Saavuin Kuopion bussiasemalle klo 12:35. Kävelytunneli juna-asemalle oli suljettu remontin vuoksi ja rautatie pitikin alittaa Puijonkatua, jota jatkoin sitten Kauppakadun kulmaan asti, vaikka olin kartalta suunnitellut lyhemmän reitin Vuorikatua pitkin. Ohitin perinteisen yksisalisen Kuvakukko-elokuvateatterin!
.
Kauppakatua itään kiiruhdin Kuopion Taidemuseoon klo 12:45. Lipputiskille pieni jono, vaikka kaksi myyjää. Klo 13 alkava Taidevartti veti paljon ikäihmisiä - vaiko ilmainen sisäänpääsy keskiviikkona Veikkauskortilla? Alakerrassa oli vaihtuva näyttely Saastamoisen säätiön nykytaiteen kokoelmasta. Markus Rissasen Suuri käpy (2017) miellytti minua.
.
Siirryin hissillä toiseen kerrokseen, jossa oli teoksia eri ajoilta: entisiä ihmisiä ja vanhoja maisemia Kuopiosta. Erikoisinta oli seinältä saliin kurkottava Siunaava käsi. Videoteoksessa siirryttiin Pariisin metrosta ravintolaan (puheosuudet oli leikattu pois ranskalaisfilmistä ja jätetty jäljelle äänettömät kohdat). Vain kaksi museovierasta yläkerrassa sekä hissinkorjaaja. Poistuminen portaita alakertaan, jonne oli vanhusten lisäksi tullut koululaisten ruuhka säilytyslokeroille. Ikkunalaudalla oli jaossa kaksi mainiota taidekarttaa: Kuopion keskustan taideteokset (32 kpl) ja muistolaatat (51) kpl bongattaviksi, esim. Vilho Petter Nenonen, tykistön luoja.
.
Kulutin melko pienessä museossa tunnin, katsellen valikoituja teoksia vertaillen useastikin. Jos olisin selvinnyt puolessa tunnissa, olisin ehtinyt palata bussiasemalle klo 13:35 ajaakseni bongaamaan entinen Maaningan kunta. (Maaninka on liitetty Kuopioon 2015). Neljän vyöhykkeen Vilkku-lippu olisi maksanut 6,80 euroa. Perillä olisin voinut viipyä tunnin, ajomatka tunnin suuntaansa, jolloin takaisin Kuopioon klo 16:35, enkä ehtisi klo 17 sulkeutuviin museoihin. Sää oli kolea, lämpötila lähellä nollaa jo lokakuun alussa. Maaningalla tunnissa vanha kirkko ja järvenranta? Ehtisikö tulla kylmä? Kolme kanavaa ja luontokohteet liian etäällä!
.
Järkevästi Museokorttiani ajatellen minun olisi pitänyt klo 13:40 alkaa heti kiiruhtaa luoteeseen junaradan yli Ortodoksiseen kirkkomuseoon Riisaan, joka sulkeutuisi ensimmäisenä klo 16. Mutta kaakossa olisi lähempänä Korttelimuseo, joten kävelin ensin Väinölänniemen suuntaan, vaikken itse niemelle asti, jossa olen käynyt kahdesti, talvella ja kesällä.
.
Nostokurki roikotti betonielementtiä kadun yllä. Autoilija epäröi ajaako alitse? Tie ei ollut suljettu ja minäkin kuljin jalkakäytävää, vaikken aivan möhkäleen alta. Puistossa työkone imuroi nurmikolta pudonneita lehtiä, ruska oli Kuopiossa pitkällä lokakuun alussa.
.
Piispanpuisto, pieni ortodoksikirkko, lääninhallitus ja Kallanranta ohitettu. Puistot kaunistavat Kuopion. Kuljin rantaa pohjoiseen kohti satamaa. Laivasta on tehty hotelli tai hostelli! Kuopiossa on mukavasti säilynyt vanhoja rakennuksia ja kortteleita puolittavat rännikadut ovat persoonallinen erikoisuus.
.
Korttelimuseossa vietin 1,5 tuntia 14:30-16. Huomasin portilla tiedotuksen opastetusta kierroksesta klo 14. Lipunmyyjä aloitti ensin lyhyttä selostusta minulle, mutta kysyikin kollegalta: "Ai mutta ehtiköhän ne vielä mennä?" Oppaan ääni kuului yhä talon pohjoispäästä ja liityin mukaan neljänneksi: opasmies ja kaksi rouvaa, iät keski-ikäisestä vanhukseen. Aluksi esiteltiin lavastettua Minna Canthin kotia ja salonkia ja kirjakaappia ja keittiötä.
.
Pihan kautta siirryttiin muihin taloihin, joissa mm. suutarin ja räätälin kodit työvälineineen sekä työväestön hellahuone, jossa saattoi nukkua kymmenenkin ihmistä. Tilaa oli ehkä 4 metriä kertaa 6 metriä? Muut päivittelivät ilmatilan ahtautta yöllä, mutta muistelin armeijan tupia ja hostellien makuusaleja!
.
Kuopion erikoisuuksia oli lankarullatehtaan myymä jätepolttopuu, josta oli ensin porattu reikinä pois tehtaan tarvitsemat osat. Reiät olivat yllättävän harvassa, ehkä tekniikka ei sallinut tarkempaa materiaalin käyttöä.
.
Hauska yksityiskohta oli seinälle kehystetty Venäjän keisarin muotokuva, jonka toisella puolella oli vaihtoehdoksi maisemakuva. Esille saattoi valita vieraiden mukaan poliittisesti sopivamman aiheen. Yhteen taloon oli sisustettu itsenäisyyden ajalta uudempi koti, jossa tehdastekoiset huonekalut. Sellaisia koteja olemme ehtineet nähdä oikeastikin, ollaan kaikki sitä ikäluokkaa, arveli opas.
.
Poikkesin ainoana vieraana yksikseni myös Apteekkimuseossa sekä ennen kaikkea ajankohtaisnäyttelyssä vuoden 1918 tapahtumista Kuopiossa. Punaiset olivat antautuneet. Satoja oli kuollut vankileirillä. Työväenlaulu raikui viimeisestä taistosta. Kiinnostavinta oli kuitenkin vanhoista valokuvista koostettu ja ääneen selostettu videoteos kuopiolaisen lakia opiskelleen nuoren miehen rakastumisesta konttoristineiti Björkiin, heijastettuna suurelle, kolmeen osaa hieman taittuvalle valkokankaalle! Sivuosassa oli kuopiolainen valokuvaaja herra Jänis! - Kuopion korttelimuseo oli sopivan kokoinen ja oikein mainio elämys!
.
Persoonallisen koristeellisen vanhan museotalon vuoksi olin jo vuosia halunnut aivan erityisesti käydä Kuopion Historiallisessa sekä Luonnonhistoriallisessa museossa! Myöhästyin nyt viikolla tai parilla, museotalo olikin juuri suljettu remontoitavaksi - kolmeksi vuodeksi - vuoteen 2021 asti! Näin muuttoauton oven edessä. Menin viereiseen Kaupunginkirjastoon, jonka rakennus on jo yli 50-vuotias vuodelta 1967, mutta vaikuttaa vielä nykyaikaisen toimivalta, pidin!
.
Snellmanin kotimuseo oli suljettu talveksi ja Ortodoksinen kirkkomuseo ehti sulkeutua jo klo 16 (Taidemuseo ja Korttelimuseo klo 17). Seitsemäs kohde olisi voinut olla Automuseo Puistokadulta ja Asemakadulta länteen, Niiralan keilailu- ja uimahallien lähellä, mutta jäi käymättä.
.
Kuopion elokuvateattereista poikkesin katsomaan miellyttävää Kuvakukkoa, joka esittää Kansallisen Audiovisuaalisen Elokuva-arkistonkin vanhoja elokuvia keskustassa, Puijonkatu 27. Finnkinon rypäleteatteri, Ajurinkatu 16, Iso-Ceen kauppakeskuksessa, on sijoittanut salejaan ylös jopa neljänteenkin kerrokseen. Etsin lopetettua Star-teatteria, Puusepänkatu 16, siitä oli kai tehty kuntosali.
.
Poikkesin isolla mutta tavallisella itsepalvelukirpputorilla, jonka erikoisuus oli aukiolo perjantaisin klo 22 asti! Kävin Ajurinkatua ylempänä Sankaripuistossa, jossa sotien muistomerkit ja hautoja. Hautausmaa toimii läpikuljettavana vilkkaana puistona, jonka halki käveli paljon koulunuorisoa.
.
Kajaanista saapui Onnibus klo 18:20 jatkaakseen viisi minuuttia myöhemmin 18:25 kohti Jyväskylää. (Aikataulu aikaistuu pian lähdöksi klo 18:15). Kesällä 2014 kävin Kuopiossa mainioilla yöbusseilla suoraan Helsingistä, klo 23:30-5:00 ja 23:59-6:00, jolloin ehdin viettää Kuopiossa miltei 19 tuntia, käyden jopa Vesannolla ja Tervossa.
.
Vaihtoyhteydellä Helsinki - Jyväskylä - Kuopio jouduin maksamaan yhden euron sijasta 1,70 euroa /suunta, vaikka olin hyvissä ajoin ensimmäinen varaaja. Käytin neljää bussia, joissa oli kussakin matkustajia vain noin 30 (lapsuuden koululuokallinen), täyttäen kolmanneksen kapasiteetista 89 paikkaa.
.
Seuraavana päivänä 4.10.2018 kuulin uutisen, että Onnibus on myyty Lahteen, Koiviston Autolle, suurimmalle yksityiselle liikennöitsijälle, jolle kuuluvat jo mm. Kuopion Liikenne, Jyväskylän Liikenne, Porvoon Liikenne ja Satakunnan Liikenne. - Tullaanko Onnibus-vuorot mahdollisesti keskittämään vilkkaimmille väleille Helsinki-Turku/Tampere, joilla kilpailijoina ovat perinteiset isot bussiyhtiöt J. Vainion Liikenne ja Väinö Paunu?
.
Minulle uutuutena Onnibussissa kiersi kahvinmyyjä kapeine kärryineen aamulla yhdeksän maissa. Vähän ennen Lahtea Onnibus kääntyi huoltoasemalle, jonka pihalla odotellutta tyttöä luulin ensin liftariksi? Myyjätär poistui myyntikärryineen huoltoaseman pihalle Joutsassa, jossa hän vaihtaa toiseen, etelään menevään Onnibussiin. Ainakin toistaiseksi.
.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti