torstai 25. maaliskuuta 2021

716. Santiagon vaellukset

Santiago de Compostelaan vie neljäkin historiallista pyhiinvaellusten reittiä, Ranskasta tai Portugalista. Olisiko vaellus Espanjan halki Santiagoon tarpeettoman raskas, suhteessa antoisuuteensa, jos ei ole päätarkoituksena kärsiä synneistään? Iso ruuhka muista vaeltajista? Karua ylänköä, ylämäkiä, auringon paahdetta? Onko maaseutuosuus pitkän päälle liian samanlaista? Sää joko liian kuuma ja kuiva tai sateinen?

Kylät ja kaupungit Leon ja Burgos kai kiinnostavia... Vaeltajille tarjotaan ilmaista punaviiniä erään luostarin ulkoseinän hanasta? Entinen kulttuuriministeri Jouko Tyyri kuoli loppumatkasta ennen kuin ehti perille, paikalle on kai pystytetty pieni muistomerkki.

Pamplona voisi olla hyvä lähtöpiste, eikä kaukanakaan Ranskan rajan Roncesvallesista. Karttaa vilkaisten: tie rajalta Pamplonaan kai kiemurtelee alas Pyreneitten vuoristosta. Kuukauden taisivat matkakirjojen vaeltajat käyttää aikaa.

Entäpä seuramatkatoimiston vaellukset? Onhan sekin mukavaa, jos on etukäteen varattu majoitus, niin ei tarvitse pettyä tai etsiskellä edestakaisin. Toisaalta matkatoimistolta voisi toivoa enemmän luovuutta? Kun yksi reitti neljästä on ruuhkautunein, oikeistakin pyhiinvaeltajista, miksei käyttää jotakin kolmesta muusta? Silloin voisi saada asiakkaiksi sellaisiakin, jotka ovat jo nauttineet yhdestä vaelluksesta tavallisinta reittiä pitkin. "Vaellus Santiagoon", vaikkapa Portugalista? No, Portosta alkaen kilometrejä on linnuntietä runsaat 200, mutta mutkitellen Bragan ja Vigon kautta...

(Kokenut tietää: "Hieno reissu itsensä ylittämisestä. Kaikki ylimääräinen unohtui ja keskittyi vain päivän reittiin ja ympäristöön. Emme kärsineet rakkuloista jaloissa, paitsi ryhmän sairaanhoitaja, jonka jalat tulehtuivat ja märkivät. Sain viimeiselle viikolle matkaseurakseni ripulin. Voin hyvin ja jaksoin kävelläkin, mutta laihduin 6-7 kiloa. Viimeisenä päivänä ajoin bussilla, etten uupuisi, kun toiset kävelivät loput 20 km. Mitään muuta kuin lentoliput Espanjaan ja takaisin ei ollut varattu, sinä keväänä kun tuhkapilvet lähtivät liikkeelle tulivuoresta Islannista (2010), matkaan päästiin Helsingistä 2 päivää suunniteltua myöhemmin.")

Euroopassa olisi muitakin vanhoja pyhiinvaellusreittejä, kuten Roomaan, mutta eivät yhtä tunnettuja, enkä ole nähnyt niistä kertomuksia. Suomessa myös Hämeessä Pyhän Jaakon vaellusreitti (Rengon kautta). Jonakin vuonna on järjestetty ryhmävaellus Savossakin kirkoilta kirkoille.

Vaelluksesta Ranskan rajalta Santiago de Compostelaan on paljon kirjallisuutta, monia omakustanteitakin (ja kerran TV-sarjakin suomalaisesta vaeltajaryhmästä). Olen lukenut seuraavia:

4507. Lehtonen, Tuija: Kävellen Santiago de Compostelaan /15.2.2006 (2003) Omakust. 2005 -4.p. Tre N 126 s. V60 lk.46.3

5175. Zotow, Marja-Liisa: Kirkontorni näkyy jo! Camino Santiago de Compostelaan 9/2008

/2.6.2009 (2008) omakust. 2009 N 142 s. H01 lk.419.11

5911. Vekkeli, Pirkko & Jäppinen, Liisa: Tätinä taipaleella. Erilainen vaellus Santiago de Compostelaan. Gloria t./Eeva pt. /11.4.2013 (2007-11) Helsinki-kirjat 2012 N 251 s. H70 lk.419.11

6478. Rufin, Jean-Christophe: Vaellus. Santiago de Compostelan kulkijat. (Immortelle randonnee - Compostelle malgre moi) suom. Marja Luoma /27.2.2016 (2013) Gummerus 2015 S 264 s. H70 lk.419.11

4171. Gardberg, Carl Jacob: Santiago de Compostela. Matka apostoli Jaakobin haudalle. 4->2 reittiä suom. Irma Savolainen /2.3.2004 (2001) Schildts 2001 Hml S 123 s. E01 lk.46.3

4562. Selen, Kari: Simpukan tähden. Vaellus Santiago de Compostelaan. /11.6.2006 (2005) Edita 2006 Hki N 199 s. värikuv. H37 lk.419.11

4791. Enander, Rolf: Vägen till Santiago de Compostela. 5000km /3.9.2007 (2000) Hjalmarson & Högberg 2001 S 221 s. E01 lk.41

5276. Moore, Tim: Spanish Steps. Travels With My Donkey (Shinto) Compostela /8.12.2009 (2004) Vintage 2004 N 328 s. E76 lk.46.3


Eurooppaan on myös kartoitettu ultrapitkiä vaellusreittejä valtioista toisiin. Suomessa kerran osuin sattumalta reitin merkintään (huoltoaseman pihalla). Internetistä etsin tietoja, mutten jaksanut selvittää pitkään.

Joitakin vuosia sitten muutama suomalainen käveli Suomen päästä päähän, kukin yksinään. Heistä oli lehtijuttuja. Olen leikitellyt ajatuksella kävellä Suomen poikki... jostakin kohdasta, kapeasta tai leveästä, idästä länteen tai lännestä itään... Parasta kun osuisi kiinnostavaa nähtävää hyväkulkuiselle reitille, ja ehkäpä sopivat yöpymispaikatkin, jolloin välttäisi nukkumapaikan hakemisen illalla ja välineiden kantamisen.

Eksentrikkojen Britanniassa on ollut monienkin harrastus kävellä saari päästä päähän, Skotlannin John O'Groatsista Cornwallin Land's Endiin, ennätysajoista kilpaillen. Muistan lukeneeni hepusta, jonka matka kesti muita kauemmin - mutta hänpä käveli koko reitin takaperin!!

Metsähallituksellako lammaspaimenia? Luin lehdestä jonakin vuonna turisteista, jotka maksoivat maatalousyrittäjälle siitä, että saivat viettää lomaviikkonsa lammaspaimenina! Tunsin (1980-luvulta) lehtijutun päähenkilön, asiakkaan, hän oli biologian opettajaksi opiskellut kotieläinrakas maatalon tyttö (Kainuusta) puolisoineen (Lapista).

Skotlannin rajoilla olin itse niin maaseudulla, että päädyin portista lauhkeiden lampaiden laitumelle. Suomessa olen katsellut lammaslaumaa vain aidan takaa, Köyliössä, polun varrella veneelle, jolla soudimme Piispa Henrikin Murhasaareen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti