keskiviikko 30. syyskuuta 2020

690. Kävelyjä Helsingissä 1982: Roihuvuori +

(päiväkirjasta 13.10.1982)

Metrolla Itäkeskukseen, kävellen Marjaniemeen, Tulisuontietä, joka pitkä, asumaton, siirtolapuutarha oikealla pohjoisessa. Sää sateella uhkaileva. Postin kohdalla tullaan Roihuvuorentielle, pihapolkua 18:aan, mutta sama pitkä kierros tehtävä (on pitkä talo). Vien kirjeen (edelleen-lähetettäväksi Pirkolle). Poistun polkua. Vuorenpeikontielle, tuttuja taloja, jossakin noista asuivat Pöyhöset, kävin 31.12.69 tai 1.1.70.

Vesitornin sienihahmo varjostaa painostavasti, menen kenttäaukeaman niityn kautta polkuja Sahaajantielle. Wetter, Sederholm, Herttoniemensalmen rantapolku (eipä erityinen). LAAJASALO, Jussaarenkuja, ilman... Yliskylä, polkua, mielenkiintoisiakin taloja, alkoi sataa vettä. Herttoniemen Kartanopuistoa, paras jää näkemättä, kiire metroon ja elokuvakerho Clickiin katsomaan Bergman: Mansikkapaikka. Ostan metron sarjalipun seteliautomaatista Rautatieasemalla. Ke 13.10.1982

**

MEILAHTI. Kuusitie. Sairaalakompleksin avaruus kuin  Brasilian pääkaupungista Brasiliasta. Hirveä on MERIHAAN kerrostalorykelmä Siltavuorenrannasta katsottuna. Kävelin Pohjoisrantaa. Tyhjä Kauppatori on yllättävän pieni! Selailin kirjoja Akateemisessa ja Suomalaisessa kirjakaupassa - pojankloppeja ajettiin ulos, ivallinen myyjä toiselle: "Tule palvelemaan näitä herroja!" (Pikkupoika ja ylikehittynyt pyyhälsivät tusseja hakemassa, isompi puhkui v-sanoja mennen-tullen. Bussissa joku noomi tapaa naapurinsa, tervehtii kuuluvasti ja 'joutuukin' juttelemaan ystävänsä takana hollantilaisen mormoni-look-miehen kanssa englanniksi. Yes, yes... I was in Philadelphia... call-girls, they say... Osaapa suomalainenkin kieliä. Bussissa humalainen matkustaja uhkasi soittaa Tyllilälle, liikennöitsijälle. "Joka päivä alkaa tällaiseksi mennä..." jupisi kuljettaja. ke 29.9.1982

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti