Ehdin Vikingin terminaaliin klo 16:15, tunnin ennen laivan lähtöä. Viime vuonna portti laivalle oli avattu odottavien matkustajien ruuhkalle vasta 16:15, mutta nyt yhdyskäytävä satamarakennuksesta laivaan oli avoin ja väljä, ruuhka oli jo purkautunut. Automaattiportista matkustajakortin QR-koodilla ja miehitetyllä portilla lipun ja passin nimien vertailu etäältä.
Ikkunaton 19 euron hyttini oli B4T numero 6121, laivan keulassa keskikäytävällä heti keulimmaisen sauna-kylpylän jälkeen. Edellinen matkustaja oli säätänyt hytin ilmastoinnin minimiin 10 asteeseen (maksimi 30), mutta hytissä oli varsin lämmintä. Laivan pohjapiirroksen mukaan hyttejä oli pari enemmän ennen saunaosastoa, jota oli ehkä remontissa laajennettu.
Alunperin mainoksissa oli tarjottu Viking Clubin jäsenille 19 eurolla B2-hyttiä kannelta 10, ja juuri se oli houkutellut minua, koska en ollut matkustanut niin korkealla kuin Siljalla. Jätin matkan varaamisen mahdollisimman myöhään, jotta näkisin parhaan sääennusteen Tukholmaan. Kaikki hytit eivät loppuneet, mutta hyttikanteni vaihtui tavallisimpaan kuutoseen. Toisaalta Cinderellan 10. kansi on tylsästi täynnä pelkkiä hyttejä. Ulkokansille 11-12 on sieltä lyhyempi matka, muualle pitempi.
Hytissäni ei ollut sohvaa, vaan sen paikalla, puoliksi kylpyhuoneen seinän takana, oli avattu vuode. Toinen alapeti oli käännetty ylös seinää vasten, joten lattiaa jäi vapaaksi tavallista enemmän 8,4 m2:n hytissä. Kellertävän harmaa kokolattiamatto oli koristeltu suorilla ja kaartuvilla mustilla viivoilla, jotka muodostivat viidakkomaisen kuvion.
Hytin televisiokanavissa oli moitittavaa: Reittikartan sijasta kanavalla 14 luki vain "No video.". Gabriellan TV on näyttänyt hauskasti kuvaa ulos eteenpäin komentosillalta! Neljän Cinderella-matkan jälkeen vaihdan jatkossa takaisin Gabriellalle! Kanavalla 10 SubTV ei myöskään näkynyt! Kanavat 11 ja 12 olivat Jim (miehille, Amerikan kovimmat keräilijät ym.) ja Liv (naisille, unelma-asuntoja). K15 esitti animaatiota turvallisuudesta laivalla. Kanavat 1-3 olivat ruotsalaisia, seuraavaksi kanavilla 4-9 Suomen 1, 2, Teema, 3, 4 ja 5. Televisio roikkui ylhäältä hyvässä kulmassa, niin että sitä oli helppo katsella vuoteesta, kunhan oli vaihtanut jalat TV:n suuntaan ja pääpuolen tyynyineen kylpyhuoneen suuntaan.
Koska hytti oli keulassa, ulkoa kuului ryskettä, kun jäätä särkyi. Toisinaan lattia tärisi. Välillä kuului kohinaa, kuin aallot vyöryisivät ja törmäisivät rantakallioihin. Viereisestä hytistä erottui ääniä: tytön riitaa vanhempiensa kanssa, ehkä rahasta tai kotiintuloajasta. Tyttö valitti aikuisten vain juovan, juovan, juovas, juovan!
**
Aamulla uloskäynti laivalta vain kannelta 7, Info-aulasta. Nousin yhden kannen verran ylöspäin keulan oikealla sivulla olleita portaita, jotka olin huomannut hyttini 6121 oven pohjapiirroksesta pelastautumisteistä. Portaat veivät ravintolan keulaikkunoiden äärelle. Siivoojat juuri imuroivat klo 10:05 ravintolan lattioita. Olinkin aamun viimeisiä poistujia laivalta, tyhjää tai väljää kaikkialla, olikohan matkustajia tavallista vähemmän. Vielä Stadsgårdsledenin rantakävelytiekin oli hyvin väljä, kun kävelin länteen Slussenin suuntaan.
