lauantai 8. syyskuuta 2018

648. Himanka Onnibussilla ja Lohtaja kävellen

Kampin lähtölaiturilla matkustajat kursailevat nykyään, kuka menisi ensiksi Onnibussiin, kun jokaisella on kuitenkin etukäteen varattu paikkanumero - paitsi Matkahuollon kautta ostaneilla tytöillä, jotka joutuvat siirtymään Meilahdessa ja Lommilassa. Onnibussi on melko täynnä Helsingistä Turkuun klo 19:15-21:30, sitten väljä. Kuljettaja vaihtuu Turussa ja toisen kerran Vaasan etelälaidalla huoltoasemalla, jossa tyhjennetään auton käymälän säiliö.
.
Kokkolan jälkeen 04:20 bussi ajaa kovaa vauhtia. Painan pysäytysnappulaa jo 4:50, ettei vain ajettaisi pimeässä Himangan kirkon ohi? Stop-merkki ei syty eikä merkkiääntä kuulu. Painan tuloksetta seuraavankin rivin nappulaa ja kävelen takaosista toisen kerroksen etupenkille tähystämään. Kuljettaja kuuluttaa Himangan, olisiko laittanut pysäytysmerkin äänettömäksi, jotta Ouluun-menijät saisivat nukkua.
.
Lähden heti kävelemään etelään tai lounaaseen samaa tietä jota äsken ajettiin. Valtatie 8:lla on Himangan keskustassa jalkakäytävä! Bussi jää pysäkille 3 minuutiksi tasaamaan aikataulua. Jalkakäytävä erkaantuu pian ruohokaistaleella ja päättyy Kannuskyläntien risteykseen. Tuo vanha mutkitteleva kylätie kulkee valtatien suuntaisesti lounaaseen. Katuvalot syttyvät heti tullessani, liikekytkimelläkö vai ajastettuna kello viideksi? Näen peltolakeuksia tien itäpuolella, metsän ja taloja länsipuolella. Valtatie 8:n liikenteen ääni kuuluu.
.
Parin kilometrin jälkeen Tomukyläntien risteys. Jatkan toiveikkaasti eteenpäin teollisuushallin ohi, vaikka tie kapenee ja katuvalot loppuvat. Minulla on taskulamppu. Tie vähäistyy kärrypoluksi ja tien haara kääntyy Valtatietä kohti, päättyen pellolle. Pari hevosta katselee minua uteliaasti laitumeltaan. Pellon ja tien välissä on tuuhea vesakko ja leveä painauma, ehkä kuivunutkin oja, mutten halua riskeerata, vaan palaan Tomukyläntielle.
.
Valtatie 8 onkin helppo käveltävä! Asfalttia on leveästi valkoisen viivan ulkopuolella ja uloimpana vielä siisti leveä tasainen piennar! Puolen kilometrin päässä etelässä Kalajoen ja Kokkolan, Pohjois- ja Keski-Pohjanmaan Maakuntien raja, sekä samalla Himangan ja Lohtajan raja.  (Himanka oli keskipohjanmaalainen kunta ennen yhdistymistään  Kalajokeen.)
.
En huomaa lähteä oikaisevaa pientä hiekkatietä länteen kohti Lohtajan kirkonkylää, vaan vasta isosta risteyksestä "Niemelä 4 km". Tämä Lohtajan sivutie alkaa pätkällä asfalttia, sitten tienpohjana on kovaa hiekkaa ja myöhemmin karkeaa soraa. Kilometrin päässä selkeä risteys, jossa tärkeille teille ohjaavat opasteet <<< länteen ja >>> etelään. Syrjitty pikkutie itään on oikotie, jota en huomannut tulla, mutta jota pitkin aion palata Himangalle.
.
Painorajoitettu silta 40 tonnia / 16 tn ylittää Viirretjoen. Kyläkyltti Ala-Viirre toi mieleen "alavireen". Kauppilantie kaakkoon. Valtatie 8 näkyy ja kuuluu avarien peltojen takaa etelästä. Jonkun valmistalo on rakenteilla, toisten valmiina, kolmansilla perinteisiä vanhoja maalaistaloja.
.
Liikennemerkki varoittaa: mutkainen tie 3 km. Tie mutkittelee metsässä. Tienpohja on karkeaa soraa, joka pistelisi kipeästi lenkkitossujen pohjan läpi, muttei onneksi paksupohjaisempien kävelykenkien. Yritän kulkea tasaisimpia autojen tekemiä uria. Harvojen autojen ääni kuuluu jo kaukaa takaakin!
.
Hirvi juoksee edessäni tien poikki etelään! Olin kuullut ison eläimen liikkumisen rytinää jo aikaisemmin. Muita luontohavaintoja monet valtavat sienet tien laidalla.
.
Tukkani alla alkaa kutista, enkä kampaamallakaan löydä syyllistä. Kutinan paikka vaihtelee. Joskus saan näppieni väliin mustan hyönteisen, jonka viskaan pois. Löydän uuden samanlaisen, vai onko se juuri sama: pieni hämähäkki, sitkeähenkinen, ei kuole mihinkään ja roikkuu mukanani vielä Onnibussissa paluumatkalla.
.
