Lähdin Hyvinkään Vanhalta Villatehtaalta (Helatorstain Keräilymessuilta) katselemaan kaupunkia 29.5.2025 klo 8:30. Auto oli koko pyhäpäivän ilmaiseksi pysäköitynä Kankurinkadun varteen tehtaan itäkulmaan, jossa oli Hyvinkään kaupungintalo.
Kiersin historiallisen komeaa punatiilistä tehdaskorttelia, katsoin kaupungintalon edustan kolme pientä suihkulähdettä. Sitten Sukkulapolkua luoteeseen Kutomokadulle ja Koulukatua Hämeenkadun varrella olevalle koululle.
Hämeenkatu on Hyvinkään pitkä kaupallinen pääkatu lounaasta koilliseen, alkaen tärkeimmältä Päärdan (Helsinki - Mämeenlinna) ylittävältä sillalta ja jatkuen ohi Taidemuseon, kirjastoukion, tapahtuma-aukion ja kauppakeskus Willan kohti Rauhannummen hautausmaata.
*Hämeenkatu 34:n valkoisessa funkis-talossa toimii 2-salinen elokuvateatteri Julia 1 & 2, jonka halusin nähdä, ja valokuvasinkin. Varsin lähellä, Ahdekallionkatu 2:ssa, Hämeenkadun risteuksessä, on toinen elokuvateattri Kinoma, ruskeassa kaksikerroksisessa funkis-talossa. Yläkerrassa on asunto.
Kinoma mainosti ikkunassaan yksityisnäytöksiä: halvimmillaan joistakin filmeistä vain viiden täysihintaisen (16 eur?) lipun hinnalla, mutta kalleimmillaan 360 eurolla. Hyvinkään Sveitsissä on vielä Bio Rex, salit 1-5, joten kaupungissa on 8 elokuvasalia salia 3 kiinteistössä.
**
Palasin etelämmäs omakotitalojen reunustamia hiljaisia katuja. Viistokatua, Valtakatua, Keskikatua, Kankurinkatua. Kaupunki näytti yllättävän idylliseltä pyhäpäivän aamuna. Aloin ymmärtää ihmisiä, jotka viihtyvät Hyvinkäällä asuen, käyden töissä Helsingissä asti. Hyvinkää on harjulla, jolle rakennettin parantola.
Rinne vietti Villatehtaalta alas kaakkoon. Kankurinkadun ja Suokadun välissä oli sievä kapea Kankurinpuisto mutkittelevine polkuineen. Alempana puisto leveni penkkien ympäröimän lammikon rannalle. Suokadun jälkeen puisto jatkui Parsijanpuistona, joka johti Kankurin liikuntapuistoon (Villa Park, tekonurmi-, nurmi- ja hiekkajalkapallokentät, Skeittipuisto ja jousiammuntarata).
Isosta suoalueesta oli muokattu Tehtaanpuisto, jossa kulki Terveysmetsän luontopolku! Lyhyempi reitti oli esteetöntä kävelytietä, pitempi eptasaisia, kivisiä ja juurakkoisia polkuja sekä pitkiä matkoja pitkospuilla. Helpompikin reitti sukelsi kuin aarniometsään: polkua reunustivat läpitunkemattomat ryteiköt, joista kuului lintujen laulua. Puusiltoja yli ojien, jotka yhdistivät sarjaa soisia lammikoita. Viihtyisä alue, aivan erilainen vaihtoehto toisella puolella kaupunkia kohoavalle Hyvibkään Sveitsin avaralle harjulle. Viihdyin!
***
Kiersin esteettömän reitin ja päädyin lähtöpisteeseeni Jousitien päähän. (Polut on merkitty kaupungin turistikarttaankin, mutta sain sellaisen vasta myöhemmin iltapäivällä). Kävelin Jousikatua ja Torikatua etelään Sillankorvankadulle.
Pääradan alitse oli rakennettu kävelytunneli, jota pääsi junaradan jakaman kaupungin länsipuolelle. Pienen puistikon jälkeen tulin länteen menevälle Martinkadulle, jota omakotitalot tontteineen reunustivat. Runsaan kilometrin päässä Martinkatu päättyi Uudenmaankatuun ja Hyvinkäänkatuun.
****
Suomen RAUTATIEMUSEO sijaitsee Hyinkääntie 9:ssä, Karjaalle ja Hankoon vievän junaradan varrella. Olin käynyt museossa viimeksi vuosi sitten (8.6.2024), ja sitä aiemmin pari kertaa. Museo oli auki klo 10-18 ja tulin sinne klo 10:30. Ihmettelin huomioliivisiä miehiä, jota olivat aidanneet rakennuksen edustan tyhjät pysäköintialueet ja tähyilivät valppaasti eri suuntiin. Kävelin kuitenkin läpi.
Sisällä museon aulassa oli yllättävän paljon ihmisiä. "Tänään on vapaa pääsy!" sanoi lipunmyyjä. Sittenkin hän rekisteröi laitteellaan Museokorttini. Näin museo saa oman osuutensa vuosilippuni hinnasta (76 euroa), enkä minä menetä mitään, vaan erittäin mielelläni haluan tukea juuri Rautatiemuseota, enemmän kuin monia muita museoita. Viimeisen puolen vuoden aikana olin käynyt vasta neljästi maksullisessa museossa (Jyväskylän Aallossa, Hangon museossa, sekä Tampereella Muumi- ja Noottimuseoissa. Neljään muuhun museoon oli ollut vapaa pääsy (Tampereen Hervannan Poliisimuseo sekä Jyväskylässä Taide-, Tiede- ja Luontomuseo).
Lipunmyyjä suositteli aloittamaan kierroksen lännestä: komein osa museosta on suorakaiteen muotoinen näyttelyhalli, jonka raiteilla seisoo veturien lisäksi paljon junanvaunuja eri ajoilta, mm. loistokas keisarin juna ja vaatimaton kiskobussi Sinikko eli "Lättähattu".
*****
Aulan Museokaupassa selasin junaharrastajien lehtiä: "Resiinaa" oli 8 eri numeroa parilta vuodelta. Lahden Rautatieharrastajien "Topparoikka" (5 euroa, 28 sivua) oli hieno, tupaten täynnä värkuvia. Topparoikkaa oli ilmestynyt 43 numeroa 35 vuoden aikana, painos vain 150 kpl. - Haeskelin ratikka-harrastajien "Raitio"-lehteä, jota luin Tampereen kirjastossa pari vuosikertaa, mutta sitä ei myyty museossa, vaan Helsingin Akateemisessa Kirjakaupassa.
Itäpuolen kaarevassa veturihallissa on paljon vanhoja höyryvetureita. Noin 8 raidetta on kaaressa, jokaisen edessä ulko-ovi, josta valitun veturin voi ajaa ulos kääntöpöydälle, jolta veturi voidaan kääntää Hyvinkää-Karjaa-Hanko -radalle.
Isoa pihaa kiertelee mutkitteleva kapearaiteisen leikkijunan rata, mutta sillä ei ollut tänään liikennettä. Koillisessa on entisöity Hyvinkää-Hanko -yksityisrautatien asemarakennus (1873), jonka sisällä asematoimisto, yleinen odotushalli ja odotushuone naisille. Seinillä esitelllään asemarakennuset tyylisuuntia eri ajoilta.
Rautatieläisten asuinrakennus "Kasarmi" oli itäkulmalla. Siellä en ollut aiemmilla kerroilla huomannut käydäkään. Kasarmissa esiteltiin rautatieläisten vanhoja virkapukuja, valomerkki-laitteita, asemilla heiluteltuja merkkilippuja (punainen, vihreä, valkoinen)
******
SAAB-merkkiset vanhat museoautot kokoontuivat Rautatiemuseon etupihan pysäköintialueilla Helatorstaina klo 11-14. Näin autot vasta tullessani ulos museosta, jossa olin viettänyt kaksi tuntia klo 12:30 asti. "Wanhojen Saabien Tapaaminen" järjestettiin Hyvinkäällä jo 20. kerran ja tervetulleita olivat Saab-mallit 90-99, 900, 9000...
Arvioin Saabeja olleen runsaat 60; niitä oli ohjattu eri riveihin museon paikoitusalueella. Kauneinta autoissa olivat lukemattomat erilaiset heleät värit! Lähes jokainen auto tuntui oman väriseltään yksilöltä. Oli heleä vaalean ruohon vihreä, tumman havun vihreä, kirkkaan sininen, kirkkaan keltainen, punainen, suklaan ruskea... toki jokin tylsän tavallinen valkoinen, musta tai siniharmaakin auto.
******
HYVINKÄÄN SVEITSI. Päivä Hyvinkäällä oli antoisa, koska olin välttänyt ennestään tuttuja teitä ja vaeltanut järjestelmällisesti aiemmin näkemättömiä katuja, puistoja ja polkuja.
Junamuseolta jatkoin Hyvinkäänkatua lounaaseen ja käännyin Kalevankadulle pohjoiseen. Alitin tunnelissa Karjaan-rautatien ja myöhemmin kävelytunnelissa Läntisen Yhdystien.
Asemankadulta käännyin Kokemäenkadulle, jonka päässä näytti olevan omakotitalojen tonttien välissä viherkäytävä, jota pitkin yritin oikaista "Sveitsin puistoon", kuten kartassa luki. Valittavana oli vierekkäin kaksikin kinttupolkua, mutta kumpikin tuntui minulle liian jyrkältä kavuttavalta, joten palasin pian takaisin alas.
Aleksis Kiven kadulla tehtiin kaivuutöitä Helatorstaina. Kävelin Teerimäenkadun risteykseen, josta jatkoin puiston kävelytietä toiseen osaan "Sveitsin puistoa", jossa hitaasti harjulle kohoavaa, avaraa ruohokenttää isojen lehtipuiden välissä. Hyvinkään Sveitsissä olin käynyt jo 1985 (Alpeilla 1983), joten enpä nyt hinkunut pitemmälle (vaikka jäikin näkemättä Härkävehmaankadun elokuvateatteri Bio Rex 1-5).
*******
Puutteen puistossa kulki koilliseen talotonttien välissä ja pikkukatujen umpipäissä pitkä kävelytie, jota seurasin Harjupolulle ja Vaiverontielle asti. Urakankadun ja pääradan kulmassa oli valtava Valtion virastotalo, jossa mm. Poliisi. Kuljin siltaa rautatien yli ja käännyin Ratapolulle kaakkoon. Koillisempana olisi ollut tärkeä Kauppalankatu, mutta siellä tehtiin tietöitä, joten seurasin mieluummin rautatietä polkua pitkin.
Ahjonkadun jälkeen alitin Hämeenkadun ja jatkoin Sillankorvantietä edelleen kaakkoon. Lehtipuiden varjostamaan betonimuuriin oli kirjoitettu suurin kirjaimin kouluajoilta tuttu runo: "Tietä käyden tien on vanki, vapaa on vain umpihanki". Eri sanojen kirjaimet olivat aivan eri mallisia, jäljitellen mm. Alepan ja R-kioskin logojen kirjaimia.
********
TAIKA - MUSEOKESKUS. Nousin Hyvinkääsalin ohi Jussinmäelle, Kauppatorille ja Jussintorin taloon, jonka seinässä mainostettin Taidemuseota. En huomannut museon ovea sisällä kauppakäytävän varressa, vaan vasta ulko-oven talon toiselta puolelta.
Portaat yläkertaan, jossa museon aulassa ja kahvilassa oli melkoinen tungos! "Vapaa pääsy tänään!" Museokorttiani ei huolittu lukea. Kiersin myötäpäivään. Kahvilan ja naulakon jälkeen oli vasemmalla Kaupunginmuseon huone, joka oli jaettu sermillä kahtia. Näyttelyn aiheena oli HYVILLA, muotituotteita. Värikkäitä kankaita, Lyhytfilmiesityksiä. Pari nuorta tyttöä katsomassa pitempään ja muutama käväisijä.
Taidemuseon saleihin oli parikin vaihtoehtoista reittiä, toinen alkoi Yrjö Saarisen taulujen salista, joka oli samanlainen kuin vuosi sitten, pidin! Isoimman salin keskellä istuskeli kai joko amatöörejä tai nykytaiteilijoita, joiden töitä oli ripustettu seinille: en olisi voinut niistä vähemmän välittää! Turhakkeita. Vuosi sitten 8.6.2024 näin täällä parempaa.
Pienessä salissa annettiin lapsille piirtämistehtäviä, jotka kai arvosteltiin pienillä palkinnoilla. Parin penkkirivin teatterisalissa esittiin valikoimaa lyhytfilmejä Helen Schjerfbeckin elämästä. Oin nähnyt ne kaikki vuosi sitten. Katselin takarivillä istuen nyt 20 minuuttia. Annoin eturivin pariskunnan tehdä filmivalinnat. Katsojia istui yleensä puoli tusinaa. Poistuin museosta hissillä.
VILLATEHDAS. Lyhyt kävely Taika-museosta itään, kauppakeskus Willan viereisen Tapahtuma-aukion kautta Vanhalle Villatehtaalle. Kiertelin korttelia ja luin kymmenkunta infotaulua, jotka kertoivat eri aikoina valmistuneiden rakennusten historian. Olisin halunnut pistäytyä Valvillan tehdsasmuseossa kello 15, mutta se olikin sulkeutumisaika.
VÄRIMESTARIN PUISTO. Kävelin Suokadulle tehtaan alapuolelle itä-kaakkoon ja tutustuin lisää kartassa "Tehtaan alueeksi" nimettyyn viheralueeseen tai entiseen soiseen joutomaahan. Suolammen ympärille oli laitettu penkkejä: nainen istui puhumassa kännykkäänsä. Puusiltaa pääsin joen yli, sitten polkuja, pitkästi pitkospuita. Sitten kapenevia ja yhä huonommiksi muuttuvia haarautuvia polkuja, joista en osannut valita parasta. Yritin puoli tuntia kaartaa metsässä vastapäivään niin että olisin tullut ihmisten ilmoille uutta reittiä, mutta jouduin luovuttamaan ja palaamaan takaisin samoja jälkiä, joita olin tullutkin.
Palasin Villatehtaalle klo 16, kierrettyäni kaupunkia 7,5 tuntia. Tunsin pitäväni Hyvinkäästä enemmän kuin ennen, koska olin löytänyt uutta: laajoja reheviä puistoja ja rauhallisia omakotitalojen alueita ja olin voinut vältellä kiireisimpia katuja ja kuluneimpia kortteleita. (Aiemmin olin käynyt Hyvinkäällä 1985, 1997, 1998 ja 2024.)
*********
Aiemmin:
834. Hyvinkään "Keräilykuume" 2025 (edellinen kirjoitus)
823. HYVINKÄÄ, kaksi museota 2024 (ks. heinäkuu 2024)
470. Höyryjunalla halki Vihdin v. 1998 (ks. tammikuu 2015)
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti