perjantai 21. toukokuuta 2021

729. Westendinpuisto ja Afrikkaa museossa 1990

NIITTYKUMPU - HAUKILAHTI - WESTEND - LAUTTASAARI... kävelin Helsinkiin 3.8.1990.

Sisareni ajoi Espoon Autotaloon Niittykumpuun vaihtamaan Datsun Cherryn-1980 Ford Fiestaan-1987. Kyydin jälkeen kävelin Merituulentieltä Koulutietä etelään ja Länsiväylän laitaa itään Särjenporttiin: kävelytunneli Länsiväylän alitse. Särkikuja/tie - Madetie - Salakkatie - Toppelundintie.

HAUKILAHDEN kirjastossa 10 minuuttia. Westendintien ranta, Hiiralankaari, katulamputettu polku rivitalojen lomitse metsään: WESTENDINPUISTO. Kapea polku. Karua, vaihtelevaa, mäkistä metsää. Tyhjiä maitotölkkejä jätteenä. Yllättävän iso luonnonpuisto.

Sitten Ankkurisaarentietä koilliseen. Revontulensilta.

LAUTTASAAREEN, jonka Myllykallio pitäisi joskus nähdä! Myllykalliontie, Gyldenintie, Kauppaneuvoksentie, Pajalahdentie 10: Lauttasaaren kirjasto. NÄYTTELY vuoden 1939 sanomalehtien etusivuista suurennoksina. Kirjavalikoima ei innostanut.

Jatkoin kävelyä Helsinkiin. Itämerenkatu - Kalevankatu - Posti - paperikauppa Tiimari - Akateeminen Kirjakauppa - Rikhardinkadun kirjasto (Wc 19:50) - Asematunnelin Alepa-kauppa - Linja-autoasema. Levotonta perjantai-iltaa. Kävelyä 18 kilometriä.

BUSSIIN 101 nousin klo 21:30. Olin ainoa matkustaja, seuraavat kaksi Mannerheimintieltä, lisää Vihdintieltä. Kierrettiin Mäkkylä. Leppävaaran Maxi-Marketin ohi. Sillan ali itään Perkkaan betonilähiöön.

LAAJALAHTEEN tultiin jo 21:53. Vain minä ja toinen mies jäimme bussiin. Kymmenen minuutin tauko: "Jatketaan 22:03" sanoi kuljettaja ja meni tupakalle ja juttelemaan poikkikadulle tulleen bussin 206 kuski-kollegalle. 

Laajalahdessa pieni keskus, posti ja muita palveluita, rakennustyömaita. Nuorisojengi tulvi bussiin sanoen: "Helsinkiin!" "Naimaan Hietsun hautausmaalle!" "Mä tuun katsoon!" "Pullo pois!" sanoi kuski.

TAPIOLAN suuntaan jatkui bussin reitti. Grilli Toroa luulin jo Pohjois-Tapiolan Ostoskeskukseksi. Lisää lapsia tai nuoria tulvi Tapiolan pysäkeiltä. Toinen aikuinen mies jäi bussista Tapiolan keskustaan, kuten minäkin. Käveleskelin eteläpuolelle ohi Vesiputoustalon (Balloon's) ja kävelytielle, mutta käännyin juostakseni sittenkin klo 22:20 lähtevälle bussille 12 (Tapiola - Soukka). Nuorisojengi (1972...) yritti sisään lastenlipuilla, jäivät Olariin. Tulin kotiin klo 22:50. (Päiväkirjasta 3.8.1990)

**

DOGONIT MALISSA Länsi-Afrikassa.

"Naamioiden takana" -näyttely Rakennustaiteen museossa lokakuussa 1990. Pääsymaksu 10 markkaa, opiskelijoilta 5 markkaa. Käytin aikaa tunnin klo 14:50-15:55. Ensin oikealle sivuhuoneeseen. Toisessa kerroksessa ensimmäinen paneeli ja sen takana näyttely, mutta kävin ensin luentosalissa, jossa vanhoja valokuvia ja tyttö myymässä rihkamaa.

Näyttelyhuoneen lattia oli katettu hiekalla. Neljä videoesitystä pyöri: Naisten työt (kesto 5 minuuttia); Miesten työt; Juhlat; Markkinat. Kuultokuvia noin 20 x 5-10 kpl eli 100-200. Esineitä näytteillä noin sata kappaletta.

Syntyi viehättävä kontrasti, kun samanlainen värttinä oli sekä elävästi liikkuvana käytössä videofilmillä että toisaalta huolellisesti tarkasteltavissa kolmiulotteisena aitona esineenä! Naamioita, vaatteita, astioita, muovista sulatettuja leluja (kuten pikkuautoja). Äänitausta! Katsojina tyttöpareja, koululaisryhmä, isä pikkupoikansa kanssa, joku mies, jokunen nainen.

Kävin myös museon kolmannessa kerroksessa, arkistossa: Töölönlahti, dioja vaikka 10'000 rakennuksesta, neljä riviä tekstiä reunassa.

***

Helsingin keskustassa. Dogonit-näyttelystä kiiruhdin alas Kasarmikadun mäeltä pohjoiseen katsomaan espanjalaista elokuvaa (Kluuvikadun Maximiin). Mutta "Esperamente en cielo" olikin televisiosta TV4:stä minulle jo ennestään tuttu "Dubbelgångaren".

****

Postitalon Poste Restanten edessä japanitar oli työntää kirjeensä roskikseen. Olin latomassa kolikoitani postimerkkiautomaattiin, kun itämainen nainen tavoitteli katsettani ja kysyi: "Excuse me..." sekä elehti postimerkillisen kirjekuorensa laittamista kannelliseen roskalaatikkoon! "No! No!" kiljahdin hätäisen varoituksen, ennen kuin hän ehti hukata kirjeensä. Näytin hänelle oikeat kirjeluukut Postitalon seinästä. Hän kiitti ja kumarsi, postitti kirjeensä oikein ja lähti kävelemään rautatieasemalle päin. (Uskon itse 1983 menettäneeni postikorttini Luxemburgin rautatieaseman roskakoriin.)

*****

Kävin Akateemisessa Kirjakaupassa lehtihyllyllä. Toiseksi asiakkaaksi tunnistin scifi-lehti Tähtivaeltajan päätoimittajan Toni Jerrmanin, joka kertoi juuri kaverilleen: "Arvostelin Pahkasian - sen jälkeen eivät ole lähettäneet lehteä!" "Kyll' sä oot ilkee!" kommentoi kaverinsa.

******

Ostin Anttilasta kaksi kahden hehkulampun pakkausta. Kassaruuhkan välttääkseni menin jonottomalle lelukassalle 8. Siellä vasta koulutettiin uutta työntekijää Saria. Tämä osasi jo muovipussiin pakkaamisen, mutta opastaja etsi hänelle 1) tuotteen hintalapun ja 2) viivakoodin - mutta koodi ei toiminutkaan, laite ei piipannut?

Opastaja 3) etsi numerokoodin; 4) soitti lamppuosastolle, josta ei vastattu; 5) soitti keskukseen, joka kuulutti kaiuttimesta: "Lamppuosasto, yhteys kassalle 8!" - mutta eipä kuulunut yhteydenottoa!

Opastaja 6) lähti itse lamppuosastolle ja 7) soitti sieltä, jolloin eri kassa vastasi ja antoi puhelimen Sarille, joka tankkasi tuotekoodin kassakoneelleen. Sitten Sari pyysi minua maksamaan 12 markkaa, eli YHDEN lamppupakkauksen hinnan, ostamistani kahdesta. Aikaa maksamiseen oli kulunut 5 minuuttia. (Pvk lokakuu 1990)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti