Ajoin yöllä Onnibussin linjalla F8 Helsingistä Turun kautta Länsirannikkoa Liminkaan. Kuljettaja oli jättänyt kuuluttamatta Himangan ja Kalajoen, joten seurasin tarkasti kelloa, karttaa ja maisemaa. Kun bussi ylitti Ouluun vievän junaradan, laskin Liminkaan olevan enää 3 km ja pari minuuttia. Painoin pysäytysnappia jo ennen kuin Liminka sitten kuulutettiin, aamulla klo 6:35, perjantaina 24.8.2018.
.
Läheltä E8-tien pikavuoropysäkkejä lähti luoteeseen 813-tie Lumijoelle, tuttu minulle viime kesältä 2017. Kaakkoon osoitti tienviitta "Ketunmaa 5", asfaltista soratieksi vaihtuvalle, jota lähdin kävelemään. Autoja tuli enemmän vastaani kuin ohitti, muutama polkupyöräilijäkin. Metsäosuuksia ja isoja peltoja Pohjanmaan lakeudella.
.
Vehkamaa etelään, Hanhisuo pohjoiseen. Muutama vesipisara. Sade-ennusteen takia olin aikonut peruakin kuntabongaus-matkan, josta olin maksanut etukäteen heinäkuun alussa 10 euroa internetissä (1 euro Helsinki-Liminka, 8 euroa Oulu-Tampere, 1 euro Tre-Hki). Mutta milloin toiste bongata Tyrnävä ja Muhos?
.
Kello taitaa olla jo 8:15 kun saavutan ensimmäisen maamerkin kaakossa, Nelostien/E75, jonka länsipuolella kulkee onneksi kävelytie. Postilaatikoiden numerot olivat Ketunmaan tiellä pienentyneet ainakin 68:sta ykköseen. Tyrnävälle vievän tien 827 risteykseen on Nelostietä vielä pari kilometriä etelään.
.
*
1) TEMMEKSEN kirkonkylässä asti en voi käydä poikkeamassa, kun matka olisi liian pitkä etelään, 10 km. Saa riittää Ala-Temmes. (Pienen Temmes-joen sillan olen ylittänyt).
.
Nelostieltä (E75) Ala-Temmeksessä tienviitta itään: "Muhos 26, Tyrnävä 5". Asfaltoitu tie 827, jonka nopeusrajoitus on 80 km, joten autot kiitävät melkein sataa ohitseni, onneksi harvakseen. Jos näen lähestyviä autoja jo kaukaa, vaihdan mielelläni tiessä puolta kauemmas autoista, erityisesti rekoista! Näen kaksi kurkiauraa lentämässä tien yli, etelää kohti.
.
Runsas vesisade alkaa jo kello 9 eikä sääennusteiden mukaisesti klo 10 tai 11. Asfaltin pinnalle kertyy usein pieniä lätäköitä valkoisen reunaviivan sisäpuolelle, joskus myös ulkopuolellekin. Toinen tienlaita saattaa olla korkeammalla ja valuttaa vettä vastapuolelle. Vähitellen jalkani kastuvat.
.
Autoilijat jakautuvat: monet sivuuttavat minut keskiviivalla kovaa ajaen, toiset jopa hiljentävät kohdallani välttääkseen veden roiskuttamistakin. Kolmannet pyyhältävät huippunopeutta aivan valkoisen reunaviivan vierestä, kun minä olen väistänyt hiekkaiselle pientareelle.
.
**
2) TYRNÄVÄN kirkonkylään saavun noin klo 9:30. Ensin alkavat jalkakäytävät tien molemmin puolin. Pieni Tyrnävänjoki. Poikkean vanhalle hautausmaalle tuuhean kuusen alle sateensuojaan kaivaakseni kännykän kameran esille. Muutaman ihmisen turistiseurue kiertää hautausmaata ja poistuu ennen minua, mutta tavoitan heidät myöhemmin uudelleen puolen kilometrin päässä kirkon pihalla.
.
Tyrnävän vanhan meijerin rakennusryhmä on minusta kauniin kuvauksellinen! Tyrnävä on muuttunut maitokunnasta perunapitäjäksi. Julisteessa mainostetaan perunankorjuu-juhlaa 30.9. Kotitekoisissa mainoksissa tarjotaan myytävää perunaa ohikulkeville ostajille.
.
Tie vie itään suoraan kohti kirkkoa, josta otan valokuvan sateessakin. Primitiivisen näköinen Hiihtäjä-patsas on pystytetty, koska Tyrnävällä järjestettiin ensimmäiset tilastoidut kilpahiihdot 1879. Liikenneympyrää kirkon luona komistaa eläinpatsas, jota en sateessa poikkea lähempää katsomaan.
.
Kulkemani päätien varrella on kauppa tai pari, mutta kylä ei ole kapea nauha, vaan leviää etelään ja pohjoiseen, jonne en poikkea katsomaan. Kirkon pihasta lähtevä kävelytie vaikuttaa menevän oikotien suuntaan kohti Muhosta ja alan seurata sitä noin klo 10. Oikotien varrella on kylän nuorta pientalokantaa.
.
Tie 827 on Tyrnävän kirkon luoteiskulmalla selkeästi viitoitettu: Muhos 22, mutta tekee 4 km:n päässä koillisesta kaakkoon 90 asteen mutkan, jonka haluaisin oikaista. Käyttämälläni pientalojen reunustamalla taajamatiellä ei ole kuitenkaan mitään tienviittaa Muhokselle. Luotanko karttoihin?
.
En lopulta uskalla riskeerata pitkää harharetkeä hiekkateille, vaan kaarran kylän pikkuteitä pohjoiseen takaisin selkeälle tielle 827. Hukkasin puolisen tuntia ja väsytin jalkojani parilla ylimääräisellä kilometrillä. Ehdin nähdä Tyrnävän kaavoittavan uusia pientalotontteja, uusia ajoteitä ja jalkakäytäviä. Katujen nimistöä on poimittu puutarhoista, kuten Omenatie.
.
Kauan tuntuu kestävän Ängeslevänojan mutkaan (pohjoiseen: "Murto 8") ja sitäkin kauemmin Ylipääntien risteykseen, johon oikotie olisi oikaissut. Viitta: "Muhos 15", klo 11:15.
.
Kilometrit tuntuvat käyvän yhä pitemmiksi ja jaloille raskaammiksi. Sade saattaa tauota viideksi minuutiksi, mutta alkaa aina uudelleen. Uusi sateenvarjo on irronnut jo yhdestä piikistään (mutta ompelen kotona ehjäksi).
.
***
3) MUHOS. Kunnanraja: Tyrnävä jää taakse. Vielä yhdeksisen kilometriä? Kummallisia paikannimiä: Soso ja Lanin Soso. Pitkiä suoria kohti kaukaista ylämäkeä. Odotan saapumista Kajaanin rautatien ylikäynnille? Onkin vartioitu tasoristeys, ensin äänimerkein ja kohta perään laskeutuvin puomien. Auto jää odottamaan puomille. Minulla on vielä kävelymatkaa niin paljon, että matkustajajuna ehtii ohittaa.
.
Enää 300 metriä valtatielle 22, luoteen Oulusta kaakon Kajaaniin ja Muhoksen halki. Kävelytie alkaa jo tieltä 827 ja oikaisee pellon kautta talon ohi kaakkoon. "Muhos 3" klo 13:15.
.
Laskeskelen ehtiväni hyvin Pohjolan Matkan pikavuorolle (klo 14:15), joka on lähtenyt Joensuusta aamulla klo 9. Tai vaihtoehtoisesti 15:25 Kajaanista tulevaan, Ouluun ajavaan bussiin. Kolmas pikavuoro tulisi vasta ilta-kahdeksan jälkeen, mutta hätätapauksessa sekin kävisi.
.
Ison kunnan keskustaajama. Kolme kilometriä ei riitäkään matkahuollolle tai rautatieasemalle asti. Ohitan Koivu ja Tähti -nimisen kulttuurikeskuksen ja aion käydä katsomassa onko siellä myös kirjasto, mutten jaksa kävellä ylimääräistä, kun en näe oviaukkoa missään, ainakaan lähellä.
.
Kirkolle on viitta koilliseen, mutten näe tornia enkä jaksa lähteä etsimään Oulujoen rannalta, vaikka leveän joen mielelläni näkisin. Lapsia ja nuoria valuu laumoittain koulusta bussipysäkille, jolle pian saapuvan bussin otsikkona lukee Koulukuljetus.
.
Tien lounaispuolella on kauppojen ja liikeyritysten ympäröimä tori. Etsin sateensuojaa katoksesta, mutta sade loppuu klo 13:50. Liikerakennuksen kaakkoispuolelta löydän Linja-autoaseman, jonka laitureilla notkuu koululaislauma. Asemarakennuksessa on kahvila tai olutravintola ja kesäterassi asiakkaineen.
.
Talon seinään on kiinnitetty pieni bussien aikataulunäyttö. En näe siinä Matkahuollon internet-sivulta hakemiani pikavuoroja, mutta sen sijaan näen Oulun joukkoliikenteen busseja: seuraavat vuorot klo 14:07 ja 14:55. Pari vuoroa tunnissa.
.
Jälkimmäinen jättäisi minulle tunnin aikaa tutustua Muhokseen, mutta jalkani tuntuvat nyt niin väsyneiltä, etten jaksa. Arvioin kävelyä kertyneen jo noin 38 km, sateessa, jalat märkinä. Kaipaan istumaan bussiin, Ouluun asti.
.
Bussilinja 41K onkin juuri laiturissa ja sen otsikossa lukee Oulu. Lapset eivät parveile sinne, eikä lue koulukuljetus. Kuljettaja puhuu kännykkään ja lopetettuaan tervehtii. Kysyn, ajaako Oulun keskustaan ja paljonko sinne maksaa? Kyllä, 8,30 euroa. (Pikavuoro maksoi netissä 8 euroa). Rikon kympin setelin ja otan oven pielen telineestä aikatauluvihon. Tuntuu hyvältä päästä istumaan sisälle. Mutta sade klo 9:stä klo 14:ään on hetki sitten lakannut eikä toistaiseksi alkanut uudelleen.
.
Kuitissani lukee: Oulun Taksipalvelut. 24.8.2018 Pe 14:05.28 L 41 K Paperilippu Aikuinen ABC (=vyöhykkeet) 8,30 euroa. 15:25 (=vaihtoaika 1 h 20 min.)
.
Linja 41 aikataulukirjassa: "Muhos - Päivärinne - Sanginsuu - Oulu". K= käy kirkonkylän koululla. Matka-aika 67 minuuttia - ajaa Oulujokea koillispuolella myötäilevää tietä 8300, kun taas pikavuoro ajaa joen lounaispuolella valtatietä 22 suoraan Ouluun vain 40 minuutissa.
.
Bussi lähtee aluksi ajamaan kaakkoon (poispäin Oulusta), käväisee junaradan lounaispuolella, kiertelee Muhoksen keskustan, kunnes suuntaa koilliseen kohti Leppiniemeä. Maisemat mitäänsanomattomat, metsikköä ja pientaloja kuten missä tahansa Suomessa. Sightseeing Muhoksessa, tarvitsematta kävellä.
.
Pyhäkosken voimalaitos on kohokohta! Bussi ajaa padon vierestä yhden auton levyistä siltaa Oulujoen yli. Tie alkaa seurailla jokea, mutta vedenpinta tulee vain toisinaan näkyviin, komeasti leveänä kuin kapea järvi.
.
Matkan varren kohteina erotan jonkin koulun, leirintäalueen ja teollisuuslaitoksen. Koululaisia jää toisinaan kotipysäkeilleen ja vanha rouva nousee kyytiin, istuutuen etupenkille juttelemaan joitakin sanoja kuljettajalle.
.
Muhoksen pysäkkien nimiä: Toivolakoti, Perukka, Perhekoti, Montan leirintäalue, Huovilan koulu, Sairaalantie...
.
****
4) OULUN puolella pysäkkejä: Lapinkankaan koulu, Turkka, Sanginsuun koulu, Hintta, Typpitie (Kemiran tehtaat), Merikoskenkatu (Tuira), Toivoniemi (Koskikeskus), Raatti, Toripakka - päätepysäkki korttelin päässä Oulun kauppatorista.
.
Oulun kauppatorilla on meneillään Kansainväliset Markkinat, 4 päivää, myyjiä 30 maasta, kuten Hollannista, keskiössä tivoli. Kirjasto on auki klo 20 asti, Taidemuseo klo 18 asti, Pohjois-Pohjanmaan museo vain klo 16 asti. Yhä kauniimpi puistojen kaupunki, vanhaa arkkitehtuuria ja kävelysiltoja saarelta toiselle. Hyvä matkakohde.
.
keskiviikko 29. elokuuta 2018
644. Mikkeli Museokortilla ja Onnibussilla
Torstaina 16.8.2018 Onnibus F5 Kuopioon "klo 8:30" ajoi lähtölaituriin Helsingin Kampissa puoli tuntia myöhässä - vasta klo 9. Väkijoukko tyynenä odotteli, jonkun käytyä turhaan Matkahuollon lippukioskilta kyselemässä, jonkun toisen turhaan etsittyä kännykästään myöhästymistiedotusta.
.
Kun ovi odotushallista laiturille avautui, ensimmäisenä jonossa oli herrasmies, joka halusi kysyä kuljettajalta: "Mistä laiturista lähtee bussi Porvooseen?" Kuski ei tiennyt, muttei myöskään kiirehtinyt matkalippujen tarkastuksessa, ja lähti välillä viemään matkatavaroita auton peräkonttiin, kun muitakaan Onnibussin pakkaajia ei ollut sillä hetkellä käytettävissä.
.
Heinolassa vaihtui kuljettaja uuteen, joka kertoi että olemme nyt 50 minuuttia myöhässä! Mikkelin Matkakeskukseen rautatieaseman viereen saavuttiin (10 minuuttia aikaa kirittyä) klo 12:05 eikä aikataulun mukaisesti 11:25.
.
Tutkin ensimmäiseksi puurakenteisen asemarakennuksen odotushallin sisältä. Karttoja ei ollut jaossa. Nuorehko keski-ikäinen, mahdollisesti ulkomaalainen nainen tuijotti tulijoita kasvoihin odottavasti. Olisikohan saapunut sokkotreffeille?
.
*
1) Marsalkka Mannerheimin salonkivaunun katselin ikkunoiden läpi ulkopuolelta asemalaiturilta. Junanvaunu on avoinna yleisölle vain päivän vuodessa, kesäkuun neljäntenä. Teksteistä selvisi, minkä ikkunan takana nukkuivat Airo, Nenonen, Heinrichs, marski tai adjutantit, missä oli keittiö, käymälä tai salonki.
.
Nousin hiljaista Hallituskatua ylämäen länteen ja tulin koilliskulmalle vilkkaan kauppatorin, myyntikojuineen, joutilaine istujineen, massasta erottuvine kansanryhmineen, aurinkoisena kuumana kesäpäivänä. Kävelin Maaherrankatua yhden kadunvälin pohjoiseen Kirkkopuiston vilpoisaan siimekseen (kirkot eivät ole täällä vaan korttelien päässä lännessä). Maaherrankatu muuttui pohjoisessa Rouhialankaduksi, jonka varrelle kävin viemässä Huutonetissä myymäni kirjan, punatiilisen omakotitalon postilaatikkoon.
.
**
2) Naisvuori, korkea kukkula, tuli näkyviini paluumatkalla etelään keskustaan. Pirttiniemenkadulta oli sisäänkäynti maan alle Naisvuoren uimahalliin, mutta jäin ulos, kun en tiennyt olisiko umpikuja. Aikaa säästääkseni jätin käymättä Fidan kirpputorilla. Katselin katuvarren kekseliäitä liikenimiä kuten Mikkel-Angelo.
.
Nousin ristiin rastiin rakennettuja ulkoportaita idästä Naisvuoren laelle. Vastaani tuli portaissa ulkomaalainen turistiperhe. Näkötornin juurta ympäröi pyöreä kesäkahvila ulkoterasseineen ja puistonpenkkeineen. Hissimaksu torniin 2 euroa. Ilmaisia kaupunkikarttoja jaossa.
.
Mäen laelta Mikkeli näytti valkoiselta betonilta vihrein puistoläikin, neutraalin modernilta elementtitalojen rykelmältä. Olisikohan tornista näkynyt kauniita vesistöjä? Tarinan mukaan naiset katselivat Naisvuorelta 12-13.6.1789 Kustaa III:n sodan Porrassalmen taistelua, jossa Adlercreutz ja von Döbeln kunnostautuivat, mutta venäläisten upseeri Yrjö Sprengtporten haavoittui - "omat koirat purivat". Döbeln sai kuuluisan mustan siteen otsaansa.
.
Näkötornin lounaispuolelle on rakennettu kesäteatterin katettu katsomo. Lukiessani Naisvuoren infotaulua viereeni pysähtyi kummallinen pitkä katujuna Mikke, jossa oli peräti 3 vaunua veturivaunu mukaan lukien. Kuskia ja opasta paitsi tyhjänä jatkoi hökötys rämistelyään mukulakivistä alamäkeä Mikonkatua etelään. (Myöhemmin keskikaupungilla näin Mikessä montakin matkustajaa).
.
***
3) Viestikeskus Lokki tuli toisena museona (Salonkivaunun jälkeen) vastaani. Vuorikatu 11:n kohdalla laskeutuivat lyhyet ulkoportaat katutasoa alemmas, josta lähti maanalainen käytävä Naisvuoren uumeniin. Turistipari vanhoja miehiä tuli juuri ulos kokemuksestaan innostuneesti jutellen. Sisällä oli muitakin matkailijoita, pariskuntia, perheitä. Perässäni saapui kolmikko kyselemään lippuluukulta pääsymaksua (3 euroa). Vanhempi mies, vaari tai appi, oli vastahakoinen tai pihi, mutta nainen halusi maksaa hänetkin sisään yhteensä 9 eurolla.
.
Maanalaiset käytävät johtivat suorakulmaisesti kahteen suuntaan ja niiden varrella oli luolahuoneita, joissa mallinuket, lotat ja sotamiehet, elivät ja hoitelivat teknillisiä laitteita. Museovieras ei saanut koskea lähettimiin tai vastaanottimiin. Taas kerran asiantuntemus tai perehtyminen etukäteen olisi ollut hyödyllistä, jotta esityksestä olisi saanut enemmän irti... Jotkut ikämiehet selostivat naisilleen armeijakokemuksiaan, kaukaakin hakien, rannikkotykistöstäkin.
.
****
4) Päämajamuseo sijaitsi tyylikkäässä klassisessa koulurakennuksessa heti kadunristeyksen toisella puolella Lokista lounaaseen. Täälläkin oli useita kävijöitä, miesvoittoisesti. Pääsyliput 8 euroa museokortittomilta, myyjätyttö oli veikeästi pukeutunut - hattuineen.
.
Alakerrassa oli Mannerheimin suuri työhuone karttapöytineen sekä vaihtuvien näyttelyjen tila, nyt aiheena vuoden 1918 sisällissota. Nappia painamalla saattoi seinän kokoiselle näytölle vaihtaa Etelä-Suomen sotatilanteen talven kuukausina, tammi, helmi, maalis, huhti tai toukokuu. Tilastoja kuolleista. Eri henkilöiden kertomuksia eri kuulokkeista valittavissa.
.
Yläkerrassa monta isoa luokkahuonetta käsitteli erilaisia teemoja. Valitsin katsottavakseni Mikkelin pommitukset, joita iäkäs eversti-evp. oli videolla selostamassa (sama esitys oli kopiona myös Jalkaväkimuseossa, huomasin myöhemmin). Neuvostoliittolaiset lensivät ensin Mikkelin ohitse luoteeseen, mutta koukkasivat junarataa seuraten pohjoisesta etelään pommittamaan Mikkeliä. Seinillä on mustavalkoisia valokuvatapetteja, joissa esiintyvät jopa elämää suurempina Mannerheim, Airo ja joukko muita upseereja.
.
*****
5) Suur-Savon museolle on pieni kävelymatka lounaaseen. Ristimäenkatua etelään ohi tuomiokirkon, jonne en tällä kertaa poikkea. Otavankatua lounaaseen ohi hautausmaiden ja Pitäjänkirkon. Museo sijaitsee vanhassa kivisessä entisessä lainajyvämakasiinissa, jota on vähän laajennettu takasivulle.
.
Sisällä museossa ei ole kuin lipunmyyjä (3 euroa museokortittomilta), joka kyselee ystävällisesti, onko tullut käytyä museokortilla jo monessa museossa? Vieraskirjassa ikkunalaudalla on tältä päivältä vasta yhden pariskunnan nimet.
.
Alakerrassa museon näyttely etenee vastapäivään: vuoden 1918 tapahtumat valkoisessa Mikkelissä, jossa ei taisteltu. Jotkut punaiset lähtivät vastoin antamaansa lupausta muualle päästäkseen sotimaan rintamalle.
.
Otan kehotuksesta mukaani esineluettelon (joita on lipunmyyjän pöydällä 4-5 kopiota) ja nousen puuportaat toiseen kerrokseen, jossa esitellään säätyläiselämää, posliiniastioita, senkki eli astiakaappi. Kolmannessa kerroksessa mieleenjäävintä on vanhanaikainen korkea polkupyörä, jonka kahdesta renkaasta toinen on valtava ja toinen pieni. Puulattiat natisevat.
.
******
6) Jalkaväkimuseoon ehdin vielä kävellä vajaan kilometrin kaakkoon, Ahonkatua Ortodoksikirkon ohi Paavalin- ja Olavinkatujen kautta Jääkärinkatu kahdeksaan. Iso kasarmialue vanhoine puurakennuksineen on tyylikäs jo kadunvarreltakin katsoen.
.
Opasteet vievät sisäpihalle ja mainostaulu houkuttelee itäiseen kahdesta museon rakennuksesta. Tulen kello 15:50, lipunmyynti loppuisi klo 16, lipputiskin takana tyttö ja nainen, ei muita asiakkaita. Pääsymaksu olisi 8 euroa ilman museokorttia.
.
Kierros alkaa rakennuksen keskeltä ensin pitkää kasarmin käytävää pohjoiseen. Seinällä on riveittäin vanhoja puuvartisia kiväärejä ja lattialla tykkejä tai vaikkapa siirrettävä kenttäkeittiö. Paluureitti pohjoisesta kauas etelään kulkee läpi tupasarjan, jonka eri saleissa esitellään vaihtelevia teemoja.
.
Monitorilta voi katsella saman pommitusesityksen kuin päämajamuseossakin. Suurelle pöydälle on rakennettu pienoismalliksi taisteluesitys maastossa, jossa rintamat on merkitty erivärisillä välkkyvillä valopisteillä ja nappia painamalla alkavat kuulua myös äänitehosteet ja näkyä valotehosteet!
.
Eteläpäähän on rakennettu kokonainen korsu ja siihen liittyvät juoksuhaudat. Rauhanajan varusmieselämää kuvittavat kaapit ja punkat, kerrossängyt, kuuden pesualtaan kylpyhuonepöytä tai jopa pyykkinaru, jolla roikkuu rivi kalsareita. Lukittukin ovi muuttuu museoelämykseksi, jos siihen on liitetty virallinen kyltti, kuten komppanian vääpeli.
.
Minulta kuluu museon itärakennuksessa 40 minuuttia. Lipputiskin nainen on poistunut klo 16, mutta tyttö jatkaa sulkemisaikaan klo 17, jäljellä 20 minuuttia. Siirryn pihan poikki länsirakennukseen, jossa ei ole henkilökuntaa, vain kameravalvonta.
.
Talon porstuassa on ilmaisjaossa runsaasti Jalkaväen vuosikirjaa 2011-12, jäljellä vielä pari kappaletta edellistäkin. Tuvissa kasarmikäytävän varrella on esillä teemoja, kuten Suomen YK-joukot (kuvia Kyprokselta, Suezilta, Siinailta ja Jugoslaviasta). Saksan ja Suomen sotilasyhteistyön näyttelyssä on jaossa saksankielinen kaksipuolinen monistelehtinen, josta aion virkistää kielitaitoani.
.
Kulutan länsitalossa 15 minuuttia ja poistun 16:55. Katselen pihalta monen rakennuksen kasarmialuetta upseerikerhoineen ym, kun tyttö kävelee pihan poikki sulkemaan länsirakennusta. (Sotilaskoti Vanha Sotku on arkisesti kadunkulmassa kasarmin aitojen ulkopuolella).
.
*******
7) Satama olkoon viimeinen kohteeni Mikkelissä, sillä Taidemuseo on remontissa (Hallituskadun ja Ristimäenkadun kulmassa, tuomiokirkkoa vastapäätä) ja arvorakennukset kävin kuvaamassa Compopukselle jo 21 vuotta sitten, lauantaina 7.6.1997: Kaupungintalo, Poliisitalo, Lääninhallitus, arkkitehti Arto Sipisen konserttitalo Mikaeli, Tuomiokirkko (sisältäkin), Pitäjänkirkko sekä Kivisakasti (Savon vanhin rakennus).
.
Kävelen pohjoiseen Kasarminkatua ja itään Vilhonkatua. Noiden välissä myös pätkän Nuijamiestenkatua urheilupuiston Urskin ja Hänninkentän Hänskin välistä. Vilhonkatu vie junaradan yli ja ennen rataa on pikkukaupungin tärkeitä liikerakennuksia, virastotalo ja suuri hotelli. Kaupunginkirjasto jää huomaamatta Porrassalmenkadulta.
.
Idässä pääsen kävelytietä Laiturikadulle, joka johtaa pohjoiseen, satamaan. Huvipursia, ravintola-laiva sekä edes yksi perinteisen näköinen Saimaan-laiva, Olli nimeltään. Mikkeliläisiä iltakävelijöitä laiturilla. Lapsille on rakennettu leikkipaikka.
.
Kävelytie nousee satamasta ratavarren korkealle vallille, josta lähtee kevyen liikenteen silta junaratojen yli kohti rautatieasemaa ja Liikennekeskusta, jatkuen vielä Mannerheimintienkin yli ja korttelin läpi aina Kauppatorin laitaan asti, jossa käyn vielä illalla. Kävelyreitti yhdistää rautatien pirstomaa kaupunkia!
.
********
Onnibus linjalla F14 saapuu Savonlinnasta jatkaakseen klo 17:40 kohti Helsinkiä. Kakkoskerroksen takaosa on perjantaina täynnä Savon nuoria matkalla musiikkifestivaaleille. Netistä varaamallani paikalla 32 istuu jo savolaispoika Jani taikka Jyri tyttöystävä vierellään. Istun paikalle 28, josta on muuttanut käytävän toiselle puolelle blondi tyttö, koska latauspistoke ei toiminut. Bussin yhä täyttyessä hänet häädetään Heinolasta varatulta paikalta viereeni käytäväpaikalle.
.
Lahdessa ehditään puheliaan kuljettajan mukaan pitää 2 minuutin tupakkatauko, jolle ryntää ulos ainakin 15 festivaalinuorta, myös Jani ja Jyri ja kummankin tyttöystävät. Paluumatka päättyy Helsingin Kamppiin klo 20:45.
.
Maksoin käynnistä Mikkelissä 2,33 euroa (ajoissa 4.7. liput varatessani), menomatkasta 1 euron ja paluumatkasta 1 euron. Onnibussin 1 euron varausmaksu netissä jakautui kolmelle reissulle eri kohteisiin, eli 0,33 euroa tälle päivälle.
.
.
Kun ovi odotushallista laiturille avautui, ensimmäisenä jonossa oli herrasmies, joka halusi kysyä kuljettajalta: "Mistä laiturista lähtee bussi Porvooseen?" Kuski ei tiennyt, muttei myöskään kiirehtinyt matkalippujen tarkastuksessa, ja lähti välillä viemään matkatavaroita auton peräkonttiin, kun muitakaan Onnibussin pakkaajia ei ollut sillä hetkellä käytettävissä.
.
Heinolassa vaihtui kuljettaja uuteen, joka kertoi että olemme nyt 50 minuuttia myöhässä! Mikkelin Matkakeskukseen rautatieaseman viereen saavuttiin (10 minuuttia aikaa kirittyä) klo 12:05 eikä aikataulun mukaisesti 11:25.
.
Tutkin ensimmäiseksi puurakenteisen asemarakennuksen odotushallin sisältä. Karttoja ei ollut jaossa. Nuorehko keski-ikäinen, mahdollisesti ulkomaalainen nainen tuijotti tulijoita kasvoihin odottavasti. Olisikohan saapunut sokkotreffeille?
.
*
1) Marsalkka Mannerheimin salonkivaunun katselin ikkunoiden läpi ulkopuolelta asemalaiturilta. Junanvaunu on avoinna yleisölle vain päivän vuodessa, kesäkuun neljäntenä. Teksteistä selvisi, minkä ikkunan takana nukkuivat Airo, Nenonen, Heinrichs, marski tai adjutantit, missä oli keittiö, käymälä tai salonki.
.
Nousin hiljaista Hallituskatua ylämäen länteen ja tulin koilliskulmalle vilkkaan kauppatorin, myyntikojuineen, joutilaine istujineen, massasta erottuvine kansanryhmineen, aurinkoisena kuumana kesäpäivänä. Kävelin Maaherrankatua yhden kadunvälin pohjoiseen Kirkkopuiston vilpoisaan siimekseen (kirkot eivät ole täällä vaan korttelien päässä lännessä). Maaherrankatu muuttui pohjoisessa Rouhialankaduksi, jonka varrelle kävin viemässä Huutonetissä myymäni kirjan, punatiilisen omakotitalon postilaatikkoon.
.
**
2) Naisvuori, korkea kukkula, tuli näkyviini paluumatkalla etelään keskustaan. Pirttiniemenkadulta oli sisäänkäynti maan alle Naisvuoren uimahalliin, mutta jäin ulos, kun en tiennyt olisiko umpikuja. Aikaa säästääkseni jätin käymättä Fidan kirpputorilla. Katselin katuvarren kekseliäitä liikenimiä kuten Mikkel-Angelo.
.
Nousin ristiin rastiin rakennettuja ulkoportaita idästä Naisvuoren laelle. Vastaani tuli portaissa ulkomaalainen turistiperhe. Näkötornin juurta ympäröi pyöreä kesäkahvila ulkoterasseineen ja puistonpenkkeineen. Hissimaksu torniin 2 euroa. Ilmaisia kaupunkikarttoja jaossa.
.
Mäen laelta Mikkeli näytti valkoiselta betonilta vihrein puistoläikin, neutraalin modernilta elementtitalojen rykelmältä. Olisikohan tornista näkynyt kauniita vesistöjä? Tarinan mukaan naiset katselivat Naisvuorelta 12-13.6.1789 Kustaa III:n sodan Porrassalmen taistelua, jossa Adlercreutz ja von Döbeln kunnostautuivat, mutta venäläisten upseeri Yrjö Sprengtporten haavoittui - "omat koirat purivat". Döbeln sai kuuluisan mustan siteen otsaansa.
.
Näkötornin lounaispuolelle on rakennettu kesäteatterin katettu katsomo. Lukiessani Naisvuoren infotaulua viereeni pysähtyi kummallinen pitkä katujuna Mikke, jossa oli peräti 3 vaunua veturivaunu mukaan lukien. Kuskia ja opasta paitsi tyhjänä jatkoi hökötys rämistelyään mukulakivistä alamäkeä Mikonkatua etelään. (Myöhemmin keskikaupungilla näin Mikessä montakin matkustajaa).
.
***
3) Viestikeskus Lokki tuli toisena museona (Salonkivaunun jälkeen) vastaani. Vuorikatu 11:n kohdalla laskeutuivat lyhyet ulkoportaat katutasoa alemmas, josta lähti maanalainen käytävä Naisvuoren uumeniin. Turistipari vanhoja miehiä tuli juuri ulos kokemuksestaan innostuneesti jutellen. Sisällä oli muitakin matkailijoita, pariskuntia, perheitä. Perässäni saapui kolmikko kyselemään lippuluukulta pääsymaksua (3 euroa). Vanhempi mies, vaari tai appi, oli vastahakoinen tai pihi, mutta nainen halusi maksaa hänetkin sisään yhteensä 9 eurolla.
.
Maanalaiset käytävät johtivat suorakulmaisesti kahteen suuntaan ja niiden varrella oli luolahuoneita, joissa mallinuket, lotat ja sotamiehet, elivät ja hoitelivat teknillisiä laitteita. Museovieras ei saanut koskea lähettimiin tai vastaanottimiin. Taas kerran asiantuntemus tai perehtyminen etukäteen olisi ollut hyödyllistä, jotta esityksestä olisi saanut enemmän irti... Jotkut ikämiehet selostivat naisilleen armeijakokemuksiaan, kaukaakin hakien, rannikkotykistöstäkin.
.
****
4) Päämajamuseo sijaitsi tyylikkäässä klassisessa koulurakennuksessa heti kadunristeyksen toisella puolella Lokista lounaaseen. Täälläkin oli useita kävijöitä, miesvoittoisesti. Pääsyliput 8 euroa museokortittomilta, myyjätyttö oli veikeästi pukeutunut - hattuineen.
.
Alakerrassa oli Mannerheimin suuri työhuone karttapöytineen sekä vaihtuvien näyttelyjen tila, nyt aiheena vuoden 1918 sisällissota. Nappia painamalla saattoi seinän kokoiselle näytölle vaihtaa Etelä-Suomen sotatilanteen talven kuukausina, tammi, helmi, maalis, huhti tai toukokuu. Tilastoja kuolleista. Eri henkilöiden kertomuksia eri kuulokkeista valittavissa.
.
Yläkerrassa monta isoa luokkahuonetta käsitteli erilaisia teemoja. Valitsin katsottavakseni Mikkelin pommitukset, joita iäkäs eversti-evp. oli videolla selostamassa (sama esitys oli kopiona myös Jalkaväkimuseossa, huomasin myöhemmin). Neuvostoliittolaiset lensivät ensin Mikkelin ohitse luoteeseen, mutta koukkasivat junarataa seuraten pohjoisesta etelään pommittamaan Mikkeliä. Seinillä on mustavalkoisia valokuvatapetteja, joissa esiintyvät jopa elämää suurempina Mannerheim, Airo ja joukko muita upseereja.
.
*****
5) Suur-Savon museolle on pieni kävelymatka lounaaseen. Ristimäenkatua etelään ohi tuomiokirkon, jonne en tällä kertaa poikkea. Otavankatua lounaaseen ohi hautausmaiden ja Pitäjänkirkon. Museo sijaitsee vanhassa kivisessä entisessä lainajyvämakasiinissa, jota on vähän laajennettu takasivulle.
.
Sisällä museossa ei ole kuin lipunmyyjä (3 euroa museokortittomilta), joka kyselee ystävällisesti, onko tullut käytyä museokortilla jo monessa museossa? Vieraskirjassa ikkunalaudalla on tältä päivältä vasta yhden pariskunnan nimet.
.
Alakerrassa museon näyttely etenee vastapäivään: vuoden 1918 tapahtumat valkoisessa Mikkelissä, jossa ei taisteltu. Jotkut punaiset lähtivät vastoin antamaansa lupausta muualle päästäkseen sotimaan rintamalle.
.
Otan kehotuksesta mukaani esineluettelon (joita on lipunmyyjän pöydällä 4-5 kopiota) ja nousen puuportaat toiseen kerrokseen, jossa esitellään säätyläiselämää, posliiniastioita, senkki eli astiakaappi. Kolmannessa kerroksessa mieleenjäävintä on vanhanaikainen korkea polkupyörä, jonka kahdesta renkaasta toinen on valtava ja toinen pieni. Puulattiat natisevat.
.
******
6) Jalkaväkimuseoon ehdin vielä kävellä vajaan kilometrin kaakkoon, Ahonkatua Ortodoksikirkon ohi Paavalin- ja Olavinkatujen kautta Jääkärinkatu kahdeksaan. Iso kasarmialue vanhoine puurakennuksineen on tyylikäs jo kadunvarreltakin katsoen.
.
Opasteet vievät sisäpihalle ja mainostaulu houkuttelee itäiseen kahdesta museon rakennuksesta. Tulen kello 15:50, lipunmyynti loppuisi klo 16, lipputiskin takana tyttö ja nainen, ei muita asiakkaita. Pääsymaksu olisi 8 euroa ilman museokorttia.
.
Kierros alkaa rakennuksen keskeltä ensin pitkää kasarmin käytävää pohjoiseen. Seinällä on riveittäin vanhoja puuvartisia kiväärejä ja lattialla tykkejä tai vaikkapa siirrettävä kenttäkeittiö. Paluureitti pohjoisesta kauas etelään kulkee läpi tupasarjan, jonka eri saleissa esitellään vaihtelevia teemoja.
.
Monitorilta voi katsella saman pommitusesityksen kuin päämajamuseossakin. Suurelle pöydälle on rakennettu pienoismalliksi taisteluesitys maastossa, jossa rintamat on merkitty erivärisillä välkkyvillä valopisteillä ja nappia painamalla alkavat kuulua myös äänitehosteet ja näkyä valotehosteet!
.
Eteläpäähän on rakennettu kokonainen korsu ja siihen liittyvät juoksuhaudat. Rauhanajan varusmieselämää kuvittavat kaapit ja punkat, kerrossängyt, kuuden pesualtaan kylpyhuonepöytä tai jopa pyykkinaru, jolla roikkuu rivi kalsareita. Lukittukin ovi muuttuu museoelämykseksi, jos siihen on liitetty virallinen kyltti, kuten komppanian vääpeli.
.
Minulta kuluu museon itärakennuksessa 40 minuuttia. Lipputiskin nainen on poistunut klo 16, mutta tyttö jatkaa sulkemisaikaan klo 17, jäljellä 20 minuuttia. Siirryn pihan poikki länsirakennukseen, jossa ei ole henkilökuntaa, vain kameravalvonta.
.
Talon porstuassa on ilmaisjaossa runsaasti Jalkaväen vuosikirjaa 2011-12, jäljellä vielä pari kappaletta edellistäkin. Tuvissa kasarmikäytävän varrella on esillä teemoja, kuten Suomen YK-joukot (kuvia Kyprokselta, Suezilta, Siinailta ja Jugoslaviasta). Saksan ja Suomen sotilasyhteistyön näyttelyssä on jaossa saksankielinen kaksipuolinen monistelehtinen, josta aion virkistää kielitaitoani.
.
Kulutan länsitalossa 15 minuuttia ja poistun 16:55. Katselen pihalta monen rakennuksen kasarmialuetta upseerikerhoineen ym, kun tyttö kävelee pihan poikki sulkemaan länsirakennusta. (Sotilaskoti Vanha Sotku on arkisesti kadunkulmassa kasarmin aitojen ulkopuolella).
.
*******
7) Satama olkoon viimeinen kohteeni Mikkelissä, sillä Taidemuseo on remontissa (Hallituskadun ja Ristimäenkadun kulmassa, tuomiokirkkoa vastapäätä) ja arvorakennukset kävin kuvaamassa Compopukselle jo 21 vuotta sitten, lauantaina 7.6.1997: Kaupungintalo, Poliisitalo, Lääninhallitus, arkkitehti Arto Sipisen konserttitalo Mikaeli, Tuomiokirkko (sisältäkin), Pitäjänkirkko sekä Kivisakasti (Savon vanhin rakennus).
.
Kävelen pohjoiseen Kasarminkatua ja itään Vilhonkatua. Noiden välissä myös pätkän Nuijamiestenkatua urheilupuiston Urskin ja Hänninkentän Hänskin välistä. Vilhonkatu vie junaradan yli ja ennen rataa on pikkukaupungin tärkeitä liikerakennuksia, virastotalo ja suuri hotelli. Kaupunginkirjasto jää huomaamatta Porrassalmenkadulta.
.
Idässä pääsen kävelytietä Laiturikadulle, joka johtaa pohjoiseen, satamaan. Huvipursia, ravintola-laiva sekä edes yksi perinteisen näköinen Saimaan-laiva, Olli nimeltään. Mikkeliläisiä iltakävelijöitä laiturilla. Lapsille on rakennettu leikkipaikka.
.
Kävelytie nousee satamasta ratavarren korkealle vallille, josta lähtee kevyen liikenteen silta junaratojen yli kohti rautatieasemaa ja Liikennekeskusta, jatkuen vielä Mannerheimintienkin yli ja korttelin läpi aina Kauppatorin laitaan asti, jossa käyn vielä illalla. Kävelyreitti yhdistää rautatien pirstomaa kaupunkia!
.
********
Onnibus linjalla F14 saapuu Savonlinnasta jatkaakseen klo 17:40 kohti Helsinkiä. Kakkoskerroksen takaosa on perjantaina täynnä Savon nuoria matkalla musiikkifestivaaleille. Netistä varaamallani paikalla 32 istuu jo savolaispoika Jani taikka Jyri tyttöystävä vierellään. Istun paikalle 28, josta on muuttanut käytävän toiselle puolelle blondi tyttö, koska latauspistoke ei toiminut. Bussin yhä täyttyessä hänet häädetään Heinolasta varatulta paikalta viereeni käytäväpaikalle.
.
Lahdessa ehditään puheliaan kuljettajan mukaan pitää 2 minuutin tupakkatauko, jolle ryntää ulos ainakin 15 festivaalinuorta, myös Jani ja Jyri ja kummankin tyttöystävät. Paluumatka päättyy Helsingin Kamppiin klo 20:45.
.
Maksoin käynnistä Mikkelissä 2,33 euroa (ajoissa 4.7. liput varatessani), menomatkasta 1 euron ja paluumatkasta 1 euron. Onnibussin 1 euron varausmaksu netissä jakautui kolmelle reissulle eri kohteisiin, eli 0,33 euroa tälle päivälle.
.
keskiviikko 8. elokuuta 2018
643. Pohjolan pääkaupungit junalla v. 1981
Helsinki keskiviikkona 26.8.1981. Kirjettä Mirjalle ja kauhea kiire kaupungille - valuuttoja, filmiä, lainakirjojen palautuksia, matkavakuutus. Junalla Turkuun. (Pohjola Junalla -lippu.) Viking Rosella, mistä löytää hyttinsä, kiertelyä ja etsiskelyä. Tyhjänpuoleista kansipaikoilla. Hytissä suihku, sitten uni (horros), aamulla herätyskuulutukset, voileipä ja kahvia baarissa.
.
*
TUKHOLMA, torstaina 27.8.1981, sävähdyttävää, klo 07:00, kirpeä ilma, aurinkoa, ensimmäinen bussi 43 ehtii lähteä, rahan kaivelua seuraavaan, nenän niistämistä, ilmainen bussi onkin! (vuonna 1981). Slussenille, rauhallista aamua, Tunnelbanan, yritys ostaa Turistikortti busseihin, ei - sen saakin (v.-81) vain Liikennelaitoksen myymälästä, joka avautuu klo 8. Pohjoiseen kävellen läpi Vanhan kaupungin, jossa seinät on raapustettu täyteen töherryksiä, iskulauseita. Harvoja kulkijoita. Sillat, valokuvia.
.
Tukholman kaupungintalo, piha näyttämöineen, ranta puistoineen. Asemalle siltoja pitkin, ostetaan turistikortti busseihin, makuupaikan osto junaan Kööpenhaminasta Osloon ja halvempi lepovaunupaikka Oslosta Tukholmaan, helposti.
.
1) Nordiska Museet, mainio kummituslinna, jossa upea "Resa i Sverige" -näyttely, opiskelijalipulla. Myös saamelaiset ym. kokoelmat. Kestikievarin tunnelmaa lisää taustanauhalta kuuluva susien ulvonta.
2) Wasa-laivan museo. Laivaa voi katsella vain ulkopuolelta kuin rakennustelineiltä, mikä on pieni pettymys.
3) Moderna Museet, taidemuseo, jonka eka huone on tylsä, mutta jatkossa paranee.
.
Kävely rantoja pitkin ydinkeskustaan Hötorgetille, tavaratalo PUB, jonka ravintolassa spagetti-annos, käynti vessassa.
.
Kulturhuset, kirjasto Sergelin torilla, ulkomaisia sanomalehtiä selaillen.
.
Skeppsbron, suomalaisen vanhan turistipariskunnan neuvominen kohti Vikingin laivaa. "Kaukana, pitkä matka kävellä", arvelen. "Meillä on koko päivä aikaa." Gamla Stan, kaksi huutavaa nuorisojoukkoa. Piparien tarjoajia. Istuskelua Stortorgetilla.
Illalla rautatieasema. Matkatoverini Ulla lähtee klo 21:n jälkeen Kööpenhaminaan aikaisemmalla yöjunalla, johon hän oli saanut Helsingissä makuupaikkalipun, minä en. Odottelen seuraavaa junaa pari tuntia. Asemahallissa pitkätukkainen vaalea poika huutaa mölisee: "MÖÖ! MÖÖÖ!" Vartija tai poliisi ei välittäisi puuttua häiriöön. Vastahakoisesti hän jättää juttukaverinsa ja menee meluajan luokse, kysyneekö papereita. Sitten vartija kävelee ulos ja poika aloittaa heti huutamisen uudelleen: "MÖÖ! MÖÖÖ!"
.
Menen junaani puoli tuntia ennen lähtöaikaa klo 23:08. Tutkin paikkoja, juon vettä, pesen hampaat. Hyttikumppanit tulevat vartin ennen lähtöä. Alapetin suomalainen ei sano sanaakaan, hänen matkalaukussaan lukee E. Leppäkoski, Åbo Akademi.
.
Sebastianilta näyttävää nuorta-miestä (vaihto-oppilasta tai lomavierasta) on saattamassa "Ruotsin-perhe", erosuukoin. Yläpeti on pojan, hui ui! "Tror du han kan alls sova där", huolestuu perheen tyttö. Saattajien poistuttua, junan lähdettyä, poika polttaa tupakan käytävässä. Katselemme avatuista ikkunoista pimenevään öiseen kaupunkiin.
.
"Minne meet, mistä tuut?" Hän on hollantilainen, sanoo käyneensä Suomessa pienenä, ei muista mitään: "Viihdytkö Suomessa? Olen aina halunnut kysyä suomalaiselta, vaikuttaako Neuvostoliiton uhka Suomen politiikkaan?" "Ei vaikuta jokapäiväiseen elämään, ulkopolitiikkaan kyllä." (Hän kehottaa minua loikkaamaan länteen.)
.
Yöuneni on osittainen. En saanut konduktööristä selvää, meneekö juna matkustajineen salmen yli lautalla Tanskaan. Kuuden maissa aamulla kuuluu ulkopuolelta terävää kolinaa, työmiesten huutoja toisilleen ja kolketta, kun vaunut asetellaan raiteilleen lautalle. Kukaan ei nouse vuoteeltaan. Aamulla Leppäkoski juttelee säästä ruotsiksi.
.
**
KÖÖPENHAMINA, perjantaina 28.8.1981. Ulla on pirteänä laiturilla junaa vastassa. Katetut laiturit, asemahallissa on paljon myyntikojuja. Ovesta kun menemme ulos, Tivoli on aivan vastapäätä. Kello on jo lähes 9. Kierrämme korttelin ympäri informaatiotoimistoon, josta saan kartan bussireitti-merkintöineen. Ostamme asemalta päiväliput kulkuvälineisiin.
.
Kävelemme raatihuoneentorille Rådhusplatsenille ja eteenpäin kävelykaduille Strögetille, missä juomme aamukahvit. Ostan postikortteja kadulta. Liikkeitä vasta availlaan. Aika vilkasta. Kongens Nytorv, kiva ympyräpuisto. Istuskelua, valokuva, paloautoja. Nyhavn tatuointipalveluineen merimiehille.
.
Kävelyä ja sekoilua: väärään suuntaan bussilla, bussi palauttaakin meidät takaisin Rådhusplatsenille. Uudella bussilla pääsemme linnakepuistoon, joka on ihana, kuin olisimme maalle tulleet! Mikä vihreys ja rauha, vesi sorsineen, lumoavaa! Vaihdan uuden filmin kameraan. Keltaisia kasarmeja, jokunen sotilas.
.
Kävelemme Langelinielle, jolta löytyy Pieni Merenneito ja Suuri turistijoukko. Paviljonki ja bussin odottelua. Joku viisikymppinen herrasmies luulee mun olevan lähdössä pois autollani ja toivoo saavansa vapautuvan pysäköintipaikan?
.
Ajamme bussilla Taidemuseolle tai vähän sen ohi. Kävelemme Kasvitieteellisen puiston halki. Juon Tukholmasta ostamani tölkki-cokiksen. Museossa on niin hölmöjä kuin hyviäkin tanskalaisia tauluja sekä ulkomaisia mestariteoksia. Elävät tytönkuvat! Vaatesäilytyslokerot kellarissa ja iso hissi.
.
Palaamme Strögetille, etsimme ruokapaikkaa. Syön tonnikalasalaatin. Sitten Studie- ym. Strasseille, etsin sarjakuvakauppa Fantaskin, jossa kuluu 15-20 minuuttia. Olisi Corbetia, Heavy Metalia, Daisya ja Donaldia. Ostan äkkiä ja halpaa, uskaltamatta tuhlata. Hej! Sain myös luettelon.
.
Ajamme bussilla Eläintarhaan, joka onkin jo kiinni. Lähdemme S-junalla Klampenborgiin. Matkustajina on kauheita punkkareita, jollakulla on oikein harjoiteltu kaikkea halveksuva ilme ja huulien asento. Nuoret riitelevät paikallisjunassa mummojen kanssa ja mekastavat. Sitten junaan tulee huutava mies: "Lapset aina mekastaa, ei ole rauhaa ollenkaan!" Mies jaksaa huutaa solkenaan pari asemanväliä, ennen kuin poistuu, jatkaen keskeytyksettä huutoaan, mutta äänen vaimetessa etäisyyden kasvaessa. Vasta sitten saavat lapset sanansijaa huutaa takaisin.
.
Klampenborg, pääteasema. Ei näy mitään tienviittoja vanhaan huvipuistoon, turhaan kävelemme pari kilometriä kohti Helsingöriä. Lehtipuita ja kohtalaisen vilkas liikenne. Käännymme takaisin ja menemme edes Bellevuen uimarannalle. Hienoa hiekkaa ja jokunen illan maleksija. Kävely ihanan ruohokentän poikki. Ranta on idässä ja lännestä löytyy Dyrehavnin portti sekä tie Bakkenin huvipuistoon, mutta meillä ei ole enää aikaa!
.
Palaamme junalla kaupunkiin. Mitä enemmän kurittomat lapset ja nuoret telmivät ulkona junaradalla tai junan ovilla, sitä kimakammin veturin pilli viheltää!
.
Tivoliin sitten illaksi. Mustaihoinen mies sekoittaa minulle milkshaken, pirtelön, yllätyksekseni mielestäni pahanmakuisen. Popcorn ei myöskään maistu minulle.
.
Huvipuisto muuttaa satumaista ulkonäköään illan pimetessä ja lamppujen syttyessä. Kauniita heijastavia vedenpintoja. Paljon asiakkaita perjantai-iltana, neuvon jonkun kysyjän rahanvaihtoon. Eipä Tivoli kuitenkaan ole paljon mitään, jos ei tuhlaa rahaa!
.
Rautatieasemalle. Juon asemahallissa vedellä laimennettua colaa. Ostan kuuman kaakaon automaatista, se maistuu hyvältä! Junassa hyttikumppanini ovat kaksi norjalaista miestä. Yläpetillä lihava iloinen nuori kaljuuntuva, joka kysyy minne menen? Alapetillä upseerityyppi, joka neuvoo norjaksi missä on kassini paikka, mutta luovuttaa kun en ymmärrä kieltä. Hänellä on vaimo viereisessä hytissä ja hän poistuu aamulla jo aikaisin. Vuoteeni on taas kolmesta keskimmäinen.
.
Junan päästyä yöllä Ruotsin puolelle huudetaan käytävältä passintarkastusta. "Me olemme norjalaisia!" vastaa alapetin mies kaikkien puolesta, kun ovi avataan käytävältä, minkä jälkeen ovi suljetaan heti taas.
.
Aamulla menen vaunun käytävään katselemaan Norjan vuoristoisia, kiehtovia maisemia. Vaununi on junan viimeinen, joten voin helposti mennä peräovelle katselemaan ikkunasta taakse jäävää rautatietä. Vaunu on norjalainen ja siinä on miellyttävän iso vessa, parempi kuin muiden Pohjoismaiden junissa.
.
***
OSLO, lauantaina 29.8.1981. Haen aluksi kartan aseman lippumyymälästä. Ulkona rinkkaselät matkailijat kyselevät sitten minulta, mistä sain kartan?
.
Kävelemme pääkatua Karl Johannia luoteeseen. Kaffestuvassa nautimme aamukahvin, leivän, maidon. Kauppatori. Palaamme vähän taaksepäin kirkkoon. Käymme tavaratalossa, josta mieleeni jäävät lelut. Ostan postikortteja, paikallinen R-kioski on Narvesen.
.
Kävelemme kaupungintalolle. Bussikartta ei ole ilmainen vaan maksaa 10 Norjan kruunua! Bussimatkat maksavat 600 äyriä/kerta. Kallista! Kävelemme kuninkaanlinnan puistoon, jossa valokuvaan.
.
Ajamme raitiovaunulla lukuisten suurten patsaitten mahtavaan Vigeland-puistoon. Aurinkoista säätä, mutta matkaväsymystä vähäunisten juna-öiden jälkeen ja istuskelua. Holmenkollen hyppyrimäkineen näkyy korkealla kaukana taustalla. Saamme odottaa kauan toista raitiovaunua takaisin keskikaupungille, olisiko 20-30 minuutin välit, ei kymmenen tai viiden.
.
Keskustaa täyttää hirveä tungos lauantaina. Ai onkin kommunistien tai Radikale Venstren vaalikokous jossakin. Kaikkialla pylväissä näkyy vain rouva Gro Harlem Brundtlandin ja hänen sosiaalidemokraattiensa vaalimainoksia, missä Höyre, porvarit?
.
Syön Wieninleikkeen grillissä Kaffestuvan yläpuolella. Mureaa, mutta vetiset vihannekset, paljon perunaa. Vietnamilaistyttö tarjoilijana. Saksalaiset kysäisevät minulta aterian hintaa, joka oli 29 kruunua.
.
Ajamme bussilla 30 Bygdöylle, mutta jäämme liian aikaisin pois ja saamme kävellä. Folk Museum on kuin Helsingin Seurasaari. Liput 8 Norjan kruunua, opiskelijoille 6 kruunua, mutta vain norjalaisille opiskelijoille, selittää vahtimestari norjaksi. Emme sitten menekään museoon, joka ei olisi enää aukikaan kuin puoli tuntia.
.
Käymme 5 kruunun lipuilla paria Viikinkivenettä esittelevässä Viikinkimuseossa, joka tuntuu vähän vaatimattomalta. Tilausbusseja ja turisteja on kuitenkin pihalla kuin Vilkkilässä kissoja. Lapsilla lukee hatuissa 'Uganda', laivastako, risteilyltäkö?
.
Tytöt tukkivat laumana tietä ja matkakassini painaa: kannan mineraalivettä, omenia, mehua ja jogurttia, tavaratalosta ostettuja. Ullan kanssa ehdimme samoilla bussilipuilla paluumatkalle keskikaupungille, koska vaihto-oikeus säilyy tunnin ja lippuihimme oli leimattu myöhäinen kellonaika. Pakistanilainen bussikuski nyökkää hyväksyvästi. Hänellä on pieni tytär mukana ajelulla, päivähoidossa?
.
Kävelemme kaupungintalon läheisille rannoille. Rooseveltin patsas on ulokkeella. Katselemme ja syömme. Menemme muurien sisälle Akershusin linnakkeeseen. Sieltä korkealta avautuvat komeat näköalat merelle ja kaupungille. Uganda-laiva lähtee satamasta vesille! Kiva ruohokenttä linnan muurien sisällä, istun nurmella ja kirjoittelen hitaasti postikortteja, ainakin Pirkolle, Riitalle, Marjutille, ehtisinkö useammille? Ihmettelen, mistä saisin postimerkkejä, kun on lauantai, eikä ole automaatteja? (Rautatieasemalta, Narvesenin kioskista).
.
Illan tullen lähdemme linnasta pois. En uskalla mennä suorinta tietä sotilasvartion ohi, kun äskettäin Oulussa vartiomies oli ampunut sotilasalueen läpikulkijan. Tänään sotilaita oli koko iltapäivän marssinut edestakaisin vartiokierroksilla Akershusin valleilla. Kun pari poikaa oli kaivanut esiin pulloja, sotilas oli muuttanut reittinsä poikia kohti, jolloin toinen pojista pakeni, mutta toinen lähti pois vasta sotilaan puhuteltua häntä.
.
Elokuun viimeisenä lauantai-iltana pääkatu Karl Johann raikuu musiikkia. "Katu on meidän", lukee seinäkirjoituksessa. Nuoriso parveilee. Musiikki soi täysillä katuvarren ravintoloista. Kävelemme Ullan kanssa juna-asemalle ja sieltä ulos taas, tyhjää pimeää etelän puolta. Satamaan, josta lähtee kolmena päivänä viikossa matkustajalaiva Kööpenhaminaan.
.
Pimeä vedenpinta ja ranta asfalttia. Syömme appelsiineja ja juomme Fanta-mehua. Humalainen tai alkoholisti tulee juttelemaan norjaksi, en ymmärrä norjaa. Hän kysyy mistä tulen, olenko tanskalainen? saksalainen? ruotsalainen? "Fra Finland!". "Fra Finland - Suomi, Suomi!"
.
Palaamme rautatieasemalle, Ulla vaihtaa viimeiset Norjan kruununsa makkaraan ja saa vähän alennusta, kun raha ei aivan riitä. Minun tekisi mieleni paikallista päivälehteä ja sarjakuvalehteä Donald Duck & Co, mutta ne jäävät ostamatta. (Olen kyllä Oslon Aftenpostenin ja Norjan DD:n ostanut Suomesta).
.
Kolmannen yön junamme, reitillä Oslosta Tukholmaan, on ruotsalainen. Vaunu eroaa tanskalaisesta ja norjalaisesta siten, että vessassa on enemmän kirjoitettuja ohjeita!
.
Lepovaunupetiini ei kuulu alulakanaa. Hytti on kuudelle matkustajalle, mutta sinne tulee kanssani vain yksi, roteva, lihava sänkitukka, joka vääntelee ikkunan kaidetta täysin voimin kuin yrittäisi irrottaa sen tai muovailla sen kieroksi. Miehellä on mukanaan rinkka ja hän puhuu englantia.
.
Lepovaunuhyttejä näkyy olevan tyhjillään. Ullalla on jo Helsingistä ostamansa makuuvaunupaikka. Naapurihytissä on opiskelijoita, joku tyttökin. Kolmas nukkuja tulee minun hyttiini yöllä matkan varrelta. Minusta on vähän tylsää joutua nukkumaan pukeissani, totuttuani makuuvaunujen oikeiden vuoteiden ylellisyyteen peiton alla, lakanoiden välissä.
.
****
TUKHOLMAAN sunnuntaina 30.8.1981 tulemme takaisin aamulla ajoissa. Osaan neuvoa jugoslavialaista siirtolaista juna-asemalla oikealle laiturille. Köpiksessä minun tuli neuvottua eräs herra toimivalle Coca-cola-automaatille.
.
Sitten Tunnelbanan, till Tekniska Högskolan. Sieltä alkaa bussilla pitkä matka Kapellskäriin Vikingin laivalle, joka kulkee lyhintä meriväliä vain Naantaliin asti. Haitaribussi jatkeineen eli pitkä nivelbussi tulee melkein täyteen, siihen jää vain neljä tyhjää istumapaikkaa. Näen kaiken, koska istun itse keskellä takapenkillä, vieressäni kaksi tyhjistä paikoista ja molemmin puolin ikkunapaikoilla matkustajat.
.
Turhaa sekoilua meillä Kapellskärin laivaterminaalissa, sillä onhan meillä jopa hyttikin ostettuna päivämatkalle, numero 131 alhaalla kansien alla. Lepäilyä hytissä, vettä, omenia, mutta ennen Maarianhaminaa nousu yläkansille, syömään puna-ahventa baarissa, 15 markkaa, kruunuilla maksettuna.
.
Joku miesasiakas ehkä huijaa, kun sanoo kassalle antaneensa 50 markkaa. Kassarouva muistelee, että sai 30 markkaa, mutta antaa periksi valittaen: "Minun palkastani se on sitten pois, hyvä että kelpaa! Ja tämä on jo toinen kerta!" "Ei varmasti minun kohdallani!" kähisee miesasiakas.
.
Ostan taxfree-kaupasta suklaata 30 markalla. Istuskelemme Ullan kanssa baarissa katsellen ulos merelle. Merinäköala ja kaunis saaristo koko ajan näkyvissä, Ahvenanmaan ja Turun. Televisio näyttää maaottelua Suomi-Ruotsi! "Juokse Hannu Mykrä!" Joku äijä-matkustaja menee korjaamaan tv-kuvaa ja saa sotkettua näkymän täysin! Mutta kärsivällisesti uurastaen hän saa sittenkin vielä palautettua kuvan.
.
Naantalissa siirrymme illalla junaan eli kiskobussiin, jolla ajamme Turkuun. Turussa on sitten melkein tunti odotusaikaa ennen Helsingin-junan lähtöä. Ranskalainen turisti kysyy junailijalta miten pääsisi "Turun satamasta Helsinkiin" ja konduktööri alkaa neuvoa turistia Turun satamaan. Eräs suomalainen rouva opastaa kuitenkin ranskalaisen Helsinkiin menevään junaan.
.
Helsingissä ajan bussilla kotiin klo 24 ja matka on ohi! Viihdyin, vaikka harmittelen mitä kaikkea etukäteen suunnitellusta ohjelmasta jäi toteutumatta. Turhaa sekoilua ja liikaa aikaa odotteluun. Miten paljon kaikki maksoi, tonnin! Oslossa alkoi vähän väsyttää museoissa ravaaminen ja vaihtui oleiluun. Matkakokemusta sain ja vapauden tunteesta pääsin nauttimaan.
.
*****
Paljonko maksoi, vuonna 1981?
Pohjola Junalla (Nordturist) 21 päivää: 660 markkaa.
(660-300=360, sillä samalla junalipulla (6x50 mk)
tein 6 ekaa Kuntabongaus-matkaani 6 kaupunkiin:
Turku, Pori, Rauma, Vaasa, Oulu, Joensuu)
.
Laivamatkat 35+25 = 60 markkaa
Laivahytit 49+20=69 markkaa
Laivabussi Kapellskäriin 11 mk (140)
Junien (3) makuupaikat yht. 190 markkaa.
Kaikki yhteensä 690-990 mk vuonna 1981.
.
.
*
TUKHOLMA, torstaina 27.8.1981, sävähdyttävää, klo 07:00, kirpeä ilma, aurinkoa, ensimmäinen bussi 43 ehtii lähteä, rahan kaivelua seuraavaan, nenän niistämistä, ilmainen bussi onkin! (vuonna 1981). Slussenille, rauhallista aamua, Tunnelbanan, yritys ostaa Turistikortti busseihin, ei - sen saakin (v.-81) vain Liikennelaitoksen myymälästä, joka avautuu klo 8. Pohjoiseen kävellen läpi Vanhan kaupungin, jossa seinät on raapustettu täyteen töherryksiä, iskulauseita. Harvoja kulkijoita. Sillat, valokuvia.
.
Tukholman kaupungintalo, piha näyttämöineen, ranta puistoineen. Asemalle siltoja pitkin, ostetaan turistikortti busseihin, makuupaikan osto junaan Kööpenhaminasta Osloon ja halvempi lepovaunupaikka Oslosta Tukholmaan, helposti.
.
1) Nordiska Museet, mainio kummituslinna, jossa upea "Resa i Sverige" -näyttely, opiskelijalipulla. Myös saamelaiset ym. kokoelmat. Kestikievarin tunnelmaa lisää taustanauhalta kuuluva susien ulvonta.
2) Wasa-laivan museo. Laivaa voi katsella vain ulkopuolelta kuin rakennustelineiltä, mikä on pieni pettymys.
3) Moderna Museet, taidemuseo, jonka eka huone on tylsä, mutta jatkossa paranee.
.
Kävely rantoja pitkin ydinkeskustaan Hötorgetille, tavaratalo PUB, jonka ravintolassa spagetti-annos, käynti vessassa.
.
Kulturhuset, kirjasto Sergelin torilla, ulkomaisia sanomalehtiä selaillen.
.
Skeppsbron, suomalaisen vanhan turistipariskunnan neuvominen kohti Vikingin laivaa. "Kaukana, pitkä matka kävellä", arvelen. "Meillä on koko päivä aikaa." Gamla Stan, kaksi huutavaa nuorisojoukkoa. Piparien tarjoajia. Istuskelua Stortorgetilla.
Illalla rautatieasema. Matkatoverini Ulla lähtee klo 21:n jälkeen Kööpenhaminaan aikaisemmalla yöjunalla, johon hän oli saanut Helsingissä makuupaikkalipun, minä en. Odottelen seuraavaa junaa pari tuntia. Asemahallissa pitkätukkainen vaalea poika huutaa mölisee: "MÖÖ! MÖÖÖ!" Vartija tai poliisi ei välittäisi puuttua häiriöön. Vastahakoisesti hän jättää juttukaverinsa ja menee meluajan luokse, kysyneekö papereita. Sitten vartija kävelee ulos ja poika aloittaa heti huutamisen uudelleen: "MÖÖ! MÖÖÖ!"
.
Menen junaani puoli tuntia ennen lähtöaikaa klo 23:08. Tutkin paikkoja, juon vettä, pesen hampaat. Hyttikumppanit tulevat vartin ennen lähtöä. Alapetin suomalainen ei sano sanaakaan, hänen matkalaukussaan lukee E. Leppäkoski, Åbo Akademi.
.
Sebastianilta näyttävää nuorta-miestä (vaihto-oppilasta tai lomavierasta) on saattamassa "Ruotsin-perhe", erosuukoin. Yläpeti on pojan, hui ui! "Tror du han kan alls sova där", huolestuu perheen tyttö. Saattajien poistuttua, junan lähdettyä, poika polttaa tupakan käytävässä. Katselemme avatuista ikkunoista pimenevään öiseen kaupunkiin.
.
"Minne meet, mistä tuut?" Hän on hollantilainen, sanoo käyneensä Suomessa pienenä, ei muista mitään: "Viihdytkö Suomessa? Olen aina halunnut kysyä suomalaiselta, vaikuttaako Neuvostoliiton uhka Suomen politiikkaan?" "Ei vaikuta jokapäiväiseen elämään, ulkopolitiikkaan kyllä." (Hän kehottaa minua loikkaamaan länteen.)
.
Yöuneni on osittainen. En saanut konduktööristä selvää, meneekö juna matkustajineen salmen yli lautalla Tanskaan. Kuuden maissa aamulla kuuluu ulkopuolelta terävää kolinaa, työmiesten huutoja toisilleen ja kolketta, kun vaunut asetellaan raiteilleen lautalle. Kukaan ei nouse vuoteeltaan. Aamulla Leppäkoski juttelee säästä ruotsiksi.
.
**
KÖÖPENHAMINA, perjantaina 28.8.1981. Ulla on pirteänä laiturilla junaa vastassa. Katetut laiturit, asemahallissa on paljon myyntikojuja. Ovesta kun menemme ulos, Tivoli on aivan vastapäätä. Kello on jo lähes 9. Kierrämme korttelin ympäri informaatiotoimistoon, josta saan kartan bussireitti-merkintöineen. Ostamme asemalta päiväliput kulkuvälineisiin.
.
Kävelemme raatihuoneentorille Rådhusplatsenille ja eteenpäin kävelykaduille Strögetille, missä juomme aamukahvit. Ostan postikortteja kadulta. Liikkeitä vasta availlaan. Aika vilkasta. Kongens Nytorv, kiva ympyräpuisto. Istuskelua, valokuva, paloautoja. Nyhavn tatuointipalveluineen merimiehille.
.
Kävelyä ja sekoilua: väärään suuntaan bussilla, bussi palauttaakin meidät takaisin Rådhusplatsenille. Uudella bussilla pääsemme linnakepuistoon, joka on ihana, kuin olisimme maalle tulleet! Mikä vihreys ja rauha, vesi sorsineen, lumoavaa! Vaihdan uuden filmin kameraan. Keltaisia kasarmeja, jokunen sotilas.
.
Kävelemme Langelinielle, jolta löytyy Pieni Merenneito ja Suuri turistijoukko. Paviljonki ja bussin odottelua. Joku viisikymppinen herrasmies luulee mun olevan lähdössä pois autollani ja toivoo saavansa vapautuvan pysäköintipaikan?
.
Ajamme bussilla Taidemuseolle tai vähän sen ohi. Kävelemme Kasvitieteellisen puiston halki. Juon Tukholmasta ostamani tölkki-cokiksen. Museossa on niin hölmöjä kuin hyviäkin tanskalaisia tauluja sekä ulkomaisia mestariteoksia. Elävät tytönkuvat! Vaatesäilytyslokerot kellarissa ja iso hissi.
.
Palaamme Strögetille, etsimme ruokapaikkaa. Syön tonnikalasalaatin. Sitten Studie- ym. Strasseille, etsin sarjakuvakauppa Fantaskin, jossa kuluu 15-20 minuuttia. Olisi Corbetia, Heavy Metalia, Daisya ja Donaldia. Ostan äkkiä ja halpaa, uskaltamatta tuhlata. Hej! Sain myös luettelon.
.
Ajamme bussilla Eläintarhaan, joka onkin jo kiinni. Lähdemme S-junalla Klampenborgiin. Matkustajina on kauheita punkkareita, jollakulla on oikein harjoiteltu kaikkea halveksuva ilme ja huulien asento. Nuoret riitelevät paikallisjunassa mummojen kanssa ja mekastavat. Sitten junaan tulee huutava mies: "Lapset aina mekastaa, ei ole rauhaa ollenkaan!" Mies jaksaa huutaa solkenaan pari asemanväliä, ennen kuin poistuu, jatkaen keskeytyksettä huutoaan, mutta äänen vaimetessa etäisyyden kasvaessa. Vasta sitten saavat lapset sanansijaa huutaa takaisin.
.
Klampenborg, pääteasema. Ei näy mitään tienviittoja vanhaan huvipuistoon, turhaan kävelemme pari kilometriä kohti Helsingöriä. Lehtipuita ja kohtalaisen vilkas liikenne. Käännymme takaisin ja menemme edes Bellevuen uimarannalle. Hienoa hiekkaa ja jokunen illan maleksija. Kävely ihanan ruohokentän poikki. Ranta on idässä ja lännestä löytyy Dyrehavnin portti sekä tie Bakkenin huvipuistoon, mutta meillä ei ole enää aikaa!
.
Palaamme junalla kaupunkiin. Mitä enemmän kurittomat lapset ja nuoret telmivät ulkona junaradalla tai junan ovilla, sitä kimakammin veturin pilli viheltää!
.
Tivoliin sitten illaksi. Mustaihoinen mies sekoittaa minulle milkshaken, pirtelön, yllätyksekseni mielestäni pahanmakuisen. Popcorn ei myöskään maistu minulle.
.
Huvipuisto muuttaa satumaista ulkonäköään illan pimetessä ja lamppujen syttyessä. Kauniita heijastavia vedenpintoja. Paljon asiakkaita perjantai-iltana, neuvon jonkun kysyjän rahanvaihtoon. Eipä Tivoli kuitenkaan ole paljon mitään, jos ei tuhlaa rahaa!
.
Rautatieasemalle. Juon asemahallissa vedellä laimennettua colaa. Ostan kuuman kaakaon automaatista, se maistuu hyvältä! Junassa hyttikumppanini ovat kaksi norjalaista miestä. Yläpetillä lihava iloinen nuori kaljuuntuva, joka kysyy minne menen? Alapetillä upseerityyppi, joka neuvoo norjaksi missä on kassini paikka, mutta luovuttaa kun en ymmärrä kieltä. Hänellä on vaimo viereisessä hytissä ja hän poistuu aamulla jo aikaisin. Vuoteeni on taas kolmesta keskimmäinen.
.
Junan päästyä yöllä Ruotsin puolelle huudetaan käytävältä passintarkastusta. "Me olemme norjalaisia!" vastaa alapetin mies kaikkien puolesta, kun ovi avataan käytävältä, minkä jälkeen ovi suljetaan heti taas.
.
Aamulla menen vaunun käytävään katselemaan Norjan vuoristoisia, kiehtovia maisemia. Vaununi on junan viimeinen, joten voin helposti mennä peräovelle katselemaan ikkunasta taakse jäävää rautatietä. Vaunu on norjalainen ja siinä on miellyttävän iso vessa, parempi kuin muiden Pohjoismaiden junissa.
.
***
OSLO, lauantaina 29.8.1981. Haen aluksi kartan aseman lippumyymälästä. Ulkona rinkkaselät matkailijat kyselevät sitten minulta, mistä sain kartan?
.
Kävelemme pääkatua Karl Johannia luoteeseen. Kaffestuvassa nautimme aamukahvin, leivän, maidon. Kauppatori. Palaamme vähän taaksepäin kirkkoon. Käymme tavaratalossa, josta mieleeni jäävät lelut. Ostan postikortteja, paikallinen R-kioski on Narvesen.
.
Kävelemme kaupungintalolle. Bussikartta ei ole ilmainen vaan maksaa 10 Norjan kruunua! Bussimatkat maksavat 600 äyriä/kerta. Kallista! Kävelemme kuninkaanlinnan puistoon, jossa valokuvaan.
.
Ajamme raitiovaunulla lukuisten suurten patsaitten mahtavaan Vigeland-puistoon. Aurinkoista säätä, mutta matkaväsymystä vähäunisten juna-öiden jälkeen ja istuskelua. Holmenkollen hyppyrimäkineen näkyy korkealla kaukana taustalla. Saamme odottaa kauan toista raitiovaunua takaisin keskikaupungille, olisiko 20-30 minuutin välit, ei kymmenen tai viiden.
.
Keskustaa täyttää hirveä tungos lauantaina. Ai onkin kommunistien tai Radikale Venstren vaalikokous jossakin. Kaikkialla pylväissä näkyy vain rouva Gro Harlem Brundtlandin ja hänen sosiaalidemokraattiensa vaalimainoksia, missä Höyre, porvarit?
.
Syön Wieninleikkeen grillissä Kaffestuvan yläpuolella. Mureaa, mutta vetiset vihannekset, paljon perunaa. Vietnamilaistyttö tarjoilijana. Saksalaiset kysäisevät minulta aterian hintaa, joka oli 29 kruunua.
.
Ajamme bussilla 30 Bygdöylle, mutta jäämme liian aikaisin pois ja saamme kävellä. Folk Museum on kuin Helsingin Seurasaari. Liput 8 Norjan kruunua, opiskelijoille 6 kruunua, mutta vain norjalaisille opiskelijoille, selittää vahtimestari norjaksi. Emme sitten menekään museoon, joka ei olisi enää aukikaan kuin puoli tuntia.
.
Käymme 5 kruunun lipuilla paria Viikinkivenettä esittelevässä Viikinkimuseossa, joka tuntuu vähän vaatimattomalta. Tilausbusseja ja turisteja on kuitenkin pihalla kuin Vilkkilässä kissoja. Lapsilla lukee hatuissa 'Uganda', laivastako, risteilyltäkö?
.
Tytöt tukkivat laumana tietä ja matkakassini painaa: kannan mineraalivettä, omenia, mehua ja jogurttia, tavaratalosta ostettuja. Ullan kanssa ehdimme samoilla bussilipuilla paluumatkalle keskikaupungille, koska vaihto-oikeus säilyy tunnin ja lippuihimme oli leimattu myöhäinen kellonaika. Pakistanilainen bussikuski nyökkää hyväksyvästi. Hänellä on pieni tytär mukana ajelulla, päivähoidossa?
.
Kävelemme kaupungintalon läheisille rannoille. Rooseveltin patsas on ulokkeella. Katselemme ja syömme. Menemme muurien sisälle Akershusin linnakkeeseen. Sieltä korkealta avautuvat komeat näköalat merelle ja kaupungille. Uganda-laiva lähtee satamasta vesille! Kiva ruohokenttä linnan muurien sisällä, istun nurmella ja kirjoittelen hitaasti postikortteja, ainakin Pirkolle, Riitalle, Marjutille, ehtisinkö useammille? Ihmettelen, mistä saisin postimerkkejä, kun on lauantai, eikä ole automaatteja? (Rautatieasemalta, Narvesenin kioskista).
.
Illan tullen lähdemme linnasta pois. En uskalla mennä suorinta tietä sotilasvartion ohi, kun äskettäin Oulussa vartiomies oli ampunut sotilasalueen läpikulkijan. Tänään sotilaita oli koko iltapäivän marssinut edestakaisin vartiokierroksilla Akershusin valleilla. Kun pari poikaa oli kaivanut esiin pulloja, sotilas oli muuttanut reittinsä poikia kohti, jolloin toinen pojista pakeni, mutta toinen lähti pois vasta sotilaan puhuteltua häntä.
.
Elokuun viimeisenä lauantai-iltana pääkatu Karl Johann raikuu musiikkia. "Katu on meidän", lukee seinäkirjoituksessa. Nuoriso parveilee. Musiikki soi täysillä katuvarren ravintoloista. Kävelemme Ullan kanssa juna-asemalle ja sieltä ulos taas, tyhjää pimeää etelän puolta. Satamaan, josta lähtee kolmena päivänä viikossa matkustajalaiva Kööpenhaminaan.
.
Pimeä vedenpinta ja ranta asfalttia. Syömme appelsiineja ja juomme Fanta-mehua. Humalainen tai alkoholisti tulee juttelemaan norjaksi, en ymmärrä norjaa. Hän kysyy mistä tulen, olenko tanskalainen? saksalainen? ruotsalainen? "Fra Finland!". "Fra Finland - Suomi, Suomi!"
.
Palaamme rautatieasemalle, Ulla vaihtaa viimeiset Norjan kruununsa makkaraan ja saa vähän alennusta, kun raha ei aivan riitä. Minun tekisi mieleni paikallista päivälehteä ja sarjakuvalehteä Donald Duck & Co, mutta ne jäävät ostamatta. (Olen kyllä Oslon Aftenpostenin ja Norjan DD:n ostanut Suomesta).
.
Kolmannen yön junamme, reitillä Oslosta Tukholmaan, on ruotsalainen. Vaunu eroaa tanskalaisesta ja norjalaisesta siten, että vessassa on enemmän kirjoitettuja ohjeita!
.
Lepovaunupetiini ei kuulu alulakanaa. Hytti on kuudelle matkustajalle, mutta sinne tulee kanssani vain yksi, roteva, lihava sänkitukka, joka vääntelee ikkunan kaidetta täysin voimin kuin yrittäisi irrottaa sen tai muovailla sen kieroksi. Miehellä on mukanaan rinkka ja hän puhuu englantia.
.
Lepovaunuhyttejä näkyy olevan tyhjillään. Ullalla on jo Helsingistä ostamansa makuuvaunupaikka. Naapurihytissä on opiskelijoita, joku tyttökin. Kolmas nukkuja tulee minun hyttiini yöllä matkan varrelta. Minusta on vähän tylsää joutua nukkumaan pukeissani, totuttuani makuuvaunujen oikeiden vuoteiden ylellisyyteen peiton alla, lakanoiden välissä.
.
****
TUKHOLMAAN sunnuntaina 30.8.1981 tulemme takaisin aamulla ajoissa. Osaan neuvoa jugoslavialaista siirtolaista juna-asemalla oikealle laiturille. Köpiksessä minun tuli neuvottua eräs herra toimivalle Coca-cola-automaatille.
.
Sitten Tunnelbanan, till Tekniska Högskolan. Sieltä alkaa bussilla pitkä matka Kapellskäriin Vikingin laivalle, joka kulkee lyhintä meriväliä vain Naantaliin asti. Haitaribussi jatkeineen eli pitkä nivelbussi tulee melkein täyteen, siihen jää vain neljä tyhjää istumapaikkaa. Näen kaiken, koska istun itse keskellä takapenkillä, vieressäni kaksi tyhjistä paikoista ja molemmin puolin ikkunapaikoilla matkustajat.
.
Turhaa sekoilua meillä Kapellskärin laivaterminaalissa, sillä onhan meillä jopa hyttikin ostettuna päivämatkalle, numero 131 alhaalla kansien alla. Lepäilyä hytissä, vettä, omenia, mutta ennen Maarianhaminaa nousu yläkansille, syömään puna-ahventa baarissa, 15 markkaa, kruunuilla maksettuna.
.
Joku miesasiakas ehkä huijaa, kun sanoo kassalle antaneensa 50 markkaa. Kassarouva muistelee, että sai 30 markkaa, mutta antaa periksi valittaen: "Minun palkastani se on sitten pois, hyvä että kelpaa! Ja tämä on jo toinen kerta!" "Ei varmasti minun kohdallani!" kähisee miesasiakas.
.
Ostan taxfree-kaupasta suklaata 30 markalla. Istuskelemme Ullan kanssa baarissa katsellen ulos merelle. Merinäköala ja kaunis saaristo koko ajan näkyvissä, Ahvenanmaan ja Turun. Televisio näyttää maaottelua Suomi-Ruotsi! "Juokse Hannu Mykrä!" Joku äijä-matkustaja menee korjaamaan tv-kuvaa ja saa sotkettua näkymän täysin! Mutta kärsivällisesti uurastaen hän saa sittenkin vielä palautettua kuvan.
.
Naantalissa siirrymme illalla junaan eli kiskobussiin, jolla ajamme Turkuun. Turussa on sitten melkein tunti odotusaikaa ennen Helsingin-junan lähtöä. Ranskalainen turisti kysyy junailijalta miten pääsisi "Turun satamasta Helsinkiin" ja konduktööri alkaa neuvoa turistia Turun satamaan. Eräs suomalainen rouva opastaa kuitenkin ranskalaisen Helsinkiin menevään junaan.
.
Helsingissä ajan bussilla kotiin klo 24 ja matka on ohi! Viihdyin, vaikka harmittelen mitä kaikkea etukäteen suunnitellusta ohjelmasta jäi toteutumatta. Turhaa sekoilua ja liikaa aikaa odotteluun. Miten paljon kaikki maksoi, tonnin! Oslossa alkoi vähän väsyttää museoissa ravaaminen ja vaihtui oleiluun. Matkakokemusta sain ja vapauden tunteesta pääsin nauttimaan.
.
*****
Paljonko maksoi, vuonna 1981?
Pohjola Junalla (Nordturist) 21 päivää: 660 markkaa.
(660-300=360, sillä samalla junalipulla (6x50 mk)
tein 6 ekaa Kuntabongaus-matkaani 6 kaupunkiin:
Turku, Pori, Rauma, Vaasa, Oulu, Joensuu)
.
Laivamatkat 35+25 = 60 markkaa
Laivahytit 49+20=69 markkaa
Laivabussi Kapellskäriin 11 mk (140)
Junien (3) makuupaikat yht. 190 markkaa.
Kaikki yhteensä 690-990 mk vuonna 1981.
.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)