534. Seuramatkalla Eilatissa

Perjantaina 9.2. nukun sikeästi kello 1:20-7:00. Aamulla ulkona näyttää olevan sumua, ei näy aurinkoa. Naapurihuoneistosta kuuluu lasten ääniä klo 7:30, sitten wc:n kohinaa, kaikki lienevät hereillä. Menen naapuriin klo 8:10. Lapsiperheen aamusekamelska.
.
Uloslähtö kello 9:20. Nasse jättää avaimensa receptioniin, mutta minä en. Sänkitukkaopas on pihalla, mutta emme kukaan kysele häneltä mitään. Lähdemme ulko-ovesta vasemmalle etelään.
.
Vasemmalta ulkoportaat vievät alas itään alakadulle: EILOT-esplanadille, jota pitkin jatkamme etelään HATIVAT HANEGEV'in yli keskeneräiselle EILOT'in jatkolle, joka on vasta hiekkatie.
.
Lapset etsivät aarteita ja repivät murenevaa hiekkakiveä. Kuljemme kaakkoon kohti umpikujaa. Näemme keskeneräisiä rakennustöitä. Jatkamme lounaaseen ohi hotelli SUN SUITES'in. Sitten ARGAMAN-tie vie rantatielle.
.
Suuntaamme rantatietä lounaaseen, kohti Coral Beachia. Siellä on huoneistohotelli Club In, jossa järjestetään Tenavakerho klo 9:30 alkaen. Mutta onko matka sinne 6 vai 2 km? Tie jatkuu ja jatkuu.
.
Nasse kysyy porttivahdilta, joka neuvoo: "Ottakaa taksi: sinne on 5 km". Minä jatkan kuitenkin kävellen. Perhe ajaa kohta autolla ohitseni, vilkuttavat. He saivat taksin, jossa oli entuudestaan yksi matkustaja, ehkä kuljettajan tyttöystävä?
.
HA'ARAVA ROAD? Oikealla näkyy ruskeita vuoria. Sotilaiden tarkkailupömpeleitä (kuin Pispalan haulitorni). Vasemmalla satama-aluetta, autoja aitauksissa. Karuja vuoria näkyvissä ja autio tie mutkittelee. Bussilinjojen 15 ja 16 reitti.
.
Uimaranta näkyy olevan välillä. Telttoja hiekalla. Nurmikolla on kielto: "Erecting tents lighting / campfires on the lawn is strictly forbidden". Painettu vakiokyltti, Pohjoisrannalla on ihan samanlainen.
.
Ohitan turistikohteen Dolphin reef'in. Näen vain sisäänpääsyn mainoskyltit. Turistibussi tulee ja purkaa ulos joitakuita hollantilaisia. Delfiinit tulevat myös Tenavakerhon ohjelmistoon jonakin päivänä.
.
Seuraavaksi oikealla, sisämaan puolella, näkyy Texas Ranch. Sellainen lankkukyhäelmä, joka voisi olla Suomessakin, vaikkapa Seutulan hiekkakuopassa tai Ähtärin Zoolandian rautatieseisakkeen
kupeessa.
.
Sveitsiläiskyläkin on tien sisämaanpuoleiseen ylärinteeseen rakennettu. Käkikellotalojen yhdyskunta.
.
Hotelleja alkaa häämöttää lähestyessäni Korallirantaa. Carlton on iso ja tylyn näköinen läheltä katsoen. Edessäpäin on siis hotellialue - vihertävä palmukeidas, josta kohoaa valkoisia betonimöhkäleitä. Se on vaihtelua rannan, tien ja hiekkaerämaan yksitoikkoisuuteen. Sisämaan puolella reunustaa tietä nyt jokin yksikerroksinen rakennelma.
.
"1:st SUPERMARKET" kirkuu mainosplakaatti yksinkertaisen puisen parakkirivistön katolla. Voisi olla kyse messujen tilapäisistä kojuista, paitsi ovat vähän isompia. Tai voisi olla pelkkä autotallirivi. Katoksen alla on kuitenkin erilaisia pikkupuoteja ja baareja. Ja myös "2:nd" supermarket on jo samassa rivissä vähän lännempänä.
.
