maanantai 19. kesäkuuta 2017

602. Interraililla takaisin pohjoiseen

Ostan maanantaina 29.8. Zürichistä lepovaunupaikan Hampuriin. Vieläkään en taida - yksin matkustaessani - uskaltaa nukkua pelkällä istumapaikalla. Toki lepovaunupaikalla on mukavampaakin ja saan oikeasti nukuttua.
.
Saksalainen couchette käy kalliiksi: 21 Sveitsin frangia. Maksettavaa kertyy 57 markan (9,5 euron) edestä, verrattuna vain 50 markkaan Ranskan junissa. Muita matkustajia ei naapureikseni kerry monta. Jaan hytin vain kaksistaan yhden lihavan naisen kanssa. Meillä on kummallakin alapetit, vastapäätä toisiaan käytävän yli. Neljä muuta paikkaa, kaksi keski- ja kaksi yläpetiä, jäävät tyhjiksi.
.
Penkit pitää tässä saksalaisessa junassa näköjään matkustajien itsensä kääntää makuuasentoon. Junailija tai hyttipalvelija käy kuitenkin keräämässä sekä passini että interrail-korttini omaan talteensa yön ajaksi. Aamulla hän herättää ja antaa paperini takaisin. Lippuni on yön aikana leimattu.
.
Lasken matkakulujani Sveitsissä ja Liechtensteinissa, joissa olin yhteensä neljä päivää. Yöpymisiin meni 23+23+34+57 markkaa, ruokaan 15 markkaa (2,5 euroa) päivässä, postikortteihin yhteensä 17 markkaa (3 euroa) ja niiden postimerkkeihin 37 markkaa (6 euroa), pankkikuluihin 7 markkaa (1 euro). Zürichin busseihin kului 10 markkaa (2 euroa), Vaduzin museoon 8 markkaa (1,5 euroa) ja lehtiä ostin myös 8 markalla. Kaikki kuluni ovat 284 markkaa (48 euroa) eli 71 markkaa (12 euroa) päivää kohti.
.
**
HAMPURI, tiistai-aamuna 30.8.
.
Vaihdan junia Hampurissa vain 40 minuutissa. Kuljen asematunnelissa ja kierrän korttelia aseman lähistöllä etsien ruokakauppaa, mutta näen vain yhden palvelukaupan, jossa on jono, joten sinne en ehdi jäädä.
.
En halua viipyä Hampurissa pitempään, vaan kiiruhtaa ensimmäisellä junalla kohti pohjoista. Viimeisillä minuuteillani yritän vielä etsiä jotakin sellaista saksalaista sanomalehteä, jota ei myydä Suomessa, mutta en osaa valita, enkä kohta enää ehdikään, kun huomaan junan tulleen lähtölaiturilleen.
.
Kiiruhdan äkkiä portaita alas laiturille. Hampurissa asemahalli on kahdessa tasossa, sillat ylittävät raiteita, ja siltojen yläkerroksessa on myymälöitä.
.
Menen junan hyttiin, jossa on kolme varattua paikkaa, ja johon viisi ihmistä yrittää mahtua, mutta rinkkaselkäinen tyttö vaihtaakin seuraavaan osastoon.
.
Hampurin ja Kööpenhaminan väliä mainostetaan matkakirjoissa niin täydeksi, että paikkavaraus olisi syytä tehdä. Vapaita paikkoja kuitenkin löytyy tällä kertaa. Onneksi varatut paikat on Keski-Euroopan junissa merkitty, niin etten erehdy sellaiselle, vaan tyhjän paikan löydettyäni tiedän saavani pitää sen!
.