Pohjolan Matkan bussi ajaa hiekka- tai soratiellä ohitseni Lohtajan kirkonkylän suuntaan, hiljentäen vähän kohdallani, noin kello 7. En ole pysäkillä, jonka merkin huomaan seuraavan mutkan takana.
.
Mitenkähän löytäisin internetissä tietoa paikallisliikenteestä, jota ei ole Matkahuollon sivuilla, ainakaan Oulussa, olisiko Lohtajalla? Matkahuollon haku on tulokseton, jos ei tiedä oikeaa lähtöpysäkkiä ja käytössä olevaa määränpäätä. Miksei lähtöpysäkin valitsemalla voisi saada ensin listan kaikista määränpäistä?
.
Olen kävellyt jo kaksi tuntia ja vireeni on hyvä. Mutkatien pituus 3 km herätti toiveen, että sen jälkeen tulisi hyvä tie? Ja niin tuleekin, asfaltti alkaa Lohtajanjoesta, samoin tien laidalla talot. Puolen kilometrin päässä tienhaara luoteeseen: "Ohtakari 10" ja lounaaseen "Lohtaja 1".
.
**
LOHTAJA. Taajama alkaa klo 7:25. Olen kävellyt Himangan kirkolta 2,5 tuntia, arviolta 14-15 km. Jalkakäytävä ja asuintaloja. Iso koulu ja pienempi Kirkonkylän koulu, sekä paloasema ja muita julkisia rakennuksia tien länsipuolella.
.
Maalaiskylälle tyypillinen moderni 3-kerroksinen tiilipäätyinen talo, pohjakerroksessa tyhjiä liiketiloja ja mainos: "Asuntoja myytävänä". Vieressä ruokakaupaksi Sale, josta kaikuu kovalla volyymillä radion ääni klo 7:30. Kuorma-autot tuovat kauppaan tavaraa.
.
Puolen vuosisadan pysähtyneen tunnelman aukio, jossa kolme kahden kerroksen kivitaloa, joista kahdessa useita huoneistoja, kolmas, omakotitalo, myytävänä. Eräässä puutalossa koristeellinen veranta L:n sisäkulmassa. Toisen puutalon ulkoseiniin on kiinnitetty kolme maisemamaalausta. Ateljee-Galleria Karhintie, jossa myös kirpputori. Taiteilijan omakuvana pystyssä leipälapio, jolla päähineenä baskeri.
.
Kirkonmäki, jolla iso epämääräisen pyöreä tori. Kierrän suuren keltaisen puisen ristikirkon (1768). Hautausmaan ja kirkon välissä on kaunis kivinen muuri tai pengerrys. Erillinen tapuli (1734), jonka edessä päivystää maailman suurin vaivaisukko, "Lohtajan puuäijä" (1825, Juho Koski).
.
Topeliuksen sadussa 'Vaivaisukko' ('Lukemisia lapsille I') on "Puu-Pietari" veistänyt Lohtajan vaivaisukon kerjäämään puolestaan. Uhraan lantin patsaan loveen ja kuulen äänen, joka syntyy rahakasan päälle putoavasta kolikosta. Täällä ei lahjoittaja saa kuulla iloista kellon kilahdusta, kuten jossakin muualla! (Vaivaisukkoja on säilynyt noin 108 (alkujaan n. 180:sta), myös yksi vaivaisakka Soinissa.)
.
Torin laidalla on sotilaallinen Rumpalipoika-patsas (1980, Risto Saalasti), jalustassaan laatta: "Kuninkaallinen Pohjanmaan rykmentti 1626-1810". Vieressä metsikössä on museotalo sekä ulkomuseon vanhoja aittoja ja tuulimylly.
.
Suomen sodasta on pystytetty tiedotustaulu kolmella kielellä. Lohtajalla ei taisteltu, toisin kuin Siikajoella ja Revonlahdella, mutta 10'000 miestä osapuolten joukkoja marssi kolme kertaa Lohtajan yli. Lohtajan pappilassa solmittiin alle kuukauden kestänyt aselepo 29.9.1808 (josta tulee lähiviikkoina kuluneeksi 210 vuotta). Venäläiset majoittuivat Junttilan kestikievariin ja Kokkolaan, suomalaiset Himangalle.
.
Puolustusvoimain tiedotustaulu esittää kartan kielletyistä alueista meren rannalla Vattajanniemellä: "Lohtajan ampuma- ja harjoitusalue". Samanlainen pylväs on Ohtakarin tiellä. Ammuntoja tulossa syyskuun alussa.
.
Katseltuani puoli tuntia Lohtajan kirkonkylää aloitan paluumatkan Himangalle, samaa reittiä kuin tulin, lukuun ottamatta yhtä runsaan kilometrin pituista oikotietä Niemeläntieltä itään ja umpikujia Kannuskyläntien vastakkaisissa päissä. Valokuvaan pari kaunista syksyistä peltolakeutta.
.
***
HIMANKA. Bussin tuloon on vielä 50 minuuttia, kun palaan aamuiselle pysäkilleni ja huomaan nyt, miten se on merkitty selkeästi Onnibussin tunnuksella, samoin kuin vastakkainen pysäkki tien toisella puolella. Havaitsen vasta aamupäivän valossa Himangan komean keltaisen puukirkon (1794, Jacob Rijf), jota Henrik Gabriel Porthan piti kauneimpana näkemänään puukirkkona.
.
Kävelen luoteeseen kohti Sautinkaria, merta ja leirintäaluetta (1 km) vievää tietä, jonka varrella on vanhaa rakennuskantaa. Päätän, että 10 minuutin päästä käännyn takaisin. Otan valokuvan rakennusmiljööstä kirkolle päin. Tie tekee vanhanaikaisen yllätysmutkan vanhojen puisten rakennusten välistä ja saapuu Lestijoen rannalle, jota alkaa seurata merta kohti.
.
Perhepientalot tien lounaispuolella ovat rakentaneet vastakkaiselle puolelle omat yksityiset laiturinsa Lestijoen rantaan. Edempänä rantaan on rakennettu myös kävelytie ja nurmikenttä. Rannassa on veneitä ja maisemaa katseleva pariskunta. Joella soutelee vanha mies.
.
Pääsen näkemään merelle asti, vaikken ehdi kävellä perille. Leveän Lestijoen vedenpinta näyttää erilaiselta toisissa kohdissa ja toisenlaiselta kuin merellä. Paikoin on joko hieman väreilevä tai aivan peilityyni vedenpinta.
.
Paluumatkalla huomaan tien lounaispuolella museotalon ja sen eteen siirrettyjä vanhoja puisia maalaamattomia ja harmaantuneita aittoja.
.
Kirkolta kävelen valtatietä 8 pohjoiseen yli Lestijoen sillan. Länsipuolella näkyy Raumankosken entisöity puusilta (1800-luvulta), kaksiosaisena molempien jokihaarojen yli pikkusaareen, jossa on turisteille piknik-pöytiä penkkeineen. Kylän kaupat ovat K-Market valtatien sillan pohjoispuolella ja S-Market eteläpuolella.
.
Valokuvaan kirkon (1794) ja tapulin (1819) niin etäältä, että saan molemmat mahtumaan vierekkäin. Näen kirkon oven vieressä vaivaisukon (1827), josta haluan lähiotoksen. Liikenne on hiljaista, joten voin ylittää 8-tien monesti käyttämättä kertaakaan alikulkutunnelia. Kirkon edessä istuu penkillä rouva, joka tarjoutuu siirtymään, jos haluan kuvata kirkon? Olin vain mennyt hänen taakseen tallentamaan vaivaisukon. Kirkon sisällä palavat valot ja sieltä purkautuu ulos tummiin pukeutunutta hautajais- tai juhlaväkeä.
.
Onnibussi saapuu pysäkille kolmisen minuuttia aikatauluminuutin 11:25 jälkeen. Bussissa on vähän matkustajia ja mietin miten ajo kannattaa? Yllättäen kun katson kelloani, hämmästyn: toinen osoitin on joko kadonnut tai kello on nollautunut aikaan 00:00. Katson kännykkää ja näen, että aika onkin juuri tasan 12:00, harvinainen sattuma oli hämäävä.
.
Enemmän matkustajia matkan varrelta: Vaasasta runsaasti tatuoitu kokki, käy tupakalla pysäkeillä ja soittelee kännykällä äänekkäästi. Joka toinen sanansa on voimasana. Kävi äitiä katsomasta, joka oli halvaantunut puoliksi, "mutta onnellinen". Tapasi kaverinsa Timon, jolla näki avo-bemarin! Timo sanoi: "Kyllä sut saatana tunnen!" vaikka 20 vuotta sitten viimeksi nähnyt! "Et pääse musta ennen kuin olen päässyt avo-bemarin kyytiin!" Ääriradikaali näkyvä tatuointi oli "nuoruuden hulluudessa" kännipäissä otettu, eikä merkinnyt hänelle mitään aatetta, vaan hän haluaisikin vaihtaa tilalle pääkallon, hän oli selittänyt kyselevälle somalille.
.

lauantai 1. syyskuuta 2018

647. Jalasjärvelle Onnibussilla

Onnibus pysähtyy vasta 3 km Jalasjärven keskustan jälkeen Jalastuuli -taukopaikan pihassa klo 12:45. Kuljettaja: "Kolme minuuttia! Jos käytte ostoksilla, pitäkää huoli että ehditte, emme voi odottaa..." Nainen kiiruhtaa ulos tupakoimaan. Tauko venähtää 4-5 minuutiksi - vilkuilen taakseni bussia, kun lähden kävelemään etelään, 30.8.2018.
.
Jalastuuli on Seinäjoelle vievän 19-tien eteläpäässä. Asfalttikenttä jatkuu etelään Korpelan Lihan myymälän pihaan ("kassillinen makkaraa kympillä"), sitten on käveltävä 19-tien laitaa jokunen kymmenen metriä Kolmostien (E12) risteykseen. Autot tulevat Vaasan, Tampereen tai Seinäjoen suunnista pieninä jononpätkinä. Välillä syntyy tauko, jolloin voin ylittää tyhjän valtatien, jonka länsipuolelle on rakennettu kevyen liikenteen väylä.
.
Puolitoista kilometriä etelään käveltyäni alkaa tien länsipuolella iso hautausmaa. Itäpuolella suuri harakka-mallinen tuulimylly houkuttelee ulkomuseoon. Ylitän taas kolmostien, kun liikennevirta hetkeksi hiipuu. Museotontin matalammassa eteläkulmassa näkyy tallattu polku pihaan.
.
"Suomen laajin paikallismuseo", jossa yli 30'000 esinettä. Opastus koulujen kesäloman aikaan klo 12-17. Museorakennuksia sanotaan olevan yli 30, mm. Pelimannitupa, kuvanveistäjä Elias Ilkan syntymäkoti, Hongiston kyläkauppa Köykkä-Ventelä, talonpoikaistalo, Takalan torppa, Vierikon lutti, Emännän puori, aitta, paja, riihi, savusauna, piilopirtti, korsu, kaksi tuulimyllyä, joista pienempi on Linnusmaan jalkamylly. Myös tykki sekä pelimanni Friikolin eli Köykkä-sukuisen seppä Jaakko Frigård-Rautasen (1843-1913) muistomerkki.
.
Ylitän suotta kolmostien takaisin länteen, koska jo heti hautausmaan eteläpäässä alitan kolmostien tunnelissa itään. Alkaa 6920-tie eli Jalasjärven Keskustie, jolta haarautuu pikkutie museolle. Kirkolle on matkaa vielä 1,5 km. Puolivälissä ennen kirkkoa tienviitta koilliseen: "Sikakylä 4". Poliisiauto ajaa kyltin ohi juuri kun valmistelen valokuvaamista.
.
Kirkonkylän Keskustien ruokakauppa on S-Market, vieressään K-Rauta, mutta K-Supermarket on rakennettu kauemmas länteen näkymään Kolmostielle. R-kioski ja Jalasjärven kirjasto ovat samassa rakennuksessa. Matkahuollon entisessä talossa toimii pieni kirpputori, jossa näen käyvän useita asiakkaita, minäkin käyn. Vaatteita olisi, hiukan kirjoja, pari peliä: Upwords, Kimble.
.
Komean puukirkon pihalla on sankarihautausmaa muistomerkkeineen. Pienten säännöllisten ristien suuri määrä tekee kauniin ja komean vaikutuksen. Vieressä on rapistuneessa komeassa puutalossa seurakunnan kirpputori. Kirkon länsiovi on avattu, mutta ulkoportaiden edessä on tietyömaan puomi aitana. Itäovikin on avoinna, mutta klo 15:05 rouvashenkilö lukitsee oven. Ehkä "tiekirkkoon" olisi päässyt kolmeen asti.
.
Kävelen Keskustietä eteenpäin aina numeroon 43 asti, joka on Jalasjärven Kinon elokuvapalatsi. Koneenkäyttäjän portaat ulkoseinässä talon takana lännessä. Näyteikkunassa idässä pyörii kahdella näyttöruudulla trailereita elokuvista ja paikallisia mainoksia. Myös mainoslakanoita esillä monista filmeistä, kuten brittikomediasta "Death of Stalin" ja Timo Koivusalon syksyn uutuudesta "Olavi Virta".
.
Entisessä koulussa, monikerroksisessa kivitalossa, toimii Kierrätyskeskus. Vieressä on tienviitta länteen: "Uimaranta". Kävelen pienen Lamminjärven rantaan, jossa on hienoa hiekkaa, penkki jolla istuu koulupoika, rapistunut vaja jossa pari soppea uimapuvun vaihtoon, yksittäinen wc-koppi, sekä useita pieniä urheilukenttiä lentopallon tai tenniksen pelaamista varten.
.
Jalasjoki on keskikokoinen, ei kovin leveä, muttei aivan kapeakaan. Vedenpinta on hyvin tyyni. Poikkesin aiemmin yhdelle autosillalle jokea katsomaan ja nyt näen joen uudelleen Lamminjärven luona.
.
Lasten liikennepuisto löytyy Lamminjärven länsirannalta ja on ohjetiedotteen mukaan yhä käytössä, vaikka näyttää kuluneelta ja rappeutuneelta kuin jostain Neuvostoliitosta. Hyvin vaatimaton lajissaan. Ankeassa asfalttikentässä erottuu joten kuten kuluneita kaistamaalauksia ja kauan sitten tasaiseen pintaan vain köyhästi maalattuja "viheralueita" (muka) teiden välissä. Liikennemerkkejä ei ole kuin vaivaiset kolme pylvästä eli liikenneympyrän kiertosuunnan merkit kolmelta suunnalta!
.
Jalasjärvestä saan hiukan rapistuneen vaikutelman. Taloudellisiin vaikeuksiin joutunut kunta on 2016 pakkoliitetty viereiseen Kurikan pikkukaupunkiin.
.
Käyn kirjastossa, kuten moni muukin näyttää pikaisesti käväisevän. Eteisen tuulikaapissa on varsin kiinnostava valikoima huonoon kuntoon kuluneita kirjastopoistoja. Ihastuttava englanninkielinen värikuvateos Euroopan nähtävyyksistä 1980-luvulta, yksi kohde aukeamaa kohti, mm. Stonehenge, Brugge, Mykene, Elsinore (Helsingör), Coimbra. Dik Brownen sarjakuvien valikoima "The Best of Hägar the Horrible" (Harald Hirmuinen). Selailen vain, en halua kuljetettavikseni.
.
Paluumatkalla pohjoiseen kävelen opastettuja pikkuteitä mutkitellen uudelleen museoaluetta katselemaan. Poistun oikaisten epävirallista reittiä Kolmostien ylittäen. Kävelen pohjoiseen Seinäjoentien risteykseen, jonka ylitän vahingossa varomattomasti. Pysähtyneeseen asuntoautoon kannetaan makkarakassillista Korpelan Lihasta.
.
Tulen Jalastuulen pihaan jo hyvissä ajoin, 20 minuuttia ennen Onnibussia. Sisällä rakennuksessa on kioskimyymälä, Kotipizza sekä virkistäytymistiloja autonkuljettajille. Katselen Kurikan ja Jalasjärven karttataulua kentän laidalla. Seinäjoelta tuleva Onnibussi pysähtyy pihaan viiden minuutin tauolle klo 16:50, jatkaakseen sitten kohti Tamperetta.
.
**
TAMPERE on myllerryksen kourissa vuonna 2018, kun raitiotietä rakennetaan ja Näsijärven rantaan pystytetään suuri määrä tornitaloja mm. tunneliin kaivetun Paasikivenkadun vapauttamille rantatonteille Myllysaareen. Puolet Hämeensillasta on purettuna kerrallaan, tai elokuussa ainakin eteläpuoli.
.
Onnibussi ajoi Vaasan suuntaan Hämeensillan yli, mutta kiersi Keskustorin jälkeen Hämeenkadun raitiotyömaan pohjoisesta Puutarhakatua pitkin. Paluumatkalla bussi tekee Pyynikintorin jälkeen sightseeing -turistikierroksen siksakkia, mm. Hämeenpuiston vartta Eteläpuistoon ja Ratinan stadionin vierestä Tampereen Valtatien siltaa linja-autoasemalle.
.

646. Ahvenanmaalle heinäkuussa 1991

Helsinki - Naantali - Maarianhamina - Sund - Mariehamn - Naantali - Turku.
Tapasin teekkari-Elinan linja-autoasemalla tiistaina 16.7.1991 klo 14. Hänellä oli matkavarusteiksi reppu ja kassi, minulla reppu, jossa takki, vesipullo, kamera. Hain Matka-Forumista esitteet. Yhdessä menimme Vikingin toimistoon. Jonotusnumeroa ei tarvinnut. Ajat ja nimeni kysyttiin.
.
Tänään 22:00 laiva Naantalista Maarianhaminaan, paluulähtö huomenna keskiviikkona klo 23:45. "Hyttipaikkoja ei ole." Laivan menopaluu 75 markkaa ja junaliput Helsinki-Turku 75 markkaa. (Normaalihinta 90 mk ja opiskelijahinta 60 mk, Elina näytti opiskelijakorttinsa ja puolitti kanssani 150 mk.)
.
Menimme tunniksi Valokuvataiteen museoon, Keskuskatu 6, VII kerros. Hissi suoraan museoon. 5 markkaa, opiskelijalle ilmainen, Elina vain kirjoitti oppilaitoksensa TKK:n listaan, opiskelijakorttia ei katsottu. Seinillä melko tylsiä Into Konrad Inhan Euroopan-matkojen valokuvia. Valoa ei aina langennut tarpeeksi katosta museoon. Ihmiset kertoivat pukeutumisellaan aikakautensa. Italiassa dramatiikkaa.
.
Vitriineissä oli esillä vanhoja kameroita, 1950-luvulta kuin minun. Stereo-kameroita! Matkalaukullinen kehitysaineita. I.K. Inhan laukku painoi 20 kg! Istuimme lukemaan valokuvalehtiä. Hyviä! Brigitte Nielsen alasti. Painettuina lehdessä valokuvat ovat parhaimmillaan! Parasta valokuvamuseossa oli näköala ikkunasta: Hotelli Torni, Hbl:n torni ja alapuolella Makkaratalon pysäköintipiha.
.
Kauppatorin iltatorille klo 16, ostimme kumpikin litran mansikoita 10 mk/litra. Tuli saderyöppy, istuimme Porthanian aulassa. Menimme ajoissa klo 17:07:n junalle, jossa oli tilaa riittämiin. Kaksin aika kului nopeasti!
.
Junassa söimme mansikat. I vaunu, touhottava pikkupoika + isä + ukki. Tikkareita osteleva pikkutyttölauma. Paljon matkustajia jäi Karjaalle. Vastaantulevan junan odotus 20 minuuttia!
.
Turku 19:30. Kävelimme Kauppatorille, ja sitten Puutorille: klo 20 bussi Naantalin satamaan, maksoi 12 mk. Ruma tie keskustasta satamaan.
.
Naantalin satamassa pyörimme ensin ulkona, aurinko helotti, mutta minne vielä mennä, missä käydä? Teollisuutta! teekkari inhosi... Iso Isabella-laiva (Tukholmaan) laiturissa klo 21, mutta Diana II:ta (Kapelskäriin) ei näkynyt? Kaksi porttia, joista eka Isabellalle oli auki. Kello 21:10 vaihdoin lippumme maihinnousukorttiin, jota ei sitten tarkastettukaan! Diana taempaa lipui laituriin vasta Isabellan lähdettyä.
.
Nousimme laivaan. Hyttiemäntiä laivan aukoilla, mutta päättäväisesti ohi vain. Ylemmän kannen vasemman takaosan piti olla istumasalonkia? Baarien läpi kuljettuamme löytyi tyhjä sitseria perältä. Jätimme tavaramme ja menimme peräkannelle. Yhdet portaat ylös ja saattoi kiertää laivaa sivuille, ja vielä yhdet portaat, niin oli kerroksen päässä bryggasta. Lasten kilpa-ajorata. Savua piipusta. Katsoimme taakse jäävää maata ja auringonlaskua 22-24. Videokuvaajia. Saksalainen vanha mies yksin kameroineen, haikeus? Meillä oli toisemme. Tuuli puhalsi joskus, ei takkia yllä.
.
Nukuimme kaksistamme sisäpuolen kahden viimeisen penkkirivin välissä, Elina selällään, minä kyljelläni, ahdasta välikössä. Oikeastaan olin ajatellut tilavampaa oloa - omaa välikköä kummallekin? Mutta rakkaani tuli viereeni yhteen ja samaan. Iltis-lehtiä alla, takki päällä, ei kylmä. Edellisessä välikössä oli toinen pariskunta! Makuupusseja keskellä lattiaa. Pyöreät pöydät. Mustalaisia ja muita seurueita laivassa. Tilaa riittävästi? Toistemme hellimistä. (Lopulta istuinkin tuoliin ja nukuin vasta sitten, yhden tunnin, Elina nukkui vähän kauemmin.)
.
**
MAARIANHAMINA, keskiviikkona 17.7.1991
.
Klo 6:00 käveltiin vain terminaaliin suoraan sitseriasta. Vähän oli muita maihin jääviä. Käytettiin vessat hyväksemme. Huomasin, että Oolannin puhelinluettelossa oli listaus myös numerojärjestyksessä, silti ohut ja isotekstinen vihko. Vastapäätä terminaalia oli huvipuisto. Katsoimme rannalta äskeisen laivamme lähdön eteenpäin kohti Ruotsia. Valoisaa, viileää, mutta kävellessä tuli kuuma, väsyttääkö Elinaa?
.
Omakotitalot ovat isoja, hoidettuja, kauniita. Ylellistä! Ruotsin vaikutelma. Asfalttitiet ovat leveät ja autiot. Katutilaa riittää varata pysäköintipaikoiksikin reunoille. Kuka mitäkin kustantaa, kaupunki, maakunta, valtio? Eteläpäästä melkein menimme jo kaupungin läpi, Torikadulle keskustaan. Kaupungintalo kukkulalla. Puiston reunassa on eri pysäkit bussilinjoille 1-5. Kello 7:05 bussi hiljensi vauhtiaan, jos haluaisimmekin sen kyytiin?
.
Ahvenanmaan liittämistä Ruotsiin ajaneen poliitikon Julius Sundblomin patsas on hassun pieni puistossa. Pikku-Caesar... Linja-autoasema on pohjoisempana, välillä tavaratalo Magazin ym. Kävelimme pohjoiseen, palasimme itärantaa veneitten ohi, vilkas liikenne. Lilla holmen, lintusaari. Tullarnas park, lehtevä vanha puisto.
.
Labyrintti 0,5 km matalista kivistä, jäljennös vanhasta. Istuimme kivelle keskelle. Poliisipari osoitteli ja ohitti. Mäellä, kaupungintalon vierellä, söimme lihapiirakat. Kauppoihin klo 9. Postikortteja. Tavaratalot. T-kaupasta kakku ja mehua. Paikallista ja suomalaista. Paljon tarjolla leivoksia makeita, mandariinikakkua imelästi, ruotsalaista vaikutusta? Postikorttien kirjoittamista klo 11. Aurinko kuumotti kävelykadulla. Vilkasta! Ihanaa!
.
Söimme kirkossa käynnin ja etsiskelyn jälkeen tavaratalon viereisessä ravintolassa tai ruokabaarissa, Elina katkarapusalaatin ja voileivän, minä lämmitetyn juustokuorrutteisen vihannespateen ja mehun. Tunnuslaatat tarjottimille ja annokset tuotiin klo 12:50. Odotus 10-15 minuuttia. Ei ehditty enää bussiin 13:05.
.
Pommern-laivan ja Merimuseon vierellä ehdimme vain käväistä klo 13:35. Aikaa 15 minuuttia? Jätettiin museot illaksi, auki -19. Vesitornin kivirinteen kautta linja-autoasemalle, urheilupuiston läpi, jossa tenniskenttiä.
.
Ostimme 15 markalla bussilipun Kastelholmaan, reittiä Maarianhamina - JOMALA - SUND. Linja-auton takaovesta pakattiin tavaratilaan lehtipaketteja. Matkan varrella kuljettaja heitti lehtinippuja etuovesta pysäkeille. Bussimatka klo 14:05-35 (perillä oikeasti 14:45...50),
.
Ensin bussi ylitteli 20 km:n matkalla tietä ristiin-rastiin poikkeamaan sivukyliin. Jomalan kunta. GODBY oli iso kauppakeskus. Tunnelista sukellus sillalle... Vuono. Elina nukkui vieressäni...
.
***
SUND, iltapäivällä  17.7.1991
.
KASTELHOLMA (korkea linna) näkyi puitten ylitse. Bussi kääntyi kaupalle. Vanhan pariskunnan perässä mekin jäimme pois kyydistä. Kohta tienhaara: 0,4 km Kastelholmaan. Palasin kaupalle katsomaan bussiaikataulut (14:55), paluubussi 17:50 on viimeinen, ja edellinen oli 14:15.
.
Kastelholman linnaan pääsi vain opastetulle kierrokselle, klo 15, 16 tai 17. Ehdimme vielä 15:05 liittyä ryhmään portilla. Maksu 10 markkaa, historian opiskelijoille olisi alehinta. Opastyttö selosti vain ruotsiksi, mutta kysyä saisi myös suomeksi, englanniksi tai saksaksi. Pitkät puuportaat hengästyttivät. Odotus tasanteella. Sitten
a) torni, opas ei kiivennyt ylös, siellä sai käydä ken halusi.
b) isompi osa linnaa, pari kerrosta sielläkin, toinen esitelmä.
Välillä saattoi nähdä muurilta alas pihalle. Kunnostustyömaa käynnissä. Kitiseviä vauvoja ja lomailevia aikuisia. Näkymä salmelle. Kierroksen kesto 50 minuuttia.
.
JAN-KARLSGÅRDEN. Kiva, yhtenäisesti oolantilaista - ruotsalaista miljöötä. Rantaa pitkin menimme sinne. Syötiin herkkumme kalliolla, katsottiin taloja ja ulkorakennuksia ja vankilamuseo! Ilmainen, auki klo 17 asti. Istuimme kalliolla, muurahaisten polulla, niitä isoja, jalkoihini.
.
KAUPASSA, rankkasateelta suojassa, klo 17:40. Lapsuuden kesälomiltani maaseudulta muistelemani maalaiskauppa, jossa on myynnissä kaikkea... Selasin sanomalehdet Äland ja Nya Äland (tiistailta 16.7.). Paikallinen skuuppi: John F. Kennedyn poika John-John, 31-v, meloi kanootilla Turusta Ahvenanmaalle.
.
BUSSIN odotusta, välillä satoi puoli tuntia. Pyöräseurue pysähtyi, ja lakkinsa hakijan auto. Elina ei uskonut bussin tulevan enää. Esitin varasuunnitelmia: aikaa riittää vaikka kävellä Maarianhaminaan, voidaan liftata tai soittaa taksi viereisestä puhelinkioskista. Bussi, jota odotimme jo klo 17:50 saapui vasta 18:20. Ehkä aikataulu riippui laivan saapumisesta bussin lähtöpaikkaan? Naiskuljettaja. Perille Maarianhaminaan klo 18:45 (aikataulun mukaan 18:20). Kohtalainen määrä matkustajia. Museot olisivat olleet auki enää 15 minuuttia.
.
****
MARIEHAMN, illalla 17.7.1991
.
Kuljeskelimme katuja. Keinuimme koulun pihalla kiikussa (sellaisessa jossa toinen puoli ylös / toinen puoli alas). Ruohoiset jalkakäytävät, otan valokuvan. Mainosjakelua: tänään Maarianhaminassa konsertti, Kikki Danielsson Ruotsista (Euroviisuehdokas joskus) esiintyy ulkona, liput 70 markkaa.
.
Menimme vesitornin mäelle. Punaisella narulla aidattiin rinnettä. Kiersimme aidat. Puna-asuisia järjestysmiehiä vahdissa. Istuimme penkillä alueen ulkopuolella, tai minä istuin ja Elina makasi. Kello 20 alkoi konsertti.
.
Sateensuojassa Vesitornin luona. Sinne vei kallioon hakattu kapea portaikko. Matkan varrella söimme mustikoita. Myös autoja oli ja toisia kävi tietä pitkin vesitornin mäellä, jonne kertyi muitakin lippuja maksamattomia salakuuntelijoita! Laulu ja soitto kaikui alapuolelta viihteeksemme. Istuimme kalliolla, josta avautui upeasti näköala rannalle. Elina kirjoitteli päiväkirjaa. Kello lähestyi 23:ea. Oli ihanaa ja aurinkoista, kunnes aurinko laski.
.
Rantatietä kävelimme satamaan. Kiuru-matkojen bussi, jonka opas selvitteli asioitaan laivayhtiön luukulla, sitten meidän vuoromme. Laiva oli jo laiturissa klo 23:30 ja menimme sinne ja laivassa ensiksi vessaan.
.
Laivan sitseria ylhäällä oli jo täysi. Asetuimme Elinan kanssa ravintolaan vievään käytävään nahkatuoleille. Nukuttiin. Muitakin nukkujia. Joku vanha ja joku nuori kuorsaaja.
.
Aamulla heräsimme jo klo 5:30 käytävässä ravintolaan menevien ruuhkaan! Kahden tytön rinnakkain lojuvat makuupussit tukkivat käytävää. Tavalliset omahyväiset hyttimatkustajat, arkipäivän fasistit, herättelivät makuupussien tyttöjä: "Herätys, herätys!" ja heidän naisensa nauroivat täyttä kurkkua, kun pullukka tyttö vain veti makuupussinsa hupuksi kasvoilleen ja jäi nukkumaan lattialle! Tavalliset hytilliset pikkumatkan päiväristeilijät kuvittelivat olevansa parempia kuin ties kuinka pitkän matkan kulkeneet maailmankiertäjät!
.
Änkesimme ohi loputtoman jonon klo 6:30 tax-free-kauppaan. Kahvilassa Elina nautti kahvin ja sämpylän, minä 15 markan muna-anjovisvoileivän ja veden. Aika kului ja tulimmekin jo Naantalin satamaan klo 7:00.
.
*****
NAANTALI, torstaina 18.7.1991
.
Satamasta meillä ei ollut mitään kiirettä, wc, kartta, klo 7:50 lähdettiin. Leirintäalueelle Kuparivuorella. Ruuhkaa, asuntovaunuja ja syrjäisiäkin telttapaikkoja. Lenkkipolkua sinne ja toisesta portista ulos.
.
Halusin muistella isäni valokuvaamaa lapsuuteni Naantalin-matkaa v. 1963 ja kävin Ukko-Pekan sillalla. Elina odotteli jyrkän reunalla päiväkirjansa kanssa. Hänen mielestään olin siltahullu. Uusi silta oli rakennettu entisen viereen ja sille tuli pitkä tunneli Kuparivuoren läpi. Entinen tie oli enää umpikuja, joka oli muutettu pysäköintipaikoiksi. Metsämansikoita löytyi metsästä runsaasti!
.
Käsi kädessä kävelimme Rakkaudenpolkua keskustaan, kun sen nimisen kävelytien katukyltistä keksimme, leikkien, suudellen, pitämättä kiirettä, hidastellen. Luostarikirkon kello ehti lyödä monesti! Klo 9-10-11. Hellimistä puistonpenkeillä ja ilmavalvontabunkkerissa ja näkötornissa.
.
Kirkko aukesi vasta klo 12, ehdimme sitä ennen kauppakujille, joilla taidetta eikä ruokaa. Folke Helsingistä harjoitteli uruilla illan konserttia varten. Komea mutta koruton kirkko. Elina jäi puistoon kun hain syötävää Ruokavarastosta läheltä Linja-autoasemaa sekä mansikoita kauppatorilta.
.
Vesibussi lähti Turkuun klo 15, liput 40 markkaa, mutta sää uhkaili sateella ja tuulella. Avokannella vain joku matkustaja, alapuolella katettu salonki. Istuimme lehvien suojaamalla penkillä kirkon lähellä. Ajoimme sitten bussilla (11 markkaa) Turkuun klo 16:10-25.
.
******
TURKU, torstaina 18.7.1991
.
RETTIGIN palatsin löysimme toisesta korttelista tuomiokirkolta laskien. Iso ja upea! Pääsyliput 30 mk ja 10 markkaa, Elina ehdotti tasajakoa 20 ja 20 markkaa, mutta tyrkyttäessämme molemmat 50:n seteliä, Elina maksoikin kummallekin lipun - yhteensä kahdella kympillä - ja lykkäsi vaihtorahat minulle. Naurua.
.
Talo oli upea! Salien ikkunoista näki Aurajoelle, sen tekemään mutkaan vieläpä. Taloa ei juuri näe pihamuurien ulkopuolelta lehvien takaa, vain keltaista vähän pilkottaa. Toisessa kerroksessa marmorinen iso kylpyhuone. Parvekkeita ja iso piha, koko ison korttelin alue.
.
Rettigin näyttelyssä oli esillä taiteen mestareita turkulaisista kodeista. Satasivuinen luettelo (40 markkaa) houkutteli minua. Istuimme vanhoilla tuoleilla lukemassa teosluetteloa. Turku-näkymiä, lehtiasetelma, ym. Näyttelystä näimme isoja ulkomainoksia Naantalia myöten. Galleria Bellarte / Rauno Puolimatka, noin 130 työtä esillä. Viivyimme yli tunnin, 16:50-18:00.
.
Aurajoen rannalla ylhäällä istuimme, oli ihanaa. Puolalanmäelläkin vielä - Victor Westerholmin näyttely olisi ollut Taidemuseossa auki klo 20 asti, mutta ei enää jaksettu. Juna Helsinkiin klo 19:30-22, laituri 4. Tilaa riitti ensimmäisessä vaunussa. Elina nukkui. Syötiin neljä sämpylää ja juustoa ja ananasmehua ja Elina virkistyi ja kutsui Otaniemeen: "Tuu mun tykö!" mutta lykkäsimme huomisiltaan, odotimme toistemme bussit linja-autoasemalla klo 22:30. Vielä ehdin nähdä Elinan istumassa bussissa 102, kun Tyllilän bussi Soukkaan ohitti Otaniemen bussin.
.