- "Hessu!" olen kuulevinani huudon tien yli. Ahaa, ovathan Nasse ja Jatta oluella heti tämän tien ensimmäisen baarin ensimmäisessä ulkopöydässä. Liityn seuraan ja juon kaksi paikallista olutpullollista klo 10:30.
.
Milla ja Ella osallistuvat Tenavakerhoon Club In -hotellin pihalla, josta haemme heidät klo 11:50. Tältä kävelemältäni pitkältä rantatieltä nousee sinne kuja, sisämaahan, loivasti kiemurteleva hiljainen asfaltoitu autotie vailla moottoriliikennettä ainakaan tällä hetkellä.
.
Club In -hotellin pohjakerroksen hämärässä aulassa erotan tiskillä rivin suomalaisten eri matkanjärjestäjien omia opaskansioita. Autiohkon aulan pimeyden läpi pääsee sisäpihan terassille. Uima-allas hehkuu sinne sinisyyttään yhtä kerrosta alempaa. Vehreältä keitaalta näyttää koko piha, jossa "Tenavakerhon" lasten lakkeja vilisee. Yksi lastenvahti on paikalla, Riitta nimeltään. Milla ja Ella löytyvät.
.
Lasten kanssa lähdemme alas rantatielle. "Public Beach" -kyltti opastaa pikku kujalle aitojen lomitse autotieltä kohti merta. Pieni baarikoju siellä hiekkarannalla on sekä yksinkertaisia rantakalusteita. Kolmas olut. Musiikkina kaikuu "Born to Be Wild" ja Deep Purplen "Black Night".
.
Meressä kahlailee sukeltajia kumipuvuissa, rannalla on selluliittipitoisia naisia, mummojoukkoja ja saksalaisia pariskuntia, saksalaisia miehennäköisiä naisia tukka uimisen jälkeisessä kunnossa. Ella kerää puiden lehtiä ja Milla kivikokoelman. Yksi korallikin löytyy, mutta sellaisia ei saa viedä pois
Coral Beachilta!
.
Pesen otsani suolavedellä. Siinä on psoriasis-läikkä. Voitelen wc:ssä aurinkoöljyä kasvoihini. "Hawaiian Tropic, High Protection 15 Baby Faces & Tender Places, UVA, UVB Protection, Waterproof..." Pullon sisältö 200 ml ei tunnu hupenevan lainkaan.
.
Kello 14:30 perhe lähtee taksilla kaupunkiin, mutta minä aloitan kävelyn päinvastaiseen suuntaan, kohti kauempana, kuin udussa, häämöttävää meriobservatorion tornia. Kävelymatka sinne kestää 15 minuuttia. Aukioloaika on juuri umpeutumassa: perjantaina 8:30 - 15:00. Sapatti on alkamassa. Pääsymaksu näkyy olevan 49 sekeliä (75 mk).
.
Kävelen keskustaan (noin 6 kilometriä). Bussipysäkeillä on ruuhkaa matkan varrella. Jotkut odottelijat lähtevät kävelemään, mutta ottavatkin kohta ohi ajavan vapaan taksin. Perjantain viimeinen bussi lähtee klo 15:30.
.
Joitakuita kävelijöitä tulee vastaani. Ovat kaiketi palaamassa kaupungista tai keskustasta Coral Beachin hotelleihinsa. Eräitä kulkijoita ohitan. Turistipariskuntia. Kaksi pyöräilijää, toinen pysähtyy korjaamaan pyöräänsä ja huudahtaa toiselle: "Aja vaan!" Siis kaksi sanaa suomen kieltä!
.
Näen menomatkalta tutut maisemat perusteellisesti uudelleen. Kävellen tuntee konkreettisesti olevansa todella jossakin. Satama-alue erottaa taas tien merestä. Jatkan tietä itään, rantaa pitkin kaupungin keskustaan, ohi sen paikan, missä aamulla tulimme pohjoisesta rantatielle.
.
Hotelli Red Rock, Northern Beach, hehkuu kivenpunaisuuttaan, matalana ja miellyttävämmän näköisenä kuin valkoiset hotellikolossit. "I love you GALEV" on joku raaputtanut tekstiä kadunkalusteeseen. Turistihotellirannikko alkaa. Katukauppaa, pariskuntia kävelyllä. Mutta liike-elämä on perjantaina sulkeutumassa klo 17 sapatin ajaksi.
.
Jatkan siltaa yli keinotekoisen laguunin. Varsinainen valkea hotellihelvetti on sen toisella puolella. Keinotekoista lemmenlaiva-idylliä, oleskeluteollisuutta kuin Las Vegasissa. Historiatonta, muualta siirrettyä standardiviihtymistä. Lapsille tarjolla kiertävän tivolin tasoinen Luna Park-huvipuisto.
.
Käyn merelle työntyvän Marina-laiturin päässä. Sen varrelta lähtee lasipohjaisia laivoja kalankatsomismatkoille. Risteily Meriobservatorioon maksaisi 69 sekeliä (105 mk, 18 euroa). Kivilohkareita aallonmurtajan päässä. Runsaasti ihmisvilinää, turisteja tappamassa aikaansa.
.
Ostoskeskuksessa katselen postikortteja ja kuvakirjoja. Puhelintoimisto näkyy olevan.
.
Park Ofira on hyvin laitettu puisto. Käytäviä rehevän vihreyden keskellä. Lintujen laulua. Benjamin Kahara Garden on keskentekoinen, vasta myllättyä hiekkaa. Se pyrkii työntymään pitkälle luoteeseen, siis etäisen Tamar-hotellin suuntaan.
.
Kaarran kulkiessani ohi Eilatin lentokentän lounaiskulman. Koneita laskeutuu juuri kentälle. Kävelen ohi terminaalin, jonka ovesta tulee ulos mies kädet täynnä matkalaukkuja, käsipuhelin leuan ja olan välissä puristuksessa, puhuen siis samalla puhelimeensa.
.
Hatmarim Boulevard on vilkas kauppakatu, jolla on erilaisia ostoskeskustaloja, pieniä kaupallisia forumeita. "Cinema 3" -elokuvateatterikompleksissa esitetään filmiä "Seitsemän", ym., 3 näytöstä päivässä, 19 sekeliä (30 mk, 5 euroa). Vähän harmittaa, etten käynyt elokuvissa!
.
Bussiasemalle saavun takatietä. Linja-autoja on siellä sapatin alettua pysäköitynä pitkä rivi. Autojen kunto näyttää kohtuulliselta. Asema-rakennus on jo suljettu. "Matkat Eilatin ulkopuolelle on varattava 3 päivää aikaisemmin" luen opastekyltistä. Asemarakennuksessa on myös myymälöitä, kuten houkutteleva kirjakauppa.
.
Bank Leumin ulkopuolella oleva pankkiautomaatti vaihtaa suomen satasia (ja 50 mk ja 500 mk) suoraan Israelin seteleiksi eli shekeleiksi. Kuten vaihtaa myös dollareita ja tusinaa muuta valuuttaa. Helpompaa kuin pankissa, ei tarvita henkilötietoja eikä suullista kielitaitoa.
.
Kuljeskelen katuja. Hativat Hanegem lounaaseen, Yotam Road luoteeseen, Eilot lounaaseen. Anafa.
.
Päivä pimenee kello 17:30. Siihen aikaan kiertelen vielä Tamar-hotellin ympäristössä. Pikkukatua ylös, se päättyykin heti, mutta toista katua takaisin kohti hotellia. Mukavan rauhallista ympäristöä, paikallista asutusta, siistejä pientaloja tiiviisti.
.
Hotellin roskapaikalla on neljä kissaa roskasäiliön kimpussa, kaksi niistä karkaa ulos, kun tulen katsomaan niitä. Roskasäiliö on kuorma-auton lavan täyttävää mallia: kuusi (siis 2 kertaa 3) täyttöluukkua. Hotellin etuterassilla ja aulassa näen muutamia istuskelijoita.
.
Tapaan hotellissa perheen. Lähdemme klo 18:30 syömään Yotam Roadin varren ostoskeskuksiin. Pub Taverna mainostaa olevansa "1:st Pub in Eilat". Tilaamme olutta ja 2 "Mixed Platea",  20 sekeliä, sekä yhden kreikkalaisen salaatin, ja lapsille limua, kaakaota ja ranskalaisia. Mixed Plate sisältää 12
lihakäärylettä, puoli lautasellista ranskalaisia perunoita, hyvänmakuista dippikastiketta, kaksi tomaatin viipaletta sekä kurkkua. Visa-kortti kelpaa. Jukeboxissa soi Rolling Stones.
.
Ostoskeskuksen pikkuputiikeissa on tarjolla paitoja, 35 sekeliä (50 mk). Postikorteista halvimmat maksavat 0,80 sekeliä (1,20 mk, 20 eurocentiä). Yhden kortin kuvassa joulupukki sukeltaa, yllättävää suomalaisuutta. Kääntöpuolella lukee tekijän nimi: Osku Puukila, joka on sukelluskurssien vetäjä. Eräs Eräs kauppa nimeltä "Uncle Salomon" antaa perheen lapsille 15 sekelin lahjat, "valaisevat korvakorut".
.
Perhe jatkaa toiseen paikkaan olutta juomaan, minä kuljen ohi Youth Hostelin kohti kotihotellia, mutta joudunkin umpikujaan. Katson karttaa ja näköjään vain Yotam Road on järkevä reitti. Toinen vaihtoehto olisi aamuinen keskeneräinen tie rakennustyömaitten kautta. Kello onkin jo 21.
.
Hotellissa käyn suihkussa. Perhe palaa kello 22:30. Istuskelemme kulmahuoneessa 101 puoli yhteen asti. Olutta juoden. Nasse on ostanut sympaattisen muotoisen radion 75 sekelillä (tinkien ensin alas 89 sekelistä).
.
Menen nukkumaan klo 1:30 kirjoiteltuani ensin sinikantiseen ruutuvihkoon muistiin perjantain tapahtumia "1:st Supermarketiin" asti. Keitän vettä, joka saa jäähtyä kattilassa yön yli, kunnes aamulla siirrän sen jääkaappiin.
.
LAUANTAI 10.2.
.
Sapatti. Pilvinen päivä. Palmut huojuvat tuulessa. Irtokoirat juoksentelevat ulkona. Takseja käy pihassa. Lintuparvia lentelee. Ulkona hiljaista, hotellin käytävillä kohinaa.
.
Nukun ensin kello 6:30 asti, sitten 7:12...24...34...45, kunnes nousen ylös. Kirjoittelen loput eilisen tapahtumista kello 8:00-8:50.
.
Sapatin aamupäivä kuluukin hotellihuoneistoissa. Siivooja pyrkii sisään, mutta käännytetään ulos. Lähtö kaupungille venyy jopa klo 14:10 asti, jolloin samaan aikaan Jordanian TV:ssä kyllä alkaisi lasten suuri suosikki "Moomins" - Muumit... Minun suosikkini voisi olla Jordaniassa aikuisille pyörivä "Lucy Show", jonka muistan lapsuudestani.
.
Menemme Northern Beach -rannalle. Rannan lepotuolit maksavat täällä 10 sekeliä (Red Rockin kulmilla 7 sekeliä, 5 markan ero). "We didn't know" - siirrymme puiston penkille. Lapset uivat, leikkivät vesileikkejä, kiipeilevät telineissä.
.
Käyn katsomassa nähtävyyden: Eilatin ensimmäiset pari savimajaa. Kaupungin vaatimaton alku hotelli Red Rockin ja muutaman palmun vieressä. Yhytän sen jälkeen vielä perheen ja kuljemme yhdessä kaupungille, eroamme, ja kierrän kaupunkia kauempaa.
.
Tapaamme illalla hotellimme viereisessä ostoskeskuksessa: muut ovat pyykillä automaattipesulassa. Syömme alabaarissa jättitäytepatongit, jotka ovat huippuhalpoja.
.
Lähden katsomaan lapsia, jotka jäivät yläkertaan nukkumaan, haen huoneen 101 avaimen reseptionista. Tosin ensin en ole löytää ostokeskuksesta hotelliin, vaan lähden lievästi päihtyneenä väärää käytävää, mutta palaan ja löydän oikean tien. Ella ja Milla ovat nukkumassa kaikessa rauhassa.
.
SUNNUNTAI 11.2.
.
Päivän pääkohteena on Sea Observatory, klo 13:30-16:30. Lähdemme bussilla 15 tai 16 Shalom Centerin alapuolelta klo 12:20. Bussi kiertää ensin hotelligheton alueen, muttei saa sieltä uusia matkustajia. Sitten ajetaan Coral Beachille vievää tietä, minulle jo kävellen yksityiskohtaisesti tuttua. Bussilippu maksaa 2:40 sekeliä (3:60 mk, 60 centiä), lapsilta ei mitään. Jäämme bussista 1,5 km liian aikaisin "Coral Beach" -kuulutuksen hämääminä.
.
Meriakvaarion pääsymaksut ovat aikuiselta 49 sekeliä (75 mk, 12,5 euroa), isommalta lapselta 37 sekeliä (55 mk, 9 euroa), mutta 3-vuotiaalta ei mitään.
.
Portista päästyämme nautimme ensin oluet. Tutkimme esitteitä ja lainaksi annettuja elektronisia oppaita eli kännyköitä, joiden numeroita painamalla saa englanninkielisen puheselostuksen kyseisen koodin symboloimasta kalasta. Paperilla on kalojen väriloistoiset kuvat ja niiden alla nimet ja numerokoodit.
.
Aidatulta rantapaviljonkialueelta menemme laituria pitkin merelle päin. Lopulta laiturin päässä olevassa rakennuksessa laskeudumme kierreportaita alas meren pinnan alapuolelle noin 5 metrin syvyyteen.
.
Alhaalla on käytävän yhdistäminä kaksi pyöreätä lasi-ikkunaista salia, joiden ulkopuolella parveilee meressä kaloja. Olemme kuin käänteisessä akvaariossa: kalat voisivat katsella pyöreässä terraariossa pyöriviä ihmisiä, mikäli ulkopuolelta näkisi hämärään sisustaan yhtä hyvin kuin sisältä ulkopuolella olevaan valoisaan veteen.
.
Kaloja on uskomattoman paljon ja mitä monenkirjavimmissa väreissä. Joitakin esitteen kaloja on vaikeata löytää, toisia taas on sitäkin runsaammin, kierteleepä ikkunasta toiseen vaikka kuinka. "Sergeant major" tuntuu olevan yleisin kala.
.
Sukeltajakin, sammakkomies, saapuu kalojen sekaan. Meri elää. Sivuikkunoiden lisäksi saleissa on pari pientä kattoikkunaa. Milla, 5-vuotias, kulkee minun kanssani ja jaksaa uskomattoman paljon, pitempään kuin muut.
.
Nousemme ylös merenpäälliseen torniin Millan kanssa. Näköaloja lähiseuduille, rannallekin. Valokuvaan. Sitten kierrämme rannalla erikseen olevia kala-altaita, kuten haikalojen ja jättiläiskilpikonnien altaat. Kilpikonnat kiehnäävät vedessä toistensa päälle.
.
Paluumatkalle lähtiessämme (kello 16:30) kääntyy minibussi 15 juuri päätepysäkille. Ajamme sillä Red Rockin eteen. Jatta ja Nasse ostavat pyyhkeen. Ilta pimenee taas. Kuljemme alempaa tiereittiä hotelliin. Illalla juomme oluita vaihteeksi huoneessa 102, jopa kahteen asti, lasten nukkuessa.
.
MAANANTAI 12.2.
.
Nousen kahdeksalta, ehdin ulos yhdeksältä. Naapuristakin kuuluu jo ääniä. Suuntaan kulkuni linja-autoasemalle. Ensin otan kuitenkin aamuisen valokuvan hotellista.
.
Asemalla hankin ensin turistimatkatoimistosta bussiyhtiö Eggedin aikataulun, istun ulos penkille ja lueskelen sitä. Sen mukaan Jerusalemiin lähtee yöbussikin klo 24:30? Kirjoitan matkasuunnitelman: THURSDAY...
.
Jonotan luukulle 3, kaksi luukkua on auki, 3 jonottajaa kummallakin. Virkailijanainen sanoo minulle: "No night-bus!" ja lähettää minut infoon hakemaan uutta aikataulua. Infossa on ihmeellinen nainen puhelimessa, hassuhattuinen torahampainen muodoton pallovartalo. - Kaivankin itsekseni taskustani aiemman matkasuunnitelmani (ilman yöbussia) ja palaan takaisin jononsa jo tyhjentäneelle lippuluukulle. Nyt lipunosto sujuu, tiedot naputetaan koneelle.
.
Jatkan aamupäivää bussiaseman kirjakaupassa klo 10:30 - 11... Jokaiselta hyllyltä etsien löydän viimein yhden ainoan kuukautisen sarjakuvalehden - yhden ainoan kappaleen! Siinä on amerikkalaisten sanomalehtisarjakuvien värillisiä sunnuntaisarjoja, mm. Karvinen, Lassi ja Leevi, Masi. Lehden sivut ovat peilikuvia länsimaisista, hepreaa kun luetaan oikealta vasemmalle ja meikäläisittäin katsoen "takakannesta etukanteen" päin.
.
Kysyn myyjältä muita sarjakuvia, mutta ei niitä kuulemma ole... Kaupassa on sen sijaan mielenkiintoisia sanomalehtiä Itä-Euroopan kielillä, monien itäalueilta Israeliin muuttaneiden juutalaisten vuoksi.
.
Menen linja-autoaseman vieressä olevaan tavarataloon. Katselen mm. reppuja ja matka-aiheisia videoita. Sisään ensimmäisestä kerroksesta ja ulos toisesta...
.
Kierrän kaikki kaupungin pienehköt ostoskeskukset etsien Israel-videoita ja vertaillen hintoja. Joku tyyppi tulee yllättäen vastaani klo 12 Pubin lähellä olevan korttikaupan edessä, se onkin Nasse upouusien aurinkolasien tuntemattomaksi muuntamana. Ostan 10 pientä ja 2 isoa korttia, 0,80 - 1,20 sekeliä + postimaksut 1,20, yhteensä 20 sekeliä. Myöhemmin ostan uudella hotellialueella 15 isoa korttia 10 sekelillä.
.
Käyn keskustan Supermarketissa. Ginger Ale 1,5 litraa maksaa 6 sekeliä, saman kokoinen Coca-Cola 4,50. Leipää ja jogurttia. Istuskelen Kahane Gardenin liepeillä.
.
Ofira-puiston itäsivulta löydän Merkat Khan -ostoskeskuksen, jossa ovat mm. Aurinkomatkojen ja Fritidsresorin toimistot. Vietän aikaa rehevässä puistossa lintujen liverrellessä. Palaan hotelliin vasta pimeällä.
.
Jatta ja Nasse yrittävät rauhoittua nukkumaan jo klo 22, sillä heillä on herätys kahden päivän Jerusalemin retkelle aamulla klo 5, mutta lasten ääniä kuuluu naapurihuoneesta klo 24 saakka.
.
TIISTAI 13.2.
.
Olen hereillä varhain. Pikkubussi hakee hotellista 2 ihmistä jo klo 5:25. Tänään on retkilähtö sekä Kairoon (aiempi) että Jerusalemiin. Kaksi bussia saapuu 5:50. Lähtijöitä on silloin jo monta paria terassilla. Jatta ja Nasse ovat hieman myöhässä aikataulustaan ja vetävät viimeiset tupakat vasta käytävässä. Käyn hakemassa heidän huoneensa avaimen. Lapset jäävät Eilatiin minun kanssani ja nukkuvat rauhallisesti klo 9:30 asti.
.
Kävelen lasten kanssa Pohjoisrannalle klo 10:20-11:20. Vuokratut lastenrattaatkin ovat mukana Ellaa ja joskus Millaakin varten. Milla haluaakin rattaisiin ensimmäisenä. Menemme ensin hotellin länsipuolen portaita alemmalle kadulle ja sitten vain helposti alamäkeä.
.
Puiston kiipeilyteline kiinnostaa ensin, kunnes jatkamme hiljakseen matkaa rannalle ja lapset lähtevät veteen. Millalla on uimarengas, jota Ellakin lainaa. Istuskelen vahtina rantakivellä. Väkeä on paljon, vakioporukkaa eräskin suomalaispariskunta, joka istuu samassa paikassa muinakin päivinä, kääntyillen hieman sen mukaan mistä päin kuuluisi milloinkin suomen kielen sanoja.
.
Jäätelö-mies kiertää rantaa huudellen "Ice-cream!" Jos ei osta, hän ehdottaa vaihtoehtoja: "Vodka? Ei raha? Olut paha!" Sen sijaan hän kysyy "Denmark?" nähdessään nuoren naisen, joka ottaa aurinkoa yläosattomassa uimapuvussa, rinnat paljaina. Tällaisia naisia on rannalla kaksi.
