476. Kuvausmatka Itä-Suomessa 1997

Joensuussa olin ollut edellisen kerran v. 1981. Paljon se oli muuttunut edukseen. Siltoja Pielisjoen haarojen yli, joen rantapuistoja, uittokanavia, sulkuja, moni-ilmeinen joenvarsikaupunki. Kuluneina vuosina oli rakennettu puistoja, kävely- ja pyöräteitä, kaupunki oli kaunistunut. P-Karjalan Maakunta-arkiston linnamainen punatiilimuuritalo suljettuine luukkuineen on persoonallisen soma, yliopiston punatiiliarkkitehtuuri tavallisemmin nätti.
*
***
*
Lieksa näytti 1997 ehkä sellaiselta kuin Joensuu joskus 1981. Maalaismaisempi "50-luvun kauppala"... Sellainen, johon sopii pölyiset hiekkatiet, suunnittelemattomampi rakentaminen. Pyöräteitä ja jalkakäytäviä ei tarvita, saa riittää tienpientareet. Parikerroksisia kauppataloja riittää Lieksassa yhden kauppatien varteen toki enemmän kuin maaseudun kirkonkylissä. Ja muutaman neliömetrin puistoläntti on rakennettu torin viereen, onhan tämä kaupunki.
*
Lieksassa oli valtavan kuuma. Kuulin sikäläiseltä, että se on helteellä paistinpannu, astiamainen alue, jossa kuuma ilma pysyy tuulettumatta. Varjoa ei ollut helposti löydettävissä, ei riittänyt puita eikä istutuksia, pölyistä tietä vain. Suunnistin äkkiä vain Pietilöiden suunnittelemalle kirkolle, joka rakennettiin, kun Engelin suunnittelema paloi uudenvuodenyönä 1979. Kirkon ympärillä oli sentään puistoa ja joki. Sieltä en enää lähtenyt kuin asemalle ja takaisin kohti etelää.
*
***
*
Takanani oli yksinäinen kuvausmatka Juva, Savonlinna, Kerimäki, Vuoksenniska, Lappeenranta, aamuyöstä 30.7.1997 - aamuun 31.7. Yöbussit. Juvan Shell klo 5:05... Arkkitehtilehden 6/1990 mukaan tuo Grotenfeltin piirtämä huoltamo on merkittävä lisä nykyarkkitehtuuriin. Kuten myös Juvakoti, Rantatiellä keskustassa, 4 km itään Shelliltä, A-lehti 2-3/1995.
*
Juvan kirkko, E.B. Lohrmann 1851, valmistui 1863, ei ole kirkoista kaikkein merkittävimpiä, mutta mielenkiintoinen luonnonkiven käytön vuoksi.
*
***
*
Olavinlinna on kivannäköinen Kyrönsalmen itäpuolelta (juna- ja kävelysiltaa yli), en ollut ennen kävellyt siellä metsärannoilla, ja kuvakulmakin tuntui vähemmän käytetyltä. Savonlinnan tuomiokirkko ei ehkä ole häävi sisältäkään. Komeasti mäellä, kuten kirjasto on toisella mäellä. Kruununmakasiini Riihisaarella (Lohrmann 1851-52), entinen ortodoksikirkko 1845 (suunn. L.K.T. Visconti?)
*
***
*
Kerimäen puukirkon näin 1997 ensikertaa. Sen verran iso, että oli helppo löytää ilman karttaa, kun näkyi jo puitten yli missä se on. Maailman suurin puukirkko ja Suomen suurin kirkko, sisään mahtuu 5000 ihmistä, istumaan yli 3000. Turisteja oli paikalla minun siellä ollessani ainakin 50, yksittäisiä - pareja - perheitä joiden lapset juoksenteli piilosilla - ja bussiryhmä.
*
***
*
Punkaharju tuli käveltyä läpi kesällä 1997, sen 7 km pitkä harju kirkonkylästä eli Punkasalmesta alkaen. Poikkesin Takaharjun parantolassa, Valtionhotellissa, Hotelli Finlandiassa (vuosisadan vaihteesta nuo kaikki, kun matkailu sai alkunsa), metsämuseo Lustossa (uusi) - Retretin junapysäkille asti.
*
Lapsena vietin useampia kesiä Hotelli Finlandiassa, mutta silloin käveltiin harjulla vain vähän matkaa - uskomattoman vähän, kun nyt katsoin ja muistelin, minkä matkan harjua lapsena arvelin kulkeneeni!
*
***
*
Pieksämäki, "Suomen onnettomin kaupunki" - oli varsin idyllinen klo 2:30-4:30 yöllä (junanvaihtoni siellä). Kävelin asemalta kuvaamaan kulttuurikeskus Poleenia. Aurinko nousi Pieksäjärven yllä. Kaunista rantaluonnonpuistometsää riittää.
*
Olin ollut Pieksämäellä joskus kesäpäivälläkin. Silloin tuntematon tyttö, n.20-vuotias, käveli suoraan asemalta järvenrantaan, vaihtoi pensaikossa uimapuvun ja kävi uimassa, ui jonkin matkaa, palasi takaisin, kuivasi, vaihtoi vaatteet ja palasi asemalle, junaa odottamaan. Kuvaavaa P-mäen luonnonläheiselle idyllisyydelle! Metsäinen, ruohikkoinen, kätköisesti polveileva ja hiljainen järvenranta on siellä niin lähellä.
*
***
*
Syrjässä keskuksista (9 km Imatran keskustasta), mutta tien varrella on Alvar Aallon 50-luvun päätyö Vuoksenniskan kirkko, jossa jokainen ikkuna on erilainen... täynnä rikkaita yksityiskohtia sisältä.
*
Vuoksenniska näytti selkeältä: oli yksi Vuoksenniskantie kohti lounasta, Imatran keskustaa, ja sitä kulkivat bussit, sen varrella olivat kaikki kaupat, jne. Tiheästi pysäkkejä, etsin vain pikavuoropysäkkiä. Vastapuolella pysäkkikilvessä oli sinikyltti "kaukoliikenteen ja pikavuoron pysäkki siirretty torin kohdalle".
*
No, Torikatu oli poikkikatu, ei näyttänyt vievän mihinkään tärkeään, vain kohta junaradan ali etelään. Sen kohdalla pieni kukin ja kivin koristettu aukio ja iso sadekatos-pysäkki, jossa kyltti: VUOKSENNISKA. Vastaavanlainen kyltillä ja katoksella varustettu myös Imatran suuntaan vähän matkan päässä.
*
Sen täytyi olla tämä, "Vuoksenniskan" pysäkki, OLIN IHAN VARMA. Kunnes bussia ei tullut klo 18:20 ja satuin vilkaisemaan Imatran suuntaan nähden juuri valkoisen linja-auton perän heilahtavan noustuaan Lakasenkadulta ja kaasuttaen Vuoksenniskankatua kohti Imatraa. Asiaa tutkittuani selvisi, että hyväksi oli näköjään nähty, että pikavuoro poikkeaa tämän kerran Vuoksenniskantieltä ajaen Torikatua korttelin alas, jossa Peltolankadun varrella näköjään pikkukauppatoriaukio, josta sitten seuraavaa poikkikatua takaisin ylös Vn-tielle...
*
Minulta unohtui journalistin perussääntö: "Tarkista, tarkista ja tarkista", vaikka asia olisi ihan selvä. Unohtui kysyä ihmisiltä - kun ei ne yleensä tiedä!
*
Joskus olen kulkenut naiskumppanin kanssa, joka kyselee aina ihmisiltä. Jos olisin lyönyt vetoa: ei se tiedä /vastaus on väärä tai harhaanjohtava tai käyttökelvoton, olisin kai voittanut 10-0... No, ehkä kysymykset voivat olla joko vaikeita tai helppoja.
*
"Ensimmäinen vastaantulija on tolvana. Jos et usko, kysy häneltä jotakin, niin hän todistaa sen." väitti Ambroce Bierce, paholaisen sanakirjassaan.
*
Mutta eipä mitään, minulla oli Suomen Kulkuneuvot -teos (kesä-96 sai kelvata yhä) matkassa. Seuraava linjuri Helsinkiin klo 8:30 aamulla, tai Kotkaan kuudelta, Imatran keskustasta. Ajankuluksi kävelin sinne keskustaan - se oli ihan myönteistä, että tuli nähtyä kävellen 9 km enemmän Imatraa. Matkan varrella oli soma pieni ortodoksikirkko (nähtävyys), pysähdyin sen äärelle ja Vuoksen rannalle, kun tie kaarsi joen ääreen. Ostin Vuoksenniskan kaupasta yöksi matkaeväitä. Sorsat tarkkailivat.
*
Imatralta pääsi vielä klo 22:00-22:50 Lappeenrantaan, joka on sen hitusen verran isompi kaupunki, että sieltä pääsi paitsi klo 04:00 Joensuun suuntaan (sillä yöbussilla olen pari kertaa tullut Helsingistä Lappeenrantaan (tai Imatralle klo 4:40) aiempina vuosina), mutta myös klo 4:15 Helsingin suuntaan reittiä Kouvola - Elimäki - Porvoo.
*
Tulipahan nähtyä Lappeenrannan yötä, "sun sets, sun rises", valot heijastuivat Saimaasta, satamarannat täynnä purjeveneitä, rantakatu kesäelämästä vilkas. Lappeenrannassa on myös musiikkiopisto, puukirkko kekokattoinen kahtamoinen, pieni raatihuone... linnoituksen vanhin talo, Lauritsalan kirkko myös tietenkin.
*
LPR:ssä ei edes satanut, kuten Imatralla, jonka Mansikkala -asemakeskus tuntui aivan autiolta. Imatrankosken alueella 4 km Mansikkalasta etelään Valtionhotellin ympärillä oli eloisuutta klo 22:05 ja bussiinkin Imatra-LPR nousi matkustajia. Imatra oli siis tällainen 15-20 km:n nauhakaupunki, Kosken ja Alvar Aallon kirkon välillä 14-15 km.
*
***
*
Haminassa liikennettä opastettiin kaksikielisesti, toinen kieli oli venäjä eikä ruotsi.  Vielä kävin mm. Anjalankoskella, Porvoossa, Loviisassa, Jyväskylässä ja Säynätsalossa. Myös Lahti, Kouvola, Mikkeli, Kuopio, Kajaani. Iisalmesta kuijin poikittaisjunalla Ylivieskaan.
*
Kotkassa ehdin viimein katsella, miten kaunis Sapokanlahdesta on tehty silloilla, vesiputouksilla, istutuksilla ym. Langinkosken keisarillinen kalastusmaja oli kiehtovassa ympäristössä aarniometsäluonnon ympäröimänä. Kotkassa oli vielä lunta torstaina 29.5.1997, mm. kirkon pohjoisseinustalla, siis jäänteitä lumikasoista, Suomen etelärannikolla!
*