543. Junalla Porto - Coimbra - Leiria

Portugalin junat reitillä Porto - Aveiro - Coimbra (yöpyminen) - Figueira da Foz - Leiria (yöpyminen).
.
1) PORTO. Portugalin Porton kaupungin azulejos-kaakeliseinäisen Sao Benton rautatieaseman lippuautomaatista ostimme (Aveiro-nappia painamalla) Urban-junalipun Aveiron kaupunkiin, 70 km, vain 1,95 euroa. Juna kulki kerran tunnissa ja matka kesti 70 minuuttia, klo 11:20-12:30, lauantaina 2.12.
.
Miellyttävän väljässä keltaisessa junassa koimme aluksi hienon nähtävyyskierroksen Portossa jokirantanäkymin (korkealta jyrkät rinteet). Ensin ajettiin itään päärautatieasemalle Batalhalle, sitten palattiin takaisin jokirantaa länteen ja mahtavaa siltaa Douro-joen yli sekä jatkettiin joen vartta.
.
Jokaisella pienellä väliasemalla pysähdyttiin, kunnes virkapukuinen asemapäällikkö, nainen tai mies, hulmautti punaista lippua. Virkailijoita oli työllistetty paljon. Rata sivusi merenrantaa ja uimarantoja, joilla näin hiekkadyynejä, lankuista rakennettuja jalkakäytäviä, lenkkeilijöitä, tyrskyjä, mahtavia vaahtopäisiä aaltoja. Ohitimme pieniä kaupunkeja, kuten Ovarin, joka jätti laimean vaikutelman.
.
***
2) AVEIRO klo 12:30. Kaupunki on Hollannin tapaan tunnettu kanavistaan ja kaarisilloistaan. Piirikuntansa pääkaupunki ja piispan kaupunki. Harjoittaa perinteisesti merestä kuivatun suolan, sardiinien, viinin sekä ruokaöljyn vientiä.
.
Kävelimme pää-bulevardia, 1,5 km asemalta keskusaukiolle. Kanava, gondoli koristeena, silta, kaarisiltoja kävelijöille. Näimme pieniä puoteja vieri vieressä, Minipreco-valintamyymälän, kahviloita, konditorioita ja ruokaloita, jollaisessa neitonen tarjoili aluksi syötävät, lopuksi vanha mies rahasti kassakoneineen ulko-oven pielessä maksut poistuvilta asiakkailta.
.
Keskustassa kanavien kainalossa sijaitsi moderni monikerroksinen Forum, ostoskeskus, jossa oli mm. rypäle-elokuvateatteri. "Mercado" oli suljettu. Sisäpihalle oli koristeltu iso joulukuusi, jossa riitti valoköynnöksiä yltäkylläisesti.
.
Kuljeskelimme kanavan varsia. Aveiro oli miellyttävä, hiljainen ja avara kaupunki. Tasainen maasto jossa suorempia katuja kuin jyrkkärinteisessä Portossa. Aveiron aukioita ja kenttiä. Museo historiaa kuvittavine sinisine azulejos-ulkoseinineen.
.
Aseman lippuluukulta ostin englanniksi liput Regional-junaan Coimbraan, klo 15:02-16 kulkevaan. Hinta oli 4,80 euroa. Saimme siistin tulostetun pienen matkalipukkeen. Pitäisiköhän itse leimata? Ei, konduktööri kiersi sopivan väljässä junassa ja iski pihdeillään reiän lippuun.
.
***
3) COIMBRA. Olin vahingossa jäädä junasta ennen aikojani jo B-asemalla. Palasin äkkiä junaan ja jatkoimme A-asemalle, joka on keskustassa Mondego-joen rannassa. Kävelimme rantaa myötäillen sillankorvaan, turisti-infoon, jonka virkailija ystävällisesti piirteli antamaansa karttaan suosituksiaan. Olimme keskiaikaisen, naistensa kauneudesta ylistetyn yliopistokaupungin sydämessä.
.
Kuljimme kapeaa kävelykatua pohjoiseen. Kadulta länteen olivat pikkukujat täynnä pikkukauppoja. Coimbrassa oli labyrintti pieniä mini-kujia. Monia mutkia ja paljon portaita! Ei kahta yhdensuuntaista katua. Pikkuisia baareja ja pikkupuoteja tuli vastaan milloin missäkin. Ihmisvilinääkin oli hieman, mutta väljästi. McDonaldsin juustohampurilaisen hinta näytti olevan 1,40 euroa. Maitobaaritkin myivät viiniä.
