maanantai 30. tammikuuta 2017

547. Junalla Memmingen ja Lindau

1) KÄVELY MÜNCHENISSÄ.
Lauantaina 1.8. (siis viikonloppuna) Bayern Ticket olisi ollut voimassa jo heti keskiyön jälkeen, jopa 27 tuntia, sunnuntain aamu-kolmeen asti. Söin kuitenkin kaikessa rauhassa hotellin aamiaista ja vaihdoin aikomani jo klo 8:03 lähteneen junan pari tuntia myöhempään. Lähdin junamatkalle yksin, sillä keräilijä Jari meni johonkin Münchenin esikaupunkiin Saksan suurimmalle kirpputorille.
.
Kävelin ensin Münchenissä Schwanthalerstrassea länteen. Yritin uteliaisuudestani etsiä kadulta toista "Hotelli Cityä", joka olisi ollut hieman halvempi, mutta (yllättävän paljon) kauempana. Näinkin monia eri hotelleja, mutten oikeaa etsimääni. En enää muistanut osoitteen talonumeroa (112-114). Vasta kotona Suomessa katsoin kaupunkikartasta, että hotelli oli niin kaukana kadun päässä, etten sinne asti enää malttanut kulkeakaan.
.
Kävin Lidl-kaupassa. Esim. vohvelit 400 grammaa maksoivat Saksassa 0,99 euroa ja Suomessa 1,99 euroa. Otin Lidlin hinnaston ja - ulkomaanmatkojen esitteen! Saksassa Lidl myi seuramatkojakin!
.
Menin katsomaan Theresienwiesen puistoa. Eilisaamuna olimme nähneet vain nurkan siitä, sekä St. Paul -kirkon remontin vuoksi paketissa, ennen kuin meidän oli pitänyt kiiruhtaa rautatieasemalle, jonne pääsimme silloin radat alittavan autotunnelin suulta kävelysiltaa kaikkein eteläisimmälle pitkälle laiturille (jolta lähti M-juna kaakkoon Salzburgiin, mutta me olimme eilen menossa etelään kohti Innsbruckia).
.
Theresienwiese eli Festwiese oli todellakin aidattu kokonaan rakennustyömaaksi, sillä siellä rakennettiin ja valmisteltiin Oktoberfestin katoksia, nyt jo pari kuukautta ennen syyskuun lopun kuuluisaa Olutjuhlaa. Ohitin myös Saturn-nimisen liikekeskuksen, joka avautuisi vasta klo 10. Ylitin ratapihan ensimmäistä siltaa pitkin. Sen juurella olikin näköjään jo ensimmäinen lähijunapysäkki pääaseman jälkeen! Ratojen pohjoispuolella oli ostoskeskus ja toinen näkemäni Lidl.
.
Seurailin raiteita asemalle, nyt sen pohjoisimmalle pitkälle laiturille numero 26. Ostin klo 9:41 Bayern Ticketin tänään vain yhdelle matkustajalle, jolloin se maksoi 23 euroa. Tulostin koneelta aikatauluja itselleni. Automaatti printtasi (samanlaiselle 'hopeajuovaiselle' paperille kuin matkaliputkin) kolme mahdollista ensimmäistä vuoroa, joko "heti nyt" tai vasta asiakkaan antaman muun kellonajan ehdotuksen jälkeen.
.
**
2) MEMMINGEN, Baijeri.
Junani kulki tänään suoraan länteen, noin klo 10:03-11:50. München Pasing ja Buchloe olivat väliasemia. Nyt kuljettiin pitkä matka metsänkin halki. Sekametsää, lehtipuiden seassa havupuitakin. Sitten taas laajoja peltoja. Ja aurinkopaneeleja. Lauantaistako johtuen myös pieni nuorisojengi ajoi junalla Memmingeniin?
.
Memmingenin rautatieasema näytti varsin syrjäiseltä ja hiljaiselta, kuin jossakin Suomen pikkukaupungissa. Suunnistin ensin radan suuntaisesti etelään, etsien kaupunginmuuria ja kirkkoa, Frauenkircheä. Muurin jäänne oli tällä puolella kaupunkia vain aavistettavissa, kuin sarjana varastoröttelöiden takaseiniä.
.
Satoi hieman vettä, avasin sateenvarjoni. Kuvasin puun lehvien suojasta Frauenkirchen. Hauskempi nähtävyys oli kaupunkia ja sen kivikatuja halkova minimaalisen kapea vesikanava, jonka yli kulki pieniä siltoja, tai joka joskus jäi pitkäksi aikaa leveän kadun alle.
.
Etsin Siebendächerhausea, mutta löysin tuon "Seitsemän katon talon" vasta pari tuntia myöhemmin, sillä keskiaikaiset kadut olivat niin eksyttäviä. Katujen nimikylttejä tai viittoja käytetään Saksassa säästeliäästi, vain puolet tai kolmannes siitä mitä Suomessa. Kävelin länteen katsomaan parempaa osaa kaupunginmuurista ja muurin länsitornia. Muuria myötäili vehreä puisto.
.
Löysin Jacob Fuggerin ison ja komean talon vuosilta 1581-91, sekä valkoisen Antonierhausen, eli entisen luostarin ja sairaalan, jossa oli nyt mm. museo ja kaupunginkirjasto, joka täytti jopa suomalaisetkin suuret odotukset! Olisin voinut jäädä lukemaan lehtiä tai kirjoja, jos vain aikaa olisi riittänyt. Pikkupojan näin surffailevan netissäkin ja mietin, olisikohan kirjastossa ollut enemmänkin Internet-päätteitä?
.
Sateen vaihduttua aurinkoisuuteen alkoivat kadut vilistä mukavasti ihmisistä, samoin kauppatori kojuineen komeiden keskiaikaisten rakennusten, Raatihuoneen ja Tullihuoneen, aukiolla. Kävelykadun varrella oli myös Eurokauppa, jossa kaikki myytävät tuotteet tai tuote-erät maksoivat vain yhden euron. Vastapäätä oli juuri menossa suuren sekatavarakaupan loppuunmyynti, jossa mm. leluja sekä Piasten -suklaakonvehtirasioita (400 grammaa, 2,20 euroa).
.
Valokuvasin Memmingenin elokuvateatteria 'Kino 1-2-3', joka vaikutti suljetun tyhjältä ilman elokuvajulisteita. Olikohan menossa kesälomatauko, ellei kokonaan lakkautettu? Juuri silloin punapaitainen turkkilainen miespyöräilijä viittilöi minulle ystävällisesti ja hihkaisi "Halloo!" ajaessaan ohitseni, mutten reagoinut mitenkään.
.
Sitten kaksi nuorta saksalaista neitosta huomauttivat minulle kauniilla äänellä, herttaisesti hymyillen, kohteliaasti lausuen: "Entschuldigen Sie bitte, aber Sie sind jetz voran Autobus..." Tosiaankin, estin paikallista vuorobussia tienristeyksessä kääntymästä kadulleni! Katsoin kyllä itse olevani vankasti leveällä jalkakäytävällä, mutta tämä keskiaikainen kadunristeys oli niin ahdas, että linja-auton täytyi tehdä käännöksensä myös jalkakäytävän kautta.
.
Löydettyäni uuden etsinnän jälkeen kaupungin päänähtävyyden "Seitsemän katon talon" löysin sitten myös kaupungin itälaidalle rautatieasemalle, vaikka kadut olivat niinkin hämääviä, että tarvitsin kompassia! Huomasin usein olevani menossa jopa 90 asteen kulmassa väärään suuntaan!
.
Rautatieaseman vieressä oli vanhassa komeassa kivisessä aumakattoisessa huvilassa tai omakotitalossa kyltti "Spielhaus". Epäselväksi minulle jäi, olisiko tarjolla lautapelejä?
.
Lähdin vielä hämärään, suorastaan synkkään puistoon asemalta luoteeseen ja huomasin sen myötäilevän ulkopuolelta komeaa, satoja metrejä eteenpäin jatkuvaa tiiliskivistä kaupunginmuuria. Eipä puistossa ollut lisäkseni muita ihmisiä kuin kulkurimainen partapeikko istumassa penkillä.
.
Asemarakennuksen kirjakaupasta ehdin lopuksi valita pari 50 sentin postikorttia, joista toinen oli erityisen kiinnostavasti ilmakuva! - Memmingen esiintyy tärkeänä tapahtumapaikkana Mika Waltarin historiallisessa romaanissa "Mikael Karvajalka", siinäpä eräs syyni käydä kaupungissa.
.
***
3) KISSLEGG, Württemberg.
Lähdin Memmingenistä junalla klo 15 lounaaseen, ratareitille Kisslegg - Aulendorf - Sigmaringen (jälkimmäiset olivat Kissleggistä luoteeseen, Memmingenistä länteen). Konduktööriä ei näkynyt puolen tunnin junamatkalla.
.
Kissleggissä minulla oli junanvaihto klo 15:33-46. Kävelin komean, vaikkakin pienen asemarakennuksen läpi, jossa oli kahvila ulkoterasseineen ja istuskelijoineen. Ylitin radansuuntaisen tien ja katselin ulkotelineestä paikkakunnan karttaa, jota hallitsi suuri vihreä linnanpuisto ja sen takana etelässä kaksi kartanolinnaa. Tein pienen kävelykierroksen puistossa, jossa näin joitakin harvoja ihmisiä.
.
Uuden junani suuntana ja väliasemina olivat Wangen, Hergatz ja Lindau (lounaassa), pääteasemana Friedrichshafen, Bodenjärven koillisrannalla, Lindausta luoteeseen. Vasta junan lähdettyä kiinnitin huomioni aseman nimen perässä näkyneeseen jatkeeseen: Baden-Württemberg!
.
Ajelin tänäänkin Baijerin sisäisellä junalipulla. Memmingen kuului Baijeriin ja myös Lindau oli palanen Baijeria Bodenjärven rannalla. Tutkin karttaani (mittakaava 1:400'000) ja huomasin siinä osavaltion rajan. Münchenistä pystyi kyllä ajamaan Baijerin kapeaa sormea pitkin Kemptenin ja Hergatzin kautta Lindauhun, mutta Kisslegg ja Wangen olivat Württembergiä!
.
Suunnitellessani etukäteen päivän retkeä aikaisemmilla junavuoroilla olin kyllä tutkinut tarkasti reitin pysymisen Baijerin alueella. Mutta aamulla siirtäessäni matkan myöhempiin juniin, en muistanut enää vertailla reittejä, vaan oletin saman aikaisemman reitin pätevän.
.
Jännitin, mutta onneksi konduktööriä ei tällä kertaa näkynyt junassani klo 15:46-16:23. Junan seinillä varoitettiin liputonta matkustajaa sakosta, joka olisi vähintään 40 euroa. Usean osavaltion halki olisi kyllä saanut kulkea erilaisella (sattumalta 40 euroa maksavalla) päivälipulla "Schönes Wochenende", mutta en ollut ajatellut sitä (17 euroa kalliimpaa, 40-23) tarvitsevani. Lopulta vasta poistuessani junasta Lindaun rautatieasemalla huomasin, että käyttämäni punaisen junan kyljessäkin luki vieraan osavaltion nimi: Baden-Württemberg.
.
****
4) LINDAU, Baijeri.
Saapuminen Lindauhun oli erikoisen miellyttävä, sillä juna ajoi järviveden poikki kapeaa maakannasta tai siltaa pitkin pieneen saareen, jossa rata jatkui vielä saaren länsipuolta etelärannalle. Raiteet päättyivät vasta Lindaun turistikaupungin vilkkaaseen matkustajasatamaan!
.
Aurinko paistoi iloisesti ja turistit tallustelivat laitureilla. Kaksi juuri järvelle lähdössä olevaa matkustajalauttaa töräyttelivät torviaan korviin käyvästi. Suuren Bodenjärven poikki pystyi risteilemään moniin Saksan, Itävallan ja Sveitsin eri kaupunkeihin. Katselin itse vain rannalta laivojen kulkua järvellä.
.
Sataman suuaukon pielessä oli 150 vuotta vanha, 33 metriä korkea majakkatorni, jonka luo moni turisti käveli maakannasta pitkin, minäkin. Toiset viettivät loma-aikaansa vain istuskellen reitin varrella tai majakkaan rakennetussa kahvilassa.
.
Pääsymaksulliseen näkötorniin (1,80 euroa) en kavunnut. Kuvauksellisia näkymiä riitti maan tasostakin. Toisessa sataman suupielessä istui marmorinen Baijerin leijona 6-metrisen pylvään nokassa (vuodelta 1856). Bodenjärvi oli suuri ja sininen, mutta kaukana joka suunnassa häämötti silti utuisena siniviivana jo aavistus vastarannasta.
.
"Lindau is an extremely pleasant town" kirjoitti matkaopaskirja. Kauniit rakennukset olisivat heti houkutelleet kivikeskustaankin, mutta lähdin ensin kiertämään myötäpäivään puistorantoja, pitkin rantapromenadia. Muitakin turisteja tai paikallisia reitillä toki kulki, väljin välimatkoin. Toisinaan en nähnyt edessäni enkä takanani muuta kuin puita, pensaita, ruohoa, järveä, kivisiä keskiaikaisia torneja sekä muureja. Rantamuurissa oli linnoituksellisia ulokkeita järvelle päin sekä portaita ja luiskia myös järven vesirajaan asti, kyltin mukaan "omalla vastuulla". Pehmeä tuulenvire järveltä vilvoitti aurinkoista kesäpäivää.
.
Vehreässä puutarhassa oli ulkotiloissa valkoisten kuvapatsaiden myyntinäyttely. Kallein oli ihmisen kokoinen istuva Buddha, 599 euroa. Aistikas naisen alastonpatsas maksoi 149 euroa. Ja kaikenlaista siitä pienempään, miehiä, lapsia ja eläimiä, sai vaikkapa 29 eurolla. Paljon näkyi asiakkaita pihassa, vaikkei ehkä maksavia ostajia, vaan aikaansa kuluttavia turisteja.
.
Saaren pohjoisrannalta saatoin katsella salmen yli mantereen uusimpia rantahuviloita. Jokunen uimarikin uiskenteli vesirajassa. Sitten autotien silta ylitti useammankin rinnakkaisen junaraiteen. Sillalta oli jo näköala etelään juna-asemalle. Tuuhea puisto jatkui edelleen, mutta etelän puolella alkoi kivikatuinen vanhakaupunki. Valitsin kivisyyden. Yllättäen suuri mainoslakana julisti kadun yllä supi-suomeksi sanaa: "Valtakunta" - jokin lisensioitu tuotekonsepti.
.
Vanhassa raatihuoneessa oli näyttely vanhan kirjaston kirjoista, kello 17:30 asti. Saatoin saapuessani kello 17:45 enää katsoa ulkomainoksen valokuvaa kirjoista sekä näyttelyä vain (yhä avoimen ulko-oven jälkeen) sisemmän lukitun lasioven läpi. Kohta pari museorouvaa kantoi ulkomainostelineen sisään ja lukitsi puisen umpioven jäljessään.
.
Saarikaupungin itäosissa kohosivat rinnakkain valtavat Stephanskirche ja Münster "Unserer Lieben Frau", joista ensimmäinen, Tapaninkirkko, oli muutettu protestanttiseksi vuonna 1528. Molempien kirkonkellot raikuivat ja moikuivat kuin kilpaa toisensa ylittääkseen kello kuudelta lauantai-iltana. Turistit vain hymyilivät melu-koettelemusta korvat särkyen. Iso linja-auto bussilinjalla 1 pujotteli jalankulkijoiden ohi ahtailla kaduilla.
.
Osuin koilliskulmilla kävelemään Lindaun kaupunginmuurin harjalle. Kaupunginmuurikin Lindaussa siis oli, ja katselin muurin päältä sen alittavia auto- sekä kävelytunneleita. Taloja ja katukuvaa katutason yläpuolelta.
.
Tuli hieman kiire rautatieasemalle, klo 18:40 Müncheniä kohti lähtevälle junalle. Uutta siksak-reittiä umpimähkään pujotellen päädyin asematorin koillislaidalle, jossa en ollut vielä ollutkaan.
Rautatieaseman torilla näin kaupungin molempien bussilinjojen 1 ja 2 linja-autot päätelaitureillaan vierekkäin. Harmikseni juna-aseman postikorttivalikoima oli huonompi kuin mitä olin aiemmin nähnyt sataman kioskissa (ostamatta silloin 60 centin hintaan), enkä sitten ostanut viime hetkelläkään.
.
Illalla minulla oli vaihdoton junamatka Müncheniin, Immenstadtin, Kemptenin, Kaufbeurenin, Buchloen (klo 20:32, sieltä tuli hurjan paljon lisää matkustajia) ja Pasingin kautta. Matka kesti 2 tuntia 50 minuuttia klo 21:31 asti. Vielä ennen hotellia kävelin Schillerstrassea, etelämmäs kuin aiemmin, katsellen illan vilkasta ja monenkirjavaa katuelämää houkutuslintuineen.

546. Salzburg ja Innsbruck junalla

1) SALZBURG, Itävalta.
Torstai-aamuna 30.7. Münchenistä Salzburgiin kulki M-juna eli 'Meridian' klo 9:55-11:41. Ostimme ensin päivälipun, Bayern Ticket kahdelle, hinta 28 euroa. Lippu kelpaa Deutsche Bahnin RE, RB ja S-junien lisäksi myös yhteistyökumppaneiden juniin, erilaisten pikkuyhtiöiden, kuten Alex.
.
Suuntanamme oli eilen koillinen Passauhun, mutta nyt kaakko, reittiä Ostbahnhof, Rosenheim, Prien am Chiemsee, Freilassig (jossa moni vaihtoi Berchtesgadeniin). Ajoimme Itävallan rajan yli, Salzach-joen yli.
.
Salzburgin rautatieasema oli pohjoisessa, kaupungin uudessa osassa, ja sieltä oli kilometrin kävely keskustaan. Ensimmäiseksi asemalta kadulle kulki huippusiisti, moderni, valkoinen alikulkukäytävä erilaisine myymälöineen. (Syksyllä 2015 Itävaltaan Euroopan ulkopuolelta tunkeutuneet siirtolaisiksi pyrkijät ottivat asematunnelin yöpymispaikakseen.)
.
Kuljimme ensin junaratojen viereistä katua länteen kohti jokea, mutta poikkesimme etelään, kun näimme houkuttimeksi kauppatorikojuja. Poikkesin Spar-kaupassa ruokaostoksella. Päädyimme Mirabell-platzille kirkon ja Scloss Mirabelin väliin. Poikkesimme sisällä katselemassa kirjoja torille pysähtyneessä kirjastoautossa, joka oli yllätyksettömästi varsin samanlainen kuin Suomessa.
.
Mirabelin linnan ympärillä oli komea muotoon leikattu puutarha, jossa turisti saattoi vaikkapa kuvata itsensä yhdessä kuuluisan paikallisen säveltäjän W.A. Mozartin kanssa. Mozarteja esiintyi kaksikin, punapukuinen ja mustapukuinen. Lähellä oli Mozartin kotitalo, jota moni valokuvasi. Joen eteläpuolella, vanhassa kaupunginosassa, oli vielä suositumpi Mozartin syntymäkoti.
.
Kävelimme siltaa joen yli. Täälläkin roikkui kaiteissa pariskuntien rakkauden riippulukkoja. Kuka kiinnittänee kaikkein isoimman lukon? Vastarannalla oli kiilamainen talokortteli joen ja korkean, aivan pystysuoran vuorenrinteen välissä.
.
Tunnettu matkailija Suomesta poikkesi antiikkikaupoissa, mutta minä sillä aikaa (autotunnelin läpi jalkakäytävää pitkin) korkean harjanteen toisella puolella lännessä, jossa näyttikin olevan kuin toinen maailma: hiljainen miljöö ilman turisteja! Toinen, pitempi kävelytunneli vei minut kallion sisällä myös etelämmäs yliopistolle asti ja vanhalle kirkolle. Kaapeliradalla olisi maksusta päässyt kävelemättä ylös vuorelle.
.
Joelle ja sen pohjoispuolelle näkyi ylhäällä etelässä kukkulalla komeillut Hohensalzburgin linna hyvin, mutta sinne ylös ei tullut jaksettua kiivetä. Kännykän reittimittari laski 12 km kävelyä Salzburgin keskustassa.
.
Pohjoisrannan Kapuzinerbergin ja joen väliin jäi tilaa parille tielle ja niiden välissä taloille. Komeinta Salzburgissa olivat vuoret rinteineen. Sijoitin katetulle bussipysäkille suomalaisen Aku Ankka -lehden jonkun sarjakuvien keräilijän löydettäväksi (harmi, etten huomannut jättää sitä kirjastoautoon).
.
**
2) KÄVELY LÄPI MÜNCHENIN.
Paluujunamme kulki Müncheniin klo 16:13-18:05. Jäimme jo itäasemalle Ostbahnhofille ja kävelimme sieltä auringon (tai auringonlaskun) suuntaan. Ensin emme olleet karttani alueella, mutta tulimme pian sille. Paikkoja Bordeauxplatz, Preysingstrasse, Volksbad Isarjoen rannalla.
.
Ludwigsbrücke vei Museosaarelle, vasemmalla mainosti kuuluisa Deutsches Museum. Puistokäytävää ja siltapengertä kävelimme saarelta toiselle koilliseen. Hiukan joen vedestä ylös kohoavalla hiekkasärkällä oli paikallisia auringonpalvojia ja kalastajia.
.
Maximilianstrassea kuljimme länteen keskustaan. Näimme patsaita ja monumentaalirakennuksia, kuten etnograafisen museon ja teatterin. Marienhofin puistoaukio. Karlsplatzilla oli juuri menossa kurdien mielenosoitus ja sen ympäristössä sitten paljon pysäköityjä poliisiautoja.
.
Jatkoimme luoteeseen Königsplatzille katsomaan puiston museorakennuksia: etruskinäyttelyä ja Pinakoteekkia. Puistossa järjestettiin parhaillaan ohjattuja joogaharjoituksia. Vanhan kasvitieteellisen puutarhan ohitimme, kun jo ilta pimeni. Kurdien mielenosoituksen kulkue oli edennyt hotellimme läheiselle Schwanthalerstrasselle, jota pitkin kuljimme kulkueen ohi. Olimme erityisesti turkkilaisten asumaseudulla, niin monista heidän liikehuoneistoistaan päätellen.
.
***
3) MITTENWALD, rajakylä Baijerissa.
Perjantaina 31.7. ajoimme junalla klo 9:32-11:23 etelään Baijerin Alpeille, kauniiseen Mittenwaldin rajaseutukylään, jossa meille piti suunnitelmien mukaan jäädä tunti odotusaikaa ennen seuraavaa junaa Innsbruckiin. Halvalla Baijerin päivälipulla pääsisimme aina Saksan rajalle asti ja vasta jatkomatkalle rajan yli Itävaltaan ostaisimme eri lipun.
.
Mutta Baijerissa paikallisjunamme jumittui tunniksi seisomaan radalleen keskellä maaseutua ja saapui Mittenwaldiin vasta klo 12:30, kun aikomamme vaihtojuna Itävaltaan oli jo mennyt! Seuraava vuoro lähtisi vasta kahden tunnin päästä klo 14:26, nimittäin Rex-juna Itävaltaan Innsbruckiin. Sinne lipun hinta 10,10 euroa /henkilö, menopaluu kaksinkertainen 20,20 hengeltä tai 40,40 euroa kahdelta. Tämä Münchenistä ostamamme yhden päivän Baijerin-lipun (28 euroa/2=14 euroa) päälle.
.
Mittenwaldin kylän päätie alkoi juna-asemalta. Aseman ja rautatien takana kohosi huikean korkea vuoristo! Tien varrella oli ruskeita perinteisiä 'käkikellotaloja' kauniisti sommiteltuine kukkaruukkuineen. Joidenkin talojen ulkoseiniin oli maalattu esittäviä maalauksia, joita matkaoppaat kehuvat erikoisuutena.
.
Vuokrattavia huoneita mainostettiin matkailijoille. Jotenkin Mittenwald oli jopa liiankin kaunistettu paikka kaikkine aseteltuine kukkasineen? Mitä turisti täällä tekisi? Harrastaisi vuorikiipeilyä? Järjestettyjä retkiä kyllä mainostettiin matkatoimiston ikkunoissa. Kirkko vakionähtävyys.
.
Paikallinen kirpputori mainosti osoitettaan ja löytyi sitten etsimällä jonkun omakotitalon pihalta eräältä poikkikadulta, linja-autoaseman kohdalta (jossa olivat muuten kylän ainoat liikennevalot, eivät kuitenkaan toiminnassa). Kadun ylitystä jouduin monesti odottamaan autojen virran takia.
.
Suomalainen arvoesineiden keräilijä Jari kävi jopa kahdestikin tinkimässä hintoja paikallisilta tädeiltä puutarhaan sijoitetulla kirpputorilla, mutta minä kävelin sillä aikaa Inn-joen sillalle asti. Harkitsin ja jonkin matkaa kokeilinkin lenkkiä ympäri kylän, mutta kartattomana en osannut ja uskaltanut palata muuta kuin samaa reittiä takaisin, vaikka joen tai radan tai maantien seuraaminen olisi houkuttanut, ellei olisi mahdollisesti vienyt umpikujille.
.
****
4) INNSBRUCK, Itävalta.
Seuraava juna Mittenwaldista Innsbruckiin kulki klo 14:26-15:23. Vuoristo edessämme näytti yhtenäiseltä, mutta rata vain nousi korkeammalle ja löysi solansa, kuten puolestaan teki Inn-jokikin, mutta alempana. Junan vauhti oli melko hidasta, sillä 38 km:n matkaan kului tunti! Välillä oli hurjan näköistä katsella ulos jyrkkää pudotusta heti junan ikkunan alla. Näkyminä oli huikean vihreitä laaksoja ja toisaalta pieniä kyliä kaukana alhaalla.
.
Innsbruckin rautatieasema oli kaiketi jossakin ydinkeskustan itälaidalla? Arvaillen lähdimme kävelemään aurinkoisten katujen varjoisampia eli viileämpiä puolia, ja pienen karttani tuntemalle keskustan alueelle ennen pitkää pääsimmekin.
.
Tunkeuduimme vanhasta kaupunginmuurin portista läpi, ja kohta toisestakin. Pääsimme muurien sisäisen ahtaan vanhankaupungin ostosruuhkaan. Siellä oli mm. pelkkiin pelikortteihin (mitä erilaisimmilla kuva-aiheilla koristeltuihin) erikoistunut myymälä, jossa poikkesimme. Vaikkapa Salzburgia kuvaavat pelikortit maksoivat 5 euroa. Sarjakuvien supersankareita kortteina myytiin 17 euroa. Monien eri taiteilijoiden kuva-aiheita kortteina.
.
Historiallinen kivimuuri sulki vanhan kaupungin erilleen jokirannasta. Taustalla kohosi vaikuttavan näköinen vuoristo ja ennen sitä näkyi rinteissä isoja omakotitaloja. Menimme sillalle kuvaamaan Inn-jokea. Poikkesimme Kauppahallissa, jossa houkutteli mansikkarasia, jossa luki "2 euroa 250 grammaa". Mutta myyjä pyysi 4 euroa, sillä rasiassa oli 500 grammaa. Moinen juonikas kauppa peruuntui.
.
Suomalainen tavarankeräilijä Jari tunkeutui antiikkikauppaan, jonka iäkäs originelli omistajarouva hätisteli häntä pois! Kaupassa ei kuulemma olisi mitään hänelle! (Englannin puhujalleko? Amerikkalaiselleko?) Kun Jari vaikkapa penkoi lattianrajan kirjoja, rouva käski laittaa ne järjestyksessä takaisin!
.
Antiikkikaupan toinen asiakas, tai pariskunta, osti sadalla eurolla jonkin I maailmansodan valokuvan, siis sadan vuoden takaa. Kaikki kohteet, minkä hintoja Jari kysyi, maksoivat kuulemma 100 euroa, paitsi kuvitettu satoja vuosia vanha virsikirja vain 20 euroa. Rouvan halvaantunut velivanhus kirjoitteli koko ajan muistiinpanoja, kuitin kaiketi itselle, muttei kuittia asiakkaalle.
.
Vihreän puiston laidalla erikoisen muotoinen katos-rakennus houkutteli katsomaan lähempää. Siitä lähtivätkin rullaportaat alas maan alle (mutta takaisin ylös sieltä pääsi vain hissillä tai kävelyportaita). Kellarissa oli ylös vuorelle vievän junan asema. Turistiesitteitä oli myös hyllyillä saatavissa.
.
Parasta Innsbruckissa oli varmasti sanoinkuvaamaton vuoristomaisema kaupungin taustana. Vuoriaan lukuunottamatta Itävallan kaupungit tuntuivat minusta jotenkin saksalaisia yksitoikkoisemmilta, tylsemmiltä ja pitkästyttävämmiltä turistin kannalta. Saksan kaupungeissa oli elävyyttä enemmän.
.
Ensimmäinen paluujunamme kohti Müncheniä kulki (klo 18:38-19:57) ohi Seefeldin ja Mittenwaldin (klo 19:35), mutta vain mäkihypyistä kuuluisaan Garmisch-Partenkircheniin asti, jossa tapahtui junanvaihto 8 minuutin aikana toiseen, Münchenin asti vievään junaan (matka-aika klo 20:05-21:26). Sillä pimeällä ei oikein enää innostanut jäädä katselemaan junanvaihdon pikkukaupunkia.

545. München, lento, Passau, juna

1) LENTO Müncheniin!
Keskiviikkona 29.7. junalla Helsinki-Vantaan lentokentälle klo 06. Lähtöselvitys oli tehty jo etukäteen Internetissä. Sujuvasti pääsin läpi turvatarkastuksen. Muistilappuni tehtävistä asioista vähentää stressiäni! Toiseen vatiin laitettiin takki, toiseen reppu. Repun taskuissa olivat sateenvarjo ja vesipullo, takin taskuissa kaulapussi ja vyö. Vatiin matkapuhelin, lompakko, avainnippu sekä nestepussi (jossa oli hammastahna).
.
Odotusta Terminaali 2:n ääripäässä, portti 12. Vessasta hain vettä pulloon. Portti vaihtui 13:ksi. Kuulutus klo 7:30. Ensin sisään pääsi business-luokka, sitten ryhmät 1, 2 ja 3. Väljästi ramppia pitkin kävely lentokoneeseen. Istumapaikkamme E ja F olivat toiseksi viimeisellä rivillä 27 (viimeinen rivi on 28). Ulkomaalainen tuntematon matkailija olisi halunnut minun paikkani, mutta hänelle kuului oikeasti edellisen rivin ikkunapaikka 26F.
.
Finnairin lento Müncheniin maksoi 244 euroa / henkilö / meno-paluu. Siisti lentokone mallia Airbus 320, vierekkäin 3+3 istujaa, yhteensä noin (110-) 165 paikkaa. Pienet monitorit, joista näytettiin turvaohjeet. Sanomalehtiä ei ollut jaossa, vain myynnissä lennolla 3 eurolla! Purseri Kaakinen kuulutti, mutta muut nimet unohdin heti. Ilmaisena tarjoiluna kahvi, tee tai mustikkamehu (joka turhan laimeaa).
.
Nousu oli nopea! Upeat ulkomaisemat! Monitori näytti lentokorkeutta, 1 km, 2 km, sekä lämpötilan alenemista. Oli aurinkoista. Ensin en tunnistanut noustessa maaston paikkoja, mutta sitten: Vantaan Silvolan tekojärvi! Espoon Keilaniemi! Helsingin Kuusisaari! Kuusisaaren Hirviniemestä pilkisti puiden vuoksi vain rivitalon diplomaattipääty. Espoon Otaniemi. Kaitans! Soukka.
.
**
2) SAAPUMINEN MÜNCHENIIN.
Lennettiin Liettuan yli. Lentoaikataulu 8:00 - 9:30 piti kutinsa. Müncheniin laskeuduttaessa näkyi peltoja ja tiiviitä pieniä kylärykelmiä. Metsiköitä oli jätetty hankaliin paikkoihin mäennyppylöille. Lentoaseman miljöö oli tavallisen persoonaton.
.
Lentoasemalla, München terminaali 1, pitkää kuljeskelua, informaation hakemista. Oli jaossa vain lentoaseman omia esittelyjä painotuotteina, ei kaupunkikarttoja. Siirryimme alakertaan ja vielä kellariin. Etukäteen arvioimani puoli tuntia riitti löytämiseen lentokoneesta metrojunaan asti!
.
Juuri ennen S-Bahnin asemaa jökötti ensin rivissä kuusi punaista lippuautomaattia ja jonojen pituudet niitä käyttämään olivat noin 3-4 turistipariskuntaa. Rivistön oikeasta reunasta ostimme liput. Kielen saattoi vaihtaa saksasta mm. englanniksi.
.
"Bayern Ticket" lähiliikenteen juniin (joita ovat RE, RB, S, jopa U) koko Baijerin osavaltion alueelle maksoi 23 euroa yhdeltä tai 28 euroa kahdelta henkilöltä, jaettuna vain 14 euroa /henkilö. Automaatista tulostui pitkänomainen lippu (sekä lyhyt kuitti maksukorttiostoksesta, jos ei käteisellä ostanut). Lippuun piti sitten itse kirjoittaa ostajan nimi sekä tämän alapuolelle omille riveilleen mahdolliset muut matkustajat, järjestyksessä 1) sukunimi ja 2) etunimi.
.
Portista menimme maanalaiselle S-junien asemalle, laituriparin 1 ja 2 keskelle. Toisella laiturilla odotti juna S1 (jonka matka-aika on 44 minuuttia, klo 10:07-10:51) ja toisella juna S8 (klo 10:04-10:45 eli 41 minuuttia). S1-junalla oli pitempi reitti vastapäivään, ensin länteen ja sitten etelään.
.
Juna S8 ajoi maan päällä ensin etelään Ostbahnhofille ja siitä maan alla länteen Hauptbahnhofille. Pitkä juna, jossa riitti hyvin tilaa istua. Vastapäätäni istui isolaukkuinen mies. Väliasemalta tuli vanha rouva ohitsemme ikkunapaikalle.
.
Münchenin Päärautatieasemalla kuljimme pitkiä vaaleita käytäviä eteenpäin. Liukuportaita nousimme kahdesti ylemmille tasoille, maan pinnalle, josta lähtivät pitkien matkojen junat.
.
Münchenissä oli (Helsingin tavoin) ratojen pääteasema, jonka länsilaidalla olivat raiteet 12-26 eli reunalaiturien välissä oli kuusi välilaituria vierekkäin. Pienemmille laitureille 5-11 käveltiin etelälaidan reunalaituria kauas lännemmäs ja isommille jopa 36:een asti vastaavasti pohjoisinta reunalaituria.
.
"Grundig", 1960-luvun magnetofonini valmistaja, mainosti horisontin päätyseinässä raiteiden yllä. Eikö Max Grundigin toisen maailmansodan jälkeen perustama yhtiö ollut mennyt joskus konkurssiin?
.
Ruokapaikkoja ja myymälöitä oli asemalla koko joukko, kuten Yormas ja Minimarket. Paljon punaisia lippuautomaatteja oli sijoitettu moniin eri paikkoihin, yksin tai rypäiksi. Väen vilinää avarassa tilassa. Meillä oli riittävästi (puoli tuntia) aikaa löytää juna, joka menisi Passaun kaupunkiin.
.
***
3) PASSAU, Baijerin ja Itävallan rajakaupunki.
Passaun junan (klo 11:24-13:36 eli parin tunnin matka) raide vaihtui Münchenissä 25:sta 26:een. Juna saapui laituriinsa vasta 11:15. Ehdimme kävellä laituria monien vaunujen ohitse pitkälle kohti veturipäätä. Ensimmäisen vaunun päässä oli pieni ykkösluokkakin, jossa istui jo hyvin pukeutunut liikemies.
.
Istuimme junaan varjon puolelle (länsi ja pohjoinen). Siistit siniset penkit mustin koristekuvioin, puinen käsinoja, yläpäässä musta päänoja (tässä junassa). Yksikerrosjuna. RE eli Regional Express. Suunta ensin koilliseen, ohi asemien Freising, Landshut, Landau (Isar), Plattling, josta sitten kaakkoon Passauhun, Itävallan rajalle (josta voisi jatkaa raiteilla myös Linziin).
.
Saksan maaseudulla oli käytössä valtavasti aurinkopaneeleja, katoilla tai isoina vyöhykkeinä peltoniittyjen päällä! Ne oli aina kallistettu n. 45 asteen kulmaan vastaanottamaan säteitä etelästä. Niitä katsomalla voisi selvittää ilmansuunnat kompassitta. Paljon näin peltoja, pieniä metsärippeitä, lehtipuita tällä seudulla, kyliä. Pieni kapea valkoinen kirkontorni oli tyypillinen maamerkki, kohoten kylän keskeltä tai laidalta.
.
Lipuntarkastus ja leimaus ehti tässä junassa tapahtua kaksi kertaa (mutta myöhemmin monilla muilla matkaosuuksilla ei kertaakaan). Näytin myös passiani, todisteeksi nimestäni lipussa, mutta pelkkä sen etävilkaisu (enintään) riitti konduktööreille. Asemista kuulutettiin: poistuminen kulkusuuntaan joko Links, oder Rechts (kulkusuuntaan nähden joko vasemmalle taikka oikealle).
.
PASSAUN asemalaituri oli remontissa, mikä merkitsi matkustajille pujottelua telineiden välistä asemarakennukselle. Sitten kävelimme itään 1 kilometrin kohti vanhaa keskikaupunkia. Nautin ulkomaan tunnelmasta, mutta ehkei se ollut kummoisempi kuin Tukholmassa?
.
Kuljimme Passaun katuja pienin mutkin, hieman laskeutuen alamäkeen. Näimme vieraita kauppoja, ulkotelineineen, ja vähäistä ihmiskuhinaa. Kaupungin talojen korkeus oli 4 kerrosta. Torneja näkyi yli kattojen. Isoimman kadun ylitys hoidettiin liikennevaloin.
.
Meidän oli tehtävä valinta, lähtisimmekö jotakin kapeaa ja hiljaista katua etelämmäs? Passaussa yhdistyvät Tonavaan etelästä Inn-joki ja pohjoisesta Ilz-joki. Päädyimme Inn-joen rantaan.
.
Jokirannan puistossa kohosi sodanvastainen muistomerkki, jossa oli kuin 6 kapeaa torpedoa pystyssä. Joen yli näkyi vastarannan vihreyttä, jonka edellä rantavyöhyke taloja ja takana kukkulalla kaksitornikirkko ja valkea kartano. Edempänä joella oli silta pohjapilarein.
.
Jatkoimme kaartuvaa kivettyä kapeahkoa rantakävelytietä kivimuurin ja veden välissä kohti itää, jossa kauempana näkyi kaksi valkoista tornia, 6-kerrostaloja, sekä rannassa pyöreä kartiokattoinen puolustustorni Schaiblingsturm keskiajalta, 1300-luvulta.
.
Joen vastarannalla vihreys hallitsi yli vähäisten talojen. Risteilylaiva näkyi kääntyvän ympäri, hyvin hitaasti, niemen kärjessä, jokien yhtymäkohdassa, saadakseen vasemman kylkensä laituriin.
.
Puistoon niemen kärkeen oli pystytetty keltainen sirkusteltta. Kävelytien varrella penkeillä oli istujia. Laiturissa oli kiinni matalia, mutta korkeuteen nähden valtavan pitkiä jokilaivoja! Kolme kerrosta ikkunoita vesirajasta ylöspäin, ja päällimmäisenä avoin ulkokansi.
.
Vastarannalla näkyi nyt korkea vihreä niemi, jonka yläpuolella valkea linna, Veste Oberhaus, ja sitä alempana Tonavan ja Ilzin välisen niemen kärjessä linnoitus nimeltään Veste Nieder. Ylempi ja alempi nimiltäänkin.
.
Ylitin siltoja pitkin ensin Tonavan ja sitten Ilzin, sekä lyhyessä tunnelissa alitin niiden välisen niemen. Parhaat valokuvat rantataloista ja linnoista sainkin edempää idästä Tonavan pohjoiselta jokirannalta.
.
Passaun vanhassa kaupungissa on hyvin kapeita kivettyjä kujia, jotka toivat mieleeni Tukholman Gamla Stanin. Koristeiksi oli kujien yläpuolelle ripustettu teräslangoille pystyyn avattuja sateenvarjoja!
.
Esineitä keräilevä matkatoverini Jari vieraili Lasimuseossa (pääsymaksu 7 euroa), mutta minä kuljin mieluummin kujilla ja istuin isossa tuomiokirkossa (koska oli alkanut sataa vettä). Katselin miten uskovaiset katoliset kastoivat ensin sormensa vihkivesiastiassa ja tekivät sitten ristinmerkin.
.
Kaksitornisen valkoisen kirkon edessä avautui iso aukio, jolla seisoi Baijerin kuninkaan Maximilian I Josephin patsas. Aukion laidalla oli turisti-informaation lisäksi iso antikvariaatti, jossa satojen vuosien ikäinen Robinson Crusoen painos maksoi 150 euroa ja 1800-luvun alun kalenterit 15 euroa.
.
Paluujunamme kulki jo klo 17:15-19:35 välin Passau-München (seuraava olisi tullut tunnin päästä).
.
****
4) CITY-HOTEL MÜNCHEN.
Münchenin suurelta junien pääteasemalta avautui oviaukkoja pohjoiseen, itään ja etelään (sekä länteen suuntautuvien ratojen molemmilta puolilta länteenkin). Vilkkaan eteläisen suuaukon edessä partioivat poliisit ainakin kahtena iltana.
.
Asemalla näin eksoottista hulinaa, ihan kaiken värisiä ihmisiä vilisti eri suuntiin tai kulutti vain aikaansa samalla paikallaan palloillen. Aivan erityisesti silmiini pistivät yllättävän monet sysimustiksi vaatesäkeiksi puetut, vain silmäraollisiin huppuihin hunnutetut musliminaiset, joita puolestaan kesäkeveän rennosti itsensä pukeneet karvaiset miehet taluttivat mukanaan kuin lampaitaan. Mikä Mekka Euroopasta on tullut?
.
Juna-aseman eteläpuolella kulki leveä Bayerstrasse raiteiden suuntaisesti (siis idästä pitkälle länteen). Itäpuolen aukiolta Bahnhofplatzilta lähti etelään kapea Schillerstrasse, jonka heti ensimmäisessä korttelissa (talonumerossa 3a) sijaitsi etukäteen varaamamme hotellihuone.
.
Münchenin City-Hotel, tasoluokaltaan 3 tähteä *** Superior. Hotellin johtajattarena Sandra C. Dvorak, Hoteldirektorin. Hotellin ovelle vei pieni syvennys kadulta, talon myymälöiden näyteikkunoiden välistä. Näkyvät isot mainoskyltit. Pieni eteisaula. Kirjauduimme hotelliin. Viisi yötä maksoi 517 euroa /huone eli 103,40 euroa/yö. Kahdelle jaettuna 259 euroa (52 euroa/yö).
.
Saimme vain yhden ison huoneavaimen, sekä molemmille vieraille asukaskortit, joissa luki huoneen numero (116) ja koodi, jolla pääsi hotellissa Internetiin. Tiskillä oli tarjolla sanomalehtiä sekä kulhossa paperipäällysteisiä karamelleja. Seinustalla oli muutamia odotustuoleja. Telineissä oli jaossa lukemattomia erilaisia karttoja ja mainoksia Münchenin turistikohteista.
.
Tilava kolmen (!) hengen huoneemme kahdelle oli toisessa kerroksessa heti ala-aulan yläpuolella. Ikkunat avautuivat Schillerstrasselle. Huoneemme oli käytävän varrella pohjoisesta laskien toinen neljästä vierekkäisestä huoneesta, joiden ikkunat olivat kadun puolella.
.
Kerroksen hotellikäytävä teki myös mutkan etelästä itään, jossa olisi muita huoneita sisäpihaikkunoin. Vielä näkyi toinen mutka idästä pohjoiseenkin, mutta en käynyt pitemmällä katsomassa. Kuusi kerrosta hotellilla, viidessä niistä oli huoneita yhteensä 150, eli kerrosta kohti noin 30 huonetta.
.
Huoneemme oli pitkänomainen idästä länteen. Tilava kylpyhuone suihkuovin. Sängynpäät etelään. Pohjoislaidalla vaatekomero, naulakko, tusina vaatepuita, televisio, kirjoituspöytä tuolinsa kanssa, nojatuoli jalkalamppuineen. Kolme isoa nauhaikkunaa, jotka avautuivat kahdella eri tavalla, joko sivureunasta taikka ylä- ja alareunasta, saksalainen keksintökö? Minibaari, jonka drinkki maksaisi 3,50 euroa ja pikkusyötävä 'snack' 3 euroa.
.
*****
5) SUURKAUPUNGIN YÖ.
Teimme iltakävelyn pimeällä itään kohti keskustaa. Bayerstrasse, Karlsplatz suihkulähtein, kävelykatu Neuhauserstrasse. Poikkesimme jesuiittojen barokkisessa, runsaasti kullalla koristellussa Mikaelinkirkossa. Kaufingerstrasse, Marienplatz, jossa sijaitsivat molemmat raatihuoneet, uusi ja vanha. Pikaruokala Kentucky Fried Chicken, hinnoiltaan 5,99-9,40 euroa.
.
Katusoittajia, ihmisvilinää, äänekäs monikulttuurinen levoton monimiljoonaisen suurkaupungin tunnelma. Raajarikkoisia kerjäläisiä nilkuttamassa. Paljon myös kokonaisia värillisiä tai turkkilaisia perheitä iltakävelyllä lapsineen ja lastenrattaineen.
.
Kuljimme hotellimme lähikatuja ristiin-rastiin. Kebap-ruokaloita (Suomessa kirjoitetaan kebab), tatuoijia ja vesipiipun polttelupaikkoja! Liikenimiä: Sindbad. Outoja hajuja, vesipiipun ja ruoankin tuoksuja.
.
Schillerin kadun varrella oli baareja, ruokaloita, pikkuhotelleja, pelipaikkoja, pöytätanssia, prostituutiota. Silmäilin niukan paljastavasti pukeutuneita hoikkia, mutta runsasmuotoisia houkutuslintuja oviaukoissa kyykkimässä, tanssimassa, istuskelemassa lepotauolla, samalla puhumassa kännykkään tai tupakoimassa.
.
Schillerstrasse ikkunoidemme edessä oli yöelämän kapea katu, joka ei vaiennut koskaan. Vastapäätä sijaitsivat pieni hotelli Helvetia sekä baari Ali Baba. Huutoa ja melua kuului pitkin yötä, niin kolmelta, neljältä, kuin viideltäkin. Heräsin monta kertaa! Suurkaupungin tunnelmaa vaihteeksi, eipä se haitannut minua. Niin mustaihoisia kuin turkkilaisia, usean miehen meluavia porukoita vaelteli äänekkäästi molempiin suuntiin katua pitkin yötä.
.
******
6) HOTELLIN AAMIAINEN.
Aamiainen tarjoiltiin klo 7:stä alkaen. Menimme klo 7:15 ja viivyimme 40 minuuttia. Kierreportaat ala-aulaan, sitten ovi vasemmalle. Aamiaissalin valkoisella harsolla ohuesti verhotut ikkunat suuntautuivat sisäpihalle, jossa oli vain pysäköityjä henkilöautoja. Tilaa syöjille riitti hyvin, erilaisia pöytiä kahdelle, kolmelle, neljälle tai useammallekin hengelle. Ruokapöytiin oli valmiiksi katettu kahvikannu, kahvikupit, ruokailuvälineet sekä servietit. Eniten näytti salissa olevan japanilaisia asiakkaita.
.
Runsasvalikoimainen buffet-aamiainen. Useita lajeja leipää, myös paikallisia suolakiteisiä rinkeleitä (saksaksi brezel, englanniksi bretzel). Italiansalaattia, tomaattilohkoja, tuoreita ja maustekurkkuja, viitisen eri lajia makkaraviipaleita kerrallaan, vaihtuen eri aamuina. Maksamakkaraa, nelisen lajia juustoviipaleita tai tuorejuuston palasia. Munakasta, pekonia, lämpimiä makkaroita, keitettyjä munia. Tiedoksi Enid Blytonin Viisikkojen lukijoiden iloksi. Paria lajia jogurttia isoissa kaukaloissa. Hilloja, myslejä, marmeladeja. Myös sekahedelmäsalaattia kolmena ensimmäisenä aamuna. Omenamehua ja appelsiinituoremehua. Täytin itselleni paria lautasta ja jogurttikulhon. Otin mehua. Kahvia join vain kerran, se ei täällä maistunut minulle hyvältä.
.
Ja seuraavaksi Itävaltaan Salzburgiin...

tiistai 24. tammikuuta 2017

544. Bussilla Lissabonista Portoon

Portugalin Leirian linja-autoasemalta piti lähteä maanantai-aamuna 4.12. klo 9:45 pikavuorobussi Lissaboniin. Aseman luukulta ostettu matkalippu maksoi 8,70 euroa. Lipuissa luki "laituri 16".
.
Lähtölaitureita löytyi vain 1-15! Olisikohan jossakin sisähallin ulkopuolella 16? Kysyin lippuluukulta numero 3, josta virkailijan täytyi lähteä hakemaan ainoa hiukan englantia osaava kollegansa luukulta 1. "Laiturit 1 tai 2" kuului vastaus yksinkertaisesti.
.
Bussiimme jonotettiin, sen saavuttua pohjoisesta välipysäkilleen Leiriaan. "Via!" ("Tietä!), huusi papereita kantava, tärkeän näköinen kuljettaja, päästäkseen läpi tungoksesta.
.
Linja-auto oli lähtiessään kohtalaisen täynnä, vaikka Leiriaankin oli poistunut väkeä. Huomasin, että miesmatkustajia kulki julkisella liikenteellä enemmän kuin Suomessa! Portugali on köyhempi, vihreämpi, vähemmän yksityisautoistunut maa.
.
Linja-automme kiersi ensin ympyrän myötäpäivään. Mentiin joen yli ja reittivaihtoehdoista itäisempää tietä etelään. Kolmikaistainen moottoritie ajettiin pysähtymättä, poikkeamatta edes Fatiman kaupungissa. Näin jonkin metsäpalokukkulan. Huomaamani nopeusrajoituskyltit: 50, 70, 120. Lisäksi liikennemerkeissä oli kieltomerkit kävelylle, pyöräilylle, hevosrattaille sekä lehmille!
.
Bussimatka kesti pari tuntia. Ajoimme Tejo-joen länsirannalla, lähestyimme Lissabonia koillisesta lounaaseen. Lissabonin maailmannäyttelyn aikaan rakennettu Vasco da Gaman silta itään tuli lännestä ohittaen nähtyä. Pysähdyttiin Lissabonin lentoaseman modernilla pysäkillä, jonne jäi aviopari.
.
Uusia lähiöitä oli rakenteilla. Suurkaupungin kiire ja ruuhka. Bussi kierteli kukkuloilla, asutusta ja rakennuksia oli kaikkialla. Ajettiin sisähalliin, Rede-Expressosin linjuriasemalle Lissabonissa.
.
Opaste näytti kävelyreittiä Lissabonin metroon, kuljimme ulkona puistikon läpi. Metroaseman ulkopuolella oli kuumien kastanjoiden myyjä. Ostimme metroaseman automaatista päiväliput, 3,30 euroa kappale. Tarvittavien etäluettavien pahvikorttien lisämaksu oli 0,50 euroa.
.
Maanalainen oli vilkas. Liikuimme nopeasti ja erehdyin metroasemasta, jolta lähdimme. Luulin olleeni Salhandalla ja ihmettelin, kun sieltä yllättäen pääsikin vaihtamatta ohi Parquen ym. Chiado-Baixaan asti. Aina kannattaisi paikantaa missä on.
.
Kävelimme "Kultakatua" etelään kohti jokea, yli raitiovaunukiskojen. Rantatoria (Terreiro do Paco tai Praca do Comercio) koristi (joulukuussa) jokin valtava moderni metallihäkkyrä. Kas, sepä syttyikin illalla vaihtuvien värien ja muotojen valoviivaiseksi joulukuuseksi, kuten moni muukin vastaava häkkyrä Lissabonissa ja samoin Portossa.
.
***
BELEM. Lähdimme isolla ja modernilla raitiovaunulla länteen, linjalla numero 15. Ohitimme rannan Cais do Sodre -juna-aseman. Alitimme entisen Salazarin sillan, joka oli valtava rakennelma yllämme. Sillan vaikeampi nimi on "Ponte 25. de Abril" huhtikuun 1974 Neilikka-vallankumouksen jälkeen. Ohitimme Belemin pysäkin. Seuraava pysäkki olisi Jeronimos-luostari. Ajomatka kesti 20 minuuttia luostarin kohdalle.
.
Kävelimme puistoa pitkin rantaa, Löytöretkien monumentin kohdalle. Marmorin korkokuvina esiteltiin Henrik Purjehtija, Vasco da Gama ja muita Portugalin löytöretkiajan vaikuttajia.
,
Tejo-joen leveän suun vastarannalla näkyi pienenä Kristus-patsas. Belemin linnoitustorni näkyi kaukana, kilometrin päässä, välissä oli satama-allas. Näimme muitakin turisteja kävelemässä tornia kohti, nähtävyydeltä toiselle. Kaunis ja tyylikäs Belemin torni on yllättävän pieni, kuin koristeeksi rakennettu, vaikka aikoinaan sillä on ollut puolustuksellinen merkitys.
.
Joki, venesatama, puistoja. Kävelysilta kadun yli. Cais do Sodrelta rantaa pitkin länteen kohti Estorilia ja Cascaisia kulkeva junarata oli ruma. Junia kulki usein. Raitiovaunun pysäkki tuli pian vastaan sisemmällä kadulla, mutta sitä ennen yksi koira haukkui minut ja toinen koira matkakaverin.
.
***
ALFAMA. Palasimme ratikalla 15, mutta ajoimme ydinkeskustan ohi pitemmälle itään, Largo Martin Moniz -aukiolle asti, jossa vaihdoimme vanhaan pikkuratikkaan numero 12.
.
Keltainen ratikka 12, jo myöhässä aikataulustaan, tyhjensi matkustajia ennen ottopysäkkiä. Punainen turistiratikka putkahti sen taakse - ja tööttäsi! Molempien ratikoiden kuljettajat säntäsivät ulos - kas - suutelemaan toisiaan! He halailivat, ja suutelivat lisää! Numero 12:n kuljettaja oli nuorehko nainen, jonka vaaleat hiukset hulmusivat vapaina yli selän peppuun asti. Hän palasi varsin onnellisen näköisenä 12:aan ja otti meidät, ihmetelleen yleisön, kyytiinsä.
.
Ratikka 12 pujotteli Alfaman keskiaikaisissa kortteleissa mitä kapeimpia kujia ja mäkiä ylös-alas. Tööt! Kiskojen päällä seisova pakettiauto purki juuri lastiaan. Tööt! Tööt! Odotimme 3 minuuttia, kunnes reitti vapautui. Jyrkkiä mäkiä ylös.
.
Jäimme heti pois kyydistä, kun raitiovaunu alkoi kulkea alamäkeen. Halusimme kai päästä ylös linnoitukselle? Pysäkin vieressä levittäytyi rinneterassi, josta avautui mahtava näköala Tejo-joelle yli alarinteiden oranssien tiilikattojen. Raajarikkoinen miehenroikale hoippui kainalosauvoilla ympäri aukiota lähestyen kaikkia turisteja ja kerjäten äänekkäästi.
.
Emme jaksaneet alkaa kavuta suoria kiviportaita ylös vanhalle Sao Jorgen linnoitukselle, vaan aloimme kiertää loivemmin autotietä, turhan pitkää kaartuvaa sokkeloa. Tulimme siten kiertäneeksi 1,5 kierrosta linnan ympäri! Ahtaalle reitille mahtuva pikkubussikin liikennöi ohitsemme. Muurien ympäröimä kiertotie tuntui ajoittain pelottavan autiolta.
.
Kun sitten pääsimme linnan aukiolle, portti linnaan oli vartioitu ja pääsymaksullinen, 5 euroa. Tyydyimme pelkkään ulkopihaan monine turistikauppoineen ja kojuineen. Matkakaveri katseli myytäviä kaakeleita ja minä postikortteja, joita ostin neljä kappaletta yhteensä eurolla. Paluumatkamme Sao Jorgelta alas oli tehokkaan suora, portaita pudotellen.
.
Pysäkille ajoi sama raitiovaunu 12 ja sama kuljettaja. Ajomme eteenpäin Alfamaa kiertävää reittiä ja yhteensä 15 minuutin kierros raitiovaunulla tuli täyteen, kun saavuimme taas Largo Martin Monizille.
.
Kävelimme keskustassa torilta torille, Rossiolle ym. Etsimme Lissabonin kaikki neljä rinnehissiä, mutta niistä vasta 3. ja 4. olivat toiminnassa. Kaksi ensimmäistä, Gloria ja Laura, olivat parhaillaan remontissa, lauta-aidoilla suljettuina työmaa-alueina.
.
***
BAIRRO ALTO. Hisseistä Elevador Santa Justalla pääsimme ylös Chiadoon / Bairro Altoon. Hissejä kulki kaksi. Näköalaa hissistä ei juuri ollut, pieni ikkuna, kuten Tukholman Katarinahississä. Ylhäällä oli terassi ja kävelysilta. Ohitimme Lissabonin maanjäristyksessä 1.11.1755 tuhoutuneen Carmo-kirkon rauniot.
.
Huomasin antikvariaatin, josta menin ostamaan 2 sarjakuvakirjaa, yhteensä 2,50 eurolla. Löysin (portugalinkielisenä) kauan sitten kaipaamani Walt Disneyn autiosaaritarinan "Luutnantti Robin Crusoe", jonka olin lapsena Helsingissä nähnyt elokuvana, pääosassa Dick van Dyke (muistetuin Julie Andrewsin vastanäyttelijänä Disneyn Maija Poppasessa, jossa hän oli liitupiirroksia asfalttiin taiteillut Perttu).
.
Läntisestä yläkaupungista laskeuduimme alas Elevador da Bicalla kohti Tejo-jokea. Ensin piti odottaa kymmenisen minuuttia kuljettajaa saapuvaksi (vuoroväli?) noin kello 17. Rinnehissi oli rakennettu kahdelle tasolle portaittain kohoavaksi. Muitakin matkustajia tuli, mutta meillä oli eturivin paikat, kolmantena vieras nainen oikealla. Kuljettaja seisoi edessä. Takanamme vinosti ylempänä (rinteen myötäisesti ylemmällä tasolla) oli kaksi penkkiriviä nenätysten. Lipun leimaus oli vain reitin alapäässä!
.
Alhaalla kävelimme illan pimeydessä eksyillen Cais do Sodren asemalle. Huolestuen muistelin, että olimme nyt seuduilla, joita varoitettiin pimeällä vaarallisiksi. Lähdimme taas modernilla raitiovaunulla 15 idemmäs keskustaan, Largo Martin Monizille taas ja kävelimme sieltä Restauradoresille. Näimme jouluvalaistuja kauppakatuja.
.
Viimeistään kello 19 tajusin, etten tiedä missä on linja-autoasema, johon olimme pikavuorolla aamupäivällä saapuneet, ja josta lähtisimme myös paluumatkalle Leiriaan. Sillä bussiasema ei voinut olla matkaopaskirja Rough Guiden karttaan merkityssä paikassa! Vaikka olin niin luullut.
.
Menin kysymään Restauradores-torin turisti-infosta, joka onneksi oli vielä auki. Kysyin Rode Expressosin bussiasemaa ja näytin aikataulua Portoon. Hyvää englantia puhunut virkamies merkitsi oikean paikan karttaan: Metroasema Jardim Zoologico! Silloin heti oivalsin ja muistinikin palautui aamullisesta reitistä. Osasimme helposti metrolla Zoo-asemalle ja sieltä edelleen kävelyreitin bussiasemalle.
.
Ostimme liput kello 20-22:30 Leiriaan ajavaan pikavuorobussiin. Naiskuljettaja. Matkatoverin piti laittaa turhan iso laukkunsa alasäiliöön. "Ei tietokonetta?" häneltä kysyttiin.
.
Ajoimme tällä kertaa läntistä reittiä, ohi valaistun Obidosin linnoitetun kaupungin ja läpi Caldas da Rainhan ja Marinha Granden vanhojen pikkukaupunkien mutkaisten ja ahtaiden kujien! Samanlaisia keskenään pikkukaupungit. Saimme taas nähtävyyskierroksia bonuksena pelkille pakollisille siirtymisille paikasta toiseen. Illan pimeys rajoitti näkemisen valaistuihin kohtiin. Myös Nazare olisi ollut hieman reitin sivussa meren rannalla.
.
***
LEIRIASSA perillä kello 22:30 paikallinen nuorukainen opasti meidän ystävällisesti pizzeriaan: "Harva niistä on enää auki tähän aikaan!" Hän poikkesi omalta reitiltään turistien avuksi - portugalilaiset vaikuttavat avuliailta!
.
Tulimme 'Mr. Pizzaan' klo 22:45 ja sen piti sulkeutua klo 23. Valitsin uutuuspizzan "Orientale", joka maksoi 4,20 euroa. Matkatoveri kyseli lihasisältöjä ja valikoi pitkään. Vaihdoimme keskenämme 1/8 viipaleet toisillemme. Annokset olivat suuret, kaveri jätti ensin reunat syömättä, sitten latoi kaksi viimeistä viipaletta päällekkäin, mutta jaksoi silti haukata enää kerran ja jätti loput syömättä. Minä paketoin kolme viimeistä viipalettani runsaisiin paperinenäliinoihin ja otin mukaani. "Maituiko?" kysyi Masi-sarjakuvan sotamies Platoa muistuttanut pizzojen myyjä. Ulko-ovi oli jo lukittu klo 23, ja hän opasti meidät ulos kellarin kautta.
.
Kävelimme sitten retkeilymajaan. Iltaöinen Leiria oli nyt jo tavattoman kotoisa ja tuttu kotikaupunki palanneille turisteille. Kahden kirkon kellot soivat (peräkkäin) aikamerkin joka tunti läpi yön, mikä oli tunnelmallista, samoin kuin valaistu linna kukkulallaan, joka näkyi huoneemme ikkunaan.
.
*
Tiistaina 4.12. söimme Leiriassa aamupalan klo 8:30. Kaverini mietiskeli suihkussa käymistä ja sovimme, että tapaisimme klo 12 linja-autoasemalla, josta lähtisi klo 12:15 bussi Portoon.
.
Kuljeskelin yksin aamupäivän Leiriassa: rantapuistoja, vaalealla hiekalla kivettyä jokivartta, keskustan vielä tuntemattomia laitoja. Poikkesin neljällä eri ostoskeskuksella. Joki kääntyi pohjoisessa länteen. Tulin valtavalle markkinatorille, jossa erityisesti vaatteita ja kenkiä. Kauppiaat huusivat kilpaa tarjouksiaan, jollakin oli megafonikin. Eräs raakkuva-ääninen miesparka olisi naurattanut, ellei olisi herättänyt myötätuntoa: saattoihan mainoshuutojen kilpailu olla raakaa eloonjäämistaistelua.
.
Poikkesin saksalaisessa ruokakaupassa Lidlissä. Ainakin leivät ja juomat olivat paljon Suomen Lidliä halvempia. Lisäksi oli runsas viiniosasto! Suklaalevy maksoi 39 senttiä /100 g, kuten Suomessakin. Maitolitra 50 c, puolen litran vesipullo 9 c, litra tai pari kolajuomaa 25 c. Jotkin tuotteet olivat kyllä kalliimpiakin kuin Suomessa. Ostin kookos-patukoita 1,49 eurolla.
.
Portugalissa ikkunoiden takana ulkoseinillä suosittu joulukoriste "kolme tikkailla kiipeilevää joulutonttua" maksoi Leirian Lidlissä 9,95 euroa (Portossa yksi joulutonttu tikkaineen maksoi 2,50). (Tukholmassakin olen nähnyt samanlaisia tikastonttuja, mutta Suomessa en koskaan.)
.
Aloin etsiä tietä Leirian linnalle tai ainakin ylös sen kukkulalle, mutta en löytänyt helposti tietä ja alkoi sataa.
.
Poikkesin klo 11 Leirian yleiseen kirjastoon, joka oli laadukas ja miellyttävä! Tilat olivat kahdessa tasossa. Lueskelin sanomalehtiä. "Romance" hyllyn reunassa tarkoitti kai "romaanit".
.
Kirjaston perällä oli sarjakuvahyllyjä. Paljon houkuttelevia eurooppalaisia sarjakuvia, joita olisin halunnut jäädä lukemaan. Disneyn sarjakuvia näin kahdeksan kappaletta ja lisäsin niiden joukkoon tuomani suomalaisen 'Aku Ankan'. Kävin kirjaston wc:ssä.
.
Koska ulkona satoi rankasti, puin itseni ja selässäni olleen repun päälle läpinäkyvän muovisen kertakäyttösadetakin. Herttainen kirjaston naisvirkailija tuli auttamaan sen levittämisessä repun yli. Kävin vielä Leirian turisti-infossa hakemassa karttoja ja esitteitä.
.
Etuajassa jo kello 11:50 tapasin matkatoverini linjuriasemalla. Hän kiirehti äkkiä ostamaan liput Portoon, 11,60 euroa kappaleelta, ja sitten heti suoraan sisälle bussiin. Yllättäen linja-automme lähti saman tien jo klo 12 liikkeelle kohti Coimbraa, vaikka olin katsonut aikataulusta lähtöajan 12:15. Huolestuttavaa piittaamattomuutta aikatauluista!
.
Olimmekin menneet väärään, aikaisempaan, bussiin, mutta pääsimme kumminkin perille oikeaan paikkaan ja lippumme kelpasivat. Busseja sattui lähtemään keskipäivällä Leiriasta sekä kello 12:00 että 12:15. Coimbraan saavuimme siten jo klo 13, ja sinne jäi odotusaikaa tunti, ennen klo 14 lähtevää vaihtoyhteyttä Portoon.
.
Coimbrassa ystäväni meni paikalliseen temppeliin. Minä olin juuri hukannut kertakäyttöisen sadetakkini (se oli pudonnut taskusta äskeiseen bussiin!) ja Coimbrassa satoi rankasti. Etsin ja kyselin rihkamakaupoista sadetakkia, mutten ollut vielä kypsä ostamaan sateenvarjoa, jonka ostin vasta seuraavan bussimatkan jälkeen 3 eurolla Portosta, koska sielläkin yhä satoi. Opimme, että Portugalin joulukuu saattaa olla sateinen.
.
***
PORTOSSA ajettiin bussitalliin Rua Herculanolla. Poikkesimme ohi mennen Pr. Batalhan teatterissa ja elokuvateatterissa. Lipunmyyjä viittoili sisään, mutta ei yhteisen kielen puuttuessa pystynyt selittämään, oliko alkamassa mitään esitystä.
.
Kävimme Douro-joen komeimmalla rautatiesillalla Ponte Don Luis I, joka on kaksikerroksinen. Sieltä vasta näkyi mahtavat maisemat - Lissabon jäi toiseksi. Välillä junat ajoivat sillan yli ja kaverini valokuvasi. Minua huimasi pysyä paikallani, vaikka kävellä saatoin hyvinkin yli joen, leveää siltaa.
.
Kävimme sisällä synkässä katedraalissa (Sé) ja kuljimme keskustan toreilla ja kaduilla. Sao Benton rautatieasema oli maamerkki. Poimimme mukaamme paikallisen ilmaisen Metro-lehden ja etsimme siitä elokuvamainoksia. Jouluvaloja oli kaikkialla siellä missä vain oli kauppoja.
.
Kävelimme kapeita katuja osoitteeseen Rua de Cedofeita 193, kartasta suoraa reittiä Trindaden kirkolta, majoittuaksemme (klo 18:30) halpaan hotelliin tai pensionaattiin, jonka nimi oli Pensao Recidencial Estoril. Löytyi. Pieni perheyritys kauppojen yläpuolella. Jouluseimi koristeena portaiden juurella. Portaita noustiin toiseen kerrokseen. Maksu pyydettiin heti, 19 euroa /henkilö yöltä.
.
Olimme tehneet varauksen etukäteen internetin avulla. Pieni huone numero 26. Oviseinällä oli kaappi ja tuoli. Oma wc ja suihku oli lisärakennettu vastapäätä ikkunaseinää. Oma televisio. Hieno päiväpeite. Isosta ikkunasta näkyi maiseman sijasta pelkästään taivasta ja leveän kakkoskerroksen tiilikattoa. Jätimme tavaramme huoneeseen ja lähdimme kaupungille klo 18:50.
.
Metro-lehden elokuvaluettelossa listattiin mm. James Bond, Borat sekä pari portugalilaista filmiä. Elokuvateatterin sijaintia kysyimme kadulla portugalilaispariskunnalta. Casa Musican lähelläkö? Boavista-kadun päättävän Rotunda-puiston lähellä. Kävelimme sinne puolen tunnin matkan. Rua Cedofeita, 5. katu pohjoisessa (Boavista) vei suoraan kohti Rotundaa. Kiersimme Rotundaa ympäri. Ostoskeskukselta ei teatteria löytynyt, mutta nuori tumma vartija saattoi ulko-ovelle ja neuvoi ystävällisesti viittoilemalla ja pienellä englannintaidolla suuntaa: "Two times left".
.
Löytyi toinen isompi kauppakeskus, jonka yläkerroksessa sijaitsi neljän salin elokuvateatteri. Liput maksoivat 5 euroa, Boratin näytös alkaisi klo 19:50. Ison n. 150-paikkaisen kakkossalin ovi oli jo auki (kello 19:30). Menimme sisään ensimmäisinä ja saimme odottaa 15 minuuttia. Neljä muutakin katsojaa tuli ja portugalilaiset nauroivat katketakseen Sacha Baron Cohenin esittämälle Borat-hahmolle. Kesto 1,5 tuntia, aluksi tulevien filmien mainoksia. Elokuvan jälkeen kuljimme pitkin jouluvalaistuja ostoskatuja.
.
*
Keskiviikkoaamuna 6.12. menimme aamiaiselle klo 8 (nukuin klo 24-07 ja pakkasin tavarani). Olimme ensimmäiset ruokasalissa, ovi käytävän vieressä, ikkuna kadulle. Hotellin täti osoitti valmiiksi katetun kahden hengen pöydän ja kaatoi kuppiin puolet maitoa, puolet kahvia. Kaksi sämpylää, voi, marmeladi, juustoviipaleet.
.
Kävelimme eiliseltä tuttua reittiä Pr. Liberdadelle. Ostimme metrosta Porton joukkoliikenteen päiväliput. Niitä ei voinutkaan ladata aiemmille pahvikorteille (lauantailta 2.12.), maksoimme 5,10 euroa.
.
Ostimme postimerkkejä, matkatoverini yhdelle postikortille automaatista (60 senttiä) ja minä postin luukulta (jonotusautomaatti käytössä) yhdeksälle kortille. Sain 18 eri merkkiä. Postimaksu 60 senttiä syntyi yhdistämällä 57 sentin ja 3 sentin merkit! Tarramerkit ja liimamerkit. Askartelin korttieni kanssa postin sivupöydällä.
.
Kävelimme Sao Benton ohi kaupunginmuurille. Etsimme rinnehissiä Funicular dos Guindais. Kävelimme portaita ja jyrkkiä kujia alas kuuluisalle Ribeiralle, jokirantaan. Löysimme sieltä Funicularin ja ajoimme rinnehissillä jokirannasta ylös ja heti takaisin alas. Lipun leimaus oli radan molemmissa päissä, samoin vartija sekä alhaalla että ylhäällä, mutta hissi ei tarvinnut kuljettajaa. Aluksi rata laskeutui aivan loivasti, ylhäällä oli tunneli ja sitten jyrkkä alamäki näköaloin. Kelpaisi huvipuistolaitteeksi.
.
Kuljimme pitkin Ribeiraa ja nousimme sieltä vähän ylemmäs. Raitiovaunu linjalla numero 1 tuli vastaamme. Sillä oli 15-30 minuutin välit. Ehdimme juuri pysäkille. Leimauslaite. Pieni ja vanha vaunu. Kaksi rouvaa matkustajina. Vaihdettiin edelliseen raitiovaunuun.
.
Emme ajaneet Matosinhosiin asti, mutta pitkin jokirantaa 6 km aina valtameren rannalle asti, joen ja meren kulmaan. Kävelimme rantatietä eteenpäin. Rannalla sijaitsivat pieni vanha linnoitus, majakka ja aallonmurtaja, joka kastui isojen aaltojen pärskeistä. Kävelimme aallonmurtajan päähän katselemaan Atlantin aaltoja. Varoituskyltti pelotteli hyökyaalloilla. Näimme (ehkä) sian ruhon kelluvan vedessä. Muitakin ihmisiä kävi rannalla. Kalastajia autoissa. Onki pystyssä kivenkolosta.
.
Emme malttaneet odotta raitiovaunua puolta tuntia vaan otimme vartin päästä tulleen bussin 500, jolla pääsimme Liberdaden kulmille. Erosimme klo 12 eri teille 5 tunniksi, sovimme tapaavamme pääpostin edessä klo 17 lähteäksemme sitten lentoasemalle.
.
Minä hain infosta kaupunkikartat. Ajelin metrolla lisää, kävin katsomassa Torre dos Clerigosia, mutta se oli paketissa, remontissa. Ajoin Campanha-asemalle ja Trindadelle, muttei innostavaa. Pyörin yliopiston kukkulalla, puistoissa ja jokirannassa. Katsoin kuuluisan pörssitalon Bolsan. Kävin pienessä kirkossa, jossa oli kullattuja puukaiverruksia.
.
Poikkesin kaksikerroksisessa Bolhao Mercadon kauppahallissa, pikkukaupoissa sekä maineikkaassa, mutta aivan liian hintavassa Lellon kirjakaupassa, jossa hieno sisustus ja rakenne, katsoin lastenkirjoja. Ostin Supermercadosta 12 leivosta hintaan 1,75 euroa, kuin kuningatar Marie Antoinetten neuvoa noudattaen.
.
Kadulla tumma intialaisnainen tyrkytti ohikulkijoille joitakin mainoslappujaan. Otin hänen kädestään sellaisen, portugalinkielisen. Kääntöpuolella oli ensi vuoden kalenteri. Ehkäpä sitä voisin käyttää, joten taitoin taskuuni. Tällöin nainen alkoi huutaa ja lähti perääni. Hän ilmeisesti vaati minulta rahaa siitä lappusesta! Ohikulkijat kohottivat kulmakarvojaan. Annoin taittamani kalenteripaperin takaisin ja painuin tieheni.
.
Bolsan lähellä poikkesin uteliaisuudesta Mercado Ferreira Borgesin messuhallia katsomaan, kadulle kaikuneiden lasten joululaulujen ja muun yleisösäpinän houkuttelemana. Sisällä oli menossa lasten joulujuhla esityksineen, joulukuvaelmineen. Paikalla oli joulupukki, itämaan tietäjiä ja joululahjojakin.
.
Etuajassa jo kello 16.50 tapasin matkakaverin kaupungintalon ja pääpostin edessä. Hän sanoi tekemisen loppuneen jo klo 16. Hän oli käynyt ostoksilla ja kantoi "Four-teen" -farkkukassia, jonka aikoi yrittää ahtaa tietokonelaukkuun, jota täyttivät jo turhiksi jääneet vara-farkut. Portosta sai farkkuja 10 eurolla.
.
Lähdimme jo metrolla lentoasemaa kohti. Kävelimme Trindaden metroasemalle helposti, koilliseen, hissillä yli oikealle puolelle. Ajattelimme pysähtyä vielä jollekin väliasemalle ennen lentoasemaa, mutta kun ulkona pian pimeni, poikkeaminen ei enää houkutellut.
.
ABC -linjoja meni ohitsemme ensin, sitten E-linja "Aeroporto". Keltainen moderni tilava leveä metrojuna. Isot liukuovet tiheässä, välissä nenäkkäin-istuttava loosi. Paljon seisomatilaa. Nytkin vapaana oli vain yksi istumapaikka ja seisoin, kunnes kääntötuoli oven vieressä vapautui, kun matkustajat jäivät väliasemille.
.
***
LENTOASEMA (Porto - Francisco Sa Carneiro) tuntui keskiviikkona 6.12. ennestään tutulta (neljän päivän takaa, lauantailta 2.12.) - valtavalta, hienolta, siistiltä, huippumodernilta. Metroasemalla liukuportaat alas (lippuautomaatille) ja ylös.
.
Istuimme saapuvien osastolle, jossa pakkasin reppuani. Jätin pois turhia ilmaislehtiä sekä pitkän ja kapean vesipullon "Luso", että sain sateenvarjon ja leivokset mahtumaan. Käväisin tyhjässä, tilavassa, siistissä käymälässä, jossa join vettä kämmeneltäni. Wc-koppeja oli ehkä 6-8 ja käsienpesualtaita kymmenen.
.
Siirryimme lähtevien lentojen puolelle, hissillä yläkertaan. Lähtöselvitys 53-54-55, lähtöportti 18, luki käytävällä. Jono-odotusta. Tiskit avattiin, niillä 3 virkailijaa. Otimme esille passit ja Ryanairin sähköpostiviestin tulostettuna A4-koon paperille. Saimme Boarding-kortit.
.
Turvatarkastus: avaimeni ovat nyt lompakossani. Nuori virkamies avaa hammastahnan ja shampoota sisältävän läpinäkyvän muovipussini. Takki laatikkoon. "Pockets?" "Empty!" Portti hälyttää, syynä lienee vyöni, osoitan sitä, aion ottaa pois, mutta naisvirkailija kieltää ja sanoo kollegansa tutkivan. Nuori mies sivelee minua hihoista housunlahkeisiin ja koneella, joka piippailee punaista. O.K.
.
Etenemme käytävää ja rullaportaita porteille 17, 18 ja 19. Tyhjää tilaa ja penkkejä. Käyn wc:ssä juomassa lisää 10 kämmenellistä hanavettä. Haen luettavaksi Porton lentoaseman lehden. Siinä on artikkeli Lissabonin kentän puluhaukoista.
.
Portti 18 aukenee, ihmiset rynnistävät alittaen nauha-aitojakin. Me jäämme hännille. Odotusta, etuoikeutetut ensin. Ulkona kentällä pieni kävelymatka edelläkulkijoiden ja pukumiesten viitoittamaa reittiä - etuovelle. Jotkut menevät takaovellekin. Koneessa on melko täydehköä, asetumme ensin peräriville, mutta kun sen ylälokero on täynnä, siirrymme pari riviä edemmäs.
.
Neljästä lentoemännästä kaksi on brittiläisiä blondeja, melkein toistensa kopiot, kolmas aasialainen, kaikilla kevyet nutturat kireällä tai hiukan hapsottaen. Turvaohjeiden voimistelunäytös Britney Spearsin maireudella, kaunis lentoemäntä koneen loppupäässä. Yläsäiliöissä on järjesteltävää, että luukut saadaan kiinni.
.
Lähtö liikkeelle klo 21:30. Pitkähkö rullaus ennen ylösvetoa. Alkuun kone tärisee ja hoippuu matkalla. Turvavyöni on kiinni koko ajan. Suljen silmäni ja nukahdan, puolitoista tuntia katoaa!
.
***
STANSTED. Lontoossa on sumua. Laskeudutaan 23:20 eli 20 minuuttia etuajassa. Rullatessamme kentällä joku hätäinen jo penkoo yläkaappia, lentoemäntä tulee häntä estelemään. Pääsen alkupäässä ulos koneesta peräovesta. Ulkona on kylmä, joidenkin mielestä, ei minun. Sisällä käytäviä ylös ja alas. Nyt ei tarvita junaa vaan tullaan toisesta suunnasta passintarkastukseen. Virkailija, aasialaistyttö, käskee matkatoveriltani lippalakin pois päästä. Tullista kävellään läpi.
.
Istuskelua yön yli. Eväiden syöntiä. Siivouskone jyrää. Hälyttimet soivat kauppojen ovissa. Takapuoleni puutuu, jalat väsyvät. Nukuttaa ja torkahtelen. Katselen kauneimpia nukkuvia. Jotkut vinkuvat ja vikisevät. Toisaalla brittien nauru raikaa. Vartija vihreissä tehosteliiveissään kiertää vakioreittiään penkkien lomitse. Kylmä viima iskee joskus ulkoa, muuten on lämmintä.
.
Käyn kävelyllä. Wc:ssä on lammikko pöntön edessä ja hanasta tulee vain lämmintä vettä. Kello 3:30 huomaan, että K 152 "Tampere" on auki, laidalla, ja menemme sinne jonon ensimmäisiksi. Oikeasti aukeaa ehkä klo 3:50 eikä vasta klo 4:10.
.
Turvatarkastus on rauhallinen. Poistan vyön, enkä koe hälytystä. Pikkukippo nestepussille. Takki, lompakko ja vyö isoon kippoon. Niiden saamista joutuu hieman odottamaan. Sitten käytäviä eteenpäin, henkilökunta viittoo suunnan. Kenkätarkastuspisteestä pääsee nyt ohi. Porteille 1-19 ja 20-39 ajetaan junalla. Tyhjä vaunu perässä. Meidän vaunustamme jää kaksi muutakin matkustajaa ensimmäiselle asemalle. Perillä on käytäviä ja rullaportaita ja tyhjää tilaa.
.
Nukahdan penkillä tunniksi, herään klo 5:10. Tällöin muut penkit ovat jo täyttyneet istujista. Menemme ensimmäisiksi portille 33. (Portilta 34 lähtee lento Portoon klo 6:30, kuten viimeksikin).
.
Portti Tampereelle avataan klo 5:50 ja menemme siitä jo toisena ja kolmantena. Mutta alhaalla syntyy epäröintiä, mistä ovesta pitäisi kulkea? Perässätulijat näyttävät tien. Ulkona on satanut rankasti, nyt enää vähän. Äkkiä juoksu lentokoneen etuovelle. Riville 10. Vain rivit 7-29 sallitaan, sillä vähiä matkustajia tiivistetään keskelle konetta. Siis 60 paikkaa tyhjiksi parista-sadasta, merkitsee alle 140 matkustajaa, ja vielä joitakin keskipaikkoja tyhjinä. Lähtö nousuun ajallaan klo 6:10.
.
Ryanairiin ja lentämiseen tottuu, sitä haluaa lisää! "Tampereella sateista, 6 astetta Celsiusta." Laskeudutaan Pirkkalaan arviolta klo 10:40 paikallista aikaa. Poliisi katsoo passin ja tullin läpi kävellään.
.
Terminaalin 2 edestä lähtevät bussit klo 11: Tokee Tampereelle maksaa 6 euroa ja Mobus Helsinkiin 25 euroa. Matkatoverini lähteen Mobuksella. Minä jään odottamaan Paunun paikallisbussia linjalla 61 Tampereelle, klo 11:15, mutta en aluksi tajua, että se lähtee ykkösterminaalin edestä. Myöhästyn ensimmäisestä vuorosta ja saan odottaa seuraavaa kello 12:40 asti. Ajo kestää 40 minuuttia Pirkkalaa kierrellen ja maksaa 3,80 euroa. Tampereelta Paunun linja-auto Helsinkiin maksaa 21 euroa.
.
***
Portugali oli mielestäni yllättävän rauhallinen, miellyttävä, kohtelias maa, joka tuntui yhtä tavallisen tutulta kuin jokin Ruotsi. Lissabon ja Porto vaikuttavat paljon vähemmän eksoottisilta kuin vaikkapa Pariisi tai Lontoo, joissa on valtavasti arabeja, afrikkalaisia, aasialaisia ja amerikkalaisia. Portugalissa näytti olevan enimmäkseen portugalilaisia.
.
Euroopan Unionin EU-projekteja tähtilippuineen näkyi olevan käynnissä monin paikoin. Vaikkapa siisteinä jätteiden kierrätyspaikkoina. Hyvin pysyi mielessä, miten olemme EUrooppalaisia yhteisessä unionissa. Mielihyvin hyväksyin yhteisen eurokansalaisuuden - portugalilaisten kanssa.
.
Mietin, ettei rasismi johtune juuri ulkonäöstä vaan erilaisesta käyttäytymisestä. Portugalilaisten ulkonäköön on sekoittunut tuhat vuotta sitten ja vuosisatojen mittaan paljon perintötekijöitä Afrikan puolelta, mutta heidän käyttäytymisensä on rauhallisen pidättyväistä, kuten briteillä ja pohjoismaalaisilla. He ovat hillitympiä kuin ranskalaiset, saksalaiset tai amerikkalaiset. Pidän pienistä maista - suurvalloilla esiintyy turhaa uhoa.
.
Portugalissa kukaan ei melunnut eikä möykännyt eikä pitänyt suurta ääntä itsestään eikä tyrkyttänyt mitään kellekään eikä häirinnyt turhaan toisia ihmisiä. Mutta jos kysyin joltakulta neuvoa, kaikki olivat heti ystävällisiä ja avuliaita vaivojaan säästämättä. Mukava maa Portugali.
.
***
MATKAKULUNI olivat n. 300 euroa, josta
Ryanairin 4 eri lentoa yhteensä 110 euroa,
yöpymiset 4 yötä varauskuluineen n. 50 euroa,
syöminen n. 50 euroa.
Portugalin junat ja bussit 53 euroa:
.
Lentoasemalta metro Portoon 1,85.
Portosta juna (67 km) Aveiroon 1,95
Aveirosta juna (55 km) Coimbraan 4,80
Coimbrasta juna (49 km) Figueiraan 1,80
Figueira Fozista juna (56 km) Leiriaan 4,80
Leiriasta bussi (n.160 km) Lissaboniin 8,70
Lissabonin päivän metro ja raitiovaunut 3,80
Lissabonista bussi (n.160 km) Leiriaan 8,70
Leiriasta bussi (n.200 km) Portoon 11,50
Porton päivän ratikat ja metro 5,10
Yhteensä 53 euroa
.
542. Ryanair Tampereelta Portugaliin
543. Junalla Porto - Coimbra - Leiria
544. Bussilla Lissabonista Portoon

lauantai 21. tammikuuta 2017

543. Junalla Porto - Coimbra - Leiria

Portugalin junat reitillä Porto - Aveiro - Coimbra (yöpyminen) - Figueira da Foz - Leiria (yöpyminen).
.
1) PORTO. Portugalin Porton kaupungin azulejos-kaakeliseinäisen Sao Benton rautatieaseman lippuautomaatista ostimme (Aveiro-nappia painamalla) Urban-junalipun Aveiron kaupunkiin, 70 km, vain 1,95 euroa. Juna kulki kerran tunnissa ja matka kesti 70 minuuttia, klo 11:20-12:30, lauantaina 2.12.
.
Miellyttävän väljässä keltaisessa junassa koimme aluksi hienon nähtävyyskierroksen Portossa jokirantanäkymin (korkealta jyrkät rinteet). Ensin ajettiin itään päärautatieasemalle Batalhalle, sitten palattiin takaisin jokirantaa länteen ja mahtavaa siltaa Douro-joen yli sekä jatkettiin joen vartta.
.
Jokaisella pienellä väliasemalla pysähdyttiin, kunnes virkapukuinen asemapäällikkö, nainen tai mies, hulmautti punaista lippua. Virkailijoita oli työllistetty paljon. Rata sivusi merenrantaa ja uimarantoja, joilla näin hiekkadyynejä, lankuista rakennettuja jalkakäytäviä, lenkkeilijöitä, tyrskyjä, mahtavia vaahtopäisiä aaltoja. Ohitimme pieniä kaupunkeja, kuten Ovarin, joka jätti laimean vaikutelman.
.
***
2) AVEIRO klo 12:30. Kaupunki on Hollannin tapaan tunnettu kanavistaan ja kaarisilloistaan. Piirikuntansa pääkaupunki ja piispan kaupunki. Harjoittaa perinteisesti merestä kuivatun suolan, sardiinien, viinin sekä ruokaöljyn vientiä.
.
Kävelimme pää-bulevardia, 1,5 km asemalta keskusaukiolle. Kanava, gondoli koristeena, silta, kaarisiltoja kävelijöille. Näimme pieniä puoteja vieri vieressä, Minipreco-valintamyymälän, kahviloita, konditorioita ja ruokaloita, jollaisessa neitonen tarjoili aluksi syötävät, lopuksi vanha mies rahasti kassakoneineen ulko-oven pielessä maksut poistuvilta asiakkailta.
.
Keskustassa kanavien kainalossa sijaitsi moderni monikerroksinen Forum, ostoskeskus, jossa oli mm. rypäle-elokuvateatteri. "Mercado" oli suljettu. Sisäpihalle oli koristeltu iso joulukuusi, jossa riitti valoköynnöksiä yltäkylläisesti.
.
Kuljeskelimme kanavan varsia. Aveiro oli miellyttävä, hiljainen ja avara kaupunki. Tasainen maasto jossa suorempia katuja kuin jyrkkärinteisessä Portossa. Aveiron aukioita ja kenttiä. Museo historiaa kuvittavine sinisine azulejos-ulkoseinineen.
.
Aseman lippuluukulta ostin englanniksi liput Regional-junaan Coimbraan, klo 15:02-16 kulkevaan. Hinta oli 4,80 euroa. Saimme siistin tulostetun pienen matkalipukkeen. Pitäisiköhän itse leimata? Ei, konduktööri kiersi sopivan väljässä junassa ja iski pihdeillään reiän lippuun.
.
***
3) COIMBRA. Olin vahingossa jäädä junasta ennen aikojani jo B-asemalla. Palasin äkkiä junaan ja jatkoimme A-asemalle, joka on keskustassa Mondego-joen rannassa. Kävelimme rantaa myötäillen sillankorvaan, turisti-infoon, jonka virkailija ystävällisesti piirteli antamaansa karttaan suosituksiaan. Olimme keskiaikaisen, naistensa kauneudesta ylistetyn yliopistokaupungin sydämessä.
.
Kuljimme kapeaa kävelykatua pohjoiseen. Kadulta länteen olivat pikkukujat täynnä pikkukauppoja. Coimbrassa oli labyrintti pieniä mini-kujia. Monia mutkia ja paljon portaita! Ei kahta yhdensuuntaista katua. Pikkuisia baareja ja pikkupuoteja tuli vastaan milloin missäkin. Ihmisvilinääkin oli hieman, mutta väljästi. McDonaldsin juustohampurilaisen hinta näytti olevan 1,40 euroa. Maitobaaritkin myivät viiniä.
.
Kukkuloita, puistokatuja, puistoaukioita, katukahviloita. Näimme pieniä toreja, jotka saattoivat olla minkä muotoisia tahansa, ja niitä koristavia suihkulähteitä, patsaita ja kirkkoja. Kohtasimme höyryävien paahdettujen kastanjoiden myyjiä työntökärryineen, tötteröllinen maksoi yhden euron.
.
Auringonlaskun koimme rauhallisella kauniilla Praca da Republicalla, jolla oli katukahviloita. Matkakumppani joi viiniä. Mieletön tuhansien lintujen sirkutus sadoissa lehtevissä lehtipuissa, joulukuun alussa. Aurinko laski nopeasti, jolloin lintujen konsertti huipentui. En muistanut ennen kuulleeni yhtä voimallista joukkosirkutusta.
.
Olimme menossa osoitteeseen Rua Henrique Seco 14, retkeilymajaan, johon viikkoa aiemmin (25.11.) olimme tehneet varauksen internetissä. Hostelliluettelo kertoi: tilaa 72 yöpyjälle, sijainti koilliseen keskustasta, 4 km A-asemalta tai 6 km B-asemalta, Praca da Republican lähellä.
.
Kadut nousivat jyrkästi kukkuloille joka suuntaan, eräs mäkikatu pimeälle Coimbran retkeilymajalle, jonka tumma hahmo näytti vauraalta, arkkitehtonisesti persoonalliselta esikaupungin huvilalta, isolta omakotitalolta.
.
Talon ainoan valoisan ikkunan läpi näkyi sänkyä petaava japanilainen nuori mies. Hetken päästä tapasimmekin hänet huonetoverinamme samaisessa makuusalissa, jossa oli kaksi kerrossänkyä.
.
Mutta ensin kävelimme pimeän pihan läpi pimeille ulkoportaille, pimeälle lukitulle väärälle ovelle. Sitten kokeilimme nousta toisia pimeitä portaita talon toisesta päästä - ja pääsimme soittamaan ovikelloa.
.
Sisällä hostellissa ensitoimena oli majoituslomakkeen täyttäminen: nimi, kotiosoite, syntymäaika, passin numero? (Jätän aina täyttämättä tiedot, joita en muista ulkoa, kuten passin numero ja päivämäärät, eikä vielä kukaan ole kysynyt tyhjien kohtien perään)...
.
Yöpymismaksu oli 9 euroa henkilöä kohti, tai 17 euroa kahdelta, kun etumaksua internetissä hyvitettiin. Mitään kahden euron lisämaksua retkeilymajakortin puuttumisesta ei peritty. "Tarvitsetteko lakanat?" kysyttiin. Kaksi valkoista yksinkertaista lakanaa asiakasta kohti annettiin, sekä aamiaiskupongit!
.
Neljän hengen huone 107 sijaitsi alakerrassa. Vastaanottoon oli noustu ulkona portaita ylemmäs. Japanilainen huonetoverimme, jolla oli hallussaan huoneen avain, ylisti meille Lissabonia, jossa hän jo oli ollut 6 päivää. Yksinkertaisin ilmaisun: "Lisbon - You Should Go!!" Myös Helsingin, josta me tulimme, hän kertoi haluavansa nähdä! Niin hän ainakin kohteliaasti sanoi.
.
Itsepalvelukeittiössä ei näyttänyt olevan mikroaaltouunia ja jääkaappi ei ollut toiminnassa, mutta ehkä sen voisi tarvittaessa käynnistää. Viereisessä hostellin seurusteluhuoneessa katselin televisiota, jossa näkyi noin 50 kanavaa, kuten BBC ja TVE. "Portugal-1" näytti Batman-elokuvaa, Turner Classic Movies vanhaa Berliini-filmiä, jossa George C. Scott natsia etsimässä.
.
Väsynyt matkatoveri meni nukkumaan jo klo 19, minä 22:30. Kirjoittelin seurusteluhuoneessa vihkooni: Portugalin kaupungit ovat kauniita, pittoreskejä, viihdyttäviä, rauhallisia, mäkisiä. Uskomattomia talokasaumia. Radan varressa sekametsiä ja vetisiä soita. Junissa ihmistyyppejä.
.
Minulla oli tikkaat ja yläpeti hiljaisen amerikkalaisen yllä. Riisuin ja puin siellä sängyn päällä farkut, paidan, sukat. Aamulla wc-käynti parranajoineen. Suihkuun oli ruuhkaa, iloisia poikien huutoja, enemmänkin vieraita siis oli muissa huoneissa. Matkatoverini mainitsi japanilaiselle wc-asioista, jotka saivat tämän nauramaan hämmentyneesti, eurooppalainen oli puhunut sopimattomia? arvelin.
.
*
Sunnuntai-aamuna 3.12. klo 8:30 katselimme hostellin aamiaishuoneesta ulos kerrassaan ihastuttavaa näköalaa omalta kukkulaltamme alas laaksoon ja toisille kukkuloille. Joimme kahvia maitoineen ja appelsiinimehua. Söin jogurttia, kaksi pehmeän rapeaa muhkeaa sämpylää, kaksi juustoviipaletta, voita sekä marmeladia. Kuulostaa vähältä, mutta tuntui runsaalta, mmm! Keittiön luukulta sai ottaa valmiiksi lastatun tarjottimen.
.
Vain yhden yön vieraina haimme makuuhuoneesta tavaramme, sekä laitoimme käytetyt lakanamme pinoon respan tiskin viereen. Saimme kuitin ja lähdimme talosta sunnuntaina kello 9:15.
.
Kävelimme kukkulalta alas, ensin 1700-luvun tyylikkään ja suihkulähteisen Parque de Santa Cruz -puiston halki, Praca da Republican yli, ja sitten ylös vastapäistä katua eri kukkulalle, Yliopiston portaille ja portille. Komeita rakennuksia. Kuuluisaan kirjastoon oli auki lipunmyynti (5 euroa). Vain yksi saksalainen pariskunta oli joulukuun alun sunnuntai-aamuna turisteina liikkeellä meidän lisäksemme. Pihaterassilta avautuivat upeat näköalat alas Mondegojoen varsille.
.
Näimme yliopistolla paljon poliittisia graffiteja: kommunisti-puolueen kirjainlyhennelmää, sirpin ja vasaran kuvioitakin. CDU (vas) oli maalattu mallineella joka reunalaattaan. Vihreillä oli juuri menossa puhelias vaalitilaisuus yhdessä rakennuksessa. Laskeuduimme portaita yliopiston kukkulalta alas vastakkaiseen suuntaan kuin mistä olimme tulleet. Satoi vähän vettä, pidin ylläni läpinäkyvää muovista "kertakäyttöistä" sade-ponchoa.
.
Näimme sokkeloisia pikkukujia, pikkupuoteja sunnuntaiaamuna joko kiinni tai auki, sekä vanhojen asuintalojen porrasovia. Opiskelijatyttö palaili juuri opiskelija-kämppäänsä. Jokunen pikkuauto ja taksikin ajeli kapeilla kujilla, joilla tuli vastaan tietulliportti, sekä kissoja ja koiria. Yritimme suunnistaa kasvitieteelliseen puutarhaan, mutta eksyimme etelämmäs Mondegojoen rantapuistoon (Dr. Manuel Braga).
.
Kävelimme Claran siltaa lounaaseen yli joen katsomaan Convento Santa Clara a Velhan luostaria, joka oli aidattuna rakennustyömaana. Ensimmäinen kerros oli kaivettu esiin maan alta. Ohitsemme shortseissaan hölkännyt n. 155-senttinen harmaatukkainen eläkeläismies, joka kertoi olevansa entinen TAP:n lentäjä Lissabonista, pysähtyi selittämään hyvällä englannin kielellä meille turisteille, miksi luostari on vajonnut tulvivaan savimaahan (siksi se hylättiin jo 1600-luvulla ja rakennettiin uusi luostari ylemmäs).
.
Lentäjä kertoi meille halunneensa palata eläkevuosinaan synnyinkaupunkiinsa Coimbraan. Tulviva, leveä joki on kuulemma niin matala, että sen ylitse voisi vaikka kahlata! Entä missä meidän kannattaisi käydä? No, ainakin yliopistokukkulalla - hänen nuoruudessaan päästettiin vieraat käymään myös ylhäällä yliopiston kellotornin huipulla, vaan ei enää...
.
Palasimme koilliseen keskikaupungin läntisille kauppakujille. Matkatoverini meni puoleksi tunniksi tutustumaan paikalliseen temppeliin, kun taas minä etsin postikortteja, parempia kuin heti löysin, 50 centiä kappale tai 6 kpl 2,50 euroa. Kävin S. Tiagon Igrejassa, joka oli tavallisen hämärä loukko. Yliopistolle nousevalla kujalla näin antikvariaatin, josta ostin 4 kpl 30 sentin kuvapostikortteja.
.
Coimbran pikkukujilla oli leppoisa sunnuntain puolenpäivän tunnelma, paikallisia ihmisiä päiväkävelyllä. Vanhukset kohtasivat toisensa, kättelivät kohteliaasti, jäivät turinoimaan. Rauhallista, rauhallista. Portugalissa miehet kättelevät tutun kohdatessaan, vaikkeivät ehtisi vaihtaa kuin pari sanaa, raitiovaunussakin! Naiset puolestaan vaihtavat keskenään pikaiset poskisuudelmat.
.
***
4) FIGUEIRA DA FOZ oli läheinen merenrannan kylpyläkaupunki ja tärkeä kalasatama myös, 44 km Coimbrasta länteen. Junalippu sinne maksoi 1,78 euroa Coimbra A:sta ostettuna. Ehtisimme olla Figueirassa kolme tuntia, jos jatkaisimme sieltä 16:30 lähtevällä junalla Leiriaan.
.
Lähtiessä Coimbrassa koettiin jälleen mainio sightseeing: junamme kävi ensin pääasemalla Coimbra B:ssä, palasi vielä samaa jokirantaa takaisin ja ylitti vasta sitten Mondego-joen. Näimme pieniä väliasemia, metsikköjä, märkiä soita, riisipeltoja, vanhoja kyliä. Kohtaavan junan odotus. Pitkänpitkä terässilta takaisin Mondego-joen pohjoispuolelle.
.
Figueira da Fozissa sunnuntaina 3.12. kävelimme Mondego-joen vartta joen suulle, jossa aukesi valtavan leveä syysautio hiekkaranta... Lautapolut veivät hiekan yli satoja metrejä kohti merta, mutta eivät ulottuneet lähellekään komeita aaltoja. Joen ja meren risteyksessä oli pieni vanha kivilinnoitus. Majakka ja aallonmurtaja kiinnostivat, mutta meno sinne oli vaarallisena kielletty.
.
Turistikaupungin syksy... kuin Suomen Hanko, mutta isompi. Hiljentyneitä kesähotelleja rannan lähikujilla - itse rantakadusta puhumattakaan. Viehättävä, rauhallinen kaupunki. Maastossa pientä kumpuilua, silti tasaisempaa kuin Coimbrassa ja Portossa, ja siksipä ei yhtä mutkikkaita sokkelokatuja.
.
Figueira da Fozin linja-autoasema oli rautatieaseman vieressä. Tähtäsimme ainoalle junavuorolle 16:30-17:40, mutta kun keksin seinältä aikataulusta sopivan bussivuoron klo 16:40-18:00, niin yritinkin ostaa bussiliput Leirian kaupunkiin. Bussien lippuluukun vanha mies puhui vain portugalia. Näyttävästi hän ruksi yli kaikki antamansa aikataulupaperin lähtöajat ja sai minut vihdoinkin ymmärtämään: "Huomenna! Ei tänään!"
.
Mietin ensin, ettei kai myyjä tarkoittanut, että suoraan bussista voisi ostaa lipun, mutta lippuluukulla myydään vain ennakkoon tuleviksi päiviksi? Ahaa, sitten opin ymmärtämään portugalia: pieni teksti aikataulussa mainitsi: "Efectuam - se Dias uteis" (=voimassa työpäivinä). Nythän oli sunnuntai 3.12.
.
Coimbran juna-automaateilta olimme etukäteen löytäneet ainoan suoran junayhteyden Figueira da Fozista Leiriaan klo 16:30-17:40. Liput maksoivat luukulta 4,80 euroa. Asemalla oli neljä päätelaituria, joista kakkoselta parhaillaan häipyi Coimbraan menevä juna. Nelosella puolestaan pestiin juuri hiljakseen vaunun ikkunalaseja. Rautatieaseman odotushuone oli täyttynyt partiolaisten lippukunnasta, nelisenkymmentä 12-vuotiasta tyttöä ja poikaa, jotka hälisivät keskenään iloisesti. Muuta ei odotushuoneessa tapahtunut.
.
Äsken näkemämme vastapestyn junan päätyotsaan ilmaantui pääteaseman valoteksti. Istuimme ensimmäisinä ja ainoina junan typötyhjään viimeiseen vaunuun. Tietysti sitten innostuneesti kiljuva partiolippukunta valloitti juuri sen saman osaston! Vaihdoimme seuraavaan vaunuun, jossa istui muutamia aikuisia.
.
Lähdettyään liikkeelle junamme pysähteli joka 5 minuutin välein pienille väliasemille. Vähän erilainen juna taas. Aluksi sama reitti kuin tullessamme, pitkä hidas sillan ylitys, sitten kaarroimme uudelle radalle kohti etelää. Ulkona ensin hämärtyi ja sitten pimeni.
.
**
5) LEIRIA oli muutamaa edellistä isompi väliasema. Junallemme oli aikataulussa merkitty Leiriaan peräti 1 minuutin pysähdysaika! Muitakin matkustajia jäi Leiriaan, mutta useampia uusia nousi jättämäämme junaan. Asematalo oli pimeä ja suljettu, ainakin näin sunnuntaina 3.12.
.
Kaikki ihmiset hävisivät ympäriltämme kuin tuhka tuuleen. Syrjäiseltä rautatiesemalta lähti pimeä tie etelään ja valaistu tie itään. Leirian (keskustan) pitäisi sijaita 4 km etelään... täältä maaseudun laidalta.
.
Kävelimme ensin autiota mutta valoistua tietä itään, mutta eipä siltä vain alkanut kääntyä yhtään mitään tietä etelään. Palasimme asemalle kokeilemaan sitä toista vaihtoehtoa, pimeää tietä etelään, mutta se pimeni vain entisestään, ja haarautuikin sekä länteen että itään.
.
Näimme pimeitä pihoja, kuulimme haukahtelevia koiria, ja lopulta putkahdimme yllättäen takaisin juuri sille aiemmin kokeilemallemme valaistulle tielle! Etelässä oli synkän sysipimeä vyöhyke, siellä jossakin virtasivat Lis-joki ja sen haarajoki Lena. Kompassi oli sentään hyvä olla mukana, tiesin ilmansuunnat.
.
Pimeyden ylle kohosi näkyviin valaistu vanhanaikainen kivilinna korkealla kukkulan huipulla, juuri sen juurella pitäisi sijaita Leirian! Autosilta ylitti tiemme, mutta se oli moottoritie. Vastaamme tuli kohta pienempi autotie ja silta joen yli.
.
Jyrkkä Linnakukkula olisi kierrettävä joko vastapäivään idän kautta tai myötäpäivään? Valitsimme "väärin", ensimmäisen vaihtoehdon, . Toista pitemmäksi osoittautuva reittimme kulki ohi modernin urheiluareenan, Estadio Municipalin, ja Lidl-kaupan. Vilkas autoliikenne seuraksemme mutkikkailla kapeilla vanhoilla kaduilla.
.
Lopulta näimme lupaavan tienviitan "Biblioteca Municipal"! Sepä sattui, sillä kaupunginkirjasto oli kartassamme merkitty aivan retkeilymajan viereen... Yhä tiet mutkittelivat, kunnes erään tien päässä näytti häämöttävän kaunis, internetistä katsotuista valokuvista tutun näköinen talo?
.
Ja siinäpä se olikin, entinen piispan palatsi, nykyinen Pousada de Juventude, nuorison (ja nykyään aikuisten, vanhojen ja kaikenikäisten) retkeilymaja. (Retkeilymajaoppaan mukaan 35 vuodepaikkaa, osoitteessa Largo Candido dos Reis 7D, pari kilometriä junalta tai 500 metriä bussilta.) Huomasimme kävelleemme 70 minuuttia eli arviolta 7 km, kun suorempi tie olisi ollut pituudeltaan 4 km, 40 minuuttia, puoli tuntia vähemmän.
.
Emme menneetkään heti majoittumaan vaan lähdimme kiertelemään Leirian keskustaa. Nyt kaikki katsottava ja tarvittava olikin jo lähellä: pikkukujia, aukioita, baareja, katukahviloita, puoteja, valaistuja suihkulähteitä, jokipuistoja, ostoskeskuksia, kauppakatuja, jopa elokuvateatteri...
.
Söimme Comercial Maringan Self Service Pastelaria Pao de Mel Carpalhoso & Irmao:ssa päivän annokset 'Prato do Dia' 4 euroa, jonka kokonaisuuden osia saattoi valita kukkuraisen lautasellisen tiskillä. Annosteleva rouva puhui vain portugalia ja osoitti kysymyksiin vain portugalinkieliseltä listalta mikä liha/kala oli mitäkin... Herkullinen iso annos kalaa, riisiä, perunaa, vihanneksia ja salaattia. Olin tyytyä kahteen kalapalaan, mutta kolmaskin kuului annokseen. Vesi maksoi 70 senttiä, puolen litran pullo.
.
Sitten klo 21 kävelimme yöpymispaikkaan. Hiljaisen valoisan retkeilymajan tiskin takana istui miellyttävä rauhallinen tumma nuorukainen, joka puhui sujuvaa englantia. Hän lupasi täyttää majoituskortteihimme tiedot passeistamme sillä aikaa, kun kävisimme yläkerrassa katsomassa isoa huonetta numero 201.
.
Mainittu makuusali sijaitsikin heti juhlavien leveiden kaksihaaraisten portaiden yläpäässä. Salin jakavan väliseinän kummallakin puolella oli neljä vuodetta. Seinän toisella puolella näkyi olevan jo ennestään kaksi muille petattua petiä ja matkatoverini mielestä naisten vaatteita. Palatessamme alakertaan hakemaan passejamme ja kuittia matkatoverini kysäisi, olisiko yhtään tyhjempää huonetta, "Could we have more privacy"? (Kyltti tiskillä mainosti myös kahden hengen huonetta hintaan 25 euroa.)
.
"Yes - it's possible!" sanoi nuorukainen, ja antoi meille uuden avaimen numero 205. "Kirjoitan vain uudet paperit sillä aikaa, kun käytte siirtämässä tavaranne!" Saimme uuden neljän hengen huoneen vain meille kahdelle. Siihen kuului leveä ranskalainen parveke idylliselle vanhalle kadulle ja hieno näköala valaistulle Linnavuorelle! Toinen (ylin) kerros edelleen, kaksikerroksisessa palatsissa.
.
Majoituksen hinta pysyi yhä samana, 9 euroa henkilöltä. Retkeilymajakortin puuttumisesta ei peritty mitään lisämaksua (2 euroa) täälläkään, kuten ei Coimbrassakaan. Talon lakanat ja talon aamiainen sisältyivät hintaan. Wc ja suihku olivat huoneista erillään käytävän toisella puolella, mutta olivat huippusiistejä! Kukaan ei selvästikään ollut käyttänyt käymälöitä päiväsiivouksen jälkeen. Kävin suihkussa. Vettä tuli annos kerrallaan.
.
Tv-huone oli Leiriassa viihtyisämpi kuin Coimbrassa. Itsepalvelukeittiössä toimivat mikroaaltouuni ja jääkaappi, jossa oli jo jonkun tuntemattoman turistin eväitä. "Kirjastohuonekin" näytti palatsissa olevan, muttei ikäväkseni ollut auki, vaikka ehken olisi osannut lukeakaan portugaliksi. Pelisalissa houkuttelivat biljardi ja pöytäjääkiekko.
.
Kadulta kuului yöllä ääniä, mutta se oli minusta vain tunnelmallista. Kahden kirkon kellot löivät klo 4 ja klo 5. Roska-autot ajelivat kello 5:30 kumpanakin yönä, miehityksenään kuski ja kaksi perämiestä. Kaksi vihreää jätesäiliötä oli vastapäätä ikkunaamme kadun toisella puolella. Toisena yönä ajoi kadulla myös pesuauto. Nousin yöllä katsomaan tapahtumia! Ikkunoiden luukkuovet olivat auki, vain verhot kiinni ikkunalasin edessä.
.
Maanantaina 4.12. nousin klo 7:30, kävin vessassa, täytin vesipulloni ja järjestelin reppuani Lissabonin päiväreissua varten. Jätin vaihtovaatteita ja lehtiä komeroon päiväksi.
.
Leiriassa aamiaiselle klo 8:30. Tarjoilu luukulta. Coimbran annokseen verrattuna lisäystä tuli yksi kinkkuviipale, mutta menetystä toinen juustoviipaleista. Mehun sai vieras kaataa itse, mutta keittiön tyttö annosteli kahvin. Aamiaishuoneen vieressä oli kaunis sisäpiha, mutta ovi ei ollut auki joulukuussa.
.
Lissaboniin olisi Leiriasta kahden tunnin bussimatka. Leiria oli sitä varten sopiva tukikohta, "Leiri A". Emme ehtineet klo 8:45 lähtevälle bussille, vaan vasta klo 9:45 lähtevälle.

maanantai 16. tammikuuta 2017

542. Ryanair Tampereelta Portugaliin

Jo torstaina 30.11. pakkaan pienen sinisen repun, johon painoa kertyy runsaat kolme kiloa. Mietin pientä sinistä sateenvarjoa, en ota. Vähänpä pakollisia tavaroita: passi, hammasharja, rahaa, avaimet, kello. Vaihtovaatteet (lämmikettä?), partahöylä. Hylkään puhallettavan niskatyynyn, radion, taskulampun, käyttäisinkö niitä? Riippulukko mukaan. Tyhjä puolen litran vesipullo. Evästä? Keksit, karkit, 3 mandariinia, 4 lihapiirakkaa? Halpalennon hintaan ei kuulu ruokailua.
.
Lissabonin sääennusteet (HS) tiistaista torstaihin: 15-18 astetta, aurinkoa, pilvistä, ei sadetta, mutta luvataan sadetta perjantaiksi.
.
Perjantaina 1.12. yritän nukkua klo 01-03, ei onnistu. Klo 03:30 huomaan shampoo-purkin vuotaneen, vaihdan toiseen muoviseen entiseen filmipurkkiin. Klo 05-10 näen unta. Perjantain Helsingin Sanomat tulee, muttei innosta tänään. Matkatoveri soittaa klo 11. Peseydyn. Katson TV-uutiset. Irrotan johdot seinästä. Syön. Katson internetistä Ryanairin toisen lentoajan (Lontoo - Porto) vahvistusviestin. Pieni sininen reppu on pakkautunut vähitellen. Lopulta sateenvarjo jää pois (ja joudun perillä sateessa ostamaan!)
.
Matkatoverin merkkisoitto klo 18:20. Olen jo eteisessä, takki, hyvät kengät. Ystävän tytär kavereineen istuu auton takapenkillä, sillä he jäävät Tampereelle yöksi ja ajavat auton takaisin Helsinkiin. Kyselemme nuorilta Euroopan kiertolaisilta kokemuksia Lontoon lentokentän Stanstedin yöstä? "Ootteko yötä siellä?" Ajonopeus on 100 km/h, perille klo 20:30 Tampere-Pirkkalan lentoasemalle.
.
PIRKKALAN lentokentällä on varsin miellyttävä Terminaali n:o 1 Finnairin ja SAS/Blue1:n käytössä. Vain 200 metrin päässä sijaitsee Terminaali n:o 2: Ryanairin käyttämä halpa, ruma ja ahdas parakki.
.
Tuntuu viileältä ulkona, 6 astetta lämmintä, tuulee, on satanut. Terminaalissa on pieni eteishalli, jonne mennään sisään pohjoisesta? Käymme wc:ssä kaikki. Rakennuksen itähuoneessa kauppaa Avia bussilippuja, 6 eurolla Tampereelle tai 25 eurolla Helsinkiin?
.
Kaiuttimista tulee etukäteiskuulutus Riikaan. Sinne menevät ovatkin jo turvatarkastuksessa seinän toisella puolella. Eteishalliin muodostuu jono 2 tuntia ja 15 minuuttia ennen lentoa Lontooseen, kaksi jonoa kolmelle lippuluukulle, jotka avautuvat klo 20:55. Ja pieni puuparakin eteishalli on täysi ihmisistä! Kaikki ovat menossa samalle lennolle.
.
CHECK-IN. Näytetään passi sekä Ryanin tulostesivu tai paperinippu. Ryanin matkalippu on pelkkä sähköpostitse lähetetty 6-kirjaiminen yksilöllinen koodi, kuten TMB6ED tai JIMPAB. Kaiketi kaikki varalta esittävät lähtöselvityksessä A4-tulosteen Ryanin sähköpostiviestin 1. sivusta. Ja saavat sitten matkakorttinsa. Boarding-Card on kaksiosainen. Osista isommassa lukee (sukunimi, käsin kirjoitettuna), numero 44, "Free Seating", elikkä ei paikkanumeroita.
.
TURVATARKASTUS sijaitsee kääntöoven takana. Ruuhka, kapea kuja. Tiskille, muovilaatikkoon käsimatkatavarat liukuhihnalle: 1) nestepussi, lompakko (kolikot), vyö metallisolkineen, avaimet, päällystakki. 2) Reppu perään. Virkamies ottaa tavarat vastaan ja kysyy kultakin: "Onko tietokonetta?" (Kaverillani on tietokonelaukku, yli 25 cm leveä). Kävelen läpi portista, joka ei hälytä kohdallani.
.
Repun läpivalaisun jälkeen virkailijatyttö kysyy: "Saako avata?" "Minulla on tyhjä vesipullo". Kynän ja aiemmilta matkoilta jääneet Britannian kolikot hän kaivaa esiin sivutaskusta. Eväspussi, vaatepussi, ihan kätevästi olen ne pakannut. Tyttö sulkee repun. Vyöni pidike on jäädä tiskille (se jää lopulta vasta toisella kentällä!). Pujottelen vyön takaisin.
.
KAHVILA puuparakin yläkerrassa on lähes tyhjä. Ulos sieltä ei näe, mutta alakertaan on näköala Check-in-jonoon, joka jatkuu edelleen. Meillä on puolitoista tuntia odotusaikaa istuttavana, missähän kaikki muut ihmiset ovat? Tyhjiä pöytiä. Kaveri syö hillomunkin ja kahvin. Iltalööpit: "Mikko Alatalo painosti Juicea hoitoon." (Näen jonkun nuorukaisen saapuvan liian myöhään yrittämään Riian-lennolle ja hän joutuu lähtemään tyhjin toimin pois.)
.
Alakerrassa on penkkijonot portille, oikealla lukee numerot 1-90, vasemmalla 91-189. (Lentokoneessa on sen verran paikkoja). Wc on vastapäätä, sieltä haen vesipulloni täyteen. Pulloa on vaikea mahduttaa hanan ja altaan väliin, vinosti vain onnistuu.
.
Boeing 737-800 laskeutuu Tampereelle klo 22:20, puoli tuntia ennen lähtöaikaa Lontooseen. Ihmisiä näkyy virtaavan lasin takana. Vain kymmenessä minuutissa kone on jo tyhjä tulijoista ja lähtijöiden lastaus alkaa. Kentän virkailijat asettuvat portin kahden puolen.
.
Ensin päästetään lentokoneeseen nettilähtöselvityksestä maksaneet, sekä toisaalta lapsiperheet, vasemmalta puolelta, sitten n:ot 1-90. Mekin olemme jo nousseet penkiltä (kaverini edellä on tyhjä penkki, minun vieressäni istui tuntematon turisti, nuorehko mies).
.
Passini ja boarding-korttini ovat kädessäni. Minä pidän sormillani kiinni lippukorttini isommasta osasta (kuten elokuvateatterissa), mutta minut tavoitetaan ulko-ovella ja virkailijanainen vaihtaa minulle kortin pienemmän osan (sen osan, jossa ei lue nimeäni).
.
KENTÄLLÄ on märkää, tihkusadetta, kun kävelemme koneen etuovelle. Ryanairilla on kuulemma 111 kpl keskimäärin 2 vuotta vanhoja Boeing 737-800-koneita. Jäljessäni on väljää, kiiruhdan jonon kärjen edelläni kiinni. Pyörillä liikuteltava portaikko nousee koneeseen, jonka ovella kolme lentoemäntää tervehtii.
.
Ikkunapaikalle istuudun, oikealle, rivillä 8 (kullakin rivillä on 3+3 paikkaa). Käytäväpaikka jää tyhjäksi, muualla enimmäkseen jokainen paikka täyttyy. Koneessa on 33 penkkiriviä n. 190 matkustajalle. Jälkijoukkoa tulee vielä, viimeistä naista odotellaan pitkään. Lentoemäntä sulkee ulko-oven klo 22:55, lähtöaikaan.
.
Lentokone peruuttaa vähän, kääntyy huomaamattomasti jopa 180 astetta, kiitää lounaaseen (katson kompassistani) ja ampaisee yllättävän nopeasti kiitoradalta ilmaan! Kiito ja nousu on minusta lennon jännittävin vaihe. Jonostressi kentällä on ollut siedettävä, sitten rento helpotus lähtöä odotellessa sekä koneessa ennen ja jälkeen nousun.
.
Englanninkielisiä kuulutuksia, brittiläisen iloinen lentäjä! Lentoemännät näyttävät pelastusliivien pukemisen. Turvaohjeet on liimattu selkänojaan. Keltainen penkin yläosa. Testaan ikkunaverhon (alasvetoluukku). Reppuni mahtuu edellisen penkin alle, kaverin laukku sekä kummankin päällystakit yläsäiliöön.
.
Turvavyö on tuttu vyö vain. Valot merkitsevät: Tupakointi kielletty koko ajan, kun taas Seat-belt-kuva syttyy ja sammuu. Ulkona on pimeää. Koneen valot sammutetaan nousun (ja laskun) ajaksi, mutta ulkoa ei paljon valoja näy.
.
Tuntuupa arkiselta kuin istuisin bussissa. Neljä lentoemäntää jakelee Ryanin asiakaslehteä numero 12, kärräilee ostettavaa syötävää, sekä myy arpoja ja matkalippuja Stanstedin kentältä Lontooseen. Vasta kolmas arpanumero löytää voittajansa. Ryanairin lehden aiheita ovat mm. Norjan Bergen ja Marokon Marrakesh.
.
Ryanin kaikki koneet ovat saman näköisiä, lukuun ottamatta ulkoseiniin maalattuja vitsejä kilpailijoista, kuten Easyjetistä ja Lufthansasta: "Ryanair - Bye-bye LazyJet!" / "Ryanair - Bye-bye Latehansa".
.
Matka-aika kuluu, ensimmäinen tunti nopeimmin. Wc-jono muodostuu kärryemäntien eteen käytävälle. Turvavyöt pitää kiinnittää toisella tunnilla, kun on pientä kieputusta ja sadetta.
.
Englannissa näkyy upeitakin valojuovia, kuin joulukoristetta valoilla, köynnöksillä. Ensin vain tähtitaivas. Autotkin tulevat näkyviin. Laskeutuminen märälle kentälle, tömähdys, jarrutus.
.
***
STANSTED, Britannia. Koneesta kävellään kentällä sisähalliin, sitten pitkiä käytäviä, mutkia, ylös, alas. Tullaan liukuoville, "kaasukammioon", sanoo joku nainen. Ovet juuri sulkeutuvat, olisiko 5 pariovea seinävälien päässä toisistaan. "Seuraava juna 3 minuutin päästä!" "2 min" "1 min".
.
Olemmekin vasta lentokentän lisärakennuksessa muutaman minuutin Junamatkan(!) päässä päärakennuksesta! Liukuovista päästään sisälle metrovaunuihin! Asetun vaununi etuperäpenkille, mutta kääntyilen nähdäkseni ikkunasta eteenpäin, edellisen vaunun. Perillä juna risteää paluuta varten lähtöraiteelle. Käytävät vievät matkustajat isoon aulaan.
.
Leveä ihmismassa on edessämme. Passijonoja on kuutiomaisessa jättihallissa vierekkäin 10-20. EU tai Non-EU. (Konetta vaihtaville lähtee erikseen vaihtoyhteyskäytävä). Jonotusaika muodollisuuksiin jää kohtuulliseksi, kuluisikohan 30-40 minuuttia alkaen jo saapumisestamme kentälle. Passi laitetaan lukulaitteeseen, nopea toimitus. Sitten vihreää linjaa eteenpäin ilman tullausta. Saapuvien odottajia on tiskilläkin, joillakuilla kädessään painettu A4-kokoinen nimikyltti, ja katseensa tiukkoina kohti kujanjuoksuamme.
.
Stanstedin lentoasema on avara ja väljä lasilaatikko. Kauppapuoteja: Boots apteekki, kaksi W.H. Smithin lehtikirjakauppaa, joista toinen auki, myynnissä lapsille yhä kolme Enid Blytonin Viisikko-pokkaria, ei yhtään Anthony Buckeridgen Jenningsiä. Pitkillä ulkosivuilla merkitty A-K Zones, joista K tupakoiville ja J:ssä muut penkit, jotka kaikki varattuja, kun ihmisiä lojuu pitkänään.
.
Kierrän ulkonakin, jossa on viileää. Katselen Radisson-hotellin valoja ja pysäköintialueiden avaruutta. Sisähallissa yöpyy perjantain ja lauantain välillä kello 24-04 ainakin 500 ihmistä, penkeillä pitkänään maaten tai lojuen, tai istuen, tai makuupusseissa lattialla nukkuen. Lattiatilaa on väljästi pitkin seinämiä, tuoleja harvoin vapaana. Istumme rautaverkkotuoleilla, syön pari lihapiirakkaa (2 söin jo halpalentokoneessa, jossa ateria ei kuulunut hintaan).
.
Lentokentillä yöpyville on oma nettisivustonsa: sleepinginairports.net. Äänestyksessä Helsinki ja Oslo ovat Euroopan mukavimmat yöpymiseen, kun taas Moskova ja Pariisi ikävimmät. Porto on myös mukava, mutta Frankfurt-Hahn kurjahko. Lontoo-Stansted keskikastia ja erittäin runsaasti kommentoitu vilkkautensa ansiosta.
.
Lentokentän kappeli on auki klo 05-23. Invalidikulmassa olisi vapaita paikkoja, muutama yksittäinen paikka sektorilla J myös. Välillä istutaan pyöreän putkenkin päällä. Tilaa on muuten väljästi, mutta ei riittävästi penkkejä.
.
Avautuvista ulko-ovista pääsee välillä sisälle viimaa, muttei hallin sisäsivulle, jossa olemme. Odotusaikaa kuluu kirjoittaessa tätä. WC, iso siisti pissapaikka, hampaiden pesu toisessa käymälässä. Älyhana. Huipputehokas puhaltava käsien kuivaaja saa ihon ihan aaltoilemaan.
.
Lauantaina 2.11. yöllä kello 03:45 infotaulun lähtevien lentojen listaan lisätään:
"PORTO 6:35 Flight #FR8343 Zone J Desk 62-63".
.
Ryanairin tiskin eteen alkaa kerääntyä jonoa. Etulinjassa on pari makuupusseissaan nukkuvaa, jotka heräilevät hissukseen raukeina väistymään tieltämme. Tiskiltä saan Boarding Cardin, "Gate 34".
.
Turvatarkastusportilla mustaihoinen mies tiedustelee kaikilta: "Onko teräaseita?" Matalaan laatikkoon laitetaan taas 1) hammastahnan ja shampoon sisältävä läpinäkyvä muovipussi 2) takki, lompakko, avaimet, vyö solkineen (kadotan tänne vyöni lenkin). Perään hihnalle käsimatkatavarani eli reppu.
.
Jonkin matkan päässä seuraa kenkätarkastus! Kengät pois jaloista hihnalle läpivalaisuun. Sitten käytävä kohti "Gates 1-99", ei juuri vähempää kuin sata porttia... Parivaunuinen metrojuna kulkee 3 minuutin välein. Sen ensimmäinen asema kuuluu porteille 1-20. Hetken päästä toinen asema, jolle jäämme, porteille 21-39.
.
Perillä on väljiä odotustiloja, kokolattiamatto, tyhjiä pehmeitä penkkejä. Tilaisuuden tullen vaihdan automaatissa 4 kpl turhia 5 pennyn kolikoita kahdeksi 10 eurosentin kolikoksi. Kurssitappiota kyllä.
.
Paljon tilaa, ja aikaakin, nukahtaa klo 04-05:35. Torkahdan, kunnes matkakumppani herättää minut. Hätkähtäen pomppaan pystyyn. Yleisö ympäröivillä penkeillä katselee ja hymyilee. Lähdemme jonottelemaan portille numero 34. Siellä lukee: "...palveluksessanne, mutta 4 kieltoa: väkivalta, uhkaileminen, loukkaava kielenkäyttö, juopumus."
.
Muodostan ensimmäisen yleiskuvani portugalilaisista, joita lähes kaikki odottavat Portoon menijät ovat: tummahkoja, karkeapiirteisiä, keskimäärin pienikokoisia, naiset n. 150-160 cm, miehet n. 160-170 cm. Kasvojen juonteita ja korvien lävistyksiä. Vuosisataista maurien verensekoitusta.
.
Portoon on portinavaus klo 6:35 ja Tampereelle jo klo 6:10, yhteisporteilla 33 ja 34, joten suomea puhuviakin matkustajia on lähistöllä. Portti suljetaan hetkeksi Tampereen ja Porton väliajalla. Boarding-kortti ja passi näytetään portilla.
.
Ryanairin lentokoneessa Stansted-Porto asetun riville 9, vasemmalle ikkunalle. "Your Attention" - kuulutus: "Kiirehtikää istumaan. Älkää vielä kiinnittäkö istuinvöitä." Matkustajia "King, Pagan ja Oliveira" pyydetään tulemaan etuosaan, ja sitten kolme ihmistä kulkee sinne.
.
Stuertti esittää kieli poskessa virnuillen turvallisuusohjeiden koreografian: "Turvavyö kiinni click, turvavyö auki clack! Happinaamari päähän, pelastusliivit ylle." Tässä koneessa onkin 3 stuerttia ja 1 lentoemäntä (matkan muilla kolmella lennolla 4 lentoemäntää). Briteiltä koko henkilökunta näyttää, kuten lentäjätkin kuulostavat, säätiedotuksineen.
.
Nousuun rutinoituu, vai eikö sittenkään. Klo 7:04. Rullataan kiitotien päähän, valot pois, nousu. "Jouluvalonäytelmä" ulkona. Komeita kaarroksia pohjoisesta länteen. Valopisteiden maailma nousee ylös. Korvat lukkoon. Kova kohina palaa taas. Pientä vaappumista, tärinää. "Pitäkää istuinvyöt yhä".
Torkahdan tunnin lentokoneessa, virkistää sekin, kunnes 08:22 aurinko hehkuu upeana valkoisten pilvien yläpuolella lennettäessä.
.
***
PORTOON laskeudutaan valoisaan aikaan klo 09. Ikkunasta näkyy tilkkutäkkimäisen erivärisiä peltoja, kumpuja, tummanvihreitä pinjametsiä, tiilikattoisia omakotitaloja, sinisiä uima-altaita.
 .
Francisco Sa Carneiron lentoasema on uutukaisen moderni, miellyttävän väljä, rauhoittavan hiljainen. Käymälät hohtavat siisteyttä, seinällä onkin diplomi: Portugalin siistein käymälä -kilpailun voittaja.
.
Passintarkastus: tumma tiukka mies katsoo, ei sano mitään. Pyörimme terminaalissa, valokuvia, käymälässä on varalta hyvä käydä.
.
Automaatit myyvät metrojunalippuja. 4 vyöhykettä: 1,35 euroa, sekä 0,50 euron maksu etäluettavasta uudelleen ladattavasta pahvikortista. Junan tai pikaraitiovaunun lähtöä odotellaan klo 10:05 asti, kuski käy tupakalla. Rata kulkee vuoroin maan alla, maan tasalla tai maan yläpuolella.
.
Sininen metrolinja E, viides ja uusin. Moderni siisti vaunu, väljää ja hiljaista. Maanpinnalla ohi Porton esikaupunkien, jotka voisivat hyvin olla Helsinkiäkin. Kaikilla pysäkeillä on lippuautomaatti ja jokaisella näkyy olevan vartijakin, paljon työllistetään virkaväkeä.
.
Bolhaon metroasemalla sukellamme maan uumenista ulos jo eksoottisempaan, vuosisataiseen muotorikkaaseen arkkitehtuuriin. Seuraa pientä hakemista, missä oikein ollaan, sillä kadunnimikilpiä ei löydy kaikista kulmista vaan suurpiirteisemmin silloin tällöin. Ohi Bolhaon Kauppahallin - Helsingin kaltainen. Kadut mutkittelevat, aukioilla komeilee ratsastajapatsaita.
.
Sao Benton rautatieaseman hallissa on hienosti kuvitetut siniset azulejos-kaakeliseinät. Automaatit myyvät Urban-junien vyöhykelippuja, 70 km Aveiroon maksaa vain 1,95 eli alle kaksi euroa. Aveiroa varten on oma tekstitetty painonappi, helppo käyttää! Juna kulkee kerran tunnissa, seuraavat lähtevät 11:20 ja 12:20.
.
Keltainen, väljä ja miellyttävä juna. Hieno sightseeing-kierros Portossa jokirantanäkymin (korkealta jyrkät rinteet). Ensin ajetaan itään pääasemalle Batalhalle, sitten takaisin jokirantaa länteen, mahtavaa siltaa Douro-joen yli ja pitkin joen vartta.
.
Jokaisella pienellä väliasemalla pysähdytään ja virkapukuinen asemapäällikkö, nainen tai mies, heilauttaa punaista lippua veturin edessä. Rata sivuaa merenrantaa ja uimarantoja, joilla hiekkadyynejä, lankkupolkuja, lenkkeilijöitä, tyrskyjä, mahtavia vaahtopäisiä aaltoja. Ohitetaan pieniä kaupunkeja, kuten laimea Ovar. Ollaan Portugalissa.