533. Lento Israeliin

Aurinkolentojen Eilat 10 päivää,
torstaista 8.2. sunnuntaihin 18.2.
Hotelli Tamar **+, kaksio, ei aterioita.
Normaalihinta 3575 markkaa (n. 595 €),
jäännöspaikat 2195 markkaa (n. 365 €).
Menolento Finnair AY 1937 Airbus,
torstaina Helsingistä 9:00 - 14:00 Ovdaan.
Paluulento Finnair AY 1936 MD-83.
sunnuntaina Ovdasta 14:00 - 19:15 Helsinkiin.
Lentoaika 5 h. Ilmoittautuminen lähtöselvityksessä
viimeistään 45 minuuttia ennen koneen lähtöä.
.
Lähtöajan piti olla yhdeksältä, mutta lentokone pääsi nousemaan Vantaalta vasta 9:20. Valko-Venäjän Minsk ylitettiin klo 10:20 ja Tshernobylin ydinvoimala 10:55.
.
- Kapteeni Tiainen miehistöineen toivottaa teidät tervetulleiksi Finnairin lennolle AY 1937 Eilatiin. Lentoaikamme on arviolta 5 tuntia ja lämpötila perillä 25 astetta varjossa. Lensimme Minskin yli puoli tuntia takaperin ja alapuolellamme on nyt Tshernobyl...
.
Matkustamossa nauretaan. Tiainen lentänyt puoli tuntia takaperin! Ydinvoimalan vaarallisuus ja onnettomuuden muisto vakavoittavat.
.
Airbus-lentokoneessa on istumapaikkoja 3+3+3 vierekkäin. Rivimme on kymmenes: 10c lipussani ja 10e:ssä istun aluksi. Vasemmalta Milla,5, Ella,3, Jatta, käytävä, Nasse, minä, ja nuori tuntematon matkustaja, sitten toinen käytävä ja vielä kolme paikkaa oikealla. Järjestys vaihtelee myöhemmin: Nasse, Jatta, Ella, Milla, minä.
.
Videotaululta lähtien olen 3. rivillä, keskipaikalla.
Videotaulun edessä on leveä tila vaihtaa riviä sekä Exit.
Edempänä ovat wc ja wc.
.
Juomaksi tuoremehu 4 mk, olut 10 mk. Sitten ruokaa, vasikankyljys, perunapallot, salaatti, kaksi pikkutomaattia, kirpeä kastike, sämpylä, voinappi, vesilasillinen. Kello 11:25 olen jo syönyt Ellankin annoksen loppuun. Väiski Vemmelsääri päättyy videossa ja Akun piirretty seuraa.
.
Vessoihin on pitkät jonot klo 11:30: neljä kumpaankin. Kävin jonotta jo klo 10. Kesken aterioinnin kone pomppii. "Fasten seat belt". Perämies ilmoittaa: "Nopeus 910 km/h, korkeus 9000 metriä."
.
Lennämme Kyproksen ylitse. Israelin ylle saavutaan noin klo 13:30. Perämies kuuluttaa reippaasti:
.
- Allamme on ukkosmyrsky, jonka läpi joudumme menemään. Se voi keinuttaa 10 minuuttia. Mutta läpi siitä on mentävä!!
.
Kello on 14:00... 14:10. Lentokone alkaa pomppia ja heilua. Kuuluu kolinaa! Koneemme on joutunut keskelle ukkosmyrskyä Negevin autiomaan yllä ja pomppii ja syöksähtelee niin hervottomasti, että monet matkustajat kirkuvat tai kiljahtelevat, ja minäkin ajattelen viimeisten hetkieni ehkä koittaneen?
.
Muistikuvani 16 aiemmasta lennosta kaikkine ilmakuoppineen ovat huomattavasti rauhallisempia. Kuvittelen hirvittävän, rysähtävän tuskan kokemista. Pääni särkyisi, jäseneni repeäisivät ja kallis kone menisi romuksi.
.
Sitten pääsemme pilvien yltä pilvien alapuolelle ja meno rauhoittuu. Aavikkoako on tuo harmaan keltainen tasaisuus alla? Loputon hiekka tulee näkyviin. Olen vaihtanut ikkunapaikalle, vieressäni Jatta, Ella, Milla, Nasse.
.
OVDA klo 14:15.
.
Kuulen taputuksia matkustamosta koneen laskeuduttua. Rullataan eteenpäin, sitten käännytään vasemmalle - asemalle. Poistumme koneesta jo kärkijoukossa ulos. Astelemme siirrettävät autonlavaportaat alas maan pinnalle.
.
Kova tuuli iskee heti päin kasvoja. "Tuulee 12 metriä sekunnissa", kerrottiin koneessa. Hiekka alkaa kirskua hampaissani. Kävelemme ulkona kohti telttakangaskäytävää, jota johtaa sisätiloihin.
.
Passintarkastuksessa passin väliin laitetaan keltainen lappu, joka kerätään saman tien pois. En ehtinyt lappua edes lukeakaan.
.
Tuntematon matkustaja takaani kysyy minulta:
- Mikä on leima englanniksi?
- Please don't stamp my passport, ehdotan.
- No niin minäkin ajattelin.
Kohta nainen kuitenkin solkkaa omaa kiemuraisempaa versiota.
Minä annan mielihyvin leimata passini, saadakseni Israelin leiman, koska en aio lähiaikoina arabimaihin.
.
Suklaalevy, onneton, on sulanut taskuuni. Heitän sen jämät miehittämättömän infotiskin takana olevaan roskakoriin. Otan tiskiltä neljän kappaleen pakkauksen ilmaisia mainos-postikortteja sekä
Eilatin turisti-informaatiota sisältävän lehden.
.
Odottelemme liukuhihnalta laukkuja. Milla, 5-vuotias, tuokin minulle pienen matkalaukkuni. Käväisyjä wc:ssä, laukut odottavat kärryssä hallissa. Sitten tulli? Turvatarkastus? Sen liukuhihnalla läpivalaistaan laukut. Ja sitten kävelemme ulkoilmaan.
.
Aurinkolentojen sänkitukkainen opas seisoo ovella, Fritidsresor ja Tjäreborg vieressään, ja neuvoo: "Hotelli Tamariin bussi 1."
.
Jatta ja Nasse menevät tupakalla ovesta oikealle, sitten bussille suoraan eteenpäin. Nasse kyselee kuskilta, millä puolella on aurinko? Kuski ei ymmärrä.
.
Tupakointia bussin takana, josta näkyy natsien keskitysleirit mieleen tuovan tehokas piikkilanka-aita. Valokuvatako se, lienee kiellettyä lentoasemalla? Olemme ensimmäisiä ulkona, ensimmäisen bussin luona, odottelemme muita. Busseja on yhteensä 15 vierekkäin rivissä.
.
Kello 15 meidän bussimme täyttyy. Vasemmalta Jatta, Nasse, käytävä, minä. Lapset istuvat ensin vanhempiensa edessä olevalla rivillä, mutta vaihtavat viereeni ja Milla haluaa syliin.
.
Kuuma on! Onneksi tuuli viilensi ulkona, lämmin henkäys. Hiekkamyrsky työntelee yksinäisiä, tyhjiä, metalliverkkoisia "kaupan ostoskärryjä" lentoaseman takapihalla.
.
Huomaan istuvani auringon puolella. Bussi ajaa kaakkoon ja aurinko paahtaa lounaasta. Tulee melkoisen kuuma. Pitkät alushousut on vielä farkkujen alla muistona Helsingin pakkasista äsken.
Lyhythihapaita. Sinitakki on sinirepussa.
.
Bussilla ajamme halki autiomaan klo 15-16. Ohitamme matkalla kalliolohkaresolia, joiden takana palestiinalaiset terroristit ovat joskus väijyneet tappaakseen. Naisopas selostaa.
.
Piikkilangan takana on Egypti (lännessä) oikealla, ajamme Israelin länsirajaa pitkin etelään. Kuuma on bussi, kuuma on tie. Autiomaa, jossa ruohonkäkkyrää paikoin vain. Rotkoja näen joskus. Alas laskeudutaan vähitellen 200 metrin korkeudelta. Kerran tie kaartaa silmukkanakin.
.
Jordanian Aqaba näkyy joissakin kohdin vasemmalla ja raja-asema Egyptiin oikealla. Samansuuntainen tie kulkee lyhyen matkan päässä Egyptin puolella. Näen siellä liikennettäkin, jonkin maastoauton joskus ajelevan.
.
Israel kapenee teräväksi kärjeksi kohti eteläpistettään Eilatia ja Punaisen meren satamaa, jossa valtio pusertuu enää muutaman kilometrin levyiseksi, yhä lähemmäksi toisiaan työntyvien Egyptin ja Jordanian välissä.
.
Lopulta kaupunki, saapumisemme aikaan vasta 38'000 asukkaan Eilat. Ensimmäisiä rakennuksia ja puita näkyy autiomaan jälkeen. Merikin häämöttää edempänä ja alempana. Amfiteatterin muotoinen kaupunki tämäkin. Eilat kasvaa jatkuvasti ja väkiluku nousee vuodesta toiseen.
.
Näemme Eilatin ensimmäiset palmut ja kaarrammekin heti ensimmäiseksi Tamar-hotellin pihaan. Tamar on paikallisasutuksen keskellä, eli laitakaupungilla, vuorella, kaukana vedestä, 2 km Punaisen meren rannalta ylämäkeen. Sitä mäkeä paikalliset asukkaat kutsuvat "Punishmentiksi", ainakin englanninkielisen Insight Guiden mukaan. On rangaistus nousta mäelle raskaasti kävellen (kuten teen kaikki lähipäivät, en käytä lainkaan takseja).
.
Meidän bussimme ajaa siis ensimmäisenä "Tamariin" ja seuraavana kohteena on hotelli "Club In". Samoin ajavat kaksi muutakin Aurinkoreissujen bussia. Perillä olemme klo 16:15. Kaupungin rajalta
sivuutettiin vain muutama kortteli ennen kääntymistä Tamarin pihaan. Hotelli on viitteellisesti matkaesitteen kuvan näköinen.
.
Matkaesitteessä Tamarin kuvaa rumentavat ilmassa roikkuvat sähköjohdot. Valkea talo on kuvattu etelästä ja siitä näkyvät vain 6 ylintä kerrosta eli hotellihuonekerrokset. Niiden alapuolella on rinteen mukaisesti 2-3 kerrosta kauppoja ja toimistoja. Ylin ja alin hotellikerros ovat sisäänvedettyjä neljän keskimmäisen hotellikerroksen pullistuessa ulommiksi.
.
Tamar-hotelli on rakennettu vuonna 1995. Virallinen luokka **, huoneistoja on 85, hissejä 2, matkaa keskustaan 1 km ja uimarantaan 1,2 km. On talletus, lämmitys, ilmastointi ja puhelin, muttei ole baaria, ravintolaa, yökerhoa tai diskoa. Sähköjännite on 220 V. Osoite: Mor Center, Eilat, puhelin 990972-7-330 155, fax 340 160.
.
"Uusi huoneistohotelli omakotialueella, ostoskeskuksen yhteydessä. Tilavat, vaalein sävyin sisustetut huoneistot, laattalattiat. Kaksioiden makuuhuoneessa kokolattiamatot. Hotellista on oma sisäänkäynti ostoskeskukseen." - Mutta se käynti osoittautuukin lukituksi!
.
Opas neuvoi jo bussissa: "Tervetuliaistilaisuuteen noudetaan klo 17:15. Tamarissa annetaan hotellikortit huoneisiin täytettäviksi, Clubissa yksi seurueesta käy oppaan kanssa täyttämässä."
.
Tamar on iso talo, 9 kerrosta. Pieni reception, jossa on nyt kolme ihmistä tiskin takana. Opas huutaa tuttuja nimiä suomeksi, meidän. Monien muiden huoneet ovat vielä siivoamatta, joten he saavat odottaa aulassa pitempään.
.
Me viisi saamme huoneistot 101 - 102: kulmahuoneisto 101 SW (lounas) ja sen viereinen 102 W (länsi). Portaita noustaan pari kerrosta ylöspäin kolmanteen kerrokseen. Välikerrokseen ei pääse portaista. Siellä on vain lukittu ovi ja näkymä pikkuikkunasta toimistokäytävään, johon on kulku ainoastaan toiselta kadulta ostoskeskuksen kautta. Toinen hisseistäkään ei avaa oveaan välikerrokseen.
.
Askeleemme vievät käytävän perälle etelään. Sisään hotelliin tullaan lännestä, aivan olohuoneeni ikkunan alta. Avainta on kierrettävä lukossa monesti ympäri. Meillä on kaksi erimuotoista kaksiota, kooltaan kumpikin noin 6 m kertaa 5 metriä, eli 30 m2.
.
Näköalat perheen sviitistä ovat yli kaupungin, yli kattojen, etelään, merelle, ja samoin myös idän Akabaan, Jordanian puolelle. Ikkunasta pystyy laskemaan Punaisen meren Aqabanlahdelta satamaan saapuvat laivat. Minulla on toisessa huoneistossa yksinäni "valtavat" tilat: olohuoneen, makuuhuoneen ja kylpyhuoneen huoneisto. Varusteina jääkaappi, hella, TV, astioita sekä ranskalainen parveke.
.
Tamarissa on myös tanskalaisia ja hollantilaisia turisteja. Suomalaisille sitä ei tarjota enää seuraavina vuosina. Kaipa muka liian kaukana rannasta, mutta aito ympäristö! Näen ikkunastani sapattina (pieni kalotti päässään) synagogaan kiiruhtavia israelilaisperheitä, ympäristön pientaloista, ja arkisin näen kotiäitejä pyykkikoreineen ja pyykkinaruineen, ruokakauppareissuille menossa tai kotipihojaan lakaisemassa.
.
Lähdemme ulos, mutta emme info-tilaisuuteen. Ruokakauppa kulman takaa etsitään ensimmäiseksi. Alempana kulkevalta tieltä hotellirakennuksen itäpuolella päästään myymälään sisään. "Eilatin edullisin supermarket", mainitsi opas. Ostoskeskus, jossa on mm. pikkupuoteja, kioskeja, baari, lehtikauppa, sijaitsee kerrosta ruokamarketin yläpuolella, kulku sinne on pohjoispuolen rinnetieltä muutaman porrasaskelman ylöspäin ottaen. Hotellin sisäänkäynti on lännessä, ylemmältä tieltä.
.
Kaupassa kuluu aikaa 17:10-18:10. Etikettien hepreankieli vaikuttaa oudolta ja eksoottiselta. Hintataso tuntuu olevan sama kuin Suomessa. Kaupan ulkonäkö muistuttaa Virosta tai Etelä-Euroopasta tai suomalaisittain halvimmista, villeistä halpahalleista: kohtuullisen siisti järjestys, muttei liian viimeisteltyä. On pieni "kulttuurishokki" valita ostoksia kuvien ja pakkausten ulkonäön perusteella!
.
Ruokatavaraa kertyy kärryn täydeltä. Ostokset yhteensä 60 USD, annan osuudestani Nasselle 40 USD, saan takaisin 17 sekeliä. Yhteensä 154 sekeliä ruoat maksavat, 240 mk, dollarin kurssi on sekeleissä 2,94. Nasse hakee vielä myöhemmin illalla 60 sekelillä (90 mk) sokeria ja muuta ruokakomerosta puuttumaan jäänyttä.
.
Pimeys on koittanut ennen klo 18. Palaamme ostosten kanssa hotelliin ja istumme illalla perheen kulmahuoneistossa. Jatalla on univelkoja, sillä hän lähti yön työvuorosta suoraan lennolle. Kuumaa on yhä sisällä, jollei ikkuna auki. Tupakointia ikkunan ääressä. Eilatin ja kauempana Aqaban valot näkyvät, vastassaan taivaan pimeys. Lapset riehuvat.
.
Lentokoneita ja helikoptereita surisee ohi, ne laskeutuvat läheiselle Eilatin kaupungin lentokentälle idässä. Autojen varashälyttimet ulvovat - etelän ääniä! Neljännes Israelin työikäisistä on armeijassa, kertoi opas. Tumma, lämmin, eksoottinen ilta!
.
Väritelevision kuva on haalea. Katselen brittisarjoja. Jordanian kakkonen näkyy, kielenään arabiaa. Radiosta Jordanian News: säätilana on hiekkamyrsky "Sandstorm" ja 15-22 lämpöastetta.
.
Luen Peppi Pitkätossua lapsille. Lähden huoneistooni klo 22, keitän vettä, kirjoitan, huomaan kellon olevan jo 23:15. Ulkoa kuuluu jonkun naisen räkätystä. Lattiasta kattoon asti ulottuvan jätti-ikkunani oikean puoliskon yläosa on raollaan auki. Katuvalot loistavat. Roskia viedään juuri jätesäiliöön. Torstai-illan arkea. Kulkukissojen lauma rähisee ja tonkii peltiä kolistellen roskapaikalla!
.
Suklaa on lentomatkalla tahrannut taskuni ja siellä olleet US-dollarit. Pesen illalla seteleitä (pyyhin niitä märällä pehmopaperilla). Perheellä puolestaan räjähti nestepulloja laukussa.
.
Televisiossani klo 0:30:
Muistipaikassa 1 lukee vain: EHA-4 Bezeq IIIII.
Kakkosella: TV-sarja "Matlock" tekstittä (nyt tekstitys: arabiaa).
Kolmosella: testikuva, hepreaa.
Nelosella: "2" = kanavan tunnusnumero, hepreaa.
Kello onkin jo 00:55:23. Siirryn olohuoneestani kylpyhuoneeseen ja sitten makuuhuoneeseen nukkumaan.