Turku houkutteli heinäkuussa 2021 kesätapahtumalla "Booktori" eli antikvaaristen kirjakauppojen pystyttämillä telttakatoksilla Aurajoen rannalla, Läntisellä rantakadulla. Nimi "Booktori" oli väännös alkuperäisestä, 2000-luvun alun tapahtumapaikasta Puutorista, joka on kuiva toriaukio Aninkaistenmäellä, linja-autoaseman eteläpuolella.
Turkuun ajoimme Rantaradan rautatietä myötäilevää Helsingin valtatietä, joka Kupittaan juna-aseman jälkeen alitti tunnelissa valtavan sairaalakorttelin ennen Hämeentien liittymää. Jatkoimme navigaattorin ohjeilla Helsinginkatua junaradan ali ja Aurajoen yli Lonttisissa, sitten Ratapihankatua juna-aseman ohi lounaaseen ja "Portsassa" Puistokatua kaakkoon, perille Sairashuoneenkadun pysäköintialueelle, Aurajoen länsipartaalle.
Port Arthurin ruskeat puutalokorttelit vihreine puutarhoineen, lehtipuiden hämäräksi varjostaman Puistokadun varrella, näyttivät ihastuttavilta auringon porottaessa, 30 asteen tukalassa helteessä. Olinko Puistokadulla kävellytkään? Viereisen Sairashuoneenkadun Mikaelin kirkon länsipuolella tunsin lukion äidinkielenopettajani, rock-antropologi Timo Saarniemen (1942-2005) kotikatuna. Down-by-the-Laiturin suojelijaksikin valittu Teksi vierailisi varmaankin Booktorilla, jos eläisi.
*
Booktorilla rajoitettu kohtuullinen määrä, vain yhdeksän antikvaarista kirjakauppiasta, pystytti kukin omaan tahtiinsa valkoisia tai sinisiä telttakatoksiaan 16 m2:n tonteilleen, ja kantoi banaanilaatikoissa kirjoja pakettiautoistaan toripöydille tai kokoamiinsa Lundia-hyllyköihin. Yön ajaksi katokset saivat telttaseinät ja yövartijan.
Torstai 15.7.2021 oli vasta pystytyspäivä, perjantaista sunnuntaihin myyntipäiviä, mutta ostoksia alkoi tapahtua heti ja puolet kauppiaista päivysti kojullaan jo torstai-iltanakin klo 19 asti. Tuntemallani kauppiaalla oli 4m x 4m tontillaan parikymmentä pöytää ja runsaat 40 banaanilaatikollista kirjoja. Myymälän valmistuminen vei häneltä nelisen tuntia.
Olin lahjoittanut kauppias "Antolle" banaanilaatikollisen kirjoja ja huomasin ainakin Edith Södergranin kirjeiden (ruotsiksi) sekä Tammen Keltaisen Kirjaston Hemingwayn ja Grassin menevän kaupaksi. Sue Kaufmanin mainion "Kotirouvan hupsun päiväkirjan" (1967) olin lukenut yhdeltä istumalta, mutta ostajat eivät keksineet sen hauskaa 1960-luvun ajankuvausta.
**
Turun kaiketi halvin majapaikka, Retkeilymaja, oli siirtynyt Museolaiva Boren hytteihin, Merimuseo Forum Marinumin laituriin. Aurajoen länsiranta on kävelytietä idän Lonttisista länteen aina Bore-laivan maihinnoususillalle asti, joka on metalliaitojen rajaamalla umpikujalla valtavan pysäköintialueen (4 tuntia pysäköintikiekolla) ja Aurajoen välissä.
Laivahostel Borean sisäänkirjoittaumisen alkaminen kello 15 aiheutti aluksen 4. kannen Receptioniin muutamien ihmisten ruuhkan, jossa olin yllätyksekseni ainoa koronamaskin käyttäjä! Laivan hyteistä on hostellin käytössä satakunta, joihin voi majoittua pari sataa ihmistä.
Reitti hyttiin 383 oli mutkikas: portaikko itään-ja-länteen alas 3. kannelle, sitten kapeaa käytävää länteen sekä eteläpuolta että pohjoispuolta, muutamin kulmikkain mutkin, laivan aivan peräosaan asti. Hytin ovessa avainkorttilukko (työnnä kortti alas, vedä ylös ja vihreä valo syttyy).
Kapeassa, ahtaassa hytissä kerrossänky, lavuaari, ilmastointi, kaksi vaatekomeroa ja tiukasti suljettu ikkunaventtiili (ilman verhoja), josta aurinko porotti sisään (länsilounaasta). Näköala satamaan vievän junaradan tasoristeyksen vilkkuvalle liikennevalolle, yli kierrätys-jätesäiliöiden rivistön ja laivalle tuovan umpikujan rauta-aitojen. Peti oli sijattava itse, tarjolla patja, alulakana, pussilakana, peitto, kylpypyyhe, ei käsipyyhettä.
***
Pesuhuone oli käytävän varrella idässä, ensimmäisessä mutkassa. Kaksi koukkua ovessa vaatteita varten. Lavuaari ja seinämän takana verhoton suihkusoppi, telineessä pään yllä suihkupää, jonka voi myös irrottaa ja ottaa omaan käteensä. Ei shampoota tai saippuaa suihkun puolella, vain seinämän toisella puolella lavuaarin yllä käsisaippuan annostelija.
Seuraava ovi käytävällä pieneen käymälään. Löin joka kerta käydessäni pääni käsipyyhe-kangasliinan annostelija-automaattiin, joka kelaa käytetyn kangaspätkän sisäänsä niin nopeasti, että tarvitsen kaksi nykäisyä ehtiäkseni saada käteni oikeasti kuiviksi!
****
Bore-laivassa oli mukavia yhteistiloja: heti hytin 383 vieressä yhteiskeittiö jääkaapein. Käytävän varrella muutaman mutkan jälkeen kirjasto- ja televisio-huone, jossa myös lautapelejä. Yhtä aikaa minun kanssani siellä oli enintään kaksi muta ihmistä.
Käyttämäni nopein tie hytistä ulkoilmoille oli toinen portaikko käytävältä ylös kannelle 4 (ensimmäiset portaat hytin vieressä olivat vain hätäpoistumiseen), josta nelos-kannelta ovi ulkokannelle (koodi-lukko, sisäänpääsy hyttiavaimella) ja heti laivan partaalta laskuportaat laiturille, mikä oli vaihtoehto suoraan Receptioniin suuntaavalle maihinnoususillalle.
*****
Aamiainen laivalla tarjottiin klo 6:30-10:00 tilavassa ruokasalissa vastapäätä Receptionia, muutama askelma sitä ylempänä idässä. Buffet. Kahta lajia leipää (sämpylät sitkeitä, muutkin päivittelivät niitä) ja karjalanpiirakoita. Kahta lajia juustoa, paria lajia makkaraa. Kananmunia, tomaattia, tuorekurkkua, maustekurkkua, lehtisalaattia. Maustamatonta jogurttia (hyvää!). Appelsiini-, omena- ja mustikkamehua. Kahvia, teetä, pussikaakaota, vettä. Pöydästäni oli upea näköala Turun linnalle, jonka tornia lehtipuut kauniisti kehystivät!
******
BORE-MUSEO. Bore-laivan 5. kannella oli kahvila-ravintola ja 6. kannella Museo! Kirjautin Museokorttini Receptionissa ja sain neuvon: portaita ylöspäin (kaksi kerrosta). Museon rautapuomiportti oli avoinna! Käytävän varrella laivan hienoimpia hyttejä, kuten Bore-yhtiön suurimman osakkeenomistajan, tupakkatehtailija Hans von Rettigin Laivanvarustajahytin avarat makuu-, oleskelu- ja kylpyhuoneet. Komentosillalle pääsi kuvittelemaan laivan navigointia.
Bore-laiva "nolla" (ilman numeroa!) valmistui Oscarshamnissa Ruotsissa 1960. Skandinavian viimeisiä höyrylaivoja. Kulki 17 vuotta Turku-Tukholma-väliä, Silja-Linen autolauttana 1970-76 (laivassa oli 65 autopaikkaa, ajo sisään laivan kyljestä. Vuonna 1989 autokansi muutettiin 250-paikkaiseksi kongressisaliksi).
Bore "0" siirtyi Jakob Linesin laivaksi 1977 linjalle Pietarsaari - Skellefteå. Vuonna 1979 asuntolaivana Skotlannissa 3 kuukautta. Vuonna 1981 Borea kokeiltiin kaksi viikkoa Folklinen lauttalinjalla Kaskinen - Gävle. Vuosina 1981-84 kanadalaisten öljynporaajien asuntolaivana Algeriassa. Vuonna 1984 Auralinesin linjalla Turku - Tukholma. Risteili Helsingistä ja Kotkasta Tallinnaan, Leningradiin, Riikaan ja Gotlantiin. Diesel-moottori asennettiin 1987.
Kristina Cruises -yhtiö muutti laivan nimeksi Kristina Regina ja vuosina 1987-2010 laiva teki suomalaisille risteilyjä Välimerelle. Vuodesta 2011 Forum Marinumin museolaiva. Vuodesta 2015 myös Hostel, Turun kaupungin retkeilymaja. Laivassa oli niin paljon puusta tehtyjä rakenteita, ettei se enää vastannut meriliikenteen tiukimpia paloturvallisuuden vaatimuksia.
*******
Kävellessäni Turussa tukalassa helteessä tuntui vaikealta löytää ruokakauppoja, jotka piiloutuvat asutuksen sekaan, vaikka olihan tuossa Alepan näköinen "Sale" ja Mikaelinkirkon Sairashuoneenkadun kulmassa K-Market ja Wiklundin tavaratalon kellarissa S-Market ja siitä heti Eerikinkadun toisella puolella Lidl. Turun kauppatori oli kauhea työmaa, vaikeasti kierrettävä, jotakin autojen parkkiluolaa rakennettiin kesällä 2021. Brahenkatu 9:n antikvariaatti mainosti ikkunassaan Booktoria. Ohitin Ikaalisten Matkatoimiston Turun myymälän, joka oli suljettu korona-pandemian takia.
Perjantaina klo 9:50 nousin lännestä Puolalanmäelle ja aioin odottaa puistossa Taidemuseon avautumista, mutta aukesikin vasta klo 11 eikä 10. Kävelin kuitenkin eri reittejä kuin koskaan ennen, mm. Tuureporinkatua koilliseen, vaihtaen aina kadun varjoisalle puolelle! Koskaan en ole tuntenut matkalla mitään koti-ikävää, ennen kuin auringonpaahreessa Turun 30 asteen helteessä, jossa olisin halunnut hypätä junaan ja palata Helsinkiin. Kuitenkin viilentävä tuulenhenkäys varjossa saattoi hetkessä parantaa mielialan!
Kiipesin Vartiovuorelle puistoon. Vanhassa observatoriossa ei ollut enää museota, kuten karttani mukaan. Kesäteatteri. Ohitin huomaamattani Luostarinmäen museon. Samppalinna. Maauimala. Urheiluareena. En muista kulkeneeni paljon näissä puistoissa, enkä koskaan Myllyahteen tunnelin läpi. Kaupunginkirjastossa istuin lukemassa suomeksi Petroskoissa ilmestyvää viikottaista sanomalehteä Karjalan Sanomat, josta välittyi poliisivaltion ahdas tunnelma sensuuriin viittaavine "hyväksytty painettavaksi"-rekisteröinteineen ja pompööseine viranomais-määräyksineen.
Kävelin Aurajoen luoteisrantaa Aninkaistenkadun jälkeen itään Lonttisiin, jos en Raunistulaan asti, alitse moottoritien ja junaradan. Tuomiokirkon torni pilkotti lehtipuiden läpi joen yläpuolella ainoana näkyvänä ihmisten rakennuksena! Rantapolku osittain pitkospuinkin Turun viehättävimpiä paikkoja, niin keskellä kaupunkia, ja oli viileä helteellä!
********
TURUN TAIDEMUSEO klo 16-17, Museokortilla. Tavarasäiliö repulleni vaati lukkoonsa 1 euron kolikkoa, jollaista minulla ei ollut, kunnes huomasin astian, jossa oli kolikon kokoisia poletteja lainattaviksi. Museo tuntui yllättävän pieneltä - tässäkö kaikki? - mutta ehkä onkin juuri sopivan kokoinen, kun ei liian iso. Hyviä teoksia. Tapanani on kiertää salit kahteen kertaan - toisella kerralla näkee eri tavalla, jotain uutta, jotain vanhaa.
*********
KAKOLANMÄKI. Kävelin sinne reittiä Rauhankatu - Heikkilänkatu - Sofiankatu, en ollut sillä puolella kaupunkia kulkenut. Pitkähkökin mutkikas nousu takaa pohjoisesta. (Kävin eteläsuunnalta nousten kuvaamassa vankilan ulkoseiniä 1990-luvulla, jolloin vanki huusi ristikko-ikkunasta: "Mikä lehti?" jolloin vartija tuli tiukkaamaan, onko minulla vankilanjohtajan lupa kuvata? Käski minun poistua.)
Kakolanmäelle oli sijoitettu avarasti useampia punatiilisiä "linna-rakennuksia", joiden välillä keskeneräisiä teitä ja uudisrakennuksia tulossa. Joku vitsiniekka turisti tuli ulos entisestä vankilanportista ja jutteli matkapuhelimeensa: "Pääsin juuri ulos Kakolasta!" Ihmettelin sellien ulkoparvekkeita - no niin, uusille asukkaille rakennettuja!
*********
FUNIKULAARI ei löytynyt aivan etsimättä. Yläpäänkin terminaalissa saapuvat matkustajat tulivat ulos eri puolelta kuin mistä lähtevät menivät sisään. Menin ensimmäisenä vaunuun, mutta en saanut olla ainoa matkustaja, kun nuoripari ehti vielä kiilata mukaan. Näköalamatkana parempi kuin Tukholman Katarina-hissen, mutta huonompi kuin Lissabonissa ja Portossa ajelemani useat funikulaarit. Minuutin näköalamatka alamäkeä. Alhaalla oli useita odottajia, joten matka ylöspäin ei olisi mikään nautinto, ruuhkassa paljonkaan näkemättä.
**********
FÖRI. Ajelin Föri-lautalla parina päivänä Aurajoen ylitse etelärannalle, mikä oli mukava hetki vesillä! Matkustajia 15-20, joitakin polkupyöriä. Lännempänä eli lähempänä satamaa näin (myöskin ilmaisuutta mainostavan) "Pikku-Förin", veneen, joka kuljetti alle kymmentä matkustajaa, mutta jäi minulta kokeilematta. Ulkona tai laivan kannella kukaan ei käyttänyt korona-maskeja, mutta sisällä kaupoissa ja museoissa kyllä.
Jatkuu seuraavassa kirjoituksessa (2021 elokuuta) 735. Turku Museokortilla 2021: - Merikeskus Forum Marinum, Biologinen museo, WAM, Käsityöläismuseo, Ett Hem -kotimuseo, Sibelius-museo, Tuomiokirkon museo, Aboa Vetus & Ars Nova -museo.
