lauantai 7. syyskuuta 2019

667. Vaajakoski kävellen Jyväskylästä

Kello 6:25 Helsingistä lähtenyt Onnibussi lähestyy Jyväskylää 3,5 tuntia myöhemmin, itäpuolelta Vaajakosken kanavan ja Naissaaren kautta. Lopuksi 7 km länteen Vaajakosken moottoritietä. Jyväsjärvi tulee esiin, rantaa kiertää kävelytie, vastarannalla Jyväskylän komeimmat pilvenpiirtäjät. Tie tekee U:n muotoisen mutkan lahden ympäri pohjoisen kautta.
.
Kello 10:05 aion heti kävelemään rantareittiä kohti Vaajakoskea (Jyväskylän Maalaiskunnan entistä keskusta). Aluksi kävelysilta Rautatieaseman yli etelään Lutakkoon, jossa on messukeskus Paviljonki. "Konttoriaukiolle" on pystytetty vaneritehtailija Wilhelm Schaumanin (1857-1911) patsas. Valtavan korkea punatiilinen savupiippu!
.
Puistikkoon on istutettu nimikkopuut tusinalle ralliautoilijalle Timo Mäkisestä alkaen. Luen esittelytaulusta huvittuneena, että Timo Salonen sai lempinimen "Löysä", koska kilpaili vain toisella kädellä rattia ohjaillen.
.
Rannalla tuulee, lämpötila 14 astetta, tummat pilvet uhkailevat sateella, mutta iso Jyväsjärvi on kaunis syyskuun alussa. Tehtailijan vanha palatsi on kierrettävä sisämaan kautta, sitten heti paluu rantaan. Koiranuittopaikka.
.
Parin kilometrin kävelyn jälkeen (koristeeksi ripustetun hevosenkengän muotoista reittiä) vaihteluna rantaviivalle pieni havupuista tuuhea niemi, jonka eteläkärjessä käväisen. Idempänä uimarannalla touhuaa päiväkotiryhmä. Pohjoiseen olisi kävelysilta Halssilaan.
.
Junien rautatiesilta ylittää moottoritien ja kävely-pyöräilytien, joka haarautuu etelään ja itään, Viherlandiaan tai Vaajakoskelle. Rauhalahden voimalaitos. Siirtyminen tunnelissa moottoritien pohjoispuolelle, Vaajakoskentielle, joka välillä seuraa tiiviisti moottoritietä, välillä ottaa etäisyyttä. Muutamia sadepisaroita. Ylitän kaupungin ja maalaiskunnan entisen kunnanrajan, jota ei ole enää merkitty maastoon.
.
Jyskän Varastomyymälän kulahtaneen keltainen iso halli on kiilana Moottoritien ja Vaajakoskentien välissä. Bussipysäkin nimi "Varastomyymälä"! Linjat 1 ja 2 ym. kulkevat 20 minuutin välein. Idästä tuleva bussi pysähtyy pitkäksi aikaa Jyskän koulun pysäkille, kun ekaluokan oppilaat matelevat hitaasti ulos keskiovesta kahden naisopettajan patistelemina.
.
Vaajakoskentie kaartaa metsässä korkeaa mäkeä (jolla piilossa kirkko) ennen kuin saavutaan asutustaajamaan, jossa poikkikatu Vesmannintie, tietyö ja julkisia rakennuksia, kauppoja, K-Market, pizzeria, terveyskeskus, pohjoisessa koulu ja liikuntakeskus halleineen.
.
Poikkean kohtuullisen laajassa Vaajakosken kirjastossa, jonka rakennus ei ole uusi vaikkei hirveän vanhakaan. Löytäisin lukemista pitkäksikin aikaa. Alhaalla Urheilutien päässä näen S-Marketin kyltin ja muistan jo lapsuudestani yhdistelmän "SOK:n tehtaat, Vaajakoski", mm. tulitikkurasioissa, keksipaketeissa ja Pandan makeispusseissa.
.
Palaan Savonmäentietä Vaajakoskentielle, joka ison liikenneympyrän jälkeen muuttuu valtatieksi 4/E75 kohti Lahtea! Tästä olen monesti ajanut jopa neljäkin kertaa saman päivän aikana Onnibussilla, edestakaisin Helsingistä Jyväskylään ja Jyväskylästä Kuopion suuntaan, kuten Hankasalmelle, Siilinjärvelle, Lapinlahdelle.
.
Ylitän Vaajakosken kanavan sillan ja tulen Naissaareen. Kahdessakin isossa opastetaulussa selostetaan perusteellisesti yhtäältä purettuja sekä toisaalta yhä jäljellä olevia historiallisia teollisuusrakennuksia, vesivoimalaitosta ja kanavaa, kiinnostavaa!
..
Etelämpänä alkaisi korkealle Kanavuorelle nouseva luontopolku, vain 1,7 km, mutta kävelyaikaa kehotetaan varaamaan 3-4 tuntia ja jyrkistä poluista varoitetaan sateella, jollaista täksi päiväksi on luvattu. Päätän tyytyä vesirajan maisemiin, satamaan, voimalaitokseen ja aina mielenkiintoisiin kanavan sulkuihin.
.
Kuljen kanavan rantapolkua, hyvin aidattua, vaikka putoamisesta varoitetaan. Itsepalvelusulku veneille, olisi vedettävä köydestä. Mutkien kautta kapea silta kanavan pohjoispuolelle. Merkkivalot ja äänet varoittaisivat sillan avaamisesta veneille, jolloin olisi heti poistuttava sillalta.
.
Jatkan tietä ja polkua rantatiheikön läpi kohti koillisessa näkyvää rautatien siltaa, jonka jalkakäytävällä käyn katsomassa vesimaisemia. Yksi taksiauto ajoi tiellä, yksi pariskunta käveli sillalla vastaan ja yksi juna ohitti.
.
Tölskän kylän kautta palaan Vaajavirrantietä ja Vaajatietä isolle Leppäveden tielle, joka päättyisi Vaajakoskentien liikenneympyrään, siihen Onnibussinkin kiertämään. Matkan varrella on ensin Pandan ruskeaseinäinen makeistehdas ja vieressä vanhempi, likaisen valkoinen SOK:n tehdasrakennus, jonka torni on kuusikerroksinen, nelikerroksisten pitkien siipien välissä. Komea vanhanaikainen teollisuusmiljöö maalaiskuntaan rakennettuna!
.
Poikkean Pandan Tehtaanmyymälään, jonka edessä on rivi pysäköityjä autoja, ja sisäänkin astuu vähän väliä lapsia vanhempineen. Tavallista karkkikauppaa muistuttavassa ahtaudessa on parhaillaan tusina asiakkaita ja pari myyjätyttöä, kassalla ja järjestelemässä. Maistettavaksi tarjotaan paperikuorisia mustikkasuklaakonvehteja, joita luvataan ilmaiseksi kaksi!
.
Pandan tarjoukset: sekalaisia suklaakonvehteja Tehtaanmyymälän 500 gramman muovipussissa 2 kpl (eli kilo) 6 euroa. Nuo pussit ovat tulleet minulle tutuiksi Konalan Saiturinpörssistä, 1,99 euroa 500 grammaa ja Karkkitorilta parasta-ennen-päivämäärän jälkeen vain 0,99 euroa 500 grammaa, eli 4 tai 2 euron kilohintaan, täällä kohtuulliseen 6 euron kilohintaan, jollaisella täältä saa muitakin lajikkeita.
.
Kävelen vielä Vaajakosken tavanomaisten kerrostalojen ohitse sen verran, että käyn katsomassa Kirkkotien päässä olevan, ulkonäöltään vaatimattomaksi osoittautuvan kirkon (1954, Armas Lehtinen). Maalaiskunnan pääkirkko onkin ollut Elsi Borgin upea Taulumäen kirkko (1929) Jyväskylän koillisosassa.
.
Vaajakosken kirkko rajoittuu metsään, jonka läpi pääsee oikaisemaan jyrkkää kinttupolkua alas Vaajakoskentielle, paluureitilleni kohti Jyväskylää. (Myöhemmin huomaan kartasta, että lähellä olisi ollut museo.)
.
Paluumatkalla poikkean sisällä Jyskän Varastomyymälässä, joka on samanlainen kuin muutkin kaltaisensa. En tee heräteostoksia. (Jyskä ei ole tanskalais-lähtöinen "Jysk"). Bussipysäkeillä odottelee usein koululaisia, eivätkö jaksa kävellä vain 7-6-5-4-3 kilometriä Jyväskylän keskustaan? Tai ehkä aikataulu harrastuksiin on tiukka.
.
Jyväskylässä katselen ikkunoista neljää antikvaarista kirjakauppaa, jotka kaikki kävelykatu Kauppakadun varrella: "Vanha antikvariaatti" ja Videodivari (sarjakuvin ja dekkarein) lähes vierekkäin kadun länsipäässä, numerossa 2, sekä loput puolivälissä katua melkein vastakkain numeroissa 17 ja 18. Aika sekalaisia kirjoja näyteikkunoissa, monet tuttuja, jopa lukemiani. Teemakokonaisuudet olisivat tyylikkäämpiä ja houkuttelevampia? (Aamulla olin katsonut Helsingissä Kampintorin antikvariaattia, jonka monista ikkunoista yhden täyttivät Agatha Christien kymmenet eri dekkarit!)
.
Kaupunginkirjasto Cygnaeuksenkadun ja Vapaudenkadun kulmassa on runsas, mutten löydä sanomalehtien osastoa. Luen junaharrastajien Resiina-lehdestä 2/2019 pariskunnasta Antti ja Airi Airola, jotka 68-vuotiaina (2014) kiersivät maapallon - lentämättä - vain 59 päivässä (2 kuukaudessa), puolet ajasta junissa ja puolet laivoissa (Siperia, Mongolia, Kiina, Japani, Alaska, Kanada, USA, Queen Mary II -laiva, Saksa, Suomi).
.
Harjulla kävin katsomassa komean maiseman kukkaistutusten koristelemia Neronportaita laskeutuen kohti Jyväsjärveä. Tuuheat puut peittävät muuten näkymiä, kun en käynyt näkötornissa.
.
.
JYVÄSKYLÄN MAALAISKUNTA 31 52,1 Perustettu 1868
K: Maaseurakunnan Taulumäen kirkko 1928 Elsi Borg (sijaitsee Jyväskylässä)
K: Vaajakosken kirkko 1954 Armas Lehtinen
M: Työläiskoti 1930-luvulta Vaajakosken Niitynpäässä
M: Savutuvan apaja, 1800-luvun perinnepiha, Vaajakosken Haapaniemi
R: Vaajakosken Naissaari, kanavaliikennettä, Vaajakosken sulku
P: Opinsaunan kiuas, kiviladelma 1864-1937, Haapasaari
N: Vaajakosken Kanavuori
T: Vaajakoski, Tikkakoski, Palokka, Kuohu-Vesanka
V: Päijänne, Leppävesi
.
K: Tikkakosken kirkko, lääninarkkitehti Kivimaa
M: Keski-Suomen ilmailumuseo, Tikkakoski
M: Ilmavoimien viestimuseo, Tikkakoski
R: Jyväskylän lentoasema, Tikkakoski
.

tiistai 3. syyskuuta 2019

666. Eurojackpotin Siilinjärvi

Saavuin Siilinjärvelle 1 euron Onnibussilla kauniina kesälauantaina 31.8.2019. Onnibussin pysäkki on Radantauksen teollisuusalueen kohdalla, kolmisen kilometriä keskustasta pohjoiseen, jossa moottoritie (E63) on juuri päättynyt ja Kajaanin junarata on alittanut Viitostien, valtatien 5/E63. Pysäkit niin pohjoiseen Kajaanin kuin etelään Kuopion suuntiin on merkitty selvästi Onnibussin punaisin hirvi-tunnuksin. Pysäkkien välillä on Viitostien alittava jalankulkutunneli.
.
Heti etelämpänä moottoritien itäpuolella alkaa kulkea rauhallisena kokoojakatuna tie 559, jonka jalkakäytävää pitkin voi kävellä Siilinjärven keskustaan. Valtatie 75 eli Nurmeksen suuntaan itään menevä poikkitie tulee vastaan keskustan pohjoisrajana. Jo sen pohjoispuolella on ensimmäinen nähtävyys: komea, jo lähes 100 vuotta vanha kivikirkko.
.
Joudun odottamaan pitkään liikennevalon vaihtumista voidakseni ylittää vilkkaan Nurmeksentien. Katsoessani kauas itään yli laakson olen näkevinäni kaukana valkoisen lumisen vuoren. Voisikohan se olla syntynyt apatiitti-kaivoksen kuona-aineksista?
.
Keskustaa halkovan pääväylän Kasurilantien länsipuolella on avara Siilinjärven linja-autoaseman kenttä, jonka pohjoislaidalle on pysäköity viisi bussia. Suuren asemarakennuksen (Toritie 7) odotussali on kesälauantaina suljettu. Talossa on vuokralaisina mm. tilitoimisto Tili-Assari.
.
Toritien eteläpuolella liikerakennukset ympäröivät Siilinjärven kauppatorin, jonka nurkassa on katettu esiintymislava. Muutama joutilas pohjois-savolainen istuskelee lämpimänä kesäpäivänä pihalla. Ympärillä on isoja myymälöitä: Tokmanni, Info-kirjakauppa sekä Lidl - oman arkkitehtuurinsa mukaisessa valmistalossaan. Etelämpänä on valtava S-Market ja vielä etelämpänä K-Supermarket Herkkupata sekä kauimmaisena K-rauta.
.
Keskustan rakennus-komistukset ovat tiiviisti vierekkäin pienellä alueella torin itäpuolella: iso Virkistyskylpylä Fontanella, terveyskeskuksen vuodeosasto, kirjastotalo (kiinni kesälauantaina) ja kaupungintalo, jonka valtuustosali on rakennettu laskeutumaan alarinteeseen. Tälle kohtaa Kasurilantietä rakennetaan juuri liikenneympyrää.
.
Pari katua laskee jyrkästi itään kohti alhaalla pohjois-eteläsuuntaisesti kulkevaa rautatietä. Alhaalta kaikuu toisinaan ohi ajavien junien kiskonkolketta. Satun paikalle rautatieasemalle pohjoisesta tulevan vihreän kaksikerroksisen matkustajajunan pysähtyessä jättämään muutamia matkustajia klo 14, sekä myöhemmin tavarajunan seisahtuessa sivuraiteelle. Matkustajien käytössä on yksi lähtölaituri, Laituri Yksi, sekä odotushuone vanhassa puisessa asemarakennuksessa.
.
Ylitän Savon-radan Nurmeksentietä pitkin, kun lähden etsimään idästä Siilinjärven järvenrantaa (Juurusveden pientä lahtea). Omakotiasutuksen jälkeen kävelytie vie urheilukentälle (tyhjä), pelikentälle (pelipaitaisten tyttöjen futis-ottelu), kesäteatteriin, rantametsäpoluille ja uimarannalle.
.
Kesäteatteri on mainosjulisteen mukaan esittänyt monena näytöksenä Tuomas Kyrön luoman "Mielensäpahoittajan". Katetussa puisessa katsomossa on 10 suoraa penkkiriviä kolmena portaikkojen rajoittamana laivana. Kullekin penkkiosuudelle voi mahtua 8-10 ihmistä eli koko teatteri-esitykseen enimmillään jopa 300 katsojaa.
.
Lähelle lienee joku lapsi rakentanut taidokkaan leikkimaailman, esimerkiksi "käpylehmiä" varten, rajaamalla tikuilla tai oksanpätkillä laidunhakoja sekä reunustamalla sorakivillä pikkuruisen leikkiautotien. Siilinjärven uimarannalla viettää aikaa omina ryhminään nuorukaiskolmikko sekä äiti pikkulapsineen. Rannan varusteina on mm. ryhmä uusia kuntolaitteita ja lasten leikkilaitteita sekä uimareille laitureita.
.
Hiekkainen kävelytie Juurusveden Siilinjärven pohjoisrantaa pitkin vie junaradan alittavaan kävelytunneliin, josta pääsee takaisin kunnan keskustaan Asematielle, jossa uusi kerrostalo rakenteilla. Etsin pylväslapulla mainostanutta Lähetyksen kirpputoria, mutta löydän vain sen erillisen huonekaluvaraston. Hotelli Sandels ja sen kellarissa yökerho Santtu, Toritie 1. Linja-autoasemalla on klo 15 lähdössä Kuopion Liikenteen bussi Maaningan kautta Pielavedelle. Olin vähän suunnitellut katsella myös Maaninkaa, jossa en ole ennen käynyt, mutta aikataulusta tulisi liian tiukka.
.
K-Supermarket Herkkupata on noussut vasta viikko sitten kuuluisaksi, kun siellä kimppakuponkina myyty lottorivi voitti ennätyksellisen lähes 92 miljoonan eli tarkemmin 91'938'695 euron Eurojackpotin, joka jakautuu 50 osallistujan kesken, noin 1,8 miljoonaa kullekin pelaajalle. Siilinjärvellä vastaan käveleviltä voisi kysellä: "Oletko Sinä uusi miljonääri?" mutta kukaan ei näytä sellaiselta!
.
Nuorten lössi viettää kesä-lauantain iltapäivää soittaen pop-musiikkia kannettavasta laitteesta Linja-autoaseman länsisiiven varjossa. K-Supermarket on eilen tarjonnut kakkukahvit valtavan lottovoiton kunniaksi. Myymälän tuloaulassa on hyllykkö kirjojen kierrätykselle, mutta kirjoissa ei ole tänään loistokuntoisia tai erikoisia löytöjä.
.
Tienviitta "Tarinaharjulle" kuulostaa houkuttelevalta ja seuraankin sitä. Ylitän siltaa pitkin moottoritien E63, nousen ylämäen harjulle ja tulen vanhan korkea-ikkunaisen 5-kerroksisen Tarinaharjun parantolan pihaan, jossa on paimenpojan näköisen pillipiiparin patsas. Tuberkuloosi-parantola on Siilinjärvelläkin rakennettu keuhkoille terveelliselle harjulle. Sivurakennuksessa on Sairaalamuseo, joka tilauksesta avataan ryhmille. Harjun laella kulkee länteen kapea kinttupolku halki metsän. Kauempana lännessä pitäisi olla Tarinan Golf-kenttä, laskettelurinteitä ja lenkkipolkuja. Pienen järven tai lammen sinisyys pilkottaa puiden lomitse.
.
Harjamäellä lännessä olisi vielä toinenkin Sairaalamuseo ja sairaala, mutta ehkä jo liian kaukana. Hyvissä ajoin klo 16:n jälkeen palailen kirkon itäpuolista tietä pohjoiseen, päätyen kohta tuloreitilleni tielle 559 ja ohi mm. Räisälän tienhaaran. Koska aikaa on jäänyt vielä runsaasti, käyn kävelemässä Pyylammin suuntaan länteen, ennen kuin menen odottelemaan Radantauksen pysäkille, jonne Kuopion ja Jyväskylän kautta Tampereelle ajava Onnibus saapuu pohjoisesta Iisalmesta vain pari minuuttia aikataulustaan jäljessä klo 17:37. Kymmenen minuuttia aikaisemmin pysähtyi tien toisella puolella Kajaaniin menossa oleva Onnibus.
.
.
SIILINJÄRVI 19 50,5
K: Tiilikirkko 1923 P. Väänänen
K: Alttaritaulu 'Jeesus ristillä' 1931 S. Salokivi
K: Ortodoksinen rukoushuone 1958 I. Ahonen
K: Toivalan tsasouna 1979
P: Sandels: Toivalansalmen taistelujen (1808) muistomerkki 1933
M: Tarinan ja Harjamäen sairaalamuseot
M: Pöljän kotiseutumuseo, Pöljänjärven rannalla
M: Pöljän pysäkkimuseo
M: Karjalan lennoston museokoneita, Rissalan lentokenttä
E: Rissalan lentokenttä Toivalan lähellä
T: Kirkonkylä ja Toivala
V: Juurusvesi, Jännevirta, Kallavesi
.

maanantai 26. elokuuta 2019

665. Elokuvateatterini 103) Itis, 102) Mariella

- Nyt olen katsellut 591 elokuvaa 103 eri salissa.
Viimeisin: 'Yesterday', Itäkeskuksen Finnkinossa.
Edellinen: 'Avengers: Endgame', Mariellan auditoriossa.
.
**
103) Finnkino Itis 1-9, sali 5, Itäkeskus, Helsinki.
'Yesterday', Danny Boyle 2019 Britannia.
.
Pienehkö Finnkinon logo näkyy Itäkeskuksen kauppakeskuksen useammankin ulko-oven yllä. Saavuttuani jokeribussilla 550 lähdin kävelemään sisäkäytäviä itään. Kuulemani mukaan uusi elokuvateatteri oli rakennettu lopetetun Anttilan tavaratalon paikalle, en vain enää muistanut missä sellainen olikaan sijainnut.
.
Nousin toiseen kerrokseen saadakseni paremman näköalan myös alakertaan. Kävelin Stockmannin päätyyn asti ja huolestuin jo, ehtisinkö enää ensimmäiseen näytökseen. Huomasin pohjapiirroskartan ja löysin Finnkinon käytävän puolivälistä.
.
Karkkihyllystö ja lipunmyynti oli kaksikerroksisen teatterikompleksin alemmassa kerroksessa. Parin asiakkaan jono kahdelle kassalle. Vaihdoin joulukuussa ostamani ja viimeisiä päiviä vanhenemassa olevan sarjalippuni viimeisen lipukkeen (hinnaltaan 9,95 euroa).
.
Valitsin näyttöruudulta istuimen 8, tyhjältä riviltä 2 (rivi 3 olisi ollut ehkä parempi). Ystävällinen kassamyyjä neuvoi pyytämättä: "Sali 5 onkin ensimmäisessä kerroksessa suoraan eteenpäin". Näytin lipun koodin automaattisesti avautuvan portin lukijalaitteelle.
.
Käveleskelin tyhjässä aulassa ja näin vierekkäin ovet saleihin 6, 7, 8, 9, sekä portaat ylempään kerrokseen, jossa olisivat Luxe-salit ja suurin sali Imax. Sitten vasta huomasin salin 5 oven heti rivin alussa ennen salia 6. Ovi oli auki ja sisällä istui jo muutama asiakas. (Salit 5-9 ovat 74-paikkaisia.)
.
Valkokankaalla alkoi odotteluaikana tietokonepeli, jossa katsojat saattoivat (aulassa kännykkään lataamansa sovelluksen avulla) siepata putoavia palloja. Pelikierroksia oli 10, joista kahdeksalla ensimmäisellä vain yksi osanottaja, varma voittaja. Peliajan lopuksi luvattiin suklaanappipötköjä palkinnoksi kahdellekin voittajalle.
.
Toisten ihmisten pelaamista on pitkästyttävää katsella uutuudenviehätyksen kadottua parin erän jälkeen ja kaivoin repustani hyvän uutislehden 'The Economist'. Pian seurasi muutama näyte tulevista filmeistä, kunnes alkoi 'Yesterday', ohjaus Danny Boyle 2019 Britannia.
.
Päähenkilö Jack Malik on pakistanilaista sukua oleva kaupan varastomies englantilaisessa pikkukaupungissa. Naispääosassa on tämän osapäivämuusikon manageri, alakoulun opettaja. Sivuosissa kavereita, brittiläistä nuorisoa, pakistanilaista perhettä.
.
Polkupyöräonnettomuuden ja maailmanlaajuisen sähkökatkon jälkeen Jack Malik huomaa kaikkien muiden maailman ihmisten unohtaneen tyystin Beatles-yhtyeen tekemät kappaleet, joita Malik alkaa esittää ja levyttää ominaan, nousten kuuluisuuteen! Jolloin toiseksi miespäähenkilöksi tulee Ed Sheeranin esittämä muusikko Ed Sheeran ja toiseksi naispäähenkilöksi viileän-vaalean häikäilemätön ja ahne amerikkalainen manageri.
.
Elokuvassa on muutamia hauskoja vitsejä, muttei yritystäkään loogiseen selitykseen tapahtuneelle. Beatlesin lisäksi maailmasta katosivat sähkökatkon aikana Coca Cola, Harry Potter ja savukkeet! Ihmiset ja Wikipedia eivät enää muista näitä olleenkaan, mutta mitähän on tapahtunut kaupoissa ja kotona levyille, kirjoille, lehdille ja savukkeille - tai tupakkatehtaille?
.
"Yesterday" kärsii mielestäni siitä, että on toisaalta hyvin realistinen, henkilöt uskottavia ja arkipäiväisen tavallisia, joten sitä haluaisi pitää tositarinana! Sitten tapahtuu jokin liian mahdoton, jota ei osata selittää siten, että sen voisi kuvitella mahdolliseksi. Jos vain Malikin kaveripiiri olisi unohtanut Beatlesin ja Malik voisi väittää heille tehneensä laulut itse, katsoja uskoisi helpommin?
.
(Supersankari-elokuvissa lähdemme siitä, että ei ollakaan realistisessa maailmassa, vaan Gotham Cityssä, jonka ihmiset eivät ole tavallisia naapuri-ihmisiämme. Jos alkaisin katsoa täysin realistiselta vaikuttavaa rikoselokuvaa, ja yllätyksenä paikalle liihottaisi ylivoimainen supersankari ratkaisemaan tilanteen, pettyisin. Kun taas eriskummalliset rikolliset (Jokeri, Pingviini, Arvuuttaja) epärealistisine rikoksineen sopivat täydellisesti Batmanin Gothamiin.)
.
Yesterdayn pituus: 116 minuuttia. 591. teatterissa katsomani elokuva, nähty keskiviikkona 20.8.2019.
.
Poistuminen Kino Itiksestä tapahtui toisesta kerroksesta, nousemalla portaat yläkertaan. Päätin taas yrittää välttää ulkomaalaista viihdelaitosta Finnkinoa ja etsiä parempia, yleensä vanhempia elokuvia vaihtoehtoisista elokuvateattereista.
.
***
.
102) Kino Viking Mariella, Auditorio AUS, kansi 8
'Avengers: Endgame', Anthony & Joe Russo 2019 USA
.
Pitkästä aikaa huomasin elokuvaesityksen Viking Linen laivalla, melkein heti satamasta lähdön jälkeen, eli valitettavasti parhaaseen kesäisten merimaisemien katseluaikaan, elokuussa 2019.
.
Edellisen kerran katsoin laivalla filmin 22,5 vuotta sitten (1997), joten teki mieli uudistaa kokemus, nyt ystävän kanssa. Laivana oli Mariella, viimeksi Isabella.
.
Helsingistä laivan irtaannuttua klo 17:15 emme vielä ihan klo 18:ksi elokuviin ehtineet, mutta Tukholmasta sunnuntaina klo 16:30 lähdettäessä pidettiin varamme ennen klo 17...
.
Elokuvien osoitteeksi kerrottiin kuutoskannen näyttöruudulla vain "Conference-tilat kannella 8". Kokousvieraille on siellä oma palvelu- ja myyntitiski, jolta elokuvaliputkin myytiin, edulliseen 6,50 euron kappalehintaan.
.
Ennen lipun ostoa henkilökuntaan kuuluva mies kysyi, kuin kokousta suunnittelevilta: "Haluatteko katsoa tilat ensin?" Hän avasi oven oikeanpuoleiseen kahdesta amfiteatterista tai auditoriosta (AUB paapuurin ja AUS styyrpuurin puolella). Melko jyrkästi laskeutuvassa katsomossa oli istumapaikkoja jopa 150! Tila kelpasi kyllä!
.
Elokuvan alkamiseen oli vielä parikymmentä minuuttia, joten poistuimme väliajaksi. "Tulen avaamaan viittä vaille!" sanoi vahtimestari. Ja palattuamme klo 16:55: "Teillä on naisseuraa!" Näytökseen oli myyty peräti 3 lippua!
.
Ruotsalainen tyylikäs nuori nainen istui jo yksinään leffaeväineen rivillä kaksi. Ystäväni asettui riville kolme, mutta minä päätin kokeilla kerrankin ensimmäistä riviä. Ehkä se oli kuitenkin liian lähellä kangasta, joten siirryin sittenkin hyvälle paikalle riville kaksi.
.
'Avengers: Endgame', ohjaajina veljekset Anthony ja Joe Russo 2019 USA.
Sunnuntaina 18.8.2019, klo 17-20, Viking Mariella, Tukholman saaristossa.
.
Filmin aluksi jousiampujan tytär, vaimo ja poika katosivat. Sitten Marvelin supersankarit, kuten Iron Man ja Kapteeni Amerikka, kokoontuivat aikoen kostaa pahalle Thanokselle. Sankareista Thor oli alkoholisoitunut. Hulkilla oli silmälasit. Sankarinaisiakin oli, sekä Ant Man. Kun tuntui puuttuvan enää Hämähäkkimies, saapui Peter Parkerkin.
.
Elokuva oli jokin 22. osa Avengers-sarjaa, mukamas sarjan viimeinen, jatkuvine viittauksineen entisiin osiin (kuten oli kai "Uuno Turhapuro, this is your life").
.
Lopuksi Kapteeni Amerikka "hankki elämän", tavallisen tylsän elämän, naimalla tavallisen naisen, jättäen trikoonsa seuraajalle: mustalle nuorukaiselle. Thor jätti valtakuntansa tytölle. Jotkut sankarit kuolivat välillä, mutta palautettiin sittenkin henkiin, kunnes jonkun pikkutytön isä jätettiin kuolleeksi. Isän mieliruoka oli ollut - juustohampurilainen! Vaatimattoman yleisön kosintaa.
.
Filmin pituus: noin 3 tuntia. 590. teatterissa katsomani elokuva, nähty sunnuntaina 18.8.2019, klo 17-20.
.
En ymmärtänyt Avengersien väkivaltaisesta rymistelystä paljon mitään! Toiseksi huonoin koskaan näkemäni elokuva. - Kolmanneksi huonoin on Joss Whedonin ohjaama "Avengers 2, Age of Ultron", joka taisi olla hiukan selkeämpi. Näin Ultronin Raaseporin Karjaalla, Bio Pallas, lauantaina 25.4.2015.
.
(Huonoin filmi on ehkä "Mad Max: Fury Road" (ohjaaja George Miller 2015), joka saattaa olla tympein näkemäni elokuva ikinä, post-apokalyptinen toimintaleffa, dystopia, väkivaltarymistely pahasta tulevaisuudesta, kuvattu edes Namibiassa hiekka-aavikolla. Näin Mad Maxin Seinäjoella, Bio Marilyn, kesäkuussa 2015.)
.
****
.
Vertailun vuoksi muistelen edellisen ja laadukkaamman laivalla näkemäni elokuva-esityksen, tiistaina 15.4.1997 klo 21.
.
54) Kino Viking Isabella, 9. kansi.
'Michael Collins', Neil Jordan 1996 Irlanti.
.
Näin huhtikuussa 1997 Viking Isabellan (Helsinki-Tukholma) infoaulassa ständi-mainoksen elokuvista. Liput saisi kannelta 10, esityspaikkana kabinetti kannella 9. Olin AINOA, joka osti 28 markan elokuvalipun virkapukunaiselta, joka avasi lukosta kabinetin oven, laittoi videon pyörimään ja häipyi. Tilaa olisi ollut 16:lle, neljällä rivillä oli edestä laskien 3, 4, 4 ja 5 istumapaikkaa. Vaihdoinkin takarivistä kakkosrivin keskelle.
.
Elokuvana klo 21-23:10 oli "Michael Collins", nimiosassa Liam Neeson. Irlannin itsenäistymiskamppailun terroria noin vuonna 1920. Michael Collins vaihtoi sotansa rauhaan, mutta omat ampuivat nuoren, vasta 31-vuotiaan. Hänen poliittinen kilpailijansa oli Eamon de Valera. Filmin pituus 2 tuntia 12 minuuttia eli 132 minuuttia. (354. katsomani.)
.

664. Ylöjärvi ja Tampere Onnibussilla

Onnibus laittoi vasta heinäkuun lopulla 2019 myyntiin bussilippunsa koulujen alkamispäiviltä (elokuulta) vuodenvaihteeseen asti, joten aluksi oli tarjolla paljon vain yhden euron maksavia lippuja! Minun oli äkkiä ostettava muutama, ennen kuin loppuvat! Muistelin mitä kuntia minulta käymättä? Ainakin Ylöjärvi, joskus pelkkä pysähdys automatkalla?
.
Onnibus lähti Helsingistä klo 8:20. Tampere 10:35-45 ja Ylöjärvi klo 11. Minulla vasemmalla laidalla vakiopaikkani 30, joka yleensä varjon puolella ilman porottavaa aurinkoa aamuin ja illoin. Isosta ikkunasta hyvä näkyvyys ulos ilman lasiin liimattua varjostusta, joka häiritsee peräosan penkeillä.
.
Tullessani rouvashenkilö väisti käytäväpaikalta 29 parempaan tilaan oikean laidan penkeille, joita Onnibus säästelee Matkahuollosta ilman paikkavarausta lipun ostaneille (keskioven portailta muutaman rivin eteenpäin). Tässä bussissa riitti hyvin tilaa.
.
Stop-nappi ei toiminut (maahanmuuttajalta kuulostavan kuljettajan mukaan), joten hän lupasi pysähtyä jokaiselle pysäkille. Entäpä Tampereella vaihtuva uusi kuljettaja? En ollutkaan ainoa Ylöjärvelle jäävä, vaan tyttö alakerrasta myös.
.
**
YLÖJÄRVI, Valtatie 3, Urheiluhallin pysäkki (22.8.2019). Alikulku joko itään junaradan alitse tai länteen autotien alitse - ison Urheilu- ja uimahallin sekä "Yhtenäiskoulun" pihaan. Koulun länsipuolella kauppatori (yksi marjamyyjä) ja kaupallinen keskus: mm. Lidl sekä K-Supermarket. Luen pylväästä torikaupan ohjeet: myyntipaikat ilmaisia, pitää olla asianmukaiset luvat ja pitää pukeutua asiallisesti. Valokuvaan kartan, mutta kirkkaassa auringonvalossa on hankala nähdä kännykän kuvia.
.
Kierrän autotiesillan kautta valtatien ja junaradan itäpuolelle. Koillisessa tulee pian vastaan vasemmalla komea keltainen puinen kirkko, jonka takana hautausmaa. Vanhan Kuruntien oikealla eli itäpuolella on kunnantalo ja eri rakennuksessa sosiaalivirasto, sekä kolmantena vanha keltainen puutalo, näiden rajaamalla aukiolla abstrakti taideteos (Alamökki - Eppu Normaali -veistos vuodelta 2018, taiteilija Kimmo Schroderus, kustannusarvio 100'000 euroa, rahoitettu taiteeseen kohdistetuilla kansalaisten testamenttivaroilla).
.
Kävelen koillisemmaksi kohti tyylikästä uutta Leija-nimistä kirjastotaloa. Itään iso tienviitta Talvisodan muistomerkille. Lähden vähän turhaan asuntokatua seuraamaan. Periltä löytyy pelkkä tekstitolppa: "Tältä paikalta Ylöjärven miehet lähtivät Talvisotaan 1939". Koululuokka juoksee vastaan liikuntatunnilla tai biologian luontoretkeltä. Etelämpänä on Keijärvi, uimaranta ja leikkilinna pikkulasten kiipeilyä varten.
.
Kierrän toista kautta takaisin päätielle ja menen isoon ja monipuoliseen kirjastoon. Katson Omanin arabivaltiosta kertovan valokuvanäyttelyn. Kuljen vähän ristiin rastiin kävelyteitä metsiköissäkin. Aion pohjoisempana rautatien yli lähelle Kierrätyskeskusta. Ei kuitenkaan selvästi ilmene, olisiko sivutien päässä myymälä, vaiko vain kierrätystavaran vastaanotto, sekä "Rantajätkät ry:n" tilat ja kahvila, en viitsi lähteä katsomaan.
.
Muistelen karttaa, pääsikö Pallotietä takaisin etelään? Ainakin palloiluhallille, ja sen jälkeen jatkuu kävely- ja pyörätie Onnibussin Ylöjärven pysäkin kävelytunnelille. Muutama turha kierros tulee aina ilman karttaa tehtyä.
.
Ylöjärvellä on paljon korkeitakin 8-kerroksisia taloja. Yli 30'000 asukkaan lähiökaupunki Tampereen ja Nokian vieressä. Kello 13:n jälkeen lähden kävelemään 12 km kohti Tamperetta. Aluksi metsäpolkua isojen kerrostalojen tonttien välissä, sitten Mikkolantietä. Ohi Teivon raviradan. Bussejakin kulkee. Tampereen kaupungin raja tulee vastaan.
.
***
TAMPERE. Paras matkaosuus alkaa, kun kinttupolku nousee ylös harjulle, ilmeisestikin Epilänharjulle! Sepä ei pitkään aikaan lopukaan. Lännessä on näköaloja Tohlopin järvelle, jonka rannassa jää käymättä, kun ei viitsi alas ja ylös vuoroin kavuta.
.
Harjulla on muistomerkkejä ilmatorjuntatykeille ja sotilaspojille, jotka niitä käyttivät. Vain yksi vastaantulija metsässä! Harju päättyy jyrkähköön laskuun kohti voimalaitosta, jonka portilta on alikulku rautatien alitse. Saavun jo niinkin tutulle tielle kuin Pispalan Valtatie, jonnekin itälaidan talonumeron 90 kohdalle. Länsilaidalla talonumerot jo paljon suuremmat.
.
Laskeudun Pispalan valtatieltä portaat sen pohjoispuolella junaradan vieressä kulkevalle pikkutielle 'Rantatielle', jota pääsee autoillakin talojen pihoihin. En muista koskaan kulkeneeni sillä tiellä, vaikka useita päiviä asuinkin tyttöystävän kanssa Vallikadun varressa (etelärinteessä) kesällä 1989.
.
Kun palaan Pispalan Valtatielle, se muuttuukin jo Pirkantieksi, jonka numerossa 37 on Tredun tai liikennelaitoksen 'Rollikkahalli', jossa esitellään loppuviikon päivinä, kuten torstaina, Tampereen tulevaa raitiovaunua. Esittelijän lisäksi vieraita on paikalla yksi aikuinen mies ennen minua, sitten tulee vuorostaan isä ja 2 pikkupoikaa sekä äiti ja pikkupoika, jotka kaikki ovat nopeampia katsojia kuin minä, vaikka vain hetken istahdan malliraitiovaunun sisällä. - Paljon leveämpi kuin Helsingin ratikka, tuntuu enemmänkin metrolta!
.
Tutkin pikaratikan reittikarttaa, tulisiko pysäkkejä lopulta lähes 30? Kaakossa Hervantaan ja itään pikkuhaara TAYS-sairaalalle. Ensin rata valmistuu Pyynikin nurkille 2021, mutta jatkuu parin vuoden päästä länteen Lentävänniemen suuntaan.
.
Tampereen kaduilla, kuten Hämeenkadulla, jatkuvat raitiotien rakennustyömaat, kovin keskeneräisinä, vain paikoin jo melkein siisteinä. Onnibussikin ja Paunun linja-auto kulkivat poikkeusreittiä Hämeenkadun pohjoispuolelta, antikvariaatti Lukulaarin ohi, jossa tekisi mieleni poiketa. Tänään kävelen kuitenkin työmaita välttäen Pyynikinrinteessä eteläpuolelle keskustaa, harvoin jos vielä koskaan kulkemillani kaduilla, ihastellen monia kauniita asuttuja puutaloja, joista erään yläkerran ikkunasta kuuluu äidin riitelyä lapsensa kanssa.
.
Istuskelen Ratinanniemellä Viinikanlahden rannalla syöden savustettua kirjolohta yllättävänkin maistuvan salaatin kanssa. Viimeiseksi kävelen tuuheissa rantapuistoissa Hatanpään suuntaan linja-autoaseman eteläpuolella. En ole tainnut ennen kiinnittää huomiotani Iidesjärveltä idästä Viinikanlahteen tulevaan kanavaan. Etsin eteläisimmän bussilaiturin 1, jolta lähtee Onnibus Helsinkiin, kuljettajana suomea puhuva maahanmuuttaja. Menomatka 1 euro, paluumatka 1 euro, varausmaksu 1 euro, mutta samalla varauksella pari muutakin matkaa.
.
YLÖJÄRVI 19 55,7 Per. 1869
K: Puukirkko 1850 A.F. Granstedt
K: Alttaritaulu 'Ristiinnaulittu' 1870 R.W. Ekman
M: Kirkkomuseo
M: Ylöjärven kotiseutumuseo, mm. pakarirakennus, Hietastentie 4
M: Suomen jäähdytysalan museo, Antaverkka
M: Vikelän tuulimylly 1838, Taivalpohja
M: Lehdenkustantaja Urpo Lahtisen kotimuseo Villa Urpo
R: Väinö Voionmaan opisto 1951
R: Viikinkiaikainen hautakalmisto, Uusi-Mikolan tila, Ylöjärven kylä
P: Alamökki - Eppu Normaali -veistos, Kimmo Schroderus 2018, kunnanviraston aukio
P: ETYK-linnnut rauhanpatsas 1977 K. Kalliomäki, kunnanviraston aukio
P: 'Puuvuori' maataideteos, 10'600 männyntainta, Agnes Denes, Pinsiö
P: Lentomestari Heiskalan viimeisen lennon muistoksi 1964 Lentäjänpuisto
P: Talvisotaan tältä paikalta lähteneille 1989 Keihäsniemi
P: Eetu Salinin muistoreliefi 1982 Kuuselan tila
L: Pikku-Ahveniston harjualue. Ahveniston luontopolku
E: Teivon ravikeskus
T: Kirkonkylä, Siivikkala, Vuorentausta
V: Näsijärvi, Keijärvi
.

tiistai 16. heinäkuuta 2019

663. Museokortilla 10 euron bussimatka Kurikkaan

ExpressBus-liikennöitsijät Länsilinjat, Väinö Paunu ja Pekolan Liikenne tekivät Museokortin omistajille kesäkaudeksi 2019 tarjouksen: Expressbussien kuljettajilta voi ostaa lipun reitin pysäkeille vain 10 eurolla. Vaikkapa Helsingistä Vaasaan, Jämsään, Virroille tai Jyväskylään (myös Tampereelle ja Turkuun, mutta niihin pääsee yleensä Onnibussilla allekin kympillä!)
.
Olin kauan aikonut käydä Kurikassa, jonne Onnibus ei aja. Niinpä tutkin Paunun aikataulun: Helsinki 6:10-8:50 Tampere (bussin vaihto) 9:00-11:45 Kurikka. Bussi käy Kurikan jälkeen Vaasassa asti 12:55-14:05, josta paluumatkalla: Kurikka 15:10-21:05 Helsinki (18:30 Tampere ilman bussinvaihtoa).
.
Lähdin bussimatkalle keskiviikkona 10. heinäkuuta 2019. Paunun bussi tuli Helsingin linja-autoaseman laituriin 20 jo klo 6:03. Odotussalin penkeillä oven lähellä oli paljon istujia, joiden luulin alkavan jonottaa kuin Onnibussiin. Mutta kukaan ei mennyt bussiin ennen kuin minä pari minuuttia myöhemmin.
.
Näytin Museokorttini ja mainitsin tarjouksesta. Takavuosina kaikki kuljettajat eivät tunteneet sen aikaisia Bussilomalippuja, mutta nyt Museokortti näköjään tunnettiin. Maksoin 10 euron setelillä.
.
Lipun kirjoitus rahastuslaitteen tulostettavaksi kesti kuljettajalta yllättävän kauan. "Tampereella on bussinvaihto! Pidä lippu tallessa, se täytyy Tampereella näyttää toisessa bussissa!"
.
Paunun bussien etuosan penkkiriveillä on ylellisen leveästi vain yksi istuin oikealla + 2 istuinta vasemmalla kyljellä. Koska en ole iso saati leveä, menin mielelläni takemmas tavalliselle 2+2-penkille.
.
Bussiin kertyy aluksi vain 5-6 matkustajaa Kampin linja-autoasemalta, eikä ketään monilta pääkaupunkiseudun pikavuoropysäkeiltä, ennen kuin Riihimäen risteyksessä mummo tuodaan pikkuautolla pysäkille ja toinen pikkuauto toimittaa rahtitavaraa alasäiliöön. Paunun kuskeilla on myynnissä kylmiä vesipulloja hintaan 1,50 euroa, mutta kukaan ei osta.
.
Hämeenlinnassa 7:35 tulee enemmän matkustajia. Ajetaan Valkeakosken kautta 8:15 ja Tampereelle 8:50. Vaihtoaikaa on 10 minuuttia, jolloin odottaessani kierrän vain ympäri linja-autoaseman korttelin, käymättä edes viereisessä Ratinan kauppakeskuksessa. Laituriin 7 tulee Vaasaan menevä bussi ja sinne jo oikein jonotetaan.
.
Näytän kuljettajalle edellisen bussin pikkuista lippua, mutta hän ei sitä tutki, sanallinen mainintani riittää. Jonossa edelläni tyttö oli myös menossa Kurikkaan ja kuljettaja neuvoi: "Kurikassa on jokin tapahtuma, joten pysäkki on tilapäisesti siirretty torilta kirkon eteen. Kuulin itsekin vasta tänä aamuna."
.
Tutkin Lumia-puhelimellani hakukoneesta mitä Kurikassa meneillään: vasta perjantaina ja lauantaina on torilla "Haku päällä - Rokkia ja rakkautta": Paula Koivuniemi, Jukka Poika, Happoradio ym." Esiintymislavoja rakennetaan.
.
Tampereelta ajetaan klo 9 kohti Ylöjärveä. Raitiotien rakentaminen tukkii yhä Hämeenkatua. Tampere on kuin yhtä suurta tietyömaata!
.
Ylöjärvi 9:20, Hämeenkyrö 9:35, Kyröskoski 9:40, Ikaalinen 10:00 (Vanhan kauppalan keskustan Välikadun pysäkiltä muistelin Antikvariaattia, mutta sen paikalla on enää kahvila.) - Kiva sightseeing Paunulla syvälle pikkukaupunkiin, toisin kuin Onnibussilla, joka pysähtyy moottoriteiden varsille.
.
Ikaalisten kylpylä 10:10, Parkano 10:35, Jalasjärvi 11:25 ja Kurikka 11:45, virallisen aikataulun mukaan, mutta bussi alkaa olla myöhässä jopa 20 minuuttia! Kuljettaja kärrää tavaraa Matkahuoltoon ja sanonta "jatkamme välittömästi!" tarkoittaa helposti 5-7 minuutin taukoa! Lisäksi tietöitä ja rekkoja hidastamassa matkanopeutta. Parkanossa ja varsinkin Jalasjärvellä tehdään kiertoajelu taajamaan.
.
Kurikkaan ajetaan viimeinen kilometri kiemurtelevaa tietä Kyrönjoen ylittävälle Kirkkoahteen tien "Rakkauden sillalle" (johon jo noin 70 avioparia on kiinnittänyt oman riippulukkonsa sydämineen ja etunimineen). Ohitetaan komea vanha meijeri (nykyisin Helluntai-seurakunnan temppeli) ja käännytään ison kirkon risteyksessä oikealle, pohjoisen suuntaan.
.
Kurikan tilapäinen pysäkki, jolla jään pois, ja toinenkin jää. Kysyn kuljettajalta, lähteekö bussi tästä myös Tampereen suuntaan? "Tien toiselta puolelta." Kuljettaja tyrkyttää minulle Paunun aikatauluvihkosen. Kello on jo 12:05, aikataulusta 20 minuuttia myöhässä!
.
Kävelen vähän taaksepäin etelään keltaiselle suurelle kivikirkolle, mutten mene vielä sisään, vaan lähden keskustan kauppakatua länteen kohti rautatietä ja vanhaa juna-asemaa (radalla Seinäjoki - Kaskinen). Katu on kaivettu isosti auki. Luulen ensin tietyötä bussipysäkin siirron syyksi.
.
Rautatien asemarakennus on nyt ravintola, jonne tulee useitakin henkilöautollisia asiakkaita klo 12:15. Rautatietä on vain yksi raidepari, joka on jalankulkijan helppo ylittää. Asemapuistossa on "Kurikan ensimmäisen asukkaan patsas": hän on muinainen "Hirvi-Heikki" suksineen ja keihäineen.
.
Kuljen korttelin verran pohjoiseen risteykseen, jossa on kaupunginkirjasto Paulaharjuntiellä ja puistossa Samuli Paulaharjun muistomerkki. Aion palata kirjastoon myöhemmin, mutta ensin jatkan kierrosta ohi uimahallin ym. kaupungin torille.
.
Torilla tosiaan aikatauluin varustettu linja-autopysäkki on joutunut mottiin rakennustöiden takia, kun pystytetään esiintymislavaa Paula Koivuniemelle ja oluttelttoja. Yksi ainoa mansikoiden ja herneiden myyjä sinnittelee kojussaan kauppatorin laidalla.
.
Tienviitat neuvovat Hotelli Pitkä-Jussiin, jossa on pysyvä suurhiihtäjä Juha Miedosta kertova näyttely. Mitään voideltuja suksia tai tyhjiksi syötyjä satoja mämmiropposia en aio katsomaan, mutta hotellin arkkitehtuuria voisin vilkaista. Kävelen itään Paulaharjun sillalle, jossa tehdään korjaustöitä, jolloin on vain yksi kaista vuorotellen käytössä autoille itään tai länteen yli Kyrönjoen (joka jatkaa Jalasjokea ja Kauhajokea).
.
Toivoin ja odotin, että sillanpielestä olisin päässyt Kyrönjoen rannalle, jonne olisi varmaankin rakennettu kaunis ja viihtyisä rantapuisto? Mutta ei sellaista ole! Silta kulkee korkealla jokirannan joutomaan yli. Kävelen siltaa joen itäpuolelle, mutta sielläkään ei näytä lähtevän mitään rantatietä jokea seurailemaan. Hotelli Pitkä-Jussi jää puiden peittoon. Seuraavaksi tien varressa on valtava rakennuskolossi: koulukeskus, jossa lukio ja ammatillinen oppilaitos pysäköintikenttineen.
.
Kauempana rannasta kävelen etelään sille Kirkkoahteen tielle, jota bussi ajoi kaupunkiin. Oikealla on tavanomainen lähiö, mutta en viitsi tutkia, pääsisikö sen pikkukaduilta joen rantaan, etten ajautuisi umpikujiin, joilta olisi palattava tyhjin toimin.
.
Lähestyn Kyrönjokea ohi vanhan Meijerin. Joen itäpuolella on lampi, jossa on uimala. Vesilammikon ylittävälle laiturisillalle on merkitty veden korkeudet eri paikoissa: 1,80 metriä, 1,50 metriä... Katoksia, paviljonkeja tai uimakoppeja molemmilla vastarannoilla. Myös lähiöstä näyttäisi tulevan tie rannalle, samoin hotellilta.
.
Kirkkoahteen ja Kurikantien risteyksessä on kaupungin liikennevalot, onkohan muualla. Tienviitta etelään kohti Mietaankylää. "Mieto 5 km", Kävelen etelään vain Kankaantien risteykseen asti. Kankaantien talossa numero 4 on perinteisen näköinen Kino Kurikka valkokankaineen. Taitaa olla lomalla heinäkuun alussa. Valokuvaan.
.
Kävelen Saumantietä länteen yli rautatien tasoristeyksen, jossa on ääni- ja valomerkit, kuten Haagassa Paatsamatiellä 1965. Heti seuraava radansuuntainen tie on Museotie, joka sivuaa Kurikan Museon 2-kerroksista pohjalaista tuparakennusta ja muita ulkomuseo-rakennuksia, joista ehdottomasti komein on näkötornina toimiva karun-ruma entinen vesitorni. Valokuvaan. Pääsymaksu museonäyttelyyn olisi vain 3 euroa ja koko alueelle (kuten näkötorniin) 5 euroa.
.
Kävelen pohjoiseen kohti Paulaharjuntietä varten tehtyä rautatien alikulkukäytävää, mutten menekään sinne asti, vaan jo entisen rautatieaseman kohdalla loikin raiteiden yli. Palaan runsaan tunnin takaisille jäljilleni ja poikkean nyt sisälle kirjastoon (Saara Juola 1983).
.
Varsin avara kirjastosali ja runsaalta näyttävä kirjavalikoima. Ihmettelen miten Edgar Rice Burroughsin parikymmentä Tarzan-kirjaa viime vuosisadalta pysyvät sitkeästi lastenosaston valikoimassa, mutta kaikki Anthony Buckeridgen 11 suomennettua Jennings-kirjaa (brittiläisestä sisäoppilaitoksesta) ovat kadonneet. Käväisen kirjaston siistissä käymälässä.
.
Asiakkaiden kierrätyshyllykkö on eteisessä ja siinä runsaasti kirjoja, hyviäkin. Poimin Georges Simenonin "Maigret kotikylässään", jota luen myöhemmin paluubussissa, ja pidän siitä. Otan myös "Töpöhäntä" Gösta Knutssonin "Nalle Karvatassn lähtee maailmalle" (Nalle Lufs), ensimmäisen sarjan kolmesta. Muitakin kirjoja harkitsen, mutten viitsi alkaa kuljettaa.
.
Kiertelen isoa hautausmaata, jossa on paljon kävijöitä muistamassa sukulaisiaan tai hoitamassa kukkiaan. Luulisi joidenkuiden poikkeavan sisälle komeaan kirkkoonkin? Ei, olen ainoa sisällä käyvä. Parikymppinen kesäopas, ellei vasta teinityttö, tulee heti sakastista kirkkosaliin vierasta vastaan kysymään, haluanko, että hän kertoo kirkosta? "Jospa lyhyesti!" ehdotan.
.
Ristikirkko on suuri, tuhat ihmistä mahtuu. Engelin suunnittelema, Erik Kuorikosken rakentama. Pitäjän toinen, edellinen oli hautausmaan kohdalla. (Tapulin vieressä seisovasta jalkapuolesta, puujalkaisesta, mainion näköisestä vaivaisukosta ei tule puhetta.)
.
Vähän kierreltyäni lisää keskustassa menen jo hyvissä ajoin klo 15:05 yksin bussinkuvalla merkitylle tilapäiselle linja-autopysäkille, länsipuolelle Kurikantietä. Itäisellä kirkonpuolen pysäkillä odottaa kolme ihmistä. Joku tyttö tulee ensin minun Puistonpuoleiselle tai Torinpuoleiselle pysäkilleni, mutta vaihtaa liikennevaloristeyksen kautta neljänneksi Kirkon puolelle.
.
Pysäkilläni seisoo myös pikkubussi, jonka otsikossa lukee SJK, KJK, Teuva. Myöhemmin opin Matkahuollon sivulta, että klo 15 Kurikassa tosiaan pysähtyy etelämmäs menevä bussi linjalla Seinäjoki - Kurikka - Kauhajoki - Teuva.
.
Kirkon puolen pysäkille saapuu samanlainen pikkubussi, joka on matkalla pohjoisen suuntaan. Ajattelen, menisikö joku neljästä odottajasta siihen, mutta ei kukaan mene. Pikkubussit taitavat lähteä tyhjinä tai ainakin ilman lisämatkustajia Kurikan kirkolta.
.
Odotusta kestää, klo 15:10, 15:20... Sitten näen pohjoisesta saapuvan Paunun vaunun. Minun pysäkilleni, eikä neljän muun odottajan. Kuljettaja on sama mies kuin 3-6 tuntia sitten (Tampereelta alkaen klo 9 ja Kurikassa klo 12. Nyt kello on 15:25 Kurikassa.
.
Museokorttini näyttämällä ostan vain 10 euroa maksavan lipun Helsinkiin. Kuljettaja kehuu, miten edullinen hinta on (ehkä kolmasosa normaalista) ja naputtelee hitaasti rahastuslaitteestaan kuitin. Kaikki odottajat tien toiselta puolelta tulevat myös minun perääni tähän Tampereelle ja Helsinkiin menevään bussiin.
.
Tampereella vaihtuu kuljettaja. Bussi on siellä 20 minuuttia myöhässä! Uusi kuski Tampereelta Helsinkiin selittää, kauan odottaneille, viivästymisen johtuvan asfalttitöistä Pohjanmaalla.
.

662. Taipalsaareen 34 km:n vaellus Lappeenrannasta

Onnibussilla Helsinki 8:05-11:15 Lappeenranta 19:10-22:20 Helsinki. Noinkin myöhäinen paluuvuoro kulkee perjantaisin, jolloin jää 8 tuntia aikaa nauttia kesästä Lappeenrannassa. Huomasin paluubussissa 3 aamuvuorolta tuttua pariskuntaa, varmaan meitä heinäkuun päiväkävijöitä oli enemmänkin.
.
Menomatkani (Kotkan) Karhulan kautta maksoi 6,70 ja paluu Kouvolan Veturin kautta 7,70. Euron varausmaksun kera yht. 15,40 euroa. Varasin pari viikkoa etukäteen.
.
Lappeenrannan matkakeskuksessa vilkaisin sisälle puiselle rautatieasemalle. Ei ollut karttoja, vain matkatoimiston Viipurin-matkaesitteitä. Jokaisella puupenkillä istui yksi junan odottelija.
.
Viisto kävelytie puiston poikki tärkeälle Kauppakadulle, joka nousee vanhan hautausmaan ohi ylös harjulle ja alkaa laskeutua pohjoiseen kohti Saimaata. Matka junaradalta keskustaan ja rantaan tuntuu ylämäenkin takia pitkältä, 2 km.
.
Poikkean Brahenkatua itään kauppakeskus Iso-Kristiinaan hakemaan kartan ja etsimään Finnkinon neljän salin Strandin (vuodesta 2015), perältä idästä toisesta kerroksesta. Sitten Kirkkokatua Valtakadulle, jonka numerosta 39 Finnkino osti ja hävitti perinteiset isot jopa 501- ja 420-paikkaiset elokuvateatterit Nuijamiehen (1954-) ja Kino-Aulan (1938-).
.
Lappeen iso puukirkko on erikoinen, kaksoisristin muotoinen, kekokattoinen kahtamoinen. Jalkakäytävä kulkee hauskasti tunnelissa yhden siiven alitse, jäi mieleeni jo lapsena. Tosin nykyisin Valtakatu on muutettu kävelykaduksi.
.
Laskeudun edelleen pohjoiseen kohti Saimaan rannan vanhaa Linnoitusta, mutta käännyn länteen Taipalsaarentielle, sillä 2 kilometrin kaupunkikävelyn jälkeen aion patikoida 15 km naapurikuntaan. Olen hukannut jo 40 minuuttia, kun keskipäivällä aloitan kävelyn määränpäänäni Taipalsaaren kirkko.
.
Alitan teollisuusrautatien. Sitten liikenneympyrä, oikealla teollisuus- varasto-. ja liikerakennuksia. Tyysterniemi, vasemmalla lännessä 7-8 uutta 8-krs. tornitaloa Saimaan rannalla. Hyvä kävely- ja pyörätie seuraa seututietä numero 408, koko 15 km:n matkan, välillä puolta vaihtaen (tunneleita maantien ali).
.
Penger ja silta Voisalmen saareen. Vasemmalla lännessä pilkottaa metsän lomasta Voisalmen lähiön vaatimattomia kerrostaloja, joita kävin katsomassa vuonna 1990, kun Tuula asui siellä. Aion palata läntisempää Tyysterniementietä.
.
Seuraavalla sillalla kunnanraja. Taipalsaaren puolella kävelyreitti vaihtuu itäpuolelle hiljaiselle kylätielle. Näen tienviitan Linnavuorelle. Onneksi en seuraa sitä, vaikka houkutteleekin. Aion säästää muinaislinnalle kapuamisen paluumatkalle. Huomaan oikealla idässä tiheikön takana jatkuvan jyrkän ja jylhän kallioseinämän, kunnes tulenkin Hannunvaakunan, pysäköintipaikan ja info-taulun luo. Kuivaketveleen muinaislinna, rautakaudelta, vuosilta 800-1200.
.
Pian alkaa pitkä kaunis pengertie salmen yli. Vieressä lännessä on pieni lintuluoto, jolta lokkiemo tekee hyökkäyksiä minua kohti. Salmen jälkeen voisin nousta oikealle itään Saimaanharjun taajamaan, jonka kaupat mainostavat. Mutta aion jatkaa suoraan kirkolle vielä 4 km, käveltyäni tienviittojen mukaan jo 11 km Lappeenrannasta vajaassa 2 tunnissa.
.
Vielä jokin penger ja silta Kirkkosaareen, vai olenko sillä saarella jo. Sähköpylväiden yläpäässä sarja paikallisen jo 84-vuotiaan K-Marketin ulkomainoksia (per. 1935?). Pieniä lapsia keskenään pyöräilemässä. Aikuiset pyöräilijät, rullahiihtäjät ja kävelijät olivat runsaimmat Voisalmen kohdalla.
.
Keltainen puukirkko tulee näkyviin. Valo loistaa ikkunoista ja pysäköinti-alueilla paljon autoja. Vieressä on tosin myös avoinna museo hirsirakennuksin ja kahviloin. Kello on 14:40, otan ulkokuvan ja päätän käydä sisällä kirkossa.
.
Pariskunta tulee juuri ulos, nainen kyykistyy vielä valokuvaamaan hitaasti eteisen patsasta. Pääsen vaivoin ohi avaamaan sisäoven. Suntio tai muu seurakunnan rouva päiviräsänen nimilaatta puserossaan hyökkää keskisalista vastaan: "Päivää! Me suljemme ovet nyt, meillä on toinen tilaisuus alkamassa myöhemmin!" Luon sekunnissa katseeni ristikirkon vaaleaan kellertävään kirkkosaliin, mutta tuntuu ettei mieleeni jää mitään.
.
"So far and no safari" otsikoi Carl Barks erään tarinansa. Kävelin 17 km päämääränä nähdä Taipalsaaren kirkko ja kääntyä sieltä takaisin, mutta olisin halunnut istua hiljaisen tovin kirkon penkissä.
.
Harmistuminen antaa siivet paluukävelylle. Jos eroaisin kirkosta Helsingissä, ei verorahoillani tuettaisi Taipalsaarten neuvostovirkailijoita. Toisaalla kohtaa hyviä seurakuntia, kuten Pohjanmaan Kurikassa tai Savon Kuopiossa, pitäisikö listata hyvät, pahat ja rumat?
.
Oikeitten immeisten Kuopion tuomiokirkon vahtimestari sanoi 20 vuotta sitten sulkemisaikaan klo 15: "Ai mie tulin jo sulkemaan - muttenhan mie nyt toki vielä suljekaan...". Valokuvasin rauhassa 10 minuuttia, kunnes huomasin vahtimestarin takanani sentään jo vähän helistelevän avainnippuaan. (Katso Kuntabongari, 28. kesäkuuta 2010: "160. Kuopio")
.
Taipalsaaren kirkonkylässä ohitan bussin päätepysäkin katoksen. Aikataulun mukaan viittä vaille täysin tunnein (kuten 14:55) lähtisi linja-auto Lappeenrantaan. Ventovieraita, harmaan huomaamattomia pikkubusseja onkin muutaman kerran vilahdellut ohitseni. Niissä lukee pienellä Vento. Maksaisiko 16 km 4,70 euroa? Tai 20 km 5,50 euroa?
.
Tunti kuluu kävellessä melkein huomaamatta, paitsi lokin uudet hyökkäykset pengertiellä, ja unohdan tienhaarassa poiketa Saimaanharjuun, kun tulenkin jo taas Kuivaketveleen rautakautisen muinaislinnan luo. Muutama sadepisara.
.
Varaan linnavuorelle aikaa puoli tuntia. Jyrkkä juurakkoinen rinnepolku. Sitten alkavat kahteen jaksoon jakautuvat puuportaat itään, kaide etelälaidalla. Alas palatessani lasken alemmassa jaksossa 70 askelmaa, välissä on lepotasanne penkkeineen (pulssi nousee ylös kavutessa) ja lienee ylemmässä osassa toiset 70 askelmaa. Vastaisiko 140 porrasta 9-kerroksista taloa?
.
Ylhäällä kallion päällä on lautakaiteinen näköalatasanne. Synkkää tuuheaa havumetsää, pystysuorat kallioseinämät, puiden yli pilkottaa Saimaan järvenselkä lännessä, ollaan Saimaan saaressa. Hienoja luontokuvia. Palaan portaita alas alkamatta etsiä kallion päällä polkuja etelämpää ehkäpä löytyvälle toiselle reitille.
.
Vielä noin 9 km kävelyä Lappeenrantaan. Kuljen kaupungin alueella läntisempää Voisalmentietä. Siellä liikkuvat myös bussilinjan 2 isot valkoiset Savonlinjan linja-autot liikennöitsijä Toimi Vennon pikkubussien lisäksi. Tien varrella lännessä on mielenkiintoisesti ojavesien suodatusaltaita neljän sarja, ennen kuin vedet päästetään valumaan Saimaaseen saakka.
.
Lappeenrannan keskusta-alueella klo 18-19 poikkean vielä Viipurin portista Linnoitukseen. Sitä ennen puiston kioskilla ihmiset jonottavat lippuja kesäteatteriin, näytelmä kertoo kai iskelmälaulaja Kari Tapiosta. Ohitan myös muistomerkin "Pikku-Wihalle" 1743, jolloin vieraan maan sotilaat ryöstivät Lappeenrannan. Katselen ylhäältä valleilta satamaa.
.
Kuljeskelen Suomen 2. suurimman sankarihautausmaan sekä vanhan hautausmaan ja liikekeskus Iso-Kristiinan kautta vähitellen etelään rautatieaseman viereiselle bussiasemalle. Onnibussi onkin jo odottamassa klo 19, sillä iltavuoro 19:10 aloittaa Lappeenrannasta eikä tule ensin Imatralta saati Joensuusta saakka.
.

maanantai 8. heinäkuuta 2019

661. Kaikki Suomen Lidl-kunnat

Kuntabongarina minulla on vielä joitakin kymmeniä kuntia näkemättä. Mutta onko puuttuvissa enää yhtään kovin merkittävää? Olenko nähnyt kaikki vähänkin suuremmat asutuskeskukset ympäri maan?
.
Voisin ottaa mittapuuksi väkiluvun tai pinta-alan?
Tai onko kunnassa Alkoa tai elokuvateatteria?
Onko Citymarketia tai Prismaa tai - Lidliä?
.
Suomessa on tällä hetkellä (vuonna 2019)
laskujeni mukaan 175 Lidl-kauppaa,
95 kunnassa, joista 23 kunnassa useita!
.
Ensiksi usean myymälän kaupungit (23),
(103 kauppaa): Helsinki 21, Espoo 12,
Tampere 7, Turku 7, Oulu 7,
Vantaa 6, Jyväskylä 4, Kouvola 4,
Hämeenlinna 3, Imatra 3, Kuopio 3,
Lahti 3, Lappeenranta 3, Joensuu 2,
Kaarina 2, Lempäälä 2, Mikkeli 2,
Pori 2, Porvoo 2, Rovaniemi 2,
Salo 2, Savonlinna 2, Seinäjoki 2.
.
Sitten yhden myymälän kunnat (72):
Alajärvi, Forssa, Hamina, Hanko,
Harjavalta, Heinola, Hollola, Huittinen,
Hyvinkää, Iisalmi, Ikaalinen, Janakkala,
Jämsä, Järvenpää, Kajaani, Kankaanpää,
Kangasala, Karkkila, Kauhajoki, Kauhava,
Kemi, Kemijärvi, Kempele, Kerava, Keuruu,
Kirkkonummi, Kokemäki, Kokkola, Kotka,
Kuusamo, Lapua, Laukaa, Lieksa, Lieto,
Lohja, Loimaa, Loviisa, Muurame,
Mäntsälä, Naantali, Nivala, Nokia,
Nurmijärvi, Närpiö, Orimattila, Orivesi,
Paimio, Parkano, Pieksämäki, Pietarsaari,
Pirkkala, Raahe, Raasepori, Rauma,
Riihimäki, Saarijärvi, Sastamala, Siilinjärvi,
Somero, Sotkamo, Tornio, Tuusula,
Ulvila, Uusikaupunki, Vaasa, Valkeakoski,
Varkaus, Vihti, Viitasaari, Ylivieska,
Ylöjärvi, Äänekoski. (72)
.
Viimeksi olen (2019) katsellut Kempelettä
ja asioinut useamman kerran sen Lidlissä.
Tutustumatta on enää vain 3 Lidl-kuntaa:
Kauhava, Saarijärvi ja Siilinjärvi!
(Olen ajanut niidenkin läpi - pysähtymättä).
.
Mistä Lidl mielestäni yllättävimmin puuttuu?
Maarianhamina, Kristiinankaupunki, Akaa,
Nurmes, Outokumpu, Kitee, Juankoski,
Alavus, Oulainen, Haapajärvi, Haapavesi,
Kuhmo, Kurikka, Mänttä, Närpiö (15).
(Kehtaako kaikkia kaupungeiksi kutsua?)
.

maanantai 10. kesäkuuta 2019

660. Kempeleestä kävelin Oulunsaloon ja Ouluun

Vierailin Kempeleen Antiikki-, Keräily- ja Kirjamessuilla, jotka järjestettiin urheiluhalli Zemppi-Areenalla (Pekurintie 2), kauppakeskus Zeppelinin ja uimahalli Zimmarin puolivälissä, lauantaina 27.4. ja sunnuntaina 28.4.2019.
.
Messujen kirjatarjonnasta huolehti antikvaari Antologia Vantaalta, peräti 7 tunnin automatkan päästä etelästä. Muita kauppiaita oli runsas tusina, kokoonkutsujana toista kertaa oululainen antiikkiliike AntiWaari.
.
Yövyin Limingan keskustassa vasta puoli vuotta toimineessa uudessa itsepalveluhotellissa "Place to Sleep Liminka" (Liminganraitti 10). Kahden hengen huone maksoi 47 euroa yöltä. Huoneet 201-218 olivat toisessa ja 301-312 kolmannessa kerroksessa. Pohjakerroksen täytti kuntosali ja seinänaapurina oli kunnantalo (Liminganraitti 10 C). Omalta parvekkeelta avautui näköala puistolammelle ja vuoden 1597 Nuijasodan päällikön patsaalle - Hannu Krankka kuoli noin 1630.
.
Kempeleen lauantai-aamussa Zeppelinin Prisma aukesi klo 7 ja Lidl klo 8, mutta McDonalds ei sulkeutunut koskaan. Kauppakeskuksen aulassa oli lauantain tapahtuma-ohjelmaa, mm. kattauskilpailu. Varsin tykätty vuoden 1997 Miss Suomi Karita Tykkä (os. Tuomola, s.1976) juonsi tai esiintyi useaan kertaan, mutten ehtinyt näkemään. Kempeleen kunnankirjastossa, Zeppelinin 3. kerroksessa (auki la klo 10-15) kävin katsomassa seudun karttoja.
.
Kempeleen uusi kaupallinen keskusta on rakennettu Zeppelinin ympärille Oulun moottoritien varteen (E75 / E8 / Nelostie). Zemppi Areenan luota alkaa punertavaksi kestopäällystetty pyöräily- ja kävelytie "Baana", joka vie 2 km luoteeseen kirkonkylään, Kempeleen vanhaan keskustaan, ensiksi moottoritien alittaen.
.
Lähdin Zeppeliniltä kävelemään määränpäänäni luoteessa naapurikunta Oulunsalo. Kevyen liikenteen reitti Baana kierteli omakotitalojen pikkuteillä, mutta punainen pintaväri auttoi mutkissa hyvänä oppaana. Putipuhtaan vaaleahiuksinen myöhäisteini-ikäinen tyttö ulkoilutti koiraa ja mietin, ovatko hyvin vaaleat hiukset erityisen yleiset Oulun seudulla.
.
Ensimmäinen nähtävyysviitta osoitti Kempeleen vanhalle pappilalle (vuodelta 1899), mutta - istu ja pala! - siitä olikin tänä aamuna jäljellä enää tuore hiiltynyt raunio, komean puutalon purkukuntoiseksi palanut ranka, pohjakerroksen seinänraatoja ilman ullakkoa ja kattoa! Tuli oli riehunut edellisviikolla, tiistai-iltana 16.4.2019.
.
Kymmenen palokunnan yksikköä oli ollut sammuttamassa suojeltua 120-vuotiasta puu-pappilaa, joka oli vuoden 1966 jälkeen toiminut keskikouluna, Kirkonkylän ala-asteena ja kerhotilana, viimeaikoina tyhjillään. Kalevan nettikeskustelussa verrattiin: "Ensin Pariisin Notre Dame, sitten tämä." Tilalle ehdotettiin jo 8-kerroksista "viihdehotelli Zappilaa".
.
Palopaikalle oli kertynyt sata paikallista töllistelijää, joista jonkun mukaan "10 palomiestä vain katseli kahden työskentelyä". Sammutusvedestä oli kai pulaa ja vesi tuhosi loput rakennuksesta. Palomies oikaisi, että töitä teki ainakin kaksi miestä kummallakin kahdella nostolavalla ja 4 miestä sisällä talossa. Syttymissyy ei ollut selvillä.
.
Kävelin eteenpäin ja saavuin rautatien alittavalle kävelytunnelille. Sen yhteydessä oli Kempeleen juna-asema, pelkkä junalaituri katoksineen, kun vanha asemarakennus oli poistettu käytöstä.
.
Yllätyksekseni parikymmentä ihmistä odotteli junalaiturilla lauantaina aamu-yhdeksän maissa! Minun vanhoissa aikatauluissani vuodelta 2003 Oulusta seuraava juna-asema olisi ollut Ruukissa tai Vihannissa 50-70 km Oulusta etelään. Mutta vuonna 2016 olikin avattu Kempeleeseen "Oulun Pasila", jossa pysähtyi 4 pohjoiseen ja 4 etelään menevää junaa. Aloin jo kuvitella, olisiko Liminkaankin junayhteys?
.
Tulin Kempeleen keskustan taajama-alueelle, jossa minua hämmästytti pitkä rivi peräti 7-kerroksisia moderneja lamellitaloja puistokadun toisella puolella. Eri puolella oli liikerakennuksia. Alkoi vaikuttaa jo vähän kuin pikkukaupungilta, isommalta kuin vaikkapa Nivala, Haapajärvi, Oulainen tai Haapavesi.
.
Mitäh, maalaiskunnassa jo 18'000 asukasta ja suhteellinen kasvuvauhti maan suurin, ohi Keravan, Järvenpään, Vantaan ja Liedon. Elin aivan eri maailmassa, jossa kempeleläisiä olisi voinut olla ehkä 6000, tuskin 9000, kukaties 3000, kuten vielä vuonna 1961. Kempele oli ollut minulle vitsi Anna-Leena Härkösen kirjoista.
.
Jatkoin kävelyäni edelleen luoteeseen, kohti Oulunsaloa. Tulin risteykseen, josta poikkesin koilliseen katsomaan kotiseutumuseon (Kirkkotie 18) rakennuksia, jotka eivät näyttäneet kummemmilta kuin muissa vastaavissa maaseudun ulkomuseoissa.
.
Edelleen luoteessa oli Kempeleen vanhan puukirkon (1686, Matti Härmä) visusti aidattu tontti, jonka ympäri kiersin etsien pääsyä likelle, minkä estivät synkimmältä metsän puolelta yhä lumikinoksetkin. Jouduin kiertämään vastapäivään lähes täyden ympyrän lounaaseen, josta löytyi portti Kempeleen uudelle kirkolle (1993). Valkoinen moderni "Pyhän Kolminaisuuden Kirkko" on rakennettu tietoisesti myös portiksi polulle kohti vanhaa kirkkoa, joka oli tällä hetkellä aidattu työmaaksi remontin takia.
.
Kirkkojen suurkorttelin jälkeen seurasi kohta urheilu- ja liikuntakenttien suurkortteli. Korkeat reunavallit mahdollistivat näköalapaikkoja katsojille. Istuskelin itsekin vallin päällä penkillä klo 10, kirkonkellojen soidessa ja joidenkuiden urheillessa tai kuntoillessa kentillä.
.
Jatkoin tienviittojen opastamana edelleen luoteeseen, ohi pelikenttien, 816-tien viereistä kävelytietä kohti Oulunsaloa. Aiempien havumetsäisten taipaleiden jälkeen seurasi parin kilometrin peltotaival, jolla aurinko paahtoi vapaasti ja kunta vaihtui toiseksi. Peltolakeuden ja tien välissä oli vain harva lehtipuurivistö, jossa lintulaumat kuitenkin viihtyivät voimakkaasti viserrellen, peltojen ruokapaikan vieressä.
.
Oulunsalon puolella tulin neljän ison autotien risteykseen. Olin tulossa Kempeleestä 816-tietä joka jatkui luoteeseen kohti Hailuotoa (jonne olin kerran ajanutkin). Oikealle koilliseen lähti 815-tie kohti Oulua ja vasemmalle lounaaseen 815-tie kohti Oulun lentokenttää ja Oulunsalon keskustaa. Käännyin sinne vasemmalle.
.
Poikkesin tien eteläpuolelle katsomaan metsikön puiden takana huomaamaani Oulunsalon valkoista puukirkkoa (1891), joka on uusgoottilainen länsitornillinen pitkäkirkko. Arkkitehti oli Julius Frans Basilier (1834-1905). Tarinan mukaan Lumijoen ja Oulunsalon kirkkojen piirustukset vaihtuivat, ja toiseen rakennettiin vahingossa ensimmäiseen tarkoitettu kirkko sekä päinvastoin.
.
Jatkoin sankarihautausmaan ohi paikallista kerrostalojen asujaimiston kotitietä lounaaseen. Mietin kaakkoon peltolakeutta kohti lähteviä teitä, voisinko kenties oikaista jotakin niistä paluumatkalla kohti Kempelettä, mutta olisin kaiketi päätynyt umpikujaan.
.
Tulin Oulunsalon kuuluisan punatiilisen kunnantalon (1982) luokse! Matkan yllätys taas, sillä olin unohtanut tämän minulle ennen näkemättömän "Oulun koulun" merkittävimmän arkkitehtuurikohteen olevan täällä! Arkkitehtitoimisto oli NVV: Kari ja Reijo Niskasaari, Kaarlo Viljanen, Ilpo Väisänen ja Jorma Öhman, joihin vaikutti Oulussa arkkitehtuurin professorina 1973-79 toimineen Reima Pietilänn orgaaninen ja regionalistinen tyyli.
.
Katselin ja kuvasin tiilimuurien suojaamaa sisäpihaa, pihan monumentaalista veistosasetelmaa ja ylväästi nousevaa kellotorniseinää. Kapusin pihalta pikkuisia tiiliportaita hieman turhamaisille parvekkeille katselemaan ja valokuvaamaan aluetta yläsuunnasta. Joku toinenkin ihminen vietti aikaansa pihalla.
.
Oulunsalo on vuonna 2013 liitetty Ouluun eikä kunnantalon ainakaan kaikkia tiloja tarvita enää virastokäyttöön, vaan punatiilitalon kadunpuoleisesta pohjakerroksesta on vuokrattu toimitiloja pizzerialle ja muille pienyrityksille.
.
Oulun lentokentälle olisi ollut vieläkin kävelymatkaa pari kilometriä, enkä enää jaksanut innostua, olisiko kenttä lie käymiseen väärtti? Ajattelin nähneeni läheltä jo vaikkapa Porin tai Lappeenrannan lentokentät.
.
Menin Oulunsalossa mieluummin lentokentäntien pohjoispuolella olevassa kauppakeskus Kapteenissa sijaitsevaan kirjastoon, jossa katselin valikoimia, tutkin poistokirjoja ja selasin esitteitä, luin sanomalehtiä sekä kävin kellarikerroksessa vessassa, jonne erikoisen voimakkaasti raikui viereisen ravintolan soittama diskomusiikki.
.
Oulunsalon hyvässä kirjastossa oli erityisesti mielenkiintoinen näyttely Petsamon vaiheista Suomen osana 1900-luvulla! Esittely jatkui teemoittain monina isoina näyttelytauluina pitkin seiniä osastolta toiselle ja tutkailin niitä isolla kiinnostuksella.
.
Lopuksi kävelin tuttua reittiä takaisin Kempeleelle Zeppelinin kirjastoon ja Zemppi-Areenalle, ohi Zimmarin, mutta näkemättä Zatelliittia - teollisuusaluetta.
.
**
.
Toisena päivänä kävelin Kempeleestä Oulun kaupunkiin ja takaisin. Tienviitat "14 km" houkuttelivat, mutta matka tuntui minusta pitemmältä. Vähän poikkeilin sivun sekä tarpeellisia että turhiakin mutkia.
.
Lähdin vähän Lidlin itäpuolelta tienhaarasta omakotipihojen reunustamaa tietä pohjoiseen. Välillä tien varsi oli metsäisempää. Alkuun oli useampiakin opasteviittoja, "Oulu" ja kilometrit sinne, mutta sellaiset loppuivat ja ilman karttaa jouduin arvailemaan ja päättelemään itse mitä teitä kulkisin.
.
Kokkokankaan pohjoispäässä oli tehty joitakin suurellisia tienrakennuksia, kaavoitettiinkohan uusia asuinalueita Suomen nopeimmin kasvavaan kuntaan? Epäröin uuden tien houkutusta idän kautta pohjoiseen, mutta kokeilin sittenkin vanhaa tietä lännempänä. Tällöin päädyin alittamaan Valtatie 4:n (E75) itäpuolelta länsipuolelle.
.
Väärälänperä. Pikkuteitä oli helppo suunnata pohjoiseen. Kunnanraja Kempele / Oulu. T-risteyksestä käännyin vasempaan ja kohta huomasin alittavani rautatien itäpuolelta länsipuolelle. Perävainio. Kuljin isompaa 847-tietä pohjoiseen, ylittäen Oulunsaloon vievän 815-tien risteyksen.
.
Oulunlahti oli nimeltään asuinalue, jossa Kempeleenlahti tuli esiin vasemmalle puolelleni (lännessä). Rautatie Ouluun näkyi välillä idässä oikealla. Rannan tuntumassa tontit olivat varmasti kalleimpia, sillä pientalot kasvoivat isommiksi öky-huviloiksi! Poikkesin pikkutietä hetkeksi merenrantaan, jossa oli uimaranta. Rantamaisemaa näki myöhemmin jonkin verran puiden läpi tielle 847 asti.
.
Äimärautiossa viitottiin raviradalle. En muista oltiinko vielä siellä vai jo Limingantullissa, tai välissä, kun tien varteen ilmestyivät valtavat kaupparakennukset, Prisma ja muut! Oululaiset autoilivat sinne ostoksille.
.
Nuottasaari jäi minulle epämääräiseksi alueeksi, jossa en lähtenyt vielä länteen tavoittelemaan merta, vaan pyrin edelleen jatkamaan pohjoiseen kohti keskikaupunkia. Kulkemallani tiellä tulin kuitenkin isolle rakennettavalle korttelialueelle (pystytettäviä taloja ja työmaan sulkemia ja päällystettäviä teitä), jota kaaosta kiertääkseni poikkesin länteen.
.
Viistosti etuvasemmalle menevä puistokatu oli houkutteleva, joten seurasin sitä. Nähtävyytenä näin Ortodoksisen kirkon! Yllättäen tavoitin ruutukorttelisesta keskustasta tuttujen pitkien katujen lounaisia loppupäitä! Torikatu ja Aleksanterinkatu päättyivät! Niin kaukana lounaassa en ollut koskaan ennen käynyt!
.
Lännessä meren suunnalta tai lahden yli näkyi tehtaan savuja. Täällä Lounais-Oulussa näkyi olevan jäljellä tyylikäs vanha yhtenäisten kaupunkikorttelien ruudukon muodostama kaupunginosa. Oli sekä perinteisten puutalojen että sata vuotta vanhojen kivisten kerrostalojen pihoja.
.
Komean näköistä säilynyttä vanhaa kaupunkikuvaa Oulun laidalla! Mahtavaa urbaanisuutta Suomen oloissa. Kyllä mielestäni kannatti kävellä katsomaan! Kävelin saman reitin myös takaisin, Oulusta Kempeleen Zeppeliniin.
.

659. Liminganlahti, Lumijoki, Lumikari, Liminka

Huhtikuussa yövyin Limingassa, kun vierailin Antiikki-, Keräily- ja Kirjamessuilla Kempeleen Zemppi Areenalla (Pekurintie 2), kauppakeskus Zeppelinin vieressä, lauantaista sunnuntaihin 27.-28.4.2019.
.
Limingan itsepalveluhotelli "Place to Sleep Liminka" (Liminganraitti 10) oli vasta puoli vuotta vanha, viime syksyltä. Henkilökunnattomaan hotelliin sisään päästäkseen asiakas tarvitsee matkapuhelimeen lähetetyn 5-numeroisen koodin.
.
Entäpä kun koodi ei olekaan saapunut ja kello on Kempeleessä jo 22 illalla? Soitto PlaceToSleep-ketjun päivystykseen. Selviää, että nettivaraus on tullut tehtyä Ebookersiin väärälle päivälle - tai väärälle kuukaudelle, heinäkuulle eikä huhtikuulle.
.
Väärä varaus on korjattava Ebookersissa, jonka puhelin palvelee suomeksi klo 17 asti ja sen jälkeen englanniksi - Intiasta! Niinpä toiseen puheluun vastaa "Simpsonien" Apulta kuulostava mies. Kertoo, että hän voi - sieltä Intiasta asti - ainoastaan peruuttaa tarpeettoman, heinäkuulle tehdyn varauksen, ja palauttaa maksun siitä.
.
Uusi varaus on kuitenkin tehtävä itse erikseen internetissä. Mutta älypuhelimen näytöllä Ebookers ilmoittaa Limingan hotellin olevan täyteen buukattu, eikä sitä voi enää varata tälle illalle, kellon lähestyessä vuorokauden vaihdetta.
.
Uusi soitto Place To Sleep -ketjun päivystäjälle pelastaa päivän ja yön. Limingan hotellissa on toki tilaa. Päivystäjä voi varata huoneen ja lähettää koodin heti sekä postittaa laskun tulemaan jälkikäteen! Hinta säilyy samana kuin Ebookersin varauksessa. Kahden hengen huone maksaa 47 euroa yöltä.
.
Vaihtoehtoinen hotelli olisi saattanut olla Kempeleen Forenom - sijaiten jopa samassa rakennuksessa kuin messujen Zemppi-Areena. Mutta ajamme matkailullisesti viehättävämpään Liminkaan. Auton navigaattori ei tunnista osoitetta Liminganraitti 10! Raitti ei taida olla autotie?
.
Limingan S-Marketilla on kuitenkin kaksi osoitetta: Liminganraitti 9 ja autoille Tupoksentie 9. Marketti näkyy helposti keskustassa, jossa paljon kaikkea on Tupoksentien varrella. Keskustaraitin toisella puolella näkyy puulla synkän tummaksi verhoiltu huippumoderni uudisrakennus. Sitä vielä ympäri kiertämällä löytyy pysäköintialueelta pohjakerroksen täyttävän Limingan Kuntosalin 24h-sisäänkäynti, joka on yhteinen hotellin kanssa.
.
Koodilla 717** pääsee nyt sisään ulko-ovesta. Valot loistavat kuntosalin puolelta eteiseen. Samalla koodilla pääsee käyttämään hotellin hissiä. Vierashuoneita on 30, joista 201-218 toisessa kerroksessa ja 301-312 kolmannessa. Kolmannessa vaiheessa koodi avaa huoneen 20* oven.
.
Sisäkatto on yllättävän korkealla, mikä suurentaa ainakin ilmatilaa. Huoneen varustukseen kuuluu mikroaaltouuni, jääkaappi, ilmaista teetä ja maksullista baarikaappitavaraa, mutta televisio ei nyt toimi ja pyyhkeet puuttuvat, johtuisiko myöhäisestä varauksesta.
.
Hotellin seinänaapurina ja vuokraisäntänä on Limingan kunnantalo Lakeustalo (Liminganraitti 10 C tai Tupoksentie 10). Muita lähinaapureita terveyskeskus, S-Market, Limingan kunnankirjasto ja Hannu Krankka.
.
Hotellihuoneen parvekkeelta ja ikkunasta on kaunis näköala lammelle puistoon ja liminkalaisen Hannu Krankan näköispatsaalle. Mies oli Nuijasodan päälliköitä 1597, mutta selvisi hengissä vuoteen 1630. Krankalle on nimetty Nuijamiestentien suuntainen pikkukatu, (Pentti) Poutuntien ja (Jaakko) Ilkantien naapuriksi, lapsuuteni Pohjois-Haagassa, Helsingissä.
.
**
.
Limingan kuuluisimmat nähtävyydet ovat avara tasainen peltomaisema Limingan lakeus sekä muuttolintujen suosima Liminganlahti, jonka pohja on kohoamassa vuosisadasta toiseen, jolloin vastaavasti vesi väistyy yhä kauemmas asutuksesta.
.
Ajoimme Lumijoentietä viitisen kilometriä keskustasta luoteeseen, lähelle Lumijoen kunnanrajaa ja suunnilleen kirkonkylien puoliväliin. Pohjoiseen on viitoitettu tienpätkä Liminganlahden Luontokeskukseen, jonka rakennus näkyy jo päätielle. Paljon autoja pysäköintikentällä.
.
Pohjoiseen kohti merta lähtee kävelypolku, joka vaihtuu pitkospuiksi tai leveiksi lankuiksi liikuntarajoitteisillekin, ennen kuin päättyy veden äärellä lintutorniin tai pariin tilavaan laudoitettuun katselulavaan. Reitin varrella on luontorasteja, informaatiotauluja. Monia ihmisiä kulkee jatkuvasti molempiin suuntiin ja kymmenet miehittävät lintulavoja, mutta sallitut rajat 30 + 30 henkilöä eivät ylity.
.
Kävelyreitin varrelle on paikoitellen merkitty vuosilukuja, ensin 1800-luvulta ja sitten viime vuosikymmeniltä, 1976, 1983, jne. Merkeistä näkee missä ranta on ulottunut nuoruudessani tai isovanhempieni lapsuudessa - Lumikarin tila oli vain 10 kilometrin päässä Lumijoella.
.
En ole ennen nähnyt aivan sellaista rantaa kuin Limingassa! Yhtä epämääräisen laiskaa rantaviivaa! Onko jo merta vai vieläkö maata? Laajaa vesijättömaata! Tekee vaikutuksen, kannattaa nähdä! Veden ja maan ero on häilyvä, vettä on lammikoina, joiden välissä mutaa harjanteina. En ole nähnyt jokien suistomaita, deltaa, mutta kuvittelen hieman samanlaiseksi maisemaksi? Linnut ovat kerääntyneet vesijättömaalle vielä monin verroin ihmisiä runsaammin.
.
Paluumatkalla sisämaahan poikkean Luontokeskukseen, tunnelmallisesti laudoitettuun rakennukseen, jossa on informaatio- ja näyttelytiloja, kahvila ja pieni hotelli 30 vieraalle. Museo on sulkeutumassa, kello on kohta 18. Ei pääsymaksua, ei ainakaan minulta pyydetä.
.
Näyttelyistä monessa sopessa tai huoneessa voisi oppia paljon, tunnistamaan lintujen munat ja sulat, eri lintulajien ulkonäöt ja linnunlaulut (kuulokkeista)! Neljä hyötyä lintuparvesta: kokeneet opastavat hyville ruokapaikoille; lento auran muodossa säästää voimia; parvi estää petoa erottamasta yhtä kohdetta johon iskeä; jne, Jos aikaa olisi, voisin viihtyä tunnista toiseen!
.
***
.
Jatkamme matkaa Lumijoelle, jonka komea kirkko on tarpeettoman iso, Lakeuden katedraali, mutta kunnantalo liikuttavan pieni. Liike-elämä näyttää vähäiseltä, ostoksia varten pikkuinen osuuskaupan Sale, kilpailijanaan yksityinen M-kauppa. Oulussa käydään töissä ja Lumijoen rauhassa asutaan. Lumijoelle on osunut pieneen väkilukuun nähden suhteettomasti lottovoittajia, peräisin isosta porukkavoitosta.
.
Olen käynyt ennenkin Lumijoen kirkolla ja vanhassa metsäkalmistossa kirkon ympärillä. Tulin linja-autolla Raahesta 25 vuotta sitten ja jatkoin seuraavalla bussilla Ouluun. Silloin havaitsin kaiken olevan enimmäkseen nauhamaisesti Lumijoentien varressa: koulu, kaupat, kunnantalo ja kirjasto (johon pääsin sisälle).
Nyt löydän auton navigaattorin avulla uuden hautausmaan. Sekametsän seassa on sekin, hautakivet suurten puiden, metsämättäiden ja varvikkojen seassa.
.
Isosta sukuhaudasta löytyy Lumikareja, nimet graniittipaateen ikuistettuina (lasken itse kuolin-iät):
.
Lumikari Juho (82) 1849-1932,
Maria os. Träff (74) 1856-1930.
Juho (45) 1889-1934,
Anna os. Paavola (39) 1891-1930.
Bertta Maria (4 kk) 1914.
Kerttu Anna (22) 1916-39.
Reino Johannes (14) 1918-33.
Lauri Andreas (3) 1928-31.
(Laina, Veikko, Pentti ja Aino (n.65-90) s. 1920-1926
on haudattu Nurmijärven - Sipoon - Helsingin seudulle.)
.
Etäämpänä on toinen Lumikari -hautakivi:
Lumikari Anna Kreeta os. Paaso (80) 1892-1973,
Korkala Eemil (46) 1877-1924.
Otaksun Annan ja Juho II:n avioituneen, ensimmäisen
puolison kuoltua Annalta 1924 ja Juholta 1930.
.
Kysytään vielä auton navigaattorilta, onko Lumijoella Lumikarintietä? Kyllä, sellainen lähtee Raaheen vievän päätien varrelta, pari kilometriä kirkolta länteen, siellä missä kävelytie juuri päättyy ja taajama-merkki näyttää taajaman rajan. Kirkontorni näkyy kauas, Lumikarin tienhaaraankin.
.
****
.
Paluumatkalla hotelliin etsimme vielä Limingan Alakestilän Arboretum-puiston (Värminkoskentie 20), jossa pitäisi olla 120 puulajia ja 60 pensaslajia. Navigaattori opastaa jonnekin pikkutien päähän ja omakotitalollisten naapuriin. On jo ilta klo 21-22, jolloin puisto on kyltin mukaan suljettu. Laskevan auringon hämärä ei paljon riitä kasvien tutkimiseen, mutta Värminkoski kohisee!
.
Parasta puistossa onkin sijainti Liminganjoen haarojen ja koskien välissä, monella kävelysiltojen yhdistämällä pikkuisella saarella! Koskien ja vesiputousten ei tarvitse olla suuria tehdäkseen vaikutuksen! Limingan Värminkoskella iso joukko pieniä koskia tekee suuren yhteisvaikutuksen! Ääni voimistuu ja vesi kuohuu näkökentässä yhtä aikaa monessa paikassa!
.
*****
.
Edellisen kerran kävin Limingassa Onnibussilla kaksi vuotta sitten, 2017. Lopuksi lyhennelmä sen-kertaisesta kokemuksesta:
.
LIMINKA klo 6:37, Lumijoentien pysäkillä olen ainoa poistuja bussista. Alitan Valtatie 8:n ja alan kävellä luoteeseen. Halpa-Halli ja metsätaipale, sivuteitä erkaantuu. Hyttyset hyökkäävät kimppuuni, kun käyn metsän puolella.
.
Lumijoentie ylittää ja kävelytie alittaa junaradan. Seuraan radanvartta itään ja tulen Asemakylään, kaupalliseen keskustaan. Aivan persoonattomia valkoisia liiketaloja K- ja S-kauppoineen, apteekkeineen, Kelan toimistoineen, poliisi- ja paloasemineen. Linja-autojen odotuskatoksessa istuu kaksi ihmistä klo 7. Limingan Lukiolla iso nykyaikainen rakennus.
.
Nurmikentällä seisoo kivilinnan pienoismallilta näyttävä muistomerkki sakaraharjoineen ja kunnanvaakunoineen. "Linnukkapatsas" (Niilo Kokko 1934). Julisteet kehuvat: "Liminka 540 vuotta". Tästä Emäpitäjästä on erotettu Oulu ja Kajaani, pienemmistä puhumattakaan, kuten Lumijoesta.
.
Seuraan tienviittaa pohjoiseen kohti kirkkoa, ohi nykyaikaisten pientalojen. Mäellä komeilee yksinään kookas keltainen puusta rakennettu uusklassinen avoin ristikirkko keskustorneineen (1826). Länsimetsässä piilottelee erillään keltainen pohjalainen renessanssityylinen tapuli (1733). Pohjoisessa avautuu heti peltolakeus.
.
Lähden kirkolta hiekkapolkua länteen, aikoen oikoa Liminganjoelle, seuratakseni jokea Vanhaan Liminkaan. Eksyn pientalojen kujille, umpikujaan peltolakeuden reunaan.
.
Osunpa sittenkin kapean, synkän jokipahasen ylittävälle kävelysillalle, joka johtaa Alapääntieltä Kärpänkujalle. Tuomikoskentieltä käännyn Krankantielle!. Punaisen puisen työväentalon kulmalta saavun taas valtatielle 813 eli Lumijoentielle, jota seuraan luoteeseen etsien Vanhaa Liminkaa, mutta tulen taajaman rajalle: "Lumijoki 11 km". Joitakin vanhoja taloja kyyröttää sivutien varrella, jonne poikkean.
.
Palaan länteen ja löydän Liminganjokea seurailevan vanhan Rantatien. Maalaistalot joen kummallakin rannalla ovat muodostaneet nauha-asutuksen ja samoissa taloissa ovat ennen toimineet paikkakunnan palvelut, ilman erillisiä liike- tai virastotaloja. Pari kävelysiltaa ylittää vaatimattoman jokipahasen.
.
Pappilan, taidekoulun, kivinavettojen ja yksityistalojen jälkeen saavun Museoalueelle (avoinna ti-su klo 12-17, pääsyliput 2 euroa). Entisessä kansakoulun renessanssipiirteisessä rapatussa tiilitalossa (1863) sijaitsee vuodesta 1972 alkaen kuvataiteilija Vilho Lammen (1896-1936) museo.
.
Naapurissa on AAPPOLA (1912), oopperalaulaja Abraham Ojanperän (1856-1916) nikkarityylinen muistokoti. Alueelle v. 1958 siirretyssä entisessä jyvämakasiinissa toimii kotiseutumuseo. Perinnehalliin (1977) on koottu vanhoja maatalouskoneita ja työkaluja. Pihassa näen patsaita ja vanhan ajan puisen tuulimyllyn.
.
Palaan koilliseen, kohti Uutta Liminkaa. Omakoti-kadulla pyöräilevä pikkupoika huikkaa minulle: "Terve!" Pientä seurakuntataloa juhlistavat tyylikkäät ikkunat.
.
Uusi monumentaalirakennus osoittautuu Kirjastoksi (auki 11-19, pe 8-16), mutta kokonaan suljettu 3 viikoksi heinäkuussa! Lasinen julkisivu avautuu itään pihalle, jossa on vesiallas ja Työn patsas eli Oskari Jauhiaisen Niittäjä (1977). Kenttä jatkuu tien pohjoispuolella puistona, jossa pirskottaa vettä suihkulähde sekä komeilee Nuijasodan päällikön Hannu Krankan patsas.
.
Liminka näyttää jakaantuvan kahtia: uusi puoli on hengetön ja historiaton, kuin lähiö Yhdysvalloista. Vanha puoli on hiukan nuutunut ja väsähtänyt. Ympärillä valtava lattea merestä kohonnut peltolakeus on kuin preeria tai erämaa-tasanko.
.

658. Elokuvateatterini, 101. esityssali: Sellosali

Nyt olen katsellut elokuvia jo yli
sadassa - 101 - eri esityssalissa.
(Katsoin 589 filmiä / oikeastaan yli 600).
Edellisessä kirjoituksessa salit 96-100
ja tässä perään sadas-ensimmäinen.
.
Kaikki ensimmäiset SATA elokuvateatteria
(niiden salia) on kuvattu aiemmissa jutuissa.
Kymmenen viimeisintä n:ot 91-100 blogijutussa:
"516. Elokuvateatterini 91-100 (Lahti, Kirkkonummi)",
päivätty jo 15. kesäkuuta 2016, mutta päivitetty 2019!
.
***
.
101) Sellosali, kauppakeskus Sello, Leppävaara, Espoo
.
Espoon Leppävaaran konserttisali sijaitsee Sellon kirjaston länsinaapurina, osoitteessa Soittoniekanaukio 1 A. Sisäänkäynti on, kuten kirjastoonkin, Citymarketin katon päällä, toisen kerroksen korkeudelle rakennetulla isolla toritasanteella. Aukion pohjoispuolella on vielä Sello Rex -rakennus, jonka yläkerrassa toimii entinen Rex-ketjun, mutta nykyinen Finnkino-ketjun elokuvateatteri, joka jakautuu viiteen esityssaliin.
.
Sellosalissa on 16 suoralla rivillä kullakin 25 istuinta vierekkäin eli yhteensä 400 istumapaikkaa. Penkkirivit kohoavat melko jyrkästi takaseinää kohti. Näkyvyys on esteetön kaikilta tuolelta.
.
Kun saavuin jo 15 minuuttia etuajassa odottamaan ilmaista elokuvaesitystä, keski- ja takarivit näyttivät olevan jo melko täysiä. Kolmas rivi edestä oli vielä niin tyhjä, että saatoin kävellä keskimmäiselle tuolille ohittamatta ketään istujaa.
.
Kolmannen rivin miellyttävä, kevyesti pehmustettu keskipaikka saattoi olla katselemiseen paras mahdollinen, optimaalisella korkeudella ja etäisyydellä näyttämölle asetetusta tilapäisestä valkokankaasta, joka ei ollut mikään suuri laajakangas.
.
Enimmäkseen vanhuuseläkeläisiltä näyttävää yleisöä tulvi saliin lisää, myös ensimmäisille riveille. Eteeni kakkosriville asettui naisvaltainen seurue, jonka toinen mieshenkilö poistui jo kesken esityksen, mutta naisporukka intoutui elokuvan lopuksi kättentaputuksiin, joihin ei muilta riveiltä juuri yhdytty. Yksi naisista pyysi ennen salin pimenemistä vierustoveriltaan kelloherätyksen, että tietäisi nauttia lääkkeensä määräaikaan.
.
Huhtikuun päivänäytöksenä Espoossa esitettiin 23.4.2019 kello 13:30 - 15:40 Timo Koivusalon ohjaama, 2 tuntia 9 minuuttia kestävä elämäkertaelokuva "Olavi Virta". Ensi-illasta oli kulunut vasta puoli vuotta, niinpä ilmaisen esityksen vetovoima oli vielä suuri, huonoista arvosteluista huolimatta.
.
Käsikirjoitus tuntui kovin luonnosmaiselta. Lyhyt irrallinen sketsi toisensa perään. Kuin pätkittäin kevyesti dramatisoitu dokumentti. Kiiltokuva - kuultokuva. Koulu-TV:n opetusfilmi. (Mieleeni tulivat jopa koulujen vanhat piirretyt opetustaulut...)
.
Ensimmäiseksi mentiin Tampereen Pispalassa sisälle puutaloon, jossa laulaja Olavi Virta sairaana, alkoholin varhain ikäännyttämänä, vasta viisikymppisenä vanhuksena, elää miestä paljon vanhemman leskirouvan hoivissa ja herkistyy kuuntelemaan radiosta omia vanhoja levytyksiään.
.
Sitten hypätään nuoruuteen Strömbergin konepajalle, jossa työtoveri yllyttää kaveriaan osallistumaan Dallape-orkesterin järjestämään koelaulu-tilaisuuteen. Siitä tulee menestys ja Olavi värvätään Dallapen tarjoamaan koulutukseen. Yksinhuoltaja-äiti on huolissaan, kun miehensä oli alkoholisoitunut, ettei vain poikakin.
.
Väliin sujautetaan pätkä talvisodan taistelujakin, kun elokuvassa halutaan edetä kronologisesti vuosi-pari kerrallaan eteenpäin. Suuri joukko sivuhenkilöitä kuvataan lyhyesti, kuten Dallapen Gunnar Laakko, Kipparikvartetin nelikko, säveltäjä Toivo Kärki ja sanoittaja Repe Helismaa (jota esittää jälleen hyvin Martti Suosalo, kuten Koivusalon Kulkuri ja joutsen -elokuvassa).
.
Olavi Virta tuntuu ahkeroivan, tarttuvan jokaiseen tilaisuuteen. Hän perustaa perheen, saa vaimon, tyttäriä ja Pauli-pojan. Laulukiertueillaan Olavi erehtyy uskottomuuteen, menettää perheensä, mutta saa sen vielä takaisin tarjoamalla aineellisia ylellisyyksiä, kuten hienon uuden kodin, Amerikasta tuotetut sähkölieden, jenkkijääkaapin ja loistoauton.
.
Viihdyttävintä elokuvassa ovat tihein välein kuultavat lukuisat aidot Olavi Virran levytykset. Mm. "Pekka Puupää kesälaitumilla" -filmin huippukohdassa (1953) 38-vuotias Olavi Virta hurmaa vasta 20-vuotiaan valokuvamallin ja mannekiinin Ruth Johanssonin (1933-1997) tolaltaan laulamalla tälle "Sinun silmiesi tähden...", pitäen neitosen kättä kädessään ja katsoen tätä suoraan silmiin.
.
Turhin sivuhenkilö on Pauli-pojalta muutaman äänilevyn ostava nuori poika, kompuroiva Vesa-Matti, jolle Olavi ennustaa näyttelijän uraa. Varmuuden vuoksi Olavi kysyy pojalta sukunimeäkin ("Loiri"), jos joltakulta Hämeen hitaimmalta elokuvakatsojalta olisi vielä jäänyt vihje keksimättä.
.
Sitten velat kaatuvat Olavin päälle ja lehtien juorut alkoholismista vievät työtilaisuudet. Juorutoimittajista annetaan tympeä, mielistelevän imelä ja salakavala kuva. Orkesterin hanuristin juopumus käännetään päälaelleen, kuin tämä olisikin ollut ainoa raitis soittaja. Vaimo ja lapset pakenevat Ruotsiin. Katsojat pilkkaavat kävelykeppiä tarvitsevaa laulajaa, jolta nuorempi esiintyjä Danny käy pyytämässä anteeksi yleisön käytöstä.
.
Lopputekstissä kerrotaan Olavi Virran (1915-1972) saaneen valtion myöntämän taiteilijaeläkkeen ensimmäisenä viihdetaiteilijana. Virta ehti nauttia taiteilijaeläkettä vain yhden kuukauden ennen kuolemaansa jo 57-vuotiaana.
.
Elokuvan pituus oli 129 minuuttia ja se oli 589. teattereissa näkemäni, tällä kertaa 101. esityssalin penkiltä.
.
.
Viimeisimmät 11 esityssalia luettelona:
101) SELLOSALI, kauppakeskus Sello, Leppävaara, Espoo
100) Cinamon Kino REDI 3 (1-5), Kalasatama, Helsinki
99) Bio Kino Kirkkonummi, Munkinmäentie 17, Kirkkonummi
98) MARTINUS Kulttuuritalo, Martinlaaksontie 36, Vantaa
97) KARASALI, Karatalo, Karakallio, Kotkatie 4, Espoo
96) KANNUKINO, Kannusali, Kannusillankatu 4, Espoo
95) KORJAAMO Kino, "Elokuvasali", Töölönkatu 51b, Helsinki
94) Kino TULIO (Kavi), Sörnäisten Rantatie 25 A, V krs. Hki
93) Finnkino KUVAPALATSI 4 (1-6), Vapaudenkatu 13, Lahti
92) Kino IIRIS, Saimaankatu 12, "Kansantalo", Lahti.
91) Finnkino OMENA 3, Piispansilta 11, Matinkylä, Espoo
.

torstai 21. helmikuuta 2019

657. Sadas elokuvateatteri Kino Redi (ja 96-99)

Olen nähnyt elokuvia jo sadassa (100) eri esityssalissa (588 eri filmiä)! Kuvailen vielä tuoreeltaan viisi viimeisintä salia vuosilta 2017-2019.
.
Kaikki SATA elokuvateatterien salia löytyvät vuoroillaan aiemmista kirjoituksistani, viimeksi numerot 91-100 blogikirjoituksessa:
"516. Elokuvateatterini 91-100 (Lahti, Kirkkonummi)",
päiväyksellä 15. kesäkuuta 2016 (myöhemmin päivitetty).
.
.
**********
.
100) Cinamon Kino Redi 3 (1-5), Kalasatama, Helsinki
.
Virolainen elokuvateatteriketju Cinamon tai Cinamonkino lupaili Fnnkinoa halvempia esityshintoja aloittaessaan Kalasataman kauppakeskus Redissä syksyllä 2018. Keskiviikkona 13.2.2019 liput maksavat vain 5 euroa koko päivän, mutta normaalisti peruslippu 8 euroa arkena ennen klo 17 tai 9 euroa illalla sekä 9,95 perjantai-illasta sunnuntaihin.
.
(Hintoja onkin näköjään reippaasti halpuutettu viime syksyn alkuajoista, jolloin ne olivat vastaavasti 11 euroa, 12 euroa ja 14 euroa!)
.
Kauppakeskus Redi on saanut huonon maineen vaikeasta löydettävyydestä, mutta oman ensikokemukseni mukaan hiukan kohtuuttomastikin:
.
Kalasataman metroaseman laiturilta laskeudutaan talon 3. kerroksen korkeudelta ensin kakkoskerrokseen. Kakkosessa kävelen umpimähkään käytävää jompaan kumpaan suuntaan. Esillä ei ole karttoja. Muutamat tienviitat neuvovat risteyksissä tai mutkissa Cinamonia kohti, kunnes en niitä enää näe.
.
Aion jossakin vaiheessa kääntyä takaisin, mutta yllätyksekseni huomaan kävelleenikin käytävää täyden ympyrän ja palaavani automaattisesti lähtöpisteeseen metron laitureille nousevien liukuportaiden alapäähän. Tämähän oli hyvä yllätys!
.
Aloitan uuden kierroksen, jolla huomaan nyt toiset liukuportaat ylös 3. kerroksen käytävälle - jossa suoraan Cinamonin suljettujen ovien eteen! Siellä alle 10 ihmistä odottelee klo 10:50 teatterin avautumista klo 11. Avaamisen jälkeen kuljen osaavampien perässä ja päädyn kolmanneksi ja viimeiseksi kassajonoon.
.
Joillakuilla asiakkailla on internetistä ostettuja ja valmiiksi tulostettuja lippuja tai he käyttävät itsenäisesti lippuautomaatteja. Minä valitsen näyttöruutua sormella painaen vapaan istumapaikan elokuvaan 'Stan & Ollie' ja maksan kassamyyjälle käteisellä 5 euroa. Sama neitonen kävi noin klo 11:03 avaamassa rautakalterit ovien edestä, muuta henkilökuntaa ei ole näkyvissä paikalla.
.
Cinamon Redin elokuvasaleja on viisi, joissa on yhteensä 700 paikkaa. Isoimmassa lienee tilaa lähes 300:lle, sillä salit n:o 2, 3, 4 ja 5 ovat parittain toistensa peilikuvia, kaikki noin sata-paikkaisia. Minun lippuni on kolmoseen.
.
Salin 3 ovella ei ole lipunrepijää, vaan lukuautomaatti, jolle näytän lippuni QR-koodin, jolloin portti aukeaa. Saliin tullaan sisään valkokankaan vasemmasta reunasta. Katsomon vasemman käden seinustalla nousee ainoa portaikko jyrkästi porrastetuille penkkiriveille, joita on kaikkiaan 7.
.
Kuudella alimmalla rivillä on kullakin 15 istumapaikkaa, mutta takarivillä enää 12, jotka on jaettu kuudeksi kahden hengen sohvaksi. Parisenkymmentä katsojaa hajaantuu 102 paikalle, kaksi ykkösriville, minä kakkosrivin ainoana paikalle 13, muttei kukaan 7. riville, jota käväisen uteliaisuuttani katselemassa ennen esityksen alkua.
.
**
Aluksi useat mainosfilmit esittelevät tulevia elokuvia yhteensä 20 minuuttia, kunnes "Stan ja Ollie" alkaa. Ohjaus Jon S. Baird 2018 Englanti, USA. Käsikirjoitus Jeff Pope. Pääosissa britti Steve Coogan ja amerikkalainen John C. Reilly.
.
Ensiksi eletään vuotta 1937 Hollywoodissa. Ohukainen ja Paksukainen saapuvat studiolle ja tervehtivät ystävällisesti James Finlaysonin kanssa, joka on elokuvissa heidän vakiovihollisensa, pienikokoinen, kaljuuntuva, kierosilmäinen ja ilkeä! Tekeillä on koominen lännenelokuva 'Way Out West'.
.
Stanin filmisopimus on päättymässä ja hän pyytää tuottaja Hal Roachilta parempaa palkkaa, mutta tämä ei suostu. Sovinnollisemman Ollien sopimus jatkuu vielä, ja Hardy tekee ilman Laurelia, Stanin tilalla Harry Langdon, floppaavan "Elefanttifilmin": Zenobia / Elephants Never Forget (1939).
.
Tarina jatkuu 16 vuotta myöhemmin 1953 Englannissa, jonne Stan Laurel (1890-1965) ja Oliver Hardy (1892-1957) matkustavat tehdäkseen vielä yhdessä viimeisen elokuvan: "Robin Hood". Filmauksen alkua odotellessaan koomikkopari kiertää näyttelemässä roolejaan pikkukaupunkien pienissä teattereissa, jotka jäävät vajaiksi olemattoman mainonnan takia. Vähitellen maine leviää ja teatterit täyttyvät! (Filmisivuston mukaan tosiasiassa kiertue menestyi suurin ja täysin salein alusta loppuun).
.
Parivaljakon aktiivinen toimija ja käsikirjoittaja Stan ei uskalla pariin viikkoon kertoa näyttelemiseen keskittyvälle Ollielle, että filmihanke onkin peruuntunut, koska siihen ei ole saatu rahoitusta. Ollie sanoo tyynesti tienneensä asian jo kauan sitten. Miksei hän sitten sanonut mitään Stanille? Koska hän uskoi Stanin tietävän, että hän tietää... Hauskaa ja samalla liikuttavaa.
.
Kuullessani ensimmäisen kerran uudesta Stan & Ollie -elokuvasta 60 vuotta tähtien kuoleman jälkeen aloin odottaa ratkiriemukasta farssia? Mutta on toki helpompaa esittää huippukoomikkoja vanhuksina kuin yrittää matkia heidän parhaiden päiviensä saavutuksia. Hattutemppu - kahden erikokoisen knallin vaihtaminen tuplasti keskenään - sujuu hiukan aiempaa hitaammin.
.
Hauskassa kohtauksessa brittilordi vähättelee understatement-hengessä lähinnä vain vaimonsa katsoneen Laurelin ja Hardyn filmejä. Sitten ylimys ei maltakaan olla itse kertaamatta ääneen ja hohotellen koko juonta pianon kuljetuksesta pitkien ulkoportaiden yläpäähän.
.
Muutamaa naurattavaa kohtausta lukuunottamatta elokuvan tunnelma on surumielinen. Koomikotkin vanhenevat. Paksukainen on 61-vuotias ja sairastuu, saa sydänkohtauksen. Lyhyen sairaalalevon jälkeen hän haluaa sittenkin hoitaa kiertueen loppuun, Irlantiin asti. Elokuva päättyy koomikkoparin viimeiseen iloiseen Käkien tanssiin teatterin lavalla, elävän yleisön edessä. He palaavat Amerikkaan, eivätkä koskaan enää näyttele.
.
Lopputekstien ohessa esitetään runsaasti oikeita mustavalkoisia valokuvia (1953) Stan Laurelista ja Oliver Hardysta elämäkerta-elokuvaan mukaan otetuissa tilanteissa. Niitä olisin katsellut mielelläni vieläkin pitempään ja hitaammin. Kukaan muukaan katsoja ei kiirehtinyt ulos salista lopputekstien kuvituksen aikana.
.
Elokuvan pituus oli 97 minuuttia ja se oli 588. teatterissa näkemäni, nyt 100. esityssalin penkiltä.
.
.
*********
.
99) Kino Bio KIRKKONUMMI 1-2, Munkinmäentie 17
.
Lähdin elokuviin Kirkkonummelle asti, kun huomasin että siellä esitettiin 'Stalinin kuolemaa', vuosikymmenen parasta brittikomediaa, perjantaista maanantaihin klo 19:30.
.
Äitienpäivän sunnuntaina 13.5.2018 saavuin Kirkkonummelle kävellen Kauklahdesta. Ensin kävelin Kauklahden juna-asemalta klo 14 radanvarren Hansatietä länteen uudelle Lidlille ja Kauklahden väylälle. Lapinkyläntietä pohjoiseen yli Kehä III:n. Mankintietä lounaaseen kohti Luoman VPK:ta ja Hvitträskin tienhaaraa. Masalan halki, jossa on yhä uusia 6-kerroksisia taloja rakenteilla ratavarteen. (Masalan palveluita kirkko, Sale, K-Market, kirjasto, juna-asema.)
.
Jorvaksessa poikkesin ohimennen kilometrin luoteeseen Autioniityntietä Vasikkahakaan vilkaisemaan emeritusprofessori Jukka Kemppisen blogissa toisinaan mainostettua asuntoyhtiötä vuodelta 1972. Yksityisalue, jota katsoin vain etäältä Vasikkahaantieltä.
.
Kirkkonummen kirkonkylässä levähdin auringonpaahteen jälkeen keskiaikaisen kirkon varjossa. Kirjastotalo oli remontissa. Kävin vilkaisemassa ulkomuseoita 1) Gesterby (pohjoiseen vajaa kilometri) ja 2) Ragvalds (länteen 1,5 km). Näistä jälkimmäinen olisi katsomisen arvoinen (avoinna kesälauantaisin, pääsymaksu 2 euroa). Museoiden välin kävellessäni eksyin Volsintielle, jolta oikaisin Lindalsvägeniä Ravalsintielle ja Överbyntielle. Viime vuosisadan 1900-luvun laatikkomaisia 3-kerrostaloja sekä viime vuosikymmenten pientalojen tötteröarkkitehtuuria.
.
Rantaradan alittavan Kirkkonummen Asematunnelin eteläsuulta näkyy heti Munkinmäentien toisella puolella mainoskyltti "Kino Bio Kirkkonummi" valkoisen puutalon seinässä. Sisäänkäynti tapahtuu itäsivun puolivälistä ja poistumisovet kahdesta elokuvasalista ovat vierekkäin eteläsivulla.
.
Hiljaista oli elokuvateatterin liepeillä! Yksi naisasiakas tuli ulos ovesta, ettei vain ollutkin edellisen näytöksen ainoa katsoja?
.
Sisällä talossa mutkikas käytävä ohitti lippuluukun päättyäkseen elokuvasalin ovelle. Keski-ikäinen mies myi minulle lipun 11 eurolla (perinteisen Suomen elokuvateatterinomistajien liiton SEOL:in punaisen paperilapun, johon oli lyöty violetti leima "Kino Kirkkonummi"). Iäkäs mies repäisi ovella laidan pois lipusta. Ehkäpä perheyrityksen kaksi sukupolvea töissä?
.
Käytössä oli 112- ja 68-paikkaisista elokuvasaleista isompi. Yhdellätoista penkkirivillä oli kullakin 10-11 istumapaikkaa. Rivillä 8 tai 9 istui jo kolmen hengen seurue. Kunhan minä olin istuutunut keskelle riviä neljä, muita katsojia ei enää saapunut! Alkufilmeinä esiteltiin Timo Koivusalon uutuutta "Olavi Virta", (tulossa 5 kk:n päästä lokakuussa 2018), sekä ulkomaalaista filmiä pullukasta, joka löytää itseluottamuksen ulkonäköönsä, saatuaan iskun päähänsä.
.
"Death of Stalin" kuvaa kommunistimafiaa, joka tanssii Teräsmiehen pillin mukaan vuonna 1953. Katsojan voisi olla hyvä kerrata historiasta muutama kommunisti: 1) Berija, salaisen poliisin johtaja, joka hoitaa sadistisia kuulusteluja omin nyrkein; 2) Nikita (Hrustshov), nurkuva toverikiusattu pelle, joka juonii Berijan pikaisen teloituksen; 3) Zukov, raaka sotamarsalkkapelle rintamus täynnä kunniamitaleja; 4) Malenkov, poseeraava johtajan varamiespelle, 5) Molotov, tuulenhaistelija joka ei tiedä kannattaako vaimonsa teloituttamista vai ei; 6) Mikojan, metkan näköinen juonikas armenialainen; 7) Kaganovitsh, Stalinin vävy; 8) Bulganin. Naisista isoimmissa rooleissa ovat uskolliset vaimot kotosalla tai kuulusteluselleissä, Stalinin tytär Svetlana sekä pianisti, jonka kirje aiheuttaa Teräsmiehelle kohtalokkaan nauru- ja sydänkohtauksen.
.
Elokuvan pituus oli 107 minuuttia ja se oli 586. teatterissa näkemäni, nyt 99. esityssalin penkiltä.
.
.
********
.
98) MARTINUS Kulttuuritalo, Martinlaaksontie 36, Vantaa
.
Vantaan Martinlaakson lukion ja Kauppiaitten kauppaoppilaitos Mercurian rakennusten yhteyteen valmistui vuonna 1987 kulttuuritalo Martinus, jolla on 444-paikkainen konserttisali.
.
Torstaina 15.2.2018 kävelin (!) Helsingin keskustasta luoteeseen Konalaan (reittiä Nervanderinkatu, Töölönkatu, Minna Canthin katu, Messeniuksenkatu, Topeliuksenkatu, Tukholmankatu, Pihlajatie, Mannerheimintie, Vihdintie, Pitäjänmäentie, Konalantie) ja sitten yhä edelleen pohjoiseen Vantaalle (Malminkartanontie, Naapuripellontie, Vantaan raja, Raappavuorentie, Martinlaaksontie).
.
Sisäänkäynti Martinlaaksontie 36:ssa vei pohjoisesta etelään, matalaan yhdysosaan korkeiden mähkäleiden välissä. Oikealla lännessä avautui sadalle ihmiselle mitoitettu lämpiö, jonka yhteydessä vartioitu naulakko, pöytiä ja nojatuoleja.
.
Torstaina 15.2.2018 kello 18-19:30 esitettiin "DocPoint-jatkoilla" ilmaiseksi dokumenttielokuva "The Fifth Sun" (2017), ohjaajana (paikalla) italialainen Matteo Maggi. Filmin pääosassa oli suomalainen maailmanmatkaaja Panu Heikkurinen, joka muistutti kasvoiltaan Vihreiden puheenjohtajaa Touko Aaltoa.
.
Katsojia kertyi vain tusinan verran valtavaan saliin, jossa oli arviolta 20 penkkirivillä kullakin 22 istuinta. Asetuin itse optimaalisesti rivin 5 keskelle. Valkokangas levittäytyi vasta näyttämöareenan takana ja katsomo kohosi voimakkaasti takaseinää kohti. Muut katsojat sijoittuivat taakse tai keskiriveille, jolleivät suorastaan kauimmaisille "piippuhyllyille".
.
Nähtiin Road Movie, matkaelokuva, matkustushimosta eli "Wanderlustista". Päähenkilö Panu osti Helsingissä romanipariskunnalta pakettiauton 2000 eurolla. Sitten entinen palomies Heikkurinen lähti, kyydissään kolmen italialaisen kuvausryhmä, ajamaan itään, yli valtiorajojen, Venäjä, Kirgisia, Kiina, Hongkong, Indonesia, kohti Australiaa, jossa päämääränä oli nähdä parin kuukauden päästä auringonpimennys!
.
Kuvatussa filmimateriaalissa on hienoja, harmillisen lyhyiksi jääviä maisemapätkiä, sekä eloisia henkilökuvauksia kohdatuista kiinnostavista ihmisistä. Katsoisin mielelläni uudelleen! Rajoilla syntyy vaikeuksia byrokratian kanssa, viisumia joutuu odottamaan viikon, huonot tiet muuttuvat lumisiksi ja jäisiksi. Autoa ei päästetäkään Kiinaan, vaan se joudutaan lahjoittamaan Kirgisiaan. Panu kyllästyy ahtaaseen joukkomatkailuun junilla ja katoaa kuvausryhmältä, joka suorittaa keskenään matkan loppuun Cairnsiin. Lieneekö Panu jäänyt Australiaan?
.
Elokuvan pituus oli 79 minuuttia ja se oli minulle 585. teattereissa näkemäni, nyt jo 98:nnen esityssalin penkiltä.
.
.
*******
.
97) KARASALI, Karatalo, Espoon Karakallio, Kotkatie 4
.
Espoon Karakallion ostoskeskuksen länsipuolella on arkkitehtitoimiston Nurmela, Raimoranta ja Tasa suunnittelema pieni kulttuurin monitoimitalo vuodelta 1987. Ulkoportaat vievät lasiovelle, jonka takana on pikkuinen aula tuoleineen ja näyttelysoppineen, naulakko sekä kirjojen kierrätyshyllykin.
.
Etuvasemmalla aulassa on lipunmyyntitiski, jonka vieressä ovi 137-paikkaiseen, jyrkästi alas laskeutuvaan auditorioon (noin 9 penkkiriviä, kullakin n. 15 paikkaa). Alimpana edessä on pieni näyttämö, jonka peräseinällä valkokangas.
.
Sunnuntaina 11.2.2018 klo 15:30 kävin "DocPoint-jatkoilla" katsomassa ilmaiseksi elokuvan tutkimusmatkailija ja diplomaatti John Ramstedtista (1873-1950). Dokumenttifilmin "G.J. Ramstedtin maailma" (2017) kahdesta ohjaajasta Martti Kaartinen oli poissa, mutta Niklas Kullström oli paikalla vastaamassa katsojien kysymyksiin.
.
Elokuva oli kuvattu 9 viikon aikana matkareitillä Japani, Etelä-Korea, Kiina, sekä junalla Mongoliaan, mutta paikat esitettiin valmiissa filmissä Ramstedtin matkojen järjestyksessä Mongolia, Japani, vähän Kiinaa ja Koreaa. Etelä-Korean osuus oli filmattu yhdessä päivässä, Mongolia kuukaudessa.
.
Parasta ja minulle tuoreinta katsottavaa oli Mongolian vihreiden puuttomien arojen maisema, jota näytettiin paljon yläilmoista, nykyaikaisesti dronella eli automaattisesti etä-ohjatulla mini-helikopterilla kuvattuna! Myös Mongolian kaupunkimaisemaa olen onnistunut näkemään mediassa paljon harvemmin kuin Kiinan, Korean tai Japanin.
.
Filmin molemmat tekijät tunsivat entuudestaan hyvin Itä-Aasiaa asuttuaan siellä, toinen jopa vuodenkin Japanissa. Tietämys oli helpottanut kuvauspaikkojen valintaa jo etukäteen.
.
Altailaisten kielten tutkija, professori Gustaf John Ramstedt (22.10.1873-25.11.1950) oli etevä historian merkkimies päähenkilöksi. Hänen vanhoja matkakertomuksiaan luettiin ääneen tuoreen kuvamateriaalin oheen. Hän oli ollut kirjaamassa muistiin Mongolian suullista kansanperinnettä vuosina 1898-1901, 1909 ja 1912.
.
Suomen itsenäistyttyä 1917 Ramstedt lähetettiin vuosiksi 1919-30 Suomen asiainhoitajaksi Japaniin. Hän opetteli japanin kielen pitkällä laivamatkalla! Kun Kansainliitto vuonna 1920 ratkaisi Ahvenanmaan kuulumisen Suomelle eikä Ruotsille, diplomaatti Ramstedtin hankkima Japanin tuki Suomelle osoittautui ratkaisevaksi.
.
Elokuva on valkokankailla katsomieni listalla 584. (40 vuoden ajalta). Aionpa vielä lukea Ramstedtin kirjoista "Seitsemän retkeä itään" (1944) sekä "Lähettiläänä Nipponissa" (1950). Jälkimmäisen muistelin muka jo lukeneenikin, mutten löydäkään sitä 7000 kirjan listaltani. Sotkenkohan johonkin toiseen vai olenko unohtanut aikanaan tehdä kirjauksen? Kirja täytyy ainakin selata nähdäkseni tuntuuko tutulta.
.
.
******
96) KANNUKINO, Kannusali, Kannusillankatu 4, Espoon keskus
.
Lasiovirivin takaa, Kannukadun itäpuolelta, lähtee alas kellariin tai pommisuojaan viettävä tilava betonikäytävä, jonka varrella on ovia liikuntatiloihin. Kellarissa on pari aulatilaa, joiden välissä leveät kierreportaat alempaan kellaritilaan. Ala-aulassa on lipunmyyntikoppi ja ovet käymälöihin.
.
Siistin, nykyaikaisen elokuvasalin iso valkokangas on pohjoisseinällä. Katsomossa on noin 11-12 riviä, jokaisella ehkä parikymmentä istuinta.
.
Lauantaina 2.9.2017 klo 16 kävin katsomassa Lasse Naukkarisen (s.1942) omaelämäkerrallisen elokuvan "Olipa kerran utopia" (2004). Ohjaaja oli itse paikalla kertomassa filmistään. Katsojia oli runsaat 30, joista melkein kaikki 75 vuotta täyttävän Naukkarisen ystäviä ja tuttavia elokuva-alalta, mm. dokumenttiohjaaja Jarmo Jääskeläinen, toimittaja Eeva Järvenpää, valokuvamalli Eija Pokkinen sekä entinen kommunistipoliitikko Esko Seppänen.
.
Naukkarinen oli yhdistellyt vanhoista filminpätkistä tarinaa elämänsä varrelta, alkaen opinnoista ja opettajistaan 1962, sitten Tshekkoslovakian miehitystä vastustavasta mielenosoituksesta ja Helsingin vanhan ylioppilastalon valtauksesta 1968, Chilen sotilasvallankaappauksesta 1974.
.
"Puolueeseen en liittynyt", toteaa Naukkarinen elokuvassa, yksikkömuodossa. Ajattelin itse, että Suomessa on monipuoluejärjestelmä, jossa minä en ole liittynyt mihinkään monista puolueista, en edes Vihreisiin tai Kokoomukseen. Naukkarinen esiintyi aikoinaan 1970-luvulla laitavasemmiston Ei-EEC-listoilla.
.
Naukkarisen ystävät ja tuttavat taputtivat ja kiittelivät esityksen jälkeen, kuinka tunsivat käyvänsä läpi omankin elämänsä, katsellessaan elokuvaa. Yhteinen sukupolvikokemus. 90 minuutin elokuvan ja 45 minuutin keskustelun jälkeen kaikki paitsi pari katsojaa viivyttelivät vielä aulassa jäädäkseen kahville keskustelemaan lisää. Esitys oli maksuton ja kuului Espoon "Suomi 100 vuotta" -ohjelmistoon. Elokuva oli esitetty televisiossa viimeksi vuonna 2012.