Ajoin Hyvinkäälle lähijunalla, 7 minuutin matkan Riihimäeltä, lauantaina 8.6.2024 klo 9:25-9:32. Junani saapui pohjoisesta raiteelle 1, suoraan asemarakennuksen eteen. Tutustuin vanhaan asemataloon: odotushalli oli avoinna matkustajille klo 16 asti. Muuten talon tilat oli vuokrattu kahvilalle, Aseman Kakulle ja Antiikkikaupalle.
Aseman eteläpuolella ylitti Helsinkiin vievän Pääradan iso autotien silta. Sillalle tuli päärautatien koillispuolelta Hämeenkatu, joka jatkui sillan lounaispuolella nimellä Uudenmaankatu. Alempana Uudenmaankadun ja Hankoon vievän sivuradan välissä kulki Hyvinkääntie. Poikkesin Siltakadulla katsomassa Hangonrataa sen ylittävältä pieneltä sillalta, sitten kävelin Hyvinkääntietä lounaaseen.
*
SUOMEN RAUTATIEMUSEO on sijoitettu Hyvinkäältä Hankoon vievän sivuradan entiseen asemarakennukseen, noin kilometrin päähän Helsingin radan asemasta lounaaseen. Hitaasti kävellen saavuin "Keskustasta" kartan mukaan "Terrisuolle", Rautatiemuseon pihalle klo 9:50.
Hyvinkääntie oli ollut hiljainen, mutta museon edessä odotti kuitenkin pari lapsiperhettä sekä nuoripari ja pari yksittäistä miestä museon ovien avautumista klo 10. Minä vietin rautatiemuseossa 2,5 tuntia klo 12:20 asti.
Ensimmäisenä eteishallissa oli museokauppa lipunmyynteineen. Minulla oli Museokortti, jollaisen jotkut muut ostivat nyt. Museon tarra piti kiinnittää vaatteisiin "näkyvälle paikalle".
Museokaupasta pääsi joko ratapihalle tai suorakaiteen muotoiseen näyttelyhalliin vasemmalle tai kaarevaan veturihalliin oikealle. Lapsiperheet ja minä menimme ensiksi veturihalliin, jossa oli raiteillaan vanhoja höyryvetureita. Jokaisen noin 8 raiteen edessä oli ovi, josta veturin voi ajaa ulos kääntöpöydälle, jossa veturin voi suunnata ajamaan Hangon radalle. Veturihallin päässä oli ovi ulos.
Isolla pihalla kierteli mukavan pitkää ja mutkittelevaa kapeaa junarataa leikkijuna, jonka kyytiin mahtui kuljettajan lisäksi muutama lapsi ja lapsen vanhempikin, istumaan kahareisin junan päällä. Junan pilli vihelsi varoittaakseen jalankulkijoita tasoristeyksistä.
Pienen matkan päässä oli entisöitynä Hyvinkää-Hanko -yksityisrautatien asemarakennus vuodelta 1873. Sen sisällä oli asematoimisto ja odotushalli ja oma odotushuone hienoille naisille. Rautatieläisten asuinrakennus "kasarmi" näyttelyineen jäi minulta huomaamatta sivummalla pihaa.
Komein osa museota oli suuri näyttelyhalli museokaupan lounaispuolella. Siellä oli veturien lisäksi junanvaunuja eri aikakausilta, kuten loistokas keisarin juna ja vaatimaton sininen kiskobussi "Lättähattu".
Museon pihalla yleisö katseli miten Ukko-Pekka-höyryveturia käännettiin - parin vihreäliivisen miehen täysin voimin - kääntöpöydällä 180 astetta toisin päin. Koska oli museon toimintapäivä, kesäkauden avaus 8.6.2024, Ukko-Pekka ajettiin esille ja siihen saattoi siirrettävillä portailla kiivetä tutustumaan.
Vanhan asemarakennuksen laiturilla lämmiteltiin iäkästä diesel-veturia, joka vetäisi menneen ajan puurakenteista junanvaunua pienelle 4 euroa maksavalle 5 minuutin ajelulle. Ensimmäinen vuoro toteutui klo 12:15-12:20. Kello 12:een mennessä museoon oli kertynyt jo paljon vieraita.
Museokaupassa oli myynnissä valikoima junaharrastajien eri seurojen lehtiä, 5,00 - 6,50 euroa. Selatessa kiinnostavimmalta vaikutti juttu matkasta Pohjois-Korean rautateillä. Ajattelin lainata "Resiina"-lehden Espoon Leppävaaran kirjastosta, mutta kaikki numerot olivat lainassa, kun Sellossa kävin. Suomalaiset juna-aiheiset kirjat maksoivat 55-65 euroa.
Populaari kuvateos junista, ehkäpä "AA: Train Journeys of the World" (1993) - 30 matkan kuvaus yli 30 vuoden takaa - maksoi vain 15 euroa ja harkitsin ostoa, mutten kuitenkaan halunnut painavaa kannettavaa ja kotiini täytettä. Ellen muista äskeisen kirjan nimeä väärin, niin näin samannimisen pari viikkoa myöhemmin Helsingin Kumpulassa, omakotitalon pihaportin pielessä. Siinä kierrätettiin pahvilaatikossa tekstein "OTA TÄSTÄ!" kahta kirjaa, kahtakymmentä DVD-elokuvaa (nimekkäimpänä Almodovar) ja puolta tusinaa vanhojen seinäkalenterien kansikuvaa (kauneimpana Audrey Hepburn).
**
HYVINKÄÄN KESKUSTORI. Kävelin klo 12:20 alkaen Rautatiemuseolta keskustaan, paluumatkan isoa Uudenmaankatua, isolle sillalle ja päärautatien itäpuolelle Hämeenkadulle. Pyhävaatteisiin pukeutunut reipas nuori mies, Raamattu tai Mormonin kirja kädessään, pysäytti minut sillankorvassa Hämeenkadun alussa ja halusi keskustella uskonnosta.
Hyvinkään vilkas keskus? Edessäni oikealla oli avara puistikon ja toriaukion yhdistelmä-alue. Toimintapuistossa oli lapsille leikkilaitteita ja aikuisia varten myyntitelttoja ja kojuja, huomispäivän 9.6.2024 Eurovaaleihinkin liittyviä. Kartassa kentälle oli merkitty mm. Tapahtuma-aukio, Kauppatori, Kirjastoaukio ja Jussinmäki. Taustalla kohosi Willa-niminen iso kauppakeskus, yhdellä sivulla kaupunginkirjasto ja Jussintorin ehkä jo vanhempi liiketalo, jossa mm. kaupunginmuseo TAIKA.
***
HYVINKÄÄN KIRJASTO. Alkoi juuri sataa, joten menin sisään kirjastoon, jossa vietin aikaa klo 12:50-14. Luin päivälehtiä, lehtiosaston lukupaikat (4 pikkupöytää) olivat 3/4 täynnä, mutta minä mahduin vielä. Kiinnostavinta olivat kuitenkin useat HYVINKÄÄN SANOMIEN sidotut vuosikerrat 1970-luvulta, joita oli aseteltu matalien hyllyköiden päälle, niin että niitä saattoi parhaiten selata seisten.
Vuoden 1974 "Hyvinkään Sanomien" numerossa oli 12 suurta "broadsheet" sivua. Etusivu oli täytetty useilla mainoksilla. Jokin yhden palstan uutispätkä saattoi mahtua johonkin ilmoitusten rakoon. Kolmossivu oli pääuutisten paraatisivu. Ulkomaiden uutisiakin oli kohtuullinen kattaus, uutistoimistona STT. Paljon pikku-ilmoituksia eli mainoksia. Televisio-ohjelmat oli ladottu tiuhaan, mahdollisimman pieneen tilaan. Samoin koko viikon TV-ohjelmat julkaistiin etukäteen kerran viikossa.
Hyvinkään Sanomat ilmestyi viidesti viikossa, tiistaista lauantaihin. Takasivulla oli kolme sarjakuvaa: 1) Hulivili (Disney-filmin "Kaunotar ja kulkuri" pentu, Aku Ankassa nimellä Pepi), 3) Salainen Agentti X9, jatkuvan tarinan toimintasarjakuva.
2) Bob Weberin (1934-2020) piirtämä "Taavi", laiskanpulskea maalaismies perheenisä, jota luin parina kesänä 1970-luvulla kesämökillä Savonlinnan Oravissa "Itä-Savo"-sanomalehdestä ja pidin erinomaisen hauskana! Sankarin nimi oli eri lehdessä "Mosse", Yhdysvalloissa "Moose" (1965-), "Moose Miller" (1971-), "Moose and Molly" (1998-2020!). Sarjaa julkaisseita sanomalehtiä oli kuulemma huipussaan 200, hiipuen myöhemmin 75:een.
****
TAIKA, TAIDEMUSEO. Sateen lakattua lähdin klo 14 etsimään Museokeskusta. "TAIKA", lieneekö yhdistelmä "Taide- ja Kaupunginmuseo", löytyi viereisestä talosta, Jussintorin kauppakeskuksesta, joka oli varmaankin kärsinyt kauppiaskatoa uudemman talon Willan rakentamisen jälkeen ja tarvinnut uusia vuokralaisia?
Pohjakerroksen alaeteisestä nousivat portaat ja hissi toiseen kerrokseen, jossa oli kassa. "Onko tuttu paikka?" 1) Vasemmalla "Urheilu Hyvinkäällä", ensimmäinen sali. 2) Oikea sali: Heli Hiltunen, vaihtuva näyttely. 3) Pysyvän näyttelyn taide. Monta salia, joiden läpi kuljettuaan vieras päätyy ovesta kassan toiselle puolelle museokauppaan. Ellei kulje tuloreittiään takaisin, kuten minä teen,
1) Urheiluaiheen sivuutin katsomatta. 2) Heli Hiltunen oli esittelyjen mukaan jo nimekäs, palkittu taiteilija, josta en ollut kuullut. Joitakin viikkoja myöhemmin Helsingin Sanomat suositteli 7 näyttelyä, jotka olisi kesällä katsottava, yhtenä niistä Heli Hiltunen Hyvinkäällä! Otin salista matkapuhelimella yhden valokuvan. Siinä Hiltunen on asetellut maalaamiaan ja eri muotoisiksi leikkaamiaan pahvikulisseja limittäin toistensa eteen, niin että syntyy kolmiulotteinen maisema, mutta teatterin tapaan.
Näin filmiesityksiä hyvinkääläisestä Helene Schjerfbeckistä ja yhdeksästä hänen mallistaan. Mallien kuvista sai valita, kenestä halusi kuulla. Jokaisen 9 lyhytfilmin kesto oli 2 minuuttia. Katsoin 8 tai 9 esitystä, jotka kaikki valottivat eri tavoin taiteilijan elämää historiallisilla valokuvilla ja kertomuksella.
Opastusteksti neuvoi koskettamaan mallista heijastuvaa kuvaa valkokankaalla. Usein filmi käynnistyi vasta monen yrityksen jälkeen. Toinen opasteksti neuvoi, ettei kuvaa tarvitse koskettaa, vaan filmi käynnistyy liikekytkimellä. Käynnistyi jos käynnistyi. Katsomona oli kolmen-istuttava sohva ja lisäksi irtotuoleja. Olin ainoa filmien katsoja, yksi lapsiperhe ja pari pariskuntaa katselivat taulut.
Yrjö Saarinen oli toinen hyvinkääläinen, impressionistinen koloristi. Olin nähnyt Saarisen laajan näyttelyn hänen toisessa kotikaupungissaan Jyväskylässä ja pitänyt voimakkaista maisemista sekä pariisilaisista tanssijoista, en niinkään kasvokuvista. Kävin jopa etsimässä ja katsomassa Jyväskylän Tourujoen jylhät maisemat Saarisen kuvien vaikutuksesta.
Inari Krohnin iso maalaus oli minulle positiivinen yllätys. Siinä korostui ympäröivän vihreän luonnon pehmeys, kun vastakohtana kuvan keskellä oli alastoman pronssipatsaan kylmä metallinen kovuus. Eino Ruutsalolta oli kineettinen teos, jossa reikäinen levy kiersi sähkön voimalla toista samankaltaista, jolloin muodostui jatkuvasti käsittämättömän paljon erilaisia kuvioyhdistelmiä.
Jani Leinonen oli rakentanut ja kuvittanut jättimäisen muropakkauksen, jossa lapsia houkuttelevalla tiikerihahmolla oli tällä kertaa uskonnollinen viesti. - Koin taidemuseokäyntini Hyvinkäällä kiehtovan monipuoliseksi ja virkistäväksi, odotuksiani paremmaksi.
*****
Kävelin Hyvinkään rautatieasemalle klo 15:30-16. Raide 1 oli heti asematalon edessä, siitä Helsinkiin. Viereisellä linja-autoasemalla oli seitsemän laituria. "Hyvinkään Liikenne", tuttu lehtimainoksista, järjestää vajaan 100 euron päiväretkiä Helsingistä maaseudun turistikohteisiin. Poikkesin klo 16 sulkeutuvassa rautatieaseman odotushuoneessa, jossa yksi ihminen odotteli penkillä istuen.
R-junani klo 16:03 tulikin Hyvinkäälle Tampereelta asti! Vaunuja oli junassa peräti 8, menin niistä viimeiseen. Täyden tuntuista. Sain vain käytävän vierestä istumapaikan. Ratatyö viivästytti, juna tuli Pasilaan 10 minuuttia myöhässä, klo 16:53 eikä 16:43. A-juna Pitäjänmäelle (ja Leppävaaraan) laiturilta 11, äärimmäiseltä lännessä, klo 17:07. Tulin rullaportaita laiturille 11 kai klo 17:00, sillä olin vähällä hypätä edelliseen P-junaan Malminkartanoon (ja Lentoasemalle), kun luulin vain A-junan käyttävän laituria 11. Verkossa ostettu lippuni oli Pitäjänmäelle.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti