548. Nürnberg ja Nördlingen junalla

1) REGENSBURG, Baijeri.
Sunnuntaille 2.8. olin Suomessa etukäteen suunnitellut junamatkaa jo klo 7:36-9:31 Nördlingenin historialliseen pikkukaupunkiin, mutta voidaksemme syödä rauhassa hotelliaamiaista klo 7:n jälkeen, täytyikin minun sommitella vasta juna-asemalla uudet aikataulut. Ensiksi (1,5 tuntia) ajoimmekin klo 8:44-10:11 Regensburgiin, jota matkaopaskirja kehui upeaksi, "Saksan suureksi salaisuudeksi".
.
Regensburgin rautatieaseman ulko-ovelta lähdimme suoraan kävelemään katua pohjoiseen. Vasemmalla näkyi houkuttelevan vehreä puistokin. Kun pian saavuimme karttaani mahtuneelle alueelle, huomasimme olevamme yhdellä kaupungin pääkadulla, Maximilianstrassella (joka tärkeä useissa Baijerin kaupungeissa). Kadun päättyessä vanhalle viljatorille vasemmalla lännessä näkyikin jo kattojen yli ja talojen lomitse valtava goottilainen Pietarin tuomiokirkko torneineen.
.
Tuomiokirkolta pääsimme pikkukujia Tonavan jokivarteen ja vanhalle 310 metriä pitkälle kivisillalle Steierne Brücke (vuosilta 1135-1146). Harmi vain, että silta oli paketissa, korjattavana. Jalankulkijoille oli laitettu tilapäinen puurakenteinen lauta-reitti ja vasta pohjoispäässä sallittiin pääsy itse kivisillalle valokuvaamaan kaupunkia joen yli. Paljon oli sillalla kävelijöitä ja pyöräilijöitäkin, matkalla joen pohjoispuolen kaupunginosaan.
.
Regensburgin viehätys parani koko ajan, mitä enemmän siellä kulki. Ensin ajattelin vain kulkeneeni tavanomaisen pätkän vanhoja saksalaisia katuja, että siinä kaikki, ei sen ihmeempää. Mutta kun katuja, kujia ja toreja riitti koko ajan yhä uusia, ja kaikki näyttivät erilaisilta! Vanhanaikainen miljöö alkoi vähitellen näyttää loppumattoman laajalta! Voisiko Regensburgissa kulkea ristiin-rastiin tuntikausia tai monina päivinä, nähden jatkuvasti jotakin uutta?
.
Paikallinen kirjakauppa oli omistanut yhden näyteikkunoistaan Muumi-sarjakuvien kokoelmille. Tai ei aivan kokonaan, sillä muumien yläpuolella näkyi myynnissä suomalaisen kuvataiteilijan Kaj Stenvallin Ankka-maalauksia painettuina kopioina ja kehystettyinä. Olisiko kirjakauppiaalla sukulaissuhteita Suomeen tai olisiko sarjakuvien ystävä?
.
Arvokkaan näköisen antiikkiliikkeen ikkunassa oli avoimena käsinkirjoitettu ja värikkäin kuvin varustettu kirja ajalta juuri ennen Gutenbergia. Toisessa ikkunassa oli sitäkin satoja vuosia vanhempi inkunaabeli, lainassa Vatikaanista. Veljesten liikeyritys mainosti keskittyvänsä kirjallisuuteen vuosilta 800-1600! Arvokas kivijalkaosoite Regensburgissa oli heidän mainoksensa. Liikkeeseen ei odotettu satunnaisia katselijoita ja hiekkaa tuovia kenkiä, vaan ensin vaadittiin yhteydenotto ja sopiminen tapaamisesta, jos asiakkaalla olisi riittävästi varallisuutta ja hankintasuunnitelmia.
.
Keskiaikaiset kadut olivat jälleen hieman eksyttäviä. Huomasin kulkeneeni oikeasti eri ilmansuuntaan kuin mitä olin luullut. Onneksi olin saanut kartan Regensburgin turistitoimistosta, jonne poikkesin kadulta keskustassa. Lähellä rautatieasemaa, mutta sitä lännempänä, suuressa ja tuuhean vehreässä vanhassa puistossa oli vielä muinaisen luostarin rakennuksia ja komea, valtava asumislinna Schloss Thurn und Taxis, jota saattoi kurkistella aidan yli isojen puiden aukoista.
.
Omistan itse "Vuoden Lautapelin 2007", joka on nimeltään "Thurn und Taxis". Tulin tällä matkalla käyneeksi seitsemässä lautapelin tapahtumakaupungeista, mutten arvannut vielä käymättä jääneiden Kemptenin, Ingolstadtin ja Ulmin tärkeyttä! Aiempana vuotena olin käynyt pelin kaupungeista myös Würzburgissa ja Baselissa, sekä kauan sitten Zürichissä.
.
**
2) NEUMARKT, Baijeri.
Regensburgista lähti klo 11:57 "ag-juna" (jälleen uuden niminen paikallinen junayhtiö) Neumarktiin (Oberphalz). Pienillä junayhtiöillä, kuten Alex, oli kullakin omanlaisensa kohteliaat kuulutukset, joissa toistuvasti mainostettiin kyseisen yhtiön omaa nimeä, mutta kehotettiin selvittämään jatkoyhteydet vasta asemalla, sillä toisten yhtiöiden junien liikennöinnistä he eivät tienneet mitään. Tai ei kiinnostanut.
.
Neumarktissa meidän tuli vaihtaa Nürnbergiin menevään S-junaan eli lähiöjunaan. Silläkin rautatieasemalla oli useita laitureita, muttei junakarttani mukaan yhtään risteävää rataa, pelkästään linja Regensburg-Nürnberg.
.
Vaihtoaikaa noin klo 13 meille jäi runsas kymmenisen minuuttia kävellä siistin, keltaisen, punatiili-harjakattoisen kaksikerroksisen Neumarktin asemarakennuksen läpi talon aurinkoiselle puolelle. Siellä oli pieni leppoisa maalaiskylän asematori asiakkaita odottavine mersu-merkkisine taksiautoineen.
.
Asematorilta alkoi hiljainen, autio, leveä kylätie tai lehtipuiden reunustama bulevardi, raiteisiin nähden poikkisuuntaan, kaiketi vieden kylän ydinkeskustaan. Talokorkeus oli täällä kolme kerrosta ja päällä vielä ullakkoa puoli kerrosta. Kylämiljöö oli houkuttelevan näköinen, mutta tuntui juuri liian kuumalta lähteä kävelemään ylimääräistä lenkkiä auringossa keskipäivällä, elokuun alussa.
.
***
3) NÜRNBERG, Baijeri.
Saapuminen kuuluisaan toisen maailmansodan jälkeiseen 'oikeudenkäyntikaupunkiin' klo 13:42. Vierailuaikaa meille varattuna pari tuntia ennen seuraavaa junaamme.
.
Nürnbergin rautatieasema oli mahtavien muurien ympäröimän vanhankaupungin kaakkoiskulmassa. Avaran asematunnelin jälkeen olikin helppo löytää jostakin porttiaukosta eteenpäin muurien sisäpuolelle. Muuriin kuului komeita kulmatorneja! Etelämuuria tuli aluksi seurattua länteen, vaihtaen välillä takaisin muurin läpi sen ulkopuolen puistoon. Muurien ulkopuolelle kasvanut moderni suurkaupunki näytti liian isolta ja persoonattoman tylsältä, eikä houkutellut turistia.
.
Vanhankaupungin kadut kohti pohjoista laskeutuivat alueen puolivälissä kaupungin halkaisevalle Pegnitz-joelle. Joen jälkeen kadut taas nousivat jyrkästi kohti pohjoista Kaiserburgin linnoitusta. Linnoituksen torni näkyi ensin kattojen yli ja oli siten helppo ottaa kävelyn tavoitteeksi. Nürnbergiä oli pommitettu sodan aikana raskaasti ja vaikka taloja oli paljon entisöity, katukuva vaikutti nykyään hiukan rikkonaiselta, ei aivan tyylipuhtaalta.
.
Helle paahtoi, joten kävelijän kannatti suosia kadun varjoisia puolia. Katusoittajat olivat kesäsunnuntaina vallanneet kaupungin ja soittivat kilpaa liiankin lähellä toisiaan, kuka milläkin kadulla tai torilla. He varioivat huonosti vaikkapa Doris Dayn laulua Hitchcockin elokuvasta.
.
Kävelykatuja, kauppatori, raatihuoneen tori ja kirkkoja ohittaen, kaikkiin eri suuntiin nähtävyyksiä katsellen lähestyimme kaupungin linnoitusta. Ajatuksemme oli palata sieltä takaisin rautatieasemalle idän kautta, tehden kaupungissa lenkin myötäpäivään.
.
Mitä lähemmäs pääsimme Kaiserburgin linnoitusta, sitä rankempi oli ylämäki! Alaspäin aukenivat komeat näkymät kaupunkiin laskeutuessa, 1930-luvun kansallissosialistisille marssijoillekin. Linnoituksessa oli paljon turisteja mm. jonottamassa pääsylippuja museoon ja torneihin, mutta myös pelkästään katselemassa muurin reunalta alas avaria näköaloja, kuten mekin teimme.
.
Linnoitukselta sitten alamäkeä kaakkoon palatessamme ylitimme Pegnitz-joen sillan ja jouduimme yllättäen keskelle puistoon levinneitä markkinoita, tai mitähän lienee tilapäistä sirkustapahtumaa. Oli sitten hidasta liikkua ahtailla puiston kaupustelukäytävillä valtavan väkijoukon seassa.
.
Pian löytyi sentään hiljainen kävelysilta veden yli joen rauhallisemmalle puolelle. Karttaan katsomatta minua häiritsi uusi joenylitys, sillä joen olimme paluumatkalla jo vähän aikaisemmin kerran ylittäneet. Siis palasimmeko vahingossa takaisin rautatieasemalta katsoen joen väärälle puolelle? Myöhemmin meille selvisi ratkaisu. Markkinapuisto olikin saaressa, joen keskellä, kahden sillan välissä.
.
Saavuimme laajan elokuvateatterikompleksin kohdalle. Ulkomainokset elokuvista jakautuivat jopa 17 numeroidun eri salin osalle, tosin muutama salinumero välistä taisi jäädä maininnatta. Poikkesimme multipleksiin sisällekin. Siellä jaossa oli elokuvaohjelmien esittelylehtiä keskellä karkinimelää ja rasvankäryistä pikaruokalan tunnelmaa.
.
Menimme jostakin itämuurin portista ulos modernin kaupungin kadulle ja jatkoimme etelään kohti Nürnbergin rautatieasemaa, joka tuli sitten vastaamme jopa turhankin aikaisin, koska mitään odotettuja ja varauduttuja ongelmia sen löytämisessä ei ollut tullutkaan. Kaupunki oli tänään elokuussa turhan kuuma ja yleisvaikutelma jäi hiukan liian sekalaiseksi ja turistiseksi.
.
****
4) NÖRDLINGEN, Baijeri.
Seuraava etukäteen suunniteltu junayhteytemme oli kello 15:38-17:31 Nördlingeniin, Schwabenin kuvankauniiseen pikkukaupunkiin (21'000 asukasta). Kustaa Hornin johtamat ruotsalaiset sotajoukot kärsivät tappion Nördlingenin lähellä 30-vuotisessa sodassa, vuonna 1634.
