torstai 1. joulukuuta 2016

521. Venäjän Pietari pakkasella

Trastuit tavaritsh! tervehtivät Pietarin torikauppiaat tuntematonta toveriaan, gaspadin minua, talven -23 asteen pakkasessa. Toisaalta joskus, kun puhuin suomea matkatoverille, saattoi joku paikallinen höristää korviaan, vilkaista uteliaasti ja lausahtaa jotakin tuttavallista suomen murteella, ohimennen, matkaansa jatkaen. Vaan kuulenhan suomea myös Pariisissa ja Lontoossakin.
.
Torstaina 9. tammikuuta klo 7:25 lähti Helsingin Postitalolta, Mannerheimin patsaan luota, 50-paikkainen linja-auto kyydissään vain 11 matkustajaa. Viisi ensimmäistä oli lähtenyt aamuyöllä Turusta ja kuusi liittyi mukaan Helsingistä. Matkanjärjestäjä oli turkulainen matkatoimisto.
.
Bussin kuljettajana ja samalla oppaana toimi Jari Tervoa muistuttanut muhkea ja leppoisa inkeriläismies "Kuha". Hän antoi matkustajille puhelinnumeronsa, johon voisimme soittaa Pietarissa mihin kellon aikaan tahansa, jos joutuisimme omin nokkinemme vaikeuksiin. Lupasi tulla hätiin.
.
Linja-auton takapenkki sekä myös heti sitä edeltävät kallistettavat istuimet olivat lähtiessämme tyhjinä ja jäivät Päiville ja minulle, mikä oli mukavaa. Alkumatka Suomessa kului minulta torkkuen lyhyeksi jääneen yöunen jälkeen (tunti klo 03-04). Kyminlinnan vanha linnoitus oli kuitenkin katsottava Kotkan kohdalla ja Haminan monesti tuttu ympyräkaupunki näytti saavuttaessa upealta.
.
Puolen tunnin tauko pidettiin Vaalimaalla Rajahovissa, pyöreässä lasin ja metallin sini-seinäisessä rakennuksessa, jossa oli kauppa, kahvila ja huoltoasema. Täällä Suomen rajalla oli likaisempi käymälä kuin mikään Venäjällä sittemmin näkemäni.
.
Rajanylitys sujui sikäli mukavasti, ettei tarvinnutkaan täyttää tullilomakkeita. Mutta passit luettiin sivu sivulta läpi! Ja sitten seurasi uusia ja yhä uusia passintarkastuksia! Koulutetaanko tarkastuksilla isoa määrää venäläisiä nuoria sotapoikia? Ei vaan tarkastavia organisaatioita on useita, kilpaa vahtimassa toinen toistaan.
.
Aikanaan paluumatkalla Suomeen laskin: kuusi passintarkastusta välillä Viipuri-Vaalimaa ja seitsemäs (yksi ainoa) Suomen puolella. Mutta ei tullitarkastusta. Bussi alapuolineen tutkittiin Venäjällä taskulampun kanssa.
.
Talvinen Karjalan kannas tien varrella muistutti lumista satumetsää. Kaukana näkyi tönökylä, keskellään ruma kerrostalon röttelö - siinäpä olikin kuulemma entinen Säkkijärvi.
.
"Viipurin miliisi on läpimätä... Noista miliiseistä vain toinen on rehellinen", vitsaili opas ohittaessamme miliisin tarkastuspistettä. Toinen miliiseistä olikin pelkkä pahvipoliisi, painettu tai maalattu poliisin kuva. Opas kertoi asuvansa itse Pietarissa. Suomea puhuva inkeriläinen, arvelin.
.
Katselin hiljaista liikennettä. Tienlaidassa seisoi jumiutunut Lada, ympärillään häärimässä kuusi ukkoa talvitamineissaan - samasta autosta ulos kaikki kuusi. Pakettiautojen etupenkit pullistelivat aina kolmesta ukosta vierekkäin. En nähnyt yhtään autoa, jossa olisi ollut pelkästään kuljettaja yksin.
.
Ohimennen näin suuren kirjon erilaisia kulkuvälineitä, kuin automuseossa, monilta vuosikymmeniltä. Varsinkin Pietarin bussit ja ratikat olivat kuin 1930-1970-luvuilta. Ikkunat olivat aina läpinäkymättömät huurusta, paitsi kuljettajan kopit viileät, karvahattuisine tyttö- tai naiskuskeineen.
.
Viipurissa näin monenlaista röttelöä. Pahimmasta tehtaanrötisköstä opas huomautti: "Entinen meijeri. Toiminnassa vielä viime vuonna!". Pienen lapsen äiti sipsutteli jäisellä tiellä 15 senttimetrin piikkikoroilla varustetuissa talvisaappaissa. Venäläistä muotia.
.
Poikkesimme Terijoelle merenrantaan tauolle. Opas näytti patsaat, kuten "Neuvostolainen vapauttaa Viipurin" ja "Tyttö joka pysäytti junan ajamasta suomalaisten laittamaan miinaan, mutta jäi itse junan alle", sekä Rajajoen, ja hakatut rajalinjat.
.
Terijoella näin paljon muureja, lisää aitoja, ja uudisrakennuksiakin: ."Ensimmäiseksi venäläinen rakentaa kaksi metriä korkean aidan pitämään rosvot tonttinsa ulkopuolella, sitten aikaisintaan alkaa datshan rakennustyö." Keskeneräisiksi hylättyjä taloja on paljon, "koska rupla romahti".
.
Vastaan tulivat jyhkeät brutaalit betonikirjaimet tekstinään "Leningrad". Siitä alkoi Pietari. Leninin ääriviivakuva oli väännetty rautalangasta, tai suorastaan paksuista rautatangoista.
.
Näimme valtavia kerrostalojen rakennustyömaita, 16-krs -asuintaloja, jotka jatkuivat ja jatkuivat, ja aivan vieressä toiset samanlaiset, kuin Kalevi Sorsan Merihakoja betonihakojen perään. Joskus joitakin pyöristettyjä muotoja ja punatiiliseiniäkin.
.
"Suomalaisyhtiöiden rakentamat talot ovat täällä arvostetuimpia", kertoi opas. Näin ahdettua, tiheää korkeaa betonirykelmää toinen toisensa perään. Talojen avoin piha-ala oli olematon! Miljoona ikkunaa ja 100'000 parveketta ulottuivat maasta taivaaseen. Kuin ehkä Hongkongissa?
.
Pietarissa turistibussimme kaarteli Nevan rantaa, nähtävyyksiäkin näyttääkseen, kuten vankilan, Pietari-Paavalin linnoituksen, Vasilinsaaren, kunnes pääsimme Nevski Prospektin kaakkoispäähän Aleksanteri Nevskin luostarin luo, betonibrutalistisen hotelli Moskvan eteen. Saimme 3. kerroksen "saneeratut hotellihuoneet" noin klo 16. Sitten klo 17-18 söimme kaksistaan Päivin kanssa buffet-illalliset (270 ruplaa = 9 euroa) hotellissa - ainoina asiakkaina koko ruokasalissa.
.
Buffetin valikoimaa riitti paljon ja oli hyvin erilaista kuin Ruotsin-lautoilla. Hotellin aamiainen oli myös runsas valikoimaltaan ja omaleimainen, eikä tuonut suorastaan vatsakipua, mutta aiheutti kohta ison asian käymälään, ripulin joka aamu. Aamuisin oli salissa muitakin syöjiä, ainakin suuri mongoliseurue. Pietarin vesijohtovettä ei saa milloinkaan juoda! Siihen ei tahdo koskeakaan.
.
Torstai-iltana Päivin kanssa kävelimme Gogolinkin kuvaileman Nevan valtakadun - Nevski Prospektin päästä melkein päähän. Räikeät mainos- ja jouluvalot loistivat. Poikkeilimme kauppoihin, jotka olivat auki klo 22 asti, ja Gostinyi Dvorin basaareihin (joita riittää 1 kilometrin kierros korttelin ympäri 2 kerroksessa).
.
Kahlasimme loskassa. Siivoamaton monen sentin paksuinen ruskean-likainen kerros sulavaa lunta lainehti jalkakäytävillä. Alikulkutunneleissa lehahti vastaan huuruinen ihmistungos. Tuuli oli hyytävä, hyytävin kanavien kohdalla (Fontanka, Katariinan kanava ja Moika).
.
Perjantaina 10.1. seuramatkan hintaan kuului kaupunkikierros, jolle lähti vain neljä ihmistä, Päivin ja minun lisäksi ryhmän ainoat muut ensikertalaiset Pietarissa: Saksassa ja Italiassa asuvat keski-ikäiset ystävykset. Saksan Leila ja Italian Sirpa käynnistivät kauhistelun kaupungissa patsastelevien Pietari Suuren ym. hallitsijoiden hirviömäisistä julmuuksista. Historia on rikoskertomus.
.
Virolaissyntyinen pietarilainen paikallisopas esitteli Iisakin kirkon sisältäkin (11 euron pääsymaksu), sekä Kazanin kirkon, Rossikadun, tsaarin tallit, patsaat jne. ulkoa. Viimeiseksi teimme 2,5 tunnin kiertelyn Eremitaasissa (14 euroa), jossa näimme teokset Leonardon, Rembrandtin, Frans Halsin, jne. Jäimme Päivin kanssa omin päin lisäajaksi, nähdäksemme muumioita ja antiikkia, jotka opasnainen jätti väliin, koska aika ei riitä.
.
Söimme välillä museon kalliissa kahvilassa. Talven iltapimeällä kävelimme Nevan rantaa ohi Amiraliteetin Pietarin patsaalle (jossa hääseurueet kävivät ottamassa kuvia, kuten myös Eremitaasin upeassa pääportaikossa), sekä hotelli Astorialle, Moikan pimeitä rantoja länteen. Pakkasta oli kireät -23 astetta!
.
Jossain vaiheessa olimme hiukan eksyksissä kartankin kanssa, menossa ehkä laitakaupungin emmekä keskustan suuntaan. Päivi kysyi neuvoa vastaan tulleelta keski-ikäiseltä rouvalta, joka hermostui kielitaidottomuuttaan, mutta huitoi kiivaasti käsillään ja posmitti komentelevaan sävyyn, joka kuulosti minusta sellaiselta kuin että: "Tuonne päin, tuonne pitää mennä, eikä sinne eikä tänne, te hidasjärkiset tshuhnat ja barbaariset ulkomaalaiset vieraan vallan agentit, jotka ette puhu ihmisten kieltä venäjää!"
.
Laskeuduimme metrotunneliin. Metropoletti maksoi 7 ruplaa (0,23 euroa/ 1,40 mk). Tosin vaihtorahani kympistä, 3 ruplaa, taisivat kadota takintaskustani, vai löysinköhän ne sittenkin jälkeenpäin Suomessa. Toisaalta löysin bussista 5 ruplan kolikon. Käytin kaulapussia, enkä kadottanut mitään arvokasta.
.
Metrovaunu oli tupaten täysi, mutta yhä lisää väkeä tunki sisään. Lapsena luin Japanissa olevan virkailijoita, jotka sullovat työntämällä ihmiset metrovaunuun. Heille voisi olla käyttöä Pietarissakin. Ulos pääsi työntämällä ja tunkemalla ja mölyämällä, kun en muistanut jotakin fraasia "Vy vytshkizinski" / "jäättekö te tässä?" mikä siis tarkoittaisi: minä jään ainakin!
.
Sitten seikkailimme Ploshad Al. Nevskogon aseman käytävissä, kunnes pääsimme loputtoman pitkiä rullaportaita ylös oman Moskova-hotellimme nurkille, vain kadun väärälle puolelle.
.
Lauantaina 11.1. pakkanen jatkui yhä kireänä, -21 astetta ja kova tuuli. Retki Pushkiniin (Tsarskoje Selo) oli peruttu, kun meitä halukkaita vain kaksi. Tosin Saksan-Leila ja Italian-Sirpa kiinnostuivat kohteesta jälkijunassa ja halusivat sitten lähteä omin neuvoin, joko kaksin tai nelistään? Mutta kun lähdimme Venäläiseen Museoon katsomaan Ilja Repinin 'Volgan lauttureita', he ilmaantuivat myös sinne.
.
Pietari (5 miljoonaa asukasta) on "pieni kaupunki", sillä kun Leila ja Sirpa seikkailivat perjantai-iltana kaksin Gostinyi Dvorin metroasemalla, he tapasivat siellä sattumalta virolaisen paikallisoppaamme omilla ostoksillaan, ja tämä vieläpä tunnisti heidät, ja neuvoi oikeaan junaan. Minulla on vastaavia kokemuksia suomalaisten tuttujen tapaamisista aivan sattumalta eri puolilla Lontoota ja Pariisiakin.
.
Museoissa riitti jokaiseen saliin oma vartijamummo, jatkamaan minimieläkettä nälkäpalkalla. Vain vahvimmat voivat selvitä hengissä, sillä venäläisten keski-ikä on alhainen. Liikuttavin vahtimummo nukkui raskasta unta tuolillaan paksuissa tamineissaan.
.
Lisäksi jopa kymmeneen saliin museota kohti oli sijoitettu taidekirjoja ja kortteja myyvä toimipiste omine myyjineen, mutta asiakkaita ei minun nähden riittänyt niistä yhteenkään! Venäläisiä koululaisia oli paljon luokkaretkillä museoissa, ortodoksisen kalenterin jälkijättöisen joululoman aikaan.
.
Pietarin koulutytöt olivat suurisilmäisiä ponipää-bambeja, kuin neuvostoaikoina Suomesta Ruotsiin loikannut viulisti Viktoria Mullova, pojat taas yrmeämpiä pienisilmäisiä umpikasvoja kuten vaikkapa näyttelijä Taneli Mäkelä.
.
Pääsy Taiteiden aukion Venäläiseen Museoon maksoi 240 ruplaa (8 euroa) ulkomaalaiselle. Paikalliselle väestölle oli halvemmat hinnat.
.
Illalla söimme jossakin Nevski Prospektilla, pizzeria Patiossa, Suomen hinnoilla (265 ruplaa, 9 euroa), sekä kiertelimme kirjakauppoja (Suomen hintaisia) ja ruokakauppoja ja Stockmannia ja taas Gostinyi Dvoria.
.
Sunnuntai-aamuna 12.1. lähdimme aamuhämärissä kaksin käymään Aleksanteri Nevskin luostarissa, aivan hotellin naapurissa. Kirkolle hautausmaiden ohi vievän käytävän olivat miehittäneet kerjäläisten loputtomat rivit. Vanhuksia ja raajattomia invalideja kyyrötti maassa kireässä pakkasessa laventamassa almuilla niukkaa elantoaan, ketkä vain kynnelle kykenivät. Uskovaiset ortodoksit kulkivat käytävän läpi tehden ristinmerkkejä joka suuntaan. Pimeän puiston jälkeen luostari oli sisältäkin puolipimeä. Joulukuusia paljon koristeina. Oli hartaita rukoilijoita, kukin mieli-ikoninsa äärellä.
.
Venäläistä televisiota oli tullut vilkaistua: "Haluatko miljonääriksi" venäjäksi. Kaksi Gerald Depardieun filmiä, mm. 'Green Card'. Suurituloinen näyttelijähän muutti Ranskasta Venäjälle verotusta pakoon. Leslie Nielsen puolestaan pöhköili agenttina filmissä, jossa kolmen tenorin (kaksoisolentojen!) konsertti meni sekaisin, ja Leslie veti turvatarkastuksessa esiin vaatteistaan yhä uusia metallisia suojuksia, kunnes, deus ex machina, Paavin yllättävä putkahtaminen paikalle sai tarkastuksen unohtumaan. - Kaikki oli dubattu venäjäksi, mutta olipa niin kuvallisesti ilmaisuvoimainen farssi, että kuurokin ymmärtäisi.
.
Sunnuntaina turistiryhmämme paluumatkalla poikkesimme Viipurissakin. Toisen matkanjärjestäjän suomalainen Vuorelan-bussi näytti ajavan Viipurin ohitse. Se osallistui varmaankin "Viipuri-boikottiin", joka oli järjestetty paikallista rikollisuutta vastaan. "Lauantaina ei Viipurissa käynyt yhtään bussia Suomesta. Nyt ei ole näkynyt niitä tunnistettavia kymmentä poikaa, jotka joka päivä ryöstelevät turisteja Kauppahallin kulmilla. Kun ei ole ollut suomalaisten bussejakaan."
.
Paluumatkan yhteenvetoni suomalaisista matkatovereista:
a) 2 pariskuntaa, joista toiset omissa oloissaan ja toiset kontaktoivat:
"Tekö ette ole ennen käyneet, me olemme jo 17. kertaa Pietarissa!?"
b) Ulkosuomalaisten ystävysten naispari: Saksan Leila ja Italian Sirpa.
c) Päivi ja minä.
d) 3 yksinäistä miestä, joista yksi oli tavallisen opiskelijapojan näköinen ja toinen erikoisempi keski-ikäinen mies sileässä nappanahassa, pitkässä nahkatakissa ja sileissä kiiltävissä nahkahousuissa.
.
Kolmas mies oli kokopartainen 'Pelle Peloton' - matematiikan opettaja, joka osallistui "Vanhojen kojeiden harrastajien" kokoukseen Pietarissa. Hänellä oli paluumatkalla lastinaan uusi helmitaulu kokoelmaansa, 1920-luvun laskukone Pietarista. "Tulli luokittelee sen vain metalliromuksi".
.
Jokaiseen turistiryhmään täytynee kuulua yksi "kaikkitietävä", muidenkin pyynnöstä ellei omasta halustaan. Tervetullut. Vaikka hän olisikin käynyt "viimeksi 3 vuotta sitten, eikä neukkuaikana koskaan". Tämän Timon filosofointia: "Matkakohteessa ei kaikki ole aivan samoin ja yhtä hyvin kuin kotimaassa, mutta siksihän matkalle lähdetäänkin että olisi toisenlaista välillä."
.
Vaivattoman lähellä Helsinkiä Pietari oli, bussimatkan päässä. Heti kotiin palattua olisi tehnyt mieli lähteä kesäsäillä uudelleenkin. Talvella näki kuitenkin maisemat toisin, ilman puiden lehtiä. Sittemmin matkailua on vaikeuttanut yhä nationalistisemmaksi käyneen Venäjän imperialistinen politiikka, sodankäynti Itä-Ukrainassa ja Krimin niemimaan laiton kaappaus.
.
Bussimatkani hotelleineen, 4 päivää ja 3 yötä, maksoi 115 euroa + ryhmäviisumi Venäjälle 25 euroa, yhteensä 140 euroa, tammikuussa 2003. Retkistä maksoin 25 euroa ja matkavakuutus Pohjolasta vei 11 euroa. Valuuttaa ostin 40 eurolla, josta kului 35 ja palautui 5 euroa. Kulut siis yhteensä 211 euroa eli noin 1270 entistä Suomen markkaa.
.
Vaihdoin valuutan Suomessa. Vertailin kurssit internetissä. Forex myisi yhdellä eurolla 28,49 ruplaa, Thomas Cook 27,23 ruplaa ja Tavex 29,8 ruplaa. Ostin Tavexista (osoite silloin Unioninkatu 28, Aleksin ja Espan välillä) 1190 ruplaa hintaan 39,95 euroa (säästö kilpailijoihin verrattuna 2-4 euroa).
.
Sain Tavexista seteleinä 2x500, 100, 50 ja 4x20 ruplaa (vertautuen eurorahoina karkeasti 2x20, 5, 2 ja 4x1 euroon). Yhden ruplan arvo oli suunnilleen 3,3 eurosenttiä (tai 20 Suomen penniä) ja euron arvo lähes 30 ruplaa (ja entisen Suomen markan arvo 5 ruplaa). Otin matkalle lisäksi 150 euroa.
.
***
Usein hyödyllinen varustelistaus...
Lämpimiä vaatteita pakkasen varalta.
Talvitakin povitasku: passi
Takintaskut, oikea: muistilehtiö, kynä, bussilippu, taskulamppu.
Vasen: kangaskassi, kamera (ajoittain)
Housuntaskut oikea: 50 euroa (3 kymppiä, 4 vitosta).
Vasen: avaimet, passikuva
Takataskut: kampa, nenäliinat
Kaulakukkaro: liput (3), 1190 ruplaa, 100 euroa (4x20, 2 kymppiä),
1.passikopio, vakuutuspaperi.
.
Reppu: sisätasku: 2.passikopio, vakuutusopas, päiväkirjavihko.
ulkotasku: suklaata, purukumia, muovipusseja.
ylätasku: matkaopas, sanakirja, aikataulu-esite, kartta.
sisällä: vaihtovaatteita, vesipullo 1,5 litraa, wc-paperia,
pesupussi: shampoo, partaterä, saippua, lanka ja neula,
muovipusseja, syötävää, herätyskello, sisäjalkineet.
.

maanantai 26. syyskuuta 2016

520. Kävely Salo - Kuusjoki - Pertteli - Piihovi

Ajoin elokuussa Onnibussilla 1,5 tuntia Helsingistä Salon ABC-Piihovin liittymään (n:o 15), jonne saavuttiin klo 10:10. Piihovilta lähdin kävelemään ensin moottoritien yli etelään Salon suuntaan (eli poispäin Kuusjoelta ja Perttelistä), kunnes poikkesin pellolle "Hautausmaan" tielle, joka vei vanhalle Perttelin hiekkatielle, jota lähdin takaisinpäin pohjoiseen. Vanhaa pikkutietä varten oli oma kapea siltansa Turun moottoritien ylitse. Tiesin tämän kaiken jo, paitsi kartasta, myös runsaan vuoden takaiselta elokuvamatkalta Salon "Bio Jännään", jolloin katselin ympäristöä Kuusjoen reissukin mielessäni.
.
Vanha tie seuraili etäisesti Uskelanjokea. Pian moottoritien jälkeen tulin risteykseen, jossa oli jatkettava joko talon pihapiirin läpi tietä Perttelin suuntaan tai käännyttävä vasemmalle Veitakkalantielle. Valitsin kokeeksi jälkimmäisen, ja onnekkaasti oikein.
.
Hetken loivaan ylämäkeen noustuani saavuin etelästä valtatielle 52: Salo - Somero, jota seurasin pienen pätkän koilliseen, kunnes siltä erkani hiekkatie pohjoiseen Kuusjoen suuntaan. Tämän hiljaisen aution yksityistien varrella oli lato tai varasto, jonka ympärillä varoituskylttejä: "Oleskelu kielletty edesvastuun uhalla!"
.
Yksityistie päättyi parin kilometrin jälkeen päällystetylle autotielle 2407, jossa ohitseni kiiti toisinaan autojakin, mutta mahduin melko helposti kävelemään pientareen reunaa 7-8 kilometriä pohjoiseen. Tien varrella oli enimmäkseen peltoja, jonkin verran metsiä, ja melko usein talojen pihoja.
.
Matkan etenemistä on mukava seurata postilaatikoihin ym. merkityistä talojen numeroista. Yksi numeroväli on keskimäärin 10 metriä, kymmenväli 100 metriä ja sadan numeron ero 1 kilometri. Kuljettuani vaikkapa talolta 248 talolle 332 olen edennyt noin 800 metriä, ja aikaakin on kulunut 8-10 minuuttia elämästäni.
.
Saavuin bensiiniasemalle Mäenalantien ja Impolantien risteykseen, josta viitta osoittaa itään 2 km Kuusjoelle, kirkonkylään. Bensapumpuissa lukee "Friberg 24 Automat", en ole semmoisesta ennen kuullutkaan! Vieressä kyltti mainostaa: "Sedik Ravintola Kebab Pizzeria 2 km" (nuoli itään). Rakennusmiljöönä pari varastotilan näköistä puolitoistakerroksista puutaloa, vihreä ja keltainen, edessään pari autoa.
.
Jatkan matkaani 2,3 km itään, metsätaipaletta ja peltoja. Kuntakeskuksen lähestyessä tien reunalle ilmestyy kävelytie tai jalkakäytävä ja sen varrelle on aseteltu penkkikin, jolla istuskelee vanha pariskunta. Saavun puukirkolle, keltaiseksi maalatulle, aidatulle, puiden ja pihan ympäröimälle,
jonka valokuvaan ulkoa, kun sisälle en pääse.
.
Tien toisella puolella on sadan vuoden takainen tyylikäs keltainen kivitalo, jonka päätyyn on merkitty vuosiluku 1927. Seuraava rakennus kirkon vieressä on sekatyylinen harjakattoinen kaksikerroksinen "Kuusjoen palvelupiste", liekö entinen kunnatalo. Siellä majailee kirjasto, joka on auki vähän aikaa tiistaisin ja torstaisin, mutta nyt kesäaikaan pari viikkoa kokonaan suljettu. Ulkoseinällä käsin raapustettu teksti tiedottaa yksinkertaisesti: "Kuusjokipäivä 14.8." - Olen tullut 5 päivää myöhässä?
.
Mustapartainen kesäasuinen mies kävelee jalkakäytävää ja tulee kysymään, olenko nähnyt pientä koiraa? "En ole." Hän kysäisee myös: "Kävelitkö tänne Salosta!" "Joo, tai moottoritieltä... Harrastan kesäisin kävelyä kunnista toisiin." "Näin autosta..." Samassa kuuluu haukahdus ja mies lähtee etsimään koiraa.
.
Mitä muuta Kuusjoella? Nauhakylä yhden tien varrella? Kirkon lisäksi Apteekki ja Osuuspankki, ei nähtävästi ruokakauppaa tai kioskia. Osuuspankin viereen on rakennettu pienoinen vehreä puisto, jossa penkkejä, tuoleja, koristesilta kuivan ojapainauman yli, kahden penkin kiikku, istutuksia sekä terävän pyramidin muotoinen lasivitriini, joka sisältää ryhmän paikallisen taiteilijan luomia pöllöhahmoja.
.
Kävelen pääkatua vielä pienen matkan itään, mutta huomaan taajama-alueen loppuvan, joten koen turhaksi edetä sinnepäin. Lähden pitkää tietä etelään kohti Pertteliä, 6,2 km valtatielle 52, vailla mieleen jääviä kohokohtia. Metsää, puita ja pientaloja, tavallista suomalaista maisemaa.
.
Joudun myöhemmin kulkemaan viitisen kilometriä valtatien 52 pientareella, mikä ei miellytä vilkkaan autoliikenteen ja jopa 100 km:n tuntivauhdin takia, myös rekkojen ja kuorma-autojen sivuuttaessa minua. Henkilöautot tulevat usein viisi peräkkäin, sitten seuraa mukava tauko ennen uutta letkaa. Muutamat autot ohittelevat toisia. Olen ainoa ja viimeinen kävelijä, huomaan vuosi toisensa jälkeen.
.
Yllätyksekseni myös salolaisen Vainion Liikenteen linja-autoja kulkee ohi usein, jopa puolen tunnin välein suuntaansa. En ollut vaivautunut tutkimaan joukkoliikennettä Salosta Kuusjoelle. Olin tottunut harvemmin asutuilla alueilla siihen, ettei pikkukuntiin ole enää reittejä.
.
Tienviitta "Pertteli kk 2 km" houkuttelee vasemmalle etelään rauhalliselle, mutkittelevalle asvalttitielle, jonka varrella peltomaisemia. Taajaman keskeltä en malta olla poikkeamatta vielä vähän matkaa etelään Perttelin keskiaikaista kivikirkkoa katsomaan, vaikka olen sen jo 20 vuotta sitten kuvannut Compopuksen arkkitehtuuri-cd-romille. Kirkon portilla viettää kesäaikaa lapsipitoisia perheseurueita.
.
Tienviitta "Salo 11 km"... Onnekseni minun ei tarvitse Saloon asti kävellä, vaan 3-4 km lähemmäs moottoritieliittymän Piihovin ABC:lle vain. Ensin kylätietä pari kilometriä luoteeseen valtatielle 52 ja tämän pientaretta lounaaseen 5,5 km. Näiden teiden risteykseen on sijoitettu Perttelin K-kauppa.
.
Kartan mukaan voisin kävellä Perttelistä Piihoviin myös mutkittelevaa pikkutietä, mutta en löydä etsiskelemättä sen alkupäätä ja välillä tie näyttäisi ohenevan huolestuttavan hennoksi poluksi, enkä haluaisi riskeerata ehtimistä varaamaani Onnibussin iltavuoroon. Kyllästyin myös aamulla tekemääni kiemuraan Salon suuntaan "Hautausmaan" tielle, enkä haluaisi toistaa sitä.
.
Niinpä suora, selkeä ja lyhyempi valtatie oli valintani. Piihovin ABC väikkyi mielessäni jo haaveiden keitaana ja ehdinkin sinne lepäämään hyvissä ajoin ennen Onnibussin saapumista Turun suunnasta.
Päiväkävelyä oli kertynyt runsaat 30 kilometriä.

maanantai 19. syyskuuta 2016

519. Onnibus 9 eurolla Ylistaroon

"Tavastehus - Hämeenlinna!" Kello 8:40. Lauantaina 17.9.2016 Helsingistä Tampereelle ajanut bussinkuljettaja luki kuulutukset ensiksi ruotsiksi. Hämeenlinna oli uusi Onnibussille sallittu pysäkki, joten enää ei kiidettykään hiljentämättä moottoritien tunnelissa Goodmanin kauppakeskuksen alitse, vaan noustiin itään Kaivokadulle pysähtymään.
.
"Irwinin" fasadissa luki yhä isosti konkurssitavaratalon nimi "Anttila". Vexin nimen oli aikoinaan varannut Espooseen K-kauppias Veikko Still, jonka uraa oma poika vielä jatkoi Leppävaaran Sellon City-Marketin kauppiaana isänsä kuolemaan saakka. Helsingin Sörnäisten Kalasatamaan nousee liikekeskus Redi, miksei "Fredi", entisen ylipormestarin puolison mukaan, läheistä Kolmatta Linjaa muistellen?
.
"Tietokoneeni mukaan Hämeenlinnassa pitäisi jäädä kyydistä kaksi matkustajaa, mutta on jäänyt vasta yksi! Ei kai vain ole käynyt niin, että joku nyt nukkuu?" Odotusta, turhaan. Sitten hitaasti liikkeelle. - Ettei vain joku ollut ostanut halvimman lipun lähimmälle pysäkille, aikoen jatkaa jäniksenä vaikka Vaasaan asti, luottaen ettei kuljettaja huomaa tai muista, saati tarkasta uudelleen matkalippujen koodeja - eipä ainakaan tällä kertaa.
.
Tampereen Hervanta klo 9:35. Vaihtuva kuski kiertää yläkerran läpi tarkastaen että pakolliset turvavyöt ovat kiinni! Muutama saa muistutuksen. Uusi kuljettaja Vaasaan kuuluttaa nimekseen Jouni, vaasalainen.
.
Tampereen Kaleva klo 9:45-55. Pysäkki on mustanaan ihmisiä! Ilokseni he odottavatkin vasta klo 10:n vuoroa Helsinkiin. - Kaikki Onnibussit pysähtyvät Kalevassa samalle jalkakäytäväsuoralle. Meidänkin automme kiertää lähtiessään silmukan umpeen Prisman tavaratalon ympäri päästäkseen takaisin Hervannan valtaväylälle ja sitä myöten Paasikiven tielle Näsijärven rantaan.
.
On mukava katsoa Tamperetta joskus pohjoisestakin: Milavida eli entinen Näsinlinna ja puistonsa patsaineen. Pispalan pohjoisrinteen talopalapelin olisin toivonut ehtiväni valokuvata. Punainen Haulitorni. Pispanranta - no siitä viis. Lielahteen nouseva suuri kerrostaloalue ja tietöitä.
.
Hämeenkyrö - Ikaalinen - Parkano - Jalasjärvi. "Jalastuulessa pysähdytään 10 minuuttia, ehtii vaikka kahville. Tai voi tilata netissä etukäteen valmiiksi nimelleen Hesburgerin. - - - Nyt löysin Hesburgerin puhelinnumeronkin: xxx". (Sielläkö oppaalla serkku?) Tuolla Jalasjärven Nesteasemalla, heti käännyttyämme 19-tielle Seinäjoen (33 km) suuntaan, on myös Kotipizza. Useimmat matkustajat, minäkin, vähintään jaloittelevat ulkona, ja vihreätukkainen peikkotyttö polttaa savukkeen, klo 12.
.
Seinäjoella mutkitellaan Törnävän läpi, liikenneympyröissäkin. Kartanomuseota länsipuolella ja ulkoilmamuseon rakennuksia itäpuolella on mukava katsella. Runsas vuosi sitten ohitin ne yön pimeydessä. Kyltit viittovat Kasperiin. Hetken pysähdys juna-aseman Matkakeskuksen laiturissa.
.
Seuraavaksi vuorossa matkani pää: Ylistaro klo 12:50... Täytyypä kurkotella joko näkyisi. Autotie ja rautatie pitkään rinnakkain. Tienviitta Ylistaron juna-asemalle. Linja-auto ajaa St1-bensiiniaseman pihaan 12:55.
.
Parin minuutin pysähdys, jonka aikana ehdin jo kävellä pihan läpi seuraavalle pikkutielle ja 150 metriä pohjoiseen. Asulanko liikealue? Paloasema ja tehdas. Kohta tulen T-risteykseen, josta jo näkyykin S-Market, seuraava bensiiniasema sekä liikenneympyrä, jonka keskellä kukat kuihtuvat syyskuulla.
.
Alkaa "ympäristöpainotteinen taajamatie" Kaukolanraitti, joka on vuonna 1996 saanut "Tie paikallaan" -palkinnon! Mutkittelee leppoisasti. Vanha silta yli kuivuneen jokipahasen ja uudempi kävelysilta rinnallaan. Rakennusmiljöö keskinkertainen, ei tee vaikutusta.
.
Kaukolanraitti 5: entinen kunnantalo (Ylistaro on liitetty Seinäjokeen). Valkoinen U-mallinen rakennuslaatikko sisältää kunnanvirastoja. Sadekatoskäytävä pihalla vie kirjaston ovelle U:n pohjukkaan. Aukioloaikoja 12-19, pe 10-17, lauantaina kiinni. Kirjasto on muuttanut taloon kesäkuussa. Naapuritalossa ravintola Taro.
.
Seuraavaksi raitilla Apteekki, Siwa-marketti ja etupihalla kauppatori, jossa lauantaina kaksi myyntipaikkaa: vihannespakettiauto sekä henkilöauto, jonka takaluukun edessä myyntipöytä ympärillään 3 miestä. En etäältä havaitse myyntiartikkelia.
.
Raitilta lähtee sivuille pitkiäkin teitä itään ja lyhyitä kujia länteen, jossa vastaan tulee äkkiä esteeksi Kyrönjoen ranta. Kaukolanraitti 24:ssä on linja-autoasema eli Matkahuollon asiamiespiste. Takapihalla seisoo kaksi Härmän Liikenteen pikkubussia (n. 13-17-paikkaisia), ovissaan nimet Talonpoika ja Apupoika, toinen liikennemerkittynä koulukyydityksiin. "Härmän Liikenne" lukee kyljissä, joiden värikkäissä pilapiirroskuvissa poseeraa komia pohjalainen isäntämies, auton perässä pohjalaisneitoineenkin.
.
"Härmän Liikenne" on Helsingissäkin päivittäinen tuttu Iskelmäkanavalta (kaapeli-TV:n kanava 17), jossa ohjelmaa ahertavat Harju ja Pöntinen niin klo 1, klo 2, klo 3, kuin yhä vielä klo 21, 22 ja 23, elikkä työtä vuorotta 24/7. Arja Korisevien ja Kari Tapioiden laulujen kuvitukseksi tulee yhtenään Härmäläisten bussi- ja autopesulayhtiöiden mainos kenoasentoisine puukkojunkkareineen.
.
"Halpa-Aitta" suurine ruskeine puurakennuksineen sekä Ylistaron Kipa, täyden palvelun kirjakauppa, rapistuvassa rumanharmaassa kivitalossa, molemmat kaksikerroksisia, tulevat vastaan raitilla myös. Ja fysioterapeuttiyrittäjä, jolta rollaattorimummo käy kysymässä hukkaamaansa tavaraa, joka löytyy.
.
Kirjakaupalla on huonot näyteikkunat, mutta uusi Harry Potter kuitenkin houkuttimena. Tai olisiko suurin houkutin Alkon noutopiste. Kahtena arkipäivänä viimeistään ennen klo 14 jätetyt juomatilaukset voi noutaa samana päivänä klo 17 jälkeen.
.
Tien toiselta puolelta lähtee itään "Puhelinkuja" - jostakin mieleeni jäänyt kadunnimi? Takana on valtava kännykkämasto. Ai niin, Ylistaron elokuvateatterin osoite! "Matin-Tupa" lukee ruskeassa puutalossa, jonka yksi nurkka on valkoista kivitaloa, helposti syttyvien filmikelojenko tähden?
.
Leffat esitellään ilmoitustaulussa. Joka päivä vähintään kaksi näytöstä, mutta tänään lauantaina viisi, neljästä eri filmistä. Ensiksi klo 14 ja 15:30 seikkailee kauhistuttava Rölli-peikko (Allu Tuppurainen), jota ehtisin katsomaan, jos uskaltaisin... Klo 17, 19 ja 21 näytetään kolme eri elokuvaa aikuisille..
.
Teatteritalosta on useita poistumisteitä, valkokankaan molemmilta ääriltä länteen ja itään sekä koneenkäyttäjälle eteläpäädyssä kiviseinästä. Sisäänkäynti on talolaatikkoa pienemmästä eteishallisiivestä. Sivuovien ulkopuolella voi kuunnella sisältä kantautuvia vuorosanoja ja musiikkia, kuten olen lokakuussa 2003 kuunnellut Keith Emersonin (ELP) Nice-yhtyeen konserttia Cambridgen entisen jyvävaraston konserttisalin sivuoven takana, paikallisen Beatles-moppitukkaisen opiskelijan hämmästykseksi.
.
Bussipysäkeistä parilla on sadekatokset. Seinille kiinnitetyt julisteet mainostavat konsertteja sekä paidatonta nyrkkeilyottelua. Juuri tänään, lauantaina 17.9.2016, Seinäjoella ottelee 35-vuotias Juho Haapoja Kauhavalta unkarilaista Tamas Lodia vastaan, ja voittaa.
.
Kaukolanraittia eteenpäin: vasemmalla tulee vastaan Koskenrannan yläaste ja lukio, aivan Kyrönjoen Kirkonkosken partaalla. Kirkonsillan pielessä itäpuolella on historiallinen Kriikun mylly. Kosken kivillä seisoskelee yksi kalastaja. Sillan pohjoispuolella kohoaa keinotekoisella kummulla, jonka autotie kiertää, vanha sankarihautausmaa, jossa on laaja sodissa 1918 ja 1939-45 kaatuneiden alue muistomerkkeineen, jotka ovat Eljas Ilkan ja Kalervo Kallion suunnittelemat, sekä myös Isonkyrön Napuen taistelussa 19.2.1714 kaatuneiden muistomerkki ja joitakin yksittäisiä vanhoja hautoja.
.
Lähden autotonta puukujaa, Sankaritietä, länteen kohti Ylistaron 'Komiaa Kirkkoa', jonka torni on jo aiemminkin paikoin tullut näkyviin matalampien esteiden yläpuolelle kohoavana, vaikuttaen olevan aivan lähellä. Oikealla pohjoispuolella on Kirja-Matin koulu ja sen edessä ylistarolaisen kirjankeräilijän Matti Pohdon (7.3.1817-30.7.1857) muistomerkki, 40-vuotiaana kohdatun murhakuoleman satavuotispäivältä. "Minkä Turun palo tuhosi kirjallisuutta, sen Matti Pohto keräten pelasti". Pohto lahjoitti Helsingin yliopistolle noin 5000 niteen kokoelman.
.
Kirkon suunnalta tuntuu kuuluvan pätkittäin kaiuttimen kuulutusääniä. Olisiko yleisötapahtuma? Myöhemmin selviää, että selostukset kantautuvat peltolakeuden yli kilometrin tai parin päästä luoteesta Mäki-Pohdon raviradalta, Tuulivuorentien varrelta.
.
Intendentti Ernst Lohrmannin piirtämä ja Jaakko Kuorikosken rakentama mahtava kivikirkko on toisella puolen valtatien 16, jolla kielletään kävelemästä, mutta jota kummallakin sivulla seurailee erillinen kävelytie, joita yhdistää kävelytunneli. Lähempää katsoen kirkko kohoaa aina vain isompana, ollen tosiaan Suomen suurimpia. Lehtereitäkin on kahdessa tasossa ja 2500 penkinpainajaa mahtuu sisään. En pääse mittaamaan, koska ovet on lukittu. Läheisestä seurakuntatalosta tulee mustiin pukeutunutta hautajaisväkeä, mutta pikkulapsensa villiintyvät pihalle päästyään. "Ei saa kiivetä auton päälle!"
.
Seurailen kävelytien myötä valtatietä 16 etelään. Lännessä mustaksi möyrittyä peltolakeutta, jonka ylitse kirkko näyttää entistäkin mahtavammalta. Idässä Kyrönjoki levenee Kirkonlahdeksi. Tulen valtatien Kyrönjoen sillalle, mutta lähden ensin joen pohjoisrannan maantietä kohti länttä. Sillan pielessä on yleinen rantalaituri, hatarat puuportaat rinnettä alas, istumapenkkejä ja picnic-pöytiä. Kyrönjoen rannassa asutusta pihoineen. Tien toisella puolella on verkkoaidattu monirakennuksinen puutuotetehdas. Kyllästyn maantiehen, joka muuttuisi kauniiksi museotieksi kilometrien päässä, ja palaan Kyrönjoen sillalle.
.
Lännenpuoleinen kävelytie erkanee sillan jälkeen valtatien 16 vierestä puukujaksi ja kaartaa oikealle myötäilemään jokea, kunnes yhtyy joen etelärannan paikallistiehen, jonka erottaa vedestä vain kapea rantaniitty. Otan valokuvan peilityynestä vedestä, vielä vihreästä kasvillisuudesta ja pilvettömästä sinitaivaasta symboloimaan yhtä viimeisistä kesäpäivistä syyskuussa 2016. Pärinäpojat pöristelevät mopoilla vanhojen pohjalaisten puutalojen A, B, C yhteispihaan. Kävelen itään risteykseen, jossa valtatie 16 Lapualta yhdistyy valtatiehen 18 - Seinäjoelta Vaasaan.
.
Tiellä 18 on leveä piennar kävellä St1-huoltoasemalle. Etsiskelen lounaispuolelta "pikavuoropysäkkiä" Seinäjoen suuntaan ja sellainen leventymä löytyy lähempää risteystä kuin bensiiniasemaa. Sininen bussikyltti ilman pikavuoromerkintää, mutta tolpassa todisteena kaksi punaista Onnibus-tarraa!
.
Koska aikaa vielä riittää, kävelen toiseen kertaan huoltoasemalta paloaseman ohi T-risteykseen ja liikenneympyrään ja Kaukolanraitille, aina kirjakaupalle ja Matin-Tuvalle asti, kuuntelemaan elokuvaa ja valokuvaamaan linja-autoasemaa. Palatessa tulee hiukan kiire, mutta onhan reitti jo tuttu kahdeltakin kerralta, suoraan samaa tietä takaisin vain, ohi S-Marketin ja ohi Asulan tienviitan.
.
Matka alkoi tuntua oudon pitkältä ja olinko tullessa huomannut koillisenpuoleista rivitaloa? Sitten oli alkamassa asumaton niitty- ja metsätaival, jota en mitenkään muistanut? Minuutit jo tiukilla, kiireesti nyt eteenpäin! Vaiko äkkiä heti takaisinpäin? Juoksentelen edestakaisin kumpaankin suuntaan, kunnes palaan Asulan tienviitalle ja käännyn siitä paloasemalle ja huoltoasemalle.
.
Juoksen pysäkille 16:38, taulutettu bussiaika 16:40 ja jo näenkin maiseman ruskean-vihreästä lakeudesta erottuvan punaisen kaksikerroksisen bussin lähestyvän lännestä risteystä, josta kääntyy luokseni kaakkoon ja pysähtyy 16:42. Kuljettajana jälleen, kuten 4 tuntia sitten, Jouni, vaasalainen, Tampereelle asti.
.
Paluumatkalla Seinäjoella 10 minuutin tauko. "Laittakaa turvavyöt kiinni, taikka minä tulen laittamaan!" Hämeenlinnassa pysäkki Helsingin suuntaan on Eureninkadulla, Goodmanin liikekeskuksen lounaiskulmassa, josta vain yksi uusi matkustaja. Lauantai-ilta ei vaikuta matkustussesongilta.

tiistai 28. kesäkuuta 2016

518. Onnibus Helsinki - Kaustinen, 1 eurolla

Varailin edestakaisia Onnibus-matkoja pari-kolme kerrallaan runsaan kuukauden aikavälille, niin selvisin yhdellä varausmaksulla ja ehdin saada ensimmäiset, yhden euron liput. Sateisten päivien sattuessa jätinkin väliin reissut Saarijärvelle ja Kyyjärvelle, harmillisesti. Kaustistakin uhkasi myrskytuuli Salomon ja mahdollinen kuuro, muttei ainakaan jatkuva sade.
.
Helsingissä laiturin 9 ovelle kertyy pieni jono aina jo hyvissä ajoin ennen klo 7:n lähtöä (nelostietä Ouluun). Muutama tuolikin on käytettävissä. Olen jonon alkupäässä ja ehdin toisen kerroksen etupenkille, kuljettajan yläpuolelle. Oikealle laidalle istuu kannettavan tietokoneensa kanssa työskentelevä nainen. Tuulilasin alla on parhaiten työtilaa, on kapea ikkunalautakin.
.
Mukava nähtävyyskierros alkaa Töölönlahtea kiertäen, mutta yläkerran tuulilasi on likainen. Sadekuurojen takia tosin pyyhkimet alkavat räpsytellä. Lahdesta tuleva tyttö kysyy vapaata paikkaa vierestäni. "Kun siinä on enemmän tilaa tabletille..."
.
"Hartolassa ja Joutsassa pysähdytään tarvittaessa." Nelostie on paikoitellen kapea, ohituskaista vaihtelee vuorotellen etelään ja pohjoiseen ajaville ja keskellä tietä on rajana lyhyiden rautatappien aita. Linja-auto jää pitkiksi ajoiksi jonoon kuorma-autojen ja rekkojen perään.
.
Joutsassa pari rouvaa pyörähtelee ympyrää pysäkillä, toinen pyllistää autolle kumartuessaan kaivamaan reppuaan. Bussi on ajaa ohi, mutta jarruttaa äkkiä. "Mitenkä bussi pysäytetään?" tiukkaa kuljettaja. "Me ei tiedetty että tämä pysähtyy!"
.
Jyväskylää lähestytään Vaajakosken kautta, idästä ja koillisesta järvenrantaa pitkin kaartaen. Keskusta uusine valkeine kerrostaloineen näyttää varsin komealta avaran vesialueen ylitse katsottuna!
.
Vaihdan väljään Kokkolaan menevään bussiin, joka ei ole kaksikerroksinen. Palokassa, jossa on iso ostoskeskus, kiinnitän huomioni hämmästyttävän pitkään talomuuriin nelostien länsipuolella.
.
Kun rauhallisempi 13-tie erkanee nelostieltä luoteeseen, Kokkolan suuntaan, tuntuu kuin vaihdettaisiin vanhanaikaisempaan maalaismaisemaan, keskelle peltolakeuksia ja aavoja suotaipaleita. Ylitettävät joet näyttävät oudon tummilta, samoin järvetkin. On pilvistä, ei sada enää, joskus aurinko pilkistää.
.
Saarijärvi - on mahtava järvi! Pysäkin kohdalla lukee "Kenkäpuu" lounaassa, koillispuolelle en näe, huoltoasema siinä pitäisi olla, pari kilometriä kaakkoon kauppalan - kaupungin(!) keskustasta. Ollaan 5 minuuttia aikataulusta edellä, siksi odotellaan.
.
Kyyjärvellä pidetään suorastaan 10 minuutin kahvitauko. Useimmat matkustajat käyvät Paletin liikekeskuksessa, jossa kauppakäytäväverkon varrella on pieniä tehtaanmyymälöitä, Marimekko ym, kahvila ja perällä Salen ruokakauppa. Myös kaksi yksittäistä Asiakasvessaa, joissa ei ole sukupuolijakoa, varattuina, sekä kahvilassa omansa. Sisäpenkeillä istuskelee tai vessoista poistuu seudun vanhusväestöä, tai myös mahdollisia kylähulluja ja maalaistolloja, jos heitä on.
.
Asvalttiin maalatulla bussipaikalla (joita on kaksi) nuori kuljettaja pohtii ääneen, että "10 minuuttia mennyt, lähtöaika lähestyy, onko kaikki paikalla? Oletetaan että on." Lähdetään ajamaan läpi Möttösen kylän ja Perhon kunnan. Veteli on seuraava kunta, mutta siitä ei tien varrelle näy kuin muutama liikerakennus.
.
Kaustinen. Ajetaan tien vasemmalle puolelle, Nesteen bensiiniaseman pihaan. Myymälää remontoidaan. Pysähdysaikaa 5 minuuttia.
.
Jalankulkijoille on rakennettu kävelytunneli 13-tien itäpuolelle, jossa kunnan keskusta vaikuttaa olevan. K-Supermarket ja liiketaloja, joista yhden seinässä Poliisin kyltti. Kaunis liikenneympyrä. Kappelitie näkyy lähtevän pohjoiseen, niin minäkin. Valokuvaan vanhahtavan kylämaiseman puutaloineen, jossa oikealla punainen "Sakrin Helmen majatalo", huoneita vapaana.
.
Kappelitie alkaa kaartaa länteen, mutta vaihdan Siltatielle, kohti hautausmaata ja kirkkoa mäellä. Ensin tulee vastaan Kotiseutumuseo puisessa vilja-aitassa, avoinna sopimuksen mukaan, sopimista varten Satu Kaustisen ja toisen naisen puhelinnumero.
.
Hautausmaalla komeilee vaikuttavan korkea, harmaista kivistä muurattu, kellotapulia muistuttava (kirkonrakentajien suvun) Kuorikoskien muistomerkki. Kolmella sivulla luetellaan etunimiltä Kuorikoskia. Kuka on rakentanut 3 kirkkoa ja kuka peräti 17. Perään on laskettu vielä erikseen kunkin tekemät kellotapulit.
.
Hauskannäköisessä keltaisessa puukirkossa (Matti Kuorikoski 1777) on siipiä ristin muotoon neljälle suunnalle ja keskeltä kattoa kohoaa torni, vaikka kellotapuli (1778) on rakennettu pihalle erikseen, kuten Perhossakin. Pysähdyn valokuvaamaan. Kesätyöntekijä leikkaa hautausmaalla nurmikkoa.
.
Kirkon ovesta juoksee ulos pappi tai kirkkoherra, joka haluaa tuoda minulle kirkon uuden esitteen. Puhelias mukava mies, odottelee jonkin myöhässä olevan ryhmän saapumista, joten kirkko on auki. "Vähän kylmä tuuli, eikö olekin?" Lievästi sanottuna, kun radiossa varoiteltu hirmumyrsky Salomon riehuu juuri tänään Perämerellä ja ympärillämme Keskipohjanmaalla.
.
Kirkon oveen kiinnitetty paperilappu varoittaa, että nauhoitus on menossa, pyydetään hiljaisuutta! Katson tuulikaapin lasioven läpi, kun kirkkoherra soittaa juuri pieniä sähköurkuja keskilattialla, mutta hän viittoo peremmälle, ja alkaa kertoa tuoreesta kattoremontista. "Peltikattoa suositeltiin, mutta eihän se kelvannut seurakunnan isännille, vaan suurilla talkoilla rakennettiin uusi paanukatto!" Sisällä seinät valkoiset ja alttaritaulu komea. "Oletko käynyt ennen?"
.
Ulkona huomaan, että kellotapulin ovi on auki. Seinään nojaa myös Vaivaisukko, entisaikojen feissari, puinen hyväntekeväisyyden varainkerääjä, jonka mielelläni valokuvaan. Tapulin sisällä on hyvin hämärää, mutta sinne on rakennettu vaivaisukkojen näyttely! Seinillä on valokuvia ja kartta puu-ukkojen sijainneista Suomessa. Keskelle on tuotu muualta kolme aitoa vaivaisukkoa näytteille. Siis Kaustisella tapahtuu, jo ennen heinäkuun kansanmusiikkijuhlaa, en tullut turhaan.
.
Jatkan kirkolta Siltatietä itään, alas joelle, jonka kapean puusillan kantavuuden rajoista varoitellaan kyltein. Joen partaalla onkin patoallas ja Korpelan Voiman pieni Pirttikosken vesivoimalaitos! Rakennettu 1917-18, uusittu 1922 ja 1995. Putouskorkeus 3,5 metriä. Tuotto 2'200'000 kWh/vuosi riittää joko 120 sähkölämmitystalon vuosikulutukseen tai 500 kotitalouden vuotuiseksi taloussähköksi, kertoo seinään kiinnitetty informaatiotaulu, ja paljon enemmänkin turbiinigeneraattoreista.
.
Joen toisella puolella on Meijerirakennus jostain isovanhempien ajalta, mutta kauppa käy ja kuljetukset pyörivät vilkkaasti talon ympärillä. Jatkoin joitakin pienasutuksen pikkuteitä joen alajuoksua tavoitellen ja päädyinkin lopulta, tien päättyessä, luonnontilassa rehottavaan jokirantaan.
.
Toisin kuin Perhon kunnassa, Kaustinen ei näytä ottaneen Perhonjokea ollenkaan virkistyskäyttöön! Ei lainkaan kävelyteitä tai luontopolkuja missään jokivarressa. Aivan kuiva kunta, pelimannien musiikkiko pelkästään riittää?
.
Kuljeskelin asutuksen autoteitä välillä eteläänkin, jossa taajama päättyi pian. Sade uhkasi ryöpsähtää myrskytuulena, mutta tyytyi vain pisaroimaan hiukan. Päätin kuitenkin etsiytyä rakennetun sivistyksen keskelle ja myöhemmin kirjastoonkin. Olin etukäteen haaveillut käveleväni jopa Veteliin asti, mutta siihen ei ollut aikaa.
.
Kävin keskustan eteläpuolisella mäellä katsomassa ulkopuolelta vanhan puisen punaseinäisen Pelimannitalon. Sisällä on kai festivaalien aikaan esityksiä. Pihalle mäen alarinteeseen on rakennettu amfiteatteri, jota varusteltiin ja remontoitiin heinäkuuta varten. Luoteispuolella kohosi iso moderni rakennusrypäs, josta en ilman tekstejä saanut selvää, että mikä? Musiikkilukio jossakin kyllä, mutta muu koulukeskusko vai jotakin muuta. Alempana rinteessä oli pienempi anfiteatteri lapsia varten ja sen vieressä leikkipuisto rakennelmineen.
.
Valtatien 13 alitse vei kävelytunneli länteen, jossa oli iso urheiluhalli. Sähkölaitoksen piha muodosti umpikujan yhteen tienristeyksen kulmaan. Kaustisen asemakaavoitus tuntuu vanholliselta maaseudun entisajan tapaan. Käytännöllisiä uudistuksia ei ole saatu toteutettua ihmisten liikkumisen, liikunnan ja virkistäytymisen hyväksi, kuten jo Perhonjoen laiminlyödyistä rannoista huomasin.
.
Älypuhelimestani etsin kirjaston osoitteen, Kappelitie 13, kunnantalon kiinteistössä. Eteenpäin vain luoteeseen keskustan tietä, jolta olin poikennut kirkolle ja jatkanut itään sillalle. Avoinna klo 12-19. Kappelitien varrella ohitin modernin seurakuntatalon ja sen edessä puistikossa julkista taidetta: Kreeta Haapasalon os. Järvilä (1815-1893) huivipäisen näköispatsaan, jalustalla vyötäröstä ylöspäin.
.
Kirjastossa oli pari asiakasta ja pari virkailijaa. Valikoimaa pääkaupunkiseudun isoihin kirjastoihin verratessani huomaan, että kutakin kirjanimikettä on hyllyssä vain yksi kappale, ja toisaalta paikallaan (eikä lainassa) on houkuttelevan pitkä rivi vaikkapa Rex Stoutin "Nero Wolfe"-tarralla merkittyjä erilaisia dekkareita. Leppävaarassa voisin nähdä joltakulta kirjailijalta jopa kymmenen kappaletta samaa viimeksi painettua nimikettä, mutten ehkä yhtään vanhempaa.
.
Luin jonkin paikallislehden, Perhonjoki taisi olla. Siinä lukuisin yksittäisin ilmoituksin eri ylioppilaat kutsuivat, perheidensä koteihin, juhlimaan lakkejaan, paitsi eräs kuusikko oli keksinyt laittaa yhteisen ilmoituksen! Lähiseudulla on joku alkanut kuvata hautausmaiden hautakiviä (joita voi olla jo noin 2000 kpl, noin 4000 nykyasukkaan kunnassa), ollakseen hyödyksi mm. sukututkijoille.
.
Harmikseni Anthony Buckeridgen Jenningsejä ei ollut säilynyt lastenosastolla Blytonin ja Burroughsin välissä. Näin esillä jonkin uutuuskirjan, jonka haluan löytää pian pääkaupunkiseudulta. Ulko-ovisuulla oli pyörähyllykkö asiakkaiden omien kirjojen kierrätystä varten, mutta valikoima oli niukka ja kunnoltaan loppuunkulunut.
.
Sade uhkaili tuulessa lentävinä pisaroina. Lähdin hyvissä ajoin Onnibusin pysäkille Nesteen bensiiniaseman pihaan. Ajan riittäessä kiersin kuitenkin neljää tietä ympäri koko korttelin, joka koostui huoltoaseman lisäksi luonnontilaisesta ryteikköisestä metsästä, aivan keskustan kulmassa!
.
Katselin Onnibusin lähestymisen 13-tietä pitkin luoteeesta Kokkolasta. Bussi kiersi pihan ympäri ja kyytiin nousi minun lisäkseni nuori nainen ja nuori mies. Kuljettaja Jyväskylään asti oli sama nuori mies kuin mennessä ja hänkin muisti minut.
.
Jyväskylästä Helsinkiin oli sen verran täysi bussi, että viereeni istui Kuopiosta lähtenyt savolaisnuorukainen, joka soitteli kännykästään kavereilleen. Oli melkein jo aikonut kosia Maria, mutta tämä halusikin erota katsellakseen muitakin, ja nyt pitäisi päästä Kuopion kämpästä eroon. Sovussa ero. Ei asialle voi tehdä mitään.
.
Nelostiellä aikataulu on kireä. Joutsassa perinneasuun pukeutunut romaninainen halusi poiketa ulos hyvästelemään rakastaan: "Mä vaan käyn saattamassa tän pojan ulkona!" Mutta kuljettaja sanoi, ettei ole yhtään aikaa! "Mä rakastan sua!" huusi nainen poikaystävänsä perään bussin ovelta.
.
Hevimiehen-oloinen kuljettaja oli sujuvasanainen kuuluttaja. "Lahdessa pidetään pitempi tauko, jos on tupakkamiehiä tai -naisia..." Kamppiin saavuttaessa jotkut palkitsivat kuljettajan hyvästelykuulutuksen taputuksin, kuten toiset lentokoneen onnistuneen laskeutumisen.

tiistai 21. kesäkuuta 2016

517. Onnibus 1 eurolla Perhoon

Luin keväällä mainosviestistä, että Onnibus lisää Jyväskylä-Kokkola -linjalle pysäkin Perhon kuntaan, Kyyjärven ja Kaustisen välille. En ollut siellä vielä käynyt, joten katsoin mihin hintaan pääsisin: 1 euron menomatka, 1 euron paluu, ja 1 euro varausmaksua - ainakin lauantaina 23.4.2016.
.
Helsingin linja-autoasemalla klo 6:35 poimin Suutarin kierrätyskirjoista Rex Stoutin pokkarin englanniksi, ja jätin Alvin Tofflerin painavan kovakantisen illaksi, mutta se oli silloin jo mennyt, kuten tavallisesti käy, vilkas kiertonopeus.
.
Laiturin 9 oven edessä jonotti tusinan verran ihmisiä klo 6:40-50, kunnes ovi avattiin ja halaileva tyttöpari kiilasi kärkeen. Rovaniemen bussi klo 7, minulle vaihto Jyväskylässä. Useimmat näyttävät lippukoodinsa tabletilta tai kännykältä, mutta minä käsin isosti ja selvästi kirjoittamaltani paperilapulta.
.
Jyväskylässä risteävät Onnibussin linjat Helsinki-Oulu, Turku-Kuopio, Lappeenranta-Vaasa sekä Joensuu-Kokkola (ja päinvastoin), vaihtoaikaa vähintäänkin 15-30 minuuttia klo 10:30. Bussit jättävät poisvaihtavat ja taukoa pitävät saapumislaituriin, kunnes siirtyvät lähtölaitureihin 3,4,5, kuhunkin parikin bussia peräkkäin.
.
Huomasin Joensuusta tulleen bussin kadonneen ennen lähtöaikaansa. Olisiko mennyt tankkaamaan tai tyhjentämään vessan? Kaartoihan se lähtölaituriinsa ennen lähtöaikaa. Mutta olipa jo hermostuttanut amerikkalaisen opiskelijatytön, elokuvista niin tutun tumman pienen kiharatukkaisen juutalaisen, ehkä, joka juoksenteli bussin edessä monta metriä hyppien ja huitoen käsiään, kunnes Onnibussin savoa puhuva laukunpakkaaja tempaisi hänet äkäisesti pois ajoradalta laiturille, että pois sieltä, elä sie alle jiä!
.
Poikittaislinjalla kulki Onnibussin pienempi bussimalli. Alakerrassa oli vain 3 paikkaa aivan kuskin takana, muut ylemmässä kerroksessa, allaan vain matkatavarasäiliöt. Tilaa riitti hyvin. Bussi ajaa Jyväskylästä ensin jonkun 50 km 4-tietä pohjoiseen Oulun suuntaan, Tikkakosken lentoaseman ohi, melkein Äänekoskelle asti, ennen kuin 13-tie kääntyy luoteeseen kohti Kokkolaa. Maaperä ja maisema tuntuu muuttuvan samalla: tasaista isoa peltolakeutta ja laajaa suoseutua.
.
Saarijärven kaupunkiin (tien laidan pysäkille, SEO Rantakivi) jäi monta matkustajaa tunnin päästä klo 11:45. Keskustaajama tuntui jatkuvan kilometrejä eteenpäin, kirkko pilkotti, avara järvimaisema oli kaunis. Aikataulu Jyväskylästä Kokkolaan on laadittu väljäksi, pysäkeille jäädään 5 minuutin tauoille. Nautin, minulla ei kiire.
.
"Kykyjen" Kyyjärvellä klo 12:30 ajetaan liikekeskus Paletin pihaan, 5 minuutiksi. Kirkonkylä isoine järvineen on jossakin idässä, ei näy. Liikekeskuksessa voi ehtiä käväistä. Siellä kauppakäytävien pienen verkon varrella on pieniä tehtaanmyymälöitä, marimekkoja yms, kahvila ja perällä Salen ruokakauppa.
.
Perhoon on Kyyjärveltä 10-15 minuutin matka. Katselen silmä kovana milloin maalaismaisema muuttuisi kylämaisemaksi, kyllä vain, jo tulee talotihentymä, K-kauppaa, liiketaloja, S-marketia, painan pysäytysnappia. En kuule tai näe mitään tapahtuvan? Ohi ajetaan edelleen uuteen maalaismaisemaan. Mutta olikin vasta kylä nimeltä Möttönen, josta yhä Kirkonkylään 6 km.
.
Perhossa vastassa liikenneympyrä (ensimmäinen kahdesta), jonka luona pysähdytään huoltoaseman asvalttipihaan noin 12:45, kilometrin keskustan kaakkoispuolelle. Ehtisinköhän käydä kävellen Möttösessäkin, jonka suunnalta tulee juuri jalkaisin tyttöpari? Ehkä en, mutta kiertelen ensin etelässä, jossa on teollisuusaluekin. Menen sivutietä lounaaseen Perhonjoen 15 tonnia kantavalle puusillalle, jota ennen on pieni terveyskeskus ja ryteikköisessä ympäristössä kirjava tönökokoelma.
.
Terveyskeskuksen vieressä lojuu pieni rivitalo, ovikyltillä "Kotihoito", merkitseeköhän samaa kuin "avohoito". Yksi miesasukki huojuu pienellä omalla pihallaan klo 13 lauantaina ja saarnaa kuuluvalla äänellä raamatun apokryfikirjojen mukaan. "Apokryfikirjoissa sanotaan... että te joudutte Hel-vettiin joka ikinen! Kaikki Joutuu Hel-vet-tiin!" On syytä uskoa.
.
Toinen pikkutie vie länteen pientaloalueelle, jossa puuhailee rouva pihatöissä. Naapurinmies kävelee ohi autolleen ja tervehtii. "Ukko karkasi ostoksille!" kertoo rouva kuulumiset. Edessä lisää tieverkkoa ja taloja. Perhonjoki mutkittelee kuin käärme ja kohtaan sen taas.
.
Maaseudun Nykyisyys: pikkukunnissakin panostetaan puistoihin ja virkistysalueisiin! Kaartelevaan jokivarteen on rakennettu mutkitteleva kävelytie koivukujineen ja kävelysilta ja pikkuinen tuontihiekasta rakennettu uimarantakin kaksiosastoisine pukukoppeineen! (Muutaman neliömetrin kulmikas hiekka-alue on luotu auringonottajille kauas rannasta, ettei jokitulva veisi mukanaan.) Minun lapsuudessani maalla ei ollut yhteiskunnalta kuin mutkainen maantie ja joutomaalla urheilukenttä. Junttilan isännän perintöpellot vuodelta 1678 olivat tukkeena kaavamuutoksille. Maalla ei tuhlattu yhteiseen turhuuteen, kaupunkilaispojan muistikuvien mukaan.
.
Tyynen joen leveimpään eli levennettyyn kohtaan heijastuu vastarannalta ja hautausmaalta vanhan puisen kirkon keltainen hahmo, kellotapuli, punamultainen lainajyväaitta sekä veistoksellisia, kapean-korkeita havupuita harvakseen. Jokirinteeseen on aseteltu tukkeja portaiksi. Kevättulvat leviäisivät alavamman vastarannan niitylle.
.
Valtatie 13 hidastuu keskustassa kylätieksi, joka seuraa jonkin matkaa tiiviisti Perhonjokea. Kolme pärinäpoikaa ajelee puolen kilometrin matkaa jatkuvasti edestakaisin, edestakaisin, vuorotellen "keulien", etupyörän ilmaan kohottaen.
.
Tien ja joen väliin mahtuu juuri ja juuri rivi pientaloja, joenrantaan ulottuvin pikku takapihoin. Asuisiko täällä Perhon ydinkeskustan kerma. Toisella puolella jokea, mutta vasta etäällä tulvaniityn takana lounaassa, on "Jokirannan taloyhtiö" joukolla asuville kuntalaisille.
.
Urheilukentältä tien toiselta puolelta, ydinkeskustan koulukeskuksen vierestä, kantautuu joelle epämääräisiä kuulutusten ääniä. 2000-luvulla syntyneet pojat pyöräilevät kävelysillan yli ja päivittelevät näkemäänsä: "No Ei Oo Vähän Pal-jon Väkeä!!"
.
Lauantain suurtapaus on pesäpallo-ottelu: Alajärven Ankkurit vastaan Pattijoen Urheilijat, Pattu. Raahelaiset häviävät. Katsojia seisoskelee ohut rivistö ympäri kenttää, ehkä heistä saisi harvan risuaidan venytettyä koko tontin rajaksi.
.
Urheilijoiden touhujen katselu on todella pitkästyttävää, en jaksa sitä monta minuuttia edes erikoisuuden vuoksi. Kävelen kunnan koilliseen vievää pääkatua (poikittainen valtatielle) perhos-vaakunaisen Perhon kunnantalon ja urheilukentän välistä, mutta se muuttuu pian uuden rakennettavan pientaloalueen pihakaduksi. Etelämpänä alkaa liikunta-alue talven hiihtolatuineen, kesän lenkkipolkuineen.
.
Vielä metsäänkin kantautuu kuulutusten ääniä, mutta erilaisia, kuin keskenään kilpaillen! Aivan, Perhossa on meneillään samanaikaisesti toinenkin kaiuttimista selostettava tapahtuma, koulukeskuksen kaakkoispuolella: hevosten katsastus! Kinnulaan vievällä rauhallisella 7520-tiellä näin jonkun ratsastajankin, sekä alkavaa peltolakeutta.
.
Kylän kaupallinen ja hengellinenkin keskusta on pohjoisemman (luoteisemman) liikenneympyrän kohdalla. "Arsin rinki" on autojen kiertämä kehä nimeltään, jättiläisen kuula on koristeena ympyrän laidalla. Perhosta lienee kotoisin liinapäiseksi muistelemani yleisurheilija Arsi Harju. Sukunimi näytti yleiseltä, kun katselin seurakunnan hautakiviä.
.
K-Market, S-Market, sekä ravintola Hullu Hevonen, Crazy Horse (suljettu, lopetettu), ja muita liikehuoneistoja itäpuolella. Lännessä mäen harjalla kirkko (vuodelta 1903), rönsyillen ulokkeina moneen suuntaan, korkeine torneineen keskeltä kattoa. Vieressä kellotapuli (1799) ja hautausmaa, sekä alarinteessä kotiseutumuseo - vanhassa puisessa vilja-aitassa, missäpä muualla.
.
Pesäpallo-ottelun loppuessa soitetaan ämyreistä Tina Turnerin laulu: Simply the Best, better than all the rest. Väkijoukot hajaantuvat, makkaroiden ja juomien myyjät pakkaavat tavaroitaan, linja-autot odottavat koulurakennuksen varjossa pelaajajoukkueita. Kierrän koulukeskuksen mäen, kirjastokin aukeaisi arkipäivinä.
.
Odotellessani paluubussia katselen tarkemmin missä Perhon pysäkki onkaan: St1-asema, jossa Matkahuolto lukee ovessa. Rengasliike ja K-maatalous (joskus erehdyn ihmettelemään, onko kylässä toinenkin K-kauppa?) Kuppila tarjoaa pannukakkua hillolla, yhdellä eurolla. Pihalla on leikkimökki ja iso opaskartta, joka on vuosien kuluessa vanhentunut tiedoiltaan. "Tarkista tiedot yrityksistä", kehottaa lisätty lappunen.
.
Onnibussi ajaa paikalle liikenneympyrän ja huoltoaseman takapihan kautta ympäri kääntyen. Nyt minä, pihan ainoana ihmisenä ja lähtevänä matkustajana, heilun ja huidon turhanpäiten, kuten amerikkalaistyttö Jyväskylässä. Bussi pysähtyy, jopa muutaman minuutin tauolle. Kuljettajana Kokkolasta on yhä sama mies joka ajoikin Kokkolaan.
.
Möttönen, Kyyjärvi, Saarijärvi, tuttuja paluumatkalla. Bussissa hieman arabilta näyttävä mies soittelee useita ranskankielisiä puheluita ja yhden suomeksi vaimolleen: jätti kissalle ruokaa moneksi päiväksi parvekkeelle ja parvekkeen oven raolleen, ei lämmitystä, joten ei maksa taloyhtiölle mitään. Jyväskylään saavutaan 20 minuuttia etuajassa, väljä aikataulu, ja väljä on vielä Helsingin-bussikin, johon vaihdan.

keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

516. Elokuvateatterini 91-95 (Espoo, Lahti, Helsinki)

Nyt minulla on yli 580 elokuvissakäyntiä - millaisissako teattereissa?
Jatkan kirjoituksia 499 ja 507-515, joissa kerroin aiemmin
käyntijärjestyksessä 90:stä ensimmäisestä elokuvateatterista.
.
91) Finnkino OMENA 3, Piispansilta 11, Matinkylä, ESPOO
.
Espoon toiseksi isoin ja Suomen 8. suurin kauppakeskus Iso Omena avattiin syyskuussa 2001. Suurketju Finnkino sai kaapattua pienyrittäjältä talon kolmen elokuvasalin vuokrasopimuksen vuonna 2006.
.
Helatorstaina 5.5.2016 saavuin Isoon Omenaan etsimään itselleni ennen kokematonta elokuvateatteria. Kiersin risteytyvät kauppakäytävät etelään, pohjoiseen ja länteen, kunnes länsisiiven toisesta kerroksesta löysin hakemani. Olin vuosia sitten käynyt vasta Omenan kirjastossa.
.
Teatterilla on myös oma sisäänkäynti Markkinakadun puolelta. Ehkä tieto siitä olisi voinut olla opastukseksi, kun pohjapiirroksia ei ollut nähtävissä.
.
Länsikäytävän toinen kerros on omistettu teatterille. Eteläpuolella lasiseinä ulos, näkymä rakennustyömaalle. (Videonäytöllä luvataan metrojunan alkavan kulkea jo 100 päivän kuluttua, 15. elokuuta 2016). Käytävän pohjoispuolella ovat salit peräkkäin: 1,2,3.
.
Käytävän suulla levittäytyi ensin roskaherkkumyymälä lipunmyynteineen, johon jonoa vain yksi ihminen kerrallaan klo 13:40 helatorstain yleisenä vapaapäivänä. Vaihdoin 9,75 euron arvoisen joululahjalipun pääsylippuun.
.
Kevätaurinko helotti kuumentaen yksinkertaista lasikäytävää, jonka varrella seisoskelivat nuoret lipuntarkastajat, tyttö ja poika. "Pian avataan ovi". Muutama odottelija popcorn-pusseineen istui puupenkillä lasiseinää vasten, vastapäätä ovia, joiden takana salit 1-3, joissa 201, 118 ja 94 istumapaikkaa.
.
Kolmossali oli pienin ja viimeinen lännessä. Sisään valkokankaan oikealta puolelta. Tuntui pimeältä auringon häikäisyn jälkeen. Portaat heti vasemmalle, hyvät korkeuserot riveillä. Nousin 3. riville, paikkani 34 oli rivin keskellä. Arviolta 13 punaista kangasistuinta kutakin n. 7 riviä kohti. Eturivin paikoille 5-9 asettui 5-henkinen lapsiperhe popcorneineen.
.
Elokuvana klo 13 - 14:40 oli Suomen katsotuin dokumenttifilmi "Järven tarina" (2016), "6000 vuotta järvien historiaa", teksti Antti Tuuri, ohjaajat Kim Saarniluoto ja Marko Röhr. Elokuvaa edeltäneet mainokset olivat kovaäänisiä: Röllipeikko ja Angry Birds, "Änkkärit". Sitten alkukuvana 4 minuutin vedenalainen tanssielokuva "Noste", jossa esiintyjänä Etel Röhr.
.
Pääfilmissä upeita ilmakuvia, kohteena järvi, Puula. Taisi Punkaharjukin vilahtaa. (Aloin haaveilla elokuvasta, joka vain esittelisi Suomea ilmasta, yhtä hyvin tunnistettavia kaupunkeja kuin metsien ja järvien luontoa.) Veden alta tavattiin ahvenia ja haukia, veden päältä kuikka ja joutsenia, rannoilta karhu ja hirviä. Virtaavaa vettä, kalat hyppelivät ylemmäs, mutta heikoimmat eivät jaksaneet. Kaunis kuvamaailma. Saimaannorppia kuutteineen esiintyjinä. Myös elotonta luontoa, veden kirkkautta.
.
Lopputekstien jälkeen poistuminen näin iltapäivällä itään kauppakeskukseen. Illalla viimeisen filmin jälkeen kuljettaisiin omaa uloskäyntiä alas länteen. Elokuva (1 h 20 min.) oli katsomieni listalla järjestyksessä 573.
.
**
.
92) KINO IIRIS, Saimaankatu 12, "Kansantalo", LAHTI.
.
Kävelin sunnuntaipäivänä 8.5.2016 kolmen jälkeen Lahdessa mäkeä alas harjulta, Saimaankatua pohjoiseen. Huomasin jo kaukaa kadunkulmassa Kansantalon, jonka ulko-ovet kutsuvasti auki etupihalle etelään. Siispä astuako sisään ja nousta teatterisaliin yläkerrassa? Ulkona ei kuitenkaan ollut näkyvissä mitään tietoa Goethe-Instituutin järjestämästä saksalaisesta filmiesityksestä?
.
Sitten hoksasin, että Saimaankadun viettäessä edelleen pohjoiseen, sen varrelta avautuikin ovi talon kellariin, ja itäseinässä komeili iso selkeä neonkyltti: Kino Iiris. Ovipielessä oli lasiseinäinen vitriini, jossa kerrottiin esitettävistä elokuvista.
.
Ulko-oven takana olivat sisäportaat, jotka vaihtoehtoisesti vasemmalla nousivat puoli kerrosta ylemmäs Kansantalon meteliin (liekö siellä ravintola tai muu kansankokous), taikka oikealla puoli kerrosta alaspäin, 101-paikkaiseen elokuvateatteriin, jonka työväenyhdistys oli aikoinaan tulonlähteekseen keksinyt perustaa ja rakentaa.
.
Alhaalla lyhyehkö suora käytävä vei länteen. Sen varrella olivat vasemmalla pieni näyttelysali valokuville ja oikealla lyhyt wc-käytävä. Aulan eteläpuolella oli pitkä istumapenkki odottajille. Odotustilan länsipäässä pohjoispuolella oli lippuluukku ja sen jälkeen ovi ainoaan elokuvasaliin.
.
Lipunmyyjäpoika hämmästytti minut laskemalla huolellisesti ojentamani kolikot, joita oli sentään vain kolme kappaletta, 1,2,1, yhteensä neljä euroa, minkä tasarahan verran Goethe-Instituutin näytökseen Lahdessa maksoi (Helsingissä olisi ollut ilmaista instituutin omissa tiloissa). Olin ensimmäinen asiakas, vaikka filmin alkuun ei ollut enää kymmentäkään minuuttia.
.
Istuin aulan penkille odottamaan, kaivoin esille kameran matkapuhelimessani ja valokuvasin vanhanaikaisen kuluneen miljöön, mukaan lukien juuri saapuneen seuraavan yksinäisen lipunostajan. Asiakkaita Goethe-Instituutille ehti kertyä viime minuutteina lopulta seitsemän, nuorehkoja miehiä ja naisia lähes tasan.
.
Elokuvasaliin vei ovi vasemmalle etelään, lännestä käytävän perältä. Valkokangas oli pohjoisseinällä ja sisään tultiin sen vierestä. Valitsin itselleni 3. rivin keskipaikan. Tyttöpari kiersi oikealta sivulta ja oli tulla vastaani 3. rivillä, mutta vaihtoikin neljännelle riville. Lisäksi katsojia tuli riville 2 ja joku vielä riville 4. Pieni oli valkokangas ja pieniä filmin alatekstit, mutta hyvä istumapaikka minulla.
.
Päivän saksalainen elokuva oli "Kafkanistan", englanninkieliseltä nimeltään "After Spring Comes Fall". Ohjaajana Daniel Carsenty. Filmi alkoi Syyriasta, nuoren naisen ja miehen lempimisestä makuuhuoneessa. Räjähdyksistä kadulla, aluksi vain hämmästyttävistä, alkoi sota. Nainen päätyi Berliiniin, töihin pesulaan, asettelemaan vaatteita koneeseen kuivumaan. Kolme Syyrian agenttia yllätti naisen kotoa ja he pakottivat tämän uhkailulla ja pahoinpitelyllä ryhtymään naisagentiksi ja vakoilemaan Saksaan paenneita syyrialaisia. Nainen joutui esiintymään journalistina ja haastattelemaan muka lehtijuttuihinsa toisinajattelijoita. Nainen menetti palkkatyönsä, mutta teki lopulta rajun teon tappamalla häntä kiristäneen pahan hallituksen agentin. Filmin pituus oli 90 minuuttia ja se oli katsomieni luettelossa numero 574.
.
***
.
93) Finnkino KUVAPALATSI 4 (1-6), Vapaudenkatu 13, LAHTI.
.
Olin sunnuntaina 8.5.2016 kävellyt Lahden Vapaudenkatua itään ensin Finnkinon ohitse, Trion kauppakeskukseen asti, jossa uskoin teatterin (vuodelta 2007) olevan. Trion itäsivustalla kiitettiin tupakoinnista: "Kiitos kun poltat tässä!". Kukaan ei sentään polttanut. Lahti tuntui hämmästyttävän hiljaiselta niinkin isoksi kaupungiksi, verrattuna vaikkapa Jyväskylään.
.
Kauempaa idästä tai varsinkin Vapaudenkadun pohjoispuolelta näinkin selvästi Finnkinon ison kyltin korkealla seinässä. Ulko-ovi ei ollut huomiotaherättävä varsinkaan aamupäivällä ollessaan vielä suljettuna. Tai ehkä olin katsellut Matkapoikien näyteikkunaa kadun toisella puolella.
.
Vapaudenkatu 13:n ulko-oven takana avautui väljä, sisäänpäin taloa pitkänomainen aula, jota hallitsivat kuitenkin keskellä kierreportaat ylempään kerrokseen. Valaistut lasilaatikot seinillä mainostivat esitettäviä filmejä. Perällä oli elokuvateatterin 2-kassainen lipputiski, mutta suljettuna. Liput kehotettiin ostamaan oikeanpuoleisen eli läntisen makeiskaupan kassoilta (2 kpl). Niistäkin vain toinen oli miehitetty ja klo 20:20 sille muodostui pitkähkö jono. Nuoret lastasivat sylinsä täyteen roskaherkkuja ja juomia, etteivät pökertyisi esityksen aikana nälkään taikka janoon.
.
Naisseurueista joku iäkkäämpi rouva poikkesi naistenhuoneeseen aulan itäpuolelle. Ovessa näkyi olevan kolikkomaksu! Pohjapiirroksesta havaitsin toisessa kerroksessa olevan myös käymälän, joka osoittautui ilmaiseksi, kunhan nousin kierreportaat.
.
Toisen kerroksen aulassa vetelehti melko paljon odottajia, keskimäärin nuoria aikuisia, toukokuun kuuman kesäpäivän kunniaksi vähissä vaatteissa, shortseissa. Etelälaidalla sijaitsivat järjestyksessä ovet saleihin 3,4,5,6, kun taas saleihin 1 ja 2 päästiin vasta 4. kerroksesta, mutta en tullut käyneeksi katsomassa niitä. Viettäisivätköhän isot salit, 354 paikkaa ja 194 paikkaa, neljännestä kolmanteen kerrokseen asti.
.
Tutustuin saliin 4, jossa näytti olevan 10 paikkaa 9 rivillä, yhteensä 90 tai 88 paikkaa. Asetuin kolmannen rivin keskelle, tuolille 6. Saliin tultiin valkokankaan oikealta puolelta ja vasemmalla penkit päättyivätkin umpiseinään.
.
Ohjelman aluksi esitettiin 15 minuuttia mainoksia. Minua huolestutti, etteivät vain  filmin alku ja loppu viivästyisi niin paljon, etten ehtisi päivän viimeiseen Onnibus-vuoroon klo 22:40, kohti Helsinkiä (josta olin maksanut etukäteen 5 euroa). Itse elokuva oli vain 99-minuuttinen, ja internetissä kestoajaksi oli annettu 1 h 50 minuuttia klo 20:30-22:19.
.
Hyvin ehdinkin filmin jälkeen n. 20 minuutissa nousta Rautatienkatua pitkin etelään harjulle ja laskeutua sitten alas Matkakeskukseen, joka yhdistää helmikuusta 2016 alkaen Lahdessa rautatieaseman ja linja-autoaseman. Entinen bussiasema oli autioitunut avaraksi pysäköintikentäksi, kävin aamupäivällä katsomassa, ja kävelin sieltä rantoja pitkin länteen Jalkarantaan.
.
Esitettävä elokuva oli Babak Najafin ohjaama, 60 miljoonaa dollaria maksanut "London has fallen" (jatko-osa filmille "Olympus has fallen"). Terroristit juonivat Lontooseen G7-kokouksen, johon saapuvista valtionjohtajista he sitten onnistuivat tappamaan kaikki muut paitsi Yhdysvaltain presidentin, joka pakeni Lontoon raunioiden keskellä turvallisuuspäällikkönsä kanssa. Erittäin vauhdikkaita räjäytyskohtauksia ja virtuaalinen Lontoon hävittäminen oli tavallaan viihdyttävä spektaakkeli nykyelokuvan käytettävissä olevin keinoin. (Onkohan Rooman paloa keisari Neron aikana keksitty vielä toteuttaa elokuvaksi?) 99 minuuttia. Katsomisluettelossani järjestysnumeroksi tulee 575.
.
****
.
94) KINO TULIO (Kavi), Sörnäisten Rantatie 25 A, V krs. HELSINKI
.
Kansallinen Audiovisuaalinen Instituutti (Kavi) toimii Sörnäisissä samassa talossa Työväenliikkeen kirjaston kanssa. Molemmat järjestivät toukokuussa 2016 yhteistyössä kaksi ilmaista elokuvaesitystä teemalla "Kallio kukkii".
.
Ensimmäinen filmeistä oli Veikko Kerttulan "Kämppä" (1970) ja toinen Riikka Takalan dokumenttifilmi "Pitkänsillan pohjoispuolella" (1982), molemmat pohjautuen kirjailija Alpo Ruuthin teksteihin. Katsoin jälkimmäisen, joka oli "dokumentti työläisten kaupunginosasta Kalliosta".
.
Ajelin perjantaina 20.5.2016 bussilla 55 Rautatientorilta Suvilahden pysäkille ja tutkiskelin Sörnäisten Rantatien länsipuolen pitkää talorivistöä. Vastapäätä Parrukadun kulman ABC-bensiiniasemaa, kuusikerroksisen valkean talon 5. kerroksen nauhaikkunoiden yläpuolella lukeekin punaisin kirjaimin "Kansallinen Audiovisuaalinen Instituutti".
.
Talon ensimmäisessä kerroksessa on Työväenliikkeen kirjaston näyteikkunarivi, houkutteleva vanhojen kirjapainotuotteiden ystävälle. A-porras on pimeässä syvennyksessä Käenkujan kulmassa, josta johtavat jykevät kiviportaat ylös Vilhonvuorelle. Koska minulla oli vielä 10 minuuttia joutoaikaa, kiipesin hetkeksi Katri Valan puistoon katselemaan maisemia ja lähitaloja muutamaa kerrosta ylempää.
.
Kirjasto oli juuri sulkeutunut klo 16 ja oven edustalla hetki sitten vetelehtineet odottajat olivat jo menneet joko sisälle tai tiehensä. Lasioven takana aulassa viehätti moniin vitriineihin sijoitettu näyttely painotuotteista, joita olisin voinut katsella paremmalla ajalla. Myös näyttely Kimmo Kiljusen tuotannosta.
.
Kahdesta 10:n henkilön hissistä toiseen tuli heti perässäni nuori nainen, mutta meistä kummankaan napinpainallus 5. kerrokseen ei saanut hissiä liikkeelle! Ei ennen kuin hissi ilmeisesti tilattiin ylös, onneksipa juuri 5. kerrokseen, jonka aulassa odotti poistujia edellisestä elokuvaesityksestä tai Instituutin arkistosta. Ehkäpä hissi oli ohjemoitu pelkästään kuljettamaan väkeä ulos klo 16:n ja virka-ajan jälkeen.
.
Kiirehdin osaavamman perässä Audiovisuaalisen Instituutin tilojen läpi peremmälle oikealle, muutamia porrasaskelmia alemmaskin, ohimennen silmäillen museoituja kameroita ja projektoreja ja esiin asetettuja elokuvakirjoja. Nurkasta käytävän pätkä, ovi oikealle, ja valkokankaan vasemmalta sivuseinältä elokuvasaliin, joka näytti jo lähes viimeistä paikkaa myöten täydeltä.
.
Kino Tuliossa on taakse kohoava moderni katsomo, reunakäytävät, siistit siniset penkkirivit, 6 riviä, kullakin 9-10 istuinta, yhteensä 57 paikkaa. Nousin vasenta reunaa riville 5 ja löysin tyhjäksi jääneen 2. paikan reunasta, tytön ja miehen välistä. Hyvä tuoli. Joku rouva enää sai eturivistä paikan, jonka toisen rouvan kassi suostui hänelle luovuttamaan. Vielä valojen sammuttua saapui jokunen myöhästyjä sisälle, istuen kai käytävän portaalle. Mikähän tilan sallittu maksimihenkilömäärä?
.
Värifilmi "Pitkänsillan pohjoispuolella" (1982) oli jaettu kolmeen osaan. Ilmakuvat viehättävät aina! Näimme Vaasankadun kauppahallin, jota ei enää ole. Lukemattomat pikkuliikkeet ja työpajat kukoistivat kerrostalojen kivijaloissa, Ruuthin suutarinverstaskin. Vanhat rouvat muistelivat menneisyyttä, eräskin oli ollut 8-vuotias vuonna 1912, siis 78-vuotias vuonna 1982. Lapset olivat laskeneet talvella liukumäkiä. Erästäkin mahtavaa matamia tai jyhkeää Justiinaa oli naapurusto aikoinaan kutsunut "Poliisiksi": "Ja kun MINÄ sanoin, niin kyllä lapset uskoivat!" Uskottava hän oli. Minuakin ja muita katsojia nauratti useassa kohdassa. Elokuvassa oli mukavasti huumoria, tahallisesti ja tahattomasti. 50 pientä minuuttia (klo 16:20-17:10). 578. katsomani filmi.
.
*****
.
95) KORJAAMO KINO, "Elokuvasali", Töölönkatu 51b, HELSINKI 25
.
Töölön raitiovaunuhallien länsipäähän, Raitiovaunumuseon viereen ja Korjaamon lopetetun Gallerian paikalle on helmikuun alussa 2016 avattu Kaksi 124-paikkaista elokuvateatteria.
.
"Elokuvasali" on pysyvä, siinä on digiprojektori, tummat seinät, nouseva katsomo ja penkeissä esiinvedettävät tarjottimet pikkusyötäviä varten, joita myy viereinen ravintola.
.
Kakkosteatteri "Kulmasali" on irtotuolein varustettu monikäyttötila.
.
Tiistaina 29.11.2016 tutustuin ensin remontoituun Töölön kirjastoon Topeliuksenkatu 6 (Aarne Ervi 1970). Klo 19:45 kävelin viistoa Eino Leinon katua runsaat sata metriä itään Töölönkadulle. Raitiovaunuvarikko keltaisine halleineen on Helsingin persoonallisimpia rakennuksia ja täyttää koko korttelin Mannerheimintielle ja Humalistonkadulle asti.
.
Katujen kulmassa, Töölönkadun puolella, oli länsiovi Raitiovaunumuseoon avoinna (vaikka museo sulkeutuu normaalisti klo 17). Ulkotulet roihusivat, ihmiset parveilivat, nainen tilasi kännykällä taksia. Pihalla lasivitriinissä esiteltiin viikon elokuvaohjelma! Astuin eteisaulan tungokseen - jossa jonotettiin Slush-tapahtumaan! Raitiovaunuhallista kaikui puhetta ja sen peräseinää valaisi elävä kuvaesitys. Kysyin vaatenaulakosta, missä "Elokuvasali" on? - Viereisessä rakennuksessa, ulkokautta!
.
Tosiaan, toinen samanlainen halli seuraa heti pohjoisempana, Töölönkatu 51 b. Sisäänkäynti erottavalta pihakaistaleelta etelästä. Ulko-oven takana avara aula, jossa tuoleja ja pöytiä. Vasemmalla lännessä ravintola. Keskellä avoin infotiski, jolta jonotettiin elokuvalippuja. Pohjoisseinällä oviaukon yllä kirkas neonvaloteksti "Kino". (Palautuisiko Arabian Kino Sheryl mieleen?)
.
Leffaliput tulostuivat hitaasti, vaikka useimmat jonottajat ilmoittivat nettivarauksen koodin. Minä maksoin lipustani käteisellä 8 euroa. (Afrikkalaisen elokuvan festivaalin HAFF:in erikoishinta oli sentään normaalia 12-euroista lippua halvempi.)
.
Kymmenkunta minuuttia pysähtynyttä odotusta parissa epämääräisessä jonoutumassa kohti "Kino"-tekstiä. Paljon valkoisia opiskelijaneitosia ja muutamia mustia miehiä. "Kinon" ovi avattiin vasta klo 20 jälkeen. Kävelin jonossa kapeaa käytävää pohjoiseen, sitten kapeaa pohjoisikkunallista käytävää itään, kunnes ovi etelään päästi minut itäseinän elokuvakankaan vasempaan kulmaan. Kukaan ei tarkastanut lippuja, tällä kertaa.
.
Punaiset penkkirivit kohosivat länteen. Varauloskäynti vastapäätä kankaan eteläpuolelta. Tulokäytävämme siis kiersi elokuvasalin seinien ympäri takaa ja sivulta. Noin 10 x 12 istuinta kerryttää 124 paikkaa. Salissa kaarsin eteläistä sivukäytävää rivin 4 paikalle 3. Rivit tulivat melko täyteen, mutta kukaan ei istunut viereeni. Viimeiset katsojat saapuivat pimennettyyn saliin.
.
*
"Half of a Yellow Sun" oli 582. teatterissa näkemäni elokuva, mutta ensimmäiseni Nigeriasta. Ensikertalainen ohjaaja oli Biyi Bandele, 2013. Alkuperäinen Chimamanda Ngozi Adichien romaani vuodelta 2006 on käännetty suomeksi: "Puolikas keltaista aurinkoa". Nimellä tarkoitetaan Biafran valtion lippua vuosina 1967-1971.
.
Mietin, mahtoivatko kaikki nuoremmat katsojat tunnistaa elokuvamusiikin, Sibeliuksen Finlandia-hymnin, ja tietää miksi juuri se soitettiin, vieläpä kahteen otteeseen!
.
Tarina kertoi mustan yläluokkaisen nigerialaisen / biafralaisen sisarparin (kaksosten) tarinan Nigerian itsenäistymisen alkuvuosilta 1960-luvulta Biarfan sodan (1967-71) loppuun. Elokuvan loppupuoli oli jyrähtelevää sotaa pommituksineen ja teloituksineen, mutta alkupuoli saippuaoopperaa.
.
Siispä perhe- ja sisarusriitoja! Mustaihoinen kirjallisuuden professori pettää oppinutta morsiantaan Olannaa yksinkertaisen maalaistytön kanssa, joka synnyttää lapsen. Morsian Olanna puolestaan kostoksi pettää miestään - oman sisarensa Kainenen valkoihoisen miesystävän kanssa!!
.
Englannissa opiskelleet mustat tuntuivat elävän brittiläisen yläluokan tyyliin 1960-luvulla. Toinen sisar on perheen liikenainen ja hänellä on ammattitaitoinen musta hovimestari Harrison. Ensimmäisellä sisaruksella on palveluksessaan uskollinen "houseboy" Ugwu ja välillä anopin tuoma keittiöpiika, josta hirviöanoppi haluaisi pojalleen maalaisemman vaimon. Pariskunta adoptoi piikatytön aviomiehelle synnyttämän lapsen.
.
Mustaihoisten igbo-heimolaisten brittiläisen tapahienostelun ja päivällisten kohdalla minusta tuntui kuin katsoisin afrikkalaisen teatterin esitystä, jossa paikalliset mustat vain näyttelevät valkoisen näytelmäkirjailijan valkoisia henkilöitä, eivätkä tarkoitakaan esittää afrikkalaisia! Amerikkalaisen saippuaoopperan lokalisoitu versio mustin näyttelijöin afrikkalaiseen televisioon?
.
Siitä huolimatta kokonaisuutena nautin värikkään elokuvan katsomisesta! Alkava sisällissota toi filmiin jännityksen ja historiallinen tausta syvyyttä. Väliin oli lisätty tapahtumakarttoja ja television aitoja mustavalkoisia uutisfilmejä! Nuori sotakirjeenvaihtaja Frederick Forsyth selosti! (Jo ennen menestysromaania "Shakaali" häneltä käännettiin suomeksi "Biafran tarina", jonka luin v. 1972.)
.
(Ibo- tai Igbo-heimon Nigeriasta irrottama öljyrikas Biafran valtio omaksui kansallislaulukseen Sibeliuksen Finlandian. Suomalaiset lehdet julkaisivat järkyttäviä uutiskuvia Biafran nälkää näkevistä lapsista. Liberaali arkkitehtiylioppilas Ville Komsi aloitti Biafra-radikaalina ja pääsi käymään maassa avustuslentokoneen mukana. Tuntematon maalasi Temppeliaukion kirkon kallioon sanan Biafra.)
.
******
.
Elokuvateatterit 96-100 joskus myöhemmin... mahdollisesti seuraavia:
.
96)? Goethe-Instituutin elokuvasali, Helsinki.
.
97)? Riviera, Helsinginkatu 7 / Harjukatu 2, Helsinki
Rakennus (1907) arkkitehti Kaarlo Lappalainen
Nimenä Kruunu 1955-77, Riviera 1977-82
Musiikkiteatteri Bolero vuonna 2014.
(Yksi lasiovi! Ikkuna, lasikaappi molemmin puolin)


maanantai 10. elokuuta 2015

515. Leffateatterini 81-90 (Ekenäs, Lohja, Karjaa, Salo, Seinäjoki)

Yli 567 elokuvissakäyntiä - millaisissa teattereissa??
Jatkan kirjoituksiani 499. ja 507. - 514.
joissa kerroin käyntijärjestyksessä 80 Leffateatterista:
.
***
.
81) BIO FORUM, Helene Schjerfbeckin katu 5, TAMMISAARI / Ekenäs
.
Osoite oli vaihtunut Suokadusta Helene Schjerfbeckin kaduksi, mutta jalat veivät epäröimättä Raatihuoneentorilta parin pikku puutalon matkan alamäkeen, jossa pilkotti poikittain jalkakäytävälle Bio Forumin maalattu kyltti. Puutalon katosta kohoutui teatterisalin korotettu holvi. Ulkoseinien lasilaatikoissa on filmien mainosjulisteita.
.
Elokuussa 18.8.2011 kiirehdimme ostamaan lippuja, ettei "Apinoiden planeetan synnyn" viimeinen näytös jäisi näkemättä. Lastenfilmi "Autot 2" päättyi juuri ja päästi pienen tulvan perheitä ulos teatterista. Sitten katu autioitui, samoin kuin teatterin aula. Lipputiskin takanakaan ei ollut ketään, rouva vain siirteli kalusteita lasten jäljiltä.
.
Perinteisen ohuen haaleanvärisen paperilipun paikkanumero oli tyhjä. "Voitte istua minne vain, keskelle salia", ehdotti lipunmyyjä. Hinta oli silti nykyaikaa, 8,50 euroa. "Ovet avataan kymmentä vaille."
.
Puoli kahdeksaan oli yhä puolisen tuntia. Rantapuistikkoon ja venelaiturille käveli parissa minuutissa. Katu oli jatkuvasti autio. Epäilin, ettei muita katsojia tulisikaan, kunnes tarkasti kymmentä minuuttia vaille saapui kolmen nuoren tytön seurue. He valtasivat teatterin takarivin.
.
Kolmellatoista rivillä oli kullakin kahdeksan taittuvaa kangastuolia. Katsojia mahtuisi jopa 104. Puolivälin kuudetta riviämme edemmäs ei istunut ketään, mutta taemmas saapui viime hetkellä muutama poika ja nuoripari. Katsojia oli lopulta täysi tusina.
.
Alun mainosfilmi kertoi "Herra Popperin pingviineistä". Kenenkään pää ei ollut tiellä eturivillä, yleisö oli hiljaista ja vakaan rauhallista. Tuntui kuin olisin palannut 1960-luvun tunnelmiin, jolloin kävin Meranossa, Ritzissä, Kino Haagassa ja parissakymmenessä muussa teatterissa Helsingin puolen sadan valikoimasta. Tuntui viihtyisämmältä kuin pitkään aikaan.
.
Katsoimme elokuvan lopputekstien äärille asti, jolloin kaikki muut hätäisemmät nuoret olivat ehtineet jo poistua. Liput repinyt vahtimestari piteli edelleen ulko-ovea auki ja kiitti käynnistä ystävällisesti! Pikkukaupungin elokuinen ilta hämärtyi tunnelmallisesti, kun lähdimme paluumatkalle Helsinkiin. "Apinoiden planeetan synnyn" pituus oli noin 110 minuuttia. (524. näkemäni filmi).
.
***
.
82) KINO VAAKUNA, Koulukatu 4, LOHJA
.
Ajoimme lauantaina 3.3.2012 Helsingistä Turun moottoritietä 45 minuuttia Lohjalle elokuviin.
.
Kino Vaakuna löytyi etsimisen jälkeen pääkadun kulmasta, kerrostalo vuodelta 1955. Kapea eteisaula oli tyhjä. Salissa oli menossa lapsille jo klo 12:30 alkanut 'Risto Räppääjä'. Odotellessamme kävelimme katua ylös harjulle, josta puiden runkojen välistä avautui näköaloja kaukaiselle Lohjanjärvelle ja muualle.
.
Kello 13:45 teatterin aulassa näytti olevan tusinan verran ihmisiä. Vielä tyhjälle makeis- ja lipputiskille muodostui jo jono. Liput maksoivat 10 euroa. Tyttö repi palasen lipusta. Salin valkokangas sijaitsi pohjoisessa ja sen alla oli poistumisovi, joka vei porttikäytävään ja ulos. Penkkirivejä oli noin 13 ja kullakin noin 15 istuinpaikkaa. Istuimme viidennessä rivissä oikealla, jonne kiersimme tyhjän rivin kautta vähän taempaa. Katsojia oli ehkäpä 30 ja tilaa olisi ollut kenties 200:lle.
.
Elokuva oli uusi ranskalainen mustavalkoinen mykkäfilmi 'The Artist'. Ohjaaja Michel Hazanavicius 2011. Päähenkilö oli naamioitunut virnuileva viiksiniekka elokuvasankari George Valentin, sivuosassa hänen koiransa. (Sivuosaesittäjiä John Goodman ja Malcolm McDowell). Fanittajatyttö Peppy Miller antoi suukon filmitähdelle. Sitten naisen ura kohosi tanssitytöstä tähdeksi, kun taas miehen kääntyi laskuun ja romahti 1927...1929...1932, kun mies oli jäänyt mykkävelokuvan vangiksi eikä uskonut äänielokuvaan. George menetti vaimonsa ja omaisuutensa. Mutta Peppy Miller hankkii miehen tavaroita itselleen, muotokuvan, lakeijankin. Valentin poltti filminsä, mutta Miller pelasti miehen - lopulta heidän yhteiseen tanssifilmiinsä! Voimakkaasti tunteellinen komedia. Mustavalkoinen ja mykkä (vain hetkeksi äänet esiin). Musiikkitausta toimi hienosti! Pituus 1 tunti 40 minuuttia. (527. näkemäni filmi).
.
***
.
83) BIO REX SELLO 2, Leppävaara, ESPOO
.
Kauppakeskus Sellon läntisessä "Rex"-siivessä avattiin lokakuussa 2008 kuusi uutta elokuvasalia 2. kerroksessa, lipunmyynti alakerrassa. Teatteri siirtyi tammikuussa 2014 Rex-ketjulta Finnkinolle.
Sali 1: 276 paikkaa; sali 2: 95 p; sali 3: 161 p; sali 4: 111 p; sali 5: 142 p: sali 6: 32 paikkaa (Pepsi Vip-sali, juoma ja popcorn-buffet). (3d: salit 1 ja 4-6, ei salit 2-3) Olin jo nähnyt salit 3, 4, ja 5.
.
Joulukuussa 7.12.2012 kävin 7-vuotiaan Tian kanssa katsomassa elokuvan "Niko 2 - lentäjäveljekset" Bio Rex Sello 2:ssa. Liput maksoivat 8 euroa. Istuimme toisen rivin paikoilla 6 ja 7. Näytäntö oli kaksiulotteinen kolmiulotteisesta filmistä, mutta filmin kohtauksia pystyin aika hyvin kuvittelemaan 3d:ksi! Niko-poro sai velipuolen ja lopuksi siskopuolenkin. Sudet ja linnut olivat vihollisia. Aarre Karén esitti äänellään vanhaa hallavaa Topias-poroa. Elokuvan pituus oli noin 77 minuuttia. (534. näkemäni elokuva.)
.
***
.
84) FLAMINGO 3, Tasetie 8, VANTAA
.
Finnkinon Flamingo 1-6 aloitti vuonna 2008 Vantaalla. Viihdekylpylä Flamingon rakennus Jumbon itäpuolella oli kuin jokin YK:n torni New Yorkissa. Kuljin kävelyteitä etelässä ja menin sisään idästä. Lapsille oli huvipuisto "Naurusaari", aikuisille hohtokeilausta ja kauppoja.
.
Toisessa kerroksessa oli Finnkinon lipputiski karkkimyymälöineen, yksi myyjä. Elokuvasalit olivat kolmannessa kerroksessa. Valokattoaulan ympärillä salit 1-6, joista ykkösessä 347 paikkaa, kakkosessa 200 paikkaa ja muissa neljässä (3-4-5-6) 101 paikkaa. Kolmossali oli luoteessa, jos oikein laskin ilmansuunnat. Sain elokuvalipun lahjaksi arvosteltuani erilaisten lamppujen tehoja mielipidetutkimuksessa Mätäjoen puistossa Kannelmäen länsipuolella talvella 2013.
.
Huhtikuussa 29.4.1913 katsoin Flamingo 3:ssa elokuvan "Kon-tiki" (Joachim Rönning 2012 Norja) Norjan kallein elokuva kertoi seikkailija tai tutkimusmatkailija Thor Heyerdahlin elämästä ja lauttamatkasta Tyynen valtameren yli vuonna 1947. Retkeilijämiesten oma mustavalkoinen dokumenttifilmi oli voittanut aikoinaan Oscarin. Nyt näyteltynä väreissä. Kaikki osallistujat olivat jo kuolleet 1966-2009 välisenä aikana, eräskin oli hukkunut Titicaca-järveen. Istuin rivillä kolme, paikalla kuusi. Taempana istui tusinan tai tiun verran muita. Rivejä ja paikkoja oli ehkä 10 x 10. Elokuva kesti 2 tuntia ja oli 542. näkemäni.
.
***
.
85) MALMINKARTANON kirjasto, Puustellintie 6, HELSINKI
.
Syyskuussa 11.9.2014 katsoin Helsingin Malminkartanon kirjastossa videoesityksen "Gravity" (Alfonso Cuaron 2013 USA). Katsojia klo 18-19:30 oli noin kymmenen. Sandra Bullock ja George Clooney olivat astronautteja, joista mies kuoli ja nainen joutui selviytymään yksin avaruudesta. 7 Oscaria voittanut 3d-filmi. Melko intensiivisesti katsoin ekan tunnin. Elokuva yllätti loppumalla jo 91 minuutin jälkeen ei turhaan pitkitetty. (556. näkemäni filmi).
.
***
.
86) EUROOPPA-SALI, Malminkatu 16, Kamppi, HELSINKI
.
Huhtikuussa 20.4.2015 tutustuin Eurooppa-saliin Kampin Malminrinteen kulmassa, saksalaisen koulun korttelissa. Esitettävänä oli eurooppalaisia elokuvia, joista en ollut vielä koskaan nähnyt yhtään kyproslaista.
.
Eurooppa-salin etuhuoneessa oli tarjolla esitteitä sekä myös 0,33 litran virvoitusjuomapulloja, Pepsi Maxx, Jaffa tai vesi, muovimukein. Elokuvan jälkeen joinkin Pepsin seisten korkean pöydän ääressä, seuraten muiden mallia.
.
Kaksi virkailijaa varasi paikkalippuja peremmällä sijaitsevan salin ovella, mutta en ilmoittautunut, vaan menin suoraan saliin ja löysin vapaan paikan 4. rivistä vasemmalta. Parilla naisella tosin oli liput paikoille 25 ja 26, ja he häätivät jonkun miehen 3. rivistä eturiviin. Katsojia oli ehkä 30 ja istumapaikkoja 100. Parin sanan esittelypuhe edelsi filmiä.
.
Elokuva oli "Kalabush" (Adonis Florides 2002 Kypros). Filmin aihe oli tullut 13 vuodessa valitettavasti yhä ajankohtaisemmaksi! Laiton siirtolainen, elintasopakolainen, syyrialainen Mustafa yritti monien mukana salakuljettajien veneellä Italiaan, mutta matkustajat häädettiin veteen uimarenkaiden eli autonkumien kanssa jo Kyproksen Limassolin luona, kun "Napolin valot" muka jo näkyivät!
.
Jonkin verran Kyproksen paikallisväriä. Mustafa piilotteli poliisilta. Roskia keräävä vanhus jutteli hänelle englanniksi. Hän sai yösijan bussinrauniosta romutontilta. Töitä löytyi sikalan lannan luomisesta. Mustafa tutustui romanialaiseen kohtalotoveriin. Hedelmien poimintaa ja palkkariita, paperittomia yritettiin käyttää hyväksi. (Juonipaljastus: lopussa käsiraudoissa lentoasemalle odottamaan lentoa kotimaahan). Pituus 90 minuuttia. (563. katsomani filmi)
.
***
.
87) BIO PALLAS, Nils Grabbenkatu 4, KARJAA
.
Lauantaina 25.4.2015 ajoimme elokuviin Raaseporin Karjaalle. Elokuvateatterin rujon ruma kerrostalo näytti pulakaudella sodan jälkeen kyhätyltä. Seinät epämääräisen harmaaksi likaantuneita. Elokuvateatteri hallitsi selvästi pohjakaavaa, ensimmäistä ja osin toistakin kerrosta. Yläpuolella oli pari asuinkerrosta, joiden portaikon alaovelle riitti tilaa teatterin oven vieressä. Vielä liikehuoneistojakin mahtui pohjoisosaan pohjakerrosta, kohoavan katsomon alle.
.
Talo oli irrallaan naapureista, sen ympäri saattoi kiertää. Etelässä oli pari poistumisovea katsomosta. Luoteiskulman toisesta kerroksesta lähtivät koneenkäyttäjän pakoportaat. Mieleeni tuli Helsingin Lasipalatsin Bio Rexin funkkis, mutta jälkimmäinen hohtaa puhtaan valkoisen kirkkaana.
.
Bio Pallaksen ympäristö oli autio vielä puoltakin tuntia ennen esitystä. Karjaan nuoriso maleksi korttelin päässä kävelykadulla. Kello 16:40 ilmaantuivat ensimmäiset pari teinityttöä ja kohta toiset kolmekin teatterin eteen. Menimme ostamaan lippuja klo 16:45. Vain käteinen kävi, ei pankkikortteja. Kassarouva kävi takahuoneessa paistamassa pop cornia, jolloin kassalle syntyi jo odottava jono. Liput 9 euroa.
.
Tiskillä oli esillä paperiarkki, jossa salin pohjakaava, istuinrivit ja tuolinumerot. Osa paikoista oli jo ympyröity kynällä - varatut paikat! Otimme suunnilleen keskeltä rivin 8 istuimet 9 ja 10. En huomannut laskea, mutta arvelen paikkaluvuksi noin 320, ehkäpä 18 riviä kertaa noin 18 tuolia.
.
Istuimme näyteikkunan alle yhdelle seinämiä kiertävistä odotuspenkeistä. Katosta roikkui lentokoneiden pienoismalleja ja seinämää koristi metallinkiiltoinen vanha elokuvakone.
.
Eteishalli täyttyi lipputiskille vievästä jonosta, joka joutui kiertymään hevosenkengän muotoon. Kassarouva kävi hakemassa ja jakoi popcorn-pusseja niitä tilanneille. Karjaan nuoriso oli täällä lauantai-iltana klo 16:55. Tapahtuiko pikkukaupungissa muuta? Alle kaksikymppisiä poikia ja tyttöjä, jokunen varhaisteinipoikakin, olikohan ikäraja 12.
.
Varttunut vahtimestari avasi oven ihmisvirralle saliin ja repäisi osasensa paperilipuista. Jos eteishalli oli jo ollut yllättävän siisti verrattuna talon ulkokuoreen, niin itse elokuvasali näytti lumoavan hienolta, remontoitua uutuutta hohtavalta, kauniin sadunpunaiselta. Modernit istuinrivit kohosivat reippaasti takariviä kohti. Jokaiselta paikalta oli varmasti hyvä näkyvyys edessä istuvien päidenkin yli. Pehmeiden penkkien selkänoja jatkui nojana päänuppia varten.
.
Katsojia kertyi arviolta noin 60. Aluksi näytettiin muutama mainosfilmi tulevasta ohjelmistosta. Esityksen päätyttyä 2,5 tunnin jälkeen poistuminen tapahtui eteishallin kautta eikä poistumisovista etelään ulos.
.
Joss Whedonin ohjaaman elokuvan nimi oli "Avengers 2, Age of Ultron". Marvelin supersankarien tiimiin kuuluivat mm. vihreä Hulk (Mark Ruffalo), Musta Leski (Scarlett Johansson), Kapteeni Amerikka, Iron Man, Thorn ja Haukansilmä. Tekoäly käynnistyi kuulemma ennenaikaisesti ja alkoi tuhota ihmiskuntaa. Sokovian valtio oli Itä-Euroopassa. Tappelurymistelyä riitti! Filmin budjetti 250 miljoonaa dollaria. Karjaalla esitys ei ollut kolmiulotteinen. Ehkä elämäni huonoin elokuva, mutta pidin teatterista! Pituus 141 minuuttia. (564. näkemäni filmi)
.
***
.
88) KINO SHERYL, Arabiankatu 8, Hämeentie 135c, HELSINKI
.
Arabianrannan raitiovaunujen 6 ja 8 päätepysäkin kohdalta nousevat kiviportaat korkealle ulkoterassille, jonka perällä lasilaatikon päädyssä pilkottaa nimi "Kino Sheryl". Vastakkaiseen suuntaan itään avautuu kaunis näköala merelle, Vanhankaupunginlahdelle.
.
Toukokuun sunnuntaina 17.5.2015 Sherylin eteisaulassa oli hevosenkengän muotoinen jono kassatiskille. Kassapäätteitä yksi, mutta useampia opiskelijaneitoja myymässä, "Voin ottaa käteismaksuja". Sarjalippuja ja virvokkeitakin kaupan. Käteislippuni maksoi 8 euroa.
.
Pitkän myyntitiskin molemmissa päissä oli ovi pohjoiseen. Läntinen ovi suljettiin jo, kaikki olivat käyttäneet vain sitä, itäpuolella olisi tilaa paremmin. Ovesta tultiin saliin ylhäältä takaa, 14:nnen tai 15:nnen rivin kohdalta. Valkokangas oli pohjoisessa. Istuimia oli vierekkäin 20-22. Reunoilla vielä paikkoja. Neljä ensimmäistä riviä tyhjiä. Runsaat parisataa katsojaa, tilaa 300:lle.
.
Laskeuduin portaita riville 5. Otin toisen paikan oikealta, vasemmalla yksi tyhjä ja sitten yhtenäinen katsojaryhmä. Jälkeeni tuli enää muutamia ihmisiä saliin. Kello oli jo 15:10. Aloitettiin vasta yhteiskunnallisten mainosten näyttäminen, 5-10 minuuttia.
.
Salin olemus oli avara, ilmava ja moderni. Siistit taittuvat istuimet, tummat, sileät, asialliset, pehmustetut, olematta nukuttavan pehmeitä. Varauloskäynnit valkokankaan molemmin puolin, mutta näytöksen lopputekstien päätyttyä poistuttiin takaovista tuloaulaan.
.
Elokuva oli "Timbuktu" (Abderrahmane Sissoko 2014 Mali, Mauritania, Ranska). Uskonkiihkoilijat hurjastelivat autollaan kauniin okran värisessä, hiekkadyynien elävöittämässä erämaassa, musta merirosvolippu lepattaen (pääkallon tilalla arabian tekstiä), pyssyllä räiskien.
.
Telttaileva perhe, 8 lehmää, 12-vuotias tytär, flegmaattisen raukeina kotonaan, jutellen, teetä juoden. Suurin ja rakkain nauta "GPS" rikkoi kalaverkot. Kalastaja keihästi elukan, mutta kuoli itse tappelussa omistajan kanssa. Perheenisä vangittiin, veriraha 40 lehmää, hänellä vain 7, joten kuolemantuomiota ei voi mitenkään välttää.
.
Kaikki elokuvan henkilöt vaikuttavat joko fatalistisen alistuneilta tai jotenkin vajaaälyisiltä ja tekopyhiltä fanaatikoilta. Matkapuhelimia käytettiin, mutta kulttuuria palautettiin lähemmäs kivikautta.
.
Kuuluttajat kiersivät megafonin kanssa antamassa määräyksiä paikallisilla kielillä, mutta myös arabiaksi, ranskaksi, englanniksi. "Musiikki on kielletty! Jalkapallo on kielletty! Naisten tulee käyttää sukkia ja käsineitä!" Jalkapallojoukkue pelasi kuviteltua ilmajalkapalloa, ilman palloa!
.
Mies ja nainen jäivät kiinni samasta huoneesta ja musiikin kuuntelusta. Kepinlyöntejä 40 ja 40 kertaa. Kaulaa myöten hiekkaan haudattujen päänuppeja kivitettiin kuolemaan asti. Raakuuden kuvaamisella ei mässäilty rauhallisessa elokuvassa, teot vain havainnollistettiin. Uskonsoturi oli nähnyt nuoren tytön, joka pakotettiin naimisiin tuomarin avulla, vaikka äiti ei hyväksynyt vävytarjokasta.
.
Timbuktun saviseinien tunnusomainen ulkokoristelu tai tukirakenteet näkyivät. Enimmäkseen kaupunkiympäristö on viitteellinen, saatettu kuvata Malin sijasta Mauritaniassa. Saharan hiekkadyynit näyttivät kauniilta erämaakuvissa. Katselusta voi nauttia!
.
Lisa Simpsonin tavoin seurasin lopputekstejä riittävän pitkälle saadakseni varmistuksen "ettei filmatessa vahingoitettu eläimiä"! Surettikohan nauta GPS:n kuolema enemmän kuin nautamaisten, kohtaloon alistuvien uskovaisten? Vieraskielisen katsojan kommentti poistuessa: "A very wicked and very sad story!"
.
Mitä pitäisi tehdä? "Poikani, etpä usko miten vähällä järjellä maailmaa hallitaan", sanoi Axel Oxenstierna 1600-luvulla (Kari Suomalainen 10.5.1963). "Uskonpa, kun katson itään tai etelään." Elokuvan pituus noin 100 minuuttia. (565. katsomani filmi).
.
***
.
89) BIO JÄNNÄ, Turuntie 5, SALO
.
Uskelanjoen autosillalta länteen alkoi Turuntie, Salon pääkatu, "Muotikatu"! Turuntie 5:n katetulla kauppakujalla oli ulkomyynnissä viereisen liikkeen vaatteita. Korttelin sisältä, käytävän päästä, löytyi Bio Jännän lasioviseinä, täynnä elokuvamainoksia. Nimi periytyi kiinteistön omistajalta ja elokuvateatteriakin pyörittäneeltä Matti Jännäriltä. Takakadulta pääsi myös talon sisäpihalle, jossa erottuivat ison elokuvasalin umpinaisen rakennuksen muodot, peräisin vuodelta 1961, korvattuaan vieressä olleen vanhemman, alkuperäisen teatterin.
.
Bio Jännän kevään viimeistä päivänäytöstä odotteli punasävyisessä kahvila-aulassa puolisen tusinaa senioria, puolet naisia ja miehiä. Kahvitarjoilu tai mehu sisältyi lipun hintaan 7 euroa! "Kauden ensimmäisessä päivänäytöksessä oli 70 katsojaa, viimeisessä 7, niin kevät vaikuttaa! Keskikesästä taas vilkastuu. Syksyn päivänäytökset aloittaa Kaurismäen uusin!"
.
Jakamattomaan, kohti kaakossa olevaa laajakangasta laskeutuvaan elokuvasaliin mahtui 506 katsojaa. Kaareutuvia penkkirivejä taisi olla 23, kullakin 22 paikkaa, sillä 23 x 22 = 506. Ison salin vaikutelma. Asialliset, tummat, kiiltäväpintaiset taittotuolit. Muut katsojat jäivät takaosiin, minä asetuin keskelle riviä 5.
.
Elokuva oli "Kaivonkatsoja" (Russell Crowe 2014 Australia). Päähenkilö, leskeksi jäänyt Connor (Crowe) matkusti vuonna 1919 Australiasta Turkkiin etsimään kolmea Gallipolin taistelussa (1915) kadonnutta tai kaatunutta poikaansa. Juoneen kuului siirappinen rakastuminen hotellin emäntään (kauniiseen leskeen, jolla mainio 10-v. pikkupoika, sekä lanko, joka yritti pakottaa lesken toiseksi vaimokseen), tutustuminen oikeamieliseen turkkilaiseen sotapäällikköön, sekä seikkailuja henkensä kaupalla salaseurojen ja kapinaryhmien tulitaisteluiden keskellä. Pojatkin löytyivät, yksi elossa.
*
Nautin elokuvista Matkoina jonnekin ja tämä toimi jonkin verran sellaisena. Aistimus pikkuhotelliin kirjautumisesta 1919 ja kuljeskelusta Istanbulin kujilla. Varsinaisista turistinähtävyyksistä esiteltiin vain Sininen Moskeija, lisäksi maaseudun maisemia ja pinnanmuotoja. Pituus n. 2 tuntia. (566. katsomani filmi)
.
***
.
90) BIO MARILYN 3, Kalevankatu 14, SEINÄJOKI
.
Seinäjoen ainoa elokuvateatteri on Bio Marilyn 1-3 (paikkoja 280, 98 ja 62.) Matkapoikien talossa, pihakäytävän puolella, pääoven vieressä, ikkunan näyttöruudussa, pyörivät esitettävien elokuvien mainokset ympäri vuorokauden. Ensi-iltaelokuvan pääsyliput 11 euroa. Mutta jo kauan pyörineen "Mad Max: Fury Roadin" liput kesäkuun lopussa koko viikon vain 5 euroa.
.
Avara punavalkoruutulattiainen odotussali ensimmäisessä kerroksessa. Väljästi valintamyynnissä karkkia, sipsejä, juomia kylmäkaapista, popcorneja tötteröistä tai mikroaaltouunista? Lipputiskin takana viehättävä pitkähiuksinen vaalealla huulipunalla meikannut nuori blondi. Muutamia nuoria aikuisia asiakkaita kertyi klo 20 alkaen valitsemaan ostoksia tai istumaan seinänvieren penkille. Alakerran perältä oli käytävä käymälöihin ja sen varrella tiskillä esillä, ilmaiseksi jaossa, aiempien filmien mainosjulisteita.
.
Odotussalia hallitsi kuitenkin peräkulman leveä, kaartuva kierreportaikko toiseen kerrokseen. Muutama nuori pari asettui alaportaille, mutta kukaan ei noussut toiseen kerrokseen. Ahaa, ylös ei vielä päässytkään, metalliketju katkaisi reitin, kunnes klo 20:20 nuori vahtimestari avasi ja alkoi tarkastaa lippuja, yhtä aikaa kahteen saliin kolmesta. Tervehdys ja kiitos jokaiselle!
.
Kaikkien salien 1, 2 ja 3 ovet viuhkamaisesti myötäpäivään toisessa kerroksessa. Viimeisenä oikealla itään päin ovi kolmoseen, joka pienin sali. Penkkirivejä taisi olla 10, joihin vierekkäin mahtui 6, sivukäytävä oikealta. Istuin 4. riviin, toiselle paikalle vasemmalta. Muut, 3 paria tai joku yksinäinen, asettuivat riveille 3 - 4 - 5. Elokuvan loputtua klo 22:30 poistuttiin salin saapumisovesta, mutta toisesta kerroksesta ei laskeuduttukaan sisällä kierreportaita suljettuun lipunmyyntiaulaan, vaan mentiin suoraan ulos parvekkeelle, teräsverkkoportaille, joita kavuttiin alas takapihalle.
.
Elokuva oli "Mad Max: Fury Road" (George Miller 2015), joka saattaa olla tympein näkemäni elokuva ikinä. Post-apokalyptinen toimintaleffa. Dystopia. Väkivaltarymistely pahasta tulevaisuudesta. Kuvattu sentään Namibiassa! Hiekka-aavikolla. Orjuutta, maidosta lypsettäviä naisia, yksi mies pelkkänä elävänä veripussina. Siilitukkainen sankarinainen sekä haareminaisten viisikko ja paljon muuta väkeä orjista tyranneihin. Kitarabändi oli kahlittu rekan peräseinälle rokkaamaan rautaisesti! Elokuvan pituus pari tuntia. (567. katsomani filmi).
.
***
Kaikki edellisetkin aikajärjestyksessä:
.
1) Kino Haaga - Arita, Huovitie 3, Linnaleirin aukio
2) Merano, Laivurinrinne 1, Viiskulma
3) Sininen Kuu, Mannerheimintie 118, Tullinpuomi
.
4) Bio-Bio, Mannerheimintie 5 (Heikinkatu 9 vuoteen 1942)
5) Gloria, Pieni Roobertinkatu 12-14, Kaartinkaupunki
6) Pirtti, Hämeentie 27, Kallion "maineikkaassa" Kurvissa
7) Corona, Mannerheimintie 60, Töölön Messuhallia vastap.
8) Astra, Tunturikatu 16, Etu-Töölö
9) Cinema, Museokatu 44, Etu-Töölö
10) Bristol 2, Mikonkatu 8, Aikatalo, Kluuvi
.
11) Ad-Kino, ent. Kultainen Lyhty, Lauttasaarentie 10
12) Kino Kosmos 1, Annankatu 4 (Hotelli Presidentti)
13) Bio Formia, Kaisaniemenkatu 2b
14) Kino Kosmos 2, Annankatu 4 (Hotelli Presidentti)
15) Kino Ritz, Eteläinen Hesperiankatu 22
16) Diana, Yrjönkatu 10, Diana-puisto (Tellervo-patsas)
17) Kino Tuomarila, Tuomarilan VPK, Palotie 31, ESPOO
18) Savoy, Kasarmikatu 46-48
19) Kino Tapiola, Mäntyviita 2, ESPOO
20) Orion, Eerikinkatu 15, Kamppi
.
21) Kino Arena 1, Hämeentie 2, Hakaniemi
22) Kino Nordia 1, Yrjönkatu 36, Kamppi
23) Bio Grand, Kielotie 7, Tikkurila, VANTAA
24) Forum 7, Mannerheimintie 16a, Kamppi
25) Ranskan Kulttuurikeskus, Köydenpunojankatu, Ruoholahti
26) Kino K-13 (SES-auditorio), Kanavakatu 12, Katajanokka
27) Illusion, Mannerheimintie 5 (Bio-Bio:n naapurisali)
28) Maxim 1, Kluuvikatu 1, Kluuvi
29) Maxim 2, Kluuvikatu 1, Kluuvi
30) Bio Grani, Teinikuja 4, KAUNIAINEN
.
31) Andorra 2, Eerikinkatu 11, Kamppi
32) President 1, Annankatu 4 (Hotelli Presidentti)
33) Nordia 4, Hallituskatu, TAMPERE
34) Kino Espoonlahti, Rehtorintie 11, ESPOO
35) Andorra 1, Eerikinkatu 11, Kamppi
36) Kino Nordia 2, Yrjönkatu 36, Kamppi
37) Louhisali - Espoo Cine, kulttuurikeskus, ESPOO
38) Verne-teatteri, Heureka, VANTAA
39) Tapiolasali - Espoo Cine, kulttuurikeskus, ESPOO
40) Stoa, kulttuurikeskuksen teatterisali, Itäkeskus
.
41) Kanneltalo, kulttuurikeskuksen teatterisali
42) Ilves 2, Aleksanterinkatu 4, LAHTI
43) Kino Iglu, Högforsin tehdas, KARKKILA
44) Forum 5, Mannerheimintie 16a, Kamppi
45) Amanda 2, Sofiankatu 4
46) New York 1, Unioninkatu 45
47) Vanha Yo-talo - Kaurismäkien yö
48) Hanken, Latinal. Amerikan filmit (tuleva Cine Maissi)
49) Bio City 3, Mikonkatu 19, Fennian kortteli, Kluuvi
50) Kino Myyri, Kilterinraitti 6, Myyrmäki, VANTAA
.
51) Bio City 2, Mikonkatu 19, Fennian kortteli
52) Kino Engel 1, Sofiankatu 4
53) Kino Engel 2, Sofiankatu 4
54) Kino Isabella, Viking-laivan 9. kansi
55) Kino Lapinsuu, Jäämerentie 17, SODANKYLÄ
56) Hanasaari, Ruotsin kulttuurikeskuksen auditorio, ESPOO
57) Bio City 1, Mikonkatu 19, Fennian kortteli
58) Metsätalo Latinal. Amerikan filmejä, Unioninkatu 40
59) Bio Rex, Mannerheimintie 22-24, Lasipalatsi, Kamppi
60) Bristol 1, Mikonkatu 8, Aikatalo, Kluuvi
.
61) Tennispalatsi 2, Salomonkatu 15, Kamppi
62) Kiasma-teatteri, Mannerheimintie
63) Tennispalatsi 11, Salomonkatu 15, Kamppi
64) Kino Julia 3, Eerikinkatu 4, TURKU
65) Malmisali, Kiinakino, Ala-Malmintori 1
66) Helios, Malmitalo, Ala-Malmintori 1
67) Bio City 4, Mikonkatu 19, Fennian kortteli, Kluuvi
68) Forum 1, Mannerheimintie 16a, Kamppi
69) Kinopalatsi 1, Kaisaniemenkatu 2
70) Vuosali, Vuosaaren Kulttuurikeskus, Mosaiikkitori 2
.
71) Lasten Cinema (ent. Diana) Yrjönkatu 10
72) Medeia Cinemas, sala 2, Cidade do PORTO
73) Bio Rex Sello 3, Leppävaara, ESPOO
74) Bio Rex Sello 5, Leppävaara, ESPOO
75) Bio Rex Sello 4, Leppävaara, ESPOO
76) Caisa, filmisali, Vuorikatu 14, Mikonkatu 17
77) Kinopalatsi 6, Kaisaniemenkatu 2
77) Kinopalatsi 8, Kaisaniemenkatu 2
79) Dubrovnik, Eerikinkatu 11, Kamppi
80) Kinopalatsi 2, Kaisaniemenkatu 2
.
Vielä aakkosjärjestyksessä ensimmäiset 90 (tai 72):
.
Ad-Kino
Amanda 2
Andorra 1 ja 2
Astra
Bio-Bio
Bio City 1, 2, 3 ja 4
Bio Formia
Bio Forum (Tammisaari-Raasepori)
Bio Grand (Vantaa)
Bio Grani (Kauniainen)
Bio Jännä (Salo)
Bio Marilyn 3 (Seinäjoki)
Bio Pallas (Karjaa-Raasepori)
Bio Rex
Bio Rex Sello 2, 3, 4 ja 5 (Espoo)
Bristol 1 ja 2
Caisa
Cinema
Corona
Diana
Dubrovnik
Eurooppa-sali
Flamingo 3 (Vantaa)
Forum 1, 5 ja 7
Gloria
Hanasaari (ruotsalaisia)
Hanken Cine Maissi
Helios Malmitalo
Illusion
Ilves 2 (Lahti)
Kanneltalo
Kiasma-teatteri
Kino Arena 1
Kino Engel 1 ja 2
Kino Espoonlahti (Espoo)
Kino Haaga eli Arita
Kino Iglu (Karkkila)
Kino Julia 3 (Turku)
Kino K-13
Kino Kosmos 1 ja 2
Kino Lapinsuu (Sodankylä)
Kino Myyri (Vantaa)
Kino Nordia 1 ja 2
Kino Ritz
Kino Sheryl
Kino Tapiola (Espoo)
Kino Tuomarila (Espoo)
Kino Vaakuna (Lohja)
Kino Viking Isabella (Itämeri)
Kinopalatsi 1, 2, 6 ja 8
Lasten Cinema (ent. Edison)
Louhisali (Espoo)
Malminkartanon kirjasto
Malmisali
Maxim 1 ja 2
Medeia Cinemas (Porto, Portugali)
Merano
Metsätalo Cine Maissi
New York 1
Nordia 4 (Tampere)
Orion
Pirtti
President 1
Ranskan kulttuurikeskus
Savoy
Sininen Kuu
Stoa
Tapiolasali (Espoo)
Tennispalatsi 2 ja 11
Vanha Yo-talo
Verne-teatteri (Vantaa)
Vuosali.
.
***
.
Yhä toimivia 29:
Bio Grand (Vantaa)
Bio Grani (Kauniainen)
Bio Forum (Tammisaari-Raasepori)
Bio Jännä (Salo)
Bio Marilyn 1-3 (Seinäjoki)
Bio Pallas (Karjaa-Raasepori)
Bio Rex Sello 1-6 nimellä Finnkino Sello 1-6
Caisa
Eurooppa-sali
Flamingo 1-6 (Vantaa)
Helios Malmi
Kanneltalo
Kiasma?
Kino Engel 1-2
Kino K-13
Kino Lapinsuu (Sodankylä)
Kino Myyri (Vantaa)
Kino Sheryl
Kino Tapiola (Espoo)
Kino Vaakuna (Lohja)
Kinopalatsi 1-10 (ent. Formia)
Louhisali (Espoo)
Malminkartanon kirjasto
Maxim 2
Orion
Ranskan Instituutti.
Stoa
Tapiolasali (Espoo)
Vuosali
***