maanantai 16. tammikuuta 2017

542. Ryanair Tampereelta Portugaliin

Torstaina 30.11. pakkaan pienen sinisen repun, painoa kertyy runsaat kolme kiloa. Mietin pientä sinistä sateenvarjoa, en ota. Vähänpä pakollisia tavaroita: passi, hammasharja, rahaa, avaimet, kello. Vaihtovaatteet (lämmikettä?), partahöylä. Hylkään puhallettavan niskatyynyn, radion, taskulampun, käyttäisinkö niitä? Riippulukko mukaan. Tyhjä puolen litran vesipullo. Evästä? Keksit, karkit, 3 mandariinia, 4 lihapiirakkaa? Halpalennon hintaan ei kuulu ruokailua.
.
Lissabonin sää tiistaista torstaihin: 15-18 astetta, aurinkoa, pilvistä, ei sadetta (HS), mutta ennuste lupaa sadetta perjantaiksi.
.
Perjantaina 1.12. yritän nukkua klo 01-03, ei onnistu. Klo 03:30 huomaan shampoo-purkin vuotaneen, vaihdan toiseen muoviseen entiseen filmipurkkiin. Klo 05-10 näen unta. Perjantain Helsingin Sanomat tulee, muttei innosta tänään. Matkatoveri soittaa klo 11. Peseydyn. Katson TV-uutiset. Irrotan johdot seinästä. Syön. Katson internetistä Ryanairin toisen lentoajan (Lontoo - Porto) vahvistusviestin. Pieni sininen reppu on pakkautunut vähitellen. Lopuksi sateenvarjo jää pois (ja joudun sateessa ostamaan!)
.
Matkatoverin merkkisoitto klo 18:20. Olen jo eteisessä, takki, hyvät kengät. Ystävän tytär kavereineen istuu auton takapenkillä, he jäävät Tampereelle yöksi ja ajavat auton takaisin Helsinkiin. Kyselemme nuorilta Euroopan kiertolaisilta kokemuksia Lontoon lentokentän Stanstedin yöstä? "Ootteko yötä siellä?" Ajonopeus on 100 km/h, perille klo 20:30 Tampere-Pirkkalan lentoasemalle.
.
PIRKKALAN lentokentällä on varsin miellyttävä Terminaali n:o 1 Finnairin ja SAS/Blue1:n käytössä. Vain 200 metrin päässä sijaitsee Terminaali n:o 2: Ryanairin käyttämä halpa, ruma, ahdas parakki.
.
Tuntuu viileältä ulkona, 6 astetta lämmintä, tuulee, on satanut. Terminaalissa on pieni eteishalli, jonne sisään pohjoisesta? Käymme kaikki wc:ssä. Rakennuksen itähuoneessa kauppaa Avia bussilippuja, 6 eurolla Tampereelle tai 25 eurolla Helsinkiin?
.
Kaiuttimista etukäteiskuulutus Riikaan. Sinne menevät ovatkin jo turvatarkastuksessa seinän toisella puolella. Eteishalliin muodostuu jono 2 tuntia ja 15 minuuttia ennen lentoa Lontooseen, kaksi jonoa kolmelle lippuluukulle, jotka avautuvat klo 20:55. Ja pieni puuparakin eteishalli on täysi ihmisistä! Kaikki ovat menossa samalle lennolle.
.
CHECK-IN. Näytetään passi sekä Ryanin tulostesivu tai paperinippu. Ryanin matkalippu on pelkkä sähköpostitse lähetetty 6-kirjaiminen yksilöllinen koodi, kuten TMB6ED tai JIMPAB. Kaiketi kaikki esittävät lähtöselvityksessä A4-tulosteen Ryanin sähköpostiviestin 1. sivusta ja saavat matkakorttinsa. Boarding-Card on kaksiosainen, osista isommassa lukee käsin (Sukunimi), numero 44, "Free Seating", elikkä ei paikkanumeroita.
.
TURVATARKASTUS sijaitsee kääntöoven takana. Ruuhka, kapea kuja. Tiskille, muovilaatikkoon käsimatkatavarat liukuhihnalle: 1) nestepussi, lompakko (kolikot), vyö metallisolkineen, avaimet, takki. 2) Reppu perään. Virkamies ottaa tavarat vastaan ja kysyy kultakin: "Onko tietokonetta?" (Kaverillani on tietokonelaukku, yli 25 cm leveä). Kävelen läpi portista, joka ei hälytä kohdallani.
.
Repun läpivalaisun jälkeen virkailijatyttö kysyy: "Saako avata?" "Minulla on tyhjä vesipullo". Kynän ja aiemmilta matkoilta jääneet Britannian kolikot hän kaivaa esiin sivutaskusta. Eväspussi, vaatepussi, ihan kätevästi olen pakannut. Tyttö sulkee repun. Vyöni pidike on jäädä tiskille (se jää lopulta vasta toisella kentällä!). Pujottelen vyön takaisin.
.
KAHVILA puuparakin yläkerrassa on lähes tyhjä. Ulos sieltä ei näe, mutta alakertaan on näköala Check-in-jonoon, joka jatkuu edelleen. Meillä on puolitoista tuntia odotusaikaa istuttavana, missähän kaikki muut ihmiset ovat? Tyhjiä pöytiä. Kaveri syö hillomunkin ja kahvin. Iltalööpit: "Mikko Alatalo painosti Juicea hoitoon."
.
Alakerrassa on penkkijonot portille, oikealla lukee numerot 1-90, vasemmalla 91-189. Wc on vastapäätä, sieltä haen vesipulloni täyteen. Pulloa on vaikea mahduttaa hanan ja altaan väliin, vinosti vain onnistuu.
.
Boeing 737-800 laskeutuu Tampereelle klo 22:20, puoli tuntia ennen lähtöaikaa Lontooseen. Ihmisiä näkyy virtaavan lasin takana. Vain kymmenessä minuutissa kone on jo tyhjä tulijoista ja lähtijöiden lastaus alkaa. Kentän virkailijat asettuvat portin kahden puolen.
.
Ensin päästetään lentokoneeseen nettilähtöselvityksestä maksaneet, sekä toisaalta lapsiperheet, vasemmalta puolelta, sitten n:ot 1-90. Mekin olemme jo nousseet penkiltä (kaverini edellä on tyhjä penkki, minun vieressäni istui tuntematon turisti, nuorehko mies).
.
Passini ja boarding-korttini ovat kädessäni. Minä pidän kiinni lippukorttini isommasta osasta (kuten elokuvateatterissa), mutta minut tavoitetaan ulko-ovella ja virkailijanainen vaihtaa minulle kortin pienemmän osan (sen osan, jossa ei lue nimeäni).
.
KENTÄLLÄ märkää, tihkusadetta, kävelemme koneen etuovelle. Ryanairilla on kuulemma 111 kpl keskimäärin 2 vuotta vanhoja Boeing 737-800-koneita. Jäljessäni on väljää, kiiruhdan jonon kärjen edelläni kiinni. Irtoportaat nousevat koneeseen, ovella kolme lentoemäntää tervehtii.
.
Ikkunapaikalle istuudun, oikealle, rivillä 8 (kullakin rivillä on 3+3 paikkaa). Käytäväpaikka jää tyhjäksi, muualla enimmäkseen jokainen paikka täyttyy. Koneessa on 33 penkkiriviä n. 190 matkustajalle. Jälkijoukkoa tulee vielä, viimeistä naista odotellaan pitkään. Lentoemäntä sulkee oven klo 22:55, lähtöaikaan.
.
Lentokone peruuttaa vähän, kääntyy huomaamattomasti jopa 180 astetta, kiitää lounaaseen (katson kompassistani) ja ampaisee yllättävän nopeasti kiitoradalta ilmaan! Kiito ja nousu on minusta lennon jännittävin vaihe. Jonostressi kentällä on ollut siedettävä, sitten rento helpotus lähtöä odotellessa ja koneessa ennen ja jälkeen nousun.
.
Englanninkielisiä kuulutuksia, brittiläisen iloinen lentäjä! Lentoemännät näyttävät pelastusliivien pukemisen. Turvaohjeet on liimattu selkänojaan. Keltainen penkin yläosa. Testaan ikkunaverhon (alasvetoluukku). Reppuni mahtuu edellisen penkin alle, kaverin laukku sekä kummankin takit yläsäiliöön.
.
Turvavyö on tuttu vyö vain. Valot merkitsevät: Tupakointi on kielletty koko ajan, kun taas Seat-belt-kuva syttyy ja sammuu. Ulkona on pimeää. Koneen valot sammutetaan nousun (ja laskun) ajaksi, mutta ulkoa ei paljon valoja näy.
.
Tuntuupa arkiselta kuin istuisin bussissa. Neljä lentoemäntää jakelee Ryanin asiakaslehteä numero 12, kärräilee ostettavaa syötävää, sekä myy arpoja ja matkalippuja Stanstedin kentältä Lontooseen. Vasta kolmas arpanumero löytää voittajansa. Ryanairin lehden aiheita ovat mm. Norjan Bergen ja Marokon Marrakesh.
.
Ryanin kaikki koneet ovat samannäköisiä, lukuunottamatta ulkoseiniin maalattuja vitsejä kilpailijoista, kuten Easyjetistä ja Lufthansasta: "Ryanair - Bye-bye LazyJet!" / "Ryanair - Bye-bye Latehansa".
.
Matka-aika kuluu, ensimmäinen tunti nopeimmin. Wc-jono muodostuu kärryemäntien eteen käytävälle. Turvavyöt pitää kiinnittää toisen tunnin tienoilla, kun on pientä kieputusta ja sadetta.
.
Englannissa näkyy upeitakin valojuovia, kuin joulukoristetta valoilla, köynnöksillä. Ensin vain tähtitaivas. Autotkin tulevat näkyviin. Laskeutuminen märälle kentälle, tömähdys, jarrutus.
.
***
STANSTED, Britannia. Koneesta kävellään ulkona sisähalliin, mutta tämä onkin lisärakennus muutaman minuutin Junamatkan(!) päässä päärakennuksesta! Passijonoja on sitten kuutiomaisessa jättihallissa vierekkäin jopa 20. Jonotusaika jää siten kohtuulliseksi.
.
Stanstedin lentoasema on avara ja väljä. Katselen ulkona Radisson-hotellin valoja ja pysäköintialueiden avaruutta. Sisähallissa yöpyy perjantain ja lauantain välillä klo 24-04 ainakin 500 ihmistä, penkeillä pitkänään maaten tai lojuen, tai istuen, tai makuupusseissa lattialla nukkuen. Lattiatilaa on väljästi pitkin seinämiä, tuoleja ei enää vapaana. Näköjään W.H. Smithin lehtikirjakauppa myy lapsille yhä Enid Blytonin Viisikko-pokkareita.
.
Lentokentillä yöpyville on oma nettisivustonsa: sleepinginairports.net. Äänestyksessä Helsinki ja Oslo ovat Euroopan mukavimmat yöpymiseen, kun taas Moskova ja Pariisi ikävimmät. Porto on myös mukava, mutta Frankfurt-Hahn kurjahko. Lontoo-Stansted keskikastia, erittäin runsaasti kommentoitu vilkkautensa ansiosta.
.
Lauantaina 2.11. yöllä kello 03:45 infotaulun lähtevien lentojen listaan lisätään:
"PORTO 6:35 Flight #FR8343 Zone J Desk 62-63".
.
Tiskin eteen alkaa kerääntyä jonoa. Etulinjassa on pari makuupusseissaan nukkuvaa, jotka heräilevät hissukseen raukeina väistymään tieltämme. Tiskiltä saan Boarding Cardin, "Gate 34".
.
Turvatarkastusportilla musta mies tiedustelee kaikilta: "Onko teräaseita?" Matalaan laatikkoon laitetaan taas 1) hammastahnan ja shampoon sisältävä läpinäkyvä muovipussi 2) takki, lompakko, avaimet, vyö solkineen. Perään hihnalle käsimatkatavarani reppu.
.
Jonkin matkan päässä seuraa kenkätarkastus! Kengät pois jaloista hihnalle läpivalaisuun. Sitten käytävä kohti "Gates 1-99", ei juuri vähempää kuin sata porttia... Parivaunuinen metrojuna kulkee 3 minuutin välein. Sen ensimmäinen asema kuuluu porteille 1-20. Hetken päästä toinen asema, jolle jäämme, porteille 21-39.
.
Perillä on väljiä odotustiloja, pehmeitä penkkejä, tilaa ja aikaa nukahtaakin klo 04-05:35, kunnes lähdemme jonottelemaan portille numero 34. Muodostan ensimmäisen yleiskuvan portugalilaisista, joita lähes kaikki Portoon menijät ovat: tummahkoja, karkeapiirteisiä, keskimäärin pienikokoisia, naiset n. 150-160 cm, miehet n. 160-170 cm pituuksiltaan.
.
Ryanairin lentokoneessa Stansted-Porto stuertti esittää kieli poskessa virnuillen turvallisuusohjeiden koreografian: "Turvavyö kiinni click, turvavyö auki clack! Happinaamari päähän, pelastusliivit ylle." Tässä koneessa onkin 3 stuerttia ja 1 lentoemäntä (matkan muilla kolmella lennolla 4 lentoemäntää). Briteiltä koko henkilökunta näyttää, kuten lentäjätkin kuulostavat, säätiedotuksineen. Torkahdan tunnin lentokoneessakin, kunnes 08:22 aurinko hehkuu upeana valkoisten pilvien yläpuolella lennettäessä.
.
***
PORTOON laskeudutaan valoisaan aikaan klo 09. Ikkunasta näkyy tilkkutäkkimäisen erivärisiä peltoja, kumpuja, tummanvihreitä pinjametsiä, tiilikattoisia omakotitaloja, sinisiä uima-altaita.
 .
Francisco Sa Carneiron lentoasema on uutukaisen moderni, miellyttävän väljä, rauhoittavan hiljainen. Käymälät hohtavat siisteyttä, seinällä onkin diplomi: Portugalin siistein käymälä -kilpailun voittaja.
.
Automaatit myyvät metrojunalippuja. 4 vyöhykettä: 1,35 euroa, sekä 0,50 euron maksu etäluettavasta uudelleen ladattavasta pahvikortista.
.
Sininen metrolinja E, viides ja uusin. Moderni siisti vaunu, väljää ja hiljaista. Maanpinnalla ohi Porton esikaupunkien, jotka voisivat hyvin olla Helsinkiäkin. Kaikilla pysäkeillä on lippuautomaatti ja jokaisella näkyy olevan vartijakin, paljon työllistetty väkeä.
.
Bolhaon metroasemalla sukellamme maan uumenista ulos jo eksoottisempaan, vuosisataiseen muotorikkaaseen arkkitehtuuriin. Pientä hakemista, missä oikein ollaan, sillä kadunnimikilpiä ei löydy kaikista kulmista vaan suurpiirteisemmin silloin tällöin. Ohi Bolhaon Kauppahallin - Helsingin kaltainen. Kadut mutkittelevat, aukioilla komeilee ratsastajapatsaita.
.
Sao Benton rautatieaseman hallissa on hienosti kuvitetut siniset azulejos-kaakeliseinät. Automaatit myyvät Urban-junien lippuja, 70 km Aveiroon maksaa vain 1,95, vajaat kaksi euroa. Juna kulkee kerran tunnissa, seuraavat lähtevät 11:20 ja 12:20.
.
Miellyttävä, väljä juna. Hieno sightseeing Portossa jokirantanäkymin (korkealta jyrkät rinteet) ensin itään pääasemalle Batalhalle, sitten takaisin jokirantaa länteen ja mahtavaa siltaa Douro-joen yli ja joen vartta.
.
Pieniä väliasemia, jokaisella asemalla pysähdytään, ja virkapukuinen asemapäällikkö, nainen tai mies, heilauttaa punaista lippua veturin edessä. Rata sivuaa merenrantaa ja uimarantoja, joilla hiekkadyynejä, lankkupolkuja, lenkkeilijöitä, mahtavia vaahtopäisiä aaltoja. Pieniä kaupunkeja, kuten Ovar. Portugali.

lauantai 7. tammikuuta 2017

541. Pisasta junalla Luccaan

Marraskuussa Pohjois-Italiassa. Pisan juna-aseman automaatista lippu Luccaan maksoi 2,30 euroa. Aikatauluissa laiturin numero oli joko 6 tai 1 tai "2 ovest" (eli 2 länsi). Niistä menimme alikulkua kakkoslaiturille.
.
Kello 16:50 kaiuttimista kuuluttiin, että oikea laituri onkin nyt "1 ovest". Moni muukin odottaja alkoi juosta sinnepäin, länteen, ja raiteen yli länsiykköselle.
.
Ehdimme nipin napin lähestulkoon täyteen junaan, ennen kuin se heti lähtee. Puolen tunnin vuorovälit.
.
Junamme täyttyy lisää väliasemilta (Pisa S. Rossore, S. Giuliano Terme, Ripafratta), tulee paljon opiskeluikäisiä. Ulkona pimenee. Idässä valtava vihreä vuori, jota junarata kaartaen kiertää. Matka Luccaan kestää 25 minuuttia, juna saapuu klo 17:15.
.
Luccassa on vartin yli viisi jo pimeää. Juna-asemalta kuljemme pohjoiseen puistikkoon, seuraamme muita matkalaisia nurmikentän halki kohti pimeää mutta komeaa Luccan kaupunginmuuria! Muurin vallinsarven tyvestä löytyy pieni oviaukko kävelijöille. Sitten muurin sisällä on ahdas käytävä kuin jossain Viaporissa - Helsingin Suomenlinnassa.
.
Kapeita kivisiä portaita noustaan ylös puolustusmuurin harjalle ja sieltä alamäkeä muurien sisäiseen Luccan kaupunkiin. Ympärillä pimeää, on vain vähän valon tuikkuja siellä täällä. Huomaan pimenneitä kirkkoja ja muita rakennusten hahmoja.
.
Kadunnimiä on tällaisessa vanhassa kaupungissa vain silloin tällöin kujien risteyksissä, ei suinkaan jokaisessa nurkassa, vaan sattumanvaraisesti jokin aina jossakin kulmassa. Kompassin perusteella risteilemme pohjoiseen ja välillä länteen tai itään, kun emme pääsekään suoraan.
.
Parhaita maamerkkejä on Guinigi-torni, ja sitten jokin ihan kartasta tuttukin kadunnimi tulee vastaan. Sokkosuunnistusta silti, kujilta kujille.
.
Jostakin satunnaisen "nimettömän" kujan päästä välkkyy vihreä neonvalo: Hotel. Lähempää katsoen juuri siinähän se sitten onkin, meidän "keskustahotellimme": nimeltään"La Torre 1". Emme ole kulkeneet asemalta pimeässä ja etsiskelleet kuin vasta 40 minuuttia.
.
Hotelli "La Torre 1". Kello on 17:55. Sisältä näkyy ikkunasta vain hämärä puolivalaistus. Ovikellon soittoa ei seuraa pitkään aikaan reaktiota, mutta sitten laskeutuu portaita yläkerrasta nuorehkon oloinen italiatar avaamaan oven. Tuo tumma nainen haluaa meiltä toisen passin säilöön. Maksu yöpymisestä on suoritettava huomenna omistajalle.
.
Italiatar näyttää huoneemme ja 2 kylpyhuonetta ja aamiaishuoneen talon toisesta kerroksessa. Alakerran eteisessä on internet-piste ja karttoja, käytävillä kirjasto, yölukemista. Avaimet saamme sekä ulko-oveen että oman huoneen oveen. Receptionia ei ole.
.
Nainen kertoo asuneensa koko ikänsä (37 vuotta) Luccassa, mutta käyneensä Ryanairin lennolla ainakin Lontoossa. Hän kyselee Suomesta mahdollisena matkakohteena itselleen, mikä siellä on parasta (luonto, metsät, järvet)?
.
Pieneen huoneeseemme, numero 5 (kooltaan noin 3 m x 3 m) kuuluu täällä myös televisio, josta näkyy 7 italialaista kanavaa, Rai 1,2,3 sekä kaupallisia kanavia. Tyypillinen italialainen TV-ohjelma on tietokilpailu, jossa vähäpukeiset eloisat pitkähiuksiset blondit vastailevat kysymyksiin. Joitakin italiaksi dubattuja Suomessakin tuttuja amerikkalaisia tv-sarjoja näytetään, "Lost" ja poliisisarjoja. Laatuelokuvana esitetään "Nuovo Cinema Paradiso".
.
Kiertelemme illalla pimeän Luccan katuja, muurien sisällä ja lännestä muurin ulkopuolellakin, mutta uudempi, ulkopuolinen vilkkaiden autoteiden maailma ei ole kaunis. Kauppojen ja pizzerioiden ikkunat valaisevat liikekatuja, joista tärkein Fillungo.
.
Luccan kaupat ovat yleensä auki klo 20 asti, sitten kivikylä hiljenee ja pimenee entisestään. Tästä kaupungista ja kokemuksistani mieleeni tulee eniten Englannin Cambridge - samanlainen historiallinen tiilimuuristen valaisemattomien synkkien kujien ikivanha tunnelma.
.
Kaupunginmuurien sisäisillä kapeilla vuosisataisilla kujilla on vain rajallisesti autoliikennettä. mutta aina kuitenkin jokin auto jostakin ahtaasta paikasta tulossa. Pienet julkiset minibussitkin ajavat, linjoja on paljon. Esimerkiksi "La Torren" viereisellä pienellä, mutta keskeisellä piazzalla pysähtyvät bussilinjat 7, 8, 14 ja olikohan 220, näin ne kaikki toisena iltana noin 5 minuutin välein, kun ne poimivat osansa pysäkillä odottajista (jotka naisia kaikki!) noin klo 19:30.
.
Nautin makeat yöunet. Kirkonkellot soittelevat. Töihinsä menevien pyöräilijöiden ym. hälinää kuuluu kujalta aamuvarhain. Kun huoneen ikkuna on raollaan auki.
.
Hotellin aamiainen klo 8:30-10. Olemme ainoat ruokasalissa. Lieneekö muita vieraita kuin joku yskijä jossakin toisessa huoneessa, ehkä pitkäaikainen asukas, ja pari muuta ihmistä näkyy vilaukselta kerran ruokasalissa. Mutta kaksin istumme me suomalaiset aamiaisella.
.
"Buongiorno!" Keittiössä ja ruokasalissa vilkas italiaa puhuva pyöreä noin 60-vuotias rouva ja puolta nuorempi hoikka neito (ei illan portieeri) puhuvat, juttelevat ja haastelevat keskenään italiaa kuin heidän pitäisi kertoa puolessa tunnissa toisilleen 50 vuoden eron aikaiset tapahtumat. Molempina aamuina toistuu yhtä vilkas pälpätys. Se olisi voinut häiritäkin viihtymistä, jos olisi ymmärtänyt jotakin, ja jutun aiheet olisivat olleet typeriä, mutta italian kieli on ymmärtämättömälle kaunista, kuin musiikkia.
.
Aamiaistarjoilu: kolme sämpylää, 4 voita, 2 marmeladia, 1 pähkinäsuklaalevite, ilmakuivattua kinkkua, jogurtit 125 g, punaista tuoremehua, maitokahvia, 2 kiivi-hedelmää, mandariini. Lisäksi rouva paistaa meille omeletin sekä tarjoaa jälkiruoaksi "paikallista erikoisuutta" hedelmäkakkua. Toisena aamunamme ei kuitenkaan tarjota enää jogurttia eikä kinkkua eikä omelettia. Olimmekohan kiitelleet riittävästi vai liian vähän ensimmäisenä aamuna?
.
Luccan paikallisia nähtävyyksiä ovat Anfiteatro, Guinigi-torni sekä monet kirkot, joista Duomossa on Tintoretton maalaus Yövartio, mutta mielestäni erityisesti kaunis ehjä kaupunginmuuri (4,2 km pituudeltaan). Kävelemme muurin koko pituudeltaan ympäri, se on kaupungin suosituin pyöräily- ja kävelyreitti. Luccan kaunis kasvitieteellinen puutarha on suljettu talveksi.
.
Kuuluisaan korkeaan torniin, jonka katolla kasvaa puita, on pääsymaksu ja ties kuinka monta kerrosta portaita kavuttavaksi. Jospa vain toinen kävisi ottamassa valokuvia? Kiipeäminen jää tekemättä, mikä ehkä kaduttaa.
.
Kaupungin ulkopuolella pohjoisessa virtaa Sercchio-joki, jonka varrella on luontopolku. Ikävä kyllä sinne on dumpattu myös auton akkuja. Joenvarren luonto, sekalehtimetsä, ei näytä suomalaisesta kummoiselta, meillä on itsellämme parempaa joka vesaikossa ja näreikössä.
.
Monte San Quirico, kirkko ja kylä kukkulalla, on paljon kiintoisampi. Hiljainen tie, harvoin jokin auto ajaa. Koira lojuu keskellä asfalttitietä, kunnes valpastuu haukkumaan ja nuuskimaan oudot turistit. Tie kiertää ja kaartaa toisaalla jälleen alas, joten ei tarvinnut palata samaa reittiä koiran ohi.
.
Kaupungin kirjaston osoitteessa on vain suljettu rautaportti... Paikalliselta kysymällä saamme opastuksen, joka johtaa - kaupungin suurimpaan kirjakauppaan, joka kyllä oli jo tullut tutuksi! Väärinkäsityskö?
.
Matkailutoimiston opastuksella päädymme johonkin virastotaloon, sellaisen toiseen tai kolmanteen kerrokseen, jossa vahtimestarille tulee ongelmia, koska hän ei puhu vieraita kieliä. Vieraiden pitää täällä rekisteröityä ja jättää reput ja päällysvaatteet säilöön. Kaikki muut kävijät näyttävätkin pelkiltä opiskelijoilta, tekemässä tutkimuksia tai muistiinpanoja. Liekö mikään kaupunginkirjasto, jossa voida lukaista paikalliset ja maailman sanomalehdet? Lähdemme pois, kun vahtimestari viipyy haeskellessaan tulkkia.
.
Lucca tuo parhaimmillaan mieleeni Leirian pikkukaupungin Portugalissa, mutta ei edukseen. Minun tulee ikävä Leirian viehättävää kaupunginkirjastoa, joka hyvin vastasi kunnollista suomalaista kaupunginkirjastoa, kaikkine samoine palveluineen kuin Suomessa! Miten lienee Italiassa, sitä en nähnyt. Leiriassa viihtyisin paljon paremmin pitempäänkin asuen kuin Luccassa, vaikka Luccassakin toki on kiva käydä.
.
Iltapimeä kuluu paljolti Luccan eri kaupoissa. Ja muutamissa kirkoissa tulee käytyä. Luccan kulttuuritarjontaan olisi kuulunut klassinen konserttikin - joka ikinen ilta klo 19, eräässä kirkoista. Kaupungin oman suurmiehen Puccinin musiikkia, liput 15 euroa.
.
Viimeisenä aamunamme omistajaperhe, 60-, ehkä 70-vuotiaat Paolo ja Sonia sekä aamujen nuori tyttö kättelevät alakerran hallissa hyvästiksi vieraansa ja puhuvat sydämellisen vuolaasti italiaa.
.
Kierreltyämme aamulla kaupungin länsilaitoja ja poikettuamme valintamyymälässä, päädymme asemalle ja toteamme, että kello 10:40 jälkeen seuraava juna Pisaan lähteekin vasta 12:40, Lippu automaatista maksaa 2,30 euroa yhtä hyvin Pisaan kuin Pisa Aeroportolle asti (vaihtaen Pisa Centralessa).
.
Kuljeskelen vielä yksin muurilla ja kaupungin koilliskulmalla, joka on jäänyt vähimmälle tutustumiselle. Siellä kulkee mm. kapea kanava kaupungin halki. Satun näkemään muurilta pari ihmistä kulkemassa kasvitieteellisessä puutarhassa ja poikkean kokeilemaan eilen suljettuna ollutta porttia. Se avautuukin nyt. Lapussa tosin lukee, että puisto on suljettu yleisöltä marraskuusta maaliskuuhun...
.
Jätän itse umpinaisen portin auki sepposen selälleen ja lähden kiertelemään. Näen olan yli jonkun toisenkin ihmishahmon tulleen portille. Toinen turisti, italialainen herrasmies, astuu varovaisesti myös puutarhaan.
.
Mutta kohta portille tulee haalariasuinen duunari, joka alkaa huudella meille. Ymmärrän huudosta sanan Chiuso = "suljettu, kiinni". Italialainen turisti vaihtaa enemmän sanoja ja ymmärrän hänen puolustelevan, että portti oli ihan auki (minun jäljiltäni.) Joudumme poistumaan. Toisaalta minulla ei enää olisi ollut paljon aikaakaan. - Kauniita komeita hienoja puita ehdin silti joitakin nähdä, mutten päässyt kasvihuoneisiin asti.
.
Luccan aseman aikataulussa junat Pisaan lähtevät joko laiturilta 6 tai 2 ovest! Aivan kuten Pisassa, paitsi että Pisassa oli vielä kolmaskin vaihtoehto 1 ovest. Näyttöruudussa lukee nyt, että juna lähtee raiteelta 6. Virkailija sanoo, että juna lähtee laiturilta 6. Laiturilla 6 seisoo 2-vaunuinen juna ja kysyttäessä paikallinen nuorimies myöntää, että juuri tämä juna menee Pisaan. Istumme siis vaunuun kuten monet muutkin.
.
Lähtöaikaan klo 12:38 kaiutetaan kuulutus, josta saan selvää että "Due ovest". Ja samassa vaunumme kaikille ihmisille tulee kiire! He nappaavat vaatteensa, kimpsunsa ja kampsunsa, sekä ryntäävät alikulkutunneliin, kilpajuoksua raiteelle 2 länteen. Nipin napin juosten ehdimme mekin junaan. Mutta en tiedä ehtivätkö varmasti kaikki.
.
Pisassa emme kiiruhda vaihtamaan ensimmäiseen lentokentän junaan, vaan kiertelen vielä kaupunkia itään, jossa en ollut käynyt. Sieltä menisi myös autotie (bussejakin) lentoasemalle. Kai voisin kävelläkin, 2 km? Kävelen vähän matkaa radan yli, mutta kuuluihan jatkojunalippu vielä samaan hintaan kuin Luccasta Pisaan.
.
Lentoaseman juna lähtee Pisassa todellakin laiturilta 14, jolle se vähän aiemmin myös saapui kentältä, tuoden paljon ihmisiä, joilla oli matkalaukkuja. Matka kesti hitaasti lännestä kaartavaa reittiä vain viisi minuuttia, ohi lähinnä varasto- ja teollisuusalueiden.
.
Pisan lentokenttä "Galileo Galilei" on kohtuullisen kokoinen. Aikaa meillä on jäljellä mukavasti eikä turvatarkastus ruuhkaudu, vaan siellä ehtii käydä yksittäin jonottamatta. Odottelu ei ole koskaan kovin mukavaa, mutta kun Ryanairin Check-In'in olemme voineet tehdä, kuten myös Boarding-Pass'it tulostaa A4-paperille, jo hotelli La Torren internetpäätteellä, pääsemme etuoikeutettujen Priority-ryhmään, ensimmäisten 20:n joukkoon.
.
Priority-ryhmämme jälkeen lähtöportti pannaan hetkeksi kiinni. Kentän laidalla odottaa kaksi bussia viedäkseen meidät terminaalista lentokoneen viereen. Ensimmäinen bussimme odottaa useampiakin kuin meitä 20:ta, mutta pääsemme sitten kuitenkin tyhjään koneeseen asettumaan kaikessa rauhassa paikoillemme.
.
Ryanairin Saksassa käyttämä Frankfurt-Hahnin lentokenttä on paljon pienempi ja miellyttävämpi kuin jokin Lontoon Stansted, tuo toinen Ryanairin keskuskenttä Euroopassa. Schengen-alueella ei ole myöskään passijonoja, joten saapuminen Saksaan on mukavampaa kuin Britanniaan.

540. Roomasta junalla Pisaan

Roomassa olin lukenut "Leggo"sta, paikallisesta ilmaisesta sanomalehdestä (kuten "Satasesta", siis kansainvälisen "Metron" kilpailijalehdestä) huolestuttavia lakko-otsikoita:
"Italian julkinen liikenne pysähtyy tällä viikolla kokonaan". Onneksi lakko oli tulossa vasta perjantaina (venerdi, Venuksen päivä), eikä vielä tiistaina (martedi eli Marsin päivä). (Sanasia italiaa: Leggere = lukea; Leggero =kevyt, kevytmielinen; Leggibile = helposti luettava; Leggio = lukuteline)
.
Rooman Terminin rautatieaseman automaateista olimme pari päivää etukäteen (sunnuntaina) ostaneet halvimmat junaliput Pisaan (hintaan 17,15 euroa, matka 330 km, kesto 4 tuntia). Muutama automaatti oli varattu vain lähijunille. Oikeanlainen pitkänmatkan lippujen automaatti varoitti, ettei voi antaa ulos vaihtokolikoita, kun toinen laite puolestaan ei huolinut seteleitä, kolmas masiina oli rikki, ja neljännellä joku turisti pelasi puoli tuntia edestakaisin erilaisten vaihtoehtojensa kanssa!
.
Rooman juna-aseman tunneli tarjosi liikkeiden ja ihmisruuhkien lisäksi mm. liukuhihnan, ettei tarvinnutkaan kävellä kaikkia satoja metrejä etäisille laitureille numerot 25-30. Laiturilta 28 lähtee klo 10:08 vihreä Regionale-juna Pisaan, kunhan ensin saapuu klo 9:55.
.
Pitkässä junassa, heti toisessa vaunussa veturin jälkeen, oli aluksi hyvin väljää, mutta Ostian ja Trasteveren ruuhkaisilta laitureilta vaunut täyttyivät. Seuraavilla Rooman läheisillä asemilla paikat olivat vuorostaan tyhjenemään päin. Juna palveli siis aluksi Rooman lähiliikennettä. (Ja lopuksi Pisan paikallisliikennettä.)
.
Junamme kääntyi Rooman Trasteveressa pohjoiseen ja ajoi tunnelissa ensin Gianicolon ja sitten Vatikaanin kukkulan alitse. Noiden välissä oli ulkoilmassa hiljainen S. Pietron asema (jonka jälkeen haarautui Vatikaanin sisälle vievä radanpätkä).
.
Konduktööri, pienine viiksineen, oli hieman koomisen näköinen, kuin sirkuksesta tullut, koska hänen räikeän kirkkaan vihreä pieni virkatakkinsa oli jäänyt liian pieneksi vatsan kohdalta. Hm, tällaisia yksityiskohtia kai pohjoisen ihminen odottaa etelässä kohtaavansakin?
.
Liput pitää Italiassa matkustajan itse leimata asemalaiturilla, muuten uhataan isoilla sakoilla! Junailija lävisti silti vielä pihdeillään pienen nelikulmaisen reiän lippuun. Matkan edettyä monta tuntia tuli vaunuun toinenkin konduktööri ja tarkasti liput.
.
Aikataulua: kello 10:08 Termini, 10:17 Ostiense, 10:22 Trastevere, 10:27 S.Pietro, 10:47 Ladispoli-Cerveteri. Autiota suomaastoa on näkymänä ollut, taempana kerrostalorykelmä. Rooma on soiden ympäröimä? Lazio eli Latina on varsin harvaan asuttu maakunta.
.
Klo 10:53 Marina-Cerveterin asema: meri, poukamaista rantaviivaa, viihtyisää "huvila-asutusta", pieniä kerrostaloja. Rantalomalleko Roomasta tänne, 45 minuutin junamatka? Portugalin kaupunki "Figueira da Foz" palautui mieleeni.
.
Kello 11:07 S. Marinella, merenrantaa! Nätin näköistä! Oikealla kumpuja. Viiden minuutin pysähdys täällä. Rantapaikkoihin jää paljon ihmisiä, eikä junaan tule juuri ketään uutta. Vaunumme lähipenkit ovat vapautuneet taas, osa oli ollut koko ajankin tyhjiä. Ihmisten puheenpölinä keskenään on vilkasta, mutta kännyköihin puhuminen hillitympää.
.
Junan penkit ovat sinistä kangasta, reunat ja päänojat ja kiinteät käsinojat mustaa muovia. Tuoleja on käytävän kummallakin puolella vastakkain 2+2, tuolien selkänojien väliin jää tilaa vaikkapa matkalaukulle. Ikkunan alla on pieni harmaapintainen pöydäke. Ikkunat ovat kaksiosaisia, poikkipinna keskellä ja 4 kielellä lukee kielto: Älä heitä mitään ikkunasta (italia, ranska, saksa, englanti).
.
Klo 11:15 Civitavecchia, joka isompi rantakaupunki, Rooman suuri satamakaupunki. 11:29 Tarquinia, 11:40 Montalto di Castro. Jo 115 km on taidettu kulkea. Talojen seiniin on usein maalattu kilometrimäärä!
.
Kello 11:54 Capalbio, jossa pitempi pysähdys, yli 5 minuuttia. Matkan varrella näkyy peltoja talven 'lepotilassa'. Aurinko on pilvessä, häirittyään alkumatkasta länsi-ikkunassa (eli rannan puolella).
.
Rata suuntaa nyt sisämaahan, vihreitä vuoria näkyy vaihteeksi sekä oikealla että vasemmalla. Pinjoja kasvaa siellä - täällä. Vesialtaita näkyi merenrannalla! Suolan kuivaamista? Soinen ranta taas. Vuoriston harjanne näkyy lahden takana.
.
Klo 12:03 Orbetella Monte Argentario. Rähjäistä, ruohottuneita sivuraiteita. Ovenläimäyksiä kuuluu. Oikealla häämöttää harmaanvihreä vuoristo, vasemmalla vesakkoa. Meri välkkyy puunrunkojen välistä. Peltoa, kirkontorni, kylä jossa 2-krs-taloja, juna hiljentää: klo 12:09 Albinian asema.
.
Aurinkolasit ovat suosittuja täällä, italialaisten silmiä ei näe... Englanninkieliset rinnakkaistekstit ovat yleisiä, kuten Suomessa ruotsinkieliset: esim. asemilla "Sottopassaggio / Subway", "Uscita / Exit".
.
Matala joki näkyy ikkunasta ja lintuja sen keskimättäällä. Näkyy peltoa, harmaa vuorijono, vesilätäköitä pelloilla. Konduktööri tulee vaunuun ja pysähtyy pölisemään kännykkäänsä tyhjässä oikeanpuoleisessa penkkivälissä:
"Allora? Aah, bono!... Internet?... Albinia Roma... Ciao, Bella, Grazia!"
.
Talamonten asema kiidetään ohi pysähtymättä, samoin Brossero klo 12:18. Keltaisen talon seinään on maalattu "175 km". Kaunis pinjarivistö ja toinen samanlainen. "191 km". Juna kiihdyttää ja kiitää.
.
Kaksi italialaista nuorta paria edempänä vaunussa on nyt noussut pukeutumaan ja pakkaamaan. Ulkona näkyy pikkulähiö 3-krs-taloja ja muutama tornitalo, yhtenäisen beigenkeltaisia seiniä.
.
Kello 12:26 Grosseto, ison kaupungin tuntua! Talojen parvekkeita täynnä kukkivia kukkaruukkuja tai vaihtoehtoisesti täynnä kuivuvaa "Rossin perheen" alusvaatepyykkiä roikkumassa naruilla.
.
Klo 12:35 Montepescali: oikealla vuoren huipulla näkyy kaunis kumpukaupunki! Lienee ollut helppo puolustaa? Junan vauhti vain kiihtyy huimaksi.
.
Kaksi poliisia kulkee vaunun läpi katsoen jokaiseen välikköön huolellisesti. Jonkin ajan päästä he palaavat peräpäästä takaisin kohti veturia, yhtä tarkkaavaisina. Eivät ole tainneet vielä löytää etsimäänsä.
.
Kello 12:53 Follonica. Jopa 12-kerroksisiakin taloja. Asemarakennuksen edessä on katos. Pitkä odotus junalla täällä. Sitten seuraa uusi lippujen tarkastus. "Buona sera!" Oikealla näkyy teräviä kumpuja.
.
Klo 13:04 Campiglia Marittima. Ja 13:19 S. Vinzento. Campanile eli kirkontorni. Ranta, meri, vasemmalla. Siistejä liikenteenjakajia, eksoottisen kauniita tienviittoja kuten Rivieran postikorteissa olen aiemmin nähnyt.
.
Italiaanoja virtasi äsken junaan isompi lauma, iloisesti pälpättäen, jokunen lauloikin hetkisen! Italialaiset laulahtavat herkästi laulunpätkiä. Voivat ulkomailla esittäytyäkin laulaen, osoittaen itseään sormella "Italia... perään laulaen: "O Sole mio..." Ainakin minulle entisellä interraililla.
.
Ikkunasta näkyy kaunis pinjapuisto. Hotellin 4. kerroksen katolla lukee: "Hotel del Sole". Vihreitä vuoriharjanteita. Klo 13:18 kiidetään Castagneton aseman ohi. Rimessaga Carusso: asuntovaunujen puisto, niitä on vieri vieressä, myynnissä vai asuttuinako?
.
Kello 13:27 Cecina, juna täyttyy uusista ihmisistä matkalla nyt jo läheiseen Pisaan. Viereiseltäkin laiturilta lähtee juna, lähtöjä edeltää aina junanlähettäjän pillin kimeä vihellys. Klo 13:35 Rosignana, klo 13:57 Livorno, iso satamakaupunki.
.
.
PISA
.
Kello 14:15 Pisa... Karuhko iso asema, paljon laitureita, esim. juna "Aeroportolle" laiturilta 14. Jalankulkutunnelit, melko pelkistetty asemahalli, lippuautomaatteja. Asema-aukio on pohjoispuolella, pientä puistikkoa ja monien bussien päätepysäkki.
.
Lähdemme kävelemään pääkatua suoraan pohjoiseen. Katua oli aidattu tietöiden vuoksi. Turistitoimistosta saimme kartan. Pitkää Corso Italia -kävelykatua pohjoiseen.
.
Arno-joen ylittävä silta on kaunis. Joki kaartuu koverana vastaan, pittoreski sievä talorivistö rannoillaan. Paljon pyöräilijöitä, kävelijöitä vilisee, ilmaisjakelulehtiä on jaossa telineissä, pieniä kauppoja pystyssä kauppojen perään.
.
Pohjoispäässä tulee Pisan kaupunginmuuri portteineen vastaan, mutta sitä ennen lähtee katu vasemmalle länteen. Täällä ei nyt olekaan lisäksemme juuri muita kulkijoita. Tuomiokirkon kupoli näkyy jo, mutta kävelymatka tuntuu odotuksiani pitemmältä, huolestun:
.
"Pitäisi jo tulla vino torni näkyviin", sanon karttaan katsoen, ja nostaessani katseeni huomaan, että siinähän se jo onkin, Pisan kalteva torni. Sangen vaikuttava ilmestys. Kuten koko iso vihreä aukeama eri rakennuksineen.
.
Tulosuunnassamme on vain kaksi matkamuistokioskia, olen yllättynyt miten vähän, eikä ole paljon turistejakaan. Mutta sittenpä Piazza di Miracololla vasta turisteja piisaakin. Ja eteläpuolen kadun kahden puolen on ehkäpä 70 matkamuistokioskia! Myynnissä pieniä muovisia vinoja torneja. Siltä suunnalta kaikki muut turistit tulevat!
.
Aurinko häikäisee valkoisista seinistä ja muita turisteja on liikaa, en oikein viihdy. Isot nurmikentät hehkuvat vielä suorastaan räikeän vihreinä.
.
Miltähän mahtoi muukalaisesta tuntua saapua joskus vuonna 1400 läntisestä kaupunginportista sisään kaupunkiin ja nähdä tämä kaikki? Yritän kuvitella sitä käymällä itse kaupunginmuurin ulkopuolella ja palaamalla sitten takaisin. Mahtoiko muukalaista naurattaa vahingoniloisesti hänen nähdessään tornin epäonnisesti kallistuneen?
.
Eri teitä kulkien Pisan keskustassa on Piazza Cavalieri. Säkkipillinsoittaja rääkkää korviamme. Hän poikkeaa ovesta jokaiseen liikkeeseen. Mietin kerääkö hän omistajilta suojelurahaa: jos nämä maksavat heti, hän häipyy heidän oveltaan muiden riesaksi? Siltä vaikuttaa.
.
Rautatieseman automaatista ostan 2,30 euroa maksavan lipun Luccaan. Aikatauluissa laiturin numero on joko 6 tai 1 tai "2 ovest" (eli 2 länsi). Valitsemme niistä ja menemme alikulkua kakkoselle.
.
Kello 16:50 kaiuttimista kuulutetaan, että laituri onkin nyt "1 ovest". Moni muukin alkaa juosta sinne, länteen, ja raiteen yli länsiykköselle. Lähestulkoon täyteen junaan ehtii juuri nipin napin, ennen kuin se heti lähtee. Puolen tunnin vuorovälit. Jatkamme 25 minuuttia Luccaan.

539. Lento Roomaan

Lensin SAS:n suomalaisella BlueOne:lla, 69 euron tarjoushinnalla. Nousimme Vantaalta klo 6:50 ja 3 tunnin 20 minuutin jälkeen laskeuduimme Roomaan klo 9:10. Perilletulo aamulla on parasta!
.
Fiumicinon 'Leonardo da Vincin' lentokentälle saavuttiin (Schengen-alueen sisällä) ilman passintarkastuksia. Suoraan vain käveltiin kentältä lentoaseman keskushalliin, jossa oli tuttujaan vastaan tulleiden roomalaisten rivistö silmät tarkkoina odottamassa. Euroopan Unioni tuntui omalta kotimaalta! Melko väljää sunnuntaina 25.11. klo 9:30, mutta kiireisiä eri suuntiin viipottavia ihmisiä.
.
Siirtyminen B-terminaalista A-terminaaliin. Katto-opasteet ohjasivat liukuportaiden ja liukuhihnojen kautta juna-asemalle. Kaksi junaa odotti: keltainen "Leonardo Express" Terminin päärautatieasemalle (lipun hinta 11 euroa) sekä vihreä tavallinen paikallisjuna tusinalle muulle asemalle (puolta halvempi, 5,50 euroa), mutta jälkimmäinen ehti juuri lähteä, ennen kuin saimme useasta automaatista yrittämällä sählättyä liput. Puolen tunnin vuoroväli sunnuntaina.
.
Lipun leimaaminen laiturilla oli yllättävän vaikeaa: minun piti yrittää jopa 6 kertaa 5 eri automaatissa, ennen kuin laite nappasi, eikä paperi vain liukunut ja taipuillut ja rypistynyt, kuten alkuyrityksillä.
.
Kaksikerroksinen juna, valituksi tuli siitä ylempi ja tyhjä kerros, josta oli hauska katsella alas tulevien väliasemien ihmiskuhinaa. Matkan maisemana oli rakentamatonta suomaastoa. Keskeneräinen valtava rakennuskompleksi, Parc Leonardo. Niittyä ja joutomaata taas välillä. Joitakin pieniä asemia, joilta paikallisia matkustajia junaan. Mussolinin rakennuttaman futuristisen EUR-alueen päärakennus näkyi kaukana oikealla. Trasteveressa oli entistä tiiviimpää, sekavaa kerrostaloasutusta, jossa kuivuvat pyykit liputtavat ikkunoiden välisillä naruilla.
.
Jäimme junasta jo Ostiensen asemalle. Sekavaa ruuhkaa laitureilla. Suuntasimme kävellen pohjoiseen ja luoteeseen, Tiber-joen yli Gianicolon kukkulalle ja Vatikaaniin. Kuljimme ohi toisen Ostian-junien aseman ja Cestiuksen pyramidin - Roomassa on egyptiläisiä pienempi pyramidi.
.
Ensivaikutelma Roomasta: sekavaa, sekasortoista. Tiet mutkittelevat miten sattuu. Kompassi ja kartta ovat tarpeen. Seisoskelevia tai liikuskelevia ihmisryhmiä rypäleittäin. Autot ajaa aggressiivisesti ja kaoottisesti, puikahdellen vielä ihmisten varpaitten edestä. Eivät kylläkään tööttäile, jarruttavat vain äkkinäisesti. Kadun päällysteet loppuvat paikoin tai katu täynnä roskia sekä ruskeita puunlehtiä tai - aivan erityisesti - koirien ulosteita (tällä kolkalla 30 cm:n välein, ei muualla Roomassa niin paljon).
.
Joen jälkeen Trasteveren puolella on entistä mutkikkaampaa ja siksak-ylämäkiä Janiculus-kukkulalle. Puistojen kävelyportaat oikovat sentään autotien silmukoita. Ylhäällä puistoista on avarat näkymät Rooman kattojen yli, mutta sää harmaata, sateista.
.
Nukketeatteri-esitys puistossa, huivipäinen vanha nainen kiertää keräämässä lantteja. Matkailijoita riittää ripauksittain sinne tänne, ei ruuhkaksi.
.
Villa Lante, Suomen Rooman-instituutti, sijaitsee parhaalla näköalapaikalla, ja sen portin vieressä suomalaisen soturin Herman Liikasen rintakuva-patsas, onkohan siirretty juuri siihen? Liikasta olinkin jo etsinyt kymmenien tai satojen muiden samanlaisten patsaiden joukosta (kuten Petko, Bulgariasta) - kaikki he olivat Garibaldin johtamia Italian vapaustaistelijoita 1860-luvulla. Myös Anita ja Giuseppe Garibaldin ratsastajapatsaat.
.
Kukkulaa alas pohjoiseen, koillisen kautta kiertäen Vatikaaniin. Sataa, jolloin suuria väkijoukkoja on ahtautunut Pietarinaukiota kiertävien pylväskatosten alle suojaan, vaikkapa syömään eväsleipiään. Muun väen seassa on virkapukuisia pappeja, nunnia ja munkkeja, joita pyrähti myös parinkymmenen lauma 'Jeesus-lapsen sairaalan' ovelta vähän aiemmin.
.
Pietarinkirkkoon on arviolta valtavan pitkä jono aukion pohjoislaidalla? Jätämme käynnin maanantaille. Käännymme itään kaupungille, ohi monenlaisten matkamuistokojujen ja myymälöiden. Muoviset pienoismallit Colosseumista ym. näyttävät hauskoilta, talletan ne vain näkömuistoihin.
,
Kadut ovat keskustassa jo entistä selkeämmät. Roomaan tottuu. Seuraavana päivänä kotiutuu yhä enemmän ja viihtyy yhä paremmin. Vain alku oli kulttuurishokki, sekavaa kuin johonkin alikehittyneeseen 'kehitysmaahan' olisi tullut.
.
Vaivaiset 2000 vuotta vanha Pantheon on sisältä upein kirkko, täydellisessä pyöreässä harmonisuudessaan. Sadekuuro on kastellut avonaisesta kattoaukosta keskilattian.
.
Trevin suihkulähde ja Espanjalaiset portaat ovat turistien kansoittamia marraskuussakin, kauheita ruuhkia lie kesällä? Poliisi viheltää pillillä kahlaajat pois vedestä!
.
Rooman katuja on kiva kulkea. Nähtävyydet ovat rasteja, joiden mukaan voi ottaa suuntia, mutta niiden välissä on kaupungin viehätys, arkisemmissa yllätyksissä, kuten vaikkapa pienissä piazzoissa. .
Luulemme poikkeavamme ihan vain johonkin 'pikkukirkkoon' Repubblica-aukiolla, mutta sepä onkin sisältä valtava Santa Maria degli Angeli... Yllätyksiä Rooma täynnä.
.
Guesthouse Ape Latinaan (Via Emanuele Filiberto 130) ilmoitettu saapumisaikamme oli (varmuuden vuoksi) vasta klo 22, ja sitä ennen paikalla käydessämme ovipuhelimeen vastasi vain joku nuori tyttöturisti: "Sorry, the landlord's not here and I don't know where he is..."
.
Hotellin Filiberto-katu oli itsessään ihan mukava, paljon liikkeitä, etelämpänä muurin portin (San Giovanni) jälkeen Coin-tavaratalo, McDonald's, useita pizzerioita jne. Ruokailevat roomalaiset ovat todella eloisaa, elehtivää ja MELUISAA väkeä! Keskusteluissa raikuu desibelejä.
.
Viale Manzoni ja Via Labicana veivät illalla valaistulle Colosseumille, jossa riitti matkailijalaumoja pimeälläkin.
.
Kello 21:59 pikkuauto kurvasi roomalaisen vauhdikkaasti U-käännöksen Ape Latinan oven eteen ja "Rooman nuorin ja ystävällisin majatalonpitäjä" Andrea Scuder huikkasi sivuikkunasta "oletteko tulossa Ape Latinaan?". Hän pysäköi 10 sekunnissa autonsa sivummalle, kätteli meidät ja availi portin lukon.
.
Karut sementtiportaat tai satavuotias rautaverkkohissi (kokeilin sitä seuraavana aamuna) veivät talon toiseen kerrokseen, josta ovi hyvin yksinkertaiseen huoneistoon: eteisaulakäytävä, 5 vierashuonetta ja 2 kylpyhuonetta, siinä yksinkertaisesti kaikki.
.
Siistiä, väljää, modernia, kirkkaan väristä niukkaa kalustusta isoissa huoneissa, kylpyhuoneet nätisti remontoidut. Vikkelästi merkittiin passinnumerot majoituskorttiin. 35 euroa kahdelta (3,90 euroa oli maksettu jo netistä varatessa. Hinta (halvin) yhteensä siis 19,45/hlö/yö). Saatiin 3 avaimen nippu (alaovi, huoneiston ovi, huoneen ovi).
.
"Jättäkää avaimet huoneeseen kun lähdette huomenna, siivooja käy puoliltapäivin". "Aamiainen on kahvilassa 30 m ulko-ovelta vasempaan, sanokaa vain että olette Ape Latinasta tai näyttäkää mainoskorttia".
.
Ja 5 minuutissa Andrea korvarenkaineen oli jo häipynyt. Ei asunut täällä. Isossa huoneessamme (n.3x5=15m2 kahdelle) oli minimikalusto pöytiä, tuoleja, peili, naulakko, hyllykkö, ikkuna sisäpihalle. Aulassa oli jääkaappi, teenkeitin, teetä ja sokeria. pyöreä pikkupöytä, 2 tuolia, Ilmaisia karttoja ja mainosesitteitä oli jaossa eteispöydällä.
.
Sisällä hiljaista ja siistiä, muita vieraita ei näkynyt, mutta jonkun vieraan vessakäynti vain kuului aamuvarhain. Reppumatkaileva tyttökolmikko asui toisessa huoneessa. Hieman viileää, ei mitään lämmitystä marraskuussa. Hyvin nukuin. Oli hiljaista.
.
Aamukahvila oli paikka, jossa puoli tusinaa paikallista keski-ikäistä herraa sekä pari virkarouvaa kerrallaan seisoa tungeksi baaritiskin ääressä, hörppäsi parissa minuutissa kahvikupillisen, vaihtoi muutamia vilkkaita sanoja tuttujen kanssa ja jatkoi kiireesti matkaa töihinsä, jolloin samassa kadulta uudet ihmiset tungeksivat jo tilalle.
.
Kahvilan perähuone pöytineen oli typötyhjä. Tarjoilija kattoi meille sinne tarjottimella croissantit ja Caffe Lattet, mutta vei sieltä kiireesti pois kukkuratarjottimellisen tuoreita sämpylöitä, ettemme niitä nappaisi. Nurkassa räiskyi Ostos-tv:n mainos - aivan mullistavasta siivousharjasta - näkyen seinäpeileistä toiseen suuntaankin.
.
Kaduilla oli mukava puoliaurinkoinen aamutunnelma. Appelsiinipuut notkuivat hedelmistä, joista osa oli pudonnut kadulle. Piazza Vittorio Emanuele II oli aamulla mukava vehreä puisto, lapsia varten minihuvipuisto. Terminin "huonomaineiset" sivukadut olivat arkisia.
.
Roomassa autojen pysäköinti on luovaa, pitkin ja poikin, ristiin rastiin. Pienimmät 2-paikkaiset Smart -autot ovat käteviä pysäköidä poikittain tavallisen Fiatin eteen! Toiset autot voivat jäädä mottiin toisten taakse, parin kolmenkin rinnakkaisen autorivin pussittamiksi!
.
Terminin rautatieaseman automaateista ostimme halvimmat hitaat junaliput Pisaan jo toiselle aamulle valmiiksi (hinta 17,15 euroa, 330 km, 4 tuntia). Muutama lippuautomaatti oli varattu vain lähijunille. Oikeanlainen pitkänmatkan lippujen automaatti varoitti, ettei voi antaa ulos vaihtokolikoita, kun toinen laite puolestaan ei huolinut seteleitä, kolmas masiina oli kokonaan rikki, ja neljännellä joku turisti pelasi puoli tuntia edestakaisin erilaisten vaihtoehtojensa kanssa!
.
Vaeltelimme historian tapahtumien päällä, antiikin raunioiden ja riemukaarten keskellä Forum Romanumilla. Katselimme Tituksen riemukaaren korkokuvia. Colosseumin luona päivysti roomalaiseksi sotilaaksi pukeutunut mies maksusta turistien valokuvia varten. Voisiko Helsingin Suomenlinnaan keksiä vastaavaa?
.
Capitoliumin kukkula katsottiin filosofikeisari Marcus Aureliuksen ratsupatsaineen. Il Vittoriano eli "hääkakkumonumentti" näköaloineen ja tuntemattoman sotilaan hautoineen (siellä ei saa istua portailla, poliisit puhaltavat kimakasti pilleihin!).
.
Area Sacra di Largo Argentina oli kiintoisa: täynnä siistin ja tyytyväisen näköisiä, kauniita kodittomia kissoja, joita Rooman 'kissanaiset' ruokkivat ja hoivaavat. Kissat vain kiipeilevät ja sipsuttavat hienostuneesti häntiään heilutellen catwalkia korkeilla raunioilla tarkastaen olisiko minne lie heitetty heille uusia makupaloja syötäväksi?
.
Lähestymisen Campo de' Fioria huomasi kukkakimppuja tai vihanneksia kantavista vastaantulijoista. Pöydillä oli monia outoja, kummallisia hedelmiä tai vihanneksia, jollaisia en ollut Suomessa vielä nähnytkään.
.
Piazza Navonalla seisoi hämmästyttävä pronssinen patsas, joka olikin elävä liikkumaton näyttelijä. Jos antoi rahaa, hän heräsi pariksi sekunniksi eloon ja vaihtoi asentoa. Toisaalla olin jo nähnyt valkoisen 'marmorisen' kilpailijan, mutta tälle uudelle toiseksi jäävän...
.
Suihkulähteistä kaikkein hienointa korjattiin juuri:  Berninin "Fontana dei fiumi", neljää suurta jokea esittävä (Niili, Ganges, Tonava, Rio de la Plata).
.
Kapea, suora, pitkä kuja vei kohti jokea ja Vatikaania. Oikealta kujien päästä vilkkui valoisa aukio lehtipuineen, jokivarsihan siellä oli tietenkin vastassa plataaneineen.
.
Pietarinkirkkoon näytti olevan aukiolla arkena yhtä kauhean pitkä jono kuin sunnuntainakin! Otimme kellosta aikaa, kauankohan jaksaisimme jonottaa? - Eikä jonotus sitten kestänytkään kuin 10 minuuttia!
.
Läpivalaisulaite tutki reput ja riisutut päällystakit, metallinpaljastinportti ihmiset. Vain pari porttia oli nyt käytössä, puoli tusinaa lisäksi varalla. Kirkossa sisällä oli aivan väljää, se kun oli niin valtava! Tällaisissa nähtävyyksissä pitäisi käydä monia kertoja, välissä päivittäen tietoja kirjoistakin (tai internetistä), mitä kaikesta on jo huomannut itse katsoa, ja tutkien, mitä haluaisi seuraavalla kerralla nähdä.
.
Postikortteja oli hauskempaa lähettää Vatikaanivaltion kuin Italian postimerkeillä. Vatikaanin turistikaupassa oli erikoistakin uskonnollisuuteen vetoavaa matkamuistokrääsää, vaikkei aneita kai ollut tällä kertaa myynnissä.
.
Tiberin eli Teveren syksyistä jokivartta oli kiva kuljeskella. Alhaalla tulvamuurien alla oli pyörätie - tyhjänä ja eristyneenä. Tuntuisikohan siellä turvalliselta liikkua, en käynyt.
.
Isola Tiberina oli laivanmuotoinen saari keskellä jokea. Circus Maximus oli kiva kävelypaikka, 600 m pituussuuntaansa, siellä katujen melu häipyi jonnekin taakse. Colosseum tuli kierrettyä uudelleen ja keisari Neron Kultaisen Talon raunioiden Colle Oppion puistossa tuli istuttua illan pimetessä, lintujen laulaessa, lasten juoksennellessa ja leikkiessä ympärillä.
.
Taskuvarkaita ei tullut vastaan? Eikun tuli sittenkin! Yhden ahtaan kadunkulman takana, ovelasti yllättäen, kujan täytti puolen tusinan lauma noin 8-12-vuotiaita, arviolta romani-tyttöjä Romaniasta. Heidän yhteensä tusinasta kädestään toiset tyrkyttivät luettaviksi pahvilappuja, toiset avoimia kouria rahaa pyytävinä kuppeina, mutta enimmät käsistä hipelöivät ohikulkijan keskivartaloa eri puolilta! Mutta löytämättä ainakaan minulta helposti irtoavaa saalista.
.
Valtavassa Santa Maria Maggioren kirkossa oli illalla menossa englanninkielinen messu, kun kävimme katsomassa ja kuuntelemassa. Oven edustalla päivysti kerjäläisnainen.
.
Lähistöllä "Guesthouse Bavaria" (Via Santa Maria Maggiore 158) oli auki muulloinkin kuin ilmoitettuun saapumisaikaan, kun ovipuhelimeen soitti. Saksalaissyntyinen hoikka nuorehko omistajarouva Maria kätteli vieraansa ja esitteli kodikkaan, siistin kodin, jossa oli 5 vierashuonetta, 2 kylpyhuonetta, sekä yhdistetty eteishalli-, aamiais- ja olohuone, jossa oli tarjolla internet vapaasti käytettäväksi.
.
Varsin miellyttävä majapaikka, jota voin suositella. Bavaria maksoi 22,50 euroa/hlö/yö varatessamme, mutta myöhemmin hintaa oli vielä laskettu talveksi 21 euroon. Baijerilaisella Marialla oli puhelias italialainen aviomies Carlo.
.
Omassa pienehkössä huoneessamme oli lisävarusteena jääkaappi. Käytävän hyllyssä oli tarjolla luettavaakin, englantilaisia pokkareita, kuten dekkariklassikko Dorothy Sayersia, sekä matkailulehtiä.
.
Heitin sisään tullessani sen verran tusinan sanan matkailija-italiaani, buona sera, grazie, prego, si, no, kapisko, scusi, per favor, että Baijerin Maria ehti jo kysäistä puhunko italiaa? Hänellä sekoittui englantiin väliinn saksan sanoja...
.
Yöllä kadulta kuului möykkää, kinaa, autoliikennettä, laulunpätkien luritusta ja kirkonkellojen tuntilyöntejä. Kulman takana olikin vilkas valtakatu Via Cavour.
.
Ikkunoissahan on Italiassa vain yksi lasi, sen lisäksi varalla umpiluukku sisäpuolella ja mahdollisesti aurinkosäleikkö ulkopuolella, jos haluaa sulkea. Bavariassa toimi marraskuussa lämpöpatterikin.
Aamiainen tarjoiltiin klo 7-10. Kaksi 2 hengen pöytää oli katettu, enempää ei mahtuisi. Tarjolla 3 keksileipää, voinappeja, marmeladia, muhkea voisarvileipä, täpötäysi appelsiinimehulasi, 4 marjan jogurttipurkki 125 g, litran mitta täynnä mysliä itse annosteltavaksi, samoin litran maitotölkki, ja cafe latte oli keittiösää valmistumassa.
.
Rooma on aamu aamulta kotoisampi ja viehättävämpi. Kiertelemme mm. Quirinalista ja poikkeamme Spar-valintamyymälässä, kunnes lähdemme Terminin asemalle, junalle klo 10.
.
Aseman tunneli tarjoaa liikkeiden ja ihmisruuhkien lisäksi mm. liukuhihnan, ettei tarvitsekaan kävellä kaikkia satoja metrejä etäisille laitureille numerot 25-30. Laiturilta 28 lähtee 10:08 vihreä Regionale-juna Pisaan, kunhan ensin saapuu sieltä klo 9:55.
.
Vertaisin esim. Pariisin ja Lontoon kuitenkin Roomaa paljon monipuolisemmiksi suurkaupungeiksi. Rooma on pienimuotoisempi ja painottuu enemmän kirkkoihin ja historiaan kuin maailmankaupungiksi.
.
Matka jatkui Pisaan ja Luccaan.
.
Kiertomatkan Rooma - Pisa - Lucca budjetti n. 250 euroa.
1) SAS Blue1:n lento Roomaan 69 euroa.
2) Ryanairin lento Pisa - Frankfurt (Hahn) 6 euroa!
3) Ryanairin lento Frankfurt (Hahn) - Tampere 25 euroa.
Lennot yhteensä 100 euroa, varattu ja maksettu internetissä.
.
Juna Fiumicinon lentokentältä Roomaan 5,50 euroa.
Roomasta Pisaan juna 17,15 euroa.
Pisasta Luccaan juna 2,30 euroa.
Luccasta Pisan lentokentälle juna 2,30 euroa.
Junamatkat yhteensä noin 28 euroa (27,25).
Matka Tampereelta Helsinkiin n. 20-25 euroa.
.
Yöpyminen
1. yö Rooma Guesthouse BB "Ape Latina" 2 hh 19,50 eur/hlö,
2. yö Rooma Guesthouse BB "Bavaria" 2 hh 22,50 eur/hlö
3. yö Luccassa, "La Torre 1" 2hh 25 euroa/hlö,
4. yö Luccassa, "La Torre 1" 2hh 25 euroa/hlö,
5. yö Hahnin lentokenttä (Mainzin ja Trierin välillä), 0 euroa.
nettivarausmaksut 3 x 1,50 /2 henkilöä= 2,25 euroa
4 yön majoitus aamiaisin yht. noin 95 euroa /hlö (94,25).
.
Olin tutkinut internetistä asiakkaiden arvostelut ennen hotellien valintaa. "Bavaria" oli tällöin erittäin kiitetty, 92 pistettä 100:sta. "Ape Latina" sai 80 pistettä (Bavariassa ei ollut tilaa kuin toiseksi yöksi). Luccan "La Torre 1" sai 84 pistettä 100:sta. Tai toisin asteikoin 4-5 tähteä 5:stä. Joidenkin kilpailijoiden pisteet olivat esim. 40-50.
.
Yhdellä jos toisellakin nettipalstalla käytiin suunnittelun aikaan matkailukeskustelua. Jossakin Plazan naistensivuston matkailuosiossa kysyttiin, mihin asti pääsisi pariskunta 500 eurolla, kun ei haluaisi tyytyä kylpylään, Tallinnaan tai Tukholmaan? En silloin malttanut olla esittelemättä laskelmiani Blue1:llä edestakaisin Roomaan, taikka Ryanairilla Dubliniin.
.
Siitä seurasi nettiväittelyä "kuka menisi Tampereelle päästäkseen ulkomaille?!" vastaus: "kannattaa kyllä, bussi Hki-Tre 25 euroa" vastaus: "Minä kyllä menen lentokentälle aina taksilla!" vastaus: "Onko täällä köyhiä, jotka laskevat euroja? Otan minkkiturkkini ja poistun."
.
Vanhasta TV-sarjasta poimittu nimimerkki "Sulo Vilen" väitti viettäneensä 20 vuoden ajan 2 kk vuodesta halvoilla matkoilla. Hän piti Rooman "40 euron hotelleja" liian ikävinä, "niitähän on 10 korttelia Terminin aseman eteläpuolella". Hän suositteli Ryan-lentoja Santiago de Compostelaan.

