tiistai 27. tammikuuta 2015

491. Mustasaareen vesibussilla


Seurakuntien jäsenlehti 'Kirkko ja Kaupunki' on kai useimpina kesinä mainostanut aukeamankin jutulla Seurakuntayhtymän Mustasaaren toimintakeskusta ja ulkoilupuistoa, pienen mukavan venematkan päässä Helsingin Töölöstä länteen. Kerran nähtävä sekin?
*
Taiteiden yön perjantaina 22.8. lähden Taivallahteen, jossa Eteläinen Hesperiankatu jatkuu vielä Mechelininkadun jälkeen länteen ja luoteeseen niemelle. Mustasaareen kuljettavan vesibussin laituri löytyy niemen pohjois- tai koillisrannalta. Laivaa odottavia onkin juuri rannassa jonkin verran. Olen aiempana vuotena käynyt kerran katsomassa veneen lähdön, jääden silloin itse vielä mantereelle. Huiskuttamattakaan lähtijöille.
*
Perinteinen, tai vanhanaikainen, puunruskea vesibussi 'Walhalla' saapuu mereltä, lähteäkseen klo 13:15. Matka-aika Mustasaareen on 20 minuuttia, pitempi kuin Pihlajasaareen 10 minuuttia tai Suomenlinnaan 15 minuuttia? Edestakainen maksu 4 euroa. Miehistöstä poika rahastaa, kun tyttö ohjaa venettä.
*
Vesibussissa on alakansi takaosassa, yläkansi etuosassa ohjaamon jälkeen, sekä ulkokansi takana alakannen yläpuolella, siis kuin kerrokset 1, 1½ ja 2. Ulkokannen reunat tulevat täyteen matkustajista. Päädyn itse alakannelle. Reitti kulkee pitkin Seurasaaren selkää, Lauttasaaren ja Seurasaaren välistä.
*
Mustasaaren sijainti on Lauttasaaren Katajaharjunniemen koillispuolella sekä aivan Kaskisaaren itäpuolella, josta katsoen välissä on vain kapea salmi. Lauttasaaren pohjoiskärjestä kulkee kävelytie siltaa pitkin Kaskisaareen ja Kaskisaaresta jatkuu autotie siltoineen luoteeseen Lehtisaaren eteläkärkeen. Kaskisaaren kävelytien rakentamista vastustivat lähistön asukkaat Lauttasaaressa, tunnetuimpina Lenita Airisto ja Spede Pasanen, peläten liikaa ohikulkijoiden vilinää nurkilleen.
*
Veneen tultua Mustasaareen kaikki matkustajat lähtevät kulkemaan jonossa peräkanaa kahvilarakennukseen, tai mikä lienee päärakennus muutenkin, paitsi minä. Mahdollisiin tapahtumiin en ole aikeissa osallistua, olkoonpa päivärukous, Taize-rukoushetki, Jumalanpalvelus tai vaikka pallopeli.
*
Kävelen yksin lounaaseen, kartalta katsoen kiinnostavimpaan paikkaan, lähes saareen kiinnikasvaneeseen, aivan sen viereiseen Hevossaareen! Ylitän sinne kuitenkin sillan ja avaan lammasportin! Nähtävyytenä on myös iso siirtolohkare.
*
Lampaita laidunnetaan Hevossaaressa ja maasto on täynnä mielenkiintoisen näköisiä lampaiden papanoita (kun ei niitä tavallisesti näe). Britanniassa olen kuljeksinut aitojen ja porttien sisäpuolella lampaiden laitumilla, mutta Suomessa vain ohittanut lampaita aitojen ulkopuolelta ja hyvin harvoin.
*
Kiviä pitkin pääsee edelleen jatkamaan lounaaseen, kolmanteenkin saareen, edellisiä yhä vielä pienempään Haapasaareen. Siellä joku nuori kundi lojuskelee keskellä saarta. Olkoon omassa rauhassaan.
*
Kierrän ympäri koko Mustasaaren. Rannalle on varusteltu erityisiä "muistelupaikkoja".ym. Puihin on kiinnitetty kysymyksiä vaikkapa karhusta tai esim. "Minne matkustaisit jos...? Uimarannalla on nyt sinilevävaroitus. Joutsenpari ui luokseni.
*
Mustasaaren länsikärki kurottaa pitkälle kohti Kaskisaarta, salmessa on leveyttä arviolta 30 metriä ja venelaiturit kummallakin puolella. Nähtävyytenä veden yli näkyvät hyvin vaikkapa kilpa-autoilija Kimi Räikkösen makkaramiljonäärin perijältä ostaman erittäin kalliin yksityistalon ja sen parin naapuritalon ruohokentät. Käyneekö paparazzeja?
*
Katselen seuraavan venevuoron klo 14 - 14:20 saapumisen, se tuo saareen vain 7 matkustajaa. Veneen tytöllä on kuulemma pissahätä, lastenratasnainen jää odottamaan häntä.
*
Kello 14:40 lähden täydestä kahvilasta poistuvan venetytön perässä vesibussille. Laiva on pitänyt 20 minuutin taukonsa Mustasaaressa ja lähtee paluumatkalle Taivallahteen klo 15:ksi noutamaan uusia matkustajia saareen.
*
Jatkan mantereella Taiteiden Yön kohteisiin, käyn Ruoholahdessa Valokuvamuseossa ja Ravintolamuseossa, jonka vieraskirjasta lasken vain noin 3 kävijänimeä /päivä. Nytkin lisäkseni on vain yksi pariskunta. Opin että etnisistä ravintoloista Fen Kuan aloitti jo 1950-luvulla. Muistan 1970/1980-luvulla sarjakuvakaupan nuoren myyjän tunnelmoineen lounasseteli-lounaistaan Fen Kuanissa. El Greco on myös vanha. Eniten minua kiinnostavat museoon sisustetut pari hotellihuonetta.
*
Kansallismuseon korkean "kirkontornin" ikkunoissa näyttää vilisevän ihmisiä, mutta "torniryhmät ovat jo täynnä!" myös klo 19 ja 19:30, vain suljetulle sisäpihalle pääsisi - klo 20. Ortodoksien pikkukirkossa Senaatintorin takana Unioninkadulla käyn, sen pihalla jonotetaan Borsch-keittoa 5 eurolla. Tennispalatsin kaksi museota katson taas läpi. Jaskan Grillillä ooppera-aarioita klo 22, 23.
*
Mustasaaressa kertakäyntini yksin 22.8.2008 on toistaiseksi riittänyt, vaikkei liene hullumpi ajanviettopaikka sopivassa seurassa kauniina kesäpäivänä.

490. Pihlajasaaret vesibussilla


Kävelin Konalasta "Kaivopuistoon" eikun Ullanlinnan Merisatamaan klo 7:15 - 9:20. Otin ilmaislehti 'Satasen' (100) Pitäjänmäeltä, lueskelin sitä liikennevaloissa, palautin kiertoon Lasipalatsin kulmalla. Otin ilmaislehti 'Metron' mukaan Pihlajasaariin asti. Erottaja, Johanneksen kirkko, Viiskulma Meranoineen (lapsuuden leffateatteri), alempi Laivurinkatu, Cafe Carousel tai Caruselli merenrannassa, olin kävellyt perille!
*
Puunruskea perinteinen vesibussi saapui laituriin klo 9:20. Laiturilla istui seitsemän eläkeikäistä kimpsuineen. Kippari ja pitkä tyttömatruusi kiinnittivät veneen laituriin. Matkustajat rahastettiin vasta merellä. Vielä viime hetkellä saapui nuoria, mutta matkatoverini ei. Jäin rantaan odottamaan, kun vene lähti klo 9:31.
*
Matkatoveri näkyi kaukaa saapuvan klo 9:40. Hän otti loppumatkasta pienen juoksuspurtin laiturille ja kysyi: "Onko vene vielä?" Kun odotusaikaa kerran oli, palasimme laiturilta maihin, istuskelemaan puistoon. Kuulumisia vuonna 2006: kaverin omainen työmatkalla pari viikkoa Tokiossa.
*
Seuraavaan laivavuoroon tunnin päästä klo 10:27 menimme istumaan yläkannen, ulkokannen etuosaan. Pari paikkaa styyrpuurin ja pari paapuurin puolella rivissä keskikäytävän molemmin puolin.
*
Matka-aika Pihlajasaareen kesti vain 10 minuuttia. Tasaista menoa. Viileä tuuli. Näkemistä: työmaa, hiekkaa kasattiin mereen. Laiturista lähti pikaveneeseen 8 hengen seurue. Sirpalesaareen kulki pieni vene, jossa vain keskipenkki, jolla matkustettiin kylki edellä, ja matkan hinta oli 3,50 euroa. Pihlajasaaren meno-paluu-lippu maksoi 5 euroa.
*
Pihlajasaarten koko on 26 hehtaaria, pituus idästä länteen 700 metriä ja pohjoisesta etelään 500 metriä. Saariin alettiin rakentaa huviloita 1800-luvulla ja linnoituslaitteita ennen ensimmäistä maailmansotaa. Keskellä itäsaarta on ison bensiinisäiliön raunio 1900-luvun alkupuolelta.
*
Perillä kävelimme Länsisaaren ympäri vastapäivään. Hienohiekkaisia rantoja. Kioski, ravintola. sileitä kallioita ja muita kallioita. Matkatoveri kahlasi vedessä. Luin lehden. Aurinkoa ottava nainen. Mökkejä, porukka, puhekielenä hoono soomi. Yksinäinen vanha pappa.
*
Menimme kävelysiltaa Itäsaareen. Sen eteläniemessä oli naturistialue. Keskellä saarta oli bunkkeri (bensiinisäiliön jäänne). Löytöpullo 20 senttiä. Linnake koillisessa. Telttailualue. Nudistien alueen raja: polvenkorkuinen aita, jossa kuvamerkkinä alaston pari. Näinkin etäällä kulkevan ilkialastoman henkilön, joka vain kantoi mukanaan kädessään laukkua tavaroilleen. Keittokatos. Löytöpullo 10 senttiä. Lehtiä, omani oli sijoitettu jo roskasäiliöön. Kanava pohjoisessa. Tuttava soitti matkapuhelimeen klo 12:15, ei 'pahaan paikkaan', mutta erikoisempaan.
*
Kolmen tunnin saariretki. Pihlajasaaressa oli Helsingin saarten lapsuudesta asti tuttu yleistunnelma, vähän linnoituslaitteita, kuin Suomenlinnan ja Seurasaaren välimuoto.
*
Paluuvene lähti klo 13:15. Istuimme nyt veneen sisälle alakertaan. Siellä oli kahdeksassa rivissä 3 + 3 paikkaa, keskikäytävän molemmin puolin, siis noin 50 mahtuisi sinne. Paluumatkalla veneessä ei ollut lipuntarkastusta. Menopaluuliput vain käytössä.
*
Eira näytti taas kauniilta! Kuin tulisi aivan uuteen kaupunkiin. K-Extrassa pullot vaihtuivat jäätelötuutiksi. Johanneksen kirkko oli auki klo 12-15. Siellä on 2600 istumapaikkaa, Suomen suurin kivikirkko. Komeat holvit. Kirkon pihalla oli kaksi korealaista paria, joista toinen meni sisään. (Kerimäen puukirkkoon mahtuu 3000 istumaan ja lisäksi vielä 2000 seisomaan.)
*
Jatkoimme Senaatintorille, Helsingin Yliopiston päärakennuksen aulaan, jossa oli alkamassa opastettu turistikierros. Osallistujia kertyi 15. Komea juhlasali heti seinän takana. Konsistorisali oli kai remontissa. Ylhäällä kokoussali sekä lehtisali, jossa Turun Sanomat ym. Opettajien ruokala. Muotokuvia seinällä: Arabian tutkimusmatkailija G.A. Wallin, Topelius, Juva, Tommila... Pari pikkupoikaa juoksenteli ympäriinsä. Vanhus tyttärineen. Katselukierros kesti 50 minuuttia.
*
Päätimme turistiretken vasta Hakasalmen huvilan näyttelyyn 'Kunnon kansalainen', jossa oli esillä viinakortteja, pelikortteja, lehtikärryt, äänestyskoppi, videolta mainoksia 1960-80-luvuilta. - Tämäkin muistikirjasta muisteltu kesäpäivä tuntuu mielessäni kuin vasta eiliseltä, mutta on päivätty 15. kesäkuuta 2006.

489. Pentala, laivalla saaristomuseoon


Lauantaina 18.8.2012 koitti jokavuotinen "Pentala-päivä". Lähdin bussilla 23V Painiitystä klo 9:05, vaihdoin bussiin Jokeri 550 Leppävaarassa klo 9:22 ja bussiin 12 Tapiolassa klo 9:55. Perillä Kivenlahdessa 10:30 ensin kirjasto, sitten kävelytietä rantaan, josta laituri olikin vähän etelämpänä.
*
Minulle aiemmin vielä käyttämättömäksi jäänyt vesibussi 'Espoo 1' saapui vähän ennen klo 11:tä. Laiturilla olikin jo pitkä jono, n. 60-65 ihmistä, laiva täyttyi äärimmilleen, sallitussa määrin. Istuin penkille sisätilojen etuosaan, kipparin vasemman olan taakse. Vastapäätäni istui 2,5-vuotias Lumia-tyttönen ja potkiskeli lenkkareillaan polveani, kiemurteli levottomana eväsnakki suussakin ja kävi välillä ohjaamossakin, minkä kippari kielsi turvallisuussyistä.
*
Tanakka keski-ikäinen matruusi toivoo "mahdollisimman tasarahaa, vaikka porukoilta, mutta kaikki valuutta käy." Lippu maksaa 4 euroa aikuisilta taikka 2 euroa lapsilta 7-16, eläkeläisiltä ja työttömiltä.
*
Soukan edustalla Klobbenin laituri näkyy olevan mustanaan väkeä! Emme kiinnity sinne. Matruusi vain huutaa kannelta turvallisen matkan päästä: "Seuraava vuoro tulee tunnin päästä ja sitten kahden tunnin päästä!". Väki alkaa valua tiehensä.
*
Pentalaan saavutaan n. 11:35. Merimatkan pituus noin 30-40 minuuttia. Kiinnitymme laituriin, joka sijaitsee rantaravintola Pavenia pohjoisempana. "Aarne Alligaattori ja Viidakkorumpu" esiintyy lapsille pehmoeläimiksi naamioituneena rantaniityn aukiolla par'aikaa klo 11:30-12. Rannassa on 5-6 myyntikojun rivi markkinameininkiä.
*
Kävelen rantaa etelään. 1) Ranta-aitta, näyttely 2) lankuista rakennettua laituripolkua pitkin pursiseura Esbo Segelföreningenin perustamalle kesäravintola Pavenille, 3) tyttöjen bikiniuimarannan laitaa, 4) villin luonnon ryteikköjen läpi rannalta sisämaahan, päästäkseni 5) pääpolulle.
*
Kello 12:15 opastaa Espoon museomies Timo Tuomi saaren museoalueen tupiin. Näemme Gurli Nyholmin entisen olohuoneen. Elsa Nyholmin tuvalla askarrellaan viikinkiveneitä. Pihalla keitetään punamultaa maaliksi. Kävelemme turistijoukolla navetalle asti sisämaahan. Nyholmit myivät museota varten tilansa, talonsa ja kalusteensa.
*
Olen lukenut Timo Tuomen matkakirjan "Jalkaisin halki Ranskan". Kiinnostava ja kadehdittava patikkareitti, mutta mitään kirjallisesti lumoavia tunnelmamaalauksia ei ole jäänyt mieleeni, harmi kyllä. Mistä syttyisi huikein tunnevire matkakuvaukseen? Theroux ja Naipaul osaavat valita yksityiskohtia ja sanojaan muita paremmin?
*
Kello 13 menetän päällekkäisen Sanna Jokisen pitämän esitelmän "Huvilaelämää". Kesäasukkaista tuli uusi tulonlähde saarelaisille kalastajille 100 vuotta sitten, kuten myös salakuljetuksesta. "Hyvät kalavuodet" rikastuttivat.
*
Itsekseni yksikseni kävelen klo 13:15 - 14 punaisilla nauhoilla merkityn pitkän polun ison saaren läpi. Nähtävyyksiä saaren sisällä oleva, merestä eronnut Pentala-järvi, joka saa uuden vetensä lähteistä. Järvestä laskee joki mereen Diksandin kautta. Diksand löytyy saaren eteläkärjestä, siellä on luonnonhiekkainen hiekkaranta ja par'aikaa 6 venettä, koko joukko ihmisiä. Vesi on äkkisyvää.
*
Palaan eri polkuja takaisin pääpolulle ja Pentala-järvelle. Joku rouva ui järvessä "tunnin", kehuu toisille. Odotan laivarannasta jokin aika sitten lähteneen opastetun kierroksen saavuttavan minut järven rannalla? Ja tuleehan ennenpitkää tuhatjalkainen tai ehkä satajalkainen jono polkua tömistellen.
*
Hieman harmaantunut, Korkeasaaren sympaattista intendenttiä Ilkka Koivistoa miellyttävästi muistuttava Tommi Heinonen vetää retkeä klo 13:30-15. Itse ehdin mukaan ajalle 14:15 - 15:05. Kertomuksia: Kuuden hehtaarin kokoisessa järvessä on saarikin (0,15 ha)! Eläimiä: ahvenia, haukia, peuroja. kyyt asuvat aitassa. Kettu ja laiska mäyrä asuvat kimpassa luolassa. Päädymme polkua kävellen järveltä etelään Diksandiin.
*
Lähden saaren eteläkärjestä takaisin itään laivarantaan oikopolkuja, käymättä kolmatta kertaa järvellä. Ja eksymättä kuitenkaan. Myrskyn kaatoja on esteinä paikoin. Tuuhean ja rehevän metsän epätasaisia polkuja. Saaren koko on 130 hehtaaria ja se on pääosin luonnonsuojelualuetta, vaikka kymmeniä kesämökkejäkin on.
*
Istuskelen elokuun auringossa Pentalan laivalaiturilla 1,5 tuntia, klo 15:15 - 16:50. Pentala-päivä on jokavuotinen elokuinen traditio, jolloin veneettömätkin pääsevät saareen vesibusseilla. Saaristolaisten elämää esittelevä 'Saaristomuseo' on rakenteilla, ehkäpä sen valmistuttua alkavat ulkoilusaarten laivavuorot pysähtyä säännöllisesti ohittamassaan Pentalassakin?
*
Vesibussi 'Tuulikki' saapuu 15:30 matkallaan Espoon ulkoilusaarille Stora Herrö, Rövaren, Gåsgrund, joiden jälkeen mannermaalle. Miehistönä tumma tyttö ja androgyyni (kirjoitin päiväkirjaan, muistikuva kadonnut). "Vasikassa vaihto Haukilahteen", "Seuraavaan veneeseen mahtuu vain 65", he houkuttelevat mukaansa. Mutta puolityhjänä, arviolta vain 20 matkustajan kanssa, Tuulikki lähtee laiturista.
*
'Espoo 1' saapuu yliruuhkaiseen laituriin klo 15.45. Matruusi alkaa neuvotella puhelimella. Tommi Heinonen saapuu laiturille neuvottelemaan. "Tilaaja päättää?" matruusi kyselee häneltä. Suunnitelmaksi tulee 1) pikaisesti reitille Soukka - Kivenlahti, vie 30 minuuttia, sitten 2) ajetaan Nokkalaan ja Haukilahteen. Laiva täyttyy klo 15:50.
*
Suvisaariston ystävällinen rantaruotsalainen vanha pappa saapuu leveällä puuveneellä ja tarjoaa kyytiä, ottaa mukaansa 10-15 ihmistä Suinonsalmeen asti, ensiksi pelastusliivilliset. "Voitte Hufvudstadsbladetista huomenna lukea kuin kävi!" hän rohkaisee naureskellen.
*
'Espoo 1' saapuu takaisin vasta tunnin päästä, 16:50. "Ei auttanut vaikka käsilläkin kauhoin!" vitsailee matruusi. Laivan nopeus on 9 solmua, noin 15 km tunnissa. Laiva tulee melko täyteen, kuin sillit purkkiin, minä sulloudun istumaan selkä ohjaajanhyttiä vasten, vastapäätä isiä, äitejä, tyttöjään ja poikiaan. Perheretkikohde.
*
Suinonsalmessa laivamme jäi ensin odottamaan vastaantulijaa. Se oli 'Tuulikki', klo 17:15. Matkamme kesti runsaan tunnin klo 16:50 - 18 Haukilahteen, jonne jäin. Kävelin sieltä Westendin kautta Tapiolaan, jossa oli menossa Espoo Cine. Ajoin elokuvajuhlien ilmaisella Åbergin Linjan bussilla Helsinkiin Kamppiin. Sieltä menin Kiasman ohi Musiikkitalon itäpuolelle Töölönlahden kentälle katsomaan japanilaisen Hayao Miyazakin elokuvan 'Prinsessa Mononoke' (1997) ulkoilmanäytöstä.
*
Muita Kuntabongarin vesibussimatkoja Espoossa:
447. Ryövärin saari, Espoon Rövaren
486. Iso Vasikkasaari, Espoo
487. Gåsgrund, Espoon ulkoilusaari
488. Stora Herrö, Espoon ulkoilusaari

488. Stora Herrö, Espoon ulkoilusaari


Ajoin bussilla 550 Otaniemeen, jäin ensimmäisellä, Innopolin pysäkillä, kävelin eteenpäin, poikkesin hiekkakuopalle, olin eksyksissä ajoteistä. Sitten Konemiehentie. Poikkesin Laajalahden luontopolulle pohjoiseen ja katsoin onko muistojeni Otaniemen lintutornilla nytkin ihmisiä, oli kolme.
*
Kuljin rantapolkua, poikkesin teekkarien rantasaunan pitkälle puulaiturille. Näin sieltä jo 'Auroran' laiturinsa päässä ja matkustajiksi aikovia ihmisiä tusinan verran lukitun portin ulkopuolella, klo 8:45.
*
Portti avattiin klo 8:55-9:05 väliseksi ajaksi. Kapteeni tervehti tulijoita. Matruusilla oli puuhaa kiinnittää köysillä, nostaa ja laskea mastoa alittamiemme Lehtisaaren ja Länsiväylän siltojen mukaan. Silloista päästyämme hän rahasti matkasta 4 euroa Sinebrychoffin huvilan kohdalla.
*
Istuin avonaisella takakannella, toisessa tuolirivissä peräpäästä. Takanani kaksi nelikymppistä rouvaa jutteli, toinen oli sijaisopettaja pienille ekaluokkalaisille, aviomiehet Jukka ja Pekka, eilen polkupyöräilivät, Italian matkasta juttua.
*
Pari-kolme uutta matkustajaa tuli Haukilahdesta ja Nokkalasta. Vasikan saarella pitkä pysähdys ja tauko. Vaihdoin sisätiloihin, jossa kovin kapeat pöytien ja penkkien välit, pitkät penkkirivit. Uusi esite vesibussimatkoista. Svinösund eli Suinonsalmi ajetaan taas läpi, aiemmilla reissuilla kuvattua.
*
Stora Herrö, kuulutus siitä, klo 10:45. Minä ja tyttöpari jäämme laiturin luona olevaa karttaa tutkimaan, kun taas 5 muuta matkustajaa alkaa nousta korkeaa paljaskallioista mäkeä ylös. Ei turhan tasainen vaan ulkoilusaarista jyrkin.
*
Stora Herrö on 44-hehtaarinen saari, suorakaiteena sellainen vastaisi 600 m kertaa 700 metrin ulottuvuuksia. Rannat ovat kallioisia, mutta itärannalla on myös matalia, hiekkaisia lahdelmia rantaniittyineen. Saaren metsät ovat pääosin männikköjä kallioilla, mutta kallioiden painanteissa ja rannoilla kasvaa kuusiakin. Saaren eteläosan Södervikenissä on pienehkö suo, saraneva. Osalla rannoista on mökkejä, mutta suurin osa pohjois- ja itärannoista on kaikille avointa ulkoilualuetta.
*
Saaren varustuksiin kuuluu vuokrasauna seuroille, keittokatokset polttopuineen, käymälä, tulentekopaikkoja, veneiden kiinnityslenkkejä, saaristoveneen laituri ja reittiliikenne, näköalatorni. Telttailu on sallittua ja alueella on valvonta.
*
Kaksi polkureittiä on merkitty raitanauhoilla puiden ympärille. Niistä pitempi, 800 metriä, vie saaren toisen puolen rannalle, jossa on keittokatoksia. Lyhyempi, 200 metriä, kääntyy itään, jossa on näköalatorni ja veneiden laituri.
*
Syön mustikoita, joita on runsaasti. Rannalla näkyy olevan joku pariskunta. Myöhemmin perässäni kulkee polkua meluisa seurue vuokrasaunan laiturille. Siirryn pienemmille mustikkapoluille. Rannoilla tulee vastaani kesämökkejä. Eksyn pikkupoluilta metsässä, aina en tiedä missä polku jatkuu, vai jatkuuko? Kohtaan myös saaren suon.
*
Istun auringossa rantakalliolla, allani ilmaisjakelulehti Munkinseutu.Syön kolme karjalanpiirakkaa puolilta päivin, klo 12. Palattuani ensin alkupisteeseen laivalaiturille lähden sieltä toiselle, näköalatornille vievälle merkitylle polulle.
*
Tornista avautuu merinäköala koillisesta etelään asti, mutta muissa ilmansuunnissa näkyy vain saaren sankkaa metsää. Myöhemmin katson rantakalliolta Auroran saapumisen myöhässä laituriin, sen piti tulla klo 14:05. En kuitenkaan aio palata Otaniemeen vaan Espoonlahteen.
*
Heti Auroran perään tuleekin Tuulikki ajallaan, klo 14:15. juuri kun vasta kapuan jyrkkää kalliota alas laitutille. Joku pariskunta on jo valmiina laiturilla. "Minne?" kysyy matruusityttö. "Soukkaan!" vastaan.
*
Istun sisälle peräpenkkiin. On väljästi tilaa, päivä on 9. elokuuta vuonna 2012. Venäläinen pikkupoika leikkii pikkuautollaan ja lelutankillaan.
*
Saavumme Klobbenin laituriin 14:45. Siitä onkin muistamaani pitempi kävelymatka Soukkaan. Onko Mikkolan palanut Alakartano Soukanpohja jo rakennettu uudelleen? Ja Yläkartano purettu, tilalle uusia taloja? Soukan Fidan kirpputorilla olisi lautapelejä 5 eurolla.
*
Kävelen Kaitamäkeen, Riilahdentien varteen on tullut uutta, mutta J. Karjalaisen lapsuuden punatiilitalo on säilynyt. Sammentien entinen Elanto (myöhempi Jehovan Todistajien Valtakunnansali, tukkuvarasto ja kylätalo kirpputoreineen) on purettu, paikalla on monttu auki, kalliota räjäytettävänä, Basso-kivitalo tulossa.
*
Iivisniemessä vuokratalo rapistuu. Käyn katsomassa kesän uinuvaa Kaitaan lukiota isoista ikkunoista. Käytävän avonaulakkojen tilalla on nyt vaatekaapit. Räikeää oranssia väriä.
*
Kävelen lopuksi koko matkan 20 km kotiin Konalaan, jonne ehdin klo 21:05. Reittiä Suomenoja - Merituulentietä 5,5 km Tapiolaan - Oravannahkatorin kautta WeeGeelle, jossa Futuro-talo aidatulla pihalla. Pohjantorin ohi pohjoiseen, bussin 106 reittiä. Grilli Toro yhä. Laajalahden kirjaston risteys. Kävelysilta Tarvontien yli Säteriin. Poikkeaminen Leppävaaran Sellon kirjastossa ja Prismassa. Polkua Kehätien tunnelin päällä ja bussin 23 reittiä Painiityn halki. Kesällä 2012.
*
Muita Kuntabongarin vesibussimatkoja Espoossa:
447. Ryövärin saari, Espoon Rövaren
486. Iso Vasikkasaari, Espoo
487. Gåsgrund, Espoon ulkoilusaari
489. Pentala, laivalla saaristomuseoon

487. Gåsgrund, Espoon ulkoilusaari


Esinäytös: aamulla ensin ajoin bussilla 510 Otaniemeen, jäin Tiedolle klo 8:20 ja kävelin eteenpäin Konemiehentietä. Polku pohjoiseen, "Lintutorni 400 m", jossa näkyi olevan kuusi ihmistä (joskus olin ollut siellä aamuvarhain kaksin teekkaritytön Elinan kanssa). Pyöräilijöitä poluilla. Kiersin Otaniemen rantoja, Espoon Rantaraittia. Niemiä ja nuotiopaikkoja, vehmasta luontoa, vain kaksi nostokurkea näkyi vastarannoilta. Kalliossa maalattuina keltaisia nimiä vuodelta 1983. Pysäköintialueella teekkarien tai ulkopuolisten autonromuja, myös asuntovaunu ja asuntoauto. Rantapolun sauna.
*
Otaniemen reittivenelaiturin lukittu portti avattiin klo 8:50, havaitsin sen ollessani vielä kaukana. Näin rannassa 10 vierasta matkaanpyrkijää sekä matkatoverini, jonka kanssa nousimme viimeisinä laivaan nimeltä 'Aurora'.
*
Tervehdys univormupukuiselle kapteenille. Muu miehistö oli tukeva laivatyttö mustine lyhyine polkkatukkineen ja korvalävistyksineen.
*
Tuulille avoin peräkansi oli pieni, istuimme toiseen riviin vastapäätä taskukirjaa lukevaa polvihousumiestä. Rahastajatyttö kysyi saarta? "Gåsgrund!" Hän neuvoi vaihtamaan laivaa Vasikassa eli Isossa Vasikkasaaressa, jos haluamme säästää ajassa tunnin ja päästä nopemmin perille, sillä Aurora kiertäisi kaikki muut saaret ensin, vasta viimeiseksi Gåsgrundille.
*
Mutta juuri sitä halusimme: Suurta saarikierrosta! Vasikkasaaren jälkeen läpi Suinonsalmen, ohi Suvisaaren, Pentalan, Stora Herrön, Ryövärinsaaren. 8 eurolla, menomatkan hinta 4 euroa, paluumatka maksaisi aikanaan myös 4 euroa. Gåsgrundille siis vasta klo 11:25 eikä jo 10:35. Kerralla kahden ja puolen tunnin eikä vain puolentoista tunnin merimatka.
*
Laiva lähti Otaniemestä klo 9. Ensin Lehtisaaren ja Länsiväylän siltojen alitse. Sinebrychoffin kaunis keltainen huvila rannalla. Westendin rantoja ökytaloineen, mm. Marimekon Kirsti Paakkasen.
*
Haukilahden laiturissa oltiin 10 minuuttia klo 9:40 asti. Vesibussi 'Ilves' lähti siitä ensin klo 9:30. Yksi matkustaja meillekin. Nokkalan laituriin ei kiinnitytty ollenkaan, kun ei ollut tulijoita. Vasikkasaaren laituriin jäätiin 5 minuutiksi klo 10, Alkoi pieni tihkusade. Vaihdoimme laivan sisätiloihin, eturivien kahvilaan, aivan ohjaamon taakse. Kaakaon hinta oli 2 euroa.
*
(Yksi vaihtoehtoinen retkimahdollisuus olisi ajaa vesibussilla esim. klo 12:20 - 13:45 Otaniemestä rantoja pitkin vain Suinonsalmeen asti (mantereella), jossa on nähtävyytenä Hanikan luontopolku, joka nousee Soukan Kasavuorellekin. Paluumatka Soukan tai Suvisaariston bussilla. Laivan menolippu olisi 4 euroa, eikä laivan paluulippua tarvitsisi ostaa.)
*
Suvisaariston mantereesta erottava Suinonsalmi on mukavan kapea, mutkan tekevä, ruovikkoisen rehevä ja vehreä, jossa ajetaan hiljaa mahdollista vastaantulijaa varoen. Suinonsalmen laiturin vieressä on rantakioski sekä paikalle Soukanniemestä siirretty vanha puinen seurantalo Vikingaborg, entinen äänestyspaikka, erityisesti Rkp:n ja Kokoomuksen. Yksi retkeilijäpari lisää nousi laivaan.
*
Stora Herrö, 44-hehtaarinen, suorakaiteena 600 m kertaa 700 metriä laaja saari, 10:45, joitakuita matkalaisia jäi. Sitten Rövaren n. 10:55, ja sieltä suoraa reittiä joutuisasti Gåsgrundiin, johon laiva pysähtyi 15 minuutiksi tasaamaan aikataulua klo 11:25 asti. Joku äiti ja pari lastaan, joista toinen itsepäinen, kävivätkin maissa vain jaloittelemassa ennen paluumatkaa heti samalla laivalla.
*
Gåsgrund. Pientä sateentihkua, mutta sateenvarjo torjuu sen hyvin. Kuljemme ensin itään. Näemme katoksia, keittokatoksenkin, jonka isä ja tytär juuri valtaavat. Bakteerikaivo - jonka vesi on keitettävä! Puilla lämpiävä julkinen sauna, kävijöiden käytettäväksi! Uimaranta, matkatoveri käy myöhemmin uimassa klo 13. Itäpään laituriin on kiinnittynyt kaksi venettä ja itärannan keittokatokseen on asettunut meluisaa porukkaa.
*
Gåsgrund on valvottu, "suosittu telttailusaari", 9,8 hehtaarin kokoinen (esim. 250 metriä kertaa 400 metriä). Saaren luonto ja geologia ovat mielenkiintoisia. "Maasto on tasaista ja vaihtelevaa silokallioista reheviin niittyihin ja kuivaan kangasmetsään, puusto on joitakin saaria vähäisempää. Lapsillekin sopivia hiekkarantoja on saaren pohjoisrannalla. WC, keittokatoksia polttopuineen, kiinnityspoijuja ja lenkkejä, saaristovenelaituri, reittiliikenne, valvonta."
*
Saari on hauskasti perhosen tai tiimalasin muotoinen. Idän ja lännen isojen siipien välissä on kapea keskikohta, jossa pystyy jotenkuten näkemään, päätään kääntäen, samasta seisomapaikasta sekä saaren pohjoisrantaa että etelärantaa, tai meren edessään ja takanaan. Etelärannoilla on meren tai jään tasaisiksi hiomia paljaita, laakeita kallioita, kaunista punaista graniittia. Tutkimme leviä.
*
Kierrämme saarta myötäpäivään länteen. Länsiosassa onkin telttoja pystyssä ja seurueita. Tulemme kiertäneeksi saaren kahdesti, paitsi länsipuolen vain kerran. Syön eväitä, kotitekoisia sandwichejä täytteineen.
*
Vesibussi Tuulikki tuo Gåsgrundille uutta väkeä klo 13:35 ja lähtijöitäkin on lisäksemme joitakuita. Vettä sataa hiljakseen yhä. Asetumme laivan sisäosiin, alakannelle, eturiveille. Myyntitiski on täälläkin ohjaamon niskassa, mutta kaupattavia artikkeleita on vain noin 5 eikä 15, kuten Auroralla. Olisi kylmiä juomia vain.
*
Tuulikki on matkalla Espoon Lounaisrannikolle. "Soukka vai Kivenlahti?" kysyy lipunmyyjä, 4 euroa pitää maksaa kumminkin. Miehistöllä on työnjako: perämiespoika saa ajaa helpot reittiosuudet, kun sillä aikaa kippari lukee Helsingin Sanomia ja juo kahvia.
*
Ryövärinsaaren edustalla vain kellutaan paikallaan ensin, odotellen ilmestyisikö laiturille yhtään asiakasta? Saapuukin rantaan lopulta isä ja poika, joten vene ajetaan ja kiinnitetään laituriin.
*
Aamuinen isompi laivamme Aurota tulee vastaamme Stora Herrön edustalla. Lännessä on sitten Pentalan suuri saari ja idässä kohoaa Soukanniemen Kasavuori. Kauniita taloja klassinen Villa Miniato ja mäellä arkkitehti Tasan moderni Villa Into. Sivuutamme Espoon Soukan vain katsellen mereltä 'kerrostalomerta', Klobbenilla poikkeamatta, kun sinne jääviä ei ole, ja saavumme valkoisina betoniseininä loistavaan Kivenlahteen noin klo 14:50.
*
Kävelykierros Kivenlahdessa: katsottiin Amfin puoliympyrän muotoon rakennetut terassittalot sekä Hyökyvuoren kesäteatteri mäellä metsässä. Katsottiin 'Porkkalan Parenteesin' muistomerkki, Neuvostoliitolle Kirkkonummelta vuoteen 1956 asti vuokratun tukikohta-alueen rajan muistoksi.
*
Alitimme täällä päättyvän Länsiväylän moottoritien, Jorvaksentien ja kävelimme Saunalahteen, jota rakennettiin juuri voimaperäisesti. Aivan hieno uusi asuinalue mäkimaastossa, Kurttilan tien varressa. Tietöitä. Kävelypolkuja merenrannassa ja rantaan. Kunnes uudisrakennukset loppuivatkin ja vanha omakotitalojen mökkiasutus alkoi. Bastvikin kartano marjapuuron punaruskeana. Ravintola mainostaen aukioloa jokaisen kuukauden ensimmäisenä viikonloppuna. Kirpputori.
*
Löytyi myös vanha ruokakauppa, jota yhä pitivät pystyssä kaksi sisarusta, kuten jo 1970-luvulla, silloin nuorempina. Pieniä ostoksia perinteen tukemiseksi, itselle jäätelöpuikko Kingis 1,50 euroa, matkakumppanille Portin 4 lihapiirakkaa 2,50 euroa. elokuussa 2010. Jatkoimme kävelyä Kauklahdenväylälle, Kivenlahden teollisuusalueen läpi; vanhaa siltaa Jorvaksentien yli, Sammalvuon kansakoululle, sitten bussilla Tapiolaan.
*
Muita Kuntabongarin vesibussimatkoja Espoossa:
447. Ryövärin saari, Espoon Rövaren
486. Iso Vasikkasaari, Espoo
488. Stora Herrö, Espoon ulkoilusaari
489. Pentala, laivalla saaristomuseoon

486. Iso Vasikkasaari, Espoo


Reittiveneiden helpoin ja suosituin saarikohde Espoossa on Vasikka eli Iso Vasikkasaari. Siitä voi aloittaa käynnit saarissa - vaikkapa jo vauvana lastenvaunussa?
*
Ajoin Espoon bussilla 10 Haukilahden keskustaan, josta kävelin venesatamaan. Runsas kirjo yksityisiä veneitä. Lähellä ravintola Viiriä oli vuoroveneiden laituri. Oikean paikan erotti katsomalla missä päin seisoskelee odottavia ihmisiä tai minne heitä menee.
*
Ruskeapuinen vesibussi saapui laituriin noin klo 13:30. Sitä odotti runsas tusina tai lähes parikymmentä ihmistä. Paksu mies, pariskunta, isä ja tytär, minä, kaksi pikkupoikaa ramppasivat aurinkokannella, jossa 3 + 3 muovituolia rivissä. Miehistöä kippari ja laivapoika, joka kiinnitti veneen köydellä laituriin ja rahasti. Vain 4 euroa menopaluu, lyhyt matka. Viiden euron setelistä sain takaisin 50+20+10+10+5+5 senttiä, taisivat vaihtorahaeurot olla jo vähissä.
*
Vasikkaan on tiheä liikenne Haukilahdesta, josta ensin 15 min. Nokkalan laituriin, sitten 15 min. saarelle, eli yhteensä puoli tuntia. Tuulta oli jopa 12 metriä sekunnissa, mutta ei se tuntunut matkanteossa. Oli mukavaa katsella oikealle sivulle Espoon rantoja.
*
Nokkalasta klo 13:45 tuli kymmenkunta matkustajaa. Monet asettuivat aurinkokannen sijasta sisälle ulkokannen alle, erityisesti lapsiperheet. Ylös nousi ruskettunut blondi olassaan tatuointina 2 japanilaista merkkiä. Tatuoinnin hankkiminen ei vaadi älyä, pikemminkin päinvastoin. Puolella ikäluokasta on tatuointi, puolella ylioppilaslakki, joillakuilla molemmat.
*
Vasikkasaaressa olin klo 14 - 14:45. Laiturin rannassa oli kartta ja kahvila. Lähdin kiertämään rakennettua, osittain pengerrettyä rantapolkua myötäpäivään. Helppo reitti työnnellä lastenvaunuja tai rattaita, ohitin joitakin äitejä pienokaisineen. Uimarannat 1 ja 2 näkyivät olevan käytössä, 3. hiekkaranta oli typötyhjänä kauempana etelässä.
*
Saaren luonto on monipuolista ja rehevää ja luoteisnurkkaa lukuun ottamatta kokonaan ulkoilualuetta. Tilaa on 24 hehtaaria, eli 500 metriä kertaa puoli kilometriä voisivat olla neliön sivut. Rantoja kiertävät rantaniityt, jotka ovat monipuolisimmillaan saaren eteläosissa. Vanha kalastaja-asumus toimii kioskina. Saaren kesäravintola on Gula Villan. Lisäksi kesäkahvio.
*
Keittokatokset ja polttopuut ovat käytössä talvisinkin. Kesällä saatavilla vettä. WC, invalideillekin. Polusto sopii osittain liikuntaesteisillekin. Lasten leikkivälineitä. Nurmikkoalueita. Uimaranta. Näköalatorni. Saaristovenelaituri ja reittiliikenne. Veneille kiinnityspoijuja ja lenkkejä. Saarella on valvonta. Telttailu ei ole sallittua.
*
Tienviitta osoittaa näköalatornille, huonompi polku ylös sisämaahan. Korkea torni, kävin ylhäällä. sieltä näkyivät puiden yli mantereella kohoavat tornitalot. Ei paljon muuta näkyvissä kuin metsää. Mummo ja aikuinen poika nousivat torniin ja minä laskeuduin.
*
Mustikoita löysin metsästä olemattoman vähän, vain pari maistoin, liian paljonko ollut poimijoita. Kuljin uutta kinttupolkua itään. Seurasi jyrkkä kapuaminen alas rantapolulle, jota kiersin sitten uudelleen - länteen. Eteläniemi, toinen laituri, vartijan koti, grillauspaikat (kolme). Portaat rantakalliolle. Luonnonpolkuja hiekkapolulle. Ravintola.
*
Lännessä on saaren yksityisalue. Siellä sijaitsee mm. Poseidonin temppeli, antiikin Kreikan rakennustyyliä pylväineen (2 kpl) edustava puinen huvimaja, jonka professori Ivar Heikel sai joskus 120 vuotta sitten lahjaksi apeltaan.
*
Kiersin äkkiä saaren ympäri, vain 45 minuutissa, koska halusin ehtiä sellaiselle venevuorolle, joka veisi Nokkalan tai Haukilahden sijasta 15 minuutin matkan länteen, Suomenojan satamaan. Helle oli vähän hellittänyt, pilvistyi. Kiirehdin, juoksin.
*
Laivapoika tai merimies istuskeli laiturissa. "Suomenoja!" hän huusi. "Joo!". Lapsiperheitä asettui alakannelle. Minä olin nyt ainoa yläkannella. Näköaloja, kuljettiin länteen juuri Salamiin salmesta, ohi rannan yläpuolella kohoavan pikkuisen kreikkalaisen temppelin.
*
Suomenojan korkean voimalaitoksen varjossa, isojen kenttien eteläpuolella oli laivalaituri, jolle hyppäsin jo ennen laivan kiinnittymistä. Kävelin länteen ja pohjoiseen Espoon Rantareitille, jota pitkin olisi 9 km Kivenlahteen. Kuljin ohi Marjaniemen, eksyen metsään ennen Rullaniemeä, Rulluddenia, jatkoin Ankeriaantielle.
*
Iivisniemen vuonna 1968 valkoisuutta hehkunut betonilähiö oli (vuonna 2010) harmaantunut ja rusahtanut, tukirautojen värikökin tihkui elementtien sisältä. Mieleeni tuli jokin venäläinen asuinalue. Kaipaisiko saneerausta ellei purkamistako. Ostari, lähikauppana K-Extra, pubista melua. Poikkesin sattumalta kokeeksi yhteen porraskäytävään. Sattuikin olemaan Soinin kotirappu, vielä heinäkuussa 2010, ennen voittojytkyä 2011, jota seurasi muutto lähimpään vanhaan rivitaloon Iivisniemen laidalla.
*
Kaitaan lukio oli remontissa, vanhimman eteläsiiven päähän oli rakennettu uusi auditorio-siipi. Historiallinen mahtava kuusiaita, jonka takana tupakoitiin, oli kaadettu. Tilalle oli istutettu rivi polvenkorkuisia kuusia odottamaan tulevaisuutta.
*
Kaitamäen pitkän valkoisen rivitalon perusasukkaat ja uudemmatkin olivat entiset. Talonmiehen asunnon oven uusi nimi kuulosti puolalaiselta. Venelaiturin portin listassa oli legio vanhastaan tuttuja kaitaalaisnimiä. Espoon Rantaraitin uusi osuus oli valmistunut. Kävin Hanikassa luontopolulla ja lintutornissa. Katsoin ohimennessä vanhan Suvisaarentien eli nykyisen Riilahdentien varrelta muusikko J. Karjalaisen punatiilisen entisen lapsuudenkodin.
*
Muita Kuntabongarin vesibussimatkoja Espoossa:
447. Ryövärin saari, Espoon Rövaren
487. Gåsgrund, Espoon ulkoilusaari
488. Stora Herrö, Espoon ulkoilusaari
489. Pentala, laivalla saaristomuseoon

485. Kävely Malmin hautausmaalle

Sinä päivänä myöhästyin Tallinnan-laivasta Viking XPRS. Lähdin kotoa liian myöhään, katsoin bussiaikataulun väärin, bussi juuttui joka ikiseen liikennevaloon, kuski vaihtui Ruskeasuolla, nainen juoksi pysäkille kaukaa ja bussi odotti, vanhus laahusti hitaasti ja bussi odotti. Ennätyshidas matka!
*
Sitten ratikka 4T kulkee 5 minuutin välein, olisiko nyt tuuria: joo 2 vaunua tulossa peräkkäin vasta 9 minuutin päästä. Tullessani Katajanokan terminaaliin laiva Oli vielä rannassa, hallit tyhjiä, ramppikäytävä tyhjä ja puomitettu ja kääntyessäni näinkin ikkunasta laivan uivan jo kaukana merellä kohti Kustaanmiekkaa.
*
Tuli tyhjä olo: mitäs nyt tekisi? Pienessä repussa oli Tallinnan karttaa ja vesipulloa. Lähdin kävelemään Katajanokalta vaikkapa Sompasaareen tai Kalasatamaan, jonne entisen sataman paikalle on tehty kävelyreittejä, tulossa asuinalue. Kuljin Pohjoisrannat T- eli Halkolaitureineen, kiersin Merihaan rantoja pitkin, katselin taideteoksia, merta ja lintuja. Minulla ei ollut Helsingin karttaa enkä lopulta osannutkaan Suvilahden voimaloiden luona oikealle reitille. Yliruksitut opasteet autoille Sompasaareen osoittivat Hermannin rantatielle pohjoiseen ja lähdin kiertämään sieltä kautta... enkä viitsinyt enää palata etelään. En viitsinyt poiketa kierrätyskeskukseenkaan tällä kertaa.
*
Lähdin kulkemaan kävelypolkuja Arabianrantaa pitkin, etelämpää kuin aiemmin. Myöhemmin kartasta huomasin, että Kyläsaaresta olisi voinut alkaa rantareitin etelämpääkin, se pätkä jäi tulevaan kertaan. Maisemathan tuolla on kauniit, veden yli kohti vihreää Viikkiä ja lähinnä Lammassaarta. Vesilintuja paljon. Lännessä uudisrakennukset ja työmaat. Kannattaa ainakin kerran käydä! Mulle jo muutamas kerta.
*
Tultuani Vanhaankaupunkiin eli Annalaan päädyin päämäärättä umpimähkään kuljeskelemani pienen metsämutkan jälkeen alittamaan Lahden moottoritien kohti vanhaa punatiilistä vedenpuhdistamoa ja sitten Vantaanjoen länsirantaa pitkin pohjoiseen. Reitti ei tuntunut ennestään tutulta. Hyvin rehevää luontoa, joki peittyi joskus näkymättömiin.
*
Uusi kävelysilta oli rakennettu ennen Pikkukosken uimarantaa ja Pirunkalliota. Vaihdoin joen itäpuolelle, jossa melkoiset kukkulat, joille rakennetaan kävelysiltoja ja uusia teitä, Viikinmäen puhdistettavan ampumaradan paikalle. Kiintoisa retkikohde. Joen rannassa taukopaikkoja, nuotiopaikkakin, se oli maakuoppa, jonka yllä rautainen ritilä.
*
Joenmutka Pikkukosken kohdalla korkeine kukkuloineen, Pirunkallioineen, on kiehtova! Kannattaa käydä katsomassa kerran, parikin.
*
Otin päämääräkseni käydä ensimmäisen kerran Malmin hautausmaalla, jonka ohi oli vain tullut ajettua monesti. Kiersin Savelaa etelästä ja päädyin Pihlajamäkeen. Kartta olisi vapauttanut turhilta umpikujilta, mutta toisaalta myös opastanut oikealle oikopolulle Suomen vanhimpien hiidenkirnujen luota suoraan itään, sen sijaan että kaarsin kaukaa etelästä ostarin ja kirkon kautta.
*
Malmin hautausmaa on aika valtava, autotiet halkovat... Komeita vanhoja puita ja varsin avoimia kuolleiden kenttiä, montakin hautarivistöä voi nähdä jo yhdella katseella. Etsin tuttuja nimiä tai julkkiksia? Lopulta löydin vain yhden: Laulajatar Laila Kinnunen eli Laura Misic, sukuhaudassa myös hänen isänsä ja sisaruksia. Ihailijoiden tuomia kukkia ja kortteja.
*
Malmin hautausmaalle kaipaisi opasta, kirjallista tai jotakuta Aarne Laurilaa (tunnetuin malmilainen kotiseutuihminen). Kiertelin ja kaartelin Malmilla muutenkin, Markkinatietä ym. ja kävelin sitten kaupungin halki länteen, Konalaan. Laskin kartasta huolellisesti kävelymatkaa kertyneen lopulta runsaat 30 km.
*
***
*
Seuraavana vuonna (15.8.2011) osallistuinkin parin tunnin opastetulle kierrokselle Malmin hautausmaalla, klo 17 - 18;45, oppaana Kansanvalistusseurasta eläköitynyt professori Aarne Laurila.
*
Saavuin bussilla 74 Malmin Hautausmaan Pihlajamäentien puoleiselle portille klo 16:50. Portin pielessä, sisäpuolella, odotti jo tusinan verran ihmisiä, pääasiassa vanhoja rouvia. Kävelin odotellessani hetken eteenpäin. Tuuhea kuusikuja kappelille vievän päätien sivussa. Satoi hiukan, sontsa auki ja kiinni vuorotellen.
*
Sitten hieman jo kumarainen vanhus käveli päätietä etelään, meitä vastaan, oppaamme? Liityin joukkoon kasvaneeseen, jo noin 30 ihmisen. Sadeviitta oli monen päällä, osa kertakäyttöisiä, toisilla sateenvarjoja. Filosofian tohtori Aarne Laurilalla oli paperinippu kädessään, hän oli avopäin, harmaantunut, lähes 82-vuotias, syntynyt 16. marraskuuta 1929. Mukaamme liittyi toiseksi oppaaksi seurakunnan puutarhuri.
*
Hautausten määrällä (2000/vuosi) mitattuna Suomen suurimman hautausmaan koko on 54 / 65 hehtaaria (hautakorttelit / pinta-ala) (esim. 800 metriä kertaa 800 metriä?) ja siellä on noin 50'000 hautaa, joihin on aikaa myöten haudattu jo 200'000 ihmistä.
*
Julkisuuden henkilöitä haudatuista:
kohumannekiini Tabe Slioor, "1. salarakas" (kortteli 8, linja 1)
laulaja Armi Aavikko (kortteli 16, linja 23)
laulaja Tapio Rautavaara (kortteli 60, linja 9)
laulaja Olavi Virta (kortteli 90, linja 52)
näyttelijä Ansa Ikonen (kortteli 3, linja 12)
näyttelijä Tauno Palo (kortteli 1, linja 32)
näyttelijä Matti Pellonpää (kortteli 89, linja 30)
ohjaaja Mikko Niskanen (kortteli 12, linja 4)
patriootti Eugen Schauman (kortteli 12) patsas Stigell
sanoittaja Pertsa Reponen.
(Käsin piirtämäni kartta ja lista, lähdettä en muista)
*
Schauman on siirretty sukuhautaan Porvoon Näsinmäelle,
Robert Stigellin tekemä muistomerkki on jäljellä Malmilla.
Mannerheim-ristin ritarin Lauri Törnin nimi on Törnin sukuhaudassa (kortteli 10), mutta Larry Thornen jäännökset siellä missä John F. Kennedyn, Arlingtonissa, Washingtonissa.
Sankarihaudat (520 ihmisen) ovat korttelissa 71.
*
Lisää Malmille haudattuja:
ennustaja Aino Kassinen,
jääkiekkopomo Aimo Mäkinen,
kirjailijat Martti Larni, Pekka Lounela,
laulajat Matti Jurva, Auvo Nuotio, J. Alfred Tanner,
liikemies Kalle Hagert,
muusikot Matti ja Pirjo Bergström, Kullervo Linna,
nyrkkeilijät Elis Ask, Sten Suvio,
näyttelijät: Ossi Elstelä, Kauko Helovirta, Ansa Ikonen,
Armas Jokio eli Pekka Puupää -filmien talonmies Pikkarainen,
Martti Kuningas, Toivo Mäkelä, Tapio Nurkka, Erkki Pajala,
Pertti Palo, Irma Seikkula, Oke Tuuri, Reino Valkama.
taiteilijat Mikko Hovi, Birger Kaipiainen, Unto Koistinen,
toimittaja (Zavidovo-vuoto) Tor Högnäs,
upseeri ('Marokon kauhu') Aarne Juutilainen.
*
Erikoinen Åbergin alue (korttelit 101-104) oli yksityinen, Åbergin kivi ainoana poikittain. Sankarihaudat ja vuoden 1946 miinanraivajat. Erityinen kommunistitasanne, jossa Yrjö Sirolan kivi, pienissä laatoissa Tuure Lehen, Armas Äikiä, Ville Pessi (kortteli 23).
*
Siunauskappeli on vuodelta 1923 (Selim A. Lindqvist),
sen ohessa 3 pienempää kappelia 1950, 1953 ja 1956.
*
Viimeisenä henkilönä vastaamme tuli Laura Misic (kortteli 34, linja 46), jota nimeä joku rouva ihmetteli. Aarne Laurila luki hiljaisella äänellä listan nimiä ja kertoi myös ruumisjunia tuoneesta 2 km pitkästä rautatiestä, jonka raiteet on purettu. (Niiden paikalla kulkee erittäin suora kävelytie kohti Malmin keskustaa, olen kulkenut.) Junavuoroja oli aikoinaan keskiviikkona ja sunnuntaina, vuoteen 1954 asti. Junissa oli kaksi ruumisvaunua sekä neljä henkilövaunua saattoväelle, papeille ja vierailijoille! Jäljellä on yhä hautausmaan soma asemarakennus eli odotussali!
*
Portilla odotti taas tusinan verran ihmisiä seuraavaa, toista kierrosta. Laurila kauppasi "Malmin Kuvalehteä" salkustaan. "3 markkaa" hän niistä pyysi. Minulla oli vain euroja, joita oli käytetty rahana jo 10 vuotta. Mukava opastettu kierros, toivottavasti vuosittainen traditio jatkuu.
*
Hietaniemen hautausmaasta on muuten olemassa (ja lainattavissa Helsingin kirjastoista) yli tuhat hautaa kuvin ja sijaintitiedoin esittelevä CD-rom 'Hietaniemi'.

tiistai 20. tammikuuta 2015

484. Hopealinjalla Hämeenlinnaan


Matkustin isoilla vesibusseilla tai laivoilla Tampere - Visavuori - Hämeenlinna 21.8.2004. Laivojen mittasuhteita: Pituus 30 metriä, leveys 6 metriä. Nopeus 12 solmua. Miehistö 1+2. Matkustajamäärät 200 / 250. Valmistumisvuodet 1966 ja 1996. Syväys 1,6 / 1,2 m. (Ensin Star / sitten Moon).
*
Kuljen elokuun lauantaiaamuna bussilla klo 5:30-45 Espoosta Helsinkiin. Kaduilla on perjantai-illan jäänteitä ja jätteitä. Rautatieaseman laiturin 7 päässä odotteleekin jo Helena. Kaksiosainen tylsä R-juna Helsinki - Riihimäki - Tampere lähtee klo 6:12 (Tampereelle 8:30). Ensin kaksi vartijaa hakee pois alkoholistin junan peräosastosta. Junalippuni maksaa 19 euroa.
*
Tampereella kävellään Kehräsaaren kautta Laukontorille, eteläisemmän järven Pyhäjärven rantaan. Laivayhtiön konttori on vanhan talon yläkerrassa. Hinnasto: 38 euroa laivalippu Tampereelta Hämeenlinnaan, (56 euroa meno-paluu, paluu bussilla), tai 50 euroa meno sisältäen lounaan ja käynnin Emil Wikströmin museossa Visavuoressa.
*
Nousemme ensimmäisinä vesibussiin 'Silver Star', jonka kyltissä lukee: "Tampere - Visavuori". (Sen perässä kelluu tyhjänä 'Tampere' -laiva tekstillä "Visavuori - Tampere".) Vasta vähän ihmisiä on saapunut satamaan. Istumme peräkannella muovituoleissa, avara näköala taaksepäin. Matkustajia kertyy peräpenkillekin.
*
Laiva lähtee Pyhäjärvelle klo 9:30. Tampereella nähdään aluksi vesien takaa Pyynikki, Varala, Pispala. Paikalliset tamperelaiset selostavat näkymiä.
*
Nokian kylpylä Eden klo 10:20. Lassila & Tikanojan loka-auto tyhjentää letkuilla jätettä, siitä leviää hajua. Muita näkymiä vesiliukumäki, Pitkäniemeä, kirkon torni. Poliisivene ajaa laivan perässä ja ohitsemme. Vesibussi 'Tampere' ajaa näköjään jäljessämme tyhjänä Visavuoreen.
*
Lounasaika alkaa klo 11, käymme katsomassa klo 11:10, on täyttä kellarissa tai ruumassa. Sijaa pitäisi olla sadalle. Uudelleen klo 12. Viiden hengen pöytä, pari ikkunan vieressä. Useita pöytiä (ainakin 3) 'varattu' -kyltein tyhjinä. Ylempään kerrokseenkin voisi mennä: "Mä tuon sinne!" sanoo tarjoilija. Salaattipöydästä ensin Italian- ja perunasalaattia, porkkanaraastetta, tomaattia ja lehtisalaattia. Kahta lajia leipää. Syön kaksi lautasellista. Lämmin ruoka kanaa ja riisiä, ei mikään runsas annos. Tunti syömistä. Kahvi.
*
Lempäälän sulku! Täyttyvä vesiallas nostaa laivaa ylemmäs klo 12:15. Lämmintä ruokaa vasta odoteltaessa käväisen ylhäällä ulkokannella katsomassa sulutusta. "Kaikki" muut ovatkin jo siellä katsomassa! Ravintolan kellariruuman ikkunoista ei näkynyt kuin kivimuureja ympärillämme.
*
Lempäälän jälkeen kuljetaan kapeaa väylää. Merimerkki - reimari - pujottelua välistä. Helena ihailee näkemiään rantasaunoja ja rantamökkejä. Hän on kesämökkien fani, viikon rauha joka vuosi, eikä uskalla yksin olla, kaikki valot palamaan! kertoilee.
*
Toijala klo 13:50. Kirkon torni näkyy. Viiala oli jo sitä ennen. 'Silver Starin' käymälät ovat näköjään takakannen oikeassa etukulmassa. Naisten wc:ssä on sivuikkunakin.
*
Visavuoressa pysähdytään tunnin verran klo 14:15 - 15:05. (Aikatauluaika: 14:00-15:15, saavuimmeko tällä kertaa myöhässä, ja hoputettiinko ihmisiä palaamaan ajoissa?)
*
Laivalaiturista lähdetään kävelemään jyrkän ja korkean rinteen polkua ylös talolle. Museon virkailija on polun varrella ja vaihtaa Visavuoren pääsylipun luetteloon patsaista. Joku liputon lähetetään alas etelään portille lipunostopaikkaan. Eläkeläisryhmä erottuu joukosta, vaikka laivalla on kaiken ikäisiä.
*
Ateljeehen noustaan portaita ylös kahvilan vierestä. Opastyttö selostaa tarinaa kuvanveistäjä Emil Wikströmistä ja seitsemästä naisesta, kuten Mielikki Ivalo. 'Kinatädeistä' Emil ei tehnyt muotokuvaa.
*
Urkuparvi on ateljeen yläpuolella, sieltä portaat tähtitorniin, joka ruuhkautuu! Torni on sijoitettu hauskasti katon viereen.
*
Salien seinustoilla on nähtävillä mm. Helsingin Rautatieasemalta tuttu jyhkeä kiviukko. Emilin mallina istui työkyvytön poika, kuten istui aikansa myös Mannerheim ym. kuvattavia.
*
Pihan toinen rakennus on koti. Keittiössä oli juokseva vesi ja lautasten kuumennus. "Ei saa koskea!" - joku kävijä alkoi asetella pannua. Makuuhuone, ja peili josta näki palvelijoiden huoneeseen, ettei siellä vain kävisi yövieraita.
*
Opas antaa vapaa-aikaa. Helena kiirehtii ajoissa laivalle jo klo 14:55, joten Suomen parhaan pilapiirtäjän Kari-paviljongissa jää nyt käväisemättä. Olen kuitenkin käynyt siellä jo eri kerralla, jolloin tulin kävellen Sääksmäen sillalta, siihen aikaan kun Kari Suomalainen vielä pihapiirin läheisessä kotitalossaan eli viimeisiä viikkojaan ennen kuolemaansa.
*
Laivalaiturilla vesibussimme vaihtuu! Visavuoresta Hämeenlinnaan vie nyt 'Silver Moon'. Vaihtolippu tarkastetaan laskusillalla. Toinen laiva laiturissa on 'Tampere' sinne palaaville. Tässä kätevä puolimatkan risteysasema vaihdoille ja kullan arvoinen Wikströmin museolle.
*
Asetumme sivulaidan ulkokansipenkille. Peräpenkillä istuu jo parikin paria olutsieppoja, jotka ovat tekemässä edestakaista matkaa Hämeenlinnasta, eivätkä viitsi edes käydä maissa Visavuoressa. Käymälät ovat 'Silver Moonilla' ulkosivukäytävän päässä, ohjaushytin takana, käymäni ei ole enää siisti.
*
Matkustajat palailevat vasta myöhään ja hyvin hitaasti valuen laivoille. Selostus kuuluu kaiuttimista hyvin 'Silver Moonilla'.
*
Sääksmäen silta klo 15:20. Viitisen metriä alitustilaa. Vesi on nyt korkealla. Kansimiehen pitää olla tarkkana, kun hän kurkkii peräkannelta katon ylitse laivan mahtumista. Järvi on nyt Vanajavesi.
*
Lepaa klo 16:20, suuri kartano. Hattula klo 16:50, kaksi kirkkoa, siltojen alitse. Kapeaa järvinauhaa enää Hämeenlinnaan asti.
*
Aulanko 17:25, kuuluisa hotelli, jonka takana luonnonpuisto tekoraunioineen, teattereineen, näkötorneineen ja joutsenlampineen. Sitten enää Hämeenlinna klo 17:45, päätesatama.
*
Hämeenlinnassa on käynnissä Keskiajan Markkinat. Kävelemme keskiaikaiselle linnalle, Helena ihastelee puistoja, osallistujien vanhanaikaisia naamiaispukuja, pärekoreja, muttei myös esillä olevaa Kokiscolaa. Linnassa kuuteen, sitten ruutukaava-aluetta ristiin rastiin, mukulakivisiä katuja, kauppatori, antiikkiliikkeitä. Sillan yli itään, Engelin sairaala ja taidemuseo, antikvariaatit. Rautatieasemalle klo 19:40. Helena lähtee junalla. "Ensi kesänä Heinävesi?"
*
Kävelen yksin puistoisia rantoja, linja-autoasemalle klo 19:55. Bussi onkin juuri mennyt klo 19:50. Kävelen Myllymäelle, näköala! Olutsieppoja penkeillä lauantai-iltana. Alas pohjoiseen, kasarmit itään. Maxim elokuvateatteri torilta luoteeseen. Ikaalisten Matkatoimiston tilausbussi (Artturi Anttila) saapuu linja-autoaseman viereen klo 21 ja purkaa ulos nuoria, kolme henkilöautoa tulee juuri hakemaan omiaan.
*
Odottamani pikavuoro Helsinkiin saapuu laituriin kolme klo 21:10 purkaakseen ulos 4 ihmistä. Viehättävä rehevä nuori nainen kuljettajana, herttaiset kuulutukset. Matkalippuni Helsinkiin maksaa 12 euroa.
*
Heti Hämeenlinnan eteläpuolella tulee pimeä. Luen Ankkalinnan Pamausta, fanzinea, fanilehteä. Bussin etuosassa on vierekkäin vain 1 + 2 istumapaikkaa, tilavaa, takempana normaalit 2+2 -penkit. Helsingissä "Pikkuparlamentti" on viimeinen pysäkki klo 22:40, eikä ole enää monta matkustajaa jäljellä.

483. Loviisaan Runeberg-laivalla


Matkustin J.L. Runeberg-laivalla Loviisaan torstaina 6.7.2006.
*
Loviisaan oli laivavuoroja vain 5 kesässä, heinäkuussa torstaisin. Nukuin klo 23-5:30. Kävelin Konalasta kauppatorille klo 6:30-8:30. Mansikat maksoivat alkaen 2 euroa rasialta. Ilona odotteli jo.
*
Menolipun hinta oli 29 euroa (menopaluu olisi ollut 43 euroa). Istuimme aurinkokannen perälle.
Laiva lähti väljänä klo 9. Alhaalla ja sisällä oli suorastaan tyhjääkin.
*
Taivas oli alkumatkasta miellyttävästi hieman utuinen, niin ettei aurinko paahtanut liikaa aurinkokannellakaan. (Myöhemmin kyllä porottikin.)
*
Hevossalmen läpi ajettiin, kapteeni selosti kääntösillan toimintaa ja kertoi nähtävyyksistä, kuten erään salmen kivenmurikasta (nimet unohtuivat, ehkä tutumpia veneellä tai kanootilla liikkuville). Olisi pitänyt olla merikartta mukana, että olisi hahmottanut monia saaria.
*
Sköldvikin satama häämötti, jäi jonnekin kauas pohjoiseen, kun laiva ei nyt mennyt Emäsalon ohi Porvooseen vaan kaukaa etelästä kohti itää.
*
Ilona söi laivan lounasta puolisen tuntia heti klo 11. Kävin suihkulla varustetussa wc:ssä, siisti. Kapteenin salongissa oli noin 10 paikkaa ja kirjasto, jonka luettelossa 15 kirjaa. "Utö", Donner, meriaiheita, ylimääräisenä jokin Liken pokkari.
*
Pellinki oli ensimmäinen pysähdys klo 12-12:10. Teinityttöpari jäi tänne, jättikasseineen ja polkupyörineen. (Farkkuasuinen laittoi lipokkaansa valkohameisen huppuun.) Perhe oli vastassa, kaikki jäivät vielä vilkuttamaan laivan lähdölle.
*
Pellingistä nousi laivaan runsas tusina uusia matkustajia. Olin hieman pettynyt, kun tuon matkustajien vaihdon takia kukaan laivassa pysyvä (siis minäkään) ei käynyt jaloittelemassa maissa (satama, bensatankki, odotuskatos, hiekkaranta, kahvila palveluina). Muistinpa Franz Höijer-laivan mukavan puolen tunnin pysähdyksen Gullkronassa.
*
Pellingin saari näytti kauniilta ja pian livuimme Pellingin lossin salmen läpi. Tirmo vasemmalla. Lossi, ehkä 6-8 autoa.
*
Matkavaihtoehtoni olisi ollut: Hki-Pellinki 19 euroa, kävely 34 km Porvooseen ja sieltä bussilla takaisin. Tai myös bussiyhteys 12:35 ja 14:35 Pellinki-Porvoo!
*
Kabböle oli toinen pysähdys aikataulussa klo 13:10-13:20. Sieltä jonotti laivaan n. 30 uutta matkustajaa, ja siihen kului tosiaan 10 minuuttia! Laivan kiinnittyminen oli Kabbölessä hieman hankalaa. Ihmeen näkymättömiin uudet matkustajat upposivat laivan uumeniin, ehkäpä kahvilaan lounaalle.
*
Valkon satama rahtilaivoineen. Hiekkalotjia matkalla, pikaveneitä, kolme purjevenettä ym. Venäläinen vene kuvasi meidät.
*
Loviisaa lähestyttäessä nähtävyyksiä mm. atomivoimalan ruskeat siilot sekä Svartholman saarilinnoitus kohtuulliselta etäisyydeltä. Harmi, ettei siellä pysähdytä! Ja itse kaupungin kapeneva lahti. Asutusta harjulla. Vasemmalla taloja. Tullisilta.
*
Laivasillan laiturissa klo 14:50 oli vastassa 2 paikallista opasta (suom+ruots). Kaupunki tarjosi ilmaisen tunnin kävelykierroksen!
*
Laivasilta suola-aittoineen, katutorikiveyksineen, juomaterasseineen, merimuseoineen, toreineen on Loviisan kesäinen olohuone! Suurin tapahtuma on Runeberg-laivan saapuminen heinäkuun torstaisin! (Se oli merkitty Loviisan Sanomien tapahtuma-kalenteriin). Olihan siellä olutterassi täynnä saapumisemme katsojia!
*
Ruotsinkielinen tyttö opasti yksistään Orson Wellesin näköistä, kainalosauvan kanssa ontuvaa mustapalttoista karvaturria, joka lipitti koko laivamatkan ajan aurinkokannen laidalla yksin viiniä omasta litran pullostaan sekä noutamiaan lisälasillisia, joista yksi häneltä särkyi. Ihmeesti hän jaksoi laivasta vielä maihinkin, vaikka housunnapit unohtuivatkin, arviolta 160 kg:n massa sitoi.
*
Suomenkieliselle kierrokselle lähtivät vain Ilona, minä, vaasalainen opiskelijatyttö sekä 4-henkinen perhe, jonka vanhemmat kysyivät: "Voivatko lapsetkin tulla?" Vastauksen oltua myönteinen aikuiset livahtivat itse rannan olutterassille ja jättivät 6-v. tytön ja 9-v. pojan kierrokselle (neuvoen "Pitäkää toisianne kädestä ja seuratkaa tätiä!")
*
Opastus oli aika mainio Loviisan mainos: "Loviisaan kannattaa muuttaa!" Varustamo Ragnar Nordströmin entinen pääkonttori muutetaan yksilöllisiksi kerrostaloasunnoiksi. Puutaloja remontoidaan tuossa ja tässä. Kylpylää ei enää ole, mutta oikealla uusi vanhusten palvelutalomme vastaa sitä! Ensimmäinen kohde oli Suolatori. Siitä Kuningattarenkatua.
*
"Nyt saimme Loviisaan oman Forum-kauppakeskuksen entiseen Elannon vanhaan tavarataloon, poiketaan aulassa katsomassa! Tuolla iso K-Markettimme juuri laajensi, tuolla S-Market rakensi uuden isomman liikkeen."
*
Suomalaiset ja ruotsalaiset koulut, lastentarhat esiteltiin... ja pappila (Laivasillan vieressä). Pappi "Hynninen", liperit oli maalattu kiveen. Kilpikonnalle oli pieni matala aitaportti pihassa. Raatihuone: "kaupunginjohtaja istuu tuon II kerroksen oikeanpuoleisen ikkunan takana".
*
"Tämä Hotelli Degerby on oikein hyvä ja viereinen hotelli Zilton on myös hyvä, vain hieman riehakkaampi".
*
Loviisassa järjestetään syksyisin avointen ovien päivä, jolloin monet kodit avaavat puutalonsa kävijäiden nähtäviksi. Mikäli oikein ymmärsin, naistenlehtien toimittaja Maria Schulgin on tehokkaasti levittänyt juttua siitä vuosittain moniin lehtiin, Avotakasta alkaen, ja taisi olla juuri tällä laivamatkalla mukanakin, opas väitti huomanneensa hänet.
*
Vanhimmassa kaupunginosassa näimme Degerby Gilletin 1600-luvulta. Herrainklubi, ei sisäänpääsyä muille. Tilausravintola. Eräs paikallinen tummapukuinen ruotsinkielinen vanha herrasmies tervehtikin ohimennessään opasta ja köpötteli sisään. "Rotaryt ym. kokoontuvat siellä".
*
Kuulimme ikitutun tarinan Loviisankin palosta, jonka jälkeen asemakaava väljennettiin ja rakennettiin puistovyöhykkeet. Piialta oli päässyt tuli irti. Niin aina.
*
Kauppatori toiminnassa joka päivä, jäätelökioski torilla suosittu. Tuulimylly. Rantatietä takaisin laivalle klo 16. Jatulintarha. Lääkärin puutalokartano.
*
Opaskierroksen jälkeen omia kierroksia pohjoisempana, Mariankatua kirkolle, kirjasto puutalossa, Bio Marilyn, pohjoisen puisto esityslavoineen, Komendantintalo, laiska joki, sitten linja-autoasemalle klo 17:20.
*
Vakiovuoro Pernajan ja Porvoon kautta Helsinkiin klo 17:25-19:10, 94 km, alle 2 tuntia, 14,20 euroa. Paluumatka laivalla olisi kestänyt 6 tuntia, klo 16:30-22:20).
*
Olimme ainoat bussiin nousijat Loviisan linja-autoasemalla. Pernajassa tehtiin kierros. Porvooseen tuli matkalta ja Porvoosta lähti Helsinkiin väkeä. Vanha Porvoon tie. Sipoon Söderkullan katokset, useita matkustajia. Ilona jäi Itäkeskukseen, minä Oopperan pysäkille. Kävelin kotiin Konalaan klo 21:15.
*
Parasta laivalla oli yleensä merellä olon meditatiivinen tunnelma, ei niinkään nähtävyydet, jossa mielessä sisävesien kapeammat salmet ovat antoisampia. Meren saaret olivat liian samanlaisia - on vain vähän toisistaan erottuvia kohokohtia. Svartholmaa ja Loviisan lahtea oli hienoa lähestyä. Kabbölessä kiva pujottelu kapeikoissa! Purjeveneitä, pikaveneitä ja hiekkalotjia tuli vastaan.

482. Inkooseen Runeberg-laivalla


Matkustin J.L. Runeberg-laivalla Inkooseen 23.7.1998.
*
Ehdin nukkua klo 3:30 - 7...8. Lähdin Espoosta bussilla klo 9:10 ja jatkoin klo 9:30 raitiovaunulla 4 Kauppatorille, jonne saavuin 9:40. Matkakohteena oli tänään Inkoon Fagervik läntisellä Uudellamaalla.
*
Helena,34, istui jo odottamassa Katajanokan sillan pielessä kaksinkin takein mahdollisiin meren kylmiin tuuliin varustautuneena. "Herranen aika!" hän päivitteli lipunmyyjäpojalle laivan myöhäistä paluuaikaa Helsinkiin vasta klo 22:45.
*
J.L. Runeberg -laivan risteily maksoi nyt 200 markkaa Inkooseen sekä lisämaksun 20 mk bussiretkestä kauniiseen Fagervikin kylään (yhteensä noin 40 euroa). Aikataulu Helsingistä takaisin Helsinkiin kesti 13 tuntia, klo 10 - 22:45.
*
Vaikka pitempiä ja erikoisempia risteilyjä on vain kerran viikossa heinäkuussa, kaikkiaan vain viitisen kappaletta kesässä, laivalla oli paljon väljempää kuin melkein jokapäiväisillä Porvoon-matkoilla. Saatoimme istua melkein minne tahansa milloinkin, kaikkialla riitti tilaa. Vaikkapa pääkansilla vasemmalla etelän puolella tai keulassa.
*
Laiva lähti klo 10. Ensin ohitettiin Pihlajasaaret, olivat isoja. Lauttasaari. Myöhemmin Lehtisaaret ja Stora Herrö. Kuljettiin etäällä Espoon rannoista. Meriympäristö oli kaunista. Kummeleita, valkoisia kivikasoja. Tekoraunio rannalla. Metsärantoja, huviloita vähän, lapsia laitureilla ja pulikoimassa (alaston otti pyyhkeen).
*
Kävimme laivan kahvilassa ennen Porkkalaa. Laivan etukannelta laskeuduttiin portaita sisällä alemmas myyntitilaan. Kahvia ja karjalanpiirakkaa, munavoita, tomaatti, 14 markkaa. Tarjolla oli myös Borgåbladet-lehtiä eri päiviltä: "Ota yksi!"
*
Ruokailijoille oli pitkä tiski oikealla laidalla venttiilien alla, noin 10 paikkaa, sekä peräsalonki, josta nousivat portaat takakannelle. Kapteeni, kolme merimiestä, keittäjä erottuneet miehistöstä.
*
Porkkalassa pysähdys laituriin klo 12:40 - 13. Yksi perhe jäi jo täällä laivasta. Heidän polkupyöränsä nostettiin alas yläkannelta.
*
Muita matkustajia viihdyttämään oli kauppa ja kahvila, kaksikerroksinen laatikkotalo. Vähän leipää ja jäätelöä. (Miksei ole mitään pakottavan houkuttelevia erikoisuuksia? Tämä laiva ei käy monesti, mutta entäpä veneillä poikkeavat?) Kaupan takana oli puhelinkioski, josta Helena soitti puhelinvastaajaansa. Oli myös bussin kääntöpaikka ja ilmoitustaulu, johon Compopus-mainos.
*
Avomerellä nousi kova tuuli. Laiva keinui voimakkaasti ja lisäksi kastuimme pärskeistä etukannella. "Stackars! De har fått vatten!" päivittelivät mummot. Siirryimme istumaan takakannen lattialle. Aallot keinuttivat!
*
Laiva saapui laituriin Inkoon kirkonkylään, joka on rannalla, klo 15. Ehdin vielä juosta kuvaamaan keskiaikaisen kivikirkon, ennen V. Amperin tilausbussin lähtöaikaa klo 15:15. Helena odotteli ulkona, jäljelle bussiin oli jäänyt enää seisomapaikkoja noin seitsemälle.
*
Toinenkin bussi saapui! Se toi pikaristeilijöitä kulkemaan laivalla vain lyhyen välin Inkoon kirkonkylästä Barösundiin, jossa meidän Fagervikin-retkikuntamme palaisi laivaan.
*
Fagervikissa oli aikaa klo 15:30-17. Opas selosti paikkoja ja moitti sitten minua, kun kuvasin portin rautaristikoiden läpi Fagervikin kartanon, joka oli "Privat". Kartanon lisäksi näimme pienen vanhan punaisen puisen kirkon sekä ison pajan ja pienen pajan ja useita punamultaisia vanhoja puurakennuksia. Samoin vanhoja puita ja mutkittelevia kapeita hiekkateitä tai polkuja. Kuvasin merenrantaa kirkon takaa ja sieltä viistosti lahden yli kartanon julkisivua merelle.
*
Pieni puinen kirkko ja koko tiiviihkö puurakenteinen kylä oli idyllinen, isoine pajoineen ja pikkupajoineen. Viereinen järvi sijaitsi korkealla, sieltä ränni vesivoimalaitokseen, veden putous 25 metriä tuotti voimaa. Hisinger ja von Frenckell alueen vanhoja sukuja. Söimme piirakkaa pienessä puisessa kahvilassa.
*
Paluubussimme kuljetti meitä 7 km Barösundin salmen lossirantaan, jonne laiva oli sillä aikaa siirtynyt laituriin. Lossi kuljetti juuri Ingmanin meijerin autoa salmen yli.
*
Aurinko paistoi. Kapteeni oli hiljaa, kuuluttamatta selostuksia. Kello 17:25 (eikä 17:15) jatkettiin laivamatkaa, yhä ensin vielä länteen, mutta käännyttiin paluumatkalle itään. Porkkalassa oltiin klo 20:30. Aika tuntui kuluvan nopeasti. Merellä oli tyyntä nyt. Kylmää. Sisällä salongissa oli inttäjä: "En ole humalassa, vaikka huojun!" Hän alkoi väitellä sanavalmiin Helenan kanssa.
*
Halusin oleskella edelleen ulkokannella, ja etukannella loppumatkasta. Aloin kuitenkin palella minäkin. Espoon mantereen rannat ohitettiin nyt vieläkin kauempaa kuin aamulla. Nesteen korkea torni, Uolevi Raaden hammas, näkyi. Helsingin Kaivopuisto näytti mereltä kauniilta hämärässä (aurinko laski). Helsinkiin saavuttiin klo 22:45 kuten pitikin. Kävelimme Espalta Aleksille ja Kluuvin metroasemalle.

