessaan 8 minuuttia, jolloin jatkojuna ehtii täpärästi mennä menojaan Liegessä ja vaihtoajaksi siellä tuleekin kokonainen tunti, klo 11:11-12:10.
.
Liegen rautatieasemaa kattaa mahtava futuristinen lasisen läpinäkyvä rautaverkkoinen katos. Laiturilta toiselle pääsee joko yläpuolista siltaa tai alapuolista tunnelia, mutta vain tunnelitason asematilojen kautta pääsee ulos kaupungille, minkä opin kantapään kautta.
.
Liegessä sataa vettä. Aseman edustan torilla on pieniä suihkulähteitä, jotka valaistaan illaksi monivärisillä valoilla. Torin takana kohoaa veistosmaisen kaareva lasiseinäinen pilvenpiirtäjä. Torin molemmilta sivuilta lähtee perinteisten punatiilitalojen reunustamia vanhanaikaisia katuja. Käyn kävelemässä kaduilla, ohi kirkon, puistikon, pienyrittäjien toimistojen, kauppojen ja pizzerioiden, palaten asemalle eri tietä radan varressa.
.
Liegen keskusta on vielä liian kaukana ehtiäkseni sinne asti kävellä. Joitakin kirkontorneja ja asuintaloja näkyy kohoavan vihreästä kumpuilevasta maisemasta. Belgian rannikko on tasaista alankomaata, mutta sisämaan puolella kohoavat Ardennien kummut, olen siellä kulkenut junalla Namuriin ja Luxemburgiin.
.
Maastrichtiin klo 12:10-40 ajava juna odottaakin matkustajia jo hyvissä ajoin laiturilla 5 Liegen pääteasemallaan. Väliasemia puolen tunnin matkalla on kolme. Yhden raideparin rautatie kulkee usein hämmästyttävän läheltä vanhojen slummiutuneiden tiilitalojen asuntojen ikkunoita. Taloissa aistittaneen junaliikenteen tunnelma pari kertaa tunnissa suuntaan tai toiseen.
.
Maas-joki tulee näkyviin lännessä ja rata seuraa jokea pohjoiseen. Pienten autoteiden puomillisia tasoristeyksiä kohdataan vaikka kuinka monta kertaa. Belgian ja Hollannin valtionraja ylitetään huomaamattomasti.
.
Maastrichtin aseman edessä on aidattu katutöitä. Kävelemme suoraan kohti länttä, kunnes tulemme Maas-joen sillalle, joka on vanhimman sillan paikalla. Kävelijöitä on vilkkaasti liikkeellä sunnuntai-iltapäivänä. Valokuvaan jokinäkymiä ja kolmikerroksisia vanhoja taloja.
.
Seuraamme joen suuntaisia nupukivisiä kauppakatuja ensin pohjoiseen, ohi turisti-informaation, vanhan kaupungintalon kivetylle aukiolle, jossa on kauppatori Markt. Matkatoverini poikkeaa vaatetusliikkeissä ja toteaa Levis-farkkujen kartellihinnaksi kaikkialla Euroopassa 99 euroa.
.
Etsimme matkapuhelimen kartan avulla sellaista kirkkoa, joka on muutettu kirjakaupaksi! Kirkkoja on Maastrichtissakin vaikka kuinka paljon, näemme ensin kaikki muut paitsi oikean, kunnes sekin löytyy, sopivasti suojaksi tuoreimmalta sadekuurolta.
.
Komeiden kirkonholvien alle on rakennettu kirjakaupalle kaksikin yläkerrosta terasseiksi, joilta voi katsella kahvilaa alhaalla entisessä alttaripäädyssä. Portaat ja hissi. Helsingin Akateeminen kirjakauppa kerrosten näköaloineen tulee mieleeni. "Kohtaamispaikka" -esiintymislavakin on, jossa kirjailijavieras parhaillaan äänessä.
.
Ylimmällä terassilla on lukitussa vitriinissä myynnissä arvokkaimpia antikvaarisia kirjoja! Anne Frankin päiväkirjasta on tehty sarjakuva ja Beatles-yhtyeestä pomppu-kirja, jossa soittajat kohoavat aukeamilta ylös kolmiulotteisina ja heidät saa notkumaan paperiliuskoista vetämällä (hinta 30 euroa). Lastenkirjallisuuden 4-osaisesta tietosanakirjasta (290 euroa) vilkaisen Astrid Lindgrenin, Tove Janssonin ja mukavasti kehutun Anthony Buckeridgen! Lähdeviittaus: David Bathurst: The Jennings Companion!
.
Löydän 6 kappaleen valikoiman (135 erilaisesta) Sanoman hollanniksi julkaisemia 48-sivuisia albumeita Aku Ankan parhaita Carl Barksin piirtäminä. Uudenveroisia käytettyjä ("tweedehands"), joiden hinta on puolitettu: 2,50 euroa. Ostan numeron 95 "Donald Duck als schietschijf", jossa on minulle aiemmin tuntematon 10-sivuinen tarina "Donald Duck de verloren Goudmijn" (WDC81-476), josta tosin tunnen variaation, mutta Barksin piirrostyö on tässäkin kaunista.
.
Poikkeamme vanhassa luostarissa katsomassa kaunista sisäpihaa, joka muistuttaa Lutherin kotiluostarista Saksan Erfurtista. Emme pääse pitemmälle maksamatta lipputiskille pääsymaksua. Valokuvaan vanhaa kanavanpätkää kivimuurien välissä talojen takapihojen maisemassa.
.
Kelpo pätkä kaupunginmuuriakin portteineen löytyy Maastrichtin keskustan eteläosista. Kiviportaita pääsee ylös kävelemään puoli kilometriä muurin harjalla, josta voi katsella muuria ulkopuolelta myötäilevän kanavan tai ehkäpä vallihaudan nykyisiä kauniin vihreitä puistomaisemia. Valkoinen harmaasiipinen lintuparvikin on kerääntynyt vanhan tykin viereen omaan rauhaansa, minusta häiriintymättä, mutta kiireinen rynnivä omakuvia napsiva pariskunta pelästyttää lokit lentoon.
.
Lehtijutun mukaan joku suomalainen kerää Nasse-nimisiä kaupunkeja eri puolilta maapalloa, tai jotain saman kuuloista, niitä löytyi oikeasti monta! Pariiseja on monessa USA:n osavaltiossa, "Paris, Texas" ei ole ainoa! Minä voisin kerätä muurien ympäröimiä kaupunkeja! Lucca, Chester, Nördlingen, Memmingen, Augsburg, Nürnberg, Tallinna, Maastricht... jne.
.
Ylitämme Maas-joen kolmatta siltaa keskustan eteläpuolella palataksemme takaisin itäpuolelle, jossa on modernimpi kaupunginosa nykyaikaisine teräs-ja-lasi-liikerakennuksineen. Palaamme rannan läheistä katua keskemmäs pohjoiseen ja löydämme etsimämme kauniin modernin kirjastotalon, lasiseinäkuution.
.
Kirjasto on sunnuntaina auki vielä tunnin, klo 17 asti, ja käytämme koko ajan. Ulko-ovista tullaan keskikerroksen aulaan parvelle, jossa on parhaillaan esillä valokuvanäyttely hautausmaista eri puolilla maailmaa.
.
Yläkertaan toiselle parvelle nousevien portaiden väliin on näppärästi yhdistetty pieni katsomon penkistö, josta voitaisiin seurata vaikkapa lastenteatteria, satutuntia tai esitelmiä. Yläparvella on valokuvanäyttely lapsityövoiman käytön historiasta. Ovia ja portaita on edelleen kansainvälisyystoiminnan, maahanmuuttajien tai muiden kokoontujien tiloihin.
.
Sisääntulohallista pääsee lainaus- tai palautusautomaattien ja virkailijoiden tiskin ohi sekä hälytinporttien läpi portaikkoon, joka laskeutuu avaraan kellariin tai pohjakerrokseen, jossa ovat varsinaiset lainakirjakokoelmat. Sarjakuvakokoelmat ovat silmiinpistävän laajat ja istahdankin lukemaan tuoretta hollantilaista Donald Duckia.
.
Poistokirjoja on runsaasti myynnissä 50 sentin kappalehintaan, mm. Gamemaker, pelintekijän oppikirja ja paljon nuottivihkoja. Sisääntulon kerroksen hyllykössä lähellä virkailijoiden tiskiä myydään erikseen uusia (kalliita) kirjoja, ja varoitetaan niiden kameravalvonnasta. Poistumme Maastrichtin kaupunginkirjastosta, kun kuulutukset hätistelevät hollanniksi: "Suljemme 10 minuutin päästä, suljemme 5 minuutin päästä".
.
Auringon laskeuduttua ja illan pimennyttyä palaamme Maastrichtin sympaattisen pienelle rautatieasemalle, vielä matkanvarren puistokatua katsellen. Rautatieaikataulujen koristeena ja joidenkin veturien kyljessä huomaan punaisen tyylitellyn sivustakuvatun leijonahahmon, joka muistuttaa aika paljon Suomen vaakunaleijonaa, kuitenkin ilman suoraa tai käyrää miekkaa.
.
Asemahallista pääsee kahteen pieneen kauppaan, joista toinen myy valmissalaatteja, suklaata, leivonnaisia, täyteleipiä ja muuta matkaevääksi sopivaa syötävää sekä juotavaa. Ostan yhdellä eurolla 5 kpl x 55 g = 275 grammaa "Liegen vohveleita". Toinen kauppa on halpaketjuliike "Hema", joka myy myös einesruokaa halvalla, mutta suurimmaksi osaksi kemikalio- ja pienrautatavaraa.
.
Paluujuna Maastrichtista Liegeen näkyykin seisovan jo valmiina paikallaan laiturissa 5a (laituria 5 pitkin vähän matkaa etelämmäs) ainakin 15 minuuttia ennen lähtöaikaa klo 18:19 ja sinne voi mennä etukäteen istumaan. Juna on kulkenut päiväsaikaan tunnin välein.
.
Liegessä on vajaa tunti vaihtoaikaa klo 18:50, mutta sataa vettä taas. Asematorin suihkulähteet on valaistu kauniisti, kuten viereinen pilvenpiirtäjä ja aseman verkkomainen katos. Käyn lähiseudulla kävelemässä.
.
IC-juna, johon vaihdamme Liegessä, kulkee Belgian läpi idästä Saksan rajalta länteen aina Kanaalin rannalle asti, reittiä Louvain - Bryssel - Oostende. Juna täyttyy runsaasti ja väkeä lappaa sisään yli lähtöajan, joten lähtö viivästyy. Juna hidastelee vielä matkalla. Brysseliin saavumme silti noin klo 21 Midi-asemalle, josta kävelemme tuttuja Angleterre- ja Blaes-katuja kotitorillemme Vossenplein eli Kaatspelplaats eli Place du Jeu de Balle.

612. Hotelli Brysselissä

Brysselin katuverkko näyttää sokkeloiselta, mutta yksinkertaisen helposti löysimme Gare du Midi -asemalta Galia-hotellille. Tulimme ulos aseman kaakkoissivulle Avenue Fonsnylle, kävelimme koilliseen asemarakennuksen itäkulmalle ja lähdimme Angleterre-katua kaakkoon. Ylitimme suuren ja leveän puistokadun Boulevard du Midi (joka on rakennettu puretun kaupunginmuurin paikalle) kaartaen samalla 90 astetta, nenä kaakosta koilliseen. Jatkoimme Marollesin työläiskaupunginosan Rue Blaes -nimistä kapeaa vilkasta pääkatua koilliseen ohi lihakauppojen, pesuloiden ja ulos aseteltujen vihanneshyllykköjen, kunnes tulimme isolle "pallopeliaukiolle": Place du Jeu-de-Balle.
.
Aukio toimii viikon kaikkina aamuina klo 7-14 Brysselin suurimpana kirpputorina, mutta öisin sillä lojuu vain joitakin pysäköityjä paketti- ja kuorma-autoja, ehkä myyjien tavaravarastoina. Torin pohjoiskulmasta löydämme **Hotel Galian kyltin, kävelemme sen pienelle kesäterassille ja astumme ovesta sisään.
.
Vastaanoton tiski on oikealla hieman sivussa piilossa. Sisäänkäynti on siirretty ravintolan terassin puolelle, mutta vastaanotosta on lasiseinän läpi hyvä näköala ulko-ovelle. Portieeri tai kenties ravintolan "entinen nuori" omistaja Nicolas lähtee juuri opastamaan edellisiä asiakkaita näiden huoneeseen tai ehkä selvittämään jotakin ongelmaa. Odotellessamme tutkimme runsasta ilmaisten karttojen ja esitteiden valikoimaa.
.
Hotellihuone maksetaan internet-sivustolla tehdyn varauksen perusteella hotelliin saavuttaessa Visa-luottokortilla: 390 euroa /6 yötä ja lisäksi kaupunkiveroa 25 euroa (n. 4,2 euroa kertaa 6 yötä), yhteensä 415 euroa kahdelta aamiaisineen. Saamme yhden raskasperäisen avaimen, jota voimme kuljettaa mukanamme kaikki kuusi päivää ulko-ovenkin avaimena, sillä hotellin vastaanotto toimii vain klo 7-22.
.
Pyydämme huoneen julkisivun puolelta eikä ahtaan sisäpihan ympäriltä, ja saamme numeron 38. Nousemme belgialaisen Ebel-hissiyhtiön enintään 300 kg nostavalla, enintään kolmihenkisen pienperheen mahduttavalla ahtaalla ja hitaalla hissillä pohjakerroksesta ohi 1. ja 2. kerroksen kolmanteen, jonka yllä olisi vielä neljäskin kerros. Käytävät ovat kapeat ja sokkeloiset, seinällä on kartta. Parit kaidat, mutkikkaat, eksyttävät portaikot on hissin lisäksi, mutta niitä ei osaa käyttää, sillä yrittäessään eksyy jonnekin kellariin.
.
Huone on pienehkö, n. 3x5=15 m2, mutta näköala ikkunasta Place du Jeu de Balle -aukiolle on avara ja mahtava! Television iso kuvaruutu on ylhäällä seinällä, asetettuna vuoteissa maaten katsottavaksi. Hollannin- ja ranskankielisiä TV-kanavia uutisineen. Erilliset twin-vuoteet, nojatuoli, kirjoituspöytä tuoleineen.
.
Oviseinän nurkkaan on rakennettu elementeistä wc-kylpyhuone-koppi, joka tuo mieleen ruotsinlaivojen hyttien vastaavat. Hana vuotaa vesitippoja ja lämminvesivaraaja intoutuu toisinaan mouruamaan.
.
