546. Salzburg ja Innsbruck junalla

1) SALZBURG, Itävalta.
Torstai-aamuna 30.7. Münchenistä Salzburgiin kulki M-juna eli 'Meridian' klo 9:55-11:41. Ostimme ensin päivälipun, Bayern Ticket kahdelle, hinta 28 euroa. Lippu kelpaa Deutsche Bahnin RE, RB ja S-junien lisäksi myös yhteistyökumppaneiden juniin, erilaisten pikkuyhtiöiden, kuten Alex.
.
Suuntanamme oli eilen koillinen Passauhun, mutta nyt kaakko, reittiä Ostbahnhof, Rosenheim, Prien am Chiemsee, Freilassig (jossa moni vaihtoi Berchtesgadeniin). Ajoimme Itävallan rajan yli, Salzach-joen yli.
.
Salzburgin rautatieasema oli pohjoisessa, kaupungin uudessa osassa, ja sieltä oli kilometrin kävely keskustaan. Ensimmäiseksi asemalta kadulle kulki huippusiisti, moderni, valkoinen alikulkukäytävä erilaisine myymälöineen. (Syksyllä 2015 Itävaltaan Euroopan ulkopuolelta tunkeutuneet siirtolaisiksi pyrkijät ottivat asematunnelin yöpymispaikakseen.)
.
Kuljimme ensin junaratojen viereistä katua länteen kohti jokea, mutta poikkesimme etelään, kun näimme houkuttimeksi kauppatorikojuja. Poikkesin Spar-kaupassa ruokaostoksella. Päädyimme Mirabell-platzille kirkon ja Scloss Mirabelin väliin. Poikkesimme sisällä katselemassa kirjoja torille pysähtyneessä kirjastoautossa, joka oli yllätyksettömästi varsin samanlainen kuin Suomessa.
.
Mirabelin linnan ympärillä oli komea muotoon leikattu puutarha, jossa turisti saattoi vaikkapa kuvata itsensä yhdessä kuuluisan paikallisen säveltäjän W.A. Mozartin kanssa. Mozarteja esiintyi kaksikin, punapukuinen ja mustapukuinen. Lähellä oli Mozartin kotitalo, jota moni valokuvasi. Joen eteläpuolella, vanhassa kaupunginosassa, oli vielä suositumpi Mozartin syntymäkoti.
.
Kävelimme siltaa joen yli. Täälläkin roikkui kaiteissa pariskuntien rakkauden riippulukkoja. Kuka kiinnittänee kaikkein isoimman lukon? Vastarannalla oli kiilamainen talokortteli joen ja korkean, aivan pystysuoran vuorenrinteen välissä.
.
Tunnettu matkailija Suomesta poikkesi antiikkikaupoissa, mutta minä sillä aikaa (autotunnelin läpi jalkakäytävää pitkin) korkean harjanteen toisella puolella lännessä, jossa näyttikin olevan kuin toinen maailma: hiljainen miljöö ilman turisteja! Toinen, pitempi kävelytunneli vei minut kallion sisällä myös etelämmäs yliopistolle asti ja vanhalle kirkolle. Kaapeliradalla olisi maksusta päässyt kävelemättä ylös vuorelle.
.
Joelle ja sen pohjoispuolelle näkyi ylhäällä etelässä kukkulalla komeillut Hohensalzburgin linna hyvin, mutta sinne ylös ei tullut jaksettua kiivetä. Kännykän reittimittari laski 12 km kävelyä Salzburgin keskustassa.
.
Pohjoisrannan Kapuzinerbergin ja joen väliin jäi tilaa parille tielle ja niiden välissä taloille. Komeinta Salzburgissa olivat vuoret rinteineen. Sijoitin katetulle bussipysäkille suomalaisen Aku Ankka -lehden jonkun sarjakuvien keräilijän löydettäväksi (harmi, etten huomannut jättää sitä kirjastoautoon).
.
**
2) KÄVELY LÄPI MÜNCHENIN.
Paluujunamme kulki Müncheniin klo 16:13-18:05. Jäimme jo itäasemalle Ostbahnhofille ja kävelimme sieltä auringon (tai auringonlaskun) suuntaan. Ensin emme olleet karttani alueella, mutta tulimme pian sille. Paikkoja Bordeauxplatz, Preysingstrasse, Volksbad Isarjoen rannalla.
.
Ludwigsbrücke vei Museosaarelle, vasemmalla mainosti kuuluisa Deutsches Museum. Puistokäytävää ja siltapengertä kävelimme saarelta toiselle koilliseen. Hiukan joen vedestä ylös kohoavalla hiekkasärkällä oli paikallisia auringonpalvojia ja kalastajia.
.
Maximilianstrassea kuljimme länteen keskustaan. Näimme patsaita ja monumentaalirakennuksia, kuten etnograafisen museon ja teatterin. Marienhofin puistoaukio. Karlsplatzilla oli juuri menossa kurdien mielenosoitus ja sen ympäristössä sitten paljon pysäköityjä poliisiautoja.
.
Jatkoimme luoteeseen Königsplatzille katsomaan puiston museorakennuksia: etruskinäyttelyä ja Pinakoteekkia. Puistossa järjestettiin parhaillaan ohjattuja joogaharjoituksia. Vanhan kasvitieteellisen puutarhan ohitimme, kun jo ilta pimeni. Kurdien mielenosoituksen kulkue oli edennyt hotellimme läheiselle Schwanthalerstrasselle, jota pitkin kuljimme kulkueen ohi. Olimme erityisesti turkkilaisten asumaseudulla, niin monista heidän liikehuoneistoistaan päätellen.
.
***
3) MITTENWALD, rajakylä Baijerissa.
Perjantaina 31.7. ajoimme junalla klo 9:32-11:23 etelään Baijerin Alpeille, kauniiseen Mittenwaldin rajaseutukylään, jossa meille piti suunnitelmien mukaan jäädä tunti odotusaikaa ennen seuraavaa junaa Innsbruckiin. Halvalla Baijerin päivälipulla pääsisimme aina Saksan rajalle asti ja vasta jatkomatkalle rajan yli Itävaltaan ostaisimme eri lipun.
.
Mutta Baijerissa paikallisjunamme jumittui tunniksi seisomaan radalleen keskellä maaseutua ja saapui Mittenwaldiin vasta klo 12:30, kun aikomamme vaihtojuna Itävaltaan oli jo mennyt! Seuraava vuoro lähtisi vasta kahden tunnin päästä klo 14:26, nimittäin Rex-juna Itävaltaan Innsbruckiin. Sinne lipun hinta 10,10 euroa /henkilö, menopaluu kaksinkertainen 20,20 hengeltä tai 40,40 euroa kahdelta. Tämä Münchenistä ostamamme yhden päivän Baijerin-lipun (28 euroa/2=14 euroa) päälle.
.
Mittenwaldin kylän päätie alkoi juna-asemalta. Aseman ja rautatien takana kohosi huikean korkea vuoristo! Tien varrella oli ruskeita perinteisiä 'käkikellotaloja' kauniisti sommiteltuine kukkaruukkuineen. Joidenkin talojen ulkoseiniin oli maalattu esittäviä maalauksia, joita matkaoppaat kehuvat erikoisuutena.
.
Vuokrattavia huoneita mainostettiin matkailijoille. Jotenkin Mittenwald oli jopa liiankin kaunistettu paikka kaikkine aseteltuine kukkasineen? Mitä turisti täällä tekisi? Harrastaisi vuorikiipeilyä? Järjestettyjä retkiä kyllä mainostettiin matkatoimiston ikkunoissa. Kirkko vakionähtävyys.
.
Paikallinen kirpputori mainosti osoitettaan ja löytyi sitten etsimällä jonkun omakotitalon pihalta eräältä poikkikadulta, linja-autoaseman kohdalta (jossa olivat muuten kylän ainoat liikennevalot, eivät kuitenkaan toiminnassa). Kadun ylitystä jouduin monesti odottamaan autojen virran takia.
.
Suomalainen arvoesineiden keräilijä Jari kävi jopa kahdestikin tinkimässä hintoja paikallisilta tädeiltä puutarhaan sijoitetulla kirpputorilla, mutta minä kävelin sillä aikaa Inn-joen sillalle asti. Harkitsin ja jonkin matkaa kokeilinkin lenkkiä ympäri kylän, mutta kartattomana en osannut ja uskaltanut palata muuta kuin samaa reittiä takaisin, vaikka joen tai radan tai maantien seuraaminen olisi houkuttanut, ellei olisi mahdollisesti vienyt umpikujille.
.
****
4) INNSBRUCK, Itävalta.
Seuraava juna Mittenwaldista Innsbruckiin kulki klo 14:26-15:23. Vuoristo edessämme näytti yhtenäiseltä, mutta rata vain nousi korkeammalle ja löysi solansa, kuten puolestaan teki Inn-jokikin, mutta alempana. Junan vauhti oli melko hidasta, sillä 38 km:n matkaan kului tunti! Välillä oli hurjan näköistä katsella ulos jyrkkää pudotusta heti junan ikkunan alla. Näkyminä oli huikean vihreitä laaksoja ja toisaalta pieniä kyliä kaukana alhaalla.
.
Innsbruckin rautatieasema oli kaiketi jossakin ydinkeskustan itälaidalla? Arvaillen lähdimme kävelemään aurinkoisten katujen varjoisampia eli viileämpiä puolia, ja pienen karttani tuntemalle keskustan alueelle ennen pitkää pääsimmekin.
.
Tunkeuduimme vanhasta kaupunginmuurin portista läpi, ja kohta toisestakin. Pääsimme muurien sisäisen ahtaan vanhankaupungin ostosruuhkaan. Siellä oli mm. pelkkiin pelikortteihin (mitä erilaisimmilla kuva-aiheilla koristeltuihin) erikoistunut myymälä, jossa poikkesimme. Vaikkapa Salzburgia kuvaavat pelikortit maksoivat 5 euroa. Sarjakuvien supersankareita kortteina myytiin 17 euroa. Monien eri taiteilijoiden kuva-aiheita kortteina.
.
Historiallinen kivimuuri sulki vanhan kaupungin erilleen jokirannasta. Taustalla kohosi vaikuttavan näköinen vuoristo ja ennen sitä näkyi rinteissä isoja omakotitaloja. Menimme sillalle kuvaamaan Inn-jokea. Poikkesimme Kauppahallissa, jossa houkutteli mansikkarasia, jossa luki "2 euroa 250 grammaa". Mutta myyjä pyysi 4 euroa, sillä rasiassa oli 500 grammaa. Moinen juonikas kauppa peruuntui.
.
Suomalainen tavarankeräilijä Jari tunkeutui antiikkikauppaan, jonka iäkäs originelli omistajarouva hätisteli häntä pois! Kaupassa ei kuulemma olisi mitään hänelle! (Englannin puhujalleko? Amerikkalaiselleko?) Kun Jari vaikkapa penkoi lattianrajan kirjoja, rouva käski laittaa ne järjestyksessä takaisin!
.
Antiikkikaupan toinen asiakas, tai pariskunta, osti sadalla eurolla jonkin I maailmansodan valokuvan, siis sadan vuoden takaa. Kaikki kohteet, minkä hintoja Jari kysyi, maksoivat kuulemma 100 euroa, paitsi kuvitettu satoja vuosia vanha virsikirja vain 20 euroa. Rouvan halvaantunut velivanhus kirjoitteli koko ajan muistiinpanoja, kuitin kaiketi itselle, muttei kuittia asiakkaalle.
.
Vihreän puiston laidalla erikoisen muotoinen katos-rakennus houkutteli katsomaan lähempää. Siitä lähtivätkin rullaportaat alas maan alle (mutta takaisin ylös sieltä pääsi vain hissillä tai kävelyportaita). Kellarissa oli ylös vuorelle vievän junan asema. Turistiesitteitä oli myös hyllyillä saatavissa.
.
Parasta Innsbruckissa oli varmasti sanoinkuvaamaton vuoristomaisema kaupungin taustana. Vuoriaan lukuunottamatta Itävallan kaupungit tuntuivat minusta jotenkin saksalaisia yksitoikkoisemmilta, tylsemmiltä ja pitkästyttävämmiltä turistin kannalta. Saksan kaupungeissa oli elävyyttä enemmän.
.
Ensimmäinen paluujunamme kohti Müncheniä kulki (klo 18:38-19:57) ohi Seefeldin ja Mittenwaldin (klo 19:35), mutta vain mäkihypyistä kuuluisaan Garmisch-Partenkircheniin asti, jossa tapahtui junanvaihto 8 minuutin aikana toiseen, Münchenin asti vievään junaan (matka-aika klo 20:05-21:26). Sillä pimeällä ei oikein enää innostanut jäädä katselemaan junanvaihdon pikkukaupunkia.