547. Junalla Memmingen ja Lindau

1) KÄVELY MÜNCHENISSÄ.
Lauantaina 1.8. (siis viikonloppuna) Bayern Ticket olisi ollut voimassa jo heti keskiyön jälkeen, jopa 27 tuntia, sunnuntain aamu-kolmeen asti. Söin kuitenkin kaikessa rauhassa hotellin aamiaista ja vaihdoin aikomani jo klo 8:03 lähteneen junan pari tuntia myöhempään. Lähdin junamatkalle yksin, sillä keräilijä Jari meni johonkin Münchenin esikaupunkiin Saksan suurimmalle kirpputorille.
.
Kävelin ensin Münchenissä Schwanthalerstrassea länteen. Yritin uteliaisuudestani etsiä kadulta toista "Hotelli Cityä", joka olisi ollut hieman halvempi, mutta (yllättävän paljon) kauempana. Näinkin monia eri hotelleja, mutten oikeaa etsimääni. En enää muistanut osoitteen talonumeroa (112-114). Vasta kotona Suomessa katsoin kaupunkikartasta, että hotelli oli niin kaukana kadun päässä, etten sinne asti enää malttanut kulkeakaan.
.
Kävin Lidl-kaupassa. Esim. vohvelit 400 grammaa maksoivat Saksassa 0,99 euroa ja Suomessa 1,99 euroa. Otin Lidlin hinnaston ja - ulkomaanmatkojen esitteen! Saksassa Lidl myi seuramatkojakin!
.
Menin katsomaan Theresienwiesen puistoa. Eilisaamuna olimme nähneet vain nurkan siitä, sekä St. Paul -kirkon remontin vuoksi paketissa, ennen kuin meidän oli pitänyt kiiruhtaa rautatieasemalle, jonne pääsimme silloin radat alittavan autotunnelin suulta kävelysiltaa kaikkein eteläisimmälle pitkälle laiturille (jolta lähti M-juna kaakkoon Salzburgiin, mutta me olimme eilen menossa etelään kohti Innsbruckia).
.
Theresienwiese eli Festwiese oli todellakin aidattu kokonaan rakennustyömaaksi, sillä siellä rakennettiin ja valmisteltiin Oktoberfestin katoksia, nyt jo pari kuukautta ennen syyskuun lopun kuuluisaa Olutjuhlaa. Ohitin myös Saturn-nimisen liikekeskuksen, joka avautuisi vasta klo 10. Ylitin ratapihan ensimmäistä siltaa pitkin. Sen juurella olikin näköjään jo ensimmäinen lähijunapysäkki pääaseman jälkeen! Ratojen pohjoispuolella oli ostoskeskus ja toinen näkemäni Lidl.
.
Seurailin raiteita asemalle, nyt sen pohjoisimmalle pitkälle laiturille numero 26. Ostin klo 9:41 Bayern Ticketin tänään vain yhdelle matkustajalle, jolloin se maksoi 23 euroa. Tulostin koneelta aikatauluja itselleni. Automaatti printtasi (samanlaiselle 'hopeajuovaiselle' paperille kuin matkaliputkin) kolme mahdollista ensimmäistä vuoroa, joko "heti nyt" tai vasta asiakkaan antaman muun kellonajan ehdotuksen jälkeen.
.
**
2) MEMMINGEN, Baijeri.
Junani kulki tänään suoraan länteen, noin klo 10:03-11:50. München Pasing ja Buchloe olivat väliasemia. Nyt kuljettiin pitkä matka metsänkin halki. Sekametsää, lehtipuiden seassa havupuitakin. Sitten taas laajoja peltoja. Ja aurinkopaneeleja. Lauantaistako johtuen myös pieni nuorisojengi ajoi junalla Memmingeniin?
.
Memmingenin rautatieasema näytti varsin syrjäiseltä ja hiljaiselta, kuin jossakin Suomen pikkukaupungissa. Suunnistin ensin radan suuntaisesti etelään, etsien kaupunginmuuria ja kirkkoa, Frauenkircheä. Muurin jäänne oli tällä puolella kaupunkia vain aavistettavissa, kuin sarjana varastoröttelöiden takaseiniä.
.
Satoi hieman vettä, avasin sateenvarjoni. Kuvasin puun lehvien suojasta Frauenkirchen. Hauskempi nähtävyys oli kaupunkia ja sen kivikatuja halkova minimaalisen kapea vesikanava, jonka yli kulki pieniä siltoja, tai joka joskus jäi pitkäksi aikaa leveän kadun alle.
.
Etsin Siebendächerhausea, mutta löysin tuon "Seitsemän katon talon" vasta pari tuntia myöhemmin, sillä keskiaikaiset kadut olivat niin eksyttäviä. Katujen nimikylttejä tai viittoja käytetään Saksassa säästeliäästi, vain puolet tai kolmannes siitä mitä Suomessa. Kävelin länteen katsomaan parempaa osaa kaupunginmuurista ja muurin länsitornia. Muuria myötäili vehreä puisto.
.
Löysin Jacob Fuggerin ison ja komean talon vuosilta 1581-91, sekä valkoisen Antonierhausen, eli entisen luostarin ja sairaalan, jossa oli nyt mm. museo ja kaupunginkirjasto, joka täytti jopa suomalaisetkin suuret odotukset! Olisin voinut jäädä lukemaan lehtiä tai kirjoja, jos vain aikaa olisi riittänyt. Pikkupojan näin surffailevan netissäkin ja mietin, olisikohan kirjastossa ollut enemmänkin Internet-päätteitä?
.
Sateen vaihduttua aurinkoisuuteen alkoivat kadut vilistä mukavasti ihmisistä, samoin kauppatori kojuineen komeiden keskiaikaisten rakennusten, Raatihuoneen ja Tullihuoneen, aukiolla. Kävelykadun varrella oli myös Eurokauppa, jossa kaikki myytävät tuotteet tai tuote-erät maksoivat vain yhden euron. Vastapäätä oli juuri menossa suuren sekatavarakaupan loppuunmyynti, jossa mm. leluja sekä Piasten -suklaakonvehtirasioita (400 grammaa, 2,20 euroa).
.
Valokuvasin Memmingenin elokuvateatteria 'Kino 1-2-3', joka vaikutti suljetun tyhjältä ilman elokuvajulisteita. Olikohan menossa kesälomatauko, ellei kokonaan lakkautettu? Juuri silloin punapaitainen turkkilainen miespyöräilijä viittilöi minulle ystävällisesti ja hihkaisi "Halloo!" ajaessaan ohitseni, mutten reagoinut mitenkään.
.
Sitten kaksi nuorta saksalaista neitosta huomauttivat minulle kauniilla äänellä, herttaisesti hymyillen, kohteliaasti lausuen: "Entschuldigen Sie bitte, aber Sie sind jetz voran Autobus..." Tosiaankin, estin paikallista vuorobussia tienristeyksessä kääntymästä kadulleni! Katsoin kyllä itse olevani vankasti leveällä jalkakäytävällä, mutta tämä keskiaikainen kadunristeys oli niin ahdas, että linja-auton täytyi tehdä käännöksensä myös jalkakäytävän kautta.
.
Löydettyäni uuden etsinnän jälkeen kaupungin päänähtävyyden "Seitsemän katon talon" löysin sitten myös kaupungin itälaidalle rautatieasemalle, vaikka kadut olivat niinkin hämääviä, että tarvitsin kompassia! Huomasin usein olevani menossa jopa 90 asteen kulmassa väärään suuntaan!
.
Rautatieaseman vieressä oli vanhassa komeassa kivisessä aumakattoisessa huvilassa tai omakotitalossa kyltti "Spielhaus". Epäselväksi minulle jäi, olisiko tarjolla lautapelejä?
.
Lähdin vielä hämärään, suorastaan synkkään puistoon asemalta luoteeseen ja huomasin sen myötäilevän ulkopuolelta komeaa, satoja metrejä eteenpäin jatkuvaa tiiliskivistä kaupunginmuuria. Eipä puistossa ollut lisäkseni muita ihmisiä kuin kulkurimainen partapeikko istumassa penkillä.
.
Asemarakennuksen kirjakaupasta ehdin lopuksi valita pari 50 sentin postikorttia, joista toinen oli erityisen kiinnostavasti ilmakuva! - Memmingen esiintyy tärkeänä tapahtumapaikkana Mika Waltarin historiallisessa romaanissa "Mikael Karvajalka", siinäpä eräs syyni käydä kaupungissa.
.
***
3) KISSLEGG, Württemberg.
Lähdin Memmingenistä junalla klo 15 lounaaseen, ratareitille Kisslegg - Aulendorf - Sigmaringen (jälkimmäiset olivat Kissleggistä luoteeseen, Memmingenistä länteen). Konduktööriä ei näkynyt puolen tunnin junamatkalla.
.
Kissleggissä minulla oli junanvaihto klo 15:33-46. Kävelin komean, vaikkakin pienen asemarakennuksen läpi, jossa oli kahvila ulkoterasseineen ja istuskelijoineen. Ylitin radansuuntaisen tien ja katselin ulkotelineestä paikkakunnan karttaa, jota hallitsi suuri vihreä linnanpuisto ja sen takana etelässä kaksi kartanolinnaa. Tein pienen kävelykierroksen puistossa, jossa näin joitakin harvoja ihmisiä.
.
Uuden junani suuntana ja väliasemina olivat Wangen, Hergatz ja Lindau (lounaassa), pääteasemana Friedrichshafen, Bodenjärven koillisrannalla, Lindausta luoteeseen. Vasta junan lähdettyä kiinnitin huomioni aseman nimen perässä näkyneeseen jatkeeseen: Baden-Württemberg!
.
Ajelin tänäänkin Baijerin sisäisellä junalipulla. Memmingen kuului Baijeriin ja myös Lindau oli palanen Baijeria Bodenjärven rannalla. Tutkin karttaani (mittakaava 1:400'000) ja huomasin siinä osavaltion rajan. Münchenistä pystyi kyllä ajamaan Baijerin kapeaa sormea pitkin Kemptenin ja Hergatzin kautta Lindauhun, mutta Kisslegg ja Wangen olivat Württembergiä!
.
Suunnitellessani etukäteen päivän retkeä aikaisemmilla junavuoroilla olin kyllä tutkinut tarkasti reitin pysymisen Baijerin alueella. Mutta aamulla siirtäessäni matkan myöhempiin juniin, en muistanut enää vertailla reittejä, vaan oletin saman aikaisemman reitin pätevän.
.
Jännitin, mutta onneksi konduktööriä ei tällä kertaa näkynyt junassani klo 15:46-16:23. Junan seinillä varoitettiin liputonta matkustajaa sakosta, joka olisi vähintään 40 euroa. Usean osavaltion halki olisi kyllä saanut kulkea erilaisella (sattumalta 40 euroa maksavalla) päivälipulla "Schönes Wochenende", mutta en ollut ajatellut sitä (17 euroa kalliimpaa, 40-23) tarvitsevani. Lopulta vasta poistuessani junasta Lindaun rautatieasemalla huomasin, että käyttämäni punaisen junan kyljessäkin luki vieraan osavaltion nimi: Baden-Württemberg.
.
****
4) LINDAU, Baijeri.
Saapuminen Lindauhun oli erikoisen miellyttävä, sillä juna ajoi järviveden poikki kapeaa maakannasta tai siltaa pitkin pieneen saareen, jossa rata jatkui vielä saaren länsipuolta etelärannalle. Raiteet päättyivät vasta Lindaun turistikaupungin vilkkaaseen matkustajasatamaan!
.
Aurinko paistoi iloisesti ja turistit tallustelivat laitureilla. Kaksi juuri järvelle lähdössä olevaa matkustajalauttaa töräyttelivät torviaan korviin käyvästi. Suuren Bodenjärven poikki pystyi risteilemään moniin Saksan, Itävallan ja Sveitsin eri kaupunkeihin. Katselin itse vain rannalta laivojen kulkua järvellä.
.
Sataman suuaukon pielessä oli 150 vuotta vanha, 33 metriä korkea majakkatorni, jonka luo moni turisti käveli maakannasta pitkin, minäkin. Toiset viettivät loma-aikaansa vain istuskellen reitin varrella tai majakkaan rakennetussa kahvilassa.
.
Pääsymaksulliseen näkötorniin (1,80 euroa) en kavunnut. Kuvauksellisia näkymiä riitti maan tasostakin. Toisessa sataman suupielessä istui marmorinen Baijerin leijona 6-metrisen pylvään nokassa (vuodelta 1856). Bodenjärvi oli suuri ja sininen, mutta kaukana joka suunnassa häämötti silti utuisena siniviivana jo aavistus vastarannasta.
.
"Lindau is an extremely pleasant town" kirjoitti matkaopaskirja. Kauniit rakennukset olisivat heti houkutelleet kivikeskustaankin, mutta lähdin ensin kiertämään myötäpäivään puistorantoja, pitkin rantapromenadia. Muitakin turisteja tai paikallisia reitillä toki kulki, väljin välimatkoin. Toisinaan en nähnyt edessäni enkä takanani muuta kuin puita, pensaita, ruohoa, järveä, kivisiä keskiaikaisia torneja sekä muureja. Rantamuurissa oli linnoituksellisia ulokkeita järvelle päin sekä portaita ja luiskia myös järven vesirajaan asti, kyltin mukaan "omalla vastuulla". Pehmeä tuulenvire järveltä vilvoitti aurinkoista kesäpäivää.
.
Vehreässä puutarhassa oli ulkotiloissa valkoisten kuvapatsaiden myyntinäyttely. Kallein oli ihmisen kokoinen istuva Buddha, 599 euroa. Aistikas naisen alastonpatsas maksoi 149 euroa. Ja kaikenlaista siitä pienempään, miehiä, lapsia ja eläimiä, sai vaikkapa 29 eurolla. Paljon näkyi asiakkaita pihassa, vaikkei ehkä maksavia ostajia, vaan aikaansa kuluttavia turisteja.
.
Saaren pohjoisrannalta saatoin katsella salmen yli mantereen uusimpia rantahuviloita. Jokunen uimarikin uiskenteli vesirajassa. Sitten autotien silta ylitti useammankin rinnakkaisen junaraiteen. Sillalta oli jo näköala etelään juna-asemalle. Tuuhea puisto jatkui edelleen, mutta etelän puolella alkoi kivikatuinen vanhakaupunki. Valitsin kivisyyden. Yllättäen suuri mainoslakana julisti kadun yllä supi-suomeksi sanaa: "Valtakunta" - jokin lisensioitu tuotekonsepti.
.
Vanhassa raatihuoneessa oli näyttely vanhan kirjaston kirjoista, kello 17:30 asti. Saatoin saapuessani kello 17:45 enää katsoa ulkomainoksen valokuvaa kirjoista sekä näyttelyä vain (yhä avoimen ulko-oven jälkeen) sisemmän lukitun lasioven läpi. Kohta pari museorouvaa kantoi ulkomainostelineen sisään ja lukitsi puisen umpioven jäljessään.
.
Saarikaupungin itäosissa kohosivat rinnakkain valtavat Stephanskirche ja Münster "Unserer Lieben Frau", joista ensimmäinen, Tapaninkirkko, oli muutettu protestanttiseksi vuonna 1528. Molempien kirkonkellot raikuivat ja moikuivat kuin kilpaa toisensa ylittääkseen kello kuudelta lauantai-iltana. Turistit vain hymyilivät melu-koettelemusta korvat särkyen. Iso linja-auto bussilinjalla 1 pujotteli jalankulkijoiden ohi ahtailla kaduilla.
.
Osuin koilliskulmilla kävelemään Lindaun kaupunginmuurin harjalle. Kaupunginmuurikin Lindaussa siis oli, ja katselin muurin päältä sen alittavia auto- sekä kävelytunneleita. Taloja ja katukuvaa katutason yläpuolelta.
.
Tuli hieman kiire rautatieasemalle, klo 18:40 Müncheniä kohti lähtevälle junalle. Uutta siksak-reittiä umpimähkään pujotellen päädyin asematorin koillislaidalle, jossa en ollut vielä ollutkaan.
Rautatieaseman torilla näin kaupungin molempien bussilinjojen 1 ja 2 linja-autot päätelaitureillaan vierekkäin. Harmikseni juna-aseman postikorttivalikoima oli huonompi kuin mitä olin aiemmin nähnyt sataman kioskissa (ostamatta silloin 60 centin hintaan), enkä sitten ostanut viime hetkelläkään.
.
Illalla minulla oli vaihdoton junamatka Müncheniin, Immenstadtin, Kemptenin, Kaufbeurenin, Buchloen (klo 20:32, sieltä tuli hurjan paljon lisää matkustajia) ja Pasingin kautta. Matka kesti 2 tuntia 50 minuuttia klo 21:31 asti. Vielä ennen hotellia kävelin Schillerstrassea, etelämmäs kuin aiemmin, katsellen illan vilkasta ja monenkirjavaa katuelämää houkutuslintuineen.