maanantai 11. maaliskuuta 2024

807. Tukholma 54. Gärdetin 5 museota 2018

Kävin 22.5.2018 viemässä omakotitalon postilaatikkoon Niemitielle Tapaninkylään Huutonetissä huudetun Juho Juntusen kirjan "Tuuliajolla - Saimaa-ilmiö". Ajoin sitten bussilla Tuusulantietä ja Mäkelänkatua Rautatientorille.

Katajanokan satamaan ehdin klo 16:50. Rampilla laivaan vaelsi ihmisryppäitä. Nousin liukuportaita 6. kannelle ja laskeuduin sieltä portaita yhden kerroksen hyttikannelleni: Viking Mariella B2-hytti numero 5830 keskellä neljättä poikkiriviä perältä laskien. Risteilyni hinta oli 10 euroa.

Vietin aikaa ulkokannella klo 17:20-18. Kova ja kylmä tuuli. Paljon kiinalaisia matkustajia. Lokit tekivät liitelytemppuja ulkokannen yllä. Valokuvasin Eteläsatamaa ja Harmajan. Maistoin Taxfreessa hyvää Remy Martin -konjakkia sekä Masi-punaviiniä. Naisasiakas muisti tutun myyjän "vuoden takaa", myyjän mahtoi olla vaikeata muistaa.

*

Aamulla 23.5.2018 lämpötila Tukholmassa 22 astetta laivan kuulutuksen mukaan ja 27 astetta päivällä radion sääennustuksen mukaan. Uloskäynti ainoastaan kannelta 4. Lähdin hytistäni klo 10:10, jolloin viides kansi oli aivan tukossa matkustajista. Kiersin takaportaita neljännen kannen pitkälle käytävälle, joka veti hyvin laivan kylkiaukolle. Ruuhkaista oli vielä sekä rampilla että ulkona klo 10:15. Ennen Slussenia ohitin paljon matkailijoita.

Gamla Stanissa kävelin Österlånggatanin ja Pelikangrändetin läpi. Liikkeellä oli paljon ruotsalaisia koululaisryhmiä tekemässä tehtäviä kädessään olevan ohjepaperin mukaan. Kungsträdgårdenissa oli päiväkotiryhmiä. Kävelin Arsenalgatania Berzeliuksen puistoon.

Nybroplanilta kävelin venelaiturien ohi rantaa pitkin itään, kohta jo miljonäärien asuttaman Strandvägenin esplanadin keskellä kulkevaa puistokäytävää pitkin, suojassa toukokuun 2018 auringon paahteelta. Djurgårdsbrunin sillan kohdalla oli harmillisesti poikettava keskeiseltä puistokäytävältä kadun reunalle.

Takataskuni olivat kuumenneet, niissä olivat kartta ja muovipussi mahdollisia ostoksia varten. Housujeni vasemmassa etutaskussa olivat kännykkä, avainnippu, peili ja nenäliinaa; oikeassa taskussa passi ja rahakukkaro, jossa myös hytin avainkortti. Päällystakki olisi ollut liikaa helteessä.

Nobel-puisto tuli vastaan, kävelin sen rantapolkuja itään. Toukokuussa näkyi vielä kyltti: "Varokaa heikkoja jäitä!" Nobelgatan ja Diplomatstaden, mm. Amerikan suurlähetystön tähtilippu liehuu. Folke Bernadotten rantapolku. Juoksijoita, hölkkääjiä, paidatonkin mies.

Ennen kauempana näkyvää Merimuseota oli rannassa muistomerkki Rauhanturvaajille. Rakennustyömaa: kohoava katsomoko tekeillä? Museoiden pysäköintialue pohjoisempana. 

Merimuseon kapea valkoinen rakennus (Ragnar Östberg 1935) loisti avaralta niityltä kaartuen kuin bumerangi tai ankkuri (koverana länteen). Nousin puiset portaat Merimuseon länsipuoliselle pihalle. Näin joitakin turisteja sisäänkäynnin portailla keskellä pitkää taloa. Olin kävellyt laivalta tunnin ja 15 minuuttia.

**

MERIMUSEO, Sjöhistoriska museet (Djurgårdsbrunnsvägen 24, ti-su 10-17 ainakin)

Sisällä oli tyhjän tuntuista, valkopukuinen vahtimestari vain käveli aulan poikki juttelemaan informaatiotiskin naiselle. Vapaa pääsy, museo oli maksuton. Menin ensiksi suoraan itään syvennykseen, jossa oli esillä Kustaa III:n fregatin Amphionin peräsalonki ruokakattauksineen. Seinällä oli merenkulkijaperheiden muotokuvia, esim. John Jenningsin perhe.

Eteläsiiven näyttelyssä kuvailtiin mm. merimatkaa Göteborg - Cadiz - Kapkaupunki -.Jaava - Kiina. Jaavan Bataviassa ei kuulemma mielellään pysähdytty. Kaikki matkalle lähteneet eivät selvinneet hengissä, joten näimme purjekankaaseen käärityn ruumiin. Eksoottisten satamien elämää elävöitettiin. "Siirtomaassa naiset viettävät aikaansa mieluummin orjien kuin miestensä kanssa." Talon eteläpäässä oli liukuoven takana ravintola.

Pohjoissiivessä oli valtavasti sotalaivojen pienoismalleja, joista en jaksanut innostua. Pohjoiskärjessä oli kirjasto, jonka kellarissa valokuva-arkisto.

Merimuseo tuntui pienehköltä, koska en huomannut portaita toiseen kerrokseen, jossa olisi eteläpuolella näyttely Shipping & Shopping, sekä pohjoispuolella tilapäinen näyttely. Kellarissakaan en käynyt, siellä olisivat arkistot, naulakot, käymälät, auditorio sekä tilapäisesti suljettu pelihuone Saltkråkan. Aikaani kului Merimuseossa vain puolisen tuntia toukokuussa 2018.

(Edellisen kerran olin käynyt Merimuseossa bussilla 69 Päivin kanssa, maaliskuussa 1999, jolloin pääsymaksu oli 40 kruunua ja museossa (kahviloineen) kului meiltä 2 tuntia Tervantuoksuisia veneitä purettiin. Merimaalauksia. Yläkerrassa pienoismalleja ja kajuuttaesityksiä. Lena Ringbom (1913-65) toimi merimiehenä 1931 Gustav Erikssonilla, lehtijuttuja naisesta NY Times ym, myöhemmin kuvataiteilija. Kellarissa oli telakan pienoismalli.)

(Merimuseoon kuuluu kesäisin myös Venehalli ja laivatelakka Galärvarvet vajaan parin kilometrin päässä, Djurgårdenin saaren länsirannalla, Vasa-laivan museon ja Astrid Lindgrenin huvipuiston Junibackenin välillä. Kävin Venehallissa "Båthallen 2" syyskuussa 2015, kun se oli viimeisiä päiviä auki.)

Jatkoin kävelyäni ulkona. Kolmen minuutin suorin tie Merimuseosta itään Etnografiseen museoon kulkee rakennusryhmän läpi, jossa majailee kolme muuta museota: Urheilumuseo (ilmainen), Poliisimuseo (60 kruunua) ja Tekniikan museo (150 kruunua).

Lapsia varten oli pihalla pieni liikennekaupunki, liukurata, leikkikauppa, leikki-bensiiniasema, polkuautoja. Tekniikan museon itäpuolelta kuului lasten ääniä: he leikkivät ulkona labyrintissa.

***

KANSATIETEEN MUSEO, Etnografiska museet (Djurgårdsbrunnsvägen 34, ti-su 11-17 ainakin)

Etnografisen pihaa koristivat intiaanien totemipaalu sekä muutamat puupaalut muistoksi Neuvostoliiton vallasta vapautuneesta Itä-Euroopan maasta. Kukaan ei ollut menossa sisälle museoon, mutta kahvilan ulkoterassi oli täynnä iloisia kesäihmisiä toukokuun helteellä 2018.

Menin kävelypolkua etelään kohti rantaa. Jonkin taistelun muistomerkki. Kävin eteläpihalla katsomassa ulkoa sisälle Japanilaiseen teehuoneeseen, joka ei ollut toukokuussa vielä auki. Talon ympärillä oli aidattu japanilainen kivipuutarha, jossa vesi valui bambuputkesta lammikkoon. (Suomessa Vantaan Meiramitien Viherpajassa on parempi Japanilainen puutarha teehuoneineen!) Henkilökunnan edustaja käväisi teehuoneessa sisällä ja tervehti vierasta pihalla. Oikaisin museolle poikki nurmikentän, jolle oli levittäytynyt toukokuussa auringonpalvojia.

Kun kävelin Etnografisen ovesta sisään, päähuiviin kietoutunut somalialainen virkailijatyttö jutteli juuri infotiskillä ainoan muun asiakkaan kanssa. Kassa oli tarpeeton, koska museoon oli vapaa pääsy vuodesta 2016 alkaen. Kävelin kivipatsaiden galleriakäytävää itään, oikealla etelässä oli ravintola, vasemmalla "Kaukaa haettujen" näyttelyhalli.

Alakerran kohokohtia: "Maailma kapsäkissä". "Magasinet", vanhanaikainen osasto, jossa vitriineihin kapeiden käytävien varsille oli tiuhaan sullottu 6000 yli sata vuotta sitten kerättyä esinettä eksoottisista maista. Useita filmiesityksiä: Benin City väreissä (5 min): liikenne kulkee ohi norsun syöksyhampaista tehdyn portin ja sitten ajetaan mopolla pitkin afrikkalaista katupahaista, jota reunustavat yksikerroksiset avoimet kauppakojut.

Mustavalkoisessa filmissä (15 min.) ruotsalainen lähetyssaarnaaja saapui kantotuolilla Kongon kylään sata vuotta sitten. Valkoinen veti hampaita, punnitsi lapsia, rokotti, kastoi, vihki ja siunasi alkuasukkaita, jotka rakensivat ahkerasti lähetysasemaa. Toisessa filmissä Australian aboriginaalit muistelivat kriittisesti ruotsalaisen tutkimusmatkailijan käyntiä.

"Beninin aarteita", esillä komeita mustia patsaita (joitakin oli eri aikoina sensuroitu verhoamalla sukupuolielimiä, kerrottiin esittelyteksteissä). Lasten toivekammiossa (kuin Mustanaamion luolassa), johon aikuinen yli 140-senttinen mahtuu vain kääpiökäynnillä, kummittelivat hämärässä luolassa erityisesti pelottavat, irvistelevät, isohampaiset kiinalaisten tai meksikolaisten epäjumalat tai naamiot.

Portaat yläkerran keskushalliin. Länteen oli rakennettu Afrikasta kertova moderni käsikirjasto, kaiketi maahanmuuttajia varten. Pohjoisessa esiteltiin niin Amazoniaa kuin arktista jäätikköä dioraamoin jääkarhuista ja jäävuorista, sekä Australiaa uskomattomine Ayers Rock- eli Uluru-vuorineen tai kalliomuodostumineen.

Etelässä oli japanilaisen pientalon malli vitriinissä ja esityksiä ainu-kansasta, No-teatterista, tee-seremoniasta, sekä Amerikan intiaanien elämästä, niin täysikokoinen tiipii-teltta kuin pueblo-intiaanien kivitalokylän pienoismalli. Villin lännen TV-sarjafilmin tunnusmusiikki soi "rattata-tattan-taa-taaa!" ja Buffalo-Billin, Karl Mayn, Edward S. Ellisin ym. intiaaniaiheisten seikkailukirjojen kansikuvia heijastettiin vuorotellen seinälle.

Toukokuussa 2018 viivyin museossa vain tunnin. Lokakuussa 2016 viihdyin siellä 2 tuntia. Alakerran peräosa portaikon liepeillä oli nyt tyhjillään ja porakoneiden ääni kertoi uuden rakentamisesta. Edellisellä kerralla siellä oli näyttely sukupuolten eroista ja yhtäläisyyksistä.

(Huhtikuussa 1985 kävin (bussilla 69) Etnografisessa opiskelija-alennuksella (5 kruunua). Alakerrassa oli Japania, yläkerrassa savimajoja. Intiaani-tinasotilaita vitriinissä. Alkuasukkaiden veneitä kerrosten välillä. Koululuokka ekskursiolla. Ostin eksoottisia esineitä kuvaavia postikortteja.)

****

URHEILUMUSEO, Riksidrottsmuseet (Djurgårdsbrunnsvägen 26, ti-su 11-17 ainakin)

Urheilumuseo ja sen pihamaa näyttivät autioilta, kun Kävin ensin idempänä Etnografisessa museossa. Paluumatkalla näin parin tytön istuvan Urheilumuseon ulkoportailla nautiskelemassa toukokuun 2018 auringonpaahteesta. Nousin portaat heidän ohitseen ja avasin ulko-oven. Toinen tytöistä lähti perässäni sisälle ja tervehti: "Välkommen!" Hänen puseronsa rintamuksessa kiilteli nimilaatta, joka todisti hänet virkailijaksi eikä lomailijaksi.

Museokauppa ja infotiski olivat oikealla idässä ja näyttely alkoi vasemmalta kohti länttä ja pohjoista. Esillä oli sarja Olympialaisten julisteita. Pysähdyin saliin katsomaan filmiesityksiä vuoden 1948 urheilujuhlista, Göteborg raitiovaunuineen esittäytyi mustavalkoisena, hattupää-herrat paksuine palttoineen olivat menossa stadionille, jossa kiskaistiin kuulia ja keihäitä. Välillä tapahtumapaikka vaihtui Malmöksi.

Näyttelyssä oli esillä urheiluasuja mallinukkien päällä, taitoluistelijatytöstä jättiläismäisiin jääkiekkoilijaan ja hiihtäjään. Museokävijälle olisi ollut tarjolla pulssimittareita ja useita erilaisia laitteita oman fyysisen kunnon testaamiseen, mutta kengät olisi otettava pois ensin. En osallistunut mihinkään. Olin ainoa museovieras.

Reitti kääntyi jo takaisin itään kohti ulko-ovea ja museokauppaa, mutta vielä nousivat portaat pohjois-suuntaan, toiseen kerrokseen. Yläkerrassa voi katsella värillisiä urheilufilmejä, muutaman minuutin lajia kohti: pöytätennis, uinti, nyrkkeilu, paini jne.

Dioraamoihin tai vitriineihin oli rakennettu pienoismalleja, kuten kaupunginosa junaratoineen, urheilukenttineen ja liikuntamahdollisuuksineen. Pohdittavaksi asetettiin kysymyksiä: "Onko kaikilla varaa harrastaa?" Urheiluvälineitä kuten vanhoja tennismailoja oli näytteillä.

.Pihalla katsellessani olin nähnyt kiinnostavasti umpinaisen siltakäytävän johtavan Urheilumuseon toisesta kerroksesta naapuritaloon, mutta käytävään vievät pariovet huomasin sisällä visusti suljetuiksi. Ennen poistumistani (puolessa tunnissa) katselin vielä joitakin - yllättävän viihdyttäviä - urheilufilmin pätkiä!

*****

POLIISIMUSEO, Polismuseet (60 kruunua!) (Museivägen 7, ti-su 12-17 ainakin)

En nähnyt oven käyvän Poliisimuseoon. Ohitse vain kuljin minäkin, saman talon länsipään Urheilumuseon ja naapuritalon Etnografisen välillä. Pihalla oli pieni lasten liikennepuisto, johon saisi vuokrata polkuauton Poliisimuseosta. Talon itäkulmalla oli mainio kuvauskohde: poliisin helikopteri kolmen metrin korkeudessa pylvään nokassa. Valokuvan taustaksi saattoi valita Kaknäs-tornin ja taivaan sinen. Lapsia varten oli myös maassa pieni leikki-helikopteri, johon he saattoivat kiivetä.

******

TEKNIIKAN MUSEO, Tekniska museet (150 kruunua!) (Museivägen 7, ma-su 10-17 ainakin)

Tekniikan museo (Etnografista museota vastapäätä) on toimintapainotteinen, kuten Vantaan tiedekeskus Heureka, siksi hintava. Kävijä ei ainoastaan katsele vaan saa itse kokeilla laitteita tai käyttää luovuuttaan. Museon itäpuolen pihamaalla leikki monia lapsia ulkona jonkinlaisella pelilaudalla, jossa kuljettiin paikasta toiseen ylittäen sallittuja rajoja tai kiertäen kiellettyjä rajoja. En käynyt Tekniikan museossa sisällä.

*******

Kävelin myös paluumatkan länteen, 3 kilometriä Tukholman keskustaan. Olin käyttänyt jo neljä tuntia kuudesta mahdollisesta.

HALLWYLIN palatsimuseon rautaportti oli auki. oliko sisäpihalla terassi- tai baarimyyntiä? Jatkoin Hamngatania Kulturhusetille.

SERIETEKET. Kulttuuritalon sarjakuvakirjastossa klo 14:45-15:05 luin sarjakuvakokoelmaa "Young Romances" - 1950-luvun oudoimmista romanttisista sarjakuvista, joita amerikkalaisille tytöille julkaistiin. Kolme tarinaa ja esipuhe 40 sivua, 1958... Jack Kirby piirsi 1940-luvulla miehitetyn Saksan "Fraulein, Feuhrer, Auf Weidersehen" (sic), saksaa kirjoitusvirhein. Poika ja tyttö törmäsivät huvipuiston leikkiautoilla, poika tarjosi kyydin oikealla autolla. Kuolemaan tuomittu hyvästeli rakastetun, joka aikoi tehdä itsemurhan rakkaansa teloitushetkellä. Myrkytetyksi luullun uhrin itsemurhaviesti löytyi, olikin tehnyt itsemurhan, joten teloitettavaksi aiottu vapautettiin viime tingassa, mutta hänen rakas Marilyninsä oli ehtinyt jo kuolla.

Kierreportaat Kulttuuritalon II kerroksen kirjastosta laskeutuivat Informaatiopisteen viereen katutasossa, talon läpi kulkevan ajoaukon itäpuolelle. Kävelin Kustaa Aadolfin torille ostoskäytävä GALLERIAN läpi, mutta en nähnyt matkalla kirjakauppaa (haluaisin hyvän kartan). Gamla Stanissa kävelin Västerlånggatania - Nygatania - Sven Vintapparen kujaa. Serieboden oli tyhjä asiakkaista kuten aina. Comics Heaven oli laittanyt 20 SEK (2 euroa) maksavat amerikkalaiset nykysarjakuvat ulos ovenpieleen.

Mariella-laivalle saavuin ajoissa klo 15:55. Ruuhkaa hallissa, muttei kuitenkaan jonossa portille ennen minua kuin kolme ihmistä. Passin ja maihinnousukortin nimet vertailtiin. Päivän helle oli rasittanut minua hikoiluttamattakin lyhythihapaidassa. Viileä tuuli. Mietin olisiko Tukholma-kiintiöni jo täysi.

.


keskiviikko 6. maaliskuuta 2024

806. Tukholma 55. kerta. Nationalmuseum 2018

Viimeinen vuoden 2018 Tukholman-risteilyistä. Helsingissä 19.11.2018 kävelin klo 16:45-17:05 Aleksia Katajanokan terminaaliin. Gabriella-laiva, B4-sisähytti 10 eurolla. Terminaalin yläkerrassa seisoi kolme vartija-karjua rivissä seinustalla ja automaattiporteilla oli kaksi virkailijaa kysymässä: "Matkalippu ja henkkari".

Hyttini oli B4 numero 5509, vasemmalla pitkällä käytävällä keulasta perään, lähellä hissiaulaa. Läpikulkukäytävä oli usein äänekäs! "Avoimien ovien päivä" monessa hytissä, eri hyttiläisten keskustelua käytävässä. Kaksi naista kiisteli keskenään oikeasta kulkusuunnastaan! Romanien sukukokous ensimmäisellä välikäytävällä.

*

Aamulla 20.11.2018 lähdin hytistäni klo 10, pääsin rampille klo 10:05 ja olin ulkona Tukholmassa klo 10:10. Pakkasta, hengitys höyrysi, mutta myöhemmin päiväksi lämpeni. Ehdin alkupuolelle maihinnousijoista ja ehkä ensimmäisenä Slussenille, jonka monivuotinen jättiremontin työmaa oli selvästi edennyt edellisen käyntini jälkeen. Korotettu jalkakäytävä oli erotettu pyörätiestä. Kävelytunneli oli lyhentynyt, sen päällä olevaa autotiekantta oli louhittu lisää pois. Käännös oikealle tapahtui yllättävän pian, luulin olevani vasta Slussenin sillan itäpuolella, mutta olinkin jo länsipuolella, vanhalla reitillä. Gamla Stanin Österlånggatan 20:n junakirjakaupan ohitin klo 10:40 ja otin kirjaluettelon taskuuni.

**

SUOMALAINEN KIRKKO (vuodelta 1725), keltainen talo, rakennettu 1653, kuninkaanlinnan eteläpuolella, Slottsbacken 2. - Vihdoin viimein pääsin käymään sisällä! Aina ennen koetellessani ovia ne olivat olleet lukossa. Tällä kertaa näin ovesta kulkevan sisään aikuisia ja lapsia, olikohan talossa jokin lastenkerho tiistaina klo 10-12. Koska ovi oli lukitsematon, avasin sen ja tulin eteiseen. Raotin seuraavaa ovea kirkkosaliin. Siellä oli yleisötilaisuus, jossa joku Irja puhui suomeksi.

En mennyt salin etuovesta sisään, etten häiritsisi esitystä, vaan kiersin ulkona kulman ympäri länteen takaovelle, josta sisälle. Perällä oli kaksi talon teknikkoa, joista toinen sääteli konelaudalta valaistusta. Istuuduin takariville. Laskin noin 30 ihmistä edellisillä riveillä. Tilaisuuden aiheena olivat suomalaiset sotalapset Ruotsissa toisen maailmansodan aikana. Sotalapsien yhdistys oli jo virallisesti lakkauttanut toimintansa, mutta jäljellä olevat aktiivit kiittivät Tukholman suomalaista seurakuntaa siitä, että saivat mahdollisuuden kokoontua kirkossa. Samat asiat puhuttiin ensin suomeksi ja sen jälkeen ruotsiksi. Valokuvasin kirkkosalia ja istuin siellä runsaat 5 minuuttia. Ulkokuvan otin kirkon eteläpuolen sisäpihasta. Pihalla oli marraskuussakin istuskelijoita.

***

RIDDARHOLMEN. Kävelin Storkyrkobrinkeniä länteen, talossa 14 oli yhä näyteikkunoin "Antikvariat Verklighetsflykten", mutta auki vain joinakin päivinä klo 12-18. Jotkut liikkeet olivat auki esim. torstaina, perjantaina ja lauantaina. Tietyömaan vuoksi en päässyt kävelysillalle Centralbron - Norra Järnvägsbron, en kujiltakaan, mm. Norstedtin painotalo, enkä Evert Tauben terassilta. Palasin idemmäs Vasabronille asti. Sitten kävelin Vasagatania rautatieaseman ohitse. Valokuvasin hauskan veistoksen, joka esittää kiiruhtavaa matkailijaa, hieman Tintti-sarjakuvan kaltaisesti.

Kävelin Norra Bantorgetin poikki, kaunis. Torsgatan luoteeseen. Bonniersin kuvataidehalli olisi auki vasta keskiviikosta. Parhaillaan siellä vaihdettiin näyttelyä, kuorma-autosta tuotiin tavaraa.

****

ATLAS-alue on kaunis, S:t Eriksplanin ja Barnhusvikenin välissä. Atlasgatan alas, päättyy talon seinään, mutta portaita pääsee nousemaan kaksi kerrosta ylemmäs. Sankt Eriksgatan koilliseen ja Rörstrandgatan luoteeseen. Filadelfia-kirkko. Birkagatan 21: SUOMALAINEN KIRJAKAUPPA, pieni näyteikkuna suomenkielisiä, avoinna vain 2 päivää viikossa, keskiviikkona 16-18 ja lauantaina 11-15.

FRAMTIDSANTIKEN Surbrunsgatan 58. Tulin Frejgatanin ja Norrtullsgatanin kautta. Liike auki ke-pe 12-18. Aurinkolaseja ikkunassa. Norrtulls Sjukhus pohjoisessa. Suurkorttelissa oli sisäpiha ja kuja - oikaisin. Stadsmission kirpputori Hagagatan 3. Isokokoinen sarjakuva-antologia "Comics 8" näytti kivalta, 40 kruunua. (Suomessa oli julkaistu vain ensimmäinen osa, joka toki oli paras!) Will Eisnerin "Spirit" väreissä, Toonderin "Tom Puss", Knallhatten, Punasulka, sarjakuvina. Colin Thubron Valkovenäjällä 30 kruunua. "Kanke"n matkat, en muista nimeä, olin kuullut. Kävelin Kungsgatania ja Norrlandsgatania. Poikkesin Adlibris-kirjakaupassa, joka myy Suomessa internet-verkossa.

Hallwylskan palatsiin meni pari ihmistä sisään, minä heidän perässään, pari tuli jäljessänikin. Kaikki menivät museokauppaan toiseen kerrokseen. Ensin portin jälkeen kurkittiin sisäpihalle, jota laitettiin marraskuussa talvikuntoon.

*****

NATIONALMUSEUM. Kävelin Nybroplanilta rantakatua Nybrokajenia kaakkoon, taidemuseon taakse, kiersin museon takaa puistikon kautta. Rakennuksella lisäsiipi. Etusivulla lounaassa ulkoportaita nousi tai laskeutui moniakin ihmisiä. Pääovelle sivusta oikealle. Vartija. Sisällä jotkut vieraat nousivat suoraa päätä portaita seuraavaan kerrokseen, oikealta tai vasemmalta. Museo oli vieraille maksuton, avauduttuaan monivuotisen remontin jälkeen. Pysyin itse ensin pohjakerroksessa ja astuin peremmälle: komea veistosten täyttämä piha tai sali! Lasten museokierros, hissit, kellarissa wc ja naulakot? Monilla vierailla oli päällysvaatteet yllään ja kassejakin käsissään.

Portaat ensimmäiseen kerrokseen. Taidetta 1800-2000, myös huonekaluja, puhelimia, kirjoituskone ym. Kiersin kaikki salit talon ympäri. Otin valokuvia puhelimellani. Paljon oli vartijoita Securitas-yhtiöstä, joskus kolmenkin ryväs heitä juttelemassa keskenään. Mahtavia tauluja!

Toinen, ylin kerros. Vanhempaa taidetta ennen vuotta 1800. Uskonnollisia aiheita. Rembrant, Rubens, Kaarle XII:n ruumista kannetaan kotiin Norjasta suurmaalauksessa. Kustaa II Aadolf kaatuu Lützenin taistelussa 1632. Italian maisemia ja antiikin tarinat kuvitettuina. Virkistävä museokäynti - kuin matka matkan sisällä. Vietin Kansallismuseossa 1,5 tuntia klo 13:15-14:45. (Aukioloaika: 11-19)

******

FORUM FÖR LEVANDE HISTORIA. Stora Nygatan 10, Gamla Stan. Ehdin viettää historiallis-yhteiskunnallisissa näyttelyssä vain noin 15 minuuttia klo 15-15:15. Joitakin kuvarakennelmia, ständejä, kuulokkeita selostuksille. Katsomossa istuville koululaisille pidettiin esitelmiä valkokankaalla vaihtuvin historiakuvin. Portaat yläkertaan, jossa näyttely "Saksan tie 1928-33". Valokuvia, joissa Hitler harjoittelee erilaisia eleitä puheitaan tehostmaan. Kuvitettuja selostuksia politiikasta ja demagogiasta.

COMICS HEAVEN klo 15:25 tyhjä asiakkaista, vain myyjä Linda? Yksi asiakas tuli juttelemaan kassalle. Kävin silmäilemässä valikoimia. Paperikassillinen (Blondie päällä) 25 SEK. FOTOGRAFISKA -valokuvamuseon museokaupassa Södermalmin rannassa kulutin viimeiseksi noin 5 minuuttia.

*******

VIKING-terminaali - tyhjänä klo 16:05. "GATE CLOSED"!! luki hätkähdyttävästi yläkerrassa. (Portti 1: Cinderella, 2: ei mitään, 3: Gabriella, Helsingfors. Yksi virkailijatyttö oli kuitenkin vielä toisella automaattisella kortinlukuportilla. Kuljin yksin typötyhjää ramppia kohti laivaa. Mutta sitten perässäni tuli kuitenkin vielä joukkoja. 

Laivassa pitkällä vasemmanpuoleisella pääkäytävällä hillui tänäänkin lössiä, kai viimeöiset tekivät paluumatkaa? He ottivat hyteistään ulos pikkutuoleja istuakseen niillä koko remmi käytävän varrella. Menin hyttiini lepäämään pariksi tunniksi, jalkani olivat päivän pitkästä kävelystä väsyneet.

Helsingissä seuraavana aamuna pakkasta, kylmää, viimaista talvea marraskuun lopulla. Ostin aamulla laivan Taxfreesta kartongin "Mark1" -tupakkaa 38,90 eurolla, lakritsia 9,40 eur, Koskenkorvaa 50 cl 10,70 eur, yhteensä 59 eurolla.

.


805. Tukholma 56-57. Naturhistoriska 2019

Vuoden 2019 ensimmäinen, mutta kaikkiaan 56. matka Tukholmaan. Helsingistä 6.2.2019. Kävelin vasta Aleksia klo 16:40, kun JK soitti Katajanokan satamasta, jonne ehdin klo 17. JK kiiruhti kuin tuli hännässä heti yläkertaan, mutta minä järjestin vielä reppuani. (Portti Mariella-laivaan pysyi auki klo 17:20 asti!)

Takanani kulkenut poika pyydettiin turvatarkastukseen sivuhuoneeseen ennen porttia. Portilla kysyttiin "Liput ja henkkarit". Virkailija-nainen veti puolestani magneettinauhallisen hyttiavainkorttini automaattisen portin luku-uran läpi. Portin jälkeen tavoitin odottelevan JK:n.

Pelasimme kolme kertaa Lotus-lautapelin laivan ikkunakäytävän pöydän ääressä. Hyttini oli B2-luokkaa, n:o 4938, laivan neljännen kannen perärivillä keskellä. JK:lla oli samanlainen, n:o 4936, toinen vasemmalla, hytin 4937 jälkeen. Matkan hinta oli 12 euroa hyttiä kohti.

JK antoi jostakin syystä hyttinsä oven olla avoinna käytävään, kuten joidenkin nuorisoseurueiden olen nähnyt tekevän. Sen seurauksena hyttiin kurkisteli juopunut mies hytistä 4840 (minun hyttini oikealta puolelta) ja kysyi: "Poltetaanko täällä tupakkaa?" Hän valitti jostakin leviävän tupakan hajua. Myöhemmin hän tarjosi hytissään alkoholia jollekin laivalla tutustumalleen nuorelle parille. Pariskunta palasi myöhemmin uudelleen juomaan lisää. Mies jutteli heidän kanssaan alapääjuttuja. Välillä tämä naapurihytin mies löi nyrkkiään ("tai päätään" kuten väitti) hyttini väliseinään.

*

Tukholmassa pääsimme ulkoilmaan klo 10:15. Kävelimme Gamla Stanissa Österlånggatania. Numerossa 20 Trafik-Nostalgiska Förlaget, jo näyteikkunaltaan kiehtova myymälä, jossa kirjoja junista ja kaikista muistakin joukkoliikennevälineistä. Kadulla oli 7.2.2019 muhkuraista jäätä ja lunta, mutta katu oli hiekoitettu.

Köpmangatan 15:n Stadsmission-kirpputorilla oli hieno valikoima! Kirja Ruotsin elokuvateattereista 20 kruunua ja teos Tukholma ilmakuvina 50 kruunua. Päätin palata vasta iltapäivällä ostamaan, ettei tarvitse kanniskella isoja painavia kirjoja ympäri kaupunkia, mutta ilmakuvat olikin sitten siihen mennessä jo myyty!

Tukholman "Ateneumiin" eli Nationalmuseumiin oli pitkä jono ulkona klo 11:10. Se näkyi idästä lahden yli Gamla Stanin Skeppsbronille Kuninkaanlinnan eteen. Kävelimme JK:n kanssa Adolf Fredrikin kirkkopuiston eteläpuoliselle Myrorna-kirpputorille. JK tonki ja teki löytöjä. Knasen-albumit 10 kruunua, lueskelin vain sotamies Masin värillisiä sunnuntai-sarjakuvia.

**

NATIONALMUSEUM. Menimme taidemuseoon kello 13 ja viivyimme tunnin. JK laittoi kirjaostoksista täyttyneen reppunsa säilytyslokeroon: "Valitse 4-numeroinen koodiluku. Toista sama luku. Käännä pyörylää."

Museon portaat: 0-kerros, I kerros, II kerros. Ensimmäisessä taide 1800-luvulta nykyaikaan. Toisessa kerroksessa 1600-lukua, ehkä vaikuttavamman näköistä! Näytin JK:lle Charles Chaplinin hyvän maalauksen, mutta hän huomasi vuosiluvuista, ettei ollut samanniminen elokuvatähti! JK alkoi haluta palata takaisin Myrorna-kauppaan ostamaan vielä puisen tarjottimen. Niinpä hän ohitti ortodoksiset ikonit nopeasti katsomatta.

Uudelleen Köpmangatanin Stadsmissionissa ostin 70 kruunulla kirjoja. En tarvinnut pussia, koska minulla oli mukana oma muovikassini. Minnesotasta tullut asiakas jutteli kassan kanssa. JK osti jotakin myös,

Trafiknostalgiskan kellarissa oli käytettyjä antikvaarisia kirjoja. Löysin Ruotsin ilmakuvina 60 SEK, sekä sen tupla-kappaleen vain 25 kruunulla, jonka ostin. JK osti sadalla kruunulla kirjan Pohjoismaiden välisistä ja Englannin kanaalin lautoista, v. 1988.

Ehdimme vielä neljänteen käytetyn tavaran kirpputorikauppaan läntisen Södermalmin Mariatorgin Stadsmissioniin. Pienen mutkan tehden ohitimme Serieslussenin sarjakuvakaupan, joka näytti ikkunoista päätellen olevan ennallaan, vaikka kauppias Erkki Häkli oli mediassa luvannut muuttaa toimintaa itse omistamassaan liikehuoneistossa.

JK:n ehdotus oli, että seuraavaksi Folkungagatania suoraan satamaan! Siitä reitistä Folkungalle seurasikin vielä yllättävän pitkä kierros etelään Södermalmilla. Perillä satamassa olimme vasta klo 16, jolloin vasta siellä pitikin olla, emmekä yhtään etuajassa. Toinen kenkäni kastui Tukholman helmikuun vesilätäkössä, vaihdoin sukat.


***

TOINEN LÄHTÖ 20.2.2019. Vuoden 2019 toinen ja kaikkiaan 57. matka Tukholmaan. Jouduin varatessani pulittamaan verkkopankissa 25 euroa. Kallein Tukholman-risteily vuosiin, edellisistä olin maksanut 12 euroa, 10 euroa, 4 euroa, 3 euroa... Olin putkiremontin vuoksi evakossa Espoon keskuksessa, josta ajoin U-junalla Helsinkiin, mihin lippu maksoi 4,20 euroa. (En tullut vielä ajatelleeksi ilmaista Ikean bussia Lommilasta Kiasman eteen.) 

Kävelin räntäsateessa Katajanokan satamaan klo 16:30. Automaatti, johon syötin koodin, ei antanutkaan minulle laivalippua, vaan jouduin hakemaan sen vaaleaveriköltä virkailijalta tiskiltä. Hän katsoi vain Viking Clubin jäsenkortiltani tiedot ja sanoi: "Äsken juuri tarkastin automaatin." Vasemmalla kolme virkailijaa jutteli keskenään, keskellä oli valitsemani, oikealla kaksi jonoa ulkomaalaisia. Ryhmät kokoontuivat portaiden alapäähän. Kuljin yläkerrassa lähes yksinäni portinvartijoiden ohi.

Mariella-laiva alkoi täristä jo klo 17:15 ja kallistui vasemmalle. Olin lähtöaikaan pienessä kahden päällekkäisen sängyn B2-hytissäni numero 5834, viidennellä kannella, kolmannella poikkirivillä perältä, keski-oikealla. Irrotin patjan kiinnitys-henkseleistään, jotka estävät sitä putoamasta, punkan ollessa aluksi käännettynä sohvapuoli ylöspäin. Kuuntelin ruotsin kieltä radiokanavalta. Nyheter. Hurriganes.

****

Aamulla 21.2.2019 Ruotsissa laivan aulassa oli mummojen ruuhka. Pääsin ulkoilmaan Tukholmassa vasta klo 10:25, ennätysmäisen myöhään! Olisikohan 10:05 aikaisin ja 10:15 tavallisin ulospääsyaika? Paljon eläkeläisryhmiä laivalla. Toisaalta hiihtolomien viikko. Kävelin rantatietä Slussenille lähes yksinäni, muilla bussikuljetuksia?

Kävelin Norrmalmille. Kungsträdgårdenin Jakobinkirkolla oli umpikuja työmaan johdosta. Kävelin Regeringsgatania suoraan pohjoiseen. Sitten Birger Jarlsgatan luoteeseen ja Jarlaplanilta Roslagsgatan. Roslagstull klo 11:30. Kolme kilometriä keskustasta. Roslagsvägenin länsireunaa, junaradan alitse, ensin lahden rantaa. En ymmärtänyt ylittaa moottoritietä itään Yliopiston kohdalla, kuten perässäni kävellyt teki! Käytin vasta Bergianska Trädgårdin kohdalla olevaa alikulkua. Vasta klo 12:10 olin perillä kohteessani, kun ajastani Tukholmassa oli kulunut jo kolmasosa, kaksi tuntia.

*****

NATURHISTORISKA RIKSMUSEET. Vietin siellä puolitoista tuntia klo 13:35 asti. Lapset juoksentelivat ympäriinsä, kuten heillä on tapana villiintyä. Koululaisia oli kolmen tai kahden + kahden ryhminä. "Käen strategia" jäi museon esityksistä mieleen. Tutut näyttelyt edelliseltä käyntikerraltani runsas vuosi aikaisemmin, joulukuussa 2017. Fossiilit ja valtavat eläinten luurangot. Mahtava käyntikohde!

Tein paluumatkaa moottoritien itäreunalla, kunnes ylitin tien Tukholman Yliopiston kohdalla. Kolme kilometriä Roslagstulliin. Cederdals Malmgården, punamökkien ohi, Vanadislundenin pohjoislaidalla. Länteen. Sveaplan aukio, Sveavägenn kaakkoon, Odengatan lounaaseen, Norrtullsgatan kaakkoon ja sen jatke Drottningsgatan kaakkoon.

******

SPÖKSLOTTET klo 14:30, eli Schefflerska palatset, Drottningatan 116 (vuosilta 1699-1701). Avoinna pihapuutarha eli Spökparken, jossa huvimaja tai puutarhapaviljonki ja takaportaat taloon. Sisätiloja näytetään ennakkovarauksella ryhmille. Talo lahjoitettiin 1924 Tukholman korkeakoululle, josta tuli yliopisto 1960.

Sen jälkeen kuljin Holländargatania kaakkoon, Adolf Fredrikin kirkon puistoon ja sen kaakkoispuoliselle kirpputorille. Sitten Hötorgetin kauppatorikojut ja Sergelin tori. Kulturhuset. En löytänyt kulttuuritalon sisältä vaan vasta torin alatasolta reitin lastenkirjastoon. Torilla oli kukkia ja hautakynttilöitä? Mitähän oli tapahtunut ennen 21.2.2019?

SERIETEKET, sarjakuvakirjasto, olikin "suihkulähteen alla", kellarikerroksessa toritason alapuolella. Kun löysin sen maanalaisen käytävän varrelta, minulla ei riittänyt enää aikaa mennä sinne. Kiiruhdin klo 15:20-15:55 Vikingin Mariella-laivalle. Kuljin Comics Heavenin sarjakuvakaupan ohi Gamla Stanissa, mutta pysähtymättä.

*******

Helsingissä seuraavana päivänä 22.2.2019 menin ensimmäistä kertaa käymään kotonani putkiremontin alettua. Helmikuun 2019 aurinko laski, minulla oli taskulamppu. Rappukäytävä oli pysyvästi valaistu vuorokauden ympäri, sähköjohto kulki kerroksiin. Kotonani oli muovisella suojaseinällä eristetty olohuone ja eteisen kaapistot. Kylpyhuone oli tyhjänä tilana - kaakelitkin oli revitty pois. Keittiössä liesi oli irrotettu, vesiputket olivat poissa. Olin unohtanut kuivauskaappiin kattilan, jota olin käyttänyt viimeisellä ateriallani kotona.

Lattiani oli suojattu. Lipastoa oli siirretty vähän eteisessä. Sulaketaulu oli poissa, kylpyhuoneen valokatkaisin puuttui. Rapun-oveeni oli kiinnitetty selostukset tehtävistä toimenpiteistä. Pölyä ei näkynyt, mutta ehkä jokin outo haju tuntui nenässä? Laittamani vanha lakana oli tiivisteenä suljetussa makuuhuoneen ovessa. Ulkona pihalla oli Bajamaja käymälänä. Talon eteläpäätyyn oli pystytetty riviin postilaatikot jokaista talon 40 huoneistoa varten.

********

GYLLENBERGIN MUSEO Helsingin Kuusisaaressa sunnuntaina 24.3.2019 klo 15:20 - tunnin. Pysäköityjen autojen jono, peremmällä tilaa, mm. pysäköintialue. Poistujia virtasi ulos museosta, vanhoja pariskuntia. Vaatenaulakolla oli ruuhka. Käytävän päässä lipputiskillä työskenteli nuori mies. Museokortti kelpasi. Matti Finellin suunnittelemassa talon vanhassa osassa oli vanhaa taidetta: Gallen-Kallela, Tizian, Tintoretto, Werner Holmberg! Edelfelt: "Kustaa III ja Bellman Haagassa" (Tukholman, ei Helsingin). Schjerfbeck. Flyygeli. Securitas-yhtiöstä vartijatyttö. Museosiipi. 

Näyttelyssä tällä erää Sigrid Schauman (1877-1979), jonka veli Eugen ampui Bobrikovin. Hyviä maisemia - vihreän kaikki monet eri sävyt! Rooma, Italia, Etelä-Ranska kuvattu. Talon yläkerrassa kerrottiin pankkiiri Ane Gyllenbergin elämäntarina. Taidekauppias Gösta Ekman palveli keräilijää. Euroopan halki automatka 1934 ja sodan jälkeen uudelleen. Paljon tuoleja oli varattu katsojille.

*********

HELSINGIN KAUPUNGINTEATTERI lauantaina 16.3.2019 klo 13-15:20. Näytelmä "Kaasua, komisario Palmu". Ajoin Konalasta byssilla 51 Käpylän aseman kautta klo 11:40-12:20 Toisen Linjan kulmaan. Latasin Hakaniemen metroasemalla matkakortilleni lisää arvoa 5 euroa. Ensin syötin automaatille pelkkiä 10 sentin ja 20 sentin pikkulantteja, kunnes yhtäkkiä kone sylki ne kaikki ulos! Kolikoita lensi lattiallekin, jolloin hukkasin 20 senttiä, ehkä romanikerjäläinen takanani poimi sen. Laitoin uudella yrityksellä koneeseen aluksi kokonaisen yhden euron. Käteeni jäi lopuksi neljä 20 sentin lanttia, joista en ollut päässyt eroon automaatin avulla.

Kävelin Toista Linjaa länteen. Teatteritalon hahmo tuli näkyviin lounaassa. Menin Ensimmäiselle Linjalle ja pihan kautta Eläintarhantielle. Autotieltä kuljin ala-aulaan. Päällystakki naulakkoon 342 (321-390 opaste) juuri ennen mutkaa. Naulakon vartijalla oli numerolaatta valmiina kädessään odottamassa asiakasta. Portaat länteen, istuin pöytäseurueelta yli jääneelle tuolille. "Permanto oikea" oli kohdallani. Toinen rivi takaa oli 13. rivi edestä. Sisin viimeinen paikka valo-ohjaajan vieressä oli minun tuolinin 541, Vanha perhe istui vierustallani jo, muuten penkkirivi oli tyhjä vasta. Jäin väliajaksi klo 14:10-30 paikalleni, kun rivin puolivälissä oli kahden nuoren parin muodostama tulppa. Kännykän tuijottajat jäivät saliin.

Waltarin kirja ja Kassilan elokuva olivat näytelmää parempia! Kari Väänänen esitti Palmua. Kurt Kuurna yritti paljon. Kirsti Skrof oli kova nuori muija. Tuomari Lanne matki elokuvan Toivo Mäkelää. Iiri Salmi lauloi (ja yleisö taputti hänelle). Muutama uusi vitsi lisätty, sekä oli poistettu Kuurnan hirttäytynyt esi-isä ikkunasta tai hänen maalauksensa Palmusta ja kattilasta liedellä. Kuurna tunnusti + parvekkeen avain. Paratiisi-seurakunnan saarnaaja Mustapää kirosi kaksi kertaa, mutta vain ollessaan näkymättömissä seinän takana, "P-kele!" Pyörivää näyttämöä käytettiin mainiosti kulkemiseen paikasta toiseen! Mustavalkoisella filmillä luotiin taustalle historiallista tunnelmaa!

Poistuessani annoin rivini tyhjentyä ensin. Silti aulassa oli yhä ruuhka. Puin takkini vasta tuulikaapissa. Sateenvarjo oli varalta takin taskussa, mutta en tarvinnut sitä. Minulla ei ollut kännykkää eikä reppua mukanani. Poikkesin Saiturin Pörssissä ennen kuin nousin bussiin 51 kello 16:02. Bussiin meni edelläni kaksi muuta matkustajaa. "Lippu ei ole voimassa!" Kolme kertaa yritin turhaan maksaa bussikortillani. Somalikuljettaja kaivoi korttini ulos kotelosta ja sai lopulta näkyviin lipultani arvoa 36 euroa. En tiennyt, jäikö bussilippu 2,20 euroa tällä kertaa rahastamatta. "Rikkinäisiä kortteja" oli kuulemma.

.


keskiviikko 28. helmikuuta 2024

804. Tukholma 58. Östasia, Arme, Amos 2019

Kävelin 27.3.2019 Keilaniemen metroasemalta Lauttasaaren halki. Atoy:n talo oli purettu ja korvattu asuinkerrostalolla, mutta Hedengren yhä naapurissa. Edellisellä vuosisadalla osa P. Tyllilän busseista (reitillä Sommarö - Soukka - Iivisniemi - Helsinki) oli ajanut moottoritien sijasta Lauttasaaren kautta, jolloin tienvarren talot jäivät mieleen. Ruoholahdesta kävelin Lönnrotinkatua Rikhardinkadun kirjastoon, josta lainasin The Economist -lehden.

Katajanokalle saavuin klo 16:50. Virkailija neuvoi: Ensimmäisellä portilla matkalla laivalle ei  magneettinauhallista hyttiavainkorttia enää vedettykään lukulaitteessa olevassa urassa. Nyt kortin pinnalle painettua QR-koodia näytettiin lukulaitteen ruudulle. Virkailija vilkaisi lippua ja passia vain etäältä, ottamatta niitä käteensä henkilötietoja vertaillakseen.

Rampin liukuhihna oli tyhjä matkustajista. Gabriella-laivaan pääsi tänään sisään vain 7. kannelle, jossa oli tervehtivä henkilökunta vastassa. Ajoin hissillä 5 kerrosta alemmas, kannelle 2, Samaan hissiin tulivat unkarilainen ja karjalainen, joka kertoi, ja kysyi mistä kaukaa minä olen?

Virkailijamies neuvoi meitä kannella kaksi: "Käytävän päähän" ja hän seurasi meitä avaamaan hyttien ovet muovikortillaan, sillä avainkorttimme tai lukot "eivät olleet vielä aktivoituneet". Toisten C4-hytti oli viistosti vastapäätä minun C4-hyttiäni, joka oli numero 2103, perimmäisenä oikealla. Hyttini peräseinän takana oli laivan konehuone kolinoineen. Laiva lähti liikkeelle klo 17:15.

*

Aamulla 28.3.2019 Tukholmassa (58. matkalla) nousin hissillä 2. kannelta 7. kannelle jonkin perheen kanssa. Melko väljää ramppia kulkien pääsin satamassa ulkoilmaan klo 10:10. Kuljin ruuhkatonta rantareittiä Slussenille jonkin pariskunnan perässä. Vikingin käyttämä satama näytti laajenevan länteen päin?

Gamla Stanissa kävelin Österlänggatanilta Telefongränd-kujaa Skeppsbronille. Kuja oli viimeinen ennen Kuninkaanlinnaa. Kujia on valinnan mukaan joko 19 tai 18 ½, sillä Gaffelgränd yhdistyy kahdesta haarasta yhdeksi puolivälissä korttelinmittaista matkaansa.

Kävelin Blasieholmenilta ohi Nationalmuseumin siltaa Skeppsholmenille. Kello 10:50 istujat ja jonottajat odottivat kansallisen taidemuseon ovien avautumista klo 11. Oli aurinkoinen sää.

**

ÖSTASIATISKA MUSEOON ei ollut pihalla pyrkimässä muita kuin minä. Vain yksi henkilökuntaan kuuluva mies meni sisään. Sitten tuli lastenvaunua työntävä koti-isä ja menimme yhdessä peräkkäin museoon. Koneellisesti avautuva ulko-ovi. Vielä joku tuli jäljessäni. Muut jäivät juttelemaan lipunmyynti- tai infotiskille, jonka minä ohitin. Museo oli ilmainen (vuodesta 2016).

Olin käynyt ennenkin ja ensimmäinen käynti olikin ollut paras silloisine vaihtuvine näyttelyineen. Nousin portaat ohi toisen kerroksen (Kiinan) kolmanteen kerrokseen, jossa Japani ja Korea. Veistoshallissa oli näyttely paperin historiasta.

Kiinaa esiteltiin aluksi ennen dynastioita ja sitten eri dynastiat, viimeisinä Ming-kausi 1300-1600 ja Qing 1600-1900. Ruukut, patsaat (eläimistä), posliini. Yleensä olin yksin kaikkialla, vain kerran kolme museovierasta kohtasivat. Minulla kului aikaa tunti. Lopuksi katselin museokaupassa kirjoja arkkitehtuurista ja origamista, sekä muistipeliä, joka opetti kiinan sanamerkkejä. Museon infotiskillä tyttö ja poika juttelivat keskenään, ja sanoivat "Hejdå" minulle ja toiselle museosta poistuvalle. 

***

ARMEMUSEUM noin klo 12:20-15 (eli 2 tuntia 40 minuuttia). Pihalla poikaseurue valui museon ovea kohti, mutta jäi kuitenkin ulos maaliskuun aurinkoon. Joku muu lisäkseni meni sisälle. Lipputiski oli kierrettävä vastapäivään kuin P-kirjain alhaalta yläviivalle, sisäsivulla virkailijatar tervehti ja tarjosi museon pohjapiirrosta. Ilmainen museo vuodesta 2016. Museokauppa idässä, minä menin länteen.

NARVAN TAISTELU 1701 -näyttely: Kirkossa pappi lukee tiedonannon Ruotsin voitosta. Lumisade sokaisi 'ryssiä', joilla oli 10-kertainen ylivoima! Hienosti elävöitetty! Luin selostustekstejä englanniksi. Itäpuolella oli Power and Story -näyttely, jonka olin katsonut edellisellä käynnillä: "Miksi tietyt esineet päätyvät museoon mutta toiset eivät? Miten historiaa luodaan?"

Toisessa kerroksessa oli esillä 1900-luku, Raoul Wallenberg - ruotsalainen, joka pelasti kymmeniätuhansia ihmisiä natseilta, venäläisten murhaama. Kylmä sota, Vinterkrig, 1918, "ei juutalaisia kirjakauppaan" -kyltti natsiajalta. Asevelvollisuus, kasarmin miehistön tupa, miehistön kuljetusvaunu. Tuvan yhteen kerrospetiin oli elävöitetty kuorsaamaan nukke, joka oli kai saanut vapautusta palveluksesta sairauden takia.

Kolmannessa kerroksessa 1500-1800-luvut, 400 vuotta Ruotsin historiaa, taisteluita ja sotaherroja, miten sotilaat ja heidän perheensä elivät? Sotilaspukuja. Asetelmia. Joitakin katsojia.

****

Sibyllegatan - Almlöfsgatan (ohi Kungliga Hovstallet ja Musikmuseet, Dramatiska -teatterin takaa) - Norrmalmstorgill, sitten Skeppsbronille. Kävelin Vikingin terminaaliin klo 15-15:55. Ulkona terminaalin seinustalla lojui laivaristeilyllä väsähtänyt, juopunut nuorukainen turtana ulkomaailmalle. Hänen hermostunut nuori kaverinsa hoputti häntä kiljuen: "Tomas! bussi lähtee...!" ja yritti kiskoa kaveriaan pystyyn, muttei jaksanut, luovutti. Katsoin terminaalin sisältä ikkunasta: Tomas oli sittenkin päässyt jalkeille ja kaverinsa juoksenteli edestakaisin vieden hänen kassejaan bussiin.

Nousin laivan ulkokansille 10-11-12, joilla kuljin klo 16-17:05. Näin Djurgårdenin kaakkoiskulmassa yhtä aikaa neljä pientä matkustajalauttaa. Katselin Nackan kunnan rantojen rakennuksia, satamapoukamaa, öljysäiliöitä, luontoa, seuraavaa kylää. Kivilouhimon yläpuolella kerrostaloryhmä. Lossiyhteys laivareitin poikki. 

Ajoin hissillä yhdessä venäläisen perheen kanssa 9 kerrosta alemmas, kannelle 2. Muita matkustajia; ylipainoinen hysteerisesti hinkuva nainen tavallisine miehineen etsi hyttiään n. numero 5138 - seitsemänneltä kannelta - ja lähti kysymään infosta. Käytyäni välillä taxfree-myymälässä ja otettuani sitten hissin alas, sama nainen tuli hissiini haluten ylös, mutta alas menemään ohjelmoitu hissi käytti hänet ensin kakkoskannella.

*****

Helsingissä 29.3.2019 viivyttelin lähtöä hytistäni klo 10:20 asti. Hissiaulassa alhaalla lojui turkkilainen, jolla oli kärryssä pino laatikoita. Seitsemännellä kannella kaveria vastassa vahti. Kolme tai neljä muutakin vastaavaa isoa tuontilastia näin, jättäytyneet ruuhkan jälkeen. Väljällä rampilla itse kiiruhtaen tavoitin ruuhkan hännän.

Kävin Oodin kirjastossa. Istuin sohvalla lukemassa. Naapurimies kertoi aloittavansa liikeneuvottelun vieressä 15 minuutin päästä (kaksi naista tuli, vilkuttivat kädellä). Toinenkin neuvottelu samalla miehellä myöhemmin, seurasin etäämpää.

******

AMOS REX -museossa kävin klo 15-16:20. Museokortilla. Valkoinen A-tarra kuitiksi. Ei ollut nyt lippujonoa. Portaat kellariin. Siisti WC ulko-oveton, kaksi puolta, oikealla 2 pisuaaria, koppeja kai 5 rivissä.

Vartioitu naulakko, sen takasivulla säilytyslokeroita, joissa ovikoodi: start 1234 +Lukko-kuvio. Jätin repun numeroon 56. Museovahtityttö perimmäisellä ovella museosaliin kielsi päällysvaatteet. Laitoin takin lokeroon 55.

RENE MAGRITTE -näyttely. Menin saliin seurueen perässä. Liityin keskivaiheilla opastettuun kierrokseen. Seuraavat salit (opasvahti) Drift, (Nauta), Leijuvan betonikuution mysteeri, myös filmi betonikappaleesta leijumassa Skotlannissa. Lyijykynän, Nokian matkapuhelimen, polkupyörän ja auton sisältämät materiaalit kukin omana kuutiona 1x1x2 -suorakaiteena. Viimeisenä näyttelynä museossa arkkitehti Sigurd Frosteruksen kokoelma. Useita vartijapoikia Magritte-salissa. Paljon vanhuuseläkeläisiä museovieraina, mutta myös ruotsinkielisiä teinejä. Joku kysyi: "Miten Magritte lausutaan?"

.

803. Tukholma 59.-60. Historiska, Serier 2019

Kaksi risteilyä Viking Gabriellalla, samoin käyntikohtein (Historiska Museet ja Serieteket) huhtikuun alussa 2019:

2.4.2019 lähdin Espoontorilta bussilla 136 Matinkylän Isoon Omenaan, josta metrolla Otaniemen Keilarantaan. Kävelin Lauttasaaren ja Ruoholahden läpi Rikhardinkadun kirjastoon. Katajanokan terminaaliin ehdin ajoissa klo 16:45.

Viking Gahriellan B2-sisähytti 6609, keskikäytävällä, viides hytti pääaulasta perälle päin, maksoi ajoissa varatessani 12 euroa (viimeisimmät tarjoukset 29-44 euroa). Laivalla oli hiljaista. Kaupungilla näkyivät telineissään eduskuntavaalien 2019 ulkomainokset.

*

Aamulla poistuminen laivalta tapahtui ainoastaan kannelta 7. Niinpä iso ruuhka laivan aulassa kerrosten portaikolta oviaukolle asti! Jonotin 10 minuuttia ja pääsin ulos Tukholmaan vasta klo 10:15. Rampilla laivan ja terminaalirakennuksen välillä oli jo väljempää.

Gamla Stanissa huomasin Själagårdgatan 19:ssä entisen synagogan, jossa avautumassa Juutalainen Museo 6.6.2019 alkaen. Kävelin Bollhusgrändin läpi Kuninkaanlinnalle. Blasieholmenin niemellä ohitin Kansallismuseon luoteisen puiston kautta - taidemuseoon jonotettiin ulkona.

Nybroplanilla näin Tukholman liikenteen SL:n vuorolautan lähtevän juuri. Valokuvasin tolpasta aikataulun - eräs pysäkkilaitureista oli Vikingin satamassa. Kylmä tuuli puhalsi, mutta ihmisiä istui penkeillä puistoissa. Minulla oli yhä ylläni talvitakki ja talvisaappaat.

**

HISTORISKA -museota lähestyin kuninkaallisten hevostallien korttelin kautta. Ihmispareja ja ryhmiä nousi ulkoportaita museoon klo 11:20 ja seurasin heitä. Monet menivätkin ravintolaan vasemmalle lipputiskin ohi, lounasaika. Museo oli neljättä vuotta maksuton.

Nousin portaat yläkertaan. Ruotsin historiaa jaksotettiin lattiaan piirretyllä vuosilukujonolla 1500-, tulin sellaiseen ajankohtaan, toisaalla vuodet 1000-1500. "Oletko noita?" haastoivat kysymykset museovieraan. Tekemässäni testissä minut vapautettiin noituussyytteestä, mutta naista ei. Visbyn verilöyly - Valdemar Atterdag, 1300-luku. Kustaa Vaasa ja Erik XIV ja Juhana. Upeaa kirkkotaidetta esillä (sitä oli teetetty Keski-Euroopassa tilaustöinä Ruotsia varten). Komea Barokkisali. Aikaani kului museossa yli kaksi tuntia - klo 13:40 asti. Lukaisin myös esittelykirjan museosta. Alakoululaiset melusivat heille varatussa toimintatilassa "pajassa" tunnin.

Kävelin Linnegatania museon takana Kansalliskirjastoa ympäröivään Humlegården-puistoon. Nousin David Bagaregatania ylös harjulle, Tunnelgatanilta harjun alitse oikaisevan jalankulkutunnelin päälle. Kävelin poikkikatuja siltoina ylittävää Malmskilnadsgatania suoraan etelään, kunnes käännyin länteen Sergelin torille.

***

"UNDER FONTANEN". Sergelin toria koristavan suihkulähteen alla, maanalaisella jalankulku- ja kauppakäytävien tasolla oli Kulttuuritalon remontin vuoksi evakossa Kulttuurikirjasto. Sinne liukuovet tunnelikäytävästä. Pieni ylätaso virkailijoiden tiskeineen ja kirjahyllyineen sekä puuportaat alempaan kellariin, jossa omina osastoinaan Runous, Musiikki sekä Sarjakuvat. Viivyin sarjakuvaosastolla runsaan tunnin klo 14-15:10.

Etsin kokoelmateoksia romantiikka-sarjakuvalehdistä, joita 1950-luvulla piirrettiin teinityttöjä varten USA:ssa, mutta en löytänyt. Olin aiemmin Kulttuuritalon Serieteketissä ehtinyt lukea joitakin, jotka olivat asenteiltaan vanhentuneina hauskoja ajankuvia ja eksoottisia, koska niiden kaltaisia sarjakuvia en ollut lapsena tai nuorena lukenut, niitä ei kai julkaistu Suomessa lainkaan? Ehkä Tuulia-lehdessä olisi ollut jokunen sarjakuva? Entäpä oliko "Vicky" teinityttöjen sarjakuvalehti, en ole nähnyt kuin nimen sarjakuvaluettelossa. Sanomalehtien tai naistenlehtien jatkuvina strippi-sarjakuvina olivat "Juliet Jonesin sydän" ja "Tiffany Jones", jollaisia olin lapsena vain vilkaissut.

Luin Ruotsissa julkaistujen sarjakuvien historiaa. Suomessa mielikirjojani oli teininä Kaukorannan ja Kemppisen teos "Sarjakuvat" (Otava 1972), jossa Jukka Kemppinen kertoi Suomessa ilmestyneistä amerikkalaisista ja eurooppalaisista sarjakuvista ja Heikki Kaukoranta Suomessa piirretyistä. Ruotsissa Ville Vallatonta myytiin lehtenä 1965 alkaen ja Daffy Duck eli Repe Sorsa oli ilmestynyt 5 vuoden ajan joka viikko, sittemmin vain 2 kertaa kuukaudessa. Kalle Ankan levikki oli Ruotsissa parhaimmillaan 250'000 ja Repen 28'000.

Suomessa Aku Ankan huippulevikki oli yli 300'000 ja Naken 50'000. Nakke-lehteen oli yhdistetty kolmen yhtiön eläinsankareita: Walter Lanz (mm. Nakke Nakuttaja ja anselmi Panda), Warner Bros. (mm. Repe, Väiski Vemmelsääri, herra Elmeri Fudd) ja M-G-M (turhimmat takaa-ajot: Tom ja Jerry). Suomessa Nakke Nakuttajaa ilmestyi 12 numeroa vuonna 1955, sitten 1956-1965 kahdesti kuussa, noin A4-kokoisena 24-sivuisena. Lyhyemmällä nimellä "Nakke" lehti tuli vuodesta 1966 ainakin 1980-luvulle kerran viikossa 32-sivuisena, 1960-luvulla pienenä noin A5-koossa ja 1970-luvulla isompana Aku Ankan koossa. Pidin Nakesta eniten pienimmässä koossa!

****

Palasin Vikingin satamaan jo klo 15:50. Kävelin yksinäni passintarkastukseen. Kolmesta tarkastajasta kaksi joutessaan jutteli keskenään. Kolmaskin katsoi lippuni ja passini vain etäältä, kumpaakaan dokumenttia ei virkailija ottanut käteensä. Laiva lähti liikkeelle satamasta vasta klo 16:30.

*****

*****

10.4.2019 tein samanlaisen Gagriella-matkan UUDELLEEN. Putkiremontti oli kotitalossani vasta puolivälissä. Ajoin ilmaisella IkEA-bussilla klo 13:30-14 Espoon Lommilasta Helsingin Postitalon eteen. Hain Rikhardinkadun kirjastosta lontoolaisen The Economist -viikkolehden matkalukemiseksi. Ehdin Katajanokan Viking-terminaaliin klo 16:16. Venäläisten naisten iso seurue oli tukkeena ensin rampilla ja sitten vielä laivan aulassa. Kävelin portaat 5 kerrosta alemmaksi 7. kannelta 2. kannelle.

C4-hyttini oli numeroltaan 2043, viimeinen (4.) hissiltä oikealle laidalle johtavalla sivukäytävällä. Kannella 2 oli kaikkiaan 95 hyttiä, 51 vasemmalla ja 44 oikealla kyljellä. Olin joutunut maksamaan verkkopankissa C4-hytistäni 12 euroa, saman kuin viikkoa aikaisemmin B2-hytistä, joka oli ylhäällä 6. kannella. Yöllä C-luokan hyteissä oli äänekkäitä matkustajia.

******

Aamulla kävelin portaat 3 kerrosta ylemmäs kannelle 5, josta väljässä ruuhkassa poistuminen laivasta. Pääsin Tukholman ulkoilmaan klo 10:10. Kävelin vanhassa-kaupungissa kapeimman kujan Mårten Trotzigin portaat ylös ja sitten alusta loppuun pitkän, tunnelmallisen historiallisen (kauppaliikkeettömän!) Prästgatanin. Blasieholmenilla oli edelleen ulkona jono Kansallis-taidemuseoon, kuten viikko sitten. Kävelinkin Strandvägenin ja Narvavägenin kautta samaan historia-museoon kuin 8 päivää aikaisemmin.

HISTORISKA MUSEET, noin klo 11:20-13:20, kaksi tuntia. Ulko-ovelta käännyin heti oikealle portaikkoon, parin vahtimestarin ohi. Seurasin Ruotsin historian aikajanaa vuodesta 1000 eteenpäin. Lastentarhalaisten ja alakoululaisten ryhmiä ja isompiakin koululaisia säntäili museossa. Palasin alakertaan, jossa kuljin ravintolan läpi Muinaisaikaan, "Forntider". Filmiesitys kolmella kankaalla, edessäni ja kummallakin sivullani. Istuin ja katsoin filmin kokonaan. Myöhemmin saapuneet tytöt säikähtivät, kun eivät olleet huomanneet hämärässä ketään muuta eli minua. Jotkut koululaisista esitelmöivät tovereilleen.

SERIETEKET oli toinen käyntikohteeni, samoin kuin viikko sitten. Puolitoista tuntia siellä klo 13:40-15:10. Löysin itselleni toiseksi viimeisen vapaan istumapaikan. Villatakkinen vanhus oli iäkkäin sarjakuvaosastolla, hän kosketti hihaani ja sanoi: "Ursäkta", olisiko erehtynyt henkilöstä? Kohta hän puhui espanjaksi 30 minuuttia tuttavansa kanssa.

Minä luin amerikkalaista sarjakuvahistoriaa: miten valtavasti erilaisia sarjakuvalehtiä on ollutkaan! "Supermies Archie" (Justus Suomessa), Lucy Show, Bob Hope, Dean Martin ja Jerry Lewis, sarjakuvina. Kuvitetut klassikot 169 erilaista vuodesta 1947 alkaen, niitä kerätään myös piirtäjien mukaan, kuka piirsikään Lorna Dornen? Graham Ingels oliko kauhun paras? Ville Vallattoman useat kopiot! Margen piirtämä "Pikku Lulu" oli hyvä. Walt Kelly ja Wally Wood hyviä piirtäjiä.

STADSMISSION, Köpmangatan 15, Gamla Stan, katselin lautapelejä. Sitten kävelin laivalle, saavuin klo 15:55 terminaaliin, jossa oli käytössä poikkeusreittejä. 

*******

Seuraavana päivänä Helsingissä kävelin Katajanokalta reittiä Rikhardinkadun kirjasto, Mannerheimintie, Urheilutie, Keskuspuisto - kouluineen, Ratsastushallit ja tallit, Ruskeasuon bussivarikon itäpuolelta, Haagan puisto, Kylänevantie, Etelä-Haagan kirjasto, LÄRKANINPOLKU - uusi asuinalue Laajasuontiellä ruotsinkielisen koulun Lärkanin ja Kylänevan kansakoulun välissä, yhteensä ehkä 8 kerrostaloa, osa valmiina, joillakin vasta perustukset. Pitäjänmäen kautta Konalaan.

********

Laivamatkat Tukholmaan (yllä 59. ja 60. käynti 70:stä): 1976, 1981, 1983, 1985, 1987, 1988, 1989, 1996, 2x 1997, 2x 1998, 1999, 2001, 2003, 2004, 2010, 8x 2012, 6x 2013, 5x 2014, 3x 2015, 4x 2016, 7x 2017, 5x 2018, 11x 2019 (putkiremontti-evakkona 8 matkaa!) (Lisää: 2020, koronatauko, 2022, 2023)

.


torstai 22. helmikuuta 2024

802. Silja Serenade, Thielin museo 2019

Yövyin Konalan putkiremontin takia Espoon Keskuksessa, Kiltakuja 1 F LII. Ajoin Lommilasta Ikean bussilla klo 13:30-14 Helsinkiin. Kävelin Rikhardinkadun kirjastosta Kasarmintorin poikki Eteläsataman Olympiaterminaaliin klo 15:15.

Silja Linen terminaalissa oli aikaisia odottajia. Maihinnousukortin saattoi tulostaa varausnumerolla itsepalveluna automaatilta, kuten Vikingilläkin, mutta moni matkustaja jonotti palvelutiskille. Laivaan pääsi kello 15:30 alkaen, klo 16:30 asti.

Laskeskelin rannalta katsoen rampilla läpinäkyvän seinän takana laivaan harvakseen kävelevää väkeä: noin 30 ihmistä minuutissa, jolla vauhdilla kertyisi 1800 matkustajaa tunnin aikana? Päivä oli 16. huhtikuuta 2019.

Etelärannasta tuli jonoa - lähtöselvitykseen. Liityin jonoon. Virkailija neuvoi automaattiportilla: "Sitä korttia pitää vähän liikuttaa!" QR-koodi ylöspäin. Ei ollut passintarkastusta! Lyhyt ramppi, liukuportaita, Muumipeikko-näyttelijä vastassa laivaan saapumisen kannella 7.

Kävelin 7. kannella keulaa kohti. Olin viimeksi matkustanut Silja Serenadella 16 vuotta aiemmin. Paljon hissejä. vasta 10. hissillä, keulapään oikealla laidalla, pääsi alas 2. kannelle, jossa 29 euroa maksanut halpa C2-hyttini numero 2029. Kävelin hissin ovelta kohti keulaa. Mutkia käytävällä, keulimmaiset hytit 2028, 2029, 2030.

Vein vain repun hyttiini ja palasin hissille, jolla ajoin 10 kerrosta ylemmäs kannelle 12. Muita matkustajia tuli hissiin autokansilta ja vielä kannelta 8. Näin ylhäältä ulkokannelta, että rampilla oli laivaan tulijoita vielä klo 16:30 asti ja jokunen jopa klo 16:40. Laiva ei lähtenyt liikkeelle ennen kuin klo 17.

Ulkokannella kiinalaisia matkustajia kuvaamassa itseään selfie-tikkujensa avulla. Arabit filmasivat viittoiluaan peräkannella. Ylimmälle komentosillan bryggan tasolle "Crew Only". Valokuvasin minulle eksoottisen erilaista Siljan laivaa, kymmenien Viking-matkojeni jälkeen. Kävelin hyttikäytävän kokonaisuudessaan perältä keulaan: vasemmalla ulko-ikkunalliset hytit merinköaloin, oikealla sisä-ikkunalliset hytit promenadelle päin - eli valopihalle laivan keskellä. Klo 18 sain ajaa yksin hississä. Hytissä oli tarjolla 5 radiokanavalla musiikkia, vasta viides kanava soitti klassista. Viileä ilmastointi.

*

Aamulla Tukholman saaristossa nousin ylös ulkokannelle 12 jo klo 8:15, eli puolitoista tuntia ennen tuloa Värtanin satamaan. Havaitsin heti rannalla linnoituksen muureja, Waxholman kaiketi. Viking näkyi kulkevan Siljan perässä. Lossit kulkivat laivareitin poikki. Huomasin entisiltä matkoilta tutun rakennustyömaan rannalla.

Lidingön saaren isot talot tulivat näkyviin. Siljan laiva kääntyi pohjoiseen, toisin kuin Vikingin, eri satamaan. Ariadne-hotellin kaksoistornia lähestyttiin. GLOBEN, suuren pallomaisen urheiluareenan yläosa näkyi maamerkkinä Södermalmin kaupunginosan takana kaukana lounaassa. KAKNÄS-näkötorni oli vanhempi tunnusmerkki Djurgårdenissa.

Odottelin rauhallisesti ulkokannella, kunnes näin satamassa laivan poistumisrampilla ihmisten liikettä. Ramppi oli väljä kun sille menin. Pääsin ulos satamassa noin klo 9:55. Tulin väljään isoon sisätilaan terminaalissa. Tienviittoja lähimmälle Tunnelbanan metroasemalle (Gärdet) TAI busseille. Lähdin portaita alas ja ulos maanpinnalle. (Valtavan pitkä jalankulkukäytävä olisi jatkanut siltana satama-alueen yli länsi-lounaaseen).

**

Seurasin ulkona paria lastenvaunuja työnteleviä äitejä. Södra Hamnvägen. Tegeluddsvägeniä kaakkoon ja etelään, kunnes Sehlstedsgatan länteen. Tulin Gärdetin niityn itälaidalle, Sandhamnsgatanille. Tallasin niityn poikki kohti etelää. Isoja leikkipuiston rakennelmia lapsille.

LINDARÄNGSVÄGEN tuli etelässä vastaan ja aloin kävellä sitä itään, Ladugårdsgärdetin valtavan avoimen ruohoniityn pohjoisrajalla. Kuljin ohi niityllä kohoavan Borgen-rakennuksen. BORGEN (1818-1822) - tulipalon jälkeen rakennettu uudelleen 1982 - oli paviljonki, josta Ruotsin kuningas aterioidessaan seurasi armeijan paraateja niityllä.

Kapean asfalttitien pohjoispuolella olivat laajat vapaasataman tarvitsemat alueet, eteläpuolella niityn jälkeen metsääkin. Ratsastuskouluja ja koirakouluja tien varrella. Veneiden säilytysalue. Tie kaartoi kaakkoon seuraten etäältä Lilla Värtanin rannan muotoa.

Kävelin ratsastuspolkua etelään, hevosaitausten välistä. Kävelin tietä itään Djurgårdenin kanavan päässä olevalle kävelysillalle, sen jälkeen rantapolkua, jolla kulki lisäkseni muitakin kävelijöitä.

***

BLOCKHUSUDDEN, Djurgårdenin saaren itäinen nokka. jossa en ollut käynyt koskaan ennen. Penkkejä, joilla istujia. Kello oli 11:55, olin ollut maissa Tukholmassa 2 tuntia, kolmanneksen kokonaisajasta. Parikymmentä mummoa näytti odottelevan Thielin palatsin edessä taidemuseon avautumisaikaa klo 12. Mietin, maltanko liittyä joukon jatkoksi, vai tyydynkö rakennuksen näkemiseen näin ulkoa päin? Olisinko sisällä runsaan tunnin, ja sittenkö jäljellä enää paluu laivalle samaa tietä, jota olin tullut?

THIELSKA GALLERIET (1904-05) (arkkitehti Ferdinand Boberg eli 1860-1946) rakennettiin Blockhusuddenin korkeimmalle kohdalle pankkiiri Ernest Thielin kodiksi ja hänen taidekokoelmansa säilytyspaikaksi wieniläisen Art Noveaun tyyliin. Rakennus on veistoksellisen komea! Ylin 3. kerros on ikkunaton, valkealla seinällä, jonka takana ovat taidekokoelmat, jotka saavat valaistuksensa kattoikkunoista. Portaat johtavat pohjakerroksen maantasalta ensimmäisen kerroksen ovelle, joka on tornimaisessa puolipyöreässä ulokkeessa, jonka kruunaavat vihreää loistavat kattotiilet, kerroksen verran muuta kerrosta korkeammalla.

****

Jatkoin eteenpäin kävelyäni reiteillä, joita en ollut ennen kulkenut, Blockhusuddenin pienessä vanhojen talojen taajamassa ja sieltä Djurgårdenin etelälärannan tietä pitkin länteen aina prinssi Eugenin huvilaan Waldemarsuddeniin saakka (jossa asti olin käynyt aikaisemminkin, myös museossa sisällä 1998). Ohitin Djurgårdenin komeita rantahuviloita ja palatseja, joita olen mereltä päin usein katsellut iltapäivän päätteeksi laivojen ulkokansilta Tukholmasta poispäin kuljettaessa.

Katselin Waldemarsuddenin puistoa, vanhan päärakennuksen, jossa kanslia, sekä galleriarakennuksia ja ulkopatsaita, mm. maailman ehkä kuuluisimman veistoksen"Ajattelija" (Auguste Rodin), jonka versioita voi nähdä 10-20 muussakin paikassa eri puolilla maapalloa.

Näin Djurgårdenin raitiovaunun päätöslenkin, joka kiertää ison talon ympäri. Kävelin SKANSENIN pääportille ja ohi Sirkuksen, katsomaan Bergbanaa, funikulaaria, jolla pääsee kävelemättä ylös ulkomuseon ja eläintarhan mäelle. Olin lapsena 1976 käynyt Skansenilla.

Ulkoa katselemani BIOLOGINEN MUSEO täytettyine eläimineen olisi ollut hauska nähdä sisältäkin kansallisromanttisen rakennuksensa vuoksi, mutta talo oli ensin tarkoitus remontoida lähivuosina ja sitten museo taidettiinkin sulkea lopullisesti. Jokin Tukholman matkaopas oli varoittanut: käykää siellä niin kauan kuin voitte, sellaisia ei uudelleen avata! Turussa on lähin vastaavanlainen.

*****

Ylitin sillan Djurgårdenista Östermalmille ja kävelin suoraan eteenpäin esplanadi-puistokatua Narvavägen luoteeseen. Banergatan koilliseen, esplanadi-puistokatu Karlavägen luoteeseen. Kuljin puistokäytäviä eri suuntaan menevien ajokaistojen välissä.

TYSTA GATAN pohjoiseen, ennen Karlaplanin puisto-liikenneympyrää, kaunis rakennusten idylli! Sitten Värtavägen Karlaplanilta koilliseen, esplanadi-puistokadulle Valhallavägen, joka on samansuuntainen kuin Karlavägen, mutta kaksi korttelia sitä pohjoisempana.

TESSINPARKEN, pitkä puistoalue koilliseen. Sitä kaunista puistoreittiä olin ennenkin kävellyt kaupungilta Siljan laivalle tai päinvastoin, ainakin 1980-luvulla, kun käytin vielä Siljaa yhtä paljon tai vähän kuin Vikingiä.

Erik Dahlbergsgatan oli hieman vastapäivään kaartuva pitkä esplanadi-puistokatu, vain korttelin verran Tessinin puiston länsipuolella, kohti pohjoista aina Lidingövägenille asti, jota seurasin koilliseen. Paljon rakennustyömaita (vuonna 2019). Seurasin lastenvaunujen työntäjiä kävelytietä pohjoiseen, käyttämäni kartan ulkopuolelle. Siellä oli useita "kaasukelloja", Helsingistäkin (Kampista ja Suvilahdesta) tuttuja kaasua säilöneitä pyöreitä punatiilisiä varastorakennuksia. Uudisrakennuksia myös. NORRA LÄNKEN -tietyömaa, Tukholman kehätien jatkaminen tunneleineen oli rakenteilla.

HJORTHAGEN. Päädyin Ropstenin T-bana-aseman lounaisen sisäänkäynnin maanalaiseen käytävään. Nousin hissillä Hjorthagenin kukkulaisen lähiön yläkaupunkiin. Sieltä itään etsin Kolargatanin, jossa on Lidingövägenin sulkemassa umpipäässä, Kolargatan 2:ssa, kolmikerroksinen punatiilitalo kokonaan Pelastusarmeijan kirpputorina:

MYRORNA. Kolmannessa kerroksessa oli myynnissä paljon erilaisia lautapelejä 99 kruunun hintoihin. Jerry Dumasin omistuksella varustettu kokoomateos "Sam's Serie" (55 kruunua), jossa 64 sivulla noin 240 parasta "Samin sarjan" sarjakuvakaistaletta vuosina 1961-63 ilmestyneistä kaikkiaan vain noin 500 stripistä. Dumas jatkoi yli 10 vuotta myöhemmin erikoista, sarjakuvien kliseillä tai kuvatehosteilla leikitellyttä Samin sarjaa tavanomaisena sarjakuvana nimellä "Sami ja Siilo" (he olivat sheriffi ja apulaissheriffi), joka oli mielestäni sanomalehti "Uuden Suomen" viimeisten vuosien paras sarjakuva, ohi jo väljähtyneen "Vihtorin ja Klaaran" (Vuorenkaiun nousukasperheen).

Lähdin kirpputorilta ulos klo 15:15, jolloin minulla oli vielä noin tunti aikaa ehtiä laivalle. Lidingövägenillä näin viittoja: Värtan 600 m, Värtan 400 m. Nousin kadulta portaita ylös pitkälle kävelysillalle, joka kulki satama-alueen ylitse. Kävin vielä katsomassa sillan länsipään kaupungin puolella, suomalaisten siirtolaisten monumentin puistossa.

******

Kävelin lopuksi pitkän kävelysillan itäkoilliseen Siljan terminaaliin, jonne ehdin klo 15:55. Maihinnousukortin automaattisen lukulaitteen jälkeen alkoi pitkä käytävä, joka haarautui kolmelle eri laivalle vieviksi sivukäytäviksi, Suomeen, Viroon tai Latviaan. Helsingin laivan portilla Siljan miesvirkailija vilkaisi matkakortteja, minun korttiani vain etäältä. Iso Muumipeikko ja yhtä suurikokoinen Pikkumyy (näkymättömät aikuiset nukketoppausten sisällä) ottivat laivan aulassa vastaan saapuvat matkustajat.

Käytyäni hytissäni 2029 nousin hissillä ylös ulkokannelle, josta klo 16:30-17:15 katselin maisemia, varsinkin aiemmin päivällä kävelemiäni rantateitä. Sataman laiturilla mies irrotti laivan touvit klo 16:45, jolloin laiva lähti liikkeelle. Pitkä rekka oli ajanut laivaan sisään vielä klo 16:35.

Serenaden TaxFree-myymälä oli valtavan kokoinen! Sinne pääsi Promenade-käytävältä portaita, yhden kerroksen alemmas. Winston Green, 200 tupakka 10 askin kartongissa, maksoi 37,50 euroa. Poistuin samoja portaita ylös kuin olin tullut alas. Näköalahissit olivat täynnä matkustajia! Istuin sohvalla käytävän maisemaikkunan äärellä. Jalkojani ilmeisesti väsytti päivän pitkä kävelylenkki.

Hyttini suihkussa kylmä ja kuuma vesi hieman vaihtelivat erikoisesti. Seuraavana aamuna katselin Helsingissä, miten kiinalaiset turistit järjestäytyivät Promenade-käytävällä ryhmäksi oppaansa perään. Opas kohotti kädessään viiriä korkealle, jotta lauma näki seurata häntä.

*******

Laivamatkat Siljalla Tukholmaan:

1976 Helsingistä Wellamo / paluu Svea Coronalla

1983 Helsingistä Finlandia / Silvia Regina (Sleep-in-laveri)

1985 PALUU Turkuun Svea Coronalla (kansipaikalla)

1987 Turusta Wellamo / Svea Corona paluu (hytittä)

1989 Turusta Wellamo / Svea Corona paluu (hytittä)

1998 Silja Europa h. 10759 / Silja Festival h. 6611

2003 Silja Serenade, hytti 9171 / hytti 2030 paluu

2019 Silja Serenade, sisähytti 2029 meno/paluu

2019 Silja Serenade, Promenade-hytti 9605 m/p

.

801. Silja Promenade, Lidingö-saari 2019

Yövyin Espoon keskuksen Kiltakalliossa, josta kävelin Entressen kirjaston kautta Lommilaan, Ikean tavarataloon, klo 13:20. Ikean ilmaiseen bussiin nousi 10 asiakasta paluumatkalle Helsingin keskustaan, Kiasman eteen. Kävin Lidlissä ja Rikhardinkadun kirjastossa, josta kävelin Kasarmikatua ja toista Makasiinikaduista Etelärantaan ja Laivasillankadulle, Tähtitorninmäen alle, Eteläsataman Olympia-terminaaliin klo 15:20.

Siljan terminaalin kirjautumis-automaateille oli vain parin ihmisen jono. Olin varannut Silja Serenadelta 35 euroa maksaneen Promenade-hytin. Sellaisista minulle arvottiin 9. kannen sisähytti 9605. Odotin ulkona kiireisimpien matkustajien ensiruuhkan purkautumisen. Katselin ja laskin ulkopuolelta, että rampin lasiseinän takana kulki noin 60 ihmistä 3 minuutin jaksolla, joten Serenade-laiva oli täyttymässä noin 1200 matkustajan tuntivauhtia.

Siljan virkailija luki nopeasti käsiskannerilla maihinnousukorttini (niin kuin Helsingin bussien satunnainen lipuntarkastajakin tekee). Kukaan ei Siljalla katsonut passiani! (Vikingin terminaalissa oli vuosikausia verrattu lipun ja passin henkilötiedot! Ainakin siitä alkaen, kun terrotisti oli ajanut ihmisten päälle Drottninggatanilla.)

Olin aiemmin käynyt Tukholmassa 61 kertaa, joista 54 kertaa Viking Linen ja 8 kertaa Silja Linen laivoilla. Vuonna 1985 lähdin Turusta Vikingin Rosellalla, mutta palasin Turkuun Siljan Svea Coronalla, joten viidennen matkan tein sekä Vikingillä että Siljalla. Tämä oli 9. matka Siljan laivalla Tukholmaan ja 62. kaikilla laivoilla Tukholmaan.

Vein kantamukset hyttiini klo 15:40, mutta kiirehdin ulkokansille katsomaan maisemia, läheltä ja ylhäältä Tähtitorninmäkeä, Kaivopuistoa, Katajanokalta lähtevää Vikingin Gabriella-laivaa, Suomenlinnaa, Harmajan majakkaa. Kuuluttaja kertoi, että Serenadella matkusti tänä iltana 34 maan kansalaisia!

Laivan käytäviltä kuului lasten hälinää. Hyttini isosta sisäikkunasta näin pari kerrosta alemmaksi, laivan pitkittäissuunnassa keskeltä halkovalle kauppakujalle Promenade-käytävälle, joka näytti yleensä varsin hiljaiselta (huhtikuussa?). Joku toinen näkyi katselevan vastapäisestä Promenade-hytin ikkunasta. Hyttini oli laivan oikealla puolella, peräkolmanneksella etukeskellä.

Otin pari valokuvaa Nokia Lumia -kännykälläni, joka toimi puhelimenakin hytissäni: mainosviestejä tupsahti minulle ja saatoin lukea Ilta-Sanomia. Hytissä oli aluksi kylmä, mutta löysin säädettävän termostaatin.

Värivalot vaihtuivat illalla Promenadilla: punainen tai violetti tai sininen väritys. Ikkunastani näkyi ravintolaan Happy Lobster sekä risteilyn valokuvien myyntipaikka (oma valokuvaus kielletty siellä!). (Valokuvia sijoitettiin lehtien kansiin - lehden sai vaihtaakin!)

*

Aamulla 25. huhtikuuta 2019 Tukholmassa klo 9:45 menin ulkokannelle 7, kun en löytänyt heti Promenadelle? Kuusi muutakin jonotti ulkoilmassa uloskäynnin verholle, jossa luki "Pääsy kielletty!" Heti kun laskusilta oli kiinnitetty terminaalista laivalle, pääsimme me muutamat matkustajat ulkokannen laidalta kärkeen väljälle väylälle, kun vasta aivan ensimmäiset sisällä promenadella jonottavat astuivat ulos laivan kyljen kulkuaukosta!

Näin olin siis SATTUMALTA löytänyt pikakaistan maihin Silja Serenadelta! Paluumatkalla Helsingissä tästä tiedosta olisi hyötyä, koska silloin minulla olisi kiire mahdollisimman nopeasti raitiovaunulla ja junalla Malminkartanon asemalle, jossa odottaisi matkakumppanin auto matkalle Ouluun niin pian kuin suinkin. Nopea siitymiseni laivalta Tukholmaan oli vasta pelkkää harjoittelua!

Olin jo viidentenä terminaalin käytävässä, vain kahden nuoren tyttöparin perässä, mutta kiilasin ensimmäiseksi, koko laivalta purkautuvan matkustajajonon kärkeen. Edessäni oli enää tyhjä käytävä, kunnes mutkan jälkeen ensimmäisenä minua vastassa olikin yhteensä kuusi poliisia ja tullivirkailijaa! Vastaavaa en ollut kokenut, hieman samanlaista kuin olisin tupsahtanut ensimmäisenä maratonin juoksijana Olympiastadionin aukosta sisään!

Ei minua kuitenkaan kukaan pysäyttänyt. Tapani mukaa poikkesin laivalta Tukholmassa ilman mitään kantamuksia, ilman reppuja, matkalaukkuja tai kasseja! Ei muuta kuin vaatteet ylläni! (Vasta palatessani saatoin kuljettaa muovikassillisen tuomisia Tukholmasta, kirpputoreilta ja antikvariaateista.)

Siljan terminaalista (Värtahamnen) on rakennettu pitkä kävelysilta satama-alueen ja parin kadun (Södra Hamnvägen ja Tegeluddsvägen) yli lounaaseen kohti keskustaa tai Gärdetin metroasemalle. Finlandsparken-puistokin, jossa suomalaisten siirtolaisten muistomerkki, sekä sama Romanian romanikerjäläinen päivystämässä kuin viikko sitten!

Tarkoitukseni oli mennä pohjoiseen Ropstenin metroasemalle ja Lidingön sillalle, mutta tulin ensin turhaan kiertäneeksi kävellen lähes täyden ympyrän myötäpäivään, länsi, lounas, länsi, pohjoinen, itä, pohjoinen. Minun olisi kannattanut laskeutua kävelysillalta portaita katutasolle tien itäpuolelle ja jatkaa heti tietä pohjoiseen!

Kuljin nyt vähän unohtunutta, viimeksi vuosia sitten käyttämääni reittiä teollisuusalueen läpi ROPSTENIIN, jossa Tunnelbanan portit. Kuljin autotien yli itään ja luiskaa kävelysillalle, joka kulkee Lidingön junaradan viertä.

**

LIDINGÖ oli minulle päivän pääkohde. Lidingön saari tunnetaan eräänä Tukholman seudun varakkaiden veronmaksajien suosimana kuntana, jossa elää noin 48000 asukasta. Olin käynyt saarella vain vuonna 1987, jolloin minulla oli liikenteen päivälippu ja vaihdoin Ropstenin T-asemalle päättyneeltä punaiselta metrolinjalta Lidingön omalle raitiovaunulinjalle taikka "junalle".

Matala vanha silta yli Lilla Värtanin salmen on jaettu: junarata, pyörätie ja kävelytie. Autoliikenteelle on rakennettu uudempi silta. Alkupäässä oli kaarisillan kaartuvia rakenteita, sitten kävelijälle jännittävämmältä tuntuva pitkä suora matalakaiteinen siltaosuus meren yllä. Laskin kävelyni sillan yli kestäneen 12 minuuttia! Muutama muukin ylikävelijä.

MILLESGÅRDEN luki opastenuolissa kävelytien reunassa junaradan vieressä, niitä seuraten portaat ja ylämäkitie korkealle rinteeseen. Scandic FORESTA -hotelli tuli vastaani ensin, ja myös Lidingön ylellisen näköisiä pientaloja. Korkea rantatöyräs. Kuvanveistäjä Carl Millesin (1875-1955) kotimuseo Millesgården oli tiukasti aidattu. Linnoitus näkyi kulkutielle. Bussista astui juuri ulos vanha pariskunta, joka käveli museoon. Kello oli 11.

Jatkoin junaradan kulkusuuntaan etelään. Kiersin sitten vastapäivään saaren sisämaahan, koilliseen. Tulin Lidingön kunnan liikekeskustaan, jossa kauppakatuja, ravintoloita, Centrum, kaupungintalo, kerrostaloja, melko tavallisen tukholmalaisesti.

Kirkko, museo, ihmisiä kulki vilkkaasti sisälle kauppoihin. Sää oli aurinkoinen ja huhtikuuksi lämmin, kuljin Lidingössä takki käsivarrellani, jo Ropstenista alkaen.

Päädyin vastapäivään takaisin sillan korvaan. Pari tuntia oli jo kulunut Tukholman 6 tunnista ennen laivaan paluuta. Kävelin vielä uudelleen pitemmälle etelään, nyt alhaalla merenrannan tuntumassa, Millesgårdenin jyrkän kallioseinämän alapuolella. Katsoin saaren kai kolmannenkin junapysäkin, Baggeby? Raiteita oli yksi tai kaksi paria eri paikoissa. Junan odottajia ja odotuskatoksia. 2,5 tuntia mennyt.

Sillalla oli vähän pyöräilijöitä. Kävelin pyörätien vasenta reunaa, junaradan vierestä, jonkun rouvan perässä koko pitkän matkan. Navakka kylmä tuuli, minulla oli taas takki ylläni.

***

POHJOINEN DJURGÅRDEN. Kävelin Ropstenista pohjoiseen, minulle entuudestaan tuntemattomalle alueelle. Luonnonpuistoa, hiekkainen kävelytie, vuono, merenranta. pronssikautinen muinaishauta kukkulalla! Laidunnettua niittyä, asfaltoituja ajoväyliä, hevospolkuja, avomaastoa. Kaarsin vastapäivään länteen. Ylitin uudelleen pitkän kapean vuonon, Husarvikenin, takaisin etelään, vuonon länsipäässä. (Jos aikaa olisi ollut jäljellä enemmän, olisin voinut jatkaakin vielä uutta reittiä luoteeseen Brunsvikeniin, yliopiston alueelle, Luonnonhistoriallisen museoon tai kasvitieteelliseen puutarhaan.)

Tulin vanhojen kaasukellojen ympärille rakennetulle uudelle asuinalueelle. Sitten HJORTHAGENIN Tunnelbana-asemalle. Tulin samalle reitille kuin viikkoa aiemmin. Nousin nyt liukuportaita metroasemalta Artemisvägenille. Tie- ja pihatöitä oli tekeillä.

MYRORNA, Pelastusarmeijan iso kirpputori, Kolargatan 2, Hjorthagen, klo 14:30-15:30. Siistissä kokonaisessa punatiilitalossa, 2 tai 3 kerroksessa. Suomenkielinen turistiseurue kehui tavaroiden hyvää järjestystä. Luin kokoomateoksen kuuluisasta "Samin sarjakuvasta", Sam's Serie, jota Jerry Dumas piirsi pari vuotta 1960-luvun alussa. Vitsien aiheena mm. Neuvostoliiton johtajan Hrustshevin uhkailu ja kengänheitto. 4 strippiä sivulla. Sivuja 64. Myynnissä 2 kpl, joko 40 kruunua tai 55 kruunua: kalliimmassa omiste, Jerry Dumasin nimikirjoitus! 

Hidastelin paluutani Siljan laivalle, kuljin edellisen viikon reittiäni samalle Serenadelle. Kävin vielä Siirtolaismonumentin Suomi-puistossa ja sitten kävelysiltoja Adiadne-hotellin pohjakerroksen läpäisevälle kulkuraitille. Tuplatornitalo, jonka länsipuoli toimistoja. Yövyin Ariadnessa vuonna 1998 Silja-risteilyllä.

****

Saavuin Siljan terminaaliin noin klo 16:05. Maihinnousukortin QR-koodia oli heilutettava lukulaitteelle portilla. Nopeaa, ei paljon jonoa, 5-6 matkustajaa ja yksi virkailija. Sitten eteeni tuli jännittävä valinta KOLMESTA käytävästä 3 eri laivaan: olinko menossa Tallinnaan vai Rigaan vai Helsingforsiin? Ennen pääsyä Silja Serenadeen oli näytettävä vielä virkailijalle maihinnousukorttia; minun korttini hän näki etäältä, mutta pyörällistä laukkua vetävä mies joutui kaivamaan omansa esiin.

SILJA-lattiamatto. Kaksi virkailijaa, nainen ja mies, seisoivat laivan aulassa tervehtimässä tulijoita. Nousin näköalahissillä saapumiskannelta 7 hyttikannelleni 9. Ulkokannelle 12 nousin kohta portaita, klo 16:45. Tällöin ramppikäytävä terminaalista laivalle oli jo tyhjä.

Katselin ulkokannelta salmen yli vastarannalle Millesgårdeniin. Sitten merireitillä Vikingin laiva näkyi kulkevan Siljan edellä ja Tallinnan laiva perässä. Lidingö näytti valtavan laajalta. Sieltä näkyi sekä tornitalolähiöitä että huviloita. Kylmä tuuli! Kävelin sisällä Promenaden läpi, viihdeorkesteri soitti. Laskeuduin 6. kannelle TaxFree-myymälään.

*****

Aamulla katselin ulkokannella 7 Serenaden saapumisen Helsinkiin. Laiva kiinnittyi laituriin. Olin ensimmäisenä ulkokannella pyrkimässä pois laivasta, mutta muitakin nopeimman reitin tietäviä tuli seurakseni. Ensin "Pääsy kielletty"-kylttinen ketju oli kiinnitetty Exit-aukolle, mutta laivamies poisti sen. Kaksi rouvaa ehti kiilata ohitseni ensimmäisiksi laivalta poistujiksi. Rouvat ja laivamies kiittelivät toisiaan sanoin puolin ja toisin. SISÄOVI laivan aulasta oli VIELÄ kiinni! Ulkokannelta pääsi tosiaan ensimmäisenä maihin!

Kello oli 10:35 ja ehdin hyvin raitiovaunuun 2 klo 10:42. Lasipalatsin pysäkillä olin 10:50 ja P-junassa rautatieasemalla ennen klo 10:58. Malminkartanon juna-asemalle saavuin 11:20. Vaalea pakettiauto täynnä myytäviä kirjoja odotti siellä ja ajoi pysähtymättä 7 tuntia klo 18:20 asti Kempeleen Zemppi-areenalle, kirjamessuille Oulun naapurikuntaan.

-