.
Olemme rannalla kolme tuntia klo 14:20 asti ja palaamme hotelliin 15:10. Pidämme tunnin siestan ja syömme sitten felafelia ja tortellineja. Kello tulee 17:30, ulkona on taas pimeää.
.
"Ville Vallattomat" Milla ja Ella haluavat illalla taas Merirosvolaivalle leikkimään, kuten aiempanakin iltana. Iltasaduksi luetaan (vironkielinen) Miki Hiir sekä 5 sivua Peppi Pitkätossua, kunnes lapset nukahtavat klo 23:30 vanhempiensa vuoteeseen, jota he saavat nyt käyttää. Kirjoittelen postikorttejani ja nukahdan lisävuoteelle klo 2.
.
KESKIVIIKKO 14.2.
.
Nukun 4,5 tuntia klo 6:30 asti ja sitten siivoilen huoneessani. Aamu on sumuinen, mutta valoisa, ja kirkastuu lisää. Lapsilla on wc vetämättä ja Millan "Abdullahiksi" nimeämä rätti on tukkinut ammeen reiän, jolloin puolet sen pesuvedestä on jäljellä.
.
Lapset piirtelevät sängyssä ja lupaavat minun mennä yksin alakerran kauppaan. "Kyl Nassekin on jättänyt, kun ei jaksa ottaa kahta mukaan, se laittoi vain tv:n auki", neuvoo Milla ja teen niin. Käyn kaupassa äkkiä. Ostokset 26,42 sekeliä, mistä annan tasarahan 5 kertaa 5 + 1 + 4 kertaa 10.
.
Klo 10:45 istun Merirosvolaivan leikkipuistossa kirjoittamassa. Ella tekee vieressäni "nuotiota", Milla keinuu ja juttelee suomalaisen perheen kanssa. Näillä on "Tenavakerho"-lakkinen pieni poika. Milla kehuu sisarusten seikkailuja: "Jos Ella joutuu vaaraan, niin Hessun täytyy pelastaa, mutta samaan aikaan Millakin on joutunut vaaraan muualla." - Jaaha, parhaillaankin Milla kiipeilee taas laivan ulkolaidalla kolmen metrin korkeudessa. Ellalle tulee wc-hätä klo 12:10 ja käymme pikaisesti hotellissa.
.
Lapsilla on tärkeitä töitä merirosvolaivan ruumassa, jonne aikuinen ei mahdukaan. Hiekkaa ja pikkukiviä laitetaan pulloihin, risuja istutetaan hiekkaan kukiksi, takiaisia tavataan. Otamme valokuvia. Iltapäivällä menemme taas Pohjoisrannalle.
.
Illalla Jatta ja Nasse palaavat Jerusalemista. He ovat tyytyväisiä mm. hyvään opastukseen. Betlehemissä oli ollut kireä tilanne, opaskin hermona ja suomalaisten turistien bussi viimeinen läpi päässyt, ennen kuin israelilaiset sotilaat eristivät kaupungin. Palestiinalaisten "Insinööriksi" kutsuma pomminvärkkääjä oli nimittäin runsas kuukausi sitten tapettu. Muslimien tuli surra ensin 40 päivää, mikä aika oli täyttymässä, ja sitten seuraisi koston aika.
.
Nassea harmittaa levykaupassa ostamatta jäänyt Frank Zappan harvinaisuus, hän kun kerää Zappaa. Jatta muistelee eniten Yad Vashem -muistomerkkiä ja suosittelee minulle käyntiä Jeesuksen Puutarhahaudalla, koska minä matkustan huomenna torstaina 15.2. pikavuorobussilla Jerusalemiin!
.
(Karmela Bélinki: "Minun Jerusalemini" (Atena, Jyväskylä 1991) kertoo: "Yad Vashem on holocaustin museo, sen vaikuttavin piirre on hiljaisuus. Jokainen puu on istutettu juutalaisia pelastaneiden ei-juutalaisten kunniaksi, mutta rakennukset kertovat juutalaisten kärsimyksistä. Lasten holocaust-museon sisällä pimeyttä valaisee vain tuikkiva tähtitaivas ja äänet lausuvat 1,5 miljoonan murhatun lapsen nimiä samalla kun vierailija kulkee käytävää pitkin ulos.")