539. Lento Roomaan

Lensin SAS:n suomalaisella BlueOne:lla, 69 euron tarjoushinnalla. Nousimme Vantaalta klo 6:50 ja 3 tunnin 20 minuutin jälkeen laskeuduimme Roomaan klo 9:10. Perilletulo aamulla on parasta!
.
Fiumicinon 'Leonardo da Vincin' lentokentälle saavuttiin (Schengen-alueen sisällä) ilman passintarkastuksia. Suoraan vain käveltiin kentältä lentoaseman keskushalliin, jossa oli tuttujaan vastaan tulleiden roomalaisten rivistö silmät tarkkoina odottamassa. Euroopan Unioni tuntui omalta kotimaalta! Melko väljää sunnuntaina 25.11. klo 9:30, mutta kiireisiä eri suuntiin viipottavia ihmisiä.
.
Siirtyminen B-terminaalista A-terminaaliin. Katto-opasteet ohjasivat liukuportaiden ja liukuhihnojen kautta juna-asemalle. Kaksi junaa odotti: keltainen "Leonardo Express" Terminin päärautatieasemalle (lipun hinta 11 euroa) sekä vihreä tavallinen paikallisjuna tusinalle muulle asemalle (puolta halvempi, 5,50 euroa), mutta jälkimmäinen ehti juuri lähteä, ennen kuin saimme useasta automaatista yrittämällä sählättyä liput. Puolen tunnin vuoroväli sunnuntaina.
.
Lipun leimaaminen laiturilla oli yllättävän vaikeaa: minun piti yrittää jopa 6 kertaa 5 eri automaatissa, ennen kuin laite nappasi, eikä paperi vain liukunut ja taipuillut ja rypistynyt, kuten alkuyrityksillä.
.
Kaksikerroksinen juna, valituksi tuli siitä ylempi ja tyhjä kerros, josta oli hauska katsella alas tulevien väliasemien ihmiskuhinaa. Matkan maisemana oli rakentamatonta suomaastoa. Keskeneräinen valtava rakennuskompleksi, Parc Leonardo. Niittyä ja joutomaata taas välillä. Joitakin pieniä asemia, joilta paikallisia matkustajia junaan. Mussolinin rakennuttaman futuristisen EUR-alueen päärakennus näkyi kaukana oikealla. Trasteveressa oli entistä tiiviimpää, sekavaa kerrostaloasutusta, jossa kuivuvat pyykit liputtavat ikkunoiden välisillä naruilla.
.
Jäimme junasta jo Ostiensen asemalle. Sekavaa ruuhkaa laitureilla. Suuntasimme kävellen pohjoiseen ja luoteeseen, Tiber-joen yli Gianicolon kukkulalle ja Vatikaaniin. Kuljimme ohi toisen Ostian-junien aseman ja Cestiuksen pyramidin - Roomassa on egyptiläisiä pienempi pyramidi.
.
Ensivaikutelma Roomasta: sekavaa, sekasortoista. Tiet mutkittelevat miten sattuu. Kompassi ja kartta ovat tarpeen. Seisoskelevia tai liikuskelevia ihmisryhmiä rypäleittäin. Autot ajaa aggressiivisesti ja kaoottisesti, puikahdellen vielä ihmisten varpaitten edestä. Eivät kylläkään tööttäile, jarruttavat vain äkkinäisesti. Kadun päällysteet loppuvat paikoin tai katu täynnä roskia sekä ruskeita puunlehtiä tai - aivan erityisesti - koirien ulosteita (tällä kolkalla 30 cm:n välein, ei muualla Roomassa niin paljon).
.
Joen jälkeen Trasteveren puolella on entistä mutkikkaampaa ja siksak-ylämäkiä Janiculus-kukkulalle. Puistojen kävelyportaat oikovat sentään autotien silmukoita. Ylhäällä puistoista on avarat näkymät Rooman kattojen yli, mutta sää harmaata, sateista.
.
