450. Padasjoki ja Kuhmoinen

PADASJOKI, maanantaina 5.9.2011

Lähdin keskipäivän pikavuorolla Helsingistä kohti Jyväskylää. Lapsuudessani ajoivat linjaa vuorotellen Rajala ja Sukula, molemmat Mäntsälästä, nyt Koiviston Auto Lahdesta. Matkustajia oli lähtiessä viisi ja kuudenneksi nousi pysäkiltä nuori tyttö. Luin Etelä-Suomen Sanomia. Bussikyyti tasaista menoa, välillä töyssy ja heilahduksia.

Lahdessa laituri 8, 'Vääksyntie', klo 13:28-40. Äiti ja kaksi pientä lasta kyytiin (Kuhmoisiin). "Onneksi wc on meidän takana! Kävittekö isin kanssa syömässä Hesessä?" "Ei kun Hesburgerissa!" "Toi kuski ei kattonut mua!" "Se tullessa ollut jutteli sulle paljon!" "Mitä söitte Hesessä?" "Ei kun Hesburgerissa!"

Vääksy 14:05, sitten Padasjoki, Taulu, ABC klo 14:30. Poistuin keskiovesta ja lähdin heti kävelemään maantietä itään kohti kirkonkylää. Vierailuaikaa Padasjoella oli kaksi tuntia, sillä jatkaisin matkaa Taulusta pohjoiseen seuraavalla vuorolla 16:30.

Kävelytie alkoi vasta myöhemmin, sitä ennen piti kulkea ajotien pientarella. Vilkuilin taaksepäin ja näin bussin jatkavan matkaansa vasta 5 minuutin kuluttua. Käveltyäni mailin verran tulivat vastaani keskenään kilpailevat marketit S ja K, sitten risteys, josta etelään lähti Keskustie, pohjoiseen Kirkkotie (ja länteen, josta tulin, Tauluntie).

Alikulku jalankulkijoille johti Keskustielle ja valitsin sen. Tie kaarteli. Pian vastaani tuli Vaahteratie sekä viitta kirjastolle, jonka kanssa samassa liiketalossa sijaitsivat Matkahuolto, taksiasema ja poliisi, olikohan uimahallikin. Kirjaston oven ja ikkunan edessä oli kalteva sadekatos, joka ulottui maahan asti, sivureunat avoinna kulkijoille.

Suuntasin klo 15 kirjaston nettipisteelle, jossa oli kaksi tyhjää paikkaa ja kolmannella pikkupoika. "Aikuisten koneet on tuollapäin!" ohjasi virkailija. Tunnin käyttöaika, ei muita käyttäjiä paikalla. "Padasjoki" avaussivuna.

Otin kirjastosta ilmaisen keskustan kartan. Merkintä "Elokuvateatteri" sai minut palaamaan mutkittelevalle Keskustielle ja jatkamaan sitä pitemmälle etelään. Vastaani tuli vanha Työväentalo. Esityksistä ei ollut mainoksia ainakaan syyskuun alussa.

Palasin Vaahteratielle. Niemisen bussi kaarsi juuri Matkahuollon eteen. Sitten Tammitie ja Kellosalmentie. Jokilaaksossa silta yli Kirkkojoen. Ylempänä näkyi marjapuuronvärinen puukirkko. Sitä vastapäätä Kirkkotiellä sijaitsi "Kuntala" - funkistyylinen iso laatikkotalo. Sen siivessä oli mm. sosiaalivirasto.

Jatkoin Laivarannantietä itään. Matkaa satamaan olisi ollut mailin verran tai 1,5 km. Kävin kääntymässä Museolla asti, joka oli punamultainen maja. Piirsin sen ja Kuntalan kuvat karttaani. Palasin Kirkkotietä kohti Taulua. Kirkkojoen pikkulampea aktivoi pieni suihkulähde. Kauempana lännessä siinsi Kirkkojärvi ja sinne päin johti Uimalantie. Matkan varrella myös seurakuntatalo, Pappilanmäen koulu ja Visapuisto.

Paluu tutun Tauluntien risteyksestä Taululle asti kävi nopeasti. Ohitin kirjaa kävellessään lukeneen pojan. Annoin perässäni kulkeneiden neitosten ohittaa minut, kun poikkesin K-kaupalla tien toisella puolella. Edelläni käveli sitten minihametyttö koirineen.

Kävelytie kääntyi ennen Taulua ja Nelostietä pieneksi sivutieksi, josta en tiennyt tullessani. Siltä erkani vähän myöhemmin poikkitie etelään, suoraan ABC-huoltamolle. Linja-autoa odotti jo kolme ihmistä ennen minua, lisäksi saattamassa ollut ukko autoineen. Viiden minuutin odotus, kunnes bussi saapui klo 16:30.


KUHMOINEN, maanantaina 5.9.2011

"Kuhmoinen kuhtuu!" vitsaili kuljettaja kuultuaan määränpääni, kun nousin Koiviston Autoon naapurikunnasta Padasjoelta. Matka Taululta kesti vain 20 minuuttia ja olin perillä klo 16:50.

Nelostieltä ehti näkyä Kuhmoisten keskustaan kolmekin viittaa, ennen kuin bussi kääntyi vasta pohjoisimmalta niistä ja ajoi asutuksesta eristyneen Nesteen huoltoasemarakennuksen ja Matkahuollon pihaan. Samassa talossa oli myös Kirpputori, joka jakoi EU:n ruoka-apua, sekä taksiasema.

"7 minuuttia!" sanoi kuljettaja. Lähdin kiiruhtamaan ylämäkeä etelään. Aioin alunperin hoitaa tämän ison kirkonkylän vain puolessa tunnissa, mutta jäinkin sentään 3,5 tunniksi!

Nähtävyyksiä tuli näköpiiriini. Pellon takana idässä häämötti komea valkoinen Työväentalo. Tien varressa idässä oli Nuorisotalo. Ase- ja varusmuseon pihassa komeili tykkejä, panssareita ja vanhoja autoja. Liikerakennuksia oli S-Market lännessä ja K-Market idässä. Apteekin talo oli kadunvarren lasipalatsi. En havainnut samassa talossa olevaa kulttuurilaitosta, koska jalkakäytävällä kasvava puu peitti lehvästöllään suuren otsikkotekstin "Kirjasto", ja huomasin sen vasta palatessani tunteja myöhemmin.

Torikatu oli pääkatu. Torilla liplatti suihkukaivo. Torin takana kohosi komea puinen palatsi "Kuhmola", jonka luota (muistolaatan mukaan) lähtivät paikkakuntalaiset sotiin 1939 ja 1941. Pysähdyin piirtämään lyijykynällä luonnoksen talosta.

Kaarsin laskeutuvaa tietä alas Sahanrantaan, jossa sijaitsivat venesatama, paloasema ja vesipelastusasema. sekä kahvilaravintola "Euronkahvi". Puiden takana näkyi myös tehtaanpiippu, sahako lie? Elättelin vielä aietta oikoa kohti Matkahuoltoa ja ehtiä jo klo 17:20 lähtevään bussiin, mutta umpikuja minimoi mahdollisuudet. Annoin itselleni kolme tuntia lisäaikaa, seuraavaan bussivuoroon asti..

Aloin etsiä kirkkoa ja kirjastoa. Näin kunnanviraston, joka oli hyvin arkinen rakennus, kermanvärinen laatikko, koristeenaan kunnan vaakuna. Alitin tunnelissa Nelostien, jolla oli mielestäni yllättävän vähän liikennettä! Näin pappilan ja tavallisen seurakuntatalon. Aivan Nelostien varressa, metsittyneellä mäellä, oli myös oudosti kirkkomainen, hylätyn tuntuinen aaverakennus.

Kauempana etelässä näkyikin vesitornin suppilo ja myös kirkon katon keskuspiikki. Kellotapuli oli erikseen. Kermankeltainen puukirkko (1786 Matti Åkerblom) sijaitsi metsäisellä korkealla mäellä puiden peittämänä. Sen pihalla leikki pari pikkulasta äitinsä ja isänsä kanssa. "Oletko Partio-infoon tulossa?" kysyi mies minulta, ulkomaalaiselta kuulostavalla aksentilla. "En ole!" "O.K." Suomalaisen lakoniset vuorosanat.

Laskeuduin metsäistä rinnettä kirkolta tielle. Rinteessä oli joitakin hautoja ja penkki istumista varten. Tien toisella puolella oli pieni hautausmaa, jonka puinen portti oli kermanvärinen.

Museo oli puinen, harjakattoinen laatikko, kermankeltainen sekin! Yhdellä sivulla oli ovi ja vastakkaisella sivulla ylhäällä pikkuinen ikkuna.

Suomen tiekartaston avulla etsin etelästä reittiä Päijänteen rantaan. Kokeilin "Päijänteentietä". Rantatontteja taloineen näkyi olevan vasemmalla idässä. Vahtikoira haukkui minut. Lopuksi kävelypolku ohi rantapusikoiden Kokonniemeen. Rantaluontoa. Soutuveneitä, pannuja ja astiaharjoja aukiolla. Polku jatkui vielä, mutta palasin jo takaisin.

Papinsaarentie pohjoisempana näytti tiekartan mukaan vievän erikoiseen pitkään saareen. Aivan oikein. Kapealle sillalle mahtui vain yksi yhteinen ajorata sekä jalkakäytävä. Rannalla oli veneitä ja laivoja, pikkupurtilo kuin Aku Ankasta. Saaresta löytyi suuri hautausmaa! Siunauskappeli (Olli Kuusi 1966) savupiippuineen sijaitsi edempänä ja sen jälkeen oli peltoa sekä vedenpuhdistamo. Saaren pitkän koillissivun myötäisesti kulki maantie, jonka rantapuolella oli hirsimökkeröitä ja pientaloja. Jossakin saarella on ollut pakanallinen palvontapaikka uhrilehtoineen.

Papinsaaresta palatessani näin tien varrella tarjolla ostajille tyhjän kaupan: 141 m2 sekä kaksi asuntoa 51 m2 ja 41 m2 puutalossa. Kivitalosta oli puolestaan ravintola "Tehi" siirtynyt "Vanhaan Pankintaloon". Palatessani päätietä K-kaupalle huomasin vasta kunnankirjaston lasipalatsissa, Apteekin naapurina. Suuressa lasi-ikkunassa näkyi myös kylän kartta, jonka avulla tein vielä täydennysretken Museolle asti.

Olin mielestäni nähnyt jo 'kaiken' tai riittävästi. Kerrostaloja siellä ja täällä. Valmis-omakotitaloja, joilta rantanäköaloja puiden lomitse yli kävelypolun. Sekava, laajalle alueelle levinnyt kirkonkylä. Peltojakin keskustassa ja niiden yli näkyi vesitorni sekä kirkon katon keskuspiikki.

Ostin K-kaupasta klo 20 Pirkka-suklaatuutin 50 sentillä. Olin ainoa asiakas, vaikka liike oli auki klo 21 asti. S-Marketin edessä pitivät ääntä kaksi pyöräilevää nuorta. Katselin vielä Kuhmolan kolmattakin sivua jäätelöä syödessäni. Yritin keksiä tien Työväentalolle pellon taakse, mutten löytänyt. Sitten suunnistin enää linja-autoasemalle. Poikkesin huoltoaseman pihasta vielä polkua pitkin ryteikköön klo 20:15. Kirpputori mainosti: "Meillä on sinun EU-ruoka-apu. Kysy! Kuhmoisten Työvoimareservi ry."

Linja-auto kaartoi asemalle klo 20:20. Laituri "Etelään!" olikin talon itäsivulla, jossa auton nokka etelään. (Tullessani laituri pohjoiseen oli pohjoissivulla.) Pari matkustajaa jäi autosta. Kuljettaja astui ulos ja avasi tavarasäiliön luukun. Olin ainoa uusi matkustaja.

Helsinkiin saavuttiin klo 23:10, viisi minuuttia etuajassa. Olin ainoa, viimeinen matkustaja. Puhelias tyttöpari oli jäänyt Lahteen. Sää oli ollut mainio ja matkapäivä varsin nautittava! "Eteläisin Eräkunta" Kuhmoinen oli kuhtunut ja kirkonkylä nähty.