tiistai 10. elokuuta 2021

736. Sastamalan kirjapäivät 2021

Sastamala tuli tutuksi Vanhan kirjallisuuden päivillä 2021. Navigaattori neuvoi Huittisten kautta lännestä Vammalaan tulevia Pesurinkadulle ja pois mennessä itään Tampereentielle. Itsenäisyydentie oli etelästä päätie Vammalan keskustaan, jossa rinnakkaiset kauppakadut, uudempi ja suurempi Puistokatu sekä vanhempi ja mutkainen Marttilankatu, yhtyivät pohjoisessa Vammaskosken sillalle.

Kirjapäiviä pystytettiin 29.7.2021 torstain iltapäivänä, kahta myyntipäivää perjantaita ja lauantaita varten, Sylvään koululle ja viereiseen jätti-telttaan. Pakettiautot purkivat banaanilaatikoita täynnä kirjoja teltan kolmen suuaukon pielissä.

Antikvaari Antolla oli tuomisinaan nelisenkymmentä täyttä banaanilaatikkoa, joiden järjestelyyn teltassa pöydille kului nelisen tuntia. Osa kirjoista aseteltiin kuuden tason puiseen hyllykköön, esimerkiksi muistelmia, historiaa ja kaunokirjallisuuden klassikoita. Myös muotoilu- ja kuvataidekirjoja, harrastekirjallisuutta, runokokoelmia, dekkareita, jännityskirjoja, lastenkirjoja ja sarjakuvia oli lajiteltuina eri laatikoissa. Osa kirjoista oli sata vuotta vanhoja tai 1800-luvulta, kuten tyrvääläisen Antero Wareliuksen "Enon opetuksia luonnon asioista".

Tervakallion leirintäalue (2 km keskustasta) Rautaveden pohjoisrannalla tarjosi varmaankin kaupungin halvinta majoitusta lasten leikkimökin kokoisissa, ehkä 4 m2:n punaisissa puutaloissa, jotka oli varustettu kahdella kerrossängyllä, jääkaapilla ja kahvinkeittimellä. Alueelle ajettiin Vammaskosken sillan pohjoispuolelta Sastamalantietä itään ja Uittomiehenkadun päähän, läpi muutaman betonielementti-kerrostalon muodostaman mini-lähiön, jonka ylellisyytenä oli Pappilanlahden järvenranta! Leirintäalueen rannalta ja laiturista avautui varsin kaunis näköala Vammalan keskikaupungin talorivistölle Rautaveden eteläpuolella.

Vein perjantai-aamuna kirjekuoreen pakatun kirjan postiin, jota hoiti K-Supermarket Torikeskus, kattoikkunaisessa, valopihaisessa kauppakeskuksessa Puistokadun varressa, Onkiniemenkadun ja Aittalahdenkadun välissä. Katolla oli pysäköintialue, länsipuolella puisto ja itäpuolella toriaukio, joka oli täynnä torikauppiaita lauantai-aamuna. Muutamilla myyjillä oli pysyviä puisia kauppa-aittoja. Yksi käytettyjen kirjojen kauppiaskin seinustalla. Arkena pysäköintialue ja alkoholistien ajantappopaikka. Eteläpuolella Linja-autoasema, jossa paikallisbussin aikataulu, mutta "kaukolinjojen vuorot vain netissä, koska vähentyneet koronaviruksen takia".

Luulin K-Supermarketin olevan Vammalan suurin kauppa, mutta kartasta opin, että kaukana keskustan eteläpuolella, Itsenäisyydentie 66:ssa on City-Market. Prisma puuttui, mutta oli jo rakenteilla samalle suunnalle. Ihmekös sitten, että Puistokadulla oli jatkuva vilkas autoliikenne katua ylittävän kävelijän varottavana, jos keskustasta pitää ajaa 3 km kauppoihin. Luulin vanhanaikaisten vaatekauppojen menestyvän Vammalassa, koska valtakunnan suurimmat koko kansan vaatettajat Prisma ja City-Market puuttuvat? Nikkanen ja Nyyssönen olivat isoja kaupankylttejä keskustassa, Nikkanen vaatetti Huittisissakin ja Nyyssönen myi kelloja, kultaa ja optiikkaa.

S-Market Itsenäisyydentie 1 oli keskustan laidalla, mutta Lidl liian kaukana etelässä. K-Marketteja oli kolme, Nuutilankujalla Lidlin eteläpuolella, Raiviossa Vammaskosken pohjoispuolella Asematie 20:ssa sekä Häijään kylässä. Villihinta ja Löytötex olivat isoja sekatavarakauppoja.

S-Marketin eteiskäytävässä jaettiin ilmaiseksi Aamulehteä. Toivoin, että olisin saanut Tyrvään Sanomat, joka näytti pirteältä selatessani sitä kaupan lehtihyllyllä, ilmestyi keskiviikkoisin, hinta 3,50 euroa. Kerrostalojen pihoissa näin pieniä puisia postilaatikoita, joissa luki "Alueviesti". Sisällä oli nippu sen nimistä ilmaiseksi jaettavaa kaupunkilehteä: Sastamala - Punkalaidun - Huittinen - Kokemäki, painos 32'000. Lehden jakajan ei tarvinnut kiertää rappukäytävien postiluukkuja, joista monissa lukisi: "Ei mainoksia, kiitos!" Halukkaat saivat kuitenkin ilmaislehden kotipihalleen asti.

*

Puistokadun ja Marttilankadun eteläpäässä katselin Bio Sastamalan elokuvamainokset. Vain Renny Harlinin ohjaama "Luokkakokous" klo 18. Lauantaina olisi myös lasten animaatio klo 16. Neljän teatterin ketju: Huittisista (2 salia) Loimaalle ja Somerolle. Työpaikka oli vapaana näytösten hoitajalle (myynti, elokuvakoneen käyttö, siivous ym). Aittalahdenkadun eteläpuolella ihmettelin luonnontilaan jäänyttä mäkitonttia, jolle nousi portaikko Puistokadultakin. Mäen huipulla piilotteli vanha iso puinen Seuratalo.

Sastamalassa on paljon puistoja ja liikuntapaikkoja ulkona. Erityisesti lännessä Liekoveden rannassa on kaunis vesimaisema lintuineen sekä puistonpenkkejä. Myös pystytetty tyhjiä taulunkehyksiä, joiden läpi katsoa "Mielenmaisemaa". Raamien mukana meditaatio-ohjeita kurssimainoksin.

Etelämpänä tulvavalli suojelee rivitaloja Roismalanlahden korkealta vedenpinnalta. Maan puolen rinteeseen on rakennettu porrasaskelmia ja järven puolelle laitureita. Kuljeskelin valleilla jo vuonna 2017 kävellessäni Äetsästä Kaarlo Sarkian museon ohi Vammalaan:

(Kuntabongari 2017 heinäkuuta: 604. Kiikasta Vammalaan kävellen)

Kävelin länsirantaa pohjoiseen Tyrvään kirkolle. Matkan varrella matonpesupaikkoja, venelaitureita, Kaalisaaren niemessä urheilukenttä, tennis- ja padel-kenttiä, skeittailurata, mäennyppylä, kuntoilulaitteita, uimaranta pukukoppeineen. Rantatontille on rakennettu kalliisti uusi suuri kerrostalo. Naapurina vuosikymmeniä vanhempi halpa betonielementti-talo rumasti näkyvine saumoineen, mutta sekin omalla pätkällään Liekoveden rantaviivaa!

Montako kaksitornista kirkkoa Suomessa on? Kaksi: Tyrvään kirkko oli ensimmäinen ja Helsingin Johanneksen kirkko viimeinen! Tyrvään kirkossa on tilaa tuhannelle kokoontujalle. Halusivatko seudun heränneet rehennellä naapurikuntalaisille? Levisi sanonta: "Kehuu kuin tyrvääläinen kirkollaan!" Pihalla lasivitriinissä selostukset Sastamalan eri-ikäisistä kirkoista. Kirkko oli komea ulkoa, muttei kummoinen sisältä. Kolmiosainen alttaritaulu ja kolikoita syövä vaivaisukko.

Ylitin Vammaskosken sillan ja laskeuduin portaat rantapuistoon, jossa oli pari pientä kävelysiltaa ja pitkospuita länteen. Päädyin Jaatsinkadulle, jolta polkua Asemakadulle. Kävelin Vanerikadulle katsomaan Riga-nimistä vaneritehdasta. Palatessa poikkesin rautatieasemalle, jonka molemmilla laitureilla muutama ihminen odotti junia, sekä Porin että Tampereen suuntaan.

Junalippuautomaatti ei toimi rahalla, eikä ole aikatauluja! jotka kehotetaan katsomaan netistä! En ole vuosiin ajanut Suomessa junalla, en osaisi enää, asemat tai konduktöörit eivät myy lippuja, pitäisikö sitten ajaa liputta ja maksaa kallis sakko?! Saksassa 2018 ja Belgiassa 2017 olen saanut liput euroseteleillä automaateista, eikä ollut paikkavarauksia, tilaa riitti!

Gallen-Kallelan kadun varrelta löydän Akselin lapsuudenkodin, nyt näyttelytilana, jonka valvoja lakaisee eteistä ulkoportaille ja tervehtii ohikulkijaa. Pihan luonnonpuistossa on veistoksia, kuten pelti-lintuja, ja myös Kallelan patsas, joka onkin pelkkä pää kivitolpan nokassa, jota muutama vuosi sitten etsin tuloksetta. Tuntemattoman taiteilijan näyttely sisällä. Jaatsinkadun ja Asemakadun risteyksessä on entinen kivinavetta näyttelytilana, jossa nyt Marc Chagallin teoksia, pääsymaksu 6 euroa, pariskuntia menee sisään.

Pakenen alkavaa sadetta kaupunginkirjastoon, joka on Vammaskosken sillan koillispuolella, Pappilanlahden rannassa, Sillankorvankadulla. Katetulla ulkoterassilla on kärryssä jaossa ilmaiseksi poistokirjoja: "Älä maksa! Älä tuo takaisin!" Avaran kirjaston valikoima vaikuttaa runsaalta. Sisällä on iso laari lisää poistokirjoja. Vapaaehtoisen maksun kirjasta voi pudottaa aukosta rahalippaaseen. Löydän vanhan kirjan "Agricolasta Pakkalaan" ja luulen ensimmäiseksi osaksi kirjailijaesittelyjä, kuten omistamani "Aleksis Kivestä Martti Merenmaahan" ja "Kailaasta Meriluotoon". Kotona huomaankin pappien elämäkerroiksi, kuin oppikoulun kirkkohistoriaksi. Pidän sadetta, käytän siistiä käymälää. Kirjasto on auki perjantaina klo 16 asti, lauantaina suljettu.

Marttilankadun jalkakäytävällä näen kirjakauppias Jokke Mäkisen ulkona tupakkatauolla. Pirkka-Pekka Peteliuksen TV-sarja teki Jokesta ulkonäöltä tutun "vilimitähden" muutama vuosi sitten. Kolme kertaa eri päivinä ohitin Tyrwään Antikvariaatin ja joka kerta Jokke oli ulkona tupakalla ja juttelemassa. Tyrvään Sanomissa (4.8.) hän kehui: Parhaat kirjapäivät ikinä - myynnillisesti. "Tuntui, ettei hengähdystaukoa oikein ollut, kun ihmisiä tuli ovesta jatkuvasti."

**

Joitakin bussipysäkkejä somisti koristeltu polkupyörä, jonka tarakalla oli kirjoja. Selitysteksti kertoi, että Kirjapäivien ilmainen kaupunkibussi "kulkee jatkuvasti" klo 8-18 perjantaina, 8-17 lauantaina, reittiä Rautatieasema - Sylvään koulu - Pyhän Olavin kirkko - Rautatieasema. Muutaman kerran olin bussin nähnytkin, kyljessä luki "Antti Lauhamo".

Näin ilmaisbussin pysäköitynä Ojansuunkadulla Sylvään koulun vieressä perjantaina klo 14:20 ja kiirehdin mukaan. Toivoin että keskiaikainen kirkko olisi auki ainakin klo 15 asti. Kuljettaja seisoskeli ulkona. Sisällä istui 2-3 pariskuntaa. Bussi lähti ajamaan puolen jälkeen ja matka Pyhän Olavin kirkolle vei runsaat 10 minuuttia.

Vammaskosken sillan jälkeen ajettiin koilliseen, Vanhankirkonniemelle. Matkan varrella näkyi grillikioskin pihassa ihmisnukeilla somistettu autonäyttely, esimerkiksi kaunotar kurkottamassa konepellin alle. Pyhän Olavin kirkon luona bussi kävi ensin kääntymässä pysäköintialueella ja pysähtyi sitten portin eteen. Olin ainoa kirkolle jäävä (muutko menossa rautatieasemalle?), mutta bussiin nousi 2 ihmistä.

Pyhän Olavin irkossa oli opastettu kierros meneillään klo 14:50. Kirkko oli avoinna arkena klo 16 asti, mutta lauantaina suljettu! Opas selosti Kuutti Lavosen ja Osmo Rauhalan työnjakoa uusissa kirkkomaalauksissa: raamatun henkilöitä ja Jeesuksen kärsimystie. "Kuolema on: Kaksoispiste, eikä piste." Vapaaehtoinen pääsymaksu 2 euroa, jonka sai antaa joko oppaalle tai "Puu-Pietarille" eli kirkon vaivaisukolle.

Tuhopolttaja oli syksyllä 1997 sytyttänyt kirkon palamaan, juuri kun talkooporukka oli saanut pärekaton uusittua. Kiviseinät olivat säilyneet, puuosat tuhoutuneet tulessa. Uudet puurakenteet on maalattu sinivihreiksi, mikä on ollut väresitä arvokkain.

Minulle vanhakirkko oli sisältä pettymys: tuoreet puupenkit tai katto eivät pystyneet näyttämään historiallisilta, vaikka liitokset olikin tehty vanhanaikaisesti puutapeilla. Kiviseinät olivat komeimmat pihalta katsottuina, olivat silloinkin kun näin raunion ennen kunnostusta.

Parin nuoren naisen esimerkkiä seuraten kiipesin kirkon perältä portaita parvelle, jossa olivat kaiketi kirkkokuoron penkit. Hyvä näköala alas saliin ja saarnatuoliin. Laskeuduin alas toisia, jyrkempiä portaita vasemmalla sivulla edessä.

Poistuin kirkosta harmaapartaisen seitsenkymppisen miehen jäljessä, joka käveli ulkona polkupyörälleen. Kirkolle tulossa ollut kolmikymppinen kysyi tältä: "Oletko Upi - Urpo Vuorenoja?" Oli hän, miehet jäivät juttelemaan, vuosientakaisia. Sitten muistin minäkin nähneeni Karkussa matkailukohde Wanhan-Harsun isännän, viisi vuotta sitten, 2016.

Antti Lauhamon kaupunkibussin piti pysäkkitekstien mukaan kulkea "jatkuvasti", mutta tarkoittiko 20 vai 30 minuutin vuoroväliä? Myöhemmin näin kirjapäivien esitteestä, että bussin piti lähteä tasatunnein rautatieasemalta. Jouduin siis odottamaan kirkolla tunnin! Olisin kävellyt keskustaan puolessa tunnissa. Kello 15:45 bussi ei jättänyt ketään kirkolle, mutta autoon nousi kaksi. Bussin seistessä pysäkillä pari minuuttia tuli auton takaosista nainen kysymään, ehtisikö hänen lapsensa käydä kirkossa sisällä? Kuljettaja sanoi, että lähtee juuri, mutta tulee taas tunnin päästä. Rouva ei halunnut odottaa tuntia, vaan aikoi tulla omalla autollaan uudestaan (mutta kirkko sulkeutuisi 10 minuutin päästä ja olisi huomisen - lauantain - kiinni).

Kaupunkibussi ajoi rautatieasemalle, jossa seisoi muutaman minuutin. Sitten Vammaskosken sillan yli, Marttilan-, Varilan-, Kilpinokan- ja Rautavedenkatua Ojansuunkadulle Sylvään koulun Kirjapäivien päätepysäkille.

***

Myöhästyin muutaman minuutin Bibliofiilien Seuran kirjahuutokaupasta klo 16-18 Sylvään auditoriossa, en ehtinyt tutustua lavan laidalla esillä olleisiin kohteisiin, eikä minulla ollut luetteloakaan. Meklarina toimi Petteri Leino. Myytävänä oli noin 50 kirjaa (tai myös 3 kirjan nippuja), joista monet jäivät huutamatta 5 euron pohjahinnallakin. Välillä syttyi kilpahuutoja. Suurostajat tai kirjallisia tarjouksia tehneet osallistuivat tuntemattomina numeroilla 1-10. Eniten myytyjä kirjoja varastoitiin lavan takaosaan ostajalle numero 1. Aikakauslehti "Mehiläisen" vuosikerroista n. 1860 tarjottiin 50-65 euroa, viimeinen (vajaa) nousi kalleimmaksi. Myytävä loppui jo klo 16:40, 80 minuuttia etuajassa.

Lauantai-aamuna oli Rautavedenkatu suljettu autoilta, paitsi Kirjapäivien maksullisen pysäköinnin vuoksi, myös kadulle aidatuilla ulkokentillä järjestettyjen salibandy-otteluiden takia. Vihreäliivisiä tilapäisiä pysäköinnin vartijoita oli runsas joukko Sylvään koulun eri nurkilla.

Kävelin kirjamuseo Pukstaavin pihaan ensimmäisen kerran Rautaveden- enkä Marttilankadun puolelta ja huomasin yllätyksekseni tuuhealla pihalla olevan puiden peitossa erikseen Sastamalan seudun museon, tornillisessa Apteekkarin huvilassa. Ulkona puutarhassa oli Jukka Virtasen (1931-2015) valokuvanäyttely, ei TV-esiintyjä Jukka Virtasen (1933-2019). 

Viereisellä tontilla oli Vammalassa syntyneen Mauri Kunnaksen kuvakirjojen unissakävelijän Herra Hakkaraisen museotalo, jonka pihalla lasten liikennekaupunki, tärkeimpinä lavasteinaan vankila sekä bensiiniasema GULP! "kallista bensaa." Olisiko museo aikuiselle sallittu tai sopiva?

Kävin museoista kahdessa iltapäivällä klo 13:30-14:30, ensin Apteekkarin huvilassa, auki klo 10-17 (Kirjallisuuden päivinä klo 20 asti). Lipunmyyjä vasta käynnisti Museokortin lukulaitteen, olin kai päivän ensimmäinen asiakas? Huvilan pohjakerroksessa oli kaksi näyttelyä: yhdessä huoneessa Lasinpuhallus ja useissa huoneissa Karjalan evakot. Lotan asu vitriinissä. Esineitä ja käsitöitä, myös haalealla värifilmillä. Eniten pidin kokonaan katsomastani Puolustusvoimain mustavalkoisesta filmikatsauksesta numero 86 (ehkä), joka kuvasi Karjalan evakuointia eri kulkuvälineillä, ja välillä sotatoimia. Poistuessani joku mies oli juttelemassa lipunmyyjän kanssa ja meni ulos edelläni. Muita en nähnyt Sastamalan seudun museossa, olisiko se liian piilossa, eivätkä turistit löydä?

Suomalaisen kirjan museoon Pukstaaviin ja Sastamalan seudun museoon oli yhteinen pääsymaksu, pääsylippuna hopeanvärinen tarrakuvio, joka muistutti numeroa 9 tai 6. Pukstaaviin mentiin sisään alhaalta kellaritasolta pihan puolelta (edellisen kerran käydessäni vuosia sitten Marttilankadun katutasolta). Kadun korkeudella oli vasemmalla kahvila ja oikealla museokauppa, jossa lipunmyynti, mutta nyt tyhjänä.

Katselin ensin kadun kerroksen exlibris-näyttelyn (kuuluisuuksien kirjanomistajan-merkkejä). Sitten nousin ylimpään kerrokseen, jossa oli pysyvä kirja-alan näyttely. Lavastuksia vitriineissä, kuten kirjapaino tai Otavan kustannustalo Helsingissä - pienoismallina, joidenkin huoneiden seinät avattuina, jotta huoneisiin näki. Kirjahyllyjä lavastettu kirjakokoelmineen, eri aikakausilta ja erilaisista kodeista. Nauhoilta kuului tekstinäytteitä tunnetuista kotimaisista teoksista. Filmiesitys kertoi toimeliaasta apteekkarista, joka perusti Tyrväälle kirjapainon, kirjakaupan, limonaatitehtaan sekä rakennutti Pukstaavin talon apteekikseen ja tornihuvilan asunnokseen. Hän kuoli 1938.

Minusta jotakin sellaista tuntui Pukstaavista puuttuvan, mistä olin eniten pitänyt ensimmäisellä käyntikerrallani, viisi vuotta sitten 2016, mutta mitä? - Lyhyet Kirjailija-multimediat: Aho, Canth, Jotuni, Huovinen, Kianto, Kallas... Olivatko poissa vai enkö huomannut? Museovieraita oli lisäkseni vain nuoripari katsomassa exlibriksiä sekä yläkerrassa äiti sivistämässä pientä koululaistaan kulttuurilla. Kahvila kuulosti sorinasta päätellen vilkkaalta.

Sylvään koululla oli kirjamyyjiä sekä suuressa teltassa että koulun sisätiloissa, monissa luokissa, kahdessa kerroksessa. En varmasti löytänyt kaikkia myyjiä, tuskin muutkaan. Esimerkiksi SS Libriconin sarjakuvat olisin halunnut nähdä. Nastamuumio sanoi, ettei ole julkaissut mitään uutta korona-aikana, myi vain ylimääräisiä kirjoja hyllystään.

****

Kirjapäivillä klo 12-13 Bibliofiilien seuran puheenjohtaja Petteri Leino haastatteli entistä antikvaarista kauppiasta, 75-vuotiasta Anssi Arohonkaa (s.1946), joka oli kirjoittanut muistelmansa. Hämäläis-osakunnan aktiivi 1960-luvun lopulla. Vuonna 1970 ensimmäisen sarjakuvahuutokaupan meklari, sarjakuvahullun kaverin pyynnöstä, ei itse harrastanut sarjakuvia. (Minä muistankin hänet erityisesti sarjakuvameklarina - Helsingin Sanomien valokuvasta! Hänen kaupassaan kävin kerran tai pari, veljensä Mikan kaupassa Hämeenlinnassa kerran, ja isänsä Eino Arohongan (Aaro Honka) poikakirjoja luin monta.)

AA: Tampereen klassisen lyseon latinisti, filosofian maisteri, äidinkielen opettaja, kunnes perusti Helsingin Cygnaeuksenkadulle pienen 50 neliömetrin kokoisen antikvariaatin, jonka muutti 70 m2:n tiloihin Mannerheimintielle. "Pistit liikkeen pystyyn minun nenäni eteen!" harmistui tunnettu antikvaari-kauppias Isak Gordin - jolla oli melko iso nenä. Antikvaariset kauppiaat ovat kuulemma kateellista väkeä, "Ei kuitenkaan Petteri, joka aloitti vasta kun minä lopetin ja osti varastoni, joten emme ole kilpailijoita."

"Kalleimmalla kirjoja myyvät eivät ostaessaan välttämättä maksa parhaiten" oli Arohonka kirjoittanut, mikä suututti kollegoja, nimiä mainitsematta. Leino mainitsi Hagelstamin hävinneen Arohongalle tarjouskilpailun arvokkaasta kirjastosta. Kirjavarkaiden varalle kauppiaalla oli pesäpallomaila. Liikkeessä tuurannut vaimo juoksi mailan kanssa kadulle narkomaanin perään, joka oli siepannut ovensuusta maksamatta 5-osaisen Sibeliuksen elämäkertasarjan, ja karjuen saikin kirjat takaisin.

Koronan takia Sylvään koulun auditoriossa oli käytössä vain joka toinen penkkirivi, mutta edellisvuosia vähäisempi yleisö mahtui hyvin. Juhlasalissa eli voimistelusalissa riitti tilaa reilusti, kun ehdin sinne kuuntelemaan osan valokuvaaja Pekka Agarthin ja dosentti Mikko Lahtisen muisteluista menneiden vuosikymmenten Vammalasta ja sen tärkeimmästä kauppakadusta Marttilankadusta. Viimeiseksi haastateltiin filosofian tohtori Marko A. Hautalaa kirjoittamastaan 1200-sivuisesta Algoth Untolan elämäkerrasta, jonka sastamalalainen kustantaja oli julkaissut. Hautala teki palkkatyötä vartijana, työnantajana Securitas, niin ei tarvinnut hakea apurahoja (kansainvälisesti kuuluisa kauhukirjailija Marko Hautala on eri henkilö).

Kirjapäivät loppuivat lauantaina klo 17:00. Moni myyjä aloitti etuajassa kirjojensa pakkaamisen banaanilaatikoihin, mutta kauppias Anto sinnitteli viimeiselle minuutille ja myikin vielä klo 16:55 yhden kirjan 5 eurolla. Takaiskuja: hänen pöydältään oli varastettu Elias Simojoen teos "Palava pensas"! Kirjojen pakkaaminen autoon vei Antolta puolitoista tuntia, joiltakuilta vähemmän tai enemmän.


keskiviikko 4. elokuuta 2021

735. Turku Museokortilla 2021

Juuri edeltävässä 734. kirjoituksessa 1) Museolaiva Bore, 2) Turun Taidemuseo ja lisäksi nähtävyydet 3) Funikulaari -rinnehissi, 4) Kakolan entinen vankila, 5) puutarhojen puutalo-kaupunginosa Port Arthur, 6) Föri-lautta sekä 7) Booktorin antikvaariset kirjamessut Aurajoen rannalla, heinäkuun huippuhelteissä 2021, kun yövyin 3 yötä torstaista sunnuntaihin Turun retkeilymajassa, Bore-laivassa.

*

RUISSALOON ajattelin ensin kävellä lauantai-aamuna, syötyäni hyttihintaan kuuluneen aamiaisen Laivahostel Boreassa, Linnankatu 72. Ylitin valo-opasteisessa tasoristeyksessä matkustajajunien Turun satamaan vievän rautatien ja kuljin TURUN LINNAN ohi puistossa, johon oli nyt pystytetty parikymmentä telttaa. Eräissä niistä oli myynnissä vanhanaikaisia tavaroita, kuten pajuista punottuja koreja. Keskiajan markkinat järjestettiin torstaista sunnuntaihin (kuten Booktori). Keskiajan TURNAJAISET pää-ohjelmanumerona!

(Vierailusta Turun linnassa 6 vuotta sitten - 2015 - löytyy blogikirjoitus: 2015 heinäkuuta: 505. Åbus, Onnibus ja Turun linna)

TURUN SATAMA matkustaja-terminaaleineen oli hiljainen: Viking Line, os. Ensimmäinen linja; Silja Line, os. Linnankatu 91. Junalaituri, bussilaiturit ja taksitolppa tyhjinä. Kiersin sataman pussinpohjan myötäpäivään etelästä pohjoiseen ja lähdin itään Linnankatua ja koilliseen Satamakatua, jolta Juhana Herttuan puistotietä pohjoiseen.

Kartan mukaan tavarasataman junaratojen yli kulki oikoteitä länteen Ruissalon suuntaan, mutta niille olikin satamaan-asiattomilta pääsy kielletty! Kävelin pohjoiseen Pansiontien risteykseen asti, mutta helteessä auringon paahtaessa kaipasin ruutuasemakaavan katujen varjoisia puolia ja käännyin Patterinhaan puistosta itään Ruissalontielle kohti Port Arthuria eli Portsaa. Ylitin Artturinkatua etelään junaradan, jota seurailin lounaaseen, sitten Hansakatua ja Pakkarinkatua etelään Aurajoen rannalle. Kaikki katuja, joita en ollut ennen kulkenut, vaikka olin Turussa käynyt varmaankin parikymmentä kertaa.

**

8)

FORUM MARINUM, merimuseo. Käväistyäni hytissäni Bore-laivalla, jonne jätin reppuni, lähdin viereiseen merimuseoon. Kaksi suurta rakennusta, joiden sisäänkäynnit etelässä, joen puolella. Itäisemmän ruskean tiilitalon länsipäässä verkkoaidan takana ulkoilmassa venekatos. Monta ovea, ensin ravintolaan, keskellä lukituksi unohtunut pääovi ja idässä ovi lipputiskille. Museokortilla. Hämäriä saleja ja käytäviä. Valtavasti laivojen pienoismalleja ja veneiden perämoottoreita. Laivojen esineistöä. Puuportaat toiseen kerrokseen. Museovieraina joitakin harvoja lapsiperheitä. Valkoisessa kakkostalossa oli kokonaisiakin veneitä näytteillä. Vuosia sitten, ensimmäisen kerran käydessäni, Forum Marinumissa oli ollut matkailuun liittyvä näyttely, jota jäin nyt kaipaamaan.

Uutta: videofilmillä merikapteeni muisteli. Tunnistin esiintyjän äänestä ja kasvoista Esa Mäkeläksi, jonka olin nähnyt vain kerran televisiossa joskus 30 vuotta sitten, kun hänen kipparoimansa Siljan autolautta oli ajanut karille! Esa Mäkelä jäi mieleeni suomenkielisen nimen takia, kun Vikingillä "kapteeni miehistöineen" tervehdyksensä matkustajille kuuluttaneet kapteenit kuulostivat ahvenanmaalaisilta, esim. Viking Mariellalla 2012 omalla nimellään itse kuuluttanut kapteeni Ove Englund. Muita Vikingillä Ulf Lindroos, Jan Enkvist, Reino Sundell, Siljalla Niklas Nordlund, Juha Rautavirta.

Seurasin "kapteeni Haddock-maisen" merikarhun Esa Mäkelän tarinan vuoden 1966 ylioppilaasta vanhuuseläkkeelle. Silja Serenadella 9 vuotta yhtä reittiä. Myös kapteenina Siljan eksoottisilla Afrikan-risteilyillä Agadir - Kanaria - Dakar. Lopuksi neuvonantajana laivojen tilaajille. ("Kapteenina saa myös edustustehtäviä, mutta niitä voi jakaa halukkaammille.")

Merimuseoon kuuluvilla museolaivoilla Aurajoen rannassa (Sigyn ja Suomen Joutsen) olin käynyt v. 2015 ja jätin ne nyt 2021 väliin - tukalan helteisen sään vuoksi.

(Kirjoitin kuusi vuotta nuorempana innostuneemmin? Blogiarkisto: 2015 kesäkuuta: 502. Åbus, Turku ja #Museokortti)

***

9)

BIOLOGINEN MUSEO. Menin ensin Förillä Aurajoen yli ja sivuutin "mummomagneetin", naisväkeä pihallaan tulvineen Wäinö Aaltosen museon Anu Pentik -näyttelyn. Tukholman Biologinen Museo lopetettiin ennen kuin ehdin siellä käydä, nytpä uudelleen Turun Biologinen museo - vastaavanlaiseen rakennukseen ehkä mallin mukaan kopioitu? Olikohan kassalla sama mies kuin 5 vuotta aiemmin? Museokorttia pitelen yhdestä kulmasta sormieni välissä, kun lipunmyyjä rekisteröi kortin yhdessä kädessä pitämällään lukulaitteella.

Nelikulmainen kävelykierros ympäri pimeässä käytävässä, jonka varrella 13 dioramaa suomalaisten metsien eläimiä, komeimpina karhu ja hirvet. Hauskan pienet näätä, saukko, kärppä. Täytettyjä lintuja paljon, turhan kaukana lasista ja siten pieninä näkyvissä. Taustoina maalattuja maisemia, esim. lumisia tai soisia. Vitriinien välissä hieno valokuvanäyttely Merien luonnosta. Museovieraina lisäkseni nuoripari ja äidit lapsineen.

Yritin Turun Tuomiokirkkoon, avasin ulko-oven, mutta vasta sisäovessa lappu: häät klo 14-18, ei pääse. Puisto Aurajoen ja Tuomiokirkon välissä oli aidattu festivaalien anniskelu-alueeksi viiniravintoloille. Yritin oikaista puiston läpi, mutta aidattu katiska, jossa oli vain yksi ainoa suuaukko kirkon kulmalla.

Aurajoen eteläpuolella huomasin Runebergin puiston melkein autioksi, vähän käytetyksi tuuheiden puiden varjostamaksi keitaaksi, monine tyhjine istuimineen ja jokinäköaloineen rantaa paljon ylempää. Join kylmän-viileää jogurttia litran tölkistä repustani. Kävelin länteen Booktorille sulkemisaikaan klo 19 ja edelleen Funikulaarin ohi Turun linnalle asti, jonka puiston nurkilla rap-artisti piti kovaäänistä konserttia pienelle taputtavalle yleisölle ulkoilmaravintolan tai ehkä Grilli-kioskin nurkalla lauantai-iltana.

****

10)

WAM sunnuntai-aamuna. Wäinö Aaltosen museo, Itäinen Rantakatu 38. Näyttelynä posiolaisen muuotoilija Anu Pentik Pentikäisen (s.1942) viime vuosina tekemää taidetta. Kiersin pyhäpäivänä peräti kuusi Museokortti-museota (perjantaina ja lauantaina vain yhteensä neljä).

WAMissa reppuni lokerikkoon, joka toimi joko 20 centin kolikko-lainalla tai laina-poletilla. "Näyttelyn kiertosuunta myötäpäivään", neuvoi lipunmyyjä. Syntyi kohtuullisen pieni kierros erilaisista saleista, joista eräs oli hyvin pimeä. Puupalikoiden kekseliästä ja hauskaa käyttöä. Viihdyin! Museovieraita oli sopivasti, ei liian ruuhkaista sunnuntai-aamuna klo 10:20-55. Tusinan verran katsojia videofilmillä Anu Pentikistä, istuimia. Museon toiseen kerrokseen en kavunnut portaita, mietin olisiko siellä ollut Wäinö Aaltosesta perusnäyttely? En muistanut 5 vuoden takaa edelliseltä käynniltäni.

*****

11)

LUOSTARINMÄKI, Turun käsityöläismuseo, sunnuntaina 18.7.2021 klo 11:30-12:10. Helle vaivasi! Kiersin sisäänkäynnille Vartiovuorenkatu 2:een puiston (jossa lasten kahluuallas) ja Sirkkalantien kautta. Muina museovieraina lapsiperheitä. Lipunmyynnistä sain selkeän kauniin kartan, jossa eroteltuina 13 rakennusta yhden pääkadun ja kolmen sivukadun varrella. Kiersin joka kadun, mutta en jokaista rakennusta, joihin aivan kaikkiin ovetkaan eivät olleet auki. Kirjapainossa työskenteli entisajan faktori, kelloliikkeessa kelloseppä ja postissa korttien myyjä. Palokunnan vaunujen tallista kuului houkuttelevasti hevosen hirnuntaa, mutta vain nauhalta. Vaatimattomia asuntoja Turun paloa edeltäneeltä ajalta.

Luostarinmäen museonkin voisi korvata parhaiten Mauri Kunnaksen hauskasti piirtämällä kuvakirjalla, josta kaikessa rauhassa sohvalla istuen voisi lukija perehtyä entisajan elämään lukemattomine arjen yksityiskohtineen. Mauri Kunnas voisi siten nousta Kalevala-kuvittaja Gallen-Kallelan veroiseksi?

******

12)

ETT HEM, suurliikemies ja konsuli Alfred Jacobssonin kotimuseo, Piispankatu 14. (Pyrin ensin Tuomiokirkon museoon, mutta kirkossa oli meneillään ruotsinkielinen messu klo 12 jälkeen, joten jatkoin lähimpään vaihtoehtoon.) En ollut aiemmin käynyt, Museokortti ei ehkä kelvannut Åbo Akademin säätiön omistamaan kotimuseoon vielä kuusi vuotta sitten? Yksittäinen puutalo puutarhoineen, pihan puolelta sisäänkäynti. Yksi pariskunta tuli juuri ulos, ei ruuhkaa. Viivyin viihtyisässä talossa pitkään ja kuljin saleja edes-takaisin. Uusiakin museovieraita ehti tulla käyttämäni ajan kuluessa.

Lipunmyyjä-rouva kysyi: "Onko tuttu?" Selosti ja lainasi opaskirjan. Kierros vastapäivään yhdessä kerroksessa. Olikohan yhteensä 12 kaunista asuinhuonetta tauluineen ja ylellisyyksineen, makuuhuone, juhlava sali, rouvan buduaari jne. Posliiniastioiden näyttelyhuone oli pimeänä ja valot syttyivät itsestään vieraan astuessa sisään.

Keittiötä ei ollut lainkaan. Sisustus oli siirretty Jacobssonien alkuperäisestä Hämeenkatu 30:n kotitalosta, joka oli purettu korjauskelvottomana, ainakin kohtuukustannuksin. Uusikin museotalo oli saman arkkitehdin piirtämä samalta ajalta. Liikemies Alfred Jacobssonin (1841-1931) toimialoja olivat puutavara, sahat, tehtaat, laivanvarustus ja vakuutustoiminta. Alfred ja rouvansa Helene (1854-1928) lahjoittivat Turulle Biologisen Museon! Kaksi tytärtä saivat runsaan perinnön ja loput Åbo Akademin säätiö. Museo perustettiin Hämeenkadulle 1932 ja siirrettiin Piispankadulle 1965. - Viihdyin! Kävisin Museokortilla toistekin, jos olisin kulmilla Turussa ja aikaa riittäisi!

*******

13)

SIBELIUS-MUSEO, Piispankatu 17, eri puolella katua kuin Ett Hem. Oikeastaan Äbo Akademin musiikki-instrumenttien museo, joka pyysi Sibeliukselta luvan käyttää säveltäjän nimeä vetonaulanaan. Lipunmyyjätär harvinaisen herttainen. Lokerikko repuille. Katselukierros vastapäivään. Selostustekstit ensin ruotsiksi, sitten suomeksi.

Soittimet lasivitriineissä käytävän varrella eivät paljonkaan kiinnosta minua. Peräkäytävän seinillä nyt esillä valokuvia Sibeliuksen elämästä. Kuulokkeilla voi kuunnella lyhyitä näytteitä muutamista hänen sävelteoksistaan.

Keskimmäisenä museotalossa on pieni konserttisali. Viimeksi käydessäni 2015 siellä soi kauniisti nauhalta Sibeliuksen musiikki! Juuri sitä virvoittavaa elämystä olin tullut uudelleen hakemaan ulkoilman ennätyshelteestä, mutta eipä ollutkaan tällä kertaa.

Lännessä erillisessä näyttelysalissa oli tämän käynnin paras vetonaula: valokuvanäyttely Turun Ruissalon Ruisrock-festivaalin kuluneista 50 vuodesta, alkaen jo vuodesta 1970. Myös mustavalkoisia TV-uutisten filmejä. Olavi Hurmerinnan pilapiirros: Kaatopaikalla työntekijä kyselevälle toimittajalle: "Ei, tämä on kaatopaikka, konsertti pidettiin tuolla päin!" Sanomalehtien otsikoita tyyliin: "Taivas oli pilvetön - nuoriso ei." Esiintyjiä: The Family (Britannia), Jo Ann Kelly (USA), Jussi Raittinen ja Konsta Jylhä (Suomi). Andy Gray raportoi Ruisrockista englanniksi sivun verran New Musical Express- tai Melody Maker-lehdelle Britanniaan, kehuen The Familyä. Ruisrock Euroopan suurimpia rock-festivaaleja. Perustajia Raimo Möysä ja muita, joiden nimet heti unohdin.

********

14)

TURUN TUOMIOKIRKON MUSEO. Tuomiokirkonkatu 1. Museo, josta kuulin vasta nyt kesällä 2021? Tai josta aiemmin käydessäni tuomiokirkossa ilman museokorttia en ollut juuri piitannut? Sunnuntain iltapäivällä, kolmannella yritykselläni, pääsin sisälle asti katedraaliin.

Museon oli sanottu sijaitsevan eteläisellä lehterillä. Opasteviitta osoitti kirkon eteisen eteläseinällä olevia portaita toiseen kerrokseen. Kavuttuani n. 16 porrasta oli vastassani lukittu raskas puuovi, ehkä tamminen, ilman selitystekstejä. Palasin alakertaan kysymään korttaja myyvästä kioskista eteisen pohjoisreunalla. "Ovi avautuu, kun painan nappia!" Lipunmyyjä luki laitteellaan museokorttini. Kiipesin uudelleen raskaat portaat yläkertaan, jossa ovi oli edelleen lukossa, kunnes odoteltuani ja viittoiltuani lipunmyyjä muisti tai huomasi minut. Oven lukitus vapautui surinan myötä.

Heti oven takana oli vielä n. 8 + 8 puista porrasta lisää ylemmälle lattiatasolle. Kirkon lehterillä oli pöydillä esillä pienoismalleja kirkon aikaisemmista rakennusvaiheista. Näytteillä oli myös erilaisia ikivanhoja kirkollisia esineitä, vaikkapa kastemaljoja, jotka eivät herättäneet kiinnostustani lainkaan. Parhaimmillaan lehteri tarjosi kuitenkin näköaloja ylhäältä alas, ensin lännessä eteisaulaan tai sen eteläpuolella olevaan käymälä-aulaan, ja idempänä kiinnostavimmin itse kirkkosaliin. Museosta poistui tullessani toinen yksittäinen kävijä ja vähän minun jälkeeni saapui nuori pariskunta, joka eteni nopeasti lehterin itäpäähän. Tuskinpa tulen tähän karuun museoon enää toiste.

*********

15)

ABOA VETUS, ARS NOVA -museo. Itäinen Rantakatu 4-6. Tällä kertaa minulla oli aikaa vain noin 45 minuuttia, klo 15 alkaen. Sisäänkäynnin ovesta katsoen kahvila oli vasemmalla ja oikealla museokauppa, josta pääsyliput ja josta alkoivat näyttelyt: a) vaihtuvana näyttelynä ylätasolla Niemistön säätiön taidekokoelma Hämeenlinnasta, b) portaat kellariin ihmettelemään entisajan talojen raunioita "Aboa Vetus". Vielä c): modernin taiteen kokoelma "Ars Nova" vanhassa Rettigin palatsissa, johon portaat kahvilan ohitse. Opaskarttaa ei ollut tarjolla.

Lasten iloksi oli kellarissa mm. Luupolku (eläinten luita esillä). Erityisesti lapsiperheitä olikin käymässä, lapsiaan valistamassa historiasta. Vitriineissä paljon pienikokoisia arkeologisia esineitä. Talojen raunioiden kivisiä jäämiä, mukava hämärä historiallinen tunnelma.

Taidemuseoon noustiin kahvilan ohi hissillä tai portaita toiseen kerrokseen. Kaikkiin moniin pieniin huoneisiin oli merkitty sallittu kävijämäärä yhtä aikaa koronaviruksen aikaan, esim. 4 ihmistä, 6 tai max. 8. Vain harvoja yksittäisiä museovieraita näin, rajat eivät ylittyneet. Hätäovet johtivat ulos pihalle tai parvekkeelle. Kaunis piha uima-altaineen näytti olevan hyödyntämättä, kuten koko huvilan alkuperäinen loistokkuus ja kauneus, joka oli vain alistettu hyötykäyttöön, taulujen ripustukseen. Olin käynyt Rettigin palatsissa silloin, kun pelkkä talo tai koti oli näytteillä, ilman lisäyksiä. (Mahtaisiko joku säätiön hallituksen jäsen asua säätiön omistamassa museotalossa?)

**********

Lopulta kiiruhdin etelärantaa pitkin aina hiljaisen Runebergin puiston läpi ja siltaa pohjoisrannan Booktorille, joka oli sulkeutumassa. Viimeisiä ostohalukkaita parveili kauppiaiden pakatessa kirjojaan banaanilaatikoihin.

"Oletteko paikalla huomenna?" "Ei, vasta ensi vuonna!" "Onko teillä Kalevalaa? Onko Veijo Merta?" Edith Södergranin kirjeet ja Günter Grassin Kampela myyty, samoin kolmasosa Agatha Christien ja kaikki Maria Langin dekkareista, ja "tuhansilla euroilla" muita kirjoja antikvaari "Anton" valikoimista, kuulemma.

***********

Turun museoista vanhat jutut blogiarkistosta, oikealla ->

2015 heinäkuuta: 506. Turussa Museokortilla 12 museota

2015 heinäkuuta: 505. Åbus, Onnibus ja Turun linna

2015  kesäkuuta: 502. Åbus, Turku ja #Museokortti

2021 heinäkuuta: 734. Turun Booktori ja museolaiva Bore


keskiviikko 28. heinäkuuta 2021

734. Turun Booktori ja museolaiva Bore

Turku houkutteli heinäkuussa 2021 kesätapahtumalla "Booktori" eli antikvaaristen kirjakauppojen pystyttämillä telttakatoksilla Aurajoen rannalla, Läntisellä rantakadulla. Nimi "Booktori" oli väännös alkuperäisestä, 2000-luvun alun tapahtumapaikasta Puutorista, joka on kuiva toriaukio Aninkaistenmäellä, linja-autoaseman eteläpuolella.

Turkuun ajoimme Rantaradan rautatietä myötäilevää Helsingin valtatietä, joka Kupittaan juna-aseman jälkeen alitti tunnelissa valtavan sairaalakorttelin ennen Hämeentien liittymää. Jatkoimme navigaattorin ohjeilla Helsinginkatua junaradan ali ja Aurajoen yli Lonttisissa, sitten Ratapihankatua juna-aseman ohi lounaaseen ja "Portsassa" Puistokatua kaakkoon, perille Sairashuoneenkadun pysäköintialueelle, Aurajoen länsipartaalle.

Port Arthurin ruskeat puutalokorttelit vihreine puutarhoineen, lehtipuiden hämäräksi varjostaman Puistokadun varrella, näyttivät ihastuttavilta auringon porottaessa, 30 asteen tukalassa helteessä. Olinko Puistokadulla kävellytkään? Viereisen Sairashuoneenkadun Mikaelin kirkon länsipuolella tunsin lukion äidinkielenopettajani, rock-antropologi Timo Saarniemen (1942-2005) kotikatuna. Down-by-the-Laiturin suojelijaksikin valittu Teksi vierailisi varmaankin Booktorilla, jos eläisi.

*

Booktorilla rajoitettu kohtuullinen määrä, vain yhdeksän antikvaarista kirjakauppiasta, pystytti kukin omaan tahtiinsa valkoisia tai sinisiä telttakatoksiaan 16 m2:n tonteilleen, ja kantoi banaanilaatikoissa kirjoja pakettiautoistaan toripöydille tai kokoamiinsa Lundia-hyllyköihin. Yön ajaksi katokset saivat telttaseinät ja yövartijan.

Torstai 15.7.2021 oli vasta pystytyspäivä, perjantaista sunnuntaihin myyntipäiviä, mutta ostoksia alkoi tapahtua heti ja puolet kauppiaista päivysti kojullaan jo torstai-iltanakin klo 19 asti. Tuntemallani kauppiaalla oli 4m x 4m tontillaan parikymmentä pöytää ja runsaat 40 banaanilaatikollista kirjoja. Myymälän valmistuminen vei häneltä nelisen tuntia.

Olin lahjoittanut kauppias "Antolle" banaanilaatikollisen kirjoja ja huomasin ainakin Edith Södergranin kirjeiden (ruotsiksi) sekä Tammen Keltaisen Kirjaston Hemingwayn ja Grassin menevän kaupaksi. Sue Kaufmanin mainion "Kotirouvan hupsun päiväkirjan" (1967) olin lukenut yhdeltä istumalta, mutta ostajat eivät keksineet sen hauskaa 1960-luvun ajankuvausta.

**

Turun kaiketi halvin majapaikka, Retkeilymaja, oli siirtynyt Museolaiva Boren hytteihin, Merimuseo Forum Marinumin laituriin. Aurajoen länsiranta on kävelytietä idän Lonttisista länteen aina Bore-laivan maihinnoususillalle asti, joka on metalliaitojen rajaamalla umpikujalla valtavan pysäköintialueen (4 tuntia pysäköintikiekolla) ja Aurajoen välissä.

Laivahostel Borean sisäänkirjoittaumisen alkaminen kello 15 aiheutti aluksen 4. kannen Receptioniin muutamien ihmisten ruuhkan, jossa olin yllätyksekseni ainoa koronamaskin käyttäjä! Laivan hyteistä on hostellin käytössä satakunta, joihin voi majoittua pari sataa ihmistä.

Reitti hyttiin 383 oli mutkikas: portaikko itään-ja-länteen alas 3. kannelle, sitten kapeaa käytävää länteen sekä eteläpuolta että pohjoispuolta, muutamin kulmikkain mutkin, laivan aivan peräosaan asti. Hytin ovessa avainkorttilukko (työnnä kortti alas, vedä ylös ja vihreä valo syttyy).

Kapeassa, ahtaassa hytissä kerrossänky, lavuaari, ilmastointi, kaksi vaatekomeroa ja tiukasti suljettu ikkunaventtiili (ilman verhoja), josta aurinko porotti sisään (länsilounaasta). Näköala satamaan vievän junaradan tasoristeyksen vilkkuvalle liikennevalolle, yli kierrätys-jätesäiliöiden rivistön ja laivalle tuovan umpikujan rauta-aitojen. Peti oli sijattava itse, tarjolla patja, alulakana, pussilakana, peitto, kylpypyyhe, ei käsipyyhettä.

***

Pesuhuone oli käytävän varrella idässä, ensimmäisessä mutkassa. Kaksi koukkua ovessa vaatteita varten. Lavuaari ja seinämän takana verhoton suihkusoppi, telineessä pään yllä suihkupää, jonka voi myös irrottaa ja ottaa omaan käteensä. Ei shampoota tai saippuaa suihkun puolella, vain seinämän toisella puolella lavuaarin yllä käsisaippuan annostelija.

Seuraava ovi käytävällä pieneen käymälään. Löin joka kerta käydessäni pääni käsipyyhe-kangasliinan annostelija-automaattiin, joka kelaa käytetyn kangaspätkän sisäänsä niin nopeasti, että tarvitsen kaksi nykäisyä ehtiäkseni saada käteni oikeasti kuiviksi!

****

Bore-laivassa oli mukavia yhteistiloja: heti hytin 383 vieressä yhteiskeittiö jääkaapein. Käytävän varrella muutaman mutkan jälkeen kirjasto- ja televisio-huone, jossa myös lautapelejä. Yhtä aikaa minun kanssani siellä oli enintään kaksi muta ihmistä.

Käyttämäni nopein tie hytistä ulkoilmoille oli toinen portaikko käytävältä ylös kannelle 4 (ensimmäiset portaat hytin vieressä olivat vain hätäpoistumiseen), josta nelos-kannelta ovi ulkokannelle (koodi-lukko, sisäänpääsy hyttiavaimella) ja heti laivan partaalta laskuportaat laiturille, mikä oli vaihtoehto suoraan Receptioniin suuntaavalle maihinnoususillalle.

*****

Aamiainen laivalla tarjottiin klo 6:30-10:00 tilavassa ruokasalissa vastapäätä Receptionia, muutama askelma sitä ylempänä idässä. Buffet. Kahta lajia leipää (sämpylät sitkeitä, muutkin päivittelivät niitä) ja karjalanpiirakoita. Kahta lajia juustoa, paria lajia makkaraa. Kananmunia, tomaattia, tuorekurkkua, maustekurkkua, lehtisalaattia. Maustamatonta jogurttia (hyvää!). Appelsiini-, omena- ja mustikkamehua. Kahvia, teetä, pussikaakaota, vettä. Pöydästäni oli upea näköala Turun linnalle, jonka tornia lehtipuut kauniisti kehystivät!

******

BORE-MUSEO. Bore-laivan 5. kannella oli kahvila-ravintola ja 6. kannella Museo! Kirjautin Museokorttini Receptionissa ja sain neuvon: portaita ylöspäin (kaksi kerrosta). Museon rautapuomiportti oli avoinna! Käytävän varrella laivan hienoimpia hyttejä, kuten Bore-yhtiön suurimman osakkeenomistajan, tupakkatehtailija Hans von Rettigin Laivanvarustajahytin avarat makuu-, oleskelu- ja kylpyhuoneet. Komentosillalle pääsi kuvittelemaan laivan navigointia.

Bore-laiva "nolla" (ilman numeroa!) valmistui Oscarshamnissa Ruotsissa 1960. Skandinavian viimeisiä höyrylaivoja. Kulki 17 vuotta Turku-Tukholma-väliä, Silja-Linen autolauttana 1970-76 (laivassa oli 65 autopaikkaa, ajo sisään laivan kyljestä. Vuonna 1989 autokansi muutettiin 250-paikkaiseksi kongressisaliksi).

Bore "0" siirtyi Jakob Linesin laivaksi 1977 linjalle Pietarsaari - Skellefteå. Vuonna 1979 asuntolaivana Skotlannissa 3 kuukautta. Vuonna 1981 Borea kokeiltiin kaksi viikkoa Folklinen lauttalinjalla Kaskinen - Gävle. Vuosina 1981-84 kanadalaisten öljynporaajien asuntolaivana Algeriassa. Vuonna 1984 Auralinesin linjalla Turku - Tukholma. Risteili Helsingistä ja Kotkasta Tallinnaan, Leningradiin, Riikaan ja Gotlantiin. Diesel-moottori asennettiin 1987.

Kristina Cruises -yhtiö muutti laivan nimeksi Kristina Regina ja vuosina 1987-2010 laiva teki suomalaisille risteilyjä Välimerelle. Vuodesta 2011 Forum Marinumin museolaiva. Vuodesta 2015 myös Hostel, Turun kaupungin retkeilymaja. Laivassa oli niin paljon puusta tehtyjä rakenteita, ettei se enää vastannut meriliikenteen tiukimpia paloturvallisuuden vaatimuksia.

*******

Kävellessäni Turussa tukalassa helteessä tuntui vaikealta löytää ruokakauppoja, jotka piiloutuvat asutuksen sekaan, vaikka olihan tuossa Alepan näköinen "Sale" ja Mikaelinkirkon Sairashuoneenkadun kulmassa K-Market ja Wiklundin tavaratalon kellarissa S-Market ja siitä heti Eerikinkadun toisella puolella Lidl. Turun kauppatori oli kauhea työmaa, vaikeasti kierrettävä, jotakin autojen parkkiluolaa rakennettiin kesällä 2021. Brahenkatu 9:n antikvariaatti mainosti ikkunassaan Booktoria. Ohitin Ikaalisten Matkatoimiston Turun myymälän, joka oli suljettu korona-pandemian takia.

Perjantaina klo 9:50 nousin lännestä Puolalanmäelle ja aioin odottaa puistossa Taidemuseon avautumista, mutta aukesikin vasta klo 11 eikä 10. Kävelin kuitenkin eri reittejä kuin koskaan ennen, mm. Tuureporinkatua koilliseen, vaihtaen aina kadun varjoisalle puolelle! Koskaan en ole tuntenut matkalla mitään koti-ikävää, ennen kuin auringonpaahreessa Turun 30 asteen helteessä, jossa olisin halunnut hypätä junaan ja palata Helsinkiin. Kuitenkin viilentävä tuulenhenkäys varjossa saattoi hetkessä parantaa mielialan!

Kiipesin Vartiovuorelle puistoon. Vanhassa observatoriossa ei ollut enää museota, kuten karttani mukaan. Kesäteatteri. Ohitin huomaamattani Luostarinmäen museon. Samppalinna. Maauimala. Urheiluareena. En muista kulkeneeni paljon näissä puistoissa, enkä koskaan Myllyahteen tunnelin läpi. Kaupunginkirjastossa istuin lukemassa suomeksi Petroskoissa ilmestyvää viikottaista sanomalehteä Karjalan Sanomat, josta välittyi poliisivaltion ahdas tunnelma sensuuriin viittaavine "hyväksytty painettavaksi"-rekisteröinteineen ja pompööseine viranomais-määräyksineen.

Kävelin Aurajoen luoteisrantaa Aninkaistenkadun jälkeen itään Lonttisiin, jos en Raunistulaan asti, alitse moottoritien ja junaradan. Tuomiokirkon torni pilkotti lehtipuiden läpi joen yläpuolella ainoana näkyvänä ihmisten rakennuksena! Rantapolku osittain pitkospuinkin Turun viehättävimpiä paikkoja, niin keskellä kaupunkia, ja oli viileä helteellä!

********

TURUN TAIDEMUSEO klo 16-17, Museokortilla. Tavarasäiliö repulleni vaati lukkoonsa 1 euron kolikkoa, jollaista minulla ei ollut, kunnes huomasin astian, jossa oli kolikon kokoisia poletteja lainattaviksi. Museo tuntui yllättävän pieneltä - tässäkö kaikki? - mutta ehkä onkin juuri sopivan kokoinen, kun ei liian iso. Hyviä teoksia. Tapanani on kiertää salit kahteen kertaan - toisella kerralla näkee eri tavalla, jotain uutta, jotain vanhaa.

*********

KAKOLANMÄKI. Kävelin sinne reittiä Rauhankatu - Heikkilänkatu - Sofiankatu, en ollut sillä puolella kaupunkia kulkenut. Pitkähkökin mutkikas nousu takaa pohjoisesta. (Kävin eteläsuunnalta nousten kuvaamassa vankilan ulkoseiniä 1990-luvulla, jolloin vanki huusi ristikko-ikkunasta: "Mikä lehti?" jolloin vartija tuli tiukkaamaan, onko minulla vankilanjohtajan lupa kuvata? Käski minun poistua.)

Kakolanmäelle oli sijoitettu avarasti useampia punatiilisiä "linna-rakennuksia", joiden välillä keskeneräisiä teitä ja uudisrakennuksia tulossa. Joku vitsiniekka turisti tuli ulos entisestä vankilanportista ja jutteli matkapuhelimeensa: "Pääsin juuri ulos Kakolasta!" Ihmettelin sellien ulkoparvekkeita - no niin, uusille asukkaille rakennettuja!

*********

FUNIKULAARI ei löytynyt aivan etsimättä. Yläpäänkin terminaalissa saapuvat matkustajat tulivat ulos eri puolelta kuin mistä lähtevät menivät sisään. Menin ensimmäisenä vaunuun, mutta en saanut olla ainoa matkustaja, kun nuoripari ehti vielä kiilata mukaan. Näköalamatkana parempi kuin Tukholman Katarina-hissen, mutta huonompi kuin Lissabonissa ja Portossa ajelemani useat funikulaarit. Minuutin näköalamatka alamäkeä. Alhaalla oli useita odottajia, joten matka ylöspäin ei olisi mikään nautinto, ruuhkassa paljonkaan näkemättä.

**********

FÖRI. Ajelin Föri-lautalla parina päivänä Aurajoen ylitse etelärannalle, mikä oli mukava hetki vesillä! Matkustajia 15-20, joitakin polkupyöriä. Lännempänä eli lähempänä satamaa näin (myöskin ilmaisuutta mainostavan) "Pikku-Förin", veneen, joka kuljetti alle kymmentä matkustajaa, mutta jäi minulta kokeilematta. Ulkona tai laivan kannella kukaan ei käyttänyt korona-maskeja, mutta sisällä kaupoissa ja museoissa kyllä.

Jatkuu seuraavassa kirjoituksessa (2021 elokuuta) 735. Turku Museokortilla 2021: - Merikeskus Forum Marinum, Biologinen museo, WAM, Käsityöläismuseo, Ett Hem -kotimuseo, Sibelius-museo, Tuomiokirkon museo, Aboa Vetus & Ars Nova -museo.


tiistai 8. kesäkuuta 2021

733. Spårvägsmuseet, Södermalm, Mariella 2012

Maaliskuussa 2012 risteily Helsingistä Tukholmaan maksoi Viking Clubin jäsenille vain 2 euroa. Halusin lähteä toisenkin kerran, eri laivalla. Viking Gabriellalle olin saanut 2 eurolla ikkunallisen A4-hytin, mutta Viking Mariellalle mahduin enää pieneen ("7 m2:n") sisähyttiin B2, jollaista en ollut ennen nähnytkään! Viides päiväristeily Mariellalla ja 20. matka Tukholmaan.

Vaihdoin Tukholmankadulla Auratalon luona Konalan bussista 39 Katajanokan raitiovaunuun 4T, jota sain ensin odottaa 3 minuuttia klo 16. Perille Vikingin lauttaterminaaliin klo 16:30. Liityin viidestä lyhyestä jonosta toiseen vasemmalta. Ojensin kassavirkailijalle varausnumeron paperilapulla, Viking Club -kortin sekä passin, jonka hän avasi, samaan aikaan kun kone tulosti nimelleni pahvisen avainkortin Mariellan hyttiin numero 4921.

Kävelin vielä ulos Katajanokalle katsomaan Kino K13:n elokuvamainokset unkarilaisesta filmisarjasta. Näin ulkoa ihmisvirran laivaan vievällä pitkällä rampilla, jolle portti 2 oli avautunut äsken klo 16:30. Vielä ehti silmieni edessä kaksikin raitiovaunua T4 saapua päätepysäkilleen ja jonot terminaalissa olivat lähes olemattomat maaliskuussa.

Laivalle vievä käytävä jatkui pitkälle länteen. Risteilyn valokuvaaja tervehti, ei valokuvannut. Vanhukset tukkivat liukuhihnan pitäen kiinni kaiteesta. Kävelin ohi pyörällistä lentolaukkua vetävän naisen jäljessä. Liukuovi laivan kyljellä, henkilökuntaa nelikko tervehtimässä saapuvia.

*

Katsoin pohjapiirroksesta hyttini 4921 sijainnin. Vasemman laidan loputtoman pitkältä reunakäytävältä neljäs sivukäytävä vasemmalle. Pääkäytävän ja minun hyttini välissä numero 4919, toisella puolellani tyhjä hyttipaikka ja portaat alas autokannelle. Olin laivan perimmäisella kahdeksasosalla, josta keulaan päin oli 50 ikkunahyttiä ja perään päin enää 7. Laskin 4. kannen laidoilla olevan ikkunahyttejä 57+55 ja sisähyttejä 171, yhteensä 283 (koko Mariellalla yhteensä 816 hyttiä ja Gabriellalla 711).

Mittailin 2 hengen hyttini pituudeksi 3,1 metriä ja leveydeksi kaksi, runsaat 6 m2, pari neliömetriä tai neljäsosan vähemmän kuin neljän hengen ikkunahyttini oli ollut Gabriellalla. Radio kuului hyvin, kanavalla 1 Radio Suomen uutiset klo 19. Laiva keinui jonkin verran.

**

TUKHOLMA. Herätys aamulla 2 tuntia ennen satamaan saapumista ei toiminut! Lähdin hytistä vasta klo 9:55. Matkustajien jono oli jo menossa sataman rampille, mutta eteni hitaasti. Hitaimmat vanhukset jälkijoukoissa. Tavallisissa portaissa ohitan liukuportaiden käyttäjät. Pitäisikö sittenkin aloittaa jonotus laivan aulassa klo 9:40.

Päivän matkakohteenani oli erityisesti Raitiovaunumuseo Spårvägsmuseet Södermalmin itäosassa. En lähtenyt kävelemään länteen Slussenin suuntaan vaan kaakkoon pysäköintikentän poikki ja portaita Fåfänganin vierestä, suorinta reittiä etelään vievälle Tegelviksgatanille, jonka talonumerossa 22 museo mainostikin näkyvästi!

***

RAITIOVAUNUMUSEO. Kello oli saapuessani 10:10. Museon kassalle pieni jono, kiersinkin aluksi museokauppaa. Vanhoja liikennekarttoja myytiin n. 20 kruunulla. Paperiservetit kartta-kuva-aihein 40 kruunua. Bussien pienoismalleja, leikkikaluja.

Ulko-ovelta portaat etelään. Vaatenaulakko, johon jätin talvitakkini, näköyhteys kassalta, avainlokerikkoja en huomannut. Sermin takana oli lasten naulakko - museossa oli paljon lapsiryhmiä päiväkodeista. Pääsymaksu (40 tai 60 kruunua, edullinen muihin museoihin verrattuna!). Blondi kassatyttö kysyi jotakin, mitä en heti ymmärtänyt, ja antoi museon pohjapiirroksen.

Kiersin myötäpäivään, vietin museossa yli kolme tuntia klo 13:20 asti! Hallissa oli esillä varmaankin 50 vanhaa linja-autoa, joihin museokävijä sai mennä itse sisään eläytymään menneisyyteen, oman lapsuuden kulkuneuvoihin! Scania Vabis -bussikoreja 1966 ja 1970-luvulta, joskus pahanhajuisia! Myös raitiovaunuja ja hevosraitiovaunuja... Vanhoja julisteita: "Rösta NEJ! Säilytetään VASEMMAN-puoleinen liikenne! 16/10" (1967). Istuskelin välillä, kuiva ilma väsytti sisällä.

Kokemuksen huippuna useita filmiesityksiä. Katsoja sai useassa laitteessa ajaa itse reagoivilla filminäytöillä näkyviä ajoreittejä niin T-banan metrojunalla kuin bussilla tai raitiovaunulla. (Muistin tämän kohokohtana jo museon edellisestä sijainnista Odenplanilta 1980-luvulta.) Katsoin läpi mm. linjojen 7, 8 ja 10 reitit. Ajoin Tunnelbanan junaa Mariatorilta Ropsteniin ja Lidingö-banan junaa. 

Lapset saivat matkustaa hallien poikki kiertävällä minijunalla, jossa oli peräkkäin 6 kahden lapsen penkkiä. "Se upp tåget!" varoitettiin junaliikenteestä muita museovieraita. Onneksi junan vauhti ei sentään ollut kova.

****

LELUMUSEO (Leksaksmuseet) oli omana osastonaan peremmällä. Kiersin sitä ympäri monesti ja joka kerta huomasin jotakin uutta, aikaisemmin näkemättä ohittamaani. Lasse Åbergin "Musseumin" nimi viittasi Mikki Hiiren ruotsinkieliseen nimeen "Musse Pigg". Elokuvajulisteessa "Fuehrer's Face" Aku Ankka heittää tomaatilla natsi-Hitleriä! Disneyn Lumikki-elokuvan keräilukuvia! Sarjakuvahahmojen figuureja. Helppoja lautapelejä, kuten "Käärme ja tikapuut". Jonkun sadat lelu-pikkuautot esillä. Erilaisia James Bondin leluautoja, esim. miekat autonrenkaissa, sellaisia ei ollut minun lapsuuteni mallissa, jossa oli heittoistuin, konekiväärit ja takaikkunan eteen kohoava suojakilpi. Pienois-junaratoja. Vitriineissä miniatyyrien esityksiä muinaisesta Egyptistä,Roomasta tai Saksasta, dinosauruksista tai Napoleonin paluumatkasta Venäjältä. Condottieeri tarkastaa joukkonsa. Lentokoneita ja pienoislaivoja! Legoista rakennetut Siljan ja Vikingin lautat!

PILAILUVÄLINEET oma runsas erikoinen ryhmänsä! Propelli-rusetti kaulaan. Muoviset hämähäkit ja oksennuksen muovimalli! Kumiset karamellit tai muoviset juustot, pekonit ja paistetut kananmunat. Paukkuvat sikarit ja pomppivat suklaakonvehdit. Kutina- tai aivastuspulverit paperipusseissaan. Tyhjentymätön viinilasi, jonka värillinen neste lasin alla (minullakin tenavana sellainen, ostettu Hokkus -nimisestä, lyhytikäiseksi jääneestä Pilailupuodin kilpailijasta Helsingissä).

Museoyleisönä suomalaiset mummi ja vaari lapsenlapsineen: "Otetaan valokuva, Viking-laivan pienoismallin edessä, tai missä haluatte, että vanhempanne näkevät, ettei me vanhukset vaan juopoteltu! Sanokaa lapset pieru!" (naurua). Joku isä näytti jälkikasvulleen lapsuutensa StarWars-tavaraa, mummo taas ikivanhoja kömpelöitä puisia leluautoja, jotka eivät enää jaksaneet kiinnostaa parempaan tottunutta nykylasta.

*****

Lähdettyni Raitiovaunumuseosta klo 13:20 kävelin läheisen kanavan Danvik's kanalenin rantaan: Nackagatan ja Mandelparken. Vastarannalla idässä oli sekä uusia kerrostaloja että yli puoli vuosisataa vanhoja tornitaloja, Oulun Tuiran kaupunginosan mieleeni tuovia pilvenpiirtäjiä. Lähdinkin sinne, Danviksklippanin kukkulalle, ylittäen ensin nostosillan (Danviksbro). Pihapuistopolkuja, kesägrilliaitaus ja 1950-luvulla rakennettujen Helsingin kerrostalolähiöiden hiljainen keskipäivän tunnelma. Itäkaakossa näin kukkulan kuin toisen Fåfänganin - Tukholma on useiden kukkula-nyppylöiden kaupunki.

Palasin länteen Södermalmille. Tegelviksgatanin nurkalta Bondegatanille. Skånegatanilla komea Sofian kirkko ja pian vanhanaikaisen idyllinen toriaukio NYTORGET. Torin itälaidalla kaksikerroksisia puisia pientaloja, jotka palauttivat mieleeni Latvian Riian. Puistossa keväästä nauttijoita (maaliskuussa 2012) ja lasten leikkipaikka, jossa koululaisia. Katarina Bangata leikkaa rikki ruutuasemakaavan. Kaavaillun ratalinjan paikalle tehtiinkin Esplanadi, kaunis puiden reunustama puistokäytävä autokaistojen välissä.

Götgatan. Medborgarplatsen. Söderin Kauppahalli Saluhall, Söderhallarna, siististi ruokaa tiskien takana. Jaossa kaupunginosalehti. Pistäydyin Medborgarhusin sivukirjastossa. Nousin ensin turhaan ulkoportaat, sillä kirjaston sisäänkäynti olikin siirretty katutasoon kulman taakse! Huoltomies suihkutti vesiletkulla pihaa.

******

Kirjaston poistokirjat maksoivat 5 kruunua eli 0,55 euroa. Kävin nuortenosastolla ja toisessa kerroksessa lastenosastolla. Aikuisten kirjat olivat ylemmällä tasanteella, kuten lapsuuteni Etelä-Haagan sivukirjastossa. Etsin tietokoneella britti-koulupojista kertovia Anthony Buckeridgen nuortenkirjoja: löysin 8 Jenningsiä ja 2 Rex Milligania, mm. Djurpark ja According to Jennings. Internetiin pääsy olisi vaatinut kirjastokortin numeron ja salasanan.

Kävelin Repslagargatania pohjoiseen ja Götgatania Kaupunginmuseon takaa. Slussen ja Gamlastanin Kornhamnstorg. Stora Nygatan ja Tyska Brinken ja Tyska kyrkan. Kävin sisällä saksalaisessa kirkossa, kuten muutama muukin, komea ja korkea ja hieno lasimaalauksineen! Svartmangatan ja Stortorget, Nobelmuseo, Ruotsin Akatemia. Sotgränden, Prästgatan ja Kåkbrinken, Stora gatanin kulmaan, jossa houkutteleva sarjakuvakauppa, näyteikkunat kadulle ja kujalle.

*******

COMICS HEAVEN, vietin puoli tuntia 15:15-45. Ulkona myyjätär oli laittamassa tarjouslehtiä laatikoihin. Kiersin ulko-ovelta lähtien myötäpäivään käytävälenkin, jonka molemmin puolin lehtilaatikoita, hyllyillä ja pöydillä ja pöytien alla. Halpoja käytettyjä sarjakuvalehtiä, 10 kruunua tavallinen, 25 kruunulla 3 lehteä, tai 60 kruunulla 10 lehteä! Kannettomia lehtiä 3 kruunulla! Uutuudet maksoivat monia kymppejä jollei satasia. Oikeassa peräkulmassa (kurotin): elämäkerta-sarjakuvia amerikkalaisista kuuluisuuksista, kuten varapresidentti-ehdokas Sarah Palin Alaskasta, Clintonin pariskunta, Michelle Obama ja Mark Zuckerberg. Perässäni kauppaan tuli muitakin uusia asiakkaita tai ainakin katselijoita. Asterix, Tintti, Ahmed Ahne myynnissä. Masi eli Knasen-lehti ja Masin värillisten sunnuntai-sarjakuvien albumeita 7-10 kruunua.

Ostin 10 kruunulla Freddy Miltonin piirtämän Nakke- eli Hacke-albumin, jossa lyhyitä juttuja. Olisi ollut myös Miltonin "Lyckevatten", mutten muistanut oliko minulla ennestään. Maksaessani pääsin eroon Raitiovaunumuseosta vaihtorahoina saamistani kahdesta 5 kruunun kolikosta. Euron ostokseni pakkaukseksi sain ilmaiseksi Comics Heavenia mainostavan muovikassin!

********

Kävelin klo 15:45-16:15 takaisin Vikingin Mariella-laivalle, Gamlastanissa mutkitellen ja maisemia katsellen, Järntorget, Skeppsbronin itälaita. Stadsgårdsledenin varrella "Birka Paradiset" -risteilylaivan Birka-terminaali purki pihalle (ja bussilaitureilla peräkkäin odottaville, eri maakuntiin meneville tilausbusseille) laukkuineen ja laivaostoksineen varmaan tuhat vanhaa eläkeläistä, jotka tukkivat jalkakäytävää, samoin kuin viikko sitten. Fotografiska-museon kiersin rannan puolelta. (Pvk 21.3.2012)


tiistai 25. toukokuuta 2021

732. Gabriellalla Tukholmaan 2012

Sähköpostiini tuli Viking Clubin mainoksia. Ensimmäisen kerran kiinnitin huomioni hintaan: vain kahdella eurolla risteily Tukholmaan - vieläpä ikkunallisessa A4-hytissä. Koko hytti itselleni. Pari vuotta edellisestä risteilystä - kannattaisiko lähteä taas?

Valitsin Gabriella-laivan, jolla en ollut matkustanut vielä kuin kerran (Mariellalla jo 4 kertaa). Tiistaina 13.3.2012 klo 16:10 jäin Helsingin bussista 39 Kirjailijanpuiston pysäkillä, josta kävelin Mannerheimintielle ja vaihdoin seisomatäyteen raitiovaunuun 4T.

*

Katajanokalle klo 16:40. Kova, puuskainen tuuli. Satoi rakeita päivällä. Lämpötila +5...+2, maaliskuun puolivälissä. Terminaalissa 3-4 jonoa, joissa kolmesta viiteen jonottajaa. Minulla on Viking Clubin kortti sekä Post-It-lapulle kirjoitettu matkavaraukseni numero: 7627335. Vasemmassa kädessäni on passi, jota naisvirkailija ei katso, toteaa vain: "A-hytti, yksi paikka". Olen jo maksanut 2 euroa verkkopankissa.

Ulkona Katajanokalla kävelin Kino K13:n kuistilla. Rekka peruutti portista satamaan. Aurinkoa ja tuulta. Vain harvoja tulijoita satamaan päin. Ulkomaalainen mies juoksee 16:50 terminaaliin, pelkääkö myöhästyvänsä? Kolmihenkinen autoseurue pohtii paikoittamista, yksi käy kysymässä neuvoja terminaalista.

Kello 16:58 nousen jonkin seurueen perässä liukuportaita. Jään jälkeen, kun valitsen jakelutelineestä mukaani Baltic Guide -lehden. Risteilijöiden valokuvaus! Laivaan vievän rampin liukuhihnalla kävellen saavutan edelläkulkijat.

**

Gabriellan alempi sisääntuloaula on kannella 5 (Mariellalla kannella 4.) (Autokannet laivoilla vastaavasti 3+4 tai 3+3C.) Gabriellan kansia on numeroitu 11. Laiva on valmistunut 1992 (Mariella 1985), kummankin nopeus 20,5 solmua.

Hyttini numero on 5536, vasemmalla laidalla. Näköala aluksi Kaivopuistoon. Ikkunani korkeus on 76 cm ja leveys 63 cm. Mittailen hyttini pinta-alaksi 7,9 m2, leveydeksi 2,20 metriä ja pituudeksi 3,60 metriä, mistä vuoteiden ja sohvan pituudet 2 metriä ja suihkukopin osuus 1,60 metriä. (Hytin pinta-alaksi ilmoitetaan 8,5 m2.) Vuoteen leveys on 85 cm ja oven 70 cm. Pöydän leveys on 50 cm ja pituus 40 cm.

Saapumisaikojen kuulutusten jälkeen hytissä on aika hiljaista, joskus kuuluu juttelua käytävästä, sekä moottorin tasainen turina ja rakenteiden natinaa. Laivan kulku on tasaista, klo 18:30 pientä keinuntaa. Radio Novasta (nappi 5) uutiset klo 20.

***

MAARIANHAMINA, viiden minuutin pysähdys yöllä klo 4:24-4:29. Katsoin ikkunastani. Laiva peruutti pohjoiseen. Kannen 7 ramppia pitkin poistui vasemmalta laidalta noin 7 ihmistä. Tallinkin "Baltic Queen" tuli vastaan satamaan klo 4:35. Vikingin "Rosella" oli laiturissa pitempään, koko ajan, visiiri ylhäällä, ramppi koholla, valoja näkyi, ei näy liikettä. Taivaalla vajaa puolikuu. Vilkkumajakoita. Käytävältä kuului äänekäs, känninen, englanninkielinen keskustelu klo 4:n jälkeen. Kello 5:05 ollaan avomerellä, laiva keikkuu.

****

TUKHOLMA, nukuin aamulla turhan pitkään, kun nukahdin uudelleen. Kiirehdin klo 9:45 portille, mutta se oli vielä kiinni ja sille jonotettiin. Sentään 5. kannelta ehdin nopeammin ulos kuin 7. kannelta, ja satamassa ohitin kävelyportaissa hitaat liukuportaat. Seurailin ulkona matkailijoiden kärrylaukkuja siksakkia länteen - etelään - itään - etelään - länteen - Londonviadukt Saltsjöbadenin junaradan alitse - Söderin Folkungagatanille, tällä kertaa.

ERSTA. Poikkesin Fjällgatanille, turisteille suositetulle näköalakadulle. Alhaalla avarat rantamaisemat sekä näkyy laivalta tulevien kärrynvetäjien jono länteen Slussenille. Nousen portaita puistoon. Puutalo-slummi 1900-luvun alussa Renstierna-kadun jälkeen. Mäster Mikaels gatan, mestaajan mukaan (tapettuaan vahingossa jonkun kapakkatappelussa joutui pyöveli itse mestatuksi). Katarinan kirkon puisto, oioin lounaaseen. Kapellgränd-kuja.

MOSKEIJA entisessä sähkötalossa, kierrän ympäri 3/4, joku muslimi myös. Minareetti, kupoli, koristeikkunat. Jatkan puistopolkuja Medborgarplatsenille, jossa lapsuudesta tuttu hotelli Malmen (1949-51), Götgatan 49-51. Skattskrapan, verottajan pilvenpiirtäjä. Södra Saluhall. Sivukirjasto Medborgarhusetissa.

GÖTGATAN. Skt. Paulsgatan länteen. Pikkuliikkeitä. Ikkunanpesijä. Maria Magdalenan kirkko. Kukitettu hauta. Hornsgatan ja sen kyttyrä, Puckeln.

MARIATORGET. Vappuviuhkat kukkakioskilla. Lunta ei näy missään. (Jäänteitä jäästä vasta Djurgårdenin pohjoispuolella). Poliisiauto vilkkuineen. Lohikäärmeen voittajan patsas.

Timmermansgatan pohjoiseen MONZELIUS-vägenille (itään), puistopolku jolta hienot näköalat ylhäältä, retkipöytiä levennyksissä, muitakin kuin minä, tyttöpareja, poikapareja. Aiemmin jostakin Söderin koulusta purkautui oppilaita ja autot tuuttasivat varomattomille kadun ylittäjille. Hyvin jyrkkä mukulakivinen Bastugatanin rinne alas. Junasilta, infotauluja suunnitellusta junatunnelista.

*****

GAMLA STANIN tunnelbana-aseman tunnelia itäpuolelle. Lilla ja Stora NYGATAN, siksak pikkukujia Västerlånggatanille. Stora Nygatanin ja Kåkbrinkenin kulmassa on sarjakuvien paratiisi Comics Heaven, tyhjä asiakkaista klo 11:30 ja 15:40, harmaapäinen kauppias vain. Näyteikkunat kadulla ja kujalla.

STORKYRKAN, 4 euron (!) tai 40 kruunun pääsymaksu. Suomalainen pariskunta tulee ulos. Kuninkaanlinnan ympäri on lumetettu hiihtolatu! Vihdoinkin vähän lunta! Katsomoita ja kanttiineja pystytetään klo 11:40. Palatessani laivalle näen itse kilpahiihdon käynnissä klo 15:30, jolloin väkijoukkoja katsomassa.

******

STRANDVÄGEN, kuljen puistokäytävää keskellä. Sininen raitiovaunu 7 kulkee tiuhaan. Dramaten-teatteri kultainen, kullattuja patsaita. Museoitu Hallwylskan palatsi vaikuttava myös.

NOBELPARKEN, palatsi vähän kuin Rettigin palatsi Turussa. Diplomatstaden pohjoisessa, mm. Turkki. Nobelgatan. Folke Bernadotte k.1946. Koppalakkiupseeri. Rantapolku, juoksijoita ja koirantaluttajia. Museoiden sarja: Sjöhistoriska, Polis, Tekniska, Etnografiska - puutalossa Afganistan. Pääsymaksu? Joku pari menee sisään. Koululuokka tulee ulos Tekniikan museosta, menee Kaknäsistä juuri tulevan bussin 69 pysäkille. Niittypuisto, valtava avara kenttä Ladugårdsgärdet jatkuu luoteeseen, Hagaan asti.

KAKNÄS. Metsärinnettä oioin. Paljon lautasantenneja näkötornin alaosassa. Bussipysäkki ja pysäköintialue.

DJURGÅRDENIN kanavan pikkusillalle asti itään jatkoin kävelyä, ja kanavan eteläpuolelle kartan mukaan. Hevoslaidun tuli pian vastaan. Perilläoloaikani (10-16) puoliaika klo 13 lähestyi, lähdin paluumatkalle länteen Djurgårdenin pohjoisrannan kävelypolkua pitkin. "Svag is" varoittavat kyltit (avovettä, jäänteitä jäästä).

