471. Kapearaiteinen juna Humppila - Jokioinen!

"Museorautatie Humppila-Jokioinen vuodelta 1898 toimii kesäsunnuntaisin". Kampintorin antikvariaatissa (Helsingin Fredrikinkadulla) osui käsiini rautatietä käsittelevä kirja, jota en ostanut (160 markkaa, 30 euroa), mutta sivujen välissä ollut tuore Museojunan kesän 1998 aikataulu innostutti.
*
Olin tiennyt Jokioisten junasta vuosikausia, mutten ollut vielä ajatellut kulkea sillä. Asiat liittyivät toinen toisiinsa: kun keksin taannoin Liesjärven, tutkin kartoista myös lähiseutua (yritän ehtiä liian paljon kerralla).
*
Tuolloin huomasin Forssan, jota en silloin vielä tuntenut kuin läpiajaen, ja samalla naapurikunnat Tammelan ja Jokioisen, 10 km etäisyydellä eli lähellä! Ehtisikö samana päivänä kaikki nähdä? Sitten ajatukseni kiinnittyi museorataan. Lopulta havaitsin käyttäneeni aikaa suunnitteluun, jolla en ehkä tee mitään... ei sinne niin tärkeää ole mennä?
*
Toisinaan harmittavat tekemättömät asiat. Jos niitä on suunnitellut, niitä ei mielellään hylkää, vaan siirtää mahdolliseen hamaan tulevaisuuteen. Mutta sitten ne jäävät kummittelemaan mieleen, että ensi kesänäkö vasta? Toisaalta joka kesä tulee kuitenkin uusia ideoita! Jos enää elää. Vanhat ovat painolastina. Retket täytyisi toteuttaa pois!
*
Säätiedotus lupasi vain huonoa... Sadetta sunnuntaiksi, varsinkin Länsi-Suomeen. Toisaalta Liesjärvi-päivänäkin piti tulla sateita, muttei tullutkaan. Toivoin optimistisesti parasta.
*
Lähdin linja-autolla Helsingistä kohti Poria sunnuntai-aamuna 16.8.1998 klo 6:20 vain kolmen muun matkustajan kanssa. Espoon IKEAn luota tuli 12 lisää (vaihtoyhteys lentokentältä).
*
Forssassa pysähdyttäessä klo 8:35-50 valokuvasin läheisen uusgoottilaisen punatiilikirkon (1918 Josef Stenbäck, lasimaalaukset E. Ehrström).
*
*
HUMPPILA
*
"Koiviston tienhaara!", kuljettaja kuulutti minulle. Jäin siinä klo 9:05, 140 km:n päässä Helsingistä. Oli tarjolla bussikatos, kun alkoi juuri sataa. Tienviitta "Humppila 2 km" (lounaaseen). Käveltyäni kilometrin saavuin liikenneympyrään. Jalankulkijoiden alikulku. Tienviitta kirkolle 1,5 km pohjoiseen.
*
Kävelin klo 9:45 kirkon ohi kohti Kauppilan kartanoa (Kauppilan talonpoikaisrakennusryhmä 1800-luvun alusta), mutta palasinkin ja kuvasin 1920-luvun pyhäkön sisätilat klo 9:55, jolloin 20 seurakuntalaista istui jo penkeissään odottamassa jumalanpalveluksen alkua. Poistuin pian ottamaan ulkokuvia. Sitten pidin sadetta 15 minuuttia kirkon porstuassa kuunnellen oven takaa uskonnollisia seremonioita: "Rukoilkaamme!" Tutustuin vieraskirjaan.
*
Josef Stenbäckin punagraniitti-tiilikirkko on vuodelta 1922 (aiempi kirkko paloi 1.1.1917). Alttaritaulun 'Kristus Getsemanessa' maalasi Alexandra Såltin. Humppilassa on asukkaita pari tuhatta (3505 vuonna 1961), ja kuntalaisten EU-kannatus oli 36,3% vuoden 1994 kansanäänestyksessä. Humppilan emäpitäjä oli Tammela vuoteen 1874 asti.
*
Humppilan uudelle rautatieasemalle (arkkitehti Mauri Liedenpohja) oli matkaa 2,5 km kohti etelää ja saavuin sinne klo 10:40. Pikajunat Turusta ja Toijalasta kohtasivat asemalla myöhästyneinä klo 10:48. Modernin odotussalin keskellä oli kaksi pyöreää vitriiniä, joita koristivat lasiesineet. Muistettakoon: Humppilan lasitehdas, kahvio, lasinpuhallusnäytöksiä.
*
*
JUNAMATKA
*
Kävelytunneli alikuljetti raiteiden 2-3 laiturille sekä radan eteläpuolelle, jossa museojunan höyryveturi oli vislannut ensimmäisen kerran kutsuvasti jo klo 10:45. Sade jatkui yhä, suojauduin tunneliin, kunnes ensimmäiset asiakkaat, äiti, lapsi ja isä, lähestyivät museojunaa, jolloin liityin vanaveteen.
*
"Kolmannen luokan" matkustajavaunuja oli veturin perässä viisi, kaikki aivan erinäköisiä, keskimmäinen oli avovaunu ilman ikkunalaseja! Suomen rautateiden kolmesta luokasta on muuten ajan myötä poistettu ruhtinaallisin ensimmäinen, eikä kolmas. Toinen muutettiin ensimmäiseksi ja kolmas toiseksi.
*
Asemakopin luona parveili virkapukuista henkilökuntaa elikkä tarmokkaita junaharrastajia, 4 aikuista, nuorukainen sekä poikanen. "Asemapäällikkö" myi minulle sisällä kopissa matkalipun Jokioisiin 30 markalla (5 euroa). Ostin pelkän menolipun, sillä en aikonut palata Humppilaan. Äkkiä perääni kertyikin lipunostajia pitkäksi jonoksi, liekö Turun-junalta tulleita.
*
Asetuin veturista päin katsoen toiseen sisävaunuun. Jäljellä oli enää yksi aivan tyhjä penkkirivi, jollaisiin mahtui vierekkäin 2-3 matkustajaa. Käytävä oli vaunun oikealla laidalla, rata ja vaunut olivat kapeita. Vastapäätäni istuutui puhumaton saksalainen jättikokoisen rinkkansa kanssa. Odottelimme hiljakseen klo 11:10 asti, jolloin veturi vihelsi kolme kertaa kolme kimakkaa vislausta. Nyt lähdettiin.
*
Juna alkoi nykiä eteenpäin hiljaista kävelyvauhtia ja melkoisesti täristen. Reitin lukuisia tyhjiä tasoristeyksiä (peltoteitä!) varoitettiin aina kiivain vihellyksin. Joskus lehmät säntäsivät säikähtäneinä joukkopakoon kauemmas laitumillaan, joiden halki kapea rata kulki.
*
Junan ikkunat huuruuntuivat, matkustajat pyyhkivät niitä sormillaan. Papat ja lastenlapset riemuitsivat höyrykoneen vetovoimasta. Pensaat, pusikot ja puunoksat raapivat vaunuja, vihreät niityt ja pellot ympäröivät rataa. Kuljettiin kapeasti luonnon keskellä, kasvistoa puhkoen.
*
"Minkiö, 9 km" oli väliasema kohta Jokiosten kuntarajan jälkeen. Siellä varustuksena asemakoppi ja kahvila, museokin, sivuraiteella varavaunuja. Juna pysähtyi siinä matkan puolivälissä, klo 11:30-35. Vauhtimme oli siis noin 27 km tunnissa.
*
Äänekäs amatöörijunailija oli virkaintoinen. Lipuntarkastus tehtiin uudelleen, leikin vuoksi. Vanhanaikainen paksu pahvilippu, nakkisormisen miehen peukalon levyinen ja pituinen, rei'itettiin perinteisillä pihdeillä.
*
Ainoana matkustajana vaihdoin Minkiössä tyhjään avovaunuun. Siinä penkit olivat pitkittäin keskellä eivätkä poikittain, kuten normaalisti. Sadetta roiskui sisään itäpuolelta, mutta minä istuin katon suojassa oikealla puolella, katseeni suunta radan oikealle puolelle länteen. Kuvasin varttitunnin videofilmiä. Ulkoilmassa matkanteko tuntuu hauskimmalta, niin Jaguarin avoautossa kuin laivan ulkokannella - kuin siis myös junan avovaunussa!
*
Saavuimme Jokioisiin pääteasemalle klo 12:01. Raiteet loppuivat, rataosuus Jokioinen - Forssa oli purettu. Muut matkustajat jäivät odottamaan paluumatkaansa klo 12:25. Tai jäinhän minäkin vielä katsomaan ja kuvaamaan höyryjunan uuden lähdön, ennen kuin itse aloitin jalkapatikan.
*
*
JOKIOINEN
*
Asemakopin luona oli kartta ja minullakin oli mukanani "GT Tiekartasto", vuoden 1995 kirja. Kävelin etelään kilometrin, sitten kirkolle länteen 1,5 km. Kirkko olikin auki vain arkisin. "Jumalanpalvelusten aikaan ei ole sopivaa kävellä hautausmaalla", luin. (Millaisia uskovaisia täällä on?) Vaalea puukirkko (1631) oli toiseksi vanhin käytössä oleva Suomessa, mutta sitä oli muuteltu 1800-luvulla. Kirkon uudistus ja torni 1862 Carl Albert Edelfelt. Omalaatuinen punainen puinen kellotapuli vuodelta 1708.
*
Alkoi taas sataa. Jokioisten kartanot. Kartanon uusklassinen päärakennus vuodelta 1798 Erik Palmstedt. Jokioisten kartano oli joskus Suomen suurin (32'000 hehtaaria vuonna1921). (Mitenkäs Laukon kartano tai Kytäjä suhteutuvat, tutkitaan toiste?)
*
Maatalousesittelypaikka. Kirjastossa avoimet ovet... Loimijoen silta. Keskustaan 2 km. Joitakin kerrostaloja Jokioisissakin kuin jossakin Jämsässä.
*
Tienviitta "Forssa 9 km", kello oli jo 13:25 ja aioin Forssasta klo 14:45 lähtevään bussiin. Kävelin kuin transsissa suoraa jalankulkuväylää. "6 km" jäljellä klo 13:45, juoksin alamäkiä. Olikin uusi tie, joka ei näkynyt vuoden 1995 GT-kartallani, oikoi raviradan lounaispuolelta. Kuljin Turku-Hämeenlinna-tien sekä Pori-Helsinki-tien alitse. "Forssa"-kyltti tuli vastaan klo 14:25, kirkon torni ja piippu näkyivät jo koillisessa... Epäröin sillan ja vanhojen punatiilitehtaiden luona (niissä on nyt kirjasto ja museo), en ylittänytkään siltaa vaan käännyin.
*
Klo 14:48 löysin kylpylä Vesihelmen, joka oli suljettu aikana 15.-30. elokuuta 1998. Valokuvasin sen arkkitehtuuria ikkunoiden läpi. Näin kartasta vinosti ikkunan kautta, että "keskusta" onkin joen toisella puolella. Rantapuisto oli idyllinen. Jätin cd-romppuni mainoksen kirjastoon. "Teatteri", suojeluskunnan talo torin laidalla. Sateen vuoksi en kuvannut. Joutsenlampi oli siltoineen.
*
Saavuin bussille klo 16 ja se lähti klo 16:10. Istuin perälle jonkun rouvan viereen. Rahastaja otti Bussiloma-lippuvihkosta 120 km:n lipukkeen. Luin raumalaista sanomalehteä "Länsi-Suomi". Helsinki-Munkkiniemi ohitettiin klo 17:30. Kampin linjuriasemalle klo 17:50.
*
Laskin kävelleeni päivän aikana 20 km, josta Humppilassa 5 km, ja Jokioisista Forssaan 13,5 kilometriä.
*
Jokioisissa on noin 5000 asukasta, Euroopan Unioniin liittymistä kannatti 42,5 % vuonna 1994. Kunta perustettiin 1873 ja sen nimi ruotsiksi on Jokkis. Nähtävyyksiä riittää:
M: Jokioisten pappilamuseo Töykkölän mäellä
M: Naulamuseo, naulatehtaan tuotteita
R: Kellomakasiini 1700-luvulta
R: Viljamakasiini 1802, vanha navetta 1799
P: Sankaripatsas 1950 Armas Tirronen
P: Miina Sillanpään muistokivi Töykkölän mäellä
P: Paikkakunnan 1. kansakoulun muistokivi kunnantalon luona
P: Torpparipatsas 1965 Kalervo Kallio
P: Kartanon puistossa von Willebrandtin hauta
L: Kirmunharju Rehtijärven lähellä
L: Jokioisten kartanon luontopolku
V: Loimijoki, Jänhijoki, Kiipunjärvi, Rehtijärvi