544. Bussilla Lissabonista Portoon

Portugalin Leirian linja-autoasemalta piti lähteä maanantai-aamuna 4.12. klo 9:45 pikavuorobussi Lissaboniin. Aseman luukulta ostettu matkalippu maksoi 8,70 euroa. Lipuissa luki "laituri 16".
.
Lähtölaitureita löytyi vain 1-15! Olisikohan jossakin sisähallin ulkopuolella 16? Kysyin lippuluukulta numero 3, josta virkailijan täytyi lähteä hakemaan ainoa hiukan englantia osaava kollegansa luukulta 1. "Laiturit 1 tai 2" kuului vastaus yksinkertaisesti.
.
Bussiimme jonotettiin, sen saavuttua pohjoisesta välipysäkilleen Leiriaan. "Via!" ("Tietä!), huusi papereita kantava, tärkeän näköinen kuljettaja, päästäkseen läpi tungoksesta.
.
Linja-auto oli lähtiessään kohtalaisen täynnä, vaikka Leiriaankin oli poistunut väkeä. Huomasin, että miesmatkustajia kulki julkisella liikenteellä enemmän kuin Suomessa! Portugali on köyhempi, vihreämpi, vähemmän yksityisautoistunut maa.
.
Linja-automme kiersi ensin ympyrän myötäpäivään. Mentiin joen yli ja reittivaihtoehdoista itäisempää tietä etelään. Kolmikaistainen moottoritie ajettiin pysähtymättä, poikkeamatta edes Fatiman kaupungissa. Näin jonkin metsäpalokukkulan. Huomaamani nopeusrajoituskyltit: 50, 70, 120. Lisäksi liikennemerkeissä oli kieltomerkit kävelylle, pyöräilylle, hevosrattaille sekä lehmille!
.
Bussimatka kesti pari tuntia. Ajoimme Tejo-joen länsirannalla, lähestyimme Lissabonia koillisesta lounaaseen. Lissabonin maailmannäyttelyn aikaan rakennettu Vasco da Gaman silta itään tuli lännestä ohittaen nähtyä. Pysähdyttiin Lissabonin lentoaseman modernilla pysäkillä, jonne jäi aviopari.
.
Uusia lähiöitä oli rakenteilla. Suurkaupungin kiire ja ruuhka. Bussi kierteli kukkuloilla, asutusta ja rakennuksia oli kaikkialla. Ajettiin sisähalliin, Rede-Expressosin linjuriasemalle Lissabonissa.
.
Opaste näytti kävelyreittiä Lissabonin metroon, kuljimme ulkona puistikon läpi. Metroaseman ulkopuolella oli kuumien kastanjoiden myyjä. Ostimme metroaseman automaatista päiväliput, 3,30 euroa kappale. Tarvittavien etäluettavien pahvikorttien lisämaksu oli 0,50 euroa.
.
Maanalainen oli vilkas. Liikuimme nopeasti ja erehdyin metroasemasta, jolta lähdimme. Luulin olleeni Salhandalla ja ihmettelin, kun sieltä yllättäen pääsikin vaihtamatta ohi Parquen ym. Chiado-Baixaan asti. Aina kannattaisi paikantaa missä on.
.
Kävelimme "Kultakatua" etelään kohti jokea, yli raitiovaunukiskojen. Rantatoria (Terreiro do Paco tai Praca do Comercio) koristi (joulukuussa) jokin valtava moderni metallihäkkyrä. Kas, sepä syttyikin illalla vaihtuvien värien ja muotojen valoviivaiseksi joulukuuseksi, kuten moni muukin vastaava häkkyrä Lissabonissa ja samoin Portossa.
.
***
BELEM. Lähdimme isolla ja modernilla raitiovaunulla länteen, linjalla numero 15. Ohitimme rannan Cais do Sodre -juna-aseman. Alitimme entisen Salazarin sillan, joka oli valtava rakennelma yllämme. Sillan vaikeampi nimi on "Ponte 25. de Abril" huhtikuun 1974 Neilikka-vallankumouksen jälkeen. Ohitimme Belemin pysäkin. Seuraava pysäkki olisi Jeronimos-luostari. Ajomatka kesti 20 minuuttia luostarin kohdalle.
.
Kävelimme puistoa pitkin rantaa, Löytöretkien monumentin kohdalle. Marmorin korkokuvina esiteltiin Henrik Purjehtija, Vasco da Gama ja muita Portugalin löytöretkiajan vaikuttajia.
,
Tejo-joen leveän suun vastarannalla näkyi pienenä Kristus-patsas. Belemin linnoitustorni näkyi kaukana, kilometrin päässä, välissä oli satama-allas. Näimme muitakin turisteja kävelemässä tornia kohti, nähtävyydeltä toiselle. Kaunis ja tyylikäs Belemin torni on yllättävän pieni, kuin koristeeksi rakennettu, vaikka aikoinaan sillä on ollut puolustuksellinen merkitys.
.
Joki, venesatama, puistoja. Kävelysilta kadun yli. Cais do Sodrelta rantaa pitkin länteen kohti Estorilia ja Cascaisia kulkeva junarata oli ruma. Junia kulki usein. Raitiovaunun pysäkki tuli pian vastaan sisemmällä kadulla, mutta sitä ennen yksi koira haukkui minut ja toinen koira matkakaverin.
.
***
ALFAMA. Palasimme ratikalla 15, mutta ajoimme ydinkeskustan ohi pitemmälle itään, Largo Martin Moniz -aukiolle asti, jossa vaihdoimme vanhaan pikkuratikkaan numero 12.
.
Keltainen ratikka 12, jo myöhässä aikataulustaan, tyhjensi matkustajia ennen ottopysäkkiä. Punainen turistiratikka putkahti sen taakse - ja tööttäsi! Molempien ratikoiden kuljettajat säntäsivät ulos - kas - suutelemaan toisiaan! He halailivat, ja suutelivat lisää! Numero 12:n kuljettaja oli nuorehko nainen, jonka vaaleat hiukset hulmusivat vapaina yli selän peppuun asti. Hän palasi varsin onnellisen näköisenä 12:aan ja otti meidät, ihmetelleen yleisön, kyytiinsä.
.
Ratikka 12 pujotteli Alfaman keskiaikaisissa kortteleissa mitä kapeimpia kujia ja mäkiä ylös-alas. Tööt! Kiskojen päällä seisova pakettiauto purki juuri lastiaan. Tööt! Tööt! Odotimme 3 minuuttia, kunnes reitti vapautui. Jyrkkiä mäkiä ylös.
.
Jäimme heti pois kyydistä, kun raitiovaunu alkoi kulkea alamäkeen. Halusimme kai päästä ylös linnoitukselle? Pysäkin vieressä levittäytyi rinneterassi, josta avautui mahtava näköala Tejo-joelle yli alarinteiden oranssien tiilikattojen. Raajarikkoinen miehenroikale hoippui kainalosauvoilla ympäri aukiota lähestyen kaikkia turisteja ja kerjäten äänekkäästi.
.
Emme jaksaneet alkaa kavuta suoria kiviportaita ylös vanhalle Sao Jorgen linnoitukselle, vaan aloimme kiertää loivemmin autotietä, turhan pitkää kaartuvaa sokkeloa. Tulimme siten kiertäneeksi 1,5 kierrosta linnan ympäri! Ahtaalle reitille mahtuva pikkubussikin liikennöi ohitsemme. Muurien ympäröimä kiertotie tuntui ajoittain pelottavan autiolta.
.
Kun sitten pääsimme linnan aukiolle, portti linnaan oli vartioitu ja pääsymaksullinen, 5 euroa. Tyydyimme pelkkään ulkopihaan monine turistikauppoineen ja kojuineen. Matkakaveri katseli myytäviä kaakeleita ja minä postikortteja, joita ostin neljä kappaletta yhteensä eurolla. Paluumatkamme Sao Jorgelta alas oli tehokkaan suora, portaita pudotellen.
.
Pysäkille ajoi sama raitiovaunu 12 ja sama kuljettaja. Ajomme eteenpäin Alfamaa kiertävää reittiä ja yhteensä 15 minuutin kierros raitiovaunulla tuli täyteen, kun saavuimme taas Largo Martin Monizille.
.
Kävelimme keskustassa torilta torille, Rossiolle ym. Etsimme Lissabonin kaikki neljä rinnehissiä, mutta niistä vasta 3. ja 4. olivat toiminnassa. Kaksi ensimmäistä, Gloria ja Laura, olivat parhaillaan remontissa, lauta-aidoilla suljettuina työmaa-alueina.
.
***
BAIRRO ALTO. Hisseistä Elevador Santa Justalla pääsimme ylös Chiadoon / Bairro Altoon. Hissejä kulki kaksi. Näköalaa hissistä ei juuri ollut, pieni ikkuna, kuten Tukholman Katarinahississä. Ylhäällä oli terassi ja kävelysilta. Ohitimme Lissabonin maanjäristyksessä 1.11.1755 tuhoutuneen Carmo-kirkon rauniot.
.
Huomasin antikvariaatin, josta menin ostamaan 2 sarjakuvakirjaa, yhteensä 2,50 eurolla. Löysin (portugalinkielisenä) kauan sitten kaipaamani Walt Disneyn autiosaaritarinan "Luutnantti Robin Crusoe", jonka olin lapsena Helsingissä nähnyt elokuvana, pääosassa Dick van Dyke (muistetuin Julie Andrewsin vastanäyttelijänä Disneyn Maija Poppasessa, jossa hän oli liitupiirroksia asfalttiin taiteillut Perttu).
.
Läntisestä yläkaupungista laskeuduimme alas Elevador da Bicalla kohti Tejo-jokea. Ensin piti odottaa kymmenisen minuuttia kuljettajaa saapuvaksi (vuoroväli?) noin kello 17. Rinnehissi oli rakennettu kahdelle tasolle portaittain kohoavaksi. Muitakin matkustajia tuli, mutta meillä oli eturivin paikat, kolmantena vieras nainen oikealla. Kuljettaja seisoi edessä. Takanamme vinosti ylempänä (rinteen myötäisesti ylemmällä tasolla) oli kaksi penkkiriviä nenätysten. Lipun leimaus oli vain reitin alapäässä!
.
Alhaalla kävelimme illan pimeydessä eksyillen Cais do Sodren asemalle. Huolestuen muistelin, että olimme nyt seuduilla, joita varoitettiin pimeällä vaarallisiksi. Lähdimme taas modernilla raitiovaunulla 15 idemmäs keskustaan, Largo Martin Monizille taas ja kävelimme sieltä Restauradoresille. Näimme jouluvalaistuja kauppakatuja.
.
Viimeistään kello 19 tajusin, etten tiedä missä on linja-autoasema, johon olimme pikavuorolla aamupäivällä saapuneet, ja josta lähtisimme myös paluumatkalle Leiriaan. Sillä bussiasema ei voinut olla matkaopaskirja Rough Guiden karttaan merkityssä paikassa! Vaikka olin niin luullut.
.
Menin kysymään Restauradores-torin turisti-infosta, joka onneksi oli vielä auki. Kysyin Rode Expressosin bussiasemaa ja näytin aikataulua Portoon. Hyvää englantia puhunut virkamies merkitsi oikean paikan karttaan: Metroasema Jardim Zoologico! Silloin heti oivalsin ja muistinikin palautui aamullisesta reitistä. Osasimme helposti metrolla Zoo-asemalle ja sieltä edelleen kävelyreitin bussiasemalle.
.
Ostimme liput kello 20-22:30 Leiriaan ajavaan pikavuorobussiin. Naiskuljettaja. Matkatoverin piti laittaa turhan iso laukkunsa alasäiliöön. "Ei tietokonetta?" häneltä kysyttiin.
.
Ajoimme tällä kertaa läntistä reittiä, ohi valaistun Obidosin linnoitetun kaupungin ja läpi Caldas da Rainhan ja Marinha Granden vanhojen pikkukaupunkien mutkaisten ja ahtaiden kujien! Samanlaisia keskenään pikkukaupungit. Saimme taas nähtävyyskierroksia bonuksena pelkille pakollisille siirtymisille paikasta toiseen. Illan pimeys rajoitti näkemisen valaistuihin kohtiin. Myös Nazare olisi ollut hieman reitin sivussa meren rannalla.
.
***
LEIRIASSA perillä kello 22:30 paikallinen nuorukainen opasti meidän ystävällisesti pizzeriaan: "Harva niistä on enää auki tähän aikaan!" Hän poikkesi omalta reitiltään turistien avuksi - portugalilaiset vaikuttavat avuliailta!
.
Tulimme 'Mr. Pizzaan' klo 22:45 ja sen piti sulkeutua klo 23. Valitsin uutuuspizzan "Orientale", joka maksoi 4,20 euroa. Matkatoveri kyseli lihasisältöjä ja valikoi pitkään. Vaihdoimme keskenämme 1/8 viipaleet toisillemme. Annokset olivat suuret, kaveri jätti ensin reunat syömättä, sitten latoi kaksi viimeistä viipaletta päällekkäin, mutta jaksoi silti haukata enää kerran ja jätti loput syömättä. Minä paketoin kolme viimeistä viipalettani runsaisiin paperinenäliinoihin ja otin mukaani. "Maituiko?" kysyi Masi-sarjakuvan sotamies Platoa muistuttanut pizzojen myyjä. Ulko-ovi oli jo lukittu klo 23, ja hän opasti meidät ulos kellarin kautta.
.
Kävelimme sitten retkeilymajaan. Iltaöinen Leiria oli nyt jo tavattoman kotoisa ja tuttu kotikaupunki palanneille turisteille. Kahden kirkon kellot soivat (peräkkäin) aikamerkin joka tunti läpi yön, mikä oli tunnelmallista, samoin kuin valaistu linna kukkulallaan, joka näkyi huoneemme ikkunaan.
.
*
Tiistaina 4.12. söimme Leiriassa aamupalan klo 8:30. Kaverini mietiskeli suihkussa käymistä ja sovimme, että tapaisimme klo 12 linja-autoasemalla, josta lähtisi klo 12:15 bussi Portoon.
.
Kuljeskelin yksin aamupäivän Leiriassa: rantapuistoja, vaalealla hiekalla kivettyä jokivartta, keskustan vielä tuntemattomia laitoja. Poikkesin neljällä eri ostoskeskuksella. Joki kääntyi pohjoisessa länteen. Tulin valtavalle markkinatorille, jossa erityisesti vaatteita ja kenkiä. Kauppiaat huusivat kilpaa tarjouksiaan, jollakin oli megafonikin. Eräs raakkuva-ääninen miesparka olisi naurattanut, ellei olisi herättänyt myötätuntoa: saattoihan mainoshuutojen kilpailu olla raakaa eloonjäämistaistelua.
.
Poikkesin saksalaisessa ruokakaupassa Lidlissä. Ainakin leivät ja juomat olivat paljon Suomen Lidliä halvempia. Lisäksi oli runsas viiniosasto! Suklaalevy maksoi 39 senttiä /100 g, kuten Suomessakin. Maitolitra 50 c, puolen litran vesipullo 9 c, litra tai pari kolajuomaa 25 c. Jotkin tuotteet olivat kyllä kalliimpiakin kuin Suomessa. Ostin kookos-patukoita 1,49 eurolla.
.
Portugalissa ikkunoiden takana ulkoseinillä suosittu joulukoriste "kolme tikkailla kiipeilevää joulutonttua" maksoi Leirian Lidlissä 9,95 euroa (Portossa yksi joulutonttu tikkaineen maksoi 2,50). (Tukholmassakin olen nähnyt samanlaisia tikastonttuja, mutta Suomessa en koskaan.)
.
Aloin etsiä tietä Leirian linnalle tai ainakin ylös sen kukkulalle, mutta en löytänyt helposti tietä ja alkoi sataa.
.
Poikkesin klo 11 Leirian yleiseen kirjastoon, joka oli laadukas ja miellyttävä! Tilat olivat kahdessa tasossa. Lueskelin sanomalehtiä. "Romance" hyllyn reunassa tarkoitti kai "romaanit".
.
Kirjaston perällä oli sarjakuvahyllyjä. Paljon houkuttelevia eurooppalaisia sarjakuvia, joita olisin halunnut jäädä lukemaan. Disneyn sarjakuvia näin kahdeksan kappaletta ja lisäsin niiden joukkoon tuomani suomalaisen 'Aku Ankan'. Kävin kirjaston wc:ssä.
.
Koska ulkona satoi rankasti, puin itseni ja selässäni olleen repun päälle läpinäkyvän muovisen kertakäyttösadetakin. Herttainen kirjaston naisvirkailija tuli auttamaan sen levittämisessä repun yli. Kävin vielä Leirian turisti-infossa hakemassa karttoja ja esitteitä.
.
Etuajassa jo kello 11:50 tapasin matkatoverini linjuriasemalla. Hän kiirehti äkkiä ostamaan liput Portoon, 11,60 euroa kappaleelta, ja sitten heti suoraan sisälle bussiin. Yllättäen linja-automme lähti saman tien jo klo 12 liikkeelle kohti Coimbraa, vaikka olin katsonut aikataulusta lähtöajan 12:15. Huolestuttavaa piittaamattomuutta aikatauluista!
.
Olimmekin menneet väärään, aikaisempaan, bussiin, mutta pääsimme kumminkin perille oikeaan paikkaan ja lippumme kelpasivat. Busseja sattui lähtemään keskipäivällä Leiriasta sekä kello 12:00 että 12:15. Coimbraan saavuimme siten jo klo 13, ja sinne jäi odotusaikaa tunti, ennen klo 14 lähtevää vaihtoyhteyttä Portoon.
.
Coimbrassa ystäväni meni paikalliseen temppeliin. Minä olin juuri hukannut kertakäyttöisen sadetakkini (se oli pudonnut taskusta äskeiseen bussiin!) ja Coimbrassa satoi rankasti. Etsin ja kyselin rihkamakaupoista sadetakkia, mutten ollut vielä kypsä ostamaan sateenvarjoa, jonka ostin vasta seuraavan bussimatkan jälkeen 3 eurolla Portosta, koska sielläkin yhä satoi. Opimme, että Portugalin joulukuu saattaa olla sateinen.
.
***
PORTOSSA ajettiin bussitalliin Rua Herculanolla. Poikkesimme ohi mennen Pr. Batalhan teatterissa ja elokuvateatterissa. Lipunmyyjä viittoili sisään, mutta ei yhteisen kielen puuttuessa pystynyt selittämään, oliko alkamassa mitään esitystä.
.
Kävimme Douro-joen komeimmalla rautatiesillalla Ponte Don Luis I, joka on kaksikerroksinen. Sieltä vasta näkyi mahtavat maisemat - Lissabon jäi toiseksi. Välillä junat ajoivat sillan yli ja kaverini valokuvasi. Minua huimasi pysyä paikallani, vaikka kävellä saatoin hyvinkin yli joen, leveää siltaa.
.