481. Porvooseen Runeberg-laivalla


Matkustin J.L. Runeberg-laivalla Porvooseen sunnuntaina 16.7.1995.
*
M/S J.L. Runeberg (aiempi S/S Helsingfors Skärgård) on rakennettu Hietalahden telakalla 1912. Höyrykone on vaihdettu dieselmoottoriin 1962. Laivan pituus on 28,8 metriä ja suurin syväys 2 metriä. Matkustajakapasiteetti on 220.
*
Kävelin Espoon Westendistä sunnuntain aamuna klo 7:20-9:10 Helsingin kauppatorille. Lämpötila oli jo + 15 astetta. Hiki. Näin Espoon Hanasaaren kohdalla klo 8 Silja Linen Tukholmasta saapuvan valkoisen autolautan lipuvan merellä kohti Helsinkiä.
*
J.L Runebergin laituripaikka oli lähellä Katajanokan siltaa, pieni ruskea lipunmyyntikoju Kauppatorin kiveyksellä ja laivakin aamusella kuten yölläkin paikallaan laiturissa.
*
Pasin näköinen poika myi Kauppatorilla laivaliput, meno-paluu Porvooseen 140 markkaa (23 euroa). Helena,31, oli pukeutunut kesäromanttisiin vaatteisiin. Olimme ajoissa, että saisimme varmasti liput ilman varausta. Nousimme laivaan n. klo 9:45, vietettyämme puolisen tuntia kauppatorilla. Mansikoita.
*
Toinen matruusi, joka muistutti joskus tuntemaani opiskelijaa Peltomäkeä, irrotti laivan köydet laiturista klo 10. Hän taiteili myöhemmin köysistä siistejä kieppejä laivan kannella.
*
Istuimme menomatkalla ylemmän kannen vasemmalla eli pohjoisen ja rannikon puolella. Alkuun laiva tuntui melko täydeltä. Paljon vanhoja ihmisiä ja toisaalta lapsiperheitä.
*
Kahdella kannella oli ulkotilaa sivuilla ja perällä sekä sisäsalonkeja keskellä, portaat kerrosten välillä. Keulakansi oli muita alempana ja sieltä vei ovi alimpaan ja isoimpaan sisätilaan, jossa sijaitsi laivan ravintola. Parit käymälätilat eri puolilla laivaa.
*
Sympaattinen, hieman puolikielinen kapteeni selosti ohitettavia saaria. Lonna, Santahamina, Villinki. Kaukaa mereltä, reitti kulki nyt ulkokautta. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta.
*
Saavuimme Musta Hevonen -nimiselle saarelle klo 11:10. Siellä oli mökkejä. Laiturille jätettiin paljon tavaraa.
*
Pirttisaari klo 11:50, idyllinen salmi, jossa oli odotushuone matkustavaisille.
*
Haikkoo klo 13:10. Paljon mainostettu Haikon kartanohotelli, josta lapsuudessani puhuttiin paljon. En muista kävivätkö vanhempani siellä kertaakaan vaiko useamman kerran. Rumia uudisrakennuksia näköpiirissä.
*
Neste Oy:n Sköldvikin öljysataman eli Kilpilahden savupiiput ja erilaiset vihreät säiliöt kurkottivat näkyviin metsän puiden ylitse. Punainen laiva. Tiira.
*
Hamarin kalastajakylä näytti upealta! Haikon jälkeen.
*
Emäsalon silta 18 metriä, muutama auto.
*
Porvoo klo 14, laituriin kävelysillan luo. Vossikka odotti saapuvia turisteja.
*
Kävelemme rantaa pitkin pohjoiseen. Simolin yhä mainosti kyltillään. Puoteja oli auki Vanhassa Kaupungissa sunnuntainakin! Keskiaikaisessa kirkossa parit häät, sanomalehti 'Uusimaan' auto tuli. Vanhan torin kiveys oli huomattavan epätasainen. Kahvilat kuudesta kahdekaan markkaan matkailuitoimiston vieressä. Papukaija ja Huvimaja-näyttelyn asetelma houkuttimina. Vanha silta joen yli. Rantaa pitkin. Pääteaseman taulu. Runebergin kodin piha. Palasimme laivarantaan jo klo 15:40.
*
Nousimme laivaan klo 15:50, asettuen nyt alemman kannen perälle. Porvoonjoki kaarsi. Paalutukset rannoissa, ettei maata sortuisi jokeen. Pikamoottoriveneitä huristeli.
*
Merellä nousi viileitä tuulia. Helena paleli takissakin. Minulla oli vain lyhyet hihat paidassa.
*
Paluumatkalle osallistui huomattavan vähän matkustajia, jäi paljon tilaa. Vähitellen hiljenevä illan tunnelma. Olikin aivan erilaista. kuin laskeutumista kohti yötä, jos aamupäivällä noustiin kohti päivän huippua ja sen yli. Ehkä voisin suositella matkustamista kerrallaan vain toiseen suuntaan, mutta niistä kumpaan suuntaan tahansa, aamulla tai illalla.
*
Siirryimme sisäsalonkiin, niitä oli useampia erikokoisia erilaisin tunnelmin, parit molemmilla kansilla. Lehden lukemista, Helsingin Sanomissa Suomen vanhoista kirkoista. Helena kiikaroi loppumatkasta kotisaarta Vuosaarta. Helsinkiin saavuttiin takaisin klo 19:50.

480. Tarjanne-laivalla Tampereelta


"Runoilijan tie", laivalla Tampere - Ruovesi - Visuvesi - Virrat.
*
S/S Tarjanne on vuonna 1908 rakennettu höyrylaiva, Suomen viimeinen pitkän linjan matkustajahöyrylaiva, jossa on 115 matkustajapaikkaa. Miehistöä on neljä sekä lisäksi ravintolan henkilökunta. Laivan pituus on 29 metriä ja leveys 6 metriä, suurin syväys 2,39 metriä. Matkanopeus on noin 9,5 km tunnissa.
*
Lähdimme torstaina 5.7.2001 Helsingistä 6:06 junalla Tampereelle. Tyhjä varhainen juna täyttyi vasta Riihimäeltä. Tampereella klo 8:15 kävelimme Hämeenkatua. Sarjakuvakauppa Kukunor oli lopettanut siirryttyään Helsinkiin. Kuljimme ohi Metson länteen Pyynikin näkötornille ja Varalan urheiluopiston kauniiseen pihaan. Pispalaan alhaalta, pitkät puuportaat ylös, kävi reisiin. Harjua alas, Paasikiventie, Mustalahti.
*
Tarjanne-laivaan oli jonoa klo 10:25. Risteilylippu maksoi 240 markkaa (40 euroa). Reittinä oli Tampere - Ruovesi - Visuvesi - Virrat, sekä paluu bussilla Tampereelle. Kävimme yläkannella mutta istuimme alakannelle perälle.
*
Tasainen laivamatka aallokossakin! Näsin selkä. Yksi sulku. Kanavia ja kapeikkoja.
*
Ruoveden Kalelaan oli matkalla kuusi ihmistä, he jatkoivat laiturilta taksiautolla.
*
Ruhalan laituri. Oli meditatiivista lipua vedessä. Hyvä olo.
*
Söimme laivalla klo 15:30 riistapaistoksen, perunamuusia, salaattia ja kahvin, 68 markkaa.
*
Virroille laiva saapui klo 18:32. Rantapuisto, jalkojen uittamista. Bussi täyttyi klo 18:45, mutta saimme vieruspaikat perältä. Virtain linja-autoasemalta tuli kolme matkustajaa lisää. Pienoinen sightseeing bussilla Virroilla. Kaakkoon Ruovedelle vievän tien 66 varrella n. 5 km Virroilta näkyivät salaperäisen jylhät Torisevan rotkojärvet.
*
Joitakuita jäi Ruovedelle, toisaalta uusiakin tuli. Tampereelle saavuttiin klo 20:53, eli parin tunnin bussimatka. Juna Jyväskylästä Helsinkiin pysähtyi Tampereen asemalle klo 21:18 (Oulusta 21:02), tyhjähkö 2-kerroksinen juna. Konduktööri ei ottanut lisämaksua, vaikkakin valitti: "Tämä lippu on 23:18-junaan!" Matkatoverilla oli Lomalippu. "Seinällä luki: ei paikkavarausta". Helsinkiin saavuttiin 23:25.
*
***
*
Kotimaan laivamatkojen yhteenveto:
*
479. Uuteenkaupunkiin - (Franz Höijer) - 7.8.1996 - Hangosta
480. Virroille - (Tarjanne) - 5.7.2001 - Tampereelta
481. Porvooseen - (Runeberg) - 16.7.1995 - Helsingistä
482. Inkooseen - (Runeberg) - 23.7.1998 - Helsingistä
483. Loviisaan - (Runeberg) - 6.7.2006. - Helsingistä
484. Hämeenlinnaan - (Hopealinja) - 21.8.2004 - Tampereelta

479. Laivalla Hangosta Uuteenkaupunkiin

"Suuri Saaristoreitti" vanhalla Franz Höijer-laivalla.
Reittiä: Hanko klo 10 - Kasnäs 12 - Gullkrona 14:15-45
(käynti saaressa) - Nauvon kirkonkylä 17 - Kustavi 20 -
Uusikaupunki klo 22. Elokuun alussa 1996.
*
Saaristolaiva-matkaa voi kehua ja suositella! Saaristolaisia
subventoiva lippu vain 60 markkaa. Kalapitoinen seisova pöytä
80 markkaa, ei niin runsas kuin isommilla laivoilla, mutta upea
ympäristö! 98 matkustajaa enimmillään, kapasiteetti oli 100.
- Laivan reitti on eri vuosina vaihdellut, Turun saaristossa.
*
Nukuttuani yhdestä viiteen lähdin P. Tyllilän bussilla 5:55 Soukasta Helsinkiin. Juna Hankoon tai Turkuun lähti klo 6:34. Ensimmäinen vaunu oli takempia väljempi. Karjaalla oli useampia reppuselkäisiä junanvaihtajia. Hangon-junassa kuuli paljon Tove Jansson -ruotsia.
*
Hangossa kävelimme siltaa radan yli: Nycanderinkatu, Esplanadi. Turisti-infon toimistosta haimme esitteitä. Kysyttäessä kerroimme menevämme laivalle.
*
"Olette kai varanneet? Monesti aivan täynnä! Laivaa kysellään meltä enemmän kuin mitään muuta! Vaihtoehtona olisi matka Bengtskärin majakalle, 290 markkaa!"
*
Kävelimme laiturille, vaikka ilman varauksia.
Franz Höijer -laiva saapui klo 9:30.
"Onko tilaa?"
"Minne? Montako?" merimiesnuttuinen blondi kysyi.
*
Turistibussi saapui. Ja toinen. Lisäksi muutama yksityisturisti.
Laivalle saapui 98 matkustajaa, tilaa olisi ollut sadalle.
*
Vinssillä laskettiin alas kiikkerät laskuportaat laiturille.
Nuolten opastamina kuljettiin jonossa eteenpäin,
keulapuoli, portaat alas, aula, baaritiski, perällä ruokasali.
Seisova pöytä maksoi 80 markkaa, laivalippu 60 markkaa,
naisystävä sai opiskelijakortilla puoleen hintaan 30 markalla.
Mummot hieman marisivat jonottamisesta.
*
Joillakuilla oli hyttivaraus: yöpyjille riitti 9 hyttiä x 2 petiä.
Olin haaveillut laivayöpymisestä Uudenkaupungin yössä,
mutten varautunut varaamalla. Saatoin vain kateudella
katsoa, miten neiti Marplet Agatha Christien kirjoista voivat
siellä täällä avata satunnaisia ovia omiin laitahytteihinsä.
*
Itse istuimme puupenkillä sivukannella auringossa.
Kapteeni kertoili: "Rakkaat ihmiset..."
Hyvinkään Liikenteen tuoma porukka sai syödä ensin.
Toinen kattaus Kasnäsin jälkeen "Piikkiön karjalaisille",
mutta meitä muitakin yksittäisiä mahtui jo aterioimaan.
*
Kasnäs klo 12:30. Noin 46 matkustajaa jäi jo pois, mm.
pyörätuolia käyttänyt nainen ja paljon eläkeikäisiä, eli
Hyvinkään Liikenteen opastamat seuramatkalaiset,
matkalla Amos Andersonin kotimuseoon Kemiöön.
"Mikä tän botskin nimi oli?" kysyi joku lähtiessään.
*
Kasnäsistä nousi laivaan n. 40-vuotias pariskunta.
Jo kaukaa näkyivät he autiolla laiturilla odottamassa.
*
Gullkronan saarella käytiin jaloittelemassa klo 14:20 - 45.
Mukava vapaa puolen tunnin kävely saariluonnossa.
Alkupää luontopolusta. Valokuvia. Museovaja. Esite.
*
Nauvo 16:45. Pari tuntia oli ollut väljää laivalla, mutta
nyt sinne nousi laivakonferenssiporukka. Heillä oli
päässään lippalakit, joissa luki 'Uusikaupunki', kuin
japanilaisilla, ja heille oli varattu oma sisäsalonki,
Privat. Tervetuliaissmaljakin oli heitä odottamassa.
*
Nauvon satama oli vilkas veneilijöiden rantapaikka.
Kiireinen meluisakin turistitunnelma lapsiperheineen,
runsas valikoima palveluita ja nauttivia asiakkaita.
*
Kustavi - Kivimaa 19:55. Blondi nuoripari rinkkoineen jäi
maihin. Poika oli takatukkainen ja edestä kalju. Pieni
hiljainen tyttö. He istuivat - tai seisoivatkin - sylikkäin.
*
Uusikaupunki alkoi illalla häämöttää. Seuralaiseni kävi
välillä sisällä salongissa lukemassa Helsingin Sanomat,
mutta minä en voinut kyllästyä kesäillan meritunnelmaan.
Rannikkomaisemia olisin voinut katsella loputtomiin.
Tiistaina elokuun kuudentena vasta kello 22 aurinko laski,
viimeisen tunnin aikana painui lännessä Ruotsin suunnalla
taivaanrantaa kohti. Sää oli tyyni, pilvetön, lämmin, upea!
*
Uuteenkaupunkiin klo 22:05, hämärsi jo hiukan siis. Laivalla
olisi ollut 19 hyttipaikkaa, valitettavasti kaikki varattu, mutta
yösija löytyi Hotelli Lännentiestä pienen kaupungin reunalta.
Keskempänä kaupunkia olisi ollut pikkuinen hotelli Pooki,
mutta kävelimme 3 km: Rantatie - Alinen katu - koilliseen,
Levysepäntielle.
*
Ravintolan edessä korjasi mies auringonvarjoja. Sisällä oli
hiljaisehko koliseva baari, valonvälkettä, peliautomaatteja,
biljardi, keilahalli! Varauskirja: retkeilymaja kuulemma täynnä?
Yksikerroksisen motellisiiven huone 25 maksoi 290 markkaa
kahdelta hengeltä eli 2 kertaa 25 euroa. Aamiainen klo 7-9
sisältyi hintaan. Täytimme hotellikortit, en jokaista kohtaa,
maksoimme. Mukaan avain, herätyskello? Rivitalo länteen,
sen äärimmäinen huone. Vuoteita oltiin juuri sijaamassa kun
menimme sisään. Ikkunasta oli näköala vain pitkäruohoiselle
niitylle ja radiomastolle, ei upean vaan halvan tuntuista.
Käynti suihkussa. Rämä TV oli turha. Unessa klo 24 - 7.
*
Aamiainen oli runsas! Söimme pitkään, luimme aamulehdet.
Kasnäsistä laivaan tullut mies yöpyi myös hotellissa ja jutteli
aamiaisella. Palautin avaimen klo 9.
*
Päivä kului viihtyisässä puukaupungissa museoineen. Bonk?
Merimiehen koti, opas otti nurmikolla aurinkoa. Luotsimuseo,
Laivanvarustajan koti saleineen ja sen ullakolla Merimuseo.
Crusell-viikko oli jo ohi. Kävelimme ensin Myllymäelle. Ostin
linja-autoasemalta Bussilomalipun (340 mk /60 eur). Kirjasto oli
sokkeloinen puutalo. Istuimme Kaupunginlahden rannassa.
Romukauppa, Pelastusarmeija sekä iso divari Alisen tai Ylisen
kadun itäpäässä, vanhoja lehtiä. Ostin Suomen Tieoppaan, 10
markkaa (2 euroa). Kahvilassa raparperipiirasta.
*
Matkatoveri lähti 16:45 kohti Helsinkiä ja minä jatkoin 3 bussilla
vaihtaen rannikkoa pohjoiseen. Laitilan kananmunakaupunki
ensimmäiseksi, kirkko, kirjasto ja Aurajoki, 2 tuntia katselin sitä.
*
Raumalla viivyin klo 20:15 - 22:30, sen Vanhassa kaupungissa
(vain 700 asukasta, paljon liikkeitä), illalla hiljainen, siellä täällä
ihmisiä, kissa ylitti tottuneesti Rauman kanaalin pieneltä kiveltä
toiselle kivelle hyppien. Tunnelmallinen illalla! Unescon listalla.
*
Yöbussilla Vaasaan. Tulipas linjuri täynnä opiskelijan ikäisiä.
Onneksi moni jäi Raumalle, joten sekaan mahduin. Vaasan
yössä valmistauduttiin Taiteiden Yöhön (8.8.) nikkaroimalla
esiintymislavoja. Mutta jatkoin jo klo 4:50 bussilla Laihialle,
jossa kävin katsomassa iso-iso-isäni (1855-1943) haudan
kirkon kupeessa ja maanviljelystilaansa Isossakylässä.
Sumuinen aamu muuttui päivällä auringon porotukseksi.
*
Nähtävyyksien Uusikaupunki, perustettu 1617:
*
K: Vanha harmaakivikirkko 1629, Rantakatu 39
K: Uusi goottilaistyylinen kirkko 1863 G.T. Chiewitz, Rauhankatu
K: Alttaritaulun (3-os.) maalannut kaupungin poika R.W. Ekman
M: Kulttuurihistoriallinen museo, merihistoriaa, Ylinenkatu 11
M: Luotsimuseo, Vallimäki
M: Merimiehen koti, Myllykatu 18
M: Dynamokeskus Bonk, Alvar Gullichsenin taidenäyttely
M: Automuseo, Saab-kokoelma, Autokorjaamomuseo
P: Sankaripatsas Saaristonaisen suru, Jussi Vikainen, Vanhan kirkon puisto
P: Vapauden ja itsenäisyyden muistomerkki, Katri Varen-Varis, U. kirkon puisto
P: Uudenkaupungin rauhan 1721 muistomerkki, Reino Harsti, kauppatori
P: Toivo-patsas, suihkukaivo, Jussi Vikainen, Rauhanpuisto
P: Merenkävijäin muistomerkki, Olli Vahtera, Vallimäki
P: Kellontekijä August Nordenskiöldin muistomerkki, Jussi Vikainen, Vallimäki
P: Itämaisen sodan ja optillisen lennättimen muistomerkki, Kivimäki
P: Olof Snellmanin muistomerkki, Vanhan kirkon puisto
P: Parkkilaiva Pekingin ylämärssyraaka, Vanhan kirkon puisto
P: Vuoden 1846 palon laatta, Myllykatu
P: Vuoden 1855 palon laatta, Sepänkatu
N: Myllymäen puisto, 4 tuulimyllyä, näkötorni

torstai 15. tammikuuta 2015

478. Liedon eläintarhassa


Maanantain-vastaisena yönä 1997 nukuin 5 tuntia ja kun en halunnut kiirehtiä aamulla, ehdinkin vasta klo 7:n bussiin Espoosta, joka kulki niin hitaasti, että niukasti myöhästyin klo 7:30 Turkuun lähteneestä EP-vuorosta (olisi kannattanut mennä Kehä III/Espoon keskuksen pysäkille).
*
Eipä mitään, 8:00 seuraava pikavuoro, Turussa 10:30. Tällä puolen jokea Vanha akatemia, Engelin tähtitorni, yliopiston biokemian ja oikeustieteellisen uudisrakennukset. Sen sijaan Erik Bryggmanin Ylösnousemuskappeli, P.Henrikin kirkko, Kupittaan urheilupuiston jalkapallokatsomo (Bryggman), Varissuon srk-keskus ja Raision kaupungintalo jäävät vielä kolmanteen Turun-reissuun, yhdessä Paimion parantolan ja Paimion srk-keskuksen kanssa. Enpä olisi ehtinyt kaikkea, vaikka olisinkin ehtinyt jo Hgistä 6:30 - 8:45 ajavaan autoon, kuten kaavailin. Alkukesän "Kakola"-reissulla ehdin Turun tois-puol-jokke -kohteet + Tuomiokirkon täl-puolel.
*
Pääkohteeni maanantaina oli kuitenkin Liedon Zoolandia - eläintarha.
*
Liedon asemakylä on 17 km Turusta koilliseen. Lähdin sinne klo 12 Suomen Kulkuneuvot -kirjan opastamana, parin km päähän Zoosta, tietämättä, selvittämättä, että Valtasen paikallisbussi kulkee puolen tunnin välein Turun Puutori - Lieto (Zoo)-väliä. Kirjassa kun ei ollut näin lyhyitä linjoja, enkä tullut ajatelleeksi niitä olevan Turun ympäristön maaseudulle. Eipä ollut matkustajiakaan, kun palasin Valtasella. Lisäkseni vain yksi rouva tuli matkan varrelta. Ei edes kolmatta matkustajaa klo 17:n vuorossa!
*
Tällä matkan varrelta tulleella rouvalla oli bussilippuna elektroninen 'älykortti'. Tänä maanantaina ostettu ja ekaa päivää käytössä oleva. Mutta kuski ei saanut laitetta toimimaan - joten rouva sai ilmaisen matkan. Siitä alkoi heillä keskustelu, jossa kuljettaja puhui tuntemattoman sotilaan Hietasen veroisesti Turun murretta, päivitellen:
"Miten maar pysy aikataulus, jos simmottis kortti pitä alka käyttämä?
Ja viel myy simmost bussis, mite sit riittä pohjakassa!?"
He kävivät yhdessä läpi kaikki mahdolliset pulmat.
*
Rouva ihmetteli vielä, että entäs jos kortti kastuu?
Kuski: "No JUST SITÄ mää ole kans täsä koko aja miettiny!"
-
Pitäisipä olla kynä ja paperi esillä ja kirjoittaa OIKEIN kunnon repliikkejä. Ei itse Väinö Linnakaan osannut kaikkia korvakuulolta ja muististaan virheettömästi, vaan kustantaja tarkastutti ja korjautti ne kirjaa varten.
*
Viivyin Liedon asemakylän eläintarhassa 4 tuntia. Näytti vaatimattomalta paikalta portista mennessä (maksoi 65 mk eli 11 euroa - 1997). Lapsille oli maastoajorataa, kahluuallasta.
*
Ainakin laama oli mukava, asui yhdessä kamelin kanssa. Kumpikaan ei sylkäissyt päälle ja viihtyivät ihmisten lähellä isossa aitauksessa, jossa pääsivät myös hyvin etäälle. Ihmisiä olikin miellyttävän vähän, muutamia perheitä harvakseen.
*
Suomen ainoa norsu, sirkuksesta eläkkeellä oleva Vanni, poimi kärsäänsä pikkulasten ojentamia porkkanoita. Rehuja, kaalia tai salaattia, se saattoi hyljeksiäkin, kun porkkana oli mieluisampaa. Välillä Vanni innostui ottamaan pallon etujalkojensa väliin ja rummuttamaan sitä kärsällään. Välillä se kävi tallistaan ulkona kävelyllä mm. heittämässä kärsällään hiekkaa päälleen.
*
Kenguru olikin vain jokin vaatimattomampi vallabi-sukulainen, ja lepäili varjossa ruohon peitossa. Korkeasaaressa taitaakin olla lajitoveri.
*
Alligaattorit ja krokotiilit olivat mukavia tuttavuuksia, tosin kovin laiskoina lököttivät, ruokalevollaan kenties. Punakorva-kilpikonnat uiskentelivat vedessä tai joku niistä seilasi puunoksalla puoliksi vedessä roikkuen, sai liikkua tarvitsematta itse tehdä mitään.
*
Vesiagamat oli mainio lisko, eloisan vilkas. Mahdollinen Tove Janssonin hattivattien ulkonäöllinen esikuva nostaessaan etukäpälänsä ja vatsansa ikkunalasia vasten. Esim. iguanat vain lojuivat lehtioksien päällä paikallaan. Käärmeitä oli.
*
Lintutalossa oli välillä "korvia särkevä" meteli papukaijojen mekastaessa. Näätä oli ensin liian vilkas, jotta sitä ehtisi kuvata, ravatessaan juoksulenkkiä. Palasin uudelleen, silloin näätä lojui siestalla koppinsa katolla. En olisi halunnut häiritä, mutta jotta saisin kunnon kuvan, niin rapistelin, kopistelin ja viheltelin hiljaa. Näätä nostikin päätään, mutta ei mielissään, vaan painui äkäisenä suoraan sisälle koppiinsa nukkumaan, ettei häirittäisi. (Muita katsojia ei ollut kuin minä). Hyvä, että sillä oli mahdollisuus hakeutua rauhaan omiin oloihinsa. Kuva jäi saamatta.
*
Jotenkin yllättävän hyvin Zoolandiassa siis sitten viihdyinkin... Olin ajatellut ehkä vain parikin tuntia olla, mutta viivyttelinkin (parempia kuvia haeskellen) jopa 4 tuntia! Jo muualta "liiankin tutuille" kauriille, poroille yms. ei aikaani kylläkään riittänyt, mutta oudommat eläimet kiinnostivat. - Lapsena näin norsuja Wienin eläintarhassa - se oli vaikuttavaa, kun Korkeasaaressa en ollut nähnyt niitä.
*
Ja kylläpä oli kaunista maalaismaisemaa Liedossakin. Yhtä aikaa on matkustellut kyllikseen, mutta myös huomaa, miten loputtoman paljon on näkemättäkin, suhteellisen lähelläkin, kuten 200 km säteellä Helsingistä tai Espoosta.
*
Jossakin vaiheessa 1980-luvun alussa mulle syttyi halu tuntea enemmän Suomea, Pohjoismaita, Eurooppaa... Lapsena olin nähnyt muutamia paikkoja (Ateena, Barcelona, Wien... Suomessa Jämsä, Luumäki, Punkaharju, Savonlinna tavallisia kesäkohteita, Turku, Naantali, Tampere jonkin verran tuttuja).
*
Ihan kartan perusteella päättelin, että olisi tärkeää tutustua Poriin, Raumaan, Vaasaan, Ouluun, Joensuuhun - outoja, eri puolia Suomesta ja tärkeitä, isoja kaupunkeja. Tapaapa vaikkapa ihmisen, joka sanoo: "Olen Kajaanista kotoisin", niin on kivaa sanoa tuntevansa Kajaania: "Olen joskus käynyt Kajaanissa".
*
Ensyklopedistista halua tuntea paikkoja, kuten Kristiinankaupunki, Kaskinen... Vanhoista kaupungeista viimeisiä käymättömiä oli pitkään Uusikaarlepyy, jonka läpi olin ajanut bussilla useita kertoja - 1-5 min. pysähdys linjuriasemalla - ehkä sen takia jäänyt käymättä varsinaisesti, kun kovin pieneltä paikalta näytti. Ikaalinen oli kauan toinen samanlainen (vanha kauppala), myöhemmin kävin kummassakin.

477. Kuvausmatka Lapissa 1997


Olipas lämmin ja aurinkoinen kesä 1997! Tuli käytyä vähän joka puolella Suomea. Yli 50 kaupungissa tai kunnassa... Hanko-Sodankylä, Vaasa-Lieksa, Hamina-Tornio... Kuvasin arkkitehtuuria, satoja kohteita, tuhansia kuvia.
*
***
*
Rovaniemellä kävin 1997 ehkä vasta 3. kerran... Korkalovaaran Alvar Aallon suunnittelema asuinalue. Arktikumissa kävin jo pari vuotta aiemmin. Jätkänkynttilä-silta. Aallon hallintokeskus Lapin maakuntakirjastoineen. Mainio idea rakentaa lattiaan puoli kerrosta alemmas soppia, poteroita. Siten hyllyrivit eivät rajaa näkyvyyttä kapeiksi käytäviksi.
*
***
*
Sodankylän filmifestivaalit ja Sodankylän pieni mielenkiintoinen 1600-luvun puukirkko (harvinaisuus!). Kunta oli suurempi kuin Belgia, opin "Suomen kaunein kunta" -TV-ohjelmasta:
"Paljon nähtävyyksiä!" kehui ohjelmassa nuori tyttö.
"Mitä näyttäisit?"
"No, vanhan puukirkon..."
*
Midnight Sun Film Festivalin aikana monet paikat olivat auki 24 h, kuten melkein filmitkin pyörivät, 3 eri paikassa, Kino Lapinsuu (200 paikkaa), koulun juhlasali (200 paikkaa), ja sirkusteltta (600 paikkaa).
*
Aika täyttä oli kaikissa, mahduin sentään. Mitään ehdotonta filmielämystä en kokenut, vaikkakin mieleen (ainakin toistaiseksi) jääneitä. Ja keskiyön auringon näin, yli idyllisen joen...
*
Filmejä olivat tanskalainen "Pusher" ja islantilainen Fridrikssonin "Pirunsaari". Saksalaisen Achternbachin filmiä ei ehkä moni muu esittäisi kuin AkiM Kaurismäki. Keskinäistä huumoriaan.
*
Sodankylää pohjoisemmaksi en mennyt, vaikkakin Inarissa on Pielpajärven erämaakirkko. Eräs entinen tyttöystäväni vihitytti itsensä siellä avioliittoon, toisen pohjoisen ihmisen kanssa. voidakseen pysyä aina Tornion pohjoispuolella. Minusta Lapissa olisi yksitoikkoista pitemmän päälle. - Torniossa kävin kuvaamassa sisältä upean kirkon ja kaupungintalon, kun siellä taas kerran kävin.
*
Sodankylän yötöntä yötä katselin mm. klo 01, klo 04 yöllä... kauniin joen rannassa. Kahden elokuvan välissä. Aamummalla kuljin idyllistä jokirantaa pensaiden lomassa niin kauas, etten uskonut siellä enää ketään ihmisiä olevan, mutta olipas siellä joku lähetyssaarnaaja-pariskunta.
*
Sodankylän julkkisvieraista en tainnut nähdä kuin veljekset Aki ja Mika Kaurismäen, sekä saksalaisohjaaja Achternbachin, josta he kovasti pitivät. Tämän kesän kesäfestivaali, mutta en hirveän paljon innostu(nut) festivaalihumusta.
*
Pohjoisemmaksi hiukan teki mieli, että olisin ajanut Utsjoen Nuorgamiin, mutta ei sopinut aikatauluuni, tai olisin voinut olla vain muutaman tunnin yöttömässä yössä ja sitten takaisin... Ajattelin, että pitäisi olla teltta mukana ja edes yksi yö + pari päivää kulkea kauniin Tenojoen vartta, mieluiten rakastetun kanssa hetkiä jakaen. Ei välttämättä tarvitse tehdä vaativaa eräretkeä...
*
***
*
Jotenkin viihdyn aika hyvin yksin. On hauskaa kertoa reissusta, mutta en seuraa kaivannut. HS:ssä Bud Blaken sarjakuvan Juli: "Isona matkustan yksin, ja menen ihan minne itse haluan enkä minne muut haluavat." "Egoistin matka", kommentoi Tiikeri eli Tiger. (Päähenkilö on tässäkin sarjakuvassa sivuhahmoja tylsempi. Nimi juontunee siitä, kun tämä baseball-lakkia aina pitävä poika käytti ainakin aiemmin myös mainos-paitoja, ja "Pistä tiikeri tankkiin. Esso" oli sarjan syntyaikoihin 1960-luvulla kaikkein mainostetuimpia iskulauseita.

476. Kuvausmatka Itä-Suomessa 1997


Joensuussa olin ollut edellisen kerran v. 1981. Paljon se oli muuttunut edukseen. Siltoja Pielisjoen haarojen yli, joen rantapuistoja, uittokanavia, sulkuja, moni-ilmeinen joenvarsikaupunki. Kuluneina vuosina oli rakennettu puistoja, kävely- ja pyöräteitä, kaupunki oli kaunistunut. P-Karjalan Maakunta-arkiston linnamainen punatiilimuuritalo suljettuine luukkuineen on persoonallisen soma, yliopiston punatiiliarkkitehtuuri tavallisemmin nätti.
*
***
*
Lieksa näytti 1997 ehkä sellaiselta kuin Joensuu joskus 1981. Maalaismaisempi "50-luvun kauppala"... Sellainen, johon sopii pölyiset hiekkatiet, suunnittelemattomampi rakentaminen. Pyöräteitä ja jalkakäytäviä ei tarvita, saa riittää tienpientareet. Parikerroksisia kauppataloja riittää Lieksassa yhden kauppatien varteen toki enemmän kuin maaseudun kirkonkylissä. Ja muutaman neliömetrin puistoläntti on rakennettu torin viereen, onhan tämä kaupunki.
*
Lieksassa oli valtavan kuuma. Kuulin sikäläiseltä, että se on helteellä paistinpannu, astiamainen alue, jossa kuuma ilma pysyy tuulettumatta. Varjoa ei ollut helposti löydettävissä, ei riittänyt puita eikä istutuksia, pölyistä tietä vain. Suunnistin äkkiä vain Pietilöiden suunnittelemalle kirkolle, joka rakennettiin, kun Engelin suunnittelema paloi uudenvuodenyönä 1979. Kirkon ympärillä oli sentään puistoa ja joki. Sieltä en enää lähtenyt kuin asemalle ja takaisin kohti etelää.
*
***
*
Takanani oli yksinäinen kuvausmatka Juva, Savonlinna, Kerimäki, Vuoksenniska, Lappeenranta, aamuyöstä 30.7.1997 - aamuun 31.7. Yöbussit. Juvan Shell klo 5:05... Arkkitehtilehden 6/1990 mukaan tuo Grotenfeltin piirtämä huoltamo on merkittävä lisä nykyarkkitehtuuriin. Kuten myös Juvakoti, Rantatiellä keskustassa, 4 km itään Shelliltä, A-lehti 2-3/1995.
*
Juvan kirkko, E.B. Lohrmann 1851, valmistui 1863, ei ole kirkoista kaikkein merkittävimpiä, mutta mielenkiintoinen luonnonkiven käytön vuoksi.
*
***
*
Olavinlinna on kivannäköinen Kyrönsalmen itäpuolelta (juna- ja kävelysiltaa yli), en ollut ennen kävellyt siellä metsärannoilla, ja kuvakulmakin tuntui vähemmän käytetyltä. Savonlinnan tuomiokirkko ei ehkä ole häävi sisältäkään. Komeasti mäellä, kuten kirjasto on toisella mäellä. Kruununmakasiini Riihisaarella (Lohrmann 1851-52), entinen ortodoksikirkko 1845 (suunn. L.K.T. Visconti?)
*
***
*
Kerimäen puukirkon näin 1997 ensikertaa. Sen verran iso, että oli helppo löytää ilman karttaa, kun näkyi jo puitten yli missä se on. Maailman suurin puukirkko ja Suomen suurin kirkko, sisään mahtuu 5000 ihmistä, istumaan yli 3000. Turisteja oli paikalla minun siellä ollessani ainakin 50, yksittäisiä - pareja - perheitä joiden lapset juoksenteli piilosilla - ja bussiryhmä.
*
***
*
Punkaharju tuli käveltyä läpi kesällä 1997, sen 7 km pitkä harju kirkonkylästä eli Punkasalmesta alkaen. Poikkesin Takaharjun parantolassa, Valtionhotellissa, Hotelli Finlandiassa (vuosisadan vaihteesta nuo kaikki, kun matkailu sai alkunsa), metsämuseo Lustossa (uusi) - Retretin junapysäkille asti.
*
Lapsena vietin useampia kesiä Hotelli Finlandiassa, mutta silloin käveltiin harjulla vain vähän matkaa - uskomattoman vähän, kun nyt katsoin ja muistelin, minkä matkan harjua lapsena arvelin kulkeneeni!
*
***
*
Pieksämäki, "Suomen onnettomin kaupunki" - oli varsin idyllinen klo 2:30-4:30 yöllä (junanvaihtoni siellä). Kävelin asemalta kuvaamaan kulttuurikeskus Poleenia. Aurinko nousi Pieksäjärven yllä. Kaunista rantaluonnonpuistometsää riittää.
*
Olin ollut Pieksämäellä joskus kesäpäivälläkin. Silloin tuntematon tyttö, n.20-vuotias, käveli suoraan asemalta järvenrantaan, vaihtoi pensaikossa uimapuvun ja kävi uimassa, ui jonkin matkaa, palasi takaisin, kuivasi, vaihtoi vaatteet ja palasi asemalle, junaa odottamaan. Kuvaavaa P-mäen luonnonläheiselle idyllisyydelle! Metsäinen, ruohikkoinen, kätköisesti polveileva ja hiljainen järvenranta on siellä niin lähellä.
*
***
*
Syrjässä keskuksista (9 km Imatran keskustasta), mutta tien varrella on Alvar Aallon 50-luvun päätyö Vuoksenniskan kirkko, jossa jokainen ikkuna on erilainen... täynnä rikkaita yksityiskohtia sisältä.
*
Vuoksenniska näytti selkeältä: oli yksi Vuoksenniskantie kohti lounasta, Imatran keskustaa, ja sitä kulkivat bussit, sen varrella olivat kaikki kaupat, jne. Tiheästi pysäkkejä, etsin vain pikavuoropysäkkiä. Vastapuolella pysäkkikilvessä oli sinikyltti "kaukoliikenteen ja pikavuoron pysäkki siirretty torin kohdalle".
*
No, Torikatu oli poikkikatu, ei näyttänyt vievän mihinkään tärkeään, vain kohta junaradan ali etelään. Sen kohdalla pieni kukin ja kivin koristettu aukio ja iso sadekatos-pysäkki, jossa kyltti: VUOKSENNISKA. Vastaavanlainen kyltillä ja katoksella varustettu myös Imatran suuntaan vähän matkan päässä.
*
Sen täytyi olla tämä, "Vuoksenniskan" pysäkki, OLIN IHAN VARMA. Kunnes bussia ei tullut klo 18:20 ja satuin vilkaisemaan Imatran suuntaan nähden juuri valkoisen linja-auton perän heilahtavan noustuaan Lakasenkadulta ja kaasuttaen Vuoksenniskankatua kohti Imatraa. Asiaa tutkittuani selvisi, että hyväksi oli näköjään nähty, että pikavuoro poikkeaa tämän kerran Vuoksenniskantieltä ajaen Torikatua korttelin alas, jossa Peltolankadun varrella näköjään pikkukauppatoriaukio, josta sitten seuraavaa poikkikatua takaisin ylös Vn-tielle...
*
Minulta unohtui journalistin perussääntö: "Tarkista, tarkista ja tarkista", vaikka asia olisi ihan selvä. Unohtui kysyä ihmisiltä - kun ei ne yleensä tiedä!
*
Joskus olen kulkenut naiskumppanin kanssa, joka kyselee aina ihmisiltä. Jos olisin lyönyt vetoa: ei se tiedä /vastaus on väärä tai harhaanjohtava tai käyttökelvoton, olisin kai voittanut 10-0... No, ehkä kysymykset voivat olla joko vaikeita tai helppoja.
*
"Ensimmäinen vastaantulija on tolvana. Jos et usko, kysy häneltä jotakin, niin hän todistaa sen." väitti Ambroce Bierce, paholaisen sanakirjassaan.
*
Mutta eipä mitään, minulla oli Suomen Kulkuneuvot -teos (kesä-96 sai kelvata yhä) matkassa. Seuraava linjuri Helsinkiin klo 8:30 aamulla, tai Kotkaan kuudelta, Imatran keskustasta. Ajankuluksi kävelin sinne keskustaan - se oli ihan myönteistä, että tuli nähtyä kävellen 9 km enemmän Imatraa. Matkan varrella oli soma pieni ortodoksikirkko (nähtävyys), pysähdyin sen äärelle ja Vuoksen rannalle, kun tie kaarsi joen ääreen. Ostin Vuoksenniskan kaupasta yöksi matkaeväitä. Sorsat tarkkailivat.
*
Imatralta pääsi vielä klo 22:00-22:50 Lappeenrantaan, joka on sen hitusen verran isompi kaupunki, että sieltä pääsi paitsi klo 04:00 Joensuun suuntaan (sillä yöbussilla olen pari kertaa tullut Helsingistä Lappeenrantaan (tai Imatralle klo 4:40) aiempina vuosina), mutta myös klo 4:15 Helsingin suuntaan reittiä Kouvola - Elimäki - Porvoo.
*
Tulipahan nähtyä Lappeenrannan yötä, "sun sets, sun rises", valot heijastuivat Saimaasta, satamarannat täynnä purjeveneitä, rantakatu kesäelämästä vilkas. Lappeenrannassa on myös musiikkiopisto, puukirkko kekokattoinen kahtamoinen, pieni raatihuone... linnoituksen vanhin talo, Lauritsalan kirkko myös tietenkin.
*
LPR:ssä ei edes satanut, kuten Imatralla, jonka Mansikkala -asemakeskus tuntui aivan autiolta. Imatrankosken alueella 4 km Mansikkalasta etelään Valtionhotellin ympärillä oli eloisuutta klo 22:05 ja bussiinkin Imatra-LPR nousi matkustajia. Imatra oli siis tällainen 15-20 km:n nauhakaupunki, Kosken ja Alvar Aallon kirkon välillä 14-15 km.
*
***
*
Haminassa liikennettä opastettiin kaksikielisesti, toinen kieli oli venäjä eikä ruotsi.  Vielä kävin mm. Anjalankoskella, Porvoossa, Loviisassa, Jyväskylässä ja Säynätsalossa. Myös Lahti, Kouvola, Mikkeli, Kuopio, Kajaani. Iisalmesta kuijin poikittaisjunalla Ylivieskaan.
*
Kotkassa ehdin viimein katsella, miten kaunis Sapokanlahdesta on tehty silloilla, vesiputouksilla, istutuksilla ym. Langinkosken keisarillinen kalastusmaja oli kiehtovassa ympäristössä aarniometsäluonnon ympäröimänä. Kotkassa oli vielä lunta torstaina 29.5.1997, mm. kirkon pohjoisseinustalla, siis jäänteitä lumikasoista, Suomen etelärannikolla!
*

475. Kuvausmatka Länsi-Suomessa 1997


Turussa nousin Kakolanmäelle kuvaamaan vankilaa. Kakolan päärakennuksen on suunnitellut E.B. Lohrmann v. 1853, ja puiston G.Th. Chiewitz 1850-luvulla. Tietenkin joka paikassa alhaalta Linnankadulta alkaen luki, että "vankila-alue, asiattomilta pääsy kielletty", vakiouhkauksin, mutta minullahan oli asiaa: halusin kuvata rakennuksen! CD-ROM-teokseen Suomen arkkitehtuurista. Enhän vaan tavallisena turistina olisi uskaltautunut Kakolaan mennä kurkistelemaan.
*
No, sitten menin vielä viimeisestäkin portista sisään, jotta yksikään puun lehti ei enää peittäisi tiiliseiniä, ja kuvasin... Yksi vanki tupakoi avoimessa rautaristikkoikkunassaan ja huuteli: "MIKÄ LEHTI! MIKÄ LEHTI!?" Siitäköhän joku Juha Kankkusen näköinen viiksiniekka vartija ryntää hätiin eli pysäyttämään minua.
*
"Onko teillä vankilanjohtajan lupa tänne tuloon? Periaatteessa ei saa kuvata muuten. Kyllä tässä tapauksessa minun nyt täytyy..." hän selitti metallisella äänellä.
*
(Kuvittelin: - Jaa ettäkö ottaa henkilötiedot ylös, saattaa sisälle vankilanjohtajaa tapaamaan,  pidättää tai jotakin... ottaa filmi pois kamerasta, olisipa se jokin katastrofi).
*
"Kyllä minun nyt täytyy - osoittaa teille PORTTIA!"
*
Elikkä oli häivyttävä siitä. Kuvat mulla jo olikin. Kävelin hitaasti laskeutuvaa serpentiini-tietä (katso Turun kartasta) ja huomasin vielä hyvän kuvakulman, otinpa vielä yhden kuvan, ja sitten vasta nopeasti suoria portaita (oikotie sik-sak-ajotielle) alas.
*
"TAKAISIN!" olin kuulevinani huudon takaani. En tiedä oliko vartija vai pilaileva vanki... Juoksinpa vähän. Parin korttelin päässä en enää ajatellut asiaa vaan menin kuvaamaan Mikaelinkirkkoa.
*
***
*
Porissa olin jazzien aikaan, Junneliuksen palatsi, Juseliuksen mausoleumi, Bepop-kauppakeskus, Päiväkoti Taikurinhattu. Puistokaistaleella Keski-Porin goottilaisen kirkon ja joen välissä oli joku pari selvästi yöpymässä klo 6-7 maissa (tulin itse yöbussilla klo 5) - jotenkin viehättävää... tuli mieleen interrailit - rinkkamatkailijoiden vapaat yöpymiset Pariisin ym. puistoissa... Pienimuotoisena herättää vapauden tunnetta. Suuremmassa määrin sosiaalinen ongelma (mieleeni tulee näkemäni Lontoon kodittomat). Joenvartta länteen näkyi muutamia telttoja joutomaalla. Saattoi olla myös tilapäisleirintäalue tai vain sen läheisyydessä.
*
***
*
Nakkilan funkkis-kirkko (Huttunen 30-luvulla) ja Juha Leiviskän srk-keskus... Euran Kauttuan Alvar Aallon kuuluisa terassitalo, 4-5 krs, jossa joka kerrokseen ovi maantasolta rinteestä. Ja sitten Raumalle.
*
***
*
Matkailualan seminaarikirjassa mainittiin tutkimus, jossa selvitettiin mm. missä määrin matkailualan oppineet tuntevat kotimaan nähtävyyksiä, siis monessako, missä kaikissa valituista, ehdottoman merkittävistä kohteista ovat itse käyneet? Melkoisia puutteita monella, ehkä puolet ei ollut Raumallakaan käynyt, jonka vanha puu-Rauma on UNESCOn maailmanperintökohde.
*
Minulla niin mones käynti, etten viitsi kuvailla enää. No, "Rauman kanaali" on viehättävä kapeimmillaan vanhassakaupungissa, kun kissa ylittää sen tottuneesti kivi kiveltä loikkien. Lähempänä merta kanaaliin mahtuu veneitä ja venelaitureita.
*
Kuvauskierros jatkui, ja täytyi myös "lukea kotiläksyjä", esim. selvittää kartoilta, missä Alvar Aallon legendaarinen "Paimion parantola" Paimiossa oikein sijaitsee, ja muista tietolähteistä, onko se nykyisin Paimion sairaala vai Paimion keskuslaitos vai jokin muu? Oli nyt Paimion sairaala. Rock-antropologi Timo Saarniemen kuolinpaikka 2005.
*
***
*
Linnunlaulu ja arkkitehtuuri: Tampereella Reima Pietilän Hervannan toimintakeskuksessa on niin paljon koloja ulkoseinän katonrajassa, että linnuthan siellä viihtyvät ja sirkuttavat koko ajan. Onkohan lintujen tuloa ajateltu etukäteen? Voisiko joku jossakin toisessa rakennuksessa ajatella sellaista ja luoda rakennukseen äänimaiseman lintujen vapaaehtoisella avulla?
*
***
*
Olen joskus etsinyt paikkoja, joissa voi palata ajassa taaksepäin, esim. 1960- tai 1950-luvulle... vanhoista elokuvista tai valokuvista tuttuun ympäristöön.
*
PARKANO on tehnyt vaikutuksen siinä mielessä (jo ihan bussien pysähtyessä 10 min. kerrallaan). Helsingissä esim. Tapanila säilyi pitkään "pysähtyneisyydessä" - se oli joskus rakennettu täyteen sellaiseksi kuin yhä oli. Sitten sielläkin alettiin täyttää tontteja uudisrakennuksilla tai purettiin vanhoja puutaloja, kuten Malmi on täysin muuttunut, en Malmia vanhanaikaisena ehtinyt nähdäkään.
*
Joissakin lähiöissä - ajalta ennen varsinaisia lähiöitä - Pohjois-Haaga, Maunula, Herttoniemi - voi myös kokea muistoja lähi-menneestä. Minua kiinnostaa sen ajan maailma johon synnyin... näkymät, joita voisin muistaa vauvasta asti, jos muistaisin. Jätän 1920-30-40-50-luvut silloin eläneiden muisteltaviksi.
*
***
*
Paimiosaa, 30 km Turusta itään, kuvattuani Käpy ja Simo Paavilaisen srk-keskusta, keskiaikaista kirkkoa sekä Alvar Aallon 'Paimion parantolaa' jatkoin matkaani Turkuun (Varissuon srk-keskus, Ylösnousemuskappeli, Henrikin kirkko, Urheilupuiston pääkatsomo Samppavuoren kulmilla).
*
Turussa oli Taiteiden yö. Harkitsin vähän, lähdenkö kotiin klo 22 vai 03... lähdin kuitenkin aikaisemmalla. Tai kohtalo sai päättää: lähdin linjurille ajoissa, kulkien Aurajoen länsirantaa, mutta siellä oli aivan valtava ihmistungos (ruokaherkkuja myytiin kojuista ym.), jossa oli vaikea edetä. Muilla ei ollut kiirettä. Sinne olin jäädä puuroutuvien ihmismassojen keskelle. Hyvä ettei ihmisiä pudonnut 'down by the laituri' (samannimisen musiikki-tapahtuman mukaisesti, jonka suojelijaksi on joskus kutsuttu Timo Saarniemi) - eipä uskoisi miten paljon Turussa riittää väkeä. Iso joukko salolaisia mukaan lukien?
*
Vasta Turun torilta koilliseen ruuhka helpotti ja sitten juosten ehdin klo 22 linjuriasemalle - mutta auto lähti vielä monta minuuttia myöhässä, täynnä, kun veilä piti rahastaa niin monia salolaisia! Salon jälkeen oli väljää. Sellaista oli 14.8.1997.
*
***
*
Kävin useammissa paikoissa kuin jaksan kertoa, esim. Hämeenlinna + Aulanko (näkötorniin oli 208 porrasta mäeltä, jonne ensin 322 porrasta alhaalta Stigellin Karhu-veistokselta!). Riihimäki (kirjasto + Erik Bryggmanin vesitorni), Hyvinkää (Ruusuvuoren pyramidikirkko + Sonckin Parantola), Keravan Areenan talo.) Turku + Paimio; Noormarkku + Kankaanpää + Forssa; Vaasa + Seinäjoki.
*
Kävin taas Tammisaaressa ja Hangossa. Sinisen meren avautuminen Hangon Kasinon edessä hiekkarannalta, tykeillä varustettujen kallioiden välistä, on yhäti tunnelmallinen näkymä, ja pitsihuviloiden sarja kadun molemmin puolin viehättää.