maanantai 26. elokuuta 2019

664. Ylöjärvi ja Jämsä Onnibussilla

Onnibus laittoi vasta heinäkuun lopulla myyntiin bussilippunsa koulujen alkamispäiviltä (elokuulta) vuodenvaihteeseen, joten aluksi oli tarjolla paljon yhden euron lippuja! Äkkiä ostettava muutama, ennen kuin loppuvat. Muistelin mitä kuntia käymättä? Ylöjärven kaupunki, joskus pelkkä pysähdys automatkalla?
.
Onnibus lähti Helsingistä klo 8:20. Tampere 10:35-45 ja Ylöjärvi klo 11. Minulla vasemmalla laidalla vakiopaikkani 30, joka yleensä varjon puolella ilman porottavaa aurinkoa aamuin ja illoin. Isosta ikkunasta hyvä näkyvyys ulos ilman lasiin liimattua varjostusta, joka häiritsee peräosan penkeillä.
.
Tullessani rouvashenkilö väisti käytäväpaikalta 29 parempaan tilaan oikean laidan penkeille, joita Onnibus säästelee Matkahuollosta ilman paikkavarausta lipun ostaneille (keskioven portailta muutaman rivin eteenpäin). Tässä bussissa riitti hyvin tilaa.
.
Stop-nappi ei toiminut (maahanmuuttajalta kuulostavan kuljettajan mukaan), joten hän lupasi pysähtyä jokaiselle pysäkille. Entäpä Tampereella vaihtuva uusi kuljettaja? En ollutkaan ainoa Ylöjärvelle jäävä, vaan tyttö alakerrasta myös.
.
**
YLÖJÄRVI, Valtatie 3, Urheiluhallin pysäkki. Alikulku joko itään junaradan alitse tai länteen autotien alitse - ison Urheilu- ja uimahallin sekä "Yhtenäiskoulun" pihaan. Koulun länsipuolella kauppatori (yksi marjamyyjä) ja kaupallinen keskus: mm. Lidl sekä K-Supermarket. Luen pylväästä torikaupan ohjeet: myyntipaikat ilmaisia, pitää olla asianmukaiset luvat ja pitää pukeutua asiallisesti. Valokuvaan kartan, mutta kirkkaassa auringonvalossa on hankala nähdä kännykän kuvia.
.
Kierrän autotiesillan kautta valtatien ja junaradan itäpuolelle. Koillisessa tulee pian vastaan vasemmalla komea keltainen puinen kirkko, jonka takana hautausmaa. Vanhan Kuruntien oikealla eli itäpuolella on kunnantalo ja eri rakennuksessa sosiaalivirasto, sekä kolmantena vanha keltainen puutalo, näiden rajaamalla aukiolla abstrakti julkinen taideteos.
.
Kävelen koillisemmaksi kohti tyylikästä uutta Leija-nimistä kirjastotaloa. Itään iso tienviitta Talvisodan muistomerkille. Lähden vähän turhaan asuntokatua seuraamaan. Periltä löytyy pelkkä tekstitolppa: "Tältä paikalta Ylöjärven miehet lähtivät Talvisotaan 1939". Koululuokka juoksee vastaan liikuntatunnilla tai biologian luontoretkeltä. Etelämpänä on Keijärvi, uimaranta ja leikkilinna pikkulasten kiipeilyä varten.
.
Kierrän toista kautta takaisin päätielle ja menen isoon ja monipuoliseen kirjastoon. Katson Omanin arabivaltiosta kertovan valokuvanäyttelyn. Kuljen vähän ristiin rastiin kävelyteitä metsiköissäkin. Aion pohjoisempana rautatien yli lähelle Kierrätyskeskusta. Ei kuitenkaan selvästi ilmene, olisiko sivutien päässä myymälä, vaiko vain kierrätystavaran vastaanotto, sekä "Rantajätkät ry:n" tilat ja kahvila, en viitsi lähteä katsomaan.
.
Muistelen karttaa, pääsikö Pallotietä takaisin etelään? Ainakin palloiluhallille, ja sen jälkeen jatkuu kävely- ja pyörätie Onnibusin Ylöjärven pysäkin kävelytunnelille. Muutama turha kierros tulee aina ilman karttaa tehtyä.
.
Ylöjärvellä on paljon korkeitakin 8-kerroksisia taloja. Yli 30'000 asukkaan lähiökaupunki Tampereen ja Nokian vieressä. Kello 13:n jälkeen lähden kävelemään 12 km kohti Tamperetta. Aluksi metsäpolkua isojen kerrostalojen tonttien välissä, sitten Mikkolantietä. Ohi Teivon raviradan. Bussejakin kulkee. Tampereen kaupungin raja tulee vastaan.
.
***
TAMPERE. Paras matkaosuus alkaa, kun kinttupolku nousee ylös harjulle, ilmeisestikin Epilänharjulle! Sepä ei pitkään aikaan lopukaan. Lännessä on näköaloja Tohlopin järvelle, jonka rannassa jää käymättä, kun ei viitsi alas ja ylös vuoroin kavuta.
.
Harjulla on muistomerkkejä ilmatorjuntatykeille ja sotilaspojille, jotka niitä käyttivät. Vain yksi vastaantulija metsässä! Harju päättyy jyrkähköön laskuun kohti voimalaitosta, jonka portilta on alikulku rautatien alitse. Saavun jo niinkin tutulle tielle kuin Pispalan Valtatie, jonnekin itälaidan talonumeron 90 kohdalle. Länsilaidalla talonumerot jo paljon suuremmat.
.
Laskeudun Pispalan valtatieltä portaat sen pohjoispuolella junaradan vieressä kulkevalle pikkutielle 'Rantatielle', jota pääsee autoillakin talojen pihoihin. En muista koskaan kulkeneeni sillä tiellä, vaikka useita päiviä asuinkin tyttöystävän kanssa Vallikadun varressa (etelärinteessä) kesällä 1989.
.
Kun palaan Pispalan Valtatielle, se muuttuukin jo Pirkantieksi, jonka numerossa 37 on Tredun tai liikennelaitoksen 'Rollikkahalli', jossa esitellään loppuviikon päivinä, kuten torstaina, Tampereen tulevaa raitiovaunua. Esittelijän lisäksi vieraita on paikalla yksi aikuinen mies ennen minua, sitten tulee vuorostaan isä ja 2 pikkupoikaa sekä äiti ja pikkupoika, jotka kaikki ovat nopeampia katsojia kuin minä, vaikka vain hetken istahdan malliraitiovaunun sisällä. - Paljon leveämpi kuin Helsingin ratikka, tuntuu enemmänkin metrolta!
.
Tutkin pikaratikan reittikarttaa, tulisiko pysäkkejä lopulta lähes 30? Kaakossa Hervantaan ja itään pikkuhaara TAYS-sairaalalle. Ensin rata valmistuu Pyynikin nurkille 2021, mutta jatkuu parin vuoden päästä länteen Lentävänniemen suuntaan.
.
Tampereen kaduilla, kuten Hämeenkadulla, jatkuvat raitiotien rakennustyömaat, kovin keskeneräisinä, vain paikoin jo melkein siisteinä. Onnibussikin ja Paunun linja-auto kulkivat poikkeusreittiä Hämeenkadun pohjoispuolelta, antikvariaatti Lukulaarin ohi, jossa tekisi mieleni poiketa. Tänään kävelen kuitenkin työmaita välttäen Pyynikinrinteessä eteläpuolelle keskustaa, harvoin jos vielä koskaan kulkemillani kaduilla, ihastellen monia kauniita asuttuja puutaloja, joista erään yläkerran ikkunasta kuuluu äidin riitelyä lapsensa kanssa.
.
Istuskelen Ratinanniemellä Viinikanlahden rannalla syöden savustettua kirjolohta yllättävänkin maistuvan salaatin kanssa. Viimeiseksi kävelen tuuheissa rantapuistoissa Hatanpään suuntaan linja-autoaseman eteläpuolella. En ole tainnut ennen kiinnittää huomiotani Iidesjärveltä idästä Viinikanlahteen tulevaan kanavaan. Etsin eteläisimmän bussilaiturin 1, jolta lähtee Onnibus Helsinkiin, kuljettajana suomea puhuva maahanmuuttaja. Menomatka 1 euro, paluumatka 1 euro, varausmaksu 1 euro, mutta samalla varauksella pari muutakin matkaa.
.
****
.
JÄMSÄ, tiistaina 20.8.2019.
.
Jämsässä en ollut käynyt 30 vuoteen. Sinä aikana Leo-setäni rintamamiestalo keskustan Joonaantien alussa on purettu ja tontille rakennettu pienkerrostalo. Harkitsin käyntiä Jämsässä jo Paunun Museokortti-tarjouksella (10 euroa/suunta), mutta varsinkin sitten Onnibus-lipuilla Helsinki-Tampere 1 euro ja Tampere-Jämsä 1 euro, aikaisin varatessa.
.
Onnibus lähti Helsingistä vasta 10:20. Tampere 12:35-45, bussin vaihto. 'Jämsän Portti' klo 14, valtatien pohjoislaidalla, jossa poiketaan ja pysähdytään pariksi minuutiksi Shellin huoltoasemalle, missä pysäköi monta rekka-autoa. Liikerakennuksessa pizzeria ja Kauhkialantien toisella puolella matalahko Hotelli Jämsä.
.
Kauhkialantie vie pari kilometriä pohjoiseen kohti Jämsän keskustaa, tekee mutkan itään, alittaa junaradan, kaartaa taas vasemmalle, pohjoiseen. Kävelytie eroaa autotiestä puistoalueelle, päättyy pikkuteiden solmuun, jossa täytyy skarpata, että kääntyy Seppolantielle itään, ensin ohi Kivipankin ja sitten siltaa yli Jämsänjoen. Laiturissa jokilaiva Tuulikki IV.
.
Vanha Sokos-tavaratalo Seppo on laajentunut kauppakeskus Forumiksi. Sen edessä Keskuskadulla on suuri katutyömaa. Tilapäinen liikennevalo määrää autoliikenteen suunnan vuoroin itään, vuoroin länteen. Lähden Koskentietä joen suuntaisesti pohjoiseen (kohti Jämsänkoskea) Liikerakennuksia senkin tien varressa.
.
Vitikkalan kartano on komea vanha puurakennus (nyt kauppa), jota en entuudestaan muistakaan! Siltakatu tulee lännestä, toiselta joen ylittävältä sillalta. Joonaantie lähtee itään vähän pohjoisempaa, ja Leo-sedän (1913-92) talon paikalla on tosiaan pienkerrostalo, enkä erota enää tonttien rajoja, saati että olisi karviais- ja viinimarjapensaita.
.
Lamminsuon puistossa idässä on kanavan yhdistämä sarja pieniä lampia ja niiden takana Haasiapolun rivitalot. Jämsän kirkko näkyy komeana mäellä pohjoisessa ja sinne pääsee kävelytietä lintulammikoiden pohjoispäästä. Lähdenkin kirkolle, kiertelemään hautausmaata, mutta löytämättä tällä kertaa sukulaisten hautoja. Jaakko Vihijärvi (1922-2009) hautakivessä, isä-vainaan tuttuja.
.
Palaan kävelyteitä Lamminsuon kautta linja-autoaseman nurkille. Aikaa on enää niukasti, mutta yritän Pukinvuorelle koilliseen, mahdolliselle vanhalle linnavuorelle. Pääsen ylämäkeen kohoavia teitä ylämäkeen lähtevien kävelyteiden alkuun, mutta joudun liian pian kääntymään paluumatkalle kohti Jämsän Portin Onnibus-pysäkkiä. Jos en olisi tuhlannut aikaa kirkolla ja hautausmaalla, olisin päässyt linnavuorelle, minulle ennestään vieraaseen kohteeseen! Joudunko sen takia tulemaan vielä toiste uudelleen?
.
Osaan vanhaa reittiä Jämsän Porttiin, kunhan en eksy kääntymään Yhdystielle itään, vaan Keskuskadulle ja Seppolantielle lounaaseen, sitten kävelytietä etelään ja Kauhkialantietä Shellille. Väljä Onnibus saapuu aikataulun tarkasta ajasta 17:15 pari minuuttia myöhässä. Tampereella minulle jää vähän vaihtoaikaa kävellä Ortodoksikirkon ohi ratavarren rakennustyömaalle ja pohjoisempaa Makedonian sarjakuvakaupan ohi takaisin linja-autoasemalle. Maahanmuuttaja kuskina Tampereelta Helsinkiin. Jään bussista Ruskeasuolla, josta kävelen kotiin Konalaan.
.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti