447. Ryövärin saari, Espoon Rövaren

Elokuun aamuna ajoin Espoon bussilinjalla n:o 3 Leppävaarasta Kivenlahteen. Timo Soinin yhä ja Jari Sarasvuon lapsuudessaan asuma valkoseinäinen elementtilähiö Iivisniemi oli peittynyt taas tuuhean metsävyöhykkeen taakse. Takavuosina metsää aina joskus harvennettiin. Hannusjärvi kimalteli. En muistanutkaan enää Soukan korkeiden talojen massiivisuutta, ryhmänä kukkulallaan.

Kivenlahden laiturilla oleskeli tusinan verran odottajia. Kävelin rannan n. 20-kerroksiselle pilvenpiirtäjälle sekä Amfin talokaarille. Vesibussi Tuulikki puksutti yhdeksältä Espoon lahden pohjukan suunnasta.

Vasemmalta kyljeltä pääsi vesibussin laidalle ja joko ylös avokannelle muovipenkeille, jotka olivat ilman mitään auringonsuojaa, taikka alas katettuun hyttitilaan. Pöydät ja kolmen-istuttavat penkit oli sijoitettu ahtaasti nokikkain, molemmille puolin keskikäytävää. Peräpuolella oli n. 40 istumapaikkaa, 2x3 pöydän äärellä. Peräpenkin miehitti kaksi äitiä ja neljä lasta. Viiden tytön porukka asettui etuosaan. Äidit ja lapset pelasivat korttia ja sananselitystä: "Paistaa yöllä?" "Kuu!"

Laurinlahdessa näkyi veneitä ja uimaranta. Soukan Klobbenista tuli pari ihmistä kyytiin ja oli yhä väljää. Suinonsalmessa pysähdyttiin 10 minuuttia klo 9:40. Kioski avautuisi vasta keskipäivällä. Suvisaariston sillalla oli levennyksen työmaa. Rantaan on siirretty Vikingaborgin vanha seurantalo (Espoon äänestyspaikkani nuoruusvuosinani, silloin pari kilometriä lännempänä Soukanniemessä).

Uhkean paljasreisinen shortsityttö toimi matruusina ja myi vasta Suinonsalmen jälkeen 4 euron matkaliput. Vasikkasaaressa pysähdyttiin 10 minuuttia klo 10. Tuulikkimme kiinnittyi vesibussi Ilveksen kylkeen, kun taas suurin 'Aurora' oli varannut laiturin toisen sivun. Matkustajat hakivat kahvimukillisia kahvilallisesta laivasta, sillä pieni Tuulikki myi vain joitakin naksuja ja sipsejä, jos kukaan osti. Veneemme kiinnittyi myöhemmin uudelleen erikseen laituriin, jotta kyydistä saatiin pois invalidi ja pyörätuolinsa, joka oli ollut koottuna ovensuussa.

Gåsgrundetillakin pysähdyttiin 10 minuuttia, klo 10:30, ja ehdin käväistä maissa edelliskesältä tutulla saarella.

"Meneekö kukaan Ryöväriin?" kysyi kapteeni. Vain minä ja nuori mies, jolla oli paljon tavaraa, teltta. Vanha pariskunta, joka oli matkalla Stora Herröhön, kysyi voiko saarelta toiselle vaihtaa ilman eri maksua? "Vain matka manteren ja saaren välillä maksaa", kertoi kapteeni. (4 euroa erikseen kumpaankin suuntaan.)

Rövaren, pysähdys 5 minuuttia. Toinen saarelle jäävä mies nousi jyrkän rinteen ylös ja käveli suoraan kohti saaren vastarantaa, ellei jäänytkin pystyttämään sinistä telttaa metsään keskelle saarta. Minä aloin kiertää rantoja vastapäivään. Tulin mustikkametsään ja söin runsaasti marjoja. Pohjoisrannalla oli mm. pyöreämuotoista kivikkoa. Keittokatoksia tuli vastaani kaiketi kolme, sekä nuotiopaikkoja ja uuneja ehkäpä neljä. Kaivoja oli pari ja yksi käymälä sijaitsi pohjoisrinteessä.

Lännessä näkyi veden takana kookkaana kaiketi Herrön saari, jonka koilliskulman taakse Tuulikki juuri häipyi näkyvistä. Lounaassa taisi olla Kaparen, mainio karurantainen pitkulainen pienempi saari. Ryövärin lounaisilla kallioilla istuskeli yksinäinen mies. Hänen veneensä oli kiinnitettynä alapuolen rannalle. Enpä ollut siis yksin enkä kaksinkaan autiolla saarella.

Oikaisin sisämaan kautta saaren eteläkulman poikki ja päädyin kaakkoiselle rannalle. Keskiosissa oli jäkäläisiä kallioita ja kukkulalta avautui näköaloja. Kaakkoisilla ja koillisilla rannoilla oli upeita, hyvin valokuvauksellisia rantakallioita! Wikipediankin mukaan täällä saattoi olla monenlaisia kalliotyyppejä jääkauden erikoisiksi hiomina.

Istuskelin koillisrannalla. Rövargrundet taisi olla pieni lähisaari. Aallot tyrskyivät särkkien yli rantakallioihin. Lueskelin Kalle Kajanderin matkakirjaa vuodelta 1889, söin rinkilöitä ja banaanin.

Kun jatkoin kävelyä polkuja pitkin, laivalaituri tulikin yllättävän äkkiä vastaani. Kaukaa katsoen näin keskellä kaakkoisrantaa istuvan myös miehen, Tuulikilla tulleen tai jonkun muun, ja metsässä oli pystyssä sininen kupoliteltta. Vanhoja tyhjiä telttapaikkoja näkyi siellä täällä, kuluneina kohtina maastossa, tai jossakin pehmusteiksi koottuine, vielä tuoreen näköisine havuineenkin. Uuni, savupiippu ja rautaritilä olivat varusteina koillisrannalla.

Kävin syömässä lisää mustikoita. Kaksi miestä laski juuri veneellään pohjoisrannan erääseen poukamaan. (Toinen heistä tuli myöhemmin "moikkaamaan" Tuulikin kapteenia). Saarelle alkoi kertyä liikaa väkeä, mielelläni ajattelin lähteä jo pois, kolme tuntia saarella oltuani.

Odotin vesibussia laiturilla klo 14. Kuulutus kaikui mereltä: "Rööväri! Jatkamme 14:05!" Matruusi-tyttö kiinnitti veneen laituriin yhdellä köydellä. Ei ollut ulostulijoita vesibussista saareen. Edellämainittu veneilijä juoksi paikalle ja astui laivaan etsimään kapteenia. Minä astelin perässä. Osa menomatkalta tutuista lapsiperheistä näkyi olevan jo palaamassa Vasikkasaaresta, jonne olivat silloin jääneet, samoin pyörätuolimatkustaja.

Ainoastaan vanha pariskunta palasi kyytiin seuraavalta saarelta Herröstä. Sieltä paistoivat silmiin monet teltat mäestä sekä banderolli: "Tervetuloa!" Laivan jo irtauduttua ja etäännyttyä merelle nähtiin parin nuorukaisen juoksevan saarella kohti laituria.

"Otetaanko mukaan?" kysyi matruusi-tyttö. "Tietenkin!" huudahti kapteeni, tukeva keski-ikäinen mies. Pitkäkoipiset miehet loikkasivat kiinnittämättömään laivaan, kunhan se lähestyi uudelleen laituria.

Tuulikki palasi Kivenlahden laituriin klo 15. Merimatkan tapahtumiin kuului vielä, että vesibussistamme siirrettiin jätesäkki isompaan, vastaan tulleeseen Auroraan. Soukan Klobbeniin jäi tällä kertaa ryhmä ikäihmisiä, tätejä. Kivenlahden korkeilla rantakallioilla näkyi istuvan nuorukainen nakupellenä ja heiluttavan laivalle kättään. Hänen kaksi kumppaniaan laskivat housunsa nilkkoihin ja pyllistivät laivaan päin. Joku pikkupoika laivallamme touhotti heti innostuneena: "Näitsä, äiti?" "No en nähnyt!" vastasi äiti jäätävästi.