.
Kukkuloita, puistokatuja, puistoaukioita, katukahviloita. Näimme pieniä toreja, jotka saattoivat olla minkä muotoisia tahansa, ja niitä koristavia suihkulähteitä, patsaita ja kirkkoja. Kohtasimme höyryävien paahdettujen kastanjoiden myyjiä työntökärryineen, tötteröllinen maksoi yhden euron.
.
Auringonlaskun koimme rauhallisella kauniilla Praca da Republicalla, jolla oli katukahviloita. Matkakumppani joi viiniä. Mieletön tuhansien lintujen sirkutus sadoissa lehtevissä lehtipuissa, joulukuun alussa. Aurinko laski nopeasti, jolloin lintujen konsertti huipentui. En muistanut ennen kuulleeni yhtä voimallista joukkosirkutusta.
.
Olimme menossa osoitteeseen Rua Henrique Seco 14, retkeilymajaan, johon viikkoa aiemmin (25.11.) olimme tehneet varauksen internetissä. Hostelliluettelo kertoi: tilaa 72 yöpyjälle, sijainti koilliseen keskustasta, 4 km A-asemalta tai 6 km B-asemalta, Praca da Republican lähellä.
.
Kadut nousivat jyrkästi kukkuloille joka suuntaan, eräs mäkikatu pimeälle Coimbran retkeilymajalle, jonka tumma hahmo näytti vauraalta, arkkitehtonisesti persoonalliselta esikaupungin huvilalta, isolta omakotitalolta.
.
Talon ainoan valoisan ikkunan läpi näkyi sänkyä petaava japanilainen nuori mies. Hetken päästä tapasimmekin hänet huonetoverinamme samaisessa makuusalissa, jossa oli kaksi kerrossänkyä.
.
Mutta ensin kävelimme pimeän pihan läpi pimeille ulkoportaille, pimeälle lukitulle väärälle ovelle. Sitten kokeilimme nousta toisia pimeitä portaita talon toisesta päästä - ja pääsimme soittamaan ovikelloa.
.
Sisällä hostellissa ensitoimena oli majoituslomakkeen täyttäminen: nimi, kotiosoite, syntymäaika, passin numero? (Jätän aina täyttämättä tiedot, joita en muista ulkoa, kuten passin numero ja päivämäärät, eikä vielä kukaan ole kysynyt tyhjien kohtien perään)...
.
Yöpymismaksu oli 9 euroa henkilöä kohti, tai 17 euroa kahdelta, kun etumaksua internetissä hyvitettiin. Mitään kahden euron lisämaksua retkeilymajakortin puuttumisesta ei peritty. "Tarvitsetteko lakanat?" kysyttiin. Kaksi valkoista yksinkertaista lakanaa asiakasta kohti annettiin, sekä aamiaiskupongit!
.
Neljän hengen huone 107 sijaitsi alakerrassa. Vastaanottoon oli noustu ulkona portaita ylemmäs. Japanilainen huonetoverimme, jolla oli hallussaan huoneen avain, ylisti meille Lissabonia, jossa hän jo oli ollut 6 päivää. Yksinkertaisin ilmaisun: "Lisbon - You Should Go!!" Myös Helsingin, josta me tulimme, hän kertoi haluavansa nähdä! Niin hän ainakin kohteliaasti sanoi.
.
Itsepalvelukeittiössä ei näyttänyt olevan mikroaaltouunia ja jääkaappi ei ollut toiminnassa, mutta ehkä sen voisi tarvittaessa käynnistää. Viereisessä hostellin seurusteluhuoneessa katselin televisiota, jossa näkyi noin 50 kanavaa, kuten BBC ja TVE. "Portugal-1" näytti Batman-elokuvaa, Turner Classic Movies vanhaa Berliini-filmiä, jossa George C. Scott natsia etsimässä.
.
Väsynyt matkatoveri meni nukkumaan jo klo 19, minä 22:30. Kirjoittelin seurusteluhuoneessa vihkooni: Portugalin kaupungit ovat kauniita, pittoreskejä, viihdyttäviä, rauhallisia, mäkisiä. Uskomattomia talokasaumia. Radan varressa sekametsiä ja vetisiä soita. Junissa ihmistyyppejä.
.
Minulla oli tikkaat ja yläpeti hiljaisen amerikkalaisen yllä. Riisuin ja puin siellä sängyn päällä farkut, paidan, sukat. Aamulla wc-käynti parranajoineen. Suihkuun oli ruuhkaa, iloisia poikien huutoja, enemmänkin vieraita siis oli muissa huoneissa. Matkatoverini mainitsi japanilaiselle wc-asioista, jotka saivat tämän nauramaan hämmentyneesti, eurooppalainen oli puhunut sopimattomia? arvelin.
.
*
Sunnuntai-aamuna 3.12. klo 8:30 katselimme hostellin aamiaishuoneesta ulos kerrassaan ihastuttavaa näköalaa omalta kukkulaltamme alas laaksoon ja toisille kukkuloille. Joimme kahvia maitoineen ja appelsiinimehua. Söin jogurttia, kaksi pehmeän rapeaa muhkeaa sämpylää, kaksi juustoviipaletta, voita sekä marmeladia. Kuulostaa vähältä, mutta tuntui runsaalta, mmm! Keittiön luukulta sai ottaa valmiiksi lastatun tarjottimen.
.
Vain yhden yön vieraina haimme makuuhuoneesta tavaramme, sekä laitoimme käytetyt lakanamme pinoon respan tiskin viereen. Saimme kuitin ja lähdimme talosta sunnuntaina kello 9:15.
.
Kävelimme kukkulalta alas, ensin 1700-luvun tyylikkään ja suihkulähteisen Parque de Santa Cruz -puiston halki, Praca da Republican yli, ja sitten ylös vastapäistä katua eri kukkulalle, Yliopiston portaille ja portille. Komeita rakennuksia. Kuuluisaan kirjastoon oli auki lipunmyynti (5 euroa). Vain yksi saksalainen pariskunta oli joulukuun alun sunnuntai-aamuna turisteina liikkeellä meidän lisäksemme. Pihaterassilta avautuivat upeat näköalat alas Mondegojoen varsille.
.
Näimme yliopistolla paljon poliittisia graffiteja: kommunisti-puolueen kirjainlyhennelmää, sirpin ja vasaran kuvioitakin. CDU (vas) oli maalattu mallineella joka reunalaattaan. Vihreillä oli juuri menossa puhelias vaalitilaisuus yhdessä rakennuksessa. Laskeuduimme portaita yliopiston kukkulalta alas vastakkaiseen suuntaan kuin mistä olimme tulleet. Satoi vähän vettä, pidin ylläni läpinäkyvää muovista "kertakäyttöistä" sade-ponchoa.
.
Näimme sokkeloisia pikkukujia, pikkupuoteja sunnuntaiaamuna joko kiinni tai auki, sekä vanhojen asuintalojen porrasovia. Opiskelijatyttö palaili juuri opiskelija-kämppäänsä. Jokunen pikkuauto ja taksikin ajeli kapeilla kujilla, joilla tuli vastaan tietulliportti, sekä kissoja ja koiria. Yritimme suunnistaa kasvitieteelliseen puutarhaan, mutta eksyimme etelämmäs Mondegojoen rantapuistoon (Dr. Manuel Braga).
.
Kävelimme Claran siltaa lounaaseen yli joen katsomaan Convento Santa Clara a Velhan luostaria, joka oli aidattuna rakennustyömaana. Ensimmäinen kerros oli kaivettu esiin maan alta. Ohitsemme shortseissaan hölkännyt n. 155-senttinen harmaatukkainen eläkeläismies, joka kertoi olevansa entinen TAP:n lentäjä Lissabonista, pysähtyi selittämään hyvällä englannin kielellä meille turisteille, miksi luostari on vajonnut tulvivaan savimaahan (siksi se hylättiin jo 1600-luvulla ja rakennettiin uusi luostari ylemmäs).
.
Lentäjä kertoi meille halunneensa palata eläkevuosinaan synnyinkaupunkiinsa Coimbraan. Tulviva, leveä joki on kuulemma niin matala, että sen ylitse voisi vaikka kahlata! Entä missä meidän kannattaisi käydä? No, ainakin yliopistokukkulalla - hänen nuoruudessaan päästettiin vieraat käymään myös ylhäällä yliopiston kellotornin huipulla, vaan ei enää...
.
Palasimme koilliseen keskikaupungin läntisille kauppakujille. Matkatoverini meni puoleksi tunniksi tutustumaan paikalliseen temppeliin, kun taas minä etsin postikortteja, parempia kuin heti löysin, 50 centiä kappale tai 6 kpl 2,50 euroa. Kävin S. Tiagon Igrejassa, joka oli tavallisen hämärä loukko. Yliopistolle nousevalla kujalla näin antikvariaatin, josta ostin 4 kpl 30 sentin kuvapostikortteja.
.
Coimbran pikkukujilla oli leppoisa sunnuntain puolenpäivän tunnelma, paikallisia ihmisiä päiväkävelyllä. Vanhukset kohtasivat toisensa, kättelivät kohteliaasti, jäivät turinoimaan. Rauhallista, rauhallista. Portugalissa miehet kättelevät tutun kohdatessaan, vaikkeivät ehtisi vaihtaa kuin pari sanaa, raitiovaunussakin! Naiset puolestaan vaihtavat keskenään pikaiset poskisuudelmat.
.
***
4) FIGUEIRA DA FOZ oli läheinen merenrannan kylpyläkaupunki ja tärkeä kalasatama myös, 44 km Coimbrasta länteen. Junalippu sinne maksoi 1,78 euroa Coimbra A:sta ostettuna. Ehtisimme olla Figueirassa kolme tuntia, jos jatkaisimme sieltä 16:30 lähtevällä junalla Leiriaan.
.
Lähtiessä Coimbrassa koettiin jälleen mainio sightseeing: junamme kävi ensin pääasemalla Coimbra B:ssä, palasi vielä samaa jokirantaa takaisin ja ylitti vasta sitten Mondego-joen. Näimme pieniä väliasemia, metsikköjä, märkiä soita, riisipeltoja, vanhoja kyliä. Kohtaavan junan odotus. Pitkänpitkä terässilta takaisin Mondego-joen pohjoispuolelle.
.
Figueira da Fozissa sunnuntaina 3.12. kävelimme Mondego-joen vartta joen suulle, jossa aukesi valtavan leveä syysautio hiekkaranta... Lautapolut veivät hiekan yli satoja metrejä kohti merta, mutta eivät ulottuneet lähellekään komeita aaltoja. Joen ja meren risteyksessä oli pieni vanha kivilinnoitus. Majakka ja aallonmurtaja kiinnostivat, mutta meno sinne oli vaarallisena kielletty.
.
Turistikaupungin syksy... kuin Suomen Hanko, mutta isompi. Hiljentyneitä kesähotelleja rannan lähikujilla - itse rantakadusta puhumattakaan. Viehättävä, rauhallinen kaupunki. Maastossa pientä kumpuilua, silti tasaisempaa kuin Coimbrassa ja Portossa, ja siksipä ei yhtä mutkikkaita sokkelokatuja.
.
Figueira da Fozin linja-autoasema oli rautatieaseman vieressä. Tähtäsimme ainoalle junavuorolle 16:30-17:40, mutta kun keksin seinältä aikataulusta sopivan bussivuoron klo 16:40-18:00, niin yritinkin ostaa bussiliput Leirian kaupunkiin. Bussien lippuluukun vanha mies puhui vain portugalia. Näyttävästi hän ruksi yli kaikki antamansa aikataulupaperin lähtöajat ja sai minut vihdoinkin ymmärtämään: "Huomenna! Ei tänään!"
.
Mietin ensin, ettei kai myyjä tarkoittanut, että suoraan bussista voisi ostaa lipun, mutta lippuluukulla myydään vain ennakkoon tuleviksi päiviksi? Ahaa, sitten opin ymmärtämään portugalia: pieni teksti aikataulussa mainitsi: "Efectuam - se Dias uteis" (=voimassa työpäivinä). Nythän oli sunnuntai 3.12.
.
Coimbran juna-automaateilta olimme etukäteen löytäneet ainoan suoran junayhteyden Figueira da Fozista Leiriaan klo 16:30-17:40. Liput maksoivat luukulta 4,80 euroa. Asemalla oli neljä päätelaituria, joista kakkoselta parhaillaan häipyi Coimbraan menevä juna. Nelosella puolestaan pestiin juuri hiljakseen vaunun ikkunalaseja. Rautatieaseman odotushuone oli täyttynyt partiolaisten lippukunnasta, nelisenkymmentä 12-vuotiasta tyttöä ja poikaa, jotka hälisivät keskenään iloisesti. Muuta ei odotushuoneessa tapahtunut.
.
Äsken näkemämme vastapestyn junan päätyotsaan ilmaantui pääteaseman valoteksti. Istuimme ensimmäisinä ja ainoina junan typötyhjään viimeiseen vaunuun. Tietysti sitten innostuneesti kiljuva partiolippukunta valloitti juuri sen saman osaston! Vaihdoimme seuraavaan vaunuun, jossa istui muutamia aikuisia.
.
Lähdettyään liikkeelle junamme pysähteli joka 5 minuutin välein pienille väliasemille. Vähän erilainen juna taas. Aluksi sama reitti kuin tullessamme, pitkä hidas sillan ylitys, sitten kaarroimme uudelle radalle kohti etelää. Ulkona ensin hämärtyi ja sitten pimeni.
.
**
5) LEIRIA oli muutamaa edellistä isompi väliasema. Junallemme oli aikataulussa merkitty Leiriaan peräti 1 minuutin pysähdysaika! Muitakin matkustajia jäi Leiriaan, mutta useampia uusia nousi jättämäämme junaan. Asematalo oli pimeä ja suljettu, ainakin näin sunnuntaina 3.12.
.
Kaikki ihmiset hävisivät ympäriltämme kuin tuhka tuuleen. Syrjäiseltä rautatiesemalta lähti pimeä tie etelään ja valaistu tie itään. Leirian (keskustan) pitäisi sijaita 4 km etelään... täältä maaseudun laidalta.
.
Kävelimme ensin autiota mutta valoistua tietä itään, mutta eipä siltä vain alkanut kääntyä yhtään mitään tietä etelään. Palasimme asemalle kokeilemaan sitä toista vaihtoehtoa, pimeää tietä etelään, mutta se pimeni vain entisestään, ja haarautuikin sekä länteen että itään.
.
Näimme pimeitä pihoja, kuulimme haukahtelevia koiria, ja lopulta putkahdimme yllättäen takaisin juuri sille aiemmin kokeilemallemme valaistulle tielle! Etelässä oli synkän sysipimeä vyöhyke, siellä jossakin virtasivat Lis-joki ja sen haarajoki Lena. Kompassi oli sentään hyvä olla mukana, tiesin ilmansuunnat.
.
Pimeyden ylle kohosi näkyviin valaistu vanhanaikainen kivilinna korkealla kukkulan huipulla, juuri sen juurella pitäisi sijaita Leirian! Autosilta ylitti tiemme, mutta se oli moottoritie. Vastaamme tuli kohta pienempi autotie ja silta joen yli.
.
Jyrkkä Linnakukkula olisi kierrettävä joko vastapäivään idän kautta tai myötäpäivään? Valitsimme "väärin", ensimmäisen vaihtoehdon, . Toista pitemmäksi osoittautuva reittimme kulki ohi modernin urheiluareenan, Estadio Municipalin, ja Lidl-kaupan. Vilkas autoliikenne seuraksemme mutkikkailla kapeilla vanhoilla kaduilla.
.
Lopulta näimme lupaavan tienviitan "Biblioteca Municipal"! Sepä sattui, sillä kaupunginkirjasto oli kartassamme merkitty aivan retkeilymajan viereen... Yhä tiet mutkittelivat, kunnes erään tien päässä näytti häämöttävän kaunis, internetistä katsotuista valokuvista tutun näköinen talo?
.
Ja siinäpä se olikin, entinen piispan palatsi, nykyinen Pousada de Juventude, nuorison (ja nykyään aikuisten, vanhojen ja kaikenikäisten) retkeilymaja. (Retkeilymajaoppaan mukaan 35 vuodepaikkaa, osoitteessa Largo Candido dos Reis 7D, pari kilometriä junalta tai 500 metriä bussilta.) Huomasimme kävelleemme 70 minuuttia eli arviolta 7 km, kun suorempi tie olisi ollut pituudeltaan 4 km, 40 minuuttia, puoli tuntia vähemmän.
.
Emme menneetkään heti majoittumaan vaan lähdimme kiertelemään Leirian keskustaa. Nyt kaikki katsottava ja tarvittava olikin jo lähellä: pikkukujia, aukioita, baareja, katukahviloita, puoteja, valaistuja suihkulähteitä, jokipuistoja, ostoskeskuksia, kauppakatuja, jopa elokuvateatteri...
.
Söimme Comercial Maringan Self Service Pastelaria Pao de Mel Carpalhoso & Irmao:ssa päivän annokset 'Prato do Dia' 4 euroa, jonka kokonaisuuden osia saattoi valita kukkuraisen lautasellisen tiskillä. Annosteleva rouva puhui vain portugalia ja osoitti kysymyksiin vain portugalinkieliseltä listalta mikä liha/kala oli mitäkin... Herkullinen iso annos kalaa, riisiä, perunaa, vihanneksia ja salaattia. Olin tyytyä kahteen kalapalaan, mutta kolmaskin kuului annokseen. Vesi maksoi 70 senttiä, puolen litran pullo.
.
Sitten klo 21 kävelimme yöpymispaikkaan. Hiljaisen valoisan retkeilymajan tiskin takana istui miellyttävä rauhallinen tumma nuorukainen, joka puhui sujuvaa englantia. Hän lupasi täyttää majoituskortteihimme tiedot passeistamme sillä aikaa, kun kävisimme yläkerrassa katsomassa isoa huonetta numero 201.
.
Mainittu makuusali sijaitsikin heti juhlavien leveiden kaksihaaraisten portaiden yläpäässä. Salin jakavan väliseinän kummallakin puolella oli neljä vuodetta. Seinän toisella puolella näkyi olevan jo ennestään kaksi muille petattua petiä ja matkatoverini mielestä naisten vaatteita. Palatessamme alakertaan hakemaan passejamme ja kuittia matkatoverini kysäisi, olisiko yhtään tyhjempää huonetta, "Could we have more privacy"? (Kyltti tiskillä mainosti myös kahden hengen huonetta hintaan 25 euroa.)
.
"Yes - it's possible!" sanoi nuorukainen, ja antoi meille uuden avaimen numero 205. "Kirjoitan vain uudet paperit sillä aikaa, kun käytte siirtämässä tavaranne!" Saimme uuden neljän hengen huoneen vain meille kahdelle. Siihen kuului leveä ranskalainen parveke idylliselle vanhalle kadulle ja hieno näköala valaistulle Linnavuorelle! Toinen (ylin) kerros edelleen, kaksikerroksisessa palatsissa.
.
Majoituksen hinta pysyi yhä samana, 9 euroa henkilöltä. Retkeilymajakortin puuttumisesta ei peritty mitään lisämaksua (2 euroa) täälläkään, kuten ei Coimbrassakaan. Talon lakanat ja talon aamiainen sisältyivät hintaan. Wc ja suihku olivat huoneista erillään käytävän toisella puolella, mutta olivat huippusiistejä! Kukaan ei selvästikään ollut käyttänyt käymälöitä päiväsiivouksen jälkeen. Kävin suihkussa. Vettä tuli annos kerrallaan.
.
Tv-huone oli Leiriassa viihtyisämpi kuin Coimbrassa. Itsepalvelukeittiössä toimivat mikroaaltouuni ja jääkaappi, jossa oli jo jonkun tuntemattoman turistin eväitä. "Kirjastohuonekin" näytti palatsissa olevan, muttei ikäväkseni ollut auki, vaikka ehken olisi osannut lukeakaan portugaliksi. Pelisalissa houkuttelivat biljardi ja pöytäjääkiekko.
.
Kadulta kuului yöllä ääniä, mutta se oli minusta vain tunnelmallista. Kahden kirkon kellot löivät klo 4 ja klo 5. Roska-autot ajelivat kello 5:30 kumpanakin yönä, miehityksenään kuski ja kaksi perämiestä. Kaksi vihreää jätesäiliötä oli vastapäätä ikkunaamme kadun toisella puolella. Toisena yönä ajoi kadulla myös pesuauto. Nousin yöllä katsomaan tapahtumia! Ikkunoiden luukkuovet olivat auki, vain verhot kiinni ikkunalasin edessä.
.
Maanantaina 4.12. nousin klo 7:30, kävin vessassa, täytin vesipulloni ja järjestelin reppuani Lissabonin päiväreissua varten. Jätin vaihtovaatteita ja lehtiä komeroon päiväksi.
.
Leiriassa aamiaiselle klo 8:30. Tarjoilu luukulta. Coimbran annokseen verrattuna lisäystä tuli yksi kinkkuviipale, mutta menetystä toinen juustoviipaleista. Mehun sai vieras kaataa itse, mutta keittiön tyttö annosteli kahvin. Aamiaishuoneen vieressä oli kaunis sisäpiha, mutta ovi ei ollut auki joulukuussa.
.
Lissaboniin olisi Leiriasta kahden tunnin bussimatka. Leiria oli sitä varten sopiva tukikohta, "Leiri A". Emme ehtineet klo 8:45 lähtevälle bussille, vaan vasta klo 9:45 lähtevälle.