449. Iitti ja Myrskylä Bussipassilla

Ostin perjantaiaamuna Helsingin Matkahuollosta 149 eurolla Bussipassin yhden viikon ajaksi. Kaksi myyntiluukkua oli auki klo 8:30 ja jonottajia neljä ennen minua. Myyjärouva lähti hakemaan matkakorttia takatiloista, kysyttyään: "Eihän sinulla ennestään ole?" Muovikorttia täydensi tukevan paksu kotelo.

Viikon kortti on voimassa vajaat 8 päivää, ostopäivän + seitsemän, eli seuraavan saman viikonpäivän iltamyöhään asti. Bussiyhtiöiden aikatauluissa se selitettiin vaihtelevasti, eikä myyjäkään tiennyt tarkemmin kuin että "kuitissa lukee viimeinen käyttöpäivä".

Laiturilta 4 oli lähdössä Pohjolan Liikenteen bussi Kouvolaan klo 8:50. Työnsin lippuni rahastuslaitteen aukkoon ja kuljettaja naputteli näppäimiä. "Mikä lippu sulla on?" Hän otti kortin ulos ja ojensi minulle takaisin. Ensikertalaisuuteni viivytti minuutilla auton lähtöä.

Huomasin eri busseissa, että kuljettajien asenne jakautui kahtia: yhdet tarttuivat kärkkäästi korttiin ja työnsivät sen itse laitteeseensa, kun taas toiset odottivat itsepalvelua, ainakin siihen asti kunnes työnsin kortin kahdesta rakosesta väärään, laitteiden vaihdellessa eri bussiyhtiöillä.

Linja-autoilla on päivittäiset vakioasiakkaansa ja toisaalta kaltaiseni turistit vuosien takaa tai ensikertalaiset nyypät. Ensimmäisellä kerralla en tajunnut edes, että kortti piti ottaa ulos paksusta kotelosta, saati sitten kummin puolin läpyskä piti asettaa ja minne. Helsingissä minulla on etäluettava matkakortti.

Matkustajina oli lisäkseni viitisen naista eikä lisää tullut Helsingin pikavuoropysäkeiltä, Itäkeskuksestakaan. Kehä kolmoselta Porvoon moottoritielle. Sipoonlahti oli kaunis ja leveä. Peltomaisemia. Porvooseen ajettiin minulle uutta korkeakaarista Aleksanterinkadun siltaa. Valkotakkiblondi piippasi, mutta ennen linja-autoasemaa ei ollutkaan pysäkkiä. "Ahaa!" Bussiasemalle kaarrettiin vasta takakautta idästä Rauhankadulta, tultuamme lännestä.

Porvoossa klo 9:46-50. Kaksi naista lähti, blondi saapumissuuntamme jokea kohti, ja yksi mies saapui. Lintuparvi kaarteli taivaalla vastapäivään. Torielämää: Tuorilan kahvilabussi, Pellinge Fisk. Linja-autoja Pukkilan Liikenne, Kaj Forsblom, Borgå Trafik. Automme kääntyi lännestä etelään Piispankadulle, jolta Aleksanterinkadulle itäsuuntaan. Bussiaseman kautta tehtiin siis silmukka.

Sannainen, Ilola, Postimäki, tienviittoja. Valtavan korkea moottoritien silta, kaukana alapuolella kulki rekka etelään. Pohjoisessa avaraa peltomaaseutua. Vanhakylässä käytiin ylhäällä siltaliittymässä. Yhä jatkui moottoritie, "Kotka 65". Joki. Koskenkylässä ylös vasemmalle kaartuvalle sillalle, erkanimme moottoritieltä kohti koillista.

Lapinjärvellä klo 10:25 kaarrettiin Matkahuollon pihaan, jossa parveili noin kolmenkymmenen retkeilijän joukko! Kaikki eivät tulleetkaan Pohjolan Liikenteen bussiin vaan suuri enemmistö samaan aikaan idästä saapuneeseen Savonlinjan autoon, Helsingin suuntaan? Kaikki tulokkaat olivat miehiä - hehän olivatkin Sivarikeskuksen siviilipalvelusmiehiä! Lähdössä jo perjantaiaamuna viikonloppulomalle? Työpaikkaa saamattomia 'legioonalaisiako' vaiko vasta koulutusjaksolla?

Värikästä, kirjavaa porukkaa, mieleen voisi juolahtaa vaikkapa 'Suomen kylähullujen kongressi'. (Miltähän mahtaisi näyttää 'Rajatiedon' ufo-harrastajien kesäkokouksessa Kuhmoisissa?) Rooleja esittävää, persoonallista pukeutumista. Kapeita Ohukaisia ja leveitä Paksukaisia. Pörröisiä kikkurapäitä ja karvanaamoja. Lävistyksiä. Poninhäntiä. Yhdellä kitara matkassa. Joku oli kiinnittänyt vanhanaikaisen huopahattunsa kuvun ympärille kunniamerkeiksi yhdeksän erilaista isoa pinssiä. Yksi oli ilmetty M.A. Numminen, vain 50 vuotta myöhemmin syntynyt, samanlainen parta ja hiuskuontalo.

Miesten keskustelunaiheena olivat Pokemon-pelit. "Arja Koriseva on kidutusta!" valitti yksi partapoika. Nuorukaiset alkoivat muistella päiväkoti-iässä kokemiaan television katseluelämyksiä! Piirrettyjen taistelukohtauksia! Kyllä Kari Suomalaisen sotaveteraanihahmolla Viljo Pahkalla mahtaisi olla jälleen ihmettelemistä!

Elimäelle poikettiin klo 10:39. Vanhamaantie. K-Extra. Kaksikerroksisia liiketaloja maalaiskylän tapaan. Lähivakuutus. Vesitorni. Komea keltainen kaksikerroksinen puutalo. Kaksi naista nousi kyytiin. Terveysasema. Kierrettiin myötäpäivään Matkahuollon talon ympäri. "Museo". Alppiruusutie. Kahvila 'Piika ja renki'.

***

Katselin tunnin Kouvolaa klo 11:05 - 12:15. Matkakeskuksesta kävelin suoraan kävelykadulle. Korkeita taloja, vaikea hahmottaa tätä kaupunkia. Juopot äänekkäitä kävelykadun penkillä. "Lasipalatsi" kauppakeskus, luulin jo että Kinopalatsi. "Manski" toinen kauppakeskus. "Hulluhinta" kirpputori. Poikkesin tyhjään liiketaloon, jossa matkatoimisto esitteineen.

Kävelykadun reunalla kulki ränninä tilataideteos: kymmenen sentin levyinen vesikanava, jonka alkulähteenä oli vain sentin leveä mutkitteleva puro alas kaltevalta, uurretulta kivipinnalta.

Kouvolan kaupungintalo (Arto Sipinen ja Mane Hetzer) näytti taas hienolta, kiersin sen ympäri. Jossain idässä näin puiston keskellä erikoisen talon. En ollut löytää sisäänkäyntiä ennen kuin viimeiseltä sivulta, kadun puolelta. Sehän olikin "Lasikantinen laulukirja", jo 40 vuotta täyttänyt kirjastotalo, jossa olin käynyt ennenkin ja kävin taas.

Tuli äkkiä kiire. Oioin suuntavaiston perusteella tuntemattomia reittejä. Päädyin umpikujille, joilta oli palattava. Päättelin umpikujien syyksi muurien ja vallien takana kulkevan junaradan. Juoksin katujen poikki autoja väistellen. Ehdin vasta myöhässä asemalle. Näin Pohjolan Liikenteen naiskuskin kumartuneen ulkona tutkimaan oviportaita. "Meneekö Kausalaan?" Kyllä vain. Myöhästyvän matkustajan onneksi joskus bussikin sattuu olemaan myöhässä.

***

Iitin keskustaajaman Kausalan linja-autoasemalle saavuttiin 20 minuutissa klo 12:35. Välillä oli kai vain yksi pysäkki. Paljon jäi nuorta jengiä ja marssin sen perässä kohti kauppakeskuksia. En ehtinyt käydä rautatieasemalla. Näin kunnantalon, löysin kirjaston ja kartan. Laskin kirjastossa, että minulla olikin enää 80 minuuttia (klo 12:55 - 14:15) aikaa kävellä Iitin kirkonkylään (7 km), jotta ehtisin ainoaan mahdolliseen bussiin sieltä takaisin etelään, Helsinkiin tai Myrskylään.

Pian alitin kävelytunnelissa Kouvola-Lahti -valtatien, matkaa jäljellä yhä 7 km, aikaa jäljellä 70 minuuttia... Kiiruhdin. Hikosin. Takki oli otettava käteen, lyhythihapaita riitti syyskuun alussa. "Iitti paljon!" oli jonkin työpajan mainos alkumatkasta. Terveyskeskus. Metsäisen tien reunassa oli vain kapea penger ja henkilöautot kiitivät vierestäni 80 km tunnissa. Paljon mutkia, metsää, peltoa. "Lomakivi 700 m" - punaisia aittoja, 2 loma-asuntoa/talo? Kirkkojärvi näkyi kauempana, golfkenttä kahden puolen tietä, alikulkutunnelein. Viiden kilometrin jälkeen tulin risteykseen, josta jäljellä 2 km, golfkentän kulmalla, ylämäki, metsää. Kyläkaupalla oli paljon asiakkaita autoineen, mutta sen kohdalta oli lopetettu bussipysäkki.

Saavuin Iitin kirkonkylän taajamaan. Kapean kylätien reunoina oli puutaloja, jokin tiilinenkin. Jonkun pihassa patsas kukkien seurana. Mutkia. Viitta "Kotiseutumuseo" sai minut poikkeamaan sivutielle 300 metriä, puiden peitossa oli neliönmuotoinen kivimakasiini kattokartioineen.

Kirkonkylän päätie teki 90 asteen mutkan vasemmalle, sitten tuli kohta vastaan 1600-luvulta peräisin oleva punainen puukirkko, remontoidun siistissä kunnossa. Ympärillä levisi kohtalaisen kokoinen hautausmaa. Uusi hautausmaa ja sen kappeli sijaitsivat jo aiemmin kävelymatkani varrella.

Kirkon kohdalle oli pystytetty bussikatos molempiin suuntiin, mutta aikataulu oli liimattu vain Kouvolaan päin meneville. Siitä oli sutattu mustalla pois varhaisin Helsingistä lähtenyt vuoro, linjalla 840. Juuri siihen olin halunnut kesällä, mutta kun sitä ei syyskuun alussa enää näkynytkään internetissä, jouduin kiertämään Kouvolan ja Kausalan kautta, ja kävelemään loppumatkan.

Odottelin yksinäni Porvoon Liikenteen bussia (Helsinkiin), joka tuli Iitin kirkolle 3 minuuttia myöhässä klo 14:18. En ollut nähnyt tiellä kirkonkylään muita kävelijöitä, vain yhden pyöräilijän. Kiitäviä henkilöautoja ei jaksa laskeakaan. Havaitsin kirjastoauton pysäkin, joka oli ehkä suljetun entisen kyläkirjaston kohdalla.

Kouvolasta ja Kuusankoskelta tulleesta linjurista jäi paljon matkustajia Kausalan bussiasemalle. Sitten aloitettiin Kausalan koulukierros vastapäivään. Ensin lukiolle, sitten yläasteelle. Urheilukentältäkin juoksi vielä koululaisia bussiin. Bussireitin tie oli suljettu työmaan vuoksi. Kalju pukinpartainen kuljettajamme kysyi Kausalan teinipimuilta pääseekö toista tietä pitkin? "Joo..." "Ei..." Pääsi sieltä kuitenkin ja ajoimme uudelleen Kausalan linja-autoaseman ohi. Jatkoimme mutkaisia ja yhä mutkaisempia teitä kohti Artjärveä ja Myrskylää, jonne olin seuraavaksi matkalla.

***

Porvoon Liikenteen bussilinjamme 840 ajoi Artjärvelle ja kuljettaja kävi ulkona viemässä tavarapaketteja postiin, joka oli samalla kukkakauppa ja kahvila. Sitten kiersimme Porlammin kautta, hyvin mutkaista tietä. Välillä satoi vettä.

Luokallinen Porlammin Lukion oppilaita täytti uudelleen Kausalan koululaisista ajat sitten tyhjentyneen bussin. Verkkosukkatyttö. Nuorten kinasteluja. "Älä syliin tuu!" kiljaisi tyttö. "Tai tuu kunnolla!" hän vaihtoi sanailutaktiikkaa. "Aikooko Suvi saada viikonloppuna?"

Jonkun tytön irtokarkkipussista levisi äitelä lemu, toiset tytöt siitä valittivat. Nykyajan koululaisilla oli matkaeväinä runsaasti makeisia, suuria sipsipusseja ja isoja limupulloja. Virvokkeiden avaussuhinoita bussin äänimaisemana. Perjantaipäivä tosin. Välillä kolme sisarusta jäi peltotien päähän.

Pari matkustajaa jätti auton jo 1-2 km ennen Myrskylän keskusta, jossa auto kaartoi kiepin Sale-kaupan eteen ja seisahtui 10 minuutiksi klo 15:35-45. Kaikki lähtivät ulos. Pieni hiekkainen aukio ja bussikatoskin, johon asettui odottelemaan joukko toiseen bussiin vaihtavia. "Jäätsä kylälle?" kyselivät koulutytöt toisiltaan vähän ennen Salea.

Kävelin itään kohti alempana satojen metrien päässä olevaa Kirkkojärven rantaa. Ohitin Lasse Virenin juoksijapatsaan. "Rantapolku", hiekkatie. Koirantaluttaja ja kaksi nappulaa. Rivitaloja. Alarinne. Rantaan ulottui hiekkakuja ja sen päässä oli kaksi istumapenkkiä 90 asteen kulmassa sekä roskakori. Kaislavyöhyke eristi kuitenkin kävijän vedestä.

Järvi oli yllättävästi idyllisen kaunis! Aurinko paahtoi. Puin silti taas takin ylleni. Syyskuun toisen päivän parhaat hetket ehkäpä Myrskylän Kirkkojärven partaalla? Matka oli sujunut hyvin, jo päivän toinen uusi hyvä kohde...

Hiekkainen kävelytie jatkui ja jatkui kauniisti Kirkkojärven rantaa myötäillen kohti etelää. Kiertäisikö lahden tai koko järven? En ehtinyt jatkaa tarpeeksi pitkälle. Puusilta ylitti pienen notkelman. Välillä varrella kasvoi puita. Myrskylän kunta oli panostanut esimerkillisesti rantakävelijöiden huveihin, vai liittyisikö Lassen lenkkien innostamaan juoksemiseen? Viren voitti neljä olympiakultaa 1972 ja 1976, niin 5 km kuin 10 kilometrin juoksut.

Valkoinen ja muodoiltaan monitahoinen Myrskylän kirkko tuli näkyviini kohoten oikealla ylärinteessä. Palattuani rantareitiltä vähän takaisin nousin klo 16:n jälkeen savista kinttupolkua pitkin hautausmaan reunamuurin myötä kirkon pihaan ja autotielle. Sankaripatsas esitti polvistunutta sotilasta.

Pohjoisessa kirkon vieressä oli Kotiseutumuseo, makasiini tai pari, auki kesällä sunnuntaisin klo 13-16, vapaa pääsy. Palailin autotietä linja-autoasemalle. Viitta sivutielle: "Kesätori lauantaina". Kaiketi hiekkakenttä Salen takapuolella. Kauppakeskuksessa taisi olla K-plussakin.

Joukko bussin odottajia käytti kahta odotuskatosta. Muutama oli Salen lipankin alla suojassa auringonpaahteelta. Koiviston linja-auto (reitillä Kotka - Tampere) saapui klo 16:23, kun olin ehtinyt olla Myrskylässä lähes 50 minuuttia. Bussiin nousi viisi ihmistä, kolme edelläni ja yksi tyttö jälkeeni, hän matkalla Tampereelle, minä Lahteen.

***

Uuden bussimatkan varrella sadekuuro ja Orimattila. "Myrskylään 18, Lahteen 24, Helsinkiin 95 km." Erkontie. Ison oloinen taajama, monta 7-krs-taloa, sitten 5-kerroksisia ja keltaisia 4-kerroksisia. Joen ylitys. S-Market. Kierto myötäpäivään. Torilla iso linja-autoasema. Niittityttö ja kamunsa jäivät. Sisään oli jonoksi asti tulijoita, eläkeläisiäkin, klo 16:45.

Juoppokin tuli kyytiin: "Pelkkiä kauniita tyttöjä! Mihin oot menossa?" kuului takemmilta penkeiltä. Edessäni istunut nuori blondipimu vilkuili vähän väliä taakse uteliaana suurin pyörein ehostetuin silmin. Lisää juttuja: "Onks sulla tyttöystävää?" "Ei oo." (poika vastasi). "Onko poikaystävää?" Lahdessa juoppo halusi jäädä "Mäen päälle" (harjulle) ja huojui etuovelle seisomaan jo kolme pysäkkiä aiemmin. Kuski käski: "Menkää istumaan!"

Lahden linja-autoasemalle Koiviston Auto saapui 8 minuuttia myöhässä, ei 17:10 vaan 17:18. Ja minun kun piti ehtiä klo 17:15 Helsinkiin lähtevään pikavuoroon. Mutta näin Savonlinjan bussin Joensuusta Helsinkiin myös vasta tyhjentävän lastiaan saapuvien puolella. "10 minuuttia myöhässä", Savonlinjan kuljettaja pahoitteli myöhemmin kuulutuksessaan.