549. Münchenistä junalla Augsburgiin

Maanantaina 3.8. söimme viidennen ja viimeisen hotelliaamiaisen kahdeksalta City-Hotel Münchenissä, osoitteessa Schillerstrasse 3a. Illalla lentäisimme Suomeen, mutta päivällä kävisin vielä junalla lähikaupungissa Augsburgissa, kun taas matkatoverini kiertäisi koko päivän Münchenin kirpputoreja.
.
Hotellissa jaoin matkatavarani kahteen osaan: reppuun vain päivän tarpeisiin vesipullot, sateenvarjo, karttoja jne. Toisaalta kangaskassiin jätin käytetyt vaatteet, esiteniput sekä päällystakin, sillä sää oli edelleen lämmin.
.
Hotellimme lupasi säilyttää lähtevien matkatavaroita, meidänkin klo 9-15. Sain laittaa kassini siirrettävään rullakkoon hotellin ala-aulassa. Iltapäivällä noutaessamme tavaroitamme klo 15 uusi portieri opasti meidät baarin nurkkaan, jossa näkyi olevan tusinan verran turistien matkapakaaseja. Kunkin laukun kahvaan oli kiinnitetty paperilappu, jonka portieeri otti talteen. Hyvin toimivaa saksalaista järjestelmällisyyttä.
.
Ostettuani asemalla automaatista taas Baijerin lipun, hinta 23 euroa yhdelle, ehdin laiturille 14 vasta klo 9:36 jälkeen, Augsburgin-junan ilmeisesti jo lähdettyä, vaikka automaatista tulostamani aikataulu väittikin junan olevan 10 minuuttia myöhässä. Seuraava juna lähtisi puolen tunnin päästä. Kävin odottaessani kirjakaupassa.
.
Junani klo 10:04 oli jakautuva kahtia Augsburgissa klo 10:46. Jakautumisesta kuulutettiin pariin otteeseen. Peräosa menisi Donauwörthiin ja etuosa Dinkelsbühliin vai minne lie, en painanut mieleeni, vaikka itse etuosaan asti kävelinkin asemalaiturilla.
.
Augsburgissa oli vastassani ison tuntuinen rautatieasema, ulkoväritykseltään ruman keltainen. Lähdin asematunnelin kautta ja asemahallin läpi suoraan kohti itää. Kolme katua haarautui, niistä pohjoisin oli puistoisin, mutta siellä oli rakennustöitä. Etsin varjoa paahtavalta auringolta kulkemalla eteläisimmän kadun etelälaitaa. Aluksi näin vain persoonattomia suuria kivitaloja erilaisine liikkeineen.
.
Tulin aukiolle, jonka keskellä oli monien raitiovaunujen risteysasema. Sitten vastaani tuli Moritzkirche, joka näkyi jo matkaopaskirjanikin keskustakartassa. Kävin sisällä, mutta kirkkosali oli pelkistetyn modernisoitu valkoisin seinin. Se oli tuhoutunut pommituksissa ja rakennettu uudelleen.
.
Kävelin Moritzplatzilta kaupungin leveää paraatikatua Maximilianstrassea etelään. Liikenne oli hiljaista ja kadun saattoi hyvin ylittää ilman liikennevaloja, joita ei ollutkaan. Valokuvasin keskellä olleita patsaita, kuten Merkuriusta. Tärkein päämääräni oli etsiä Augsburgin suurin erikoisuus Fuggerei, miljonääriveljesten satoja vuosia sitten kustantama sosiaalinen asuinalue köyhille.
.
Kaakosta löysin tienviittoja Rotetorille, joka osoittautui keskiaikaiseksi kaupunginmuurin pyöreäksi torniksi tai sen portiksi. Sitä ennen valokuvasin joitakin vanhanaikaisia asuintaloja siltä varalta, että ne osoittautuisivatkin Fuggereiksi? Joidenkin talojen seiniin oli hakattu kiitosrukouksia Jumalalle. Muitakin turisteja kuljeskeli kaduilla ja pällisteli taloja.
.
Vastaani tulleesta isosta seinäkartasta näin Fuggerein sijainnin - keskustan itäpuolella - ja painoin mieleeni maamerkkejä, osatakseni perille. Löysin tästäkin kaupungista (kuten mm. Memmingenistä ja Nördlingenistä), jälleen kerran keskustaa halkovan kanavan eli noin 3 metriä leveän ojan, jonka yli kulki vähän väliä puisia siltoja, eräskin vain yhtä postinjättölaatikkoa varten!
.
Välillä Augsburgin kanava jäi leveän kadun alle ja tuli taas esiin toiselta puolelta. Virtaus oli vilkasta, syvyyttäkin kanavalla lienee ollut. Pieni koski, putous ja iso puinen vesipyörä tulivat vastaani. Väistin roska-autoa kapealla kadulla ja totesin, että Augsburgissa jäteautotkin ovat Mercedes-Benzejä tutuin nokkatähdin, vai olivatko Daimler-Benzejä.
.
Löysin sopivasti itään vievän kadun, sitten pienen tienviitan Fuggereihin, sekä ennen pitkää oikean Fuggerein porttikäytävän. Turistit jonottivat lippuluukulle, maksu 7 euroa museokäynnistä ja alueella vaeltamisesta. Minä otin portin sisäpuolelta yleisvalokuvan alueesta sekä jaossa olleen selkeän karttaesitteen selityksineen.
.
Palasin suoraan länteen kaupungin keskusaukiolle, Augustuksen patsaan, Raatihuoneen ja Tuomiokirkon torille. Kaivinkone järjesteli juuri paksuja hiekkakerroksia aukion keskiosiin. Oliko tarkoitus tehdä kesäinen hiekkaranta jotakin festivaalia varten, vai purettiinko sellaista jo pois? Putkikaivannosta tulleeksi hiekkaa tuntui mielestäni olevan liian paljon. Poikkesin torin etelälaidalla turisti-infoon, mutta siellä kaupunkikartta oli maksullinen, vaikkei kallis, silti jo tarpeeton minulle.
.
Kuljeskelin jylhän kaupungin katuja lounaaseen ja etsin aamusella harmillisesti löytämättä jääneet kohteet Zeughaus ja Fuggerhäuser. Vanhalla arsenaalilla vuodelta 1607 oli koristeellinen julkisivu. Fuggerin palatsi oli iso ja sillä oli opaskirjan elegantiksi mainostama sisäpiha, jonne vilkaisin.
.
Seinässäkin luki Fuggerin nimi. Joku kesäkeveästi pukeutunut nuori nainen palasi kaiketi ruokatunnilta töihin virastoon. Joku toinen ystävällisesti hymyilevä saksalainen väisti antaakseen minulle tilaa valokuvata palatsi. Enpä ehtinyt matkani aikana vielä saada ainuttakaan negatiivista vaikutelmaa saksalaisista, päinvastoin. Kokemukseni Saksasta oli kaikin puolin sangen myönteinen!
.
Viivähdin hetken varjoisassa, tuuheassa puistossa suihkulähteen luona, raitiovaunupysäkkien torin länsikulmalla. Paljon oli istujia penkeillä tai ruohikollakin, mutten malttanut viipyä kauan paikallani.
.
Lähdin rautatieasemaa kohti jo klo 13:10, jotta varmasti ehtisin junaan klo 13:39, jonka lisäksi tiedossani oli vielä varajunakin puolen tunnin päästä. Lentopäivänä piti olla huolellinen. Ehdinkin juna-asemalle jo klo 13:25. Ensin kuvittelin asemahallissa olevan viileää, suojassa auringolta (ulkona oli 27-29 astetta varjossa), mutta sisällä tulikin kuuma heti, kun en enää liikkunut eteenpäin. Vilvoittelin sitten pienessä tuulessa aseman ulkokuistilla.
.
Paluujunani lähtö viivästyi 10 minuuttia. Junassa kävin wc:ssä, jotka olivat joka junassa tilavia. Käsien pesuun tosin tuli vettä vain puolessa junista; muulloin täytyi tyytyä vain nestesaippuaan ja sen pyyhkimiseen paperipyyhkeeseen. Junassa hörppäsin pullostani vettä väärään kurkkuun ja yskin pitkään. Nolona vaihdoin välillä vaunua, mutta yskin sitten uudessakin paikassa. "Alles gut?" kysyi ystävällinen saksalainen kurkistaen edessäni olleelta riviltä.
.
Junani saapui Müncheniin 10 minuuttia aikataulustaanmyöhässä klo 14:30. Ehdin vielä käydä kävelemässä Vanhassa Kasvitieteellisessä Puutarhassa ennen kuin palasin City-Hotelliin Schillerstrasse 3a:han hakemaan painavampaa kassiani ja tapasin siellä matkakaverinkin.
.
Painavien kantamusten kanssa emme enää jaksaneet muuta kuin lähteä lentokentälle. Münchenin päärautatieaseman alakellarista, jossa olivat laiturit 1 ja 2, ajoimme S8-junalla 41 minuuttia klo 15:15-56, ensin maan alla Ostbahnhofille ja sitten maan päällä pohjoiseen. Pitkältä tuntuva junamatka, kas, yhtä pitkä kuin matkani Augsburgiin!
.
*
PALUULENTO
.
Lentokentällä, jollakin penkillä, sulloin kaikki matkatavarani yhteen pieneen mustaan reppuuni. Pitkiä kävelymatkoja terminaali ykköseen helpotettiin useilla liukuhihnoilla.
.
Ilmoittautuminen lennolle automaatilla ei ensin onnistunutkaan, vaan kone kehotti matkatavaratiskille. Toinen automaatti kuitenkin toimi, ensimmäisestä olikin tulostuspaperi loppunut. Istumapaikoiksi tuli arpomalla, itse valitsematta, koneen etupäästä 4B ja 4C (keulasta jo toinen rivi bisnesluokan jälkeen).
.
Outo kysymys ilmoitettiin: "Lento on melkein täynnä, haluaisitteko vapaaehtoisesti jäädä huomiselle lennolle?" Sellaista kannattaisi varalta miettiä itsekseen etukäteen.
.
Turvatarkastuksessa kehotettiin taskujen tyhjentämiseen. "English or Deutsch?" kielikysymys. Sanoin, että taskuissani on vain paperia. Vadeissa menivät läpivalaisuun toisessa reppu, toisessa takki (vyö sen taskussa), lompakko, kännykkä, nestepussi, repun taskuissa sateenvarjo ja tyhjä vesipullo.
.
Portti hälytti minun kohdallani! "Takaisin odottamaan portin taakse!" Portin toisella puolella istui juuri jakkaralla edellinen miesmatkustaja, jota viiksiniekka saksalainen tutki piipparilla. Kaivoin esiin kaulapussini. Se piti laittaa pienessä vadissa läpivalaisuportin kautta. Passiani kysyttiin uudelleen. "Kaikki on toisella puolella!"
.
Portti piipitti minulle yhä. Levitellessäni käsiäni ruumiintarkastuksessa tajusin, että ylläni oli nyt metallinappinen kauluspaita! Tarkastaja taputteli lahkeensuita, kun istuin, eivätkä kenkänikään hälyttäneet käsilaitetta. Pääsin sitten läpi.
.
Jatkoimme matkaa portille D22. Siellä ei ollut vielä ketään muita. Koneen lähtöön (klo 18:40) oli vielä klo 16:20 yli kaksi tuntia. Matkatavaratiskille oli jonottanut suomenkielisiäkin. Vähitellen kuitenkin kaikki odotuspenkit täyttyivät. Minun täytyi ottaa reppuni ja takkini pois viereiseltä penkiltä.
.
Kuuntelin kahden keski-ikäisen naisen ja yhden arvioltani 75-vuotiaan harmaahapsen jutteluja. Vanhin nainen oli saanut vain jonotuspaikan koneeseen! Nuoremmat harmittelivat, etteivät olleet varanneet vanhallekin paikkaa Internetissä. Reipas Mummo Ankka lähti itse portin virkailijatiskille selvittämään asiaansa. Ja lupasi antaa jälkeenpäin Finnairille asiasta "rakentavaa" palautetta. Rouva kertoili lentäneensä jo vuonna 1965 Norsunluurannikolle.
.
Kuulutus tiedotti koneeseen olevan tulossa kolme matkustajaa liikaa, ja kyseli vapaaehtoisia jäämään pois, huomisaamun lennolle Lufthansalla. Finnair maksaisi hotelliyön sekä 200 euroa. Matkatoverini innostui hetkisen päästä, mutta porttitiskillä oli silloin jo neljän nuoren miehen seurue, joka otti vastaan tarjouksen. Tämän jälkeen Norsunluurannikon kävijäkin mahtui jonotuspaikalta koneeseen. Vanha rouva kehui saaneensa korvaukseksi hankaluudesta bisnesluokan paikan, mutta luuli vain, sillä näin hänet aikanaan lentokoneessa istuimella 3C viistosti edessäni, lukemassa Ilta-Sanomia.
.
Menin lentokoneeseen kiirehtimättä vasta ryhmässä 3. Silti rivini ikkunapaikka oli vielä tyhjä. Vähän ajan päästä näin hunnutetun musliminaisen kysyvän lentoemännältä paikkaansa ja tiesin jo mikä se olisi. Väistyimme matkatoverini kanssa käytävälle tehdäksemme tietä.
.
Hunnutettu nainen kysyi myöhemmin lennolla englanniksi paljonko kello on Suomessa? Hän painoi välillä päänsä edessä olevaa tuolin selkänojaa vasten tai nosti paljaat varpaansa istuimelle. Kun koneessa tarjoiltiin ilmaista kahvia, teetä ja mustikkamehua, hän otti teetä, mutta pyysi lisäksi "vettä", jota sai mukillisen, mutta olisikohan toivonutkin pullollista?
.
Purserimies Lucander, joka kuulutti koneessa, keskittyi bisnesluokan tarjoiluun. Business-luokassa verhon takana taisi olla 3x3 paikkaa, vasemmalla kahdella ja oikealla yhdellä rivillä. Siellä matkusti näköjään virka-asuinen vaihtomiehistö, kapteeni ja perämies, jotka näin vielä myöhemmin Helsingissä lentoaseman käytävällä.
.
Koneen pienissä monitoreissa pyöri ensin turvallisuusohjeita, sitten mainoksia myytävistä tuotteista ja lopulta myös piilokameraohjelma viihteeksi. Kommelluksia sattui lennollakin.
.
Kun lentoemäntä keräsi pois tyhjiä kahvikuppeja, hunnutettu nainenkin ojensi teekuppinsa. Lentoemännän yllätykseksi teekupin sisällä oli vielä huntunaisen sinne laittama, yhä juomaton, täysi mukillinen vettä, joka kaatui kaikki minun syliini. Musliminainen kiljahti säikähdyksestä ja mutisi pahoittelevasti. Lentoemäntä haki talouspaperirullan, jolla pyyhin housujani. Yläpuoli eli etupuoli lahkeista ehti kuivua lennon aikana, mutta alapuoli eli takapuoli jäi märäksi, minkä huomasin ikävästi istuessani bussissa lentoasemalta Kehäradan asemalle ja I-junassa Myyrmäkeen. Sain lentoemännältä Finnairin 20 euron lahjasetelin, jolla olisin voinut ostaa jotakin Finnairin lennoilla mutta en ostanut.
.
PALJONKO MAKSOI?
Lennot Müncheniin 244 euroa m/p (Finnair)
Hotelli 259 euroa/hlö (5 yötä x 52 e) 'City-Hotel München'
Lennot ja hotelli yhteensä 244+259 = 503 euroa
Muut kulut 130 euroa, matka yhteensä 633 euroa.