Seinän läpi kuuluu naapurihuoneen n:o 37 pariskunnan juttelu vieraalla kielellä. Huoneessa on melko kylmä, siellä ei ole mitään kaukolämmitystä pattereineen vaan irrallinen sähkölämmitin, jonka voi itse käynnistää.
.
Naapuritalo torilla on vaatimaton pieni punatiilinen harjakattoinen katolinen kirkko, jota poikkeamme eräänä päivänä katsomaan sisältäkin. Olennaista on, että sen kirkonkellot soittavat aikamerkit klo 06-23-välisenä aikana: niin täysien tuntien laskettavissa olevat lyönnit kuin myös pituudeltaan kasvavan soittosarjan aina 15, 30 ja 45 minuuttia yli täyden tunnin. Pidän tuosta kirkonkellojen soitosta! (Jaaha, taas meni uusi 15 minuutin jakso päiväkirjaa kirjoittaessa...)
.
**
Edellisen unettoman yön jälkeen nukun raskaasti klo 23-07... 07:30. Kirkonkellojen aikamerkkien lisäksi Pallopeliaukiolta kuuluu aamulla metallitankojen kilahteluja, kun torikauppiaat pystyttävät katoksiaan. Sataa vettä, mutta valkeat telttakatokset näyttävät lumikinoksilta.
.
Hotelli Galian aamiainen on tarjolla klo 7-10. Menemme lauantaina vasta klo 8. Hissimatka 3. kerroksesta pohjakerrokseen kestää 45 sekuntia eli 15 sekuntia kerrosta kohti. Ylöspäin hissi kulkee yllättävästi hieman nopeammin, 3 kerrosta 35 sekunnissa. Hissin on valmistanut Ebel (myöhemmin osa Thyssen Groupia).
.
Aamiaishuone kiertää U-kirjaimen muotoisena hissiä ja portaikkoa. Ovi aulasta U:n vasempaan sarveen, keskiosassa seisova pöytä ja oikeasta sarvesta ulko-ovi kesäterassille. Muutamia jylhärakenteisia neljän henkilön puupöytiä jokaisessa osassa ja muutama asiakas syömässä.
.
Lisämaksuksi aamiaisesta tuli varaussivujen tarjouksia vertaillessa vain 30 euroa 6 yöltä kahdelle, eli kohtuullinen 2,50 euroa aamua kohti. Vaihtelevia leipiä on tarjolla 4-5 lajia vaaleasta tummaan ja höttöisen keveään voisarveen. Päällisiksi 3 lajia makkaraa vaaleista meetvurstiin sekä juustoviipaleita. Itse leikattaviksi tuorejuustoa ja maksamakkaraa. Tomaatti- ja kurkkulohkoja, viiliä, muroja, muutamina päivinä kulhossa sekahedelmäsalaattia. Erilaisia marmeladi- ja suklaapäällysteitä. Lämmintä ruokaa tarjotaan joka päivä samat 3 lajia: munakokkelia, nakkimakkaran palasia sekä ruskeita papuja. Juomiksi kahvia, appelsiinimehua, vettä, teetä, kaakaota ja kevytmaitoa tölkeissä. Pysyn kylläisenä koko päivän.
.
Lauantaina kello 9 kierrämme kirpputoria hotellin edessä: Place du Jeu de Balle. Paljon kosteita tai kostuneita lehtiä ja kirjoja, esim. belgialainen sarjakuvalehti "Spirou". Kuolinpesiä? Järjestelemättömiä romulaatikoita pengottaviksi, "joka tavara 1 euro". Myyjät arabeja, jotka huudahtelevat kollegoilleen: "Ali!" ja kättelevät. Asiakkaita pyörii paikalla jonkin verran, muttei ruuhkaksi asti.
.
Lähdemme kävelemään hotellilta luoteeseen Rue du Chevreuil (Reebokstraat) ja koilliseen Rue des Tanneurs, kohti katujen yllä pohjoiseen kulkevaa rautatietä. Brigittines-kirkko ja radan vartta Chapelles-kirkolle, sitten itään Sablon-kirkon aukiolle, jossa on lauantaisin antiikkikauppiaiden myyntikojuja. Vietämme sadekuuron ajan isossa Notre Dame du Sablon -kirkossa.
.
Kirkon takana Petit Sablon -torin suihkulähdepuistossa on kymmeniä ammattikuntien edustajien patsaita 1500-luvulta, kansainvälisesti nimekkäimpänä henkilönä kartanpiirtäjä Mercator.
.
Käveltyämme koilliseen ja yli ison Namurin kadun edessämme on tiukasti aidattu synkkä metsäkortteli. Kierrettyämme tontin pohjoispuolelle sieltä paljastuu synkän kuninkaanlinnan laaja julkisivu, edessään tyhjä leveä katu, jonka pohjoispuolella suuri puisto Parc de Bruxelles. Pienessä Troon-puistikossa ratsastaa patsaana pahamaineinen Kongon hyväksikäyttäjä Leopold II. Poliisit sulkevat teitä ja linnan ohi ratsastaa koristeellinen sotilasparaati.
.
Käveltyämme Bruxelles-puiston läpi, nähtyämme sotilaiden harjoittelua ja Federal Parlament -eduskuntatalon kaarramme takaisin lounaaseen ja tulemme Taiteiden vuorelle. Edessämme avautuu näköala yläkaupungista portaikkoja alamäkeen, jonne kuljemme musiikkimuseon ja kansalliskirjaston välistä, ohi Albert I:n ratsastajapatsaan. Tulemme väkivilkkaille kauppakaduille ja seuraamme ihmisjoukkojen perässä.
.
Kuljemme läpi lasikattoisten kauppagallerioden. Käymme suuressa ja kauniissa antikvaarisessa kirjakaupassa, jolla on valtavasti näyteikkunatilaa, myös ovisyvennyksessään. Rooman historia kuvina, 40 euroa. Katselemme elokuvateatterin ohjelmistoa lasivitriineistä.
.
Place de la Monnaie eli Muntplein on hyvä maamerkki joka suuntaan valtavan Muntcentrumin eli pohjakaavaltaan pyöristetyn X:n tai nelisakaraisen tähden muotoisen toimistotalon takia. Torin varrella on myös vanha teatteri ja monessa kerroksessa toimiva moderni kaupunginkirjasto, jossa käymme viidentenä iltana tiistaina, auki klo 20 asti, hyvin paljon belgialaisia sarjakuvia.
.
Muntpleinin ohi kulkee pohjoiseen kallis merkkitavaran ostoskatu Rue Neuve, jota lähdemme seuraamaan kohti Brysselin Manhattania, muutaman pilvenpiirtäjän aluetta. Tulemme purettujen kaupunginmuurien paikalla Brysselin keskustaa kehänä kiertävälle bulevardille ja jatkamme länteen, kunnes Antwerpenin portilta käännymme Lakenstraatille palaamaan etelään.
.
Käymme sisällä Place du Beguinagen suuressa begiiniläis-nunnien kirkossa. Kirkkoa ympäröivällä kauniilla torilla, jolta lähtee säteittäin katuja, istuskelee paikallisia ihmisiä viettämässä lauantai-iltapäivää. Ympärillä on hiljainen pikkukaupungin pysähtynyt rauha.
.
Brandhoutkaailla on pitkä puisto, johon on pystytetty joulumarkkinoita varten kojuja, mutta ne eivät ole vielä auki. Sattumanvaraisesti kuljeskellen emme tiedä olevamme nyt Tiililaiturilla, vanhalla kalatorilla, Brysselin entisen sataman paikalla! Kaunis suihkulähde on suljettu talveksi. Eteläpäässä on Pyhän Katariinan Kirkko, miten paljon ja tiheässä kirkkoja oikein onkaan Euroopan katolisissa kaupungeissa!
.
Näkemättä unohtuu läheltä Brysselin avovesi, kanavan pätkä. Saastunut joki viemäröitiin aikoinaan katujen alle piiloon. Kaupunki tuntuu liian kuivalta ilman vesiaiheita kun muilla on jokia, kanavia, järviä tai merenrantaa.
.
Suunnistamme etelään kohti Pörssitaloa ja sen jälkeen osummekin Brysselin sydämeen, kauniiden vanhojen talojen ympäröimälle keskustorille Grand Place (Grote Markt), joka tulvii turisteja. Poliisejakin on näkyvästi läsnä. Bryssel tuntuu olevan näinä päivinä hälytystilassa, kun myös sotilaita kulkee monessa paikassa kivääri tai konepistooli poikittain vatsan edessä.
.
Aivan umpimähkään turistijoukkojen perässä, tai vaikkapa polvihousuisten nuorten partiopoikien jäljessä, osumme kadunkulmaan, jossa heittää vettä Brysselin symboli, "pissaava pikkumies" eli Manneken Pis. Turistit ottavat tungoksessa vuorotellen selfie-kuviaan mustan patsaan kanssa.
.
Mannekenin kohdatessani naurahdan väkisinkin: patsas on niin uskomattoman PIENI, vain tavallisen viivaimen (30 cm) korkuinen! Kadun matkamuistopuodit myyvät pienoismallien lisäksi myös patsaan suuruusmalleja, aitoa isompia jäljennöksiä.
.
Opettelemme kulkemista keskustasta hotellille. Anspachlaan on iso kauppojen reunustama bulevardi, osittain kävelykatuna ja paikoin remontissa. Kadun varrella näen eri päivinä romanialaisia kerjäläisiä vakiopaikoillaan, mm. äiti pienen tyttären ja alati nukkuvan vauvan kanssa, vauvan kasvot näyttävät niin vahamaisilta, että mietin voisiko olla nukke.
.
Gare du Midin suunnan maamerkkinä on korkea laatikkomainen tornitalo. Lähellä sitä suuri tie alittaa tunnelissa katujen yläpuolella kulkevan pääjunaradan. Vieressä on erikoinen monumentti tai "Hyde Park Speaker's Corner": jättimäinen puhetorvi, jonka suukappaleen kohdalla on kiivettävä koroke. Voisiko sinne kuka tahansa kavuta messuamaan, vahvistaisiko puhetorvi oikeasti ääntä?
.
Kävelemme välillä hotellimme Galian ohi ja käymme viereisessä pienessä kirkossa, jonka kellot kaikuvat hotellihuoneeseen neljä kertaa tunnissa. Vesiruiskuautot siivoavat iltapäivällä sulkeutunutta kirpputoria. Jatkamme kävellen itään Marollesin antiikkiliikkeiden kauppakadulle: Rue Haute / Hoogstraat. Kiipeämme jyrkkää l'Abricotier-katua (Aprikoosipuun katu) Yläkaupungin puolelle, valtavan Oikeuspalatsin nurkalle.
.
Bryssel jakautuu tosiaan kahteen, ylä- ja alatasoon. Oikeuspalatsin tyhjältä pihalta on näköaloja kattojen yli, tosin on sumuista ja alkaa hämärtyä. Muutama rullalautaileva lapsi leikkii pihalla. Edempänä pohjoisessa näkyy näköalahissin rakennus, jolle vievällä sillalla on ihmisvilinää.
.
Turistilauma kansoittaa näköaloja tarjoavaa aukiota Place Poelaert plein. Hissiin jonotetaan molemmista päistä, mutta katujakin pääsee risteilemään siksakkia takaisin alakaupunkiin, jossa vastaan tulee kuumia vohveleita myyvä kioskiauto.

611. Lento Amsterdamiin, juna Brysseliin

1) Valmistelu
.
Suorat lennot kalliita, välilaskut ikäviä. Alankomaiden KLM tarjosi 173 eurolla meno-paluu-lentoja Vantaa-Bryssel, mutta peräti kahdella välilaskulla: 1) Amsterdamissa ja 2) Antwerpenissä!
.
Selvisi, että jatkomatka Schipholin lentokentältä Brysseliin tehtäisiinkin hintavalla (esim. 82 euroa/suunta) Thalys-luotijunalla, jolla on vain kolmen minuutin välipysähdys Antwerpenin rautatieasemalla, jota lentosivusto kutsuu välilaskuksi!
.
Kunhan löytyisi edullisia hotelleja Brysselistä? 33 euroa/yö/hlö aamiaisineen kelpaa... Valitako pohjoisen rautatieaseman läheltä "Hotel Manhattan" 392 euroa /2-hengen huone /6 yötä tai vastaavasti eteläisen rautatieaseman läheltä "Hotel Galia" 390 euroa. Kummankin hintaan sisältyy buffet-aamiainen, toisin kuin Brysselissä yleensä (sillä aamiaisista pyydetään usein lisämaksua 9 euroa/hlö/yö).
.
Brysselin kaupunkivero aiheuttaa silti lisämaksun (noin 4,24 euroa yöltä huonetta kohti), joka Galiassa pyöristetään yhteensä 25 euroon 6 yöltä. Eräissä hotelleissa on varottava sellaisiakin pienellä kirjoitettuihin ehtoihin piilotettuja lisäkuluja kuin "lomakeskusmaksu"!
.
Hotelli Galiaa suosittelee "Otavan Kartta+Opas Bryssel (2004, 2006)" ja Hotelli Manhattania "DK Eyewitness Travel: Brussels, Bruges, Ghent et Antwerpen" (2011). Manhattanissa on 62 vanhanaikaista ja siistiä huonetta osoitteessa Boulevard Adolphe Max 132-140, keskustan pohjoispuolella, jonne rakennettiin Brysselin pilvenpiirtäjä-korttelit.
Puolta pienempi, 30-huoneinen Galia on hauskemmalla paikalla, perinteisen työläisten kaupunginosan Marollesin suositulla kirpputoriaukiolla "Place du Jeu de Balle", lähellä Thalys-junien käyttämää Gare du Midi asemaa. "Galian nuori omistaja Nicolas on vankkumaton sarjakuvafani" (v. 2004).
.
**
2) KLM-lento
.
Uneton yö ennen lentoa. Perjantai-aamun ensimmäinen P-juna Myyrmäestä Lentoasemalle jo klo 04:44 - 05:01. Lähtöselvitys hoituu kirjoittamalla automaattiin lyhyt koodi: NRBE22. Perinteinen turvatarkastus, johon pääsee portilla näyttämällä automaatin ruudulle lentolipun koodineliötä. Sitten portin 26 lähelle odottamaan.
.
Lentokoneen rampin portin 26 eteen muodostuu kaksi jonoa "Priority" ja "Economy" klo 6:20 alkaen. Tarkastettuaan lippuni ja passini kiinnittää kenttävirkailija pieneen mustaan reppuuni eli käsimatkatavaraani sinisen paperiliuskan, jossa lukee "KLM (kruunu kirjainten yllä), Guaranteed in CABIN, if stowed underneath the seat in front of you".
.
Kävelen viimeisten joukossa lentokoneen ahdasta keskikäytävää etuovelta takariveille, vastassani täysien kuuden hengen rivien naamat ja tukkeena yläsäiliöihin käsimatkatavaroitaan tunkevat ihmiset. Lentoemännät opastavat, ettei hyllykaappeihin saa laittaa takkeja eikä pikkulaukkuja, jotta niihin mahtuvat suurimmat, joidenkuiden hämmästyttävän isot laukut!
.
Yllättävän järjestelmällisesti perärivit ovat pisimpään tyhjiä ja täyttyvät vasta viimeisinä. Rivejä on 32 ja paikkani on 30D, käytävän reunalla oikealla. Ikkunapaikka 30F näyttää jäävän tyhjäksi, kunnes saapuu tyttö: "Sori mul on se!"
.
Lipussa lähtöajaksi ilmoitetaan 7:00 ja kello 7:05 lentokone, n. 192-matkustajapaikkainen Boeing 737-800 rullaa liikkeelle. Ulkona vesisade ja marraskuun pimeys. Kiitotieltä nousu ilmaan tapahtuu jälleen yllättävän nopeasti ylös nykäisten.
.
Kello 7:40 lentoemännät tarjoavat kuumia täyteleipiä: Grilled bread + cheese + omelett, 95 grammaa, ruskeassa pussissa. Juomaksi Orange Juice tai kahvia. Jälkiruoaksi leivos pussissa. Takarivien kohdalla käytävää alkaa täyttää vessajono. Matkustajista lähiympäristössäni erottuvat suomalaiset seurueet ja mustaihoiset.
.
***
3) AMSTERDAM
.
Schipholiin laskeudutaan jo 8:30 paikallista aikaa (9:30 Suomessa), mutta rullaaminen kentällä kävelyrampin C15 päähän kestää vielä parikymmentä minuuttia. Kone tyhjenee järjestyksessä ensin edestä. Kävelemme lentoasemalla pitkiä käytäviä keskushalliin.
.
Lentoaseman kellarissa on 6 junalaituria pareittain 1-2, 3-4 ja 5-6. Ostamme edestakaiset junaliput Amsterdam Centraal -päärautatieasemalle. Automaatti laskuttaa kolikoita 9,40 euroa /henkilö. Paluumatkan voi tehdä saman päivän aikana. Lippu pitää näyttää keltaiselle pylväslaitteelle ennen junaan nousua ja uudelleen asemalla junamatkan jälkeen - Hollannissa on sellainen lippusysteemi.
.
Laskeudumme alas portaita laitureille 1-2. Alhaalla järjestysmies ohjaa viittoen ihmisruuhkaa laiturille 2: "Amsterdam Centraal!" Lähdössä on juuri suora juna ilman välipysähdyksiä, matka-aika 15 minuuttia. Tavallinen Hollannin kaupungeista lentoaseman kautta pääkaupunkiin ajava pitkä juna. Tyhjiä istumapaikkoja löytyy väljästi. Pikkuasemia ohitetaan vauhdilla.
.
Amsterdamissa juna saapuu aseman koillisimmille raiteille 13, 14 tai 15, eli meren puolelle, kartan laidalle, josta kävellään ratojen ali lounaaseen. Ulkona ensinäkymä on hieman sekava, vesialtaita, siltoja ja raitiovaunuja. Selkeyden vuoksi kannattaa lähteä suoraan eteenpäin komean asematalon arkkitehtonisesti korostetulta keskiovelta. Sillan yli, vesialtaan ohi, lounaaseen pitkin pääkatua Damrakia, kohti keskustoria Dam-aukiota, ohitse mahtavan Beurs -pörssitalon ja monenlaisten kauppaliikkeiden.
.
Neljä sisäkkäistä U-muotoista kanavaa Singel, Heren-, Keizers- ja Prinsen-gracht muodostavat Amsterdamiin hämähäkinverkon, joka voi vaikuttaa aluksi sekavalta. Etsin käyttööni mahdollisimman yksinkertaisen kartan.
.
Dam-aukiolla on idässä monumentti, lännessä jylhä kuninkaallinen palatsi, luoteessa Uusi kirkko. Palatsin ja kirkon välistä lähden Raadhuisstraatia länteen, kohti Länsikirkkoa, yli kolmen sisimmän kanavan. Ensimmäiset kanavamaisemat!
.
Länsikirkon länsipuolella kuljemme neljännen, Ruhtinaiden-kanavan laitaa pohjoiseen, jossa kohtaamme heti pitkän jonon 12.3.1945 kuolleen teinitytön Anne Frankin lapsuudenkotiin salaisine siipineen! Jonotusaika sisään museoon kestäisi tunnin, kuulutetaan.
.
Frankin talo ei ole kummoinen ulospäin, mutta kuuluisa maamerkki. Vaihdamme Prinsengrachtin länsipuolelle ja ihailen länteen lähtevää kaunista Bloemgrachtia kapeine taloineen. Seurailemme etelään mutkitellen ja siltoja ylitellen kaikkia neljää pääkanavaa (Singel / Herrojen / Keisarin / Prinssien), kutakin pätkän kerrallaan.
.
Kanavamaisemia arvostaisi enemmän, jos niitä olisi kaupungissa tarjolla vähemmän! Jalankulkijalle kanavaverkko ei tunnu odotetulta idylliltä! Rantakadut ovat kapeita ja niillä on väisteltävä toisinaan ajavia tai pysäköityjä autoja. Pahimpia ovat kaikkialla kiitävät polkupyörät! Olen monesti jäädä alle ja pyöräilijät kilistelevät kellojaan ja huutavat ja sättivät tai nauravat hyväntahtoisesti kömpelölle jalankulkijalle.
.
Ylitämme välillä isompiakin katuja ja toreja, joista yhdellä on mainio taidemaalari Rembrandtia esittävä veistosryhmä, jonka valokuvaan. Booking.com on onnistunut sijoittamaan läheisiin seiniin mainoksensa, joka päätyy osaksi lukemattomien turistien valokuvia.
.
Vesisade kiusaa. Penkoessani reppuani pudotan matkapuhelimeni torin nupukivien lätäkköön. Puhelin lakkaa toimimasta ja valokuvaamasta, kunnes illalla huomaan etulasin irronneen pari milliä koholle irti takaseinän kotelosta. Painettuani osat yhteen kaikki toimii taas.
.
Etelässä päädymme kanavia selvästi leveämmän Amstel-joen rantaan. Siellä ovat näköaloistaan kuuluisat Sininen silta ja Laiha silta, joka on pieni, hauska, vanhanaikainen nostosilta.
.
Ylitämme Amstelin sillat ja tulemme katettujen kojujen kirpputorille Waterlooplein, jonka laidalla on kaupungintalon ja oopperan yhdistävä uudisrakennus Stopera. Sateessakin täällä kulkee pyörällisiä lentolaukkuja perässään vetäviä turistiporukoita penkomassa käytettyjä kirjoja ja koruja.
.
Ohitamme nähtävyyksiä kuten Rembrandthuis sekä Mozes-en-Aäron-kerk ja näemme etäämpää Waag-tornin, keskiaikaisen vaaituslaitoksen. Kartassa erottuu vihreänä idässä Kasvitieteellinen puutarha Hortus Botanicus. Lähdemme sinne, kun tunnemme Amsterdamissa puiston-puutetta! Sisäänpääsymaksu olisi 9 euroa, katselemme vain ulkoa. Raitiovaunukiskotkin on lähellä muutettu nurmikkoiseksi viherväyläksi.
.
Pidämme sadetta sisällä hämärässä vanhassa kirkossa St.-Nicolaaskerk, enää vain altaan päässä Rautatieasemasta. Muut kävijät tekevät ristinmerkin tullessaan sisään kirkkoon. Kierros vastapäivään Amsterdamin keskustan ympäri on tullut tehtyä liiankin äkkiä, aikaa olisi yhä runsaasti ennen Thalys-junan lähtöä Brysseliin.
.
Warmouesstraat on Damrakin suuntainen itäisempi tievaihtoehto, pitkä, kapea, kävelijöistä vilkas katu, joka muodostaa Punaisten Lyhtyjen alueen länsilaidan, mutta vertautuu mielessäni Tukholman vanhan kaupungin yhtä vilkkaaseen Västerlånggataniin. Paljon pikkuputiikkeja, muttei erikoisempaa.
.
Matkatoverini jää syömään omaan suosikkiinsa Damrakin monista pikaravintoloista, KFC - Kentucky Fried Chicken, joka on levittäytynyt Hollantiin, muttei Belgiaan. Sillä aikaa lähden runsaaksi puoleksi tunniksi etsimään uudella yrityksellä Punaisten Lyhtyjen aluetta, jonka pitäisi keskittyä ainakin Oude Kerkin ympärille.
.
Kiertäessäni Vanhan Kirkon myötäpäivään näenkin joitakin helposti tunnistettavia isoja kauppatavarattomia näyteikkunoita kadulle, mutta poseeraavista naisista tyhjinä iltapäivän aikaan. Vain yhden valaisemattoman ikkunan takana näyttää hämärästi liikahtelevan hoikka aasialainen nainen bikineissä.
.
Kadulla vaeltelee turistimiehiä porukoissa ja yksin, jotkut hypistellen kameroitaan. Yhden talon ovesta astuu ulos kadulle runsasmuotoinen nelikymppinen mustaihoinen nainen, joka huudahtelee ja viittoilee kutsuvasti ohikulkevalle yleisölle. Hänellä on vähän vaatteita ja paljon paljasta ihoa. Jotkut miehet valokuvaavat muutaman metrin päästä.
.
Palaamme KFC:stä Damrakia pitkin keskusrautatieasemalle. Laiturilta 13 lähtee klo 14:10 Sprinter-juna kohti Haagia, Schipholin lentoaseman kautta. Ennen Schipholia on kaksi välipysäkkiä. Junia lentoasemalle kulkee tiheämmin kuin 10 minuutin välein, joten lähdemme turhan aikaisin, turhan varovaisina.
.
****
4) THALYS-juna
.
KLM:n lentovarauksemme täytyy vielä vaihtaa Thalys-junan lippuun. Lentoasemalla on pitkä tiski, jolla palvellaan junamatkustajia, vasemmassa laidassa ulkomaille matkustavia. Jonotusnumeromme ilmestyy näyttötaululle heti ilman jonotusta. Näytämme KLM:n lentoliput ja passimme, ja saamme kumpikin oman tulosteen, joka toimii matkalippuna Thalys-luotijunaan.
.
Thalys-juna kulkee tunnin välein Amsterdamista Brysselin kautta Pariisiin. Meille jää vielä kaksi tuntia aikaa odottaa Suomessa varaamaamme junavuoroa klo 16:34 - 18:08. Käyn kellarissa ahtaalla laiturilla 5 katsomassa jo edellistä junavuoroa klo 15:34. Näen miten junan jokaisella vaununovella seisoo konduktööri tarkastamassa liput, että jokainen menee oikeaan vaunuun.
.
Käväisen myös lentoaseman ulkopihalla miettimässä, voisiko sieltä ehkä kävelläkin kaupungille 14 km? Tarjolla ovat taksit, bussivuorot näyttötauluineen, tupakointipaikka, vohvelikioski. Kylmä tuuli.
.
Aseman lehtimyymälässä ihailen The New York Timesin sunnuntai-numeroa, jota on tänä perjantaina jäljellä vielä 2 kappaletta hintaan 19,25 euroa. Lehtipaketti painaa yli kilon. Päätän ostaa vasta paluumatkalla tuoreemman numeron. Katselen myös suomalaisen Sanoma Oy:n hollanniksi julkaisemia "Donald Duckin parhaiden" numeroita (Carl Barksin piirtämiä), joita Suomessa julkaistiin 40-50 osaa, mutta Hollannissa ainakin 135! Tarjolla ovat myymälässä nyt 5 euron uusina painoksina numerot 18-22.
.
Junalaiturilla on esillä vaunukartta, josta näemme, että vaunumme 37 on 16:sta vaunusta toiseksi viimeinen, joten asetumme laiturin pohjoiselle R- tai S-osuudelle. Sitten kun Thalys kiitää asemalle, näemme että sen kaksi 8 vaunun junayksikköä onkin kytketty väärässä järjestyksessä, ja vanumme 37 on jo seitsemäs etupäässä! Muutkin ihmiset juoksentelevat pitkin laituria oikeille ovilleen kolmen minuutin pysähdyksen aikana.
.
Kiirehdimme sisään heti ekan junarungon viimeisestä vaunusta 38 ja kävelemme junan sisällä vaunuun 37, jossa paikkamme ovat numerot 61 ja 62, näköalaikkunattomalla ja pöydättömällä bussituolirivillä. Siirryn heti edessä olevaan tyhjään 4 paikan pöytäryhmittymään ikkunan ääreen valokuvaamaan Alankomaiden tasaisia vihreitä peltolakeuksia, joita kanavat toisinaan jakavat paloihin ja kylät tai kaupungit pilkuttavat kirkontorneineen.
.
Puoli tuntia aikaa valokuvata ennen auringonlaskua klo 17. Näen valtavan lasimeren, alueen täynnä harjakattoisia lasisia kasvihuoneita vierekkäin. Tasaista lakeutta. Kun juna pysähtyy Rotterdamiin, palaan oikealle paikalleni 62. Näen ihmisten juoksentelevan edestakaisin laiturilla, kun junayksikköjen kytkentä väärässä järjestyksessä tuntuu täälläkin.
.
Kukaan ei jää vielä Rotterdamiin, sillä lippuja ei ole myyty Amsterdamista näin lyhyelle välille. Vaunumme tulee aivan täyteen Pariisin suuntaan matkustavia, myös äsken käyttämäni ikkunapaikat menevät seurueelle. Monet työmatkalaiset käyttävät kannettavia tietokoneitaan. Mustaihoinen konduktööri kiertää vasta Rotterdamin jälkeen rei'ittämässä lippuni.
.
Antwerpenissa klo 17:30 poistuvia ja saapuvia ja juoksentelevia laiturilla. Pimeys ulkona. Seuraava kolmas pysäkki klo 18:08 onkin jo Bryssel-Zuid / Bruxelles Gare du Midi, eteläisin kolmesta Brysselin asemasta (Nord ja Centraal ohitetaan). Monet ihmiset nousevat pystyyn turhan aikaisin, toki järjestämään tavaroitaan alas "hattuhyllyltä". Kyllä ulos ehtii.
.
Brysselin suurin rautatieasema tuntuu valtavalta, kun harhailemme ensimmäistä kertaa sen käytävillä. Kaupungin (ilmaista) karttaa en löydä mistään (ennen kuin hotellista). Junalippujen automaatteja näkyy olevan paljon, Visa ja kolikot käyvät maksuvälineinä. Suunnistamme itään Marollesin ja hotellimme Galian suuntaan, minulla on käytössä kompassikin.

perjantai 13. lokakuuta 2017

610. Viitasaarelle Onnibussilla, vain 1 eurolla

Samana päivänä, kun Onnibus laittoi myyntiin lokakuun matkat hintaan alkaen vain 1 euro, osuin sattumalta yhtiön nettisivulle ja päätin spontaanisti valita viikonlopuksi yhden euron maksavan matkan Helsingistä johonkin sellaiseen kuntaan, missä en ole aiemmin vieraillut.
.
Viitasaaren kaupunki (!) mainostaa olevansa pohjoisen Keski-Suomen keskus. Nelostiellä Jyväskylän ja Oulun välillä olen ennenkin ajanut yli Hännilänsalmen sillan ja nähnyt silloin vilauksen Viitasaaresta järvien välissä tai Keiteleen sylissä.
.
Harvinaista kyllä, Onnibus poikkeaa nelostieltä sivutielle Viitasaaren linja-autoasemalle asti. Samaan aikaan lauantaina 7.10. klo 11:55 bussiasemaa ruuhkauttaa peräti kaksi punaista kaksikerroksista Onnibussia, ensimmäisen lähdettyä Helsingistä klo 7 ja toisen Oulusta klo 9. Useita matkustajia vaihtuu ulos tai sisään.
.
Autoaseman aukiota ympäröivät tavallisen ankeat valkeat liikerakennukset. Laaja asemarakennus näyttää itäpuolelle vain yksikerroksiselta, mutta länsipuolella kellarikerroksessa on rivissä vierekkäin useitakin myymälöitä Jessen kirpputorista Värisilmään.
.
Pujahdan rakennusten välisestä solasta Kipa-kirjakaupan ohi pohjoiseen toriaukiolle, jossa suihkulähdepatsas esittää suihkussa peseytymisestä nautiskelevaa naista. Seinälle on kiinnitetty kaupungin keskustan kartta ja mainoksia ajankohtaisista tapahtumista: perjantaina ja nyt lauantaina järjestetään Keksintöviikon Keksintömessut Viitasaaren Areenalla!
.
Kartan katuhakemisto auttaa paikantamaan osoitteen "Urheilutie" aivan koulukeskuksen viereen. Ensiksi pääkatu Keskustie suuntaa pohjoiseen, kunnes kaartaa itään kohti valtatie nelosta.
.
Kävelen aluksi Porthanin puiston halki länteen Pihkurinlahden laiturille. Paikalliset yritykset ovat lahjoittaneet puisia ja betonisia puistorakennelmia, joiden hälinässä minulta jäävät havaitsematta vanhemmat monumentit: "Matka Viitasaarelle" sekä Suomen historian isän, Viitasaaren kirkkoherran pojan, yliopistomies Henrik Gabriel Porthanin (8.11.1739-16.3.1804) syntymän muistomerkki.
.
Kuljen kävellen rantatietä pohjoiseen. Huomaan järven rantaviivaa riittävän yllin kyllin. Pihkurin rantatonteilla vuorottelevat kaksi- ja nelikerrostalot vauraiden omakotitalojen kanssa. Sisämaan puolella kohoavat useat 5- tai jopa 6-kerroksiset talot! Viitasaaren keskusta antaa todella pienen kaupungin vaikutelman!
.
Kirkonkellot alkavat kajahdella järvenlahden yli pieneltä niemeltä, jonka korkealla mäellä näen kohoavan puisen valkean kirkon. Rantakadulla liikkuu harmaan pilvisenä lauantaina vain mummoja rollaattoreineen sekä muutama henkilöauto.
.
Kiinteistönvälittäjä Björndahl on merkinnyt punaisilla kylteillä myytäviksi kohteiksi yhden jos toisenkin omakoti-, kerros- tai liiketalon, ainakin 12 eri tontilla! En havaitse kaupungissa merkkejä muista välittäjistä. Laskeeko muuttotappio hintatasoa? Kunnan väkiluku on 50 vuodessa puolittunut 12'000:sta (1964) alle 6500:een.
.
Palvelutarjonta näyttää päiväkävijästä yllättävän hyvältä. Keilahalli, kirjakauppa, lukio, uimahalli, urheiluhalli, kirpputoreja, antiikkiliike, iso ja pieni K-kauppa, S-market ja Lidl! Huomaan Vapaakirkon, Helluntaikirkon, Jehovan Todistajien Valtakunnansalin sekä ortodoksisen tsasounan. Luterilaista kirkkoa kiertää rannassa luontopolku, jonka varrella on rasteina Lutherin elämänvaiheita, liittyen uskonpuhdistuksen teesien 500-vuotispäivään 31.10.2017. Savivuorella on luontopolku, hiihtoväyliä, frisbee-golfrata ja komea näkötorni kahviloineen (suljettu kesältä 9.8.2017).
.
Kävelen koulukeskuksen sekä hyväkuntoisen tekonurmisen urheilukentän ohi kaarikattoiselle monitoimihallille, jonne "Keksintöjen viikon" mainoskyltit viittovat. Pihalla seisoo pari heijasteasuista pysäköinnin järjestäjää, jotka tervehtivät kävellen saapuvia naisia ennen ja jälkeen minun, ehkäpä paikallisia tuttavia. Joku pyöräilevä rouva mainitsee toiselle rouvalle väheksyntänsä tapahtumaa kohtaa: "En minä tuommoisissa käy!"
.
Astun ovesta sisään ja kohtaan pohjakerroksessa varsin täyden kahvilan. Pääsymaksua ei peritä. Ohjelmassa meneillään Max Perttula (parfymööri, kotoisin Viitasaarelta) ja tulossa Saimi Höyer (Punkaharjun hotelli) sekä yrittäjälegenda Jalo Paananen (Teräspeikko, Eimo, kännyköiden kuoret).
.
Ahdas portaikko vie kellariin, jossa on monitoimisali esiintymislavoineen sekä parikymmentä näytteilleasettajaa. Varttuneet naiset tungeksivat hajuvesikojulla erikoisen suitun Max Perttulan ympärillä. Eläkeläisukot puolestaan miehittävät katsomon etupenkkejä joko lepuuttamassa koipiaan tai odottelemassa Saimi Höyerin saapumista lavalle.
.
Poistuin messuilta uimahalli Simmarin ohi. Nuorisotalon ikkunoissa mainostetaan teatteriesityksiä. Kirjastossa palavat valot, vaikka lauantaina pitäisi olla kiinni, ja joku rouva puhuu ovella matkapuhelimeensa. Tekniikka kehittyy: paikalliset pääsevät viikonloppunakin kirjastokortilla ja salasanalla sisälle omatoimikirjastoon, mutta turistit suljetaan ulos syksyn harmauteen ja kylmyyteen.
.
Palailen Haapaniementietä etelään. Erikoisen pienikokoinen K-market mainostaa tarjousta: Pirkka-kahvia (norm. 2,99) kaksi pakettia vain 5,75 euroa, mistä lasken alennusta syntyvän huimat 3,8 prosenttia.
.
Huomaan tienviitan "Pihkurin satama" ja seuraan sitä. Viitasaaren keskustassa on monessa paikassa satamalaitureita. Järvi on hyvin tyyni ja rantarinteessä toimii "Hotelli Pihkuri", jakautuen neljään tai viiteen paritalonpätkään, joissa lienee joko terassilla tai parvekkeella varustettuja huoneita parissa kerroksessa.
.
Kappelitie myötäilee Pihkurinlahden rantaa pohjoiseen, kohti hautausmaata, jossa laskeskelen hautakivistä yleisimpiä nimiä: 1) Paananen (onko Jalo Paananen kunnasta kotoisin?), 2) Kinnunen (Kinnulan kunta naapurissa), 3) Hakkarainen (sukulaisetko riittivät äänestämään perus-Teuvon eduskuntaan?). Erikoinen nimi Vehniäinen tuo mieleeni sarjakuvapiirtäjä-Jarkon, joka on kuin onkin Viitasaarelta kotoisin, kuten myös ay-johtaja Niilo Hämäläinen sekä toimittaja Unto Hämäläinen ja laulaja Paula Vesala sekä näyttelijä Risto Kaskilahti, Wikipedian mukaan.
.
Saavun Savivuoren ulkoilualueelle. Autiolla uimarannalla on neljä perinteistä koppia vaatteiden vaihtoon. Luontopolulla on puolukoita, mustikoita ja 13 selostustaulua, mutta eksyn reitiltä enkä löydä kuin rasteista. Päijänteen muinaisranta: vesi on ollut jopa 10 metriä korkeammalla, ennen kuin kannas murtui Heinolassa. Äiti, poika ja koira tulevat polulla vastaani, myöhemmin muutamia sienestäjiä, lenkkeilijöitä sahanpurupolulla sekä rannassa soutuveneiden huoltajia.
.
Nousen Savivuoren metsässä ylämäkeen etsimään näkötornia. Tulen frisbee-golf-radalle, jota on kiertämässä ainakin pari ryhmää, poikapari ja monijäseninen seurue. Näin tuommoisen heittoradan ensimmäisen kerran vasta 3 kk sitten Lapinlahdella.
.
Komea valkoinen ehkä 5-6-kerroksinen näkötorni on pohjakerroksiltaan kivitalo, mutta ylemmiltä kerroksiltaan puinen. Oveen on kiinnitetty lappu: "Torni ja kahvila suljettu 9.8." Siis kaksi kuukautta ennen minua. Onneksi laajoja näköaloja avautuu mäellä myös maan tasalta, hiihtohissivaijeriseen laskettelurinteeseen. Hämmästyn, kuinka korkealle olen metsässä rämpiessäni vaivattomasti huomaamattani noussutkin!
.
Laskeudun paluumatkani mutkaista ja kapeaa Näkötornintietä ja ohitan ulkoilmamuseon rakennuksia. Erisnimenä on kohteella "Metsätyömuseo". Päädyn alhaalla pitkälle pohjoinen-etelä-suuntaiselle Haapaniementielle.
.
Keskustan tuntumassa ohitan paikallisen liikennöitsijän Paanasen autohallin, jonka pihassa ulkona kaksi isoa ja kaksi pientä linja-autoa. Kolme isoa ruokakauppaa ovat lähekkäin aivan nelostien tuntumassa. Kaksiosainen rekka ajaa juuri Lidlin pihaan.
.
Poikkean autotien tunnelin kautta nelostien itäpuolelle, jossa koillisessa on pieni teollisuusalue ja etelässä ABC-huoltoasema sekä itäpuolen satamalaituri. Kaksi tilausajobussia on pysähtynyt tauolle. Makkosen bussi tulee otsikon mukaan Joensuusta. matkallako vaikkapa Turkuun iltalaivalle?
.
Kävelen Nelostien hiljaista rinnakkaistietä sillan yli kirkkoniemeen. Terveyskeskus tai pieni sairaala. Antiikkiliike jo suljettu. Pieni ortodoksinen tsasouna, johon jumalanpalveluksia tulossa 15.10. ja 5.11. sunnuntaisin, 3 viikon välein, jolloin myös vierailijat ovat tervetulleita seuraamaan menoja.
.
Kierrän niemen viihdyttävän Luther-aiheisen rantapolun. "Tee itse oma Teesi vaikkapa T-paitaan", kehotetaan. Osa puisista kylteistä polun alussa ja lopussa on tyhjinä ilman Lutherin rukouksia tai elämänvaiheita. Kaiketi tekstejä vaihdetaan ajoittain uusien teemojen mukaisiksi, mikä on hyvä idea!
.
Rantavajassa lojuu pari pitkää vanhaa kirkkovenettä. Maisemat tyynelle Pihkurinlahdelle ja vastarannalle kaupungin keskustaan, mutta en onnistu keksimään koillisesta Savivuoren puitten yltä näkötornin huippua?
.
Sankarihautausmaan ilmoitustaululla on nimien hakemisto. Listalla erottuvat runsaudellaan Paanaset, mutta myös Kinnuset ja Hakkaraiset, kuten päättelin jo aiemmin Kappelin hautausmaallakin. Naistaiteilija on tehnyt Syli-nimisen taideteoksen, jossa kömpelön kivisen mummohahmon luota kurottuvat istutetut pengermät kapean lähestymiskäytävän muureiksi.
.
Kävelen rinnakkaistien jalkakäytävää vielä yhden sillan verran etelään, mm. Vapaakirkolle, mutten kuitenkaan enää 4 kilometrin päähän Hännilänsalmelle asti, vaan palaan keskustaan linja-autoaseman kulmille. Kokeilen kirkkoon oikaisevaa vanhaa siltaa, joka on rakennettu hätäaputöinä Suomen nälkävuosina 150 vuotta sitten (1867-69). Sillan pielessä on veden päälle rakennettu saunamainen tupa, joka taitaakin olla partiolaisten "Kolo".
.
Ihmettelen mahtavan kokoista valkoista puurakennusta, kaiketi entistä koulua, jonka pihasta Viitasaaren miehet lähtivät Talvisotaan, kuten kertoo pihan muistomerkki. H.G. Porthania etsimään Porthanin rantapuistoon en enää älyä mennä.
.
Katselen linja-autoaseman kirpputorin ikkunoita ja olen juuri menossa ikkunaostoksille Kipa-kirjakaupalle, kun Onnibussi kaartaa 5 minuuttia etuajassa pihaan klo 18:50. Sama kuljettaja Oulu-Jyväskylä klo 16:00-20:15 kuin aiemmin Jyväskylästä Ouluun klo 10:45-15:00.
.
Äänekoskelta bussiin nousee pariskunta, joka on menossa Helsinki-Vantaan lentokentän kautta Kreikkaan. Mies on hyväntuulinen Hönö-mäinen vitsailija ja naureskelija, mutta naisen jokainen repliikki on kireä kiukkuinen kivahdus. Nainen yrittää useasti soittaa äidilleen saadakseen kissanhoitajan, vihdoin onnistuen. "Varattiin eilen netistä äkkilähtö, 15 päivää viikon hinnalla Kreetalle!"
.
(Nainen tunnustaa itsekseen olevansa "tyhmä", kun ei saa uutta tablettiaan suljettua ohjeen mukaan "ruutua alaspäin pyyhkäisemällä". Mies: "Onko se ruutu paskanen?" Nainen: "Eikä ole paskanen!" ja "SÄ nyt et ainakaan osaa!" tai toisella kerralla: "Älä SÄ koske ruutuun paskasilla, rasvasilla sormillasi!" Mies: "Viivyit kauan alakerrassa, juutuitko vessaan ja sitten s-o-s koputit kattoon?" "No Joo Varmaan Koputin Kattoon!!!")