.
Kaksi junanvaihtoa tarvitsimme matkaan Nürnbergistä Nördlingeniin, ensin Treuchlingenissa ja sitten Donauwörthissä. Paljon oli laitureita noilla väliasemilla, eikä aikaa oikein riittänyt kuin siirtyä nopeasti tunnelin kautta junalta toiselle.
.
Nördlingenin rautatieasema oli noin 300 metriä itään keskiaikaisesta, muurin ympäröimästä vanhasta kaupungista. Lähdimme ensin modernin kaupunginosan tavallista katua etelä-lounaaseen etsimään vanhaa kaupunginmuuria, jota ei vielä näkynyt, ja porttiaukkoa sen läpi.
.
Näimme ensin nykyaikaisia vauraita omakotitaloja puutarhoineen sekä aidattuja ja lukittuja puutarhoja. Sitten löytyi vanha kaupunginmuurikin ja pieni kulkuaukko siinä. Mentyämme muurin läpi tulimme pienimuotoiselle, jopa karun tylsälle kapeahkolle kivikadulle, jota reunustivat yksitoikkoiset kiviset talonseinät, eikä itse muurikaan heti näyttänyt erityisen kauniilta tai komealta.
.
Jonkin matkan päässä seurattuamme muuria lounaaseen tuli vastaamme yksi viidestä isosta portista, yksi autoteiden porteista kaupunkiin, nimeltään Reimlinger Tor. Sen kohdalla pääsimme nousemaan portaita ylös puolustusmuurin harjalle, jossa olimme jo alhaalta nähneetkin joitakin turisteja kiertelemässä. Onneksi muurinharjaa ei ollut illaksi suljettu, esimerkiksi ennen tuloamme, vaikkapa jo klo 17, vaan pääsy ylös muurille oli edelleen auki jopa vielä klo 20:n jälkeenkin, jolloin vasta lähdin palaamaan juna-asemalle.
.
Kiersimme muuria pitkin koko Nördlingenin kaupungin ympäri, koska se kerran oli mahdollista! Harvinaista! Harrastan kaupunkien kiertämistä muurien harjalla. Muistelin erityisesti Chesteriä Englannin ja Skotlannin rajalla, Luccaa Pisan lähellä Pohjois-Italiassa sekä eilistä Lindaun muuria. Mitä vastaavaa Suomessa, hiukan Suomenlinnassa?
.
Kävelymatka muurilla kaupungin ympäri vastapäivään tuntui suorastaan loputtomalta! Muitakin turisteja tuli vastaani, tai ohitti minua, tai minä ohitin heitä, pariskuntia tai innokkaita lapsia perheineen.
.
Vallin muurinharjan leveys oli kahden-kohdattava eli toisen ihmisen ohi pääsi suuremmitta ongelmitta. Reitin sisäpuolella oli kävelijän turvana vain keveä lankkukaide. Joskus taloja tai vajoja oli kiinni muurin sisäreunassa, tai ainakin puutarhoja oli heti reunan alapuolella. Kävelyväylän tai ampumavallin ulkoreunana oli kapeampi kivimuuri kapeine ampuma-aukkoineen, monesti myös muurin sisään holvattuine koloineen tai kasematteineen. Näkymät ulkopuolelle olivat nykyään yleensä muuria ympäröivään puistoon.
.
Vain aivan muutamin lyhyin pätkin pelkkä avoin valli joutui korvaamaan aikojen kuluessa hävinnyttä kivimuurin pätkää, mutta silloinkin pysyttiin koko ajan ylhäällä muurivallin päällä. Toisinaan muutamat portaat veivät kulkutien ylemmäs tai alemmas, esimerkiksi korkeiden ajoporttien ylitse. Toisinaan oli joitakin lyhyitä pimeitä reittiosuuksia, ilman ikkuna-aukkoja jääneitä umpinaisia käytävänpätkiä.
.
Maisemana alas sisäpuoliseen ympyränmuotoiseen kaupunkiin oli yleensä punatiilinen kattomeri. Joskus sisäreunan alla oli palanen puistoa tai puutarhaa. Aivan keskeltä kaupunkia näkyi muita taloja korkeampana kirkontorni, ja tornia kohti kulki säteittäin (melko aution näköisiä) pikkukatuja pienten kivitalojen välistä.
.
Nördlingenin Pyöreä(!) vanhakaupunki oli tiheään ja ahtaasti rakennettu. Kohokohtana oli ympärikierroksella kahdesti vastaan tullut joki tai kanava, joka kaupungin luoteiskulmalta (eli ei keskeltä) halkaisi kaupungin. Joki tietysti alitti kaupunginmuurinkin tullen ja mennen, koillisessa ja kaakossa.
.
Kierrettyäni ympäri aivan koko muurin, monta kilometriä, takaisin lähtöpisteeseen, lähdin alhaalla katutasolla kulkemaan yhtä säteittäisistä kaduista kohti kirkontornia ja keskustoria. Ensivaikutelmana olin ajatellut punatiilikattoisen kivitalokaupungin olevan hieman yksitoikkoinen, mutta taas muutin mieleni tutustuttuani paremmin! Huomasin, jälleen kerran, että joka-ikinen katu ja jokainen tori oli erilainen! Yhtenäisyys ja erilaisuus yhdistyivät.
.
Nördlingenin vanhassa keskustassa oli yllättävän paljon ihmiselämää elokuun alun sunnuntai-iltana. Kaikki myymälät olivat kylläkin kiinni, mutta paikalliset ihmiset ja mahdolliset turistit viettivät aikaansa kahviloissa. Kirkko oli valitettavasti remontissa, mutta olisikohan muutenkaan ollut auki enää illalla. Torilla oli suihkulähde. Kaupungista mainitaan kaksi kirkkoa: Georgskirche (1427-1505) ja Salvatorkirche (1381-1422).
.
Kävin katsomassa kaupunginkirjastoa, joka näytti oikein hyvältä ulkoapäin, vaikkei auki ollutkaan. Kyltissä ilmoitettiin kohtuulliset aukioloajat, sellaiset kuin suomalaisessakin maalaiskunnassa tai pikkukaupungissa. Jätin kirjaston postilaatikkoon suomalaisen Aku Ankan, vaikka lapussa postilaatikkoon pyydettiinkin vain kirjeitä, ei sanomalehtiä.
.
Kirjaston talossa sijaitsi myös keskustan julkinen käymälä, jonne ulko-ovet olivat vielä illallakin auki. En viitsinyt käydä katsomassa tai arvioimassa sitä, koska tulin itse käyttäneeksi junien varsin siistejä ja tilavia käymälöitä.
.
Etsin Nördlingenin sokkeloisilta kaduilta jo muurilta näkemäni kapean joen tai ehkäpä kanavan, joka alitti kaupungissa monia siltoja. Muutama ihminen tai pariskunta vietti aikaa joen rannalla. Seurasin kanavaa koilliseen niin hyvin kuin vain voin. Sillä yhtenäisemminkin joen rantoja olisi voinut muuttaa puistoksi ja julkiseksi olohuoneeksi asukkaille, eikä paikka paikoin eristää sitä yksityisten varastojen ja vajojen joutavaksi taustaksi. Jonkin paikallisen kissan näin omalla löytöretkellään, kuten joskus myös Suomessa näin kapeaa Rauman kanaalia ylittämässä kiveltä kivelle loikkivan kissan.
.
Halusin vaikeastikin suunnistaen, erikoisen nimen perusteella, etsiä Judengassen. Muista kaduista valitsin sattumalta vastaan tulevia: Herrengasse, Frauengasse, Mühlgasse, Polizeigasse ja mitä niitä vielä olikaan. Kaikilla näistä en kulkenutkaan: Kühgasse, Hallgasse, Münzgasse, Lange gasse, Bräugasse, Luckengasse, Drehengasse sekä Beim Klosterle. Katukylttejä sijoitetaan Saksassa yllättävän harvakseen, niitä joutuu turisti usein haeskelemaan.
.
Judengasselta tulin Eisengasselle ja aukenikohan siltä sitten Bauhofgassen sekä Löpsinger Strassen kulmassa mukava pieni tori. Tällä torilla, kauniisti maalatun Säästöpankin varjossa, oli myös metalliraaminen lasilaatikko, joka oli tarkoitettu vapaata kirjojen vaihtoa varten! Olen nähnyt vastaavan muuallakin Saksan kaupungeissa.
.
Läpinäkyvässä kirjakaapissa oli neljä hyllyä päällekkäin. Kirjanselät olivat kohti avautuvaa lasi-ikkunaista pariovea, ilmansuunnista luoteeseen. Poimin itselleni saksankielisen "Hitchcock-sarjan" dekkariantologian, lyhyenä ja helppolukuisen näköisenä - sepä olikin poistokirja koulun kirjastosta. Laitoin tilalle suomalaisen Aku Ankan. Sijoitin sarjakuvalehden äärimmäiseksi oikealle reunalle, niin että etukansi piirros-ankkoineen näkyisi hauskasti lasi-ikkunan läpi.
.
Nördlingenin kirjakaappi vaikutti hyvin suositulta. Heti minun jälkeeni tuli pikkupoika äiteineen kiskomaan ulos kuvakirjaa, jolloin hän melkein pudotti Akuni parhaalta paikalta. Sitten joku mies toi työntökärryllä ison korillisen lisää kirjoja ja järjesteli niitä paikoilleen. Odottelin uutta vuoroani, kunnes laitoin Ankkani entistä ylemmälle hyllylle ja pönkitin sen tukevasti pienellä taskukirjalla, joka jätti kannesta hyvin näkyviin tutun ankkahahmon sekä suomenkielisen nimen.
.
Toivottavasti suomenkielinen lehti herättäisi ensin monen huomion ja lopulta sarjakuva löytäisi hyvän keräilijäkodin? Pitäisiköhän lehtiin laittaakin kansainväliset Bookcrossing-tarrat numeroineen? Voisin sitten jäädä odottelemaan, josko joku informoisi internetissä lehtien myöhemmistä kohtaloista?
.
Lähdin klo 20 paluumatkalle rautatieasemalle itselleni uuden Löpsinger Tor -portin läpi. Nousin sittenkin vielä kerran muurin harjalle katselemaan. Sitten kiersin muuria maan tasalla ulkopuolelta; katselin ja valokuvasin, miltä muuri näytti ympäröivän puistovyöhykkeen vihreyden yli. Kävin vielä Deininger Strassen ajoportilla ottamassa oikean suunnan juna-asemalle.
.
Nördlingenin rautatieasemalla tapasin taas eri teitä kulkeneen matkatoverini. Odottelevien matkustajien keskuudessa vallitsi parhaillaan epätietoisuutta ja levottomuutta ristiriitaisista juna-aikatauluista. Tiedot olivat erilaiset toisaalta seiniin kiinnitetyissä lähtöaika-lakanoissa ja toisaalta tämän juna-aseman lippuautomaatin mukaan ja vielä kolmanneksi minun Münchenin lippuautomaatista tulostamassani mini-aikataulussa. Viimeinen oli lopulta oikein, minun tulosteeni.
.
Syynä aikataulujen muutoksiin olivat kaiketi ratatyöt lännessä Aalenin suunnalla. Juna saapui lännestä tai luoteesta ja lähti Nördlingenistä klo 20:18 kaakkoon kohti Donauwörthiä, jossa meillä oli junanvaihto päästäksemme Múncheniin.
.