keskiviikko 30. syyskuuta 2020

690. Kävelyjä Helsingissä 1982: Roihuvuori +

(päiväkirjasta 13.10.1982)

Metrolla Itäkeskukseen, kävellen Marjaniemeen, Tulisuontietä, joka pitkä, asumaton, siirtolapuutarha oikealla pohjoisessa. Sää sateella uhkaileva. Postin kohdalla tullaan Roihuvuorentielle, pihapolkua 18:aan, mutta sama pitkä kierros tehtävä (on pitkä talo). Vien kirjeen (edelleen-lähetettäväksi Pirkolle). Poistun polkua. Vuorenpeikontielle, tuttuja taloja, jossakin noista asuivat Pöyhöset, kävin 31.12.69 tai 1.1.70.

Vesitornin sienihahmo varjostaa painostavasti, menen kenttäaukeaman niityn kautta polkuja Sahaajantielle. Wetter, Sederholm, Herttoniemensalmen rantapolku (eipä erityinen). LAAJASALO, Jussaarenkuja, ilman... Yliskylä, polkua, mielenkiintoisiakin taloja, alkoi sataa vettä. Herttoniemen Kartanopuistoa, paras jää näkemättä, kiire metroon ja elokuvakerho Clickiin katsomaan Bergman: Mansikkapaikka. Ostan metron sarjalipun seteliautomaatista Rautatieasemalla. Ke 13.10.1982

**

MEILAHTI. Kuusitie. Sairaalakompleksin avaruus kuin  Brasilian pääkaupungista Brasiliasta. Hirveä on MERIHAAN kerrostalorykelmä Siltavuorenrannasta katsottuna. Kävelin Pohjoisrantaa. Tyhjä Kauppatori on yllättävän pieni! Selailin kirjoja Akateemisessa ja Suomalaisessa kirjakaupassa - pojankloppeja ajettiin ulos, ivallinen myyjä toiselle: "Tule palvelemaan näitä herroja!" (Pikkupoika ja ylikehittynyt pyyhälsivät tusseja hakemassa, isompi puhkui v-sanoja mennen-tullen. Bussissa joku noomi tapaa naapurinsa, tervehtii kuuluvasti ja 'joutuukin' juttelemaan ystävänsä takana hollantilaisen mormoni-look-miehen kanssa englanniksi. Yes, yes... I was in Philadelphia... call-girls, they say... Osaapa suomalainenkin kieliä. Bussissa humalainen matkustaja uhkasi soittaa Tyllilälle, liikennöitsijälle. "Joka päivä alkaa tällaiseksi mennä..." jupisi kuljettaja. ke 29.9.1982

689. Helsingin metrojunalla 1. kerran 1982

(Päiväkirjasta perjantaina 24.9.1982)

Asematunnelista pelottavan jyrkät liukuportaat, kaide liikkuu askelmia nopeammin, kättä täytyy siirtää takaisin. Kaikki eivät pidä kiinni, toiset juoksevat vasenta laitaa. Kiireesti punaiseen vaunuun, keskivaunun etupäähän osun. (Jotkut istuivat tunnelissa penkeillä odottamassa junaa). Kovat kiiltävät muovipenkit, joissa uria. Nenät vastakkain istutaan, 2+2+2+2, päässä 2+2+5. Tärinää. Klo 14 jään Hakaniemessä pois, tulen ylös yllättäen Ympyrätalon kulmalla, kävelen korttelin Hakaniemen torille ja taas alas metroon. Ikkunan viereen, selkä edellä, Herttoniemeen asti. Maan päällä busseja tusina, molemmilla puolilla asemaa.

Aloitan Herttoniemestä 10 km  kävelyn: Linnanrakentajantietä, "poliisin mutkasta" Abraham Wetterin tielle vasemmalle ja Sederholmintielle oikealle - ihanan autio pitkä puistokäytävä jalankulkijoille. Puhdistamo (vasemmalla) hyvin peitossa eikä Herttoniemen kartanopuistosta näy merkkiäkään (oikealla olisi).

Mutka itään: Väylänsuu, pieni silta TAMMISALOON, jossa on sievää kuin Kauniaisissa, rivitaloja, omakotitaloja, hiljaista ja rauhallista, asfalttitiet, bussilinja ajaa. Kivasti yllättäviä aukiomaisia levennyksiä tiessä. Mukava kauppa-aukio. Ruonasalmentietä koilliseen, aurinko selän takana.

Välivaihe, ja sitten kerrostalot alkavat rauhallisesti, pitkinä, pääty Peukaloisentielle. Parvekkeita koko pitkä seinä. (Kävelty 3 km.) Puistoa vasemmalla. Roihuvuorentie ja numero 18, A B ... F G -talot, etsin Pirkon siskon osoitetta c75, kellarissa  oikealla. Lämpö?putkitöitä. Kierrän n:o 20:n kautta takapihan puolelle, ikkunoita pari aika isoa 'kellarissakin' eli maantasalla, terassi? Ulko-ovi pihalle? (4 km kävelty)

Jatkan Roihuvuorentietä, Lumikit ja Prinssit katuniminä jäävät ohitukselle. Moottoritien alitse, (käv. 5 km), lähtisinkö polkua itään ja Itäkeskukseen? Ei vaan Sahaajankatua (teollisuutta, varastoja vasemmalla) lounaaseen, Muuntajatietä luoteeseen. SIILITIEN metroasema, onko käytössä, en tiedä (oli!) (6 km kävelty). Jatkan Siilitietä (moottoritien ali) luoteeseen ja Kettutietä lounaaseen Eränkävijän torille, siitä pitkä Hiihtomäentie (valokuvauksellista taaksepäin) (7 km kävelty) metroasemalle (8km)

Kello 15:40 jatkan Itäkeskukseen. Inhottava merkkiääni metrossa. Selkä edellä matkustan ikkunapaikalla. Itäkeskuksessa kierrän suotta Marjaniementien kautta  Kauppakartanonkatu 16 B 112 (kävelty 9 km) - numeroa, vain HOAS (Ystävyydenpuiston naapurissa) - atk-tuloste-lista. Ovi pihalta, umpipiha, kiva, 3-kerroksinen, lastentarhana koko piha, tiilitaloja. Sitten Asiakkaankatu. Toinen HOAS.

Siltaa Itäväylän yli ja taas metroon, josta alan jo pitää! (9,6 km kävelty). Passipoliisi seisoskeli Itäkeskuksen bussilaiturilla saapuvien bussien puolella. Hiljaista liikenne kaupunkiin päin nyt. Mutta junahan matelee! Bussit ajavat ohi kovempaa! Olen etuvaunussa nyt, mutten inva-paikalla ihan keulassa, siellä on lapsiperhe isineen. Kolmen jengi istuu seurakseni, mutta vaihtaa typötyhjään välikköön. Junassa naiskuljettaja.

"Rautatientori päätepysäkki" kuulutetaan. Ainainen tungos liukuportaisiin. Saavutan vieressäni istuneen arabin (arabiankielisiä kirjoja kädessä) ja hänen tyttöystävänsä. Vaihtoaikani ei riitä enää Lauttasaaren bussiin. Lähden kotiin puoli kuudeksi (10 km kävelty).

pe 24.9.1982.

maanantai 28. syyskuuta 2020

688. Maarianhaminan lintutalo ja luontopolku

(Jatkoa) Maarianhaminan Elverksgatanilla oli sähkölaitoksen lisäksi paloasema ja poliisiasema. Katu jatkui länteen merenrannan laituriin, jossa rahtilaiva. Fabriksgatan ja Neptunigatan lähtivät etelään ylämäkeen kohti Ahvenanmaan ammattikoulua.
.
Minua kiinnosti mäeltä länteen lähtevä, karttaan merkitty maapohjainen epätasainen mutkitteleva polku, joka johti Vesitornin kukkulalle (jossa olin käynyt kesällä 1991). Polun varrella oli meren pieksämää karua rannikon kalliomäen luontoa, käkkyrämäntyjä ja irtokivikkoja, hiidenpeltoja. Lisäksi kävijät olivat pinonneet lähikalliolle joitakin irtokiviä päällekkäin. Näköalat avautuivat lahdelle länteen. Vesitornilta oikaisin polkua alas etelään. Vastaani tuli 2 frisbee-golfia pelaavaa seuruetta, pari nuorta paria ja suomenkielinen pari vanhoja rouvia.
.
Tulin keskustaan länsilaidalle. Kävelin Norragatanin päästä päähän. Varrella pientalojen jälkeen keskustan vilkas K-kauppa Math's Hallen. TORGGATAN taisi olla kaupungin tärkein kauppakatu. Torggatan 6 S-ryhmän VARUBODEN, kooltaan Alepan ja S-Marketin väliltä. Kävin ruokaostoksilla, suomenkielisiäkin turistiperheitä asiakkaina.
.
LINTUTALO Lilla Holmenilla uudelleen klo 14:30. Ulkohäkin luona pari venäläistä turistia viihdyttämässä talosta ulos tullutta lintua. Menin ovesta sisään. Useita häkkejä, jossakin yksinään iso "Jussi Björling"-niminen 20-vuotias "rödmaskparakit" (kuin punainen naamio kasvoillaan). Toisissa häkeissä kymmenittäin erivärisiä undulaatteja tai kasvoiltaan seepra-raidallisia pikkulintuja, Zebrafink. Pikkulinnut seurustelivat keskenään, söivät ja laulelivat, mutta Jussi rääkäisi kovasti, jos menin muille kuin hänen häkilleen, jonka verkolla hän temppuili roikkuen pää alaspäin. Viihdyin varttitunnin, venäläiset tulivat myöhemmin sisään.
.
KIRJASTON, Strandgatan 29, piti olla auki lauantaina klo 16 asti, olin säästellyt sitä klo 15:30 asti. Mutta oven lapun mukaan syyskuusta alkaen sulkeutui klo 14. Katsoin modernin kirjastotalon ulkoa. Jäi lukematta lehdet Åland ja Nya Åland, jälkimmäinen oli loppunut Varubodenista, ja toistakaan en ostanut (2,80 eur).
.
KAUPUNGINTALON PUISTOSSA venäläiset valokuvasivat toisiaan tsaarittaren patsaan sylissä. Kiipesin portaat etelään kaupungintalon kukkulalle ja laskeuduin itään taidemuseon luo.
.
RANTAPROMENADI viimeiseksi: Kiertäisin kaupunginniemen etelästä, alkaen Lilla Holmenista idässä ja päätyen Vikingin terminaaliin lännessä. Laivassa pitäisi olla klo 18:30. Kello 16:50 kiiruhdin taas Tullarns äng -puistoon.
.
GRÖNA UDDEN oli laaja leirintäalue heti puiston eteläpuolella, puistoa yhä sekin. Isoja nurmialueita harvojen puiden välissä. Puoli tusinaa asuntovaunuja oli pysäköity kauas toisistaan, kukin omaan puistonosaan. Telttoja ei syyskuussa näkynyt. Uimaranta oli tyhjillään.
.
LUONTOPOLKU oli luonnonläheinen, maapohjainen, epätasainen, kapea, mutkainen, heinäkasvien välissä pujotellen. Hyvin merkitty kuitenkin, pelkillä valkopäisillä kepeillä, joita oli melko harvassa, mutta riittävästi. Aina kun epäröin polun risteyksessä minne mennä, keppi neuvoi! Rannassa, jota polku seurasi oli usein venelaitureita, ja kaukana sisämaassa metsikön takana jokin iso kalliintuntuinen omakotitalo, mutta luontopolku kulki talojen ja rannan välistä. Jossakin kohdassa itärannikolla polku kuitenkin poikkesi kulkemaan vähän matkaa sisämaassa hiljaista tietä pitkin, kunnes palasi taas rantaan.
.
ETELÄPÄÄSSÄ polku kuitenkin päättyi yllättäen verkkoaitaan. Oli käännyttävä länteen polkua, joka vei omakotitalojen teille. Teitä pitkin oli siirryttävä länsirannikolle, jossa jälleen pääsy rantapolulle. Omakoti-alueet olivat mielestäni kuin Bud Blaken sarjakuvasta "Tiikeri", jossa elettiin amerikkalaisessa pientalojen lähiössä.
.
FISKEHAMNSVÄGEN vei länteen kalasatamaan, josta alkoi läntinen rantaluontopolku pohjoiseen, kohti Vikingin terminaalia. Välillä noustiin mäelle, josta pitkät puuportaat veden rajaan. Loppumatkaa kuljettiin jopa rantakallioiden vieressä veden päällä puista laituria pitkin. Aikaa kului enemmän kuin tavallisella tiellä olisi kulunut, mutta ehdin terminaalin luo jo klo 18:15 ja minulle jäi vielä aikaa 15 minuuttia lähteä Lotsbergetin Merivartioasemalle vievälle tielle Lotsgrändet, muttei perille asti. (Gabriella-laivaan 18:30 pitkää ramppia 7. kannelle.)
.
.

687. Maarianhaminasta kävelin Lemströmin kanavalle

(jatkoa) Maarianhaminan Merikorttelissa museo-bussiin menee asiakkaita, kahvilako? Ei, filmiesitys: "5G-matkapuhelinverkko vaarantaa terveyden"??! Lakana julistaa bussin ulkoseinällä: "FILM (5G) INFO" (ympyröity 5G on vedetty kieltoviivalla yli kuin liikennemerkissä). Pienessä julisteessa on 5-kohtainen valeuutinen "terveysvaikutuksista". Bussin perässä teksti: "Corona Hoax!" Salasyyllinenkö Covid-19-virukseen "5G"?? Bussin rekisterinumero alkaa Ahvenanmaan tapaan ÅLA, samoin perässä olevan pakettiauton, jossa on myös salaliittoteoreetikoiden julistuksia. "Hulluja nuo oolantilaiset", sanoisi Obelix.
.
Jatkan Maarianhaminan itärannikon hiekkapohjaista kävelytietä pohjoiseen. Seuraavaksi rannalla MARIEBAD, uimahalli /uimala. Ulkona hiekkaranta tai pelikenttä tyhjillään syyskuussa. Rantapolku alkaa kaartaa itään, oikaisten paljon lahdenpohjukassa, verrattuna autotiehen. Kotieläinten aitaus: lammaslauma! Jomalalainen maanviljelijä pyytää soittamaan, jos eläimille on tapahtunut jotakin.
.
LUONTOPOLKU aidan ja portin takana, pitkospuut tai kolmen laudan levyinen kävelytie vie ruovikkoon, satoja metrejä. Poikkipolku lähemmäs merta tai sisämaahan, jossa toinenkin retkeilijä matkapuhelimineen. Kokonaan lautapohjaisen luontopolun itäinen portti on NABBEN -nimisellä niemellä, jossa on punaisia venevajoja ja venevalkamia, aallonmurtaja-tekoniemen suojaamina. Käyn niemennokassa katselemassa, palaan mantereelle kävelytielle, jatkan itään. Vastaan tulee uimaranta. Kävelytie alkaa seurata Ahvenanmaan maantietä numero 3, joka vie Maarianhaminasta itään: "Lumparland 26 km".
.
KALMARE toistuu sivuteiden nimissä, eri lisukkein. Kävelytie vaihtaa välillä kolmos-maantien pohjois- tai eteläpuolelle. Pohjoisessa voisin nousta mäelle, jossa asutusta, mutta jätän paluumatkalle. Kalmare pitkä merenniemi etelään, en erehdy sille poikkitielle. Aurinkoinen, lämmin päivä, harkitsen välillä palaamista tyhjin toimin Maarianhaminaan, kun kävelymatka tuntuu liian pitkältä.
.
ÖNNINGEBY tienhaara pohjoiseen. Hannunvaakuna houkuttelisi, olisiko kaunis kylä? Viittaakin kirjailijaryhmän museoon, aukiolosta en tiedä, ja kilometrien päässä. Tienviitassa vasta 5 km Maarianhaminan keskustaan? Maantie kääntyy etelään, aion sinnitellä Lemlandin kunnan puolelle, kanava erottaa Jomalasta, jossa olen. "Siltavahdinkuja" kuulostaa lupaavalta kadunnimeltä. Tien vasemmalla itäpuolella näkyy jo merikin. Ja tulee varoitusmerkkejä: silta välillä nostetaan tai käännetään, jotta purjeveneet mahtuvat kulkemaan kanavassa.
.
LEMSTRÖMIN KANAVA, kello 11:40. Ei kanavalle ollut enää kuin 2 km Önningebyyn risteyksestä. Nähtävyys, jäätelökioski (suljettu) ja hoidetut nurmikkopuistot penkkeineen kanavan penkereillä, sillan molemmin puolin. Sillan korvalla vartijan koppi. Ylitän sillan Lemlandin puolen puistoon. Kävelen 200 metriä pitkän, 1882 rakennetun kanavan rantaa pitkin päästä päähän. Moottorivene ajaa kanavassa. Joku automatkailija-seurue pysähtyy. Taidemaalari Victor Westerholmin muistomerkki, kanavan partaalla toimi taiteilijayhteisö.
.
SOLBERGET. Paluumatkalla nousen Jomalan kunnassa sivutien pohjoiseen korkealle mäelle, jossa kolme 6-kerroksista pilvenpiirtäjää tiheästi kaavoitetun yhtenäisen omakoti- ja rivitalo- alueen keskellä. Näköaloja maan-tasaltakin merenlahdelle ja kaupunkiin. Ostettu halvalla aluerakennuskohde maalaiskunnan puolelta, Maarianhaminan rajalta? Ilokseni maapohjainen polku oikaisee alamäkeen länteen Kolmostielle, säästyy matkaa. Polulla vastaan tulee vihainen koira omistajineen sekä täti kaupan ostosten kanssa.
.
MAARIANHAMINAN puolella poikkean pohjoiseen lähiöön katsomaan nähtävyytenä ST. MARTIN -kirkon (keskustassa oli St. Göran). Lähiössä vaatimattomia elementti-kerrostaloja, rapun betonikaiteella istuskelee juopunut ikämies. Kyltissä vakuutusyhtiö mainostaa vuokra-asuntoja. Kirkko löytyy metsikön takaa, moderni veistoksellinen, hohtaa betoni- valkoista. Jumalanpalveluksia vuoroviikoin St. Göranin kanssa. Vain St. Martinissa alkoholiton viini, molemmissa gluteiiniton öylätti.
.
Palaan keskustaan Godbyn tietä, jota elokuussa kävelin takaisin Jomalan kirkolta. Vastaani tulee laulava mies, runsaasti juonut. En erottanut hyräilyn sanoja, mutta ohituksen jälkeen kuulen miehen mielialan muuttuneen - suomenkielisten kirousten sarjaksi, PRRKKL! JMLT!
.
Oikaisen kaupungin pohjoisen omakotialueen poikki viistoon koillisesta lounaaseen, eniten Klintvägeniä pitkin, päästäkseni Elverksgatanille (n:oon 10) etsimään lehtien ja taskukirjojen antikvariaattia, mutta en löydä, lopettanut? Ilmoitustaululla toisaalla oli yhä mainos.
.
JATKUU...

lauantai 26. syyskuuta 2020

686. Toinen risteily Maarianhaminaan v. 2020

Elokuussa ehdin nähdä Jomalan kirkon ja Maarianhaminan museot, mutta luontopolut ja iso osa kaupunkia jäivät kokematta. Lähdin uudelleen syyskuun viikonloppuna: laiva Helsingistä perjantaina 16:30, paluu sunnuntaina 15:15. Perillä lauantaina klo 9-19 (10 tuntia). Viking Gabriella B2-hytti kannella 6 maksoi 44 euroa (Viking Club).
.
Saavuin Katajanokan terminaaliin jo 15:35. Kirjautuminen muutamalla automaatilla, tai jonottaen tiskille. Yläkerrassa ei enää passintarkastajia! Maihinnousukortin näyttö portin lukijalaitteelle itsepalveluna.
Yllättäen odotussalissa oli paljon väkeä, istujia ja seisojia, kuin ennen korona-aikaa! Gabriella oli vasta saapunut Tallinnasta, eikä laivaan päässyt kuin klo 15:50. Turvavälejä pidettiin edellä kulkeviin. Ei matkustajien valokuvausta. (Joku turisti otti vielä viimeisen valokuvan Helsingistä).

Laivan 7. kannen aulassa jaettiin yllättäen paperisia risteilyohjelmia. Hyteistä oli poistettu kaikki taxfree-luettelot. Ainoana paperina hytissä koronaan liittyvä ohjeistus A4-monisteena. Laiva poikkesi illalla Tallinnassa.

MARIEHAMN, lauantaina 19.9.2020 klo 9.

"Uloskäynti tänään ainoastaan autokannelta 3. Risteilymatkustajien on palattava laivaan viimeistään klo 18:30. Laiva ei ole satamassa klo 12-15, koska antaa tällöin tilaa muille laivoille."
.
En kiirehtinyt ensimmäisten joukkoon vaan ajattelin jättää runsaasti turvaväliä. Henkilökuntaa oli opastamassa alimmas vievien portaiden suilla sekä itse autokannella, jossa autojen vieressä ja lomassa poistuttiin sataman maankamaran tasolle. Ulkona nousin jyrkät portaat ylös matkustajien ramppikäytävälle, kuten joku edelläni näytti tehneen, ja muistaen kokemukseni elokuussa. Jotkut epäröivät, mutta seurasivat. Kävelin Vikingin ja Siljan terminaalin halliin.
.
SKILLNADSGATAN eli Erottaja lähtee terminaalilta suoraan itään, kävelin sitä, alkaen klo 9:15. Katu nousi loivaa mäkeä, varrella oli varakkaan tuntuisia, suuria omakotitaloja. Muutama keskustasta tuttu poikkikatu ylsi tänne etelään asti: Västra / Östra Esplanad, Ålandsvägen ja Torggatan.
.
TULLARNS ÄNG -puisto. Erottaja päättyi puistoon, tai Y-risteyksestä lähtivät Parkgatan pohjoiseen ja Östernäsvähen kaakkoon. Kävelin edelleen itään maapohjaista polkua, jolla oli kuitenkin kävelytien liikennemerkki. Opastaulun karttaan oli merkitty neljä nähtävyyttä, joista lähdin etelään katsomaan Bomarsundin linnasta tuotua vanhaa tykkiä (kaliiberi 150 mm, ammus lensi 4 km 8 sekunnissa). Kauniissa luonnonpuistossa tuli vastaani joitakuita hölkkääjiä ja koiranulkoiluttajia.
.
LILLA HOLMEN. Kävelin rantapolkua pohjoiseen pikkusaarelle, jolla oli uimaranta, paviljonki (tanssilava?) sekä pieni eläintarha: kaniineja (suurimmat belgialaisia, jopa 10 kg, elinaika 6 vuotta, pienemmät vanhenivat 12 vuotta), kanala toisinaan kiekuvine kukkoineen sekä ennen kaikkea LINTUTALO, jossa mm. papukaijoja, ulkohäkki ja sisätilat, jotka auki jp. 10-15.
.
Kello 9:50 en malttanut jäädä odottamaan, ajattelin palata iltapäivällä. Lähdin kävelemään pohjoiseen Maarianhaminan itärannikkoa, vilkasta Österleden -autotietä seuraavaa rantapolkua, hiekkapohjaista kävelytietä. Aluksi pysäköintipaikka, sitten Ångbåtsbryggan ja MSF Österhamn, Maarianhaminan Itäsatama.
.
Slemmern-merenlahden yli näkyy koillisessa, lahdenpohjukassa, korkealla kalliomäellä, ryhmä isoja 6-kerroksisia kerrostaloja, kuin Maarianhaminan Pasila? Aion mennä sinne asti katsomaan.
.
SJÖKVARTERET, Merikortteli. Täällä kävin elokuussakin. Punamullan värisiä vanhoja taloja ja venevajoja, merellisiä korjauspajoja, museo ja ravintoloita, laitureita. Tänään lauantaina myös SADONKORJUUMARKKINAT, useita torimyyntipöytiä ulkona, kohtuullisesti asiakkaitakin, ja lisää perheitä tulossa paikoitusalueelta sekä kävelyteitä. Erikoisin nähtävyys on mielestäni pitkänokkainen vanhanaikainen linja-auto, pysäköintialueella. 13 pientä sivuikkunaa, katolla savupiippu ja aurinkopaneeli. Kyljet mainostavat kayntikohteita: HALIFAX - ÅLAND - ULAANBAATAR. Telttatuoleilla istuu iän parkkiinnuttamia maailmanmatkalaisia.
JATKUU seuraavassa tekstissä.

keskiviikko 16. syyskuuta 2020

685. Aloitin maraton-kävelyt Espoosta 1982

Kesällä 1982 aloin kuvailla päiväkirjaani useamman kilometrin kävelyitäni (aluksi Espoossa ja Helsingissä). Jo Vapaaniemen kansakoulusta, Friisilästä, olin 1968 tottunut kävelemään 5 km kotiin (joka toinen arkipäivä, kun koulubussia olisi pitänyt odottaa tunti). Oppikoulussa mielipäiviäni olivat retkipäivät, jolloin vain käveltiin 10 kilometriä, Luukissa tai muissa luonnonpuistoissa, Espoossa.
.
Kolmen-neljän kilometrin kävelyt Kivenlahteen olivat minulle tavallisia, mutta en ollut tietoisesti ajatellut käveleväni aina vain pitempiä ja pitempiä matkoja (myöhemmin maraton-matkoihin ja yli 50 kilometriin asti). Kouluaikana olin vielä ihmetellyt luokkatoveriani Roy Österiä, joka oli kävellyt 17 km Helsingistä Hannusjärvelle, koska oli unohtanut ottaa bussirahaa mukaan paluumatkaa varten kuvaamataidon museokäynniltä. Aikanaan kävelin itse useasti vastaavan Helsingin ja Kaitaan 18 km:n välimatkan.
.
Päiväkirjakuvauksia Espoon teistä ja maisemista lähes 40 vuoden takaa, vuodelta 1982. Nojatuolimatkoja menneisyyteen, oman mielen karttaa muistellen, tuttujen paikannimien kautta.
.
*
VAPAANÍEMEN kautta OLARISTA kotiin, 6 km, 60 minuuttia, sunnuntaina 4.7.1982. Otin valokuvan yöpymispaikastani Arjatsalon punatiilitalosta Olarista jossa uusia, aika kivoja rivitaloja, sunnuntaiaamun hiljaisuudessa klo 11-12. Friisilä. Piispantilantie hiljainen hiekkatie, posti, Moottoritien eli Länsiväylän alitse tunnelissa yli 40 askelta, ehkä 20 metriä. Nousin ylös tienpenkalle. kuvaisinko Länsiväylän? Se jää, jatkan polkua Vapaaniemen Etuniementielle. Siirtolapuutarha-palstoja ja niillä kyykkijöitä. Kävelytie. Rusthollarintielle Suomenojalle. Kodinkoneliike Mikko Liettilä, Kohonen, Hyljeluodontielle, Eri liimayhtiö, varastoja, kuorma-auto, varo kävelijöitä, linnut mekastavat kaatopaikalla, taivas kevyesti pilvessä, kävelytie, "Meritie", kävelytie, Iivisniemen pelto.
.
**
WESTEND, lauantaina 10.7.1982. Bussilla Länsiväylän Matinkylän liittymään. Kävelytietä Haukilahteen klo 11:00-11:15. Taimentietä ehkä aivan oikein järkevästi kävelen, mutta miksen kääntynyt Lohitielle? Lahnatietä ilmeisesti lounaaseen, metsäpolkua ja edessä mäellä mahtava Vesitorni, jonka huipulla Haikaranpesä (ravintola).
.
Haukilahdentietä itään aina Toppelundintielle, kunnes Westendintietä rantaan ja pitkin merenrantaa. Ökyvaurasta Espoon "haukilahtelaisuutta", autoilla ajetaan, nuoret kovaäänisiä. Autoja pysäköity pitkin Westendin rantatien varsia, tyttö ja nuorimies menossa veneelle, rahaa pojassa, näyttävyyttä tytössä enemmän.
.
Lyökkiniementie, kuka haluaisi nimen osoitteekseen, hienoja, upeita taloja, ollaankin lähellä Kuninkaanniemeä, koulutoverin toiveosoitetta, nimiviitan tunnistaa tai arvaa pituudestaan nurjaltakin puolelta! Asvalttipolku ylämäkeä, ei jalkakäytävää, pihakatu vain, luksusasuntoja sen varrella, rivi- ja omakotitaloja. Kävelen parisataa metsiä, tie näyttää päättyvän umpikujana. Vahtikoira murisee portin takaa, pieni musta villakoira. Palaan takaisin. Miksi elää jonkin "kuninkaan" varjossa, pitäisi olla ainutlaatuisempi Ainoan tie, vieläpä latinaksi tai esperantoksi...
.
Kävelen Tapiolan kirjastoon, rumaan kuutiomaiseen Juvataloon (Merituulentien eteläpuolella). Klo 12:15, tunnissa olin kävellyt yli 6 km, kuten etukäteen arvelinkin. Kirjastossa yhdessä pohjakerroksessa kaikki. Matalat kirjahyllyt jännästi, niiden yli näkee. Matkakirjatkin on jaettu tiukasti maittain ja niitä on enemmän kuin Soukassa. Talousosasto on surkea (vai olisiko kaikki Otaniemen teekkarikylässä lainassa?) Michel-postimerkkiluetteloita lainattavissa kotiin! Kielikasetteja, ranskalaiset lainassa, mutta oppikirja Bonjour Henriette osa 4 olisi. "New York Times" sanomalehti täälläkin, May - toukokuun numero. Neuvostoliiton Izvestija, vaivaiset 6 sivua. "Kannus" ja muita sarjakuvalehtiä. Kaunokirjallisuutta jopa vähemmän kuin Soukassa? paitsi ruotsinkielistä enemmän. V.S. Naipaul'ia!
.
Tapiola on muuttunut, miten pääsisi kadun yli, talo menee kadun yli. Ihmeellisiä taloja, en silti raaski kuvata kalliille värifilmille. Kirjeet postiin. Ihmisiä, turisteja, nuoria Keskusaltaan ja hotellin lähellä. En mene bussiin vaan palaan ja ylitän kadun jotakin Sampo? -käytävää pitkin, sieltä saattaa ylhäältä seurata typerimpien töppäilyjä alhaalla kadulla, toiselta puolelta toiselle. Valintatalo ym. liikkeitä. Niityn yli Hakalehdon vaatimattomien elementtikerrostalojen alueelle, kuten viedessäni kerran kiireellistä postia oikeustieteen seminaarin vetäjälle, hallitusneuvos Rautajoelle.
.
Kello 14:00-14:10 hortoilin Tapiolassa, sitten kotiin kävellen 90 minuuttia ja 9 kilometriä. Länteen Länsiväylän pohjoispuolista Kokoojatietä (Merituulentietä). Pyöräilijöitä vilisee ohitseni, jonkun kävelijän ohitan itse. Kevyet jalat Iivisniemeen asti, hikoamistani en huomaa ennen kuin kotona, noin 22 astetta heinäkuussa, kirkas aurinko. Vapaaniemen alikäytävää menen taas Länsiväylän alitse, kuten viimeksikin Friisilästä tullessa. Päivän kävely: 3 tuntia, 18 km.
.
***
SINEBRYKOFFIN puistotyömaalta 13.7.1982 KAIVOPUISTON Myllykalliolle, joka aiotaan ehkä rakentaa. Se Koffin puiston erikoinen koristetorni on surrealistinen yksinäisyydessään kumpuilevassa puistomaisemassa, vain museon eksoottiseksi ikkunanäkymäksi tai italialaisen renessanssimaalauksen taustaksi. Kaivopuistossa istuin varjossa puistonpenkillä, katselin näkymiä ja annoin tuulen kuivattaa hikeä. Laivalaiturista kuului kuulutuksia, turistiperhe istuskeli, makaili ja valokuvaili alhaalla. Ihmeellinen umpikujapolku, ja minä kun juoksin sitä innoissani alas.
.
Harhailin katuja. SYP-pankkiin, Aseman Matkakeskukseen, Rikhardinkadun kirjastoon. Economically Travelling in Europe tms. hyvä matkaopaskirja suurista kaupungeista, neuvoo tilaamaan karttoja ym. tietoja matkailutoimistoista (teenkin sitten niin!) Norjassa majoitus kallista, Pariisin 40-50 markkaa keskitasoa, Wien yllättävän kallis, (Fodos's 1979 sanoo, että Luxemburg halvimpia Euroopassa.) Sveitsi aika kallis, 70+ markkaa. 50% museoalennuksia yo-kortilla. "I will be in Edinburgh in July an would like any info on Music festivals" - noin pitäisi tiedustella!
.
****
MUNKKIVUORI, lauantaina 14.8.1982. Kävelin reitin: Tapiolan liittymä, Tapiolan kirjasto, Lehtisaari, Kuusisaari, Munkkiniemi, Munkkivuori, Ruskeasuo (josta jatkoin raitiovaunulla 10 ja bussilla 73 Malmille). Omien jalkojen päällä klo 13:30 (Tapiola) - 17:30 (Ruskeasuo), paitsi istuin penkillä Ramsayn rannassa ja Huopalahdentiellä. Poikkesin Otaniemen Keilaniemessä, Valtion koulutuskeskus, Länsiväylän moottoritie välkkyi rannasta ja silloilta, joista keskimmäinen (Lehtisaaresta Kuusisaareen) idyllinen. Ottaisiko valokuvan kaukana häämöttävästä Salmisaaren teollisuudesta?
.
Ramsayn rannasta käännyin takaisin Munkkiniemeen, Munkkiniemenranta, Pohjoismaiset moottorivenekilpailut, raitiovaunu 4 kulkee, antikvariaatti ym. sivistystä, ihanaa puistotietä, vanhoja taloja, Tiilimäki ihanat talot alarinteessä! Jyrkkiä pinnan-vaihteluita, upea linna Kadetintien kulmassa, rapistunut Munkkiniemen kirjastotalo, ruohottunut raitiotie, mielenkiintoisia rakennuksia.
.
Munkkivuoren Ulvilantien kehä a,b,c,d, e,f,g,h,i ja k -taloineen, rumia, korkeita 10-kerroksisia. Kansakoulunopettajani Eila Tuure asui Munkkivuoressa. Lapinmäentie ei ollut pitkä sateessakaan. Ansaritie poikkesi siltä (kummitätini ja -setäni tyttärineen asuivat nelosessa), kauneimmat punatiiliset Pohjolan talot.
.
Ruskeasuolla autot räiskyttivät sadevettä. Komea nuorimies meni tyynesti maksamatta raitiovaunuun 10. Nuoriso sadetta paossa Asematunnelissa, lauantai-iltana.
.
*****
MATINKYLÄ, VAPAANIEMI, FRIISILÄ, lauantaina 21.8.1982, klo 12:15-17:05. Viidessä minuutissa kotoa Ankeriaantielle + 15 min. Hyljetielle. Vanhoja voimistelunopettaja Kuminavan metsäpolkuja pitkin. "Yksityisalue". Märkää jossakin, tänään poutapilvistä, auringon pilkotusta. Suomenojan voimalaitoksen karun yksitoikkoinen tie, jokin auto ohitse, outo mies pyöräilee humalassa, nuoria pyöräilijöitä. Etuniementie menee jo ajatuksissani huomaamatta, sen ainoa kerrostalo haalistuneen värinen punatiilinen.
.
Käännyn oikealle Kalastajantietä, nousua, laskua, pientä kaarretta, viehättävä tie, jolla tuore musta asfaltti. Kalakontintie vasemmalle (itään), hiekkaa vain, puu-villan ohi, vanha pariskuntakin matkalla, eikä tie tunnu loppuvan ikinä, kääntyy etelään, kapenee, mutta päätyy kerrostalojen nurkille. Mitä TORNITALOJA kaakossa? 15 kerrosta! Anjankatu 3. Ostokeskuksen kulmat, kauhea betoniloukko autojen paikoitustalo ostarin pihan alla. Matinkyläntie etelään Aapelinkadulle, jota itään.
.
Matinkylän kirjasto koulutontilla, Iirislahden nurkilla. Osasto Talous ja liikenne aivan sekaisin! Sekasotkuisin näkemäni kirjasto, vain pääluokista on piitattu. Silti valikoimaa on: Chris Argyris?! Zumstein ym. postimerkkiluetteloita 1 hyllymetri! Etelä-Koreaa käsitteleviä kirjoja (suurteoksia värikuvin, Seoul). Piirroksia Helsingistä. Fodor's Sveitsi, liftarien opas Taipaleella tavataan! Berlitzejä puoli metriä, jne. "Turen går till Finland"!
.
Kävelyni kirjastoon vei tunnin ja 15 minuuttia ja olin siellä 1,5 tuntia, kunnes: "Kirjasto suljetaan!" klo 15, sanotaan. Olin viimeinen asiakas, en ehtinyt lukea Observeria tai Karjalaista. Palasin Matinkartanontietä Kuplahallin ohitse pohjoiseen, Matinkatua länteen. Ostoskeskus, mutta missä olisi puhelin? Kolme miestä ja viinaa. Tiistiläntietä etelään, puhelinkioski ja papiljottipäinen nainen pälpättämässä, vihreä hame näkyy vielä horisontissa.
.
Sepetlahden hiekkatie lounaaseen, pätkä vain, ja Vapaaniementie pohjoiseen, asfaltoitu, bussi ajaa ohi. Pikkutien päästä meri pilkottaa, mutta "koiraa varottava". Kalastajankuja, valmiita tyhjiä rivitalohuoneistoja, jossain asunnossa jo verhot, Puutalo Oy, päädyt punaista tiiltä, keskihuoneistoissa etupuoli ruskeaa puuta, 2 kerrosta, 95 neliömetriä. Bussipysäkki melkein vieressä. Tien päässä häämöttää Matinkylä - Tiistilänkuja ja koulu. Ei hullumpaa, mutta tontti ja asemakaava tylsä.
.
FRIISILÄÄN sitten, mutta puhelinkoppi poistgettu! Jengiä Friisilän kansakoululla, josta otan 3 valokuva. Komeita uusia rivitaloja rakennettu Friisilään. Opettajien asuntolan rivitalo on pitkä ja Isoniitty pitkä tie, sen silta ojan yli heiveröinen. Loppumatka tavanomaista, entinen koulutieni 1969. Länsiväylän liittymästä 25 minuuttia kotiin (klo 17:05).
.
Viisi tuntia, joista kirjastossa 1,5 h klo 13:30-15. Kuin olisin päivän matkalla ollut! Energiaa!! "Kävely on harrastukseni" kirjoitan nyt päiväkirjaan: 10, 20, 30, 40, 50 - 100 km? Mittailen kartasta matkatilastoa: Hannukseen 2 km tai puhdistamolle 2 km, Friisilän tienhaaraan tai Kalastajantielle 4 km, Matinkylän kirjastoon noin 6,5 km, + Friisilän koulun kautta kotiin 9,5 km. Yhteensä 16 km. (Aiemmilla kävelyillä Olari - Itaportti 6,5 km)
.
******
SUVELA, Espoon asema, MUURALA. Espoon sisäinen bussi 42 hurjastelee Nöykkiön mutkaista ja mäkistä tietä. Tylsää Kivenlahtea, nelikerroksisia laatikkoja tiheässä Alakaupungissa (luoteessa). Espoon asemalta Espoonkatua kaupungintalon ja virastotalon välistä, taipale savea, Lakelantielle (Lagstadsvägen), Espoonjoen yli, Kirkkotie, Kirkkokatu - leveä väylä, kävelytie sivulla.
.
Kivaa peltolakeutta kumpuilevasti! Kirkkojärven talokasauma paistaa silmiin kaakossa, mutta menen luoteeseen / pohjoiseen. Kehä III, lähellä Tarvontien liittymää, Muuralantie, 2oo metriä sivuun on Grossi-kauppa. 1,7 km aemalta (1,6 km suorempaan) + 2 km Suvelan koululle, kirjastoon. Kävelytietä, kukkulanrinnettä (ensin asemasilta radan yli).
.
Yllättävän hyvä Suvelan kirjasto! Ulko-ovi keskeltä koulua, sisä-valopiha, lasiseinäinen toimistokoppi (iso) - "Informaatikko" tai neuvonta. Lainaustiski erikseen. Järjestys OK. Kirjoja: SYK elämäni koulu (opettaja Sohlberg), "Jyrki Koulumies rehtorin puhutteluun" (Soveri?) Pulkkinen, Vankileirien saaristo V-VI-VII. Kulttuurimatkailijan... Helsinkiä, Leppo ym. taloutta niukasti. Schaumanin Kuudelta vuosikymmeneltä. Ramsay Esbo:sta. Ruotsin lehdistöstä. Neuvostoliiton vankileirejä (Kuva ja Sana). Maailman vanhin ammatti. Olen naimaton nainen. Tauno Karilas: Nuortenkirjailijoita. R-kioskien kustantama Souvenier Helsnki -kuvateos. Puhvelista punatulkkuun, Helsingin kortteleita. Lec. Waltarin Yksinäisen miehen juna. Asiakkaat rahvaanomaisen näköisiä, hajuvettä käyttäviä tyttöjä ja naisia, pientä poikajengiä.
.
Lähdin kotoa klo 13:15, ajoa 30 min, kirjastossa 14:30-18:00 (3,5 h). Suvela ei näyttänyt niin pahalta Kivenlahden ja Matinkylän jälkeen! Kävelin toista tietä (kiertotietä) Espoon keskustaan ja sieltä Muuralaan. Valokuvasin. Matkailun viehätystä palata vanhoja jälkiään neljän tunnin päästä. + 2,8 km Kirstin koulu - Muurala = yhteensä 6,5 km vain kävelyä. 26.8.1982.
.
.

torstai 10. syyskuuta 2020

684. Nordiska Museet 2020, Tukholmaan 68. kerran

Maaliskuussa 2020 lähdin melkein viimeiselle laivavuorolle Helsingistä Tukholmaan. Seuraavasta viikosta alkaen matkat peruutettiin korona-pandemian vuoksi.
.
Astuin Viking Linen Katajanokan terminaaliin klo 16:45. Olinko lähes ainoa matkustaja, yksin lippuautomaatilla, yksin lipuntarkastuksessa. Vasta liukuhihnaa eteenpäin kävellessäni jumituin jonkun harmaahapsen peräkärryn taakse, kunnes ohitin. Viking Gabriella, B4-sisähytti 5813, 5 euroa. Laivalla oli vain viidesosa normaalista matkustajamäärästä. Korona-uutiset olivat jo pelästyttäneet, vaikka pandemiaa ei ollut vielä julistettu eikä mitään rajoituksia asetettu. Venäläiset peliautomaateilla erottuivat matkustajaryhmänä.
.
Klo 17:40 istuskelin tunnin 7. kannen ikkunallisella arkadilla, katselin ulos, kirjoittelin tekstiviestejä, luin puhelimella Iltalehteä. Yleensä ikkunan äärellä täyttä, mutta väki vaihtuu nopeasti. Nyt 6:sta pöydästä oli käytössä 2-3 ja kussakin pöydässä istuttiin vain yhdellä kolmesta tuolista. Joku käytti kannettavaa tietokonettaan, kuulin siitä klo 17:50 uutiset. Elokuvaohjelmisto Gabriellan kannella 10 oli sama kuin Mariellalla helmikuussa: Spies + StarWars. ClubMar 8. kansi, esiintyjänä Marita Taavitsainen. Ulkona meri pimeni, rannan valot, laiva tuli vastaan.
.
TUKHOLMA 10.3.2020. Ruuhkan vähäisyyden vuoksi pääsin pihalle jo klo 10:10, kävelemään Slussenille. Märkä maa, välillä satoi vähän, käytin sateenvarjoa. Slussenin työmaan laajentumisen vuoksi rantaa kävelevän täytyi nousta hissillä (tai portaita) ylös tilapäiselle puiselle kävelysillalle, jota pitkin yli Stadsgårdsledenin, rantatien eteläpuolelle. Menin hissiin kuudenneksi, koronarajoituksista ei ollut vielä tietokaan, Tukholmassa ei kai myöhemminkään.
.
Slussenin Tunnelbana-aseman kaksi sisäänkäyntiä ovat hyvin pelkistetyt, pelkät käytävänsuut. Vartijat. Veräjävahdit. Olin edellisillä matkoillani harmikseni jäänyt vaille Tukholman Metro-lehteä, joten aloin tällä kertaa etsiä sitä jo varhain, ettei ehtisi loppua. Ei Metroa aamullakaan, en tiennyt että lehti oli lakkautettu Tukholmassa! (Syynä älypuhelimien yleistyminen. Kaikki tuijottavat junissa ja busseissa kännykkäänsä.) Helsingin sisarlehti HS-Metro lopetettiin kuukauden päästä pandemian vuoksi.
.
Kävelin suojatietä Gamla Staniin, ei liikennevaloa. Österlånggatanilta viistosti Saksalaisen kirkon ohi Suurtorille. Säätytalon ohi siltaa Norrmalmille, Sergelin torille. Vesisateen vuoksi aion viettää aikaa kirjastossa, kunnes iltapäiväksi kävelisin Pohjoismaiseen museoon Djurgårdenille.
.
KULTURBIBLIOTEK avautuu klo 11 ja löytyy maan alta, aivan Sergelin torilla kohoavan lasiveistoksen alta. Sinne mennään siis Kulturhusetin edessä kuopassa olevan alemman toritason kautta. Odotellessani kirjaston avautumista poikkesin kaupungin pienoismallia esittelevässä infohuoneistossa (nyt asiakaspalvelua tyrkytettiin). Kaupungin kartan päälle on rakennettu talojen pienoismallit ja asetettu läpinäkyvä lasikatto, jonka päällä asiakkaat kävelevät. Viihdyttävää, olen käynyt monesti, kolmiulotteiseen karttaan ei kyllästy!
.
Kulttuurikirjaston yläkerrassa, joka sekin on kellarissa katutasoon verrattuna, nyt teemana "Naistenpäivä 8.3." Kerran istuin täällä pitkään lukemassa Ruotsin antikvariaattien historiaa. Aina löytyisi jotakin uutta mielenkiintoista. Nyt laskeudun kuitenkin portaat alempaan kellariin, jossa mm. musiikkiosasto ja minua kiinnostava sarjakuvakirjasto, SERIETEKET, ruotsinsuomalaisen edesmenneen kirjastonhoitajan Kolehmaisen aikoinaan perustama.
.
Viivyn kirjastossa tunnin ja 20 minuuttia. Luen kirjana Lee Falkin (1911-99) "Taika-Jimin" 6 ensimmäistä sunnuntaisin ilmestynyttä jatkosarjakuvaa väreissä, n. 1937, mm. "Murhaajien valtakunta" (tuhotaan lilliputit), muina teemoina Sirkus, Robotti, Tyranni, joka päätyy maanviljelijäksi. Hauskin löytöni Serietekissä oli (ennen aikoinaan kuukausia kestänyttä muuttoa Kulturhusetin yläkerroksista tänne maan alle) sarjakuva-kirjasarja, jossa esiteltiin vitsikkäästi vuosikymmenten takaisia amerikkalaisia teinitytöille suunnattuja romanttisia rakkauskertomuksia (värillisinä sarjakuvina). Huvittava kuva menneen maailman asenteista. Alan lehtinimikkeitä oli paljon, aivan vastaavasti kuin kauhulehtiä ja rikosaiheisia ja villin lännen sarjakuvia.
.
Kävelin Hamngatania ja Strandvägeniä itään ja siltaa etelään Djurgårdenin saarelle. Saaren luoteiskulmassa ennen Skansenia on museokeskittymä, kuten Vasa-laiva, Peppi Pitkätossun Junibacken, Alkoholimuseo, Biologinen museo (suljettu, lopullisestiko, ennen kuin koskaan ehdin käydä), Aqvaria vesimuseo (suljettu), Merimuseon venehalli (muuttamassa teemaansa). Kävelen ulkona vanhalla kirkkomaalla: Galärkyrkogårdet. Estonia-laivan onnettomuuden muistomerkki, johon on kaiverrettu hukkuneiden nimet, niitä olen monesti ennenkin selaillut. Kello on 12:45. Pohjoismainen museo on ilmainen talvikaudella tiistaisin klo 13-17, odotan... Normaalisti 140 kruunua. Pari espanjaksi juttelevaa tyttöä lähestyy etelästä kohti museota, ja huomaan muitakin määräaikaa odottavia.
.
NORDISKA MUSEET. Museon ulkopuolella en näe mitään "mainosta" ilmaisuudesta, tiedon löytänee etukäteen vain internetistä. Portaikkoa, joku edellänikin, sisäänkäynti. eteishallissa kaksi kassaa, kahden puolin pömpeliä. Kysyn englanniksi ilmaisuudesta myyjältä, keski-ikäiseltä naiselta. Kyllä, kaikki muu ilmaista paitsi valtavan keskushallin vasempaan siipeen rakennettu komea tilapäinen näyttely "JÄÄ SULAA". Antarktis on koteloitu piiloon seinämien taakse.
.
STORA HALLEN. Suurikokoinen kuningas Kustaa Vaasan patsas, on jäänyt mieleeni jo 39 vuotta sitten. Hallin oikea siipi (pohjoinen) avoimena valopihana. Itäpuolella "1940-tals lägenhet" eli asunto lähes 80 vuotta sitten, elämyksellisen lavastuksena. 55 neliömetriä kokoa, miten siihen mahtuukaan 2 huonetta ja keittiö, eteishalli, pieni kylpyhuone (amme takaseinällä, ovelta pujotellaan sinne wc-pytyn ja lavuaarin välistä, ei ylimääräistä tilaa tai nurkkaa pyykinpesukoneelle!) Parveke. Olohuoneessa pari hyllyä kirjoja, noin 1,5 hyllymetriä. Radio on, jääkaappi on.
. Medelsvenssonin asunnon viereen on laitettu lasten Lekstugan. Hallin länsipuolella on museon kahvila-ravintola. Pohjoispäästä nousevat portaat 3. kerrokseen, sillä päähalli ja sisäänkäynti on 2. kerroksessa, jonne noustiin ulkona portaat). 1. kerros on maanpäällinen, maantasainen kellari.
.
Kolmannen kerroksen näyttelyitä: 1) August Strindberg, asuntonsa Blå Tornet ja maalauksia. 2) Brittiläistä muotia vuosikymmenten takaa. 3) Korut. 4) Lasten nukkekoteja. Meccano - koottavat tai rakennettavat lelut. Märklin -pienoisjunaradat ja muita leluja. 5) Bernhard. 6) Katettu ruokapöytä. 7) Traditiot.
,
Neljäs kerros: 1) Folkkonst. 2) Koti ja sisustus. 3) Småting, pientä esineistöä. 4) Sapmi - saamelaiset.
.
Ensimmäinen tai kellarikerros: Museokauppa, ei saa minua kiinnostumaan. Poistun museosta museokaupan kautta, suoraan maanpinnan tasolle, ilman ulkoportaita.
.
Kävelen takaisin keskikaupungille länteen. Hamngatan, bussiasema, juna-asema, poimin esitteitä. Ei ole jaossa sanomalehtiä, ennen on ollut ilmaiseksi jaossa Svenska Dagbaldet, bussiasemalta telineestä tai Stureplanilta jakajan kädestä. En löydä edes Metro-lehteä, jota yhä etsin.
.
Palaan Vikingin terminaaliin klo 15:58 (siellä pitäisi olla viimeistään klo 16, kun laiva lähteen 16:30). Passin tai henkilökortin tarkastus, vertailu onko matkalipussa oikea nimi. Eri tarkastusjonot kahdelle laivalle, minä olen ainoa, joka on menossa Gabriellalle. Cinderellalle risteilemään meneviä on useampia.
.
Seuraavana aamuna klo 9:30 käyn TaxFree-myymälässä, joka on väljempi asiakkaista kuin koskaan! Minäkään en osta mitään. Olisin vienyt tuliaiseksi vihreää menthol-tupakkaa, mutta sitä ei ole enää valikoimassa. Helsingin satamassa aulan lähtöruuhka kuin ennenkin, vaikka entistä pienemmällä ihmismäärällä. Ulkona sataa, kaivan jo rampilla sateenvarjon käsille repustani. Huumekoira nuolee kättäni ja mieltyy minuun niin, että haluaisi kulkea mukanani pitempäänkin nuolemassa, mutta sen isäntä naurahtaa ja vetää koiran pois. Toinen koira edempänä ei välitä minusta lainkaan.
.

maanantai 7. syyskuuta 2020

683. Gabriellan risteily Ahvenanmaalle 2020

Kesällä 2020 Viking Gabriella -laiva risteili Helsingistä Tukholman sijasta vain Maarianhaminaan asti. Lähdöt Helsingistä ma, ke ja pe klo 15:30. Perillä Ahvenanmaalla ti, to ja la klo 8-16. Paluu Helsinkiin ke, pe ja su klo 11:15. B2-hytin hinta alkaen 37 euroa (Viking Club). C4-hytit autokannen alapuolella poissa käytöstä koronapandemian vuoksi.
.
Saavuin Katajanokan terminaaliin 11.8.2020 klo 14:45, vartin ennen määräaikaa. Halli näytti aivan tyhjältä, ei ihmisiä. Viidestä lippuautomaatista vain yksi oli käytössä, 4 huputettu, mutta eipä ketään jonossa. Toisessa kerroksessa passin ja lipun tarkastajina vartiointiliikkeen tuhtien korstojen sijasta kolme Vikingin naisvirkailijaa. Yläkerran halli näytti oudolta, epäröin minne mennä, ei ollut ketään toista matkustajaa. Rampin portilla kolme miestä laivan henkilökuntaa juttelemassa keskenään, eivät katso lippua. Kävelin autiota ramppia (ja liukuhihnaa) laivaan, suoraan 5. kannelle. Hyttini numeroksi oli arvottu 5212, joten tiesin kääntyä heti oikealle keulaa kohti, jossa ovat pienemmät numerot, kuten 212 (ja Gabriellalla pienimmät B2-hytit).
.
Tällä kertaa en ole saada sohvaa taitettua vuoteeksi, jäykkää lukkoa keskellä selkänojan pituutta on käännettävä. "Pyyhkeet ovat vuoteessa" ennen kylpyhuoneeseen menoa. Laiva tuntuu lähtevän liikkeelle jo klo 15:20, vaikka aikataulu Maarianhaminaan vaikuttaa hämmästyttävän väljältä! Jos laiva lähtee 15:20, miksi lähtöajaksi sanotaan 15:30 ja matkustajien on saavuttava viimeistään klo 15:00? Marginaalia suurten ryhmien ruuhkautumista tai hieman myöhässä olevia varten?
.
Ehdin ylimmille ulkokansille klo 15:39, katsomaan Suomenlinnaa ja Harmajaa, joka ohitetaan harvinaisen läheltä. Peräkannen musiikkia soivassa ulkobaarissa istuskelee pieni joukko turisteja. Muilla kansilla harhailee vain yksittäisiä yksilöitä tai pareja. Toivoin turhaan, että laiva olisi nykyisellä hitaammalla aikataululla kulkenut lähempää Espoon ja Kirkkonummen rantoja kulkevaa reittiä, kuten joskus.
.
Poimin informaatiopisteestä esitevihon Ahvenanmaasta ja Maarianhaminan kartan. Gabriellan infokerroksen 7. kannen sisäkäytävällä, jossa on näköalaikkunoiden äärellä 6 pikkupöytää, ei istu tänään yhtään ketään! Normaalisti käytävän kaikki pöydät, kunkin ympärillä 3 kääntyvää tuolia, ovat varattuja, istujien toki vaihtuessa tiheästi. Viime maaliskuussa 2020 hämmästelin, kun vain kaksi pöytää kuudesta oli varattu, koronan pelästytettyä pois suurimman osan Tukholmaan risteilevistä.
.
Saan puhelun kännykkääni klo 20. Juuri koskaan matkapuhelimeni ei ole toiminut laivan hytissä. Ehkä laiva kulkee sittenkin tavallista lähempänä rannikkoa. Laivan kulku on hyvin tasaista koko illan ja yön.
.
Herään aamulla vasta laivan moottorien kohonneeseen ääneen ja voimakkaaseen tärinään, jollainen edeltää laivan asettumista paikalleen satamalaituriin. Olen myöhässä laivalta lähdössä pahemmin kuin koskaan. Kun poistun hytistäni, laivan käytävät ovat tyhjiä. Maihinnousu vain kaksi kerrosta ylempää, 7. kannelta, eikä ihmisiä näy liikkeellä enää sielläkään, vain pari laivamiestä oviaukolla, josta pääsee ulos. "Varo kynnystä!" huomauttavat rutiininomaisesti. Tosiaan, laivalta noususillalle on nyt porrasaskelman korkuinen kynnys, jollaista ei ole ollut Tukholmassa tai Helsingissä.

**
MAARIANHAMINA

VÄSTERHAMN, jossa olen noussut laivasta maihin vain kerran, kesällä 1991. Näen edessäni kevytrakenteisen satamarampin pitkän valoisan käytävän, ilman yhtäkään ihmistä, jota voisin seurata. Kello on 8:20, kaikki muut ovat ehtineet jo poistua klo 8:00 alkaen. Oikealle etelään ramppia jatkuu vain umpinainen pätkä, mutta vasemmalle pohjoiseen vaikka kuinka pitkästi, kohti paria kolmea muuta laivaa, ensimmäisinä Cinderellaa ja Mariellaa. En näe lainkaan satamaterminaalia, vain loputonta käytävää! En pyri toisiin laivoihin. Laskeudun jotakin yksinkertaista portaikkoa pari kerrosta alas, satama-alueen maanpinnan tasolle.
.
Ehkäpä Länsisatama on yksinkertainen? Laivasta vain laiturille ja kävely ulos. Satama-alue on kuitenkin aidattu ja lähin ajoportti etelässä on suljettu ja lukittu. Kävelen pohjoisemmas, satama-vyöhykettä jatkuu pitkästi. Työmiehiä huomiovärisissä haalareissaan joitakuita jalkamiehinä, toisia ajelee autolla. Suljettuja portteja edelleen. Päädyn avoimeen tilaan terminaalirakennuksen alapuolelle. Kauempana pohjoisessa taitaa autoja ajaa avoimesta ajoportista.
,
Vihreäliivinen ja kypäräpäinen nainen polkupyöräilee satama-alueella ohitseni ja tulee kysymään, minne olen menossa? Vaihdan ruotsin kielen englanniksi, sanon pyrkiväni kaupungille, tulevani Gabriellalta. Nainen kysyy, tulinko autokannelta? Koska en, minun olisi pitänyt kävellä ylhäällä ramppia pitkin terminaaliin. Hän avaa alaoven terminaaliin satamalaiturin tasolta ja opastaa portaikossa yläkertaan, odotushalliin, näyttääpä vielä ylhäällä reitin, mistä laivalle palataan. Kiitän.
.
Kello on jo 8:39. Olen hukannut satamassa jo 40 minuuttia 8 tunnin käyntiajasta Ahvenanmaalla! Ainakin puoli tuntia liikaa, arvattavasti 10 minuuttia olisi normaalistikin kulunut.
.
SJÖPROMENADEN. Kävelen länsirantaa ja satama-aluetta seuraten pohjoiseen. Ensimmäinen nähtävyys on kai tämä Tallink-Siljan ja Vikingin yhteinen matkustajaterminaali. Pohjoisempana on Tukholmasta risteilevän Birka-laivan oma terminaali. Satamassa etelästä lukien isot matkustajalaivat Gabriella, Cinderella, Mariella ja Birka. Edelleen pohjoisempana rannassa museolaiva, purjelaiva Pommern ja maissa Merenkulkumuseo Sjöfartsmuseumin rakennukset, yhdistetyt vanha ja uusi osa. Sitten ÅSS Gästhamn, vierasvenesatama.
.
BADHUSPARKEN. Rannalla seuraa puisto (jonka huipulla Vesitorni ja Badhusberget, jossa vietin aikaa illalla 29 vuotta aikaisemmin, kuunnellen ruotsalaisen Euroviisu-ehdokkaan Kicki Danielssonin esiintymistä). Laskeudun ylhäältä puiston kävelytieltä rantatielle ja seuraan rantaa niin pitkälle pohjoiseen kuin voin. Sitten tulevat rannalla teollisuusrakennukset vastaan, Kvarteret Tiden ja Pelastuslaitos. Täytyy kääntyä sisämaahan, jonne vie Elverksgatan, jonka läntisin talonumero 12. Jokunen auto ajaa, hyvin hiljainen kaupunkikuva.
.
Luen myöhemmin ilmoitustaululta mainoksen, että osoitteessa Elverksgatan 10 toimisi Lehti- ja taskukirja-antikvariaatti. En huomaa liikettä ohi kävellessäni, eikä olisi auki ennen klo 10, enkä ehdi enää iltapäivällä palata. Etukäteen olin internetistä hakenut jotakin "antikvariaattia Maarianhaminasta", mutta hakutuloksiksi löytyi vain kirjakauppa ja Emmauksen kirpputori (jotka iltapäivällä löysin).
.
VÄSTRA UTFARTEN on jo vilkas ulosajotie Maarianhaminasta pohjoiseen, Ahvenanmaan Tie numero 1 (länteen, suuntana Eckerö ja Hammarland). Ajotien rinnalla pyörä- ja kävelytie. Vasemmalla tien ja rannan välissä on talokortteleita, eikä meri enää näy. Tie kaartuu kaikkiaan 90 astetta länteen Hammarlandsvägeniksi, jonka alitse pääsisin kävely- ja pyörätietä tunnelissa, mutta kävelen pätkän länteen päästäkseni sillalle tai sen alkupenkereelle, jolta on näköaloja kauas etelään suurille matkustajalaivoille asti. Autoliikenne sillalla on harvahkon katkonaista ja voin hyvin kävellä tien yli pohjoispuolelle.
.
Svibyvägen, Åsvägen ja Västra / Östra Stenliden (joiden välissä metsikkö ja leikkipuisto). Kartta on nyt hyödyksi! Katujen pätkät ja välimatkat tuntuvat nyt lyhyiltä. Hiljaista omakotitalojen aluetta. Tulen isolle tielle Uppgårdsvägen, jota seuraan kohti pohjoista, sillä aion Maarianhaminan naapurikuntaan Jomalaan. Pyörätie alkaa myötäillä pohjoiseen vievän valtatie 2:n eli Nya Godbyvägenin reittiä.

***
JOMALA

JOMALAN KUNNAN ja Maarianhaminan kaupungin raja! Heti Jomalan puolella tyhjän maaseudun reunassa isoja liikerakennuksia, ensin JYSKin oma talo ja sitten kauppakeskus, jonka ulkoseinällä mainostaa mm. Hennes & Mauritz. SPARHALLEN on suurin ruokakauppa, jossa haluaisin käydä hintatasoakin vertailemassa, mutta en uskalla tuhlata aikaa. Perässäni pyöräilee pariskunta, joka menee kauppakeskukseen, kun minä kuljen vain pysäköintialueen läpi pohjoiseen. Pari-kolme aviomiestä näyttää odottelevan ulkona parkissa sisällä shoppailevia vaimojaan.
.
Kauppakeskuksen pysäköintikenttä onkin pohjoisessa umpiperä, mutta onneksi sieltä on kuitenkin tallattu heinikkoon polku Nya Godbyvägenille eli valtatie 2:lle. Harmikseni kävely- ja pyörätie loppui kauppoihin. Joudun jatkamaan kävelyä valtatien pientareella rekkojakin väistellen. Nopeusrajoitus 90. Autot väistävät minua usein tien keskiviivalle. Piennar on sentään kohtalaisen leveä ja valkoisen viivan ajokaistasta erottama, mutta tylsää käveltävää. Maalaismaisemaa, isoja peltoja länsipuolella, ja vastaan tulevia autoja. Olen kävellyt kaupunkikarttani ulkopuolelle. Tietä jatkuu kauan. Länteen tienviitta lentoasemalle 4 km, kävisin mielelläni, mutten ehdi.
.
PRÄSTGÅRDBY, tienviitta oikealle koilliseen. Kuulostaa hieman lupaavalta, koska aion kävellä Jomalan ikivanhalle kirkolle, ainakin Ahvenanmaan vanhimmalle, ei kai pappila siitä kaukana olisi? Otan riskin ja vaihdan hiljaiselle maaseudun maantielle, jolla silläkin joitakin autoja kulkee ohitseni. Osoittautuu, että olen itselleni optimaalisella reitillä. Näen pellon yli korkean kirkontornin edessäpäin! Ohitan vesiensuojelualueen informaatiotauluineen ja tienviitan pyörätielle etelään (sitä olisikin pitänyt kulkea Godbyvägenin pientareen sijasta. Kauppakeskuksesta olisi pitänyt lähteä ensin itään.)
.
Tulen lännestä (pohjoiseen menevän) Pappilankylän kylätien kävely- ja pyörätielle ja kävelen kohti Jomalan kirkkoa. Taulukartassa luvataan kaupan ("Affär") sijaitsevan jonkin matkaa kirkon pohjoispuolella ja kävelen sitä katsomaan. Taitaa olla entinen kauppa, enää jonkun taidegalleria. Kokeilin sivutietä itään aikoen sieltä pikkutietä takaisin kirkolle, mutta umpikuja, jonka varrella omakotitaloja, pikkulapsia leikkimässä ja kotona olevia vanhempia.
.
Tien varrella on bussipysäkkejä, joille on laitettu aikatauluja. Maarianhaminaan: Viking Line Buss, måndag-fredag. Jomala kyrka 7:30, 8:33, 9:34, 11:37, 13:27, 14:42, 15:31, 17:40, 17:57(*), 18:35, 19:03. (*: Eri reittien busseja kulkee Jomalan kirkon ohi). Löradg-söndag: 12:06, 18:00. Arkisin yhden tai kahden tunnin välein.
.
JOMALAN KIRKKO. Palaan kylätielle ja sitä pitkin kirkolle ja sen pienelle hautausmaalle. Kirkko olisi ollut auki arkisin klo 10-16 vielä edellisviikolla, 7. elokuuta asti. Valokuvaan ulkoa, näkymään mukaan hautausmaan muuria ja porttia ja komeita lehtipuita tornin rinnalle. Kaunis aurinkoinen kesäpäivä. Kello on jo 10:50 ja tienviitan mukaan Maarianhaminaan matkaa 6 kilometriä.
.
En ehdi kävellä Jomalassa kauemmas pohjoiseen, isompaan kylään, Godbyhyn, vaan lähden palaamaan etelään kohti Maarianhaminaa, ensin kylätietä ja sitä jatkavia teitä, idempää reittiä, nyt kävelijälle miellyttävämpi VANHA Godbyvägen, tullessa UUSI. Pyörätie-kävelytie kaupunkiin asti. Alkumatkasta ohitan järven, joka tien itäpuolella. Olisi luontopolkukin, jolle en katso ehtiväni. Selkeä reitti, jonka varrella kaupungin puolella joitakin liikerakennuksiakin. Kävelytie alittaa tunnelissa Valtatie 3:n eli Lemlandsvägenin, jota pitkin autoliikenne itään.

****
MARIEHAMN

ÖSTERLEDEN. Saavuin Maarianhaminan itärannikkoa myötäilevälle tielle, harmikseni tien länsipuoliselle kävelytielle. Autoliikenne on vilkasta eikä suojatietä löydy kuin kaukaa etelästä. Näen tien yli rannikolla Kylpylän Mariebadet rakennuksen, ja aidatun uimarannan, aidan raoista etäältä päivänpaistattelijoitakin. Pääsen tien yli vasta Merikorttelin Sjökvarteret museo- ja korjauspaja-alueen kohdalla. Monenlaisia punamullattuja vajoja, työpajoja, pubeja, baareja, laitureita, veneitä ja pieniä laivoja.
.
Jatkan etelään tien itälaitaa, jossa kävelytie on hiekkapohjainen, eikä asvaltoitu. Rannan puolella tulee vastaan Österhamn, Maarianhaminan venesatama. Tien länsipuolella kulttuuri- ja kongressikeskus. Päämääräni on Maarianhaminan itä-länsi-suuntainen pääkatu Storagatan, joka muodostaa leveän puistokadun yhdessä Norra Esplanaden-kadun kanssa, ja jonka itäpäässä on kaupungin Taidemuseo. Kello on jo 11:50.
.
BIO SAVOY, Nygatan 14. Koska huomaan poikkikadun Nygatan, kävelenkin sitä, länsipäähän asti, katsomaan Maarianhaminan ainoata elokuvateatteria (2 salia). Elokuvatalo on valmistunut 1940 ja sen on suunnitellut Erik Bryggman. Sisäänkäynnin edessä on iso lippakatos, mutta ei näy nyt mitään nimeä tai mainostekstiä (vanhassa valokuvassa nimi neonkirjaimin lipan katolla). Viereisessä korttelissa on hotelli Savoy, siitäkö nimi teatterillekin? Lasi-ikkunaan on kiinnitetty esitysten aikataulu ja mainoksia ohjelmistosta: Peninsula, Outpost, Min pappa Marianne, Valhalla, Unhinged, liput 14 euroa, lapsille: Pelle Svanslös, LasseMajas detektivbyrå, 12 euroa. Kummassakin salissa päivittäin näytökset klo 18 sekä klo 20 tai 20:30.
.
Kävelen Nygatanin länteen Ahvenanmaan Lyseolle asti, sitten Östra Skolgatan ja Östra + Västra Esplanaden. Esplanadien välisessä puistossa Maarianhaminan kirkko, Lars Sonckin 1900-luvun alussa suunnittelema S:t Görans Kyrka. Poikkean sisällekin, jossa 4-5 ulkomaalaista turistia, joista yksi mies kyselee innokkaasti englanniksi yksityiskohtia vahtimestari-oppaalta, joka näyttää paikkoja. Nopeasti katsottuna melko tavanomainen pienehkö kirkko, pikkukaupungin keskipisteessä ristikkäisten Esplanadien risteyksessä. Penkkirivejä 15. Vinokattoliepeissä maalauksia.
.
Vaeltelen itään pitkin Pohjoisesplanadin ja Isokadun välistä varjoisaa puistonauhaa. Stora gatanilla on varsin vilkas autoliikenne. Kävelen taidemuseon ohitse puistoja pitkin itärannikon suureen puistoon: Tullarns Äng tai ainakin sen pohjoisosaan: Lilla holmen. Kävelysilta yli salmen tai lammikon, jossa ui parvi tai perhe isoja mustia vesilintuja. Merenrantapuistossa on erikoinen, jylhän kylmän tuulinen ja merellisen karu tunnelma, haluaisin jäädä kokemaan sitä joksikin ajaksi! Puistoon on aseteltu penkkejä ja siellä täällä istuskelee ihmisiä. Täytyy kuitenkin ehtiä läheiseen Taidemuseoon.

*****
ÅLANDS KONSTMUSEUM

Kierrän museotalon pohjoisesta, sisäänkäynti on länsisivulla. Virkailijarouva tervehtii: "Hej!" ja kerron ruotsiksi, että minulla on museokortti. Hän virittää lukulaitteen, jolle näytän korttini. Kävijälle ei anneta tarraa tai kuittia. Taidemuseon puoli on vasemmalla pohjoisessa ja oikealla etelässä on KULTURHISTORISKA MUSEUM, samalla lipulla.
.
Aloitan taiteesta, muutamassa pienehkössä salissa. Näyttelynä mm. Eläimiä, kuten tarkka jättivalokuva kalastetuista kalanpäistä. Yllätyksekseni myös useita suomenkielisiä, tunnettujakin supi-suomalaisia taiteilijanimiä. Seuraavassa salissa kuitenkin omia ahvenanmaalaisia taiteilijoita, joista pidän eniten Jonnie Listherbyn (1948-) maalauksesta "Tänk om..." (1973, olja på duk). Siinä kukat, ruoho ja viherkasvit ovat valloittaneet kivikaupungin kadut, joilla puuhailee ja lentää puutarhureita! Ekologisen herätyksen 1970-luku! Vieressä on Elvi Henrikssonin kaupunkinäkymä. Omana näyttelynään ahvenanmaalainen Jonas Wilen (1974-), jonka työt sopisivat kauhulehtien "goottilaisiksi" kansikuviksi: luurangot nousevat haudoistaan sumuisissa ja hämyisissä suomaisemissa! "Arkeolgisk återkomst", olja på duk. Näyttelytekstit ovat ruotsin lisäksi suomeksi ja englanniksi! Olen ensin saleissa yksin, sitten saapuu tätipari, nuoripari, ja joku mies yksin.
.
Historiallisen museon tiloihin voi siirtyä taidepuolelta suoraan ovettomasta oviaukosta, eteishallissa käymättä, sen peräseinän takaa. Silloin kävijä tulee kuitenkin monivuosisataisen ja -tuhantisen historiallisen aikajanan loppupäähän. Viimeisessä valtavassa lasivitriinissä mm. lasten ja nuorten leikkikaluja 1900-luvun vuosikymmeniltä, View Master 3D-kuvakiekkojen katselulaite ja ensimmäisiä pelitietokoneita. Ensin voikin kiertää aikakausia takaperin (kohti talon eteläpäätä), palaten sitten takaisin vuosisadat oikeassa aikajärjestyksessä. (Vanhanaikainen apteekki on omana huoneenaan.) Näyttely on komeasti aseteltu ja kiintoisa, paljon pieniä yksityiskohtia. Voisin viihtyä pari tuntia, ehtimäni vajaan tunnin sijasta.


STRANDGATAN, katu museolta kohti pohjoista, näyttää vilkkaalta kauppakadulta. Veikeätä rakennuskantaa, monen muotoisia 2-kerrostaloja, joissa ravitsemusliikkeitä ulkoterasseineen. Ensin vasemmalla avara tori, jonka puistikko-osassa lapsille paljon leikkivälineitä. Torin pohjoislaidalla omana talonaan lasipalatsi, jonka täyttää suuri ja siististi järjestetty EMMAUS kirpputori. Myös suomenkielisille käytetyille kirjoille varattu oma hyllykkönsä. Jokin erikoinen lautapeli, 4 euroa. Pinoittain ruotsinkielistä Nakke Nakuttajaa (Hacke Hackspett). Eniten esillä vaatteita ja kodintavaraa. Asiakkaita kohtalaisen paljon, sopivasti ruuhkautumatta.
.
Kokeilen "kauppagallerian" läpikävelemistä, mutta vain umpikuja perällä olevaan ravintolaan. Kuljen länteen Norragatania. Torggatanin varrella ohitan kaupungin kai ainoan kirjakaupan. Sen ulkoseinustalla on tarjolla 3 euron kirjoja. Poikkikadulla pohdin poikkeamista ainoaan keskustassa näkemääni ruokakauppaan, valintamyymälään, jonka ovella vilisee asiakkaita. En usko ehtiväni, kiiruhdan mieluummin Norra Esplanaden -katua länteen, päästäkseni länsirannan merimuseoon.

******
ÅLANDS SJÖFARTSMUSEUM

Merimuseo parissa yhteen kytketyssä talossa, mistäköhän ovesta sisään? Pohjoisempaan taloon. Suomenkielisiä perheitä menossa myös, perheenisä muistelee ääneen edellisiä käyntejä ja muutoksia sen jälkeen. Sisällä eteishalli kaksikerroksinen pitkin portain. Valikoin hyllyköstä esitteitä. Alakerrassa lipunmyyntiin kymmenen ihmisen jono, lisäksi jonoon tulee museokaupassa ostoksia tekeviä. Asiakkaat puhuvat selvää suomea kassan neitosen kanssa, joka saattaa olla ruotsinkielinen opiskelijatyttö Turusta, kesätöissä. Museokortilla yhteislippu merimuseoon ja Pommern-laivaan, "kumpaan ensin?" Paperista kuittia pitää näyttää Museolaivan lipunmyynnissä!
.
Merimuseon talossa ollaan kuin laivassa. Kaksi kerrosta kuin laivan kansia. Ovista pääsee kannen alle kajuuttoihin ja messeihin. Elämysmuseo! Filmejä ja ihmisten tarinoita. Ruoreja, köysistöjä ja koneistoja. Museon kolmas kerros on kellarissa, jossa vaikkapa moottoreita.
.
POMMERN. Ulko-ovi museosta länteen pihalle, josta kävelysilta vanhaan purjelaivaan, joka on hämmästyttävän ISO! (Pituus 94 metriä, leveys 13 metriä, isomasto 46 metriä, miehistöä 26, rakennettu 1903 Skotlannissa). Sivu-ulkokannella suomea puhuvan lipuntarkastajan myyntitiski, hän lukee laitteella paperisen lipun kuviokoodin ja tarjoaa ääniopastusta kannettavasta laitteesta, mutta en halua kuljettaa mukanani vehjettä, otan vain esitteen. Museoasiakkaita näkyy tulleen kauniina iltapäivänä paljon, erikielisiä, monista maista.
.
Kierrän ensin laivan ulkokannet. En viitsi nousta tikasportaita ylemmille täkeille, laivan molemmissa päissä. Kurkin oviaukoista työpajaan, kokin hyttiin, ym. eri ammattilaisten sisätiloihin. Laskeudun pääkannen alle valtavalle "välikannelle" (jolle sijoitettiin osa lastista), jonka alla vasta varsinainen lastiruuma! Tilaa riittää leveys- ja pituussuuntaan, kun tyhjänä ilman lastia. "Pohjalastin (esim. hiekan) tyhjentämisestä" on tehty tietokonepeli! Ulkomaalainen tyttöseurue istuu penkeillä katsomassa mustavalkoista filmiesitystä. Näytökseksiköhän miehet reivasivat purjeita ulkokannella, vetivät köysiä. Mastoihin kiipeäminen taikka rikiin nouseminen oli kylttien mukaan ankarasti kielletty.

*******
GABRIELLALLE

Seurasin kelloa, varatakseni tarpeeksi aikaa Viking Gabriellalle palaamiseen (merelle lähtöön klo 16 mennessä) ja poistuin jo klo 15:20 Pommern-laivasta. Kävelin rantapromenadia etelään. Ensin ohitin Birka-terminaalin, jonka edessä istui penkillä rivi turisteja. Matkamuistomyymälä. Sitten kohta Silja / Viking-terminaali. Kävelen sen ohi, koska minulla riittää vielä aikaa, niin kauas etelään puistikkoon, että näen viimeisenkin laivan etelässä eli Viking Gabriellan. (Se oli aikavälillä klo 12-15 käynyt merellä väistääkseen Turku-Tukholma -reitin laivoja, mutta palannut samaan laituripaikkaan kuin aamullakin.)
.
Menen terminaaliin sisälle latviaa puhuvien turistien perässä. Näytän hytinavaimena toimivan maihinnousukortin kuviokoodia lukulaitteelle päästäkseni portista. Kohtaan vartijoita, jotka kysyvät: "Vikingille? - Portti 6!" - Tosiaankin pitää olla tarkkana risteyksessä, ei riitä pelkkä etelää kohti kulkeminen: Ylempi ramppi 6 vie Gabriellalle ja alempi ramppi 4 Riikaan menevään laivaan! Maarianhamina on vilkkaampi satama kuin mihin olen tottunut Helsingissä tai Tukholmassa tai Turussa!
.
Yksin kuljen paahtavan auringon kuumentamaa, läpinäkyvien seinien suojaamaa, pitkän-pitkää ramppia kauimmaiseen eteläpäähän, klo 15:40-45. Laivan lähtöaika on klo 16 ja laivaan pääsy klo 15:50 asti, ovatkohan muut tulleet aikaisemmin? Ramppi vie suoraan Gabriellan 7. kannelle, josta laskeudun hissillä 5. kannelle, käydäkseni hytissäni.
.
Klo 15:50 kuulen laivan koneiden käynnistyvän ja kiiruhdan hissillä kannelle 9, sillä haluan nähdä vielä Maarianhaminan maisemia! Kipuan vielä kahdelle kaikkein ylimmälle ulkokannelle. Etsin varjoa auringolta. Katselen miten kaupunki etääntyy laivasta. Näen ylhäältä Maarianhaminan pinnanmuotoja, kukkuloita ja muita rakentamatta jääneitä vihreitä vyöhykkeitä. Tiivis asutus on hajasijoitettu, miksi tyhjät kohdat? Merivartiotorni jollakin kukkulalla, Sjöbevakningsstation. Puolen tunnin päästä nähtävillä merimerkein varustettuja karuja autioita luotoja. Laiva poikkeaa käymään Ruotsin aluevesillä, jotta laivassa voidaan myydä nuuskaa.

********
TALLINNA

Seuraavana aamuna n. klo 7:45-8:15 Viking Gabriella pysähtyy Tallinnan satamassa. Seuraan yksin ulkokannelta millaista liikennettä näkyy kulkurampeilla. Vain muutamia ihmisiä poistuu ensin laivasta, sitten hieman enemmän saapuu laivaan. Ulkokannella viitsii käydä aamulla vain pari ihmistä minun lisäkseni. Kas, Tallinna ei ole vielä valmis: nostokurkia näkyy paljonkin, korkeita taloja on tullut kai lisää viime vuosina, jolloin en ole käynyt katsomassa. - Helsinkiin Gabriella saapuu klo 11:15.


lauantai 5. syyskuuta 2020

682. Kino Regina - 104. elokuvien esityssali

Olen katsonut elokuvia sadassa ja neljässä (104) eri esityssalissa.
Katsoin teattereissa 595 filmiä (tai lapsuudesta alkaen runsaat 600).
Aiemmissa eri kirjoituksissa salit 102-103, 101, 96-100, ESIM:
"516. Elokuvateatterini 91-100 (Lahti, Kirkkonummi)",
joka päivätty kesäkuussa 2016 (päivitetty 2019), SEKÄ:
665.(elokuu 2019), 658.(kesäkuu 2019), 657.(toukokuu 2019)
.
Elokuva-arkiston ohjelmistoluettelot olen lukenut 1980-luvun puolivälistä alkaen, mutta usein on tuntunut vaikealta valita... Kaikki Ohukaiset ja Paksukaiset kyllä, kaikki Akira Kurosawan filmit katsoin, Bunuel, Antonioni, Herzog, kaikki eksoottisimmat elokuvamaat Afrikasta, Lähi-idästä, Etelä-Amerikasta jne. Jokaisen uuden kauden alussa tuntuu, että edellisillä kausilla oli parempia vanhoja elokuvia, ja katuu, mitä jätti näkemättä, esimerkiksi Hitchcockin "Vaarallisen romanssin", jonka toki olin nähnyt monesti ennen sekä teatterissa että televisiossa.
.
Vihdoin valitsin ensimmäisen elokuvan Helsingin keskustakirjastoon Oodiin (alkuperäinen nimi: Lastu) sijoitetusta Kino Reginasta: Suomen televisiossa vain yhden kerran (Jeltsinin ulkopoliittisella suojasäällä, 1990-luvun alussa) esitetyn "Puhelimen", jossa Helsinki esittää Moskovaa ja Leningradia. Tässä filmissä minua kiinnosti eniten juuri se, 15 minuuttia kuvaa Helsingistä, joka näyttää Neuvostoliitolta.
.
Perjantaina 14. elokuuta 2020 etsin Regina-teatterin Oodi-kirjaston pohjakerroksen pohjoispäästä. Kohoavan katsomon lattia näkyy madaltuvana kattona funktionaalisen kirjastotalon käytävälle, olin kirjastokäynneillä huomannut. Ostin 7.50 euroa maksaneen elokuvalipun (täysihintainen, kun olin ilman klubikorttia) lippuluukulta klo 16:20.
.
Reginassa on 250 istumapaikkaa, mutta vuoden 2020 korona-pandemian takia käytössä vain 70. Käytännössä vieraita katsojia kehotetaan kirjallisissa ohjeissa jättämään väliinsä kolme tyhjää paikkaa, eikä istumaan peräkkäisille riveille kenenkään toisen niskan taakse.
.
Käväisin puoli tuntia kirjastossa ja palasin klo 16:50 jonottamaan sisäänpääsyä. Aulassa seisoskeli aluksi vain seitsemän, kohta kymmeneen muuta odottelijaa. Jollakulla taisi olla koronamaski suun ja nenän edessä, mikä merkitykseltään ehkä hyödyllinen tai toisaalta haitallinen tapa ei ollut yleinen. Saliin saapuneita laskeskelin lopulta 20-25 katsojan verran.
.
Lipunrepijä avasi oven aulan länsilaidalta pohjoiseen. Isolta vaikuttavaan, uutuuttaan yhä hohtavaan saliin päästiin elokuvakankaan vasemmasta reunasta. (Uloskäynti vastaavasti oikeassa reunassa, suuntana pohjoinen). Kymmenkunta penkkiriviä kohosi voimakkaasti peräseinää kohti, riveillä oli noin 25 rinnakkaista paikkaa. Valitsin ensimmäisellä käyntikerrallani arviolta rivin 3, ja olin siihen tyytyväinen! Paikkanumeroni oli 15, keskeltä oikealle, noin 23-25 paikan rivillä. Joku asettui eturiviinkin, toinen kakkosrivin reunaan. Kohtasikohan salissa pari elokuva-arvostelijaakin, muutaman sanan vaihtaen.
.
Elokuvana "Puhelin" (Telefon), Don Siegel 1977 USA. Väreiltään haalistunut kopio. Pääosissa Charles Bronson neuvostoagenttina, Lee Remick nais-kaksois-agenttina ja Donald Pleasance hulluksi tulleena KGB:n virkailijana, joka täytyisi likvidoida. Alussa kapinallista KGB-virkamiestä etsitään kotoa. Karski neuvosto-luutnantti Åke Lindman potkaisee oven sisään, mutta löytää vain etsityn vanhan äidin, Ansa Ikosen. Ville-Veikko Salminen on sotilaspalvelija, joka hypnotisoidaan näytteeksi, jolloin alkaa hulluna räiskiä pyssyllä ympäriinsä.
.
Neuvostoliitto on sijoittanut Amerikkaan 54 uinuvaa agenttia, tavallista arkielämää elävää, mutta hypnotisoitua. Kun KGB:n kapinallinen soittaa puhelinkopista agentille ja lausuu puhelimessa Robert Frostin runon, agentti ryhtyy heti valmistelemaan terrori-iskua unohtaen kaiken muun. Osa toisiaan seuraavista iskuista eri paikkakunnilla epäonnistuu eri syistä. Bronson matkustelee ympäri Yhdysvaltoja, keksittyään missä järjestyksessä KGB:n luopio siirtyy paikkakunnalta toiselle. Ajoittain hauskoja terrori-iskujen suunnitelmien variaatioita, ja kilpajuoksua niiden estämiseksi. Toisaalta vähitellen hieman kaavamaista toistuvuutta tapahtumissa.
.
Helsingin maisemia on käytetty yllättävän vähän, hiukan Katajanokkaa, Uspenskin katedraali on pääosassa. Kun elokuvaa esitettiin Suomessa 1970-luvulla, siitä sensuroitiin kohtauksia, joissa toimiston seinällä näkyi kommunisteille pyhä Vladimir Leninin valokuva.
.
Elokuva loppuu James-Bond-maiseen idylliin, mies- ja nais-agentin romanssiin. Näillä on hihoissaan mahdollisuus laukaista uusia terrori-iskuja, elleivät KGB ja CIA jätä heitä rauhaan... Asennemaailma 50 vuoden takaa: amerikkalaisilla upseereilla on aivan korvaamattoman taitava naispuolinen ATK-operaattori sihteerinä, kun taas miehet eivät osaa nakkisormillaan tietokoneeseen koskea.
.
Elokuvan pituus leikattuna oli noin 104 minuuttia. - 595. aikuisena elokuvateatterissa näkemäni elokuva.
.