Kaunis poutapäivä maaliskuussa. Tukholma oli lumeton, mutta vesistöissä oli vielä jäitä yhtenäisesti tai laattoina. Nelosella alkavat numeroidut bussit tulivat idästä Nackan suunasta, tyhjensivät matkustajat poistumispysäkille kadun varteen, kääntyivät sitten oikealle merenrantaan, odottelemaan asettumistaan johonkin Stadsgårds-terminaalin lähtölaitureista A-S. Ulkomaan kaupungin toimivaa arkea.
SLUSSEN näytti jalankulkijalle jo melko valmiilta. Kävelijöiden (ja penkeillä oleskelijoiden) monet vaaleanruskeat, puiset tai puupintaiset sillat kohoavat vain vähän merenpinnan yläpuolelle. Kävelijöitä paljon ylempänä keltareunainen autotien silta nousee korkeammalle etelää kohti, vanhasta kaupungista ("Staden mellan broarna, Gamla stan") ylös Södermalmin kallioille. Ylhäällä autotien reunoilla on vastaavasti myös polkupyörä- ja jalkakäytävät rantaa korkeammalle kulkeville.
Autosillan alle on rakennettu liiketiloja: ravintola, koruliike? En huomaa, olisivatko jo auki, johonkin aikaan? Niiden sijainnit näyttävät synkiltä, kun silta varjostaa auringonvalolta, josta taas puisilla penkeillä istuvat tai lojuvat tukholmalaiset nauttivat päivänpaisteesta kävelysilta-alueen ulkolaidoilla. Tukholmassa on paljon lojuvaan asentoon muotoiltuja lepotuoleja! Vanhassa 1960-luvun Stieg Trenterin dekkarissa kauhisteltiin Slussenin sissejä, sillan aluksen synkkyydessä eläviä "finnjäveleitä", ihmisiä hengiltä iskeviä ja viilteleviä puukkojunkkareita.
Päätin tällä kertaa suunnata retkeni Östermalmin pohjoisosiin. Uudempiin karttoihin oli ilmestynyt hauskoja puolikaaren muotoisia katuja alueelle, jossa ennen oli ollut vain tyhjyyttä, Puolustuskorkeakoulun takana, Valhallavägenin koillispuolella.
Reittini kulki: Skeppsbronin ranta, itäisin silta Strömbron, Kungsträdgårdenin itälaita, Arsenalsgatan ohi Tunnelbana-aseman sisäänkäynnin. Nybroplan puistoineen, pohjoisessa hehkuu Dramatista teatern kullattuine patsaineen. Sibyllegatan koilliseen ohi Sotamuseon ja Östermalmin torin.
***
Karlavägen on esplanadi-puistokatu luoteesta kaakkoon. Käännyin sille, oikeaan, kohti Karlaplanin aukiota. Puistoalueesta kadun keskellä on uhrattu kävelytien lisäksi autojen poikittaiselle tai vinolle paikoitusalueelle, johon autot tulevat yksisuuntaisesti yhtä kaistaa pitkin. Puistot ja puistokadut ovat rauhoittavia ja viehättäviä kaupunkikohteita.
Karlaplan on pyöreä puistoaukio, jonka keskellä on kesäisin suihkulähde. Maaliskuu oli hieman huono aika käydä, lehtipuut lehdettöminä ja vesiallas vedettömänä. Melkein joka penkillä istui kuitenkin ihmisiä nauttimassa kevätauringosta!
Jatkoin luoteeseen Erik Dahlbergin katua valtavan yhtenäisen Fältöversten-nimisen asuintalokorttelin ohitse.Tulin Karlavägenin suuntaiselle ja -kaltaiselle, mutta pohjoisemmalle Valhallavägenille, jonka pohjoispuolella Erik Dahlbergsgatan jatkuu myös puistokatuna. Autojen pysäköinti Valhallan esplanadillakin aivan Karlavägenin tapaan.
JUNGFRUGATAN lähti Valhallavägeniltä pohjoiseen kohti uusia kaarikatuja. Uutta arikkitehtuuria, vaaleita kaarevia asuintaloja, joita tiet alittavat tunneleina. Olin vähän pettynyt, sillä "uusi" on samannäköistä kaikkialla. Olisin voinut käydä yhtä hyvin vaikkapa Pikku-Huopalahdessa Helsingissä. Vanhat talot ovat persoonallisempia, niissä on paikallisempi leima ja tyyli ja väritys ja kivilaji.
OLAUS PETRI-kirkko oli merkitty karttaan, enkä muistanut sitä nähneeni, kaikki Tukholman kirkot kiertäessäni. Se taisikin olla pitkän kerrostalon päädyssä, Olaus Petrin seurakuntatilojen jatkeena. Kävelin viereisillä Armfeltin ja Sandelsin kaduilla, kun ne muistuttivat Suomenkin historiasta.
FÖRSVARSHÖGSKOLAN vanhana, tyylikkäänä, suurena rakennuksena täytti alueen lounaispuolta, merkittynä karttoihin Jungfrugatanin länsipuolelle..Parin sisäkkäisen uuden kehäkadun pohjoispuolella kohosi valtavan laaja, seitsemisen-kerroksinen rakennus, joka liittyi sekin puolustusvoimiin. Piha oli verkkoaidattu ja varustettu kyltein, jotka kielsivät valokuvaamisen ja mittaamisen ym. Työntekijä tuli polkupyörällä puistopolkua ja sai pienen portin auki kortillaan ja tunnutluvulla. Pihalla oli myös suuri pysäköintialue.
Tulin Lidingövägenille. Harkitsin kävelyä ohi Östermalmin urheilukentän metsäpolkuja tai hevosten ratsastusteitä pohjoseen Lill-Jans-skogenin luonnonpuistoon, mutta teiden kelirikkoisuus ei houkutellut, enkä alueen luonnoltakaan liikoja tiennyt odottaa.
****
Kävelin Tukholman vanhalle (Olympia) Stadionille. Sen eteen Lidingövägenin jalkakäytävälle oli sijoitettu metallilaattoja, joissa muistettiin urheilijoita ennätyksineen. Katsoin paria laattaa, joista toinen olikin Lasse Virenin. Stadionin pihalla oli suuria lumikasoja ja jokin työkone liikkeellä, portit suljetuna, sisäpihalle näki hieman punatiilimuurien aukoista.
Jatkoin Valhallavägeniä luoteeseen ohi Teknillisen korkeakoulun punatiilisten rakennusten ÖSTRA STATION -juna-asemalle asti. Asema aiotaan lähivuosina lopettaa. Olin varmasti siellä kauan sitten käynyt, mutta virkistin kokemuksen. Liukuportaita kadulta kerros ylemmäs asemarakennuksessa. Sisäpihalla ylhäällä oli 7 laituria, kaiketi neljälle eri linjalle, jokin junista heti lähtemässä, toinen juna seisoisi vielä pitkän ajan, kolmas laituri tyhjä jne. Pääteasema. Roslagsbanan.
Matkustaja leimasi matkakorttinsa laitteessa ja kiiruhti junaan. Saapuvasta junasta purkautui valtava ihmisjoukko, joka meni sisään asemataloon liukuportaille. Odotin ja liityin vasta jonon hännille. Mutta alas menevät liukuportaat olivatkin epäkunnossa. Laskeuduinkin mieluummin kiviste ulkoportaat, jos oli pakko.
Kävelin Danderydsgatania etelään. Östermalmsgatan. Engelbrektsgatan. HUMLEGÅRDEN, yllättävänkin suuri puisto. Löysin sen melkein ensimmäisenä kartasta jo ennen ensimmäistä Tukholman-matkaani 1970-luvulla, olen myöhemminkin käynyt Kuninkaallista Kirjastoa ihmettelemässä ja Linnén patsaan valokuvaamassa. Puistokäytävän olivat melko liejuisia.
jatkuu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti