648. Himanka Onnibussilla ja Lohtaja kävellen

Kampin lähtölaiturilla matkustajat kursailevat nykyään, kuka menisi ensiksi Onnibussiin, kun jokaisella on kuitenkin etukäteen varattu paikkanumero - paitsi Matkahuollon kautta ostaneilla tytöillä, jotka joutuvat siirtymään Meilahdessa ja Lommilassa. Onnibussi on melko täynnä Helsingistä Turkuun klo 19:15-21:30, sitten väljä. Kuljettaja vaihtuu Turussa ja toisen kerran Vaasan etelälaidalla huoltoasemalla, jossa tyhjennetään auton käymälän säiliö.
.
Kokkolan jälkeen 04:20 bussi ajaa kovaa vauhtia. Painan pysäytysnappulaa jo 4:50, ettei vain ajettaisi pimeässä Himangan kirkon ohi? Stop-merkki ei syty eikä merkkiääntä kuulu. Painan tuloksetta seuraavankin rivin nappulaa ja kävelen takaosista toisen kerroksen etupenkille tähystämään. Kuljettaja kuuluttaa Himangan, olisiko laittanut pysäytysmerkin äänettömäksi, jotta Ouluun-menijät saisivat nukkua.
.
Lähden heti kävelemään etelään tai lounaaseen samaa tietä jota äsken ajettiin. Valtatie 8:lla on Himangan keskustassa jalkakäytävä! Bussi jää pysäkille 3 minuutiksi tasaamaan aikataulua. Jalkakäytävä erkaantuu pian ruohokaistaleella ja päättyy Kannuskyläntien risteykseen. Tuo vanha mutkitteleva kylätie kulkee valtatien suuntaisesti lounaaseen. Katuvalot syttyvät heti tullessani, liikekytkimelläkö vai ajastettuna kello viideksi? Näen peltolakeuksia tien itäpuolella, metsän ja taloja länsipuolella. Valtatie 8:n liikenteen ääni kuuluu.
.
Parin kilometrin jälkeen Tomukyläntien risteys. Jatkan toiveikkaasti eteenpäin teollisuushallin ohi, vaikka tie kapenee ja katuvalot loppuvat. Minulla on taskulamppu. Tie vähäistyy kärrypoluksi ja tien haara kääntyy Valtatietä kohti, päättyen pellolle. Pari hevosta katselee minua uteliaasti laitumeltaan. Pellon ja tien välissä on tuuhea vesakko ja leveä painauma, ehkä kuivunutkin oja, mutten halua riskeerata, vaan palaan Tomukyläntielle.
.
Valtatie 8 onkin helppo käveltävä! Asfalttia on leveästi valkoisen viivan ulkopuolella ja uloimpana vielä siisti leveä tasainen piennar! Puolen kilometrin päässä etelässä Kalajoen ja Kokkolan, Pohjois- ja Keski-Pohjanmaan Maakuntien raja, sekä samalla Himangan ja Lohtajan raja.  (Himanka oli keskipohjanmaalainen kunta ennen yhdistymistään  Kalajokeen.)
.
En huomaa lähteä oikaisevaa pientä hiekkatietä länteen kohti Lohtajan kirkonkylää, vaan vasta isosta risteyksestä "Niemelä 4 km". Tämä Lohtajan sivutie alkaa pätkällä asfalttia, sitten tienpohjana on kovaa hiekkaa ja myöhemmin karkeaa soraa. Kilometrin päässä selkeä risteys, jossa tärkeille teille ohjaavat opasteet <<< länteen ja >>> etelään. Syrjitty pikkutie itään on oikotie, jota en huomannut tulla, mutta jota pitkin aion palata Himangalle.
.
Painorajoitettu silta 40 tonnia / 16 tn ylittää Viirretjoen. Kyläkyltti Ala-Viirre toi mieleen "alavireen". Kauppilantie kaakkoon. Valtatie 8 näkyy ja kuuluu avarien peltojen takaa etelästä. Jonkun valmistalo on rakenteilla, toisten valmiina, kolmansilla perinteisiä vanhoja maalaistaloja.
.
Liikennemerkki varoittaa: mutkainen tie 3 km. Tie mutkittelee metsässä. Tienpohja on karkeaa soraa, joka pistelisi kipeästi lenkkitossujen pohjan läpi, muttei onneksi paksupohjaisempien kävelykenkien. Yritän kulkea tasaisimpia autojen tekemiä uria. Harvojen autojen ääni kuuluu jo kaukaa takaakin!
.
Hirvi juoksee edessäni tien poikki etelään! Olin kuullut ison eläimen liikkumisen rytinää jo aikaisemmin. Muita luontohavaintoja monet valtavat sienet tien laidalla.
.
Tukkani alla alkaa kutista, enkä kampaamallakaan löydä syyllistä. Kutinan paikka vaihtelee. Joskus saan näppieni väliin mustan hyönteisen, jonka viskaan pois. Löydän uuden samanlaisen, vai onko se juuri sama: pieni hämähäkki, sitkeähenkinen, ei kuole mihinkään ja roikkuu mukanani vielä Onnibussissa paluumatkalla.
.
Pohjolan Matkan bussi ajaa hiekka- tai soratiellä ohitseni Lohtajan kirkonkylän suuntaan, hiljentäen vähän kohdallani, noin kello 7. En ole pysäkillä, jonka merkin huomaan seuraavan mutkan takana.
.
Mitenkähän löytäisin internetissä tietoa paikallisliikenteestä, jota ei ole Matkahuollon sivuilla, ainakaan Oulussa, olisiko Lohtajalla? Matkahuollon haku on tulokseton, jos ei tiedä oikeaa lähtöpysäkkiä ja käytössä olevaa määränpäätä. Miksei lähtöpysäkin valitsemalla voisi saada ensin listan kaikista määränpäistä?
.
Olen kävellyt jo kaksi tuntia ja vireeni on hyvä. Mutkatien pituus 3 km herätti toiveen, että sen jälkeen tulisi hyvä tie? Ja niin tuleekin, asfaltti alkaa Lohtajanjoesta, samoin tien laidalla talot. Puolen kilometrin päässä tienhaara luoteeseen: "Ohtakari 10" ja lounaaseen "Lohtaja 1".
.
**
LOHTAJA. Taajama alkaa klo 7:25. Olen kävellyt Himangan kirkolta 2,5 tuntia, arviolta 14-15 km. Jalkakäytävä ja asuintaloja. Iso koulu ja pienempi Kirkonkylän koulu, sekä paloasema ja muita julkisia rakennuksia tien länsipuolella.
.
Maalaiskylälle tyypillinen moderni 3-kerroksinen tiilipäätyinen talo, pohjakerroksessa tyhjiä liiketiloja ja mainos: "Asuntoja myytävänä". Vieressä ruokakaupaksi Sale, josta kaikuu kovalla volyymillä radion ääni klo 7:30. Kuorma-autot tuovat kauppaan tavaraa.
.
Puolen vuosisadan pysähtyneen tunnelman aukio, jossa kolme kahden kerroksen kivitaloa, joista kahdessa useita huoneistoja, kolmas, omakotitalo, myytävänä. Eräässä puutalossa koristeellinen veranta L:n sisäkulmassa. Toisen puutalon ulkoseiniin on kiinnitetty kolme maisemamaalausta. Ateljee-Galleria Karhintie, jossa myös kirpputori. Taiteilijan omakuvana pystyssä leipälapio, jolla päähineenä baskeri.
.
Kirkonmäki, jolla iso epämääräisen pyöreä tori. Kierrän suuren keltaisen puisen ristikirkon (1768). Hautausmaan ja kirkon välissä on kaunis kivinen muuri tai pengerrys. Erillinen tapuli (1734), jonka edessä päivystää maailman suurin vaivaisukko, "Lohtajan puuäijä" (1825, Juho Koski).
.
Topeliuksen sadussa 'Vaivaisukko' ('Lukemisia lapsille I') on "Puu-Pietari" veistänyt Lohtajan vaivaisukon kerjäämään puolestaan. Uhraan lantin patsaan loveen ja kuulen äänen, joka syntyy rahakasan päälle putoavasta kolikosta. Täällä ei lahjoittaja saa kuulla iloista kellon kilahdusta, kuten jossakin muualla! (Vaivaisukkoja on säilynyt noin 108 (alkujaan n. 180:sta), myös yksi vaivaisakka Soinissa.)
.
Torin laidalla on sotilaallinen Rumpalipoika-patsas (1980, Risto Saalasti), jalustassaan laatta: "Kuninkaallinen Pohjanmaan rykmentti 1626-1810". Vieressä metsikössä on museotalo sekä ulkomuseon vanhoja aittoja ja tuulimylly.
.
Suomen sodasta on pystytetty tiedotustaulu kolmella kielellä. Lohtajalla ei taisteltu, toisin kuin Siikajoella ja Revonlahdella, mutta 10'000 miestä osapuolten joukkoja marssi kolme kertaa Lohtajan yli. Lohtajan pappilassa solmittiin alle kuukauden kestänyt aselepo 29.9.1808 (josta tulee lähiviikkoina kuluneeksi 210 vuotta). Venäläiset majoittuivat Junttilan kestikievariin ja Kokkolaan, suomalaiset Himangalle.
.
Puolustusvoimain tiedotustaulu esittää kartan kielletyistä alueista meren rannalla Vattajanniemellä: "Lohtajan ampuma- ja harjoitusalue". Samanlainen pylväs on Ohtakarin tiellä. Ammuntoja tulossa syyskuun alussa.
