683. Gabriellan risteily Ahvenanmaalle 2020

Kesällä 2020 Viking Gabriella -laiva risteili Helsingistä Tukholman sijasta vain Maarianhaminaan asti. Lähdöt Helsingistä ma, ke ja pe klo 15:30. Perillä Ahvenanmaalla ti, to ja la klo 8-16. Paluu Helsinkiin ke, pe ja su klo 11:15. B2-hytin hinta alkaen 37 euroa (Viking Club). C4-hytit autokannen alapuolella poissa käytöstä koronapandemian vuoksi.
.
Saavuin Katajanokan terminaaliin 11.8.2020 klo 14:45, vartin ennen määräaikaa. Halli näytti aivan tyhjältä, ei ihmisiä. Viidestä lippuautomaatista vain yksi oli käytössä, 4 huputettu, mutta eipä ketään jonossa. Toisessa kerroksessa passin ja lipun tarkastajina vartiointiliikkeen tuhtien korstojen sijasta kolme Vikingin naisvirkailijaa. Yläkerran halli näytti oudolta, epäröin minne mennä, ei ollut ketään toista matkustajaa. Rampin portilla kolme miestä laivan henkilökuntaa juttelemassa keskenään, eivät katso lippua. Kävelin autiota ramppia (ja liukuhihnaa) laivaan, suoraan 5. kannelle. Hyttini numeroksi oli arvottu 5212, joten tiesin kääntyä heti oikealle keulaa kohti, jossa ovat pienemmät numerot, kuten 212 (ja Gabriellalla pienimmät B2-hytit).
.
Tällä kertaa en ole saada sohvaa taitettua vuoteeksi, jäykkää lukkoa keskellä selkänojan pituutta on käännettävä. "Pyyhkeet ovat vuoteessa" ennen kylpyhuoneeseen menoa. Laiva tuntuu lähtevän liikkeelle jo klo 15:20, vaikka aikataulu Maarianhaminaan vaikuttaa hämmästyttävän väljältä! Jos laiva lähtee 15:20, miksi lähtöajaksi sanotaan 15:30 ja matkustajien on saavuttava viimeistään klo 15:00? Marginaalia suurten ryhmien ruuhkautumista tai hieman myöhässä olevia varten?
.
Ehdin ylimmille ulkokansille klo 15:39, katsomaan Suomenlinnaa ja Harmajaa, joka ohitetaan harvinaisen läheltä. Peräkannen musiikkia soivassa ulkobaarissa istuskelee pieni joukko turisteja. Muilla kansilla harhailee vain yksittäisiä yksilöitä tai pareja. Toivoin turhaan, että laiva olisi nykyisellä hitaammalla aikataululla kulkenut lähempää Espoon ja Kirkkonummen rantoja kulkevaa reittiä, kuten joskus.
.
Poimin informaatiopisteestä esitevihon Ahvenanmaasta ja Maarianhaminan kartan. Gabriellan infokerroksen 7. kannen sisäkäytävällä, jossa on näköalaikkunoiden äärellä 6 pikkupöytää, ei istu tänään yhtään ketään! Normaalisti käytävän kaikki pöydät, kunkin ympärillä 3 kääntyvää tuolia, ovat varattuja, istujien toki vaihtuessa tiheästi. Viime maaliskuussa 2020 hämmästelin, kun vain kaksi pöytää kuudesta oli varattu, koronan pelästytettyä pois suurimman osan Tukholmaan risteilevistä.
.
Saan puhelun kännykkääni klo 20. Juuri koskaan matkapuhelimeni ei ole toiminut laivan hytissä. Ehkä laiva kulkee sittenkin tavallista lähempänä rannikkoa. Laivan kulku on hyvin tasaista koko illan ja yön.
.
Herään aamulla vasta laivan moottorien kohonneeseen ääneen ja voimakkaaseen tärinään, jollainen edeltää laivan asettumista paikalleen satamalaituriin. Olen myöhässä laivalta lähdössä pahemmin kuin koskaan. Kun poistun hytistäni, laivan käytävät ovat tyhjiä. Maihinnousu vain kaksi kerrosta ylempää, 7. kannelta, eikä ihmisiä näy liikkeellä enää sielläkään, vain pari laivamiestä oviaukolla, josta pääsee ulos. "Varo kynnystä!" huomauttavat rutiininomaisesti. Tosiaan, laivalta noususillalle on nyt porrasaskelman korkuinen kynnys, jollaista ei ole ollut Tukholmassa tai Helsingissä.

**
MAARIANHAMINA

VÄSTERHAMN, jossa olen noussut laivasta maihin vain kerran, kesällä 1991. Näen edessäni kevytrakenteisen satamarampin pitkän valoisan käytävän, ilman yhtäkään ihmistä, jota voisin seurata. Kello on 8:20, kaikki muut ovat ehtineet jo poistua klo 8:00 alkaen. Oikealle etelään ramppia jatkuu vain umpinainen pätkä, mutta vasemmalle pohjoiseen vaikka kuinka pitkästi, kohti paria kolmea muuta laivaa, ensimmäisinä Cinderellaa ja Mariellaa. En näe lainkaan satamaterminaalia, vain loputonta käytävää! En pyri toisiin laivoihin. Laskeudun jotakin yksinkertaista portaikkoa pari kerrosta alas, satama-alueen maanpinnan tasolle.
.
Ehkäpä Länsisatama on yksinkertainen? Laivasta vain laiturille ja kävely ulos. Satama-alue on kuitenkin aidattu ja lähin ajoportti etelässä on suljettu ja lukittu. Kävelen pohjoisemmas, satama-vyöhykettä jatkuu pitkästi. Työmiehiä huomiovärisissä haalareissaan joitakuita jalkamiehinä, toisia ajelee autolla. Suljettuja portteja edelleen. Päädyn avoimeen tilaan terminaalirakennuksen alapuolelle. Kauempana pohjoisessa taitaa autoja ajaa avoimesta ajoportista.
,
Vihreäliivinen ja kypäräpäinen nainen polkupyöräilee satama-alueella ohitseni ja tulee kysymään, minne olen menossa? Vaihdan ruotsin kielen englanniksi, sanon pyrkiväni kaupungille, tulevani Gabriellalta. Nainen kysyy, tulinko autokannelta? Koska en, minun olisi pitänyt kävellä ylhäällä ramppia pitkin terminaaliin. Hän avaa alaoven terminaaliin satamalaiturin tasolta ja opastaa portaikossa yläkertaan, odotushalliin, näyttääpä vielä ylhäällä reitin, mistä laivalle palataan. Kiitän.
.
Kello on jo 8:39. Olen hukannut satamassa jo 40 minuuttia 8 tunnin käyntiajasta Ahvenanmaalla! Ainakin puoli tuntia liikaa, arvattavasti 10 minuuttia olisi normaalistikin kulunut.
.
SJÖPROMENADEN. Kävelen länsirantaa ja satama-aluetta seuraten pohjoiseen. Ensimmäinen nähtävyys on kai tämä Tallink-Siljan ja Vikingin yhteinen matkustajaterminaali. Pohjoisempana on Tukholmasta risteilevän Birka-laivan oma terminaali. Satamassa etelästä lukien isot matkustajalaivat Gabriella, Cinderella, Mariella ja Birka. Edelleen pohjoisempana rannassa museolaiva, purjelaiva Pommern ja maissa Merenkulkumuseo Sjöfartsmuseumin rakennukset, yhdistetyt vanha ja uusi osa. Sitten ÅSS Gästhamn, vierasvenesatama.
.
BADHUSPARKEN. Rannalla seuraa puisto (jonka huipulla Vesitorni ja Badhusberget, jossa vietin aikaa illalla 29 vuotta aikaisemmin, kuunnellen ruotsalaisen Euroviisu-ehdokkaan Kicki Danielssonin esiintymistä). Laskeudun ylhäältä puiston kävelytieltä rantatielle ja seuraan rantaa niin pitkälle pohjoiseen kuin voin. Sitten tulevat rannalla teollisuusrakennukset vastaan, Kvarteret Tiden ja Pelastuslaitos. Täytyy kääntyä sisämaahan, jonne vie Elverksgatan, jonka läntisin talonumero 12. Jokunen auto ajaa, hyvin hiljainen kaupunkikuva.
.
Luen myöhemmin ilmoitustaululta mainoksen, että osoitteessa Elverksgatan 10 toimisi Lehti- ja taskukirja-antikvariaatti. En huomaa liikettä ohi kävellessäni, eikä olisi auki ennen klo 10, enkä ehdi enää iltapäivällä palata. Etukäteen olin internetistä hakenut jotakin "antikvariaattia Maarianhaminasta", mutta hakutuloksiksi löytyi vain kirjakauppa ja Emmauksen kirpputori (jotka iltapäivällä löysin).
.
VÄSTRA UTFARTEN on jo vilkas ulosajotie Maarianhaminasta pohjoiseen, Ahvenanmaan Tie numero 1 (länteen, suuntana Eckerö ja Hammarland). Ajotien rinnalla pyörä- ja kävelytie. Vasemmalla tien ja rannan välissä on talokortteleita, eikä meri enää näy. Tie kaartuu kaikkiaan 90 astetta länteen Hammarlandsvägeniksi, jonka alitse pääsisin kävely- ja pyörätietä tunnelissa, mutta kävelen pätkän länteen päästäkseni sillalle tai sen alkupenkereelle, jolta on näköaloja kauas etelään suurille matkustajalaivoille asti. Autoliikenne sillalla on harvahkon katkonaista ja voin hyvin kävellä tien yli pohjoispuolelle.
.
Svibyvägen, Åsvägen ja Västra / Östra Stenliden (joiden välissä metsikkö ja leikkipuisto). Kartta on nyt hyödyksi! Katujen pätkät ja välimatkat tuntuvat nyt lyhyiltä. Hiljaista omakotitalojen aluetta. Tulen isolle tielle Uppgårdsvägen, jota seuraan kohti pohjoista, sillä aion Maarianhaminan naapurikuntaan Jomalaan. Pyörätie alkaa myötäillä pohjoiseen vievän valtatie 2:n eli Nya Godbyvägenin reittiä.

***
JOMALA

JOMALAN KUNNAN ja Maarianhaminan kaupungin raja! Heti Jomalan puolella tyhjän maaseudun reunassa isoja liikerakennuksia, ensin JYSKin oma talo ja sitten kauppakeskus, jonka ulkoseinällä mainostaa mm. Hennes & Mauritz. SPARHALLEN on suurin ruokakauppa, jossa haluaisin käydä hintatasoakin vertailemassa, mutta en uskalla tuhlata aikaa. Perässäni pyöräilee pariskunta, joka menee kauppakeskukseen, kun minä kuljen vain pysäköintialueen läpi pohjoiseen. Pari-kolme aviomiestä näyttää odottelevan ulkona parkissa sisällä shoppailevia vaimojaan.
.
Kauppakeskuksen pysäköintikenttä onkin pohjoisessa umpiperä, mutta onneksi sieltä on kuitenkin tallattu heinikkoon polku Nya Godbyvägenille eli valtatie 2:lle. Harmikseni kävely- ja pyörätie loppui kauppoihin. Joudun jatkamaan kävelyä valtatien pientareella rekkojakin väistellen. Nopeusrajoitus 90. Autot väistävät minua usein tien keskiviivalle. Piennar on sentään kohtalaisen leveä ja valkoisen viivan ajokaistasta erottama, mutta tylsää käveltävää. Maalaismaisemaa, isoja peltoja länsipuolella, ja vastaan tulevia autoja. Olen kävellyt kaupunkikarttani ulkopuolelle. Tietä jatkuu kauan. Länteen tienviitta lentoasemalle 4 km, kävisin mielelläni, mutten ehdi.
.
PRÄSTGÅRDBY, tienviitta oikealle koilliseen. Kuulostaa hieman lupaavalta, koska aion kävellä Jomalan ikivanhalle kirkolle, ainakin Ahvenanmaan vanhimmalle, ei kai pappila siitä kaukana olisi? Otan riskin ja vaihdan hiljaiselle maaseudun maantielle, jolla silläkin joitakin autoja kulkee ohitseni. Osoittautuu, että olen itselleni optimaalisella reitillä. Näen pellon yli korkean kirkontornin edessäpäin! Ohitan vesiensuojelualueen informaatiotauluineen ja tienviitan pyörätielle etelään (sitä olisikin pitänyt kulkea Godbyvägenin pientareen sijasta. Kauppakeskuksesta olisi pitänyt lähteä ensin itään.)
.
Tulen lännestä (pohjoiseen menevän) Pappilankylän kylätien kävely- ja pyörätielle ja kävelen kohti Jomalan kirkkoa. Taulukartassa luvataan kaupan ("Affär") sijaitsevan jonkin matkaa kirkon pohjoispuolella ja kävelen sitä katsomaan. Taitaa olla entinen kauppa, enää jonkun taidegalleria. Kokeilin sivutietä itään aikoen sieltä pikkutietä takaisin kirkolle, mutta umpikuja, jonka varrella omakotitaloja, pikkulapsia leikkimässä ja kotona olevia vanhempia.
.
Tien varrella on bussipysäkkejä, joille on laitettu aikatauluja. Maarianhaminaan: Viking Line Buss, måndag-fredag. Jomala kyrka 7:30, 8:33, 9:34, 11:37, 13:27, 14:42, 15:31, 17:40, 17:57(*), 18:35, 19:03. (*: Eri reittien busseja kulkee Jomalan kirkon ohi). Löradg-söndag: 12:06, 18:00. Arkisin yhden tai kahden tunnin välein.
.
JOMALAN KIRKKO. Palaan kylätielle ja sitä pitkin kirkolle ja sen pienelle hautausmaalle. Kirkko olisi ollut auki arkisin klo 10-16 vielä edellisviikolla, 7. elokuuta asti. Valokuvaan ulkoa, näkymään mukaan hautausmaan muuria ja porttia ja komeita lehtipuita tornin rinnalle. Kaunis aurinkoinen kesäpäivä. Kello on jo 10:50 ja tienviitan mukaan Maarianhaminaan matkaa 6 kilometriä.
.
En ehdi kävellä Jomalassa kauemmas pohjoiseen, isompaan kylään, Godbyhyn, vaan lähden palaamaan etelään kohti Maarianhaminaa, ensin kylätietä ja sitä jatkavia teitä, idempää reittiä, nyt kävelijälle miellyttävämpi VANHA Godbyvägen, tullessa UUSI. Pyörätie-kävelytie kaupunkiin asti. Alkumatkasta ohitan järven, joka tien itäpuolella. Olisi luontopolkukin, jolle en katso ehtiväni. Selkeä reitti, jonka varrella kaupungin puolella joitakin liikerakennuksiakin. Kävelytie alittaa tunnelissa Valtatie 3:n eli Lemlandsvägenin, jota pitkin autoliikenne itään.

****
MARIEHAMN

ÖSTERLEDEN. Saavuin Maarianhaminan itärannikkoa myötäilevälle tielle, harmikseni tien länsipuoliselle kävelytielle. Autoliikenne on vilkasta eikä suojatietä löydy kuin kaukaa etelästä. Näen tien yli rannikolla Kylpylän Mariebadet rakennuksen, ja aidatun uimarannan, aidan raoista etäältä päivänpaistattelijoitakin. Pääsen tien yli vasta Merikorttelin Sjökvarteret museo- ja korjauspaja-alueen kohdalla. Monenlaisia punamullattuja vajoja, työpajoja, pubeja, baareja, laitureita, veneitä ja pieniä laivoja.
.
Jatkan etelään tien itälaitaa, jossa kävelytie on hiekkapohjainen, eikä asvaltoitu. Rannan puolella tulee vastaan Österhamn, Maarianhaminan venesatama. Tien länsipuolella kulttuuri- ja kongressikeskus. Päämääräni on Maarianhaminan itä-länsi-suuntainen pääkatu Storagatan, joka muodostaa leveän puistokadun yhdessä Norra Esplanaden-kadun kanssa, ja jonka itäpäässä on kaupungin Taidemuseo. Kello on jo 11:50.
.
BIO SAVOY, Nygatan 14. Koska huomaan poikkikadun Nygatan, kävelenkin sitä, länsipäähän asti, katsomaan Maarianhaminan ainoata elokuvateatteria (2 salia). Elokuvatalo on valmistunut 1940 ja sen on suunnitellut Erik Bryggman. Sisäänkäynnin edessä on iso lippakatos, mutta ei näy nyt mitään nimeä tai mainostekstiä (vanhassa valokuvassa nimi neonkirjaimin lipan katolla). Viereisessä korttelissa on hotelli Savoy, siitäkö nimi teatterillekin? Lasi-ikkunaan on kiinnitetty esitysten aikataulu ja mainoksia ohjelmistosta: Peninsula, Outpost, Min pappa Marianne, Valhalla, Unhinged, liput 14 euroa, lapsille: Pelle Svanslös, LasseMajas detektivbyrå, 12 euroa. Kummassakin salissa päivittäin näytökset klo 18 sekä klo 20 tai 20:30.
.
Kävelen Nygatanin länteen Ahvenanmaan Lyseolle asti, sitten Östra Skolgatan ja Östra + Västra Esplanaden. Esplanadien välisessä puistossa Maarianhaminan kirkko, Lars Sonckin 1900-luvun alussa suunnittelema S:t Görans Kyrka. Poikkean sisällekin, jossa 4-5 ulkomaalaista turistia, joista yksi mies kyselee innokkaasti englanniksi yksityiskohtia vahtimestari-oppaalta, joka näyttää paikkoja. Nopeasti katsottuna melko tavanomainen pienehkö kirkko, pikkukaupungin keskipisteessä ristikkäisten Esplanadien risteyksessä. Penkkirivejä 15. Vinokattoliepeissä maalauksia.
.
Vaeltelen itään pitkin Pohjoisesplanadin ja Isokadun välistä varjoisaa puistonauhaa. Stora gatanilla on varsin vilkas autoliikenne. Kävelen taidemuseon ohitse puistoja pitkin itärannikon suureen puistoon: Tullarns Äng tai ainakin sen pohjoisosaan: Lilla holmen. Kävelysilta yli salmen tai lammikon, jossa ui parvi tai perhe isoja mustia vesilintuja. Merenrantapuistossa on erikoinen, jylhän kylmän tuulinen ja merellisen karu tunnelma, haluaisin jäädä kokemaan sitä joksikin ajaksi! Puistoon on aseteltu penkkejä ja siellä täällä istuskelee ihmisiä. Täytyy kuitenkin ehtiä läheiseen Taidemuseoon.

*****
ÅLANDS KONSTMUSEUM

Kierrän museotalon pohjoisesta, sisäänkäynti on länsisivulla. Virkailijarouva tervehtii: "Hej!" ja kerron ruotsiksi, että minulla on museokortti. Hän virittää lukulaitteen, jolle näytän korttini. Kävijälle ei anneta tarraa tai kuittia. Taidemuseon puoli on vasemmalla pohjoisessa ja oikealla etelässä on KULTURHISTORISKA MUSEUM, samalla lipulla.
.
Aloitan taiteesta, muutamassa pienehkössä salissa. Näyttelynä mm. Eläimiä, kuten tarkka jättivalokuva kalastetuista kalanpäistä. Yllätyksekseni myös useita suomenkielisiä, tunnettujakin supi-suomalaisia taiteilijanimiä. Seuraavassa salissa kuitenkin omia ahvenanmaalaisia taiteilijoita, joista pidän eniten Jonnie Listherbyn (1948-) maalauksesta "Tänk om..." (1973, olja på duk). Siinä kukat, ruoho ja viherkasvit ovat valloittaneet kivikaupungin kadut, joilla puuhailee ja lentää puutarhureita! Ekologisen herätyksen 1970-luku! Vieressä on Elvi Henrikssonin kaupunkinäkymä. Omana näyttelynään ahvenanmaalainen Jonas Wilen (1974-), jonka työt sopisivat kauhulehtien "goottilaisiksi" kansikuviksi: luurangot nousevat haudoistaan sumuisissa ja hämyisissä suomaisemissa! "Arkeolgisk återkomst", olja på duk. Näyttelytekstit ovat ruotsin lisäksi suomeksi ja englanniksi! Olen ensin saleissa yksin, sitten saapuu tätipari, nuoripari, ja joku mies yksin.
.
Historiallisen museon tiloihin voi siirtyä taidepuolelta suoraan ovettomasta oviaukosta, eteishallissa käymättä, sen peräseinän takaa. Silloin kävijä tulee kuitenkin monivuosisataisen ja -tuhantisen historiallisen aikajanan loppupäähän. Viimeisessä valtavassa lasivitriinissä mm. lasten ja nuorten leikkikaluja 1900-luvun vuosikymmeniltä, View Master 3D-kuvakiekkojen katselulaite ja ensimmäisiä pelitietokoneita. Ensin voikin kiertää aikakausia takaperin (kohti talon eteläpäätä), palaten sitten takaisin vuosisadat oikeassa aikajärjestyksessä. (Vanhanaikainen apteekki on omana huoneenaan.) Näyttely on komeasti aseteltu ja kiintoisa, paljon pieniä yksityiskohtia. Voisin viihtyä pari tuntia, ehtimäni vajaan tunnin sijasta.


STRANDGATAN, katu museolta kohti pohjoista, näyttää vilkkaalta kauppakadulta. Veikeätä rakennuskantaa, monen muotoisia 2-kerrostaloja, joissa ravitsemusliikkeitä ulkoterasseineen. Ensin vasemmalla avara tori, jonka puistikko-osassa lapsille paljon leikkivälineitä. Torin pohjoislaidalla omana talonaan lasipalatsi, jonka täyttää suuri ja siististi järjestetty EMMAUS kirpputori. Myös suomenkielisille käytetyille kirjoille varattu oma hyllykkönsä. Jokin erikoinen lautapeli, 4 euroa. Pinoittain ruotsinkielistä Nakke Nakuttajaa (Hacke Hackspett). Eniten esillä vaatteita ja kodintavaraa. Asiakkaita kohtalaisen paljon, sopivasti ruuhkautumatta.
.
Kokeilen "kauppagallerian" läpikävelemistä, mutta vain umpikuja perällä olevaan ravintolaan. Kuljen länteen Norragatania. Torggatanin varrella ohitan kaupungin kai ainoan kirjakaupan. Sen ulkoseinustalla on tarjolla 3 euron kirjoja. Poikkikadulla pohdin poikkeamista ainoaan keskustassa näkemääni ruokakauppaan, valintamyymälään, jonka ovella vilisee asiakkaita. En usko ehtiväni, kiiruhdan mieluummin Norra Esplanaden -katua länteen, päästäkseni länsirannan merimuseoon.

******
ÅLANDS SJÖFARTSMUSEUM

Merimuseo parissa yhteen kytketyssä talossa, mistäköhän ovesta sisään? Pohjoisempaan taloon. Suomenkielisiä perheitä menossa myös, perheenisä muistelee ääneen edellisiä käyntejä ja muutoksia sen jälkeen. Sisällä eteishalli kaksikerroksinen pitkin portain. Valikoin hyllyköstä esitteitä. Alakerrassa lipunmyyntiin kymmenen ihmisen jono, lisäksi jonoon tulee museokaupassa ostoksia tekeviä. Asiakkaat puhuvat selvää suomea kassan neitosen kanssa, joka saattaa olla ruotsinkielinen opiskelijatyttö Turusta, kesätöissä. Museokortilla yhteislippu merimuseoon ja Pommern-laivaan, "kumpaan ensin?" Paperista kuittia pitää näyttää Museolaivan lipunmyynnissä!
.
Merimuseon talossa ollaan kuin laivassa. Kaksi kerrosta kuin laivan kansia. Ovista pääsee kannen alle kajuuttoihin ja messeihin. Elämysmuseo! Filmejä ja ihmisten tarinoita. Ruoreja, köysistöjä ja koneistoja. Museon kolmas kerros on kellarissa, jossa vaikkapa moottoreita.
.
POMMERN. Ulko-ovi museosta länteen pihalle, josta kävelysilta vanhaan purjelaivaan, joka on hämmästyttävän ISO! (Pituus 94 metriä, leveys 13 metriä, isomasto 46 metriä, miehistöä 26, rakennettu 1903 Skotlannissa). Sivu-ulkokannella suomea puhuvan lipuntarkastajan myyntitiski, hän lukee laitteella paperisen lipun kuviokoodin ja tarjoaa ääniopastusta kannettavasta laitteesta, mutta en halua kuljettaa mukanani vehjettä, otan vain esitteen. Museoasiakkaita näkyy tulleen kauniina iltapäivänä paljon, erikielisiä, monista maista.
.
Kierrän ensin laivan ulkokannet. En viitsi nousta tikasportaita ylemmille täkeille, laivan molemmissa päissä. Kurkin oviaukoista työpajaan, kokin hyttiin, ym. eri ammattilaisten sisätiloihin. Laskeudun pääkannen alle valtavalle "välikannelle" (jolle sijoitettiin osa lastista), jonka alla vasta varsinainen lastiruuma! Tilaa riittää leveys- ja pituussuuntaan, kun tyhjänä ilman lastia. "Pohjalastin (esim. hiekan) tyhjentämisestä" on tehty tietokonepeli! Ulkomaalainen tyttöseurue istuu penkeillä katsomassa mustavalkoista filmiesitystä. Näytökseksiköhän miehet reivasivat purjeita ulkokannella, vetivät köysiä. Mastoihin kiipeäminen taikka rikiin nouseminen oli kylttien mukaan ankarasti kielletty.

*******
GABRIELLALLE

Seurasin kelloa, varatakseni tarpeeksi aikaa Viking Gabriellalle palaamiseen (merelle lähtöön klo 16 mennessä) ja poistuin jo klo 15:20 Pommern-laivasta. Kävelin rantapromenadia etelään. Ensin ohitin Birka-terminaalin, jonka edessä istui penkillä rivi turisteja. Matkamuistomyymälä. Sitten kohta Silja / Viking-terminaali. Kävelen sen ohi, koska minulla riittää vielä aikaa, niin kauas etelään puistikkoon, että näen viimeisenkin laivan etelässä eli Viking Gabriellan. (Se oli aikavälillä klo 12-15 käynyt merellä väistääkseen Turku-Tukholma -reitin laivoja, mutta palannut samaan laituripaikkaan kuin aamullakin.)
.
Menen terminaaliin sisälle latviaa puhuvien turistien perässä. Näytän hytinavaimena toimivan maihinnousukortin kuviokoodia lukulaitteelle päästäkseni portista. Kohtaan vartijoita, jotka kysyvät: "Vikingille? - Portti 6!" - Tosiaankin pitää olla tarkkana risteyksessä, ei riitä pelkkä etelää kohti kulkeminen: Ylempi ramppi 6 vie Gabriellalle ja alempi ramppi 4 Riikaan menevään laivaan! Maarianhamina on vilkkaampi satama kuin mihin olen tottunut Helsingissä tai Tukholmassa tai Turussa!
.
Yksin kuljen paahtavan auringon kuumentamaa, läpinäkyvien seinien suojaamaa, pitkän-pitkää ramppia kauimmaiseen eteläpäähän, klo 15:40-45. Laivan lähtöaika on klo 16 ja laivaan pääsy klo 15:50 asti, ovatkohan muut tulleet aikaisemmin? Ramppi vie suoraan Gabriellan 7. kannelle, josta laskeudun hissillä 5. kannelle, käydäkseni hytissäni.
.
Klo 15:50 kuulen laivan koneiden käynnistyvän ja kiiruhdan hissillä kannelle 9, sillä haluan nähdä vielä Maarianhaminan maisemia! Kipuan vielä kahdelle kaikkein ylimmälle ulkokannelle. Etsin varjoa auringolta. Katselen miten kaupunki etääntyy laivasta. Näen ylhäältä Maarianhaminan pinnanmuotoja, kukkuloita ja muita rakentamatta jääneitä vihreitä vyöhykkeitä. Tiivis asutus on hajasijoitettu, miksi tyhjät kohdat? Merivartiotorni jollakin kukkulalla, Sjöbevakningsstation. Puolen tunnin päästä nähtävillä merimerkein varustettuja karuja autioita luotoja. Laiva poikkeaa käymään Ruotsin aluevesillä, jotta laivassa voidaan myydä nuuskaa.

********
TALLINNA

Seuraavana aamuna n. klo 7:45-8:15 Viking Gabriella pysähtyy Tallinnan satamassa. Seuraan yksin ulkokannelta millaista liikennettä näkyy kulkurampeilla. Vain muutamia ihmisiä poistuu ensin laivasta, sitten hieman enemmän saapuu laivaan. Ulkokannella viitsii käydä aamulla vain pari ihmistä minun lisäkseni. Kas, Tallinna ei ole vielä valmis: nostokurkia näkyy paljonkin, korkeita taloja on tullut kai lisää viime vuosina, jolloin en ole käynyt katsomassa. - Helsinkiin Gabriella saapuu klo 11:15.