keskiviikko 8. elokuuta 2018

643. Pohjolan pääkaupungit junalla v. 1981

Helsinki keskiviikkona 26.8.1981. Kirjettä Mirjalle ja kauhea kiire kaupungille - valuuttoja, filmiä, lainakirjojen palautuksia, matkavakuutus. Junalla Turkuun. (Pohjola Junalla -lippu.) Viking Rosella, mistä löytää hyttinsä, kiertelyä ja etsiskelyä. Tyhjänpuoleista kansipaikoilla. Hytissä suihku, sitten uni (horros), aamulla herätyskuulutukset, voileipä ja kahvia baarissa.
.
*
TUKHOLMA, torstaina 27.8.1981, sävähdyttävää, klo 07:00, kirpeä ilma, aurinkoa, ensimmäinen bussi 43 ehtii lähteä, rahan kaivelua seuraavaan, nenän niistämistä, ilmainen bussi onkin! (vuonna 1981). Slussenille, rauhallista aamua, Tunnelbanan, yritys ostaa Turistikortti busseihin, ei - sen saakin (v.-81) vain Liikennelaitoksen myymälästä, joka avautuu klo 8. Pohjoiseen kävellen läpi Vanhan kaupungin, jossa seinät on raapustettu täyteen töherryksiä, iskulauseita. Harvoja kulkijoita. Sillat, valokuvia.
.
Tukholman kaupungintalo, piha näyttämöineen, ranta puistoineen. Asemalle siltoja pitkin, turistikortti busseihin, makuupaikan osto junaan Kööpenhaminasta Osloon ja halvempi lepovaunupaikka Oslosta Tukholmaan, helposti.
.
1) Nordiska Museet, mainio kummituslinna, jossa upea "Resa i Sverige" -näyttely, opiskelijalipulla. Myös saamelaiset ym. kokoelmat. Sitten lähellä 2) Wasa-laivan museo. Sieltä rantoja pitkin keskustaan, tavaratalo Pub, jonka ravintolassa spagetti-annos, käynti vessassa.
.
Kulturhuset, ulkomaisia sanomalehtiä selaillen. Skeppsbron, suomalaisen vanhan turistipariskunnan neuvominen kohti Vikingin laivaa. "Kaukana, pitkä matka kävellä", arvelen. "Meillä on koko päivä aikaa." Gamla Stan, kaksi huutavaa nuorisojoukkoa. Piparien tarjoajia. Istuskelua Stortorgetilla. Sitten vielä yksi museo, 3) Moderna Museet, jonka eka huone on tylsä, mutta jatkossa paranee.
.
Illalla rautatieasema. Matkatoverini Ulla lähtee klo 21:n jälkeen Kööpenhaminaan aikaisemmalla yöjunalla, johon hän oli saanut Helsingissä makuupaikkalipun, minä en. Odottelen seuraavaa junaa pari tuntia. Asemahallissa pitkätukkainen vaalea poika huutaa mölisee: "MÖÖ! MÖÖÖ!" Vartija tai poliisi ei välittäisi puuttua häiriöön. Vastahakoisesti hän jättää juttukaverinsa ja menee meluajan luokse, kysyneekö papereita. Sitten vartija kävelee ulos ja poika aloittaa heti huutamisen uudelleen: "MÖÖ! MÖÖÖ!"
.
Menen junaani puoli tuntia ennen lähtöaikaa klo 23:08. Tutkin paikkoja, juon vettä, pesen hampaat. Hyttikumppanit tulevat vartin ennen lähtöä. Alapetin suomalainen ei sano sanaakaan, hänen matkalaukussaan lukee E. Leppäkoski, Åbo Akademi.
.
Sebastianilta näyttävää nuorta-miestä (vaihto-oppilasta tai lomavierasta) on saattamassa "Ruotsin-perhe", erosuukoin. Yläpeti on pojan, hui ui! "Tror du han kan alls sova där", huolestuu perheen tyttö. Saattajien poistuttua, junan lähdettyä, poika polttaa tupakan käytävässä. Katselemme avatuista ikkunoista pimenevään öiseen kaupunkiin.
.
"Minne meet, mistä tuut?" Hän on hollantilainen, sanoo käyneensä Suomessa pienenä, ei muista mitään: "Viihdytkö Suomessa? Olen aina halunnut kysyä suomalaiselta, vaikuttaako Neuvostoliiton uhka Suomen politiikkaan?" "Ei vaikuta jokapäiväiseen elämään, ulkopolitiikkaan kyllä." (Hän kehottaa minua loikkaamaan länteen.)
.
Yöuneni on osittainen. En saanut konduktööristä selvää, meneekö juna matkustajineen salmen yli lautalla Tanskaan. Kuuden maissa aamulla kuuluu ulkopuolelta terävää kolinaa, työmiesten huutoja toisilleen ja kolketta, kun vaunut asetellaan raiteilleen lautalle. Kukaan ei nouse vuoteeltaan. Aamulla Leppäkoski juttelee säästä ruotsiksi.
.
**
KÖÖPENHAMINA, perjantaina 28.8.1981. Ulla on pirteänä laiturilla junaa vastassa. Katetut laiturit, asemahallissa on paljon myyntikojuja. Ovesta kun menemme ulos, Tivoli on aivan vastapäätä. Kello on jo lähes 9. Kierrämme korttelin ympäri informaatiotoimistoon, josta saan kartan bussireitti-merkintöineen. Ostamme asemalta päiväliput kulkuvälineisiin.
.
Kävelemme raatihuoneentorille Rådhusplatsenille ja eteenpäin kävelykaduille Strögetille, missä juomme aamukahvit. Ostan postikortteja kadulta. Liikkeitä vasta availlaan. Aika vilkasta. Kongens Nytorv, kiva ympyräpuisto. Istuskelua, valokuva, paloautoja. Nyhavn tatuointipalveluineen merimiehille.
.
Kävelyä ja sekoilua: väärään suuntaan bussilla, bussi palauttaakin meidät takaisin Rådhusplatsenille. Uudella bussilla pääsemme linnakepuistoon, joka on ihana, kuin olisimme maalle tulleet! Mikä vihreys ja rauha, vesi sorsineen, lumoavaa! Vaihdan uuden filmin kameraan. Keltaisia kasarmeja, jokunen sotilas.
.
Kävelemme Langelinielle, jolta löytyy Pieni Merenneito ja Suuri turistijoukko. Paviljonki ja bussin odottelua. Joku viisikymppinen herrasmies luulee mun olevan lähdössä pois autollani ja toivoo saavansa vapautuvan pysäköintipaikan?
.
Ajamme bussilla Taidemuseolle tai vähän sen ohi. Kävelemme Kasvitieteellisen puiston halki. Juon Tukholmasta ostamani tölkki-cokiksen. Museossa on niin hölmöjä kuin hyviäkin tanskalaisia tauluja sekä ulkomaisia mestariteoksia. Elävät tytönkuvat! Vaatesäilytyslokerot kellarissa ja iso hissi.
.
Palaamme Strögetille, etsimme ruokapaikkaa. Syön tonnikalasalaatin. Sitten Studie- ym. Strasseille, etsin sarjakuvakauppa Fantaskin, jossa kuluu 15-20 minuuttia. Olisi Corbetia, Heavy Metalia, Daisya ja Donaldia. Ostan äkkiä ja halpaa, uskaltamatta tuhlata. Hej! Sain myös luettelon.
.
Ajamme bussilla Eläintarhaan, joka onkin jo kiinni. Lähdemme S-junalla Klampenborgiin. Matkustajina on kauheita punkkareita, jollakulla on oikein harjoiteltu kaikkea halveksuva ilme ja huulien asento. Nuoret riitelevät paikallisjunassa mummojen kanssa ja mekastavat. Sitten junaan tulee huutava mies: "Lapset aina mekastaa, ei ole rauhaa ollenkaan!" Mies jaksaa huutaa solkenaan pari asemanväliä, ennen kuin poistuu, jatkaen keskeytyksettä huutoaan, mutta äänen vaimetessa etäisyyden kasvaessa. Vasta sitten saavat lapset sanansijaa huutaa takaisin.
.
Klampenborg, pääteasema. Ei näy mitään tienviittoja vanhaan huvipuistoon, turhaan kävelemme pari kilometriä kohti Helsingöriä. Lehtipuita ja kohtalaisen vilkas liikenne. Käännymme takaisin ja menemme edes Bellevuen uimarannalle. Hienoa hiekkaa ja jokunen illan maleksija. Kävely ihanan ruohokentän poikki. Ranta on idässä ja lännestä löytyy Dyrehavnin portti sekä tie Bakkenin huvipuistoon, mutta meillä ei ole enää aikaa!
