540. Roomasta junalla Pisaan

Roomassa olin lukenut "Leggo"sta, paikallisesta ilmaisesta sanomalehdestä (kuten "Satasesta", siis kansainvälisen "Metron" kilpailijalehdestä) huolestuttavia lakko-otsikoita:
"Italian julkinen liikenne pysähtyy tällä viikolla kokonaan". Onneksi lakko oli tulossa vasta perjantaina (venerdi, Venuksen päivä), eikä vielä tiistaina (martedi eli Marsin päivä). (Sanasia italiaa: Leggere = lukea; Leggero =kevyt, kevytmielinen; Leggibile = helposti luettava; Leggio = lukuteline)
.
Rooman Terminin rautatieaseman automaateista olimme pari päivää etukäteen (sunnuntaina) ostaneet halvimmat junaliput Pisaan (hintaan 17,15 euroa, matka 330 km, kesto 4 tuntia). Muutama automaatti oli varattu vain lähijunille. Oikeanlainen pitkänmatkan lippujen automaatti varoitti, ettei voi antaa ulos vaihtokolikoita, kun toinen laite puolestaan ei huolinut seteleitä, kolmas masiina oli rikki, ja neljännellä joku turisti pelasi puoli tuntia edestakaisin erilaisten vaihtoehtojensa kanssa!
.
Rooman juna-aseman tunneli tarjosi liikkeiden ja ihmisruuhkien lisäksi mm. liukuhihnan, ettei tarvinnutkaan kävellä kaikkia satoja metrejä etäisille laitureille numerot 25-30. Laiturilta 28 lähtee klo 10:08 vihreä Regionale-juna Pisaan, kunhan ensin saapuu klo 9:55.
.
Pitkässä junassa, heti toisessa vaunussa veturin jälkeen, oli aluksi hyvin väljää, mutta Ostian ja Trasteveren ruuhkaisilta laitureilta vaunut täyttyivät. Seuraavilla Rooman läheisillä asemilla paikat olivat vuorostaan tyhjenemään päin. Juna palveli siis aluksi Rooman lähiliikennettä. (Ja lopuksi Pisan paikallisliikennettä.)
.
Junamme kääntyi Rooman Trasteveressa pohjoiseen ja ajoi tunnelissa ensin Gianicolon ja sitten Vatikaanin kukkulan alitse. Noiden välissä oli ulkoilmassa hiljainen S. Pietron asema (jonka jälkeen haarautui Vatikaanin sisälle vievä radanpätkä).
.
Konduktööri, pienine viiksineen, oli hieman koomisen näköinen, kuin sirkuksesta tullut, koska hänen räikeän kirkkaan vihreä pieni virkatakkinsa oli jäänyt liian pieneksi vatsan kohdalta. Hm, tällaisia yksityiskohtia kai pohjoisen ihminen odottaa etelässä kohtaavansakin?
.
Liput pitää Italiassa matkustajan itse leimata asemalaiturilla, muuten uhataan isoilla sakoilla! Junailija lävisti silti vielä pihdeillään pienen nelikulmaisen reiän lippuun. Matkan edettyä monta tuntia tuli vaunuun toinenkin konduktööri ja tarkasti liput.
.
Aikataulua: kello 10:08 Termini, 10:17 Ostiense, 10:22 Trastevere, 10:27 S.Pietro, 10:47 Ladispoli-Cerveteri. Autiota suomaastoa on näkymänä ollut, taempana kerrostalorykelmä. Rooma on soiden ympäröimä? Lazio eli Latina on varsin harvaan asuttu maakunta.
.
Klo 10:53 Marina-Cerveterin asema: meri, poukamaista rantaviivaa, viihtyisää "huvila-asutusta", pieniä kerrostaloja. Rantalomalleko Roomasta tänne, 45 minuutin junamatka? Portugalin kaupunki "Figueira da Foz" palautui mieleeni.
.
Kello 11:07 S. Marinella, merenrantaa! Nätin näköistä! Oikealla kumpuja. Viiden minuutin pysähdys täällä. Rantapaikkoihin jää paljon ihmisiä, eikä junaan tule juuri ketään uutta. Vaunumme lähipenkit ovat vapautuneet taas, osa oli ollut koko ajankin tyhjiä. Ihmisten puheenpölinä keskenään on vilkasta, mutta kännyköihin puhuminen hillitympää.
.
Junan penkit ovat sinistä kangasta, reunat ja päänojat ja kiinteät käsinojat mustaa muovia. Tuoleja on käytävän kummallakin puolella vastakkain 2+2, tuolien selkänojien väliin jää tilaa vaikkapa matkalaukulle. Ikkunan alla on pieni harmaapintainen pöydäke. Ikkunat ovat kaksiosaisia, poikkipinna keskellä ja 4 kielellä lukee kielto: Älä heitä mitään ikkunasta (italia, ranska, saksa, englanti).
.
Klo 11:15 Civitavecchia, joka isompi rantakaupunki, Rooman suuri satamakaupunki. 11:29 Tarquinia, 11:40 Montalto di Castro. Jo 115 km on taidettu kulkea. Talojen seiniin on usein maalattu kilometrimäärä!
.
Kello 11:54 Capalbio, jossa pitempi pysähdys, yli 5 minuuttia. Matkan varrella näkyy peltoja talven 'lepotilassa'. Aurinko on pilvessä, häirittyään alkumatkasta länsi-ikkunassa (eli rannan puolella).
.
Rata suuntaa nyt sisämaahan, vihreitä vuoria näkyy vaihteeksi sekä oikealla että vasemmalla. Pinjoja kasvaa siellä - täällä. Vesialtaita näkyi merenrannalla! Suolan kuivaamista? Soinen ranta taas. Vuoriston harjanne näkyy lahden takana.
.
Klo 12:03 Orbetella Monte Argentario. Rähjäistä, ruohottuneita sivuraiteita. Ovenläimäyksiä kuuluu. Oikealla häämöttää harmaanvihreä vuoristo, vasemmalla vesakkoa. Meri välkkyy puunrunkojen välistä. Peltoa, kirkontorni, kylä jossa 2-krs-taloja, juna hiljentää: klo 12:09 Albinian asema.
.
Aurinkolasit ovat suosittuja täällä, italialaisten silmiä ei näe... Englanninkieliset rinnakkaistekstit ovat yleisiä, kuten Suomessa ruotsinkieliset: esim. asemilla "Sottopassaggio / Subway", "Uscita / Exit".
.
Matala joki näkyy ikkunasta ja lintuja sen keskimättäällä. Näkyy peltoa, harmaa vuorijono, vesilätäköitä pelloilla. Konduktööri tulee vaunuun ja pysähtyy pölisemään kännykkäänsä tyhjässä oikeanpuoleisessa penkkivälissä:
"Allora? Aah, bono!... Internet?... Albinia Roma... Ciao, Bella, Grazia!"
.
Talamonten asema kiidetään ohi pysähtymättä, samoin Brossero klo 12:18. Keltaisen talon seinään on maalattu "175 km". Kaunis pinjarivistö ja toinen samanlainen. "191 km". Juna kiihdyttää ja kiitää.
.
Kaksi italialaista nuorta paria edempänä vaunussa on nyt noussut pukeutumaan ja pakkaamaan. Ulkona näkyy pikkulähiö 3-krs-taloja ja muutama tornitalo, yhtenäisen beigenkeltaisia seiniä.
.
Kello 12:26 Grosseto, ison kaupungin tuntua! Talojen parvekkeita täynnä kukkivia kukkaruukkuja tai vaihtoehtoisesti täynnä kuivuvaa "Rossin perheen" alusvaatepyykkiä roikkumassa naruilla.
.
Klo 12:35 Montepescali: oikealla vuoren huipulla näkyy kaunis kumpukaupunki! Lienee ollut helppo puolustaa? Junan vauhti vain kiihtyy huimaksi.
.
Kaksi poliisia kulkee vaunun läpi katsoen jokaiseen välikköön huolellisesti. Jonkin ajan päästä he palaavat peräpäästä takaisin kohti veturia, yhtä tarkkaavaisina. Eivät ole tainneet vielä löytää etsimäänsä.
.
Kello 12:53 Follonica. Jopa 12-kerroksisiakin taloja. Asemarakennuksen edessä on katos. Pitkä odotus junalla täällä. Sitten seuraa uusi lippujen tarkastus. "Buona sera!" Oikealla näkyy teräviä kumpuja.
.
Klo 13:04 Campiglia Marittima. Ja 13:19 S. Vinzento. Campanile eli kirkontorni. Ranta, meri, vasemmalla. Siistejä liikenteenjakajia, eksoottisen kauniita tienviittoja kuten Rivieran postikorteissa olen aiemmin nähnyt.
.
Italiaanoja virtasi äsken junaan isompi lauma, iloisesti pälpättäen, jokunen lauloikin hetkisen! Italialaiset laulahtavat herkästi laulunpätkiä. Voivat ulkomailla esittäytyäkin laulaen, osoittaen itseään sormella "Italia... perään laulaen: "O Sole mio..." Ainakin minulle entisellä interraililla.
.
Ikkunasta näkyy kaunis pinjapuisto. Hotellin 4. kerroksen katolla lukee: "Hotel del Sole". Vihreitä vuoriharjanteita. Klo 13:18 kiidetään Castagneton aseman ohi. Rimessaga Carusso: asuntovaunujen puisto, niitä on vieri vieressä, myynnissä vai asuttuinako?
.
Kello 13:27 Cecina, juna täyttyy uusista ihmisistä matkalla nyt jo läheiseen Pisaan. Viereiseltäkin laiturilta lähtee juna, lähtöjä edeltää aina junanlähettäjän pillin kimeä vihellys. Klo 13:35 Rosignana, klo 13:57 Livorno, iso satamakaupunki.
.
.
PISA
.
Kello 14:15 Pisa... Karuhko iso asema, paljon laitureita, esim. juna "Aeroportolle" laiturilta 14. Jalankulkutunnelit, melko pelkistetty asemahalli, lippuautomaatteja. Asema-aukio on pohjoispuolella, pientä puistikkoa ja monien bussien päätepysäkki.
.
Lähdemme kävelemään pääkatua suoraan pohjoiseen. Katua oli aidattu tietöiden vuoksi. Turistitoimistosta saimme kartan. Pitkää Corso Italia -kävelykatua pohjoiseen.
.
Arno-joen ylittävä silta on kaunis. Joki kaartuu koverana vastaan, pittoreski sievä talorivistö rannoillaan. Paljon pyöräilijöitä, kävelijöitä vilisee, ilmaisjakelulehtiä on jaossa telineissä, pieniä kauppoja pystyssä kauppojen perään.
.
Pohjoispäässä tulee Pisan kaupunginmuuri portteineen vastaan, mutta sitä ennen lähtee katu vasemmalle länteen. Täällä ei nyt olekaan lisäksemme juuri muita kulkijoita. Tuomiokirkon kupoli näkyy jo, mutta kävelymatka tuntuu odotuksiani pitemmältä, huolestun:
.
"Pitäisi jo tulla vino torni näkyviin", sanon karttaan katsoen, ja nostaessani katseeni huomaan, että siinähän se jo onkin, Pisan kalteva torni. Sangen vaikuttava ilmestys. Kuten koko iso vihreä aukeama eri rakennuksineen.
.
Tulosuunnassamme on vain kaksi matkamuistokioskia, olen yllättynyt miten vähän, eikä ole paljon turistejakaan. Mutta sittenpä Piazza di Miracololla vasta turisteja piisaakin. Ja eteläpuolen kadun kahden puolen on ehkäpä 70 matkamuistokioskia! Myynnissä pieniä muovisia vinoja torneja. Siltä suunnalta kaikki muut turistit tulevat!
.
Aurinko häikäisee valkoisista seinistä ja muita turisteja on liikaa, en oikein viihdy. Isot nurmikentät hehkuvat vielä suorastaan räikeän vihreinä.
.
Miltähän mahtoi muukalaisesta tuntua saapua joskus vuonna 1400 läntisestä kaupunginportista sisään kaupunkiin ja nähdä tämä kaikki? Yritän kuvitella sitä käymällä itse kaupunginmuurin ulkopuolella ja palaamalla sitten takaisin. Mahtoiko muukalaista naurattaa vahingoniloisesti hänen nähdessään tornin epäonnisesti kallistuneen?
.
Eri teitä kulkien Pisan keskustassa on Piazza Cavalieri. Säkkipillinsoittaja rääkkää korviamme. Hän poikkeaa ovesta jokaiseen liikkeeseen. Mietin kerääkö hän omistajilta suojelurahaa: jos nämä maksavat heti, hän häipyy heidän oveltaan muiden riesaksi? Siltä vaikuttaa.
.
Rautatieseman automaatista ostan 2,30 euroa maksavan lipun Luccaan. Aikatauluissa laiturin numero on joko 6 tai 1 tai "2 ovest" (eli 2 länsi). Valitsemme niistä ja menemme alikulkua kakkoselle.
.
Kello 16:50 kaiuttimista kuulutetaan, että laituri onkin nyt "1 ovest". Moni muukin alkaa juosta sinne, länteen, ja raiteen yli länsiykköselle. Lähestulkoon täyteen junaan ehtii juuri nipin napin, ennen kuin se heti lähtee. Puolen tunnin vuorovälit. Jatkamme 25 minuuttia Luccaan.