Hytissäni matkustaa Kööpenhaminan yliopistossa opiskeleva tyttö (jota luulin ensin 15-vuotiaaksi) sekä Ruotsin passin omaava äiti kaksine pikkupoikineen, jotka puhuvat ranskaa ja lukevat ranskaksi Goscinnyn ja Sempen kirjaa "Nikke ja nenä", naureskellen Asterix-kirjailijan juttuja. Perheellä piti olla kolme paikkaa varattuna tästä osastosta, mutta yksi niistä oli merkitty vahingossa viereiseen hyttiin. Virheitä sattuu, mutta junailija korjaa erehdyksen. Minullekin riittää kumminkin paikka.
.
Matkani on nyt pitkästyttävä, vointinikin tuntuu vähän huonolta. Lapset peuhaavat, heidän äitinsä tarjoaa keksejä minullekin.
.
Junalautalla Puttgarden - Rödby käyn ylhäällä kannella rikkomassa Saksan setelin kolikoiksi, ostan suklaata itselleni ja tuliaisiksi. Laivamatka kestää 50 minuuttia.
.
***
KÖÖPENHAMINA, tiistaina 30.8.
.
Kööpenhaminaan tultuani vaihdan ensimmäiseksi Tanskan rahaa, jotta sitä riittäisi ostoksiin sarjakuvakaupassa. Pankin kulut Sparekassen SDS:ssä osoittautuvat kamaliksi: 20 %! Vaihdan yhden 10 dollarin matkashekin kurssiin 96 Tanskan kruunua. Provisioon menee 20 kruunua, joten saan vain 76 kruunua.
.
Minulle ennestään tuttu sarjakuvakauppa Fantask löytyy vanhalta paikaltaan. Siellä olisi Freddy Miltonin tanskalaista Nakkea käytettynä, tai Valeriania. Amerikkalaisia Disney-lehtiä en nyt näe? Alankin penkoa Avalon Hillin pelien hyllyä: tarjolla Business Strategy 195 DKK tai vaikkapa Napoleon Italiassa 85 DKK. Minkä valitsisin?
.
Minulla on Tanskan kruunuja seteleinä tasan 210 DKK, ja sillä aioin saada myös lepovaunupaikan Tukholmaan. Käytänkin koko rahan Fantaskissa, ostan Business Strategy-pelin sekä norjalaisten Ankkalinnan harrastajien lehden Donaldisten (15 kruunua, laskutehtävä). Kaupan päälle saan tuoteluettelon sekä tyylikkään muovikassin.
.
Asemalla vaihdan lisää rahaa eri pankista, mutta yhtä kovilla kuluilla, komissio 20 DKK, ja minä saan 76 DKK. Olisinpa edes vaihtanut molemmat shekit kerralla! Sitten haluankin säästää lepovaunumaksun verran, kun peliin meni jo 120 mk. Ostan kuitenkin ruokaa 25 markan arvosta. Asemallakin on supermarket, joka on auki klo 22:een asti.
.
Käveleskelen Kööpenhaminassa, ensin väärään suuntaan, kuten liian usein, tavara-asemaa kohti. Sitten etsin Pyöreän tornin, jonne kurkistan sisään, mutten vielä tällä kertaa viitsi maksaa 5 kruunua ja ehkä väsyttää jalkojani kiipeämiseen (käyn toiste ja pidän!). Kävelen parin vuoden takaisen edellisen matkani paikoille Kasvitieteellisen puutarhan luo.
.
Ohitan Rosenborgin linnan, josta kuuluu sotilassoittoa. Meneillään on sotilasesityksiä, "Tattoo" UNICEFin hyväksi. Pääsymaksut ovat huikeat, katsojia on vähän, klo 20 pitäisi varsinaisesti alkaa.
.
Punkkarinuoret virnuilevat puiston puolella, ulkona esitysalueelta, jota sotilaat vartioivat. Katsomme aidan takaa moottoripyöräesityksiä. Minäkin saan tanskankielisen Siili-esitteen, joka vaikuttaa puolustavan Tanskan puolustusvoimia ja kannattavan puolustusliittoa (NATO).
.
Etsin kävelykatua Strögetiä, mutta kuljen sen ohi. Kartan avulla palailen aiemmin minulle näkemättömien julkisten rakennusten alueen kautta, jossa on linnoja pihoineen, mm. Christiansborgin linna.
.
Olen pimeällä porttien rajoittamalla alueella ainoa kulkija ja siviili, kun näen edessäni ufomaisia sinisiä valoja. Vastaani tuleekin juuri poliiseja moottoripyörineen ja näiden perässä ratsastava sotilasparaati. Kööpenhaminan illassa on viihdykettä, muuten ehkä pitkästyisinkin...
.
Yritän lähteä kaupungista kello 21:34:n junalla, mutta siinä onkin vain lepovaunuja. Opin vähitellen tanskaa: "kun"-sana tarkoittanee "vain". Yritän sittenkin ostaa vielä lepovaunupaikan, kysyn lipputoimistosta mitä maksaa, vain 50 kruunua. Mutta paikkalippuja myyvä vastapäinen toimisto on jo suljettu klo 21, eikä ole mahdollista ostaa enää!
.
Kello 23:34 on lähdössä Ruotsiin seuraava juna, jossa kulkee mukana normaalivaunujakin. Odotellessani minulla on aikaa syödä vähän eväitä ja kierrellä Tivolin huvipuistoa ulkopuolelta, koska pääsymaksua en halua maksaa.
.
Aikanaan menen junani tyhjään hyttiosastoon (tupakoiville), ja sinne ei tule lisäkseni kuin yksi jugoslavialainen mies, jota ilmeinen velimies saattelee. Hytin penkit voi vetää yhteen ja teemme niin, nukumme vaakatasossa, minä ikkunan ja hän oven vieressä.
.
Englantia erinomaisesti taitavat naispuoliset virkailijat käyvät yön aikana kolme kertaa hytissä kyselemässä jotakin, onko tullattavaa, jne. Sen sijaan he eivät halua nähdä passiani, jota näytän. Kieltäytumisensä he kimittävät nirppanokkaisen ylimielisesti.
.
Palelen hieman aamuyöstä, mutta muuten saan nukuttua hyvin. Jugoslaavi alkaa syödä eväitään kuudelta, minä myös omiani sitten: müssliä, jogurttia ja litran appelsiinimehua.
.
****
TUKHOLMA, keskiviikkona 31.8.
.
Tukholmassa minua ei tällä kertaa huvita mikään. Olen enää paluumatkalla kotiin. Kävelen Vikingin terminaaliin vain nähdäkseni, että siellä ei näy aamulla tullutta punakylkilaivaa. Käännynkin pois sieltä. Vaihdan viimeisen dollari-matkashekkini Första Sparbankenissa, Klarabergsgatan 25. Kuluihin menee 10 kruunua ja saan itselleni 69 kruunua.
.
Kävelen Söderin kaupunginosaan, koska en halua enää tuhlata rahaa busseihin. Pitkän Hornsgatanin numerossa 142 on sarjakuvakauppa. Kello on 12. Menenkin ensin sivukadunpätkän verran pohjoiseen, puistoon, joka on korkealla rannan yläpuolella. Katselen maisemia, kaupungintalon tornia, sinistä vettä, tietä alapuolella ja kesyjä harakoita. Juon suklaajuomaa.
.
Menen sarjakuvakauppaan klo 12:30. Esillä on liikaa kirjoja, enkä tiedä mitä valitsisin. Otan lopulta vain valikoituja Kalle Ankoja sekä yhden Lois Lanen (Teräsmiehen tyttöystävän lehden), 4 lehteä 20 kruunulla. Pitkätukkainen myyjäpoika huutelee, että haluaisi sulkea ruokatunnikseen. Hän huomauttaa, että Lois Lane maksaa 6 kruunua, mutta menköön nyt 5:llä, kun annan vain kaksi kympin seteliä. Muita asiakkaita ei minun aikanani ole, joku poikkesi enintään juttelemassa.
.
Kävelen Slussenin kautta takaisin keskustaan ja käyn Åhlenin tavaratalon tunnelitasolla ostamassa ruokaa. Haen reppuni ja ison pelikassini säilytyslokerosta ja lähden metrolla (5 kruunua) kohti Värtanin satamaa. Loppumatkan kuljen kävelytietä ja olisin voinut kävellä koko matkankin, kuten seuraavalla kerralla.
.
Pitkästä aikaa käytän suomen kieltä ostaessani Siljan Tukholman terminaalista laivalippuni. Seurasin edessäni olleiden asiakkaiden esimerkkiä. Saan heti samalla kertaa maihinnousukortin laivalle.
.
Jonottelen hyvissä ajoin laivaan, mutta sitten alkaa ryntäys. Menen heti laivan hissiin, jossa on jo teologityttö ystävineen, mutta matkalla alas pohjalle hakemaan erään tyypin saunasta. Sieltä vasta hissi nousee ylös 7. kerrokseen, jossa kansimatkustajien lepo-osasto.
.
Minulla jää kuitenkin vielä valinnanvaraa lepo-osastossa. Otan yläpetin ikkunan vierestä. Jätän markatavaraa varaamaan paikkaa ja menen itse istumaan sitserian etupenkkiin. Kaunis mulattityttö istuu jonkin aikaa vieressäni ja kysyy sitten englanniksi, katsoisinko hänen villatakkinsa perään, jos hän jättää sen tähän. Sanon, etten viivy tässä kauan, mutta väitän, ettei täällä ihmiset yleensä varastele... - Eikö? hän ihmettelee ja jättää sitten takkinsa paikkansa merkiksi.
.
Asetun myöhemmin vartioimaan omaa Sleep-in-laveriani. Istun ylhäällä yläpetin päällä, josta on kivaa katsella muita ihmisiä alaspäin. Alaviistossani jenkkipari laskeskelee budjettiaan: 100 dollariako viikossa... Yritän tarkoituksella nukkua varhain illasta, koska arvaan herääväni aamuyöstä palelemaan!
.
*****
HELSINKI, torstaina 1.9.
.
Ostan aamulla laivasta vain Jatan pyytämät liköörit ja englanninlakritsit, en muuta. Helsinki, johon saavun, on tuttu ja tylsä, muttei kovin kylmä tänään. Puoli tuntia raahaan painavia kassejani ja reppua Eteläsatamasta linja-autoasemalle, josta lähtee kello 10 bussi kohti Espoon Iivisniemeä, Kaitaata, Soukkaa ja Suvisaaristoa.
.
Talonmies haravoi juuri kotipihaani. Tajuan olevani ruskettunut ja laihtunut! Koti vaikuttaa, kuten aina pitkän ajan jälkeen palatessa, oudolta, pimeältä, pieneltä, ummehtuneelta, ja on täynnä sanomalehtiä ynnä muuta postia. Jaanalta on tullut kortti Raumalta ja kirjekin. Samassa posti tuo kuvakortin Jataltakin, tänään! Minäkin olen lähettänyt Sveitsistä hänelle kortin.
.
Myöhemmin iltapäivällä Jatta soittaa: hänkin on palannut Suomeen tänä samaisena syyskuun 1. päivänä, mutta Turun kautta. Tapaamme vielä tänään Tapiolassa ja Jatta kertoo oman matkansa loppuosuuden. Hän oli jäänyt melkein koko ajaksi San Sebastianiin Espanjaan, lähelle Ranskan rajaa, erään Pierre-nimisen hipin kanssa, kunnes oli tullut kiire lähteä kotimatkalle - Pariisin ja Hampurin kautta, joissa hän oli yöpynyt. Nyt Jatta on Espoossa muuttotouhussa ja ehdottaa, että lähtisimme keväällä taas yhdessä reilaamaan!
.
Minä olen tänään kylläinen matkoista. IR oli eräs seikkailu, jollaisia on koettava ennen kuolemaa. Yksikin reissu voi riittää. Laskeskelen vielä pitkään yksityiskohtia, nautin kuvista, lehdistä, korteista ja tuomisista. Kunnes iskee uusi lähtöhalu...
.
******
JUNAKILOMETRIT
.
Laskeskelen Interrailini vielä välimatkakilometreinä: Tukholma 630 Kööpenhamina 885 Liege 152 Luxemburg 366 Pariisi 563 Bordeaux 183 Biarritz 907 Nice (2 x 18 Monaco) 471 Geneve (2 x 154 Bern) 272 Zürich (2 x 110 Buchs) (2 x 210 Lugano) 896 Hampuri 314 Kööpenhamina 630 Tukholma.
Taikka kolmiona: Stockholm 2779 Biarritz 925 Monaco 3549 Stockholm, yhteensä 7253 km/16 vrk = 453 km vuorokautta kohti!
.
*******
MATKAKUSTANNUKSET
.
Palautan IR-korttini matkatoimisto Travelaan saadakseni 20 markkaa palautusta, se on pari prosenttia 940 mk:sta. IR-kortissa ei ole mielestäni mitään erikoista säilytettäväksi. Se on vihkonen, jonka riveille on kiireisesti töherretty seuraavien matkakohteiden nimiä. Muistan ne kaikki muutenkin ja kirjoitan ne uudelleen päiväkirjaan. Konduktöörien leimoissa ei ole mitään ihailemista. Hauskempaa on, että joku tilastoija tutkii työkseen minun reittimerkintöjäni, ja niiden mukaan päätellään, missä muutkin, korttia palauttamattomat nostalgikot, ovat mahtaneet kulkea.
.
Lasken matkakuluni yhteen: 2171 Suomen markkaa (1983). Se on 120 markkaa päivää kohti, jaettuna 18 matkapäivälle. Lisäksi matkavakuutus 49 markkaa ja passin hankkiminen 70 markkaa, kun hankin molemmat tätä matkaa varten, yhteensä 119 markkaa.
.
Liikkumiseen meni 920 (juna) + 2 x 72 (laivat) + 15 (Tukholma) + 55 (Pariisi) + 10 (Zürich) = yhteensä 1064 markkaa maasta toiseen. Lisäksi 80 markalla paikallisliikennettä = yhteensä 1144 mk, prosentteina 49 % + 4 % = 53 %. Se on 59 + 4 = 63 markkaa päivää kohti.
.
Yöpymiseen meni 60 (retkeilymaja-kortti) + 252 majoissa + 157 junissa = 469 markkaa eli 22 %. Se on 17 + 9 = 26 markkaa/päivä.
.
Ruokaan kului 22 laivalla + 32 Lux + 154 Ranska + 59 Sveitsi + 15 Saksa + 25 Tanska + 20 Ruotsi = 327 markkaa. 15 % kuluista. 18 mk/pvä.
.
Postikuluihin käytin 105 markkaa eli 5 %. Se on 6 mk/pvä.
.
Pankkikuluihin menetin 97 markkaa eli 4 %. Se on 5 mk/pvä.
.
"Kulttuuriin" eli museoihin ja lehtiin sijoitin 29 markkaa eli 1 %. Se on 2 mk/pvä.
.
****
(589. Interrailin valmistelut
(590. Interraililla ensin Tanskaan
(591. Interraililla Luxemburgiin
(592. Pari yötä Luxemburgissa
(593. Yöksi Tuileries-puistoon
.
(594. Interraililla eksyen Pariisissa
(595. Interraililla Seinen rannoilla
(596. Interraililla Bordeauxiin
(597. Interraililla Biarritziin
(598. Interraililla Monacoon
.
(599. Interraililla Geneve ja Bern
(600. Interraililla Liechtensteiniin
(601. Interraililla Luganoon
(602. Interraililla takaisin pohjoiseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti