perjantai 17. heinäkuuta 2020

668. Fiskars ja Ansku - rautaruukkikylät

Ystäväni käy joka heinäkuussa Raaseporin Fiskarsin Antiikkipäivillä myymässä kokoelmiaan. Korona-vuotena 2020 täytyi Vanhan Veitsitehtaan sisätilojen sijasta tyytyä torimyyntiin ulkona perjantaista sunnuntaihin. Lähdin tänä kesänä mukaan pystyttämään telttaa ja kokoamaan myyntitiskejä.
.
Pakettiautomme ajoi Fiskarsiin lounaasta, Pohjan (Pohjanpitäjän) kirkonkylästä. Jyrkkään kallioon on kaivettu mainio tunneli. Entinen tie kaartoi kallion järvenrantaa myöten, nyt rannassa vain kävelytie.
.
Näkyviin tulee pian pitkä komea rivi tyylikkäitä vanhoja parikerroksisia kivitaloja tien vasemmalla puolella. Toimistoja ja vanhoja vuokrakasarmeja, yhdessä kellotorni! Oikealla alempana vehreä nurmikkoinen puisto jokivarressa, sekä mainio Vapaa-palokunnan puutalo (Fiskarsin FBK).
.
Torikentälle on kaavoitettu jopa 56 myyntipaikkaa. Kaiken keskellä on kuusi vakituista punamullan väristä puista myymäläkojua. Kentän eri reunoilla sijaitsevat torikahvila-talo, iso leikkipuisto merirosvolaivoineen ja soittopeleineen, joki, valtava pysäköintialue sekä Fiskarsintie (maantie Pohja - Fiskari/ Fiskars - Ansku/ Antskog - Karjalohja) ja Peltorivintie. Ylärinteessä on K-Marketin puutalo.
.
Peltorivintie on rakennustaiteellisesti toinen Fiskarsin mielenkiintoinen katu, sen varressa (puoli kilometriä) tiuhasti vanhoja asuin- sekä teollisuusrakennuksia, mm. Vanha Veitsitehdas (panimo) ja vanha Auratehdas, jokivarressa koskineen, vanhoine voimalaitoksineen. Loppupäässä koillisessa on Fiskarsin Museo kolmessa eri rakennuksessa. Sivutiellä on vaikkapa Vanha Meijeri ja Fiskars Oyj:n konttori.
.
Kävin Fiskarsin Museossa sunnuntaina klo 16. Auki päivittäin klo 11-17, museokortti kelpaa.
"Nyt pitäisi olla Museokortti!" harmittelee sekin tyttöpari, joka vain kävelee ulkona museon ohi.
Museokortilla ei kenties Korona-pandemian vuoksi tänä vuonna enää kosketettu lukulaitetta, vaan asiakkaan piti sanella kortin pitkä 12-numeroinen lukusarja virkailijalle, joka kirjoitti luvun koneelle.
.
Korona-vuotena "museoon vain 10 asiakasta kerrallaan sisään". Jo kauempaa katsellen: vähän väliä museoon joku perhe meni tai toinen seurue tuli ulos, tasaisen rauhallista tahtia. Turisteja kulkee hiekka- ja mutapohjaisella tiellä Peltorivillä kuin turistikaupungissa, yllättävän paljon, varsinkin Panimolle juomaan tai juomaostoksille.
.
Fiskarsin Museossa esitellään kahdessa kerroksessa näyttelynä entisen kapearaiteisen radan vanhaa veturia Pikku-Pässiä sekä esim. Fiskarsin valmistamia työkaluja eri vuosisadoilta. Vanha tehtaankonttori on sisustettu ja miehitetty vahanukella. Virkailijat ja juoksupoika ovat olleet tarpeellisia työntekijöitä.
.
Kadun toisella puolella liittyy museoon puinen vaja-rakennus työkaluineen. Sieltä mutaista polkua alaspäin länteen sijaitsee kahvilarakennus, jonka toiseen kerrokseen on sisustettu mm. vanha kauppa ja kaksi pientä 11 neliömetrin asuntoa, leskirouvalle ja poikamiehelle.
.
Yhden huoneen asunnot ovat hyvin kapeita, terävissä päissään ikkuna tai ovi, jolloin pitkille seinille jää hyvin tilaa tarvittaville kalusteille, kuten vuode, pöytä, piironki, hella jne. Edelläni näyttelyitä kiertää suomalainen pariskunta (joiden museokortit olivat vanhentuneet) ja jäljessäni venäläinen pari.
.
Museon pihalla tarjottiin puuhaksi hevosenkengän heittoa tai puujaloilla kävelyä. Valmistaako ja myykö kukaan yrittäjä lapsille tarkoitettuja puujalkoja (kahden kepin varteen kiinnitetty jalansijat, kepin yläpäitä pidetään käsissä).
.
Fiskarsintien länsipuolella kohoaa varsin jyrkästi ylärinne. Siellä on vaikkapa Maitotien varrella viehättäviä vanhoja punamullan-punaisia asuinrakennuksia. Moniakin kiemurtelevia polkuja ja teitä, Fiskarsintien kivitalorivistön takapuolella ja yläpuolella, rauhallisia ja idyllisiäkin kävellä puiden varjossa.
.
Eräs nähtävyys on matala, puinen näkötorni mäellä, jolle pääsee metsäpolkua. Olisin luullut olevani ainoa asiakas, mutta polkua tuli vastaani naispari, tornissa istuskeli tyttöpari, tornille saapui poikapari, sellaista vilskettä pelkän minun lisäkseni. Näköaloja ei vapautunut metsän tuuheilta vihreiltä puilta kuin pieni kaistale sinistä järvivettä, eipä näköalojen puolesta käynnin arvoinen.
.
Peltorivin myötäilemän joen toisella puolella kulki hiljaisempi tie, jolta poikkesi sivutie mm. vanhalle koulutalolle sekä nykyiselle päiväkodille. Joen ylittää monta siltaa. Lammikoista muuan on puoliksi täyttynyt lumpeenlehdistä ja toinen on vaaleanruskea, aivan maitokahvin värinen. Kauempana järvi, jossa koira käy uimassa. Ihmisiä riitti väljästi syrjäisimmillekin teille. Suuri pysäköintialue oli aurinkoisena sunnuntaina täyteen pakattu.
.
**
Fiskarsista kävelin Anskuun, koilliseen muutamia kilometrejä. Matkan varrella oli myös Slickon kylän viitta. Karjalohjalle vievää maantietä ei valitettavasti reunustanut kävelytie, kuten Fiskarsista lounaaseen Pohjanpitäjän kirkonkylään. Autoliikenne oli vilkasta, enemmän etelään Fiskarsin suuntaan sunnuntain aamupäivällä.
.
Aluksi matkan varrella olisi ollut luontopolku (4 km), mutta alkunousu sille oli niinkin jyrkkä ja vaikeakulkuinen (sateen koko ajan uhatessa), että jätin väliin. Polun seuraavalla, helpommalla liittymällä (kilometri tietä Anskua kohti) oli juuri naisretkeilijä tutkimassa opastaulua, jolta hän lähtikin metsään. Tämäkin kuvatkoon turismin vilkkautta Fiskarsissa!
.
Ohitettuani tunnin päästä Anskun kylän nimikyltin (lisänä sanoma: "Asumme täällä, aja hiljaa!") iski niskaani raju sadekuuro ja ukkonen. Ilokseni satuin juuri tien bussipysäkeistä sen ainoan kohdalle, jossa oli sadekatos (vain Fiskarsin suuntaan meneville).
.
Pysyttelin sateensuojassa puoli tuntia. Bussikatoksen seinään oli paikallinen taksiyrittäjä (Roger Söderström tai sinne päin, en painanut mieleeni) kiinnittänyt mainoslappunsa puhelinnumeroineen. Taksiauto ajoikin juuri Karjalohjan suuntaan ja pysähtyi hetkeksi tien vastakkaiselle pysäkille. Ehkä kuljettaja mainosti äänettömästi kyytimahdollisuutta? (Eilatissa, Israelissa 1996 jokainen minut - kävelijän - ohittanut tyhjä taksi tööttäsi mainostaakseen).
.
Sateen hiljennyttyä minun tarvitsi kävellä enää lyhyt pätkä, kunnes tulinkin Anskun satoja vuosia vanhan ruukin rakennusten kulmalle. Harmikseni ruukkialue olikin aidattu, siellä toimi edelleen pari yritystä, tunnetumpana "Mako" palosammutuskalustoineen. Jouduin valokuvaamaan vain etäämpää tieltä muutamia kauniita rakennuksia. Täällä oli 1800-luvulla toiminut mm. verkatehdas, nauttien erityisesti puhtaan veden tarjonnasta.
.
Paluumatkalla Fiskarsiin iski rankka raekuuro. Asvalttitielläkin lillui paljon vettä. Fiskarsiin päästyäni lenkkarit märkinä sää kirkastui taas aurinkoiseksi. Turistit alkoivat piirittää markkinakojuja.
.
POHJAN pitäjän nähtävyyksiä listana:
K: Pyhän Neitsyt Marian keskiaikainen harmaakivikirkko 1480
K: Alttaritaulu 'Vapahtaja ristillä' 1849 R.W. Ekman
K: Kellotapuli 1820 Pehr Granstedt
P: Marsalkan äidin Helene Mannerheimin hauta
L: Kasberget, korkea kallio, pronssikautinen hautakumpu
L: Fleminginkivi, Klaus Flemingin kuolinpaikka 1597
P: Suomen 1. paperimyllyn 1667 muistokivi
R: Gillesgården, talonpoikaistalo 1700-, Skarpkulla
R: Gennäsin tilalla keskiaikaisia kellariholveja
R: Antskogin, Billnäsin ja Fiskarsin rautaruukit 1600-
R: Ruukintilan päärak. 1816 C. Bassi, Fiskars
R: Kellotorni ent. hevostallin katolla 1842, Fiskars
R: Engelin piirtämiä työläisasuntoja 1800-, Fiskars
E: Lippuvuorella 4 tykkiä 1700-, Fiskars
M: Ruukinmuseo, Fiskars
R: Billnäsin taimitarhojen päärak. Villa Billnäs 1916 Lars Sonck
R: Ansku eli Antskog , Suomen 2. vanhin rautaruukki 1630
R: Pohjankuru (ruots. Skuru): maan vanhin rautatietunneli 1898, 156 m
R: Pohjankurun uudempi rautatietunneli 1964, 349 m
T: Taajamat Pinjainen (Billnäs), kirkonkylä, Fiskari (Fiskars), Åminnefors
V: Pohjanpitäjänlahti, Suomen ainoa vuonomainen lahti
.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti