541. Pisasta junalla Luccaan

Marraskuussa Pohjois-Italiassa. Pisan juna-aseman automaatista lippu Luccaan maksoi 2,30 euroa. Aikatauluissa laiturin numero oli joko 6 tai 1 tai "2 ovest" (eli 2 länsi). Niistä menimme alikulkua kakkoslaiturille.
.
Kello 16:50 kaiuttimista kuuluttiin, että oikea laituri onkin nyt "1 ovest". Moni muukin odottaja alkoi juosta sinnepäin, länteen, ja raiteen yli länsiykköselle.
.
Ehdimme nipin napin lähestulkoon täyteen junaan, ennen kuin se heti lähtee. Puolen tunnin vuorovälit.
.
Junamme täyttyy lisää väliasemilta (Pisa S. Rossore, S. Giuliano Terme, Ripafratta), tulee paljon opiskeluikäisiä. Ulkona pimenee. Idässä valtava vihreä vuori, jota junarata kaartaen kiertää. Matka Luccaan kestää 25 minuuttia, juna saapuu klo 17:15.
.
Luccassa on vartin yli viisi jo pimeää. Juna-asemalta kuljemme pohjoiseen puistikkoon, seuraamme muita matkalaisia nurmikentän halki kohti pimeää mutta komeaa Luccan kaupunginmuuria! Muurin vallinsarven tyvestä löytyy pieni oviaukko kävelijöille. Sitten muurin sisällä on ahdas käytävä kuin jossain Viaporissa - Helsingin Suomenlinnassa.
.
Kapeita kivisiä portaita noustaan ylös puolustusmuurin harjalle ja sieltä alamäkeä muurien sisäiseen Luccan kaupunkiin. Ympärillä pimeää, on vain vähän valon tuikkuja siellä täällä. Huomaan pimenneitä kirkkoja ja muita rakennusten hahmoja.
.
Kadunnimiä on tällaisessa vanhassa kaupungissa vain silloin tällöin kujien risteyksissä, ei suinkaan jokaisessa nurkassa, vaan sattumanvaraisesti jokin aina jossakin kulmassa. Kompassin perusteella risteilemme pohjoiseen ja välillä länteen tai itään, kun emme pääsekään suoraan.
.
Parhaita maamerkkejä on Guinigi-torni, ja sitten jokin ihan kartasta tuttukin kadunnimi tulee vastaan. Sokkosuunnistusta silti, kujilta kujille.
.
Jostakin satunnaisen "nimettömän" kujan päästä välkkyy vihreä neonvalo: Hotel. Lähempää katsoen juuri siinähän se sitten onkin, meidän "keskustahotellimme": nimeltään"La Torre 1". Emme ole kulkeneet asemalta pimeässä ja etsiskelleet kuin vasta 40 minuuttia.
.
Hotelli "La Torre 1". Kello on 17:55. Sisältä näkyy ikkunasta vain hämärä puolivalaistus. Ovikellon soittoa ei seuraa pitkään aikaan reaktiota, mutta sitten laskeutuu portaita yläkerrasta nuorehkon oloinen italiatar avaamaan oven. Tuo tumma nainen haluaa meiltä toisen passin säilöön. Maksu yöpymisestä on suoritettava huomenna omistajalle.
.
Italiatar näyttää huoneemme ja 2 kylpyhuonetta ja aamiaishuoneen talon toisesta kerroksessa. Alakerran eteisessä on internet-piste ja karttoja, käytävillä kirjasto, yölukemista. Avaimet saamme sekä ulko-oveen että oman huoneen oveen. Receptionia ei ole.
.
Nainen kertoo asuneensa koko ikänsä (37 vuotta) Luccassa, mutta käyneensä Ryanairin lennolla ainakin Lontoossa. Hän kyselee Suomesta mahdollisena matkakohteena itselleen, mikä siellä on parasta (luonto, metsät, järvet)?
.
Pieneen huoneeseemme, numero 5 (kooltaan noin 3 m x 3 m) kuuluu täällä myös televisio, josta näkyy 7 italialaista kanavaa, Rai 1,2,3 sekä kaupallisia kanavia. Tyypillinen italialainen TV-ohjelma on tietokilpailu, jossa vähäpukeiset eloisat pitkähiuksiset blondit vastailevat kysymyksiin. Joitakin italiaksi dubattuja Suomessakin tuttuja amerikkalaisia tv-sarjoja näytetään, "Lost" ja poliisisarjoja. Laatuelokuvana esitetään "Nuovo Cinema Paradiso".
.
Kiertelemme illalla pimeän Luccan katuja, muurien sisällä ja lännestä muurin ulkopuolellakin, mutta uudempi, ulkopuolinen vilkkaiden autoteiden maailma ei ole kaunis. Kauppojen ja pizzerioiden ikkunat valaisevat liikekatuja, joista tärkein Fillungo.
.
Luccan kaupat ovat yleensä auki klo 20 asti, sitten kivikylä hiljenee ja pimenee entisestään. Tästä kaupungista ja kokemuksistani mieleeni tulee eniten Englannin Cambridge - samanlainen historiallinen tiilimuuristen valaisemattomien synkkien kujien ikivanha tunnelma.
.
Kaupunginmuurien sisäisillä kapeilla vuosisataisilla kujilla on vain rajallisesti autoliikennettä. mutta aina kuitenkin jokin auto jostakin ahtaasta paikasta tulossa. Pienet julkiset minibussitkin ajavat, linjoja on paljon. Esimerkiksi "La Torren" viereisellä pienellä, mutta keskeisellä piazzalla pysähtyvät bussilinjat 7, 8, 14 ja olikohan 220, näin ne kaikki toisena iltana noin 5 minuutin välein, kun ne poimivat osansa pysäkillä odottajista (jotka naisia kaikki!) noin klo 19:30.
.
Nautin makeat yöunet. Kirkonkellot soittelevat. Töihinsä menevien pyöräilijöiden ym. hälinää kuuluu kujalta aamuvarhain. Kun huoneen ikkuna on raollaan auki.
.
Hotellin aamiainen klo 8:30-10. Olemme ainoat ruokasalissa. Lieneekö muita vieraita kuin joku yskijä jossakin toisessa huoneessa, ehkä pitkäaikainen asukas, ja pari muuta ihmistä näkyy vilaukselta kerran ruokasalissa. Mutta kaksin istumme me suomalaiset aamiaisella.
.
"Buongiorno!" Keittiössä ja ruokasalissa vilkas italiaa puhuva pyöreä noin 60-vuotias rouva ja puolta nuorempi hoikka neito (ei illan portieeri) puhuvat, juttelevat ja haastelevat keskenään italiaa kuin heidän pitäisi kertoa puolessa tunnissa toisilleen 50 vuoden eron aikaiset tapahtumat. Molempina aamuina toistuu yhtä vilkas pälpätys. Se olisi voinut häiritäkin viihtymistä, jos olisi ymmärtänyt jotakin, ja jutun aiheet olisivat olleet typeriä, mutta italian kieli on ymmärtämättömälle kaunista, kuin musiikkia.
.
Aamiaistarjoilu: kolme sämpylää, 4 voita, 2 marmeladia, 1 pähkinäsuklaalevite, ilmakuivattua kinkkua, jogurtit 125 g, punaista tuoremehua, maitokahvia, 2 kiivi-hedelmää, mandariini. Lisäksi rouva paistaa meille omeletin sekä tarjoaa jälkiruoaksi "paikallista erikoisuutta" hedelmäkakkua. Toisena aamunamme ei kuitenkaan tarjota enää jogurttia eikä kinkkua eikä omelettia. Olimmekohan kiitelleet riittävästi vai liian vähän ensimmäisenä aamuna?
.
Luccan paikallisia nähtävyyksiä ovat Anfiteatro, Guinigi-torni sekä monet kirkot, joista Duomossa on Tintoretton maalaus Yövartio, mutta mielestäni erityisesti kaunis ehjä kaupunginmuuri (4,2 km pituudeltaan). Kävelemme muurin koko pituudeltaan ympäri, se on kaupungin suosituin pyöräily- ja kävelyreitti. Luccan kaunis kasvitieteellinen puutarha on suljettu talveksi.
.
Kuuluisaan korkeaan torniin, jonka katolla kasvaa puita, on pääsymaksu ja ties kuinka monta kerrosta portaita kavuttavaksi. Jospa vain toinen kävisi ottamassa valokuvia? Kiipeäminen jää tekemättä, mikä ehkä kaduttaa.
.
Kaupungin ulkopuolella pohjoisessa virtaa Sercchio-joki, jonka varrella on luontopolku. Ikävä kyllä sinne on dumpattu myös auton akkuja. Joenvarren luonto, sekalehtimetsä, ei näytä suomalaisesta kummoiselta, meillä on itsellämme parempaa joka vesaikossa ja näreikössä.
.
Monte San Quirico, kirkko ja kylä kukkulalla, on paljon kiintoisampi. Hiljainen tie, harvoin jokin auto ajaa. Koira lojuu keskellä asfalttitietä, kunnes valpastuu haukkumaan ja nuuskimaan oudot turistit. Tie kiertää ja kaartaa toisaalla jälleen alas, joten ei tarvinnut palata samaa reittiä koiran ohi.
.
Kaupungin kirjaston osoitteessa on vain suljettu rautaportti... Paikalliselta kysymällä saamme opastuksen, joka johtaa - kaupungin suurimpaan kirjakauppaan, joka kyllä oli jo tullut tutuksi! Väärinkäsityskö?
.
Matkailutoimiston opastuksella päädymme johonkin virastotaloon, sellaisen toiseen tai kolmanteen kerrokseen, jossa vahtimestarille tulee ongelmia, koska hän ei puhu vieraita kieliä. Vieraiden pitää täällä rekisteröityä ja jättää reput ja päällysvaatteet säilöön. Kaikki muut kävijät näyttävätkin pelkiltä opiskelijoilta, tekemässä tutkimuksia tai muistiinpanoja. Liekö mikään kaupunginkirjasto, jossa voida lukaista paikalliset ja maailman sanomalehdet? Lähdemme pois, kun vahtimestari viipyy haeskellessaan tulkkia.
.
Lucca tuo parhaimmillaan mieleeni Leirian pikkukaupungin Portugalissa, mutta ei edukseen. Minun tulee ikävä Leirian viehättävää kaupunginkirjastoa, joka hyvin vastasi kunnollista suomalaista kaupunginkirjastoa, kaikkine samoine palveluineen kuin Suomessa! Miten lienee Italiassa, sitä en nähnyt. Leiriassa viihtyisin paljon paremmin pitempäänkin asuen kuin Luccassa, vaikka Luccassakin toki on kiva käydä.
.
Iltapimeä kuluu paljolti Luccan eri kaupoissa. Ja muutamissa kirkoissa tulee käytyä. Luccan kulttuuritarjontaan olisi kuulunut klassinen konserttikin - joka ikinen ilta klo 19, eräässä kirkoista. Kaupungin oman suurmiehen Puccinin musiikkia, liput 15 euroa.
.
Viimeisenä aamunamme omistajaperhe, 60-, ehkä 70-vuotiaat Paolo ja Sonia sekä aamujen nuori tyttö kättelevät alakerran hallissa hyvästiksi vieraansa ja puhuvat sydämellisen vuolaasti italiaa.
.
Kierreltyämme aamulla kaupungin länsilaitoja ja poikettuamme valintamyymälässä, päädymme asemalle ja toteamme, että kello 10:40 jälkeen seuraava juna Pisaan lähteekin vasta 12:40, Lippu automaatista maksaa 2,30 euroa yhtä hyvin Pisaan kuin Pisa Aeroportolle asti (vaihtaen Pisa Centralessa).
.
Kuljeskelen vielä yksin muurilla ja kaupungin koilliskulmalla, joka on jäänyt vähimmälle tutustumiselle. Siellä kulkee mm. kapea kanava kaupungin halki. Satun näkemään muurilta pari ihmistä kulkemassa kasvitieteellisessä puutarhassa ja poikkean kokeilemaan eilen suljettuna ollutta porttia. Se avautuukin nyt. Lapussa tosin lukee, että puisto on suljettu yleisöltä marraskuusta maaliskuuhun...
.
Jätän itse umpinaisen portin auki sepposen selälleen ja lähden kiertelemään. Näen olan yli jonkun toisenkin ihmishahmon tulleen portille. Toinen turisti, italialainen herrasmies, astuu varovaisesti myös puutarhaan.
.
Mutta kohta portille tulee haalariasuinen duunari, joka alkaa huudella meille. Ymmärrän huudosta sanan Chiuso = "suljettu, kiinni". Italialainen turisti vaihtaa enemmän sanoja ja ymmärrän hänen puolustelevan, että portti oli ihan auki (minun jäljiltäni.) Joudumme poistumaan. Toisaalta minulla ei enää olisi ollut paljon aikaakaan. - Kauniita komeita hienoja puita ehdin silti joitakin nähdä, mutten päässyt kasvihuoneisiin asti.
.
Luccan aseman aikataulussa junat Pisaan lähtevät joko laiturilta 6 tai 2 ovest! Aivan kuten Pisassa, paitsi että Pisassa oli vielä kolmaskin vaihtoehto 1 ovest. Näyttöruudussa lukee nyt, että juna lähtee raiteelta 6. Virkailija sanoo, että juna lähtee laiturilta 6. Laiturilla 6 seisoo 2-vaunuinen juna ja kysyttäessä paikallinen nuorimies myöntää, että juuri tämä juna menee Pisaan. Istumme siis vaunuun kuten monet muutkin.
.
Lähtöaikaan klo 12:38 kaiutetaan kuulutus, josta saan selvää että "Due ovest". Ja samassa vaunumme kaikille ihmisille tulee kiire! He nappaavat vaatteensa, kimpsunsa ja kampsunsa, sekä ryntäävät alikulkutunneliin, kilpajuoksua raiteelle 2 länteen. Nipin napin juosten ehdimme mekin junaan. Mutta en tiedä ehtivätkö varmasti kaikki.
.
Pisassa emme kiiruhda vaihtamaan ensimmäiseen lentokentän junaan, vaan kiertelen vielä kaupunkia itään, jossa en ollut käynyt. Sieltä menisi myös autotie (bussejakin) lentoasemalle. Kai voisin kävelläkin, 2 km? Kävelen vähän matkaa radan yli, mutta kuuluihan jatkojunalippu vielä samaan hintaan kuin Luccasta Pisaan.
.
Lentoaseman juna lähtee Pisassa todellakin laiturilta 14, jolle se vähän aiemmin myös saapui kentältä, tuoden paljon ihmisiä, joilla oli matkalaukkuja. Matka kesti hitaasti lännestä kaartavaa reittiä vain viisi minuuttia, ohi lähinnä varasto- ja teollisuusalueiden.
.
Pisan lentokenttä "Galileo Galilei" on kohtuullisen kokoinen. Aikaa meillä on jäljellä mukavasti eikä turvatarkastus ruuhkaudu, vaan siellä ehtii käydä yksittäin jonottamatta. Odottelu ei ole koskaan kovin mukavaa, mutta kun Ryanairin Check-In'in olemme voineet tehdä, kuten myös Boarding-Pass'it tulostaa A4-paperille, jo hotelli La Torren internetpäätteellä, pääsemme etuoikeutettujen Priority-ryhmään, ensimmäisten 20:n joukkoon.
.
Priority-ryhmämme jälkeen lähtöportti pannaan hetkeksi kiinni. Kentän laidalla odottaa kaksi bussia viedäkseen meidät terminaalista lentokoneen viereen. Ensimmäinen bussimme odottaa useampiakin kuin meitä 20:ta, mutta pääsemme sitten kuitenkin tyhjään koneeseen asettumaan kaikessa rauhassa paikoillemme.
.
Ryanairin Saksassa käyttämä Frankfurt-Hahnin lentokenttä on paljon pienempi ja miellyttävämpi kuin jokin Lontoon Stansted, tuo toinen Ryanairin keskuskenttä Euroopassa. Schengen-alueella ei ole myöskään passijonoja, joten saapuminen Saksaan on mukavampaa kuin Britanniaan.