.
Katseltuani puoli tuntia Lohtajan kirkonkylää aloitan paluumatkan Himangalle, samaa reittiä kuin tulin, lukuun ottamatta yhtä runsaan kilometrin pituista oikotietä Niemeläntieltä itään ja umpikujia Kannuskyläntien vastakkaisissa päissä. Valokuvaan pari kaunista syksyistä peltolakeutta.
.
***
HIMANKA. Bussin tuloon on vielä 50 minuuttia, kun palaan aamuiselle pysäkilleni ja huomaan nyt, miten se on merkitty selkeästi Onnibussin tunnuksella, samoin kuin vastakkainen pysäkki tien toisella puolella. Havaitsen vasta aamupäivän valossa Himangan komean keltaisen puukirkon (1794, Jacob Rijf), jota Henrik Gabriel Porthan piti kauneimpana näkemänään puukirkkona.
.
Kävelen luoteeseen kohti Sautinkaria, merta ja leirintäaluetta (1 km) vievää tietä, jonka varrella on vanhaa rakennuskantaa. Päätän, että 10 minuutin päästä käännyn takaisin. Otan valokuvan rakennusmiljööstä kirkolle päin. Tie tekee vanhanaikaisen yllätysmutkan vanhojen puisten rakennusten välistä ja saapuu Lestijoen rannalle, jota alkaa seurata merta kohti.
.
Perhepientalot tien lounaispuolella ovat rakentaneet vastakkaiselle puolelle omat yksityiset laiturinsa Lestijoen rantaan. Edempänä rantaan on rakennettu myös kävelytie ja nurmikenttä. Rannassa on veneitä ja maisemaa katseleva pariskunta. Joella soutelee vanha mies.
.
Pääsen näkemään merelle asti, vaikken ehdi kävellä perille. Leveän Lestijoen vedenpinta näyttää erilaiselta toisissa kohdissa ja toisenlaiselta kuin merellä. Paikoin on joko hieman väreilevä tai aivan peilityyni vedenpinta.
.
Paluumatkalla huomaan tien lounaispuolella museotalon ja sen eteen siirrettyjä vanhoja puisia maalaamattomia ja harmaantuneita aittoja.
.
Kirkolta kävelen valtatietä 8 pohjoiseen yli Lestijoen sillan. Länsipuolella näkyy Raumankosken entisöity puusilta (1800-luvulta), kaksiosaisena molempien jokihaarojen yli pikkusaareen, jossa on turisteille piknik-pöytiä penkkeineen. Kylän kaupat ovat K-Market valtatien sillan pohjoispuolella ja S-Market eteläpuolella.
.
Valokuvaan kirkon (1794) ja tapulin (1819) niin etäältä, että saan molemmat mahtumaan vierekkäin. Näen kirkon oven vieressä vaivaisukon (1827), josta haluan lähiotoksen. Liikenne on hiljaista, joten voin ylittää 8-tien monesti käyttämättä kertaakaan alikulkutunnelia. Kirkon edessä istuu penkillä rouva, joka tarjoutuu siirtymään, jos haluan kuvata kirkon? Olin vain mennyt hänen taakseen tallentamaan vaivaisukon. Kirkon sisällä palavat valot ja sieltä purkautuu ulos tummiin pukeutunutta hautajais- tai juhlaväkeä.
.
Onnibussi saapuu pysäkille kolmisen minuuttia aikatauluminuutin 11:25 jälkeen. Bussissa on vähän matkustajia ja mietin miten ajo kannattaa? Yllättäen kun katson kelloani, hämmästyn: toinen osoitin on joko kadonnut tai kello on nollautunut aikaan 00:00. Katson kännykkää ja näen, että aika onkin juuri tasan 12:00, harvinainen sattuma oli hämäävä.
.
Enemmän matkustajia matkan varrelta: Vaasasta runsaasti tatuoitu kokki, käy tupakalla pysäkeillä ja soittelee kännykällä äänekkäästi. Joka toinen sanansa on voimasana. Kävi äitiä katsomasta, joka oli halvaantunut puoliksi, "mutta onnellinen". Tapasi kaverinsa Timon, jolla näki avo-bemarin! Timo sanoi: "Kyllä sut saatana tunnen!" vaikka 20 vuotta sitten viimeksi nähnyt! "Et pääse musta ennen kuin olen päässyt avo-bemarin kyytiin!" Ääriradikaali näkyvä tatuointi oli "nuoruuden hulluudessa" kännipäissä otettu, eikä merkinnyt hänelle mitään aatetta, vaan hän haluaisikin vaihtaa tilalle pääkallon, hän oli selittänyt kyselevälle somalille.
.