Nukketeatteri-esitys puistossa, huivipäinen vanha nainen kiertää keräämässä lantteja. Matkailijoita riittää ripauksittain sinne tänne, ei ruuhkaksi.
.
Villa Lante, Suomen Rooman-instituutti, sijaitsee parhaalla näköalapaikalla, ja sen portin vieressä suomalaisen soturin Herman Liikasen rintakuva-patsas, onkohan siirretty juuri siihen? Liikasta olinkin jo etsinyt kymmenien tai satojen muiden samanlaisten patsaiden joukosta (kuten Petko, Bulgariasta) - kaikki he olivat Garibaldin johtamia Italian vapaustaistelijoita 1860-luvulla. Myös Anita ja Giuseppe Garibaldin ratsastajapatsaat.
.
Kukkulaa alas pohjoiseen, koillisen kautta kiertäen Vatikaaniin. Sataa, jolloin suuria väkijoukkoja on ahtautunut Pietarinaukiota kiertävien pylväskatosten alle suojaan, vaikkapa syömään eväsleipiään. Muun väen seassa on virkapukuisia pappeja, nunnia ja munkkeja, joita pyrähti myös parinkymmenen lauma 'Jeesus-lapsen sairaalan' ovelta vähän aiemmin.
.
Pietarinkirkkoon on arviolta valtavan pitkä jono aukion pohjoislaidalla? Jätämme käynnin maanantaille. Käännymme itään kaupungille, ohi monenlaisten matkamuistokojujen ja myymälöiden. Muoviset pienoismallit Colosseumista ym. näyttävät hauskoilta, talletan ne vain näkömuistoihin.
,
Kadut ovat keskustassa jo entistä selkeämmät. Roomaan tottuu. Seuraavana päivänä kotiutuu yhä enemmän ja viihtyy yhä paremmin. Vain alku oli kulttuurishokki, sekavaa kuin johonkin alikehittyneeseen 'kehitysmaahan' olisi tullut.
.
Vaivaiset 2000 vuotta vanha Pantheon on sisältä upein kirkko, täydellisessä pyöreässä harmonisuudessaan. Sadekuuro on kastellut avonaisesta kattoaukosta keskilattian.
.
Trevin suihkulähde ja Espanjalaiset portaat ovat turistien kansoittamia marraskuussakin, kauheita ruuhkia lie kesällä? Poliisi viheltää pillillä kahlaajat pois vedestä!
.
Rooman katuja on kiva kulkea. Nähtävyydet ovat rasteja, joiden mukaan voi ottaa suuntia, mutta niiden välissä on kaupungin viehätys, arkisemmissa yllätyksissä, kuten vaikkapa pienissä piazzoissa. .
Luulemme poikkeavamme ihan vain johonkin 'pikkukirkkoon' Repubblica-aukiolla, mutta sepä onkin sisältä valtava Santa Maria degli Angeli... Yllätyksiä Rooma täynnä.
.
Guesthouse Ape Latinaan (Via Emanuele Filiberto 130) ilmoitettu saapumisaikamme oli (varmuuden vuoksi) vasta klo 22, ja sitä ennen paikalla käydessämme ovipuhelimeen vastasi vain joku nuori tyttöturisti: "Sorry, the landlord's not here and I don't know where he is..."
.
Hotellin Filiberto-katu oli itsessään ihan mukava, paljon liikkeitä, etelämpänä muurin portin (San Giovanni) jälkeen Coin-tavaratalo, McDonald's, useita pizzerioita jne. Ruokailevat roomalaiset ovat todella eloisaa, elehtivää ja MELUISAA väkeä! Keskusteluissa raikuu desibelejä.
.
Viale Manzoni ja Via Labicana veivät illalla valaistulle Colosseumille, jossa riitti matkailijalaumoja pimeälläkin.
.
Kello 21:59 pikkuauto kurvasi roomalaisen vauhdikkaasti U-käännöksen Ape Latinan oven eteen ja "Rooman nuorin ja ystävällisin majatalonpitäjä" Andrea Scuder huikkasi sivuikkunasta "oletteko tulossa Ape Latinaan?". Hän pysäköi 10 sekunnissa autonsa sivummalle, kätteli meidät ja availi portin lukon.
.
Karut sementtiportaat tai satavuotias rautaverkkohissi (kokeilin sitä seuraavana aamuna) veivät talon toiseen kerrokseen, josta ovi hyvin yksinkertaiseen huoneistoon: eteisaulakäytävä, 5 vierashuonetta ja 2 kylpyhuonetta, siinä yksinkertaisesti kaikki.
.
Siistiä, väljää, modernia, kirkkaan väristä niukkaa kalustusta isoissa huoneissa, kylpyhuoneet nätisti remontoidut. Vikkelästi merkittiin passinnumerot majoituskorttiin. 35 euroa kahdelta (3,90 euroa oli maksettu jo netistä varatessa. Hinta (halvin) yhteensä siis 19,45/hlö/yö). Saatiin 3 avaimen nippu (alaovi, huoneiston ovi, huoneen ovi).
.
"Jättäkää avaimet huoneeseen kun lähdette huomenna, siivooja käy puoliltapäivin". "Aamiainen on kahvilassa 30 m ulko-ovelta vasempaan, sanokaa vain että olette Ape Latinasta tai näyttäkää mainoskorttia".
.
Ja 5 minuutissa Andrea korvarenkaineen oli jo häipynyt. Ei asunut täällä. Isossa huoneessamme (n.3x5=15m2 kahdelle) oli minimikalusto pöytiä, tuoleja, peili, naulakko, hyllykkö, ikkuna sisäpihalle. Aulassa oli jääkaappi, teenkeitin, teetä ja sokeria. pyöreä pikkupöytä, 2 tuolia, Ilmaisia karttoja ja mainosesitteitä oli jaossa eteispöydällä.
.
Sisällä hiljaista ja siistiä, muita vieraita ei näkynyt, mutta jonkun vieraan vessakäynti vain kuului aamuvarhain. Reppumatkaileva tyttökolmikko asui toisessa huoneessa. Hieman viileää, ei mitään lämmitystä marraskuussa. Hyvin nukuin. Oli hiljaista.
.
Aamukahvila oli paikka, jossa puoli tusinaa paikallista keski-ikäistä herraa sekä pari virkarouvaa kerrallaan seisoa tungeksi baaritiskin ääressä, hörppäsi parissa minuutissa kahvikupillisen, vaihtoi muutamia vilkkaita sanoja tuttujen kanssa ja jatkoi kiireesti matkaa töihinsä, jolloin samassa kadulta uudet ihmiset tungeksivat jo tilalle.
.
Kahvilan perähuone pöytineen oli typötyhjä. Tarjoilija kattoi meille sinne tarjottimella croissantit ja Caffe Lattet, mutta vei sieltä kiireesti pois kukkuratarjottimellisen tuoreita sämpylöitä, ettemme niitä nappaisi. Nurkassa räiskyi Ostos-tv:n mainos - aivan mullistavasta siivousharjasta - näkyen seinäpeileistä toiseen suuntaankin.
.
Kaduilla oli mukava puoliaurinkoinen aamutunnelma. Appelsiinipuut notkuivat hedelmistä, joista osa oli pudonnut kadulle. Piazza Vittorio Emanuele II oli aamulla mukava vehreä puisto, lapsia varten minihuvipuisto. Terminin "huonomaineiset" sivukadut olivat arkisia.
.
Roomassa autojen pysäköinti on luovaa, pitkin ja poikin, ristiin rastiin. Pienimmät 2-paikkaiset Smart -autot ovat käteviä pysäköidä poikittain tavallisen Fiatin eteen! Toiset autot voivat jäädä mottiin toisten taakse, parin kolmenkin rinnakkaisen autorivin pussittamiksi!
.
Terminin rautatieaseman automaateista ostimme halvimmat hitaat junaliput Pisaan jo toiselle aamulle valmiiksi (hinta 17,15 euroa, 330 km, 4 tuntia). Muutama lippuautomaatti oli varattu vain lähijunille. Oikeanlainen pitkänmatkan lippujen automaatti varoitti, ettei voi antaa ulos vaihtokolikoita, kun toinen laite puolestaan ei huolinut seteleitä, kolmas masiina oli kokonaan rikki, ja neljännellä joku turisti pelasi puoli tuntia edestakaisin erilaisten vaihtoehtojensa kanssa!
.
Vaeltelimme historian tapahtumien päällä, antiikin raunioiden ja riemukaarten keskellä Forum Romanumilla. Katselimme Tituksen riemukaaren korkokuvia. Colosseumin luona päivysti roomalaiseksi sotilaaksi pukeutunut mies maksusta turistien valokuvia varten. Voisiko Helsingin Suomenlinnaan keksiä vastaavaa?
.
Capitoliumin kukkula katsottiin filosofikeisari Marcus Aureliuksen ratsupatsaineen. Il Vittoriano eli "hääkakkumonumentti" näköaloineen ja tuntemattoman sotilaan hautoineen (siellä ei saa istua portailla, poliisit puhaltavat kimakasti pilleihin!).
.
Area Sacra di Largo Argentina oli kiintoisa: täynnä siistin ja tyytyväisen näköisiä, kauniita kodittomia kissoja, joita Rooman 'kissanaiset' ruokkivat ja hoivaavat. Kissat vain kiipeilevät ja sipsuttavat hienostuneesti häntiään heilutellen catwalkia korkeilla raunioilla tarkastaen olisiko minne lie heitetty heille uusia makupaloja syötäväksi?
.
Lähestymisen Campo de' Fioria huomasi kukkakimppuja tai vihanneksia kantavista vastaantulijoista. Pöydillä oli monia outoja, kummallisia hedelmiä tai vihanneksia, jollaisia en ollut Suomessa vielä nähnytkään.
.
Piazza Navonalla seisoi hämmästyttävä pronssinen patsas, joka olikin elävä liikkumaton näyttelijä. Jos antoi rahaa, hän heräsi pariksi sekunniksi eloon ja vaihtoi asentoa. Toisaalla olin jo nähnyt valkoisen 'marmorisen' kilpailijan, mutta tälle uudelle toiseksi jäävän...
.
Suihkulähteistä kaikkein hienointa korjattiin juuri:  Berninin "Fontana dei fiumi", neljää suurta jokea esittävä (Niili, Ganges, Tonava, Rio de la Plata).
.
Kapea, suora, pitkä kuja vei kohti jokea ja Vatikaania. Oikealta kujien päästä vilkkui valoisa aukio lehtipuineen, jokivarsihan siellä oli tietenkin vastassa plataaneineen.
.
Pietarinkirkkoon näytti olevan aukiolla arkena yhtä kauhean pitkä jono kuin sunnuntainakin! Otimme kellosta aikaa, kauankohan jaksaisimme jonottaa? - Eikä jonotus sitten kestänytkään kuin 10 minuuttia!
.
Läpivalaisulaite tutki reput ja riisutut päällystakit, metallinpaljastinportti ihmiset. Vain pari porttia oli nyt käytössä, puoli tusinaa lisäksi varalla. Kirkossa sisällä oli aivan väljää, se kun oli niin valtava! Tällaisissa nähtävyyksissä pitäisi käydä monia kertoja, välissä päivittäen tietoja kirjoistakin (tai internetistä), mitä kaikesta on jo huomannut itse katsoa, ja tutkien, mitä haluaisi seuraavalla kerralla nähdä.
.
Postikortteja oli hauskempaa lähettää Vatikaanivaltion kuin Italian postimerkeillä. Vatikaanin turistikaupassa oli erikoistakin uskonnollisuuteen vetoavaa matkamuistokrääsää, vaikkei aneita kai ollut tällä kertaa myynnissä.
.
Tiberin eli Teveren syksyistä jokivartta oli kiva kuljeskella. Alhaalla tulvamuurien alla oli pyörätie - tyhjänä ja eristyneenä. Tuntuisikohan siellä turvalliselta liikkua, en käynyt.
.
Isola Tiberina oli laivanmuotoinen saari keskellä jokea. Circus Maximus oli kiva kävelypaikka, 600 m pituussuuntaansa, siellä katujen melu häipyi jonnekin taakse. Colosseum tuli kierrettyä uudelleen ja keisari Neron Kultaisen Talon raunioiden Colle Oppion puistossa tuli istuttua illan pimetessä, lintujen laulaessa, lasten juoksennellessa ja leikkiessä ympärillä.
.
Taskuvarkaita ei tullut vastaan? Eikun tuli sittenkin! Yhden ahtaan kadunkulman takana, ovelasti yllättäen, kujan täytti puolen tusinan lauma noin 8-12-vuotiaita, arviolta romani-tyttöjä Romaniasta. Heidän yhteensä tusinasta kädestään toiset tyrkyttivät luettaviksi pahvilappuja, toiset avoimia kouria rahaa pyytävinä kuppeina, mutta enimmät käsistä hipelöivät ohikulkijan keskivartaloa eri puolilta! Mutta löytämättä ainakaan minulta helposti irtoavaa saalista.
.
Valtavassa Santa Maria Maggioren kirkossa oli illalla menossa englanninkielinen messu, kun kävimme katsomassa ja kuuntelemassa. Oven edustalla päivysti kerjäläisnainen.
.
Lähistöllä "Guesthouse Bavaria" (Via Santa Maria Maggiore 158) oli auki muulloinkin kuin ilmoitettuun saapumisaikaan, kun ovipuhelimeen soitti. Saksalaissyntyinen hoikka nuorehko omistajarouva Maria kätteli vieraansa ja esitteli kodikkaan, siistin kodin, jossa oli 5 vierashuonetta, 2 kylpyhuonetta, sekä yhdistetty eteishalli-, aamiais- ja olohuone, jossa oli tarjolla internet vapaasti käytettäväksi.
.
Varsin miellyttävä majapaikka, jota voin suositella. Bavaria maksoi 22,50 euroa/hlö/yö varatessamme, mutta myöhemmin hintaa oli vielä laskettu talveksi 21 euroon. Baijerilaisella Marialla oli puhelias italialainen aviomies Carlo.
.
Omassa pienehkössä huoneessamme oli lisävarusteena jääkaappi. Käytävän hyllyssä oli tarjolla luettavaakin, englantilaisia pokkareita, kuten dekkariklassikko Dorothy Sayersia, sekä matkailulehtiä.
.
Heitin sisään tullessani sen verran tusinan sanan matkailija-italiaani, buona sera, grazie, prego, si, no, kapisko, scusi, per favor, että Baijerin Maria ehti jo kysäistä puhunko italiaa? Hänellä sekoittui englantiin väliinn saksan sanoja...
.
Yöllä kadulta kuului möykkää, kinaa, autoliikennettä, laulunpätkien luritusta ja kirkonkellojen tuntilyöntejä. Kulman takana olikin vilkas valtakatu Via Cavour.
.
Ikkunoissahan on Italiassa vain yksi lasi, sen lisäksi varalla umpiluukku sisäpuolella ja mahdollisesti aurinkosäleikkö ulkopuolella, jos haluaa sulkea. Bavariassa toimi marraskuussa lämpöpatterikin.
Aamiainen tarjoiltiin klo 7-10. Kaksi 2 hengen pöytää oli katettu, enempää ei mahtuisi. Tarjolla 3 keksileipää, voinappeja, marmeladia, muhkea voisarvileipä, täpötäysi appelsiinimehulasi, 4 marjan jogurttipurkki 125 g, litran mitta täynnä mysliä itse annosteltavaksi, samoin litran maitotölkki, ja cafe latte oli keittiösää valmistumassa.
.
Rooma on aamu aamulta kotoisampi ja viehättävämpi. Kiertelemme mm. Quirinalista ja poikkeamme Spar-valintamyymälässä, kunnes lähdemme Terminin asemalle, junalle klo 10.
.
Aseman tunneli tarjoaa liikkeiden ja ihmisruuhkien lisäksi mm. liukuhihnan, ettei tarvitsekaan kävellä kaikkia satoja metrejä etäisille laitureille numerot 25-30. Laiturilta 28 lähtee 10:08 vihreä Regionale-juna Pisaan, kunhan ensin saapuu sieltä klo 9:55.
.
Vertaisin esim. Pariisin ja Lontoon kuitenkin Roomaa paljon monipuolisemmiksi suurkaupungeiksi. Rooma on pienimuotoisempi ja painottuu enemmän kirkkoihin ja historiaan kuin maailmankaupungiksi.
.
Matka jatkui Pisaan ja Luccaan.
.
Kiertomatkan Rooma - Pisa - Lucca budjetti n. 250 euroa.
1) SAS Blue1:n lento Roomaan 69 euroa.
2) Ryanairin lento Pisa - Frankfurt (Hahn) 6 euroa!
3) Ryanairin lento Frankfurt (Hahn) - Tampere 25 euroa.
Lennot yhteensä 100 euroa, varattu ja maksettu internetissä.
.
Juna Fiumicinon lentokentältä Roomaan 5,50 euroa.
Roomasta Pisaan juna 17,15 euroa.
Pisasta Luccaan juna 2,30 euroa.
Luccasta Pisan lentokentälle juna 2,30 euroa.
Junamatkat yhteensä noin 28 euroa (27,25).
Matka Tampereelta Helsinkiin n. 20-25 euroa.
.
Yöpyminen
1. yö Rooma Guesthouse BB "Ape Latina" 2 hh 19,50 eur/hlö,
2. yö Rooma Guesthouse BB "Bavaria" 2 hh 22,50 eur/hlö
3. yö Luccassa, "La Torre 1" 2hh 25 euroa/hlö,
4. yö Luccassa, "La Torre 1" 2hh 25 euroa/hlö,
5. yö Hahnin lentokenttä (Mainzin ja Trierin välillä), 0 euroa.
nettivarausmaksut 3 x 1,50 /2 henkilöä= 2,25 euroa
4 yön majoitus aamiaisin yht. noin 95 euroa /hlö (94,25).
.
Olin tutkinut internetistä asiakkaiden arvostelut ennen hotellien valintaa. "Bavaria" oli tällöin erittäin kiitetty, 92 pistettä 100:sta. "Ape Latina" sai 80 pistettä (Bavariassa ei ollut tilaa kuin toiseksi yöksi). Luccan "La Torre 1" sai 84 pistettä 100:sta. Tai toisin asteikoin 4-5 tähteä 5:stä. Joidenkin kilpailijoiden pisteet olivat esim. 40-50.
.
Yhdellä jos toisellakin nettipalstalla käytiin suunnittelun aikaan matkailukeskustelua. Jossakin Plazan naistensivuston matkailuosiossa kysyttiin, mihin asti pääsisi pariskunta 500 eurolla, kun ei haluaisi tyytyä kylpylään, Tallinnaan tai Tukholmaan? En silloin malttanut olla esittelemättä laskelmiani Blue1:llä edestakaisin Roomaan, taikka Ryanairilla Dubliniin.
.
Siitä seurasi nettiväittelyä "kuka menisi Tampereelle päästäkseen ulkomaille?!" vastaus: "kannattaa kyllä, bussi Hki-Tre 25 euroa" vastaus: "Minä kyllä menen lentokentälle aina taksilla!" vastaus: "Onko täällä köyhiä, jotka laskevat euroja? Otan minkkiturkkini ja poistun."
.
Vanhasta TV-sarjasta poimittu nimimerkki "Sulo Vilen" väitti viettäneensä 20 vuoden ajan 2 kk vuodesta halvoilla matkoilla. Hän piti Rooman "40 euron hotelleja" liian ikävinä, "niitähän on 10 korttelia Terminin aseman eteläpuolella". Hän suositteli Ryan-lentoja Santiago de Compostelaan.