keskiviikko 16. marraskuuta 2011

449. Iitti ja Myrskylä Bussipassilla

Ostin perjantaiaamuna Helsingin Matkahuollosta 149 eurolla Bussipassin yhden viikon ajaksi. Kaksi myyntiluukkua oli auki klo 8:30 ja jonottajia neljä ennen minua. Myyjärouva lähti hakemaan matkakorttia takatiloista, kysyttyään: "Eihän sinulla ennestään ole?" Muovikorttia täydensi tukevan paksu kotelo.

Viikon kortti on voimassa vajaat 8 päivää, ostopäivän + seitsemän, eli seuraavan saman viikonpäivän iltamyöhään asti. Bussiyhtiöiden aikatauluissa se selitettiin vaihtelevasti, eikä myyjäkään tiennyt tarkemmin kuin että "kuitissa lukee viimeinen käyttöpäivä".

Laiturilta 4 oli lähdössä Pohjolan Liikenteen bussi Kouvolaan klo 8:50. Työnsin lippuni rahastuslaitteen aukkoon ja kuljettaja naputteli näppäimiä. "Mikä lippu sulla on?" Hän otti kortin ulos ja ojensi minulle takaisin. Ensikertalaisuuteni viivytti minuutilla auton lähtöä.

Huomasin eri busseissa, että kuljettajien asenne jakautui kahtia: yhdet tarttuivat kärkkäästi korttiin ja työnsivät sen itse laitteeseensa, kun taas toiset odottivat itsepalvelua, ainakin siihen asti kunnes työnsin kortin kahdesta rakosesta väärään, laitteiden vaihdellessa eri bussiyhtiöillä.

Linja-autoilla on päivittäiset vakioasiakkaansa ja toisaalta kaltaiseni turistit vuosien takaa tai ensikertalaiset nyypät. Ensimmäisellä kerralla en tajunnut edes, että kortti piti ottaa ulos paksusta kotelosta, saati sitten kummin puolin läpyskä piti asettaa ja minne. Helsingissä minulla on etäluettava matkakortti.

Matkustajina oli lisäkseni viitisen naista eikä lisää tullut Helsingin pikavuoropysäkeiltä, Itäkeskuksestakaan. Kehä kolmoselta Porvoon moottoritielle. Sipoonlahti oli kaunis ja leveä. Peltomaisemia. Porvooseen ajettiin minulle uutta korkeakaarista Aleksanterinkadun siltaa. Valkotakkiblondi piippasi, mutta ennen linja-autoasemaa ei ollutkaan pysäkkiä. "Ahaa!" Bussiasemalle kaarrettiin vasta takakautta idästä Rauhankadulta, tultuamme lännestä.

Porvoossa klo 9:46-50. Kaksi naista lähti, blondi saapumissuuntamme jokea kohti, ja yksi mies saapui. Lintuparvi kaarteli taivaalla vastapäivään. Torielämää: Tuorilan kahvilabussi, Pellinge Fisk. Linja-autoja Pukkilan Liikenne, Kaj Forsblom, Borgå Trafik. Automme kääntyi lännestä etelään Piispankadulle, jolta Aleksanterinkadulle itäsuuntaan. Bussiaseman kautta tehtiin siis silmukka.

Sannainen, Ilola, Postimäki, tienviittoja. Valtavan korkea moottoritien silta, kaukana alapuolella kulki rekka etelään. Pohjoisessa avaraa peltomaaseutua. Vanhakylässä käytiin ylhäällä siltaliittymässä. Yhä jatkui moottoritie, "Kotka 65". Joki. Koskenkylässä ylös vasemmalle kaartuvalle sillalle, erkanimme moottoritieltä kohti koillista.

Lapinjärvellä klo 10:25 kaarrettiin Matkahuollon pihaan, jossa parveili noin kolmenkymmenen retkeilijän joukko! Kaikki eivät tulleetkaan Pohjolan Liikenteen bussiin vaan suuri enemmistö samaan aikaan idästä saapuneeseen Savonlinjan autoon, Helsingin suuntaan? Kaikki tulokkaat olivat miehiä - hehän olivatkin Sivarikeskuksen siviilipalvelusmiehiä! Lähdössä jo perjantaiaamuna viikonloppulomalle? Työpaikkaa saamattomia 'legioonalaisiako' vaiko vasta koulutusjaksolla?

Värikästä, kirjavaa porukkaa, mieleen voisi juolahtaa vaikkapa 'Suomen kylähullujen kongressi'. (Miltähän mahtaisi näyttää 'Rajatiedon' ufo-harrastajien kesäkokouksessa Kuhmoisissa?) Rooleja esittävää, persoonallista pukeutumista. Kapeita Ohukaisia ja leveitä Paksukaisia. Pörröisiä kikkurapäitä ja karvanaamoja. Lävistyksiä. Poninhäntiä. Yhdellä kitara matkassa. Joku oli kiinnittänyt vanhanaikaisen huopahattunsa kuvun ympärille kunniamerkeiksi yhdeksän erilaista isoa pinssiä. Yksi oli ilmetty M.A. Numminen, vain 50 vuotta myöhemmin syntynyt, samanlainen parta ja hiuskuontalo.

Miesten keskustelunaiheena olivat Pokemon-pelit. "Arja Koriseva on kidutusta!" valitti yksi partapoika. Nuorukaiset alkoivat muistella päiväkoti-iässä kokemiaan television katseluelämyksiä! Piirrettyjen taistelukohtauksia! Kyllä Kari Suomalaisen sotaveteraanihahmolla Viljo Pahkalla mahtaisi olla jälleen ihmettelemistä!

Elimäelle poikettiin klo 10:39. Vanhamaantie. K-Extra. Kaksikerroksisia liiketaloja maalaiskylän tapaan. Lähivakuutus. Vesitorni. Komea keltainen kaksikerroksinen puutalo. Kaksi naista nousi kyytiin. Terveysasema. Kierrettiin myötäpäivään Matkahuollon talon ympäri. "Museo". Alppiruusutie. Kahvila 'Piika ja renki'.

***

Katselin tunnin Kouvolaa klo 11:05 - 12:15. Matkakeskuksesta kävelin suoraan kävelykadulle. Korkeita taloja, vaikea hahmottaa tätä kaupunkia. Juopot äänekkäitä kävelykadun penkillä. "Lasipalatsi" kauppakeskus, luulin jo että Kinopalatsi. "Manski" toinen kauppakeskus. "Hulluhinta" kirpputori. Poikkesin tyhjään liiketaloon, jossa matkatoimisto esitteineen.

Kävelykadun reunalla kulki ränninä tilataideteos: kymmenen sentin levyinen vesikanava, jonka alkulähteenä oli vain sentin leveä mutkitteleva puro alas kaltevalta, uurretulta kivipinnalta.

Kouvolan kaupungintalo (Arto Sipinen ja Mane Hetzer) näytti taas hienolta, kiersin sen ympäri. Jossain idässä näin puiston keskellä erikoisen talon. En ollut löytää sisäänkäyntiä ennen kuin viimeiseltä sivulta, kadun puolelta. Sehän olikin "Lasikantinen laulukirja", jo 40 vuotta täyttänyt kirjastotalo, jossa olin käynyt ennenkin ja kävin taas.

Tuli äkkiä kiire. Oioin suuntavaiston perusteella tuntemattomia reittejä. Päädyin umpikujille, joilta oli palattava. Päättelin umpikujien syyksi muurien ja vallien takana kulkevan junaradan. Juoksin katujen poikki autoja väistellen. Ehdin vasta myöhässä asemalle. Näin Pohjolan Liikenteen naiskuskin kumartuneen ulkona tutkimaan oviportaita. "Meneekö Kausalaan?" Kyllä vain. Myöhästyvän matkustajan onneksi joskus bussikin sattuu olemaan myöhässä.

***

Iitin keskustaajaman Kausalan linja-autoasemalle saavuttiin 20 minuutissa klo 12:35. Välillä oli kai vain yksi pysäkki. Paljon jäi nuorta jengiä ja marssin sen perässä kohti kauppakeskuksia. En ehtinyt käydä rautatieasemalla. Näin kunnantalon, löysin kirjaston ja kartan. Laskin kirjastossa, että minulla olikin enää 80 minuuttia (klo 12:55 - 14:15) aikaa kävellä Iitin kirkonkylään (7 km), jotta ehtisin ainoaan mahdolliseen bussiin sieltä takaisin etelään, Helsinkiin tai Myrskylään.

Pian alitin kävelytunnelissa Kouvola-Lahti -valtatien, matkaa jäljellä yhä 7 km, aikaa jäljellä 70 minuuttia... Kiiruhdin. Hikosin. Takki oli otettava käteen, lyhythihapaita riitti syyskuun alussa. "Iitti paljon!" oli jonkin työpajan mainos alkumatkasta. Terveyskeskus. Metsäisen tien reunassa oli vain kapea penger ja henkilöautot kiitivät vierestäni 80 km tunnissa. Paljon mutkia, metsää, peltoa. "Lomakivi 700 m" - punaisia aittoja, 2 loma-asuntoa/talo? Kirkkojärvi näkyi kauempana, golfkenttä kahden puolen tietä, alikulkutunnelein. Viiden kilometrin jälkeen tulin risteykseen, josta jäljellä 2 km, golfkentän kulmalla, ylämäki, metsää. Kyläkaupalla oli paljon asiakkaita autoineen, mutta sen kohdalta oli lopetettu bussipysäkki.

Saavuin Iitin kirkonkylän taajamaan. Kapean kylätien reunoina oli puutaloja, jokin tiilinenkin. Jonkun pihassa patsas kukkien seurana. Mutkia. Viitta "Kotiseutumuseo" sai minut poikkeamaan sivutielle 300 metriä, puiden peitossa oli neliönmuotoinen kivimakasiini kattokartioineen.

Kirkonkylän päätie teki 90 asteen mutkan vasemmalle, sitten tuli kohta vastaan 1600-luvulta peräisin oleva punainen puukirkko, remontoidun siistissä kunnossa. Ympärillä levisi kohtalaisen kokoinen hautausmaa. Uusi hautausmaa ja sen kappeli sijaitsivat jo aiemmin kävelymatkani varrella.

Kirkon kohdalle oli pystytetty bussikatos molempiin suuntiin, mutta aikataulu oli liimattu vain Kouvolaan päin meneville. Siitä oli sutattu mustalla pois varhaisin Helsingistä lähtenyt vuoro, linjalla 840. Juuri siihen olin halunnut kesällä, mutta kun sitä ei syyskuun alussa enää näkynytkään internetissä, jouduin kiertämään Kouvolan ja Kausalan kautta, ja kävelemään loppumatkan.

Odottelin yksinäni Porvoon Liikenteen bussia (Helsinkiin), joka tuli Iitin kirkolle 3 minuuttia myöhässä klo 14:18. En ollut nähnyt tiellä kirkonkylään muita kävelijöitä, vain yhden pyöräilijän. Kiitäviä henkilöautoja ei jaksa laskeakaan. Havaitsin kirjastoauton pysäkin, joka oli ehkä suljetun entisen kyläkirjaston kohdalla.

Kouvolasta ja Kuusankoskelta tulleesta linjurista jäi paljon matkustajia Kausalan bussiasemalle. Sitten aloitettiin Kausalan koulukierros vastapäivään. Ensin lukiolle, sitten yläasteelle. Urheilukentältäkin juoksi vielä koululaisia bussiin. Bussireitin tie oli suljettu työmaan vuoksi. Kalju pukinpartainen kuljettajamme kysyi Kausalan teinipimuilta pääseekö toista tietä pitkin? "Joo..." "Ei..." Pääsi sieltä kuitenkin ja ajoimme uudelleen Kausalan linja-autoaseman ohi. Jatkoimme mutkaisia ja yhä mutkaisempia teitä kohti Artjärveä ja Myrskylää, jonne olin seuraavaksi matkalla.

***

Porvoon Liikenteen bussilinjamme 840 ajoi Artjärvelle ja kuljettaja kävi ulkona viemässä tavarapaketteja postiin, joka oli samalla kukkakauppa ja kahvila. Sitten kiersimme Porlammin kautta, hyvin mutkaista tietä. Välillä satoi vettä.

Luokallinen Porlammin Lukion oppilaita täytti uudelleen Kausalan koululaisista ajat sitten tyhjentyneen bussin. Verkkosukkatyttö. Nuorten kinasteluja. "Älä syliin tuu!" kiljaisi tyttö. "Tai tuu kunnolla!" hän vaihtoi sanailutaktiikkaa. "Aikooko Suvi saada viikonloppuna?"

Jonkun tytön irtokarkkipussista levisi äitelä lemu, toiset tytöt siitä valittivat. Nykyajan koululaisilla oli matkaeväinä runsaasti makeisia, suuria sipsipusseja ja isoja limupulloja. Virvokkeiden avaussuhinoita bussin äänimaisemana. Perjantaipäivä tosin. Välillä kolme sisarusta jäi peltotien päähän.

Pari matkustajaa jätti auton jo 1-2 km ennen Myrskylän keskusta, jossa auto kaartoi kiepin Sale-kaupan eteen ja seisahtui 10 minuutiksi klo 15:35-45. Kaikki lähtivät ulos. Pieni hiekkainen aukio ja bussikatoskin, johon asettui odottelemaan joukko toiseen bussiin vaihtavia. "Jäätsä kylälle?" kyselivät koulutytöt toisiltaan vähän ennen Salea.

Kävelin itään kohti alempana satojen metrien päässä olevaa Kirkkojärven rantaa. Ohitin Lasse Virenin juoksijapatsaan. "Rantapolku", hiekkatie. Koirantaluttaja ja kaksi nappulaa. Rivitaloja. Alarinne. Rantaan ulottui hiekkakuja ja sen päässä oli kaksi istumapenkkiä 90 asteen kulmassa sekä roskakori. Kaislavyöhyke eristi kuitenkin kävijän vedestä.

Järvi oli yllättävästi idyllisen kaunis! Aurinko paahtoi. Puin silti taas takin ylleni. Syyskuun toisen päivän parhaat hetket ehkäpä Myrskylän Kirkkojärven partaalla? Matka oli sujunut hyvin, jo päivän toinen uusi hyvä kohde...

Hiekkainen kävelytie jatkui ja jatkui kauniisti Kirkkojärven rantaa myötäillen kohti etelää. Kiertäisikö lahden tai koko järven? En ehtinyt jatkaa tarpeeksi pitkälle. Puusilta ylitti pienen notkelman. Välillä varrella kasvoi puita. Myrskylän kunta oli panostanut esimerkillisesti rantakävelijöiden huveihin, vai liittyisikö Lassen lenkkien innostamaan juoksemiseen? Viren voitti neljä olympiakultaa 1972 ja 1976, niin 5 km kuin 10 kilometrin juoksut.

Valkoinen ja muodoiltaan monitahoinen Myrskylän kirkko tuli näkyviini kohoten oikealla ylärinteessä. Palattuani rantareitiltä vähän takaisin nousin klo 16:n jälkeen savista kinttupolkua pitkin hautausmaan reunamuurin myötä kirkon pihaan ja autotielle. Sankaripatsas esitti polvistunutta sotilasta.

Pohjoisessa kirkon vieressä oli Kotiseutumuseo, makasiini tai pari, auki kesällä sunnuntaisin klo 13-16, vapaa pääsy. Palailin autotietä linja-autoasemalle. Viitta sivutielle: "Kesätori lauantaina". Kaiketi hiekkakenttä Salen takapuolella. Kauppakeskuksessa taisi olla K-plussakin.

Joukko bussin odottajia käytti kahta odotuskatosta. Muutama oli Salen lipankin alla suojassa auringonpaahteelta. Koiviston linja-auto (reitillä Kotka - Tampere) saapui klo 16:23, kun olin ehtinyt olla Myrskylässä lähes 50 minuuttia. Bussiin nousi viisi ihmistä, kolme edelläni ja yksi tyttö jälkeeni, hän matkalla Tampereelle, minä Lahteen.

***

Uuden bussimatkan varrella sadekuuro ja Orimattila. "Myrskylään 18, Lahteen 24, Helsinkiin 95 km." Erkontie. Ison oloinen taajama, monta 7-krs-taloa, sitten 5-kerroksisia ja keltaisia 4-kerroksisia. Joen ylitys. S-Market. Kierto myötäpäivään. Torilla iso linja-autoasema. Niittityttö ja kamunsa jäivät. Sisään oli jonoksi asti tulijoita, eläkeläisiäkin, klo 16:45.

Juoppokin tuli kyytiin: "Pelkkiä kauniita tyttöjä! Mihin oot menossa?" kuului takemmilta penkeiltä. Edessäni istunut nuori blondipimu vilkuili vähän väliä taakse uteliaana suurin pyörein ehostetuin silmin. Lisää juttuja: "Onks sulla tyttöystävää?" "Ei oo." (poika vastasi). "Onko poikaystävää?" Lahdessa juoppo halusi jäädä "Mäen päälle" (harjulle) ja huojui etuovelle seisomaan jo kolme pysäkkiä aiemmin. Kuski käski: "Menkää istumaan!"

Lahden linja-autoasemalle Koiviston Auto saapui 8 minuuttia myöhässä, ei 17:10 vaan 17:18. Ja minun kun piti ehtiä klo 17:15 Helsinkiin lähtevään pikavuoroon. Mutta näin Savonlinjan bussin Joensuusta Helsinkiin myös vasta tyhjentävän lastiaan saapuvien puolella. "10 minuuttia myöhässä", Savonlinjan kuljettaja pahoitteli myöhemmin kuulutuksessaan.

maanantai 14. marraskuuta 2011

448. Lohjan maalaiskunta, Virkkala

Asukkaita Lohjan mlk:ssa oli 10922 (v. 1962), EU-kannatus mlk:ssa 59,2 % (1994)

(Lohjan maalaiskunta yhdistyi Lohjan kaupunkiin v. 1997 alusta)

Miksi? Komeaa teollisuutta, vanha taajama, Kässin talo

Milloin? Sunnuntaina 24.7.2011

Ajoimme Karjaalta palatessamme kohteenamme Lohjan keskustaajama Virkkala. Ohitimme ensin vahingossa Kirkniemen liittymän. Kirkniemessä olisi ollut uusrenessanssinen kartano ja kilometrin pituinen puistokuja, jotka jäivät täten näkemättä. Kartanon omistajia ovat olleet Tott, Ehrensvärd, Adlercreutz, Mannerheim.

Liikenneympyrästä jatkoimme eteenpäin Virkkalaan. Vastaamme tuli monista lähiöistä tuttuja, keltaisia kerrostaloja, lisukkeinaan tavalliset marketit ja R-kioskit. Ensimmäisen kerran olin kuullut Virkkalasta eli Virkbystä keskikoululaisena, jolloin koululaisten taloustietokilpailun ruotsinkielisen sarjan voitti tyylikäs vaalea teinityttö Virkby Gymnasiumista, B. Lindström, Birgitta taisi olla nimeltään.

Katoksellisella bussipysäkillä notkui paljon nuorisoa polkupyörineen. Pääkatua levensi siinä kohdassa kolmiomainen aukio. Ainoa pääväylä Virkkalantie jatkui vain eteenpäin, mutkitellen mukavan käärmemäisesti, lievästi alaviistoon. Mainiot matalahkot liiketalot näyttivät edustavan tunnelmallisesti 1950-lukua. Niissä majaili vaikkapa kenkäkauppoja.

Ajoimme hitaasti ympärillemme katsellen ja pysäkille poiketen päästimme takapuskurissa roikkuneen paikallisen autoilijan ohitsemme. Palasimme samaa käärmetietä, mutta se ei ollut uudesta suunnasta yhtä näyttävä kuin tullessa, vaikkakin nyt hieman ylämäkeen. Tietyö sulki väylän luoteeseen. Ajoimme umpikujaan omakotialueelle, "Ei läpikulkua".

Vehreyden ja puurivistöjen takana paistoivat jylhän komeat teollisuusrakennukset! Emme vain päässeet nyt näkemään niitä läheltä. Petter Forsströmin tie, vuorineuvos "Kalkki-Petterin" mukaan.

Viitta osoitti, jälleen kerran, "Kässin talolle". Kai sellainen oli etsittävä? Löysimme uusrenessanssisen, nikkarityylisen maatilan päärakennuksen, jossa oli valtavasti ikkunoita, paljon koristeellista puurimaa, kaksi kerrosta ja ylimpänä pyöreä tornitaso, noin kolme ja puoli kerrosta korkea, ikkunoin. Pari asukasnimeä huomasin postiluukuissa.

Kässin talo oli toiminut kunnansairaalana vv. 1930-68, sitten tehtaan terveydenhoidon toimipaikkana, päätynyt 1990-luvulla kaupungin haltuun ja oli nyt vuokrattavana juhlatiloiksi. Pihaan oli rakennettu leikkipuisto. Upea rakennus sopisi mainiosti tunnelmalliseksi täysihoitolaksi? Mieleeni tulivat muistoni Punkaharjun Finlandiasta tai vielä enemmän Luumäen Kotkaniemestä, Svinhufvudin kotitalosta.

Kirjailija Arvid Järnefeltin talo 'Rantala' olisi sijainnut jossakin 7 km Lohjan keskustasta Virkkalaan päin?

Ostimme enää bensiiniä Virkkalan Shellistä ja palasimme Helsinkiin.

447. Ryövärin saari, Espoon Rövaren

Elokuun aamuna ajoin Espoon bussilinjalla n:o 3 Leppävaarasta Kivenlahteen. Timo Soinin yhä ja Jari Sarasvuon lapsuudessaan asuma valkoseinäinen elementtilähiö Iivisniemi oli peittynyt taas tuuhean metsävyöhykkeen taakse. Takavuosina metsää aina joskus harvennettiin. Hannusjärvi kimalteli. En muistanutkaan enää Soukan korkeiden talojen massiivisuutta, ryhmänä kukkulallaan.

Kivenlahden laiturilla oleskeli tusinan verran odottajia. Kävelin rannan n. 20-kerroksiselle pilvenpiirtäjälle sekä Amfin talokaarille. Vesibussi Tuulikki puksutti yhdeksältä Espoon lahden pohjukan suunnasta.

Vasemmalta kyljeltä pääsi vesibussin laidalle ja joko ylös avokannelle muovipenkeille, jotka olivat ilman mitään auringonsuojaa, taikka alas katettuun hyttitilaan. Pöydät ja kolmen-istuttavat penkit oli sijoitettu ahtaasti nokikkain, molemmille puolin keskikäytävää. Peräpuolella oli n. 40 istumapaikkaa, 2x3 pöydän äärellä. Peräpenkin miehitti kaksi äitiä ja neljä lasta. Viiden tytön porukka asettui etuosaan. Äidit ja lapset pelasivat korttia ja sananselitystä: "Paistaa yöllä?" "Kuu!"

Laurinlahdessa näkyi veneitä ja uimaranta. Soukan Klobbenista tuli pari ihmistä kyytiin ja oli yhä väljää. Suinonsalmessa pysähdyttiin 10 minuuttia klo 9:40. Kioski avautuisi vasta keskipäivällä. Suvisaariston sillalla oli levennyksen työmaa. Rantaan on siirretty Vikingaborgin vanha seurantalo (Espoon äänestyspaikkani nuoruusvuosinani, silloin pari kilometriä lännempänä Soukanniemessä).

Uhkean paljasreisinen shortsityttö toimi matruusina ja myi vasta Suinonsalmen jälkeen 4 euron matkaliput. Vasikkasaaressa pysähdyttiin 10 minuuttia klo 10. Tuulikkimme kiinnittyi vesibussi Ilveksen kylkeen, kun taas suurin 'Aurora' oli varannut laiturin toisen sivun. Matkustajat hakivat kahvimukillisia kahvilallisesta laivasta, sillä pieni Tuulikki myi vain joitakin naksuja ja sipsejä, jos kukaan osti. Veneemme kiinnittyi myöhemmin uudelleen erikseen laituriin, jotta kyydistä saatiin pois invalidi ja pyörätuolinsa, joka oli ollut koottuna ovensuussa.

Gåsgrundetillakin pysähdyttiin 10 minuuttia, klo 10:30, ja ehdin käväistä maissa edelliskesältä tutulla saarella.

"Meneekö kukaan Ryöväriin?" kysyi kapteeni. Vain minä ja nuori mies, jolla oli paljon tavaraa, teltta. Vanha pariskunta, joka oli matkalla Stora Herröhön, kysyi voiko saarelta toiselle vaihtaa ilman eri maksua? "Vain matka manteren ja saaren välillä maksaa", kertoi kapteeni. (4 euroa erikseen kumpaankin suuntaan.)

Rövaren, pysähdys 5 minuuttia. Toinen saarelle jäävä mies nousi jyrkän rinteen ylös ja käveli suoraan kohti saaren vastarantaa, ellei jäänytkin pystyttämään sinistä telttaa metsään keskelle saarta. Minä aloin kiertää rantoja vastapäivään. Tulin mustikkametsään ja söin runsaasti marjoja. Pohjoisrannalla oli mm. pyöreämuotoista kivikkoa. Keittokatoksia tuli vastaani kaiketi kolme, sekä nuotiopaikkoja ja uuneja ehkäpä neljä. Kaivoja oli pari ja yksi käymälä sijaitsi pohjoisrinteessä.

Lännessä näkyi veden takana kookkaana kaiketi Herrön saari, jonka koilliskulman taakse Tuulikki juuri häipyi näkyvistä. Lounaassa taisi olla Kaparen, mainio karurantainen pitkulainen pienempi saari. Ryövärin lounaisilla kallioilla istuskeli yksinäinen mies. Hänen veneensä oli kiinnitettynä alapuolen rannalle. Enpä ollut siis yksin enkä kaksinkaan autiolla saarella.

Oikaisin sisämaan kautta saaren eteläkulman poikki ja päädyin kaakkoiselle rannalle. Keskiosissa oli jäkäläisiä kallioita ja kukkulalta avautui näköaloja. Kaakkoisilla ja koillisilla rannoilla oli upeita, hyvin valokuvauksellisia rantakallioita! Wikipediankin mukaan täällä saattoi olla monenlaisia kalliotyyppejä jääkauden erikoisiksi hiomina.

Istuskelin koillisrannalla. Rövargrundet taisi olla pieni lähisaari. Aallot tyrskyivät särkkien yli rantakallioihin. Lueskelin Kalle Kajanderin matkakirjaa vuodelta 1889, söin rinkilöitä ja banaanin.

Kun jatkoin kävelyä polkuja pitkin, laivalaituri tulikin yllättävän äkkiä vastaani. Kaukaa katsoen näin keskellä kaakkoisrantaa istuvan myös miehen, Tuulikilla tulleen tai jonkun muun, ja metsässä oli pystyssä sininen kupoliteltta. Vanhoja tyhjiä telttapaikkoja näkyi siellä täällä, kuluneina kohtina maastossa, tai jossakin pehmusteiksi koottuine, vielä tuoreen näköisine havuineenkin. Uuni, savupiippu ja rautaritilä olivat varusteina koillisrannalla.

Kävin syömässä lisää mustikoita. Kaksi miestä laski juuri veneellään pohjoisrannan erääseen poukamaan. (Toinen heistä tuli myöhemmin "moikkaamaan" Tuulikin kapteenia). Saarelle alkoi kertyä liikaa väkeä, mielelläni ajattelin lähteä jo pois, kolme tuntia saarella oltuani.

Odotin vesibussia laiturilla klo 14. Kuulutus kaikui mereltä: "Rööväri! Jatkamme 14:05!" Matruusi-tyttö kiinnitti veneen laituriin yhdellä köydellä. Ei ollut ulostulijoita vesibussista saareen. Edellämainittu veneilijä juoksi paikalle ja astui laivaan etsimään kapteenia. Minä astelin perässä. Osa menomatkalta tutuista lapsiperheistä näkyi olevan jo palaamassa Vasikkasaaresta, jonne olivat silloin jääneet, samoin pyörätuolimatkustaja.

Ainoastaan vanha pariskunta palasi kyytiin seuraavalta saarelta Herröstä. Sieltä paistoivat silmiin monet teltat mäestä sekä banderolli: "Tervetuloa!" Laivan jo irtauduttua ja etäännyttyä merelle nähtiin parin nuorukaisen juoksevan saarella kohti laituria.

"Otetaanko mukaan?" kysyi matruusi-tyttö. "Tietenkin!" huudahti kapteeni, tukeva keski-ikäinen mies. Pitkäkoipiset miehet loikkasivat kiinnittämättömään laivaan, kunhan se lähestyi uudelleen laituria.

Tuulikki palasi Kivenlahden laituriin klo 15. Merimatkan tapahtumiin kuului vielä, että vesibussistamme siirrettiin jätesäkki isompaan, vastaan tulleeseen Auroraan. Soukan Klobbeniin jäi tällä kertaa ryhmä ikäihmisiä, tätejä. Kivenlahden korkeilla rantakallioilla näkyi istuvan nuorukainen nakupellenä ja heiluttavan laivalle kättään. Hänen kaksi kumppaniaan laskivat housunsa nilkkoihin ja pyllistivät laivaan päin. Joku pikkupoika laivallamme touhotti heti innostuneena: "Näitsä, äiti?" "No en nähnyt!" vastasi äiti jäätävästi.

446. Söderkulla ja Sibbeborgin muinaislinna

Helle rasitti heinäkuussa 2011, enkä käynyt silloin kuin Sipoon Söderkullassa.

Ajoin Itäkeskuksesta puolen tunnin välein kulkevalla Helsingin bussilinjalla 93K reittiä Östersundom (Itäsalmi) - Karhusaari (käväisy saaren perällä ja paluu ainoata päätietä takaisin ainoalle sillalleen, joka ylitti rehevän salmen) - Landbo (päätepysäkki).

Helsingin kallein bussilinja 91 on minulta vielä ajamatta. Sen jokaisen matkustajan lasketaan maksavan kaupungille 13 euroa. Tuskin viereinen linja 93 paljon jälkeen jää. Maksoin matkakortiltani "arvoa" 1,70 euroa ja senkin jo Konalassa. Kaksi muuta 93:n matkustajaa jäivät aamupäivällä Itäsalmeen (laulava, hyräilevä mies) ja Karhusaaren päätepysäkille (kesämökille menevän näköinen vanha rouva).

Kiersin kävellen Landbon pyöreän pientalolähiön kehätietään pitkin. Bussikin ajoi kohta saman kierroksen, levättyään ensin 3 minuuttia tauolla päätepysäkillään. Yhtenäinen asuinalue kukki samanikäisiä valmistalopaketteja. Landbo voisi olla amerikkalaisen sarjakuvan keskiluokkainen lapsiperhelähiö, vaikkapa Bud Blaken 'Tiikeristä', jota Helsingin Sanomat julkaisi 1960-luvun puolivälistä Blaken kuolemaan asti. Sarjan päähenkilö pukeutui mainospaitoihin, kuten "Pistä tiikeri tankkiin!"

Tutustuin läheiseen itäpuolen metsään, synkkään korpeen. Marjoja ja sieniä oli tulossa.

Kävelin Porvoon moottoritien ylitse siltaa Porvoontielle. Tienristeyksestä oli matkaa n. 9 km Söderkullaan, Sipoon kunnan eteläiseen keskukseen. Nikkilä on kunnan pohjoinen keskus, jonne olin kävellyt pari kertaa. Söderkullan olin vain ohittanut kävellessäni Helsingistä Porvooseen.

Matkan varrella saattoi katsella purjehtija Harkimon puuhaaman Sipoonrannan lähiön 4-5-kerroksisten talojen rakennustöitä. Paljasta merinäköalaa tarjolla ilman peittäviä puita, jotka lienee kaadettu.

Västerskogissa oli vanhassa myymälärakennuksessa maksimaalisista hinnoista tunnetun 'M-ryhmän' kyläkauppa, jossa poikkesin paluumatkalla tunnelman vuoksi ja nauttiakseni helteessä jotakin nestettä. Kokeilin ensi kertaa vuosikymmenen turhaketta, jonka nimi on "Juotava Jogurtti". Vain 0,35 litran muovipullo maksoi 1,50 euroa. Tavallista jogurttia voisi laimentaa vedellä ilmaiseksi.

Juuri ennen Sipoonjokea (Söderkullan länsilaidalla) on kohokohtana Sibbeborgin muinaislinna! Autotien pohjoispuolen kävelytieltä ei ole sinne opastetta. Viitta löytyy vasta, jos palailee autotien etelälaitaa pitkin joelta päin 200 m takaisin länteen, kuten tein.

Linnoitus oli merkitty käyttämääni, jo useita vuosia vanhaan, puhelinluettelon karttaan. Paikalla olleen erinomaisen, ehjän ja suttaamattoman opastaulun mukaan linna on joko suomalaisten jo vuosien 800-1000 välillä, tai tanskalaisten ristiretkeläisten vuosien 1100-1200 välillä rakentama, taikka osa Albrekt Mecklenburgilaisen linnaläänijärjestelmää vasta 1300-luvulta.

Korkealle, jyrkälle mäelle pääsee vallihaudan pohjasta kapuamalla ylös 38 puuporrasta välitasanteineen. Näköala yltää sieltä Sipoonjoelle, mutta meri on paennut kauemmaksi. Kelomäntyjä jököttää paikoillaan, mäntyjä ja tammia kasvaa. Ruohottunut kärrypolku, joka johti paikalle, kuhisi perhosia ja muita hyönteisiä heinäkuun alussa. Linnan perustuksetkin ovat jääneet jo maakerrosten alle. Luonto on peittänyt ihmisten tekemät jäljet.

"Toki katsomisen arvoinen paikka, ei välttämättä katsomaan menemisen arvoinen", olisi sukkela sanakirjantekijä Samuel Johnson saattanut sanoa tästäkin.

***

Söderkullan lähiön vilkkain elämä kukoisti bussipysäkillä. Peräti 8 ihmistä odotti Porvoon Liikenteen vakiovuoroa Helsinkiin. Ainoa torimyyjä istui yksin marjoineen. Punatiilikerrostaloja tai punatiiltä jäljitteleviä ulkoseiniä. Tien eteläpuolella sijaitsivat omissa rakennuksissaan K-Market ja sitä paljon isompi S-Market - Varuboden.

Varubodenin yläkerrasta, toisesta kerroksesta, löytyi siisti, moderni kirjasto, jota olinkin ensin puoli tuntia turhaan etsinyt vanhan puhelinluettelokarttani perusteella isosta Koulukeskuksesta, sen monilta pihoilta, siivistä ja sivurakennuksista, viereisestä päiväkodistakin. Palvelutalonkin ulos avattu ovi oli kutsuva, luulin sitäkin kirjastoon vieväksi.

Koulun itäpuolella oli neljän laiturin linja-autoasema. Yksi tyhjä bussi (Söderkulla - Kalkkiranta) saapui pysäköimään joksikin aikaa laiturille yksi. Koulun autioilla pihoilla oli monia puuhalaitteita, hyppelyruudut, shakkiruudukko ja hyppelykehä.

Johtuisiko kirjaston uusi sijainti jostakin "Alikehittyneiden Maakuntien" koplauksesta? Jos Sibbo Kommun tukee Varubodenia vuokrilla, kenties Varubodenkin tukee poliitikkojen vaalikuluja?

Hieno oli Söderkullan uusi kirjasto. Internetin neljälle 15 minuutin pistäytymispaikalle pääsi helposti jonottamatta ja kysymättä salasanoja. Hyllyiltä löytyi koskemattomia pamfletteja, kuten "Mitä Halla-aho tarkoittaa" tai vihreän poliitikon Husain Muhammedin "Yhdessä erilaiset". Parhaat kirjat pysyvät siisteimpinä, käyttämättöminä, koska ihmisjoukot eivät koske niihin, varsinkaan vähemmistön kielillä.

(Nähtyäni pamfletit Sipoossa innostuin lukemaan molemmat Vantaan Myyrmäen ja Espoon Leppävaaran kirjastoista lainattuina. Vuonna 1980 syntyneen kurdin ajatukset olivat vaalikoneessa yllättävän lähellä omiani. Voiko vanhaa sanontaa "voissapaistettu" käyttää muista kuin itäisistä lähinaapureista parhaimmillaan, kuten Kari Suomalainen Boris Jeltsinistä? Halla-aholla oli kummallisia ylilyöntejä muutamien järkevienkin ajatusten lomassa, kun niitä joskus netistä tutkin. Halla-ahon painettua koostetta "Kirjoituksia uppoavasta lännestä" jonotetaan pitkästi, enkä ole saanut sitä varaamatta käsiini.)

Seurailin Sipoonjoen itäpuolta luoteeseen Söderkullan kartanolle asti. Tämä lienee kunnan omistuksessa. Kesäteatterin lavasteita nikkaroitiin pihalle. "Kesäyön unelma", liput 16 euroa, työttömät 13 euroa.

Tarvitsin 50 kävelyaskelta ylittääkseni pitkää tummaa puista kävelysiltaa ehkä 20 metriä leveän, hitasti lipuvan idyllisen joen. Länsirannalla puiden siimeksessä nautin Söderkullasta ostettua jäätelöä (K-Pirkka suklaatuutti 49 senttiä) ja kaakaojuomaa (S-Varuboden, 2 dl, 52 senttiä). Ja vielä S:n 2 dl mustikkajogurtinkin, 29 senttiä. Syntyneet roskat kuljetin mukanani.

Palasin etelään ja sitten kävelin tuloreittiäni, poiketen välillä M-kaupassa ja Sipoonrannan rakennustyömaalla, takaisin Helsingin bussille 93. Auto poikkesi taas Karhusaaressakin ennen Itäkeskusta, kuten joka toisella ajollaan. Helsingin vanhimpaan kirkkoon tutustuminen, uudella Östersundomin liitosalueella, jäi toiseen kertaan.

Ynnäsin osasista päiväni kokonaiskävelyksi 28 km.

445. Syksyn 2011 kuntasatoni

Kuntabongarin päivitys vuoden tauon jälkeen.
Vuoden 2011 kotimaisina matkakohteinani olivat:

- Sipoon Söderkulla ja Sibbeborgin muinaislinna
- Espoon ulkoilusaari Rövaren
- Lohjan maalaiskunnan VIRKKALA
- Karjaa, ties monennenko kerran
- Tammisaaren 99-vuotias elokuvateatteri Bio Forum (1912)

- Kouvola
- IITTI
- MYRSKYLÄ

- PARIKKALA
- Punkaharju ja sen Pakkasharju
- Savonlinna

- PADASJOKI
- KUHMOINEN

- UURAINEN
- SAARIJÄRVI
- KANNONKOSKI
- KIVIJÄRVI
- KINNULA
- LESTIJÄRVI
- TOHOLAMPI
- KANNUS
- KÄLVIÄ
- Kokkola asuntomessuineen

- Jyväskylä keskiyöllä
- Oulu aamuvarhain
- KUUSAMO
- TAIVALKOSKI
- PUDASJÄRVI

- UUKUNIEMI
- KESÄLAHTI

Päivitän matkakertomuksiani vanhaan listaani asianomaisten kuntien kohdalle.

Joihinkin pitäjiin tutustuin kesällä 2011 entistä perusteellisemmin, toisiin en ollut aiemmin vielä astunut varpaallanikaan, tai edes ajanut niiden läpi kymmenien kilometrien tuntivauhtia.