.
Palaamme junalla kaupunkiin. Mitä enemmän kurittomat lapset ja nuoret telmivät ulkona junaradalla tai junan ovilla, sitä kimakammin veturin pilli viheltää!
.
Tivoliin sitten illaksi. Mustaihoinen mies sekoittaa minulle milkshaken, pirtelön, yllätyksekseni mielestäni pahanmakuisen. Popcorn ei myöskään maistu minulle.
.
Huvipuisto muuttaa satumaista ulkonäköään illan pimetessä ja lamppujen syttyessä. Kauniita heijastavia vedenpintoja. Paljon asiakkaita perjantai-iltana, neuvon jonkun kysyjän rahanvaihtoon. Eipä Tivoli kuitenkaan ole paljon mitään, jos ei tuhlaa rahaa!
.
Rautatieasemalle. Juon asemahallissa vedellä laimennettua colaa. Ostan kuuman kaakaon automaatista, se maistuu hyvältä! Junassa hyttikumppanini ovat kaksi norjalaista miestä. Yläpetillä lihava iloinen nuori kaljuuntuva, joka kysyy minne menen? Alapetillä upseerityyppi, joka neuvoo norjaksi missä on kassini paikka, mutta luovuttaa kun en ymmärrä kieltä. Hänellä on vaimo viereisessä hytissä ja hän poistuu aamulla jo aikaisin. Vuoteeni on taas kolmesta keskimmäinen.
.
Junan päästyä yöllä Ruotsin puolelle huudetaan käytävältä passintarkastusta. "Me olemme norjalaisia!" vastaa alapetin mies kaikkien puolesta, kun ovi avataan käytävältä, minkä jälkeen ovi suljetaan heti taas.
.
Aamulla menen vaunun käytävään katselemaan Norjan vuoristoisia, kiehtovia maisemia. Vaununi on junan viimeinen, joten voin helposti mennä peräovelle katselemaan ikkunasta taakse jäävää rautatietä. Vaunu on norjalainen ja siinä on miellyttävän iso vessa, parempi kuin muiden Pohjoismaiden junissa.
.
***
OSLO, lauantaina 29.8.1981. Haen aluksi kartan aseman lippumyymälästä. Ulkona rinkkaselät matkailijat kyselevät sitten minulta, mistä sain kartan?
.
Kävelemme pääkatua Karl Johannia luoteeseen. Kaffestuvassa nautimme aamukahvin, leivän, maidon. Kauppatori. Palaamme vähän taaksepäin kirkkoon. Käymme tavaratalossa, josta mieleeni jäävät lelut. Ostan postikortteja, paikallinen R-kioski on Narvesen.
.
Kävelemme kaupungintalolle. Bussikartta ei ole ilmainen vaan maksaa 10 Norjan kruunua! Bussimatkat maksavat 600 äyriä/kerta. Kallista! Kävelemme kuninkaanlinnan puistoon, jossa valokuvaan.
.
Ajamme raitiovaunulla lukuisten suurten patsaitten mahtavaan Vigeland-puistoon. Aurinkoista säätä, mutta matkaväsymystä vähäunisten juna-öiden jälkeen ja istuskelua. Holmenkollen hyppyrimäkineen näkyy korkealla kaukana taustalla. Saamme odottaa kauan toista raitiovaunua takaisin keskikaupungille, olisiko 20-30 minuutin välit, ei kymmenen tai viiden.
.
Keskustaa täyttää hirveä tungos lauantaina. Ai onkin kommunistien tai Radikale Venstren vaalikokous jossakin. Kaikkialla pylväissä näkyy vain rouva Gro Harlem Brundtlandin ja hänen sosiaalidemokraattiensa vaalimainoksia, missä Höyre, porvarit?
.
Syön Wieninleikkeen grillissä Kaffestuvan yläpuolella. Mureaa, mutta vetiset vihannekset, paljon perunaa. Vietnamilaistyttö tarjoilijana. Saksalaiset kysäisevät minulta aterian hintaa, joka oli 29 kruunua.
.
Ajamme bussilla 30 Bygdöylle, mutta jäämme liian aikaisin pois ja saamme kävellä. Folk Museum on kuin Helsingin Seurasaari. Liput 8 Norjan kruunua, opiskelijoille 6 kruunua, mutta vain norjalaisille opiskelijoille, selittää vahtimestari norjaksi. Emme sitten menekään museoon, joka ei olisi enää aukikaan kuin puoli tuntia.
.
Käymme 5 kruunun lipuilla paria Viikinkivenettä esittelevässä Viikinkimuseossa, joka tuntuu vähän vaatimattomalta. Tilausbusseja ja turisteja on kuitenkin pihalla kuin Vilkkilässä kissoja. Lapsilla lukee hatuissa 'Uganda', laivastako, risteilyltäkö?
.
Tytöt tukkivat laumana tietä ja matkakassini painaa: kannan mineraalivettä, omenia, mehua ja jogurttia, tavaratalosta ostettuja. Ullan kanssa ehdimme samoilla bussilipuilla paluumatkalle keskikaupungille, koska vaihto-oikeus säilyy tunnin ja lippuihimme oli leimattu myöhäinen kellonaika. Pakistanilainen bussikuski nyökkää hyväksyvästi. Hänellä on pieni tytär mukana ajelulla, päivähoidossa?
.
Kävelemme kaupungintalon läheisille rannoille. Rooseveltin patsas on ulokkeella. Katselemme ja syömme. Menemme muurien sisälle Akershusin linnakkeeseen. Sieltä korkealta avautuvat komeat näköalat merelle ja kaupungille. Uganda-laiva lähtee satamasta vesille! Kiva ruohokenttä linnan muurien sisällä, istun nurmella ja kirjoittelen hitaasti postikortteja, ainakin Pirkolle, Riitalle, Marjutille, ehtisinkö useammille? Ihmettelen, mistä saisin postimerkkejä, kun on lauantai, eikä ole automaatteja? (Rautatieasemalta, Narvesenin kioskista).
.
Illan tullen lähdemme linnasta pois. En uskalla mennä suorinta tietä sotilasvartion ohi, kun äskettäin Oulussa vartiomies oli ampunut sotilasalueen läpikulkijan. Tänään sotilaita oli koko iltapäivän marssinut edestakaisin vartiokierroksilla Akershusin valleilla. Kun pari poikaa oli kaivanut esiin pulloja, sotilas oli muuttanut reittinsä poikia kohti, jolloin toinen pojista pakeni, mutta toinen lähti pois vasta sotilaan puhuteltua häntä.
.
Elokuun viimeisenä lauantai-iltana pääkatu Karl Johann raikuu musiikkia. "Katu on meidän", lukee seinäkirjoituksessa. Nuoriso parveilee. Musiikki soi täysillä katuvarren ravintoloista. Kävelemme Ullan kanssa juna-asemalle ja sieltä ulos taas, tyhjää pimeää etelän puolta. Satamaan, josta lähtee kolmena päivänä viikossa matkustajalaiva Kööpenhaminaan.
.
Pimeä vedenpinta ja ranta asfalttia. Syömme appelsiineja ja juomme Fanta-mehua. Humalainen tai alkoholisti tulee juttelemaan norjaksi, en ymmärrä norjaa. Hän kysyy mistä tulen, olenko tanskalainen? saksalainen? ruotsalainen? "Fra Finland!". "Fra Finland - Suomi, Suomi!"
.
Palaamme rautatieasemalle, Ulla vaihtaa viimeiset Norjan kruununsa makkaraan ja saa vähän alennusta, kun raha ei aivan riitä. Minun tekisi mieleni paikallista päivälehteä ja sarjakuvalehteä Donald Duck & Co, mutta ne jäävät ostamatta. (Olen kyllä Oslon Aftenpostenin ja Norjan DD:n ostanut Suomesta).
.
Kolmannen yön junamme, reitillä Oslosta Tukholmaan, on ruotsalainen. Vaunu eroaa tanskalaisesta ja norjalaisesta siten, että vessassa on enemmän kirjoitettuja ohjeita!
.
Lepovaunupetiini ei kuulu alulakanaa. Hytti on kuudelle matkustajalle, mutta sinne tulee kanssani vain yksi, roteva, lihava sänkitukka, joka vääntelee ikkunan kaidetta täysin voimin kuin yrittäisi irrottaa sen tai muovailla sen kieroksi. Miehellä on mukanaan rinkka ja hän puhuu englantia.
.
Lepovaunuhyttejä näkyy olevan tyhjillään. Ullalla on jo Helsingistä ostamansa makuuvaunupaikka. Naapurihytissä on opiskelijoita, joku tyttökin. Kolmas nukkuja tulee minun hyttiini yöllä matkan varrelta. Minusta on vähän tylsää joutua nukkumaan pukeissani, totuttuani makuuvaunujen oikeiden vuoteiden ylellisyyteen peiton alla, lakanoiden välissä.
.
****
TUKHOLMAAN sunnuntaina 30.8.1981 tulemme takaisin aamulla ajoissa. Osaan neuvoa jugoslavialaista siirtolaista juna-asemalla oikealle laiturille. Köpiksessä minun tuli neuvottua eräs herra toimivalle Coca-cola-automaatille.
.
Sitten Tunnelbanan, till Tekniska Högskolan. Sieltä alkaa bussilla pitkä matka Kapellskäriin Vikingin laivalle, joka kulkee lyhintä meriväliä vain Naantaliin asti. Haitaribussi jatkeineen eli pitkä nivelbussi tulee melkein täyteen, siihen jää vain neljä tyhjää istumapaikkaa. Näen kaiken, koska istun itse keskellä takapenkillä, vieressäni kaksi tyhjistä paikoista ja molemmin puolin ikkunapaikoilla matkustajat.
.
Turhaa sekoilua meillä Kapellskärin laivaterminaalissa, sillä onhan meillä jopa hyttikin ostettuna päivämatkalle, numero 131 alhaalla kansien alla. Lepäilyä hytissä, vettä, omenia, mutta ennen Maarianhaminaa nousu yläkansille, syömään puna-ahventa baarissa, 15 markkaa, kruunuilla maksettuna.
.
Joku miesasiakas ehkä huijaa, kun sanoo kassalle antaneensa 50 markkaa. Kassarouva muistelee, että sai 30 markkaa, mutta antaa periksi valittaen: "Minun palkastani se on sitten pois, hyvä että kelpaa! Ja tämä on jo toinen kerta!" "Ei varmasti minun kohdallani!" kähisee miesasiakas.
.
Ostan taxfree-kaupasta suklaata 30 markalla. Istuskelemme Ullan kanssa baarissa katsellen ulos merelle. Merinäköala ja kaunis saaristo koko ajan näkyvissä, Ahvenanmaan ja Turun. Televisio näyttää maaottelua Suomi-Ruotsi! "Juokse Hannu Mykrä!" Joku äijä-matkustaja menee korjaamaan tv-kuvaa ja saa sotkettua näkymän täysin! Mutta kärsivällisesti uurastaen hän saa sittenkin vielä palautettua kuvan.
.
Naantalissa siirrymme illalla junaan eli kiskobussiin, jolla ajamme Turkuun. Turussa on sitten melkein tunti odotusaikaa ennen Helsingin-junan lähtöä. Ranskalainen turisti kysyy junailijalta miten pääsisi "Turun satamasta Helsinkiin" ja konduktööri alkaa neuvoa turistia Turun satamaan. Eräs suomalainen rouva opastaa kuitenkin ranskalaisen Helsinkiin menevään junaan.
.
Helsingissä ajan bussilla kotiin klo 24 ja matka on ohi! Viihdyin, vaikka harmittelen mitä kaikkea etukäteen suunnitellusta ohjelmasta jäi toteutumatta. Turhaa sekoilua ja liikaa aikaa odotteluun. Miten paljon kaikki maksoi, tonnin! Oslossa alkoi vähän väsyttää museoissa ravaaminen ja vaihtui oleiluun. Matkakokemusta sain ja vapauden tunteesta pääsin nauttimaan.
.
*****
Paljonko maksoi, vuonna 1981?
Pohjola Junalla (Nordturist) 21 päivää: 660 markkaa.
(660-300=360, sillä samalla junalipulla (6x50 mk)
tein 6 ekaa Kuntabongaus-matkaani 6 kaupunkiin:
Turku, Pori, Rauma, Vaasa, Oulu, Joensuu)
.
Laivamatkat 35+25 = 60 markkaa
Laivahytit 49+20=69 markkaa
Laivabussi Kapellskäriin 11 mk (140)
Junien (3) makuupaikat yht. 190 markkaa.
Kaikki yhteensä 690-990 mk vuonna 1981.
.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti