torstai 30. heinäkuuta 2020

672. Iisalmi Onnibussilla syyskuussa 2019

Ennen korona-pandemiaa Onnibussilla saattoi tehdä viidellä eurolla edestakaisia matkoja ympäri Suomen. Esimerkiksi: Helsinki 1 e Jyväskylä 1 e Iisalmi 1 e Jyväskylä 1 e Helsinki = 4x1 euro + varausmaksu 1 euro.
.
Keskiviikkona 11.9.2020 Onnibus Ouluun lähti Helsingin Kampista klo 6:25. Bussin vaihto Jyväskylässä Kajaaniin menevään klo 10:00-10:05. Jäin toisesta bussista Iisalmessa klo 13:10. Minulla oli aikaa Iisalmelle 3,5 tuntia.
.
Olen käynyt Iisalmessa aiemmin pari kertaa junalla. Nyt lähdin bussiasemalta kävelemään ensin länteen. Kauppatorilla oli useita myyjiä. Myös pieni Kauppahalli. Mäki kohosi voimakkaasti ylös, kerrostaloja ja kivijalkaliikkeitä. Kävelin venerantaan. Puistoranta, satama, uimaranta, Porovesi, iso lahti. Niemellä Olvin tehdas ja Olut-museo.
.
Lähdin seuraamaan puistoista rantapolkua pohjoiseen. Varrella matonpesupaikka, useita venevalkamia, puistotyökone seisomassa. Pursiseuran talo ja sen yksityisranta. Kirkonsalmentie sisämaassa.
.
Kävelen Vanhaa kirkkotietä. Vanha kirkko leveä rakennus, vieressä hautausmaa, josta havainnoin esimerkiksi nimiä Säisä ja Räisä. Pohjolankatu on isoin tie, Pekantie idempänä. Olen käynyt aiemmin pohjoisessa Koljonvirralla Juhani Ahon museossa, joten en nyt sinne asti. Ostan Iisalmen Lidlistä tonnikalasalaatin.
.
Kävelen itäisempää hiljaisempaa tietä etelään keskemmälle kaupunkia. Kuva-Lipas Iisalmen ainoa elokuvateatteri, osoitteessa Pohjolankatu 6, katetun sisäkäytävän talo, jossa muita liikehuoneistoja ja työvoimatoimiston Ohjaamo.
.
Kuva-Lippaan keskiviikon matinea-elokuva "Kari Tapio: Olen suomalainen" on alkanut jo klo 13, joten en olisi siihen ehtinyt, vaikka olisin etukäteen tiennyt. Elokuvaliput 8 euroa. Lauma ikäihmisiä poistuu juuri teatterista klo 15.
.
Kävelen liikekeskustan eteläpuolelle Olvin tehtaan Luuniemelle, etelään niemen itärannan puistokäytävää. Idyllisiä veden ja vehreyden maisemia kapean lahden vastarannalle. Lahdenpohjaan laskee koillisesta Paloisvirta Pohjolankadun eteläpään sillan alta. Vesi virtaa idästä Paloisjärvestä Poroveteen.

Luuniemellä edelleen verkkoaita portteineen, "Vartioitu"-kyltti, esiintymislava. Koirien ulkoiluttajia. Istun penkillä, roskakori on lähellä. Vesinäköala itään, jossa myös kerrostalon rakennustyömaa, pienissäkin kaupungeissa on aina jotakin rakenteilla.
.
Luuniemessä myös "Vedenhaltiatar"-veistos, kaataa vettä vadiltaan. Edempänä niemen pohjoisrannalla oluttehtaan kuuppa ym. teollisuusmaisemaa.
.
Pohjoisen rehevän puiston hämärässä istuskelee nuorehko joutomies, joka huikkaa minulle: "Tuutko juomaan?!" Hän juoksee luokseni liittyäkseen seuraani. "Mikä on ettei kelpaa?" Hän jatkaa erikoisemmalla kysymyksellä, jonka toistaa uudelleenkin: "Onko sun suku kirottu?"
.
"En mä ainakaan tiedä sellaisesta", vastaan. "Kätellään edes", miekkonen ehdottaa. Hänellä on hyvin pehmeälihainen pullea käsi, ei työn raskaan raatajan koura, itselläni luisempi. Mustalainenko, mutta tukka haaleamman sävyinen? Onhan heitä punatukkaisiakin, tunnenkin, ristiverisiä neljännes- ja kahdeksasosa-romaneja.
.
"No sä vaan kävelet", toteaa miekkonen, jotenkin savolaiseen laveaan puhetapaan, ja hän palaa itse puiden siimekseen penkilleen yksikseen istuksimaan ja ryyppimään. Minun onkin jo aika lähteä linja-autoasemalle, jossa on kahdeksan muutakin odottelijaa.
.
Ehdin vielä käväistä menneitä matkoja muistelemassa idempänä Rautatieasemalla. Useat kävelyreittikyltit osoittavat kiitettävästi suuntia ja lyhyitä välimatkoja, kuten "Linja-autoasema 0,2 km" tai "Rautatieasema 0,4 km". Junalaiturilla odottelevat kolme sotapoikaa kukin erikseen sekä kolmen tytön porukka.
.
Onnibus saapuu Kajaanista Iisalmeen klo 16:50, ajaen asemalle eteläpäästä, kuten aamulla tullessani. Laituriin 4, itälaidalla nokka pohjoiseen. Sen edellä on laituri 3, autoille menosuunnassa pohjoiseen.
.
Myöhemmin Jyväskylän entisen maalaiskunnan keskustan Vaajakosken nurkalla on tietyömaa, josta aiheutuu pitkä, hitaasti etenevä autojono Vaajakosken Naissaaren kohdalle. Bussimme vuoroin matelee tai pysähtelee ja on jo 15 minuuttia myöhässä!
.
"Soitin Helsinkiin menevään bussiin, että se odottaa vaihtavia matkustajia", tiedottaa kuljettaja.
.
Jyväskylässä autonvaihto klo 20:25, bussia vaihtavia viisi henkilöä. Nuori kuljettaja, joka on hyvin englantia puhuva (kuten tavallisesti). Alamme ajaa takaisin itään Vaajakoskelle, jossa Naissaaren kohdalla lasken 100 vastaan tulevaa autoa jonossa. Eteläsuuntaan, jonne ajamme, tie vetää paljon paremmin.
.
Matkan varrella sataa vähän. Helsinki on märkä klo 23:50. En ehdi enää HSL:n klo 23:53 Tennispalatsin vierestä Konalaan lähtevään bussiin numero 39. Tähtään Postikadun lähtöpysäkille 20 minuuttia myöhemmälle vuorolle. Katselen matkan varrella kierrätyskirjoja Kampin Suutarin vaihtohyllyköstä.
.
Linja-autoaseman koilliskulman kierrätyshyllyllä viipyilee kanssani anarkisti-nuorukainen. Hän näyttää minulle Kurki-kirjaa "Lakko", ja kysyy: miksi vuonna 1956 syttyi Yleislakko? "Demarien ja ammattiyhdistysliikkeen jakautuminen sekä Kekkosen valinta presidentiksi?" arvelen. Anarkisti kertoo toivovansa Suomeen lakkoja! "Toivottavasti kuitenkin lyhyitä", ehdotan.
.
Hupparinuorukainen selittää pyytämättä, mitä hänen kirjaan piirtämänsä merkki "ympyröity A" tarkoittaa: "A=Anarkia, O=Order. Hän on innostunut Rojava-nimisestä uudesta kurdien valtiosta, joka on syntynyt sisällissotaisen Syyrian nurkalle. En ole Rojavasta ennen kuullutkaan.
.
Nuori mies kirjoittaa pyynnöstäni sanan "Rojava" muistiin taskukirjan loppusivulle. Tuntuu hauskalta keskustella, sillä kaveri on joustavan sopuisa, yhteisymmärryksen hakija. "Vallankumous syö lapsensa", sanon. Teen vaikean päätöksen klo 00:20 ja 00:40 bussien välillä, mutta kiirehdin kuitenkin aikaisemmalle.
.
.
**
.
Olivatko matkat ennen parempia? Saavuin edellisen kerran Iisalmeen junalla Kajaanista, 2. kesäkuuta 1997 klo 13:07. Aurinko porotti. Kävelin suoraan Pohjolankadulle, jota pitkin pohjoiseen. Minulla oli aikaa Iisalmelle 4,5 tuntia.

Poikkesin uimarannalle, jossa uskalikkotyttö kastautui kokonaan, muut vain jalkansa. Nuorten miesten autossa soi jytä. En löytänyt rantapolkua, heitin vain vettä ja palasin asuntokadulle. Postilaatikoissa näkyi Iisalmen Sanomien tarra (kätevää kai jakajalle), jossakin myös Salmetar ja yhdessä omatekoinen HS-tarra!

Saavuin vanhalle kirkolle. Valokuvasin sen sekä Juhani Ahon ja Kauppis-Heikin haudat. Sisällä kirkossa kaksi naista kälätti huomaamatta kuvaamistani (videokameralle), kunnes toinen valpastui.

Koljonvirralle oli keskustasta 4,5 kilometrin kävely. Söin eväitä tien lepopaikalla, jossa pöytä ja tuolit. Kävin rannassa sillan alla (Sven Tuuva / Sven Dufva soti täällä).

Menin Juhani Ahon museoon, jonka opas juoksi esiin sivurakennuksesta. Pääsymaksu 10 markkaa. Vaihtorahan hakemista. Laitoin tavarani naulaan. Opastyttö selosti. Kauppis-Heikillä oli oma nurkka, pöytä ja kalusteita, työhuoneessa. Kiertokoulun opettajan laukku. Aholla oli kirjoituskone. Viivyin museossa klo 15:35 - 16:00.

Kävelin pätkän luontopolkua rantaan. Kuvasin Ahon talon ulkoa. Sitten nopea paluu kaupunkiin, jossa kävin vielä City-Marketissa, mehulitra 3,95 mk sekä jogurttia. Rantaa pitkin kuljin alkumatkan asemalle, 7 minuuttia.

Raiteelta 3 piti lähtemän kaksikin junaa: Kajaaniin klo 17:35 ja Ylivieskaan klo 17:45 (jonne aioin minä). Yksi vaunu täyttyi, mutta veturi toi toisen, johon nousi vain lapsia, keski-ikäinen nainen ja minä. Lapset jäivät sittemmin Kiuruvedelle. Mielenkiintoinen ja minulle ennennäkemätön poikittaisrata Iisalmesta Ylivieskaan ylitti useita pieniä jokia, mutta minua nukutti.
.
****
IISALMI 23 k 46,4   Kaupungiksi 1891 (ruotsiksi Idensalmi)
K: Vanha puukirkko 1779 Simo Silven (kirkkomuseo sakaristossa)
K: Alttaritaulu A. Såltin, 15 Mikael Toppeliuksen maalausta
P: Juhani Ahon hauta
K: Basilikatyylinen uusi kirkko 1934 Eino Pitkänen
K: Alttaritauluna mosaiikkityö 'Kristus ristillä' 1954 V. Eskola
K: Ortodoksinen kirkko 1957 I. Ahonen, seinämaalaukset, kirkkopuiston itäpää
M: Kotiseutumuseo 1955 Paloisvirran rannalla
M: Juhani Ahon museo (1958) Mansikkaniemessä
M: Panimomuseo, Olvi-oluthalli
M: Luontomuseo, dioraamoja, järvipanoraama, Kulttuurikeskus
M: Evakkokeskus, ikonihuone, kirkkojen pienoismalleja, näyttelyitä
R: Runnin kylpylä ja terveyslähde, Runnin seikkailumetsä lapsille
P: Vaikeiden aikojen muistomerkki, kirkon vierellä
P: Juhani Ahon patsas 1961 A. Tukiainen, kirkkopuisto
P: Kauppis-Heikin muistomerkki 1962 A. Tukiainen, kirkkopuisto
P: Sandelsin ja Dolgorukin muistomerkit Koljonvirralla
L: Koljonvirran taistelupaikka, 5 km pohjoiseen
L: Paloisvuori, hiihtokeskus 3 km keskustasta
L: Iimäki, Luuniemi, Haukiniemi, Mansikkaniemi
E: Maailman pienin ravintola Kuappi (3,6 m2, 2-h. pöytä) VR-taukotupa 1907
V: Paloisjärvi, Paloisvirta, Porovesi
.
.

sunnuntai 26. heinäkuuta 2020

671. Jämsä Onnibussilla elokuussa 2019

Onnibus laittoi heinäkuun lopulla 2019 myyntiin bussilippunsa koulujen alkamispäiviltä (elokuulta) vuodenvaihteeseen asti, jolloin aluksi oli tarjolla paljon vain yhden euron maksavia lippuja!
.
Olin aikaisemmin ehtinyt harkita Väinö Paunun liikenteen vain Museokortin omistajille tekemää tarjousta: 10 euroa/lippu (vain käteismaksu bussissa). Paunun lipulla olin ensiksi käynyt Kurikassa, kävisinkö toiseksi Jämsässä? Kohteitahan Paunulla oli vähän, kaikki vain Tampereen kautta.
.
Mutta Onnibussin matkoista tarvitsi maksaa 1 euro Helsinki-Tampere, 1 euro Tampere-Jämsä, ja saman verran paluumatkoista, sekä varausmaksu 1 euro (jaettuna vaikka kuinka monien yhdellä ostoskerralla tehtyjen varausten kesken).
,
JÄMSÄ, tiistaina 20.8.2019.
.
Jämsässä en ollut käynyt lähes 30 vuoteen. Sinä aikana Leo-setäni rintamamiestalo keskustan Joonaantien alussa on purettu ja tontille rakennettu pienkerrostalo.
.
Onnibus lähtee Helsingistä vasta klo 10:20. Tampereella klo 12:35-45 bussin vaihto. Jämsän pysäkki on nimeltään ''Jämsän Portti', valtatien pohjoislaidalla, jossa poiketaan ja pysähdytään klo 14 pariksi minuutiksi Shellin huoltoasemalle, missä pysäköi monta rekka-autoa. Liikerakennuksessa pizzeria ja Kauhkialantien toisella puolella matalahko Hotelli Jämsä.
.
Kauhkialantie vie pari kilometriä pohjoiseen kohti Jämsän keskustaa, tekee mutkan itään, alittaa junaradan, kaartaa taas vasemmalle, pohjoiseen. Kävelytie eroaa autotiestä puistoalueelle, päättyy pikkuteiden solmuun, jossa täytyy skarpata, että kääntyy Seppolantielle itään, ensin ohi Kivipankin ja sitten siltaa yli Jämsänjoen. Laiturissa jokilaiva Tuulikki IV.
.
Vanha Sokos-tavaratalo Seppo on laajentunut kauppakeskus Forumiksi. Sen edessä Keskuskadulla on suuri katutyömaa. Tilapäinen liikennevalo määrää autoliikenteen suunnan vuoroin itään, vuoroin länteen. Lähden Koskentietä joen suuntaisesti pohjoiseen (kohti Jämsänkoskea) Liikerakennuksia senkin tien varressa.
.
Vitikkalan kartano on komea vanha puurakennus (nyt kauppa), jota en entuudestaan muistakaan! Siltakatu tulee lännestä, toiselta joen ylittävältä sillalta. Joonaantie lähtee itään vähän pohjoisempaa, ja Leo-sedän (1913-1992) talon paikalla on tosiaan pienkerrostalo, enkä erota enää tonttien rajoja, saati että olisi karviais- ja viinimarjapensaita.
.
Lamminsuon puistossa idässä on kanavan yhdistämä sarja pieniä lampia ja niiden takana Haasiapolun rivitalot. Jämsän kirkko näkyy komeana mäellä pohjoisessa ja sinne pääsee kävelytietä lintulammikoiden pohjoispäästä. Lähdenkin kirkolle, kiertelemään hautausmaata, mutta löytämättä tällä kertaa sukulaisten hautoja, toisin kuin aiemmin. Huomaan hautakiven Jaakko Vihijärvi (1922-2009), oli isä-vainaan tuttuja.
.
Palaan kävelyteitä Lamminsuon kautta linja-autoaseman nurkille. Aikaa on enää niukasti, mutta yritän Pukinvuorelle koilliseen, mahdolliselle vanhalle linnavuorelle. Pääsen ylämäkeen kohoavia teitä ylämäkeen lähtevien kävelyteiden alkuun, mutta joudun liian pian kääntymään paluumatkalle kohti Jämsän Portin Onnibus-pysäkkiä. Jos en olisi tuhlannut aikaa kirkolla ja hautausmaalla, olisin päässyt linnavuorelle, minulle ennestään vieraaseen kohteeseen! Joudunko sen takia tulemaan vielä toiste uudelleen?
.
Osaan vanhaa reittiä Jämsän Porttiin, kunhan en eksy kääntymään Yhdystielle itään, vaan Keskuskadulle ja Seppolantielle lounaaseen, sitten kävelytietä etelään ja Kauhkialantietä Shellille. Väljä Onnibus saapuu aikataulun tarkasta ajasta 17:15 pari minuuttia myöhässä.
.
Tampereella minulle jää vähän vaihtoaikaa kävellä Ortodoksikirkon ohi ratavarren rakennustyömaalle ja pohjoisempaa Makedonian sarjakuvakaupan ohi takaisin linja-autoasemalle. Maahanmuuttaja kuskina Tampereelta Helsinkiin. Jään bussista Ruskeasuolla, josta kävelen kotiin Konalaan.
.
.
JÄMSÄ, kauppalasta kaupungiksi 1977 (Jämsänkoski yhdistetty Jämsään 2009)
K: Tiilikirkko 1929 Kauno S. Kallio
K: Alttaritaulu B.A. Godenhjelm
M: Kivipankin kulttuuritalo 1914
M: Kotiseutumuseo Pälämäellä
P: Juuso Waldenin patsas, Hiitelän puisto
P: Karhu-patsas, Lamminsuon puisto
L: Lamminsuon puisto ja lintulammet
L: Synninlukko, rotkovajoama Mäntän tiellä
L: Himosvuori, laskettelukeskus, Peikkopuisto
L: Maakuntaura, patikkapolku Jyväskylään 80 km
N: Pitkävuoren hiihtokeskus Kaipolassa, hyppyritornin näköalatorni
V: Jämsänjoki, Päijänne
.

670. Ruukkeja Raaseporin ja Lohjan välillä

Ruukkikyliä kiertämässä heinäkuussa 2020, Fiskars, Ansku, Pinjainen, Mustio...
.
Raaseporin Fiskarsissa lauantain 11.7.2020 runsas sade lannistaa markkinatunnelman. Käymme pakettiautolla Vihdin Nummelan varastossa. Poikkeamme kahvilla Lohjan Saukkolassa (Vanhan Turuntien varrella) "Landen K-kaupan" viereisellä suurella kirpputorilla, Aarreaitassa tai romukaupassa. Myytävää tavaraa on laidasta laitaan valtavasti - ilman juuri minkäänlaista järjestystä. Juuri sellainen L M Ericsonin lankapuhelin, jollaisen käytöstä luovuin 2014, on hinnoiteltu 12 euroon. Käytettyjä kirjoja on melko vähän, sekaisin siellä täällä. Myyjän mukaan kirjat käyvät nykyään huonosti kaupaksi.
.
Internetin hakukone ehdottaa kirpputoria Sammatissa (Lohjaan 2009 liitetty kunta), osoitteessa Lohilammentie 2, mutta kauppaa ei enää löydy. Ohitamme Sammatissa vanhan puukirkon sekä Elias Lönnrotin Paikkarin torpan tienhaaran, museossa olisi ollut lauantaina kävijöitä osallistava näytelmä-ohjelma.
.
Sammatin päätien liikekeskustassa, juuri Lohilammentien haaraa vastapäätä, toimii kuitenkin (vain kuluvan kalenteriviikon) tilapäinen kirpputori kivitalon liiketilassa. Puhelias yrittäjärouva on keittänyt ison erän hyvältä maistuvaa kanakeittoa, jota hän tarjoaa kävijöille ilmaiseksi ulkoterassilla - lauantain kunniaksi.
.
Myyntikohteista kiinnostavin on vanha gramofoni, jonka mukana tulisi kymmeniä äänilevyjä eli laatikollinen savikiekkoja, yhteensä 450 euroa. Kotilieden sidottu vuosikerta yli 80 vuoden takaa maksaisi jonkin kympin, mutta minulla on yhä kesken Suomen Kuvalehden puolivuosikerta 1938, josta maksoin joskus 5 euroa Sastamalan Vanhan Kirjallisuuden Päivillä.
.
Ajamme Sammatista Lohilammentietä Karjalohjalle päin, mutta emme huomaa tai tiedä, että tien varrella olisi ollut Johannes Lohilammen museo. Katselemme ulkoa Karjalohjan kirkkoa (Karjalohja on liitetty Lohjaan 2013). Jatkamme tietä 104 Anskun eli Antskogin ruukin ohi kohti Fiskarsia.
.
Matkalla Fiskarsista Karjaan kautta Lohjalle poikkeamme Karjaanjoen varrella Billnäsin ruukkikylään (Pinjainen). Billnäsin teollisuus on kuuluisin kirveistä ja puisista huonekaluista. Voimalan vesiputous vaikuttaa jo kauempaakin komealta, muitakin autoilijoita pysähtyy valokuvaamaan. Vanhat punaiset puutalot näyttävät pittoreskeilta jyrkkää kalliorinnettä vasten ja vihreän lehvästön kehystäminä. Olin ennenkin käynyt Pinjaisissa - silloin kävellen Karjaalta.
.
Mustiossa poikkesimme Mustion Linnan puistoja katsomaan. Muitakin turisteja käveleskeli puistossa yllättävän paljon, kokonaisia perheitä, ehkä jopa hotellin asukkaita. Nähtävyyksinä nurmikentillä oli rivistö roomalaisia patsaita ja krokotiiliä tai alligaattoria esittävä veistos. Lisäksi huvimajoja, kävelysiltoja joen yli, järven kaislikkoon lankuista rakennettu pitkä kävelytie, sekä kustavilaisen kauden uusklassinen kartanon päärakennus sivurakennuksineen.
.
Mustion kartanohotellia mainostettiin erityisesti hääpareille tai kokousten pitopaikaksi. Hotelliravintolan ohjelmistossa näkyy olevan taikurin esitys. Mustion Linnan "kuninkaanhuoneessa" ovat menneisyydessä yöpyneet mm. Ruotsin kuningas Kustaa III ja Venäjän keisari Aleksanteri I.
.
Mieleeni tuli Mustion vertailukohteina Haikon kartano Porvoossa tai Hämeenlinnan Aulanko puistoineen (satulinna, näkötorni, tekolampia, joutsenia) tai Punkaharjun Hotelli Finlandia. Aulangolla olin yöpynyt lapsena 1970-luvulla, Punkaharjulla monenakin kesänä. Mustio olisi noista luullakseni vähiten kiinnostanut lasta.
.
Karjaan Mustion nähtävyyksiä listana:
R: Junkarsborgin muinaislinnan jäännöksiä Mustion ruukin länsipuolella
R: Mustion ruukki (1550-,1616), työläisasuntoja
R: Mustion kartanolinna 1792 Erik Palmstedt, om. Grabbe, Stålarm, Linder
K: Mustion puinen erivartinen ristikirkko 1761 Johan Tammi
K: Mustion kirkon barokkitapuli 1778 Anders Takolander
K: Linder-suvun kivinen hautakappeli 1803
V: Mustionjoki
.

perjantai 24. heinäkuuta 2020

669. Fiskarsista kävelin Pohjan kirkonkylään

Lähdin heinäkuun 2020 perjantaina Raaseporin Fiskarsista kävelemään Fiskarsintietä etelään kohti entisen Pohjan kunnan kirkonkylää. Tai ensin nousin itään jyrkkää rinnettä hiljaisille hiekkateille, joilta näin Fiskarsintien talojen kivimuurin takapihapuolen, alaviistoon, ylempää rinteestä.
.
(Pohjan kunta Fiskarseineen on vuonna 2009 yhdistetty Karjaan ja Tammisaaren kanssa Raaseporin kaupungiksi).
.
Fiskarsin kylän lounaispäässä oli autoilijoiden levähdysalueella karttataulu alueesta. Samasta kohdasta lähti myös hiljainen hiekkatie kaakkoon, ensin siltaa joen yli ja sitten peltoniittyjen halki. Sille oli hieman salaperäinen tienviitta: "Ratavalli / Banvallen". En vielä lähtenyt sivutietä tutkimaan, vaan jatkoin hyvää kävelytietä, joka seurasi mutkittelevaa autotietä Fiskarsintie.
.
Neljän kilometrin alkumatkan kohokohtia oli jyrkän kalliorinteen puhkaiseva autotunneli. Jalankulkijat ja pyöräilijät kiersivät yhä idän kautta u-mutkan järvenrantaa. Joku oli jäänyt rannalle onkimaankin. Sitten Fiskarsintiestä erkautui sivutie Bollstan kylään. Etelämpänä Fiskarsintie (tie 104 vuoden 1996 kartassa) ylitti Rantaradan (Helsinki-Turku).
.
Tunsin helteessä kävelleeni jo pitkästikin ehtiessäni T-risteykseen (pohjoiseen Fiskars 4 km, länteen Pohjan kirkonkylä 2 km, itään Karjaa 8 km). Loppumatka tuntui lyhyeltä, olin jo melkein kirkonkylän nurkalla, sen päätie erkaantui etelään kohti Pohjanpitäjänlahtea. Rivissä lännessä joitakin moderneja liiketaloja, kuten iso S-Market, ja idässä kerrostaloja. Toisessa T-risteyksessä lähdin ensin länteen kirkolle, sitten palasin kävelläkseni itään kohti Skurua eli Pohjankurua.
.
Pohjan keskiaikainen kirkko ei ollut perjantaipäivänä auki, mutta samana päivänä kello 16 olisi ollut ilmainen S. Grässbäckin konsertti, kuten toisenakin lähipäivänä. Koronan vuotena sisäänpääsy oli rajoitettu joko 50 tai 100 hengelle, tilaisuudesta riippuen. Aikatauluni ei klo 14 sallinut jäädä odottelemaan paria tuntia, joten käveleskelin vain hautausmaalla, jossa oli muitakin eläviä ihmisiä, ja ostin kaupasta 1 eurolla (98 c) litran "Arkijogurttia" (persikka) kylmäksi juomakseni, jota kuljetin repussa ja join erissä.
.
Kirkon ja kaupan välille oli rakennettu uusi pitkä 2-kerroksinen talo, alakerrassa liiketiloja, yläkerrassa asuntoja, joita vielä myytiin mainostaulussa: "3h+k (55m2) 100'000 euroa velaton hinta tai 29'000 ensin, näköala Pohjanpitäjänlahdelle, talossa ravintola ja kuntosali!". Kävelijän päänkorkeudelta en yllä näkemään järveä, jonka tiedän olevan lähellä etelässä, metsäisen niityn takana.
.
Kiinnitän huomioni Pojo FBK:n kivitaloon. Vapaapalokuntien rakennukset muistuttavat kaikki toisiaan letkunkuivaustorneineen (noin 3 kerroksen korkeuteen) ja 2-5 rinnakkaisine autotallinovineen, mutta ovat silti yksilöllisiä. Onkohan kukaan kuvannut niitä kaikkia? (Fiskarsissa oli lähin seuraava VPK, puutalo, torni, kaksi autotallia.)
.
Jatkoin kävelyä itään kohti Pohjankurua (2 km). Poikkesin kaakkoon hiekkatielle, jonka viitta lupasi vievän uimarannalle ja matonpesupaikalle, mutta kyllästyin liian pitkään kävelyyn näkemättä rannasta vielä veden välähdystäkään. Tien varrella jonkin kartanon yksityistie sekä uusi omakoti- ja rivitaloalue, jota kiersi Rengastie.
.
Skuruntietä jatkaen päädyin junaradan viertä kulkevalle hiekkatielle, jota ajoivat kuorma-autot jollekin teollisuuslaitokselle, jolle tie päättyi. Ranta tai jopa satama jäi saavuttamattomaksi jonnekin teräsverkkoaitojen taakse? Idässä näin rautatien sukeltavan tunneliin, kaipa juuri kuuluisaan Pohjankurun eli Skurun tunneliin.
.
Ylitin junaradan (sen koillispuolelle) kävelytieksi muutettua siltaa pitkin ja kävelin ratavartta kaakkoon. Satamatietä seuraten en löytänyt satamaan asti, kapeaa Satamapolkua en enää yrittänytkään. Vielä kiipesin hiekkatien jyrkän rinteen etelään, uskoen päätyväni jonnekin ratatunnelin päälle, mutta metsään kesken päättyviä kinttupolkujakaan pitkin en päässyt näkemään merenlahtea tai vilaustakaan vedestä.
.
Pohjanpitäjänlahti on kiinnostava, koska se ulottuu harvinaisen vuonomaisesti syvälle sisämaahan ja on tarjonnut historiallisen meritien Pohjan kirkolle. Pitkä lahti on vähän kuin vastakohta sen viereiselle Hankoniemelle.
.
Laskeuduin mäen takaisin alas ja jatkoin pohjoiseen ohi jonkin teollisuusrakennuksen aidatun pihan. Vasta toisen kerran näin tienvarteen selkeästi asetetut nuoliviitat (risteyksessä kahteen suuntaan, länteen ja pohjoiseen), joissa luki "Banvallen / Ratavalli". Kyltin kuvituksena oli ratsastajan, pyöräilijän ja rinkkaselkäisen vaeltajan kuva. Lähdin seuraamaan reittiä pohjoiseen (kohti Fiskarsia?).
.
Ylitin Karjaalle vievän 111-tien, jonka toisella puolella oli tarpeellinen "Banvallen"-opaste länteen hiekkaiselle kävelytielle omakotitalokylän asvalttitien sijasta. Kävelytie sivuaa joidenkin pientalojen takapihoja, vehmaan pensaston takana, kunnes sukeltaa metsään. Vastaani tulee muutama pyöräilijä ja jokunen juoksija. Jonkin ajan päästä joku juoksijoista ja pari pyöräilijöistä ohittaa minut uudelleen paluumatkallaan Fiskarsin suuntaan, He ovat käyneet vain kääntymässä 111-tien risteyksessä?
.
Parhaimmillaan hiekkatie alkaa sivuta itäpuolelta järveä, jota autotie 104 seuraa idästä. Järven kautta Fiskarsin ruukkeja pyörittäneen virran vedet jatkavat matkaansa kohti Pohjanpitäjänlahtea. Kaunis maisemareitti rannan ja metsän välissä. "Ratavallin" varrella olen nähnyt joitakin  kilometritolppia kuten 10 km, 8 km, 6 km, mutta en tiedä reitin kokonaisuutta, mistä mitattu?
.
Tulen parin-kolmen tunnin takaa tuttuun Fiskarsintien risteykseen, jossa on Fiskarin kylän eteläisin opastekarttataulu. Siinä olin ensimmäisen kerran nähnyt tekstin "Banvallen / Ratavalli" tietämättä mitä se tarkoittaa. Hyvä näin, koska tulinkin tehneeksi lenkin, tarvitsematta kulkea edestakaisin samaa tietä.
.
En näe opastetta, jatkuisiko Ratavalli-reitti enää tästä eteenpäin, pohjoiseen tai länteen. Palaan joenrannan polkua Fiskarsin kylään ohi Fiskars FBK:n tallin ja monien jokea ylittävien kävelysiltojen. Ihmettelen käveleskelevien turistien määrää - kuin erikoisemmassakin turistikohteessa. Vanha Pohjan pitäjä on nähtävyyksistä rikas:
.
POHJA, Pohjanpitäjä  4 57,2 (ruotsiksi Pojo), liitetty Raaseporiin 2009
K: Pyhän Neitsyt Marian keskiaikainen harmaakivikirkko 1480
K: Alttaritaulu 'Vapahtaja ristillä' 1849 R.W. Ekman
K: Kellotapuli 1820 Pehr Granstedt
P: Marsalkan äidin Helene Mannerheimin hauta
L: Kasberget, korkea kallio, pronssikautinen hautakumpu
L: Fleminginkivi, Klaus Flemingin kuolinpaikka 1597
P: Suomen 1. paperimyllyn 1667 muistokivi
R: Gillesgården, talonpoikaistalo 1700-, Skarpkulla
R: Gennäsin tilalla keskiaikaisia kellariholveja
R: Antskogin, Billnäsin ja Fiskarsin rautaruukit 1600-
R: Ruukintilan päärak. 1816 C. Bassi, Fiskars
R: Kellotorni ent. hevostallin katolla 1842, Fiskars
R: Engelin piirtämiä työläisasuntoja 1800-, Fiskars
E: Lippuvuorella 4 tykkiä 1700-, Fiskars
M: Ruukinmuseo, Fiskars
R: Billnäsin taimitarhojen päärak. Villa Billnäs 1916 Lars Sonck
R: Ansku eli Antskog , Suomen 2. vanhin rautaruukki 1630
R: Pohjankuru (ruots. Skuru): maan vanhin rautatietunneli 1898, 156 m
R: Pohjankurun uudempi rautatietunneli 1964, 349 m
T: Taajamat Pinjainen (Billnäs), kirkonkylä, Fiskari (Fiskars), Åminnefors
V: Pohjanpitäjänlahti, Suomen ainoa vuonomainen lahti
.

perjantai 17. heinäkuuta 2020

668. Fiskars ja Ansku - rautaruukkikylät

Ystäväni käy joka heinäkuussa Raaseporin Fiskarsin Antiikkipäivillä myymässä kokoelmiaan. Korona-vuotena 2020 täytyi Vanhan Veitsitehtaan sisätilojen sijasta tyytyä torimyyntiin ulkona perjantaista sunnuntaihin. Lähdin tänä kesänä mukaan pystyttämään telttaa ja kokoamaan myyntitiskejä.
.
Pakettiautomme ajoi Fiskarsiin lounaasta, Pohjan (Pohjanpitäjän) kirkonkylästä. Jyrkkään kallioon on kaivettu mainio tunneli. Entinen tie kaartoi kallion järvenrantaa myöten, nyt rannassa vain kävelytie.
.
Näkyviin tulee pian pitkä komea rivi tyylikkäitä vanhoja parikerroksisia kivitaloja tien vasemmalla puolella. Toimistoja ja vanhoja vuokrakasarmeja, yhdessä kellotorni! Oikealla alempana vehreä nurmikkoinen puisto jokivarressa, sekä mainio Vapaa-palokunnan puutalo (Fiskarsin FBK).
.
Torikentälle on kaavoitettu jopa 56 myyntipaikkaa. Kaiken keskellä on kuusi vakituista punamullan väristä puista myymäläkojua. Kentän eri reunoilla sijaitsevat torikahvila-talo, iso leikkipuisto merirosvolaivoineen ja soittopeleineen, joki, valtava pysäköintialue sekä Fiskarsintie (maantie Pohja - Fiskari/ Fiskars - Ansku/ Antskog - Karjalohja) ja Peltorivintie. Ylärinteessä on K-Marketin puutalo.
.
Peltorivintie on rakennustaiteellisesti toinen Fiskarsin mielenkiintoinen katu, sen varressa (puoli kilometriä) tiuhasti vanhoja asuin- sekä teollisuusrakennuksia, mm. Vanha Veitsitehdas (panimo) ja vanha Auratehdas, jokivarressa koskineen, vanhoine voimalaitoksineen. Loppupäässä koillisessa on Fiskarsin Museo kolmessa eri rakennuksessa. Sivutiellä on vaikkapa Vanha Meijeri ja Fiskars Oyj:n konttori.
.
Kävin Fiskarsin Museossa sunnuntaina klo 16. Auki päivittäin klo 11-17, museokortti kelpaa.
"Nyt pitäisi olla Museokortti!" harmittelee sekin tyttöpari, joka vain kävelee ulkona museon ohi.
Museokortilla ei kenties Korona-pandemian vuoksi tänä vuonna enää kosketettu lukulaitetta, vaan asiakkaan piti sanella kortin pitkä 12-numeroinen lukusarja virkailijalle, joka kirjoitti luvun koneelle.
.
Korona-vuotena "museoon vain 10 asiakasta kerrallaan sisään". Jo kauempaa katsellen: vähän väliä museoon joku perhe meni tai toinen seurue tuli ulos, tasaisen rauhallista tahtia. Turisteja kulkee hiekka- ja mutapohjaisella tiellä Peltorivillä kuin turistikaupungissa, yllättävän paljon, varsinkin Panimolle juomaan tai juomaostoksille.
.
Fiskarsin Museossa esitellään kahdessa kerroksessa näyttelynä entisen kapearaiteisen radan vanhaa veturia Pikku-Pässiä sekä esim. Fiskarsin valmistamia työkaluja eri vuosisadoilta. Vanha tehtaankonttori on sisustettu ja miehitetty vahanukella. Virkailijat ja juoksupoika ovat olleet tarpeellisia työntekijöitä.
.
Kadun toisella puolella liittyy museoon puinen vaja-rakennus työkaluineen. Sieltä mutaista polkua alaspäin länteen sijaitsee kahvilarakennus, jonka toiseen kerrokseen on sisustettu mm. vanha kauppa ja kaksi pientä 11 neliömetrin asuntoa, leskirouvalle ja poikamiehelle.
.
Yhden huoneen asunnot ovat hyvin kapeita, terävissä päissään ikkuna tai ovi, jolloin pitkille seinille jää hyvin tilaa tarvittaville kalusteille, kuten vuode, pöytä, piironki, hella jne. Edelläni näyttelyitä kiertää suomalainen pariskunta (joiden museokortit olivat vanhentuneet) ja jäljessäni venäläinen pari.
.
Museon pihalla tarjottiin puuhaksi hevosenkengän heittoa tai puujaloilla kävelyä. Valmistaako ja myykö kukaan yrittäjä lapsille tarkoitettuja puujalkoja (kahden kepin varteen kiinnitetty jalansijat, kepin yläpäitä pidetään käsissä).
.
Fiskarsintien länsipuolella kohoaa varsin jyrkästi ylärinne. Siellä on vaikkapa Maitotien varrella viehättäviä vanhoja punamullan-punaisia asuinrakennuksia. Moniakin kiemurtelevia polkuja ja teitä, Fiskarsintien kivitalorivistön takapuolella ja yläpuolella, rauhallisia ja idyllisiäkin kävellä puiden varjossa.
.
Eräs nähtävyys on matala, puinen näkötorni mäellä, jolle pääsee metsäpolkua. Olisin luullut olevani ainoa asiakas, mutta polkua tuli vastaani naispari, tornissa istuskeli tyttöpari, tornille saapui poikapari, sellaista vilskettä pelkän minun lisäkseni. Näköaloja ei vapautunut metsän tuuheilta vihreiltä puilta kuin pieni kaistale sinistä järvivettä, eipä näköalojen puolesta käynnin arvoinen.
.
Peltorivin myötäilemän joen toisella puolella kulki hiljaisempi tie, jolta poikkesi sivutie mm. vanhalle koulutalolle sekä nykyiselle päiväkodille. Joen ylittää monta siltaa. Lammikoista muuan on puoliksi täyttynyt lumpeenlehdistä ja toinen on vaaleanruskea, aivan maitokahvin värinen. Kauempana järvi, jossa koira käy uimassa. Ihmisiä riitti väljästi syrjäisimmillekin teille. Suuri pysäköintialue oli aurinkoisena sunnuntaina täyteen pakattu.
.
**
Fiskarsista kävelin Anskuun, koilliseen muutamia kilometrejä. Matkan varrella oli myös Slickon kylän viitta. Karjalohjalle vievää maantietä ei valitettavasti reunustanut kävelytie, kuten Fiskarsista lounaaseen Pohjanpitäjän kirkonkylään. Autoliikenne oli vilkasta, enemmän etelään Fiskarsin suuntaan sunnuntain aamupäivällä.
.
Aluksi matkan varrella olisi ollut luontopolku (4 km), mutta alkunousu sille oli niinkin jyrkkä ja vaikeakulkuinen (sateen koko ajan uhatessa), että jätin väliin. Polun seuraavalla, helpommalla liittymällä (kilometri tietä Anskua kohti) oli juuri naisretkeilijä tutkimassa opastaulua, jolta hän lähtikin metsään. Tämäkin kuvatkoon turismin vilkkautta Fiskarsissa!
.
Ohitettuani tunnin päästä Anskun kylän nimikyltin (lisänä sanoma: "Asumme täällä, aja hiljaa!") iski niskaani raju sadekuuro ja ukkonen. Ilokseni satuin juuri tien bussipysäkeistä sen ainoan kohdalle, jossa oli sadekatos (vain Fiskarsin suuntaan meneville).
.
Pysyttelin sateensuojassa puoli tuntia. Bussikatoksen seinään oli paikallinen taksiyrittäjä (Roger Söderström tai sinne päin, en painanut mieleeni) kiinnittänyt mainoslappunsa puhelinnumeroineen. Taksiauto ajoikin juuri Karjalohjan suuntaan ja pysähtyi hetkeksi tien vastakkaiselle pysäkille. Ehkä kuljettaja mainosti äänettömästi kyytimahdollisuutta? (Eilatissa, Israelissa 1996 jokainen minut - kävelijän - ohittanut tyhjä taksi tööttäsi mainostaakseen).
.
Sateen hiljennyttyä minun tarvitsi kävellä enää lyhyt pätkä, kunnes tulinkin Anskun satoja vuosia vanhan ruukin rakennusten kulmalle. Harmikseni ruukkialue olikin aidattu, siellä toimi edelleen pari yritystä, tunnetumpana "Mako" palosammutuskalustoineen. Jouduin valokuvaamaan vain etäämpää tieltä muutamia kauniita rakennuksia. Täällä oli 1800-luvulla toiminut mm. verkatehdas, nauttien erityisesti puhtaan veden tarjonnasta.
.
Paluumatkalla Fiskarsiin iski rankka raekuuro. Asvalttitielläkin lillui paljon vettä. Fiskarsiin päästyäni lenkkarit märkinä sää kirkastui taas aurinkoiseksi. Turistit alkoivat piirittää markkinakojuja.
.
POHJAN pitäjän nähtävyyksiä listana:
K: Pyhän Neitsyt Marian keskiaikainen harmaakivikirkko 1480
K: Alttaritaulu 'Vapahtaja ristillä' 1849 R.W. Ekman
K: Kellotapuli 1820 Pehr Granstedt
P: Marsalkan äidin Helene Mannerheimin hauta
L: Kasberget, korkea kallio, pronssikautinen hautakumpu
L: Fleminginkivi, Klaus Flemingin kuolinpaikka 1597
P: Suomen 1. paperimyllyn 1667 muistokivi
R: Gillesgården, talonpoikaistalo 1700-, Skarpkulla
R: Gennäsin tilalla keskiaikaisia kellariholveja
R: Antskogin, Billnäsin ja Fiskarsin rautaruukit 1600-
R: Ruukintilan päärak. 1816 C. Bassi, Fiskars
R: Kellotorni ent. hevostallin katolla 1842, Fiskars
R: Engelin piirtämiä työläisasuntoja 1800-, Fiskars
E: Lippuvuorella 4 tykkiä 1700-, Fiskars
M: Ruukinmuseo, Fiskars
R: Billnäsin taimitarhojen päärak. Villa Billnäs 1916 Lars Sonck
R: Ansku eli Antskog , Suomen 2. vanhin rautaruukki 1630
R: Pohjankuru (ruots. Skuru): maan vanhin rautatietunneli 1898, 156 m
R: Pohjankurun uudempi rautatietunneli 1964, 349 m
T: Taajamat Pinjainen (Billnäs), kirkonkylä, Fiskari (Fiskars), Åminnefors
V: Pohjanpitäjänlahti, Suomen ainoa vuonomainen lahti
.