486. Iso Vasikkasaari, Espoo

Reittiveneiden helpoin ja suosituin saarikohde Espoossa on Vasikka eli Iso Vasikkasaari. Siitä voi aloittaa käynnit saarissa - vaikkapa jo vauvana lastenvaunussa?
*
Ajoin Espoon bussilla 10 Haukilahden keskustaan, josta kävelin venesatamaan. Runsas kirjo yksityisiä veneitä. Lähellä ravintola Viiriä oli vuoroveneiden laituri. Oikean paikan erotti katsomalla missä päin seisoskelee odottavia ihmisiä tai minne heitä menee.
*
Ruskeapuinen vesibussi saapui laituriin noin klo 13:30. Sitä odotti runsas tusina tai lähes parikymmentä ihmistä. Paksu mies, pariskunta, isä ja tytär, minä, kaksi pikkupoikaa ramppasivat aurinkokannella, jossa 3 + 3 muovituolia rivissä. Miehistöä kippari ja laivapoika, joka kiinnitti veneen köydellä laituriin ja rahasti. Vain 4 euroa menopaluu, lyhyt matka. Viiden euron setelistä sain takaisin 50+20+10+10+5+5 senttiä, taisivat vaihtorahaeurot olla jo vähissä.
*
Vasikkaan on tiheä liikenne Haukilahdesta, josta ensin 15 min. Nokkalan laituriin, sitten 15 min. saarelle, eli yhteensä puoli tuntia. Tuulta oli jopa 12 metriä sekunnissa, mutta ei se tuntunut matkanteossa. Oli mukavaa katsella oikealle sivulle Espoon rantoja.
*
Nokkalasta klo 13:45 tuli kymmenkunta matkustajaa. Monet asettuivat aurinkokannen sijasta sisälle ulkokannen alle, erityisesti lapsiperheet. Ylös nousi ruskettunut blondi olassaan tatuointina 2 japanilaista merkkiä. Tatuoinnin hankkiminen ei vaadi älyä, pikemminkin päinvastoin. Puolella ikäluokasta on tatuointi, puolella ylioppilaslakki, joillakuilla molemmat.
*
Vasikkasaaressa olin klo 14 - 14:45. Laiturin rannassa oli kartta ja kahvila. Lähdin kiertämään rakennettua, osittain pengerrettyä rantapolkua myötäpäivään. Helppo reitti työnnellä lastenvaunuja tai rattaita, ohitin joitakin äitejä pienokaisineen. Uimarannat 1 ja 2 näkyivät olevan käytössä, 3. hiekkaranta oli typötyhjänä kauempana etelässä.
*
Saaren luonto on monipuolista ja rehevää ja luoteisnurkkaa lukuun ottamatta kokonaan ulkoilualuetta. Tilaa on 24 hehtaaria, eli 500 metriä kertaa puoli kilometriä voisivat olla neliön sivut. Rantoja kiertävät rantaniityt, jotka ovat monipuolisimmillaan saaren eteläosissa. Vanha kalastaja-asumus toimii kioskina. Saaren kesäravintola on Gula Villan. Lisäksi kesäkahvio.
*
Keittokatokset ja polttopuut ovat käytössä talvisinkin. Kesällä saatavilla vettä. WC, invalideillekin. Polusto sopii osittain liikuntaesteisillekin. Lasten leikkivälineitä. Nurmikkoalueita. Uimaranta. Näköalatorni. Saaristovenelaituri ja reittiliikenne. Veneille kiinnityspoijuja ja lenkkejä. Saarella on valvonta. Telttailu ei ole sallittua.
*
Tienviitta osoittaa näköalatornille, huonompi polku ylös sisämaahan. Korkea torni, kävin ylhäällä. sieltä näkyivät puiden yli mantereella kohoavat tornitalot. Ei paljon muuta näkyvissä kuin metsää. Mummo ja aikuinen poika nousivat torniin ja minä laskeuduin.
*
Mustikoita löysin metsästä olemattoman vähän, vain pari maistoin, liian paljonko ollut poimijoita. Kuljin uutta kinttupolkua itään. Seurasi jyrkkä kapuaminen alas rantapolulle, jota kiersin sitten uudelleen - länteen. Eteläniemi, toinen laituri, vartijan koti, grillauspaikat (kolme). Portaat rantakalliolle. Luonnonpolkuja hiekkapolulle. Ravintola.
*
Lännessä on saaren yksityisalue. Siellä sijaitsee mm. Poseidonin temppeli, antiikin Kreikan rakennustyyliä pylväineen (2 kpl) edustava puinen huvimaja, jonka professori Ivar Heikel sai joskus 120 vuotta sitten lahjaksi apeltaan.
*
Kiersin äkkiä saaren ympäri, vain 45 minuutissa, koska halusin ehtiä sellaiselle venevuorolle, joka veisi Nokkalan tai Haukilahden sijasta 15 minuutin matkan länteen, Suomenojan satamaan. Helle oli vähän hellittänyt, pilvistyi. Kiirehdin, juoksin.
*
Laivapoika tai merimies istuskeli laiturissa. "Suomenoja!" hän huusi. "Joo!". Lapsiperheitä asettui alakannelle. Minä olin nyt ainoa yläkannella. Näköaloja, kuljettiin länteen juuri Salamiin salmesta, ohi rannan yläpuolella kohoavan pikkuisen kreikkalaisen temppelin.
*
Suomenojan korkean voimalaitoksen varjossa, isojen kenttien eteläpuolella oli laivalaituri, jolle hyppäsin jo ennen laivan kiinnittymistä. Kävelin länteen ja pohjoiseen Espoon Rantareitille, jota pitkin olisi 9 km Kivenlahteen. Kuljin ohi Marjaniemen, eksyen metsään ennen Rullaniemeä, Rulluddenia, jatkoin Ankeriaantielle.
*
Iivisniemen vuonna 1968 valkoisuutta hehkunut betonilähiö oli (vuonna 2010) harmaantunut ja rusahtanut, tukirautojen värikökin tihkui elementtien sisältä. Mieleeni tuli jokin venäläinen asuinalue. Kaipaisiko saneerausta ellei purkamistako. Ostari, lähikauppana K-Extra, pubista melua. Poikkesin sattumalta kokeeksi yhteen porraskäytävään. Sattuikin olemaan Soinin kotirappu, vielä heinäkuussa 2010, ennen voittojytkyä 2011, jota seurasi muutto lähimpään vanhaan rivitaloon Iivisniemen laidalla.
*
Kaitaan lukio oli remontissa, vanhimman eteläsiiven päähän oli rakennettu uusi auditorio-siipi. Historiallinen mahtava kuusiaita, jonka takana tupakoitiin, oli kaadettu. Tilalle oli istutettu rivi polvenkorkuisia kuusia odottamaan tulevaisuutta.
*
Kaitamäen pitkän valkoisen rivitalon perusasukkaat ja uudemmatkin olivat entiset. Talonmiehen asunnon oven uusi nimi kuulosti puolalaiselta. Venelaiturin portin listassa oli legio vanhastaan tuttuja kaitaalaisnimiä. Espoon Rantaraitin uusi osuus oli valmistunut. Kävin Hanikassa luontopolulla ja lintutornissa. Katsoin ohimennessä vanhan Suvisaarentien eli nykyisen Riilahdentien varrelta muusikko J. Karjalaisen punatiilisen entisen lapsuudenkodin.
*
Muita Kuntabongarin vesibussimatkoja Espoossa:
447. Ryövärin saari, Espoon Rövaren
487. Gåsgrund, Espoon ulkoilusaari
488. Stora Herrö, Espoon ulkoilusaari
489. Pentala, laivalla saaristomuseoon