551. Saksasta junalla Baseliin

Keskiviikkona 20.8. lähdimme ulos Frankfurtin 'Pension Alpha' -hotellista klo 09:40. Kohta huomasin unohtaneeni ottaa mukaan kameran eli Nokia Lumia 520 -kännykän. Palasin rautatieaseman luota (vain parin minuutin matkan) takaisin hotelliin ja pyysin avaimen portieerilta. Mutta avaimeni lojuikin vielä receptionin tiskin päällä, mihin olin sen itse jättänyt, jonkun toisen avaimen vieressä, ja portsari ojensi sen siitä minulle. Sitten hän tassutteli ulos kadulle, mahtoikohan aikansa käydä pitkäksi sisällä. Kohta kun palasin huoneestani, portsari jutteli jonkun tytön kanssa. Jätin avaimen uudelleen tiskille, kopistellen merkitsevästi, mutta portieeri ei reagoinut.
.
Frankfurtin rautatieasemalla oli 24 päätelaituria. Kävelimme Gleis 6:lle, jolla seisoi ihmisiä, ensin laituria pitkin kauemmas, ABC:n jälkeisille sektoreille DEF. Sitten kaiuttimista kuulutettiin, että II luokka onkin nyt alkupäässä, jolloin palasimme C:hen.
.
Lähtö tapahtui ajallaan klo 10:05. Valkoinen pitkä nuolijuna. ICE. Avovaunuja, istuimme nenäkkäin pöydän ääreen. Paljon tilaa eikä yhtään varausta näyttänyt olevan merkittynä. Matkakaveri merkkasi Frf:n karttaa: kirpputori, kirjasto, Zoo, museot. Intialaiset äiti ja pikkupoika nukkuivat junan kulkusuuntaan nähden poikittain penkkiriveillään. Pienikokoinen äiti myös istui takamus käsinojalla, jalat polvillaan penkillä, kasvot ikkunaan päin.
.
Konduktööri tarkasti ja leimasi printtilipun, jo Suomesta internetissä maksetun ja itse tulostetun (kahdelle 110 euroa maksaneen eli 55 eur/hlö, joka tosin varhaisemmin varattuna olisi maksanut vain 2x49=98 euroa). Ensimmäinen junailija ei katsonut luottokorttia, mutta myöhempi pedantimpi vaati nähdä luottokortinkin.
.
Pikajunamme harvat välipysäkit olivat vain Mannheim klo 10:44 ja Karlsruhe klo 11:05-11:15. Neckar-joki kai ylitettiin ensin. Vielä Baden-Baden klo 11:40. Väkeä vaihtui väliasemilla, mutta vaunu ei silti täyttynyt.
.
Saksan ja Sveitsin rajakaupunkiin Baseliin saavuttaessa ajettiin juuri ennen Basel Bad Bahnhofin juna-asemaa pienen joen yli, se oli Wiese. Vuoria tai kumpuja näkyi taustalla. Basel Badin asemalla oli Saksan Deutsche Bahnin tuttuja lippuautomaatteja, mutta ei tullut katsottua millä valuutalla, Saksan eurolla vaiko Sveitsin frangilla? (Opaskirja: Sveitsissä käy aika hyvin eurotkin.) Basel Badissa taidetaan olla junateknisesti vielä Saksassa. Ranskaan meneville junille on vastaavasti oma rautatieasemansa, Basel S.B.B, joka on kaupungin päärautatieasema keskemmällä kaupunkia.
.
Olin Interraililla käynyt Sveitsin ranskan-, italian ja saksankielisillä alueilla, päiväsaikaan Luganossa ja Bernissä, yöpyenkin Zürichissä, Genevessä sekä ruhtinaskunta Liechtensteinin pääkaupungissa Vaduzissa. Olin silloin varta vasten säästänyt Sveitsin 'kakkoskaupungin' myöhemmäksi, koska Baseliin olisi kaikista helpointa matkustaa Saksasta, Saksan junalipuillakin, Saksan rautatievyöhykkeellä pysytellen. (Passitarkastusten 1900-luvulla Sveitsistä Saksaan menijöiden passitkin tarkastettiin jo Basel Badissa ja Ranskaan menijöiden jo Basel S.B.B:ssä.)
.
Basel Badin juna-aseman ulkopuolella oli pylväskartta ja katutöitä. Risteilimme kävellen siksakkia etelään ja länteen. Matka Rein-joelle lounaaseen tuntui aluksi pitkältä, pitkin arkisia katuja. Seurailimme jotakin nuorisoseuruetta, väistelimme katutöitä pihoihin. Suorin reitti olisikin kulkenut Messuhallin ohi, Clarastrassea ja siltaa Mittlere Brücke, joita illalla palasimme, mutta puolilta päivin tulimme isolle sillalle Wettstein Brücke. Vaikuttavat Reinin jokinäköalat, otin valokuvia. Alhaalla joen poikki kulki pieni kaapelilossi Münsterin (kirkon) kohdalla.
.
Käännyimme luoteeseen, kävelimme ylös katedraalin Münsterin aukiolle, jolle oli aseteltu jättimäinen valkokangas tai elokuvan screeni, sekä katsomollinen penkkirivejä. Katselimme jokinäköaloja aukion itäpuolella. Alempana lännessä kulki arkinen ja vilkas kävelykatu eli tärkein kauppakatu Freie Strasse, josta erkaantui pieniä kujia.
.
Poikkesimme sisällä kaksikerroksisessa musiikkikaupassa. Kävelimme Marktplatzille luoteeseen. Värikäs punainen raatihuone! Etelässä vilkas Barfüsserplatz (Paljasjalkaisten paikka, tarkoitti fransiskaanimunkkeja). Oli hieman sokkeloista ja vaikeatakin osata kulkea vanhassa kaupungissa. Turisti-info-toimisto. Etelämpänä sijaitsi Theaterplatz, jota koristi moderni, teknisillä vehkeillä kikkaileva, taiteilija Tinguelyn luoma erikoinen suihkulähde, jonka ympärillä oli penkkejä ja joutilaita ajanviettäjiä. Portaat nousivat ylös tunnuksettomalle ekumeeniselle kirkolle, jonka sisällä oli erikoisia taideteoksia.
.
Lännessä kohosi kummulla Spalenvorstadt. Kujia ja ylämäkiä. Nähtävyytenä oli vanhankaupungin eli Altstadtin entisestä puolustusmuurista jäljelle jäänyt goottilainen torni Spalentor (vuodelta 1370). Sen pohjoispuolella sijaitsi miellyttävä Kasvitieteellinen puutarha, jonka trooppiset kasvihuoneet olivat kävijöille ilmaiset ja auki klo 17 asti.
.
Kasvitieteellisen puutarhan puistossa tuli elokuun lämmössä istuttua ja syötyä eväitä Saksasta. Puiston huippunähtävyytenä oli jättiläismänty Kaliforniasta! Itäpuolella oli kartan mukaan Petersplatz, joka osoittautui olettamani kivetyn aukion sijasta vihreäksi puistoksi. Idempää laskeutui portaikkoja alemmille kaduille, lähemmäs jokea.
.
Silta vei kohti messukeskusta. Raitiovaunut olivat tavattoman pitkiä junia, väreiltään vihreitä ja keltaisia. Messukeskuksen lasipalatsi, erikoisine muovailtuine reikineen ja lasiseinineen, oli pilvenpiirtäjä. Jo Messuaukealle alkoi näkyä Basel Badische Bahnhofin 100-vuotias ruskea asemarakennus koillisessa. Sinne mennessä matkan varrella oli vielä puisto, jonne oli leiriytynyt Montin sirkusseurue, lukuisine valtavine keltaisine kiertuevaunuineen.
.
Lääketehdaskaupungissa Baselissa oli Saksaan verrattuna omanlaistansa Sveitsin arkkitehtuuria ja vaurauden tunnelma. Mieleeni tuli Baselin kävelykaduilla Tukholma enemmän kuin muut kaupungit.
.
Palasimme asemalle jo klo 19 ja juna lähtisi vasta klo 20:16. Matkatoverini meni McDonaldsiin ja minä kävelin aseman länsipuolista katua pohjoiseen kohti Saksan valtionrajaa. Moottoritie painui tunneliin, kävelijät kohosivat ramppia ylös sillalle. Lännessä näkyi varastohalleja tai ensin asuintalo, jonka puistoisella edustalla leikki mustaihoisia lapsia! Joku kävelijä ja pyöräilijä tulivat vastaan. Hiljainen pysäköintialue autoille. Wiesejoki esiintyi vilkkaana koskena. Puistovyöhyke alkoi levitä kohti itää.
.
Sitten liikennevaloristeys ja vanhoja kerrostaloja, silti yhä edelleen Sveitsin postilaatikko. Jatkoin yhä tietäni, junaradan ali itään ja pohjoiseen, mutta enää Parkour- ja liikuntapuiston pysäköintialueelle asti.
.
Vasta jälkeenpäin tutkin kartasta, että vain 200 metriä kääntymispistettäni pohjoisempana olisi jo ollut Tulli ja Saksan raja, sekä pikkukaupunki Weil am Rhein, jossa erityisesti Vitran huippumodernia arkkitehtuuria. Käännyin hiukan liian varhain ja menin sitten tuuhean puuston synkistämään luonnonpuistoon. Joka tapauksessa mukava kävelyretki kaupungin ulkopuolelle. Kävelin Wiesejoen rantaa, jossa oli koiria ja ulkoilijoita, ja palasin juna-asemalle kello 19:45.
.
Paluujunamme kohti Frankfurtia oli Basel Badin aseman informaation mukaan myöhässä 20 minuuttia ja ICE-junan sijasta se olisikin nyt vain "korvaava juna" IC ilman E:tä. Juna saapui sittenkin asemalle jo noin 20:20, mutta lähti vasta varttia myöhemmin klo 20:36, eikä normaalin aikataulun mukaisesti klo 20:16. Ulkona alkoi pimetä, elokuun lopulla, Sveitsin ja Saksan rajalla.