552. Junalla Lutherin Erfurtiin

1) WÜRZBURG.
Torstaina 21.8. unta klo 24-07. Frankfurtin hotelli 'Pension Alphan' aamiaisen nauttimista 50 minuuttia klo 7:30-8:20. Sitten ulos kaupungille klo 8:30. Meillä oli vain 2 minuutin kävelymatka Karlsruherstrasse 7:stä samaa kadunpuolta pysäköintialueen ja katukeittiön ohi Hauptbahnhofin ykköslaiturin sivuovelle. Ranskan sininen TGV-juna näkyi nyt olevan ykköslaiturilla.
.
Junalippujen automaattiin kävi tällä kertaa 50 euron seteli, kun taas maksukortti vuorostaan ei. Päivälippu maksoi 52 euroa arkena kahdelle (ensimmäiseltä matkustajalta 44 euroa, toiselta 8 euroa. Viikonloppuisin vain 44 eurolla matkustaa 1-5, siis jopa viiden henkilön perhe). Punaisia lippuautomaatteja oli käytössä paljon, ei ihan jokaisella laiturilla, mutta sitten pareittain vierekkäin.
.
Juna, jolla matkustimme Würzburgiin, saapui ajoissa, mutta lähti vasta 6 minuuttia aikataulusta myöhässä klo 9:36. Aluksi kierrettiin Frankfurtia vastapäivään, länteen, etelään ja siltaa yli Mainin, etelän asemalle Südbahnhofille, itään itäasemalle. Sitten seurasivat asemat Mainthal West ja Mainthal Ost, Hanau, Aschaffenburg, Lohr, kuljettiin itään. Maisemissa näkyi välillä valtavia tasaisia peltolakeuksia, sitten myös jyrkkiä rinteitä ja viininviljelyksiä, sekä alas maastoutuvia pikkukaupunkeja, kun juna puolestaan nousi ylös rinteeseen.
.
Junassa istuimme aluksi 2 tuntia ennen Würzburgia, jossa seurasi junanvaihto ja oli vaihtoaikaa 35 minuuttia (saman verran sekä mennessä että tullessa). En voinut tutustua karttaan. Näin junan ikkunasta välähdyksen mahtavasta linnasta kukkulalla, mutta sinne asti oli mahdotonta ennättää puolessa tunnissa. Lähdin aseman aukiolta kävelemään suorinta katua etelään, kohti näkemääni kirkontornia, ja käväisin kirkossa sisälläkin, kuvaten kirkon myös ulkoa. Sitten palasin jo juna-asemalle.
.
Lännessä olisi ollut raatihuonetta ja keskustoria, ja sinne olisi kannattanut kävellä suoraan, lounaaseen, huomasin jälkikäteen kartasta ja suunnittelin illan paluuta. Matkatoveri tutustui asema-aukiolla erikoiseen, keijukaisia patsaina punkkareille myyvään liikekojuun! Asema-aukion keskellä oli patsasmonumentti ja ruohoalue, jota raitiovaunut kiersivät pysäkilleen. Valokuvasin patsaan, sen takana olevan aseman ja aseman takana olevan kukkulan. Illalla palatessa ostin pari postikorttia, katselin puistoa lännessä, mutta en osannutkaan tai jaksanut tai ehtinyt kulkea katua lounaaseen.
.
**
2) ERFURT.
Seuraava junamatka kesti 2,5 tuntia. Juna tuli myöhemmin jakautumaan kahteen osaan. Junan kulkusuunta vaihtui Schweinfurtissa (sikojen kahlaamossa), josta siis peruutettiin takaisin ja Erfurtiin menossa ollut takaosa muuttui Erfurtiin meneväksi etuosaksi.
.
Nyt oli käytössä vain yksikerroksinen eikä kaksikerroksinen sähköjuna, jonka kulku tuntui aiempiin verrattuna erilaiselta, kuin kevyemmältä ja hyppivältä, epätasaisemmalta huvipuistoajelulta, rinteitä myöten, mutkaisemmin, pirteämmin ponnistaen.
.
Paljon pieniä väliasemia. Jossakin pikkukaupungissa näkyy kommunistisen DDR:n ajan kerrostalojen brutaaleja betonikolosseja. Juna täyttyy ihmisistä halkoessaan entisen DDR:n Thuringenin osavaltiota. Juna nykii, pomppii, kallistuu kaarteissa, hurjastelee, kiihdyttää, hidastaa, menee tunneleihin. Juna ottaa myöhästymisensä matkalla kiinni.
.
Erfurtin kaupungille meillä on aikaa 3 tuntia kello 14:30-17:30. Turisti-info-toimistossa kaupungin kartta maksaa (vain) 10 senttiä. Kaakosta asemalta lähdetään auringon paisteessa oman varjon suuntaan Willy-Brandtin aukiolle ja sitten venäläisen kosmonautin Juri Gagarinin mukaan nimettyä kehäkatua vastapäivään koilliseen. Erfurtissa on omanlaisensa itä-saksalainen arkkitehtuuri, vaikka kaupunki säästyi sodan pommitusten ja uudisrakentamisen tuhoilta. Ensimmäinen kohteemme on Augustinolaisluostari, jossa Martti Luther asui useita vuosia munkkina. Pohjoisessa näkyy korkea kirkko, mutta käännymme tienviitan mukaan Augustinerstrasselle.
.
Luostarikompleksissa on kirkko ja seminaarikeskuksen vastaanotto tyhjillään, mutta ihmettelemme, mistä pääsisimme munkkien asuntokammioihin? Portinpielessä on kahvila ja museokauppa, johon maksetaan museon pääsymaksu 3,50 euroa. Myyjätär lähtee näyttämään meille tietä, aluksi kirkon läpi.
.
Menemme sivuovesta luostarin sisäpihaan, jota kiertää neljältä sivulta pylväikkökäytävä, ja sitten portaikkoon, josta alkaa museonäyttely. Yläkerrassa on useita munkinsellejä, joiden koko on noin 1,5 x 2 = 3 neliömetriä. Ei isompi tai pienempi kuin lapsuuteni omista huoneista pienin. Niistä useissa on Martin Luther asunut, eri selleissä eri vuosina.
.
Munkinkammioita on sisustettu teemoittain: jossakin on vinokantinen kirjoituspulpetti, toisessa yksinkertainen ruokapöytä, penkki sekä kattaus kolmelle. Kolmannessa on patja lattialla sekä musta munkin puku huppuineen telineessä kuin mallinuken päällä. Ehdottomasti hienoimman näköinen on iso kirjastohuone, jota voin vain katsoa ovelta lasin läpi. Nahkapenkkejä, pöytiä ja korkeat hyllyt seinällä täynnä vanhoja nahkakantisia kirjoja. Luostarin sisäpihalla kehotetaan kävijöitä vaikenemiseen! Luostarikäynti vie meiltä aikaa tunnin.
.
Kävelemme Erfurtin kaupungin halki länteen tai lounaaseen ja päädymme valtavalle tyhjälle aukiolle, jonka laidalla sijaitsee sekä suuri tuomiokirkko että aivan yhtä mahtava Severuksen kirkko. Molempiin täytyy nousta monumentaaliportaita ylös, mutta vain Severukseen pääsee tänään sisälle.
.
Matkatoverini menee tutustumaan Severuksen kirkkoon, mutta minä nousen aukion toisen laidan jyrkkää rinnettä ja portaita valtavan puolustuslinnoituksen ulos työntyville vallinsarville. Kävelen siltaa yli tyhjän (mahdollisen) vallihaudan sekä linnan muurien taakse jättimäiselle sisäpihalle. Otan ylhäältä pari valokuvaa sekä kahdesta kirkosta että valtavasta toriaukeasta. Tällainen kuvakulma ei ollut vielä tullut vastaani matkaopaskirjoissa!
.
Torin laidalla on antikvariaatti, antikvaarinen kirjakauppa, johon tutustumme, ostamatta kuitenkaan mitään. Seuraavalla kadulla on sarjakuvakauppa, josta mukaani lähtee saksankielinen sarjakuva-alan asialehti, mainosesitejuliste ja myyntiluettelo sekä sarjakuva Teräsmiehen kotikaupungista Smallvillesta.
.
Erfurtin kaupunginkirjaston eteisessä on hyllykkö jaossa oleville ilmaisille esitteille. Sijoitan sinne Suomesta varta vasten tuomani sarjakuvalehden, Aku Ankan, jonkun erikoisuudesta, vieraasta kielestä, kiinnostuvan lapsen tai aikuisen löydettäväksi.
.
Erfurtin kaupungin halki virtaa pieni joki, jonka yli vie useita siltoja. Niistä erikoisinta en huomaa sillaksi kuin ulkopuolelta, vasta toiselta sillalta katsoen, sillä ensimmäinen silta on molemmilta puolilta kaupparakennusten tiiviisti reunustama. Kuljemme senkin Krämerbrücken läpi. Ympäristössä on kävelykatuja, kesäterasseja ja torikauppaa.
.
Anger on uudempi karttohin merkitty tori, jossa ei ole turistille nähtävää. Olemme siten jo kypsiä suunnistamaan juna-asemalle. Kuljen sittenkin vielä raiteiden alitse kaakkoon joen yli katsomaan suurta Kaupunginpuistoa, johon nousevat monumentaaliportaat, mutta puisto on remontissa. Palaan pientä kävelysiltaa suoraan asemarakennukseen ja sen läpi.
.
Junalaiturit ovat korkealla toisessa kerroksessa. Würzburgiin lähtee juna laiturilta 8a. Juna saapuu kymmenen minuuttia etuajassa, purkaa saapuvat matkustajansa ja lähtee eteenpäin klo 17:34. Sikojen kahlaamossa Schweinfurtissa vaihtuu taas junan kulkusuunta. Würzburgissa on 35 minuuttia vaihtoaikaa toiselle, hotellikaupunkiimme Frankfurtiin vievälle Regional Express -junalle.