SKANSEN. Biologinen museo paanuilla katetussa talossa. Gröna Lundin huvipuisto toukokuusta syyskuuhun, rakennustöitä. Djurgårdenin lautan satamaan, 20 minuutin vuorovälit, seuraava 13:30. Vattenmuseum. Astrid Lindgrenin Junibacken ja Vasa-laiva Nordiska Museetin takana, lapsiryhmiä menossa.

*******

NARVAVÄGEN, Östermalmin puistokatu luoteeseen, Djurgårdenin sillan jatkeena. Riddargatania länteen. Gallerian kauppakujalta en nyt löydä PressStoppen-lehtikauppaa, tavallisen Pressbyrånin vain. Sergelin tori, Kulturhusetin SERIETEKET, II kerros, ei ole iso. Jatkan Rautatieasemalle, jossa lehtikauppa: China Daily viikko 70 kruunua! Joitakin eksoottisia lehtiä. Hbl 3 euroa, HS, IS, Iltalehti. Die Welt, Le Monde. Göteborgs 30 kruunua, GT, Kvällsposten on yhä.

VASAGATANIA palailen etelään, Vasabron Gamla Staniin. Käyn kuninkaanlinnan länsipuolella, hiihtokilpa meneillään. Kåkbrinken klo 15:40. Slussenin alitan tunnelissa itään. Kärrylaukkulaumat tulevat Birka-aluksesta. Vikingin satama jo 16:10, mutta jatkoin vähän Fåfänganin ja Nackan suuntaan, sieltä päin polkua alas ja rekka-parkin kentän läpi.

********

TERMINAALIN ala-aulasta esitteitä. Kortti-portin läpi klo 16:25. Tulin laivaan sisään yksin. Valokuvaaja korjaili kamppeitaan juuri, ei ottanut kuvaa. Menin suoraan hyttiin.

Paluumatkalla näin ikkunastani avointa merta. Muutama jäälautta kaukana. Pilvi-utua. Harmaja klo 9:30. Taas menin liian aikaisin (klo 10) aulaan jonottamaan. Matelin ulos kärrylaukkujen perässä. Joskus avautui aukko pujotella ohitse. Liukuhihna haukkasi osan väestä. Ulko-oven ulkopuolella syntyy liikennesolmu, kun yhdet haluavat suoraan länteen keskustaan, kuten minä, mutta toiset pohjoiseen raitiovaunulle, takseille, linja-autoille tai noutaville henkilöautoille. (Pvk 2012)


731. Mariellalla Tukholmaan 2010

Mariella-laiva muistoissamme. Viking Mariella risteili Tukholmaan lähes 35 vuotta, kunnes alus toukokuussa 2021 myytiin Välimerelle, jossa Corsica Ferries aikoo antaa sille nimen M/S Mega Regina. Myyntihinta 19,6 miljoonaa euroa. Wärtsilän rakentama Turussa 1985. Pituus 176 metriä ja leveys 28 metriä. Hyttipaikkoja 2500 matkustajalle. Nopeus 20,5 solmua.

Kuljin Mariellalla Helsingistä 33 edestakaista matkaa 25 vuoden kuluessa, tammikuusta 1996 helmikuuhun 2020. (Gabriellalla 23 menopaluuta ja muilla ruotsinlaivoilla yhteensä 16.) Mariellalla riitti Gabriellaa paremmin C4-hytin hintaisia kahden hengen B2-hyttejä.

Vuonna 2010 lähdin yksin Mariellalle sunnuntaina 18. huhtikuuta. Pitkästä aikaa, peräti 5 vuoden tauoan jälkeen, saatuani lahjaksi lahjakortin. Olin aiemmin tehnyt 16 edestakaista matkaa Tukholmaan, myös Interrail- ja Eurolines-matkojen takia, ja kuvittelin nähneeni lähes kaiken, en olisi viitsinyt maksaa pelkästä päivästä Tukholmassa.

Helsingissä laivalle mennessäni löysin linja-autoaseman käytävän kirjojenvaihtohyllystä matkalukemiseksi Stieg Trenterin ruotsinkielisen Tukholmaan sijoittuvan dekkarin. Vaihdoin Forexissa valuuttaa, 200 kruunua maksoi 21,40 euroa. Ostin Sokoksen S-Marketista purtavaa. Katsoin Akateemisessa Kirjakaupassa Helsingin Sanomien sääennusteen Tukholmaan: lämpötila +8, pilvistä ja sadepisaroita.

Raitiovaunu 4T ehti mennä nenäni edestä Aleksanterinkadulla, seuraava tulisi 10 minuutin kuluttua klo 16. Kävelinkin itään Aleksin alkupäähän, josta kävelysiltaa kapean kanavan yli Katajanokalle. Katsoin erään punatiilisen satamamakasiinin seinästä Kino K 13:n mainosjulisteet: ensi lauantaina esitettäisiin korealaisia elokuvia klo 13, 15:30 ja 18.

Viking Linen terminaalin pohjakerroksessa oli avoinna 4 tai 5 myyntiluukkua, kullekin lyhyt 3-4 ihmisen jono. Ojensin lahjakortin ja Viking Club Cardin sekä vilautin passiakin, jota myyntivirkailija ei välittänyt katsoa. Maksoin käteisellä "matkustajamaksun" 8 euroa.

Sain takaisin klubikorttini sekä kartonkisen avainkortin C4-hyttiin, jolla on kummallinen, kolmen vuoden takaista vuosilukua muistuttava numero: 2007. (Pienin mahdollinen olisi ollut 2000.)

Koska aikaa riitti runsaasti, käväisin vielä ulkona Katajanokalla. Katselin alapuolelta pihalta ihmisten vilinää laivaan vievällä lasiseinäisellä käytävällä. Muistelin menneitä, matkatovereita tai satamassa odottamiani ihmisiä.

Terminaalin pohjakerroksesta liukuportaat yläkertaan. Miniaula. Käytävää. Portilla (2-3-4) vetäistään magneettinauhallista avainkorttia lukulaitteessa. Naisvirkailija menee auttamaan jonkin seurueen vanhuuseläkeläistä.

*

Päästyäni sisään laivan 4. kannen aulaan raahasin hikisesti reppuani kapeissa portaissa autokansien alle, alimmalle 2. kannelle. Ei ollut vastaantulijoita. Kävelin keskikäytävää keulaa kohti, keulimmaisimman käytävän vasemmalle sivulle, jossa 4 hyttiä vierekkäin. Minun hyttini 2007 on keskikäytävän vieressä ja sitä pitkää seinää vasten hyttini suihku/wc-koppi sekä valitsemani peti. Hytin kapean sivun ovi avautuu keulaa kohti sivukäytävälle. Keulimmaisena laivassa on saunaosasto (ovi auki käytävältä sinne). Keskikäytävältä lähtee 5 sivukäytävää molempia laitoja kohti. Kuulen ihmisten puhuvan venäjää ja ruotsia. Näen nuoria matkustajia ja heidän perheitään.

Alimman hyttikannen C-hyttien numerot ovat 2000-2075, keulasta alkaen, ja niiden jälkeen laivan keskiosassa on "Säästöhytit" vailla omaa suihkua, numeroilla 2076-2088 +"9"+"10", joten kakkoskannella on yhteensä 91 hyttiä. Säästöhytit lienevät olleet käytössä vain huippusesonkina, kaikkien muiden hyttien ollessa täynnä, enkä tullut ikinä näkemään niitä! (Enpä yövy Mariellan C-hytissä kuin tämän ainoan kerran kaikista 33 edestakaisesta Mariellan matkastani. Gabriellalla yövyn C-hytissä 7 kertaa 23:sta matkasta ja Isabellalla kerran kahdesta matkasta).

Hytissäni käännän yhden neljästä laverista alas seinältä vaakatasoon. Siirrän käsipyyhkeen ja kylpypyyhkeen vuoteesta kylpyhuoneeseen. Melkein aina erehdyn menemään ensin vessaan ja vasta pestyäni kädet luen muistutuksen, että "pyyhkeet ovat vuoteissa".

Lähden hytistä ylimmille ulkokansille klo 17:35. Kylmä tuuli. Matkustajat ottavat valokuvia. Ehdin ulos jo ennen kuin laiva oli ohittanut Suomenlinnan. Pieniä asuttuja saaria. Kustaanmiekka. Linnoituksen valleilla turisteja (kielto valleilla kiipeilystä oli vasta tulossa!) Mieleni alkaa tehdä Suomenlinnaan. Tulee kylmä, onhan vasta huhtikuu, joten vetäydyn sisälle.

Kiertelen laivaa. Kuudennen kannen Tax-free-myymälässä klo 18-18:50. Laaja alue, paljon lelujakin, kuten Paavo Pesusieni -hahmoja, tai 12 euron kelloja. Alkoholijuomat, tupakat, makeiset, vaatteet, kosmetiikka. Paljon erätarjouksia: "osta kolme kahden hinnalla".

Istun Taxfreen oikealta sivuuttavan ikkunakäytävän Arcaden varrella klo 19-19:30. Laiva kulkee lähellä Suomen rannikkoa, saaria ja olisiko Porkkala? Kaikkitietävä ukko Oulusta selittää ensikertalaiselle virolaiselle nuorelle parille, joka nyökyttelee. "Outoa kun hytissä ei ole ikkunaa." Aurinko häikäisee, sininen meri, lumiläikkiä hyvin vähän.

Nyt huhtikuussa 2010 kahdeksannella kannella yöpyy tyynyillä hytittömiä lentomatkustajia, sillä kaikki lentoliikenne on pysäytetty Islannissa tapahtuneen tulivuorenpurkauksen takia!

Otan 6. kannen aulan info-pisteestä esitteitä ja laskeudun tällä kertaa hissillä alas kakkoskannelle. Hissi tuli kohdalleni täytenä, mutta väljeni ja mahduin mukaan. Alimmalle kannelle asti ei jatka kuin pari 12-vuotiasta, joita ruotsinkielinen äitinsä osuu tulemaan vastaan, kun on vuorostaan lähdössä ylös.

Hytissä on valittavissa 4 radiokanavaa: Radio Suomesta tulee juuri urheilua, muualta kevyttä musiikkia. Kirjoitan ja lueskelen. Nuorten melskettä kuuluu seinien läpi, ja koputusta klo 20:50. Ikkunaa korvaa hytin peräseinällä venttiilin muotoinen maisemakuva kallioluodoista, halkaisijaltaan noin 90 cm. Oven sisäpuolelle on kiinnitetty kakkoskannen kartta, johon on merkitty pelastusreitti - ylös kannelle 9 asti! 

**

Aamulla soi herätys klo 7:40 Ruotsin aikaa (8:40 Suomen aikaa) eli kaksi tuntia ennen saapumista Tukholmaan. Klo 9:30 (10:30) kapusin portaita. Uloskäynti on tänään vain kuudennelta kannelta Cafeterian vierestä, laivan vasemmalta kyljeltä, kun normaalisti oikealta kyljeltä - sekä kuudennelta että neljänneltä kannelta. Kuudennen halli on täynnä maihinnousun odottajia, muttei ahtautunut. Ulospääsy viipyy klo 9:45 asti. Satamaterminaalissa kevyine reppuineni oion alakertaan tavallisia portaita ruuhkautuneiden rullaportaiden sijasta.

Lähden kävelemään suosituinta reittiä länteen, sataman aidan viertä seuraavaa ahtaan kapeaa rantakävelytietä, kohti Slussenia. Ohitan edellä kulkevia matkatavaroiden raahaajia sekä monia venäläisiä turisteja, jotka pysähtelevät valokuvaamaan toisiaan - ensimmäistä kertaa Tukholman rantamaisemissa.

Slussenilta pohjoiseen kaarran ensin vanhankaupungin itärantaa pitkin, mutta kun jalankulkijoiden liikennevaloja ei näy edempänä, vaihdan (vihreän valon pitkän odotuksen jälkeen) Skeppsbronin vasemmalle puolelle. Kävelen jo toista kujaa Dryckesgränd vanhankaupungin sisään Järntorgetille, jossa trubaduuri Evert Tauben patsas aurinkolaseineen. Valitsen vilkkaimman kauppakadun Västerlånggatan, joka on kello 10 vielä hiljainen! Puodit ovat jo auki, viikinkipeikkoja myydään turisteille, ja Suomen talvisodan DVD-levyä, Lauri Törniä. Tulen Storkyrkobrinkenille, kirkko on remontin takia suljettu. Etsin Suurtorin Stadsmissionin kirpputorin, joka on pieni ja tyhjä asiakkaista. (Käynkin sisällä vasta paluumatkalla klo 15:30, yksi myyjä, 2 pientä huonetta, posliinia yms.) Pitkä, kapea ja kaupaton Prästgatan on vanhankaupungin historiallisin katu.

***

RIDDARHOLMEN. Silta sinne houkuttelee. Riddarholmenin kirkko on jättimäinen. Birger Jarls torg. Espanjalainen turisti kysyy kuninkaan linnaa, näytän hänelle kartasta. Toinen Evert Tauben patsas soittaa kitaraa rannalla. Luulen ensin musiikin kuuluvan patsaasta, mutta se tuleekin laivaa remontoivan miehen radiosta. Pari ihmistä istuskelee rantapenkeillä. Mälardrottningen on toinen iso laiva etelämpänä. Saaren pohjoislaidalta, jossa työmaa, lähden junasillan länsilaitaa pohjoiseen, pyörätie ja kävelytie, en muista olenko ennen kulkenut siitä. Esteetön näköala hienolle Kaupungintalolle! Västerbron, Långholmenin sillan korkea kaari näkyy kaukana lännessä.

****

STADSHUSBRON. Torilla joitakin palotynnyreitä, penkkejä, ranta, istujia. Sillalla onkija. Jatkan ramppia junaradan ja rautatieaseman länsipuolta. Alaston jokiranta kapea autoväylän alla. Portaat nousevat ylös Klarabergsviaduktenille, sen pohjoislaidalle. Linja-autojen City-terminalen, ylitän em. viaduktin Rautatieaseman puolelle, jossa ensiksi pendelijunia lähiseudulle. Uppsalaan menevien junien raide olisi kolmonen, raiteet 1-8 alakerrassa, jonne liukuportaat. Paha ruuhka, jonot automaateille ja lippuluukuille klo 10:50. Otan matkaesitteitä, en yritä tänään Uppsalaan. Jätän mukanani olleen "Helsingin Sanomat" "Metro"-lehden laariin, lehdestä kiinnostuneen löydettäväksi.

Käyn liukuovista laiturilla katsomassa Uppsalan-junan. Lähimpänä I luokka. Tavallinen sininen juna, kun taas sillalla minut oli ohittanut hopeanharmaa kaksikerroksinen juna. Laituritunnelista jatkan bussiterminaalin puolelle, jossa on jonoja sielläkin. "Metro"-lehden mukaan Arlanda avautuu - länteen. (Islannin tulivuorenpurkaus on keskeyttänyt lentoliikenteen).

*****

Viaduktia KUNGSHOLMENIN saarelle. Persoonattoman näköisiä kerrostaloja, mutta jännittäviä mäkiä! Lännessä häämöttää puistoja. STADSARKIV kallion päällä, kuin Valtionarkisto Helsingin Kruununhaassa. Komea RÅDHUSET ja puisto! Iso poliisitalo, poliisiautoja parkissa ja poliisimiehiä kulkee ovista. Kungsholmsgatan päättyy puistoon KRONOBERGSPARKEN. Kaupungin joutavimpia nyppylöitä laitettiin aikoinaan puistoiksi, joilla parempi ilma. Nousen kaartelevia puistopolkuja ylös mäelle. Useita koiranulkoiluttajia. Siniset kukat kukkivat jo huhtikuussa! Lunta ei ole enää muualla kuin mitä laivan kannelta näin kaukana Hammarbyssä laskettelurinteessä!

Sankt Göransgatan, luulen meneväni pohjoiseen, mutta menenkin lähteen, Västerbron vilkkuu kaukana edessä! Sankt Eriksgatan pohjoiseen (Fridhemsplan?), Flemingsgatan itään. Cityn suurin Hemköp, käyn sisällä, otan mukaani ilmaisia aluelehtiä. Pyhän Erikin silmäsairaala pohjoispuolella. Lehdenlukijat-patsas (pikkuväkeä). Poikkean aukosta talon läpi ja löydän hienon, pyöreän puistoaukion, talot ovat kehässä ympärillä: GRUBBENS RINGEN. Joku vanha tötsä kaiken keskellä, nuoria istuskelijoita. Rinneportaat pohjoiseen alas lammikolle, kaksi tornitaloa molemmin puolin! Puistovyöhyke, alhaalla Barnhusviken ja Kungsholmenin ympäri kiertävä lenkkitie. Pysyn itse ylhäällä mäellä. Mutkia. Mäellä iso seurue. Päädyn Scheelegatanin sillalle koilliseen, sitä jatkaa Tegnergatan.

******

TEGNERLUNDEN on pieni puisto kallionyppylällä, kivipuro kuiva, paljon nuoria, Astrid Lindgrenin patsas, hänen lastenkirjojensa hahmojen kotiseutua. August Strindberg komeilee nuorena uroona puiston itäpäässä! Jatkan itään, etelään Hollandergatan, itään Kammakargatan, Adolf Fredrikin kirkon puistoon.

Seuraavaksi Johanneksenkirkko ja -puisto, paljon lapsia, ranskalainen koulu. Suomessa sotineen von Döbelnin hauta (1758-1820) ja patsas, seppele sinikeltainen ja sinivalkoinen! Johanneksen kirkko on auki, joku käy sisällä, portailla istujia, vrt. Helsingin tuomiokirkko, muttei niin korkealla.

Näen muistomerkin, jolla 50 kynttilälyhtyä ja kukkameri! Olisiko joku jonka tiedän, vai enkö tiedä? Kolme pariskuntaa katsomassa, yksi valokuvaakin. Katynin uhrien muistoksi, venäläisten kommunistien teloittamien puolalaisten. Juuri noin viikko sitten Puolan presidentti Lech Kaczynski kuoli lento-onnettomuudessa matkalla Katynissa murhattujen muistotilaisuuteen!

*******

MALMSKILNADSGATAN ylittää Kungsgatanin vanhojan pilvenpiirtäjä-tornien vierestä. Menen Sergelin torille. Kulttuuritalon tunnelitaso on remontissa. Sarjakuvakirjasto Serieteket ja Läsrum on suljettu maanantaisin! Katutasossa on esillä iso pienoismalli Tukholmasta. Poimin mukaani lehtiä. Teatterin lipunmyynti (suuri sali II kerroksessa) ja elokuvateatterikin!

Åhlens kellarin alakellarissa. Hemköp vie minulta aikaa, kun ostan täytetyn kinkku-juusto-lehtisalaatti-sämpylän 15,95 kruunua (=1,60 euroa) ja litran appelsiini-ananas-tuoremehua Garant (valmistettu Suomessa) 12,50 kruunua (1,30 euroa). Setelistäni 50 kruunua saan takaisin 20 kruunun setelin, mutta minne jäivät kolikot 1,50 kruunua (15 senttiä)? En huomannut lanttien tulevan automaatista altaaseen poimittaviksi, ne jäivät minulta seuraavalle asiakkaalle. (Kolmioleivät 28 kruunua, tonnikala-salaattivuoat 54 kruunua. Tarjous: Viennetta jäätelökakku 10 kruunua = 1 euro.)

HAMNGATAN. Kauppakäytävä Galleriaan, 3 kerrosta, ylhäällä Clas Ohlsson, alimmassa PressStop, Masi-sarjakuvalehti Knasen 100 sivua 70 kruunua? Ernie, Bamse, 91:n, Gustaf eli Garfield eli Karvinen ja joitakin outojakin sarjakuvalehtiä. Ulkomaalaisten sanomalehtien häkkyrä on melkein tyhjä lentoseisokin takia, esillä Herald-Tribune ja itälehtiä pari.

********

KUNGSTRÄDGÅRDEN ja Kaarle XII, kotimatkalle käännyn klo 15:20? Strömbron, veden virtaus järvestä mereen (ja Slussenilla voimakas virtaus). Suomalaisen kirkon (entisessä Pallosalissa) katson ulkoa [sisältä vasta 8 vuotta myöhemmin]. Korkeatorninen saksalainen kirkko on suljettu maanantaina. Tyska brinken. Storkyrkoskolanin luona huomaan vanhankaupungin kirjaston! (Pieniä näyteikkunoita ylempänä katutasoa, "Soita ovikelloa!") 

Svartmangatan, Österlånggatan, Järntorget.

Slussenilla nyt jalankulkuväyliä betonikannen alla. Videodivari on suljettu, joku toinenkin katselee sen näyteikkunoita. Laskeudun rantatielle alas, mutta vasta sen etelälaidalle, rautakaiteen autoliikenteestä erottamalle tallatulle polulle, joka päättyy valintaan: joko pitkät portaat ylös kalliolle tai liikennevaloista tien yli merenrannan puolelle (Vikingin automatkustajien liittymän luona).

*********

SATAMATERMINAALIIN klo 16, poimin esitteitä, palaan uloskin vielä 5 minuutiksi. Maihin saapujia on paljon, Cinderellako on tullut Oolannista? Lähtevien matkustajien tarkastus on heti esitehyllyjen takana, ei ole ruuhkaa, iso mies tarkastaa. Näytän vain hytin avainkorttia ja Viking Clubin korttia. Myöhemmin yläkerrassa huumekoira haistelee kaikkia. Laivan sisäänmenoaukolla kyselijä-rouvat ruuhkauttavat ja tukkivat muilta tietä.

SUNDECK. Aurinkokansille 8-9-10 nousen ensimmäiseksi, komentosillan tasollekin, josta laskeudun - alempana peräkannen penkit, istuskelen. Mutta laiva ei vain vielä lähde liikkeelle! klo 16-16:45. Laivan sivukansilla pelastusliivien säilytysarkut muodostavat penkkejä istujille. Mustia pilviä, sade tulossa, ensimmäisiä pisaroita.

Siirryn sisälle ja yksin hississä 6.-2.kansi, jossa alhaalla on hissin odottajia. Laivalla huomaan aina hyvin itsetietoisia, romaniasuisia rouvia, jotka istuskelevat erityisesti 6. kerroksen info-aulassa ja puhuvat kovaäänisesti: "Kuule sie Tyyne...!" Hytissäni huomaan olevani väsynyt, jalat ainakin.

Mietin päivääni Tukholmassa vuosien tauon jälkeen: Kuusi tuntia (10-16) on liian lyhyt aika suurkaupungille! Hienot puistot! ja patsaat ja kirkot! Katarina-hissi suljettu! Aamulla klo 10 Vanhassa kaupungissa vilisteli pieniä koululaisia kartat käsissään etsimässä suunnistuksen rasteja. Matkan pääkohteeni oli KUNGSHOLMEN. (Pvk 20.4.2010)


perjantai 21. toukokuuta 2021

730. Lehtisaari, Karhusaari ja Siwan keidas 1991

Kävelin Otaniemestä Kuusisaaren kautta Meilahteen 4.4.1991.

Huhtikuun alussa ensimmäinen kevätpäivä! Sumu hälveni, aurinko alkoi paistaa! Lämpöasteita 6-10. Päätin kävellä Otaniemestä Helsinkiin. Bussi 14 Soukasta klo 13:25 osoittautuikin bussiksi 12, vain Tapiolaan asti, josta aloitin kävelyn 13:55. Ylläni talvivaatteet ja saappaat, tuli kuuma. Mutta laskin nyt varovaisen väljästi aikatauluni! Vain 7-8-9 km / 2 tuntia...

Otaniemen Miestentie, sekavaa hapuilua. Silta LEHTISAAREEN, auer kaukana. Valtavan leveä jalkakäytävä! En osaa etsiytyä heti pohjoiseen Liljasaarentielle (rantaa pitkin tai talotonttien läpi). (Lehtisaaren lounaisrantaa pitkin menisi kävelypolku, jatkuisi siltaa pitkin Lauttasaareen.)

Lehtisaarensalmi työntyi etelään, sitten kävelytie sillan yli KUUSISAAREEN, Kuusisaarenpolulle. Upeaa! Sorsia, toinen vasemmalla. Egyptin suurlähetystö. Löytyisikö jätepaperisäiliösta eksoottisia ulkomaisia lehtiä? Kuusisaaren eteläpuoli (Krogiuksentie) saa jäädä toiseen kertaan! DIDRICHSENIN TAIDEMUSEON Moore-patsas näkyy. Naapuritontille länteen rakennetaan. Kuusiniementietä noin yksi kilometri. Kuja, polku, etelään. Käyn pohjoisrannassa. Tonttien erilaiset venelaiturit. Hirvilahdenkuja toiste! Samoin Pikkukuusisaari!

Tulen MUNKKINIEMEEN Kalastajatorpan nurkille. Steniuksen puisto. Meilahden uusittu silta. Tamminiemi, Seurasaarentie. Keväinen ihastunut pariskunta kävelyllä. Ruutikellarien nurkilla jyrkkien kallioseinämien ihailijoita, kiipeilijöitä? 

MEILAHDEN sairaala eli "Hilton" näyttää valtavalta alhaalta Seurasaarentien mäen alta katsottuna. Montakohan erilaista patsasta on Lastenlinnan sairaalan ikkunaväleissä? Ehkä 4, enkeleitä? Loska haisee vetisessä Sibeliuspuistossa, leikkipaikka on lapsia täynnä. Yskänlääkepullo maasta lasinkeräykseen. Kesäkatu ja Mechelininkatu. Klo 15:35 HKKK:n kirjastoon. Noin 10 km Tapiolasta?

Kävelen vielä Hakaniemeen edestakaisin, elokuvateatteri Arenaan. 28 minuuttia HKKK:sta, ehdin ajoissa klo 16:30 katsomaan: "Monsieur Hire", Patrick Lecounte (Ranska 1989). Illalla klo 20:10 paluubussissa Espooseen tuntui ihmeelliseltä päivän rikkaus! Suosittelen kävelemistä! Jalat vain vähän väsyy.

**

LEHTISAARI 9.4.1991. Taas täyteläinen päivä, jonka kukkuraisuutta on kiva muistella jälkikäteen! Bussilla 14s Otaniemeen päätepysäkille klo 13. Alkoi sataa. Kävelytie Teknillisen Korkeakoulun kirjastoon. Mainoksia aulassa: varanotaari Kauko Niemisen epätieteellinen "Sähköeetteripyörteitä" -kirja. Juoma-automaatti ja maksuautomaatti.

Klo 13:30-15:00 kävelen LEHTISAAREN lounaisrantaa (kävelytietä) KASKISAAREEN. US jätepaperilaatikko täynnä. Sadesumua. Hienoa. Putkityö LAUTTASAARESSA, kuljen pohjoisrantaa veneiden ohi. Talvitakki ja Marine-pikkukengät jalassa huhtikuun alussa, kaksi lämpöastetta. RUOHOLAHDESSA kävelen Lepakon talon ohi, kävelytunnelityömaan yli.

Kävelen Kansallismuseolle, joka on kiinni 15-18. Mikonkatu: tutustun Renlundin rautakauppaan. Postiset-tavaratalo, lenkkarit maksavat 29 markkaa. Sokoksen viihde-elektroniikka kellarissa. Akateeminen Kirjakauppa. Matka-Forum ja Travela. Tavaratori -25 prosentin alennus.

***

SIWA - KEIDAS. Näyttely Kansallismuseossa. 9.4.1991 klo 18:20-20:20 katsoin tunnin vakiokokoelmaa ja tunnin näyttelyä. Takki, reppu ja muovikassi naulakkoon. Wc uusittu "vanhaksi" tyylillä. Ugrilainen kellari, poro ja ahkioita. Asehuoneesta ylös. Nukkekaapit kivoja! Missale Aboensis.

SIWA-näyttely ylinnä. Talo esillä, kiva! Vitriiniseinillä esineitä ja kuvia. Ei valtavasti sytytä katselijaa. 45 minuutin videonauha. Sata kaunista paitaa kapiokirstussa? Leluja tehty jätteistä (kuten dogonit Malissa). Vieraskirjassa lukee mm. "Oon kova jätkä Vantaalta, t. Jusa." Minulle tulee kiire näkemään televisiosta "Hyvät herrat"-sarjan osa, jota Iltalehti mainosti otsikolla: "Paukun vävy Tollo änkesi hallitusneuvotteluihin!" Ehdin sen näkemään + lisäksi sanomalehdet päättivät, että Kepu saa voittaa vaalit, kun kaivoivat esiin "Mökit verolle"-jutun, mutta piilottivat Heikki Haaviston yliajon - vaalien yli. Moskovits Paukun vieraana.

****

KARHUSAARESSA Espoossa 13.4.1991, klo 12:05-25. Metsikkö merenrannalla, Länsiväylän eteläpuolella, Otaniemen liittymän kohdalla, tuntui käydessäni isommalta alueelta kuin miltä kartassa näytti. Joku partasuu käveli vastaan polun poikki. Kolmiomittaustorni. En muistanutkaan, että tie kulkee rakennusten pihojen läpi, näytti ensin umpikujalta. Tie tunneliin.

Luin englannin taskusanakirjaa sumuisilla silloilla Lauttasaaren molemmin puolin. Maakin höyrysi. Puista tippui rakeita. Lauttasaaressa hyppyrimäelle ja vesitornin alle. Hietalahdessa kirpputorille ja kauppahalliin. Inka-intiaani-kauppoja kaksikin, Lönnrotinkadulla?: minua hieman houkuttelevat Pan-huilut maksoivat 60-90-150 markkaa sisältäen mukanaan oppikurssin! Olisiko ääni liian imelä?

*****

HIETANIEMI 16.4.1991. Kävin islamilaisella hautausmaalla, eksoottiset laatat arabiaa, Samaletdin ym. Muslimiperhe autolla perässäni, kaksi tätiä, pariskunta sekä lapsia. Sitten kiersin Hietaniemen, ylhäältä näkee panoraamoja maisemasta. Otin valokuvan sairaalasta. Pari oravaa tuli kerjäämään pähkinöitä. Sorsapari. Krematorion edestä. Menin koulun kirjastoon, luin lehdet JCB ja Long Range Planning. (Päiväkirjasta huhtikuu 1991)


729. Westendinpuisto ja Afrikkaa museossa 1990

NIITTYKUMPU - HAUKILAHTI - WESTEND - LAUTTASAARI... kävelin Helsinkiin 3.8.1990.

Sisareni ajoi Espoon Autotaloon Niittykumpuun vaihtamaan Datsun Cherryn-1980 Ford Fiestaan-1987. Kyydin jälkeen kävelin Merituulentieltä Koulutietä etelään ja Länsiväylän laitaa itään Särjenporttiin: kävelytunneli Länsiväylän alitse. Särkikuja/tie - Madetie - Salakkatie - Toppelundintie.

HAUKILAHDEN kirjastossa 10 minuuttia. Westendintien ranta, Hiiralankaari, katulamputettu polku rivitalojen lomitse metsään: WESTENDINPUISTO. Kapea polku. Karua, vaihtelevaa, mäkistä metsää. Tyhjiä maitotölkkejä jätteenä. Yllättävän iso luonnonpuisto.

Sitten Ankkurisaarentietä koilliseen. Revontulensilta.

LAUTTASAAREEN, jonka Myllykallio pitäisi joskus nähdä! Myllykalliontie, Gyldenintie, Kauppaneuvoksentie, Pajalahdentie 10: Lauttasaaren kirjasto. NÄYTTELY vuoden 1939 sanomalehtien etusivuista suurennoksina. Kirjavalikoima ei innostanut.

Jatkoin kävelyä Helsinkiin. Itämerenkatu - Kalevankatu - Posti - paperikauppa Tiimari - Akateeminen Kirjakauppa - Rikhardinkadun kirjasto (Wc 19:50) - Asematunnelin Alepa-kauppa - Linja-autoasema. Levotonta perjantai-iltaa. Kävelyä 18 kilometriä.

BUSSIIN 101 nousin klo 21:30. Olin ainoa matkustaja, seuraavat kaksi Mannerheimintieltä, lisää Vihdintieltä. Kierrettiin Mäkkylä. Leppävaaran Maxi-Marketin ohi. Sillan ali itään Perkkaan betonilähiöön.

LAAJALAHTEEN tultiin jo 21:53. Vain minä ja toinen mies jäimme bussiin. Kymmenen minuutin tauko: "Jatketaan 22:03" sanoi kuljettaja ja meni tupakalle ja juttelemaan poikkikadulle tulleen bussin 206 kuski-kollegalle. 

Laajalahdessa pieni keskus, posti ja muita palveluita, rakennustyömaita. Nuorisojengi tulvi bussiin sanoen: "Helsinkiin!" "Naimaan Hietsun hautausmaalle!" "Mä tuun katsoon!" "Pullo pois!" sanoi kuski.

TAPIOLAN suuntaan jatkui bussin reitti. Grilli Toroa luulin jo Pohjois-Tapiolan Ostoskeskukseksi. Lisää lapsia tai nuoria tulvi Tapiolan pysäkeiltä. Toinen aikuinen mies jäi bussista Tapiolan keskustaan, kuten minäkin. Käveleskelin eteläpuolelle ohi Vesiputoustalon (Balloon's) ja kävelytielle, mutta käännyin juostakseni sittenkin klo 22:20 lähtevälle bussille 12 (Tapiola - Soukka). Nuorisojengi (1972...) yritti sisään lastenlipuilla, jäivät Olariin. Tulin kotiin klo 22:50. (Päiväkirjasta 3.8.1990)

**

DOGONIT MALISSA Länsi-Afrikassa.

"Naamioiden takana" -näyttely Rakennustaiteen museossa lokakuussa 1990. Pääsymaksu 10 markkaa, opiskelijoilta 5 markkaa. Käytin aikaa tunnin klo 14:50-15:55. Ensin oikealle sivuhuoneeseen. Toisessa kerroksessa ensimmäinen paneeli ja sen takana näyttely, mutta kävin ensin luentosalissa, jossa vanhoja valokuvia ja tyttö myymässä rihkamaa.

Näyttelyhuoneen lattia oli katettu hiekalla. Neljä videoesitystä pyöri: Naisten työt (kesto 5 minuuttia); Miesten työt; Juhlat; Markkinat. Kuultokuvia noin 20 x 5-10 kpl eli 100-200. Esineitä näytteillä noin sata kappaletta.

Syntyi viehättävä kontrasti, kun samanlainen värttinä oli sekä elävästi liikkuvana käytössä videofilmillä että toisaalta huolellisesti tarkasteltavissa kolmiulotteisena aitona esineenä! Naamioita, vaatteita, astioita, muovista sulatettuja leluja (kuten pikkuautoja). Äänitausta! Katsojina tyttöpareja, koululaisryhmä, isä pikkupoikansa kanssa, joku mies, jokunen nainen.

Kävin myös museon kolmannessa kerroksessa, arkistossa: Töölönlahti, dioja vaikka 10'000 rakennuksesta, neljä riviä tekstiä reunassa.

***

Helsingin keskustassa. Dogonit-näyttelystä kiiruhdin alas Kasarmikadun mäeltä pohjoiseen katsomaan espanjalaista elokuvaa (Kluuvikadun Maximiin). Mutta "Esperamente en cielo" olikin televisiosta TV4:stä minulle jo ennestään tuttu "Dubbelgångaren".

****

Postitalon Poste Restanten edessä japanitar oli työntää kirjeensä roskikseen. Olin latomassa kolikoitani postimerkkiautomaattiin, kun itämainen nainen tavoitteli katsettani ja kysyi: "Excuse me..." sekä elehti postimerkillisen kirjekuorensa laittamista kannelliseen roskalaatikkoon! "No! No!" kiljahdin hätäisen varoituksen, ennen kuin hän ehti hukata kirjeensä. Näytin hänelle oikeat kirjeluukut Postitalon seinästä. Hän kiitti ja kumarsi, postitti kirjeensä oikein ja lähti kävelemään rautatieasemalle päin. (Uskon itse 1983 menettäneeni postikorttini Luxemburgin rautatieaseman roskakoriin.)

*****

Kävin Akateemisessa Kirjakaupassa lehtihyllyllä. Toiseksi asiakkaaksi tunnistin scifi-lehti Tähtivaeltajan päätoimittajan Toni Jerrmanin, joka kertoi juuri kaverilleen: "Arvostelin Pahkasian - sen jälkeen eivät ole lähettäneet lehteä!" "Kyll' sä oot ilkee!" kommentoi kaverinsa.

******

Ostin Anttilasta kaksi kahden hehkulampun pakkausta. Kassaruuhkan välttääkseni menin jonottomalle lelukassalle 8. Siellä vasta koulutettiin uutta työntekijää Saria. Tämä osasi jo muovipussiin pakkaamisen, mutta opastaja etsi hänelle 1) tuotteen hintalapun ja 2) viivakoodin - mutta koodi ei toiminutkaan, laite ei piipannut?

Opastaja 3) etsi numerokoodin; 4) soitti lamppuosastolle, josta ei vastattu; 5) soitti keskukseen, joka kuulutti kaiuttimesta: "Lamppuosasto, yhteys kassalle 8!" - mutta eipä kuulunut yhteydenottoa!

Opastaja 6) lähti itse lamppuosastolle ja 7) soitti sieltä, jolloin eri kassa vastasi ja antoi puhelimen Sarille, joka tankkasi tuotekoodin kassakoneelleen. Sitten Sari pyysi minua maksamaan 12 markkaa, eli YHDEN lamppupakkauksen hinnan, ostamistani kahdesta. Aikaa maksamiseen oli kulunut 5 minuuttia. (Pvk lokakuu 1990)


728. Toisten Berliini, Kreeta ja Tukholma 1990

A) Kaverin autoilu BERLIINIIN heinäkuussa 1990.

Juuso suunnitteli Veskun kanssa ajelun Saksaan. Maanantaina 16.7.1990 klo 10-20 Vikingin autolautalla Turusta Tukholmaan, sitten ajo Opelilla E4-tietä Tanskaan. Juuso lainasi saksan sanakirjan ja kertasi saksan oppikirjaa ja osti minulta 40 Tanskan kruunua.

Juuso palasi Suomeen torstai-iltana 26.7.90. Tukholmassa ensiksi eksyivät. Menomatka Jyllannin kautta, Esbjerg, sitten Saksaan. "Halt!" - olivat ajaneet ohi Saksan rajan. Juuso halusi kiertää Jyllannin kautta ja maksoi lauttamaksun 200, mutta Veskukin kiitteli reittiä myöhemmin. Näkivät Atlantin dyynit. Römön saari.

Hirvein retkeilymaja oli Tanskan Helsingörissä, suuri makuuhuone täynnä ja tien melu kuului yksilasisen ikkunan läpi - Juuso ei saanut unta. Ruotsissa hän oli nukkunut autossa Veskun ajaessa enimmäkseen. Juuso ajoi vain öisin - ei ollutkaan ajanut vuosikausiin.

Berliinissä sunnuntaina 22.7.1990. Juuso osti kameran DM 1200, ja ruokailuvälineitä 12:n sarjan. Vesku söi kolme ateriaa joka päivä ravintoloissa. Juusolta kului rahaa 6000 markkaa (1000 euroa). Toi esitteitä Tanskasta, Odensesta ja Esbjergistä.

Retkeilymajan tiskillä lojui Saksassa hylättyjä Suomen, Ruotsin ja Norjan kolikoita, joista Juuso sieppasi itselleen Suomen ja Ruotsin lantit. Kun hän soitti yleisöpuhelimella kotiin, automaatti palautti 1 DM:n maksusta 2 Saksan markkaa!?

Berliinissä englantia osaamaton mies vaati hotellissa passin esittämistä. Juuso sanoi passinsa jääneen autoon. Hän oli jo täyttänyt majoituskortin. Auto oli pysäköintihallissa eikä löytynyt helposti, koska samalla kadulla oli kolme parkkihallia. Kohtauspaikkakaan ei löytynyt, mutta autollaan Vesku ja Juuso tapasivat.

Lauenburgissa oli paras retkeilymaja, saivat kaksistaan neljän hengen huoneen. Eivät älynneet varata majapaikkoja Berliinistä eteenpäinkään. Majoituksen etsimiseen kului sitten ylimääräistä aikaa!

Maanantain 16. ja torstain 26.7. väliset 10 yöpymistä olivat seuraavat:

1) ma: Ruotsissa moottoritiellä. 2) ti: Tanskan puolella Helsingörissä, huono retkeilymaja. 3) ke: Kööpenhaminassa, OK, käynti Tivolissa. 4) to: Esbjerg, Römö. 5) pe: Kiel, Saksa. 6) la: Lauenburg Länsi- ja Itä-Saksan rajalla, paras retkeilymaja! 7) su: Berliini, nuorisomaja, vastaanotossa idiootti-ukko! 8) ma: Lauenburg paluumatkalla uudelleen. 9) ti: Maribo, Tanska, Juuson pyyhe unohtui, eivätkä palauttaneet, vaikka Juuso postitti 3 Tanskan kruunua kolikoina postimaksuun. 10) ke: Ruotsissa moottoritiellä - torstaiksi Tukholmaan autolautalle.

Valokuvia matkalta: Riben kaupunki. Römön saaren rantaa. Joutsenia. Helsingör. Neljä näkymää Kööpenhaminan Tivolista, mm. pagodi-kuva kuin muka olisivat käyneet Kiinassa. Berliinin muurin ohuus. Matkamuistoksi mukana palanen Berliinin muuria muovipussissa.

**

B) Siskon lento KREETALLE syyskuussa 1990.

Liisa ja Heidi Kreetalla maanantaista maanantaihin, 3.-10.9.1990. Agios Nikolaos. Tuliaisina appelsiinikarkkeja ja Ta Nea -sanomalehti kokoelmiini.

Ajoivat prätkällä lähikaupunkeihin ja kävivät kreikkalaisten kotona - istuivat pienessä eteisessä, kun lapset toisessa huoneessa sängyllä katsoivat televisiota. Asunto kuin hotelli - kevyt ovi. Nuoriltakin puuttuu takahampaat ja aukkoja hammasrivissä.

Nukkuivat aamuisin klo 5-11. Kävivät kaupoissa. Yksi uintikerta. Pieni parveke hotellihuoneessa nyt. Lämpö 30 astetta, kerran oli pilvistä.

Heidi löi pahasti leukansa diskon pimeydessä. Sairaalassa ei ollut lääkkeitä, vaan ne piti hakea apteekista. Apteekki oli kuin sekatavarakauppa.

Ensi vuonna ehkä Espanjaan, Torremolinos?

***

C) Äidin laiva TUKHOLMAAN elokuussa 1990.

Siljan laiva Silvia Regina (1981 Wärtsilä Turku). "Vanha laiva natisi ja kitisi. Ilmastointi aiheutti vetoa ja nuhaa." Matkatoverina Lea. Liisa ajoi bussille, Pekka toi kotiin. Jaksoi kantaa vain 1,5 litraa alkoholijuomia. Suolapastilleissa oli etsimistä.

TUKHOLMASSA perillä 1,5 tunnin kiertoajelu: kuninkaanlinna, rantakatu kuin Kaivopuistosta (Strandvägen?), lopuksi Sergelin torille. Kolme tavarataloa (olivatkohan NK, PUB ja Åhlens?) ja vanhakaupunki. Ajoissa takaisin laivalle. Rahaa kului 700 markkaa, lopun valuutan vaihtoi takaisin. Vaihtokurssi Siljalla: kruunu oli 0,6666 markkaa (Vikingillä 0,7). (Pvk 1990)


727. Jämsään elokuussa 1990

Aamulla lauantaina 11.8.1990 vakiokiire bussimatkalle: heräsin klo 5, nousin klo 6, ehdin syödä vain kylmää puuroa, 3 lihapullaa, wc 5 minuuttia. Satoi vettä klo 7:15, P. Tyllilän bussi Helsinkiin ja linja-autoasemalta Sukulan Linjan Express-bussi klo 8.

Erikois-pikavuoro oli puolitäysi tullessani, jäin penkille 21 vasemmalle, kun bussiemäntä oli rahastamassa seuraavalla rivillä. Bussiemäntä vaihtoi autoa Tuusulantien haarassa, jonne toinen Sukulan bussi kääntyi. Tumma taivas ja saderyöppy, vielä Mäntsälässä satoi vähän.

Lahden ohi vastapäivään klo 9:20. Vääksy 9:35 - siellä markkinoiden vilinää!? Luin Ilta-Sanomat. Torkkumisen yritystä klo 9-10, muillakin matkalaisilla, joku nainen söi kelmukääreestä voileipää. 

PADASJOKI, Taulu, klo 9:55. Bussista poistui 5 matkustajaa. Poikettiin vain hiekkaisen sivutien kautta Kesoilin huoltoasemalle, josta suoraan takaisin tielle.

KUHMOINEN 10 minuuttia klo 10:20. Rankkasade! Valot paloivat autossa. Grillikahvila markiisikatoksen vieressä.

JÄMSÄ noin klo 11. Tihkusade. Kirkastui. Tihutti. Selkeni. Satoi loputtomasti ja kastuin. Lits! Läts! (klo 14:30-19:30). Kiersin tontin, pissasin lätäkköpolun varteen, katselin lintuhäkkejä. Kauppatori vilkas vieressä. Linja-autoaseman katoksen alla vietti aikaa joukko deekuja, samoin puistonpenkillä puiden alla lintuhäkkien takana.

Etsin postin, minulla oli kolme lähetettävää kirjettä mukanani. Tyhjennys klo 6 lauantai- ja sunnuntai-aamuina. Ylitin sillan ja näin Vapaakirkon kivirakennuksen, entinen pankkitalo, "Kivipankki". Kiinnitin nastoilla ilmoitustaululle espoolaisen pienyrityksen mainoksia.

Jokirannassa oli Leo-setäni kaupan näköinen talo? Entäpä Topi-setäni entinen kotikerrostalo? Kirjaston löysin vasta toisesta koulusta, suihkulähdelammen yläpuolelta. Tilausajobusseja ja koulun ruokalassa urheilija-nuoria tai -lapsia. Waldenin patsas: paperirulla ja puunrunko (tehty betonista). Uimaranta lammessa.

Näin tutun Sukulan bussin #6 Jämsän linja-autoasemalla, ja tutun bussiemännän. Ehtinytkö jo takaisin? Ei vaan: se toinen tuntia hitaampi tavallinen pikavuoro. Express-bussini oli #19.

Jämsän kauppoja K-halli, Tenna ja Seppo (Sokos), josta vain ostan, kalliita! 300 grammaa suklaa-täyte-Marie-keksejä 10,50 markkaa. Mansikka-Eskimo-puikko 1,50 markkaa, putosi kadulle Sepon ulkoroskiksen edessä, pyyhin hiukan ja söin, huippuhyvä! Postikortit kesän ja talven säissä, surkeita!

Leo-sedän rintamamiestalo löytyi mutkien takaa, Joonaantie 4. Valokuvasin ja kävin pihalla. Nimi ulko-ovessa. Pihakeinu kuin ennen. Vastapäätä punatiilinen vanhustentalo. Koulu tien toisella puolella muistikuvistani tuttu.

Jämsä on mälsä. Puiston lammikot eivät enää innosta. Kirkko korkealla mäellä näkyy hyvin etäälle. Laituri joessa. Ei muuta.

Haasiapolkua etsin, mutta väärältä puolelta. Kun sade sakeni olin puhelinkopissa. Näin Keskussairaalan ja kävelin sieltä polkua Jämsän kirkolle - aivan oikein! Polku kaartui ylös korkealle. Lauantaina kirkko suljettu! Samoin kuin kirjasto! Satoi vain, olin ovikatoksen suojassa.

Lähdin Jämsän kirkolta kävelemään Jämsankoskelle. Siitä toisaalla:

"Kuntabongari 89. JÄMSÄNKOSKI" (julkaistu 2010: kesäkuu).

Jämsästä lähdin paluumatkalle Helsinkiin klo 19:30 Jyväskylästä saapuneella Linjaliike Rajalan pikavuorolla. Kuljettaja ihmetteli kastunutta Bussilomalippuani ja kyseli, paljonko kuponkeja ottaisi siitä? - Yhden 250 km:n kupongin! En saanut kuittia.

Lauantai-illan linja-auto oli väljä. Istuin penkillä 38. Taempana oikealla istui mies ja häntä 2 riviä edempänä tyttö, sekä minua 2 riviä edempänä toinen tyttö. Kuhmoisissa seisottiin 10 minuuttia ja Padasjoelle poikettiin sivutielle 2 km, eikä pysähdytty vain valtatien varressa Taululla.

Aurinko pilkotti, maa ei ollut enää märkä ja Padasjoen tyttöparit istuivat kynnyksellä linja-autoasemallaan. Vääksyssä 3 minuutin pysähdys klo 21:05, sotkua markkinoiden pitopaikalla. (Päiväkirjasta 11.8.1990)

Eri matkoja Jämsään:

"Kuntabongari 88. JÄMSÄ" (1.10.1990) (julkaistu 2010: kesäkuu)

"Kuntabongari 671. Jämsä Onnibussilla elokuussa 2019" (julkaistu 2020: heinäkuu)