maanantai 22. tammikuuta 2018

618. Annen Interrail Ateenaan

Heinolalaisen Annen (s.1961) matkakertomus vuodelta 1983, junamatkalta Pariisi - Bern - Rooma - Ateena - Salzburg - Hampuri - Tukholma.
.
TORSTAI 11.8.
.
'Tänä aamuna saavuimme kello 9 Berniin. Tämä on pieni ja rauhallinen kaupunki, jossa on paljon vuoristoja ja korkeita siltoja, ja paljon vihreätä. Sveitsi on oikein kaunis maa, joka ei kuitenkaan ainakaan täällä Bernissä tarjoa paljon turisteille.
.
'Tänään kävimme muutamissa kirkoissa ja kuljeskelimme pitkin kaupunkia. Huomenna ehkä menemme toiseen retkeilymajaan Alpeille, tänne emme ainakaan jää. Aiomme käydä myös Italiassa.
.
'Ihmiset täällä Bernissä eivät tuijota ihan niin paljon kuin Pariisissa, mutta paljon kuitenkin. Eräs tumma poika tuli tänään puhumaan minulle ranskaa, vaikka sanoin, etten ymmärrä. Outoja tyyppejä. Suomalaisia olemme tavanneet kaikkialla paitsi Saksassa, täälläkin retkeilymajassa on meidän lisäksemme yksi suomalaistyttö ja kaksi poikaa. Huomenna olen sitten - jossain?
.
MAANANTAI 15.8.
.
'Paljon on ehtinyt tapahtua kolmen päivän aikana. Ensinnäkin viime perjantain vietimme vielä Bernissä. Tosin olimme aikoneet lähteä sieltä pois jo aamulla, mutta se ei oikein sopinutkaan suunnitelmiin. Bern on mukava pikkukaupunki, mutta siellä ei ole kovin paljon katseltavaa.
.
'Perjantaina kävimme kasvitieteellisessä puutarhassa ja mittailimme kaupungin katuja. Muuten viihdyin Bernissä hyvin, mutta kun siellä ei ollut paljonkaan tekemistä... Oli se silti voimia antava maa, jossa sai ihailla todella kauniita ja jylhiä maisemia.
.
'Bernistä lähdimme yöjunalla Roomaan. Matka kesti noin yhdeksän tuntia. Muuten junassa olisi ollut hyvä ja turvallista nukkua, koska saimme olla vaununhytissä kahdestaan, mutta aina vähän ajan kuluttua poikia kävi kurkkaamassa ovesta sisään. Outoja tyyppejä. Heitä pelkäsin vähän, samoin varkaita.
.
'Kun sitten astuimme Roomassa junasta ulos, oli heti joku informaatiomies meitä neuvomassa. Hän sanoi, että retkeilymaja on täysi, ja antoi erään hotellin osoitteen. Meidät oikein ohjattiin kyseiseen paikkaan ja ajattelimme, että onpas hyvä palvelu. Sitten kuulimme hotellihuoneen hinnan, joka oli aika korkea, ja päätimme soittaa retkeilymajaan, koska niissä on yleensä aamupäivällä tilaa. Saimmekin kuulla, että tilaa kyllä on, ja jätimme tuon hotellin ilomielin taaksemme. Heti kättelyssä siis saimme kuvan italialaisten kieroudesta.
.
'Menimme retkeilymajaan kahdella linja-autolla, ja siellä jouduimme olemaan kello neljään asti ennen kuin saimme vuodepaikat. Italiassa on kaikki todella monimutkaista, mikään ei suju joustavasti. Joka paikassa saa jonottaa, ja italialaiset tekevät paljon turhaa työtä, vaikka asiat sujuisivat helpomminkin.
.
'Itse retkeilymaja oli tähänastisista ankein ja likaisin, hirveän suuri ja kolkko. (Se löytyy kartasta helposti sijaitessaan Olympiastadionilla, kaupungin keskustasta 5 kilometriä luoteeseen, Teveren vastarannalla, osoitteessa Viale delle Olimpiadi 61. Vuodepaikkoja on 330.)
.
'Rooma on mukava kaupunki, vaikka italialaiset ovatkin kieroja. Antiikin tuoksuja leijuu pitkin kaupunkia, joka on täynnä entisaikojen raunioita. Kävimme Colosseumissa, Pantheonia katsomassa (sisälle ei päässyt), Forum Romanumissa ja Vatikaanissa, missä kuulimme paavin äänen, mutta hän ei näyttäytynyt kansalle. Lisäksi kävimme muutamassa kirkossa.
.
'Roomassakin osasimme liikkua ihan hyvin, ainoastaan Pariisissa oli vaikeaa löytää paikkoja. Kaiken kaikkiaan pidin Roomasta, se oli melko rauhallinen. Helle kuitenkin oli mahtava, ehkä jotain + 45 astetta. Koko ajan hiki virtasi ja aina oli jano. Se vei vähän kävelyhaluja pois, mutta vain vähän.
.
'Ostimme paljon juomista ja lopulta uskaltauduimme juomaan puistoistakin, vaikka se ei kai ole oikein suositeltavaa, mutta ei ole vielä tullut mitään vaivoja. Toivottavasti ei tulekaan. Marjolla on käsivarsissa näppylöitä, mutta muuten olemme olleet terveitä. Itse pelkäsin, että sairastun matkalla, mutta olen ollut terveempi kuin kotona, siltä ainakin vielä tuntuu.
.
'Tuskin ennen Interrail-matkaamme olin edes ajatellut, että matkalla oppisin jotain uutta, paitsi että näkisin uusia paikkoja. Olen kuitenkin nähnyt ja oppinut kaikenlaista, kuten senkin, että miehet, ainakin etelämaalaiset (ehkä suomalaisetkin, mutta peitetymmin), ovat aina innokkaina tuppautumassa naisten seuraan. Pariisissa ja Roomassa meitä tuijotettiin kuin näyttelyesineitä. Roomassa melkein jokainen auto tyyttäsi kohdallamme. Toisaalta se on aika huvittavaa, toisaalta jotenkin säälittävää. Monet myös puhuttelevat kadulla, vaikka eivät edes osaa englantia, mutta parempi on vain olla kuulematta mitään. Miesparat.
.
'Suomalaisiin törmäsimme myös Roomassa: eräälle kouvolalaispojalle puhuimme aika paljon ja eräässä kioskissa oli suomalainen tyttö myymässä (tarjosi jäätelöt). Lisäksi näimme muita suomalaisia kaukaa.
.
'Jätimme Rooman eilen illalla kello 21:45, oltuamme siellä siis lauantai-aamusta sunnuntai-iltaan, ja saavuimme maanantai-aamuna Venetsiaan kello 5:40. Venetsiasta jatkoimme melkein välittömästi Belgradin junaan, joka lähti kello 7:25. Nyt olemme siis menossa kohti Ateenaa, jonne saavumme ylihuomenna keskiviikko-aamuna.
.
'Seuraava välietappimme tällä matkalla on Belgrad, jonne saavumme tänään klo 23:15. Jatkamme melkein välittömästi Ateenan junaan, joka lähtee kello 23:55. Emme kuitenkaan mene suoraan Ateenaan, vaan pysähdymme huomenna Thessalonikiin (kello 15) ja viivymme siellä iltaan asti, kunnes jatkamme yöjunalla Ateenaan. Vietämme siis kolme yötä junassa. Huh!
.
'Rahaa meillä ei liiemmälti ole, ei edes kunnon eväisiin, kun pitää säästää Kreikkaa varten. Junamatkoja varten meillä on evästä neljä sämpylää, kaksi Spriteä ja vesipullo. Nälkä vähän vaivaa, mutta oikeastaan tämä on ihan hyvää "askeesia". Ei tarvitse ajatella mitään - ei edes ruokaa, saa vain istua junassa ja kiitää eteenpäin, etsiäkseni valoisia puolia... Kova kokemus tämä on, mutta ehkä silti terveellinen... Tavataanko Kreikassa?
.
TORSTAI 18.8.
.
'Tällä hetkellä istun kreikkalaisen retkeilymajan hiostavassa ilmapiirissä. Hellettä riittää täälläkin, en tiedä kuinka monta astetta, olisi kiinnostavaa tietää!
.
'Kolmen päivän rasittava junamatka on takanapäin. Se oli uuvuttava kokemus, mutta varmasti terveellinen. En toki vanno, että se tosiaan oli terveellinen, sillä Jugoslavian juna oli todella likainen, suorastaan YÄK! En ole koskaan ennen ollut niin törkyisessä paikassa, hajukin oli kamala. Wc:ssä oksennus melkein nousi kurkkuun. Oli tukalaa matkustaa juuri matkamme pisin osuus tuollaisessa junassa.
.
'Nukuimme siis yhteensä kolme yötä junassa, mutta ei se oikeastaan ollut nukkumista, vaan pelkkää torkkumista, sillä aina vähän ajan kuluttua heräsi. Päivät kuluivat samalla tavalla.
.
'Rooman ja Thessalonikin junissa saimme sentään paikat (vaan emme kunnollisia nukkumapaikkoja), mutta Jugoslavian junassa (joka lähti joskus puolenyön aikaan) jouduimme istumaan vähän aikaa käytävällä. Se oli kamalaa: siinä oli paha istua ja ihmisiä kulki usein ohitse. Ajattelin, että vietän elämäni ensimmäisen täysin unettoman yön. Vähän ajan kuluttua konduktööri kuitenkin vinkkasi meidät yhteen vaunuun, ja pääsimme "horrokseen".
.
'Unettomuuden lisäksi meitä vaivasti pienoinen nälkä. Meillä oli vähän pulaa Italian liiroista, emmekä saaneeet evääksi kuin neljä sämpylää, vettä ja kaksi Spriteä. Ruokaa piti säännöstellä, eikä syömistä riittänyt pitkäksi aikaa. Siinä sitten katselimme vesi kielellä, kun toiset matkustajat söivät herkullisia voileipiä. Enpä olisi uskonut, että sellaiseenkin tilanteeseen joskus joudun. Hyvä kokemus sinänsä.
.
'Täällä Kreikassa sitten olemmekin mässäilleet todella... Saavuimme Thessalonikiin klo 14:30 ja siellä vietimme muutaman tunnin ennen kuin yöjuna Ateenaan lähti klo 21:50. Siis Thessalonikissa syöksyimme heti ruokakauppaan ja rahaa vaihtamaan. Kaupunkia en sen enempää nähnyt, mitä nyt jonkin verran yleistä arkielämää.
.
'Tänne Ateenaan saavuimme eilisaamuna kello 8:30. Saimme yöpaikan mukavahkosta retkeilymajasta, jossa vietämme kaksi yötä. Viime yön nukuin siis makeasti sängyssä ja ensi yönä sama juttu. Aah... Täällä sitä oppii nauttimaan tuollaisistakin asioista.
.
'Huomisen yö kuluu taas junassa, samoin seuraava. Olemme siis Kreikassa yhteensä nelisen päivää. Tuo rasittava junamatka oli silti vaivan arvoinen, sillä Kreikka on mukava maa, samoin sen ihmiset. Ateena on rauhallinen pääkaupunki, vaikka onkin iso.
.
'Olemme käyneet Akropoliksen kukkulalla (tosi korkea paikka, hieno) ja muutamissa temppeleissä, mm. Hefaistoksen ja Olympian Zeuksen temppelissä, joista ensimmäinen oli Akropoliksen museossa. Kävimme myös kansallispuistossa ja muutamassa kirkossa.
.
'Kävelleet olemme paljon viime viikkojen aikana, mutta olemme myös syöneet ja etenkin juoneet paljon. Ei siis vieläkään tietoa laihtumisesta... ja tuskin tuleekaan.
.
'Täällä Ateenassa - samoin kuin Roomassakin - on paljon historiaa ja antiikkia esillä. Se on kiehtovaa, kaikki ei ole liian nykyaikaista. Akropoliksen museo oli mielenkiintoinen paikka, koska siellä oli esillä todella vanhoja esineitä.
.
'Ostin Kreikasta paljon matkamuistoja, mm. kengät, laukun, maljakon ja huilun, ja ehkä ostan huomenna lisää, jos varat sallivat. Ateenassa totisesti mässäillään turismilla, sillä myyntikojuja on vieri vieressä monia kymmeniä, ehkä satoja, eräillä kujilla. Aioin ostaa hameen, mutta ne eivät olleet minun päälläni kivoja, ja kivat olivat liian kalliita.
.
'Terveystilanne on se, että tänään minun käsivarsiini ilmaantui muutama punainen näppylä. Toivottavasti ne eivät leviä. Olenkohan saanut tartunnan Marjolta vai mistä sitten... ehkä vedestä. Thessalonikissa minulla oli matkan aikana ensimmäistä kertaa todella kurja olo, ja luulin, että vihdoin viimein se oksennustauti sitten alkaa, jalatkin olivat aivan hervottomat. Onneksi tuo olo meni kuitenkin ulkona noin tunnissa ohitse. Toivottavasti en jatkossakaan sairastu, sillä se veisi paljon matkasta pois.
.
'Huomisaamuna pitää käydä suihkussa, koska lähdemme illalla kohti Thessalonikia, josta jatkamme Belgradiin ja Itävallan Salzburgiin. Itävallassa olemme yhden yön ja sitten alkaa pitkä kotimatka. Rahat ovat jo ihan loppupuolella, mutta saamme hyvät eväät junamatkaa varten (niitä tarvitaan) ja Itävallan yön maksettua. Tavataan junassa tai Itävallassa. Kali nihta!
.
LAUANTAI 20.8.
.
'Istun Belgradiin menevässä junassa, joka lähti Salonikista aamulla kello 6:50. Aluksi jo luulimme saavamme istumapaikat (mikä oli oikea unelma), mutta tietysti juuri ne paikat, joissa istuimme, oli varattu. Olin tosiaan kärttyinen ja hermona, koska luulin, että meidän pitää istua koko vuorokausi käytävällä. Luulimme, että juna on jo tungokseen asti täynnä, mutta eräs mies sanoi, että vapaita paikkoja on, ja totisesti niitä sitten olikin.
.
'Nyt istun "mukavasti" eräässä hytissä, jossa on meidän lisäksemme kolme saksalaista (niitä on joka paikassa). Tuosta mukavuudesta en mene takuuseen, sillä vaikka vasta eilisaamuna kävin suihkussa, niin olo on nyt suoraan sanottuna paskainen. Jalat ovat ihan mustat, olo hikinen, vaatteet kaikkea muuta kuin puhtaat. Toivottavasti ilmat alkavat viilentyä pohjoisemmassa. Onneksi tämä juna ei ole ihan niin likainen kuin se jolla tulimme, mutta ei tätä puhtaaksikaan voi sanoa.
.
'Lähdimme eilen illalla Ateenasta kello 21:10. Sitä ennen emme ehtineet muuta kuin jonottaa kauan matkatavarasäilytykseen, joka oli täysi, ravata kymmenissä pankeissa etsimässä Itävallan rahaa, jota ei Ateenasta saanut, ja kiivetä mahtavassa helteessä Likavitos-kukkulalle (tosi pitkä matka), josta sitten olikin todella upea näköala koko Ateenaan. Emme kyllä muita nähtävyyksiä olleet eiliselle jättäneetkään.
.
'Nyt siis matkaamme kohti Itävallan Salzburgia ja toivomme hartaasti, että siellä on asemalla "Change", joka on auki sunnuntaisin. Muuten on kyseenalaista, voimmeko jäädä Itävaltaan, samoin ruokapuoli on silloin heikoilla. Rahat ovat jo lopuillaan: minulla on yksi matkashekki (100 mk) ja Marjolla 25 mk. Mutta kai tästä kotiin selviydytään elävinä. Kotimatkallahan jo olemme.
.
'Viime yö junassa oli surkein Interrail-yö ja muutenkin surkein elämäni öistä, sillä emme saaneet istumapaikkoja. Paikat, joille menimme, oli varattu, tietysti! Istuin ja seisoin koko yön käytävällä monien kymmenien muiden kanssa. Useimmiten sain istua ja nukkua - todella nukuin vain noin vartin verran! - mutta toisinaan piti seistä puristuksissa ja tosi tukalasti. Oli sekin kokemus!
.
'Väsytti hirvittävästi, eikä kuitenkaan voinut nukkua. Usein piti myös nousta ylös, kun ihmisiä ravasi ohitse. Lisäksi meitä ärsytti eräs mies, joka tuijotti ja vilkutteli yhdestä vaunusta. Kuluivathan nuokin tunnit kuitenkin ohitse. Pientä iloa tarjosivat kaksi saksalaispoikaa, joille en puhunut mitään, mutta jotka olivat ihan mukavan ja turvallisen tuntuisia, oikea ilo silmälle.
.
'Ensi yön vietämme myös junassa ja toivottavasti saamme hyvät paikat. Miehistä kerron vielä sen, että eräs noin 50-vuotias tarjoilija tarjosi meille seuraansa, kuten myös eräs noin 70-vuotias papparukka, joka olisi vienyt meidät elokuviin ja sanoi Marjolle olevansa "crazy about you". Kun sanoin, että me emme ole hulluina häneen, hän sanoi, että olisimme, jos tuntisimme hänet. Ja sitten hän lähti vähän loukkaantuneena pois. Miesparat, totean taas.
.
'Ostin eilen eräältä katumyyjältä kauniin korvakorun viimeisillä rahoilla. Tuo myyjä oli mukava ja juttelimme hänen kanssaan jonkin aikaa.
.
'Tämän junan pitäisi olla Belgradissa kello 19:18. Toivottavasti aika kuluu pian, sillä juuri äsken eräs mies tuli tuohon vastapäätä istumaan, polttaa tupakkaa. Etelässä on tupakan hajuja saanut haistella joka paikassa. On muutenkin tukalaa istua jonkun miehen tuijotettavana. Keskeytän tämän kirjoittamisen, en ole oikein vireessä, eikä ole ihmekään miksi. Toivottavasti tavataan Itävallassa...
.
SUNNUNTAI 21.8.
.
'Itävallassa ollaan, tarkemmin sanottuna Salzburgissa! Pitkän ja hankalan tien olemme tänne kulkeneet, mutta nyt olo on melko puhdas suihkun jälkeen, ja pehmeä vuode kutsuu, pitkästä aikaa.
.
'Eilen kirjoitin, että vietin elämäni surkeimman yön vähän aikaa sitten, mutta seuraava yö oli vieläkin kurjempi! Belgradin juna kulki sietämättömän hitaasti, se pysähteli vähän väliä, ja sen seurauksena se oli kaksi tuntia myöhässä, eli Belgradissa noin kello 21:15. Junan Salzburgiin piti lähteä kello 19:50, ja melkein jo arvasimme, että se on lähtenyt aikoja sitten, kuten olikin.
.
'Junia ei enää lähtenyt Itävaltaan, ja jouduimme tulemaan Ljubljanan kautta tänne Salzburgiin. Viime yön siis vietimme taas jugoslavialaisessa junassa. Ja se oli jotain täysin epäinhimillistä! Se juna oli niin täynnä että aivan pursui yli, ja silti uusia matkustajia änkesi sisään. Istuin koko yön oven vieressä, enkä saanut jalkojani suoraksi. Nukuin ehkä muutaman minuutin ajan.
.
'Aamulla olimme perillä Ljubljanassa kello 6:40 ja juna kohti Salzburgia lähti vasta kello 11:40. Marjo vaihtoi Kreikan rahoja ja etsiskelyn jälkeen löysimme avoinna olevan kaupan. Ruokaa siis saimme tänäänkin, valkoista leipää.
.
'Jugoslaviasta emme olleet päästä ollenkaan eroon, mutta vihdoin viimein juna saapui ja kiidätti meidät pois tuosta venäläistyylisestä kylmästä ja kolkosta paikasta. Jugoslavian likaisuuteen ja kolkkouteen olen täysin kyllästynyt. Siihen maahan en koskaan halua takaisin. Onneksi en ole jugoslavialainen enkä asu sosialistisessa maassa. Tuollaiset maat ovat hirveän ankeita, rajoitettuja.
.
'Salzburgin junassakin jouduimme aluksi istumaan käytävällä, mutta saimme lopulta istumapaikatkin. Perille saavuimme kello 18:10. Onneksi "Change" oli vielä auki ja onneksi saimme paikan retkeilymajasta (melko mukavasta), joka on kävelymatkan päässä rautatieasemalta. Huomenna tutustumme Itävallan maisemiin ja illalla lähdemme yöjunalla Hampuriin. Toivottavasti saamme nukkumapaikat junasta. Mutta nyt pitää käydä nukkumaan ja kerätä voimia kotimatkaa varten!
.
TIISTAI 23.8.
.
'Itävaltaan on tutustuttu ja se oli samantapainen maa kuin Sveitsikin: mukava ja rauhallinen, paljon Alppeja, mutta ainakaan Salzburgissa ei ollut paljon nähtävyyksiä. Kävimme kuitenkin monissa kirkoissa, Dom-aukiolla, Festung-linnassa (korkea, hyvä näköala, mutta ei mitenkään erikoinen) sekä Mozart-platzilla, jossa oli Mozartin patsas.
.
'Itävallassakin tapasimme kaksi suomalaista, jotka olivat vasta menomatkalla Interrailillaan. Itävallan jätimme taaksemme illalla kello 19:05 ja junasta saimme kuin saimmekin mukavat nukkumapaikat. Hytissämme oli meidän lisäksemme saksalainen mies, joka oli ihan vaivaton, ei mikään tuijottaja. Nukuin viime yön melko hyvin, vaikka heräilinkin välillä.
.
'Hampuriin saavuimme aamulla kello 6:30 ja meidän oli aluksi tarkoitus viettää siellä tämä päivä klo 23:een asti, mutta lähdimme sieltä jo kello 15, ja kiidämme nyt kohti Kööpenhaminaa, jonne meidän pitäisi saapua kello 19:30. Sieltä jatkamme klo 21:30 yöjunalla Tukholmaan, jonne saavumme huomisaamuna. Vietämme huomisen siis Tukholmassa ja illalla lähtee laiva Suomeen kello 18. Pian ollaan taas Suomessa!
.
'Emme viihtyneet Hampurissa kauan aikaa, koska se on niin kolkko kaupunki. Kiertelimme pitkin katuja, emmekä keksineet oikein mitään tekemistä. Hyvä kun jaksoimme olla siellä edes iltapäivään asti. Erääseen korkeaan torniin olisimme menneet, samoin taidehalliin, mutta molempiin oli pääsymaksu, ja meillä oli enää jäljellä vain Marjon muutama markka. (Eilen ostimme paljon evästä Itävallasta).
.
'Vietimme aikaa Planten und Blumen -nimisessä puutarhassa, joka oli kaunis paikka muuten tylsässä Hampurissa. Varsinkin sorsalampi oli siellä upea. Hampuri kuuluu sarjaan "pelottavat kaupungit", koska siellä on narkomaaneja ja muuta outoa porukkaa, mutta me emme onneksi heitä tavanneet ja selvisimme ihan ehjin nahoin siitäkin paikasta (vaikka eräs tyyppi, kuka ties pilvessä, meinasi tarrautua Marjoon).
.
'Nyt juuri juna ajoi sisään laivaan ja edessä on pieni merimatka. Ehkä menemme kannelle katsomaan. Kööpenhaminassa pitäisi tuhlata ne rahat, jotka jäivät viime kerralla tuhlaamatta. Toivottavasti nukumme ensi yön hyvin junassa. Hyvää kotimatkaa!
.
KESKIVIIKKO 24.8.
.
'Kotimatkan teko on tähän asti ollut kiven takana: eivät aio päästää meitä ollenkaan takaisin Suomeen! Tanskassa saimme kuulla, että emme pääse suoraan Kööpenhaminasta Tukholmaan, vaan junaa on vaihdettava Helsingörissä. Olipa "mukava" yllätys! Pitää vaihtaa junaa keskellä yötä.
.
'Tapasimme Kööpenhaminan asemalla Marjon opiskelutoverin Arja-Riitan ja hänen siskonsa, sekä erään kemiläisen tytön, jotka kaikki olivat Interraililta tulossa. Heidän kanssaan sitten poukkoilimme Helsingöriin, josta meidän oli jatkettava laivalla.
.
'Emme kuitenkaan aluksi löytäneet laivaa, ja kun sen vihdoin löysimme, luulimme, että se on jo lähdössä (siltä tosiaan näytti) ja että joudumme viettämään yön Helsingörin taivaan alla. Polvet siinä jo löivät loukkua.
.
'Sitten kuitenkin tajusimme, että sisäänkäynti laivaan tapahtuu toisesta paikasta, ja juoksimme sinne tosi nopeasti. Koomisinta kaikesta oli se, että kun hengästyneinä ja hikisinä saavuimme sisäänkäynnin luo, niin joku virkailija sanoi, että ei teidän tarvitse noin juosta, sillä vielä on odotettava 10 minuuttia. Tuon tapahtuman olisi voinut vaikka filmata!
.
'Kyhjötimme laivassa parikymmentä minuuttia kannella, koska siinä ei ollutkaan mitään junaa, vaan meidän piti mennä Tukholman junaan vasta Helsingborgista. Siellä juna lähti melkein heti ja taas saimme juosta.
.
'Lopulta istuimme kaikella kunnialla Tukholman junassa, tosiaan istuimme, sillä penkit eivät olleet nukkumista, eivätkä oikeastaan istumistakaan varten (sanoi Arja-Riitan sisko). En nukkunut paljonkaan viime yönä, mitä nyt jonkin verran torkuin. Oli hirvittävän kylmä.
.
'Aamulla saavuimme noin klo 7:45 Tukholmaan, ja kylmyys vain jatkui. Istuimme jonkin aikaa rautatieasemalla ja sen jälkeen kuljeskelimme kaupungilla, mm. Sergelin torilla. Hötorgetilla vastasimme erään tutkimuksen kysymyksiin, vaikka vähän vaikeata se oli, tuo ruotsin ymmärtäminen nimittäin. Lopulta kävelimme tänne Viking Linen terminaaliin, jossa istuskelimme muutaman tunnin ja kävimme kaupassa.
.
'Juuri äsken kuulimme sellaisen suru-uutisen, että tänään ei mene laivaa Helsinkiin, vaan meidän on mentävä Turun laivaan, joka lähtee vasta kello 21:30! Huomenaamuna on laiva Turussa klo 8, ja saamme 20 mk hyvitystä, jolla pääsemme Helsinkiin junalla. Helsingistä on sitten taas mentävä junalla Lahteen.
.
'Inhottavaa istuskelua ja odottelua! Kotiin ei tietenkään ole mikään tulipalokiire, siellä ehtii aina olla liikaakin, mutta olisi mukavaa olla ajoissa ennen iltaa kotona, että ehtii käydä saunassa ja järjestellä asioita. Kaikkein keljuinta on odottaa laivaa kauan, sillä olimme jo kyllästyneet odottamaan klo 18:n lauttaa, ja nyt pitääkin odottaa 3,5 tuntia kauemmin. Miten typerää! Keksisipä jotain tekemistä... No, ehkä huomenna Suomen portit aukeavat meille ja karistamme vieraiden maiden pölyt jaloistamme. Toivon kanssa on hyvä elää.
.
TORSTAI 25.8.
.
'Viimeinen Interrail-päivämme. Eurooppa on koettu, ja tällä hetkellä istun junassa, joka lähti Helsingistä klo 12:15 ja saapuu Lahteen klo 14:15. Jarmo tulee meitä vastaan. Siis Suomeen pääsimme kuin pääsimmekin ja tuntuu tosi oudolta olla taas täällä. Täytyy tunnustaa, että kaipaan takaisin ulkomaille. Tuntuu kummalliselta, kun ymmärtää mitä ihmiset puhuvat, ja myös se, että voi itse puhua suomea ja tulla ymmärretyksi. En kuitenkaan vielä ole täysin sisäistänyt sitä, että ihmiset ymmärtävät puhettani, ja sen vuoksi joskus vielä puhun Marjolle yhtä hulluja juttuja kuin ulkomailla, kun kukaan ei ymmärtänyt.
.
'Eilen monen pitkäpiimäisen tunnin jälkeen pääsimme laivaan. Odotusaika kului hieman nopeammin, koska juttelimme eräälle suomalaiselle pojalle, joka oli käynyt Oslossa töitä etsimässä. Häneltä oli Ruotsissa varastettu matkatavarat. Hän oli vähän hulivili-tyyppinen ja häipyikin illan mittaan kaupungille. Luulimme, ettei hän tule laivaan ollenkaan, mutta nyt aamulla näimme hänet surkeassa kunnossa satamassa. Hän oli kai ryypännyt jonkun kaverinsa kanssa.
.
'Laiva jolla saavuimme oli nimeltään m/s Turella ja se oli ihan kiva ja kodikaskin autolautta. Meri oli melko tyyni eikä laiva paljon keinunut. Sen vuoksi nukuinkin makuupussissa oikein hyvin.
.
'Laivamatkan kohokohta oli se, kun tapasimme erään turkkilaisen pojan, joka tuli kahdeksi päiväksi Suomeen. Hän oli ollut aiemmin kuukauden leirillä Uusikaarlepyyssä ja tiesi Suomesta tosi paljon, varmaan enemmän kuin me! Laivassa puhuin vähän hänen kanssaan ja aika paljon junamatkalla Turusta Helsinkiin. Matka kului nopeasti mukavia asioista keskustellessa. Hän kertoi paljon turkkilaisten elämästä. Ylihuomenna hän lentää Istanbuliin, koska aloittaa syyskuussa sähköalan opinnot. Siinä vasta mukava poika, johon olisi kannattanut tutustua paremminkin, mutta emme vaihtaneet osoitteita. That's a pity. Hän puhui englantia tosi hyvin. Oli mukavaa tutustua häneen, mutta tuokin tapahtuma jää vain muistoihin.
.
'Ei tunnu mitenkään erikoiselta olla Suomessa, oikeastaan aika ankealta ja tuiki tavalliselta, tylsältäkin. Kotona pitää syödä hyvin, käydä saunassa ja muutenkin kunnostautua. Että jaksaa taas joskus - toivottavasti melko pian - lähteä valloittamaan uusia mantereita.
.
YHTEENVETO Interrailista:
.
'Se mitä odotin ja se mitä sain olivat hieman samanlaisia, mutta paljon erilaisia, toisiaan vastaamattomia kokemuksia. Kun lähdin Suomesta, kuvittelin matkustavani helposti ja vaivattomasti turistina maasta toiseen. Oikeastaan en odottanut muuta uutta kuin uusia nähtävyyksiä ja erilaisia maisemia. Mutta Interrail tarjosi paljon muutakin, odottamatonta ja yllättävää.
.
'Ensinnäkään en aina - joskin usein - matkustanut helposti ja joustavasti, vaan monesti oli kiven takana saada istumapaikka junasta. Alussa retkeilymajan etsimisestä ei ollut vaivaa, mutta loppua kohden sekin alkoi kyllästyttää, varsinkin kun "Information" oli joissakin paikoissa kuin piilossa. Mutta kun retkeilymajaan oli päässyt, sai todella rentoutua (= peseytyä ja nukkua kunnolla) ja seuraavana päivänä jaksoi uusin voimin tutustua nähtävyyksiin.
.
'Parhaimmat nähtävyydet - ehkä kuuluisuutensa vuoksi - olivat Ateenassa, Roomassa ja Pariisissa. Nuo nähtävyydet ovat maailman ainutlaatuisimpia ja oli hienoa nähdä ne omin silmin. Nyt tosiaan uskon, että ne ovat olemassa! Lisäksi mieleeni jäi Anne Frankin talo Amsterdamissa. Muistoissa pyörii niin monia nähtävyyksiä eri maista, että on vaikeaa muistaa missä mikäkin oli... Varsinkin kirkkoja on vaikea muistaa, koska kävimme niin monessa pyhätössä.
.
'Maa josta eniten pidin oli Kreikka. Pitkä ja tosi uuvuttava matka Jugoslavian halki kannatti. Kreikka on kuuma ja rauhallinen maa, historiaa on näkyvästi esillä, kuten myös Roomassa. Mutta Rooma on kiireisempi ja likaisempi paikka, vaikka nähtävyydet ovatkin hienot. Pariisi tarjosi vain kuuluisat nähtävyytensä, mutta se on kiireinen ja rauhaton kaupunki, jossa ihmiset puhuvat melkeinpä vain ranskaa, mikä aiheutti vaikeuksia. Lisää kieliongelmia aiheuttivat Jugoslavia ja Belgia, joissa myös huonosti puhuttiin englantia tai yleensä muuta kuin maan kieltä.
.
'Oli aika yllättävää todeta, miten eri Euroopan maissa, naapurimaissakin, on suuria kehityseroja. Jugoslavia oli kaikkein alikehittynein maa, jossa olimme (vaikka sielläkin on kuulemma kehittyneempiä alueita). Perässä seuraa Belgia, jossa kuitenkin oli enemmän kehitystä esillä, orvonnäköisiä kerrostaloja ränsistyneitten talojen keskellä. Jugoslavia oli lisäksi likainen, kuten Italiakin vähän. Pidin vähiten Jugoslaviasta, jonne en koskaan halua takaisin. Paljon en myöskään pitänyt Belgiasta.
.
'Ranska oli matkamme maista eniten kehittynyt, ja sen kyllä huomasi kaikesta, viihtyvyys oli mennyt. Sveitsi ja Itävalta olivat puolestaan kauniita ja rauhallisia paikkoja, joissa oli mukavaa lepäillä. Vaikka Kreikka jäikin erityisesti mieleeni, en silti valitsisi sitä asuinpaikakseni.
.
'Kirkkain valopilkku oli Amsterdam, jonne muuttaisin asumaan, jos joku maa pitäisi valita. Alussa Amsterdam tuntui ankealta ja pelottavalta paikalta narkomaanien vuoksi, mutta ensimmäisen yön jälkeen olin siellä kuin kotonani. Eniten siellä viehätti kansainvälinen tunnelma, ihmisiä eri puolilta maailmaa - näimmeköhän yhtään hollantilaista! - ja kaupunkikuvan yleinen värikkyys, katusoittajat, kävelykadut, seinäkirjoitukset. Mutta vaikka Amsterdamin keskusta henkikin elämää ja aatteita, sai laitakaupungilla hengähtää, sillä siellä ei paljon ihmisiä liikkunut. Sai rauhassa ihailla pikku siltoja ja jokea.
.
'Vapaus tuntui voimakkaana Amsterdamissa, ehkä juuri siksi pidin siitä niin paljon. Muutenkin Interrailissa oli parasta vapaus: kaikki entiset huolet ja ongelmat, entinen elämä, jäi jonnekin taakse, menneisyyteen. Kukaan ei määräillyt ja käskenyt, ei tarvinnut tehdä mitään töitä. Sai vapaasti liikkua paikasta toiseen, ilman kahleita, ilman suurempia suunnitelmia ja päämääriä. Aina ei ollut edes tietoa, missä seuraavan yönsä nukkuu. Ah, mitä elämää! Vapauden huippu!
.
'En ollut kuvitellut, että Interrail opettaa myös jotakin. Opin kuitenkin paljon uutta elämästä ja ihmisistä, sekä hyvää että pahaa. Parhaiten jäi mieleeni eräs kerjäläismummo, joka pyysi tien vieressä rahaa lapselleen. Ja vain muutama minuutti myöhemmin samalla kadulla käveli vastaamme laulava robotti, jota ihmiset ihailivat. Varmaan robotti kulki mummonkin ohitse. Sitä elintaso eroineen on.
.
'Muistan myös Pariisin ilotytöt, jotka ilmestyvät pikkuhepeneissään joka ilta kello 20 ilotalojen seinustoille tyrkyttämään itseään ohi kulkeville miehille. Erästä ilotyttöä katsoin pitkään, mutta hän ei katsonut minnekään, täysin kuolleet silmät. Eikä heillä tuntunut edes olevan vientiä, miehet sysäsivät heidät pois. Minä säälin noita naisia hyvin, hyvin paljon.
.
'Muistan Amsterdamin narkomaanit. Tuntuu oudolta ajatella, että kaikki nuo ihmiset jatkavat elämäänsä tälläkin hetkellä. He elävät täysin erilaisessa maailmassa kuin minä. Narkomaani kaipaa päivittäistä annostaan, ilotyttö odottaa iltaa, kerjäläinen tarvitsee ruokaa. Laaja maailma on
täynnä epäonnistumisia ja epäoikeudenmukaisuutta.
.
'Tutustuimme moniin tosi mukaviin ja luotettaviin ihmisiin, ja heidät muistan paljon paremmin kuin ne muutamat harvat, jotka kohtelivat meitä tylysti tai eivät vastanneet, vaan kiirehtivät ohitse, kun kysyimme jotakin. Parhaiten muistan ne, joiden nimen tiedän eli lontoolaisen Carolinen, ranskalaisen Jackien ja turkkilaisen Tanarin (onkohan nimi oikein?) - ja erityisesti hänet, koska hänelle puhuin eniten (Bridge over troubled water...). Mutta muistan myös hyvin saksalaisen miehen, jonka kanssa matkustimme kohti Amsterdamia. Nuo henkilöt muistan parhaiten, mutta myös monia muita, joille puhuimme vähemmän, myös suomalaisia, joita oli joka paikassa.
.
'Matkan aikana arvostukset ja tilanteet muuttuivat täysin, poissa oli tavallinen arkirutiini. Jugoslavian junissa opimme arvostamaan puhtautta, koska emme olleet tottuneet sellaiseen likaan. Opimme myös arvostamaan puhdasta vettä ja kunnon ruokaa. Söimme melkein koko ajan valkoista leipää, juustoa, jogurttia ja hedelmiä. Ulkomailta ei saanut tummaa leipää. Nälästä emme tiedä mitä se on, sillä söimme melkein aina riittävästi, paitsi matkalla Thessalonikiin meillä ei ollut kuin yksi sämpylä molemmille ja olimme aamusta asti junassa. Vasta kello 16 saimme ruokaa. Lisäksi annamme nyt suuren arvon kunnon sängylle. Arvomaailma muuttui. Ainakin vielä vähän aikaa osaa arvostaa noita asioita, jotka aina ennen ovat olleet itsestäänselvyyksiä.
.
'Tuntui oudolta palata Suomeen. Monesti ajattelin, että onkohan Suomea edes olemassa. Nyt tuntuu oudolta ajatella, että ihmiset hikoilevat Kreikan helteessä, kun me täällä palelemme. Ulkomailla ehdin jo tottua siihen, että olen hieman "erikoinen" ihminen, koska olen ulkomaalainen siellä. Minuun kiinnitettiin huomiota ja tultiin juttelemaan. Sellaiseen tottuu nopeasti. Suomessa on ainakin vielä vähän outoa olla, en ole täysin sopeutunut. Ihmiset ovat samanlaisia kuin ennenkin, samat kuviot toistuvat. Kukaan ei tule juttelemaan, harva edes vilkaisee.
.
'Olen taas palannut tuttuihin ympyröihin ja minun kai luulisi olevan sama ihminen, joka olin kuukausi sitten. Mutta tunnen itseni kokeneemmaksi, olen uudestisyntynyt, maailman kasvatti. Ihminen muuttuu, se on kasvamisen ydin. Olen hyvin onnellinen Interrailistani, vaikka kaikki ei helppoa ollutkaan. Oli kiperiäkin tilanteita. Mutta niitähän aina tarvitaan, juuri kasvamisen vuoksi.
.
'Interrailin tuloksena sain vahvan kaukokaipuun suoniini. Olen alkanut janota uusia maita, ja ainakin vielä kerran lähden Interrailille. Silloin on jo rutkasti kokemusta ja jossain kaukaisessa muistissa tämä matka, joka vielä on niin tuore ja todellinen.' (Annen kertomus vuonna 1983).
.
617. Annen Interrail Pariisiin
618. Annen Interrail Ateenaan
.

617. Annen Interrail Pariisiin

Heinolalaisen Annen matkapäiväkirja 22-vuotiaana elokuussa 1983. Euroopan kiertomatka junilla: Kööpenhamina - Hannover - Amsterdam - Bryssel - Luxemburg - Pariisi - Bern - Rooma - Ateena - Salzburg - Hampuri - Tukholma.
1. osa Pariisiin, 2. osa Ateenaan.
.
MAANANTAI 1.8.
.
'Tänä historiallisena päivänä starttasimme Marjon kanssa Interrail-matkalle klo 13:45, jolloin Marjon aina avulias veli Jarmo aloitti hurjan ajomatkan Heinolasta Lahden rautatieasemalle.
.
'Lahdesta lähti juna kohti Helsinkiä klo 15:03. Emme saaneet istumapaikkoja, vaan istuimme viihtyisästi erään ulko-oven vieressä. Saimme siis vähän harjoittelua Interrailia varten, kuten konduktööri sanoi. Mutta matka sujui hyvin ja nopeasti, ja Helsingissä olimme klo 16:30.
.
'Löysimme satamaan melko hyvin sen ansiosta, että Marjo tapasi erään tuttavansa, joka neuvoi tien. Rinkat painoivat selässä tuhottomasti, kai siihen ajan kanssa tottuu... Ennen laivaan pääsyä jonotimme kauan maihinnousukortteja. Oli hirveän kuuma.
.
'Nyt kuitenkin istumme kaikella kunnialla täällä Viking Sagan kannella ja olo on ihan hyvä. Toivottavasti yökin sujuu hyvin - ja saan nukuttua - jotta jaksan huomenna kohti Tanskaa. Ensi yö pitäisi viettää Tanskassa. Toivotaan, että selviydytään sinne...
.
TIISTAI 2.8.
.
'Viime yö laivalla sujui aika huonosti, koska en nukkunut hyvin, yhteensä ehkä noin neljä tuntia, ja oli huonon olo. Noustuani ylös ja syötyäni vähän suolaista oli olo huomattavasti parempi.
.
'Ensimmäinen tosi töppäys sattui jo tänään, koska luulimme, että Ruotsissa aika on tuntia edellä Suomen aikaa, mutta asiapa olikin päinvastoin. Luulimme laivan jo pian saapuvan satamaan, mutta jonkin ajan kuluttua vasta tajusimme, että maihin pääsemme vasta kahden tunnin kuluttua. Eipä auttanut kuin odotella. Vihdoin viimein, lopultakin, astuimme ulkomaan kamaralle ja Suomi jäi lopullisesti taakse.
.
'Monen hämmingin ja "pikkustressin" jälkeen (ajettuamme metrolla) pääsimme rautatieasemalle, josta Kööpenhaminan junan piti lähteä kello 11:13, mutta se oli noin vartin myöhässä. Nyt sitten istumme täällä junassa ja kiidämme halki Ruotsin maalaismaisemien (mm. Norrköping ja Linköping) kohti Tanskaa ja Kööpenhaminaa. Siellä aiomme viettää seuraavan yön. Olisi siis pikku pakko löytää yösija jostakin.
.
KESKIVIIKKO 3.8.
.
'Tulo Ruotsista Tanskaan oli aika erikoinen ja vaikuttavakin. Laiva nimeltä "Helsingör" kuljetti junan Itämeren poikki. Menimme "Helsingörin" ulkokannelle ja ihailimme kaunista merimaisemaa. Sen jälkeen olimme junassa vielä noin tunnin ajan ja saavuimme Kööpenhaminaan klo 20:10.
.
'Eräs avulias mummeli neuvoi meidät Bellahöj -nimiselle retkeilymajalle, joka oli kuitenkin täpötäynnä. Saimme kumminkin nukkumapaikat yleisestä oleskeluhuoneesta, jossa nukkui muutama poikakin, esimerkiksi kaksi suomalaista, jotka olivat menossa Kreikkaan.
.
'Kuluihan se yö ihan turvallisesti tuonkinlaisessa ympäristössä. Kaikki ihmiset olivat tavattoman ystävällisiä, kuten eräskin algerialainen, joka puhui meille ranskaa, vaikkemme tajunneet sanaakaan.
.
'Tänään katselimme Kööpenhaminaa eli kävelimme pitkin poikin keskustaa. Kävimme Ny Carlsberg Glyptotek -nimisessä taidegalleriassa, jossa oli todella paljon veistoksia (mm. egyptiläisiä, roomalaisia ja kreikkalaisia) sekä
ikonitaidetta, hirvittävän suuressa rakennuksessa.
.
'Junamme kohti Bremeniä lähti Kööpenhaminasta kello 13:10, tai niin ainakin luulimme. Se juna kyllä tuli Hampuriin asti, mutta ei lähtenytkään sieltä Bremeniin, vaan Hannoveriin, jonne saavuimme klo 20:30. Siellä aloimme heti etsiä Fischerhof-nimistä retkeilymajaa, mutta aika vaikeaa se oli, koska meillä ei ollut hajuakaan sen sijainnista.
.
'Alkoi jo hämärtää, ja vähän pelottaakin. Ihmiset kuitenkin olivat taas ystävällisiä, ja päädyimme metroasemalle (olipa kolkko paikka) odottamaan metrojunaa, joka sitten toi meidät melko lähelle tätä retkeilymajaa. Metrosta jäi pois myös eräs hampurilainen poika, joka neuvoi meitä. Saimmepa sittenkin katon pään päälle täksi yöksi, vaikka ehdin jo epäillä sitä.
.
'Ainakaan tämä pohjoisempi Saksa ei tunnu mitenkään mukavalta, vaan kovalta ja kalsealta. Lähdemmekin jo huomenna täältä pois. Siis ensi yön ja luultavasti seuraavankin olemme Hollannissa. Ehkä tulomatkalla viivymme Etelä-Saksassa. Guten Nacht!
.
LAUANTAI 6.8.
.
'En ole voinut kirjoittaa pariin päivään, kun aina on ollut jokin este. Amsterdamin olemme jo kokeneet, ja tällä hetkellä juna kulkee kohti Brysseliä. Amsterdam oli ihan mukava ja värikäs kaupunki - oikeastaan on jo ikävä sinne - vaikka aluksi se tuntuikin turvattomalta ja pelottavalta paikalta.
.
'Matkalla Amsterdamiin puhelimme erään saksalaismiehen kanssa. Hän kertoi, että Amsterdam on täynnä narkomaaneja ja että se on pelottava paikka. Marjokin kertoi kuulleensa, että siellä laitetaan noin vain piikki peppuun. Olimme aina kuvitelleet, että Amsterdam on mukava ja rauhallinen kaupunki - mitä se päivällä onkin - ja tulin noista jutuista vähän pelokkaaksi.
.
'Ensi silmäyksellä näimme Amsterdamin rautatieaseman edustalla valtavan ihmismeren - neekereitä, jamaikalaisia, intiaaneja jne. - joka tuntui jotenkin vaaralliselta. Ajattelin, että he kaikki ovat narkkareita. Pelko vain kasvoi.
.
'Kun olimme menossa "Informationiin", yksi kai kiinalainen nainen kysyi meiltä vienolla äänellä, tarvitsisimmeko yösijaa? Juuri sellaiset ovat epäilyttäviä tyyppejä. Myöhemmin kuulin, että monesti, jos joku nainen kysyy jotakin ja hänen kysymykseensä vastataan myönteisesti, niin jonkin
nurkan takaa voi joku mies hyökätä kimppuun, jos siis on lähtenyt naisen mukaan.
.
'Amsterdamin "Information" oli täynnä turisteja, monta pitkää jonoa, ja hikisen jonotuksen jälkeen kuulimme, että kaikki retkeilymajat olivat "full booked". Sen sijaan saimme "Sleepin"-nimisen yömajan osoitteen.
.
'No, tallustelimme sitten sinne "Sleepiniin" ja olimme onnellisia, kun onnistuimme saamaan yösijan, kunnes näimme sen tulevan yömestamme... Se oli valtavan suuri rakennus, joka ulospäin näytti ihan turvalliseltakin, mutta heti sisäpihalla parveili outoja tyyppejä, monet luultavasti pilvessä. (Marjo oli nähnyt "Informationin" eteisessä erään huumenuoren, jolla oli mustat silmät).
.
'Sisällä "Sleepinissä" oli monta isoa huonetta, joissa jokaisessa oli ehkä noin 50 sänkyä. Monessa niistä nukkui tummia poikia, emmekä oikein tienneet minne asettua, ei oikein huvittanut jäädä mihinkään. Lopulta menimme takimmaisimpaan huoneeseen, jonne eräs englantilainen Caroline (Lontoosta, tutustuimme metroasemalla) oli myös asettunut.
.
'Ajattelin, etten uskalla nukkua silmänräpäystäkään. Lähellämme oli paljon tyhjiä vuoteita, ja toivoin, että ne pysyisivätkin tyhjinä. Viereisen vuoteen tolpissa oli paljon muovipusseja ja myöhemmin joku poika haki ne pois. Hänellä oli ainakin neljä eri pussia. Se näytti jotenkin huvittavalta, mutta ehkä pussien sisältö ei ollut kovinkaan huvittava.
.
'Seinillä oli ilmoituksia heroiinista, jota kuulemma oli liikkeellä. ("Älä osta heroiinia. Monet ovat jo kuolleet siihen.") Kuvittelin, että yöllä on helppoa pistää viattomia uhreja. Tietäähän sen, että jos kerran kokeilee jotakin voimakasta huumetta, niin riippuvuus syntyy heti.
.
'Illalla vähän kävelimme kaduilla etsimässä kioskia, jota emme kuitenkaan löytäneet. Eräs auto pysähtyi kohdallemme, ja mies kysyi: "You wanna get a trip?" Joten on helppoa saada "trippi". Tosin en ole ihan varma, kuulinko oikein.
.
'Kävelylenkin jälkeen ei tuntunut yhtään innostavalta - vaan oikeastaan tosi pelottavalta - palata takaisin majapaikkaan. Yhdestä huoneesta kuului jatkuvasti kova musiikin jumputus, ja illalla oli kuulemma kovat "partyt", joihin emme menneet.
.
'Ennen nukkumaan menoa juttelimme Carolinen ja ranskalaisen Jackien kanssa. Sen ansiosta olo tuli aika turvalliseksi. Monia tavallisen näköisiäkin nuoria tuli samaan huoneeseen, enkä ollut enää niin kovin levoton.
.
'Yöllä sain nukuttua yhteensä ehkä noin kaksi-kolme tuntia, koska olin peloissani ja koska hieman tarkastelin porukkaa, jota tuli ja meni (tämä talo oli aina auki). Aamulla sitten heräsin vielä elävien kirjoissa, vaikka olin sitä edellisenä iltana epäillytkin. Kaikki sängyt olivat silloin täynnä monenkirjavaa porukkaa (muutamat olivat käytävilläkin). Me kai olimme ensimmäiset, jotka heräsivät.
.
'Ilomielin jätimme Amsterdamin "Sleepinin" taaksemme. Päivällä kävimme ensimmäiseksi varaamassa paikan retkeilymajasta, joka olikin ihan siisti ja hyvä paikka. Nukuin siellä yläsängyssä (jollaisessa en ole koskaan ennen nukkunut) ja sänky tuntui kummallisen kapealta. En kuitenkaan pudonnut alas, vaikka vähän sitä pelkäsinkin, vaan nukuin ihan hyvin.
.
'Amsterdamissa näimme monia nähtävyyksiä. Anne Frankin talo oli se todellinen, aito talo, jossa Anne eli perheensä kanssa toisen maailmansodan aikana ja kirjoitti siellä päiväkirjaansa. Se oli aika pieni, monikerroksinen talo (kapeita, jyrkkiä portaita), jonka alakerrassa oli näyttely juutalaisista sodan aikana.
.
'Vierailimme sitten Dam-palatsissa, joka on kuninkaallinen palatsi tyypillisine vanhan ajan huonekaluineen, kristallikruunuineen ja maalauksineen. Palatsin edessä oleva Dam-aukio on aina täynnä ihmisiä ja tapahtumia. Teimme myös ajelun raitiovaunulla ja melkein eksyimme, mutta pääsimme sentään onnellisesti takaisin lähtöpaikkaamme.
.
'Illemmalla kävimme Madame Tussaudin vahakabinetissa, jossa on paljon todella elävän näköisiä vahanukkeja, mm. Charles ja Diana, Elvis, Indira Gandhi.
.
'Lisäksi kävimme noin tunnin kestävällä laivaristeilyllä. Alus kierteli ympäri Amsterdamia kanaaleita pitkin. Astuessamme laivaan eräs mies otti valokuvan, ja tullessamme maihin saimme ostaa kuvan itsestämme ja matkan aikana nähdyistä nähtävyyksistä.
.
'Tänään vierailimme Vincent van Gogh -museossa, jossa oli todella paljon maalauksia (johtuisiko siitä, ettei hän saanut niitä aikoinaan myydyksi?), ihan kivoja. Sieltä ostin muutaman kortin. Rembrant-museo sen sijaan oli pettymys, koska siellä oli suurin osa lyijykynätöitä ja luonnoksia, joukossa vain muutama vesivärimaalaus. Lisäksi siellä oli muutenkin vain vähän katseltavaa.
.
'Kaiken kaikkiaan Amsterdam oli ihana kaupunki, sinne menen vielä joskus takaisin (mutta en "Sleepiniin"!). Pelkästään ihmisissä on siellä katseltavaa, koska he pukeutuvat kivan persoonallisesti. Amsterdamissa on monia kävelykatuja, pikku siltoja, kanaaleja, ulkoilmaravintoloita, katusoittajia, katumaalauksia, ja juuri ne tekevät kaupungin eläväksi, kuten myös tietysti ihmiset vaatteineen.
.
'En olisi uskonut, että Hollannissa on niin paljon eri kansallisuuksia! Todella kaipaan Amsterdamiin takaisin, siellä on niin vapaa ja värikäs tunnelma. Matkan aikana olemme tutustuneet kymmeniin ihmisiin ja kaikki ovat olleet ihanan auttavaisia. On hauskaa puhua englantia ja saksaakin.
.
'Matkan alussa luulin, että laihtuisin rutkasti, mutta vaikka se tuntui mahdolliselta alkutaipaleella, niin ei enää. Olen ahminut tummaa leipää, patonkia ja 7 UP:ia (mikä on ihanaa, ainakin vielä). Ei kilot niin karise.
.
'Eilen pesin vähän vaatteita, mutta ne eivät ehtineet kunnolla kuivua, vaan lojuvat nyt puolimärkinä repussa. Suihkussa kävin eilen, ja olo on nyt aika puhdas. Juna kohti Brysseliä lähti kello 16:26 ja perillä sen pitäisi olla kolmen tunnin kuluttua eli kello 19:30. Brysselissä tavataan!
.
SUNNUNTAI 7.8.
.
'Nyt istuskelemme täällä Brysselin viihtyisässä retkeilymajassa! Tämä on todella upea paikka: kahden hengen siisti, melko tilava huone, jossa on lavuaari. Jouduimme tällaiseen huoneeseen, koska muuta tilaa ei ollut.
.
'Viivymme täällä kaksi yötä, koska haluamme olla Belgiassa kokonaisen päivän. Huomisaamuna lähdemme kohti Luxemburgia, jossa olemme yhden yön. On tosi kivaa vaihtelua nukkua näin hyvässä paikassa ja kerätä voimia tulevia koitoksia varten. On aika ovelaa, että vain harvoin tietää etukäteen, missä seuraavan yönsä nukkuu!
.
'Tänään siis kiertelimme Brysselissä, ja yksi päivä täällä oli ihan tarpeeksi - melkein liikaakin. Tämä kaupunki - ja ehkä koko Belgiakin - vaikuttaa jotenkin vanhanaikaiselta ja rupsahtaneelta. Katukuvassa on paljon röttelön näköisiä taloja, ja aina jossakin kohoaa orpona ja outona persoonaton, korkea kerrostalo.
.
'Brysselissä on paljon korkeita kirkkoja ja muita rakennuksia. Tiet ovat todella leveitä. Ihmiset pukeutuvat melko värittömästi, aivan toisin kuin Amsterdamissa. Tästä paikasta tulee jotenkin Leningrad mieleen.
.
'Amsterdamissa tunsi olevansa osa kansaa, kuin kotonaan, ehkä juuri asukkaiden kirjavuuden vuoksi. Täällä tuntee olevansa ulkopuolinen. Suuri syy siihen on se, että Belgiassa ei puhuta englantia. Kielimuuri eristää. Vain muutamille ihmisille olemme täällä puhuneet ja vain harva heistä osasi englantia, eikä kukaan hyvin. Sen vuoksi on ollut vaikeata liikkua paikasta toiseen. "Hyvän" kontaktin saimme erääseen poikaan, jonka kanssa emme puhuneet sanaakaan, mutta jolle hymyilimme paljon, ja hän jopa seurasi meitä (noin 17-vuotias). Lopulta päätimme puhutella häntä, mutta silloin hän olikin jo valitettavasti häipynyt.
.
'Tänään on ollut vähän väsyttävä olo. Emme ole käyneet monessakaan paikassa, ei ole huvittanut, eikä täällä Brysselissä ole edes kovin paljon katseltavaa. Heti aamulla kävimme Kapellekerkissa, joka näkyy ikkunastakin tänne missä kirjoitan. Se oli todella iso ja upea, hirvittävän iso. Grand Sablon -aukion läpi kävelimme Notre-Dame-du-Sablon -nimisen goottilaisen kirkon mäelle, mutta se kirkko oli suljettu. Se on myös iso rakennus ja näkyy tuosta ikkunasta.
.
'Näimme kongressipilarin, joka on 47 metriä korkea, huipulla kuningas Leopold I:n patsas, ja pylvään juurella tuntemattoman sotilaan hauta sekä ikuisesti palava tuli. Lisäksi kävimme Vanhojen mestareiden galleriassa, joka oli aivan liian suuri rakennus. Lopulta en enää jaksanut katsella tauluja kunnolla. Tuossa galleriassa oli enimmäkseen ihan outojen tyyppien maalauksia (mm. Bruegel) ja vain muutama Rubensin, joita erityisesti odotin.
.
'Lisäksi kävimme eräässä kirkossa, jonka nimeä en muista. Sen edustalla näimme kaksi suomalaista interreilaajaa, jotka eivät kuitenkaan tulleet puhumaan meille, vaikka kysyimme heiltä, ovatko he Suomesta. Suomalaisia on parveillut monessa maassa, kaikissa muissa paitsi Saksassa (siellä olimmekin niin vähän aikaa).
.
'Nyt illansuussa olimme 20 minuuttia kestäneellä vossikka-ajelulla. Vossikka ajoi pienen lenkin keskikaupungilla, ja kaikki ihmiset tuijottivat ja monet napsivat kuvia. Tätä kaupunkia minun ei tule ikävä, tuskin enää koskaan palaan Brysseliin. On ihanaa lähteä huomenna täältä pois. Amsterdamia minulla on jo ikävä, sinne aion varmasti joskus palata.
.
'Ensi yö pitäisi viettää Luxemburgissa, toivottavasti tavataan siellä! (Pitäisiköhän opetella ranskan kieli joskus, sillä se on tarpeen maissa, joissa ei puhuta englantia, vaan ainoastaan ranskaa tai jotain vastaavaa, kuten esimerkiksi Belgiassa ja Ranskassa.)
.
MAANANTAI 8.8.
.
'Tällä hetkellä klo 21:25 istun luxemburgilaisessa retkeilymajassa. Aamulla jätimme taaksemme Brysselin, eikä sinne ole yhtään ikävä. Juna kohti Luxemburgia lähti kello 9:44, ja perillä se oli klo 12:40. Matka kesti siis vain
kolme tuntia.
.
'Ensimmäinen tosi kiperä tilanne sattui juuri tuolla matkalla, koska vaunu, jossa istuimme, ei mennyt Luxemburgiin, vaan meidän piti kesken matkan eräällä asemalla juosta toiseen vaunuun. Se oli hikistä hommaa ja hankalaa reppujen kanssa.
.
'Pääsimme kuitenkin perille ja suunnittelimme, että käymme tänään muutamassa paikassa, mutta se jäi, koska kirkot ovat kiinni illalla. Näimme silti ulkopuolelta Notre Damen ja Pyhän Mikaelin kirkon. Syy miksi emme ehtineet ajoissa paikkoihin oli se, että "Informationissa" meille sanottiin, että voimme kävellä retkeilymajaan...
.
'Siinä sitten hyväuskoisina kävelimme kohti retkeilymajaa, jonka kartan mukaan pitikin olla lähellä. Sitten kysyimme tietä eräältä naiselta, joka sanoi, että on viisainta mennä linja-autolla perille, koska matka on aika pitkä. Sen jälkeen kyselimme linja-autoa, mutta kuljettajat olivat töykeitä, eivätkä oikein itsekään tuntuneet tietävän, minne ovat menossa. Lopulta ehkä noin tunnin odotuksen jälkeen pääsimme oikeaan linja-autoon.
.
'Mutta sitten perillä Luxemburgin retkeilymajalla olisimme joutuneetkin odottamaan kauan, ennen kuin se aukeaisi, ja niinpä lähdimme kaupungille asioille. Kun palasimme, jouduimme odottamaan kauan jonossa, oikeastaan kaksi kertaa! Oli ihan hervoton olo, naurukohtaus oli lähellä.
.
'Nyt illemmalla kuljeskelimme pitkin monia pikkukujia. Täällä on paljon todella korkeita siltoja ja vuoristoja. Ihan kaunis kaupunki.
.
'Tänään huomasimme, että "taloudenpito" on vähän rempallaan. Olemme jo kuluttaneet noin puolet rahoista, vaikka olemme olleet matkassa vasta viikon. Emme ole mielestämme ostaneet mitään turhaa, mutta yöpymiset ja ruoka maksavat paljon. Toivotaan, että rahat riittävät. Niiden pitäisi riittää,
koska meillä on sentään 2000 markkaa mukana.
..
'Tämä Luxemburg on myös "välimaa". Huomenna - jos heräämme tarpeeksi ajoissa - pitäisi suunnistaa kohti Ranskaa ja Pariisia, tuota odotettua kaupunkia. Saas nähdä, kävelenkö jo huomenna pitkin Champs-Elyseetä!
.
TORSTAI 11.8.
.
'Taaskaan en ole kahteen päivään ehtinyt kirjoittaa, koska on tapahtunut niin paljon asioita ja on ollut kiireitä.
.
'Pariisi on nyt sitten koettu, ja onneksi se kaikki on takana päin. Pariisi on aika kiireinen kaupunki, josta en oikein pidä. Elämänrytmi on siellä tosi kiivas, eivätkä ihmiset puhu paljonkaan englantia. Nähtävyydet ovat Pariisissa kuitenkin näkemisen arvoisia.
.
'Eiffelin torni on korteissa paljon korkeamman näköinen kuin luonnossa. Onhan se tietysti korkea torni, mutta kun sen näkee ihan läheltä, se näyttää melko lyhyeltä ja karultakin. Eiffeliin olisi päässyt toiseen kerrokseen katsomaan näkymää, mutta emme menneet, koska huipulle asti ei päässyt, ja hissikin näytti aika pelottavalta. Eiffelin lähellä tapasimme kaksi pohjoisafrikkalaista poikaa, jotka eivät puhuneet englantia hyvin, mutta he tuntuivat ihan kivoilta.
.
'Louvre on iso rakennus, jossa on paljon maalauksia, joiden luulin olevan todella kuuluisia. Joukossa oli kuitenkin vain muutama tuttu maalaus, ja tutuin kaikista oli Leonardo da Vincin "Mona Lisa". Olen kyllästynyt isoihin museoihin, koska niissä ei oikein jaksa syventyä mihinkään.
.
'Kävimme myös Notre Damessa, joka on iso kirkkorakennus, ei silti mikään tosi erikoisuus. Näimme Riemukaaren ja kävelimme Champs-Elyseellä. Lisäksi olimme laivaristeilyllä, jolla emme kuitenkaan nähneet mitään erikoista.
.
'Helle Pariisissa oli mahtava, ehkä jotain + 40 astetta. En ole koskaan ennen ollut sellaisessa helteessä. Se oli kamalaa. Lisäksi kävelimme paljon, ja hiki virtasi. Meidän piti olla Pariisissa kolmisen päivää, mutta olimmekin vain kaksi, koska Ranska on aika kallis maa ja rahammekin ovat jo lopun puolella.
.
'Versaillesissa meidän piti käydä, mutta emme käyneet, koska se on Pariisin ulkopuolella. En ole ennen nähnyt missään niin paljon turisteja kuin Pariisissa. Emme luultavasti mene Kreikkaan, koska varat eivät salli, ja koska jo Pariisissa miehet ovat ihan kummallisia, varsinkin tummat. He tuijottivat meitä liikaa, jopa minuakin, vaikka olen tumma; sitä en olisi uskonut. Ilomielin siis jätimme Pariisin taaksemme.
.
'Yöjuna Pariisista kohti Berniä lähti kello 23:49 tai sen piti lähteä silloin, mutta se lähtikin vasta tunnin kuluttua sovitusta ajasta. Luulin, etten saa junassa yhtään nukutuksi, mutta nukuin oikein hyvin, koska vaunussamme ei ollut paljon ihmisiä.
.
Jatkuu:
618. Annen Interrail Ateenaan
(617. Annen Interrail Pariisiin)