545. München, lento, Passau, juna

1) LENTO Müncheniin!
Keskiviikkona 29.7. junalla Helsinki-Vantaan lentokentälle klo 06. Lähtöselvitys oli tehty jo etukäteen Internetissä. Sujuvasti pääsin läpi turvatarkastuksen. Muistilappuni tehtävistä asioista vähentää stressiäni! Toiseen vatiin laitettiin takki, toiseen reppu. Repun taskuissa olivat sateenvarjo ja vesipullo, takin taskuissa kaulapussi ja vyö. Vatiin matkapuhelin, lompakko, avainnippu sekä nestepussi (jossa oli hammastahna).
.
Odotusta Terminaali 2:n ääripäässä, portti 12. Vessasta hain vettä pulloon. Portti vaihtui 13:ksi. Kuulutus klo 7:30. Ensin sisään pääsi business-luokka, sitten ryhmät 1, 2 ja 3. Väljästi ramppia pitkin kävely lentokoneeseen. Istumapaikkamme E ja F olivat toiseksi viimeisellä rivillä 27 (viimeinen rivi on 28). Ulkomaalainen tuntematon matkailija olisi halunnut minun paikkani, mutta hänelle kuului oikeasti edellisen rivin ikkunapaikka 26F.
.
Finnairin lento Müncheniin maksoi 244 euroa / henkilö / meno-paluu. Siisti lentokone mallia Airbus 320, vierekkäin 3+3 istujaa, yhteensä noin (110-) 165 paikkaa. Pienet monitorit, joista näytettiin turvaohjeet. Sanomalehtiä ei ollut jaossa, vain myynnissä lennolla 3 eurolla! Purseri Kaakinen kuulutti, mutta muut nimet unohdin heti. Ilmaisena tarjoiluna kahvi, tee tai mustikkamehu (joka turhan laimeaa).
.
Nousu oli nopea! Upeat ulkomaisemat! Monitori näytti lentokorkeutta, 1 km, 2 km, sekä lämpötilan alenemista. Oli aurinkoista. Ensin en tunnistanut noustessa maaston paikkoja, mutta sitten: Vantaan Silvolan tekojärvi! Espoon Keilaniemi! Helsingin Kuusisaari! Kuusisaaren Hirviniemestä pilkisti puiden vuoksi vain rivitalon diplomaattipääty. Espoon Otaniemi. Kaitans! Soukka.
.
**
2) SAAPUMINEN MÜNCHENIIN.
Lennettiin Liettuan yli. Lentoaikataulu 8:00 - 9:30 piti kutinsa. Müncheniin laskeuduttaessa näkyi peltoja ja tiiviitä pieniä kylärykelmiä. Metsiköitä oli jätetty hankaliin paikkoihin mäennyppylöille. Lentoaseman miljöö oli tavallisen persoonaton.
.
Lentoasemalla, München terminaali 1, pitkää kuljeskelua, informaation hakemista. Oli jaossa vain lentoaseman omia esittelyjä painotuotteina, ei kaupunkikarttoja. Siirryimme alakertaan ja vielä kellariin. Etukäteen arvioimani puoli tuntia riitti löytämiseen lentokoneesta metrojunaan asti!
.
Juuri ennen S-Bahnin asemaa jökötti ensin rivissä kuusi punaista lippuautomaattia ja jonojen pituudet niitä käyttämään olivat noin 3-4 turistipariskuntaa. Rivistön oikeasta reunasta ostimme liput. Kielen saattoi vaihtaa saksasta mm. englanniksi.
.
"Bayern Ticket" lähiliikenteen juniin (joita ovat RE, RB, S, jopa U) koko Baijerin osavaltion alueelle maksoi 23 euroa yhdeltä tai 28 euroa kahdelta henkilöltä, jaettuna vain 14 euroa /henkilö. Automaatista tulostui pitkänomainen lippu (sekä lyhyt kuitti maksukorttiostoksesta, jos ei käteisellä ostanut). Lippuun piti sitten itse kirjoittaa ostajan nimi sekä tämän alapuolelle omille riveilleen mahdolliset muut matkustajat, järjestyksessä 1) sukunimi ja 2) etunimi.
.
Portista menimme maanalaiselle S-junien asemalle, laituriparin 1 ja 2 keskelle. Toisella laiturilla odotti juna S1 (jonka matka-aika on 44 minuuttia, klo 10:07-10:51) ja toisella juna S8 (klo 10:04-10:45 eli 41 minuuttia). S1-junalla oli pitempi reitti vastapäivään, ensin länteen ja sitten etelään.
.
Juna S8 ajoi maan päällä ensin etelään Ostbahnhofille ja siitä maan alla länteen Hauptbahnhofille. Pitkä juna, jossa riitti hyvin tilaa istua. Vastapäätäni istui isolaukkuinen mies. Väliasemalta tuli vanha rouva ohitsemme ikkunapaikalle.
.
Münchenin Päärautatieasemalla kuljimme pitkiä vaaleita käytäviä eteenpäin. Liukuportaita nousimme kahdesti ylemmille tasoille, maan pinnalle, josta lähtivät pitkien matkojen junat.
.
Münchenissä oli (Helsingin tavoin) ratojen pääteasema, jonka länsilaidalla olivat raiteet 12-26 eli reunalaiturien välissä oli kuusi välilaituria vierekkäin. Pienemmille laitureille 5-11 käveltiin etelälaidan reunalaituria kauas lännemmäs ja isommille jopa 36:een asti vastaavasti pohjoisinta reunalaituria.
.
"Grundig", 1960-luvun magnetofonini valmistaja, mainosti horisontin päätyseinässä raiteiden yllä. Eikö Max Grundigin toisen maailmansodan jälkeen perustama yhtiö ollut mennyt joskus konkurssiin?
.
Ruokapaikkoja ja myymälöitä oli asemalla koko joukko, kuten Yormas ja Minimarket. Paljon punaisia lippuautomaatteja oli sijoitettu moniin eri paikkoihin, yksin tai rypäiksi. Väen vilinää avarassa tilassa. Meillä oli riittävästi (puoli tuntia) aikaa löytää juna, joka menisi Passaun kaupunkiin.
.
***
3) PASSAU, Baijerin ja Itävallan rajakaupunki.
Passaun junan (klo 11:24-13:36 eli parin tunnin matka) raide vaihtui Münchenissä 25:sta 26:een. Juna saapui laituriinsa vasta 11:15. Ehdimme kävellä laituria monien vaunujen ohitse pitkälle kohti veturipäätä. Ensimmäisen vaunun päässä oli pieni ykkösluokkakin, jossa istui jo hyvin pukeutunut liikemies.
.
Istuimme junaan varjon puolelle (länsi ja pohjoinen). Siistit siniset penkit mustin koristekuvioin, puinen käsinoja, yläpäässä musta päänoja (tässä junassa). Yksikerrosjuna. RE eli Regional Express. Suunta ensin koilliseen, ohi asemien Freising, Landshut, Landau (Isar), Plattling, josta sitten kaakkoon Passauhun, Itävallan rajalle (josta voisi jatkaa raiteilla myös Linziin).
.
Saksan maaseudulla oli käytössä valtavasti aurinkopaneeleja, katoilla tai isoina vyöhykkeinä peltoniittyjen päällä! Ne oli aina kallistettu n. 45 asteen kulmaan vastaanottamaan säteitä etelästä. Niitä katsomalla voisi selvittää ilmansuunnat kompassitta. Paljon näin peltoja, pieniä metsärippeitä, lehtipuita tällä seudulla, kyliä. Pieni kapea valkoinen kirkontorni oli tyypillinen maamerkki, kohoten kylän keskeltä tai laidalta.
.
Lipuntarkastus ja leimaus ehti tässä junassa tapahtua kaksi kertaa (mutta myöhemmin monilla muilla matkaosuuksilla ei kertaakaan). Näytin myös passiani, todisteeksi nimestäni lipussa, mutta pelkkä sen etävilkaisu (enintään) riitti konduktööreille. Asemista kuulutettiin: poistuminen kulkusuuntaan joko Links, oder Rechts (kulkusuuntaan nähden joko vasemmalle taikka oikealle).
.
PASSAUN asemalaituri oli remontissa, mikä merkitsi matkustajille pujottelua telineiden välistä asemarakennukselle. Sitten kävelimme itään 1 kilometrin kohti vanhaa keskikaupunkia. Nautin ulkomaan tunnelmasta, mutta ehkei se ollut kummoisempi kuin Tukholmassa?
.
Kuljimme Passaun katuja pienin mutkin, hieman laskeutuen alamäkeen. Näimme vieraita kauppoja, ulkotelineineen, ja vähäistä ihmiskuhinaa. Kaupungin talojen korkeus oli 4 kerrosta. Torneja näkyi yli kattojen. Isoimman kadun ylitys hoidettiin liikennevaloin.
.
Meidän oli tehtävä valinta, lähtisimmekö jotakin kapeaa ja hiljaista katua etelämmäs? Passaussa yhdistyvät Tonavaan etelästä Inn-joki ja pohjoisesta Ilz-joki. Päädyimme Inn-joen rantaan.
.
Jokirannan puistossa kohosi sodanvastainen muistomerkki, jossa oli kuin 6 kapeaa torpedoa pystyssä. Joen yli näkyi vastarannan vihreyttä, jonka edellä rantavyöhyke taloja ja takana kukkulalla kaksitornikirkko ja valkea kartano. Edempänä joella oli silta pohjapilarein.
.
Jatkoimme kaartuvaa kivettyä kapeahkoa rantakävelytietä kivimuurin ja veden välissä kohti itää, jossa kauempana näkyi kaksi valkoista tornia, 6-kerrostaloja, sekä rannassa pyöreä kartiokattoinen puolustustorni Schaiblingsturm keskiajalta, 1300-luvulta.
.
Joen vastarannalla vihreys hallitsi yli vähäisten talojen. Risteilylaiva näkyi kääntyvän ympäri, hyvin hitaasti, niemen kärjessä, jokien yhtymäkohdassa, saadakseen vasemman kylkensä laituriin.
.
Puistoon niemen kärkeen oli pystytetty keltainen sirkusteltta. Kävelytien varrella penkeillä oli istujia. Laiturissa oli kiinni matalia, mutta korkeuteen nähden valtavan pitkiä jokilaivoja! Kolme kerrosta ikkunoita vesirajasta ylöspäin, ja päällimmäisenä avoin ulkokansi.
.
Vastarannalla näkyi nyt korkea vihreä niemi, jonka yläpuolella valkea linna, Veste Oberhaus, ja sitä alempana Tonavan ja Ilzin välisen niemen kärjessä linnoitus nimeltään Veste Nieder. Ylempi ja alempi nimiltäänkin.
.
Ylitin siltoja pitkin ensin Tonavan ja sitten Ilzin, sekä lyhyessä tunnelissa alitin niiden välisen niemen. Parhaat valokuvat rantataloista ja linnoista sainkin edempää idästä Tonavan pohjoiselta jokirannalta.
.
Passaun vanhassa kaupungissa on hyvin kapeita kivettyjä kujia, jotka toivat mieleeni Tukholman Gamla Stanin. Koristeiksi oli kujien yläpuolelle ripustettu teräslangoille pystyyn avattuja sateenvarjoja!
.
Esineitä keräilevä matkatoverini Jari vieraili Lasimuseossa (pääsymaksu 7 euroa), mutta minä kuljin mieluummin kujilla ja istuin isossa tuomiokirkossa (koska oli alkanut sataa vettä). Katselin miten uskovaiset katoliset kastoivat ensin sormensa vihkivesiastiassa ja tekivät sitten ristinmerkin.
.
Kaksitornisen valkoisen kirkon edessä avautui iso aukio, jolla seisoi Baijerin kuninkaan Maximilian I Josephin patsas. Aukion laidalla oli turisti-informaation lisäksi iso antikvariaatti, jossa satojen vuosien ikäinen Robinson Crusoen painos maksoi 150 euroa ja 1800-luvun alun kalenterit 15 euroa.
.
Paluujunamme kulki jo klo 17:15-19:35 välin Passau-München (seuraava olisi tullut tunnin päästä).
.
****
4) CITY-HOTEL MÜNCHEN.
Münchenin suurelta junien pääteasemalta avautui oviaukkoja pohjoiseen, itään ja etelään (sekä länteen suuntautuvien ratojen molemmilta puolilta länteenkin). Vilkkaan eteläisen suuaukon edessä partioivat poliisit ainakin kahtena iltana.
.
Asemalla näin eksoottista hulinaa, ihan kaiken värisiä ihmisiä vilisti eri suuntiin tai kulutti vain aikaansa samalla paikallaan palloillen. Aivan erityisesti silmiini pistivät yllättävän monet sysimustiksi vaatesäkeiksi puetut, vain silmäraollisiin huppuihin hunnutetut musliminaiset, joita puolestaan kesäkeveän rennosti itsensä pukeneet karvaiset miehet taluttivat mukanaan kuin lampaitaan. Mikä Mekka Euroopasta on tullut?
.
Juna-aseman eteläpuolella kulki leveä Bayerstrasse raiteiden suuntaisesti (siis idästä pitkälle länteen). Itäpuolen aukiolta Bahnhofplatzilta lähti etelään kapea Schillerstrasse, jonka heti ensimmäisessä korttelissa (talonumerossa 3a) sijaitsi etukäteen varaamamme hotellihuone.
.
Münchenin City-Hotel, tasoluokaltaan 3 tähteä *** Superior. Hotellin johtajattarena Sandra C. Dvorak, Hoteldirektorin. Hotellin ovelle vei pieni syvennys kadulta, talon myymälöiden näyteikkunoiden välistä. Näkyvät isot mainoskyltit. Pieni eteisaula. Kirjauduimme hotelliin. Viisi yötä maksoi 517 euroa /huone eli 103,40 euroa/yö. Kahdelle jaettuna 259 euroa (52 euroa/yö).
.
Saimme vain yhden ison huoneavaimen, sekä molemmille vieraille asukaskortit, joissa luki huoneen numero (116) ja koodi, jolla pääsi hotellissa Internetiin. Tiskillä oli tarjolla sanomalehtiä sekä kulhossa paperipäällysteisiä karamelleja. Seinustalla oli muutamia odotustuoleja. Telineissä oli jaossa lukemattomia erilaisia karttoja ja mainoksia Münchenin turistikohteista.
.
Tilava kolmen (!) hengen huoneemme kahdelle oli toisessa kerroksessa heti ala-aulan yläpuolella. Ikkunat avautuivat Schillerstrasselle. Huoneemme oli käytävän varrella pohjoisesta laskien toinen neljästä vierekkäisestä huoneesta, joiden ikkunat olivat kadun puolella.
.
Kerroksen hotellikäytävä teki myös mutkan etelästä itään, jossa olisi muita huoneita sisäpihaikkunoin. Vielä näkyi toinen mutka idästä pohjoiseenkin, mutta en käynyt pitemmällä katsomassa. Kuusi kerrosta hotellilla, viidessä niistä oli huoneita yhteensä 150, eli kerrosta kohti noin 30 huonetta.
.
Huoneemme oli pitkänomainen idästä länteen. Tilava kylpyhuone suihkuovin. Sängynpäät etelään. Pohjoislaidalla vaatekomero, naulakko, tusina vaatepuita, televisio, kirjoituspöytä tuolinsa kanssa, nojatuoli jalkalamppuineen. Kolme isoa nauhaikkunaa, jotka avautuivat kahdella eri tavalla, joko sivureunasta taikka ylä- ja alareunasta, saksalainen keksintökö? Minibaari, jonka drinkki maksaisi 3,50 euroa ja pikkusyötävä 'snack' 3 euroa.
.
*****
5) SUURKAUPUNGIN YÖ.
Teimme iltakävelyn pimeällä itään kohti keskustaa. Bayerstrasse, Karlsplatz suihkulähtein, kävelykatu Neuhauserstrasse. Poikkesimme jesuiittojen barokkisessa, runsaasti kullalla koristellussa Mikaelinkirkossa. Kaufingerstrasse, Marienplatz, jossa sijaitsivat molemmat raatihuoneet, uusi ja vanha. Pikaruokala Kentucky Fried Chicken, hinnoiltaan 5,99-9,40 euroa.
.
Katusoittajia, ihmisvilinää, äänekäs monikulttuurinen levoton monimiljoonaisen suurkaupungin tunnelma. Raajarikkoisia kerjäläisiä nilkuttamassa. Paljon myös kokonaisia värillisiä tai turkkilaisia perheitä iltakävelyllä lapsineen ja lastenrattaineen.
.
Kuljimme hotellimme lähikatuja ristiin-rastiin. Kebap-ruokaloita (Suomessa kirjoitetaan kebab), tatuoijia ja vesipiipun polttelupaikkoja! Liikenimiä: Sindbad. Outoja hajuja, vesipiipun ja ruoankin tuoksuja.
.
Schillerin kadun varrella oli baareja, ruokaloita, pikkuhotelleja, pelipaikkoja, pöytätanssia, prostituutiota. Silmäilin niukan paljastavasti pukeutuneita hoikkia, mutta runsasmuotoisia houkutuslintuja oviaukoissa kyykkimässä, tanssimassa, istuskelemassa lepotauolla, samalla puhumassa kännykkään tai tupakoimassa.
.
Schillerstrasse ikkunoidemme edessä oli yöelämän kapea katu, joka ei vaiennut koskaan. Vastapäätä sijaitsivat pieni hotelli Helvetia sekä baari Ali Baba. Huutoa ja melua kuului pitkin yötä, niin kolmelta, neljältä, kuin viideltäkin. Heräsin monta kertaa! Suurkaupungin tunnelmaa vaihteeksi, eipä se haitannut minua. Niin mustaihoisia kuin turkkilaisia, usean miehen meluavia porukoita vaelteli äänekkäästi molempiin suuntiin katua pitkin yötä.
.
******
6) HOTELLIN AAMIAINEN.
Aamiainen tarjoiltiin klo 7:stä alkaen. Menimme klo 7:15 ja viivyimme 40 minuuttia. Kierreportaat ala-aulaan, sitten ovi vasemmalle. Aamiaissalin valkoisella harsolla ohuesti verhotut ikkunat suuntautuivat sisäpihalle, jossa oli vain pysäköityjä henkilöautoja. Tilaa syöjille riitti hyvin, erilaisia pöytiä kahdelle, kolmelle, neljälle tai useammallekin hengelle. Ruokapöytiin oli valmiiksi katettu kahvikannu, kahvikupit, ruokailuvälineet sekä servietit. Eniten näytti salissa olevan japanilaisia asiakkaita.
.
Runsasvalikoimainen buffet-aamiainen. Useita lajeja leipää, myös paikallisia suolakiteisiä rinkeleitä (saksaksi brezel, englanniksi bretzel). Italiansalaattia, tomaattilohkoja, tuoreita ja maustekurkkuja, viitisen eri lajia makkaraviipaleita kerrallaan, vaihtuen eri aamuina. Maksamakkaraa, nelisen lajia juustoviipaleita tai tuorejuuston palasia. Munakasta, pekonia, lämpimiä makkaroita, keitettyjä munia. Tiedoksi Enid Blytonin Viisikkojen lukijoiden iloksi. Paria lajia jogurttia isoissa kaukaloissa. Hilloja, myslejä, marmeladeja. Myös sekahedelmäsalaattia kolmena ensimmäisenä aamuna. Omenamehua ja appelsiinituoremehua. Täytin itselleni paria lautasta ja jogurttikulhon. Otin mehua. Kahvia join vain kerran, se ei täällä maistunut minulle hyvältä.
.
Ja seuraavaksi Itävaltaan Salzburgiin...