538. B-alkuiset Elokuvamaat

Elokuvien maailmankarttani, osa B. - Elokuvateattereissa
katsomiani filmejä (melkein kaikista) maailman maista:
.
1) Baskimaa, 1 kpl
2) Belgia, 3 kpl
3) Bhutan, 1 kpl
4) Bolivia, 1 kpl
5) Bosnia, 2 kpl
6) Brasilia, 6 kpl
7) Bulgaria, 2 kpl
8) Burkina Faso, 3 kpl
(- Britannia: ks. Englanti, 40 kpl;
ks. Skotlanti, 1 kpl; ks. Wales, 1 kpl)
.
*
1) BASKIMAA 1:
"Sydämen salat" (Secretos del corazon) Montxo Armendariz, Baskimaa (Espanja)
keskiviikkona 9.9.1998 Bio City 1, Mikonkatu 19, Fennian kortteli (iso sali, n. 10 riviä kertaa 9 + 2 paikkaa). Lippu maksaa 25 mk. Asetun 5. riville, 3. paikalle vasemmalta. Meitä katsojia on 3: Tyttö menee taakse ja nainen edemmäs. Useita mainosfilmejä (4) esitetään, mm. "Funny Games".
.
Elokuva "Sydämen salaisuudet". On vuosi 1959, Javier,8-v, isoveli, hörökorvainen kaveri, 2 tädin luona koulukaupungissa. Bussilla maalle kylään, jossa on lehmiä, leskiäiti + setä ja isoisä. Muutamia lumoavia maisemia. Kotona on kielletty huone (josta kuulee äidin + sedän ääniä, ja jossa isä oli ampunut itsensä!) Isoveli tappelee tytöstä, jolloin hävinnyt poika kantelee, että Juan on vienyt maksusta poikia katsomaan pimppiä. Javi ja kaverinsa ostavat 3 pesetalla (viikon elokuvarahoilla) kolme hameennostoa, näkemättä mitään. Koirien parittelu. Hämähäkille ruokaa. Toinen täti lähtee miehen matkaan. Äidin ja sedän häät, lapsi tulossa. - Filmi oli nautittava! Miten äkkiä lapsuus meneekään ohi! Pituus noin 1 tunti 55 minuuttia. (385. katsomani elokuva)
.
.
**
2) BELGIA 1:
"Je mi appelle Victor", Jacques 1993 Belgia
Lauantaina 7.10.1995 Illusion (uusi Yo-talo). N. 10x10 paikkaa, istun takariviin, vain 10 katsojaa. Lippu maksaa 20 markkaa.
.
Talossa kahlataan vedessä (tulva). Rähjä. Papukaijoja, krokotiileja, sodassa "kuollut" täti ullakolla, tarinoita 11-vuotiaalle "Victorille". Veli 28-v. kummitusjunan mörkö. Rakkaus lipunmyyjä-blondiin, joka rakastaa moottoripyöräkundia. 11-vuotias vie soutaen rakkaudensaareen. Tasoristeys, puomisedällä pienoisrata. Wassy (asema, enää tavarajunia). - Maisemana auringoton Belgia. Mukavaa röttelöä, värikäs materiaali! Pituus 1 h 40 min. (293. katsomani elokuva)
.
2) BELGIA 2:
"Daens", Stijn Coninx 1991 Belgia
Torstai 12.10.1995 klo 20:30-22:40, Illusion, Helsinki. Katsojia vain 7.
.
Aalst 1893: lapsia ja naisia kutomotehtaissa 13 tuntia /päivä, sattuu onnettomuuksia. Isä Adolf Daens tutustuu Netteen, kirjoittaa veljensä katoliseen lehteen "Workman", saarnapönttöön ohi toisen papin. Sosialistit (lehtimyyjä Bruggesta rakastuu Netteen) ja liberaalit tukevat parlamenttivaaleissa, konservatiivista katolista Charles Woestea vastaan. Tutkimuskomissio käy tehtaissa. Kapitalistit juonivat palkanalennuksia / halvempia työläisiä (lapsia) / vähemmän väkeä / koneita. Kuningas Leopold II vaikuttaa: Paavi Leo III kutsuu Daensin Roomaan ja ottaa papinviran pois. Kuolee 1907.
Pituus 2 h 10 minuuttia. (297. katsomani elokuva)
.
2) BELGIA 3:
"Tintti ja merirosvon aarre" (Tintin et le mystere de la Toison d'Or) , Jean-Jacques Vierne 1961 Belgia. (Ensiesitys Suomessa Ritz 1.2.1963)
Sunnuntaina 15.8.2011, elokuva-arkiston Orion, klo 16-17:43. Lipunhinta 5,50 euroa. Siellä täällä katsojia. Joku isä kertoo pojalleen: "Näin tämän 50 vuotta sitten".
.
Näytelty värifilmi, joka ei perustu suoraan mihinkään Hergen sarjakuvakirjoista. Postiljooni pyöräilee viljavainioiden halki Moulinsartin kartanoon. Hovimestari Nestor tuo juuri virvokkeita tarjoiluvaunulla. Kapteeni Haddock riippumatossa, postitorvi herättää. Tintti pyöräilee ruskeissa golfhousuissa, sinisessä paidassa, valkoisin kauluksin, otsatöyhtö pystyssä. - Haddockin ystäväkapteeni on kuollut ja testamentannut hänelle laivansa! Siispä lennetään Istanbuliin! Hienoja ilmakuvia! Paikallisväriä vuodelta 1961, verrattavissa 1960-luvun alun James Bondeihin. Romulaiva, jossa neekerikokki. Kapun ystävä tarjoaisi 30 miljoonaa frangia (60-90) laivasta? Liiketunnus Krokotiili. "Opas" sulkeekin Tintin ja Haddockin torniin (Istanbulin Galata-torni?) ja lähettää mukiloijat perään, mutta Haddock vyöryttää kivikuulia portaita alas. Tintti laskeutuu köydellä maahan. - Pittoreskia itämaista slummia. Tynnyri vyöryy rinnekadulla.
.
Purjehditaan Kreikan Pireukseen. Kapun ystävää heitetään veitsellä. Akropolis. Kolmas kapun ystävä on munkkina Meteoran vuorella, jonne Tintti ja Haddock kiipeävät. Viinipullon etiketissä on kartta! Laivan miehistö onkin kätyreitä. Tintti sukeltaa aarrearkun. Päätyy helikopteriin krokotiili-miehen kanssa. Arkku putoaa mereen. Mutta kulta onkin laivan kaiteissa. Haddock saa kunniamerkin Tecaraguasta palautettuaan kullan, jonka kapu oli varastanut vallankumouksen aikaan. Mukana kuvassa Tuhatkaunon polttoainekeksintö, etsivät Dupond ja Dupont, Milou-koira sekä papukaija. Lopussa Moulinsartiin saapuu postinkantaja ja soittokunta. - Mainio elokuva! Viihdyin hyvin! Kunpa voisin nähdä ainoan toisenkin 1960-luvnn alussa tehdyn Tintti-filmin. Pituus 1 h 43 minuuttia. (523. katsomani elokuva)
.
.
***
3) BHUTAN 1:
"Travellers & Magicians", Khyentse Norbu 2003 Bhutan
Sunnuntaina 19.9.2004 klo 12, Helsinki Maxim 2, Rakkautta ja Anarkiaa -festivaali, lipunhinta 6,50 euroa. Istuin 3. vas. rivillä 3, sali ei tullut aivan täyteen.
.
Kylä Himalajalla vuoren rinteillä. Jousiammuntaa. Pitkätukkainen nuori uusi officer virkamies odottaa tärkeää kirjettä USA:sta, käy postissa itse katsomassa. Kunnes kirje tulee ja tuodaan. Hänellä on ystäviä Amerikassa ja julisteita seinällä. Viisumin Amerikkaan voisi järjestää lähikaupungissa, jossa uskonnollinen juhla alkamassa. Mies hakee lomaa työstään ja ottaa Samsonite-matkalaukun ja radio-stereo-nauhurin. Myöhästyy bussista, joka on moderni ja lyhyehkö. Odottelee sitten peukalokyytiä.
.
Matkatovereiksi kuorma-auton lavalle 1) vanha omenamies, 2) nuori munkki, joka kertoo tarinaa veljeksistä, taikureista, 3) isä ja kaunis 19-v. tytär, joka palaa koulusta, myyvät riisipaperia, 5) juoppo. Nuoren virkamiehen ja tytön välille on viriämässä rakkauden tunteita. Jää lopulta auki, lähteekö nuorukainen Amerikkaan vai palaako kylään. - Vuoristomaisemia, siltoja, tönöjä, mukava juoni, pidän! Syntyy voimakas vaikutelma elämisestä rinteillä, mennään ylös tai alas. Pituus 1 h 48 min. (449. katsomani elokuva)
.
.
****
4) BOLIVIA 1:
"Kondorin veri" (Yawar Mallku) Jorge Sanjines 1969 Bolivia
Tiistaina 25.11.1997 klo 17, elokuva-arkiston Orion, n. 12 katsojaa.
.
Vuoristokylän intiaanipäälliköksi valittu Ignacio Mallku huomaa äitiyskeskuksen ulkomaalaisten steriloivan intiaaninaisia. Intiaanit hyökkäävät sinne. Esp. prefekti ammuttaa Mallkua, tämä haavoittuu vatsaan. Viedään alas La Paziin. Vaimo etsii lankonsa. Sairaalaan täytyisi ostaa verta ja lääkkeitä 700:lla, veli Sixto saa kokoon vain 20, ansaitsee 200. Lääkäri pyytää kollegalta verta, Sixto hakee, lääkärin vaimo ja juhlatilaisuus viivyttävät, potilas ehtii kuolla. - Elävä mustavalko-kuvaus Etelä-Amerikan intiaaneista! Isot huopahatut sekä neulepipot nauhoineen. Hidasta keskustelua, kieli ketchua. (Ruotsinkieliset alatekstit). Pituus 74 minuuttia. (374. katsomani elokuva)
.
.
*****
5) BOSNIA 1:
"Underground", Emir Kusturica (Bosnian muslimi) 1995 Bosnia (-Ranka-Saksa-Unkari)
Lauantaina 30.10.1999 klo 17-20, elokuva-arkiston Orion. Paljon katsojia, joista joku sanoi: "Tulit katsoon hyvää filmiä". Lippuni numero 93, niinkin mones lipunostaja olin.
.
Marko ja Petar (ulkonäöltään Saddameja tai Mato Valtosia) kiitävät häjyinä. Marko liitti Petarin kommunistipuolueeseen. Toinen maailmansota alkaa, pommeja Belgradiin. Markon veli eläintarhan hoitaja. M ja P Mustassa Pörssissä. Rakkaus näyttelijätär Nataljaan. II osa: Vuonna 1960 Marko on Titon lähin mies. Patsas Petarille, joka onkin elossa maan alla työyhteisössä, joka luulee sodan yhä jatkuvan. Marko yhdysmiehenä ulkomaailmaan. III osa: 1990-luku. Petar vapaustaistelijana, tappaa asekauppias Markon. - Pitkä, pursuileva, rikas filmi! Pituus 171 minuuttia, melkein 3 tuntia.
(402. katsomani elokuva)
.
5) BOSNIA 2:
"Ei kenenkään maa", Danis Tanovic 2001 Bosnia
Tiistaina 17.12.2002 klo 19, Espoo Tapiola Louhisali (vieritäysi). hinta 4,50 euroa.
.
Bosnialaiset eksyvät sumussa sisällissodan linjojen väliin. Chiki jää eloon, kaveri makaa hyppymiinan päällä. Kalju nuori serbi Nino joutuu vangiksi, osat vaihtelevat. YK on tehoton, ranskalainen kersantti-kapteeni vastaan englantilainen eversti. Pituus 97 minuuttia. (435. katsomani elokuva)
.
.
******
6) BRASILIA 1:
"Bye bye Brasil", Carlos Dieges 1980 Brasilia
Tiistaina 15.11.1994, Svenska Handelshögskolan Hanken 110, 1. kerros, etelänurkka. Etelä-Amer. elokuva-sarja. Sali täyttyi, irtotuoleja vielä käytävälle. Sain pöytäpaikan vas. takanurkasta. Videotykki katossa edessä. Ikkuna raollaan, ettei pyörrytä.
.
Elokuvana "Bye Bye Brazil". Kolmihenkinen sirkus "Caravana Rolidei", lisäksi hanuristi ja odottava vaimo mukaan. Televisio on uhka sirkukselle! Espanjankieliset tekstit, kielitaitoiset nauroivat! Vamos! Pituus 1 tunti 45 minuuttia. (280. katsomani elokuva)
.
6) BRASILIA 2:
"Jubiaba", Nelson Pereira dos Santos 1987 Brasilia
Keskiviikkona 12.2.1997 klo 17:15-18:55. Kino Engel 2. Katsojia 50-60.
.
Jubiaba oli vanhus, jonka luona päähenkilö (pojasta mieheksi) kävi hakemassa neuvoja. Mustaihoinen poika tädin kuoltua taloon, rakastui tyttären kanssa, pois, päätyi kerjäläisrikolliseksi, nyrkkeilijäksi, sirkukseen. Tytär isänsä kuoltua prostituoiduksi, oma lapsi, kuolee, ehtii tavata mustan pojan. - Calypso-rytmejä, pehmeää musiikkia. Mennyttä aikaa. Jorge Amadon tarina? En viihtynyt hyvin, mutta silti matka uuteen maailmaan! Pituus 1 h 40 minuuttia. (341. katsomani elokuva)
.
6) BRASILIA 3:
"Central Station", Walter Salles 1998 Brasilia
Lauantaina 14.12.2002, Kino Tapiola, paljon yleisöä
.
Rio de Janeiron rautatieasema. Dora kirjoittaa lukutaidottomille heidän kirjeitään, mutta jättää ne postittamatta, eläkeläisopettaja (nuorempi ystävätär). Pikkupojan (9-v) äiti kuolee auton alle, Dora vie kotiin, myy 1000:lla adoptoitavaksi ja ostaa TV:n kaukosäätimen. Mutta karkauttaa pojan, he lähtevät bussilla pohjoiseen etsimään pojan isää. Rekkakuski uskovainen, Dora kosiskelee, mies karkaa. Näpistys. Autonlavakyyti. Isä voitti talon, jäi entiseen... n. 20-v. pojat löytyvät, puuverstas, isä on etsimässä äitiä Rio de Janeirosta, poika jää isoveljiensä luo, Dora karkaa pois aamuvarhain. - Hyvä filmi! Eloisa, paikallisväriä, liikutuinkin. Pituus 110 minuuttia. (434. katsomani elokuva)
.
6) BRASILIA 4:
"Cidade de Deus" (City of God), Fernando Meirelles 2002 Brasilia
Sunnuntaina 19.6.2005, klo 19:15-21:30, elokuva-arkiston Orion
.
Rio de Janeiro (Sao Paulosta tulevat hölmöt), jengien sota 1960-luvulta alkaen, pikkupojat vanhenee. Monta kertomusta eri henkilöistä. Kertoja on lehtikuvaajaksi pääsevä mulatti Buscape / Rocket. Ruma pikkumusta Li'l Ze tappaa monta syyttä ideoimassaan motelliryöstössä. Hyvä rillipääkaveri Benny. Kilpailevan huumejengin valkoinen Carrot. Paljon tehdään ruumiita. Lahjotut poliisit ampuvat poistaakseen todistajat. - Iskevä rytmi, tehokasta toistoa takaumista nykyhetkeen. Diskon valojen syttyy-sammuu sydämenlyönnin rytmi. Katsoisin uudelleenkin. Pituus 2 h 15 min. (454. katsomani elokuva)
.
6) BRASILIA 5:
"Moottoripyöräpäiväkirja" (Diarios de motocicleta), Walter Salles 2004 Brasilia
Torstaina 30.6.2005 klo 20, elokuva-arkiston Orion. Istuin 5. rivillä oikeassa reunassa, tuli täyttä, kun pitkätukkahämyt ja Che-fanit tulivat katsomaan.
.
Biopic -elämäkertaelokuva. (Che) Ernesto Guevara, 23, ja Alberto Granado, 29, ja La Poderosa II moottoripyörä, joulukuu 1951 - kesäkuu 1952, matkalla Argentiina - Chile - Peru - Kolumbia - Venezuela. Perhe hyvästelee, lääkis jää kesken, ojaanajoja, tyttöystävä, 15 dollaria bikinien ostoon USA:sta. Lehtijuttu kuvineen, mekaanikko korjaa ilmaiseksi, mutta vaimonsa flirttailee, pako. Lääkäri-kirjeystävä matkan varrella ja rahakirjeitä. Kaivostyötä etsivä pariskunta - Che antaa 15 dollaria. Lopulta 3 viikkoa leprasairaalassa Amazonin saaressa, Che:n syntymäpäivä, hän ui virran yli sairaiden luo. Ero lentokentällä Venezuelassa. Astmakohtaukset. Pituus 126 minuuttia. (455. katsomani elokuva)
.
6) BRASILIA 6:
"Forbidden to forbid", Jorge Duran 2006 Brasilia
Lauantaina 6.10.2007 klo 14, Kanneltalo. Istuin rivillä 4 keskellä. Noin 20 katsojaa.
.
Rio de Janeiro, parrakas lääketieteen opiskelija, asuintoverina musta sosiologian opiskelija (vanhemmat Brasiliassa), kotona asuva rikas tyttöystävä. Leukemiaan kuolevan naisen kaksi poikaa myy huumeita, isoveljen poliisi ampuu, etsii myös Cacau'ta. Opiskelijat yrittävät auttaa, vievät viestejä, kolmiodraama. Musta lähtee yksin kuljettamaan Cacau'ta Brasiliaan. Poliisiratsia: Cacau ja serkkunsa ammutaan, musta pakenee haavoittuneena, häntä etsitään. Kolme ystävystä pakomatkalle Brasiliaan, pysähtyvät kukkulalle näkötornilavalle. Musta haluaa palata taistelemaan... (on ummistanut korruptiolta silmänsä. Sosiologista tutkimusta slummissa.) Pituus 100 minuuttia. (479. katsomani elokuva)
.
.
*******
7) BULGARIA 1:
"Thou which are in the Heaven", Dotcho Bodzhakov, Bulgaria
Torstaina 15.5.1997, Kino K 13, Katajanokka. Hinta 30 markkaa. Yleisöä kertyi.
.
Pikkupoika saa viulun tshekki Georg Henichiltä. Äiti vaatii muusikkomieheltään astiakaapin - tekee itse. Pyörä + koira + nahkatakkimies pahoinpitelee Georgia, entinen oppilas toimittaa vanhainkotiin, eikä maksa 30 lev/kk, että saisi jäädä murjuunsa. Johtajan kipsikuvien tekijä tekee itsemurhan. Victor "King" oppii Georgilta uskontoa, isä ateisti. Rakkaudenviulu J:lle - Victorille ukko antaakin sen mennessään junaan. Pituus 1 h 40 min. (Yleisö taputti lopussa). 357. katsomani elokuva)
.
7) BULGARIA 2:
"The Mosquito Problem", Andrey Paounov 2007 Bulgaria
Lauantaina 11.12.2010, Itäkeskuksen Stoa
.
Hyttys-ongelma ym. tarinoita, järkyttävistä ja kauheista rikoksista. Dokumentin ja fiktiivisen tarinan yhdiselmä, joka on saanut useita palkintoja ulkomailla. Ydinvoimalasta haaveileva Belenen kaupunki, 9800 asukasta, (löytyy Bulgarian pohjoisrajalta), Tonavan varrella + Piranin saari, jossa vankila ja luonnonsuojelualue ja kommunistinen keskitysleiri. Naisvartija löi kepillä vankeja, 65-vuotiaana teki itsemurhan. Suuri työttömyysaste. Vuonna 1990 kesken jäänyt ydinvoimala. Hyttysiä savutetaan. Pianisti esittää Chopinia. Italialainen katolinen pappi laulattaa kuoroa. Tyttöjen balettitunti. Eläkeläinen kaupunginjohtaja metsästää karhun. 5-kerroksisia betonitaloja. - Bulgarialainen yleisö nauroi, mutta minä hieman pitkästyin. Pituus 1 h 40 minuuttia. (515. katsomani elokuva)
.
.
********
8) BURKINA FASO 1:
"Yaaba", Idrissa Ouedraogo 1989 Burkina Faso
Sunnuntaina 25.7.1993, Karkkilan Kino Iglu. Liput 10 markkaa. Katsojia n. 10.
(Kaurismäkien kirpputorihenkinen elokuvateatteri Högforsin tehtaassa)
.
Tyttö ja poika leikkivät. Noita-täti neuvoi. Tyttö sairastui jäykkäkouristukseen. Huijariparantaja syytti noitaa. Joku haki lääkkeitä. - Uhkeaperäisiä naisia, uskottomuutta, lapsille raivoavia setiä. Ruoho- ja hiekka-aavikoita. Pituus 1 h 30 minuuttia (klo 14-15:40, klo 14:55 pidettiin väliaika 10 minuuttia) (245. katsomani elokuva)
.
8) BURKINA FASO 2:
"Tilai", Idrissa Ouedraogo 1990 Burkina Faso
Ke 13.10.1993, elokuva-arkiston Orion. Liput 15 markkaa.
.
Saga palaa kylään (joka on kaunis kuvattuna ylhäältä mäeltä), isä on ottanut 2. vaimokseen pojan morsiamen. Sitten insestistä rakkautta "äitipuolen" kanssa. Veli vetää lyhyen korren, pitäisi tappaa, päästää, valehtelee. Rakastaa tätiä toisessa kylässä. Palaa sairasta kuolevaa äitiä katsomaan. Veli tappaa, kun kylä syyttää häntä. - Upeat ilmakuvat! Tyttöjen kauniit hymyt! Paljon katsojia, muttei ole täyttä. Pituus 81 minuuttia (247. katsomani elokuva)
.
8) BURKINA FASO 3:
"Le courage des autres", Christian Richard 1982 Burkina Faso
Perjantai 3.10.1997, elokuva-arkiston Orion
.
Länsi-Afrikka 1800-luvulla, avointa ruohomaastoa. Ratsastavat orjakauppiaat (mustat) hyökkäävät, kahlitsevat, kuljettavat orjakaravaania. Heitä vastaan on siniviittainen ratsumies, joka johdattaa ihmisiä kapinaan. Toiveen kajastus vain? - Unettava filmi. 16 mm. (Sulaketta vaihdettiin Orionissa ensin 15 minuuttia, filmiesitys klo 19:45-21:15) Pituus 1 h 30 min. (368. katsomani elokuva)

537. A-alkuiset Elokuvamaat

Elokuvien maailmankarttani, osa A. - Elokuvateattereissa
katsomiani filmejä melkein kaikista maailman eri maista:
.
1) Afganistan, 3 kpl
2) Alankomaat, 2 kpl
3) Albania, 2 kpl
4) Algeria, 3 kpl
5) Angola, 1 kpl
6) Argentiina, 4 kpl
7) Armenia, 2 kpl
8) Australia, 3 kpl
.
*
1) AFGANISTAN 1:
"Kabuli Kid", ohjaaja: Barmak Akram 2008 Afganistan
Perjantaina 18.9.2009 Helsingin Kinopalatsi 6:ssa (86-paikkainen)
.
Ilmakuvia kukkulalta Kabuliin. Taksimies pujottelee torilla ja ottaa kyytiin sinihuntuisen naisen (syntymämerkki nilkassa) ja puolivuotiaan vauvan. Poikavauva jää autoon tuntia ennen
ulkonaliikkumiskieltoa (Curfew). Taksikuski vie vauvan poliisiasemalle, joka on suljettu, vartija vain. Orpokoti taas on vain yli 5-vuotiaille! Taksimies yrittää jättää lapsen jopa toiseen taksiinkin!
.
Taksimiehen kotona on 4 tytärtä, 1 vaimo, ja alle 60-vuotias harmaapartainen vaari. Kun veli kuoli, 24-v. taksimiesveli nai leskivaimon. Vastusti huntuja, Neuvostoliittoa ja Pakistanin talebaneja. Vauvalle annetaan maitojauhetta ja keitettyä vettä cola-pullosta. Avustusjärjestö saadaan lupaamaan radiossa, että äiti saisi sata dollaria, jos tulee radioon. 5 väärääkin huntunaista tulee, mutta myös 6. joka on lapsen oikea äiti! - Paikallisväriä, betonirakennelmien kaupunki. Pituus 94 min. (502. katsomani filmi)
.
.
1) AFGANISTAN 2:
"Leijapoika" (The Kite Runner), Mark Foster 2007 Afganistan, USA
Torstaina 14.10.2010, Malmitalon 2. salissa, jossa irtopenkit, klo 19-21.
(Paljon katsojia, mutta väljästi. Kangas ylhäällä.)
.
Filmi alkaa USA:sta, jossa päähenkilö-kertoja Amir saa kirjansa painosta paketeissa, vaimo vierellä. Mutta puhelinsoitto Pakistanista... johtaa siihen, että elokuvassa palataan vuoteen 1978, jolloin Amir oli 10-vuotias Afganistanissa, kaverinaan palvelijan poika Hassan, hazara-heimoa, ei pashtu.
.
Pojat lennättävät leijaa, pudottavat kilpaa toisten leijoja, hakevat. Isot pojat uhkailevat ja myöhemmin hakkaavat Hassanin. Amirin isä on ruututakkinen mustapartainen Zeus-hahmo. Isän ystävä kannustaa Amiria kirjoittamiseen. Amir kadehtii Hassanin rohkeutta ja lavastaa tämän kellovarkaaksi, palvelija saa sitten lähteä pois. (Amirin äiti on kuollut synnytykseen ja Hassan onkin Amirin velipuoli palvelijattaren kohdusta!)
.
Amir pakenee isänsä kanssa Pakistanin kautta Yhdysvaltoihin. Isä kuolee. Setä soittaa: Hassan on tapettu! Lapsettoman Amirin on lähdettävä hakemaan veljenpoikapuolensa orpokodista Kabulista - tekoparrassa talebanien takia, jotka ovat kieltäneet jopa leijat! Amirin vaimo on kenraalin tytär, joka ei ollut avioituessaan enää neitsyt, koska oli karannut miehen kanssa teininä. Poika saadaan Amerikkaan, jossa leijaa lennättämään. - Elokuvallista elämyksellisyyttä! (511. katsomani filmi)
.
.
1) AFGANISTAN 3:
"Kello 5 iltapäivällä" (Panj e asr), Samira Makhmalbaf 2003 Afganistan, Iran
Katsottu marraskuussa 2010, Helsingissä (Stoa tai Malmitalo?)
.
Kabul talebanien jälkeen. Koulut on avattu myös tytöille. Noqreh käy koulua salassa partaukko-isältään. Hän vaihtaa jalkineita mustien tossujen ja korkokenkien välillä. Tyttö aikoo isona maansa naispresidentiksi. Hän kysyy Pakistanista paenneilta, onko heidän maansa presidentti mies vai nainen? Pakolais-nuorukainen taas on runoilija. Valokuvat koulun leikkivaalien julisteisiin. Silmälasipäinen Mina on vakava vastaehdokas, hän ei halua kostaa, kuolee. (513. katsomani filmi)
.
**
2) ALANKOMAAT 1:
"Eline Vere", Harry Kümel 1991 Hollanti
Tiistaina 10.10.1995, Illusion? Helsingin uusi ylioppilastalo
.
Haag 1800-luvun lopussa. Lumimaisemia. Eline, 25-v, elää siskonsa taloudessa. Hän haaveilee oopperalaulaja Fabricesta, joka oikeasti on ruma (konsertissa maskitta). + Vincent-serkku (loinen) + porvarillinen Otto + Vincentin amerikkalainen ystävä (Vincent mustasukkainen, ovat homoja). Välillä ollaan Brysselissä. Välit poikki, temperamentti, hullu. Brysseliläisen osake- ja lainakauppoja, porvarillisuus. - Täyteläinen historiallinen filmi. 2 h 5 min. Vain muutama katsoja. (295. katsomani filmi)
.
2) ALANKOMAAT 2:
"Spoorloss" (Vanishing) , George Sluizer 1988 Hollanti
Tiistaina 17.10.1995, Illusion? Helsinki
.
Nuoripari Rex ja Saskia autoilevat kesälomalla Ranskassa. Tulee riita tunnelissa ja sitten sopu. Huoltoasemalla Saskia kuitenkin katoaa. Rex etsii häntä etsintäkuulutuksin kolme vuotta. Rinnakkain kerrotaan leukapartaisesta matematiikanopettajasta Leimornesta, joka (kätensä muka avuttomana siteessä!) yrittää iskeä ja sitten huumata naisia. Leimorne ehdottaa tapaamista Rexille, jolle lupaa selittää katoamisen oikeilla tapahtumapaikoilla, kunhan vain Rex antaa huumata itsensä tiedottomaksi... Hitchcock-maisen huikea tarina elävältä hautaamisesta, mikä on sosiopaatin oma fobia. 1 h 40 min. (301. katsomani filmi)
.
.
***
3) ALBANIA 1:
"Tuleva päivä" (Dne vjen nje dite), Vladimir Prifti 1987 Albania
Keskiviikkona 30.9.1987, Elokuva-arkisto, Orion.
.
(Juoksin Orioniin Jugend-salin "Harrasteena Helsinki" -näyttelystä, ehtiäkseni täyttää Elokuva-arkiston kantakortin, mutta eipä ollutkaan jonoa, Orionin sali oli tyhjempi kuin juuri koskaan? Pari istui tuolla, kuusi tuolla, yhteensä 16-20 katsojaa? Joku toi lisää Albania-tiedotetta...)
.
Värifilmi käynnistyy 1940-50-luvun mahtipontisella valmistajatunnuksella. Sitten nähdään Tiranan katua, jolla aaltoileva, epätasainen katukiveys tai -laatoitus. Rennon-oloinen, Dan Steinbockin mieleeni tuova mieshenkilö ruskeine takkeineen tulee kaupunkiin insinöörinä. Hän etsii ekonomi-ystävänsä, jonka boksin jakaa - asuinhuoneen, jossa on lavuaari. Vinokattoinen käytävä on ahdas. Vanha vahtimestari alaovella. Tanssiravintolassa ällö kiiltäväksi kulunut vaalea puuovi. Kaikki on 1950-luvun tyylistä, eletäänpä vuotta 1987 vai vanhempaa aikaa?
.
Ekonomi Llano Bleta on nousukas, joka nai johtajan tyttären ja unohtaa lääkäri-kihlattunsa maalta, jonne ei ehdi sairasta äitiäänkään katsomaan. Isä ja junttiveli käyvät kuorma-auton romulla Tiranassa ja toisaalta odottavat turhaan hevosen kanssa maalaisasemalla uudenvuodenaattona. Morsian itkee sähkettä Llanosta ja tämän uudesta. Llano kiipeilee rakennuksella: "Miksi tehdään standardi-ahdasta?" Hän hankkiikin hienon asunnon. Hienoja puhelimia ja ulkomaiset tummentuvat snobi-silmälasit. Ystävyys syrjäytyy. Mutta hän joutuu kritiikin kohteeksi työssään. Hän joutuukin ehkä takaisin maalle...
.
- Joitakin kiehtovia maisema-panoraamoja nähdään: tori, jonka sivutaustalla 16-kerroksinen tornitalo. Tai katu. Niukasti liikennettä, jokin bussi. Maalaisnäkymät tuovat mieleen Jugoslavian. Luntakin on. Junat näyttävät koostuvan vanhimmista Suomessa näkemistäni puuvaunuista. Miehillä on teryleenipuvut. "Danilla" on valkea villapaita takin alla, kun hän menee ravintolaan. Naisen asema oli kattaa pöytiä.
.
Filmiesitys Orionissa katkeaa pimenevään katunäkymään, kun Llano on juossut hylänneiden ystäviensä bussin perään. Seuraa 5 minuuttia odotusta ja saadaan kuntoon: nähdään sama näkymä ja heti sen jälkeen: FUND = The End. Naurua!
.
Uteliaisuutta herättänyt filmi, ehkä vähän väsyneen jähmeä. Filmissä oli neukkumaisuutta enemmän kuin eksotiikkaa. 1960-luvun alun tunnelma palautui mieleeni, Pohjois-Haagastani. Pituus 1 h 40 min. (130. katsomani filmi)
.
.
3) ALBANIA 2:
"Kaksoismatti" (Dy here mat), Bujar Kapexhiu 1987 Albania
Perjantaina 2.10.1987, Elokuva-arkisto, Orion. Vain runsaat 10 katsojaa!
.
Komedia. 1960-luvun alun tunnelma. Pikakyytiä autolla (tyylikäs maasturi). Tietyöläinen on tauolla, professorin pitää lapioida sorat pois tieltä päästäkseen autolla eteenpäin. Raitoja maalataan kaupungissa. Shakkiturnauksen mainosta kannetaan. Rantalomakaupunki. Tytär 9-v. voittaa isän shakissa. Isän tiedemieskilpailija tulee shakkiruutuisissa vaatteissa kaupunkiin vaimoineen, sekoilua hotellin hississä (pikkupoika kujeili sähkösilmän kanssa). Kaupungin shakkikerho ryntäilee silmittömästi shakkiruutumiestä vakoillen. (Mitä shakkikirjaa hän lukee? Ulkomaalaista!? Ei ole meidän kieltä!?) Simultaaniottelu on tulossa. Kerholaiset kaatavat veneen mennessään kättelemään uimassa olevaa shakkimestaria. Tämä taas kaataa veneensä paetessaan tiedemieskilpailijaansa (simpukkaviljelys-tutkijoita). Shakkimies tutkii läpi yön tiedeartikkelia. Pelkää poliisia heitettyään kirjan ikkunan läpi. Merivartijat hinaavat hänen veneensä avomereltä. Pikkupioneerien edustajatyttö voittaa shakkiottelun. Fund eli Loppu.
.
- Miljöö muistuttaa siistiä Kreikkaa. Halvalla rakennettua. Kerrostaloissa on ulkoportaikot. Rannalla lojutaan. Jäätelöä ja suklaata myydään katukärryistä. Pituus 1 h 30 min. (131. katsomani filmi)
.
(Albaniaa kuvaa myös "Lamerica", ohj. Gianni Amelio, Italia (Albania), joka 323. katsomani filmi)
.
.
****
4) ALGERIA 1:
"Bab el-Oued-City", Merzak Allouache 1994 Algeria
Tiistaina 31.10.1995, klo 19, Elokuva-arkisto Orion
.
"Kansankortteli" Alger'n kaupungissa keväällä 1989. Leipurioppilas Boualem repii talon katolta kovaäänisen, joka on pauhannut islamistien saarnoja. Saidin 5-päinen islamistijoukkio etsii syyllistä. Hänen Yamina-siskonsa rakastaa Boualemia. Jenkkityylinen kaveri välittää länsitavaraa. Passiton "ranskalainen" islamisti näennäisesti, siirtyy Ranskaan, kuten Boualemkin. - Upeita ilmakuvia! 93 minuuttia. (303. katsomani filmi)
.
4) ALGERIA 2:
"Bled Number One", Rabah Ameur-Zainechu 2006 Algeria
Sunnuntaina 16.11.2008. Yhden euron elokuvasarjaa. Espoo, Bio Rex Sello, Sali 4, rivi 4, paikka 5. (yhteensä 111 istumapaikkaa). (6-salinen Bio Rex Sello avattiin 2008, siirtyi 2014 Finnkinolle.)
.
Päähenkilö Kamel karkotettiin Ranskasta, vaeltelee kotikylässä, Loulouj, 300 km Tunisiasta. Äijät istuksivat, pelaavat dominoa, teurastavat sonnin. Aviomies hakee pikkupoikansa ja heittää vaimonsa autosta erämaahan. Veli pieksää häpeää tuottaneen siskonsa. Vartiopuomi kylän laidalla. Bandiitit ja uskonkiihkoilijat hyökkäilevät. Vaimo halusi laulaa - joutui mielisairaalaan. Palanutta maata, vihertäviä laaksoja, jyrkänteitä. Pituus 100 minuuttia. (496. katsomani filmi)
.
4) ALGERIA 3:
"Barakat!" (Enough!) Djamila Sahraoui 2006 Algeria
Lauantaina 13.3.2010 klo 12, Itäkeskuksen Stoa.
.
Nuori naislääkäri sekä vanha röökimuija ajavat 1990-luvulla maaseudulle etsimään ensinmainitun siepattua toimittajamiestä. Poliisi oli passiivinen. Eukko hoiti itsenäisyystaistelun aikaan korukauppiaan haavat, tämä oli sala-fundamentalisti ja hadzi. Huono tie, automies solvaa ajavia huoria. Naiset ja pyssy yllättävät vartiomiehen, mutta toinen mies heidät - joutuvat vangeksi. Aamulla vapaiksi ilman autoa ja kenkiä! Erakkopappa antaa yösijan ja kyyditsee kärryillä nuoren naisen isän kotikaupunkiin, mutta tämä onkin matkoilla. Baarissa miehet solvaavat, kunnes ase esiin. Taksit eivät uskalla ajaa. Kärryukko löytyy uudelleen ruokalasta ja matka jatkuu. Apteekista on naislääkärin vaikea saada lääkettä. Sovinismi. - Hidas elokuva. Naisten kinasteluja. Ehdin katsoa vain 80 minuuttia 95:stä, kun minulla on meno toisaalle. (509. katsomani filmi)
.
.
*****
5) ANGOLA 1:
"Hero", Zeze Gamboa 2004 Angola
Tiistaina 21.11.2006 klo 19, Lasten Cinema eli entinen Diana
(Kaikki tuolit täyttyivät, joku istui tyynyllekin, minä 7. rivillä 2. vas.)
.
Mitalilla palkittu, 20 vuotta (eli 15-vuotiaasta 35-vuotiaaksi) sotinut Vitorio hakee tekojalan sairaalasta. Hän etsii turhaan työtä, löytää Ritan ja toisen prostituoidun kapakasta. Tekojalka ja mitali varastetaan. Jengi, joka kiusaa Manu-poikaa, jota invalidi auttaa. Manu ostaa jalan romukaupasta. Manun opettajatar auttaa Vitoriota, poikaystävä saa ministerisetänsä innostumaan solidaarisuus-ohjelmasta radiossa, Vitorion jalan palauttamisen puolesta... Happy End. - Luandan kaupunki on mielenkiintoinen! Ilmakuvia alussa ja lopussa! Tasaista parakki-peltoa, pittoreski palapeli. Pituus 1 h 40 min. (474. katsomani filmi)
.
.
******
6) ARGENTIINA 1:
"Polttouunien aika, osa 1" (La hora de los hornos), F.E. Solanas, O. Getino 1968 Argentiina. Torstaina 12.5.1988 klo 19, Elokuva-arkisto Orion. Vain 10-20 katsojaa.
.
"Osa 1, Neokolonialismi ja väkivalta". Mustavalkofilmi. Ensin pimeää ja rummut, sitten 13 lyhyttä erillistä osaa. - Kivaa kuvaa Buenos Airesista. Tykkään filmistä lukuunottamatta lopun 5 minuuttia kestävää still-kuvaa murhaaja Che Guevarasta. Poikaset jonottavat epävarmoina kauniihkon huoran luo. Lehmien teurastusta. Pituus 1 h 30 min. (156. katsomani filmi)
.
6) ARGENTIINA 2:
"Paikka maailmassa" (Un lugar en el mundo), Adolfo Aristarain 1992 Argentiina
Katsottu 14.11.1994, klo 17-19, Latinalaisen Amerikan filmejä (tuleva Cine Maissi). Esityspaikkana Ruotsalaisen Kauppakorkean Hankenin "Evakkorakennus", sisään Lapuankatu 9:stä. - 3. kerros. "Auditorium Maximum" Arkadiankadun puolella. Penkkirivejä tiheästi 15. Istuin 6. rivi vas. Edessäni väkeä, takanani ei juurikaan. Espanjankielinen puhe ja tulkkaus.
.
Filmissä maanpakolaisperhe Espanjasta elää syrjäisessä Argentiinan maalaiskylässä. Ernesto-poika ajaa hevosrattailla kilpaa junan kanssa tasoristeyksen yli ja asemalle. Geologi Hans. Ernesto opettaa tyttöä lukemaan, rakkautta. Lampaita, villaa. Tasankoa, taustalla vuoristo. Pituus 2 h. (278. katsomani filmi)
.
6) ARGENTIINA 3:
"El verano del Potro" (Summer of the Colt), Andre Melancon 1991 Argentiina
Tiistaina 5.11.1996. Latinalaisen Amerikan filmejä (tuleva Cine Maissi). Esityspaikkana Hanken, ranskalaisella koululla Arkadiankatu 22. Maxim-sali, 2. kerros. 10. rivi, 4+8+4 paikkaa, n. 30 katsojaa.
.
Hevostilalla kolme poikaa ja tyttö, joka leikkaa tukkansa. Ratsastuskilpailuja. Aika vaaleita lapsia. Miehet isohattuisia viiksinaamoja. Mafalda wc:ssä. Yöhiipimisiä. Pituus 1 h 40 min. (331. katsomani filmi)
.
6) ARGENTIINA 4:
"Solo por hoy" (Only/Just for today), Ariel Rotter 2000 Argentiina
Ke 22.8.2001, Espoo-Cine, Tapiolan Louhisali, lähes täpötäysi!
.
Buenos Aires. Muutamia lumoavan kauniita hetkiä. Taiwanilaistyttö Aili Chen ajoi lähetin-moottoripyörällään poikaystävänsä kanssa läpi iltaisen kaupungin valomeren, moottorin ääni oli häivytetty, kaunis yöllinen musiikki. Tunnelma, jonka joskus kokee yksinkin Pariisin / Lontoon / Ateenan yössä. Kaupungin valot, illan lämpö - viileyden tuulahduksin... Pituus n. 1 h 40 min. (424. katsomani filmi)
.
.
*******
7) ARMENIA 1:
"Calendar", Atom Egoyan 1993 Armenia
Ke 16.3.2005, Elokuva-arkisto Orion, vapaa pääsy. Istun 4. rivillä 3. vas. Paljon katsojia.
.
1. Vieraantunut kuvaaja (Atom Egoyan itse) valokuvaa kalenteria varten Armenian kirkkoja autiolla maaseudulla. 2. Tulkki (vaimo). 3. Opas (paikallinen). Kuu vaihtuu kalenterissa, samoin AE:n naisvieras, jokainen lankapuhelimeen, AE alkaa kirjoittaa kirjettä. -Pitkästyin! Pituus 74 minuuttia. (452. katsomani filmi)
.
7) ARMENIA 2:
"Paradzhanovin viimeinen kevät", Mihail Vartanov 1992 Armenia
Ke 23.3.2005 klo 19, Elokuva-arkisto Orion, vapaa pääsy, aika vähän katsojia.
.
Vanhan ohjaajan viimeisiä kuukausia ja näytteitä kesken jäävästä sekä entisistä filmeistä. Paksupäinen harmaapartaturri, vankileireillä 5 + 5 vuotta (homoseksualisti), kuvataidetta teki siellä. Pituus 55 minuuttia. (453. katsomani filmi)
.
.
********
8) AUSTRALIA 1:
"Rakkaus veitsenterällä" (The Year of living dangerously) , Peter Weir 1982 Australia
Lauantaina 25.10.1986 Espoo, Kino Tapiola
.
Australialainen toimittaja (Mel Gibson) Indonesiassa v. 1965, kuvaajana kääpiö Billy Kwan (Helen Hunt), rakas Jill (Sigourney Weaver). Kommunistit - Sukarno - muslimikenraalit, levotonta. - Jotain eksotiikkaa Jakartan kaduilta, maalta ilmakuvia pelloista. Ripaus eksotiikkaa, mutta pettymys, koska silti vain tavallinen rakkauselokuva. Pituus 1 h 50 min. (103. katsomani filmi)
.
8) AUSTRALIA 2:
"Harjaniska" (Razorback), Russell Mulcahy 1983 Australia
Torstaina 17.3.1988 KY:n elokuvakerho Tikelo?
.
Villisika terrorisoi syrjäistä "Sisälmykset"-nimistä kylää Australiassa ja syö amerikkalaisen eläinsuojelija-toimittajan. Aviomies etsimään. Tehtailijaveljekset, kengurunlihaa lemmikeille. Ihan mukava filmi heikkouksineenkin. Australian hiekka pölisi. Pituus n. 1 h 50 min. (151. katsomani filmi)
.
8) AUSTRALIA 3:
"Kaivonkatsoja" (The Water Diviner), Russell Crowe 2014 Australia
Toukokuussa 2015, Bio Jännä, Turuntie 5, Salo. Rivillä 5, paikkoja 506.
.
Päähenkilö, leskeksi jäänyt Connor (Crowe) matkustaa vuonna 1919 Australiasta Turkkiin etsimään kolmea Gallipolin taistelussa (1915) kadonnutta tai kaatunutta poikaansa. Juoneen kuuluu siirappinen rakastuminen hotellin emäntään (kauniiseen leskeen, jolla mainio 10-v. pikkupoika, sekä lanko, joka yrittää pakottaa lesken toiseksi vaimokseen), tutustuminen oikeamieliseen turkkilaiseen sotapäällikköön, sekä seikkailuja henkensä kaupalla salaseurojen ja kapinaryhmien tulitaisteluiden keskellä. Pojatkin löytyvät, yksi elossa.
.
- Nautin filmeistä matkoina jonnekin ja tämä toimii sellaisena! Aistimus pikkuhotelliin kirjautumisesta v. 1919 ja kuljeskelusta Istanbulin kujilla! Turistinähtävyyksistä esitellään vain Sininen Moskeija, lisäksi maaseudun maisemia ja pinnanmuotoja. Pituus n. 2 tuntia. (566. katsomani filmi)

536. Poistuminen Israelista

PERJANTAI 16.2. - LAUANTAI 17.2.
.
EILAT. Alkavatko viimeiset päivät toistaa entistä? Mieleeni ei jää mitään erikoista. Jonakin päivänä kävelen kaupungin pohjoisille rajoille, tänään. Uusia, moderneja kerrostaloja. Rakennettuja kotipihoja. Leikkipuistot ovat hyvin varustettuja kaikkialla Eilatissa.
.
Jonakin päivänä kuljen uuden laguunin rakennustyömaalla idässä. Palmuja kaivanto-ojan varrella. Jordanian raja on lähellä. Katselen kaupunkia kaupunkina, ylhäältä pohjoisesta, kuljeskelen ja kiertelen kuin Lohjalla tai Loimaalla, vaatimatta sen ihmeellisempiä paikkoja.
.
Kiertelen keskustan kaikki ostoskeskukset valikoiden itselleni Israel-videota. Päädyn pikkukauppaan Pubin vieressä, jossa Nasse keskusteli aiempana päivänä videoiden toimivuudesta eri maissa. Ostan eri filmin kuin Nasse, kansiltaan enemmän uskonnollisen sävyisen, tekstin nähtävyysluettelon perusteella. Suomessa kumpikaan meistä nauhat katsottuaan ei liene täysin tyytyväinen, mutta ovat filmit jotenkuten kelvollisia yrityksiä ja säilyttävät joitakin eloisia muistikuvia Israelista.
.
Osa seuramatkalaisista on vaihtunut torstaina, mutta vältin sen tohinan näkemisen ollessani itse Jerusalemissa: siis terassilla uusia vastassa olevat "vanhat" kyselemässä Suomen kuulumisia, kuten lämpötiloja. Näin sitä touhua jo sunnuntaina. Joillekin matkalaisille on mieluisinta kehua kaiken aikaa kaikkia muita paikkoja missä ovat olleet, eivätkä he elä vielä Eilatia, vaan vasta sitten kun voivat kertoa tästä matkasta jossakin muualla.
.
Osa suomalaisista myös miehittää hotellin ala-aulaa niinä aikoina kun aulan televisiossa esitetään Suomessakin suosittu, hidasliikkeinen amerikkalainen sarjaohjelma "Kauniit ja rohkeat", katsoakseen ohjelman toisten seurassa, vaikka näkisivät sen kukin omissa huoneissaankin.
.
SUNNUNTAI 18.2.
.
Matkalaiset kerääntyvät kello 10 hujakoilla hotellin etuterassille laukkuineen odottamaan bussikuljetusta lentokentälle. Vielä taidan lueskella hotellikansiota terassin pöydän ääressä odotellessani. Lapset juoksentelevat. Bussi tulee, opas saapuu, asetutaan bussiin, pieniä viivytyksiä ja viimeisten myöhäisten odotteluja, ja sitten lähdetään ajamaan.
.
Bussissa opas kertoo lentokentän turvatarkastuksesta. Sitä on kirjallisessa oppaassa sanottu tiukaksi ja aikaa vieväksi, mutta nyt vasta kerrotaan millainen se on: suullinen kuulustelu tai kysely, kestää 2-5 minuuttia. Kielenä englanti tai toisessa jonossa oppaat tulkkaavat. Joskus ensimmäinen kysely ei riitä vaan toinen virkailija suorittaa vielä uuden kuulustelun.
.
Useat bussit ajavat lentokentälle kuin kilpaa, ei nopeudesta vaan matkalaisten ja oppaiden arvuutellessa mikä bussi ajaa meitä ennemmin, ja keitä on vielä meidän jälkeemme... Mikä
on sijoituksemme?
.
Lentoasemalla on sitten melkoinen ruuhka. Monta pitkää jonoa turvallisuustarkastukseen (johon mennään kukin kaikkine laukkuineen). Lapsiperheille on oma jononsa, tulkkausta tarvitseville omansa. Minä menen yksinäisten englantia puhuvien jonoon, jossa sijoitun jonkun itsenäisen urheilumatkan tehneen tytön jälkeen.
.
Täälläkin on sotilaita aseissa. Kun Nasse teki äkkiliikkeen, kaivaakseen laukusta lapselle nallekarhun, niin samassa aseet suuntautuivat jo häntä kohti! Näkyviä vahinkoja ei satu. Kukaan ei nyt missään saa luodista ainakaan minun nähteni.
.
Lentoasemalla näkyy liikuskelevan myös pitkätukkainen matkaohjelmien juontaja ja tuottaja Folke West PTV-tunnuksisin vaatteineen ja leveästi hymyillen. Lentokoneessa hän aikanaan ilmestyy radion kuulutuksiin "kapteenin luvalla" kertomaan minä päivänä hänen kuvaamansa Israelin kiertomatka-ohjelma tulee televisiosta. "Katsokaa ohjelmiani PTV-kanavalta!" hän kehottaa.
.
Jono etenee hitaasti edessäni, mutta pitkä se on takananikin. Mieleni tekisi käydä wc:ssä, mutten viitsi jättää paikkaani. Jossakin edelläni on 10 päivän aikana ulkonäöltään tutuksi tullut, yksinäinen keski-ikäinen mies joutunut jäämään tiskille odottamaan uutta, toista kuulustelijaa. Onpas sillä kaverilla käynyt huono tuuri!
.
Olen vähän hermostunut ja minulla on pieni pissahätä. En ole pitänyt Britanniankaan maahantulokuulustelusta: "Miksi te tulette tänne? Milloin te lähdette pois?" Israelissa on vastaavasti poistumiskuulustelu! Nyt sitten koittaa minun vuoroni siihen:
.
Ensin tervehdys, ja sitten kaikenlaista kysellään: mitä olen tehnyt Israelissa, ketä olen tavannut, kuka maksoi matkani, onko joku antanut minulle jotakin vietäväksi, miksi matkustin tänne? Kerron käyneeni meriobservatoriossa ja Jerusalemissa paikallisella bussilla. - Miksette mennyt opastetulla bussimatkalla? tivataan. Ketä tapasitte Jerusalemissa? Onko teillä bussilippu tallella? (Näytän sen.)
.
Ensimmäinen virkailija ei ole tyytyväinen, vaan pyytää minua odottamaan ja uusi virkailija tulee kohta kyselemään, samoja asioita eri järjestyksessä uudelleen. Ja sitten kolmas virkailija, ja vielä neljäs, naisvirkailija. Tähän kaikkeen kuluu minulta 40 minuuttia!
.
Pidetäänkö minua jonakin uhkana! Vitsailen, että suomalaisena mieluiten vaikenen kaikilla kielillä. Se ei lainkaan huvita heitä. Viranomaisille ei tulisi koskaan vitsailla. Valittelen kielitaitoni riittämättömyyttä ja virkailija kehuu minun puhuvan hyvin englantia. Koskaan en liene yhtä paljon puhunut englanniksi.
.
"Ketä tapasitte Jerusalemissa?" "Missä kävitte? Miksi ajoitte vuorobusseilla ettekä turistiryhmässä? Onko teillä aina noin vähän matkatavaraa? Ajatteletteko ottaa molemmat pakaasit käsimatkatavaraksi? Miksi tulitte tänne? Mitä olette tehnyt täällä?" - samoja kysymyksiä yhä uudelleen, josko vastaukseni muuttuisivat? Kuulustelijat vaihtuvat, samoja kysymyksiä uudelleen eri järjestyksessä, ja välillä joitakin uusia.
.
Naisvirkailija kysyy oliko minulla matkaseuraa ja pyytää minua sitten mukaansa näyttämään nämä odotushallista. Hän kyselee sen jälkeen näiltä minusta (Millakin, 5-vuotias, kysymättä vastailee osaamiaan sanoja  englanniksi) - ja sitten palaamme virkailijan kanssa tiskille, jossa odottavat matkatavarani (niitä ei kukaan avannut) ja - vihdoinkin, pääsen eteenpäin.
.
Ensin olen - tunti sitten - jonottanut, mutta nyt lopulta olen salissa yksin! Lähtöselvitysvirkailija odottaa toimettomana enää vain pelkästään minua, kun viimeisenä pääsen "läpi" hänen luokseen. Hymyilevä, leppoisa vastaanotto tuntuu nyt todella ystävälliseltä äskeisen jälkeen. Olen kaikista viimeinen! Ruuhka on loppunut, käytävät ovat vapaat vain minulle.
.
Pääsen sujuvasti odotushalliin ja liityn ystäväperheen joukkoon. Jonkin ajan päästä voimme kävellä lentokoneeseen. Olemme hännillä, minä vihoviimeisenä, ja heti kun olen astunut koneeseen sisään suljetaan ovi takanani! Tuskin olen päässyt istumaan paikalleni, kun kone jo lähtee rullaamaan kiitoradalle. Kello on noin 14.
.
Lentokone on sunnuntai-lennoilla pienempi ja kapeampi, tässä on paikkoja vain yhden käytävän varrella 3 + 2. Matka kestää viitisen tuntia ja laskeudumme Vantaalle klo 19:15. Hieman ehdin sitä ennen nähdä kaupungin valoja yläilmoista. Suomessa on talvi: kun Eilatissa oli + 24 astetta, oli Helsingissä sillä aikaa talven kovimmat pakkaset, - 24 astetta. Palatessamme on jo lauhempaa.
.
Kuulustelu vähän pännii. En ehkä toiste Israeliin lähtisi (nähtävää kyllä riittäisi ja muuten ihan mukava maa!) - vai pitäisikö olla perhettä tai tyttöystävä mukana? Puran harmin matkatyytyväisyyskyselyyn, joka jaetaan lentokoneessa täytettäväksi. Kokemistani 30 maasta taidan sijoittaa Venäjän viimeiseksi ja Israelin toiseksi viimeiseksi, mutta muiden maiden sijoituksia 1-28 en ole oikein osannut järjestää.)
.
Myöhemmin luen Paul Therouxin kirjasta "Herkuleen pylväät" (Wsoy, Juva 1996) matkakirjailijan kokemuksista Israelissa, hankalammista kuin minulla.