Kävimme sisällä synkässä katedraalissa (Sé) ja kuljimme keskustan toreilla ja kaduilla. Sao Benton rautatieasema oli maamerkki. Poimimme mukaamme paikallisen ilmaisen Metro-lehden ja etsimme siitä elokuvamainoksia. Jouluvaloja oli kaikkialla siellä missä vain oli kauppoja.
.
Kävelimme kapeita katuja osoitteeseen Rua de Cedofeita 193, kartasta suoraa reittiä Trindaden kirkolta, majoittuaksemme (klo 18:30) halpaan hotelliin tai pensionaattiin, jonka nimi oli Pensao Recidencial Estoril. Löytyi. Pieni perheyritys kauppojen yläpuolella. Jouluseimi koristeena portaiden juurella. Portaita noustiin toiseen kerrokseen. Maksu pyydettiin heti, 19 euroa /henkilö yöltä.
.
Olimme tehneet varauksen etukäteen internetin avulla. Pieni huone numero 26. Oviseinällä oli kaappi ja tuoli. Oma wc ja suihku oli lisärakennettu vastapäätä ikkunaseinää. Oma televisio. Hieno päiväpeite. Isosta ikkunasta näkyi maiseman sijasta pelkästään taivasta ja leveän kakkoskerroksen tiilikattoa. Jätimme tavaramme huoneeseen ja lähdimme kaupungille klo 18:50.
.
Metro-lehden elokuvaluettelossa listattiin mm. James Bond, Borat sekä pari portugalilaista filmiä. Elokuvateatterin sijaintia kysyimme kadulla portugalilaispariskunnalta. Casa Musican lähelläkö? Boavista-kadun päättävän Rotunda-puiston lähellä. Kävelimme sinne puolen tunnin matkan. Rua Cedofeita, 5. katu pohjoisessa (Boavista) vei suoraan kohti Rotundaa. Kiersimme Rotundaa ympäri. Ostoskeskukselta ei teatteria löytynyt, mutta nuori tumma vartija saattoi ulko-ovelle ja neuvoi ystävällisesti viittoilemalla ja pienellä englannintaidolla suuntaa: "Two times left".
.
Löytyi toinen isompi kauppakeskus, jonka yläkerroksessa sijaitsi neljän salin elokuvateatteri. Liput maksoivat 5 euroa, Boratin näytös alkaisi klo 19:50. Ison n. 150-paikkaisen kakkossalin ovi oli jo auki (kello 19:30). Menimme sisään ensimmäisinä ja saimme odottaa 15 minuuttia. Neljä muutakin katsojaa tuli ja portugalilaiset nauroivat katketakseen Sacha Baron Cohenin esittämälle Borat-hahmolle. Kesto 1,5 tuntia, aluksi tulevien filmien mainoksia. Elokuvan jälkeen kuljimme pitkin jouluvalaistuja ostoskatuja.
.
*
Keskiviikkoaamuna 6.12. menimme aamiaiselle klo 8 (nukuin klo 24-07 ja pakkasin tavarani). Olimme ensimmäiset ruokasalissa, ovi käytävän vieressä, ikkuna kadulle. Hotellin täti osoitti valmiiksi katetun kahden hengen pöydän ja kaatoi kuppiin puolet maitoa, puolet kahvia. Kaksi sämpylää, voi, marmeladi, juustoviipaleet.
.
Kävelimme eiliseltä tuttua reittiä Pr. Liberdadelle. Ostimme metrosta Porton joukkoliikenteen päiväliput. Niitä ei voinutkaan ladata aiemmille pahvikorteille (lauantailta 2.12.), maksoimme 5,10 euroa.
.
Ostimme postimerkkejä, matkatoverini yhdelle postikortille automaatista (60 senttiä) ja minä postin luukulta (jonotusautomaatti käytössä) yhdeksälle kortille. Sain 18 eri merkkiä. Postimaksu 60 senttiä syntyi yhdistämällä 57 sentin ja 3 sentin merkit! Tarramerkit ja liimamerkit. Askartelin korttieni kanssa postin sivupöydällä.
.
Kävelimme Sao Benton ohi kaupunginmuurille. Etsimme rinnehissiä Funicular dos Guindais. Kävelimme portaita ja jyrkkiä kujia alas kuuluisalle Ribeiralle, jokirantaan. Löysimme sieltä Funicularin ja ajoimme rinnehissillä jokirannasta ylös ja heti takaisin alas. Lipun leimaus oli radan molemmissa päissä, samoin vartija sekä alhaalla että ylhäällä, mutta hissi ei tarvinnut kuljettajaa. Aluksi rata laskeutui aivan loivasti, ylhäällä oli tunneli ja sitten jyrkkä alamäki näköaloin. Kelpaisi huvipuistolaitteeksi.
.
Kuljimme pitkin Ribeiraa ja nousimme sieltä vähän ylemmäs. Raitiovaunu linjalla numero 1 tuli vastaamme. Sillä oli 15-30 minuutin välit. Ehdimme juuri pysäkille. Leimauslaite. Pieni ja vanha vaunu. Kaksi rouvaa matkustajina. Vaihdettiin edelliseen raitiovaunuun.
.
Emme ajaneet Matosinhosiin asti, mutta pitkin jokirantaa 6 km aina valtameren rannalle asti, joen ja meren kulmaan. Kävelimme rantatietä eteenpäin. Rannalla sijaitsivat pieni vanha linnoitus, majakka ja aallonmurtaja, joka kastui isojen aaltojen pärskeistä. Kävelimme aallonmurtajan päähän katselemaan Atlantin aaltoja. Varoituskyltti pelotteli hyökyaalloilla. Näimme (ehkä) sian ruhon kelluvan vedessä. Muitakin ihmisiä kävi rannalla. Kalastajia autoissa. Onki pystyssä kivenkolosta.
.
Emme malttaneet odotta raitiovaunua puolta tuntia vaan otimme vartin päästä tulleen bussin 500, jolla pääsimme Liberdaden kulmille. Erosimme klo 12 eri teille 5 tunniksi, sovimme tapaavamme pääpostin edessä klo 17 lähteäksemme sitten lentoasemalle.
.
Minä hain infosta kaupunkikartat. Ajelin metrolla lisää, kävin katsomassa Torre dos Clerigosia, mutta se oli paketissa, remontissa. Ajoin Campanha-asemalle ja Trindadelle, muttei innostavaa. Pyörin yliopiston kukkulalla, puistoissa ja jokirannassa. Katsoin kuuluisan pörssitalon Bolsan. Kävin pienessä kirkossa, jossa oli kullattuja puukaiverruksia.
.
Poikkesin kaksikerroksisessa Bolhao Mercadon kauppahallissa, pikkukaupoissa sekä maineikkaassa, mutta aivan liian hintavassa Lellon kirjakaupassa, jossa hieno sisustus ja rakenne, katsoin lastenkirjoja. Ostin Supermercadosta 12 leivosta hintaan 1,75 euroa, kuin kuningatar Marie Antoinetten neuvoa noudattaen.
.
Kadulla tumma intialaisnainen tyrkytti ohikulkijoille joitakin mainoslappujaan. Otin hänen kädestään sellaisen, portugalinkielisen. Kääntöpuolella oli ensi vuoden kalenteri. Ehkäpä sitä voisin käyttää, joten taitoin taskuuni. Tällöin nainen alkoi huutaa ja lähti perääni. Hän ilmeisesti vaati minulta rahaa siitä lappusesta! Ohikulkijat kohottivat kulmakarvojaan. Annoin taittamani kalenteripaperin takaisin ja painuin tieheni.
.
Bolsan lähellä poikkesin uteliaisuudesta Mercado Ferreira Borgesin messuhallia katsomaan, kadulle kaikuneiden lasten joululaulujen ja muun yleisösäpinän houkuttelemana. Sisällä oli menossa lasten joulujuhla esityksineen, joulukuvaelmineen. Paikalla oli joulupukki, itämaan tietäjiä ja joululahjojakin.
.
Etuajassa jo kello 16.50 tapasin matkakaverin kaupungintalon ja pääpostin edessä. Hän sanoi tekemisen loppuneen jo klo 16. Hän oli käynyt ostoksilla ja kantoi "Four-teen" -farkkukassia, jonka aikoi yrittää ahtaa tietokonelaukkuun, jota täyttivät jo turhiksi jääneet vara-farkut. Portosta sai farkkuja 10 eurolla.
.
Lähdimme jo metrolla lentoasemaa kohti. Kävelimme Trindaden metroasemalle helposti, koilliseen, hissillä yli oikealle puolelle. Ajattelimme pysähtyä vielä jollekin väliasemalle ennen lentoasemaa, mutta kun ulkona pian pimeni, poikkeaminen ei enää houkutellut.
.
ABC -linjoja meni ohitsemme ensin, sitten E-linja "Aeroporto". Keltainen moderni tilava leveä metrojuna. Isot liukuovet tiheässä, välissä nenäkkäin-istuttava loosi. Paljon seisomatilaa. Nytkin vapaana oli vain yksi istumapaikka ja seisoin, kunnes kääntötuoli oven vieressä vapautui, kun matkustajat jäivät väliasemille.
.
***
LENTOASEMA (Porto - Francisco Sa Carneiro) tuntui keskiviikkona 6.12. ennestään tutulta (neljän päivän takaa, lauantailta 2.12.) - valtavalta, hienolta, siistiltä, huippumodernilta. Metroasemalla liukuportaat alas (lippuautomaatille) ja ylös.
.
Istuimme saapuvien osastolle, jossa pakkasin reppuani. Jätin pois turhia ilmaislehtiä sekä pitkän ja kapean vesipullon "Luso", että sain sateenvarjon ja leivokset mahtumaan. Käväisin tyhjässä, tilavassa, siistissä käymälässä, jossa join vettä kämmeneltäni. Wc-koppeja oli ehkä 6-8 ja käsienpesualtaita kymmenen.
.
Siirryimme lähtevien lentojen puolelle, hissillä yläkertaan. Lähtöselvitys 53-54-55, lähtöportti 18, luki käytävällä. Jono-odotusta. Tiskit avattiin, niillä 3 virkailijaa. Otimme esille passit ja Ryanairin sähköpostiviestin tulostettuna A4-koon paperille. Saimme Boarding-kortit.
.
Turvatarkastus: avaimeni ovat nyt lompakossani. Nuori virkamies avaa hammastahnan ja shampoota sisältävän läpinäkyvän muovipussini. Takki laatikkoon. "Pockets?" "Empty!" Portti hälyttää, syynä lienee vyöni, osoitan sitä, aion ottaa pois, mutta naisvirkailija kieltää ja sanoo kollegansa tutkivan. Nuori mies sivelee minua hihoista housunlahkeisiin ja koneella, joka piippailee punaista. O.K.
.
Etenemme käytävää ja rullaportaita porteille 17, 18 ja 19. Tyhjää tilaa ja penkkejä. Käyn wc:ssä juomassa lisää 10 kämmenellistä hanavettä. Haen luettavaksi Porton lentoaseman lehden. Siinä on artikkeli Lissabonin kentän puluhaukoista.
.
Portti 18 aukenee, ihmiset rynnistävät alittaen nauha-aitojakin. Me jäämme hännille. Odotusta, etuoikeutetut ensin. Ulkona kentällä pieni kävelymatka edelläkulkijoiden ja pukumiesten viitoittamaa reittiä - etuovelle. Jotkut menevät takaovellekin. Koneessa on melko täydehköä, asetumme ensin peräriville, mutta kun sen ylälokero on täynnä, siirrymme pari riviä edemmäs.
.
Neljästä lentoemännästä kaksi on brittiläisiä blondeja, melkein toistensa kopiot, kolmas aasialainen, kaikilla kevyet nutturat kireällä tai hiukan hapsottaen. Turvaohjeiden voimistelunäytös Britney Spearsin maireudella, kaunis lentoemäntä koneen loppupäässä. Yläsäiliöissä on järjesteltävää, että luukut saadaan kiinni.
.
Lähtö liikkeelle klo 21:30. Pitkähkö rullaus ennen ylösvetoa. Alkuun kone tärisee ja hoippuu matkalla. Turvavyöni on kiinni koko ajan. Suljen silmäni ja nukahdan, puolitoista tuntia katoaa!
.
***
STANSTED. Lontoossa on sumua. Laskeudutaan 23:20 eli 20 minuuttia etuajassa. Rullatessamme kentällä joku hätäinen jo penkoo yläkaappia, lentoemäntä tulee häntä estelemään. Pääsen alkupäässä ulos koneesta peräovesta. Ulkona on kylmä, joidenkin mielestä, ei minun. Sisällä käytäviä ylös ja alas. Nyt ei tarvita junaa vaan tullaan toisesta suunnasta passintarkastukseen. Virkailija, aasialaistyttö, käskee matkatoveriltani lippalakin pois päästä. Tullista kävellään läpi.
.
Istuskelua yön yli. Eväiden syöntiä. Siivouskone jyrää. Hälyttimet soivat kauppojen ovissa. Takapuoleni puutuu, jalat väsyvät. Nukuttaa ja torkahtelen. Katselen kauneimpia nukkuvia. Jotkut vinkuvat ja vikisevät. Toisaalla brittien nauru raikaa. Vartija vihreissä tehosteliiveissään kiertää vakioreittiään penkkien lomitse. Kylmä viima iskee joskus ulkoa, muuten on lämmintä.
.
Käyn kävelyllä. Wc:ssä on lammikko pöntön edessä ja hanasta tulee vain lämmintä vettä. Kello 3:30 huomaan, että K 152 "Tampere" on auki, laidalla, ja menemme sinne jonon ensimmäisiksi. Oikeasti aukeaa ehkä klo 3:50 eikä vasta klo 4:10.
.
Turvatarkastus on rauhallinen. Poistan vyön, enkä koe hälytystä. Pikkukippo nestepussille. Takki, lompakko ja vyö isoon kippoon. Niiden saamista joutuu hieman odottamaan. Sitten käytäviä eteenpäin, henkilökunta viittoo suunnan. Kenkätarkastuspisteestä pääsee nyt ohi. Porteille 1-19 ja 20-39 ajetaan junalla. Tyhjä vaunu perässä. Meidän vaunustamme jää kaksi muutakin matkustajaa ensimmäiselle asemalle. Perillä on käytäviä ja rullaportaita ja tyhjää tilaa.
.
Nukahdan penkillä tunniksi, herään klo 5:10. Tällöin muut penkit ovat jo täyttyneet istujista. Menemme ensimmäisiksi portille 33. (Portilta 34 lähtee lento Portoon klo 6:30, kuten viimeksikin).
.
Portti Tampereelle avataan klo 5:50 ja menemme siitä jo toisena ja kolmantena. Mutta alhaalla syntyy epäröintiä, mistä ovesta pitäisi kulkea? Perässätulijat näyttävät tien. Ulkona on satanut rankasti, nyt enää vähän. Äkkiä juoksu lentokoneen etuovelle. Riville 10. Vain rivit 7-29 sallitaan, sillä vähiä matkustajia tiivistetään keskelle konetta. Siis 60 paikkaa tyhjiksi parista-sadasta, merkitsee alle 140 matkustajaa, ja vielä joitakin keskipaikkoja tyhjinä. Lähtö nousuun ajallaan klo 6:10.
.
Ryanairiin ja lentämiseen tottuu, sitä haluaa lisää! "Tampereella sateista, 6 astetta Celsiusta." Laskeudutaan Pirkkalaan arviolta klo 10:40 paikallista aikaa. Poliisi katsoo passin ja tullin läpi kävellään.
.
Terminaalin 2 edestä lähtevät bussit klo 11: Tokee Tampereelle maksaa 6 euroa ja Mobus Helsinkiin 25 euroa. Matkatoverini lähteen Mobuksella. Minä jään odottamaan Paunun paikallisbussia linjalla 61 Tampereelle, klo 11:15, mutta en aluksi tajua, että se lähtee ykkösterminaalin edestä. Myöhästyn ensimmäisestä vuorosta ja saan odottaa seuraavaa kello 12:40 asti. Ajo kestää 40 minuuttia Pirkkalaa kierrellen ja maksaa 3,80 euroa. Tampereelta Paunun linja-auto Helsinkiin maksaa 21 euroa.
.
***
Portugali oli mielestäni yllättävän rauhallinen, miellyttävä, kohtelias maa, joka tuntui yhtä tavallisen tutulta kuin jokin Ruotsi. Lissabon ja Porto vaikuttavat paljon vähemmän eksoottisilta kuin vaikkapa Pariisi tai Lontoo, joissa on valtavasti arabeja, afrikkalaisia, aasialaisia ja amerikkalaisia. Portugalissa näytti olevan enimmäkseen portugalilaisia.
.
Euroopan Unionin EU-projekteja tähtilippuineen näkyi olevan käynnissä monin paikoin. Vaikkapa siisteinä jätteiden kierrätyspaikkoina. Hyvin pysyi mielessä, miten olemme EUrooppalaisia yhteisessä unionissa. Mielihyvin hyväksyin yhteisen eurokansalaisuuden - portugalilaisten kanssa.
.
Mietin, ettei rasismi johtune juuri ulkonäöstä vaan erilaisesta käyttäytymisestä. Portugalilaisten ulkonäköön on sekoittunut tuhat vuotta sitten ja vuosisatojen mittaan paljon perintötekijöitä Afrikan puolelta, mutta heidän käyttäytymisensä on rauhallisen pidättyväistä, kuten briteillä ja pohjoismaalaisilla. He ovat hillitympiä kuin ranskalaiset, saksalaiset tai amerikkalaiset. Pidän pienistä maista - suurvalloilla esiintyy turhaa uhoa.
.
Portugalissa kukaan ei melunnut eikä möykännyt eikä pitänyt suurta ääntä itsestään eikä tyrkyttänyt mitään kellekään eikä häirinnyt turhaan toisia ihmisiä. Mutta jos kysyin joltakulta neuvoa, kaikki olivat heti ystävällisiä ja avuliaita vaivojaan säästämättä. Mukava maa Portugali.
.
***
MATKAKULUNI olivat n. 300 euroa, josta
Ryanairin 4 eri lentoa yhteensä 110 euroa,
yöpymiset 4 yötä varauskuluineen n. 50 euroa,
syöminen n. 50 euroa.
Portugalin junat ja bussit 53 euroa:
.
Lentoasemalta metro Portoon 1,85.
Portosta juna (67 km) Aveiroon 1,95
Aveirosta juna (55 km) Coimbraan 4,80
Coimbrasta juna (49 km) Figueiraan 1,80
Figueira Fozista juna (56 km) Leiriaan 4,80
Leiriasta bussi (n.160 km) Lissaboniin 8,70
Lissabonin päivän metro ja raitiovaunut 3,80
Lissabonista bussi (n.160 km) Leiriaan 8,70
Leiriasta bussi (n.200 km) Portoon 11,50
Porton päivän ratikat ja metro 5,10
Yhteensä 53 euroa
.
542. Ryanair Tampereelta Portugaliin
543. Junalla Porto - Coimbra - Leiria
544. Bussilla Lissabonista Portoon